Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin

Lukio­ta käyvä tyt­täreni kysyi min­ul­ta yllät­täen, kan­nat­taako enää pyrk­iä yliopis­toon Suomes­sa vain onko suun­taudut­ta­va ulko­maille. Ihmettelin kysymys­tä. Tyt­täreni huolen aiheena oli, onko muu­ta­man vuo­den kulut­tua Suomes­sa enää tasokas­ta yliopis­to-ope­tus­ta tai siis onko sitä Helsin­gin yliopistossa.

Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on nous­sut. Kos­ka nämä mit­tar­it puolta­vat harhais­es­ti englan­ninkielisiä yliopis­to­ja, kan­nat­taa kat­soa myös, miten Helsin­gin ylip­is­to on pär­jän­nyt ei-englan­ninkielis­ten maid­en joukos­sa. Sijoi­tus Shang­hain listal­la oli kuudestoista.

Suo­ma­lai­sista yliopis­toista Helsin­gin yliopis­to on aivan ylivoimainen. Jopa Aal­to-yliopis­to, johon on panos­tet­tu todel­la paljon, on kaukana takana eikä sil­lä ole edes minkään­laista nousua havaittavissa.

Tätä taus­taa näh­den näyt­tää yhtä aikaa kum­malliselta että arvat­taval­ta, että hal­li­tus kohdis­taa yliopis­to­jen rahoituk­seen suun­natut leikkauk­set eri­tyis­es­ti Helsin­gin yliopis­toon. Jos joku on päätään pidem­pi mui­ta niin pää poik­ki. Ei voi olla ajat­telemat­ta, että liian hyvä men­estys on herät­tänyt hal­li­tus­puolueis­sa alue­poli­it­tista kateutta.

Helsin­gin yliopis­ton pitää lyhyessä ajas­sa vähen­tää toim­intaansa yli sadan miljoo­nan euron edestä. Tämä koos­t­uu kaikkia koske­vista leikkauk­sista, indek­si­jäädy­tyk­sistä ja Tekes-raho­jen leikkauk­sista, jot­ka vähen­tävät Teke­siltä yliopis­toille tule­vaa rahoitusta.

Helsin­gin yliopis­ton kohdis­tuu eri­tysleikkauk­se­na apteekki­t­u­lo­jen vähen­tämi­nen 30 miljoon­al­la eurol­la. Yliopis­ton apteek­ki rahasam­pona oli aikanaan Kekkosen inno­vaa­tio. Nykyi­nen apteekkien luvan­varaisu­us syn­nyt­tää aivan tolkut­toman suuret tulot sille, joka onnis­tuu saa­maan apteekin hyvältä liike­paikalta. Kekkosen oival­lus oli sosial­isoi­da nämä parhaat paikat anta­mal­la ne yliopistolle.

Näitä apteekki­t­u­lo­ja ei ole ollut muil­la yliopis­toil­la, mut­ta ei tämä ole merkin­nyt mitään eri­ty­istä lisära­haa Helsin­gin yliopis­tolle, kos­ka tietysti se raha on ollut pois muus­ta rahoituk­ses­ta vähän niin kuin se kätilön sun­nun­tail­isä on ollut osa kokonaispalkkaa.

On tyh­mää leika­ta tieteestä maas­sa, joka ei voi sijaintin­sa vuok­si pär­jätä tekemäl­lä kun­ni­an­hi­mo­ton­ta bulkkia. Eri­tyisen tyh­mää on pan­na mata­lak­si maan ain­oa kan­sain­välisil­lä mittareille hyväk­si arvioitu yliopisto.

Tieteen tek­i­jöi­den tilanne ei Suomes­sa ole mitenkään häävi. Parhaille kyvy­ille on tar­jol­la olen­nais­es­ti parem­mat tutkimus­mah­dol­lisu­udet ulko­mai­sis­sa yliopis­tois­sa. Näitä kykyjä myös met­sästetään aktiivisesti.

Helsin­gin yliopis­to on aloit­tanut YT-neu­vot­te­lut. Tässä vai­heessa on tarkoi­tus vähen­tää 1200 henkeä ja tämä johtuu vas­ta ensim­mäisen vuo­den säästöistä. Jatkoa seu­raa. Se on val­ta­va suo­nenisku tieteelle.

Kan­sain­välis­es­ti maineikas ara­bi­an kie­len ja islamin tutk­i­ja Jaakko Hämeen-Antti­la teki jo johtopäätök­set. Hän päät­teli, että tieteen ase­ma Suomes­sa on käymässä niin ankeak­si, että kan­nat­taa suun­tau­tua ulkomaille.

Hal­li­tuk­sen tiede­vi­hamieli­nen asenne ei ole yliopis­tois­sa jäänyt huo­maa­mat­ta. Vaiku­tus ilmapi­iri­in on musertava.

Jos tyt­täreni ei usko Helsin­gin yliopis­ton mah­dol­lisuuk­si­in tar­jo­ta enää kelvol­lista ope­tus­ta, miten huip­pututk­i­jat voivat suh­tau­tua tule­vaisu­u­teen­sa Suomes­sa enää luottavaisesti?

Hämeen-Antti­lan lähtö jää tuskin ainoaksi.

Tämä on hal­li­tuk­sen toimista tuhoisin.

133 vastausta artikkeliin “Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin”

  1. “Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on noussut.”

    Perus­tutk­in­to-opiske­li­jalle on se ja sama, kuin­ka yliopis­to pär­jää sen tieteel­listä tasoa arvioivis­sa selvi­tyk­sis­sä. Oleel­lista on se, mil­laisia ovat opet­ta­jien ped­a­gogiset taidot. 

    Paraskin tieteen tek­i­jä voi olla täysin surkea opet­ta­ja. Näitä on nähty. Vas­taavasti yliopis­ton­le­htori, joka ei edes tee tiedet­tä, voi tar­jo­ta mitä jän­te­vim­män alus­tan opiske­li­jalle eteen­päin. Hän saat­taa innos­taa, tar­jo­ta henkisen tuen ja ottaa opiske­li­jan omakseen.

    Min­ullekin on sat­tunut kohdalle yliopis­ton­le­htori, joka haali opiske­li­joi­ta vas­taan­otolleen, kehot­ti tule­maan kysymään mil­loin tahansa, viestit­teli sähkö­pos­titse ja panos­ti lujasti opetuk­seen. Yhdeltäkään pro­fes­so­ril­ta en ole koskaan saanut saman­laista tukea kuin tältä lehtorilta.

    Ker­ro tyt­tärelle­si, että ei se tieteen taso, vaan opetuk­sen taso ja opet­ta­jien per­soon­al­liset ominaisuudet.

  2. Tämä on vain loogi­nen lop­putu­los Suomeen pesiy­tyneestä talousa­jat­telus­ta, jos­sa ei nähdä mitään eroa koti­talouden ja kansan­talouden välillä.

    Ajatel­laan, että kun ei ole varaa niin sil­loin pitää vähen­tää huve­ja aj muu­ta kulu­tus­ta. Kuitenkin tässä tilanteessa oikea analo­gia on se, että kun menee rahat on vähissä, pitää laka­ta tekemästä hyvä­palkkaisia kon­sult­ti­hom­mia ja alkaa kaiva­maan ojaa.

  3. Hyvä ja tarpeelli­nen kir­joi­tus. Jos saan kuitenkin vähän van­haa opinahjoa puo­lus­taa, niin Aal­lon tip­pumi­nen rankingeista johtuu ainakin osit­tain myös nimen­vai­h­dos­ta johtu­vista kipuiluista.

    Kuu­lostaa tekosyyltä mut­ta siinä on totu­ut­ta. Näimme tämän aika selvästi kun selail­imme aikoinaan lis­to­ja parhaista kaup­pako­rkeak­ouluista niin listal­ta löy­tyi sekä Aal­to Uni­ver­si­ty School of Busi­ness että Helsin­ki School of Eco­nom­ics (van­ha nimi siis). On hyvin mah­dol­lista että tulok­sia ei ole attribuioitu oikein yhdelle nimelle. Ennen lähtöäni Aal­losta reilu vuosi sit­ten julka­isu­toim­inta oli merkit­tävästi paran­tunut ainakin bis­nesk­oulus­sa kuta kuinkin jokaisel­la laitok­sel­la, näkyi ainakin sisäi­sis­sä raporteis­sa. Mut­ta edelleenkin rankin­git pysyi alem­pana kuin ennen fuusiota.

  4. Silmi­in­pistävää on hal­li­tusten leikkausten äkil­lisyys, mikä iskee myös kehi­tysy­hteistyötä teke­vi­in järjestöihin.
    Korkeata­sois­es­ta koulu­tuk­ses­ta leikkaamises­sa ei ole mitään logi­ikkaa (niinkuin ei tosin kehi­tysavun leikkaamisessakaan)

  5. Olen samaa mieltä, tieteestä ei pitäisi leikata.

    Mut­ta yliopis­tossa tutk­i­janakin työsken­nelleenä olen sitä mieltä, että tiedekun­tia ja byrokra­ti­aa on yksinker­tais­es­ti liikaa.

    Tukhol­man yliopis­tossa on 4 tiedekun­taa. Helsin­gin yliopis­tossa on 11 tiedekun­taa. Min­un puolestani Teol­o­gisen ja käyt­täy­tymisti­eteel­lisen voisi yhdis­tää human­is­tiseen tiedekun­taan. Samoin muu­ta­mat muutkin tiedekun­nat voisi yhdis­tää. Eikä tuon pitäisi näkyä opiske­li­joiden tai tutk­i­joiden arjes­sa, pait­si positiivisena.

    Maail­ma muut­tuu, en tiedä tarvi­taanko Suomes­sa enää 40 teolo­gian pro­fes­so­ria, vaik­ka tiedekun­ta arvostet­tu onkin. Ja tuo 40 määrä on peräisin twit­ter­istä, en tiedä sit­ten mikä on totuus.

  6. Perusjunt­ti:
    “Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on noussut.”

    Perus­tutk­in­to-opiske­li­jalle on se ja sama, kuin­ka yliopis­to pär­jää sen tieteel­listä tasoa arvioivis­sa selvi­tyk­sis­sä. Oleel­lista on se, mil­laisia ovat opet­ta­jien ped­a­gogiset taidot. 

    Paraskin tieteen tek­i­jä voi olla täysin surkea opet­ta­ja. Näitä on nähty. Vas­taavasti yliopis­ton­le­htori, joka ei edes tee tiedet­tä, voi tar­jo­ta mitä jän­te­vim­män alus­tan opiske­li­jalle eteen­päin. Hän saat­taa innos­taa, tar­jo­ta henkisen tuen ja ottaa opiske­li­jan omakseen.

    Min­ullekin on sat­tunut kohdalle yliopis­ton­le­htori, joka haali opiske­li­joi­ta vas­taan­otolleen, kehot­ti tule­maan kysymään mil­loin tahansa, viestit­teli sähkö­pos­titse ja panos­ti lujasti opetuk­seen. Yhdeltäkään pro­fes­so­ril­ta en ole koskaan saanut saman­laista tukea kuin tältä lehtorilta.

    Ker­ro tyt­tärelle­si, että ei se tieteen taso, vaan opetuk­sen taso ja opet­ta­jien per­soon­al­liset ominaisuudet. 

    Hyvä ope­tus ja tutkimus ovat toi­sis­taan riip­pu­vaisia. Jos ope­tus huononee, huononee tieteenkin taso pidem­mäl­lä aikavälil­lä, kos­ka tieto ja tieteen tekemisen käytän­tö ei enää kun­nol­la kul­je uusille tutk­i­japolville. Toisaal­ta, jos laitok­sel­la tehdään huonoa tutkimus­ta, ker­too se puolestaan huonos­ta tiedon tasos­ta laitok­sel­la, kun tutk­i­jat eivät kykene rak­en­ta­maan rel­e­vant­te­ja tutkimuskysymyk­siä ja ‑asetelmia.

    Suo­ma­laisen yliopis­to­jär­jestelmän kum­mallisuuk­sia tosi­aan on se, että opet­tamisen hoita­vat pääasi­as­sa lehtorit, pro­fes­sorien ollessa kiireisiä hallintovirkamiehiä. Hyvä laitos tarvit­see aina sekä hyviä opet­ta­jia että hyviä tutk­i­joi­ta ja nämä harvem­min yhdis­tyvät samoissa ihmisissä.

  7. Perusjunt­ti:
    “Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on noussut.”

    Perus­tutk­in­to-opiske­li­jalle on se ja sama, kuin­ka yliopis­to pär­jää sen tieteel­listä tasoa arvioivis­sa selvi­tyk­sis­sä. Oleel­lista on se, mil­laisia ovat opet­ta­jien ped­a­gogiset taidot. 

    Paraskin tieteen tek­i­jä voi olla täysin surkea opet­ta­ja. Näitä on nähty. Vas­taavasti yliopis­ton­le­htori, joka ei edes tee tiedet­tä, voi tar­jo­ta mitä jän­te­vim­män alus­tan opiske­li­jalle eteen­päin. Hän saat­taa innos­taa, tar­jo­ta henkisen tuen ja ottaa opiske­li­jan omakseen.

    Min­ullekin on sat­tunut kohdalle yliopis­ton­le­htori, joka haali opiske­li­joi­ta vas­taan­otolleen, kehot­ti tule­maan kysymään mil­loin tahansa, viestit­teli sähkö­pos­titse ja panos­ti lujasti opetuk­seen. Yhdeltäkään pro­fes­so­ril­ta en ole koskaan saanut saman­laista tukea kuin tältä lehtorilta.

    Ker­ro tyt­tärelle­si, että ei se tieteen taso, vaan opetuk­sen taso ja opet­ta­jien per­soon­al­liset ominaisuudet.

    Eiköhän se opetuk­senkin taso laske siinä vai­heessa, kun ope­tushenkilökun­nan pitää hoitaa enem­män hallinnol­lisia tehtäviä ja ehtivät panos­taa opetuk­seen vähem­män. Hallinnon työn­tek­i­jät potk­i­taan ensim­mäis­inä pel­lolle ja hei­dän tehtävän­sä siir­tyvät jäl­jelle jääneille.

  8. Kyl­lä hal­li­tus on oike­as­sa leikates­saan myös yliopis­tosek­to­ril­ta varo­ja. Puhun koke­muk­sis­tani yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden koulu­tusten osalta.

    Laskin ker­ran, että Suomes­sa tuote­taan ainakin seit­semässä oppi­laitosyk­sikössä kyseisiä mais­tere­i­ta. Työt­tömäk­si mais­terik­si valmis­tut­tuani olen joutunut seu­raa­maan alan työ­paikkatar­jon­taa. Käytän­nössä yhtään sel­l­aista työ­paikkail­moi­tus­ta ei mol.fi sivuil­la ole viimeisen viiden­toista vuo­den aikana ollut, jos­sa selväsanais­es­ti etsit­täisi­in yhteiskun­tati­etei­den mais­te­ria; puhu­mat­takaan, että omien pääaineit­teni tutkin­not olisi erik­seen mainit­tu. Muu­tamia hallintoti­eteistä valmis­tuneille tar­jot­tu­ja työ­paikko­ja siel­lä on ollut. Kaik­ki muut työl­listymis­mah­dol­lisu­udet ovat sen varas­sa, että mais­teri itse kek­sii ja mah­dol­liset työ­nan­ta­jat vaku­ut­taa, miten tutk­in­ton­sa on työ­paikak­si ja ansio­tu­lok­si muunnettavissa.

    Yleisin ja käytän­nössä ain­oa seli­tys on se, että hyvät tyyp­it kyl­lä työl­listyvät. No, mik­si ei opiske­li­jan pääsy­vaa­timuk­sek­si sit­ten laite­ta edel­ly­tys­tä, että hän on hyvä tyyp­pi, kos­ka työl­listymis­mah­dol­lisu­udet näyt­tävät ole­van pelkästään sen varassa? 

    Kos­ka human­is­tisel­la puolen mais­terei­den työl­listymisti­lanne on jok­seenkin yhtä lohdu­ton, voi hal­li­tuk­sen supis­tamis­toimia yliopis­to­jen kohdal­la pitää vähin­täänkin oikean­su­un­taise­na val­in­tana. Yliopis­to­laitos on näi­hin päivi­in saak­ka saanut kuo­ria ker­man päältä, sil­lä läh­es kaik­ki vaiku­tus­val­taiset poli­itikot ovat aina olleet aka­teemis­es­ti koulutettuja.

  9. Onko tarkoi­tus seu­ra­ta japani­ni esimerkkiä? 

    http://www.hs.fi/ulkomaat/a1442971441887

    “Japani kehot­taa yliopis­to­ja lakkaut­ta­maan human­is­tiset tiedekun­nat,: Japanin hal­li­tus halu­aa muut­taa yliopis­to­jen ope­tus­ta leikkaa­mal­la rajusti human­is­tisia ja yhteiskun­tati­eteitä. Tarkoi­tus on vähen­tää teo­reet­tista koulu­tus­ta ja panos­taa koulu­tuk­seen, jos­ta on enem­män suo­raa hyö­tyä teollisuudelle”

  10. Näivet­tämi­nen alkoi jo vuo­den 2008 fan­tas­tis­es­ta yliopis­tou­ud­is­tuk­ses­ta jol­loin myös vihreät oli­vat hallituksrssa.

    Epäilen kyl­lä että HY on yliopis­toi­ta byrokraat­tisin ja jäykin. Tämä perustiu omi­in koke­muk­si­i­ni. Olen opislel­lut sekä HYssä, että maakun­tayliopis­tossa. Erään selvi­tyk­sen .mukaam lääkärin koulu­tus mak­soi Hel­ngis­sä 173000, Kuo­pios­sa 81000, Tam­pereel­la 80000 ja. Turus­sa 62000 .euroa. Melkoiset erot.

  11. Todel­la kovat leikkauk­set. Yliopis­to voisi kuitenkin suh­tau­tua näi­hin myös siten, että nyt on hyvää ulkoista painet­ta leika­ta kalkkeu­tu­mia ja peräpukamia pois: ulkois­taa taloushallinto ja it, pois­taa kor­rup­toituneim­mat ukot kiin­teistöpuolelta, luop­ua tarpeet­tomista tiloista, vähen­tää päällekkäisyyk­siä tieto­jär­jestelmis­sä ja päästä eroon suori­tusarvioin­neis­sa huonoim­min toimivista proffista.

  12. Nois­sa rankingeis­sa on yksi iso ongel­ma, sil­lä ne suo­si­vat automaat­tis­es­ti iso­ja, laa­ja-alaisia yliopis­to­ja. Sik­si Aal­to-yliopis­toon kohdis­tunei­den panos­tusten vaikut­tavu­ut­ta on vaikea arvioi­da tuol­ta pohjalta.

  13. Ei leikkausten tarvitse tarkoit­taa näivet­tymistä, kun­han ne hoide­taan fik­susti. Eli ei juus­to­höyläl­lä joka paikas­ta vaan reilusti kokon­aisia ainei­ta lopet­ta­mal­la. Eri­tyis­es­ti lopetet­tavaa löy­tynee human­is­tisen tdk:n puolelta. Kuin­ka mon­es­sa oppi­aineessa merkit­tävin työl­l­listäjä opin­to­jen jäl­keen on yliopisto?

    Hallinnos­ta löy­tyy var­masti paljon myös tarpee­ton­ta raportin ja suun­nitel­man pyörit­te­lyä. Kus­tan­nussäästön ohel­la voi yliopis­tos­ta tul­la leikkausten avul­la parem­pi paik­ka opiske­li­joille ja henkilökunnalle!

    Niin, ja voi hyvin kysyä, mik­si Helsingis­sä pitää olla puu­ta-heinää-tiedekun­ta? Lakkaut­ta­mal­la se saataisi­in ne Viikin pel­lotkin asuntokäyttöön.

  14. Jep, tämä on järkyt­tävää. Itse sain houkutel­tua pari Oxfordin tut­tua tänne, molem­mat hul­lun päte­viä ihmisiä ja toinen näistä vieläpä Rhodes schol­ar — molem­mat muut­ti­vat kolme viikkoa sit­ten pois hal­li­tuk­sen toimien myötä ja aikakin oli sopi­va kun oli­han noi­ta kavere­i­ta pyy­del­ty koko ajan vaik­ka mihin. Suomes­ta tykkä­sivät kyl­lä kovasti, mut­ta ennuste­liv­at, että suun­ta on aivan väärä — ei pelkästään tieteen kannal­ta vaan ylipäätään se asenne, että laput silmil­lä usko­taan että ne van­hat hyvät ajat palaa­vat — eivät todel­lakaan palaa.

    Olen itse miet­tinyt tuo­ta tyt­täre­si kysymys­tä oman tyt­täreni kohdal­la — hänel­lä ei vielä yliopis­to ole kovin aku­ut­ti asia, mut­ta veikkaan, että siinä vai­heessa kun on, rahoi­tan itse hänen opin­ton­sa esim. Oxfordis­sa. Palasin itse jokunen vuosi sit­ten takaisin suomeen ja vähän ham­paat irvessä kat­selin tuo­ta per­su­jen menoa ja toivoin, että eiköhän se tästä kään­ny — uusi hal­li­tus oli het­ken aikaa ihan poten­ti­aa­li­nen, mut­ta kyl­lä se vene tässä alkaa jo kään­tymään — kaipa tässä joku uusi ulko­maan­reis­su on taas tehtävä…

    Mielestäni koko nykyisessä hal­li­tus­muo­dos­sa on aivan järkyt­tävää ja type­r­ää, että hal­li­tus voi puuha­ta aivan äly­va­pai­ta suun­nitelmia ilman minkään­laista taus­tatyötä, perua tai sopia niistä ihan miten sat­tuu ja siinä vai­heessa kun kat­so­taan mikä koko hom­man lop­puhin­ta oli, ei siitä voi joutua mitenkään vas­tu­useen. Kenen mielestä tämä on oikeasti hyvä ja toimi­va sys­tee­mi? Itse olen hyvä­tu­loinen, äänestänyt aina kun voi ja ylipäätään uskonut että lop­ul­ta tämä on hyvä jär­jestelmä, mut­ta nämä viimeiset 6–7 vuot­ta ovat olleet kyl­lä aivan jotain muu­ta. Asi­aa ei helpota myöskään se, että nykyi­nen hal­li­tus tun­tuu oikeasti toimi­van vail­la mitään päätä eikä häntää.

  15. Minäkin olen Helsin­gin yliopis­ton kas­vat­ti ja opiske­lin kaukana kotoa. Se oli hyvä yhdis­telmä. Suosit­telisin sitä samaa tyt­tärelle­sikin. Tuo ikä on juuri sopi­va irtiot­toon pesästä. Eli kos­ka HY on liian kot­in­urkil­la tyt­tärel­lenne, niin suoist­telisin sopi­vaa maakun­tayliopis­toa hänelle perus­tutkin­non suori­tu­s­paikak­si. Jatkot sit­ten vaik­ka ulko­mail­la, jos tutk­i­ja­nu­ra kiinnostaa.

  16. No, mik­si ei opiske­li­jan pääsy­vaa­timuk­sek­si sit­ten laite­ta edel­ly­tys­tä, että hän on hyvä tyyp­pi, kos­ka työl­listymis­mah­dol­lisu­udet näyt­tävät ole­van pelkästään sen varassa?

    Sik­si, kos­ka yliopis­ton tehtävänä ei ole koulut­taa työ­paikkaan. Ammat­tik­oulut ovat sitä varten.

    Kos­ka human­is­tisel­la puolen mais­terei­den työl­listymisti­lanne on jok­seenkin yhtä lohdu­ton, voi hal­li­tuk­sen supis­tamis­toimia yliopis­to­jen kohdal­la pitää vähin­täänkin oikean­su­un­taise­na val­in­tana. Yliopis­to­laitos on näi­hin päivi­in saak­ka saanut kuo­ria ker­man päältä, sil­lä läh­es kaik­ki vaiku­tus­val­taiset poli­itikot ovat aina olleet aka­teemis­es­ti koulutettuja.

    Pitäisikö siis yliopis­to­jen toim­intaa ja rahoi­tus­ta muut­taa sen mukaan ja vain sik­si, että human­is­teillekin saataisi­in töitä? Mihin yhteiskun­nan toimin­nan kannal­ta tärkeään työhön sijoit­taisit esim. mais­terin, jon­ka pääaineena on ollut folk­loris­ti­ik­ka ja sivuaineena vaikka­pa nais­tutkimus. Kaik­ki alat eivät vain satu naut­ti­maan yhtä suur­ta kysyn­tää. Toisek­si, poli­ti­ik­ka vaatii laa­ja-alaista ajat­telukykyä, jota aka­teemis­es­ta maail­mas­ta löytyy.

  17. Norp: Eiköhän se opetuk­senkin taso laske siinä vai­heessa, kun ope­tushenkilökun­nan pitää hoitaa enem­män hallinnol­lisia tehtäviä ja ehtivät panos­taa opetuk­seen vähem­män. Hallinnon työn­tek­i­jät potk­i­taan ensim­mäis­inä pel­lolle ja hei­dän tehtävän­sä siir­tyvät jäl­jelle jääneille.

    Eihän korkeak­ouluis­sa ja tutkimus­laitok­sis­sa hallinnon tehtävänä ole suinkaan tehdä ope­tus­ta ja/tai tutkimus­ta suju­vam­mak­si vaan kek­siä aina uusia raportointi‑, pros­es­si- ja man­ageer­aushim­meleitä pro­fes­sor­ei­den ja tutk­i­joiden ylikuor­mit­tamisek­si. Ehkä hallinnon karsin­ta voikin tuo­da vähän jotain järkeä työn­tekoon, jos ja kun hallinnon resurssit riit­täi­sivät vain absolu­ut­tisen min­imin tekemiseen…

  18. Mais­ter­is­mies:
    Kyl­lä hal­li­tus on oike­as­sa leikates­saan myös yliopis­tosek­to­ril­ta varo­ja. Puhun koke­muk­sis­tani yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden koulu­tusten osalta.

