Lukiota käyvä tyttäreni kysyi minulta yllättäen, kannattaako enää pyrkiä yliopistoon Suomessa vain onko suuntauduttava ulkomaille. Ihmettelin kysymystä. Tyttäreni huolen aiheena oli, onko muutaman vuoden kuluttua Suomessa enää tasokasta yliopisto-opetusta tai siis onko sitä Helsingin yliopistossa.
Helsingin yliopistolla menee juuri nyt hyvin. Sen sijoitus kansainvälisissä vertailuissa on noussut. Koska nämä mittarit puoltavat harhaisesti englanninkielisiä yliopistoja, kannattaa katsoa myös, miten Helsingin ylipisto on pärjännyt ei-englanninkielisten maiden joukossa. Sijoitus Shanghain listalla oli kuudestoista.
Suomalaisista yliopistoista Helsingin yliopisto on aivan ylivoimainen. Jopa Aalto-yliopisto, johon on panostettu todella paljon, on kaukana takana eikä sillä ole edes minkäänlaista nousua havaittavissa.
Tätä taustaa nähden näyttää yhtä aikaa kummalliselta että arvattavalta, että hallitus kohdistaa yliopistojen rahoitukseen suunnatut leikkaukset erityisesti Helsingin yliopistoon. Jos joku on päätään pidempi muita niin pää poikki. Ei voi olla ajattelematta, että liian hyvä menestys on herättänyt hallituspuolueissa aluepoliittista kateutta.
Helsingin yliopiston pitää lyhyessä ajassa vähentää toimintaansa yli sadan miljoonan euron edestä. Tämä koostuu kaikkia koskevista leikkauksista, indeksijäädytyksistä ja Tekes-rahojen leikkauksista, jotka vähentävät Tekesiltä yliopistoille tulevaa rahoitusta.
Helsingin yliopiston kohdistuu eritysleikkauksena apteekkitulojen vähentäminen 30 miljoonalla eurolla. Yliopiston apteekki rahasampona oli aikanaan Kekkosen innovaatio. Nykyinen apteekkien luvanvaraisuus synnyttää aivan tolkuttoman suuret tulot sille, joka onnistuu saamaan apteekin hyvältä liikepaikalta. Kekkosen oivallus oli sosialisoida nämä parhaat paikat antamalla ne yliopistolle.
Näitä apteekkituloja ei ole ollut muilla yliopistoilla, mutta ei tämä ole merkinnyt mitään erityistä lisärahaa Helsingin yliopistolle, koska tietysti se raha on ollut pois muusta rahoituksesta vähän niin kuin se kätilön sunnuntailisä on ollut osa kokonaispalkkaa.
On tyhmää leikata tieteestä maassa, joka ei voi sijaintinsa vuoksi pärjätä tekemällä kunnianhimotonta bulkkia. Erityisen tyhmää on panna matalaksi maan ainoa kansainvälisillä mittareille hyväksi arvioitu yliopisto.
Tieteen tekijöiden tilanne ei Suomessa ole mitenkään häävi. Parhaille kyvyille on tarjolla olennaisesti paremmat tutkimusmahdollisuudet ulkomaisissa yliopistoissa. Näitä kykyjä myös metsästetään aktiivisesti.
Helsingin yliopisto on aloittanut YT-neuvottelut. Tässä vaiheessa on tarkoitus vähentää 1200 henkeä ja tämä johtuu vasta ensimmäisen vuoden säästöistä. Jatkoa seuraa. Se on valtava suonenisku tieteelle.
Kansainvälisesti maineikas arabian kielen ja islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttila teki jo johtopäätökset. Hän päätteli, että tieteen asema Suomessa on käymässä niin ankeaksi, että kannattaa suuntautua ulkomaille.
Hallituksen tiedevihamielinen asenne ei ole yliopistoissa jäänyt huomaamatta. Vaikutus ilmapiiriin on musertava.
Jos tyttäreni ei usko Helsingin yliopiston mahdollisuuksiin tarjota enää kelvollista opetusta, miten huippututkijat voivat suhtautua tulevaisuuteensa Suomessa enää luottavaisesti?
Hämeen-Anttilan lähtö jää tuskin ainoaksi.
Tämä on hallituksen toimista tuhoisin.
”Helsingin yliopistolla menee juuri nyt hyvin. Sen sijoitus kansainvälisissä vertailuissa on noussut.”
Perustutkinto-opiskelijalle on se ja sama, kuinka yliopisto pärjää sen tieteellistä tasoa arvioivissa selvityksissä. Oleellista on se, millaisia ovat opettajien pedagogiset taidot.
Paraskin tieteen tekijä voi olla täysin surkea opettaja. Näitä on nähty. Vastaavasti yliopistonlehtori, joka ei edes tee tiedettä, voi tarjota mitä jäntevimmän alustan opiskelijalle eteenpäin. Hän saattaa innostaa, tarjota henkisen tuen ja ottaa opiskelijan omakseen.
Minullekin on sattunut kohdalle yliopistonlehtori, joka haali opiskelijoita vastaanotolleen, kehotti tulemaan kysymään milloin tahansa, viestitteli sähköpostitse ja panosti lujasti opetukseen. Yhdeltäkään professorilta en ole koskaan saanut samanlaista tukea kuin tältä lehtorilta.
Kerro tyttärellesi, että ei se tieteen taso, vaan opetuksen taso ja opettajien persoonalliset ominaisuudet.
Tämä on vain looginen lopputulos Suomeen pesiytyneestä talousajattelusta, jossa ei nähdä mitään eroa kotitalouden ja kansantalouden välillä.
Ajatellaan, että kun ei ole varaa niin silloin pitää vähentää huveja aj muuta kulutusta. Kuitenkin tässä tilanteessa oikea analogia on se, että kun menee rahat on vähissä, pitää lakata tekemästä hyväpalkkaisia konsulttihommia ja alkaa kaivamaan ojaa.
Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus. Jos saan kuitenkin vähän vanhaa opinahjoa puolustaa, niin Aallon tippuminen rankingeista johtuu ainakin osittain myös nimenvaihdosta johtuvista kipuiluista.
Kuulostaa tekosyyltä mutta siinä on totuutta. Näimme tämän aika selvästi kun selailimme aikoinaan listoja parhaista kauppakorkeakouluista niin listalta löytyi sekä Aalto University School of Business että Helsinki School of Economics (vanha nimi siis). On hyvin mahdollista että tuloksia ei ole attribuioitu oikein yhdelle nimelle. Ennen lähtöäni Aallosta reilu vuosi sitten julkaisutoiminta oli merkittävästi parantunut ainakin bisneskoulussa kuta kuinkin jokaisella laitoksella, näkyi ainakin sisäisissä raporteissa. Mutta edelleenkin rankingit pysyi alempana kuin ennen fuusiota.
Silmiinpistävää on hallitusten leikkausten äkillisyys, mikä iskee myös kehitysyhteistyötä tekeviin järjestöihin.
Korkeatasoisesta koulutuksesta leikkaamisessa ei ole mitään logiikkaa (niinkuin ei tosin kehitysavun leikkaamisessakaan)
Olen samaa mieltä, tieteestä ei pitäisi leikata.
Mutta yliopistossa tutkijanakin työskennelleenä olen sitä mieltä, että tiedekuntia ja byrokratiaa on yksinkertaisesti liikaa.
Tukholman yliopistossa on 4 tiedekuntaa. Helsingin yliopistossa on 11 tiedekuntaa. Minun puolestani Teologisen ja käyttäytymistieteellisen voisi yhdistää humanistiseen tiedekuntaan. Samoin muutamat muutkin tiedekunnat voisi yhdistää. Eikä tuon pitäisi näkyä opiskelijoiden tai tutkijoiden arjessa, paitsi positiivisena.
Maailma muuttuu, en tiedä tarvitaanko Suomessa enää 40 teologian professoria, vaikka tiedekunta arvostettu onkin. Ja tuo 40 määrä on peräisin twitteristä, en tiedä sitten mikä on totuus.
Hyvä opetus ja tutkimus ovat toisistaan riippuvaisia. Jos opetus huononee, huononee tieteenkin taso pidemmällä aikavälillä, koska tieto ja tieteen tekemisen käytäntö ei enää kunnolla kulje uusille tutkijapolville. Toisaalta, jos laitoksella tehdään huonoa tutkimusta, kertoo se puolestaan huonosta tiedon tasosta laitoksella, kun tutkijat eivät kykene rakentamaan relevantteja tutkimuskysymyksiä ja -asetelmia.
Suomalaisen yliopistojärjestelmän kummallisuuksia tosiaan on se, että opettamisen hoitavat pääasiassa lehtorit, professorien ollessa kiireisiä hallintovirkamiehiä. Hyvä laitos tarvitsee aina sekä hyviä opettajia että hyviä tutkijoita ja nämä harvemmin yhdistyvät samoissa ihmisissä.
Eiköhän se opetuksenkin taso laske siinä vaiheessa, kun opetushenkilökunnan pitää hoitaa enemmän hallinnollisia tehtäviä ja ehtivät panostaa opetukseen vähemmän. Hallinnon työntekijät potkitaan ensimmäisinä pellolle ja heidän tehtävänsä siirtyvät jäljelle jääneille.
Kyllä hallitus on oikeassa leikatessaan myös yliopistosektorilta varoja. Puhun kokemuksistani yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden koulutusten osalta.
Laskin kerran, että Suomessa tuotetaan ainakin seitsemässä oppilaitosyksikössä kyseisiä maistereita. Työttömäksi maisteriksi valmistuttuani olen joutunut seuraamaan alan työpaikkatarjontaa. Käytännössä yhtään sellaista työpaikkailmoitusta ei mol.fi sivuilla ole viimeisen viidentoista vuoden aikana ollut, jossa selväsanaisesti etsittäisiin yhteiskuntatieteiden maisteria; puhumattakaan, että omien pääaineitteni tutkinnot olisi erikseen mainittu. Muutamia hallintotieteistä valmistuneille tarjottuja työpaikkoja siellä on ollut. Kaikki muut työllistymismahdollisuudet ovat sen varassa, että maisteri itse keksii ja mahdolliset työnantajat vakuuttaa, miten tutkintonsa on työpaikaksi ja ansiotuloksi muunnettavissa.
Yleisin ja käytännössä ainoa selitys on se, että hyvät tyypit kyllä työllistyvät. No, miksi ei opiskelijan pääsyvaatimukseksi sitten laiteta edellytystä, että hän on hyvä tyyppi, koska työllistymismahdollisuudet näyttävät olevan pelkästään sen varassa?
Koska humanistisella puolen maistereiden työllistymistilanne on jokseenkin yhtä lohduton, voi hallituksen supistamistoimia yliopistojen kohdalla pitää vähintäänkin oikeansuuntaisena valintana. Yliopistolaitos on näihin päiviin saakka saanut kuoria kerman päältä, sillä lähes kaikki vaikutusvaltaiset poliitikot ovat aina olleet akateemisesti koulutettuja.
Onko tarkoitus seurata japanini esimerkkiä?
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1442971441887
”Japani kehottaa yliopistoja lakkauttamaan humanistiset tiedekunnat,: Japanin hallitus haluaa muuttaa yliopistojen opetusta leikkaamalla rajusti humanistisia ja yhteiskuntatieteitä. Tarkoitus on vähentää teoreettista koulutusta ja panostaa koulutukseen, josta on enemmän suoraa hyötyä teollisuudelle”
Näivettäminen alkoi jo vuoden 2008 fantastisesta yliopistouudistuksesta jolloin myös vihreät olivat hallituksrssa.
Epäilen kyllä että HY on yliopistoita byrokraattisin ja jäykin. Tämä perustiu omiin kokemuksiini. Olen opislellut sekä HYssä, että maakuntayliopistossa. Erään selvityksen .mukaam lääkärin koulutus maksoi Helngissä 173000, Kuopiossa 81000, Tampereella 80000 ja. Turussa 62000 .euroa. Melkoiset erot.
Todella kovat leikkaukset. Yliopisto voisi kuitenkin suhtautua näihin myös siten, että nyt on hyvää ulkoista painetta leikata kalkkeutumia ja peräpukamia pois: ulkoistaa taloushallinto ja it, poistaa korruptoituneimmat ukot kiinteistöpuolelta, luopua tarpeettomista tiloista, vähentää päällekkäisyyksiä tietojärjestelmissä ja päästä eroon suoritusarvioinneissa huonoimmin toimivista proffista.
Noissa rankingeissa on yksi iso ongelma, sillä ne suosivat automaattisesti isoja, laaja-alaisia yliopistoja. Siksi Aalto-yliopistoon kohdistuneiden panostusten vaikuttavuutta on vaikea arvioida tuolta pohjalta.
Ei leikkausten tarvitse tarkoittaa näivettymistä, kunhan ne hoidetaan fiksusti. Eli ei juustohöylällä joka paikasta vaan reilusti kokonaisia aineita lopettamalla. Erityisesti lopetettavaa löytynee humanistisen tdk:n puolelta. Kuinka monessa oppiaineessa merkittävin työlllistäjä opintojen jälkeen on yliopisto?
Hallinnosta löytyy varmasti paljon myös tarpeetonta raportin ja suunnitelman pyörittelyä. Kustannussäästön ohella voi yliopistosta tulla leikkausten avulla parempi paikka opiskelijoille ja henkilökunnalle!
Niin, ja voi hyvin kysyä, miksi Helsingissä pitää olla puuta-heinää-tiedekunta? Lakkauttamalla se saataisiin ne Viikin pellotkin asuntokäyttöön.
Jep, tämä on järkyttävää. Itse sain houkuteltua pari Oxfordin tuttua tänne, molemmat hullun päteviä ihmisiä ja toinen näistä vieläpä Rhodes scholar – molemmat muuttivat kolme viikkoa sitten pois hallituksen toimien myötä ja aikakin oli sopiva kun olihan noita kavereita pyydelty koko ajan vaikka mihin. Suomesta tykkäsivät kyllä kovasti, mutta ennustelivat, että suunta on aivan väärä – ei pelkästään tieteen kannalta vaan ylipäätään se asenne, että laput silmillä uskotaan että ne vanhat hyvät ajat palaavat – eivät todellakaan palaa.
Olen itse miettinyt tuota tyttäresi kysymystä oman tyttäreni kohdalla – hänellä ei vielä yliopisto ole kovin akuutti asia, mutta veikkaan, että siinä vaiheessa kun on, rahoitan itse hänen opintonsa esim. Oxfordissa. Palasin itse jokunen vuosi sitten takaisin suomeen ja vähän hampaat irvessä katselin tuota persujen menoa ja toivoin, että eiköhän se tästä käänny – uusi hallitus oli hetken aikaa ihan potentiaalinen, mutta kyllä se vene tässä alkaa jo kääntymään – kaipa tässä joku uusi ulkomaanreissu on taas tehtävä…
Mielestäni koko nykyisessä hallitusmuodossa on aivan järkyttävää ja typerää, että hallitus voi puuhata aivan älyvapaita suunnitelmia ilman minkäänlaista taustatyötä, perua tai sopia niistä ihan miten sattuu ja siinä vaiheessa kun katsotaan mikä koko homman loppuhinta oli, ei siitä voi joutua mitenkään vastuuseen. Kenen mielestä tämä on oikeasti hyvä ja toimiva systeemi? Itse olen hyvätuloinen, äänestänyt aina kun voi ja ylipäätään uskonut että lopulta tämä on hyvä järjestelmä, mutta nämä viimeiset 6-7 vuotta ovat olleet kyllä aivan jotain muuta. Asiaa ei helpota myöskään se, että nykyinen hallitus tuntuu oikeasti toimivan vailla mitään päätä eikä häntää.
Minäkin olen Helsingin yliopiston kasvatti ja opiskelin kaukana kotoa. Se oli hyvä yhdistelmä. Suosittelisin sitä samaa tyttärellesikin. Tuo ikä on juuri sopiva irtiottoon pesästä. Eli koska HY on liian kotinurkilla tyttärellenne, niin suoisttelisin sopivaa maakuntayliopistoa hänelle perustutkinnon suorituspaikaksi. Jatkot sitten vaikka ulkomailla, jos tutkijanura kiinnostaa.
Siksi, koska yliopiston tehtävänä ei ole kouluttaa työpaikkaan. Ammattikoulut ovat sitä varten.
Pitäisikö siis yliopistojen toimintaa ja rahoitusta muuttaa sen mukaan ja vain siksi, että humanisteillekin saataisiin töitä? Mihin yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeään työhön sijoittaisit esim. maisterin, jonka pääaineena on ollut folkloristiikka ja sivuaineena vaikkapa naistutkimus. Kaikki alat eivät vain satu nauttimaan yhtä suurta kysyntää. Toiseksi, politiikka vaatii laaja-alaista ajattelukykyä, jota akateemisesta maailmasta löytyy.
