Yleiskaava
Kokouksen ainoa aihe on yleiskaava. Siitä ei päätetä tässä kokouksessa vaan yleiskaava on sovittu pidettäväksi pöydälle marraskuun 3. päivään saakka, jolloin lautakunta päättää asiasta.
Lautakunnalle jaettu aineisto on niin mittava, että en ehdi siihen perehtymään syvällisesti ennen tiistaita, mutta silloinhan me saamme siitä kunnollisen esittely.
Yleiskaavan tähtäin on vuodessa 2050. Se on mitoitettu niin, että Helsingin seudun asukasluvun on oletettu kasvavan 600 000 hengellä ja Helsingin kaupungin tämänhetkisten rajojen sisällä asuvien määrä 260 000 hengellä. Väestönkasvun oletetaan siis hidastuvan sekä Helsingissä että Helsingin seudulla viime vuosien kasvuvauhdista.
Julkisuudessa on sanottu Helsingin valinneen tarjolla olevista kasvuennusteista korkeimman. Helsingin osalta nämä kasvuennusteet ovat vähän samanlaisia kuin se, jos minä yrittäisin ennustaa, kuinka pitkän pyörälenkin teen huomenna. Kyse ei ole ennustamisesta vaan päättämisestä. Jokseenkin kaikki, mitä Helsingissä kaavoitetaan, myös rakennetaan. Vähän jää tilaa kuitenkin myös ennustamiselle. Asumisväljyydestä kaupunki ei voi päättää.
Seudullisessa väkiluvussa on jo vähän ennustamistakin. Kehyskunnissa läheskään kaikki kaavoitetut asunnot eivät toteudu.
Helsinki on joka tapauksessa päättämässä, että se ottaa seudun väkiluvun kasvusta 260 000 henkeä. Tiiviisti rakennettu kaupunki säästää luontoa enemmän kuin saman asukasmäärän ripottelu hajanaisesti sinne tänne. Siksi Helsingin kannattaa ottaa vaikkapa tuo 260 000 asukasta aivan siitä riippumatta, onko seudun asukasluvun kasvu 400 000 vain 600 000 asukasta.
Yleiskaavaluonnoksesta on tullut yli tuhat mielipidettä. Jos ne laskee yhteen, havaitaan, että yleiskaavassa rakentamiseen osoitettuja alueita kaikkia on joku vastustanut.
Radikaalein asuinrakentamisen vähentämisehdotus tuli Kauppakamarilta, joka ilmoitti vastustavansa moottoriteiden muuttamista kaupunkibulevardeiksi. Siinä meni asunto 80 000 asukkaalta.
Kauppakamarin perustelu oli kummallinen. Jos Helsingin ulkopuolelta ei pääse riittävän nopeasti autolla keskustaan, keskustan kaupat näivettyvät. Entä ne 80 000 asukasta, jotka tulevat asumaan keskustaan vievien pikaratikkareittien varrella? Heillehän keskusta on luonteva suunta ostosmatkalle. Kyllä he muutaman autoilevan nurmijärveläisen korvaavat.
Moottoriteistä bulevardeja
Suurin maankäytöllinen muutos koskee todellakin moottoriteiden muuttamista kaupunkibulevardeiksi Kehä I:n sisäpuolella. Moottoritiet melualueineen vievät aivan tolkuttomasti tilaa. Kun ne muutetaan kaduiksi, joiden äärellä asutaan, saadaan valtavasti rakennusoikeutta. Kaupunkibulevardille kuuluu pikaratikka, joten nämä asunnot tulevat olevaan saavutettavuudeltaan erinomaisia.
Matka Kehä I:ltä keskustaan pitenee muutamalla minuutilla, mutta vastaavasti niiden 80 000 asukkaan matka-ajat lyhenevät verrattuna vaihtoehtoon ripotella heidät sinne tänne kauas kaupungista.
Toinen merkittävä uusi alue asumiseen saadaan Malmin lentokentästä, joka melualueineen on yli kolmen neliökilometrin suuruinen.