    Laskin ker­ran, että Suomes­sa tuote­taan ainakin seit­semässä oppi­laitosyk­sikössä kyseisiä mais­tere­i­ta. Työt­tömäk­si mais­terik­si valmis­tut­tuani olen joutunut seu­raa­maan alan työ­paikkatar­jon­taa. Käytän­nössä yhtään sel­l­aista työ­paikkail­moi­tus­ta ei mol.fi sivuil­la ole viimeisen viiden­toista vuo­den aikana ollut, jos­sa selväsanais­es­ti etsit­täisi­in yhteiskun­tati­etei­den mais­te­ria; puhu­mat­takaan, että omien pääaineit­teni tutkin­not olisi erik­seen mainit­tu. Muu­tamia hallintoti­eteistä valmis­tuneille tar­jot­tu­ja työ­paikko­ja siel­lä on ollut. Kaik­ki muut työl­listymis­mah­dol­lisu­udet ovat sen varas­sa, että mais­teri itse kek­sii ja mah­dol­liset työ­nan­ta­jat vaku­ut­taa, miten tutk­in­ton­sa on työ­paikak­si ja ansio­tu­lok­si muunnettavissa.

    Yleisin ja käytän­nössä ain­oa seli­tys on se, että hyvät tyyp­it kyl­lä työl­listyvät. No, mik­si ei opiske­li­jan pääsy­vaa­timuk­sek­si sit­ten laite­ta edel­ly­tys­tä, että hän on hyvä tyyp­pi, kos­ka työl­listymis­mah­dol­lisu­udet näyt­tävät ole­van pelkästään sen varassa? 

    Kos­ka human­is­tisel­la puolen mais­terei­den työl­listymisti­lanne on jok­seenkin yhtä lohdu­ton, voi hal­li­tuk­sen supis­tamis­toimia yliopis­to­jen kohdal­la pitää vähin­täänkin oikean­su­un­taise­na val­in­tana. Yliopis­to­laitos on näi­hin päivi­in saak­ka saanut kuo­ria ker­man päältä, sil­lä läh­es kaik­ki vaiku­tus­val­taiset poli­itikot ovat aina olleet aka­teemis­es­ti koulutettuja.

    Meitä on muitakin kuin yhteiskun­tati­eteil­i­jöitä täällä.

  19. Korkeak­oulu­jär­jestelmässä on var­maan päällekkäisyyk­siä ja muu­ta säädet­tävää. Sitä varten tarvi­taan kuitenkin oma SOTE-tyyp­pinen han­ke, jos­sa ais­natun­ti­joi­ta kuullen määritel­lään ensin tavoit­teet ja sit­ten keinot miten niihin päästään.

    Nyt vaan viedään ker­tarysäyk­sel­lä isot rahat pois ja san­o­taan, että opetelka­a­han uimaan. Ei näin voi tul­la hyvää lopputulosta.

  20. Tukhol­man ja Helsin­gin yliopis­to­jen tiedekun­tien määrän ver­tailu ei ole oikein mielekästä. 

    HY:n tiedekun­tien määrää lisää mm. lääketi­eteelli­nen tiedekun­ta, jota Tukhol­man yliopis­tol­la ei ole. Tukhol­mas­sa­han lääketi­eteel­lis­es­tä tutkimuk­ses­ta ja koulu­tuk­ses­ta vas­taa Karolin­s­ka Institutet.

    TL:
    .…yliopis­tossa tutk­i­janakin työsken­nelleenä olen sitä mieltä, että tiedekun­tia ja byrokra­ti­aa on yksinker­tais­es­ti liikaa.
    Tukhol­man yliopis­tossa on 4 tiedekun­taa. Helsin­gin yliopis­tossa on 11 tiedekun­taa. Min­un puolestani Teol­o­gisen ja käyt­täy­tymisti­eteel­lisen voisi yhdis­tää human­is­tiseen tiedekun­taan. Samoin muu­ta­mat muutkin tiedekun­nat voisi yhdistää. 

    Maail­ma muut­tuu, en tiedä tarvi­taanko Suomes­sa enää 40 teolo­gian pro­fes­so­ria, vaik­ka tiedekun­ta arvostet­tu onkin. Ja tuo 40 määrä on peräisin twit­ter­istä, en tiedä sit­ten mikä on totuus.

  21. Oden logi­ik­ka menee jok­seenkin näin: jos alue­poli­ti­ik­ka ei tue eri­tyis­es­ti Helsinkiä -> alue­poli­ti­ik­ka paha, ja vice ver­sa. Käytän­nössä Oden hen­gen­heimo­lais­ten piiris­sä jo itse ter­mi ‘alue­poli­ti­ik­ka’ on lähtöko­htais­es­ti hei­dän näkökul­mas­taan negati­ivi­nen, vaik­ka todel­lisu­udessa se on neu­traali. Helsin­gin tukem­i­nenkin on aluepolitiikkaa.

    Tätäkään Oden kir­joi­tus­ta ei olisi syn­tynyt, jos kyseinen “huip­puyliopis­to” sijait­sisi jos­sain muual­la päin Suomea.

  22. Julkisen sek­torin virkoi­hin pätevöit­tävien tutk­in­to­jen suorit­tanei­den työl­listymistä virkoi­hin pitäisi hyvin tarkasti seu­ra­ta ja yrit­tää yliopis­to­jen ope­tus­määriä kohden­ta­mal­la säätää tar­jon­taa kysyn­tää vas­taavak­si. Yksi esimerk­ki tunaroin­nista tässä asi­as­sa oli, että 15 vuot­ta sit­ten englan­ninopet­ta­jista oli oikeasti pulaa eikä vain “työvoima­pu­laa”, mis­tä syys­tä koulu­tus­ta lisät­ti­in sil­lä seu­rauk­sel­la, että englan­ninopet­ta­jien on ollut ainakin viimeiset viisi vuot­ta vaikeaa löytää työtä. Lasku­taidot­tomat päät­täjät lisä­sivät koulu­tus­ta liikaa, kun olisi sen sijaan pitänyt lisätä sopi­va määrä.

  23. Huip­puyliopis­ton ainek­set tiede­tään toki hyvin. Tärkein on ope­tushenkilökun­nan määrä suh­teessa opiske­li­jamäärään. On iso ero on pien­ryh­mäope­tus 50 hen­gelle vai 15 hengelle.
    Tutkimus­puolel­la muu­ta­ma Nobel-palkin­nonn saa­ja piristää myös tun­nel­maa, vaik­ka peru­sopisklei­ja heitä ei näkisi.

    Hyvis­sä yliopis­tois­sa on huono­ja laitok­sia, alpo­ja ja pro­fes­sor­e­i­ta, mut­ta vähem­män kuin hyvis­sä. Sik­si “huippu“kyltti kuu­lu aina jakaa per laitos eikä sen yliois­ton kyltil­lä ole niin väliä.

    Hyvä yliopis­to kokoaa hyviä opsike­li­joi­ta ja hyvää henkilökun­taa. Siitä myös kil­pail­laan. Stan­fordis­sa on var­maa, että lähtöko­htais­es­ti muut opiske­li­jat ovat ainakin älykkäitä.

    Sopi­va kan­sain­välisyys tuo sekä kieli­taitoa että verkos­toi­tu­mista — ja peru­sopieske­li­jalle tärkeää on mihin pääsee kan­sain­väliseen vai­h­toon. Opin­to­jen jäl­keen on tarkoi­tus tuo­da työelämään myös uusia ideoita.

    Jos joku val­it­see akatemiset opin­not ja on motivoitunut, niin yksi vink­ki on ylitse muiden: Mene siihen yliopis­toon, jol­la oman kiin­nos­tuk­sen kohteena olev­as­ta alas­ta on paras maine, Suomes­sa tai muual­la. Niin hyvään paikkaan kan­nat­taa men­nä kuin rah­keet riit­tävät. Osa opin­noi­ta kan­nat­taa joka tapauk­ses­sa suorit­taa muualla.

    Yliopis­toille piti antaa enem­mänit­semääräämis­val­taa ja vas­tu­u­ta toimis­taan. Huonosi kävi. OKM lähti käsio­h­jauk­seen rahoituk­sen kaut­ta ja osa yliopis­toista alkoi gry­dereik­si oma­l­la pääomallaan.

    Alus­ta saak­ka tiedet­ti­in, että jonkun Aal­lon pääo­mat eivät riitä kovinkaan lajaan toim­intaan. Heil­lä se oma kerät­ty rahoi­tus­pääo­ma oli sen­tään suurin.

    Suomess tarvi­taan kaikkien alo­jen koulu­tus­ta — ei ehkä paljoa, mut­ta tarpeet vaihtelevat.Erikoiset kielet lienevät siitä esimerk­ki. Jaakko Hämeen-Antti­lan oma la oli lähi-idän­tutkimus, joka vas­tain kaikkia ennakko­su­un­nitelui­ta olikin sit­ten harv­inaisen tarpeellinen.

    Kul­tu­uri­aloil­la amk-koulu­tus kasvoi hal­lit­se­mat­tomasti — OKM:ää ei se kiin­nos­t­but alku­un lainkaan — kos­ka amk sai rahoi­tus­ta per piske­li­ja ja hak­i­joi­ta riit­ti. Koor­di­naa­tio­ta amk:n ja yliopis­to­jen välil­lä ei ollut, lohin­nä kil­pavarustelua. Yllät­täen kulu­uri­aloista tääl­lä ei saatu tuot­teis­tet­tua vien­ti­te­ol­lisu­ut­ta, kuten Ruotsissa. 

    Matem­ati­ik­ka on tutk­in­toaine läh­es kikissa paikois­sa, kos­ka jonkin­laista matem­ati­ikkaa on yliopis­tois­sa opetet­ta­va. Laitos ilman tutk­in­toa ja tohtorik­oulu­tus­ta on vähän onneton paikka.

    Politiikan/valtiotieteen kohdal­la taas eri yliopis­tois­sa on eri­laisia pain­o­tuk­sia ja oppisu­un­tia. Ei ole hyvä tilanne olenkaan, jos yksi pro­fes­su­uri ratkaisee jonkin alan lin­jauk­set koko maas­sa. Sopi­vaa päällekäisyyt­tä tarvi­taan — jo ihan sen takia, että jos jos­sain pro­fes­sori on seniili/juniori niin toisaal­la ollaan luo­vas­sa työiässä.

    Teolo­gian koulu­tus meni yli äyräi­den, piis­pan virko­jen määrä kuin ei lisään­tynyt smas­sa suh­teessa kuin teolo­gian tohto­rien määrä. Kukaan ei koskaan­halua luop­ua mis­tään, mut­ta jotain ennakointia.

    Yksi ratkaisu on muun­tok­oulu­tus ja elinikäi­nen oppimi­nen. Tässä opet­ta­jat ovat varoit­ta­va esimerk­ki, parhait­en koulu­tus­teut opi­et­ta­jat eivät täy­den­nysk­oulu­ta itseään. Laaud­kas peru­sope­tus mah­dol­lis­taa nopean asain­tun­ti­jak­oulu­tuk­sen muut­tuvas­sa maailmassa.

    Lopuk­si: täysin hömöä supois­taa smal­la ker­taa Tekesin kil­pail­tua tutkimus­ra­hoi­tus­ta ja yliopis­to­jen perus­ra­hoi­tus­ta. Se kaksinker­tais­taa ongelmat.

  24. Suoritin Helsin­gin yliopis­tossa mais­terin tutkin­non vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa. Mietin sil­loin, että jos se olisi fir­ma, sieltä olisi vähen­net­ty ainakin kol­ma­sosa väestä ilman että sil­lä olisi ollut mitään vaiku­tus­ta mihinkään.

    Mon­et yliopis­tol­la opet­ta­vat ovat todel­la huono­ja opet­ta­jia. Perus­tutk­in­toa suorit­tavaa opiske­li­jaa ei yhtään lohdu­ta se, että nämä into­hi­mon­sa ohel­la opet­ta­maan pakote­tut mah­dol­lis­es­ti tekevät vaikka­pa lois­tavaa Shake­speare-tutkimus­ta. Noin yleis­es­ti en ymmär­rä, mik­si Helsingis­sä pitää tutkia vuo­sisato­jen takaisia saip­puaoop­per­oi­ta, mut­ta ehkä 2400-luvul­la tutk­i­taan Inti­as­sa mei­dän Salkkare­i­ta yhtä tarkasti.

    Toisaal­ta jois­sakin tiedekun­nis­sa tehdään oikeasti tärkeää ja arvokas­ta tutkimus­ta, jos­ta ei ole syytä vähen­tää eikä säästää.

    Yliopis­to päät­tänee säästöistään itse. Toiv­ot­tavasti syöpä­tutkimus ei häviä Shakespearelle.

  25. Huip­puyliopis­tois­sa opiske­li­jamäärä on käsi­tyk­seni yleen­sä lähempänä 10 000 kuin 20 000, kun se Helsingis­sä on noin 40 000. Nopeasti googlet­ta­mal­la jos­sain MITis­sä on noin 12 000 opiske­li­jaa ja Cam­bridgessä samoin. Har­vardis­sa päästään lähem­mäs 20 000:ta. Stan­fordis­sa opiske­li­joi­ta on alle 10 000 jne.

    En tiedä, miten Helsin­gin yo on tuol­laisek­si mam­mu­tik­si päässyt paisumaan, mut­ta ilmeis­es­ti tarpeek­si moni on nyt sitä mieltä, että järkevän koon rajat on ohitet­tu. Kan­nat­taisi var­maan erikoistua.

    Muuten näyt­tää siltä, että Suomen ylisopis­to­jen parem­muusjärjestys viit­tauk­sil­la mitatu­na — jär­keen käyvästi — kor­reloi vah­vasti koon kanssa. Mitä enem­män tutkijoita/opettajia, sitä enem­män julka­isu­ja ja siten viit­tauk­sia. Helsin­ki taitaa kyl­lä pär­jätä hiukan parem­min kuin koos­ta voisi päätel­lä — Suomes­sa. Huip­puyliopis­tot toki pää­sevä pienem­mäl­lä henkilökun­nal­la paljon parem­pi­in tuloksiin.

  26. Suomes­sa on noin 5000 toimit­ta­jaa, joista noin 1300 on työt­tömänä. Eikö olisi järkevää vähen­tää alan koulu­tus­ta. Tosin toimit­ta­jan yleisin koulu­tus­taus­ta taitaa olla kesken jääneet yliopisto-opinnot.

  27. Mit­taa­vatko nuo kan­sain­väliset yliopis­tomit­tar­it maamme men­estyk­sen kannal­ta tärkeimpiä asioita?

    Huo­maa myös tämä:
    Isos­sa yliopis­tossa voi olla yksi tieteenala välil­lä laak­sos­sa, toisi­naan taas aal­lon­har­jal­la, jol­loin keskiar­vo saat­taa vaikut­taa keskinker­taiselta. Paperite­htail­la luulisi menevän hyvin, jos kaikkien tavoit­teena on vain pape­rien (lue: artikke­lien) tehtailu ja suuri lukumäärä.

  28. Paras tapa säästää yliopis­tokus­tan­nuk­sis­sa olisi tehdä opiskelus­ta selkeästi kak­si­por­tainen. Kun kan­di on suoritet­tu, voi pyrk­iä mais­te­ri­o­hjel­maan. Tässä välis­sä olisi hyvä men­nä muu­ta­mak­si vuodek­si töi­hin ja samal­la pun­taroimaan, onko siitä mais­terin tutkin­nos­ta mitään hyö­tyä. Nyt mais­ter­in­tutk­in­to lue­taan, kos­ka muutkin niin tekevät.

    Lisäk­si esim. Aal­to-Yliopis­to on kehit­tänyt sel­l­aisen byrokra­ti­akoneis­ton, että siel­lä olisi vaik­ka kuin­ka paljon kar­sit­tavaa. Kaiken maail­man väli­por­taan byrokraatit miet­tivät mitä ihmeel­lisimpiä mittare­i­ta ja rapor­toin­ti­jär­jestelmiä pro­fes­sor­eille ja tutkimushenkilökun­nalle. Täl­lä tavoin raken­netaan sitä “huip­puyliopis­toa”. Bengt Holm­ström sanoi jos­sain haas­tat­telus­sa, että ain­oa hyvä laadun mit­tari yliopis­tossa on opiske­li­japalaute. Mut­ta opiske­li­japalaut­teel­la on huono työl­listävä vaiku­tus väli­por­taan byrokratialle…

  29. Olen lukion kakkosel­la, ja en tajua mitä varten min­un tulisi jäädä täl­laiseen maa­han. En todel­lakaan tiedä mitä hal­li­tus ajat­telee, leikates­saan täl­lä tavoin tutkimuk­ses­ta ja koulu­tuk­ses­ta. Onhan se help­poa sanoa, että leikataan näin mon­ta sataa miljoon­aa tästä ja noin mon­ta tuos­ta, mut­ta miten tämä hei­jas­tuu todel­lisu­u­teen? Käytetään van­hen­tunei­ta mate­ri­aale­ja, luokkakoot lähenevät 40, ja koke­muk­ses­ta tiedän etteivät tietyt aineet toi­mi kun­nol­la edes 20:llä. Lukiot estävät oppi­lai­ta tekemästä lukio­ta yli kolmeen vuo­teen kos­ka se aiheut­taa kus­tan­nuk­sia, mikä johtaa välivu­osi­in ja epä­var­muu­teen siitä mitä halu­aa tehdä. Koko koulu­tusjär­jestelmä hajoaa kap­paleik­si ja her­ran­jes­tas olen onnelli­nen, että valmis­tun pian kos­ka sil­lä tasol­la mihin se on nyt kehit­tymässä minus­ta ei olisi koskaan tul­lut mitään. Tilanne on paha. Oikeasti.

    Enkä edes voi tehdä asialle juuri mitään. Äänestämään ei vielä pääse, ja vaik­ka pää­sisikin jos val­taväestö on sen ver­ran pak­supäistä porukkaa, että ovat sitä mieltä että köy­hiltä ja opiske­li­joil­ta leikataan joko suo­raan tai välil­lis­es­ti, tai että ylipäätään on hyvä aja­tus äänestää kaik­ista puolueista perus­suo­ma­laiset, kokoomus ja keskus­ta hal­li­tuk­seen, koko maa on aut­ta­mat­ta menos­sa sietämät­tömään suun­taan. On turha kuvitel­lakaan, että minä, samoin kuin viidestä lähim­mästä ystävästäni viisi (Tämä oli tilanne kun viimek­si puhuimme, ja mik­sipä se olisi muut­tunut?) emme äänestäisi jaloil­lamme. Min­ul­la ei ole niin suur­ta henkistä velvoitet­ta tälle maalle ettenkö olisi valmis heit­tämään sille hyväste­jä jos ja kun se ei koskaan saa mitään muu­ta kuin huonoa aikaan. Mikä on sinän­sä sääli kos­ka itsessään se on ihan kiva maa, mut­ta what can you do?

  30. Perusjunt­ti:
    “Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on noussut.”

    Perus­tutk­in­to-opiske­li­jalle on se ja sama, kuin­ka yliopis­to pär­jää sen tieteel­listä tasoa arvioivis­sa selvi­tyk­sis­sä. Oleel­lista on se, mil­laisia ovat opet­ta­jien ped­a­gogiset taidot. 

    Paraskin tieteen tek­i­jä voi olla täysin surkea opet­ta­ja. Näitä on nähty. Vas­taavasti yliopis­ton­le­htori, joka ei edes tee tiedet­tä, voi tar­jo­ta mitä jän­te­vim­män alus­tan opiske­li­jalle eteen­päin. Hän saat­taa innos­taa, tar­jo­ta henkisen tuen ja ottaa opiske­li­jan omakseen.

    Min­ullekin on sat­tunut kohdalle yliopis­ton­le­htori, joka haali opiske­li­joi­ta vas­taan­otolleen, kehot­ti tule­maan kysymään mil­loin tahansa, viestit­teli sähkö­pos­titse ja panos­ti lujasti opetuk­seen. Yhdeltäkään pro­fes­so­ril­ta en ole koskaan saanut saman­laista tukea kuin tältä lehtorilta.

    Olen opet­ta­jana yliopis­tossa ja tiedän opiske­li­joil­ta saa­mani palaut­teen perus­teel­la, että olen hyvä työssäni. Osaan selitää asi­at opiske­li­joille niin, että asia tulee ymmär­re­tyk­si. Mut­ta tutk­i­jana olen vain keskinker­tainen. Tarvit­sen ympäristön, jos­sa on näin huip­pututk­i­joi­ta, jot­ta pysyn kär­ry­il­lä siinä mis­sä men­nään maail­mal­la ja mitä opiske­li­joille täy­tyy opet­taa. Tutkimuk­sen kri­it­ti­nen ja ajan­ta­sainen seu­raami­nen ei ole ihan help­poa vaan vaatii taito­ja ja pere­htyneisyyt­tä aiheisi­in. Lisäk­si on epäre­al­isti­nen aja­tus, että voisi vaan seu­ra­ta sitä mitä maail­mal­la tapah­tuu. Jot­ta pääsee seu­raa­maan ja verkos­toi­tu­maan tarvit­see olla myös itsel­lä jotakin annet­tavaa. Ei ketään kiin­nos­ta tutkimus­maail­mas­sakaan kan­natel­la mui­ta lop­ut­tomi­in saa­mat­ta mitään takaisin. Jos meil­lä ei ole henkistä pääo­maa vai­h­don väli­neenä, niin sit­ten täy­tyy olla rutosti rahaa.

  31. Olen samaa mieltä mais­ter­is­miehen kanssa siitä, että esimerkik­si yhteiskun­tati­etei­den mais­tere­i­ta koulute­taan liikaa ja aloi­tu­s­paikko­ja pitäisi kar­sia kaikil­la niil­lä aloil­la, joil­la on liikak­oulu­tus­ta. Niin ammat­tiko­rkeak­ouluista kuin yliopistoistakin. 

    En silti halua leika­ta tutkimuk­ses­ta enkä opetuk­ses­ta. Tutk­i­joi­ta tarvi­taan edelleen ja opiske­li­joille voitaisi­in tar­jo­ta enem­män ope­tus­ta. Jos siis opiske­li­japaikko­ja kar­si­taan, sen ei pitäisi automaat­tis­es­ti tarkoit­taa henkilökun­nan vähen­tämistä, vaan nyky­is­ten opiske­li­joiden parem­paa työl­listymistä sekä työt­tömien tohtor­ei­den työl­listämistä tutkimushankkeisiin.

    Työn­haus­sa tuo “haetaan hyvää tyyp­piä” on kieltämät­tä aivan yhtä kulunut ja tyhjä mantra kuin sanoa sille työt­tömälle mais­ter­ille perusteluk­si val­it­se­mat­ta jät­tämiselle, että “sin­ul­la ei ole riit­tävästi työkoke­mus­ta”. Mielestäni työkoke­mus on yliar­vostet­tua. Pitäisi niil­lä opin­noil­lakin olla jotakin merk­i­tys­tä. Kyl­lä kai niil­lä ammat­tiko­rkeak­oulun käyneil­lä nyt on enem­män työkoke­mus­ta, jos tutkin­non suorit­ta­mi­nenkin kestää lyhyem­män ajan.

    Kun kat­se­lee esimerkik­si avoimia YK:n paikko­ja, niin niis­sä on aina mainit­tu, minkä koulu­tusalan tyyppe­jä haetaan. On myös mainit­tu, että työkoke­mus­ta vaa­di­taan mais­terin tutkin­nol­la vähem­män ja kan­di­daat­in­tutkin­nol­la enem­män. Suomes­sa tästä pitäisi ottaa mallia. 

    Jos VTM/YTM päät­tää hakea jotakin työ­paikkaa, kyl­lä kai hän nyt sen­tään ymmärtää, miten hänen koulu­tuk­sen­sa sopii kyseiseen paikkaan, vaikkei hän osaisi sitä täy­del­lisen myyviksi sanoik­si pukeakaan. Mut­ta ei, hän ei ilmeis­es­ti sit­ten ole se “hyvä tyyp­pi, jota haetaan”.

    Mais­ter­is­mies:
    Kyl­lä hal­li­tus on oike­as­sa leikates­saan myös yliopis­tosek­to­ril­ta varo­ja. Puhun koke­muk­sis­tani yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden koulu­tusten osalta.

    Laskin ker­ran, että Suomes­sa tuote­taan ainakin seit­semässä oppi­laitosyk­sikössä kyseisiä mais­tere­i­ta. Työt­tömäk­si mais­terik­si valmis­tut­tuani olen joutunut seu­raa­maan alan työ­paikkatar­jon­taa. Käytän­nössä yhtään sel­l­aista työ­paikkail­moi­tus­ta ei mol.fi sivuil­la ole viimeisen viiden­toista vuo­den aikana ollut, jos­sa selväsanais­es­ti etsit­täisi­in yhteiskun­tati­etei­den mais­te­ria; puhu­mat­takaan, että omien pääaineit­teni tutkin­not olisi erik­seen mainit­tu. Muu­tamia hallintoti­eteistä valmis­tuneille tar­jot­tu­ja työ­paikko­ja siel­lä on ollut. Kaik­ki muut työl­listymis­mah­dol­lisu­udet ovat sen varas­sa, että mais­teri itse kek­sii ja mah­dol­liset työ­nan­ta­jat vaku­ut­taa, miten tutk­in­ton­sa on työ­paikak­si ja ansio­tu­lok­si muunnettavissa.

    Yleisin ja käytän­nössä ain­oa seli­tys on se, että hyvät tyyp­it kyl­lä työl­listyvät. No, mik­si ei opiske­li­jan pääsy­vaa­timuk­sek­si sit­ten laite­ta edel­ly­tys­tä, että hän on hyvä tyyp­pi, kos­ka työl­listymis­mah­dol­lisu­udet näyt­tävät ole­van pelkästään sen varassa? 