Eihän korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa hallinnon tehtävänä ole suinkaan tehdä opetusta ja/tai tutkimusta sujuvammaksi vaan keksiä aina uusia raportointi-, prosessi- ja manageeraushimmeleitä professoreiden ja tutkijoiden ylikuormittamiseksi. Ehkä hallinnon karsinta voikin tuoda vähän jotain järkeä työntekoon, jos ja kun hallinnon resurssit riittäisivät vain absoluuttisen minimin tekemiseen…
Meitä on muitakin kuin yhteiskuntatieteilijöitä täällä.
Korkeakoulujärjestelmässä on varmaan päällekkäisyyksiä ja muuta säädettävää. Sitä varten tarvitaan kuitenkin oma SOTE-tyyppinen hanke, jossa aisnatuntijoita kuullen määritellään ensin tavoitteet ja sitten keinot miten niihin päästään.
Nyt vaan viedään kertarysäyksellä isot rahat pois ja sanotaan, että opetelkaahan uimaan. Ei näin voi tulla hyvää lopputulosta.
Tukholman ja Helsingin yliopistojen tiedekuntien määrän vertailu ei ole oikein mielekästä.
HY:n tiedekuntien määrää lisää mm. lääketieteellinen tiedekunta, jota Tukholman yliopistolla ei ole. Tukholmassahan lääketieteellisestä tutkimuksesta ja koulutuksesta vastaa Karolinska Institutet.
Oden logiikka menee jokseenkin näin: jos aluepolitiikka ei tue erityisesti Helsinkiä -> aluepolitiikka paha, ja vice versa. Käytännössä Oden hengenheimolaisten piirissä jo itse termi ’aluepolitiikka’ on lähtökohtaisesti heidän näkökulmastaan negatiivinen, vaikka todellisuudessa se on neutraali. Helsingin tukeminenkin on aluepolitiikkaa.
Tätäkään Oden kirjoitusta ei olisi syntynyt, jos kyseinen ”huippuyliopisto” sijaitsisi jossain muualla päin Suomea.
Julkisen sektorin virkoihin pätevöittävien tutkintojen suorittaneiden työllistymistä virkoihin pitäisi hyvin tarkasti seurata ja yrittää yliopistojen opetusmääriä kohdentamalla säätää tarjontaa kysyntää vastaavaksi. Yksi esimerkki tunaroinnista tässä asiassa oli, että 15 vuotta sitten englanninopettajista oli oikeasti pulaa eikä vain ”työvoimapulaa”, mistä syystä koulutusta lisättiin sillä seurauksella, että englanninopettajien on ollut ainakin viimeiset viisi vuotta vaikeaa löytää työtä. Laskutaidottomat päättäjät lisäsivät koulutusta liikaa, kun olisi sen sijaan pitänyt lisätä sopiva määrä.
Huippuyliopiston ainekset tiedetään toki hyvin. Tärkein on opetushenkilökunnan määrä suhteessa opiskelijamäärään. On iso ero on pienryhmäopetus 50 hengelle vai 15 hengelle.
Tutkimuspuolella muutama Nobel-palkinnonn saaja piristää myös tunnelmaa, vaikka perusopiskleija heitä ei näkisi.
Hyvissä yliopistoissa on huonoja laitoksia, alpoja ja professoreita, mutta vähemmän kuin hyvissä. Siksi ”huippu”kyltti kuulu aina jakaa per laitos eikä sen ylioiston kyltillä ole niin väliä.
Hyvä yliopisto kokoaa hyviä opsikelijoita ja hyvää henkilökuntaa. Siitä myös kilpaillaan. Stanfordissa on varmaa, että lähtökohtaisesti muut opiskelijat ovat ainakin älykkäitä.
Sopiva kansainvälisyys tuo sekä kielitaitoa että verkostoitumista – ja perusopieskelijalle tärkeää on mihin pääsee kansainväliseen vaihtoon. Opintojen jälkeen on tarkoitus tuoda työelämään myös uusia ideoita.
Jos joku valitsee akatemiset opinnot ja on motivoitunut, niin yksi vinkki on ylitse muiden: Mene siihen yliopistoon, jolla oman kiinnostuksen kohteena olevasta alasta on paras maine, Suomessa tai muualla. Niin hyvään paikkaan kannattaa mennä kuin rahkeet riittävät. Osa opinnoita kannattaa joka tapauksessa suorittaa muualla.
Yliopistoille piti antaa enemmänitsemääräämisvaltaa ja vastuuta toimistaan. Huonosi kävi. OKM lähti käsiohjaukseen rahoituksen kautta ja osa yliopistoista alkoi grydereiksi omalla pääomallaan.
Alusta saakka tiedettiin, että jonkun Aallon pääomat eivät riitä kovinkaan lajaan toimintaan. Heillä se oma kerätty rahoituspääoma oli sentään suurin.
Suomess tarvitaan kaikkien alojen koulutusta – ei ehkä paljoa, mutta tarpeet vaihtelevat.Erikoiset kielet lienevät siitä esimerkki. Jaakko Hämeen-Anttilan oma la oli lähi-idäntutkimus, joka vastain kaikkia ennakkosuunniteluita olikin sitten harvinaisen tarpeellinen.
Kultuurialoilla amk-koulutus kasvoi hallitsemattomasti – OKM:ää ei se kiinnostbut alkuun lainkaan – koska amk sai rahoitusta per piskelija ja hakijoita riitti. Koordinaatiota amk:n ja yliopistojen välillä ei ollut, lohinnä kilpavarustelua. Yllättäen kuluurialoista täällä ei saatu tuotteistettua vientiteollisuutta, kuten Ruotsissa.
Matematiikka on tutkintoaine lähes kikissa paikoissa, koska jonkinlaista matematiikkaa on yliopistoissa opetettava. Laitos ilman tutkintoa ja tohtorikoulutusta on vähän onneton paikka.
Politiikan/valtiotieteen kohdalla taas eri yliopistoissa on erilaisia painotuksia ja oppisuuntia. Ei ole hyvä tilanne olenkaan, jos yksi professuuri ratkaisee jonkin alan linjaukset koko maassa. Sopivaa päällekäisyyttä tarvitaan – jo ihan sen takia, että jos jossain professori on seniili/juniori niin toisaalla ollaan luovassa työiässä.
Teologian koulutus meni yli äyräiden, piispan virkojen määrä kuin ei lisääntynyt smassa suhteessa kuin teologian tohtorien määrä. Kukaan ei koskaanhalua luopua mistään, mutta jotain ennakointia.
Yksi ratkaisu on muuntokoulutus ja elinikäinen oppiminen. Tässä opettajat ovat varoittava esimerkki, parhaiten koulutusteut opiettajat eivät täydennyskouluta itseään. Laaudkas perusopetus mahdollistaa nopean asaintuntijakoulutuksen muuttuvassa maailmassa.
Lopuksi: täysin hömöä supoistaa smalla kertaa Tekesin kilpailtua tutkimusrahoitusta ja yliopistojen perusrahoitusta. Se kaksinkertaistaa ongelmat.
Suoritin Helsingin yliopistossa maisterin tutkinnon vuosituhannen vaihteessa. Mietin silloin, että jos se olisi firma, sieltä olisi vähennetty ainakin kolmasosa väestä ilman että sillä olisi ollut mitään vaikutusta mihinkään.
Monet yliopistolla opettavat ovat todella huonoja opettajia. Perustutkintoa suorittavaa opiskelijaa ei yhtään lohduta se, että nämä intohimonsa ohella opettamaan pakotetut mahdollisesti tekevät vaikkapa loistavaa Shakespeare-tutkimusta. Noin yleisesti en ymmärrä, miksi Helsingissä pitää tutkia vuosisatojen takaisia saippuaoopperoita, mutta ehkä 2400-luvulla tutkitaan Intiassa meidän Salkkareita yhtä tarkasti.
Toisaalta joissakin tiedekunnissa tehdään oikeasti tärkeää ja arvokasta tutkimusta, josta ei ole syytä vähentää eikä säästää.
Yliopisto päättänee säästöistään itse. Toivottavasti syöpätutkimus ei häviä Shakespearelle.
Huippuyliopistoissa opiskelijamäärä on käsitykseni yleensä lähempänä 10 000 kuin 20 000, kun se Helsingissä on noin 40 000. Nopeasti googlettamalla jossain MITissä on noin 12 000 opiskelijaa ja Cambridgessä samoin. Harvardissa päästään lähemmäs 20 000:ta. Stanfordissa opiskelijoita on alle 10 000 jne.
En tiedä, miten Helsingin yo on tuollaiseksi mammutiksi päässyt paisumaan, mutta ilmeisesti tarpeeksi moni on nyt sitä mieltä, että järkevän koon rajat on ohitettu. Kannattaisi varmaan erikoistua.
Muuten näyttää siltä, että Suomen ylisopistojen paremmuusjärjestys viittauksilla mitatuna – järkeen käyvästi – korreloi vahvasti koon kanssa. Mitä enemmän tutkijoita/opettajia, sitä enemmän julkaisuja ja siten viittauksia. Helsinki taitaa kyllä pärjätä hiukan paremmin kuin koosta voisi päätellä – Suomessa. Huippuyliopistot toki pääsevä pienemmällä henkilökunnalla paljon parempiin tuloksiin.
Suomessa on noin 5000 toimittajaa, joista noin 1300 on työttömänä. Eikö olisi järkevää vähentää alan koulutusta. Tosin toimittajan yleisin koulutustausta taitaa olla kesken jääneet yliopisto-opinnot.
Mittaavatko nuo kansainväliset yliopistomittarit maamme menestyksen kannalta tärkeimpiä asioita?
Huomaa myös tämä:
Isossa yliopistossa voi olla yksi tieteenala välillä laaksossa, toisinaan taas aallonharjalla, jolloin keskiarvo saattaa vaikuttaa keskinkertaiselta. Paperitehtailla luulisi menevän hyvin, jos kaikkien tavoitteena on vain paperien (lue: artikkelien) tehtailu ja suuri lukumäärä.
Paras tapa säästää yliopistokustannuksissa olisi tehdä opiskelusta selkeästi kaksiportainen. Kun kandi on suoritettu, voi pyrkiä maisteriohjelmaan. Tässä välissä olisi hyvä mennä muutamaksi vuodeksi töihin ja samalla puntaroimaan, onko siitä maisterin tutkinnosta mitään hyötyä. Nyt maisterintutkinto luetaan, koska muutkin niin tekevät.
Lisäksi esim. Aalto-Yliopisto on kehittänyt sellaisen byrokratiakoneiston, että siellä olisi vaikka kuinka paljon karsittavaa. Kaiken maailman väliportaan byrokraatit miettivät mitä ihmeellisimpiä mittareita ja raportointijärjestelmiä professoreille ja tutkimushenkilökunnalle. Tällä tavoin rakennetaan sitä ”huippuyliopistoa”. Bengt Holmström sanoi jossain haastattelussa, että ainoa hyvä laadun mittari yliopistossa on opiskelijapalaute. Mutta opiskelijapalautteella on huono työllistävä vaikutus väliportaan byrokratialle…
Olen lukion kakkosella, ja en tajua mitä varten minun tulisi jäädä tällaiseen maahan. En todellakaan tiedä mitä hallitus ajattelee, leikatessaan tällä tavoin tutkimuksesta ja koulutuksesta. Onhan se helppoa sanoa, että leikataan näin monta sataa miljoonaa tästä ja noin monta tuosta, mutta miten tämä heijastuu todellisuuteen? Käytetään vanhentuneita materiaaleja, luokkakoot lähenevät 40, ja kokemuksesta tiedän etteivät tietyt aineet toimi kunnolla edes 20:llä. Lukiot estävät oppilaita tekemästä lukiota yli kolmeen vuoteen koska se aiheuttaa kustannuksia, mikä johtaa välivuosiin ja epävarmuuteen siitä mitä haluaa tehdä. Koko koulutusjärjestelmä hajoaa kappaleiksi ja herranjestas olen onnellinen, että valmistun pian koska sillä tasolla mihin se on nyt kehittymässä minusta ei olisi koskaan tullut mitään. Tilanne on paha. Oikeasti.
Enkä edes voi tehdä asialle juuri mitään. Äänestämään ei vielä pääse, ja vaikka pääsisikin jos valtaväestö on sen verran paksupäistä porukkaa, että ovat sitä mieltä että köyhiltä ja opiskelijoilta leikataan joko suoraan tai välillisesti, tai että ylipäätään on hyvä ajatus äänestää kaikista puolueista perussuomalaiset, kokoomus ja keskusta hallitukseen, koko maa on auttamatta menossa sietämättömään suuntaan. On turha kuvitellakaan, että minä, samoin kuin viidestä lähimmästä ystävästäni viisi (Tämä oli tilanne kun viimeksi puhuimme, ja miksipä se olisi muuttunut?) emme äänestäisi jaloillamme. Minulla ei ole niin suurta henkistä velvoitetta tälle maalle ettenkö olisi valmis heittämään sille hyvästejä jos ja kun se ei koskaan saa mitään muuta kuin huonoa aikaan. Mikä on sinänsä sääli koska itsessään se on ihan kiva maa, mutta what can you do?
Olen opettajana yliopistossa ja tiedän opiskelijoilta saamani palautteen perusteella, että olen hyvä työssäni. Osaan selitää asiat opiskelijoille niin, että asia tulee ymmärretyksi. Mutta tutkijana olen vain keskinkertainen. Tarvitsen ympäristön, jossa on näin huippututkijoita, jotta pysyn kärryillä siinä missä mennään maailmalla ja mitä opiskelijoille täytyy opettaa. Tutkimuksen kriittinen ja ajantasainen seuraaminen ei ole ihan helppoa vaan vaatii taitoja ja perehtyneisyyttä aiheisiin. Lisäksi on epärealistinen ajatus, että voisi vaan seurata sitä mitä maailmalla tapahtuu. Jotta pääsee seuraamaan ja verkostoitumaan tarvitsee olla myös itsellä jotakin annettavaa. Ei ketään kiinnosta tutkimusmaailmassakaan kannatella muita loputtomiin saamatta mitään takaisin. Jos meillä ei ole henkistä pääomaa vaihdon välineenä, niin sitten täytyy olla rutosti rahaa.
Olen samaa mieltä maisterismiehen kanssa siitä, että esimerkiksi yhteiskuntatieteiden maistereita koulutetaan liikaa ja aloituspaikkoja pitäisi karsia kaikilla niillä aloilla, joilla on liikakoulutusta. Niin ammattikorkeakouluista kuin yliopistoistakin.
En silti halua leikata tutkimuksesta enkä opetuksesta. Tutkijoita tarvitaan edelleen ja opiskelijoille voitaisiin tarjota enemmän opetusta. Jos siis opiskelijapaikkoja karsitaan, sen ei pitäisi automaattisesti tarkoittaa henkilökunnan vähentämistä, vaan nykyisten opiskelijoiden parempaa työllistymistä sekä työttömien tohtoreiden työllistämistä tutkimushankkeisiin.
Työnhaussa tuo ”haetaan hyvää tyyppiä” on kieltämättä aivan yhtä kulunut ja tyhjä mantra kuin sanoa sille työttömälle maisterille perusteluksi valitsematta jättämiselle, että ”sinulla ei ole riittävästi työkokemusta”. Mielestäni työkokemus on yliarvostettua. Pitäisi niillä opinnoillakin olla jotakin merkitystä. Kyllä kai niillä ammattikorkeakoulun käyneillä nyt on enemmän työkokemusta, jos tutkinnon suorittaminenkin kestää lyhyemmän ajan.
Kun katselee esimerkiksi avoimia YK:n paikkoja, niin niissä on aina mainittu, minkä koulutusalan tyyppejä haetaan. On myös mainittu, että työkokemusta vaaditaan maisterin tutkinnolla vähemmän ja kandidaatintutkinnolla enemmän. Suomessa tästä pitäisi ottaa mallia.
Jos VTM/YTM päättää hakea jotakin työpaikkaa, kyllä kai hän nyt sentään ymmärtää, miten hänen koulutuksensa sopii kyseiseen paikkaan, vaikkei hän osaisi sitä täydellisen myyviksi sanoiksi pukeakaan. Mutta ei, hän ei ilmeisesti sitten ole se ”hyvä tyyppi, jota haetaan”.
Ymmärtääkseni yliopistojen rahoituksesta nipistäminen viime vuosien talousongelmien takia on ollut suosittu liike lyhytnäköisten poliitikkojen keskuudessa muuallakin maailmassa. On helppo ottaa rahoja pois sijoituksesta joka alkaa tuottaa voittoa vasta kymmenien vuosien aikaskaalalla.