Yleiskaava tiivistää kaupunkirakennetta selvästi. Tämä merkitsee myös, että liikenne ei voi perustua tilasyöppöihin henkilöautoihin niin kuin tähän asti. Paljon pitää panostaa joukkoliikenteeseen. Yleiskaavan mukaan Helsingin liikenne perustuu vuonna 2050 suurelta osin pikaraitikoihin. Se on suuri investointi, mutta välttämätön.
Laitan tähän kuvan joukkoliikennekartasta. Kuvasta saa isomman napauttamalla hiirellä.
Tulen tällä blogilla käsittelemään yleiskaavaa useassa kirjoituksessa.
Pakolaisia jos virtaa tähän malliin ja vaikka vain osa otetaan, niin perässä tulevien perheiden kanssa vievät kaikki Helsingin sosiaalisin perustein jaettavat asunnot.
Suurimmasta osasta tullee entiseen malliin asunnottomia yksinhuoltajia ainakin siksi ajaksi, että saavat kunnn asunnon. Helsinkiin pyrkivien suomalaisten ei kannata edes yrittää saada näitä asuntoja. Ellei sitten satu saamaan maahanmuuttajilta yli jäänyttä ensimmäistä asuntoa, jota vuokraavat pimeästi (ei nyt kaikki, mutta osa).
Mitähän tuolle keksittäisiin?
Hädässä olevia pitää auttaa, mutta porsaanreiät myös syytä tukkia.
Yleiskaavan iso heikkous on satamapolitiikka. Vuosaareen tulisi kaavoittaa matkustaterminaali, jotta keskustaa ja asuntoalueita rasittava autolauttojen purku- ja täyttöliikenne saadaan pois keskustan ahtaista satamista. Käytännösä Länsiterminaalin liikenne tulee estämään myös Länsiväylän bulevardisontitavoitteet.
Vaikka asunkin kehän takana ja joudun silloin tällöin työasioissa ajamaan keskustaan, niin kannatan kaupunkibulevardeja. Erityisesti yksin työmatkojen ajelu keskustaan autolla on jokseenkin älytöntä kokonaisuuden kannalta.
Sen sijaan en usko pikaraitiotiehen. Rakentaminen on kallista, käyttö jäykkää, vaatii ilmajohdot ja raitiotie tarvitsee käytännössä oman kaistansa johtaen tehottomaan maankäyttöön. Lisäksi pikaratikka vaatii satoja matkustajia vaunuunsa ollakseen tehokas. Paljon fiksumpaa on satsata sähköbusseihin, jotka voivat käyttää jo olemassa olevaa katuverkostoa (alhainen investointitarve), vuoroväli ja verkosto saadaan paljon tiheämmäksi kun matkustajia per vaunu on 20-50.
Maankäytön kannalta pikaratikka on siis ristiriidassa kaupunkibulevardien perustelujen kanssa.
= juuttuvat samoihin ruuhkiin autojen kanssa.
Lisäksi bussi on onnettoman pieni. Nyt puhutaan aika suurista matkustajamääristä. Tarkoituksena on tuoda Helsinkii 45 metriä pitkiä ratikoita. Mutta kyllä. Sähköbusseja tulee myös täydentämään ratikoiden runkoverkkoa. Jos Helsinki saisi yksin päättää, maaseudulta tulevat bussit pitäisi myös vaihtaa saastuttavista dieseleistä johonkin ihmisystävällisempään.
Ei kai mikään estä Helsinkiä määräämään Low Emission Zonen kaupungin rajojen sisäpuolelle?
Korkeintaasn lainsäädäntö on esteenä.
Kaupunkibulevardit vaativat nykyisen liikennekonseptin muutosta. Dieselbussit ja nasterenkaat tekevät rakentamisen bulevardien varrelle hyvin kalliiksi ja kaupunkikuvasta tulee helposti bunkkerinomainen kun pyritään suojautumaan liikenteen haitoilta. Jos bulevardit tehdään nyt, niistä on vaikea saada myöhemmin viihtyisiä kun Suomi normaalilla 10-20 vuoden viiveellä seuraa liikenteen kehitystä muualla.
Itse asiassa Helsingissä on jo Ympäristövyöhyke, jossa päästöjä on rajoitettu.