    Kos­ka human­is­tisel­la puolen mais­terei­den työl­listymisti­lanne on jok­seenkin yhtä lohdu­ton, voi hal­li­tuk­sen supis­tamis­toimia yliopis­to­jen kohdal­la pitää vähin­täänkin oikean­su­un­taise­na val­in­tana. Yliopis­to­laitos on näi­hin päivi­in saak­ka saanut kuo­ria ker­man päältä, sil­lä läh­es kaik­ki vaiku­tus­val­taiset poli­itikot ovat aina olleet aka­teemis­es­ti koulutettuja.

  32. Ymmärtääk­seni yliopis­to­jen rahoituk­ses­ta nip­istämi­nen viime vuosien talousongelmien takia on ollut suosit­tu liike lyhyt­näköis­ten poli­itikko­jen kesku­udessa muual­lakin maail­mas­sa. On help­po ottaa raho­ja pois sijoituk­ses­ta joka alkaa tuot­taa voit­toa vas­ta kym­me­nien vuosien aikaskaalalla. 

    Jos poli­ti­ikkaa osat­taisi­in tehdä pitkäjän­teis­es­ti, koko talouskri­isiä ei alun­perinkään olisi ollut. Siten on turha luot­taa siihen että kri­isiä ratkaistaes­sa tehtäisi­in val­in­to­ja jot­ka ovat pitkäl­lä aika­jän­teel­lä järkeviä.

  33. Mais­ter­is­mies:
    Kyl­lä hal­li­tus on oike­as­sa leikates­saan myös yliopis­tosek­to­ril­ta varo­ja. Puhun koke­muk­sis­tani yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden koulu­tusten osalta.

    Laskin ker­ran, että Suomes­sa tuote­taan ainakin seit­semässä oppi­laitosyk­sikössä kyseisiä mais­tere­i­ta. Työt­tömäk­si mais­terik­si valmis­tut­tuani olen joutunut seu­raa­maan alan työ­paikkatar­jon­taa. Käytän­nössä yhtään sel­l­aista työ­paikkail­moi­tus­ta ei mol.fi sivuil­la ole viimeisen viiden­toista vuo­den aikana ollut, jos­sa selväsanais­es­ti etsit­täisi­in yhteiskun­tati­etei­den mais­te­ria; puhu­mat­takaan, että omien pääaineit­teni tutkin­not olisi erik­seen mainit­tu. Muu­tamia hallintoti­eteistä valmis­tuneille tar­jot­tu­ja työ­paikko­ja siel­lä on ollut. Kaik­ki muut työl­listymis­mah­dol­lisu­udet ovat sen varas­sa, että mais­teri itse kek­sii ja mah­dol­liset työ­nan­ta­jat vaku­ut­taa, miten tutk­in­ton­sa on työ­paikak­si ja ansio­tu­lok­si muunnettavissa.

    Yleisin ja käytän­nössä ain­oa seli­tys on se, että hyvät tyyp­it kyl­lä työl­listyvät. No, mik­si ei opiske­li­jan pääsy­vaa­timuk­sek­si sit­ten laite­ta edel­ly­tys­tä, että hän on hyvä tyyp­pi, kos­ka työl­listymis­mah­dol­lisu­udet näyt­tävät ole­van pelkästään sen varassa? 

    Kos­ka human­is­tisel­la puolen mais­terei­den työl­listymisti­lanne on jok­seenkin yhtä lohdu­ton, voi hal­li­tuk­sen supis­tamis­toimia yliopis­to­jen kohdal­la pitää vähin­täänkin oikean­su­un­taise­na val­in­tana. Yliopis­to­laitos on näi­hin päivi­in saak­ka saanut kuo­ria ker­man päältä, sil­lä läh­es kaik­ki vaiku­tus­val­taiset poli­itikot ovat aina olleet aka­teemis­es­ti koulutettuja.

    Tässä nyt menee ilois­es­ti sekaisin yliopis­ton tehtävät. Yliopis­tol­la on kak­si rin­nakkaista tehtävää: koulu­tus ja tutkimus. Nämä nykyiset leikkauk­set kohdis­tu­vat käytän­nössä ensisi­jas­sa juuri siihen tutkimus­puoleen — koulu­tuk­ses­ta leikkaa­mal­la ei juurikaan tuol­laisia raho­ja löy­dy. Koulu­tuk­seen vaiku­tus tulee sit­ten sitä kaut­ta, että ilman hyvä­ta­soista tutkimus­ta se koulu­tuk­seen käytössä ole­va tieto­taito ja henk­i­nen pääo­ma katoavat.

    Tässä siis tuho­taan ennen kaikkea yliopis­to­jen tutkimus­ta. Ja sitä kaut­ta sit­ten yliopis­to­jen tuot­ta­maa poten­ti­aal­ista kasvua koko taloudelle sekä suo­raan että aiheut­ta­mal­la aivovuo­toa pois Suomesta.

  34. Mon­ta vuot­ta on jo ulko­mail­la tutk­i­jana tul­lut oltua, moni niistä yhdessä rankingien viidestä parhaas­ta yliopis­tos­ta. Jotain aja­tus­ta on ollut joskus tul­la takaisin suomeen, jos vaan apu­lais­pro­fes­su­ure­ja olisi tarjolla—mutta kun ei ole, suomes­sa vielä vähem­män kuin yleen­sä. Nyt kun vielä uhataan kol­man­nel­la lukukaudel­la, taitaa tosis­saan jäädä tulemat­ta takaisin suomeen vaik­ka pro­fes­su­ure­ja tulisikin saataville (pak­enevien alta). Käytän­nössä kol­mas lukukausi kuitenkin tarkoit­taa sitä että voidaan vähen­tää henkilöstöä, kun jäl­jelle jäävät vain opet­ta­vat ja hallinnoi­vat enää, ilman yhtään aikaa tutkimukselle. 

    Ei että juuri mis­sään kun­han professuurin/lehtorin tehtävän saa, enää juuri aikaa tutkimuk­selle olisi, sen on aiheut­tanut vähäi­nen tieteen rahoi­tus. Kiina on jo men­nyt euroopas­ta ohitse, ja koh­ta myös yhdys­val­loista. Län­si on ei vain taan­tu­mas­sa vaan myös täy­dessä taan­tu­muk­sen tilassa.

    http://www.sciencealert.com/china-now-spends-more-on-science-than-the-eu-is-predicted-to-overtake-the-us-by-2020

  35. Perusjunt­ti:
    Perus­tutk­in­to-opiske­li­jalle on se ja sama, kuin­ka yliopis­to pär­jää sen tieteel­listä tasoa arvioivis­sa selvityksissä. 

    Olen eri mieltä. Tun­nuste­tus­ta huip­puyliopis­tos­ta saatu tutk­in­to on cv:ssä arvokkaampi kuin tun­tem­at­tomas­ta yliopis­tos­ta saatu. En väitä että yliopis­ton tutkimuk­sen maine olisi tärkeämpi asia kuin opetuk­sen taso, vaan väitän että molem­mil­la on opiske­li­jalle arvoa.

  36. Perusjunt­ti:
    “Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on noussut.”

    Perus­tutk­in­to-opiske­li­jalle on se ja sama, kuin­ka yliopis­to pär­jää sen tieteel­listä tasoa arvioivis­sa selvi­tyk­sis­sä. Oleel­lista on se, mil­laisia ovat opet­ta­jien ped­a­gogiset taidot. 

    Paraskin tieteen tek­i­jä voi olla täysin surkea opet­ta­ja. Näitä on nähty. Vas­taavasti yliopis­ton­le­htori, joka ei edes tee tiedet­tä, voi tar­jo­ta mitä jän­te­vim­män alus­tan opiske­li­jalle eteen­päin. Hän saat­taa innos­taa, tar­jo­ta henkisen tuen ja ottaa opiske­li­jan omakseen.

    Min­ullekin on sat­tunut kohdalle yliopis­ton­le­htori, joka haali opiske­li­joi­ta vas­taan­otolleen, kehot­ti tule­maan kysymään mil­loin tahansa, viestit­teli sähkö­pos­titse ja panos­ti lujasti opetuk­seen. Yhdeltäkään pro­fes­so­ril­ta en ole koskaan saanut saman­laista tukea kuin tältä lehtorilta.

    Ker­ro tyt­tärelle­si, että ei se tieteen taso, vaan opetuk­sen taso ja opet­ta­jien per­soon­al­liset ominaisuudet.

    Palasin muu­ta­man vuosikymme­nen tauon jäl­keen opiskele­maan nyt avoimes­sa yliopis­tossa. Ope­tus oli paran­tunut paljon 1970-luvus­ta. Opiske­li­joiden mielipi­det­tä päät­tyneestä kurssista kysyt­ti­in tarkasti. Koke­ma­ton luen­noit­si­ja luvat­ti­in pitää tois­taisek­si pois luennoimasta.

    Muis­tan 1970-luvul­ta, kun eräs tilas­toti­eteen luen­noit­si­ja imeske­li toim­i­ma­ton­ta tus­sikynään­sä ja mumisi itsek­seen piir­to­heit­ti­men vier­essä. Sil­loin ei kysyt­ty opiske­li­jan mielipidettä.

  37. Hyvä ja aiheelli­nen kri­ti­soin­ti. Ihan noin pahal­ta ei kuitenkaan YT:n puoles­ta vaiku­ta mitä tuos­sa kuvataan — puhet­ta on enin­tään 1200:n vähen­nys vuo­teen 2020 men­nessä, eli ei mitenkään ker­tarysäyk­sel­lä. Tuos­ta sadas­ta miljoonas­ta puo­let on kuitenkin jo säästet­tävä ensi vuon­na, joten var­masti merkit­tävä määrä henkilöstöä joudu­taan irti­sanomaan luon­nol­lisenkin pois­tu­man lisäk­si. Lop­ut riip­puukin vähän talouden kehi­tyk­ses­tä ja tulev­as­ta hal­li­tuk­ses­ta — selvitäänkö täl­lä YT-kier­roksel­la, vai tuleeko lisää. Keskusteli­jat ovat oike­as­sa, juus­to­höyläl­lä tästä ei selvitä, vaikei­ta päätök­siä tulee päättäjille.

  38. Tom­pe­lo:
    Huip­puyliopis­tois­sa opiske­li­jamäärä on käsi­tyk­seni yleen­sä lähempänä 10 000 kuin 20 000, kun se Helsingis­sä on noin 40 000. Nopeasti googlet­ta­mal­la jos­sain MITis­sä on noin 12 000 opiske­li­jaa ja Cam­bridgessä samoin. Har­vardis­sa päästään lähem­mäs 20 000:ta. Stan­fordis­sa opiske­li­joi­ta on alle 10 000 jne.

    En tiedä, miten Helsin­gin yo on tuol­laisek­si mam­mu­tik­si päässyt paisumaan, mut­ta ilmeis­es­ti tarpeek­si moni on nyt sitä mieltä, että järkevän koon rajat on ohitet­tu. Kan­nat­taisi var­maan erikoistua.

    Muuten näyt­tää siltä, että Suomen ylisopis­to­jen parem­muusjärjestys viit­tauk­sil­la mitatu­na – jär­keen käyvästi – kor­reloi vah­vasti koon kanssa. Mitä enem­män tutkijoita/opettajia, sitä enem­män julka­isu­ja ja siten viit­tauk­sia. Helsin­ki taitaa kyl­lä pär­jätä hiukan parem­min kuin koos­ta voisi päätel­lä – Suomes­sa. Huip­puyliopis­tot toki pää­sevä pienem­mäl­lä henkilökun­nal­la paljon parem­pi­in tuloksiin.

    Eiköhän tässä rel­e­vantim­paa ole se opetus/tutkimushenkilökunnan määrä (ja bud­jet­ti). Esimerkik­si yksistään Har­vardin yliopis­ton bud­jet­ti on lähem­mäs 4 mil­jar­dia euroa eli noin kak­si ker­taa enem­män kuin mitä Suomes­sa käytetään yliopis­to-opetuk­seen ja tutkimuk­seen yhteensä. 

    Opiske­li­jamäärä ei ole rankingeis­sa mit­ta­ri­na, mut­ta jois­sain on kyl­lä opiskeilja/opettaja suhde joka on Suomes­sa tietenkin aivan eri luokkaa kuin “huip­puyliopis­tois­sa”.

    Sinän­sä siis HY:ltä on ollut erit­täin hyvä saavu­tus nous­ta näinkin korkealle, kil­pail­i­jat ovat olleet aivan eri luokkaa resurs­seil­taan. On Suomen kannal­ta iso har­mi, että kan­sain­välisen tason tutkimus aje­taan alas.

  39. Hyvinkin kapea-alainen Karolin­s­ka muuten pär­jää rankingeis­sa varsin hyvin vuodes­ta toiseen.

    Han­nu Kaup­pinen:
    Nois­sa rankingeis­sa on yksi iso ongel­ma, sil­lä ne suo­si­vat automaat­tis­es­ti iso­ja, laa­ja-alaisia yliopis­to­ja. Sik­si Aal­to-yliopis­toon kohdis­tunei­den panos­tusten vaikut­tavu­ut­ta on vaikea arvioi­da tuol­ta pohjalta.

  40. Hei Osmo.

    Minkä ihmeen takia peru­s­tat kir­joituk­sesi vääri­in faktoihin?

    San­ot seu­raavaa: “Tässä vai­heessa on tarkoi­tus vähen­tää 1200 henkeä ja tämä johtuu vas­ta ensim­mäisen vuo­den säästöistä.” 

    Tuo­han ei pidä alku­unkaan paikkaansa. Vähen­nys­tarve on korkein­taan 1200 henkeä vuo­teen 2020 men­nessä. Hup­sista, sinne meni kir­joituk­seltasi pohja.

  41. “Olen samaa mieltä mais­ter­is­miehen kanssa siitä, että esimerkik­si yhteiskun­tati­etei­den mais­tere­i­ta koulute­taan liikaa ja aloi­tu­s­paikko­ja pitäisi kar­sia kaikil­la niil­lä aloil­la, joil­la on liikakoulutusta.”

    Niin koulute­taan myös diplo­mi-insinööre­jä aj kaup­pati­eteil­i­jöitä. Vähän kaikkia koulute­taan liikaa, kos­ka työ hupe­nee maail­mas­ta. Tässä vilka­isu tilastoihin.

    Noi­ta luku­ja tarkastel­lessa on myös huomioita­va, että työt­tömien lisäk­si on ihmisiä, jot­ka eivät tee koulu­tus­taan vas­taavaa työtä vaan esimerkik­si hant­ti­hom­mia, ja ihmisiä, jot­ka ovat uudelleenkouluttautumassa.

    http://www.akava.fi/files/16295/02_Tyottomat_Diplomi-insinoorit.jpg

    http://www.akava.fi/files/16304/02_Tyottomat_Kauppatieteellinen_koulutus_ylempi_korkeakoulututkinto.jpg

  42. Kaup­pako­rkeak­oulu­jen lait­ta­mi­nen parem­muusjärjestyk­seen julka­isu­jen ja viit­tauk­sien perus­teel­la on täysin idioot­ti­maista. Luon­non­ti­eteisi­in julka­isu- ja viit­taus­mit­tar­it sopi­vat. Mut­ta kaup­pako­rkeak­oulu­jen tulee tuot­taa kovaa osaamista yri­tys­ten ja julkisen sek­torin palvelukseen.Parempi mit­tari olisi vaik­ka tutkia keskipalkko­ja 10 vuot­ta valmis­tu­mis­es­ta. Ymmär­rän kyl­lä, että tämä aiheut­taa tuskaa puh­da­sop­pisim­mis­sa yliopis­to­lai­sis­sa, mut­ta ei se totu­ut­ta mihinkään muu­ta. Yliopis­tol­la voi olla myös rooli työn­tek­i­jöi­den tuot­tamiss­sa. Con­trollere­i­ta, tilin­tarkas­ta­jia tai markki­noin­tipääl­liköitä ei ainakaan vielä koulute­ta ammattikouluissa.

  43. Ode. Esit­täisitkö laskel­mat siitä, miten paljon muil­ta yliopis­toil­ta leikat­ti­in. Leikat­ti­inko Hgin yliopis­tol­ta suh­teessa paljon enem­män kuin muil­ta? Pää-poik­ki ‑väit­teesi edel­lyt­tää, että näin on. Voitko sen osoit­taa? Ellet, jut­tusi näiltä osin on tyhjä­naikuista populismia.

    1. Leikkauk­set ovat korkeak­ouluil­ta muuten samaa luokkaa suh­teessa, pait­siu, että Helsin­gin yliop­stol­ta otet­ti­in ylimääräiset 30 miljoon­aa euroa apteekkirahoista.

  44. Mihin niitä kas­va­tusti­eteel­lisiä tiedekun­tia oikein tarvitaan ? 

    Entä tarvit­seeko viiden miljoo­nan kansa yliopis­ton ja/tai ammat­tiko­rkeak­oulun jokaiseen kohtaan, jos­sa Inter­Ci­ty pysähtyy ?

  45. Yliopis­ton toimi­va yksikkö ei ole koko yliopis­to eikä edes tiedekun­ta, vaan laitos. Helsin­gin yliopis­ton vahvuus/ongelma on se, että siel­lä on maan parhaat mut­ta myös maan huonoim­mat laitok­set. Entisenä HY:n opet­ta­jana en pidä karsin­nas­ta, mut­ta toisaal­ta se järkevästi sovel­let­tuna voisi paran­taa radikaalis­es­ti yliopis­ton tasoa. Se ei onnis­tu juus­to­höyläl­lä vaan vaatii tehokas­ta ja strate­gista ajat­telua ja kovia toimen­piteitä. Ja hallinto näyt­täisi kas­va­neen kohtu­ut­tomasti kuten muis­sakin yliopistoissa.

  46. Rolle:
    Ei leikkausten tarvitse tarkoit­taa näivet­tymistä, kun­han ne hoide­taan fik­susti. Eli ei juus­to­höyläl­lä joka paikas­ta vaan reilusti kokon­aisia ainei­ta lopet­ta­mal­la. Eri­tyis­es­ti lopetet­tavaa löy­tynee human­is­tisen tdk:n puolelta. Kuin­ka mon­es­sa oppi­aineessa merkit­tävin työl­l­listäjä opin­to­jen jäl­keen on yliopisto?

    Hallinnos­ta löy­tyy var­masti paljon myös tarpee­ton­ta raportin ja suun­nitel­man pyörit­te­lyä. Kus­tan­nussäästön ohel­la voi yliopis­tos­ta tul­la leikkausten avul­la parem­pi paik­ka opiske­li­joille ja henkilökunnalle!

    Niin, ja voi hyvin kysyä, mik­si Helsingis­sä pitää olla puu­ta-heinää-tiedekun­ta? Lakkaut­ta­mal­la se saataisi­in ne Viikin pel­lotkin asuntokäyttöön. 

    Rehellisyy­den nimis­sä sanois­in, että eniten tuhoa saadaan aikaan kauppa“tieteiden” puoel­la. Human­isti sen­tään on aika har­mi­ton, ja parhaim­mil­laan todel­lan hyödylli­nen henkilö selit­täessään yhteiskun­nal­lisia ilmiöitä, kun taas kauppa“tieteilijä” ihmettelee, mik­si kaik­ki ihmiset eivät toimikaan täy­del­lisen tiedon varas­sa täy­del­lisen itsekkään rationaalisesti…

    Jos koulu­tuk­ses­ta pitää leika­ta, oikea ratkaisu on sulkea kokon­aan maakun­tayliopis­to­ja, jot­ka eivät pysty keräämään kri­it­tistä mas­saa ympärilleen. Kaupunkipoli­ti­ikkaan tarvi­taan rajua otet­ta, jos­sa kylmästi erotel­laan jyvät akanoista, Osmon ja Särelän pam­fletin mukaises­ti. Valitet­tavasti tähän ei ole kykyä hal­li­tuk­sel­la jos­sa enem­mistön muo­dostaa Maalais­li­it­to ja Suomen Maaseudun Puolue.

  47. Tuol­laisen naputin joutessani:

    Opiske­li­jaa / työntekijä

    MPKK 3,4
    Taide 3,5
    TTY 4,115784008
    AALTO 4,253829787
    HKI 4,309642857
    LUT 4,855208333
    Åbo 5,204166667
    Oulu 5,215546504
    UEF 5,357142857
    JY 5,769230769
    LY 6,503067485
    Turku 6,505666667
    UTA 6,818181818
    Vaasa 10,01996008
    SHH 12,94117647

  48. Stadin paroni: Olen eri mieltä. Tun­nuste­tus­ta huip­puyliopis­tos­ta saatu tutk­in­to on cv:ssä arvokkaampi kuin tun­tem­at­tomas­ta yliopis­tos­ta saatu. En väitä että yliopis­ton tutkimuk­sen maine olisi tärkeämpi asia kuin opetuk­sen taso, vaan väitän että molem­mil­la on opiske­li­jalle arvoa.

    Itse asi­as­sa yliopis­ton maine on huip­puyliopis­ton tärkein anti opiske­li­jalle hyvään taval­liseen yliopis­toon ver­rat­taes­sa. Tai oikeas­t­aan pitäisi puhua eli­it­tiyliopis­toista ja mas­sayliopis­toista, kos­ka se ker­too parem­min, mis­tä on kysymys.

    Mas­sayliopis­to pyrkii koulut­ta­maan päte­viä ja sivistyneitä asiantun­ti­joi­ta. Sen opiske­li­javalin­nois­sa pyritään objek­ti­ivi­su­u­teen. Opiske­li­joik­si pyritään val­it­se­maan ne, joil­la usko­taan ole­van parhaat edel­ly­tyk­set men­estyä opin­nois­sa sekä mah­dol­lises­sa amma­tis­sa, johon tutk­in­to valmis­taa. Kaik­ki Suomen yliopis­tot ovat mas­sayliopis­to­ja, eikä yksikään edes yritä olla mitään muuta.

    Eli­it­tiyliopis­ton tarkoi­tus on aivan toinen. Se pyrkii koulut­ta­maan ihmisiä, jot­ka myöhem­min muut­ta­vat maail­maa. Opiske­li­javalin­nois­sa koros­tuu sub­jek­ti­ivi­nen arvioin­ti. Sisään halu­taan ihmisiä, jot­ka eivät ole pelkästään täyt­täneet odotuk­sia (esimerkik­si men­estymäl­lä val­in­tako­keessa) vaan myös ylit­täneet ne. Opiske­li­jamäärät jäävät melko pieniksi, kos­ka odotusten ylit­täjiä ei ole lop­ut­tomi­in, eikä täyt­teek­si halu­ta liikaa taval­lisia “kymme­nen ällän ylioppilaita”.

    Osa eli­it­tiyliopis­toon val­i­tu­ista on juuri niitä ihmisiä, jot­ka myöhem­min muut­ta­vat maail­maa. Useim­mat muut ovat lah­jakkai­ta nuo­ria, jot­ka verkos­toitu­vat oikei­den ihmis­ten kanssa ja pää­tyvät sik­si usein vaiku­tus­val­taisi­in asemi­in. Ope­tus itsessään ei ole sen ihmeel­lisem­pää kuin hyvis­sä mas­sayliopis­tois­sa. Opet­ta­jia kun ei ole valit­tu ope­tus­taito­jen perus­teel­la vaan sik­si, että he ovat huip­pututk­i­joi­ta tai muual­la yhteiskun­nas­sa uraa tehneitä ja maail­maa muut­tanei­ta ihmisiä.

  49. Osmo Soin­in­vaara:
    Leikkauk­set ovat korkeak­ouluil­ta muuten samaa luokkaa suh­teessa, pait­siu, että Helsin­gin yliop­stol­ta otet­ti­in ylimääräiset 30 miljoon­aa euroa apteekkirahoista. 

    Tekesin leikkausten kuvit­telisi osu­van enem­män tekni­ikan puolen yliopistoihin…?

  50. Ote­taan nyt tiedet­täkin tähän keskustelu­un mukaan. Kalle Ruoko­lainen on nimit­täin julkaissut artikke­lin “Yliopis­to­jen hallinto paisuu, ope­tus- ja tutkimushenkilökun­ta supis­tuu.” [Tieteessä tapah­tuu 1/2011 http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/3950/3705 ] Otsikko oikeas­t­aan ker­tookin kaiken oleellisen. 

    Omat koke­muk­seni ovat täysin vas­taavia. Byrokraat­tien määrä lisään­tyi ja ope­tushenkilökun­nalle ei riit­tänyt rahaa. Jos leikkauk­sen kohdis­te­taan hallintoon, ne ovat täysin tervetulleita.

  51. Ei se yliopis­toista leikkaami­nen on mitenkään hölmöä. Kyse­hän on vain valin­noista. On help­poa leika­ta yliopis­toista, kos­ka siitä ei vali­ta kuin muu­ta­ma opet­ta­ja. Sen sijaan, jos leikkaat sosi­aali- ja ter­veys­menoista, jot­ka vievät reip­paasti yli 70 % yhteiskun­nan menoista, niin HS:n demar­i­toimit­ta­jat kyl­lä muis­tut­ta­vat, kuin­ka köy­hiltä viedään. Siis huoli­mat­ta siitä, että sosi­aal­i­tuis­sa on lukuisia osa-aluei­ta, joiden lopet­ta­mi­nen ker­ral­la ei edes koskisi ketään!

    Osmo, etkö itse ollut sosi­aal­i­hump­pamin­is­ter­inä? Jos sil­loin olisit lait­tanut alan kuri­in, niin koko ongel­maa ei olisi nyt. 😉 Mik­si meil­lä on esimerkik­si yhä asum­is­tukia, joiden tiede­tään menevän hin­toi­hin sataprosenttisesti.