Jos politiikkaa osattaisiin tehdä pitkäjänteisesti, koko talouskriisiä ei alunperinkään olisi ollut. Siten on turha luottaa siihen että kriisiä ratkaistaessa tehtäisiin valintoja jotka ovat pitkällä aikajänteellä järkeviä.
Tässä nyt menee iloisesti sekaisin yliopiston tehtävät. Yliopistolla on kaksi rinnakkaista tehtävää: koulutus ja tutkimus. Nämä nykyiset leikkaukset kohdistuvat käytännössä ensisijassa juuri siihen tutkimuspuoleen – koulutuksesta leikkaamalla ei juurikaan tuollaisia rahoja löydy. Koulutukseen vaikutus tulee sitten sitä kautta, että ilman hyvätasoista tutkimusta se koulutukseen käytössä oleva tietotaito ja henkinen pääoma katoavat.
Tässä siis tuhotaan ennen kaikkea yliopistojen tutkimusta. Ja sitä kautta sitten yliopistojen tuottamaa potentiaalista kasvua koko taloudelle sekä suoraan että aiheuttamalla aivovuotoa pois Suomesta.
Monta vuotta on jo ulkomailla tutkijana tullut oltua, moni niistä yhdessä rankingien viidestä parhaasta yliopistosta. Jotain ajatusta on ollut joskus tulla takaisin suomeen, jos vaan apulaisprofessuureja olisi tarjolla—mutta kun ei ole, suomessa vielä vähemmän kuin yleensä. Nyt kun vielä uhataan kolmannella lukukaudella, taitaa tosissaan jäädä tulematta takaisin suomeen vaikka professuureja tulisikin saataville (pakenevien alta). Käytännössä kolmas lukukausi kuitenkin tarkoittaa sitä että voidaan vähentää henkilöstöä, kun jäljelle jäävät vain opettavat ja hallinnoivat enää, ilman yhtään aikaa tutkimukselle.
Ei että juuri missään kunhan professuurin/lehtorin tehtävän saa, enää juuri aikaa tutkimukselle olisi, sen on aiheuttanut vähäinen tieteen rahoitus. Kiina on jo mennyt euroopasta ohitse, ja kohta myös yhdysvalloista. Länsi on ei vain taantumassa vaan myös täydessä taantumuksen tilassa.
http://www.sciencealert.com/china-now-spends-more-on-science-than-the-eu-is-predicted-to-overtake-the-us-by-2020
Olen eri mieltä. Tunnustetusta huippuyliopistosta saatu tutkinto on cv:ssä arvokkaampi kuin tuntemattomasta yliopistosta saatu. En väitä että yliopiston tutkimuksen maine olisi tärkeämpi asia kuin opetuksen taso, vaan väitän että molemmilla on opiskelijalle arvoa.
Palasin muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen opiskelemaan nyt avoimessa yliopistossa. Opetus oli parantunut paljon 1970-luvusta. Opiskelijoiden mielipidettä päättyneestä kurssista kysyttiin tarkasti. Kokematon luennoitsija luvattiin pitää toistaiseksi pois luennoimasta.
Muistan 1970-luvulta, kun eräs tilastotieteen luennoitsija imeskeli toimimatonta tussikynäänsä ja mumisi itsekseen piirtoheittimen vieressä. Silloin ei kysytty opiskelijan mielipidettä.
Hyvä ja aiheellinen kritisointi. Ihan noin pahalta ei kuitenkaan YT:n puolesta vaikuta mitä tuossa kuvataan – puhetta on enintään 1200:n vähennys vuoteen 2020 mennessä, eli ei mitenkään kertarysäyksellä. Tuosta sadasta miljoonasta puolet on kuitenkin jo säästettävä ensi vuonna, joten varmasti merkittävä määrä henkilöstöä joudutaan irtisanomaan luonnollisenkin poistuman lisäksi. Loput riippuukin vähän talouden kehityksestä ja tulevasta hallituksesta – selvitäänkö tällä YT-kierroksella, vai tuleeko lisää. Keskustelijat ovat oikeassa, juustohöylällä tästä ei selvitä, vaikeita päätöksiä tulee päättäjille.
Eiköhän tässä relevantimpaa ole se opetus/tutkimushenkilökunnan määrä (ja budjetti). Esimerkiksi yksistään Harvardin yliopiston budjetti on lähemmäs 4 miljardia euroa eli noin kaksi kertaa enemmän kuin mitä Suomessa käytetään yliopisto-opetukseen ja tutkimukseen yhteensä.
Opiskelijamäärä ei ole rankingeissa mittarina, mutta joissain on kyllä opiskeilja/opettaja suhde joka on Suomessa tietenkin aivan eri luokkaa kuin ”huippuyliopistoissa”.
Sinänsä siis HY:ltä on ollut erittäin hyvä saavutus nousta näinkin korkealle, kilpailijat ovat olleet aivan eri luokkaa resursseiltaan. On Suomen kannalta iso harmi, että kansainvälisen tason tutkimus ajetaan alas.
Hyvinkin kapea-alainen Karolinska muuten pärjää rankingeissa varsin hyvin vuodesta toiseen.
Toimittajien liikakoulutukselle ei näy loppua: http://utain.uta.fi/uutiset/toimittajien-liikakoulutukselle-ei-n%C3%A4y-loppua
Hei Osmo.
Minkä ihmeen takia perustat kirjoituksesi vääriin faktoihin?
Sanot seuraavaa: ”Tässä vaiheessa on tarkoitus vähentää 1200 henkeä ja tämä johtuu vasta ensimmäisen vuoden säästöistä.”
Tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Vähennystarve on korkeintaan 1200 henkeä vuoteen 2020 mennessä. Hupsista, sinne meni kirjoitukseltasi pohja.
”Olen samaa mieltä maisterismiehen kanssa siitä, että esimerkiksi yhteiskuntatieteiden maistereita koulutetaan liikaa ja aloituspaikkoja pitäisi karsia kaikilla niillä aloilla, joilla on liikakoulutusta.”
Niin koulutetaan myös diplomi-insinöörejä aj kauppatieteilijöitä. Vähän kaikkia koulutetaan liikaa, koska työ hupenee maailmasta. Tässä vilkaisu tilastoihin.
Noita lukuja tarkastellessa on myös huomioitava, että työttömien lisäksi on ihmisiä, jotka eivät tee koulutustaan vastaavaa työtä vaan esimerkiksi hanttihommia, ja ihmisiä, jotka ovat uudelleenkouluttautumassa.
http://www.akava.fi/files/16295/02_Tyottomat_Diplomi-insinoorit.jpg
http://www.akava.fi/files/16304/02_Tyottomat_Kauppatieteellinen_koulutus_ylempi_korkeakoulututkinto.jpg
Kauppakorkeakoulujen laittaminen paremmuusjärjestykseen julkaisujen ja viittauksien perusteella on täysin idioottimaista. Luonnontieteisiin julkaisu- ja viittausmittarit sopivat. Mutta kauppakorkeakoulujen tulee tuottaa kovaa osaamista yritysten ja julkisen sektorin palvelukseen.Parempi mittari olisi vaikka tutkia keskipalkkoja 10 vuotta valmistumisesta. Ymmärrän kyllä, että tämä aiheuttaa tuskaa puhdasoppisimmissa yliopistolaisissa, mutta ei se totuutta mihinkään muuta. Yliopistolla voi olla myös rooli työntekijöiden tuottamisssa. Controllereita, tilintarkastajia tai markkinointipäälliköitä ei ainakaan vielä kouluteta ammattikouluissa.
Ode. Esittäisitkö laskelmat siitä, miten paljon muilta yliopistoilta leikattiin. Leikattiinko Hgin yliopistolta suhteessa paljon enemmän kuin muilta? Pää-poikki -väitteesi edellyttää, että näin on. Voitko sen osoittaa? Ellet, juttusi näiltä osin on tyhjänaikuista populismia.
Leikkaukset ovat korkeakouluilta muuten samaa luokkaa suhteessa, paitsiu, että Helsingin yliopstolta otettiin ylimääräiset 30 miljoonaa euroa apteekkirahoista.
Mihin niitä kasvatustieteellisiä tiedekuntia oikein tarvitaan ?
Entä tarvitseeko viiden miljoonan kansa yliopiston ja/tai ammattikorkeakoulun jokaiseen kohtaan, jossa InterCity pysähtyy ?
Yliopiston toimiva yksikkö ei ole koko yliopisto eikä edes tiedekunta, vaan laitos. Helsingin yliopiston vahvuus/ongelma on se, että siellä on maan parhaat mutta myös maan huonoimmat laitokset. Entisenä HY:n opettajana en pidä karsinnasta, mutta toisaalta se järkevästi sovellettuna voisi parantaa radikaalisesti yliopiston tasoa. Se ei onnistu juustohöylällä vaan vaatii tehokasta ja strategista ajattelua ja kovia toimenpiteitä. Ja hallinto näyttäisi kasvaneen kohtuuttomasti kuten muissakin yliopistoissa.
Rehellisyyden nimissä sanoisin, että eniten tuhoa saadaan aikaan kauppa”tieteiden” puoella. Humanisti sentään on aika harmiton, ja parhaimmillaan todellan hyödyllinen henkilö selittäessään yhteiskunnallisia ilmiöitä, kun taas kauppa”tieteilijä” ihmettelee, miksi kaikki ihmiset eivät toimikaan täydellisen tiedon varassa täydellisen itsekkään rationaalisesti…
Jos koulutuksesta pitää leikata, oikea ratkaisu on sulkea kokonaan maakuntayliopistoja, jotka eivät pysty keräämään kriittistä massaa ympärilleen. Kaupunkipolitiikkaan tarvitaan rajua otetta, jossa kylmästi erotellaan jyvät akanoista, Osmon ja Särelän pamfletin mukaisesti. Valitettavasti tähän ei ole kykyä hallituksella jossa enemmistön muodostaa Maalaisliitto ja Suomen Maaseudun Puolue.
Tuollaisen naputin joutessani:
Opiskelijaa / työntekijä
MPKK 3,4
Taide 3,5
TTY 4,115784008
AALTO 4,253829787
HKI 4,309642857
LUT 4,855208333
Åbo 5,204166667
Oulu 5,215546504
UEF 5,357142857
JY 5,769230769
LY 6,503067485
Turku 6,505666667
UTA 6,818181818
Vaasa 10,01996008
SHH 12,94117647
Itse asiassa yliopiston maine on huippuyliopiston tärkein anti opiskelijalle hyvään tavalliseen yliopistoon verrattaessa. Tai oikeastaan pitäisi puhua eliittiyliopistoista ja massayliopistoista, koska se kertoo paremmin, mistä on kysymys.
Massayliopisto pyrkii kouluttamaan päteviä ja sivistyneitä asiantuntijoita. Sen opiskelijavalinnoissa pyritään objektiivisuuteen. Opiskelijoiksi pyritään valitsemaan ne, joilla uskotaan olevan parhaat edellytykset menestyä opinnoissa sekä mahdollisessa ammatissa, johon tutkinto valmistaa. Kaikki Suomen yliopistot ovat massayliopistoja, eikä yksikään edes yritä olla mitään muuta.
Eliittiyliopiston tarkoitus on aivan toinen. Se pyrkii kouluttamaan ihmisiä, jotka myöhemmin muuttavat maailmaa. Opiskelijavalinnoissa korostuu subjektiivinen arviointi. Sisään halutaan ihmisiä, jotka eivät ole pelkästään täyttäneet odotuksia (esimerkiksi menestymällä valintakokeessa) vaan myös ylittäneet ne. Opiskelijamäärät jäävät melko pieniksi, koska odotusten ylittäjiä ei ole loputtomiin, eikä täytteeksi haluta liikaa tavallisia ”kymmenen ällän ylioppilaita”.
Osa eliittiyliopistoon valituista on juuri niitä ihmisiä, jotka myöhemmin muuttavat maailmaa. Useimmat muut ovat lahjakkaita nuoria, jotka verkostoituvat oikeiden ihmisten kanssa ja päätyvät siksi usein vaikutusvaltaisiin asemiin. Opetus itsessään ei ole sen ihmeellisempää kuin hyvissä massayliopistoissa. Opettajia kun ei ole valittu opetustaitojen perusteella vaan siksi, että he ovat huippututkijoita tai muualla yhteiskunnassa uraa tehneitä ja maailmaa muuttaneita ihmisiä.
Tekesin leikkausten kuvittelisi osuvan enemmän tekniikan puolen yliopistoihin…?
Otetaan nyt tiedettäkin tähän keskusteluun mukaan. Kalle Ruokolainen on nimittäin julkaissut artikkelin ”Yliopistojen hallinto paisuu, opetus- ja tutkimushenkilökunta supistuu.” [Tieteessä tapahtuu 1/2011 http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/3950/3705 ] Otsikko oikeastaan kertookin kaiken oleellisen.
Omat kokemukseni ovat täysin vastaavia. Byrokraattien määrä lisääntyi ja opetushenkilökunnalle ei riittänyt rahaa. Jos leikkauksen kohdistetaan hallintoon, ne ovat täysin tervetulleita.
Ei se yliopistoista leikkaaminen on mitenkään hölmöä. Kysehän on vain valinnoista. On helppoa leikata yliopistoista, koska siitä ei valita kuin muutama opettaja. Sen sijaan, jos leikkaat sosiaali- ja terveysmenoista, jotka vievät reippaasti yli 70 % yhteiskunnan menoista, niin HS:n demaritoimittajat kyllä muistuttavat, kuinka köyhiltä viedään. Siis huolimatta siitä, että sosiaalituissa on lukuisia osa-alueita, joiden lopettaminen kerralla ei edes koskisi ketään!
Osmo, etkö itse ollut sosiaalihumppaministerinä? Jos silloin olisit laittanut alan kuriin, niin koko ongelmaa ei olisi nyt. 😉 Miksi meillä on esimerkiksi yhä asumistukia, joiden tiedetään menevän hintoihin sataprosenttisesti.
Mihin perustuu väite, että asumistuki menee vuokriin sataprosenttisesti, kun siinä ei oteta edes huomioon sataa prosenttia vuokrasta. Miten asumikstuen vaikutus vuokriin eroaa palkankorotuksen vaikutuksesta vuokriin. Korkojen ver4ovähennysoikeus menee ihntoihin sataprosenttisesti, koska saat sitä enemmän verovähennysoikeutta mitä enemmän maksat asunnosta, mutta asumistuki9 on käytännössä sama siitä riippumatta, paljonko maksat vuokraa.
Ei suinkaan. Vähennyksistä päättää hallinto.
Kun käyt vähän katselemassa niitä muita maita (mielellään opiskellen/tehden töitä, eikä vain turistina), ymmärrät ehkä paremmin.
Ja lisäksi toinen Ruotsin perinteisistä isoista yliopistoista on n 60 km päässä Tukholmasta, Uppsalassa.
Ensinnäkin, jos argumenttinasi on koulutettujen maisterien liian suuri määrä tässä maassa, on varmaankin järkevämpää tehdä poliittinen päätös ensin koulutukseen valittavien opiskelijoiden määrässä, jonka jälkeen heijastevaikutuksena voidaan tarkkailla mahdollisuuksia laskea kustannustasoa henkilökunnasta. Ei toisin päin, jolloin vähemmällä henkilökunnalla kuin nyt on entistä vähemmän aikaa kouluttaa nykyopiskelijamäärää. Toisin sanoen vastavalmistuneen opiskelijan laatu heikkenee entisestään poliittisen päätöksen myötä.
Toiseksi, minä en ole ”Hyvä tyyppi”, olen silti VTM ja menestynyt ihan kohtalaisesti vastavalmistuneena ja sitä ennen. En ole erityisen sosiaalisesti lahjakas mutta pyrin korvaamaan sitä yltiömäisellä ystävällisyytenä ja avuliaisuutena ja asenteella, jonka ansiosta minun ei tarvitsekaan olla joviaali jarisarasvuo tai pekkahimanen, jollaiseksi sinä postissasi asetat jokaisen maisterin tavoitearvon. Pohjalla on myös tarve erikoistua järkevästi, tehdä oikeita päätöksiä (tai tunnistaa väärät, ja oppia niitä) ja ennen kaikkea tehdä helkkaristi töitä molempien eteen.
Kolmanneksi. Kymmeniä ja kymmeniä hakuja on mennyt minull sivu suun, mutta niin on mennyt jokaisella muullakin joka on päässyt töihin vasta kymmenien ja kymmenien hakujen jälkeen. Ne jotka ovat menneet sukkana sisään ja tippuvat joskus hakuhelvettiin nelikymppisenä ekaa kertaa, ovat tukalassa paikassa kun eivät tiedä mitä sinnikkyys oikeasti tarkoittaa ja opettaa erehdyksen kautta. Epäonnistuminen ja erehdys on osa oppimisprosessia, jota ei kirjatenttejä pänttäämällä opi. Mutta kylläkin sitä kautta kun ymmärtää tämän seikan.
Jos jokin meidän vastavalmistuneita auttaisi nykytilanteesta eteenpäin, olisi 1) sijoitukset opiskelijapsykologeihin 2) sijoitukset opinto-ohjaukseen jo lukiotasolla, jotta tietää mitä pitäisi vaatia yliopistotasolla assareilta ja muulta hallintohenkilöstöltä. Tyhmä ei nimittäin ole se, joka kiroaa kyvyttömät neuvonantajat ja vaihtaa ne parempiin jos mahdollista (tai siirtyy sellaisille teille joissa opastus on parempaa), vaan se, joka tyytyy vähään tietämättä, että yliopisto menestyy vain, kun opiskelija vaatii siltä enemmän.
Tärkeä kirjoitus. Nykyhallitus väittää, että lapsille ei saa jättää velkaa, mutta koulutusvelka on pahinta mitä voi jättää, koska koulutus on pienen valtion ainoa mahdollisuus pärjätä globaalissa maailmassa. Koulutusleikkaukset ovat pienen tähtäimen ratkaisuja, joiden virheitä joudutaan korjaamaan monta kertaa pitempi aika. Siksi koulutuksesta ei saa Suomessa leikata. Kiitos kaikille, jotka tämän ymmärtävät ja puolustavat ainoaa asiaa, jota Suomi on ymmärtänyt vahvistaa jo ennen itsenäistymistään.
Selkeä asia, että jos yläjuoksulta lopetetaan alajuoksun ruokinta, kumpi loppupeleissä tulee pärjäämään.
Nauroin ääneen. Hallintoa *tehostetaan* niin, että osasta hallintotyöntekijöistä tehdään esimiehiä. Toki osa vanhemmista työntekijöistä potkitaan eläkeputkeen, mutta hallinon kuluja ei karsita. Lisäksi yliopistojen hallinnon toimintalogiikka on, että hallinnollisia tehtäviä keksitään lisää. Hallinnolliset tehtävät joita opetus- ja tutkimushenkilökunnalle lykätään, eivät tyypillisesti palvele opetuksen tai tutkimuksen tarpeita, vaan hallinnon tarpeita.
Monissa yliopistoissa hallinnon osuus henkilöstökuluista on kasvanut koko ajan viimeiset 20 vuotta. Tämä ei johdu siitä että yliopistoa olisi monimutkaisempi hallinnoida, vaan siitä että hallinto on kasvanut ja byrokratian on kasvettava täyttämään kasvaneen byrokratian vaatimukset. On rakennettu koneisto, jossa jarrun painaminen kasvattaa muiden työkuormaa ja kaasun painaminen kasvattaa koneistoa. Siitä organisaation osasta, jonka tehtävänä oli pitää huoli että opiskelijoiden opintosuoritukset tulevat kirjattua, että luentosalissa on liituja ja tulostimessa paperia, on tullut organisaatio jonka johto ajattelee johtavansa koko yliopistoa.
Hallinnosta ei todellakaan leikata, hallinnon suhteellinen osuus ei pienene, vaan kasvaa, ihan riippumatta siitä, mitä tehdään.
Ahaa, siis opiskelijapalautteesi on keskimääräistä negatiivisempaa? Parissakin tutkimuksessa on nimittäin havaittu, että opiskelijan oppimistuloksilla ja opettajan saamalla palautteella on negatiivinen korrelaatio, tässä nyt vaikka yksi. Lukekaa ajatuksella.
Annetaan tämän tosiasian hetken aikaa diffusoitua ajatteluumme. Toki voi olla ettette usko minua, koska ei ole nyt ei ollut antaa kuin yksi viite.
Ja sitten muistetaan että valtion rahanjakoa on alettu ohjata siten, että opettajien saaman numeerisen palautteen keskiarvoa käytetään kriteerinä kun opettajien palkkauksen jatkosta päätetään.
Annetaan hetken näiden kahden tosiasian elää yhdessä aivoissamme ja sitten mietitään mitä voisimme päätellä näistä.
En halua ko. yliopisto-opettajaa tietenkään henkilökohtaisesti haukkua; korrelaatio on vähäinen, mutta se todelakin on negatiivinen. Osa hyvistä opettajista saa hyviä arvosteluja koska on oikeasti hyviä. Ongelmana on se, että opiskelijat eivät erota toisistaan hyvää opettajaa ja mukavaa, hauskaa, rentoa, avuliasta, jne opettajaa. Nämä eivät ole riippuvaisia toisistaan ja huono opettaja voi kompensoida huonouttaan arvioissa olemalla erityisen hauska, rento, jne jne, ja tämä ajan oloon synnyttää hienoisen negatiivisen korrelaation.
Tämä on kuitenkin ongelma silloin, jos alamme aktiivisesti *maksaa* ihmisille siitä, että paremman opettamisen sijaan nämä keskittyvät olemaan mukavia jne.
Itse asiasta olen samaa mieltä. Laadukas opetus vaatii tuekseen tutkimusta josta ammentaa. Yliopistojen pitää kuitenkin miettiä tehtäväänsä tarkkaan. Ongelmana on se, että kun puhutaan ”yliopistosta”, se tarkoittaa manageri-ihmisille ja poliitikoille ylempää hallintoa ja excel-taulokkoja, ei sitä mikä yliopisto oikeasti on, eli opettajia ja tutkijoita.
Nyt täytyy tässä kohtaa kehua erästä nimeltämainitsematonta Tampereen Hervannassa sijaitsevaa yliopistoa. Siellä nimittäin oikeasti yritetään nostaa tätä tutkimuksen ja opetuksen synergiaa niin, että kytkös olisi oikeasti relevantti, tuomalla elinkeinoelämän mukaan voimakkaammin. Se ei ehkä johda perinteisellä tieteen mittapuulla parhaaseen lopputulokseen, mutta jos se takaa rahoituksen ja sen että tutkimustulokset ovat pääosin hyödyllisiä, niin se on parempi kuin joku ranking-kilpailu tai vastaava hölmöily. En vastusta humanistisia aloja millään tavalla, mutta niille on vaikeampi saada aikaan mitään vastaavaa; ne on tuomittu ikuisesti olemaan professorin lempiaiheen tunkemista opiskelijoiden kurkusta alas kunnes tämä pakotetaan eläkkeelle.
Kirjoitan tätä Singaporesta, matkani tänne maksoi paikallinen yliopisto, koska se on kiinnostuneempi tutkimuksestani kuin oma työnantajani. Se panostaa muutamaan viikkoon minun työtäni enemmän rahaa kuin työnantajani Suomessa. Niillä meriiteillä jotka minulla on — ne eivät ole kummoiset — saa täältä palkkatason joka on laskentatavasta riippuen ostovoimaltaan 50-100% parempi kuin Suomessa. Kaikki laskentatavat tässä haarukassa muuten sisältävät noin 500 euron kuukausittaisen sijoituksen eläkerahastoon ja toisen vastaavan lasten koulutukseen, ja nämä on otettu huomioon veroastetta verratessa, samoin terveyskuluvakuutukset yms. Erot johtuvat kulutuskorin vertailusta, sillä jos aikoo hankkia auton tai jos juo paljon alkoholia, niin se täällä tulee kalliiksi, ja lisäksi asumisen hintahaitari on todella leveä.
Lisäksi rahoituksen hakeminen Akatemialta tms on Suomessa lähinnä näppärä kirjoitusharjoitus: Luonnontieteen ja tekniikan hankehakemuksista rahaa saa 17%, Bio- ja ympäristöpuolen hankkeista noin 16%. Akatemiatutkijoiden ja tutkijatohtoreiden rahoitukset ovat kymmenen prosentin pinnassa. Nämä ovat näissä leveissä kategorioissa, jos tarkastellaan yksittäisia aloja, niin esimerkiksi joillain tekniikan aloilla joita Suomessa on voinut pitää todella tärkeinä historiallisesti, ja jolla on paljon tohtoreita myös koulutettuna, prosentit ovat kautta linjan reippaasti alle kymmenen.
Nyt siis, Suomessa on edessä kipeitä aikoja tutkimuksen osalta. Tämä on selvää. Ongelmana on se, että omasta erinomaisuudestaan vakuuttuneet asiantuntijapaneelit kuvittelevat pystyvänsä päättämään mistä tutkimuksesta tulee hyvää ja mistä ei. Tämä on höpönpöppöä, ja niissä — aivan kuten opettaja-arvioissakin — on lukuisia arviointiperiaatteita joilla on *negatiivinen* korrelaatio sen kanssa mitä oikeasti halutaan. Esimerkiksi tutkimusaihetta post-doc vaiheessa vähän enemmän vaihtava tutkija ei saa käytännössä koskaan rahaa, kun historiallisesti tarkasteltuna suurimmat läpimurrot ovat syntyneet juuri tällaisten tutkijoiden työstä. Todennäköisesti huomattavasti parempi impacti saataisiin jos arvioinnissa tehtäisiin niin, että heikoin 40% karsitaan pois ja loppujen kohdalla yksinkertaisesti arvotaan kuka saa rahaa. Mitä vähemmän rahaa on, sitä tärkeämpää olisi ettei sitä hassata konservatiivisten besserwisserien näsäviisastelun validoimiseen.
Hei, voihan itekin tutkia asioita, miksi pitää olla joku yliopiston tutkija joka vain hän voi jotain tutkia, monet innovaatiothan syntyvät kun joku ite alka pohtimaan jotain asiaa, joka kiinnostaa kuten minäkin pohdin puutarhakasvien tautea ja tuholaisia silai, että kerään tietoja eri lähteistä ja lehdistä ja kirjallisuudesta ja keskusteluista ja tv ohjelmista ja internetistä ja facbookista jne ja siten niitä mietin ja sillai saan tietoja vaikka kuinkapaljon, Amerikassa on ryhmä biohakkerit jossa on mukana ammattikoulun käyneet ja opistotason ja korkeakoulun tason ihmisiä yhdessä ja sillai tekevät yhdessä tiedettäm paljon on kiinni siitä, kuka kiinnostuu etsimään jotain ja sillai sitten alkaa niitä pohtimaan, kaikilla on aivot sentään
Nyt reality check. Mikä on se potentiaalinen massa josta Suomalainen yliopisto ammentaa? Suomessa ikäluokka on siinä noin 60 000 nuorta. Suomessa opiskelee tällä hetkellä noin 20 000 ulkomaalaista ja tätä lukua pyritään nostamaan. Kelan opintukea ulkomaille saa noin 5000 opiskelijaa vuosittain, siitä minulla ei ole tietoa kuinka moni opiskelee ulkomailla ilman tukia. Korkeakoulututkintoa suorittaa ikäluokasta ehkä puolet (tämä on vaihdellut mutta mennään tällä luvulla), ja opintojen tavoiteaika on vaihdellut; kansainvälisesti vertailukelpoisena aikana voisi ehkä pitää 4 vuotta. Tästä saamme, että Suomessa olisi ehkä potentiaalisesti joka ajanhetki noin 150 000 yliopisto-opiskelijaa. Tämä ei ole kaukana totuudesta, tällä hetkellä Suomessa on 167 000 yliopisto-opiskelijaa, koska neljä vuotta on ylioptimistinen.
Suomessa on noin 15 yliopistoa. Jos ajatellaan ”kriittistä massaa”, niin opiskelijamäärästä se ei ole kiinni. Otetaan huippuyliopistoja sen verran että osutaan haarukkaan 150 000-167 00. Olen joviaali, joten otan lukuihin jatko-opiskelijat mukaan, vaikkei pitäisi. Saadaan 9 yliopistoa joissa on yhteensä 158 000 opiskelijaa:
MIT 11 000, Harvard 21 000, Cambridge 18 000, Standford 15 000, Caltec 2000, Oxford 22 000, UC London 36 000, Imperial 15 000, ETHZurich 18 000.
Näistä ainostaan University College London on kokoluokaltaan lähelläkään Helsingin yliopistoa. Ja näissä on jatko-opiskelijat mukana, ja arvioni 150 000 ei sisällä jatko-opiskelijoita; perustutkinto-opiskelijat ovat monissa noista yliopistoista vähemmistönä. Jos lasketaan perustutkinto-opiskelijoiden määrän perusteella pelkästään, niin yliopistoja on suomessa *Liian vähän*.
Tästä voidaan siis päätellä, että puheet ”kriittisestä massasta” ainakin kun puhutaan opiskelijamääristä, ovat täysin höpönkukkua. Opiskelijamääriä kasvattamalla yksittäinen yliopisto ei hyödy oikeastaan mitään. Suomalainen suuruudenpalvonta vaan on niin verissä, että tänne jatkuvasti kaivataan milloin ”uutta nokiaa”, milloin ollaan tekemässä megayliopistoja joissa ei ole mitään järkeä. Kyse on huonosta kansallisesta itsetunnosta ja laumamentaliteestista.
Maakuntayliopistoissa on ihan eri ongelma kuin se, että ne ovat liian pieniä. Tarkalleenottaen ehkä alkuperäinen kommentoija ei tarkoittanutkaan ”kriittisellä massalla” yliopiston itsensä kokoa, vaan sitä ympäröivän elinkeinoelämän keskittymää.
Oxfordin yliopisto sijaitsee Oxfordin kaupungissa. Kaupungin väkiluku on 165 000. Oxfordshiren kreivikunnan väkiluku on noin 640 000 asukasta. Pirkanmaa on harvemmin asuttu, mutta väkiluvultaan verrattavissa ja Tampereella on 300 000 asukasta. Mainitsinko muuten, että Tampereen yliopistoissa on suunnillen saman verran opiskelijoita kuin Oxfordissa, tällä hetkellä ehkä hieman enemmän. Oxfordshiren BKT on noin 32 000 euroa per capita, Pirkanmaan BKT on 34 000 euroa per capita.
Pointti ja viivan alle jäävä juttu: Mittarit joita kuvitellaan selittäviksi tekijöiksi eivät ole niitä. On ihan hauskaa miettiä mikä olisi se selittävä tekijä, mutta näitä rummutetaan sellaisella varmuudella että päähän koskee. Maallikoiden pomminvarmat mielipiteet asiasta josta eivät mitään tiedä ovat yksittäisinä harmittomia, mutta populaatiotasolla ja operatiiviseksi politiikaksi muutettuna aivan katastrofaalisia. Minusta pitäisi olla sellainen poliittinen vastuu, että menettää osan fyysistä koskemattomuuttaan kun esittää varmana tosiasiana jotain tällaista ja sitten politiikkaa aletaan toteuttaa. Osan sillä lailla, että avokämmenellä saa lyödä muttei korvaan eikä silmään. Ja sanomalehdellä pamautta takaraivolle.
Kannattaisi ehkä mitata yliopistojen kokoa opetus ja tutkimushenkilökunnan määrällä eikä opiskelijoilla, jods puhutaasn kriittisestä massasta.
<blockquote cite="comment-482473"
Countryboyi:
Näivettäminen alkoi jo vuoden 2008 fantastisesta yliopistouudistuksesta jolloin myös vihreät olivat hallituksrssa.
Epäilen kyllä että HY on yliopistoita byrokraattisin ja jäykin. Tämä perustiu omiin kokemuksiini. Olen opislellut sekä HYssä, että maakuntayliopistossa. Erään selvityksen .mukaam lääkärin koulutus maksoi Helngissä 173000, Kuopiossa 81000, Tampereella 80000 ja. Turussa 62000 .euroa. Melkoiset erot.
Pelkän päivittelun sijaan kannattaisi ehkä kertoa, mistä erot johtuvat, jos ne ovat suuria ja niille on selkeät syynsä. (Itse en niitä tunne tai tiedä. Mahdollisia hyviä syitä ja perusteita kustannusten eroille voi silti olla jopa useampia.
Ps. Oletko koskaan kuullut ns. ”kolmen markan suutareista”? Älä nyt kuitenkaan provosoidu, oli tilanne mikä tahansa!
Konkretiaa? Myös laajempi näkökulma olisi kiinnostava. Mitkä kaikki muut leikkaukset tai yt-neuvottelut (sekä yksityisellä että julkisella sektorilla) ovat arveluttavia? Onko jotain yleispäteviä sääntöjä. Ainakaan toiminnan voitollisuus tai loistokkuus vertaisarvioinneissa ei taida olla merkityksellistä. Tai siis nythän Osmo antaa olettaa juuri tässä tapauksessa on. Mutta miksi?
Yhden henkilön ratkaisusta on nyt uutisoitu monessakin yhteydessä. Jaakko Hämeen-Anttilaa on muuten ollut miellyttävä kuunnella esiintymisissään radiossa ja näköradiossa.
Näyttääkö hallitus näin koko kansalle esimerkin siemenperunoiden syömisestä?