    1. Mihin perus­tuu väite, että asum­is­tu­ki menee vuokri­in sat­apros­ent­tis­es­ti, kun siinä ei ote­ta edes huomioon sataa pros­ent­tia vuokras­ta. Miten asumik­stuen vaiku­tus vuokri­in eroaa palkanko­ro­tuk­sen vaiku­tuk­ses­ta vuokri­in. Korko­jen ver4ovähennysoikeus menee ihn­toi­hin sat­apros­ent­tis­es­ti, kos­ka saat sitä enem­män verovähen­nysoikeut­ta mitä enem­män mak­sat asun­nos­ta, mut­ta asumistuki9 on käytän­nössä sama siitä riip­pumat­ta, paljonko mak­sat vuokraa.

  52. Norp: Hallinnon työn­tek­i­jät potk­i­taan ensim­mäis­inä pel­lolle ja hei­dän tehtävän­sä siir­tyvät jäl­jelle jääneille.

    Ei suinkaan. Vähen­nyk­sistä päät­tää hallinto.

  53. H&H: Olen lukion kakkosel­la, ja en tajua mitä varten min­un tulisi jäädä täl­laiseen maahan. 

    Kun käyt vähän kat­se­le­mas­sa niitä mui­ta mai­ta (mielel­lään opiskellen/tehden töitä, eikä vain tur­isti­na), ymmär­rät ehkä paremmin.

  54. NM:
    Tukhol­man ja Helsin­gin yliopis­to­jen tiedekun­tien määrän ver­tailu ei ole oikein mielekästä. 

    HY:n tiedekun­tien määrää lisää mm.lääketieteellinen tiedekun­ta, jota Tukhol­man yliopis­tol­la ei ole. Tukhol­mas­sa­han lääketi­eteel­lis­es­tä tutkimuk­ses­ta ja koulu­tuk­ses­ta vas­taa Karolin­s­ka Institutet.

    Ja lisäk­si toinen Ruotsin per­in­tei­sistä isoista yliopis­toista on n 60 km päässä Tukhol­mas­ta, Uppsalassa.

  55. Mais­ter­is­mies:
    Käytän­nössä yhtään sel­l­aista työ­paikkail­moi­tus­ta ei mol.fi sivuil­la ole viimeisen viiden­toista vuo­den aikana ollut, jos­sa selväsanais­es­ti etsit­täisi­in yhteiskun­tati­etei­den mais­te­ria; puhu­mat­takaan, että omien pääaineit­teni tutkin­not olisi erik­seen mainit­tu. Muu­tamia hallintoti­eteistä valmis­tuneille tar­jot­tu­ja työ­paikko­ja siel­lä on ollut. Kaik­ki muut työl­listymis­mah­dol­lisu­udet ovat sen varas­sa, että mais­teri itse kek­sii ja mah­dol­liset työ­nan­ta­jat vaku­ut­taa, miten tutk­in­ton­sa on työ­paikak­si ja ansio­tu­lok­si muunnettavissa.

    Yleisin ja käytän­nössä ain­oa seli­tys on se, että hyvät tyyp­it kyl­lä työl­listyvät. No, mik­si ei opiske­li­jan pääsy­vaa­timuk­sek­si sit­ten laite­ta edel­ly­tys­tä, että hän on hyvä tyyp­pi, kos­ka työl­listymis­mah­dol­lisu­udet näyt­tävät ole­van pelkästään sen varassa? 

    Kos­ka human­is­tisel­la puolen mais­terei­den työl­listymisti­lanne on jok­seenkin yhtä lohdu­ton, voi hal­li­tuk­sen supis­tamis­toimia yliopis­to­jen kohdal­la pitää vähin­täänkin oikean­su­un­taise­na val­in­tana. Yliopis­to­laitos on näi­hin päivi­in saak­ka saanut kuo­ria ker­man päältä, sil­lä läh­es kaik­ki vaiku­tus­val­taiset poli­itikot ovat aina olleet aka­teemis­es­ti koulutettuja.

    Ensin­näkin, jos argu­ment­ti­nasi on koulutet­tu­jen mais­te­rien liian suuri määrä tässä maas­sa, on var­maankin järkeväm­pää tehdä poli­it­ti­nen päätös ensin koulu­tuk­seen valit­tavien opiske­li­joiden määrässä, jon­ka jäl­keen hei­jaste­vaiku­tuk­se­na voidaan tarkkail­la mah­dol­lisuuk­sia laskea kus­tan­nus­ta­soa henkilökun­nas­ta. Ei toisin päin, jol­loin vähem­mäl­lä henkilökun­nal­la kuin nyt on entistä vähem­män aikaa koulut­taa nyky­opiske­li­jamäärää. Toisin sanoen vas­tavalmis­tuneen opiske­li­jan laatu heikke­nee entis­es­tään poli­it­tisen päätök­sen myötä.

    Toisek­si, minä en ole “Hyvä tyyp­pi”, olen silti VTM ja men­estynyt ihan kohta­lais­es­ti vas­tavalmis­tuneena ja sitä ennen. En ole eri­tyisen sosi­aalis­es­ti lah­jakas mut­ta pyrin kor­vaa­maan sitä yltiömäisel­lä ystäväl­lisyytenä ja avu­li­aisuute­na ja asen­teel­la, jon­ka ansios­ta min­un ei tarvit­sekaan olla jovi­aali jaris­arasvuo tai pekkahi­ma­nen, jol­laisek­si sinä postis­sasi ase­tat jokaisen mais­terin tavoitear­von. Poh­jal­la on myös tarve erikois­tua järkevästi, tehdä oikei­ta päätök­siä (tai tun­nistaa väärät, ja oppia niitä) ja ennen kaikkea tehdä helkkaristi töitä molem­pi­en eteen. 

    Kol­man­nek­si. Kym­meniä ja kym­meniä haku­ja on men­nyt min­ull sivu suun, mut­ta niin on men­nyt jokaisel­la muul­lakin joka on päässyt töi­hin vas­ta kym­me­nien ja kym­me­nien haku­jen jäl­keen. Ne jot­ka ovat men­neet sukkana sisään ja tip­pu­vat joskus hakuhel­vetti­in nelikymp­pisenä ekaa ker­taa, ovat tukalas­sa paikas­sa kun eivät tiedä mitä sin­nikkyys oikeasti tarkoit­taa ja opet­taa ere­hdyk­sen kaut­ta. Epäon­nis­tu­mi­nen ja ere­hdys on osa oppimis­pros­es­sia, jota ei kir­ja­tent­te­jä pänt­täämäl­lä opi. Mut­ta kyl­läkin sitä kaut­ta kun ymmärtää tämän seikan.

    Jos jokin mei­dän vas­tavalmis­tunei­ta aut­taisi nykyti­lanteesta eteen­päin, olisi 1) sijoituk­set opiske­li­jap­sykolo­gei­hin 2) sijoituk­set opin­to-ohjauk­seen jo lukio­ta­sol­la, jot­ta tietää mitä pitäisi vaa­tia yliopis­to­ta­sol­la assareil­ta ja muul­ta hallinto­henkilöstöltä. Tyh­mä ei nimit­täin ole se, joka kiroaa kyvyt­tömät neu­vo­nan­ta­jat ja vai­h­taa ne parem­pi­in jos mah­dol­lista (tai siir­tyy sel­l­aisille teille jois­sa opas­tus on parem­paa), vaan se, joka tyy­tyy vähään tietämät­tä, että yliopis­to men­estyy vain, kun opiske­li­ja vaatii siltä enemmän.

  56. Tärkeä kir­joi­tus. Nyky­hal­li­tus väit­tää, että lap­sille ei saa jät­tää velkaa, mut­ta koulu­tusvel­ka on pahin­ta mitä voi jät­tää, kos­ka koulu­tus on pienen val­tion ain­oa mah­dol­lisu­us pär­jätä globaalis­sa maail­mas­sa. Koulu­tusleikkauk­set ovat pienen tähtäi­men ratkaisu­ja, joiden virheitä joudu­taan kor­jaa­maan mon­ta ker­taa pitem­pi aika. Sik­si koulu­tuk­ses­ta ei saa Suomes­sa leika­ta. Kiitos kaikille, jot­ka tämän ymmärtävät ja puo­lus­ta­vat ain­oaa asi­aa, jota Suo­mi on ymmärtänyt vahvis­taa jo ennen itsenäistymistään.

  57. Selkeä asia, että jos yläjuok­sul­ta lopete­taan ala­juok­sun ruok­in­ta, kumpi lop­pu­peleis­sä tulee pärjäämään.

  58. Norp: Hallinnon työn­tek­i­jät potk­i­taan ensim­mäis­inä pel­lolle ja hei­dän tehtävän­sä siir­tyvät jäl­jelle jääneille.

    Nau­roin ääneen. Hallintoa *tehoste­taan* niin, että osas­ta hallinto­työn­tek­i­jöistä tehdään esimiehiä. Toki osa van­hem­mista työn­tek­i­jöistä potk­i­taan eläkeput­keen, mut­ta halli­non kulu­ja ei kar­si­ta. Lisäk­si yliopis­to­jen hallinnon toim­inta­logi­ik­ka on, että hallinnol­lisia tehtäviä kek­sitään lisää. Hallinnol­liset tehtävät joi­ta ope­tus- ja tutkimushenkilökun­nalle lykätään, eivät tyyp­il­lis­es­ti palvele opetuk­sen tai tutkimuk­sen tarpei­ta, vaan hallinnon tarpeita. 

    Monis­sa yliopis­tois­sa hallinnon osu­us henkilöstöku­luista on kas­vanut koko ajan viimeiset 20 vuot­ta. Tämä ei johdu siitä että yliopis­toa olisi mon­imutkaisem­pi hallinnoi­da, vaan siitä että hallinto on kas­vanut ja byrokra­t­ian on kasvet­ta­va täyt­tämään kas­va­neen byrokra­t­ian vaa­timuk­set. On raken­net­tu koneis­to, jos­sa jar­run painami­nen kas­vat­taa muiden työkuor­maa ja kaa­sun painami­nen kas­vat­taa koneis­toa. Siitä organ­isaa­tion osas­ta, jon­ka tehtävänä oli pitää huoli että opiske­li­joiden opin­to­suorituk­set tule­vat kir­jat­tua, että luen­tos­alis­sa on liitu­ja ja tulostimes­sa pape­ria, on tul­lut organ­isaa­tio jon­ka johto ajat­telee johta­vansa koko yliopistoa. 

    Hallinnos­ta ei todel­lakaan leika­ta, hallinnon suh­teelli­nen osu­us ei pienene, vaan kas­vaa, ihan riip­pumat­ta siitä, mitä tehdään.

  59. yliopis­to-opet­ta­ja: Olen opet­ta­jana yliopis­tossa ja tiedän opiske­li­joil­ta saa­mani palaut­teen perus­teel­la, että olen hyvä työssäni.

    Ahaa, siis opiske­li­japalaut­teesi on keskimääräistä negati­ivisem­paa? Paris­sakin tutkimuk­ses­sa on nimit­täin havait­tu, että opiske­li­jan oppimis­tu­lok­sil­la ja opet­ta­jan saa­mal­la palaut­teel­la on negati­ivi­nen kor­re­laa­tio, tässä nyt vaik­ka yksi. Lukekaa ajatuksella. 

    Annetaan tämän tosi­asian het­ken aikaa dif­fu­soitua ajat­telu­umme. Toki voi olla ettette usko min­ua, kos­ka ei ole nyt ei ollut antaa kuin yksi viite. 

    Ja sit­ten muis­te­taan että val­tion rahan­jakoa on alet­tu ohja­ta siten, että opet­ta­jien saa­man numeerisen palaut­teen keskiar­voa käytetään kri­teer­inä kun opet­ta­jien palkkauk­sen jatkos­ta päätetään. 

    Annetaan het­ken näi­den kah­den tosi­asian elää yhdessä aivois­samme ja sit­ten mietitään mitä voisimme päätel­lä näistä. 

    En halua ko. yliopis­to-opet­ta­jaa tietenkään henkilöko­htais­es­ti haukkua; kor­re­laa­tio on vähäi­nen, mut­ta se tode­lakin on negati­ivi­nen. Osa hyvistä opet­ta­jista saa hyviä arvostelu­ja kos­ka on oikeasti hyviä. Ongel­mana on se, että opiske­li­jat eivät ero­ta toi­sis­taan hyvää opet­ta­jaa ja mukavaa, hauskaa, ren­toa, avu­lias­ta, jne opet­ta­jaa. Nämä eivät ole riip­pu­vaisia toi­sis­taan ja huono opet­ta­ja voi kom­pen­soi­da huo­nout­taan arviois­sa ole­mal­la eri­tyisen haus­ka, ren­to, jne jne, ja tämä ajan oloon syn­nyt­tää hienoisen negati­ivisen korrelaation.

    Tämä on kuitenkin ongel­ma sil­loin, jos alamme akti­ivis­es­ti *mak­saa* ihmisille siitä, että parem­man opet­tamisen sijaan nämä keskit­tyvät ole­maan mukavia jne. 

    Itse asi­as­ta olen samaa mieltä. Laadukas ope­tus vaatii tuek­seen tutkimus­ta jos­ta ammen­taa. Yliopis­to­jen pitää kuitenkin miet­tiä tehtävään­sä tarkkaan. Ongel­mana on se, että kun puhutaan “yliopis­tos­ta”, se tarkoit­taa man­ageri-ihmisille ja poli­itikoille ylem­pää hallintoa ja excel-taulokko­ja, ei sitä mikä yliopis­to oikeasti on, eli opet­ta­jia ja tutkijoita. 

    Nyt täy­tyy tässä kohtaa kehua erästä nimeltä­mainit­se­ma­ton­ta Tam­pereen Her­van­nas­sa sijait­se­vaa yliopis­toa. Siel­lä nimit­täin oikeasti yritetään nos­taa tätä tutkimuk­sen ja opetuk­sen syn­er­giaa niin, että kytkös olisi oikeasti rel­e­vant­ti, tuo­ma­l­la elinkei­noelämän mukaan voimakkaam­min. Se ei ehkä joh­da per­in­teisel­lä tieteen mit­ta­pu­ul­la parhaaseen lop­putu­lok­seen, mut­ta jos se takaa rahoituk­sen ja sen että tutkimus­tu­lok­set ovat pääosin hyödyl­lisiä, niin se on parem­pi kuin joku rank­ing-kil­pailu tai vas­taa­va hölmöi­ly. En vas­tus­ta human­is­tisia alo­ja mil­lään taval­la, mut­ta niille on vaikeampi saa­da aikaan mitään vas­taavaa; ne on tuomit­tu ikuis­es­ti ole­maan pro­fes­sorin lem­piai­heen tunkemista opiske­li­joiden kurkus­ta alas kunnes tämä pakote­taan eläkkeelle. 

    Kir­joi­tan tätä Sin­ga­pores­ta, matkani tänne mak­soi paikalli­nen yliopis­to, kos­ka se on kiin­nos­tuneem­pi tutkimuk­ses­tani kuin oma työ­nan­ta­jani. Se panos­taa muu­ta­maan viikkoon min­un työtäni enem­män rahaa kuin työ­nan­ta­jani Suomes­sa. Niil­lä meri­iteil­lä jot­ka min­ul­la on — ne eivät ole kum­moi­set — saa täältä palkkata­son joka on lasken­tatavas­ta riip­puen ostovoimal­taan 50–100% parem­pi kuin Suomes­sa. Kaik­ki lasken­tata­vat tässä haarukas­sa muuten sisältävät noin 500 euron kuukausit­taisen sijoituk­sen eläk­er­a­has­toon ja toisen vas­taa­van las­ten koulu­tuk­seen, ja nämä on otet­tu huomioon veroast­et­ta ver­rates­sa, samoin ter­veysku­lu­vaku­u­tuk­set yms. Erot johtu­vat kulu­tusko­rin ver­tailus­ta, sil­lä jos aikoo han­kkia auton tai jos juo paljon alko­ho­lia, niin se tääl­lä tulee kalli­ik­si, ja lisäk­si asumisen hin­ta­haitari on todel­la leveä. 

    Lisäk­si rahoituk­sen hakem­i­nen Akatemi­al­ta tms on Suomes­sa lähin­nä näp­pärä kir­joi­tushar­joi­tus: Luon­non­ti­eteen ja tekni­ikan han­ke­hake­muk­sista rahaa saa 17%, Bio- ja ympäristöpuolen han­kkeista noin 16%. Akatemiatutk­i­joiden ja tutk­i­ja­to­htor­ei­den rahoituk­set ovat kymme­nen pros­entin pin­nas­sa. Nämä ovat näis­sä lev­eis­sä kat­e­go­ri­ois­sa, jos tarkastel­laan yksit­täisia alo­ja, niin esimerkik­si joil­lain tekni­ikan aloil­la joi­ta Suomes­sa on voin­ut pitää todel­la tärkeinä his­to­ri­al­lis­es­ti, ja jol­la on paljon tohtor­e­i­ta myös koulutet­tuna, pros­en­tit ovat kaut­ta lin­jan reip­paasti alle kymmenen. 

    Nyt siis, Suomes­sa on edessä kipeitä aiko­ja tutkimuk­sen osalta. Tämä on selvää. Ongel­mana on se, että omas­ta eri­no­maisu­ud­estaan vaku­ut­tuneet asiantun­ti­japa­neel­it kuvit­tel­e­vat pystyvän­sä päät­tämään mis­tä tutkimuk­ses­ta tulee hyvää ja mis­tä ei. Tämä on höpön­pöp­pöä, ja niis­sä — aivan kuten opet­ta­ja-arviois­sakin — on lukuisia arvioin­tiperi­aat­tei­ta joil­la on *negati­ivi­nen* kor­re­laa­tio sen kanssa mitä oikeasti halu­taan. Esimerkik­si tutkimu­sai­het­ta post-doc vai­heessa vähän enem­män vai­h­ta­va tutk­i­ja ei saa käytän­nössä koskaan rahaa, kun his­to­ri­al­lis­es­ti tarkastel­tuna suurim­mat läpimur­rot ovat syn­tyneet juuri täl­lais­ten tutk­i­joiden työstä. Toden­näköis­es­ti huo­mat­tavasti parem­pi impacti saataisi­in jos arvioin­nis­sa tehtäisi­in niin, että heikoin 40% kar­si­taan pois ja lop­pu­jen kohdal­la yksinker­tais­es­ti arvotaan kuka saa rahaa. Mitä vähem­män rahaa on, sitä tärkeäm­pää olisi ettei sitä has­sa­ta kon­ser­vati­ivis­ten besser­wis­se­rien näsävi­isas­telun validoimiseen.

  60. TL:
    Olen samaa mieltä, tieteestä ei pitäisi leikata.

    Mut­ta yliopis­tossa tutk­i­janakin työsken­nelleenä olen sitä mieltä, että tiedekun­tia ja byrokra­ti­aa on yksinker­tais­es­ti liikaa.

    Tukhol­man yliopis­tossa on 4 tiedekun­taa. Helsin­gin yliopis­tossa on 11 tiedekun­taa. Min­un puolestani Teol­o­gisen ja käyt­täy­tymisti­eteel­lisen voisi yhdis­tää human­is­tiseen tiedekun­taan. Samoin muu­ta­mat muutkin tiedekun­nat voisi yhdis­tää. Eikä tuon pitäisi näkyä opiske­li­joiden tai tutk­i­joiden arjes­sa, pait­si positiivisena.

    Maail­ma muut­tuu, en tiedä tarvi­taanko Suomes­sa enää 40 teolo­gian pro­fes­so­ria, vaik­ka tiedekun­ta arvostet­tu onkin. Ja tuo 40 määrä on peräisin twit­ter­istä, en tiedä sit­ten mikä on totuus.

  61. Hei, voihan itekin tutkia asioi­ta, mik­si pitää olla joku yliopis­ton tutk­i­ja joka vain hän voi jotain tutkia, mon­et inno­vaa­tio­than syn­tyvät kun joku ite alka pohti­maan jotain asi­aa, joka kiin­nos­taa kuten minäkin pohdin puu­tarhakasvien tautea ja tuho­laisia silai, että kerään tieto­ja eri lähteistä ja lehdis­tä ja kir­jal­lisu­ud­es­ta ja keskusteluista ja tv ohjelmista ja inter­netistä ja fac­book­ista jne ja siten niitä mietin ja sil­lai saan tieto­ja vaik­ka kuinka­paljon, Amerikas­sa on ryh­mä bio­hakker­it jos­sa on mukana ammat­tik­oulun käyneet ja opis­to­ta­son ja korkeak­oulun tason ihmisiä yhdessä ja sil­lai tekevät yhdessä tiedet­täm paljon on kiin­ni siitä, kuka kiin­nos­tuu etsimään jotain ja sil­lai sit­ten alkaa niitä pohti­maan, kaikil­la on aiv­ot sentään

  62. teekkari: Jos koulu­tuk­ses­ta pitää leika­ta, oikea ratkaisu on sulkea kokon­aan maakun­tayliopis­to­ja, jot­ka eivät pysty keräämään kri­it­tistä mas­saa ympärilleen. 

    Nyt real­i­ty check. Mikä on se poten­ti­aa­li­nen mas­sa jos­ta Suo­ma­lainen yliopis­to ammen­taa? Suomes­sa ikälu­ok­ka on siinä noin 60 000 nuor­ta. Suomes­sa opiskelee täl­lä het­kel­lä noin 20 000 ulko­maalaista ja tätä lukua pyritään nos­ta­maan. Kelan opin­tukea ulko­maille saa noin 5000 opiske­li­jaa vuosit­tain, siitä min­ul­la ei ole tietoa kuin­ka moni opiskelee ulko­mail­la ilman tukia. Korkeak­oulu­tutk­in­toa suorit­taa ikälu­okas­ta ehkä puo­let (tämä on vai­hdel­lut mut­ta men­nään täl­lä luvul­la), ja opin­to­jen tavoiteai­ka on vai­hdel­lut; kan­sain­välis­es­ti ver­tailukelpoise­na aikana voisi ehkä pitää 4 vuot­ta. Tästä saamme, että Suomes­sa olisi ehkä poten­ti­aalis­es­ti joka ajan­het­ki noin 150 000 yliopis­to-opiske­li­jaa. Tämä ei ole kaukana totu­ud­es­ta, täl­lä het­kel­lä Suomes­sa on 167 000 yliopis­to-opiske­li­jaa, kos­ka neljä vuot­ta on ylioptimistinen. 

    Suomes­sa on noin 15 yliopis­toa. Jos ajatel­laan “kri­it­tistä mas­saa”, niin opiske­li­jamäärästä se ei ole kiin­ni. Ote­taan huip­puyliopis­to­ja sen ver­ran että osu­taan haarukkaan 150 000–167 00. Olen jovi­aali, joten otan lukui­hin jatko-opiske­li­jat mukaan, vaikkei pitäisi. Saadaan 9 yliopis­toa jois­sa on yhteen­sä 158 000 opiskelijaa:

    MIT 11 000, Har­vard 21 000, Cam­bridge 18 000, Stand­ford 15 000, Cal­tec 2000, Oxford 22 000, UC Lon­don 36 000, Impe­r­i­al 15 000, ETHZurich 18 000. 

    Näistä ain­os­taan Uni­ver­si­ty Col­lege Lon­don on kokolu­okaltaan lähel­läkään Helsin­gin yliopis­toa. Ja näis­sä on jatko-opiske­li­jat mukana, ja arvioni 150 000 ei sisäl­lä jatko-opiske­li­joi­ta; perus­tutk­in­to-opiske­li­jat ovat monis­sa noista yliopis­toista vähem­mistönä. Jos las­ke­taan perus­tutk­in­to-opiske­li­joiden määrän perus­teel­la pelkästään, niin yliopis­to­ja on suomes­sa *Liian vähän*. 

    Tästä voidaan siis päätel­lä, että puheet “kri­it­tis­es­tä mas­sas­ta” ainakin kun puhutaan opiske­li­jamääristä, ovat täysin höpönkukkua. Opiske­li­jamääriä kas­vat­ta­mal­la yksit­täi­nen yliopis­to ei hyödy oikeas­t­aan mitään. Suo­ma­lainen suu­ru­u­den­palvon­ta vaan on niin veris­sä, että tänne jatku­vasti kai­vataan mil­loin “uut­ta noki­aa”, mil­loin ollaan tekemässä megayliopis­to­ja jois­sa ei ole mitään järkeä. Kyse on huonos­ta kansal­lis­es­ta itse­tun­nos­ta ja laumamentaliteestista. 

    Maakun­tayliopis­tois­sa on ihan eri ongel­ma kuin se, että ne ovat liian pieniä. Tarkalleenot­taen ehkä alku­peräi­nen kom­men­toi­ja ei tarkoit­tanutkaan “kri­it­tisel­lä mas­sal­la” yliopis­ton itsen­sä kokoa, vaan sitä ympäröivän elinkei­noelämän keskittymää. 

    Oxfordin yliopis­to sijait­see Oxfordin kaupungis­sa. Kaupun­gin väk­iluku on 165 000. Oxford­shiren kreivikun­nan väk­iluku on noin 640 000 asukas­ta. Pirkan­maa on harvem­min asut­tu, mut­ta väk­ilu­vul­taan ver­rat­tavis­sa ja Tam­pereel­la on 300 000 asukas­ta. Mainitsinko muuten, että Tam­pereen yliopis­tois­sa on suun­nillen saman ver­ran opiske­li­joi­ta kuin Oxfordis­sa, täl­lä het­kel­lä ehkä hie­man enem­män. Oxford­shiren BKT on noin 32 000 euroa per capi­ta, Pirkan­maan BKT on 34 000 euroa per capita. 