Toisaalta voi myös tuon lisäksi kysyä, miksi ihmeessä niin monissa maakuntakaupungeissa pitää olla omat korkeakoulut samoine, päällekkäisine opetusaloineen, kun keskittämällä resurssit voitaisiin saada aikaan parempaa tehoa ja myöskin tuottavuutta.
Lienee aihetta mainita, ettei 1970-luvun eikä 2010-luvun luennoitsija ollut Osmo Soinininvaara. En ole kuullut Soininvaaran luennointia, mutta sanoma poliittisissa debateissa tulee hyvin esiin.
Ei toki diplomi-insinöörejä kouluteta liikaa: heillä on hyvä täyttää mm. matemaattisten aineiden opettajan pidempiäkin sijaisuuksia, vaikka olisi ollut ihan päteviä aineenopettajiakin tarjolla. Valmistuin muutama kuukausi sitten hyvin arvosanoin aineenopettajaksi, ja kyllähän se pistää miettimään, kun pääkaupunseudulla ja lähikunnissa täytyy olla joko pätevä aineenopettaja huippu-urheilija- tai taiteilijataustalla tai sitten diplomi-insinööri saadakseen edes sijaisuuden. Ja meille kun Helsingin yliopistolla on vuosia vakuutettu, että nimenomaan alani aineenopettajista on huutava pula. Aijaa?
Tutkimuksesta ja korkeimmasta opetuksesta leikkaaminen on tosiaan äärimmäisen typerää. Järkevämpää investointia kuin niihin panostaminen on vaikea kuvitella. Kuitenkin on samaan aikaan minusta kiistattoman totta, että yliopistokenttä kaipaa ulkopuolista ravistelua tehostamisen suuntaan.
Itse olen väitellyt ulkomaisessa huippuyliopistossa ja työskennellyt sen jälkeen niin Aallossa kuin Helsingin yliopistollakin. Molemmille tekisi aivan tavattoman hyvää anglo-amerikkalaisen mallin mukainen vaativa, vuosikursseihin perustuva koulutusohjelmauudistus nykyisen puolitehoisen ja opiskelijoita haastamattoman puuhastelun sijaan. Lisäksi liian suuri osa tutkijakunnasta asemoituu edelleen tiedeyhteisön reunalle lähinnä tuomaan ulkomaisia ideoita Suomeen. Liian harva osallistuu kansainvälisen tiedeyhteisön eturintaman debattiin johtavissa kansainvälisissä lehdissä. Kun yliopistoyhteisö ei ole itse pystynyt modernisoitumaan ajalta, jolloin Suomessa kirittiin kiinni länsimaiden etumatkaa, tarvitaan ulkopuolista ravistelua.
Osmo on oikeassa kirjoittaessaan, että Helsingin yliopisto on laadultaan, merkitykseltään ja vaikutukseltaan omaa luokkaansa Suomessa. Mutta HY on tosiaan niin ylivoimainen, että tätä pointtia ei tarvitsisi tehdä Aaltoa epätotuudenmukaisesti väheksymällä. Tyypillisesti keskeisille ranking-listauksille Suomesta yltävät lääketieteelliset tiedekunnat ja Aalto. Niiden yliopistojen joukossa, joissa ei ole lääke- ja biotieteitä, Aalto pärjää erinomaisesti myös yleisrankingeissa, koska yleisrankingit lähes poikkeuksetta korostavat juuri näitä Aallolle vieraita aloja. Ja jos katsotaan alakohtaisia rankingeja, jotka rankkaavat Aallon aloilla – kauppatiede, tekniikka, taide – toimivia yliopistoja, Aallon sijoitus on aivan omaa luokkaansa Suomessa ja lähes vertailukelpoinen HY:n sijoittumiseen yleisrankingeissa.
Alue- ja tiedepoliittisesti kiinnostavaa on katsoa, miten suomalaiset yliopistot sijoittuvat suurimpien rankingien alakohtaisissa vertailuissa: Suomen ykköspaikat kaikilla aloilla jakautuvat, tieteenalaprofiilien mukaan, HY:n ja Aallon välillä.
Helsingin yliopisto – eli Turun yliopisto – ei ole muita menestyneempi siksi, että se on Helsingin yliopisto(TM) vaan siksi, että se sattuu sijaitsemaan NYKYISESSÄ pääkaupungissa (sen aikaisen Kekkosen mahtikäskystä).
Jos Vaasa olisi haistattanut aikoinaan pitkät Haminan ja Porvoon riiteleville porvareille, niin Odekin vääntäis nyt paitsi turunmurretta bamlais myös sujuvasti svenskaa… ja räknäilis miten Helsingin seudun tekohengittäminen tulee koko maalle aivan tolkuttoman kalliiksi.
Me olisimme kansainvälisemmin suuntautuneempi kansa eikä Ruotsissa työskentelyssä olisi mitään ihmeellistä. Myös moni svedu työskentelisi mieluusti Suomessa joka olisi vähemmän sisäänpäin lämpiävä yhteiskunta.
HY:lle on Turun vuosisataisena perintönä sekä vuosikymmenten mittaan ylipäätään siunaantunut huomattavasti enemmän varallisuutta (esim. lahjoituksina) kuin muille suomalaisille yliopistoille yhteensä.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Ja raha tulee rahan luo.
Nämä simppelit yhtälöt on sisäistetty erityisen hyvin nimenomaan Yhdysvalloissa.
Ei se ole ollenkaan sattumaa, että jenkeissä tehdään jatkossakin kovatasoisinta tutkimusta (sekä siitä kumpuavia käytännön sovelluksia).
***
Se on aivan totta, että vähäväkisen maan ei ole järkevää yrittää kylvää rahaa mielipuolisesti joka puolelle ja uskotella itselleen sekä muille, että kyllä tästä varmaan ihan hyvä tulee.
Ei tule. Tulee sutta ja sekundaa.
Helsinki, Turku ja Tampere riittävät yleisyliopistoiksi jotka tarjoavat jokaiselle jotakin.
Lisäksi jokunen tietylle tutkimuksen saralle suuntautunut korkeakoulu jonne HALUTAAN sen sijaan, että niihin joudutaan.
Esimerkiksi opettajankoulutuksen – ainakin kandivaiheen – voisi aivan hyvin keskittää Jyväskylään.
Peruskouluopettajille on lähes varma työpaikka tiedossa (kunhan ei käydä nirsoilemaan).
Valmistuvat myös suht nopsaan ja heidän opintojen aikainen asuttaminen tulisi paljon edullisemmaksi Keski-Suomessa kuin Helsingin kantakaupungissa. Tai Tampesterissa.
Fyysikotkin vois asuttaa Nykäskylään. Stabiililla kallioperällä on hyvä miettiä ja havainnoida syntyjä syviä.
Lisäetuna fyysikot ja opet voisivat oppia toinen toisiltaan käytännönläheisyyttä ja tieteellistä maailmakuvaa.
Voisi osoittautua erinomaiseksi parisuhdekomboksi. Perusinsinöörihän hoitaa työnsä paremmin kun ei ole naista kuvioissa ensinkään. 🙂
Opettaja löytää duunia jatkossakin oikeastaan mistä paikasta vaan, ja teoreettiselle fyysikolle lienee yhdentekevää missä rinnakkaistodellisuudessa hän kulloinkin eleleepi. Eivät liene sitä maailman sosiaalisinta rotua muutenkaan. Ja hyvä niin.
Tämä nykysuuntaus jossa jokainen uskottelee itselleen – ja muille – että on ainutlaatuinen ja korvaamaton, ei vie ihmiskuntaa piiruakaan parempaan suuntaan. Tarvitsemme nyt kipeämmin kuin koskaan ihmisiä jotka kykenevät aidosti itsenäiseen ja uutta luovaan ajatteluun.
***
Aalto-yliopisto on ihan hyvä alku, mutta tällaisissa hankkeissa ilmenee aina vastustusta ja siksi hedelmälliseen poikkitieteelliseen yhteistyöhön pääsemiseen menee väistämättä aina oma aikansa.
Vielä kun Aaltoon naitetaan HY niin jo on perkskules jos ei ala noopeleita tippumaan tasaseen tahtiin. Ja jos ei siltikään niin sitten vaan keskitytään jakamaan millenium palkintoja itsellemme. Sanottas vaan, että kyl me muitakin palkittais, mut ku muu jengi ei yksinkertaisesti yllä meitin tasolle. Ja sitten oltais itseemme tyytyväisiä.
YOINKS!
”…koska yliopiston tehtävänä ei ole kouluttaa työpaikkaan. Ammattikoulut ovat sitä varten.”
Olen eri mieltä yliopistokoulutuksen tarkoituksesta. Kyllä lähes kaikki yliopistoon opiskelijoiksi hakeutuneet menevät sinne siinä tavoitteessa, että saisivat tutkinnon avulla töitä.
Ja näistä valtiotieteistä/yhteiskuntatieteistä maistereiksi valmistuneiden ammattinimike on (yhteiskunta)tutkija. Näin minulle kerrottiin, kun asiaa laitoksessa varta vasten kysyin. Mutta kun näiden alojen tutkijan töitä ei juuri ole muualla kuin yliopistoissa.
Oman oppiaineeni vuosikurssit käsittivät kaksikymmentä opiskelijaa. Parhaassa tapauksessa heistä työllistyi tutkijoiksi 1-2 vuosikurssistaan. Muut saivat sitten keksiä itse, miten tutkinnoilla hankkimansa osaamisen työpaikoiksi muuttavat ja missä.
Koska tilanne on näin karmea, yliopistoista on vara leikata rajulla kädellä rahoitusta. Ei tällaisia laitoksia pidä ainakaan entisessä määrin tukea, joiden toiminnan ja varsinkin opetustoiminnan sisällöstä suuri osa kulutetaan oman byrokratian pyörittämiseen.
Ei ole kiinni opiskelijamäärästä, vaan rahasta.
Kehitysyhteistyön leikkaamiseen löytyy perusteita vaikkapa. Usrista viime vuosina ilmestyneistä kriitisistä kirjoista. Eniten ovat kehittyneet vähiten apua saaneet maat mm. Kiina ja Intia.. Kritiikkiä on ilmennyt myös avansaajamaiden taholta. Tunnetuin tällä sektorilla lienee sambialainen taloustieteilijä Dambisa Moyo. Suomessa paljon rahaa on menmyt erilaisille ylisuurillr järjedtöorganisaatioille kuten Kepalle.
Humanitääristä ja koulutudapua pitää antaa, mutta demokratiakehitys ja taloudellinen kehitys ovat olleet usein huonoa. Suomi joutunee nyt satdaamaan leikatut rahat tänne tuleviin pakolaisiin.
Aikoinaan minäkin olin työssä eräässä itseään innovatiiviseksi väittävässä firmassa (V…A with upper dots) mutta tosi oli niin, että ne jotka todella uusia ideoita heittivät kehiin, olivat usein ammattikoulupohjalta ponnistavia. Ja lopulta kävi niin, että nuo ryhtyivät yrittäjiksi ja jättivät byrokratian ja kehityskeskustelut muille, niitä haluaville tahoille.
Se, että Helsingin yliopisto olisi aina paras tieteellisiin julkaisuihin perustuvassa vertailussa ei näytä pitävän paikkaansa. Tässä yksi hollantilainen tutkimusuutisointi. Lisäksi näissä vertailuissa ei tiettävästi huomioida yliopistojen kokoa/henkilöstömääriä.
http://yle.fi/uutiset/ita-suomen_yliopisto_paihitti_helsingin_yliopiston_kansainvalisessa_vertailussa/6642144
Oma kokemukseni on kyllä, että yliopisto-opiskelun ja työllistymisen välinen yhteys on paljon vähemmän suora. Itse olen nyt viitisentoista vuotta tehnyt töitä, joiden saamiseen johtaneiden syy-seurausketjujen alkupäässä on pohjimmiltaan se, että olen aikoinaan opiskellut Helsingin yliopistossa teoreettista filosofiaa – tuota kauheista kauheinta humanistista pilipaliainetta – ja solminut sitä opiskellessani nämä-ja-nämä henkilösuhteet.
Oli hupaisaa lukea joskus vuosituhannen vaihteen IT-kuplan aikoihin ooh- ja aah-juttuja siitä, kuinka alan teekkareita revittiin työelämään jo ennen kuin he ehtivät valmistua. Ainakin vielä tuolloin sama koski myös teoreettisen filosofian opiskelijoita, mutta kukaan ei uutisoinut siitä missään. Tuttavapiirini on täynnä entisiä filosofian opiskelijoita, joiden opinnot ovat joko katkenneet tai vähintään viivästyneet työllistymisen vuoksi. (Ääritapaus oli ehkä, kun yksi opiskelukaverini kerran haastatteli minua Ylellä tietokirjastani, jonka oli kustannustoimittanut toinen opiskelukaverini ja kustantanut kolmas.)
Muutama sana Aalto-yliopistosta ja rankingeista: Aalto on erikoistunut tekniikkaan, talouteen ja taiteeseen. Siksi Aallolle relevanteimpia ovat ala- tai aihekohtaiset rankingit, jotka kuvaavat toimintaa yleisrankingeja paremmin. Esimerkiksi pari päivää sitten julkaistussa US News rankingissa Aalto ylsi sadan parhaan yliopiston listalle sekä tietotekniikan että kauppatieteiden aloilla. Samoin tuoreimman QS World University Rankingin mukaan Aalto-yliopisto oli Art & Design –alalla sijalla 14 maailmassa ja ns. Leidenin rankingin mukaan niin ikään sijalla 14 maailmassa yritysyhteistyön (industry collaboration) osalta. Olemme näistä tuloksista ylpeitä. Helsingin yliopiston hieno menestys yleisrankingeissä on erinomaista Aallonkin kannalta ja se tukee ylipistojen toisiaan täydentävää yhteistyötä, joka perustuu kummankin yliopiston omille vahvuuksille.
Jos asumistuki muutettaisiin negatiiviseksi tuloveroksi tai kansalaispalkaksi, ei siis mikään muuttuisi?
Josa siihen tulisi vähennys niiden osalta, jotka omistavat velattoman omistusasunnon (asuntotulo) Jos perustulo olisi niin korkea, että siitä voisi maksaa vuokran, se olisi aivan liian korkea niille, jotka asuvat velattomassa omistusasunnossa.
Osa yliopistojen byrokratiasta on niistä itsestään riippumatonta.
Rahoitus on monikanavaista ja jokainen rahoituskanava vaatii tarkkaa raportointia käytetystä rahasta ja kun käyttöön on otettu yritysmaailman johtamismenetelmät, niin sisäinen ristiinlaskutus pyörii jne.
Kun tutkija kaivaa oman työpaikkansa rahoituksen neljästä eri tutkimusprojektista joiden rahoittajina on yhteensä 9 tahoa ja kaikilla omat raportointivaatimuksensa ja sääntönsä rahan käytölle, on lopputuloksena aivan hirveä härdelli kun pidetään tuntikirjanpitoa, lasketaan tilavuokria ja kustannuskertoimia, jyvitetään tietokoneita ja konfferenssimatkakuluja mitä monimutkaisemmilla tavoilla. Ja kaikesta pitää saada raportit ulos. Tilavuokrat maksetaan sisäisellä laskutuksella jonnekin, paitsi joku labra joka on saatu lahjoituksena ja kahvihuone jota vuokrataan senaattikiinteistöiltä.
Proffat repivät hiukset päästään kun pitäisi pysyä selvillä rahajutuista sen sijaan että ehtisi ideoida sitä tutkimusta niiden tutkimusryhmäläisten kanssa ja jatkuvasti pitää olla kirjoittamassa apuraha ja rahoitushakemuksia, milloin tekesille, milloin EU:lle, milloin akatemialle tai kymmenille säätiöille joihin välit on pidettävä kunnossa, jotta rahahanat eivät mene kiinni. Ja seassa pyörii pari controlleria pyörittämässä Excel – – Access ja kohta varmaan SAP systeemeitä.
Toki hallinto paisuttaa itse itseään, mutta kyllä tämä rahoituksen monikanavaisuus on ongelma muuallakin kuin terveydenhoitosektorilla.
Tarviiko vuokra-asujalle subventoida mahdollisesti muuta kuin se riski jota vuokranantaja pyytää vuokranhinnassa. Muutama kymppi kuussa? Muutoinhan kustannukset ovat identtiset jos muita parametreja ei oteta huomioon. Enkä ymmärrä miksi muita parametreja, vaikkapa porstuan huoltomaalaus, tulisi ottaa huomioon.
Asiaan on varsin luonnollinen selitys.
.
.
.
Tadaa! Joku on aina paras. Enkä näe yhtään syytä miksi se ei olisi vaikkapa Itä-Suomen Yliopisto.
Yliopistojen henkilöstövähennyksiin heijastuu yliopistojen erikoinen henkilöstöpolitiikka. Jos olet nuori ja työskentelet opetuksen tai tutkimuksen parissa, olet hyvin todennäköisesti määräaikaisessa työsuhteessa. Jos olet vanha ja / tai työskentelet hallinnossa, on sinulla vakituinen virka.
Viattomalta kuulostava ”määräaikaisten työsuhteiden päättäminen” tarkoittaa käytännössä sitä, että nuoret opettajat ja tutkijat saneerataan ulos. Jäljelle jää joukko hallinnon suojatyöpaikkoja ja laitosten ”vihreille oksille” yltäneitä vanhempia tutkijoita, amanuensseja ja iäkkäitä professoreita. Ensimmäiset työllistyvät itseään ruokkivaan byrokratiakoneeseen; jälkimmäiset keskittyvät harrastuksiinsa ja odottamaan eläkkeellepääsyä.
Lopputuloksena HY:n ja muiden yliopistojen toimintakyky tulee laskemaan merkittävästi enemmän, kuin mitä henkilöstövähennyksistä voi suoraviivaisesti päätellä.
Mikä olisi sopiva perustulon taso? Se ei kai ole eri kokoinen niille, jotka omisavat asunnon, ja niille, jotka eivät omista asuntoa.
En ymmärrä argumenttia asumistuen ja asumistulon ja perustulon suhteista. Asumistuki nostaa vuokria lähestulkoon koko summallaan; jos asumistukea ei olisi, vuokrasumma olisi suunnilleen asumistuen verran pienempi. Eli, koska asumistukeen laitetaan miljardi, vuokria maksetaan suunnilleen miljardin verran enemmän kuin maksettaisiin ilman asumistukea.
Tosiasiassa summa lienee selvästikin suurempi. Tämä arvio on äärimmäisen konservatiivinen.
Tiedemies. Sinulla on väärä tieto asumistuesta. Se on euromääräisesti sama kaikille, jotka asuvat vuokrallla (ainakin Helsingissä, Tampereesta en tiedä) siksi se nostaa vuokria yhtä paljon kuin palkankorotukset. Jos asumistuki olisi sitä suurempi, mitä korkeampaa vuokraa maksaa,. silloin se voisi nostaa vuokria. Toimeentulotuki toimii näin, mutta ei asumistuki.
Kuten edellä kommenteissa on esitetty, todennäköisesti käy päin vastoin, ja on monin osin jo käynytkin. Ts. ulos lentävät nuoret tutkijat, joilla on aikaa ja intoa tehdä tutkimusta, ja jäljelle jäävät hallintorutiineilla raskautetut professorit ja hallinto itse. Hallinto palkkaa suunnittelijoita ja koordinaattoreita lisää, ja kaikenlaista raportointia ja planketintäyttöä lisätään entisestään, koska se on yhtä kuin tehokkuus.
Taloushallinnon ja it:n ulkoistamisen siunauksellisuudesta en ole lainkaan vakuuttunut. Ulko-it alkaa nykyisin ehkä joten kuten sujua. Taloushallintohan on jo monien rutiinien osalta ulkoistettu, ja sen lopputulema oli ensi alkuun se, että satunnainen laitoksen X sihteeri ei saa maksettua satunnaista laskua kuin neljän kuukauden taistelun laskutuspalvelun kanssa jälkeen ja esim. lisäpalkkion maksaminen tohtoriopiskelijalle jostain tehdystä teknisestä hommasta vaatii liki yli-inhimillistä byrokraattista neroutta. Matkalaskujen sähköistäminen oli aikanaan semmoinen viritelmä, että laskun laatimiseen meni todennäköisesti kauemman kuin matkaan (mikä tietysti pani tutkijat miettimään kahdesti, kannattaako lähetä mihinkään ja varmaan sitä kautta säästi rahaa).
Yliopistojen rahoituksen leikkaaminen voi hyvinkin olla hyvä veto hallitukselta, mikäli prosessi viedään loppuun asti järkevästi. Yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen painotukset ovat tuskin lähellä optimia katsottaessa tutkimuksen laatua ja tuloksia tai koulutustarvetta kaikilla alueilla. Lisäksi koska yliopisto on jähmeä organisaatio, jossa muutosvastarinta on suurta, ei sen uudistuminen ilman keppiä onnistu helposti.
Liike-elämästä tuttu ja toimiva lääke on tämä: Leikataan rahoitusta, mutta annetaan yliopiston päättää itse mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Kun organisaatio on sopeutettu uuteen rahoitukseen, nostetaan rahoitusta tai kohdennetaan sitä avainalueille. Tällä tavalla leikataan pöhöttyneet ja tehottomat osat pois ja annetaan piristysryiske tärkeille alueille.
Tästä olen täysin samaa mieltä. On surullista, että helsinkiläiset/pääkaupunkiseutulaiset jämähtävät Helsinkiin. Missä muualla ollaan niin nurkkakuntaisia kuin Helsingissä?
Siitä olen taas samaa mieltä Osmon kanssa, että tieteestä leikkaaminen on idioottimaista.
Olen kuullut väitettävän, että Helsingissä on vuokramarkkinat, joilla on tietty ”perusminimihinta”, joka määräytyy paljolti tällaisten avustusten mukaan. Tapaukset joissa kaupunki käytännössä takaa vuokran maksamisen ovat houkutteleva vaihtoehto vuokranantajalle, koska maksaminen on varmaa. Tämä tarkoittaa, että vuokrata ei kannata maksimaalista tukien hyödyntämistä halvemmalla. Tämä tarkoittaisi, että nuo tuet hyödynnetään aika tarkkaan ainakin tässä hintakategoriassa. Kalliimpien asuntojenkin hintoihin tällä ”pohjahinnan tuella” on varmasti vaikutuksensa, mutta on vaikea sanoa, miten vahva vaikutus on. Tämä siis perustuu toisen käden huhuihin, mutta yleisestikin on minusta selvää, että jos johonkin tarkoitukseen annetaan ilmaista rahaa, se nostaa alan hintoja luonnonlainomaisesti, suhteessa annettuun tukeen, hyödyntäen sen mikä tuosta tuesta on hyödynnettävissä. Sama juttu kuin jos vuokramarkkinoilla olisi pykälän verran rikkaampia ostajia (tuki = lisää euroja käytettävissä vuokraan). Tietänet itse tilanteen paremmin, joten ehkä vahvistat ylläolevan tarinan todeksi (tai epätodeksi).
Juho Laatu tuollainen on. Se on nimeltään toimeentulotuki, ja sen vuokria korottava vaikutus on aivan ilmeinen ja helposti osoitettavissa. Me olemme täällä puhuneet asumistuen vuokraa korottavasta vaikutuksesta. Sitä ei ainakaan Helsingissäå ole koska
a) toimeentulotuen jälkeen vuokramarkkinoita ei voi enää enempää häiritä
b) asumistuki ei käytänössä riipu lainkaan vuokran suuruudesta, koska suurin hvyäöksyttävä vuokra on niin matala, ettei sellaisia asutoja ole.
Minulle sattui tälläinen tapaus, että keksin jotain!
En ole edes kandidaatti, ja minut on jo rekrytty ulkomaille. Siksipä valmistun nyt 2 vuodessa kiireellä maisteriksi ja pakkaan kimpsuni ja kampsuni.
Kuvio on siitä mielenkiintoinen, että saan rahaa, että hoidan opintoni loppuun mahdollisimman nopeasti.
Ja lehmät lentää.
Niin kyllähän asumistuki nostaa vuokria, mutta ei ehkä ihan täysimääräisesti. Jos asumistuki poistettaisiin, niin kyllä osa sen saajista olisi valmis kuluttamaan entistä suuremman osan vapaana olevista tuloistaan vuokriin -> vuokranantajien ei tarvitsisi laskea hintoja ihan täysimääräisesti.
Onko suurta eroa sillä, että omistaa asunnon jossa asuu itse ja sillä, että asuu vuokralla ja omistaa asunnon arvosta kultaharkkoja? Jos olisi asuntotulo, pitäisikö silti maksaa vero myyntivoitosta?
Toisin päin, jos ei olisi tuota palkankorotusta (asumistukea), vuokrat olisivat sen verran alemmat? Eli kyseessä on tulonsiirto vuokranantajille?
Ville. Yrität siis sanoa, erttä palkankorotukset ovat tulonsiirto vuokranantajille. Kerro tämä SAK:lle.
HY:ssä opiskelijan näkökulmasta parhaiten on toiminut tietojenkäsittelytieteen laitoksen systeemit, ainakin siinä määrin kuin sitä tietojenkäsittelyä tai jotain muuta laskennallista pitäisi tehdä.
Paljon mahdollista. Pitäisi varmaan tehdä niin kuin tehtiin kehitysapurahoitukselle 1990-luvulla, jolloin valitettiin, että julmat leikkaukset ovat niin suuria, että kehitysavun ja toiminnan lopettaminen ei enää riitä, vaan jopa hallinnosta joudutaan leikkaamaan.
Eikö asuminen ole kalliimpaa siellä, missä palkat ovat korkeammat? Asumistuki on palkan korotus, jota ei voi käyttää muuhun kuin asumiseen.
Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikki asuvat ja jos asumistuki on vuokralla-asuville saman suuruinen riippumatta vuokrasta, silloin se vastaa palkan korotusta.
Syy a) varmaankin pienentää asumistuen vaikutusta, mutta ei kai poista. Kaikki markkinoille pumpattu ilmainen raha heijastuu aika varmasti myös hintoihin. En osaa sanoa tässä ja nyt mitä kautta. Asumistuki ainakin laajentanee tuettujen asujien joukkoa.
Myös kohdassa b) vetoan siihen, että markkinoille pumpattu raha ei voi olla vaikuttamatta hintoihin.
Ajatellaan tilannetta, jossa asumistukea ei olisi. Joku osa kaupunkilaisista toteaisi asunnon olevan liian kallis, ja muuttaisi alueelle, jossa nykyisessä järjestelmässä asumistukea saa vähemmän. Kiinnostus kalleimmilla paikoilla asumiseen siis vähenisi, ja talouden lakien mukaan hintojen ja vuokrien tulisi myös laskea.
Ilman asumistukea joko palkat nousisivat tai vuokrat halpenisivat, näin kai markkinatalous toimii?
Tuossa vain on yksi ongelma. Yliopisto ei ole yrityksen kaltainen keskusjohtoinen organisaatio, joka edistää ylhäältä annettuja tavoitteita. Se on epämääräinen häröpallo tutkimusryhmiä, oppiaineita ja yhteistyöverkostoja, jotka tutkivat ja opettavat mitä mielekkääksi kokevat ja yrittävät koordinoida opetusjärjestelyitä koko organisaation laajuisesti. Hyvässä tapauksessa keskusjohto on näiden itsenäisten solujen palvelija ja koordinaattori, huonossa tapauksessa taas loinen, joka kuvittelee olevansa yliopisto, rakentaa hallinnollisia imperiumeja ja kuluttaa yliopiston resursseja.
Pöhöttynein ja yhdentekevin osa yliopistoa on yliopisto itsessään (ja sen jälkeen tiedekunnat ja sitten laitokset). Se on hallintovirasto, jolla ei ole kompetenssia arvioida, mikä osa opetuksesta ja tutkimuksesta on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Jos keskusjohdolle annetaan valta päättää, mikä osa toiminnasta tulee lakkauttaa, on lopputuloksena lähinnä yliopiston työskentelyilmapiirin ja sitä kautta tulevaisuudennäkymien yleinen heikkeneminen. Ulkoapäin sanelu johtaa parempaan lopputulokseen, koska se ei jaa yliopistoa samalla tavalla leireihin, jotka kokevat olevansa toistensa vihollisia.
Teologinen tiedekunta ollaan pian yhdistämässä humanisteihin, että sellainen kehitys on onneksi pian jo tapahtumassa. Kayttäytymistieteestä en tiedä.
Itse teologina voin yhtyä tuohon, että Suomi ei kyllä tarvitse Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan kokoista laitosta. Se on muistaakseni Euroopan suurin Teologinen tiedekunta. Uskonnon tuntemusta tarvitaan tosin ajassamme edelleen kipeästi lisää, mutta en tiedä, ehkä yleisen teologian sivuaineita kauppaamalla selvittäisiin. Teologien työllisyysnäkymät kautta linjan ovat vaikeutuneet merkittävästi viime vuosina ja siksi ajattelen, että vähempi selvästi riittäisi. Teologian opetuksen ja tutkimuksen taso siitä tietenkin vääjäämättä kärsii…
Yhdyn siihen Osmo Soininvaaran näkemykseen, että Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin.
Miten alas onkaan poliitikkojen ymmärrys vajonnut, kun ei nähdä yliopiston tärkeyttä koko Suomen hyvinvoinnille. Enkä puhu nyt pelkästä taloudesta, vaan hyvinvoinnista paljon laajemmin.
Hyväksyn leikkausten tarpeellisuuden tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta eiväthän ne saisi kohdistua sivistyksemme ytimeen. Mihin ovat kadonneet sivistysporvarit?
Aalto-yliopiston jatkuva sekasotku ja alisuorittaminen ovat kansallinen häpeäpilkku.
Kumma kyllä vielä ei ole vaihdettu rehtoria, pastoria ja vararehtoreita – ja ulkopuolista Matti Alahuhdan johtamaa hallitusta.
Selityksiä on, mutta henkilöstön tyytymättömyys, huonot tieteelliset tulokset, entisten huippualojen hiipuminen, ongelmat teollisuusyhteistyössä lienevat syy kriiskokoukseen.
AES ja startup-meno on vähän paikannut mainetta, ehkä eniten Aallosta huolimatta.
Laadukkailla yliopistoilla on paikkansa jokaisessa maassa. Ruotsissa niitä on viisi, Suomessa lähinnä Helsingin yliopiso – ja kirittäjänä lääketieteessä menestynyt Kuopio-Joensuu yhdistymisestä synergiaa löytänyt Itä-Suomen yliopisto, joka esiintyy ”uutena” yliopistona.
Valtion ja OKM:n käsiohjaus on kovin liikuttavaa, mutta ei niin kovin onnistuneen oloista. Joko yliopistoilla on itsehallintoa ja vastuu siitä, etteivät pilaa taloutaan gryderihankkeillaan – tai sitten palatan vanhaan keskusjohtoiseen ohjaukseen. Nyt on ja ei vähän liikaa kumpaakin.
Miksi hallituksessa ei avosteta saatua akameemista koulutusta? Siinä on myös muutaman laatupalaverin paikka. Sako Katainen kurssit läpi puhumalla ja muut myös?
Perinteisesti lama-aikana on vahvistettu osaamispohjaa ja kilpailukyvyn edellytyksiä. Näin jo 1890-luvun lamalla, jolloin Aallon edeltäjän rahoitusta lisättiin. 1990-luvun lamassa Raimo Salas lekkauslistoineen lienee yksi suurimmista tutkimuksen edistäjistä maassa.
Hallinto tapaa kasvaa, koska se kosetaan hallinnossa tärkeäksi. AMK jäjestelmästä lähi lapanen kädestä ja mopo keuli, usean opetusmnisterin pitäessä sitä niin tärkeänä kohteena. Joo, ihan sen lupauksen mukaan ei eletty ja opiskelijoita hukuteltiin aika kyseenalaisilla koulutusohjelmilla. Ehkä siellä siitä 700 eri putkesta on hieman trimmaamista, maisteriopinnoissa on tarvetta erikoistumiseen kun joskus tarvitaan kymmenen tyyppiä pohjakoulutettuna ja joksus sata.
Yliopistot ovat olleet hitaita uudistumaan, hyviäkin esimerkkejä löytyy. Mutta se opiksleijan nahkakalloon uuden osaamisen samisen pitisi olla aikalailla keskiössä suunnitelmissa. Jotta on mitä opettaa, on syytä olla ihan laaukasta tutkimusta ja yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Oppettajille annetaan ihan asiallinen peruskoulutus, täydennyskoulutus laiminlöydään – koska kesä eikä kiinnosta – ja se on johtamassa lukioiden ja peruskoulun rapautumiseen. Kiitos OAJ, kesällä kuukausi voisi olla täydennsykoulutusta.
AMK:ssa on sama ongelma – rekyttaessa pätevä porukka leipääntyy ja vieraantuu, koska aika vähän on muuta kuin opetusta edes ympäristössä.
Ai niin , ja jos jatkokoulutettava erehtyy opettamaan liikaa, tutkimustyö taas vaarantuu. Joten sielläkin tiedeyliopistoissa on kehitettvää. Professurin saa, jos on jossain pääsyt olemaan päätomisena tutkijatohtorina.
Jos opiskelijat ovat yhtään lahjakkaita, opetus on aina vanhaa ja ajatsaan jäänyttä. Se uusi sukupolivi sitten korjaa tämän ongelman.