    Point­ti ja viivan alle jäävä jut­tu: Mit­tar­it joi­ta kuvitel­laan selit­täviksi tek­i­jöik­si eivät ole niitä. On ihan hauskaa miet­tiä mikä olisi se selit­tävä tek­i­jä, mut­ta näitä rum­mute­taan sel­l­aisel­la var­muudel­la että päähän kos­kee. Maal­likoiden pom­min­var­mat mielip­i­teet asi­as­ta jos­ta eivät mitään tiedä ovat yksit­täis­inä har­mit­to­mia, mut­ta pop­u­laa­tio­ta­sol­la ja oper­ati­ivisek­si poli­ti­ikak­si muutet­tuna aivan katas­tro­faal­isia. Minus­ta pitäisi olla sel­l­ainen poli­it­ti­nen vas­tuu, että menet­tää osan fyy­sistä koske­mat­to­muut­taan kun esit­tää var­mana tosi­asiana jotain täl­laista ja sit­ten poli­ti­ikkaa ale­taan toteut­taa. Osan sil­lä lail­la, että avokämmenel­lä saa lyödä mut­tei kor­vaan eikä silmään. Ja sanomale­hdel­lä pamaut­ta takaraivolle.

    1. Kan­nat­taisi ehkä mita­ta yliopis­to­jen kokoa ope­tus ja tutkimushenkilökun­nan määräl­lä eikä opiske­li­joil­la, jods puhutaasn kri­it­tis­es­tä massasta.

  63. <block­quote cite=“comment-482473”
    Coun­try­boyi:
    Näivet­tämi­nen alkoi jo vuo­den 2008 fan­tas­tis­es­ta yliopis­tou­ud­is­tuk­ses­ta jol­loin myös vihreät oli­vat hallituksrssa.

    Epäilen kyl­lä että HY on yliopis­toi­ta byrokraat­tisin ja jäykin. Tämä perustiu omi­in koke­muk­si­i­ni. Olen opislel­lut sekä HYssä, että maakun­tayliopis­tossa. Erään selvi­tyk­sen .mukaam lääkärin koulu­tus mak­soi Hel­ngis­sä 173000, Kuo­pios­sa 81000, Tam­pereel­la 80000 ja. Turus­sa 62000 .euroa. Melkoiset erot.

    Pelkän päivit­telun sijaan kan­nat­taisi ehkä ker­toa, mis­tä erot johtu­vat, jos ne ovat suuria ja niille on selkeät syyn­sä. (Itse en niitä tunne tai tiedä. Mah­dol­lisia hyviä syitä ja perustei­ta kus­tan­nusten eroille voi silti olla jopa useampia.

    Ps. Oletko koskaan kuul­lut ns. “kol­men markan suutareista”? Älä nyt kuitenkaan provosoidu, oli tilanne mikä tahansa!

  64. Konkre­ti­aa? Myös laa­jem­pi näkökul­ma olisi kiin­nos­ta­va. Mitkä kaik­ki muut leikkauk­set tai yt-neu­vot­te­lut (sekä yksi­tyisel­lä että julkisel­la sek­to­ril­la) ovat arve­lut­tavia? Onko jotain yleis­päte­viä sään­töjä. Ainakaan toimin­nan voitol­lisu­us tai lois­tokku­us ver­tais­arvioin­neis­sa ei tai­da olla merk­i­tyk­sel­listä. Tai siis nythän Osmo antaa olet­taa juuri tässä tapauk­ses­sa on. Mut­ta miksi?

    Yhden henkilön ratkais­us­ta on nyt uuti­soitu mon­es­sakin yhtey­dessä. Jaakko Hämeen-Antti­laa on muuten ollut miel­lyt­tävä kuun­nel­la esi­in­tymi­sis­sään radios­sa ja näköradiossa.

  65. Näyt­tääkö hal­li­tus näin koko kansalle esimerkin siemen­pe­runoiden syömisestä?

    Toisaal­ta voi myös tuon lisäk­si kysyä, mik­si ihmeessä niin monis­sa maakun­takaupungeis­sa pitää olla omat korkeak­oulut samoine, päällekkäi­sine ope­tusa­loi­neen, kun keskit­tämäl­lä resurssit voitaisi­in saa­da aikaan parem­paa tehoa ja myöskin tuottavuutta.

  66. mikko v: Palasin muu­ta­man vuosikymme­nen tauon jäl­keen opiskele­maan nyt avoimes­sa yliopis­tossa. Ope­tus oli paran­tunut paljon 1970-luvus­ta. Opiske­li­joiden mielipi­det­tä päät­tyneestä kurssista kysyt­ti­in tarkasti. Koke­ma­ton luen­noit­si­ja luvat­ti­in pitää tois­taisek­si pois luennoimasta.

    Muis­tan 1970-luvul­ta, kun eräs tilas­toti­eteen luen­noit­si­ja imeske­li toim­i­ma­ton­ta tus­sikynään­sä ja mumisi itsek­seen piir­to­heit­ti­men vier­essä. Sil­loin ei kysyt­ty opiske­li­jan mielipidettä.

    Lie­nee aihet­ta maini­ta, ettei 1970-luvun eikä 2010-luvun luen­noit­si­ja ollut Osmo Soinin­in­vaara. En ole kuul­lut Soin­in­vaaran luen­noin­tia, mut­ta sanoma poli­it­ti­sis­sa debateis­sa tulee hyvin esiin.

  67. Perusjunt­ti: atii

    Ei toki diplo­mi-insinööre­jä koulute­ta liikaa: heil­lä on hyvä täyt­tää mm. matemaat­tis­ten ainei­den opet­ta­jan pidem­piäkin sijaisuuk­sia, vaik­ka olisi ollut ihan päte­viä aineenopet­ta­ji­akin tar­jol­la. Valmis­tu­in muu­ta­ma kuukausi sit­ten hyvin arvosanoin aineenopet­ta­jak­si, ja kyl­lähän se pistää miet­timään, kun pääkaupun­seudul­la ja lähikun­nis­sa täy­tyy olla joko pätevä aineenopet­ta­ja huip­pu-urheil­i­ja- tai taiteil­i­jataustal­la tai sit­ten diplo­mi-insinööri saadak­seen edes sijaisu­u­den. Ja meille kun Helsin­gin yliopis­tol­la on vuosia vaku­utet­tu, että nimeno­maan alani aineenopet­ta­jista on huu­ta­va pula. Aijaa?

  68. Tutkimuk­ses­ta ja korkeim­mas­ta opetuk­ses­ta leikkaami­nen on tosi­aan äärim­mäisen type­r­ää. Järkeväm­pää investoin­tia kuin niihin panos­t­a­mi­nen on vaikea kuvitel­la. Kuitenkin on samaan aikaan minus­ta kiis­tat­toman tot­ta, että yliopis­to­kent­tä kaipaa ulkop­uolista rav­is­telua tehostamisen suuntaan.

    Itse olen väitel­lyt ulko­maises­sa huip­puyliopis­tossa ja työsken­nel­lyt sen jäl­keen niin Aal­los­sa kuin Helsin­gin yliopis­tol­lakin. Molem­mille tek­isi aivan tavat­toman hyvää anglo-amerikkalaisen mallin mukainen vaa­ti­va, vuosikurs­sei­hin perus­tu­va koulu­tu­so­hjel­mau­ud­is­tus nykyisen puo­lite­hoisen ja opiske­li­joi­ta haas­ta­mat­toman puuhastelun sijaan. Lisäk­si liian suuri osa tutk­i­jakun­nas­ta ase­moituu edelleen tiedey­hteisön reunalle lähin­nä tuo­maan ulko­maisia ideoita Suomeen. Liian har­va osal­lis­tuu kan­sain­välisen tiedey­hteisön etur­in­ta­man debat­ti­in johtavis­sa kan­sain­väli­sis­sä lehdis­sä. Kun yliopis­toy­hteisö ei ole itse pystynyt mod­ernisoi­tu­maan ajal­ta, jol­loin Suomes­sa kirit­ti­in kiin­ni län­si­maid­en etu­matkaa, tarvi­taan ulkop­uolista ravistelua.

    Osmo on oike­as­sa kir­joit­taes­saan, että Helsin­gin yliopis­to on laadul­taan, merk­i­tyk­seltään ja vaiku­tuk­seltaan omaa luokkaansa Suomes­sa. Mut­ta HY on tosi­aan niin ylivoimainen, että tätä point­tia ei tarvit­sisi tehdä Aal­toa epä­to­tu­u­den­mukaises­ti väheksymäl­lä. Tyyp­il­lis­es­ti keskeisille rank­ing-lis­tauk­sille Suomes­ta yltävät lääketi­eteel­liset tiedekun­nat ja Aal­to. Niiden yliopis­to­jen joukos­sa, jois­sa ei ole lääke- ja bioti­eteitä, Aal­to pär­jää eri­no­mais­es­ti myös yleis­rankingeis­sa, kos­ka yleis­rankin­git läh­es poikkeuk­set­ta korosta­vat juuri näitä Aal­lolle vierai­ta alo­ja. Ja jos kat­so­taan alako­htaisia rankinge­ja, jot­ka rankkaa­vat Aal­lon aloil­la — kaup­patiede, tekni­ik­ka, taide — toimivia yliopis­to­ja, Aal­lon sijoi­tus on aivan omaa luokkaansa Suomes­sa ja läh­es ver­tailukelpoinen HY:n sijoit­tumiseen yleisrankingeissa.

    Alue- ja tiede­poli­it­tis­es­ti kiin­nos­tavaa on kat­soa, miten suo­ma­laiset yliopis­tot sijoit­tuvat suurimpi­en rankingien alako­htai­sis­sa ver­tailuis­sa: Suomen ykkö­s­paikat kaikil­la aloil­la jakau­tu­vat, tieteenalaprofi­ilien mukaan, HY:n ja Aal­lon välillä.

  69. Helsin­gin yliopis­to — eli Turun yliopis­to — ei ole mui­ta men­estyneem­pi sik­si, että se on Helsin­gin yliopis­to™ vaan sik­si, että se sat­tuu sijait­se­maan NYKYISESSÄ pääkaupungis­sa (sen aikaisen Kekkosen mahtikäskystä).

    Jos Vaasa olisi hais­tat­tanut aikoinaan pitkät Ham­i­nan ja Por­voon riiteleville por­vareille, niin Odekin vään­täis nyt pait­si turun­mur­ret­ta bam­lais myös suju­vasti sven­skaa… ja räknäilis miten Helsin­gin seudun teko­hen­git­tämi­nen tulee koko maalle aivan tolkut­toman kalliiksi.

    Me olisimme kan­sain­välisem­min suun­tau­tuneem­pi kansa eikä Ruot­sis­sa työsken­telyssä olisi mitään ihmeel­listä. Myös moni sve­du työsken­telisi mielu­usti Suomes­sa joka olisi vähem­män sisään­päin lämpiävä yhteiskunta.

    HY:lle on Turun vuo­sisa­taise­na per­in­tönä sekä vuosikym­menten mit­taan ylipäätään siu­naan­tunut huo­mat­tavasti enem­män var­al­lisu­ut­ta (esim. lahjoituksi­na) kuin muille suo­ma­laisille yliopis­toille yhteensä.

    Rahal­la saa ja hevosel­la pääsee. Ja raha tulee rahan luo.

    Nämä simp­pelit yhtälöt on sisäis­tet­ty eri­tyisen hyvin nimeno­maan Yhdysvalloissa.

    Ei se ole ollenkaan sat­tumaa, että jenkeis­sä tehdään jatkos­sakin kovata­sois­in­ta tutkimus­ta (sekä siitä kumpuavia käytän­nön sovelluksia).

    ***

    Se on aivan tot­ta, että vähäväkisen maan ei ole järkevää yrit­tää kylvää rahaa mielipuolis­es­ti joka puolelle ja uskotel­la itselleen sekä muille, että kyl­lä tästä var­maan ihan hyvä tulee.

    Ei tule. Tulee sut­ta ja sekundaa.

    Helsin­ki, Turku ja Tam­pere riit­tävät ylei­syliopis­toik­si jot­ka tar­joa­vat jokaiselle jotakin.

    Lisäk­si jokunen tietylle tutkimuk­sen sar­alle suun­tau­tunut korkeak­oulu jonne HALUTAAN sen sijaan, että niihin joudutaan.

    Esimerkik­si opet­ta­jank­oulu­tuk­sen — ainakin kan­di­vai­heen — voisi aivan hyvin keskit­tää Jyväskylään.

    Perusk­oulu­opet­ta­jille on läh­es var­ma työ­paik­ka tiedos­sa (kun­han ei käy­dä nirsoilemaan).

    Valmis­tu­vat myös suht nop­saan ja hei­dän opin­to­jen aikainen asut­ta­mi­nen tulisi paljon edullisem­mak­si Kes­ki-Suomes­sa kuin Helsin­gin kan­takaupungis­sa. Tai Tampesterissa.

    Fyysikotkin vois asut­taa Nykäskylään. Stabi­ilil­la kalliop­eräl­lä on hyvä miet­tiä ja havain­noi­da syn­tyjä syviä. 

    Lisäe­tu­na fyysikot ja opet voisi­vat oppia toinen toisil­taan käytän­nön­läheisyyt­tä ja tieteel­listä maailmakuvaa.

    Voisi osoit­tau­tua eri­no­maisek­si parisuhdekom­bok­si. Perusinsinööri­hän hoitaa työn­sä parem­min kun ei ole naista kuviois­sa ensinkään. 🙂

    Opet­ta­ja löytää duu­nia jatkos­sakin oikeas­t­aan mis­tä paikas­ta vaan, ja teo­reet­tiselle fyysikolle lie­nee yhden­tekevää mis­sä rin­nakkaistodel­lisu­udessa hän kul­loinkin eleleepi. Eivät liene sitä maail­man sosi­aal­is­in­ta rotua muutenkaan. Ja hyvä niin. 

    Tämä nyky­su­un­taus jos­sa jokainen uskot­telee itselleen — ja muille — että on ain­ut­laa­tu­inen ja kor­vaam­a­ton, ei vie ihmiskun­taa piiru­akaan parem­paan suun­taan. Tarvit­semme nyt kipeäm­min kuin koskaan ihmisiä jot­ka kykenevät aidosti itsenäiseen ja uut­ta luo­vaan ajatteluun.

    ***

    Aal­to-yliopis­to on ihan hyvä alku, mut­ta täl­lai­sis­sa han­kkeis­sa ilme­nee aina vas­tus­tus­ta ja sik­si hedelmäl­liseen poikki­ti­eteel­liseen yhteistyöhön pääsemiseen menee väistämät­tä aina oma aikansa.

    Vielä kun Aal­toon naite­taan HY niin jo on perk­skules jos ei ala noopelei­ta tip­pumaan tasaseen tahti­in. Ja jos ei siltikään niin sit­ten vaan keski­tytään jaka­maan mil­le­ni­um palk­in­to­ja itsellemme. San­ot­tas vaan, että kyl me muitakin palkit­tais, mut ku muu jen­gi ei yksinker­tais­es­ti yllä meitin tasolle. Ja sit­ten oltais itseemme tyytyväisiä.

    YOINKS!

  70. “…kos­ka yliopis­ton tehtävänä ei ole koulut­taa työ­paikkaan. Ammat­tik­oulut ovat sitä varten.”

    Olen eri mieltä yliopis­tok­oulu­tuk­sen tarkoituk­ses­ta. Kyl­lä läh­es kaik­ki yliopis­toon opiske­li­joik­si hakeu­tuneet menevät sinne siinä tavoit­teessa, että saisi­vat tutkin­non avul­la töitä.

    Ja näistä valtiotieteistä/yhteiskuntatieteistä mais­tereik­si valmis­tunei­den ammat­tin­imike on (yhteiskunta)tutkija. Näin min­ulle ker­rot­ti­in, kun asi­aa laitok­ses­sa var­ta vas­ten kysyin. Mut­ta kun näi­den alo­jen tutk­i­jan töitä ei juuri ole muual­la kuin yliopistoissa.

    Oman oppi­aineeni vuosikurssit käsit­tivät kak­sikym­men­tä opiske­li­jaa. Parhaas­sa tapauk­ses­sa heistä työl­listyi tutk­i­joik­si 1–2 vuosikurssis­taan. Muut sai­vat sit­ten kek­siä itse, miten tutkin­noil­la han­kki­mansa osaamisen työ­paikoik­si muut­ta­vat ja missä. 

    Kos­ka tilanne on näin karmea, yliopis­toista on vara leika­ta rajul­la kädel­lä rahoi­tus­ta. Ei täl­laisia laitok­sia pidä ainakaan entisessä määrin tukea, joiden toimin­nan ja varsinkin ope­tus­toimin­nan sisäl­löstä suuri osa kulute­taan oman byrokra­t­ian pyörittämiseen.

  71. Tiedemies: Suomes­sa on noin 15 yliopis­toa. Jos ajatel­laan “kri­it­tistä mas­saa”, niin opiske­li­jamäärästä se ei ole kiinni.

    Ei ole kiin­ni opiske­li­jamäärästä, vaan rahasta.

  72. Juha M.:
    Silmi­in­pistävää on hal­li­tusten leikkausten äkil­lisyys, mikä iskee myös kehi­tysy­hteistyötä teke­vi­in järjestöihin.
    Korkeata­sois­es­ta koulu­tuk­ses­ta leikkaamises­sa ei ole mitään logi­ikkaa (niinkuin ei tosin kehi­tysavun leikkaamisessakaan)

    Kehi­tysy­hteistyön leikkaamiseen löy­tyy perustei­ta vaikka­pa. Usrista viime vuosi­na ilmestyneistä kri­iti­sistä kir­joista. Eniten ovat kehit­tyneet vähiten apua saa­neet maat mm. Kiina ja Intia.. Kri­ti­ikkiä on ilmen­nyt myös avansaa­ja­maid­en tahol­ta. Tun­ne­tu­in täl­lä sek­to­ril­la lie­nee sam­bialainen talousti­eteil­i­jä Dambisa Moyo. Suomes­sa paljon rahaa on men­myt eri­laisille ylisu­urillr jär­jedtöor­gan­isaa­tioille kuten Kepalle.
    Human­itääristä ja koulu­tu­da­pua pitää antaa, mut­ta demokra­ti­ake­hi­tys ja taloudelli­nen kehi­tys ovat olleet usein huonoa. Suo­mi joutunee nyt sat­daa­maan leikatut rahat tänne tule­vi­in pakolaisiin.

  73. Aikoinaan minäkin olin työssä eräässä itseään inno­vati­ivisek­si väit­tävässä fir­mas­sa (V…A with upper dots) mut­ta tosi oli niin, että ne jot­ka todel­la uusia ideoita heit­tivät kehi­in, oli­vat usein ammat­tik­oulupo­h­jal­ta pon­nistavia. Ja lop­ul­ta kävi niin, että nuo ryhtyivät yrit­täjik­si ja jät­tivät byrokra­t­ian ja kehi­tyskeskuste­lut muille, niitä halu­aville tahoille.

  74. Mais­ter­is­mies: Kyl­lä läh­es kaik­ki yliopis­toon opiske­li­joik­si hakeu­tuneet menevät sinne siinä tavoit­teessa, että saisi­vat tutkin­non avul­la töitä. 

    Oma koke­muk­seni on kyl­lä, että yliopis­to-opiskelun ja työl­listymisen väli­nen yhteys on paljon vähem­män suo­ra. Itse olen nyt viitisen­toista vuot­ta tehnyt töitä, joiden saamiseen johtanei­den syy-seu­raus­ketju­jen alkupäässä on pohjim­mil­taan se, että olen aikoinaan opiskel­lut Helsin­gin yliopis­tossa teo­reet­tista filosofi­aa — tuo­ta kauheista kauhein­ta human­is­tista pili­pali­ainet­ta — ja solmin­ut sitä opiskel­lessani nämä-ja-nämä henkilösuhteet.

    Oli hupaisaa lukea joskus vuosi­tuhan­nen vai­h­teen IT-kuplan aikoi­hin ooh- ja aah-jut­tu­ja siitä, kuin­ka alan teekkare­i­ta revit­ti­in työelämään jo ennen kuin he ehtivät valmis­tua. Ainakin vielä tuol­loin sama kos­ki myös teo­reet­tisen filosofi­an opiske­li­joi­ta, mut­ta kukaan ei uuti­soin­ut siitä mis­sään. Tut­tava­pi­iri­ni on täyn­nä entisiä filosofi­an opiske­li­joi­ta, joiden opin­not ovat joko katken­neet tai vähin­tään viivästyneet työl­listymisen vuok­si. (Ääri­ta­paus oli ehkä, kun yksi opiskelukaveri­ni ker­ran haas­tat­teli min­ua Ylel­lä tietokir­jas­tani, jon­ka oli kus­tan­nus­toimit­tanut toinen opiskelukaveri­ni ja kus­tan­ta­nut kolmas.)

  75. Muu­ta­ma sana Aal­to-yliopis­tos­ta ja rankingeista: Aal­to on erikois­tunut tekni­ikkaan, talouteen ja taiteeseen. Sik­si Aal­lolle rel­e­van­teimpia ovat ala- tai aiheko­htaiset rankin­git, jot­ka kuvaa­vat toim­intaa yleis­rankinge­ja parem­min. Esimerkik­si pari päivää sit­ten julka­istus­sa US News rankingis­sa Aal­to ylsi sadan parhaan yliopis­ton listalle sekä tietotekni­ikan että kaup­pati­etei­den aloil­la. Samoin tuor­eim­man QS World Uni­ver­si­ty Rankingin mukaan Aal­to-yliopis­to oli Art & Design –alal­la sijal­la 14 maail­mas­sa ja ns. Lei­denin rankingin mukaan niin ikään sijal­la 14 maail­mas­sa yri­tysy­hteistyön (indus­try col­lab­o­ra­tion) osalta. Olemme näistä tulok­sista ylpeitä. Helsin­gin yliopis­ton hieno men­estys yleis­rankingeis­sä on eri­no­maista Aal­lonkin kannal­ta ja se tukee ylip­is­to­jen toisi­aan täy­den­tävää yhteistyötä, joka perus­tuu kum­mankin yliopis­ton omille vahvuuksille.

  76. Osmo Soin­in­vaara: Miten asum­istuen vaiku­tus vuokri­in eroaa palkanko­ro­tuk­sen vaiku­tuk­ses­ta vuokri­in. … asum­is­tu­ki on käytän­nössä sama siitä riip­pumat­ta, paljonko mak­sat vuokraa.

    Jos asum­is­tu­ki muutet­taisi­in negati­ivisek­si tuloveroksi tai kansalais­palkak­si, ei siis mikään muuttuisi?

    1. Jos asum­is­tu­ki muutet­taisi­in negati­ivisek­si tuloveroksi tai kansalais­palkak­si, ei siis mikään muuttuisi?

      Josa siihen tulisi vähen­nys niiden osalta, jot­ka omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non (asun­to­tu­lo) Jos perus­tu­lo olisi niin korkea, että siitä voisi mak­saa vuokran, se olisi aivan liian korkea niille, jot­ka asu­vat velat­tomas­sa omistusasunnossa.

  77. Osa yliopis­to­jen byrokra­ti­as­ta on niistä itses­tään riippumatonta.

    Rahoi­tus on monikanavaista ja jokainen rahoi­tuskana­va vaatii tarkkaa rapor­toin­tia käyte­tys­tä rahas­ta ja kun käyt­töön on otet­tu yri­tys­maail­man johtamis­menetelmät, niin sisäi­nen ris­ti­in­lasku­tus pyörii jne.

    Kun tutk­i­ja kaivaa oman työ­paikkansa rahoituk­sen neljästä eri tutkimus­pro­jek­tista joiden rahoit­ta­ji­na on yhteen­sä 9 tahoa ja kaikil­la omat rapor­toin­ti­vaa­timuk­sen­sa ja sään­tön­sä rahan käytölle, on lop­putu­lok­se­na aivan hirveä härdel­li kun pide­tään tun­tikir­jan­pitoa, las­ke­taan tilavuokria ja kus­tan­nusker­toimia, jyvitetään tietokonei­ta ja konf­fer­enssi­matkaku­lu­ja mitä mon­imutkaisem­mil­la tavoil­la. Ja kaikesta pitää saa­da rapor­tit ulos. Tilavuokrat mak­se­taan sisäisel­lä lasku­tuk­sel­la jon­nekin, pait­si joku labra joka on saatu lahjoituk­se­na ja kahvi­huone jota vuokrataan senaattikiinteistöiltä.

    Prof­fat repivät hiuk­set päästään kun pitäisi pysyä selvil­lä raha­ju­tu­ista sen sijaan että ehtisi ideoi­da sitä tutkimus­ta niiden tutkimus­ryh­mäläis­ten kanssa ja jatku­vasti pitää olla kir­joit­ta­mas­sa apu­ra­ha ja rahoi­tushake­muk­sia, mil­loin teke­sille, mil­loin EU:lle, mil­loin akatemi­alle tai kym­me­nille säätiöille joi­hin välit on pidet­tävä kun­nos­sa, jot­ta raha­hanat eivät mene kiin­ni. Ja seassa pyörii pari con­trol­le­ria pyörit­tämässä Excel — — Access ja koh­ta var­maan SAP systeemeitä.

    Toki hallinto paisut­taa itse itseään, mut­ta kyl­lä tämä rahoituk­sen monikanavaisu­us on ongel­ma muual­lakin kuin terveydenhoitosektorilla.

  78. Osmo Soin­in­vaara: Josa siihen tulisi vähen­nys niiden osalta, jot­ka omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non (asun­to­tu­lo) Jos perus­tu­lo olisi niin korkea, että siitä voisi mak­saa vuokran, se olisi aivan liian korkea niille, jot­ka asu­vat velat­tomas­sa omistusasunnossa. 

    Tarvi­iko vuokra-asu­jalle sub­ven­toi­da mah­dol­lis­es­ti muu­ta kuin se ris­ki jota vuokranan­ta­ja pyytää vuokran­hin­nas­sa. Muu­ta­ma kymp­pi kuus­sa? Muu­toin­han kus­tan­nuk­set ovat ident­tiset jos mui­ta para­me­tre­ja ei ote­ta huomioon. Enkä ymmär­rä mik­si mui­ta para­me­tre­ja, vaikka­pa porstu­an huoltomaalaus, tulisi ottaa huomioon.

  79. Coun­try­boy:
    Se, että Helsin­gin yliopis­to olisi aina paras tieteel­lisi­in julka­isui­hin perus­tu­vas­sa ver­tailus­sa ei näytä pitävän paikkaansa. Tässä yksi hol­lan­ti­lainen tutkimusuuti­soin­ti. Lisäk­si näis­sä ver­tailuis­sa ei tiet­tävästi huomioi­da yliopis­to­jen kokoa/henkilöstömääriä.

    http://yle.fi/uutiset/ita-suomen_yliopisto_paihitti_helsingin_yliopiston_kansainvalisessa_vertailussa/6642144

    Asi­aan on varsin luon­nolli­nen selitys.

    .
    .
    .

    Tadaa! Joku on aina paras. Enkä näe yhtään syytä mik­si se ei olisi vaikka­pa Itä-Suomen Yliopisto.

  80. Yliopis­to­jen henkilöstövähen­nyk­si­in hei­jas­tuu yliopis­to­jen erikoinen henkilöstöpoli­ti­ik­ka. Jos olet nuori ja työsken­telet opetuk­sen tai tutkimuk­sen paris­sa, olet hyvin toden­näköis­es­ti määräaikaises­sa työ­suh­teessa. Jos olet van­ha ja / tai työsken­telet hallinnos­sa, on sin­ul­la vak­i­tu­inen virka.

    Viat­toma­l­ta kuu­losta­va “määräaikaisten työ­suhtei­den päät­tämi­nen” tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että nuoret opet­ta­jat ja tutk­i­jat saneer­ataan ulos. Jäl­jelle jää joukko hallinnon suo­jatyö­paikko­ja ja laitosten “vihreille oksille” yltäneitä van­hempia tutk­i­joi­ta, amanu­ensse­ja ja iäkkäitä pro­fes­sor­e­i­ta. Ensim­mäiset työl­listyvät itseään ruokki­vaan byrokra­ti­akoneeseen; jälkim­mäiset keskit­tyvät har­ras­tuk­si­in­sa ja odot­ta­maan eläkkeellepääsyä. 

    Lop­putu­lok­se­na HY:n ja muiden yliopis­to­jen toim­intakyky tulee laske­maan merkit­tävästi enem­män, kuin mitä henkilöstövähen­nyk­sistä voi suo­ravi­ivais­es­ti päätellä.

  81. Osmo Soin­in­vaara: Josa siihen tulisi vähen­nys niiden osalta, jot­ka omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non (asun­to­tu­lo) Jos perus­tu­lo olisi niin korkea, että siitä voisi mak­saa vuokran, se olisi aivan liian korkea niille, jot­ka asu­vat velat­tomas­sa omistusasunnossa.

    Mikä olisi sopi­va perus­tu­lon taso? Se ei kai ole eri kokoinen niille, jot­ka omisa­vat asun­non, ja niille, jot­ka eivät omista asuntoa.

  82. En ymmär­rä argu­ment­tia asum­istuen ja asum­is­tu­lon ja perus­tu­lon suhteista. Asum­is­tu­ki nos­taa vuokria läh­es­tulkoon koko sum­mal­laan; jos asum­is­tukea ei olisi, vuokra­sum­ma olisi suun­nilleen asum­istuen ver­ran pienem­pi. Eli, kos­ka asum­is­tu­keen laite­taan mil­jar­di, vuokria mak­se­taan suun­nilleen mil­jardin ver­ran enem­män kuin mak­set­taisi­in ilman asumistukea. 

    Tosi­asi­as­sa sum­ma lie­nee selvästikin suurem­pi. Tämä arvio on äärim­mäisen konservatiivinen.

    1. Tiedemies. Sin­ul­la on väärä tieto asum­istues­ta. Se on euromääräis­es­ti sama kaikille, jot­ka asu­vat vuokral­l­la (ainakin Helsingis­sä, Tam­pereesta en tiedä) sik­si se nos­taa vuokria yhtä paljon kuin palkanko­ro­tuk­set. Jos asum­is­tu­ki olisi sitä suurem­pi, mitä korkeam­paa vuokraa mak­saa,. sil­loin se voisi nos­taa vuokria. Toimeen­tu­lo­tu­ki toimii näin, mut­ta ei asumistuki.

  83. KrtekYliopis­to voisi kuitenkin suh­tau­tua näi­hin myös siten, että nyt on hyvää ulkoista painet­ta leika­ta kalkkeu­tu­mia ja peräpukamia pois: ulkois­taa taloushallinto ja it, pois­taa kor­rup­toituneim­mat ukot kiin­teistöpuolelta, luop­ua tarpeet­tomista tiloista, vähen­tää päällekkäisyyk­siä tieto­jär­jestelmis­sä ja päästä eroon suori­tusarvioin­neis­sa huonoim­min toimivista proffista.

    Kuten edel­lä kom­menteis­sa on esitet­ty, toden­näköis­es­ti käy päin vas­toin, ja on monin osin jo käynytkin. Ts. ulos lentävät nuoret tutk­i­jat, joil­la on aikaa ja intoa tehdä tutkimus­ta, ja jäl­jelle jäävät hallintoru­ti­ineil­la raskaute­tut pro­fes­sorit ja hallinto itse. Hallinto palkkaa suun­nit­telijoi­ta ja koor­di­naat­tor­e­i­ta lisää, ja kaiken­laista rapor­toin­tia ja plan­ket­intäyt­töä lisätään entis­es­tään, kos­ka se on yhtä kuin tehokkuus.

    Taloushallinnon ja it:n ulkois­tamisen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta en ole lainkaan vaku­ut­tunut. Ulko-it alkaa nyky­isin ehkä joten kuten sujua. Taloushallinto­han on jo monien ruti­inien osalta ulkois­tet­tu, ja sen lop­putule­ma oli ensi alku­un se, että sat­un­nainen laitok­sen X sih­teeri ei saa mak­set­tua sat­un­naista laskua kuin neljän kuukau­den tais­telun lasku­tus­palvelun kanssa jäl­keen ja esim. lisä­palkkion mak­sami­nen tohto­ri­opiske­li­jalle jostain tehdys­tä teknis­es­tä hom­mas­ta vaatii liki yli-inhimil­listä byrokraat­tista ner­out­ta. Matkalasku­jen sähköistämi­nen oli aikanaan sem­moinen viritelmä, että laskun laa­timiseen meni toden­näköis­es­ti kauem­man kuin matkaan (mikä tietysti pani tutk­i­jat miet­timään kahdesti, kan­nat­taako lähetä mihinkään ja var­maan sitä kaut­ta säästi rahaa).

  84. Yliopis­to­jen rahoituk­sen leikkaami­nen voi hyvinkin olla hyvä veto hal­li­tuk­selta, mikäli pros­es­si viedään lop­pu­un asti järkevästi. Yliopis­to­jen tutkimuk­sen ja opetuk­sen pain­o­tuk­set ovat tuskin lähel­lä opti­mia kat­sot­taes­sa tutkimuk­sen laat­ua ja tulok­sia tai koulu­tus­tarvet­ta kaikil­la alueil­la. Lisäk­si kos­ka yliopis­to on jäh­meä organ­isaa­tio, jos­sa muu­tosvas­tar­in­ta on suur­ta, ei sen uud­is­tu­mi­nen ilman kep­piä onnis­tu helposti.

    Liike-elämästä tut­tu ja toimi­va lääke on tämä: Leikataan rahoi­tus­ta, mut­ta annetaan yliopis­ton päät­tää itse mikä on tärkeää ja mikä vähem­män tärkeää. Kun organ­isaa­tio on sopeutet­tu uuteen rahoituk­seen, nos­te­taan rahoi­tus­ta tai kohden­netaan sitä avainalueille. Täl­lä taval­la leikataan pöhöt­tyneet ja tehot­tomat osat pois ja annetaan piristys­ryiske tärkeille alueille.

  85. Tim­oT:
    Minäkin olen Helsin­gin yliopis­ton kas­vat­ti ja opiske­lin kaukana kotoa. Se oli hyvä yhdis­telmä. Suosit­telisin sitä samaa tyt­tärelle­sikin. Tuo ikä on juuri sopi­va irtiot­toon pesästä. Eli kos­ka HY on liian kot­in­urkil­la tyt­tärel­lenne, niin suoist­telisin sopi­vaa maakun­tayliopis­toa hänelle perus­tutkin­non suori­tu­s­paikak­si. Jatkot sit­ten vaik­ka ulko­mail­la, jos tutk­i­ja­nu­ra kiinnostaa.

    Tästä olen täysin samaa mieltä. On surullista, että helsinkiläiset/pääkaupunkiseutulaiset jämähtävät Helsinki­in. Mis­sä muual­la ollaan niin nurkkakun­taisia kuin Helsingissä? 

    Siitä olen taas samaa mieltä Osmon kanssa, että tieteestä leikkaami­nen on idioottimaista.

  86. Osmo Soin­in­vaara:
    Mihin perus­tuu väite, että asum­is­tu­ki menee vuokri­in sataprosenttisesti

    Olen kuul­lut väitet­tävän, että Helsingis­sä on vuokra­markki­nat, joil­la on tiet­ty “perus­min­im­i­hin­ta”, joka määräy­tyy paljolti täl­lais­ten avus­tusten mukaan. Tapauk­set jois­sa kaupun­ki käytän­nössä takaa vuokran mak­samisen ovat houkut­tel­e­va vai­h­toe­hto vuokranan­ta­jalle, kos­ka mak­sami­nen on var­maa. Tämä tarkoit­taa, että vuokra­ta ei kan­na­ta mak­si­maal­ista tukien hyö­dyn­tämistä halvem­mal­la. Tämä tarkoit­taisi, että nuo tuet hyö­dyn­netään aika tarkkaan ainakin tässä hin­takat­e­go­ri­as­sa. Kalli­impi­en asun­to­jenkin hin­toi­hin täl­lä “poh­jahin­nan tuel­la” on var­masti vaiku­tuk­sen­sa, mut­ta on vaikea sanoa, miten vah­va vaiku­tus on. Tämä siis perus­tuu toisen käden huhui­hin, mut­ta yleis­es­tikin on minus­ta selvää, että jos johonkin tarkoituk­seen annetaan ilmaista rahaa, se nos­taa alan hin­to­ja luon­non­lain­o­mais­es­ti, suh­teessa annet­tuun tukeen, hyö­dyn­täen sen mikä tuos­ta tues­ta on hyö­dyn­net­tävis­sä. Sama jut­tu kuin jos vuokra­markki­noil­la olisi pykälän ver­ran rikkaampia osta­jia (tuki = lisää euro­ja käytet­tävis­sä vuokraan). Tietänet itse tilanteen parem­min, joten ehkä vahvi­s­tat ylläol­e­van tari­nan todek­si (tai epätodeksi).

    1. Juho Laatu tuol­lainen on. Se on nimeltään toimeen­tu­lo­tu­ki, ja sen vuokria korot­ta­va vaiku­tus on aivan ilmeinen ja hel­posti osoitet­tavis­sa. Me olemme tääl­lä puhuneet asum­istuen vuokraa korot­tavas­ta vaiku­tuk­ses­ta. Sitä ei ainakaan Helsingis­säå ole koska
      a) toimeen­tu­lotuen jäl­keen vuokra­markki­noi­ta ei voi enää enem­pää häiritä
      b) asum­is­tu­ki ei käytänössä riipu lainkaan vuokran suu­ru­ud­es­ta, kos­ka suurin hvyäöksyt­tävä vuokra on niin mata­la, ettei sel­l­aisia asu­to­ja ole.

  87. Min­ulle sat­tui täl­läi­nen tapaus, että keksin jotain!

    En ole edes kan­di­daat­ti, ja min­ut on jo rekryt­ty ulko­maille. Sik­sipä valmis­tun nyt 2 vuodessa kiireel­lä mais­terik­si ja pakkaan kimp­suni ja kampsuni.

    Kuvio on siitä mie­lenki­in­toinen, että saan rahaa, että hoidan opin­toni lop­pu­un mah­dol­lisim­man nopeasti.

  88. Tavalli­nen Teknikko:
    Aikoinaan minäkin olin työssä eräässä itseään inno­vati­ivisek­si väit­tävässä fir­mas­sa (V…A with upper dots) mut­ta tosi oli niin, että ne jot­ka todel­la uusia ideoita heit­tivät kehi­in, oli­vat usein ammat­tik­oulupo­h­jal­ta ponnistavia. 

    Ja lehmät lentää.

  89. Niin kyl­lähän asum­is­tu­ki nos­taa vuokria, mut­ta ei ehkä ihan täysimääräis­es­ti. Jos asum­is­tu­ki pois­tet­taisi­in, niin kyl­lä osa sen saa­jista olisi valmis kulut­ta­maan entistä suurem­man osan vapaana ole­vista tulois­taan vuokri­in -> vuokranan­ta­jien ei tarvit­sisi laskea hin­to­ja ihan täysimääräisesti.

  90. Osmo Soin­in­vaara: Josa siihen tulisi vähen­nys niiden osalta, jot­ka omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non (asun­to­tu­lo) Jos perus­tu­lo olisi niin korkea, että siitä voisi mak­saa vuokran, se olisi aivan liian korkea niille, jot­ka asu­vat velat­tomas­sa omistusasunnossa.

    Onko suur­ta eroa sil­lä, että omis­taa asun­non jos­sa asuu itse ja sil­lä, että asuu vuokral­la ja omis­taa asun­non arvos­ta kul­ta­harkko­ja? Jos olisi asun­to­tu­lo, pitäisikö silti mak­saa vero myyntivoitosta?

  91. Osmo Soin­in­vaara: Sin­ul­la on väärä tieto asum­istues­ta. Se on euromääräis­es­ti sama kaikille, jot­ka asu­vat vuokral­l­la (ainakin Helsingis­sä, Tam­pereesta en tiedä) sik­si se nos­taa vuokria yhtä paljon kuin palkankorotukset. 

    Toisin päin, jos ei olisi tuo­ta palkanko­ro­tus­ta (asum­is­tukea), vuokrat oli­si­vat sen ver­ran alem­mat? Eli kyseessä on tulon­si­ir­to vuokranantajille?

  92. Mikko H: Taloushallinnon ja it:n ulkois­tamisen siu­nauk­sel­lisu­ud­es­ta en ole lainkaan vakuuttunut. 

    HY:ssä opiske­li­jan näkökul­mas­ta parhait­en on toimin­ut tieto­jenkäsit­te­lyti­eteen laitok­sen sys­teemit, ainakin siinä määrin kuin sitä tieto­jenkäsit­te­lyä tai jotain muu­ta lasken­nal­lista pitäisi tehdä.

  93. Tutk­i­ja Punavuores­ta: Lop­putu­lok­se­na HY:n ja muiden yliopis­to­jen toim­intakyky tulee laske­maan merkit­tävästi enem­män, kuin mitä henkilöstövähen­nyk­sistä voi suo­ravi­ivais­es­ti päätellä.

    Paljon mah­dol­lista. Pitäisi var­maan tehdä niin kuin tehti­in kehi­tys­a­pu­ra­hoituk­selle 1990-luvul­la, jol­loin valitet­ti­in, että jul­mat leikkauk­set ovat niin suuria, että kehi­tysavun ja toimin­nan lopet­ta­mi­nen ei enää riitä, vaan jopa hallinnos­ta joudu­taan leikkaamaan.

  94. Osmo Soin­in­vaara:
    Ville. Yrität siis sanoa, ert­tä palkanko­ro­tuk­set ovat tulon­si­ir­to vuokranan­ta­jille. Ker­ro tämä SAK:lle.

    Eikö asum­i­nen ole kalli­im­paa siel­lä, mis­sä palkat ovat korkeam­mat? Asum­is­tu­ki on palkan koro­tus, jota ei voi käyt­tää muuhun kuin asumiseen.

    1. Lähtöko­htais­es­ti kuitenkin kaik­ki asu­vat ja jos asum­is­tu­ki on vuokral­la-asuville saman suu­ru­inen riip­pumat­ta vuokras­ta, sil­loin se vas­taa palkan korotusta.

  95. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho Laatu tuol­lainen on. Se on nimeltään toimeen­tu­lo­tu­ki, ja sen vuokria korot­ta­va vaiku­tus on aivan ilmeinen ja hel­posti osoitet­tavis­sa. Me olemme tääl­lä puhuneet asum­istuen vuokraa korot­tavas­ta vaiku­tuk­ses­ta. Sitä ei ainakaan Helsingis­säå ole koska
    a) toimeen­tu­lotuen jäl­keen vuokra­markki­noi­ta ei voi enää enem­pää häiritä
    b) asum­is­tu­ki ei käytänössä riipu lainkaan vuokran suu­ru­ud­es­ta, kos­ka suurin hvyäöksyt­tävä vuokra on niin mata­la, ettei sel­l­aisia asu­to­ja ole.

    Syy a) var­maankin pienen­tää asum­istuen vaiku­tus­ta, mut­ta ei kai poista. Kaik­ki markki­noille pumpat­tu ilmainen raha hei­jas­tuu aika var­masti myös hin­toi­hin. En osaa sanoa tässä ja nyt mitä kaut­ta. Asum­is­tu­ki ainakin laa­jen­ta­nee tuet­tu­jen asu­jien joukkoa.

    Myös kohdas­sa b) vetoan siihen, että markki­noille pumpat­tu raha ei voi olla vaikut­ta­mat­ta hintoihin.

    Ajatel­laan tilan­net­ta, jos­sa asum­is­tukea ei olisi. Joku osa kaupunki­lai­sista toteaisi asun­non ole­van liian kallis, ja muut­taisi alueelle, jos­sa nykyisessä jär­jestelmässä asum­is­tukea saa vähem­män. Kiin­nos­tus kalleim­mil­la paikoil­la asumiseen siis vähenisi, ja talouden lakien mukaan hin­to­jen ja vuokrien tulisi myös laskea.

  96. Ilman asum­is­tukea joko palkat nousi­si­vat tai vuokrat halpeni­si­vat, näin kai markki­na­t­alous toimii?

  97. vipunen:
    Liike-elämästä tut­tu ja toimi­va lääke on tämä: Leikataan rahoi­tus­ta, mut­ta annetaan yliopis­ton päät­tää itse mikä on tärkeää ja mikä vähem­män tärkeää. Kun organ­isaa­tio on sopeutet­tu uuteen rahoituk­seen, nos­te­taan rahoi­tus­ta tai kohden­netaan sitä avainalueille. Täl­lä taval­la leikataan pöhöt­tyneet ja tehot­tomat osat pois ja annetaan piristys­ryiske tärkeille alueille.

    Tuos­sa vain on yksi ongel­ma. Yliopis­to ei ole yri­tyk­sen kaltainen keskusjo­htoinen organ­isaa­tio, joka edis­tää ylhäältä annet­tu­ja tavoit­tei­ta. Se on epämääräi­nen härö­pal­lo tutkimus­ryh­miä, oppi­ainei­ta ja yhteistyöverkos­to­ja, jot­ka tutki­vat ja opet­ta­vat mitä mielekkääk­si koke­vat ja yrit­tävät koordi­noi­da ope­tusjär­jeste­ly­itä koko organ­isaa­tion laa­juis­es­ti. Hyvässä tapauk­ses­sa keskusjo­hto on näi­den itsenäis­ten solu­jen palveli­ja ja koor­di­naat­tori, huonos­sa tapauk­ses­sa taas loinen, joka kuvit­telee ole­vansa yliopis­to, rak­en­taa hallinnol­lisia imperi­ume­ja ja kulut­taa yliopis­ton resursseja.

    Pöhöt­tynein ja yhden­tekevin osa yliopis­toa on yliopis­to itsessään (ja sen jäl­keen tiedekun­nat ja sit­ten laitok­set). Se on hallintovi­ras­to, jol­la ei ole kom­pe­tenssia arvioi­da, mikä osa opetuk­ses­ta ja tutkimuk­ses­ta on tärkeää ja mikä vähem­män tärkeää. Jos keskusjo­hdolle annetaan val­ta päät­tää, mikä osa toimin­nas­ta tulee lakkaut­taa, on lop­putu­lok­se­na lähin­nä yliopis­ton työsken­te­ly­ilmapi­irin ja sitä kaut­ta tule­vaisu­u­den­näkymien yleinen heikken­e­m­i­nen. Ulkoapäin sanelu johtaa parem­paan lop­putu­lok­seen, kos­ka se ei jaa yliopis­toa samal­la taval­la leirei­hin, jot­ka koke­vat ole­vansa tois­t­en­sa vihollisia.

  98. Teologi­nen tiedekun­ta ollaan pian yhdis­tämässä human­is­tei­hin, että sel­l­ainen kehi­tys on onnek­si pian jo tapah­tu­mas­sa. Kayt­täy­tymisti­eteestä en tiedä. 

    Itse teologi­na voin yhtyä tuo­hon, että Suo­mi ei kyl­lä tarvitse Helsin­gin yliopis­ton Teol­o­gisen tiedekun­nan kokoista laitos­ta. Se on muis­taak­seni Euroopan suurin Teologi­nen tiedekun­ta. Uskon­non tun­te­mus­ta tarvi­taan tosin ajas­samme edelleen kipeästi lisää, mut­ta en tiedä, ehkä yleisen teolo­gian sivuainei­ta kaup­paa­mal­la selvit­täisi­in. Teolo­gien työl­lisyys­näkymät kaut­ta lin­jan ovat vaikeu­tuneet merkit­tävästi viime vuosi­na ja sik­si ajat­te­len, että vähempi selvästi riit­täisi. Teolo­gian opetuk­sen ja tutkimuk­sen taso siitä tietenkin vääjäämät­tä kärsii…

    TL:
    Olen samaa mieltä, tieteestä ei pitäisi leikata.

    Mut­ta yliopis­tossa tutk­i­janakin työsken­nelleenä olen sitä mieltä, että tiedekun­tia ja byrokra­ti­aa on yksinker­tais­es­ti liikaa.

    Tukhol­man yliopis­tossa on 4 tiedekun­taa. Helsin­gin yliopis­tossa on 11 tiedekun­taa. Min­un puolestani Teol­o­gisen ja käyt­täy­tymisti­eteel­lisen voisi yhdis­tää human­is­tiseen tiedekun­taan. Samoin muu­ta­mat muutkin tiedekun­nat voisi yhdis­tää. Eikä tuon pitäisi näkyä opiske­li­joiden tai tutk­i­joiden arjes­sa, pait­si positiivisena.

    Maail­ma muut­tuu, en tiedä tarvi­taanko Suomes­sa enää 40 teolo­gian pro­fes­so­ria, vaik­ka tiedekun­ta arvostet­tu onkin. Ja tuo 40 määrä on peräisin twit­ter­istä, en tiedä sit­ten mikä on totuus.

  99. Yhdyn siihen Osmo Soin­in­vaaran näke­myk­seen, että Helsin­gin yliopis­ton näivet­tämi­nen on hal­li­tuk­sen toimista tuhoisin.

    Miten alas onkaan poli­itikko­jen ymmär­rys vajon­nut, kun ei nähdä yliopis­ton tärkeyt­tä koko Suomen hyv­in­voin­nille. Enkä puhu nyt pelkästä taloud­es­ta, vaan hyv­in­voin­nista paljon laajemmin. 

    Hyväksyn leikkausten tarpeel­lisu­u­den tässä taloudel­lises­sa tilanteessa, mut­ta eiväthän ne saisi kohdis­tua sivistyk­semme ytimeen. Mihin ovat kadon­neet sivistysporvarit?

  100. Aal­to-yliopis­ton jatku­va seka­sotku ja alisuorit­ta­mi­nen ovat kansalli­nen häpeäpilkku.

    Kum­ma kyl­lä vielä ei ole vai­hdet­tu rehto­ria, pas­to­ria ja vararehtor­e­i­ta — ja ulkop­uolista Mat­ti Alahuh­dan johta­maa hallitusta. 

    Seli­tyk­siä on, mut­ta henkilöstön tyy­tymät­tömyys, huonot tieteel­liset tulok­set, entis­ten huip­pualo­jen hiipumi­nen, ongel­mat teol­lisu­usy­hteistyössä lienevat syy kriiskokoukseen.
    AES ja start­up-meno on vähän paikan­nut mainet­ta, ehkä eniten Aal­losta huolimatta.

    Laadukkail­la yliopis­toil­la on paikkansa jokaises­sa maas­sa. Ruot­sis­sa niitä on viisi, Suomes­sa lähin­nä Helsin­gin yliopiso — ja kirit­täjänä lääketi­eteessä men­estynyt Kuo­pio-Joen­suu yhdis­tymis­es­tä syn­er­giaa löytänyt Itä-Suomen yliopis­to, joka esi­in­tyy “uute­na” yliopistona.

    Val­tion ja OKM:n käsio­h­jaus on kovin liikut­tavaa, mut­ta ei niin kovin onnis­tuneen oloista. Joko yliopis­toil­la on itse­hallintoa ja vas­tuu siitä, etteivät pilaa taloutaan gry­der­i­hankkeil­laan — tai sit­ten pala­tan van­haan keskusjo­htoiseen ohjauk­seen. Nyt on ja ei vähän liikaa kumpaakin.

    Mik­si hal­li­tuk­ses­sa ei avoste­ta saat­ua akameemista koulu­tus­ta? Siinä on myös muu­ta­man laatu­palaverin paik­ka. Sako Katainen kurssit läpi puhu­mal­la ja muut myös?