Vinkki: pystyisikö valtio/haliintotieteitä lukeneista saamaan poliiseja korvaavia virkamiehiä käsittelemään maahanmuuttaoasioiden osaajia – siis yhtä nopeasti vai nopeammin kuin pollisi-AMK:sta sisäänoton ja kuntotestien kautta?
Samaan paikkaan kuin liiketoiminta, jonka ainoa tavoite ei ole tehdä voittoa hinnalla millä hyvänsä.
No siis, Osmon argumentti perustuu yhtäältä oletukseen että ihmiset tekevät jatkuvasti marginaalipäätöksiä, mikä on epätosi oletus, ja toisaalta sivuuttaa sen, että asumistuki ja toimeentulotuen vuokraosuus toimivat samalla logiikalla pitkällä aikavälillä, eikä myöskään tulo- ja hintavaikutusten ei-neutraalisuuteen.
Yksittäinen ihminen joka asuu Espoossa ja maksaa vuokraa 750 euroa asunnostaan, saa asumistukena 75 euroa. Se ei ole paljon, ja asumistuki alkaa leikkaantua vasta noin 500 euron vuokran kohdalla kun vuokra putoaa. Tähän perustuen siis argumentti on, että asumistuki ei tällaisen henkilön kohdalla vaikuta asumispäätökseen niiltä osin kuin vuokra ylittää sen 500 euroa.
Mutta tämä on väärä kuvitelma. Ensinnäkin, yleensä ihminen joka tekee vuokralle asettumisen päätöstään, kokee että asumistuen ansiosta 750 euron vuokra on 675 euron vuokra ja 600 euron vuokra on 525 euron vuokra. Toki jos ihminen olisi täysin rationaalinen, hän vertailisi näiden kahden eroja marginaalisten tulojen osalta, mutta kuka väittää että asumisen kysyntäkäyrä on hinnan suhteen jotenkin lineaarinen? Ihmisen päätös asumisesta 525 ja 675 euron vuokrien välillä voi hyvinkin olla kovasti erilainen kuin 600 ja 750 euron vuokrien välillä. Väitän ettei asumispäätöksen tekijä ajattele että ”koska vuokra on kuitenkin niin korkea että saan maksimaalisen asumistuen, niin lasken asumistuen tuloihini ja ajattelen koko vuokraa vuokrana”, vaan ”vuokra on tämän suuruinen ja maksimiasumistuki on niin ja niin suuri, joten oikeastaan vuokra on pienempi”.
Jos kuvittelette että näillä päätöksillä ei ole eroa, olette oikeassa siinä, että rationaalisten ihmisten päätöksenteossa niillä ei ole eroa, mutta on täysin kiistaton empiirinen todistusaineisto siitä, että ihmiset tekevät eri päätökset näissä tilanteissa.
Kysymys kuuluukin tässä kohtaa, pitäisikö systeemin olla luonteeltaan sellainen että se ottaa huomioon sen miten ihmiset oikeasti tekevät päätöksensä vai sen miten teorian mukaan pitäisi tehdä? Onko nyt ihan varmasti Kahneman luettu ja ymmärretty?
Asumistuki on rahaa joka on korvamerkitty vuokranmaksuun. Kyllä sillä varmastikin on tulovaikutuskin, sitä en kiistä, mutta toisaalta kaikki eivät saa asumistukea. 17 prosenttia Helsinkiläisistä saa asumistukea. OK. Oletetaan että tulovaikutus on suuri, luokkaa puolet marginaalivaikutuksesta, siis, että näiden 17 prosentin päätöksessä kysyntävaikutus on se toinen puolikas. Asumistukeen laitetaan Helsingissä käsittääkseni (Osmo varmaan korjaa, laskin tämän nopeasti ja saatoin tehdä virheen) noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. OK, tästä 250 miljoonaa menee vuokriin kysyntävaikutuksena. Tämä kysyntävaikutus nostaa hintaa kaikille. Ymmärtääkseni Helsingissä vuokralla asuu noin puolet, joten 33 prosenttia vuokralaisista ei saa asumistukea. Jos otetaan ensimmäisenä lineaarinen approksimaatio, niin nämä ihmiset maksavat noin 500 miljoonaa enemmän vuokraa kuin maksaisivat ilman asumistukea. On todennäköistä että vaikutus ei ole näin suuri, mutta jos se on noin puolet tästä, niin se on 250 miljoonaa.
Ei se vuokranantajille tapahtuva tulonsiirto tapahdu kokonaan niin että asumistuki maksetaan sinänsä vuokranantajien tilille, vaan iso osa siitä tulee muiden vuokralaisten kohonneista vuokrista. Edelleen, empiirisesti vääräksi moneen kertaan osoitettu oletus kysyntävaikutuksesta ei ole argumentti. Kahneman taas.
Kannatan toki että asiaa tutkitaan, mutta olisin äärimmäisen yllättynyt jos konservatiivinen arvioini vuokrasumman noususta 1:1 asumistuen (ja myös tietysti toimeentulotuen) summalla osoittautuisi oikeaksi. Jos pitäisi lyödä pieni veto, väittäisin että vaikutus on suurempi kuin 1:1.
Lisäys vielä edelliseen; luvut ovat hiukan eri vuosilta ja pyöristettyjä, eivätkä tarkoitettu todistamaan mitään vaan havainnolistamaan.
Suomessa on 800 000 vuokra-asuntoa ja asumistukea maksetaan 1.4 miljardia. En ota kantaa siihen mikä on kenenkäkin osuus tästä, mutta yksinkertainen keskiarvoistaminen antaa että vuodessa asumistukea maksetaan noin 175 euroa per asunto, eli keskimääräinen vuokralla asuva saa noin 146 euroa kuussa vuokranmaksuun.
Jos oletetaan nyt, että puolet keskimäärin tästä on tulovaikutusta, niin keskimääräiseen asuntoon on kysyntäpainetta noin 70 eurolla kuussa asumistuesta. Mutta, tämä paine ei jakaudu tasaisesti, vaan yksittäinen vuokralla asuja on valmis maksamaan selvästi enemmän kuin tuon. Koska asumistuen saajia on noin kolmannes vuokra-asujista, niin tämä pitäisi kertoa kolmella, saadaan 210 euroa kuussa. Tämän verran siis konservatiivisesti arvioiden asumistuki nostaa keskimäärin asuntojen kuukausivuokraa, jos analyysiini — joka on tavattoman yksinkertaistettu eikä lainkaan varmastikaan oikea — on luottaminen. Nyt, tämä on minusta luontevin hypoteesi kun otamme huomioon ihmisten todellisen käyttäytymisen eri tavoin kehystetyissä tilanteissa.
Jos se on oikea, niin tämän perusteella arvioiden asumistuen 1.4 miljardia euroa muodostaa noin kahden miljardin nousun vuokrasummaan. Tässä on 30% pelivara *alaspäin* että pääsemme konservatiivisena pitämääni arvioon. Ja siitä on vielä satojen miljoonien matka alaspäin sellaiseen tasoon jota mielestäni voidaan pitää hyväksyttävänä.
Haluaisin kovasti nyt, että tämän joku kumoaisi jollakin sellaisella argumentilla joka perustuu tutkimukseen ihmisten oikeasta käyttäytymisestä, eikä oletukseen 100% rationaalisen ihmisen puhtaasta tulovaikutuksesta.
Totta tuo ylläoleva lähtökohta. Lisäksi väite, että 1200 hv leikattaisiin kertarysäyksellä pois heti ei pidä paikkaansa. Myös haluaisin nähdä vertailun, jossa vertailun tulos suhteutettaisiin yliopiston kokoon tai sille annettuun rahamäärään. Tällaista ei kyllä olla valmiina saatavissa.
”Suomalaisista yliopistoista Helsingin yliopisto on aivan ylivoimainen. Jopa Aalto-yliopisto, johon on panostettu todella paljon, on kaukana takana eikä sillä ole edes minkäänlaista nousua havaittavissa.” kirjoittaa Osmo.
Milläköhän aikavälillä Osmo ajattelee yliopiston uudistuvan? Aaltoon on palkattu 200 uutta professoria viidessä vuodessa. Tieteessä ei ole ihmeellisiä tuottavuusloikkia, vaan hidasta kehitystä.
Jokainen valitsee nykymaailmassa oman rankinginsä: QS rankingin mukaan Helsingin yliopisto sijalla 96 ja Aalto sijalla 139. Kolmessa vuodessa Aalto on petrannut merkittävästi: 2012 Aalto oli sijalla 222 (ja HY sijalla 78). Ja maailmassa on siis 20 000 yliopistoa.
QS university ranking (http://www.topuniversities.com/qs-world-university-rankings) on siitä erilainen että se lähtee tieteenalakohtaisesti, jolloin Aallon kaltaiset yliopistot joissa ei ole lääketieteellistä tiedekuntaa eikä isoa bio-osastoa, saavat reilumman vertailun. Alakohtaisesti Aalto on parhaimmillaan kategoriassa Arts & design, maailmassa sijalla 14. Soininvaaran kriteereillä, eli anglo-saksiset yliopistot poisjättäen, Aalto on maailman kakkonen, edellään vain Politecnico di Milano. Materiaalitieteessä Aalto on sijoilla 50-100, tietojenkäsittelytieteessä sijoilla 100-150, ja laskentatoimessa ja rahoituksessa sijoilla 50-100, ja edellä on vain 15 ei-anglosaksista yliopistoa.
Aaltoon on panostettu paljon, kun vertailukohtana ovat muut suomalaiset yliopistot. Mutta oikea vertailukohta on tietysti kansainväliset verrokkiyliopistot, ne huiput joita Aallon pitäisi saavuttaa. Olemme vielä kaukana vaikkapa sveitsiläisten satsauksista, ja myös tuloksista. Nämä kun liittyvät toisiinsa, vaikka joku tietysti väittää että suomalaiset ovat niin fiksuja että kyllä puolikkailla resursseilla pystytään samaan kuin muut täysillä.
Kehitysapuleikkauksiin liittyen kannattaa lukea eilen Nobel palkitun taloustieteilijä Angus Deatonin kirja The Great Escape – health, wealth and the origins of inequality. Kirjan kehityapua koskeva luku (Help) on hyvin kriittinen. Vähiten apua saaneet maat ovat kehittyneet paremmin kuin paljon apua saaneet, jossakin tapauksessa avusta on ollut jopa haittaa. Vaatimus 0,7% kehitysapuprosentista ei perustu mihinkään, parasta olisi että ”paha pääoma” ja yritykset menisivät köyhiin maihin. Kiinassa on yli 300 miljoonaa ihmistä noussut lyhyessä ajassa köyhyydestä.
On myös syntynyt eräänlainen ”kehitysaputeollisuus” rikkaisiin maihin. Meillä sitä edustaa vaikkapa Kepa. Kansalaisjärjestöt myös usein kaunistelevat projektiensa tuloksia raportoinneissa. Pitäisi käydä kohteissa vaikkapa 5 vuotta projektin jälkeen. Projekteja on liikaa ja koordinointi huonoa.
Varsinkin tekniikan alalla tehdään paljon tutkimus- ja kehitystyötä yritysten omissa tutkimusorganisaatioissa. Yliopistot ovat nähneet yritysyhteistyössä mahdollisuuden päästä osallisiksi yritysten isommista resursseista, mutta helposti käy niin, että niistä tulee vain alihankkijoita ja jätetään tekemättä sellaista perustutkimusta, joka ei kiinnosta yrityksiä. Voisi myös vähän kyseenalaistaa innostusta kaupallistaa tutkimusta ja synnyttää yritystoimintaa yliopistojen huomassa. Yliopiston perustehtävä on jossain muualla kuin liiketoiminnassa. Aalto-yliopisto on perustettu väärille tavoitteille.
Tämä edustaa aivan kummallista ajatusmaailmaa. Kyllä jokainen, joka maksaa vuokran huomaa sen lähteneen tililtä vuokralaskun suuruisena. Ei kukaan oikeasti järkevä ihminen laske mitään ”oikeastaan mä maksan…”, vaan kyllä reaalimaailmassa vuokra on vuokra ja asumistuki on eri summa, joka tulee tilille eikä sen käyttöä ole korvamerkitty. Sillä voi ostaan vaikka hattaraa. Kun vuokraa maksaa, niin siinä ei ole mitään erittelyä ”omiin rahoihin” ja ”asumistuen osuuteen”.
Yleensäkin kannattaisi vähän miettiä, pitääkö kaikki aina pilkkoa osiksi. Käy kohta kuin pukua tehdessä. Ei tullut edes takkia vaan tuluskukkaro.
Voisitko Osmo kommentoida kirjoitustani faktojen paikkaansa pitävyydestä? Miten sinun toimintaasi pitäisi voida luottaa jatkossa, kun annat noin vääriä tietoja ja perustat kirjoituksesi niille.
”Sanot seuraavaa: “Tässä vaiheessa on tarkoitus vähentää 1200 henkeä ja tämä johtuu vasta ensimmäisen vuoden säästöistä.”
Tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Vähennystarve on korkeintaan 1200 henkeä vuoteen 2020 mennessä. Hupsista, sinne meni kirjoitukseltasi pohja.”
Johan on oikeassa. Olin kuunnellut huolimattomasti. Väärinkäsitys johtuu siitä, että kaikki menoleikkaukset eivät toteudu alussa ja kuvittelin, että tulevat menoleikkaukset tuottasivat lisää henkilökunnan vähennyksiä. Sadan miljoonan säästöihin 1200 hengen irtisanominen ei nimittäin liitä alkuunkaan. Toki henkilökuntaa voi vähentää muutenkin kuin YT-neuvottelujen kautta. Oli miten oli, henkilökunnan vähentäminen 1200 hengellä on tuhoisaa joka tapauksessa, joten kirjoitukselta ei todellakaan ole mennyt pohja pois.
Helsingin yliopistosta ei leikata tarpeeksi. Sieltä voisi lopettaa huikean määrän puuhastelua, joka tuottaa lähinnä mielihyvää opiskelijoille ja tutkijoille.
Mitä järkeä on kouluttaa liikaa
– Folkloristeja
– biologeja
Eikä ne ole edes niitä pöhköimpiä tutkintoja. Moniko käytännöllisen filosofian maisteri on saanut vapailta markkinoilata työtä. Tai sukupuolentutkimus?
Varmasti sellaine 30% leikkaus voitaisiin tehdä että se olisi vain hyväksi
Kiitos vastauksesta. Kyse ei ollut mistään pyöristysvirheestä vaan arviosi irtisanottavien määrästä ja aikataulusta meni moninkertaisesti väärin.
Yliopistolla on paljon ”löysää” erityisesti hallinnossa, joka on raskas, hidas ja kallis tukipalvelu. Tuon löysän poistamisessa ja hallinnon tehostamisessa näen ainoastaan hyvänä asiana. Yliopisto ei hyödy raskaasta hallinnosta millään tavalla.
Jos on löysää yliopiston hallinnossa, niin on sitä kommenteissasi sitä vasta onkin: ”Oli miten oli, henkilökunnan vähentäminen 1200 hengellä on tuhoisaa joka tapauksessa…”
a) Ensinnäkin ja edelleen, 1200 hengen vähennystarve on korkeintaan sen verran.
b) Yliopistolla on vihdoin mahdollisuus päästä eroon työntekijöistä, jotka ovat epäpäteviä, laiskoja ja/tai vittumaisia. Miten voit nähdä tämän ”joka tapauksessa” tuhoisana? Tuhoisaa kenties yksittäisten irtisanottujen kohdalla, mutta ei yliopiston tai koulutukseen panostamisen kannalta.
Mielestäni kirjoitukseltasi on todellakin mennyt pohja, koska faktat on pahasti pielessä ja argumentointi löysää, kuin yliopiston hallinto.
Kannatan ehdottomasti koulutukseen panostamista heikkoinakin taloudellisina aikoina, mutta en pidä siitä, että vaikutat mielipiteisiin ja ilmapiiriin negatiivisesti virheellisillä faktoilla ja heikolla argumentoinnilla.
– Johan
Osmon kommenttia pitää lukea rivien välistä; Helsingin Yliopiston leikkaukset voivat hyvin olla ”tuhoisimpia kaikista hallituksen leikkauksista”, mutta edes nämä yliopistolta leikkaamiset eivät ole kovinkaan vahingollisia. Ja muut leikkaukset ovat vielä näitä vähäpätöisempiä, sitä nyt ei vaan ikään kuin opposition puolelta huudeltuna voi ihan selvästi suoraan sanoa.
What he said.
Harvard taitaa pitää keulaa tällä hetkellä yli 36 MILJARDIN dollarin rahastopotilla. 🙂
Tuskinpa Harvard on 36 kertaa Aalto-yliopistoa kovatasoisempi laitos, mutta itse brändihän on ylittämätön.