    Per­in­teis­es­ti lama-aikana on vahvis­tet­tu osaamis­po­h­jaa ja kil­pailukyvyn edel­ly­tyk­siä. Näin jo 1890-luvun lamal­la, jol­loin Aal­lon edeltäjän rahoi­tus­ta lisät­ti­in. 1990-luvun lamas­sa Raimo Salas lekkaus­lis­toi­neen lie­nee yksi suurim­mista tutkimuk­sen edis­täjistä maassa.

    Hallinto tapaa kas­vaa, kos­ka se kose­taan hallinnos­sa tärkeäk­si. AMK jäjestelmästä lähi lapa­nen kädestä ja mopo keuli, use­an ope­tusm­nis­terin pitäessä sitä niin tärkeänä kohteena. Joo, ihan sen lupauk­sen mukaan ei elet­ty ja opiske­li­joi­ta hukutelti­in aika kyseenalaisil­la koulu­tu­so­hjelmil­la. Ehkä siel­lä siitä 700 eri putkesta on hie­man trim­maamista, mais­te­ri­opin­nois­sa on tarvet­ta erikois­tu­miseen kun joskus tarvi­taan kymme­nen tyyp­piä poh­jak­oulutet­tuna ja jok­sus sata.

    Yliopis­tot ovat olleet hitai­ta uud­is­tu­maan, hyviäkin esimerkke­jä löy­tyy. Mut­ta se opik­slei­jan nahkakalloon uuden osaamisen samisen pitisi olla aikalail­la keskiössä suun­nitelmis­sa. Jot­ta on mitä opet­taa, on syytä olla ihan laaukas­ta tutkimus­ta ja yhteistyötä eri taho­jen kanssa.

    Oppet­ta­jille annetaan ihan asialli­nen perusk­oulu­tus, täy­den­nysk­oulu­tus laimin­löy­dään — kos­ka kesä eikä kiin­nos­ta — ja se on johta­mas­sa lukioiden ja perusk­oulun rapau­tu­miseen. Kiitos OAJ, kesäl­lä kuukausi voisi olla täydennsykoulutusta.
    AMK:ssa on sama ongel­ma — rekyt­taes­sa pätevä poruk­ka leipään­tyy ja vier­aan­tuu, kos­ka aika vähän on muu­ta kuin ope­tus­ta edes ympäristössä.

    Ai niin , ja jos jatkok­oulutet­ta­va ere­htyy opet­ta­maan liikaa, tutkimustyö taas vaaran­tuu. Joten siel­läkin tiedeyliopis­tois­sa on kehitettvää. Pro­fes­surin saa, jos on jos­sain pääsyt ole­maan pää­tomise­na tutkijatohtorina.

    Jos opiske­li­jat ovat yhtään lah­jakkai­ta, ope­tus on aina van­haa ja ajat­saan jäänyt­tä. Se uusi sukupo­livi sit­ten kor­jaa tämän ongelman.

    Vink­ki: pysty­isikö valtio/haliintotieteitä lukeneista saa­maan poli­ise­ja kor­vaavia virkamiehiä käsit­telemään maa­han­muut­taoa­sioiden osaa­jia — siis yhtä nopeasti vai nopeam­min kuin pollisi-AMK:sta sisääno­ton ja kun­totestien kautta?

  101. Pekka T.: Mihin ovat kadon­neet sivistysporvarit? 

    Samaan paikkaan kuin liike­toim­inta, jon­ka ain­oa tavoite ei ole tehdä voit­toa hin­nal­la mil­lä hyvänsä.

  102. No siis, Osmon argu­ment­ti perus­tuu yhtäältä ole­tuk­seen että ihmiset tekevät jatku­vasti mar­gin­aalipäätök­siä, mikä on epä­tosi ole­tus, ja toisaal­ta sivu­ut­taa sen, että asum­is­tu­ki ja toimeen­tu­lotuen vuokrao­su­us toimi­vat samal­la logi­ikalla pitkäl­lä aikavälil­lä, eikä myöskään tulo- ja hin­tavaiku­tusten ei-neutraalisuuteen. 

    Yksit­täi­nen ihmi­nen joka asuu Espoos­sa ja mak­saa vuokraa 750 euroa asun­nos­taan, saa asum­is­tuke­na 75 euroa. Se ei ole paljon, ja asum­is­tu­ki alkaa leikkaan­tua vas­ta noin 500 euron vuokran kohdal­la kun vuokra putoaa. Tähän perustuen siis argu­ment­ti on, että asum­is­tu­ki ei täl­laisen henkilön kohdal­la vaiku­ta asum­is­päätök­seen niiltä osin kuin vuokra ylit­tää sen 500 euroa. 

    Mut­ta tämä on väärä kuvitel­ma. Ensin­näkin, yleen­sä ihmi­nen joka tekee vuokralle aset­tumisen päätöstään, kokee että asum­istuen ansios­ta 750 euron vuokra on 675 euron vuokra ja 600 euron vuokra on 525 euron vuokra. Toki jos ihmi­nen olisi täysin ratio­naa­li­nen, hän ver­tail­isi näi­den kah­den ero­ja mar­gin­aal­is­ten tulo­jen osalta, mut­ta kuka väit­tää että asumisen kysyn­täkäyrä on hin­nan suh­teen jotenkin lin­eaari­nen? Ihmisen päätös asumis­es­ta 525 ja 675 euron vuokrien välil­lä voi hyvinkin olla kovasti eri­lainen kuin 600 ja 750 euron vuokrien välil­lä. Väitän ettei asum­is­päätök­sen tek­i­jä ajat­tele että “kos­ka vuokra on kuitenkin niin korkea että saan mak­si­maalisen asum­istuen, niin lasken asum­istuen tuloi­hi­ni ja ajat­te­len koko vuokraa vuokrana”, vaan “vuokra on tämän suu­ru­inen ja mak­simi­a­sum­is­tu­ki on niin ja niin suuri, joten oikeas­t­aan vuokra on pienempi”. 

    Jos kuvit­telette että näil­lä päätök­sil­lä ei ole eroa, olette oike­as­sa siinä, että ratio­naal­is­ten ihmis­ten päätök­sen­teossa niil­lä ei ole eroa, mut­ta on täysin kiis­ta­ton empi­iri­nen todis­tu­saineis­to siitä, että ihmiset tekevät eri päätök­set näis­sä tilanteissa. 

    Kysymys kuu­luukin tässä kohtaa, pitäisikö sys­teemin olla luon­teeltaan sel­l­ainen että se ottaa huomioon sen miten ihmiset oikeasti tekevät päätök­sen­sä vai sen miten teo­ri­an mukaan pitäisi tehdä? Onko nyt ihan var­masti Kah­ne­man luet­tu ja ymmärretty?

    Asum­is­tu­ki on rahaa joka on kor­vamerkit­ty vuokran­mak­su­un. Kyl­lä sil­lä var­mas­tikin on tulo­vaiku­tuskin, sitä en kiistä, mut­ta toisaal­ta kaik­ki eivät saa asum­is­tukea. 17 pros­ent­tia Helsinkiläi­sistä saa asum­is­tukea. OK. Olete­taan että tulo­vaiku­tus on suuri, luokkaa puo­let mar­gin­aali­vaiku­tuk­ses­ta, siis, että näi­den 17 pros­entin päätök­sessä kysyn­tä­vaiku­tus on se toinen puo­likas. Asum­is­tu­keen laite­taan Helsingis­sä käsit­tääk­seni (Osmo var­maan kor­jaa, laskin tämän nopeasti ja saa­toin tehdä virheen) noin 500 miljoon­aa euroa vuodessa. OK, tästä 250 miljoon­aa menee vuokri­in kysyn­tä­vaiku­tuk­se­na. Tämä kysyn­tä­vaiku­tus nos­taa hin­taa kaikille. Ymmärtääk­seni Helsingis­sä vuokral­la asuu noin puo­let, joten 33 pros­ent­tia vuokralai­sista ei saa asum­is­tukea. Jos ote­taan ensim­mäisenä lin­eaari­nen approksi­maa­tio, niin nämä ihmiset mak­sa­vat noin 500 miljoon­aa enem­män vuokraa kuin mak­saisi­vat ilman asum­is­tukea. On toden­näköistä että vaiku­tus ei ole näin suuri, mut­ta jos se on noin puo­let tästä, niin se on 250 miljoonaa.

    Ei se vuokranan­ta­jille tapah­tu­va tulon­si­ir­to tapah­du kokon­aan niin että asum­is­tu­ki mak­se­taan sinän­sä vuokranan­ta­jien tilille, vaan iso osa siitä tulee muiden vuokralais­ten kohon­neista vuokrista. Edelleen, empi­iris­es­ti vääräk­si mon­een ker­taan osoitet­tu ole­tus kysyn­tä­vaiku­tuk­ses­ta ei ole argu­ment­ti. Kah­ne­man taas. 

    Kan­natan toki että asi­aa tutk­i­taan, mut­ta olisin äärim­mäisen yllät­tynyt jos kon­ser­vati­ivi­nen arvioi­ni vuokra­sum­man nousus­ta 1:1 asum­istuen (ja myös tietysti toimeen­tu­lotuen) sum­mal­la osoit­tau­tu­isi oikeak­si. Jos pitäisi lyödä pieni veto, väit­täisin että vaiku­tus on suurem­pi kuin 1:1.

  103. Lisäys vielä edel­liseen; luvut ovat hiukan eri vuosil­ta ja pyöris­tet­tyjä, eivätkä tarkoitet­tu todis­ta­maan mitään vaan havainnolistamaan.

    Suomes­sa on 800 000 vuokra-asun­toa ja asum­is­tukea mak­se­taan 1.4 mil­jar­dia. En ota kan­taa siihen mikä on kenenkäkin osu­us tästä, mut­ta yksinker­tainen keskiar­vois­t­a­mi­nen antaa että vuodessa asum­is­tukea mak­se­taan noin 175 euroa per asun­to, eli keskimääräi­nen vuokral­la asu­va saa noin 146 euroa kuus­sa vuokranmaksuun. 

    Jos olete­taan nyt, että puo­let keskimäärin tästä on tulo­vaiku­tus­ta, niin keskimääräiseen asun­toon on kysyn­tä­painet­ta noin 70 eurol­la kuus­sa asum­istues­ta. Mut­ta, tämä paine ei jakaudu tasais­es­ti, vaan yksit­täi­nen vuokral­la asu­ja on valmis mak­samaan selvästi enem­män kuin tuon. Kos­ka asum­istuen saa­jia on noin kol­mannes vuokra-asu­jista, niin tämä pitäisi ker­toa kolmel­la, saadaan 210 euroa kuus­sa. Tämän ver­ran siis kon­ser­vati­ivis­es­ti arvioiden asum­is­tu­ki nos­taa keskimäärin asun­to­jen kuukau­sivuokraa, jos ana­lyysi­i­ni — joka on tavat­toman yksinker­tais­tet­tu eikä lainkaan var­mas­tikaan oikea — on luot­ta­mi­nen. Nyt, tämä on minus­ta luon­tevin hypo­teesi kun otamme huomioon ihmis­ten todel­lisen käyt­täy­tymisen eri tavoin kehys­te­tyis­sä tilanteissa.

    Jos se on oikea, niin tämän perus­teel­la arvioiden asum­istuen 1.4 mil­jar­dia euroa muo­dostaa noin kah­den mil­jardin nousun vuokra­sum­maan. Tässä on 30% peli­v­ara *alaspäin* että pääsemme kon­ser­vati­ivise­na pitämääni arvioon. Ja siitä on vielä sato­jen miljoonien mat­ka alaspäin sel­l­aiseen tasoon jota mielestäni voidaan pitää hyväksyttävänä. 

    Halu­aisin kovasti nyt, että tämän joku kumoaisi jol­lakin sel­l­aisel­la argu­men­til­la joka perus­tuu tutkimuk­seen ihmis­ten oikeas­ta käyt­täy­tymis­es­tä, eikä ole­tuk­seen 100% ratio­naalisen ihmisen puh­taas­ta tulovaikutuksesta.

  104. Prometheus:
    Oden logi­ik­ka menee jok­seenkin näin: jos alue­poli­ti­ik­ka ei tue eri­tyis­es­ti Helsinkiä -> alue­poli­ti­ik­ka paha, ja vice ver­sa. Käytän­nössä Oden hen­gen­heimo­lais­ten piiris­sä jo itse ter­mi ‘alue­poli­ti­ik­ka’ on lähtöko­htais­es­ti hei­dän näkökul­mas­taan negati­ivi­nen, vaik­ka todel­lisu­udessa se on neu­traali. Helsin­gin tukem­i­nenkin on aluepolitiikkaa.

    Tätäkään Oden kir­joi­tus­ta ei olisi syn­tynyt, jos kyseinen “huip­puyliopis­to” sijait­sisi jos­sain muual­la päin Suomea.

    Tot­ta tuo ylläol­e­va lähtöko­h­ta. Lisäk­si väite, että 1200 hv leikat­taisi­in ker­tarysäyk­sel­lä pois heti ei pidä paikkaansa. Myös halu­aisin nähdä ver­tailun, jos­sa ver­tailun tulos suh­teutet­taisi­in yliopis­ton kokoon tai sille annet­tuun rahamäärään. Täl­laista ei kyl­lä olla valmi­ina saatavissa.

  105. ”Suo­ma­lai­sista yliopis­toista Helsin­gin yliopis­to on aivan ylivoimainen. Jopa Aal­to-yliopis­to, johon on panos­tet­tu todel­la paljon, on kaukana takana eikä sil­lä ole edes minkään­laista nousua havait­tavis­sa.” kir­joit­taa Osmo. 

    Mil­läköhän aikavälil­lä Osmo ajat­telee yliopis­ton uud­is­tu­van? Aal­toon on palkat­tu 200 uut­ta pro­fes­so­ria viidessä vuodessa. Tieteessä ei ole ihmeel­lisiä tuot­tavu­us­loikkia, vaan hidas­ta kehitystä.

    Jokainen val­it­see nyky­maail­mas­sa oman rankin­gin­sä: QS rankingin mukaan Helsin­gin yliopis­to sijal­la 96 ja Aal­to sijal­la 139. Kolmes­sa vuodessa Aal­to on petran­nut merkit­tävästi: 2012 Aal­to oli sijal­la 222 (ja HY sijal­la 78). Ja maail­mas­sa on siis 20 000 yliopistoa.

    QS uni­ver­si­ty rank­ing (http://www.topuniversities.com/qs-world-university-rankings) on siitä eri­lainen että se läh­tee tieteenalako­htais­es­ti, jol­loin Aal­lon kaltaiset yliopis­tot jois­sa ei ole lääketi­eteel­listä tiedekun­taa eikä isoa bio-osas­toa, saa­vat reilum­man ver­tailun. Alako­htais­es­ti Aal­to on parhaim­mil­laan kat­e­go­ri­as­sa Arts & design, maail­mas­sa sijal­la 14. Soin­in­vaaran kri­teereil­lä, eli anglo-sak­siset yliopis­tot poisjät­täen, Aal­to on maail­man kakko­nen, edel­lään vain Politec­ni­co di Milano. Mate­ri­aal­i­ti­eteessä Aal­to on sijoil­la 50–100, tieto­jenkäsit­te­lyti­eteessä sijoil­la 100–150, ja lasken­ta­toimes­sa ja rahoituk­ses­sa sijoil­la 50–100, ja edel­lä on vain 15 ei-anglosak­sista yliopistoa.

    Aal­toon on panos­tet­tu paljon, kun ver­tailuko­htana ovat muut suo­ma­laiset yliopis­tot. Mut­ta oikea ver­tailuko­h­ta on tietysti kan­sain­väliset ver­rokkiyliopis­tot, ne huiput joi­ta Aal­lon pitäisi saavut­taa. Olemme vielä kaukana vaikka­pa sveit­siläis­ten sat­sauk­sista, ja myös tulok­sista. Nämä kun liit­tyvät toisi­in­sa, vaik­ka joku tietysti väit­tää että suo­ma­laiset ovat niin fik­su­ja että kyl­lä puo­likkail­la resurs­seil­la pystytään samaan kuin muut täysillä.

  106. Juha M.:
    Silmi­in­pistävää on hal­li­tusten leikkausten äkil­lisyys, mikä iskee myös kehi­tysy­hteistyötä teke­vi­in järjestöihin.
    Korkeata­sois­es­ta koulu­tuk­ses­ta leikkaamises­sa ei ole mitään logi­ikkaa (niinkuin ei tosin kehi­tysavun leikkaamisessakaan)

    Kehi­tys­a­puleikkauk­si­in liit­tyen kan­nat­taa lukea eilen Nobel palk­i­tun talousti­eteil­i­jä Angus Deatonin kir­ja The Great Escape — health, wealth and the ori­gins of inequal­i­ty. Kir­jan kehitya­pua koske­va luku (Help) on hyvin kri­it­ti­nen. Vähiten apua saa­neet maat ovat kehit­tyneet parem­min kuin paljon apua saa­neet, jos­sakin tapauk­ses­sa avus­ta on ollut jopa hait­taa. Vaa­timus 0,7% kehi­tys­a­pupros­en­tista ei perus­tu mihinkään, paras­ta olisi että “paha pääo­ma” ja yri­tyk­set meni­sivät köy­hi­in mai­hin. Kiinas­sa on yli 300 miljoon­aa ihmistä nous­sut lyhyessä ajas­sa köyhyydestä.

    On myös syn­tynyt erään­lainen “kehi­tys­a­pute­ol­lisu­us” rikkaisi­in mai­hin. Meil­lä sitä edus­taa vaikka­pa Kepa. Kansalaisjär­jestöt myös usein kau­nis­tel­e­vat pro­jek­tien­sa tulok­sia rapor­toin­neis­sa. Pitäisi käy­dä kohteis­sa vaikka­pa 5 vuot­ta pro­jek­tin jäl­keen. Pro­jek­te­ja on liikaa ja koordi­noin­ti huonoa.

  107. Alvar: Mil­läköhän aikavälil­lä Osmo ajat­telee yliopis­ton uud­is­tu­van? Aal­toon on palkat­tu 200 uut­ta pro­fes­so­ria viidessä vuodessa. Tieteessä ei ole ihmeel­lisiä tuot­tavu­us­loikkia, vaan hidas­ta kehitystä.

    Varsinkin tekni­ikan alal­la tehdään paljon tutkimus- ja kehi­tystyötä yri­tys­ten omis­sa tutkimu­sor­gan­isaa­tiois­sa. Yliopis­tot ovat näh­neet yri­tysy­hteistyössä mah­dol­lisu­u­den päästä osal­lisik­si yri­tys­ten isom­mista resurs­seista, mut­ta hel­posti käy niin, että niistä tulee vain ali­hankki­joi­ta ja jätetään tekemät­tä sel­l­aista perus­tutkimus­ta, joka ei kiin­nos­ta yri­tyk­siä. Voisi myös vähän kyseenalais­taa innos­tus­ta kau­pal­lis­taa tutkimus­ta ja syn­nyt­tää yri­tys­toim­intaa yliopis­to­jen huo­mas­sa. Yliopis­ton peruste­htävä on jos­sain muual­la kuin liike­toimin­nas­sa. Aal­to-yliopis­to on perustet­tu väärille tavoitteille.

  108. Tiedemies: Ensin­näkin, yleen­sä ihmi­nen joka tekee vuokralle aset­tumisen päätöstään, kokee että asum­istuen ansios­ta 750 euron vuokra on 675 euron vuokra ja 600 euron vuokra on 525 euron vuokra. Toki jos ihmi­nen olisi täysin ratio­naa­li­nen, hän ver­tail­isi näi­den kah­den ero­ja mar­gin­aal­is­ten tulo­jen osalta, mut­ta kuka väit­tää että asumisen kysyn­täkäyrä on hin­nan suh­teen jotenkin lin­eaari­nen? Ihmisen päätös asumis­es­ta 525 ja 675 euron vuokrien välil­lä voi hyvinkin olla kovasti eri­lainen kuin 600 ja 750 euron vuokrien välil­lä. Väitän ettei asum­is­päätök­sen tek­i­jä ajat­tele että “kos­ka vuokra on kuitenkin niin korkea että saan mak­si­maalisen asum­istuen, niin lasken asum­istuen tuloi­hi­ni ja ajat­te­len koko vuokraa vuokrana”, vaan “vuokra on tämän suu­ru­inen ja mak­simi­a­sum­is­tu­ki on niin ja niin suuri, joten oikeas­t­aan vuokra on pienempi”. 

    Tämä edus­taa aivan kum­mallista aja­tus­maail­maa. Kyl­lä jokainen, joka mak­saa vuokran huo­maa sen läht­e­neen tililtä vuokralaskun suu­ruise­na. Ei kukaan oikeasti järkevä ihmi­nen laske mitään “oikeas­t­aan mä mak­san…”, vaan kyl­lä reaal­i­maail­mas­sa vuokra on vuokra ja asum­is­tu­ki on eri sum­ma, joka tulee tilille eikä sen käyt­töä ole kor­vamerkit­ty. Sil­lä voi ostaan vaik­ka hat­taraa. Kun vuokraa mak­saa, niin siinä ei ole mitään erit­te­lyä “omi­in rahoi­hin” ja “asum­istuen osuuteen”. 

    Yleen­säkin kan­nat­taisi vähän miet­tiä, pitääkö kaik­ki aina pilkkoa osik­si. Käy koh­ta kuin pukua tehdessä. Ei tul­lut edes takkia vaan tuluskukkaro.

  109. Voisitko Osmo kom­men­toi­da kir­joi­tus­tani fak­to­jen paikkaansa pitävyy­destä? Miten sin­un toim­intaasi pitäisi voi­da luot­taa jatkos­sa, kun annat noin vääriä tieto­ja ja peru­s­tat kir­joituk­sesi niille. 

    “San­ot seu­raavaa: “Tässä vai­heessa on tarkoi­tus vähen­tää 1200 henkeä ja tämä johtuu vas­ta ensim­mäisen vuo­den säästöistä.”
    Tuo­han ei pidä alku­unkaan paikkaansa. Vähen­nys­tarve on korkein­taan 1200 henkeä vuo­teen 2020 men­nessä. Hup­sista, sinne meni kir­joituk­seltasi pohja.”

    1. Johan on oike­as­sa. Olin kuun­nel­lut huoli­mat­tomasti. Väärinkäsi­tys johtuu siitä, että kaik­ki menoleikkauk­set eivät toteudu alus­sa ja kuvit­telin, että tule­vat menoleikkauk­set tuot­ta­si­vat lisää henkilökun­nan vähen­nyk­siä. Sadan miljoo­nan säästöi­hin 1200 hen­gen irti­sanomi­nen ei nimit­täin liitä alku­unkaan. Toki henkilökun­taa voi vähen­tää muutenkin kuin YT-neu­vot­telu­jen kaut­ta. Oli miten oli, henkilökun­nan vähen­tämi­nen 1200 hen­gel­lä on tuhoisaa joka tapauk­ses­sa, joten kir­joituk­selta ei todel­lakaan ole men­nyt poh­ja pois.

  110. Helsin­gin yliopis­tos­ta ei leika­ta tarpeek­si. Sieltä voisi lopet­taa huikean määrän puuhastelua, joka tuot­taa lähin­nä mieli­hyvää opiske­li­joille ja tutkijoille.

    Mitä järkeä on koulut­taa liikaa
    — Folkloristeja
    — biologeja

    Eikä ne ole edes niitä pöhköimpiä tutk­in­to­ja. Moniko käytän­nöl­lisen filosofi­an mais­teri on saanut vapail­ta markki­noila­ta työtä. Tai sukupuolentutkimus?

    Var­masti sel­l­aine 30% leikkaus voitaisi­in tehdä että se olisi vain hyväksi

  111. Kiitos vas­tauk­ses­ta. Kyse ei ollut mis­tään pyöristysvirheestä vaan arviosi irti­san­ot­tavien määrästä ja aikataulus­ta meni moninker­tais­es­ti väärin. 

    Yliopis­tol­la on paljon “löysää” eri­tyis­es­ti hallinnos­sa, joka on raskas, hidas ja kallis tukipalvelu. Tuon löysän pois­tamises­sa ja hallinnon tehostamises­sa näen ain­oas­taan hyvänä asiana. Yliopis­to ei hyödy raskaas­ta hallinnos­ta mil­lään tavalla.

    Jos on löysää yliopis­ton hallinnos­sa, niin on sitä kom­menteis­sasi sitä vas­ta onkin: “Oli miten oli, henkilökun­nan vähen­tämi­nen 1200 hen­gel­lä on tuhoisaa joka tapauksessa…” 

    a) Ensin­näkin ja edelleen, 1200 hen­gen vähen­nys­tarve on korkein­taan sen verran. 

    b) Yliopis­tol­la on vih­doin mah­dol­lisu­us päästä eroon työn­tek­i­jöistä, jot­ka ovat epäpäte­viä, laisko­ja ja/tai vit­tumaisia. Miten voit nähdä tämän “joka tapauk­ses­sa” tuhoisana? Tuhoisaa ken­ties yksit­täis­ten irti­san­ot­tu­jen kohdal­la, mut­ta ei yliopis­ton tai koulu­tuk­seen panos­tamisen kannalta. 

    Mielestäni kir­joituk­seltasi on todel­lakin men­nyt poh­ja, kos­ka fak­tat on pahasti pielessä ja argu­men­toin­ti löysää, kuin yliopis­ton hallinto. 

    Kan­natan ehdot­tomasti koulu­tuk­seen panos­tamista heikkoinakin taloudel­lisi­na aikoina, mut­ta en pidä siitä, että vaiku­tat mielip­iteisi­in ja ilmapi­iri­in negati­ivis­es­ti virheel­lisil­lä fak­toil­la ja heikol­la argumentoinnilla. 