Nythän kyllä työnantajat jenkeissäkin ovat heränneet siihen, että yhä useampi ns. huippuyliopistoista (varsinkin liberal arts collegeista) valmistuneista ei oikeastaan tunnu osaavan juuri mitään eikä varsinkaan ole motivoitunut oppimaankaan.
PayPal miljardöörikin alkoi kustantaa opiskelijoille 100 000 taalan stipendejä siitä hyvästä että keskeyttäisivät opintonsa ja alkaisivat opetella sen sijaan startup-yrittäjyyttä. 🙂
Imago istuu sitkeässä joten äippä ja iskä pistävät jatkossakin jokaisesta palkastaan massia lapsen college fundiin sekä kiinnittää talon (toistamiseen) jolla jälkikasvu saa kandin prujut tällä hetkellä noin 200 000 taalalla ns. huippuyliopistosta.
Moni heistäkin kyllä ymmärtää, ettei em. koulutus tietenkään takaa loistavaa nousujohteista uraa, mutta luultavasti ainakin sen ettei poijjaan tarvitse ainakaan flipata burgereitakaan lopun ikäänsä.
Eli huono investointi, mutta kuitenkin välttämätön. :/
Kannattaa tutustua jenkkien korkeakoulutuksen edunvalvojan ACTA:n (American Council of Trustees and Alumni) viime vuotiseen julkaisuun ”Education or Reputation? A Look at America’s Top-Ranked Liberal Arts Colleges”.
Se on karua luettavaa. Yhä useampi korkeakoulutuksen painajainen on heillä jo toteutunut.
Olisi hyvä ettemme päästäisi täällä meillä tilannetta yhtä kurjaksi vaikka onhan se tosiasia meilläkin aivan kuten muuallakin, että osaamisen taso on laskenut kuin lehmän häntä.
Kun tosiasiat myönnetään niille voidaan jotain yrittää tehdäkin. Nykytilanne ei hyödytä ketään (tai, noh…) eikä mitään. Varsinkin pitkällä aikatähtäimellä olemme pulassa jos emme saa kurssia reivattua aidosti tuottavampaan suuntaan.
Väittäisin, että kyllä meilläkin taidetaan erinomaisesti kriittisen keskustelun vaimentaminen. Myös – ja ehkä ennen kaikkeakin – akateemisessa maailmassa.
Tästä on tehty myös kannanotto, joka ei ilmeisesti vielä ole levinnyt mediaan. Huoli on todellinen ja aiheellinen. Niin yliopiston opiskelijat, henkilökunta, dosentit kuin professorit jakavat huolen leikkausten vaikutuksista ja todistavat sitä jo nyt arjessaan.
http://hyy.helsinki.fi/fi/media-arkisto/uutiset/hyy-ja-helsingin-yliopiston-työntekijäjärjestöt-helsingin-yliopiston
Olen kuluneella viikolla liikkunut sekä Helsingissä että Espoon Otaniemessä ja täytyy sanoa, että se, mitä olen nähnyt ja kuullut, antaa aihetta todella syvään huolestumiseen. Jos meno Aallossa, Helsingin Yliopistossa ja muuallakin on samanlaista, ei tästä kaikesta voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: Maan hallitus on avannut yliopistoleikkauksilla Pandoran lippaan, käynnistänyt entistä voimakkaamman vaiheen oman hautansa kaivuuprosessissa, kehityskulussa, jota se ei ehkä enää kykene edes pysäyttämään. Pahinta asiassa on se, että koko maa on vaarassa sortua samaan kuoppaan.
Merkittävä vaara ja ongelma tässä on se, että kyseessä on ns. ”emergent risk”, eli ennakoimattomien, yllättävien, osin hallitsemattomien ja monien kasvavien, riskipitoisten seurausvaikutusten prosessi. Lyhimmällä aikajänteellä sen kärsijöinä ovat jo irtisanotut ja irtisanomisuhan alaiset, mutta vaikutukset laajenevat pian myös niihin, joihin ko. toimet eivät tällä erää koskeneet. Heille kasautuvat muuten tekemättä jäävät työt, jolloin hyödyllistä aikaa opetukseen ja tutkimukseen jää paljon entistä vähemmän. Jäljet tulevat näkymään opiskelijoissa, ja vähän myöhemmin myös heitä rekrytoivissa yrityksissä. Yritysten tutkimusyhteistyö saattaa kärsiä jo nyt, jatkossa entistä enemmän.
En ole aivan varma siitä, miten pian jo tehtyjen päätösten vaikutukset leviävät laajemmalle, mutta näin käy, ellei ole jo käynyt. Sekä opetuksen ja tutkimuksen kärsii jo nyt. Maassa on pantu liikkeelle prosessi, jonka kaikkia vaikutuksia ei pysty kukaan edes näkemään. Osa huippututkijoistamme lienee jo siirtynyt ulkomaille, osa ehkä yrityksiin, missä hyöty heidän työstään saattaa rajautua vain ao. yritykselle ja ehkä osinkoihin ulkomaille. Muutoksen kokonaiskuvan selkeä hahmottaminen on liki mahdotonta.
Yliopistoleikkausten pitkän tähtäimen vaikutukset ovat ehkä vieläkin vaarallisempia. Maan hallituksen, ja erityisesti oman joukkonsa puolustamisen heikoille jättäneen opetusministerin olisi syytä hävetä.
Hallituksen ja opetusministerin olisi tietyistä puutteistaan huolimatta toivonut ymmärtäneen edes lopun Runebergin tekstistä Vänrikki Stoolin tarinassa, jossa Sven Dufvaa koskeva osuus päättyy nykyisinkin monenlaisia ajatuksia herättäviin sanoihin:
”… ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: ”Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaks ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, ”mut sydän paikallaan.”
Huippututkimusvetoomusten ohella muistutus:
kansakunta tarvitsee osaavia opettajia, virkamiehiä, insinöörejä – ja heidän tasonsa on taas maisteriopetuksen tasosta kiinni.
Toivottavasti ei kouluteta vain uusia kataisia ja rinteitä, jotka eivät oikein ilmeisesti oppineet mitään vaikka suorittivatkin jotain.
Terveisiä Osmolle (ja muille) vaihteeksi minultakin. Poikkesin Otaniemessä kuluneella viikolla, tiistai- ja keskiviikkopäivinä, joten havaintojeni varassa voinen liittyä mukaan tähän keskusteluun. Koko Aalto-yliopisto ja sen keskeisin alue, eli Otaniemi (VTT ehkä pääsääntöisesti poislukien), on totta tosiaan hurjan myllerryksen vallasa.
Ulkoinen syy ihan viime aikojen mullistuksille on kuitenkin nähdäkseni ainakin se, että siellä on avattu metroasematyömaan lisäksi yht’aikaa monta muutakin, maan pinnalla vielä isompaa rakennustyömaata, jotka jatkuvat vielä Karhusaarentielläkin. Siellä on tosin aika äsketäin aloitetu valtaisa tietyömaa, mutta töissä tuntuu olevan aito tekemisen meininki, joten eiköhän siellä rakentamisen tulostakin synny, jotta työ valmistuu luvatusti reilussa kahdessa vuodesa.
Sisäpiirin tietoja, jotka liittyvät sisäisiin, kaiketi jo pitempään suunnitteila olleisiin muutoksiin, kuulin Otaniemessä minäkin viikolla aika monia. Palataan niihin myöhemin. Aika hurjia juttuja, joista edes Niklas, Hesari, iltapäivälehtien tai M.O.T.:n toimittajat eivät taida tietää vielä yhtikäs mitään, vai tietävätkö, ja antavat syypäiden tarkoituksella vain kärvistellä ensin jonkin aikaa tietämätöminä tai itseaiheutetuisa tuskissaan. Toimittajien kannalta varmaan aika hrkullinen tilanne, kun neljäs valtiomahti voi kohta näyttää kyntensä ja ottaa toistaiseksi aika rauhassa olleet päätöksentekijät (ja takapirunsa) tiukkaan, mutta julkisuutta kaihtamattomaan käsittelyynsä.
Ei ole muuten kyllä mikään ihme, jos mm. Haukilahden ja Westendin suunnasta Pasilaan päin pyrkivät tuttuni ovat tuon tietyömaan takia olleet käärmeisään. Ruuhkat ovat pahat varsinkin aamuisin, mutta he vain eivät osaa käyttää edes raitiovaunua tai metroa. Mitäköhän Osmokin mahtaa sanoa, kun saa nyt tietää, että autot on siirrety ajamaan Karhusaarentien-Kehä I:n tietöiden takia lounaan ja etelän suuntaan aieman pyörätien kohdalla Harjuviidan vieressä!
Minua taas harmitti siellä Otaniemessä käydesäni enemmän se, että Dipoli, jossa ajattelin poiketa syömässä, oli remontin takia huputettu ja koko alue kaiken lisäksi aidattu. Onneksi tapasin Täffän nurkalla vanhan tutun opiskeluajoilta, jonka kanssa löysime sentään vielä muualta ruokaa. Mieleni teki alunperin pihviä ranskalaisilla, tai vastaavaa, mutta jotakin kalaruokaa taisin kuitenkin loppujen lopuksi kai keskiviikonakin nakin tai pihvin sijaan syödä!
Muistaakseni joku samassa pöydässä mainitsi Dipolista, että siitä tulee ilmeisesti Aallon ylimmän johdon uusi toimitila, vaikka se sellaiseksi aika iso onkin. Osmolle uskallan jopa väittää, että YLE:n tai nykyisin SYKE:n Kesäkadun aulatilat eivät ole hulppeudessaan lähelläkään samaa arkitehtonisen tyylikkyyden tasoa kuin Dipoli aikoinaan kokonaisuutena. Kun tuo talo on kunnostetu, laatutasoltaan edes samaan tasoon kuin muu uusittu Otaniemi, on se koko Espoon komistus.
Muutamia Aallon saneerattuja tiloja ehdin samalla reissulla siellä yliopiston päärakennuksessa nähdä. Ei hassumat näkymät varsinkaan siellä uudessa siivessä. Silmiinpistävintä oli mielestäni tilojen valoisuus, raikkaus ja väljyys. Ei uskoisi, että tuolla kenenkään tarvitsee kärsiä tilan- tai minkään muunkaan puutteesta. Ymmärrän nyt paremmmin myös sen, miksi vanhaa, jo liian kokenutta kaartia on vähennetty ja miksi Aallon johto päätti siirtää kyltereistä juuri nuoret kandiopiskelijat Otaniemeen ensin.
Otaniemestä on tosin jonkin matkaa luullakseni ’väliaikaiseen käyttöön’ tarkoitettuihin, aika äskettäin saneerattuihin majoitustiloihin, joita on Aallolla kai nyt myös tyhjillään monia vuokrattavana Hesperiankadulla, vai oliko ne sittenkin entisiä KY:n tiloja. On tietysti hyvä, jos siellä Dipolissa ei jatkossa kaikkien johtoportaan jäsenten tarvitse istua ihan koko ajan kopeissaan tai avokonttoreisakaan kylki kyljessä. Johan siinä paikoillaan liian pitkään ollesa voivat kaikki jäsenet lopulta puutua.
Liika istuminen ei kuulema ole terveydelle hyväksi. Tiiviimpi oli tunnelma opiskeluaikoinani, myöhemmmin jossain seminaareissa tai joitakin vuosia sitten, siellä kerran käydessäni. Saa nähdä, mitä monen opiskelijan kammoaman lainasalkun korostamminen valtiovallan taholta saa aikaan muuttuvilla markinoila.
Toivottavasti Dipoli saadaan jatkossa Aalto-yliopiston johtoa varten kunnostammalla entistä oivallisempaan kuntoon. Vaihdetaanko talon sisätilojen vanhat, haaleat puupanelit jalopuisiin vai kivipintoihin? Joku sanoi, että ainakin pinnoiltaan ryppyisistä viisikymppisistä on nyt syytäkin päästä eroon. Ikkunoissakin riittää tietty töitä. Aallon saneerauksissa on sisustajille annettu kuulemma ihan kiitettävästi valtaa.
Mitenköhän suuri mahtaa olla Dipolin korjausbudjetti kokonaisuus ja kuka sen maksaa? Meneekö tuo kaikki talous- ja opetusministeriön, vai Senaatti-kiinteistöjen piikkiiin?
Voisin kuvitella, että maamme yritysjohtajat hermostuvat, jos hallitus onnistuu toimillaan laskemaan mm. kandien ja maistereiden osaamisen tasoa. Mitä mahtaisivatkaan siitä sanoa Fortumin, Koneen, Neste Oil’in, Nokian ja Sammon johtajat?
Toisaalta, pitäisi ehkä toisaalta kysyä, missä kaikki vain ”jotakin suorittaneet” saisivat aikaan kaikkein vähiten vahinkoa? Joku tohelo voi valtion tai kunnankin leivissä saada aikaan vielä isompia vahinkoja kuin yrityksissä.
Jokainen työ, joka kannattaa tehdä, kannattaa mielestäni tehdä kunnolla. Maan hiljaiset pyrkivät usein juuri tuohon. He ovat kuin eräs tuntemani teknikko, arvostamani ammattimies, joka (onneksi) kysyi usein uudet piirustukset tai suunnitelmat nähtyään, varmistaen: ”tehdäänkö niin kuin herrat (tohtorit?) ovat suunnitelleet, vai siten kuin hyvä tulee?”
Todellinen osaamisen taso ei valitettavasti aina käy ilmi edes suoritetun tutkinnon tasosta. Yliopistojen leikkaukset ja jo jonkin aikaa jatkunut nykylinjaus, eli määrän painottaminen laadun kustannuksella, voivat pahentaa tilannetta aika paljon.
Montako prosenttia tuo 1200 henkeä on kokonaisvahvuudesta? Entä henkilöbudjetista?
Eikö yliopistosäästöt olisi voitu tehdä kaikkia koskevan, saksalaisen ”Kurzarbeit”-mallin mukaan (ks. ”yle.fi/uutiset/neljan_maan_vinkit__nain_ruotsi_saksa_britannia_ja_espanja_paasivat_talouskasvuun/8730502”), eli työajan ja palkan tilapäisen säädön avulla (kunkin tutkimusryhmän säästötarpeen mukaan), jonka tyyppistä ratkaisua nähdäkseni myös moni professorikin Hesarin mukaan kannatti (ks. HS/13.3.2016, sivut C1-C5). Silloin karsiutuisivat joukosta ainakin ne, joille työssä tärkein asia on palkan suuruus, ja jäljelle jäisivät ne, joille tutkimus ja opetus ovat tärkeämpiä kuin pelkkä raha.
Tulosohjattu yliopisto, on minunkin mielestä Suomeen, Eurooppaan tai muuallekaan kovin huonosti sopiva malli. Yliopistojen tutkimustulokset vaikuttavat niin pitkän ajan kuluessa, että niiden arviointi pitäisi tehdä vasta vähintään vuosikymmenen, tai useamman päästä. Käsittääkseni nykyisin on mittausta ja arviointia tehty vain muutaman viimeisimmän vuoden julkaisutuotannon MÄÄRÄN (ei laadun tai vaikuttavuuden) perusteella.
Jotta asian merkitys ja ongelma tulisi kaikille selväksi, vertaan periaatetta (kuviteltuun) tapaan, jossa Michelin-ravintoloiden tähdet myönnettäisiin yksinomaan tuotetun ruoan MÄÄRÄN mukaan. Michelin -tähden ravintoloita on Suomessa nykyisin vain neljä, niistä kaikki ovat Helsingissä. Asian merkitystä voisivat ehkä pohtia seuraavalla yhteisellä lounaalla esimerkiksi Kaisa ja Cai-Göran.
Jos jostain pitää karsia, olisi samalla myös vakavasti syytä miettiä sitä, miksi saman alan korkeinta opetusta pitää Suomessa antaa niin kovin monessa eri paikassa? Onko tässä käytössä vanha roomalainen ’hajoita-ja-hallitse’-periaate?
Ohessa kysymyssarja, johon toivon yhtä, oudon kokonaisuuden selittävää vastausta (tai edes valistunutta arvausta):
1) Miksi Dipolin kineettinen Käpyveistos, Reijo Perkon ja Heikki Koivikon teos, on pakattu kuljetusta kestävään suojamuoviin, eli ns. kuljetusmuoviin?
2) Miksi Aallon johtoportaan jäsenistä ei tiettävästi kukaan tunnusta käyneensä vuoden 2014 tai 2015 aikana Devonin Ilfracombessa?
4) Pitääkö todella paikkansa huhu, jonka mukaan Damien Hirst olisi nähty Otaniemessä viime syksynä, joskus loka-marraskuussa, sekä Tommi Toijan kanssa, edelliskertaa pettyneemmän oloisena sieltä lähtiessään, äskettäin helmikuussa?