    Osmo Soin­in­vaara:
    Johan on oike­as­sa. Olin kuun­nel­lut huoli­mat­tomasti. Väärinkäsi­tys johtuu siitä, että kaik­ki menoleikkauk­set eivät toteudu alus­sa ja kuvit­telin, että tule­vat menoleikkauk­set tuot­ta­si­vat lisää henkilökun­nan vähen­nyk­siä. Sadan miljoo­nan säästöi­hin 1200 hen­gen irti­sanomi­nen ei nimit­täin liitä alku­unkaan. Toki henkilökun­taa voi vähen­tää muutenkin kuin YT-neu­vot­telu­jen kautta.Oli miten oli, henkilökun­nan vähen­tämi­nen 1200 hen­gel­lä on tuhoisaa joka tapauk­ses­sa, joten kir­joituk­selta ei todel­lakaan ole men­nyt poh­ja pois.

    - Johan

  112. Johan: Mielestäni kir­joituk­seltasi on todel­lakin men­nyt poh­ja, kos­ka fak­tat on pahasti pielessä ja argu­men­toin­ti löysää, kuin yliopis­ton hallinto.

    Osmon kom­ment­tia pitää lukea riv­ien välistä; Helsin­gin Yliopis­ton leikkauk­set voivat hyvin olla “tuhoisimpia kaik­ista hal­li­tuk­sen leikkauk­sista”, mut­ta edes nämä yliopis­tol­ta leikkaamiset eivät ole kovinkaan vahin­gol­lisia. Ja muut leikkauk­set ovat vielä näitä vähäpätöisem­piä, sitä nyt ei vaan ikään kuin oppo­si­tion puolelta huudel­tuna voi ihan selvästi suo­raan sanoa.

  113. Alvar:
    Aal­toon on panos­tet­tu paljon, kun ver­tailuko­htana ovat muut suo­ma­laiset yliopis­tot. Mut­ta oikea ver­tailuko­h­ta on tietysti kan­sain­väliset ver­rokkiyliopis­tot, ne huiput joi­ta Aal­lon pitäisi saavut­taa. Olemme vielä kaukana vaikka­pa sveit­siläis­ten sat­sauk­sista, ja myös tulok­sista. Nämä kun liit­tyvät toisi­in­sa, vaik­ka joku tietysti väit­tää että suo­ma­laiset ovat niin fik­su­ja että kyl­lä puo­likkail­la resurs­seil­la pystytään samaan kuin muut täysillä.

    What he said.

    Har­vard taitaa pitää keu­laa täl­lä het­kel­lä yli 36 MILJARDIN dol­lar­in rahastopotilla. 🙂

    Tuskin­pa Har­vard on 36 ker­taa Aal­to-yliopis­toa kovata­soisem­pi laitos, mut­ta itse brändi­hän on ylittämätön.

    Nythän kyl­lä työ­nan­ta­jat jenkeis­säkin ovat herän­neet siihen, että yhä use­ampi ns. huip­puyliopis­toista (varsinkin lib­er­al arts col­legeista) valmis­tuneista ei oikeas­t­aan tun­nu osaa­van juuri mitään eikä varsinkaan ole motivoitunut oppimaankaan.

    Pay­Pal mil­jardöörikin alkoi kus­tan­taa opiske­li­joille 100 000 taalan stipen­de­jä siitä hyvästä että keskeyt­täi­sivät opin­ton­sa ja alka­isi­vat opetel­la sen sijaan startup-yrittäjyyttä. 🙂

    Ima­go istuu sitkeässä joten äip­pä ja iskä pistävät jatkos­sakin jokaises­ta palka­s­taan mas­sia lapsen col­lege fundi­in sekä kiin­nit­tää talon (tois­tamiseen) jol­la jälkikasvu saa kandin pru­jut täl­lä het­kel­lä noin 200 000 taalal­la ns. huippuyliopistosta.

    Moni heistäkin kyl­lä ymmärtää, ettei em. koulu­tus tietenkään takaa lois­tavaa nousu­jo­hteista uraa, mut­ta luul­tavasti ainakin sen ettei poi­j­jaan tarvitse ainakaan fli­pa­ta burg­ere­itakaan lop­un ikäänsä.

    Eli huono investoin­ti, mut­ta kuitenkin välttämätön. :/

    Kan­nat­taa tutus­tua jenkkien korkeak­oulu­tuk­sen edun­valvo­jan ACTA:n (Amer­i­can Coun­cil of Trustees and Alum­ni) viime vuo­tiseen julka­isu­un “Edu­ca­tion or Rep­u­ta­tion? A Look at America’s Top-Ranked Lib­er­al Arts Colleges”.

    Se on karua luet­tavaa. Yhä use­ampi korkeak­oulu­tuk­sen paina­jainen on heil­lä jo toteutunut.

    Olisi hyvä ettemme päästäisi tääl­lä meil­lä tilan­net­ta yhtä kur­jak­si vaik­ka onhan se tosi­a­sia meil­läkin aivan kuten muual­lakin, että osaamisen taso on laskenut kuin lehmän häntä.

    Kun tosi­asi­at myön­netään niille voidaan jotain yrit­tää tehdäkin. Nykyti­lanne ei hyödytä ketään (tai, noh…) eikä mitään. Varsinkin pitkäl­lä aikatähtäimel­lä olemme pulas­sa jos emme saa kurssia rei­vat­tua aidosti tuot­tavam­paan suuntaan.

    Väit­täisin, että kyl­lä meil­läkin taide­taan eri­no­mais­es­ti kri­it­tisen keskustelun vai­men­t­a­mi­nen. Myös — ja ehkä ennen kaikkeakin — aka­teemises­sa maailmassa.

  114. Alvar:
    ”Suo­ma­lai­sista yliopis­toista Helsin­gin yliopis­to on aivan ylivoimainen. Jopa Aal­to-yliopis­to, johon on panos­tet­tu todel­la paljon, on kaukana takana eikä sil­lä ole edes minkään­laista nousua havait­tavis­sa.” kir­joit­taa Osmo. 

    Mil­läköhän aikavälil­lä Osmo ajat­telee yliopis­ton uud­is­tu­van? Aal­toon on palkat­tu 200 uut­ta pro­fes­so­ria viidessä vuodessa. Tieteessä ei ole ihmeel­lisiä tuot­tavu­us­loikkia, vaan hidas­ta kehitystä.


    Jokainen val­it­see nyky­maail­mas­sa oman rankin­gin­sä: QS rankingin mukaan Helsin­gin yliopis­to sijal­la 96 ja Aal­to sijal­la 139. Kolmes­sa vuodessa Aal­to on petran­nut merkit­tävästi: 2012 Aal­to oli sijal­la 222 (ja HY sijal­la 78). Ja maail­mas­sa on siis 20 000 yliopistoa.


    Aal­toon on panos­tet­tu paljon, kun ver­tailuko­htana ovat muut suo­ma­laiset yliopis­tot. Mut­ta oikea ver­tailuko­h­ta on tietysti kan­sain­väliset ver­rokkiyliopis­tot, ne huiput joi­ta Aal­lon pitäisi saavut­taa. Olemme vielä kaukana vaikka­pa sveit­siläis­ten sat­sauk­sista, ja myös tulok­sista. Nämä kun liit­tyvät toisi­in­sa, vaik­ka joku tietysti väit­tää että suo­ma­laiset ovat niin fik­su­ja että kyl­lä puo­likkail­la resurs­seil­la pystytään samaan kuin muut täysillä.

    Olen kuluneel­la viikol­la liikkunut sekä Helsingis­sä että Espoon Otaniemessä ja täy­tyy sanoa, että se, mitä olen näh­nyt ja kuul­lut, antaa aihet­ta todel­la syvään huoles­tu­miseen. Jos meno Aal­los­sa, Helsin­gin Yliopis­tossa ja muual­lakin on saman­laista, ei tästä kaikesta voi vetää kuin yhden johtopäätök­sen: Maan hal­li­tus on avan­nut yliopis­toleikkauk­sil­la Pan­do­ran lip­paan, käyn­nistänyt entistä voimakkaam­man vai­heen oman hau­tansa kaivu­upros­es­sis­sa, kehi­tysku­lus­sa, jota se ei ehkä enää kykene edes pysäyt­tämään. Pahin­ta asi­as­sa on se, että koko maa on vaaras­sa sor­tua samaan kuoppaan.

    Merkit­tävä vaara ja ongel­ma tässä on se, että kyseessä on ns. “emer­gent risk”, eli ennakoimat­tomien, yllät­tävien, osin hal­lit­se­mat­tomien ja monien kas­vavien, riskip­i­tois­t­en seu­raus­vaiku­tusten pros­es­si. Lyhim­mäl­lä aika­jän­teel­lä sen kär­si­jöinä ovat jo irti­san­otut ja irti­sanomisuhan alaiset, mut­ta vaiku­tuk­set laa­jenevat pian myös niihin, joi­hin ko. toimet eivät täl­lä erää koske­neet. Heille kasautu­vat muuten tekemät­tä jäävät työt, jol­loin hyödyl­listä aikaa opetuk­seen ja tutkimuk­seen jää paljon entistä vähem­män. Jäl­jet tule­vat näkymään opiske­li­jois­sa, ja vähän myöhem­min myös heitä rekry­toivis­sa yri­tyk­sis­sä. Yri­tys­ten tutkimusy­hteistyö saat­taa kär­siä jo nyt, jatkos­sa entistä enemmän.

    En ole aivan var­ma siitä, miten pian jo tehty­jen päätösten vaiku­tuk­set lev­iävät laa­jem­malle, mut­ta näin käy, ellei ole jo käynyt. Sekä opetuk­sen ja tutkimuk­sen kär­sii jo nyt. Maas­sa on pan­tu liik­keelle pros­es­si, jon­ka kaikkia vaiku­tuk­sia ei pysty kukaan edes näkemään. Osa huip­pututk­i­jois­tamme lie­nee jo siir­tynyt ulko­maille, osa ehkä yri­tyk­si­in, mis­sä hyö­ty hei­dän työstään saat­taa rajau­tua vain ao. yri­tyk­selle ja ehkä osinkoi­hin ulko­maille. Muu­tok­sen kokon­aisku­van selkeä hah­mot­ta­mi­nen on liki mahdotonta.

    Yliopis­toleikkausten pitkän tähtäi­men vaiku­tuk­set ovat ehkä vieläkin vaar­al­lisem­pia. Maan hal­li­tuk­sen, ja eri­tyis­es­ti oman joukkon­sa puo­lus­tamisen heikoille jät­täneen ope­tus­min­is­terin olisi syytä hävetä. 

    Hal­li­tuk­sen ja ope­tus­min­is­terin olisi tiety­istä puut­teis­taan huoli­mat­ta toivonut ymmärtäneen edes lop­un Runeber­gin tek­stistä Vän­rik­ki Stoolin tari­nas­sa, jos­sa Sven Duf­vaa koske­va osu­us päät­tyy nyky­isinkin mon­en­laisia ajatuk­sia herät­tävi­in sanoihin:
    “… ja kaik­ki myön­si Sandelsin totu­u­den lausuneen: “Älyä kyll’ ei Duf­val­la lie liiaks ollutkaan, pää huono oli”, arvelti­in, “mut sydän paikallaan.”

  115. Huip­pututkimusve­toomusten ohel­la muistutus:
    kansakun­ta tarvit­see osaavia opet­ta­jia, virkamiehiä, insinööre­jä — ja hei­dän tason­sa on taas mais­te­ri­opetuk­sen tasos­ta kiinni.

    Toiv­ot­tavasti ei koulute­ta vain uusia kataisia ja rin­teitä, jot­ka eivät oikein ilmeis­es­ti oppi­neet mitään vaik­ka suorit­ti­vatkin jotain.

  116. Ter­veisiä Osmolle (ja muille) vai­h­teek­si min­ul­takin. Poikkesin Otaniemessä kuluneel­la viikol­la, tiis­tai- ja keskivi­ikkopäiv­inä, joten havain­to­jeni varas­sa voinen liit­tyä mukaan tähän keskustelu­un. Koko Aal­to-yliopis­to ja sen keskeisin alue, eli Otanie­mi (VTT ehkä pääsään­töis­es­ti pois­lukien), on tot­ta tosi­aan hur­jan myller­ryk­sen vallasa. 

    Ulkoinen syy ihan viime aiko­jen mullis­tuk­sille on kuitenkin nähdäk­seni ainakin se, että siel­lä on avat­tu metroase­matyö­maan lisäk­si yht’aikaa mon­ta muu­takin, maan pin­nal­la vielä isom­paa raken­nustyö­maa­ta, jot­ka jatku­vat vielä Karhusaar­en­tiel­läkin. Siel­lä on tosin aika äsketäin aloite­tu val­taisa tietyö­maa, mut­ta töis­sä tun­tuu ole­van aito tekemisen meinin­ki, joten eiköhän siel­lä rak­en­tamisen tulostakin syn­ny, jot­ta työ valmis­tuu luva­tusti reilus­sa kahdessa vuodesa.

    Sisäpi­irin tieto­ja, jot­ka liit­tyvät sisäisi­in, kaiketi jo pitem­pään suun­nit­teila olleisi­in muu­tok­si­in, kuulin Otaniemessä minäkin viikol­la aika monia. Palataan niihin myöhemin. Aika hur­jia jut­tu­ja, joista edes Niklas, Hesari, iltapäiväle­htien tai M.O.T.:n toimit­ta­jat eivät tai­da tietää vielä yhtikäs mitään, vai tietävätkö, ja anta­vat syypäi­den tarkoituk­sel­la vain kärvis­tel­lä ensin jonkin aikaa tietämätöminä tai itseai­heute­tu­isa tuskissaan. Toimit­ta­jien kannal­ta var­maan aika hrkulli­nen tilanne, kun neljäs val­tiom­ahti voi koh­ta näyt­tää kyn­ten­sä ja ottaa tois­taisek­si aika rauhas­sa olleet päätök­sen­tek­i­jät (ja takapirun­sa) tiukkaan, mut­ta julk­isu­ut­ta kai­h­ta­mat­tomaan käsittelyynsä.

    Ei ole muuten kyl­lä mikään ihme, jos mm. Hauk­i­lah­den ja Wes­t­endin suun­nas­ta Pasi­laan päin pyrkivät tut­tuni ovat tuon tietyö­maan takia olleet käärmeisään. Ruuhkat ovat pahat varsinkin aamuisin, mut­ta he vain eivät osaa käyt­tää edes raitio­vaunua tai metroa. Mitäköhän Osmokin mah­taa sanoa, kun saa nyt tietää, että autot on siir­re­ty aja­maan Karhusaar­en­tien-Kehä I:n tietöi­den takia lounaan ja etelän suun­taan aie­man pyörä­tien kohdal­la Har­ju­vi­idan vieressä!

    Min­ua taas har­mit­ti siel­lä Otaniemessä käy­desäni enem­män se, että Dipoli, jos­sa ajat­telin poike­ta syömässä, oli remon­tin takia huputet­tu ja koko alue kaiken lisäk­si aidat­tu. Onnek­si tapasin Täf­fän nurkalla van­han tutun opiskelu­a­joil­ta, jon­ka kanssa löysime sen­tään vielä muual­ta ruokaa. Mie­leni teki alun­perin pihviä ran­skalaisil­la, tai vas­taavaa, mut­ta jotakin kalaruokaa taisin kuitenkin lop­pu­jen lopuk­si kai keskivi­ikon­akin nakin tai pihvin sijaan syödä!

    Muis­taak­seni joku samas­sa pöy­dässä mainit­si Dipolista, että siitä tulee ilmeis­es­ti Aal­lon ylim­män johdon uusi toim­i­ti­la, vaik­ka se sel­l­aisek­si aika iso onkin. Osmolle uskallan jopa väit­tää, että YLE:n tai nyky­isin SYKE:n Kesäkadun aulati­lat eivät ole hulppeudessaan lähel­läkään samaa arkite­htonisen tyy­likkyy­den tasoa kuin Dipoli aikoinaan kokon­aisuute­na. Kun tuo talo on kun­nos­te­tu, laatu­ta­soltaan edes samaan tasoon kuin muu uusit­tu Otanie­mi, on se koko Espoon komistus.

    Muu­tamia Aal­lon saneer­at­tu­ja tilo­ja ehdin samal­la reis­sul­la siel­lä yliopis­ton pääraken­nuk­ses­sa nähdä. Ei has­sumat näkymät varsinkaan siel­lä uudessa siivessä. Silmi­in­pistäv­in­tä oli mielestäni tilo­jen val­oisu­us, raikkaus ja väljyys. Ei uskoisi, että tuol­la kenenkään tarvit­see kär­siä tilan- tai minkään muunkaan puut­teesta. Ymmär­rän nyt parem­m­min myös sen, mik­si van­haa, jo liian kokenut­ta kaar­tia on vähen­net­ty ja mik­si Aal­lon johto päät­ti siirtää kyl­tereistä juuri nuoret kan­diopiske­li­jat Otaniemeen ensin. 

    Otaniemestä on tosin jonkin matkaa luul­lak­seni ‘väli­aikaiseen käyt­töön’ tarkoitet­tui­hin, aika äsket­täin saneer­at­tui­hin majoi­tustiloi­hin, joi­ta on Aal­lol­la kai nyt myös tyhjil­lään monia vuokrat­ta­vana Hes­pe­ri­ankadul­la, vai oliko ne sit­tenkin entisiä KY:n tilo­ja. On tietysti hyvä, jos siel­lä Dipolis­sa ei jatkos­sa kaikkien johto­por­taan jäsen­ten tarvitse istua ihan koko ajan kopeis­saan tai avokont­tor­eisakaan kyl­ki kyl­jessä. Johan siinä paikoil­laan liian pitkään olle­sa voivat kaik­ki jäsenet lop­ul­ta puutua.

    Liika istu­mi­nen ei kuule­ma ole ter­vey­delle hyväk­si. Tiivi­impi oli tun­nel­ma opiskelu­aikoinani, myöhem­m­min jos­sain sem­i­naareis­sa tai joitakin vuosia sit­ten, siel­lä ker­ran käy­dessäni. Saa nähdä, mitä mon­en opiske­li­jan kam­moa­man lainasalkun korostam­mi­nen val­tio­val­lan tahol­ta saa aikaan muut­tuvil­la markinoila.

    Toiv­ot­tavasti Dipoli saadaan jatkos­sa Aal­to-yliopis­ton johtoa varten kun­nos­tam­mal­la entistä oival­lisem­paan kun­toon. Vai­hde­taanko talon sisätilo­jen van­hat, haaleat puu­pan­elit jalopuisi­in vai kivip­in­toi­hin? Joku sanoi, että ainakin pin­noil­taan ryp­py­i­sistä viisikymp­pi­sistä on nyt syytäkin päästä eroon. Ikkunois­sakin riit­tää tiet­ty töitä. Aal­lon saneer­auk­sis­sa on sis­us­ta­jille annet­tu kuulem­ma ihan kiitet­tävästi valtaa.

    Mitenköhän suuri mah­taa olla Dipolin kor­jaus­bud­jet­ti kokon­aisu­us ja kuka sen mak­saa? Meneekö tuo kaik­ki talous- ja ope­tus­min­is­ter­iön, vai Senaat­ti-kiin­teistö­jen piikkiiin?

  117. JTS:
    Huip­pututkimusve­toomusten ohel­la muistutus:
    kansakun­ta tarvit­see osaavia opet­ta­jia, virkamiehiä, insinööre­jä – ja hei­dän tason­sa on taas mais­te­ri­opetuk­sen tasos­ta kiinni.

    Toiv­ot­tavasti ei koulute­ta vain uusia kataisia ja rin­teitä, jot­ka eivät oikein ilmeis­es­ti oppi­neet mitään vaik­ka suorit­ti­vatkin jotain.

    Voisin kuvitel­la, että maamme yri­tysjo­hta­jat her­mostu­vat, jos hal­li­tus onnis­tuu toimil­laan laske­maan mm. kan­di­en ja mais­terei­den osaamisen tasoa. Mitä mah­taisi­vatkaan siitä sanoa For­tu­min, Koneen, Neste Oil’in, Nokian ja Sam­mon johtajat?

    Toisaal­ta, pitäisi ehkä toisaal­ta kysyä, mis­sä kaik­ki vain “jotakin suorit­ta­neet” saisi­vat aikaan kaikkein vähiten vahinkoa? Joku toh­e­lo voi val­tion tai kun­nankin leivis­sä saa­da aikaan vielä isom­pia vahinko­ja kuin yrityksissä.

    Jokainen työ, joka kan­nat­taa tehdä, kan­nat­taa mielestäni tehdä kun­nol­la. Maan hil­jaiset pyrkivät usein juuri tuo­hon. He ovat kuin eräs tun­te­mani teknikko, arvosta­mani ammat­timies, joka (onnek­si) kysyi usein uudet piirus­tuk­set tai suun­nitel­mat nähtyään, varmis­taen: “tehdäänkö niin kuin her­rat (tohtorit?) ovat suun­nitelleet, vai siten kuin hyvä tulee?”

    Todel­li­nen osaamisen taso ei valitet­tavasti aina käy ilmi edes suorite­tun tutkin­non tasos­ta. Yliopis­to­jen leikkauk­set ja jo jonkin aikaa jatkunut nykylin­jaus, eli määrän pain­ot­ta­mi­nen laadun kus­tan­nuk­sel­la, voivat pahen­taa tilan­net­ta aika paljon.

  118. Osmo Soin­in­vaara:
    Johan on oike­as­sa. Olin kuun­nel­lut huoli­mat­tomasti. Väärinkäsi­tys johtuu siitä, että kaik­ki menoleikkauk­set eivät toteudu alus­sa ja kuvit­telin, että tule­vat menoleikkauk­set tuot­ta­si­vat lisää henkilökun­nan vähen­nyk­siä. Sadan miljoo­nan säästöi­hin 1200 hen­gen irti­sanomi­nen ei nimit­täin liitä alku­unkaan. Toki henkilökun­taa voi vähen­tää muutenkin kuin YT-neu­vot­telu­jen kautta.Oli miten oli, henkilökun­nan vähen­tämi­nen 1200 hen­gel­lä on tuhoisaa joka tapauk­ses­sa, joten kir­joituk­selta ei todel­lakaan ole men­nyt poh­ja pois.

    Mon­tako pros­ent­tia tuo 1200 henkeä on kokon­ais­vahvu­ud­es­ta? Entä henkilöbudjetista?

    Eikö yliopis­tosäästöt olisi voitu tehdä kaikkia koske­van, sak­salaisen “Kurzarbeit”-mallin mukaan (ks. “yle.fi/uutiset/neljan_maan_vinkit__nain_ruotsi_saksa_britannia_ja_espanja_paasivat_talouskasvuun/8730502”), eli työa­jan ja palkan tilapäisen säädön avul­la (kunkin tutkimus­ryh­män säästö­tarpeen mukaan), jon­ka tyyp­pistä ratkaisua nähdäk­seni myös moni pro­fes­sorikin Hesarin mukaan kan­nat­ti (ks. HS/13.3.2016, sivut C1-C5). Sil­loin kar­si­u­tu­isi­vat joukos­ta ainakin ne, joille työssä tärkein asia on palkan suu­ru­us, ja jäl­jelle jäi­sivät ne, joille tutkimus ja ope­tus ovat tärkeämpiä kuin pelkkä raha.

    Tuloso­h­jat­tu yliopis­to, on min­unkin mielestä Suomeen, Euroop­paan tai muuallekaan kovin huonos­ti sopi­va malli. Yliopis­to­jen tutkimus­tu­lok­set vaikut­ta­vat niin pitkän ajan kulues­sa, että niiden arvioin­ti pitäisi tehdä vas­ta vähin­tään vuosikymme­nen, tai use­am­man päästä. Käsit­tääk­seni nyky­isin on mit­taus­ta ja arvioin­tia tehty vain muu­ta­man viimeisim­män vuo­den julka­isu­tuotan­non MÄÄRÄN (ei laadun tai vaikut­tavu­u­den) perusteella. 

    Jot­ta asian merk­i­tys ja ongel­ma tulisi kaikille selväk­si, ver­taan peri­aatet­ta (kuvitel­tu­un) tapaan, jos­sa Miche­lin-rav­in­toloiden tähdet myön­net­täisi­in yksi­no­maan tuote­tun ruoan MÄÄRÄN mukaan. Miche­lin ‑täh­den rav­in­toloi­ta on Suomes­sa nyky­isin vain neljä, niistä kaik­ki ovat Helsingis­sä. Asian merk­i­tys­tä voisi­vat ehkä pohtia seu­raaval­la yhteisel­lä lounaal­la esimerkik­si Kaisa ja Cai-Göran.

    Jos jostain pitää kar­sia, olisi samal­la myös vakavasti syytä miet­tiä sitä, mik­si saman alan korkein­ta ope­tus­ta pitää Suomes­sa antaa niin kovin mon­es­sa eri paikas­sa? Onko tässä käytössä van­ha rooma­lainen ‘hajoita-ja-hallitse’-periaate?

  119. Ohes­sa kysymys­sar­ja, johon toivon yhtä, oudon kokon­aisu­u­den selit­tävää vas­taus­ta (tai edes val­is­tunut­ta arvausta):

    1) Mik­si Dipolin kineet­ti­nen Käpyveis­tos, Rei­jo Perkon ja Heik­ki Koivikon teos, on pakat­tu kul­je­tus­ta kestävään suo­ja­muovi­in, eli ns. kuljetusmuoviin?

    2) Mik­si Aal­lon johto­por­taan jäsenistä ei tiet­tävästi kukaan tun­nus­ta käyneen­sä vuo­den 2014 tai 2015 aikana Devonin Ilfracombessa?

    4) Pitääkö todel­la paikkansa huhu, jon­ka mukaan Damien Hirst olisi nähty Otaniemessä viime syksynä, joskus loka-mar­rasku­us­sa, sekä Tom­mi Toi­jan kanssa, edel­lisker­taa pet­tyneem­män oloise­na sieltä lähtiessään, äsket­täin helmikuussa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.