Ei muuta kuin linja-autolla ajo kielletty -liikennemerkit katujen varsille ja lisäkilpi ”ei koske sähköbusseja”.
Onhan nytkin varattu parkkipaikkoja sähköautoille.
On olemassa Helsingin päättäjät ja autokauppiaat. Näiden orgaanien diilit ovat näkymättömiä, mutta tulevat näkyviin toteutetussa kaavassa.
Onko em. joukkoliikennekartan pikaraitioverkon investoinnille olemassa hintalappua?
Parkkimaksu voi olla vähäpäästöisille autoille pienempi. Jos kaupungin katujen käytöstä ei saa kerätä tietullia, voitaisiin järjestää sisääntuloväylien päähän ajo ”pysäköintialueen” läpi… 😉
Laki on siitä jännä juttu, että lakia voidaan muuttaa ja uusiakin säätää. Lain säätämisessä menee nykyisten sääntöjen mukaan alle viikko.
1. käsittely, lepäämään jättäminen, 2. käsittely ja presidentin esittely. Mutta tämänhän sinä vanhana säätäjänä jo tiesit.
Kaupunkibulevardien ja raidejokereiden varsinainen tarkoitus on, että niiden varjolla saadaan vallattua viheralueiden varsilta uusia alueita rakentamiseen. Kaupunkilaisten kannattaakin olla tarkkana, mille alueille ja miten näitä bulevardeja ja uusia asuinalueita tulevaisuudessa kaavoihin piirrellään.
Kyllä kaupungissa matkustajasatama pitää olla. Noi asiat on ratkaistavissa.
Karkeita hinta-arvioita: Maanpäällinen rata 7,5 miljoonaa euroa/km ja sitten jos joudutaan rakentamaan tunneleita tai siltoja, niin tunnelirata 30 Meur/km + asemat 50 Meur/kpl (perustuu Länsimetron jatkeen hankesuunnitelman kustannusarvioon), sillat noin 8000 eur/m 2-raiteiselle radalle.
Kaupungin kasvuennusteissa ei tosiaan kyse ole ennustamisesta, vaan päättämisestä. Kaupunginvaltuuston tulisi päättää, että Helsingin viheralueita ja merenrantoja ei rakenneta täyteen asuntoja, ja että kaupungin perinteikkäitä golfkenttiä ja pienlentokenttiä ei alisteta rakentamiselle. Asuntopula ei asuntoja rakentamalla lopu, kuten palstanpitäjäkin toteaa.
Minne jäivät viheralueet? Ja mitä siinä tapauksessa tehdään jos valtio peruu suunnitelmansa lakkauttaa Malmin lentokenttä?
80.000 asukasta bulevardien varrella on vähän verrattuna Espon ja Vantaan asukasmäärään. Fakta on että jos Helsingin yleiskaavasuunnitelmat kaatuvat, asuu Espoossa ja Vantaala pian enemmän ihmisiä kuin Helsingissä.
Valtio on kai pannut sinetin Malmin lentokentälle. Sillä ei myöskään ole siellä enää omistuksessaan mitään, eikä toisen maalle saa vieläkään rakentaa.
Suomen jhallitus päättää sen käytöstä.
Kai?
Hallitus voi joihinkin ”poikkeusoloihin” vedoten perua kentästä luopumisen ja jatkaa vuokra-aikaa vaikka 50 vuodella.
Kaupunkibulevardeista ei ole asuntotilanteeseen kovin paljon apua jos 100 metriä niistä sivussa oleviin viheralueisiin ei saa koskea.
Suomeen ei olla ottamassa 600 000 pakolaista, ei tässä väestönkasvusta siitä ole kysymys. Suhteellisuudentaju.
Ei kaupunki voi päättää, että muuttaako asuntoihin joku tai ylipäätään, että rakentaako joku edes kaavoitetuille tonteille.
Jos hinnat pysyvät korkealla vaikka tarjontaa lisätään kertoo se siitä, että kaavoitus ja rakentaminen ainoastaan vastaavat kysyntään joka on olemassa riippumatta kaavoituksesta.
Jep, ja risteilijäsatama. Nykyisin vain keskustasatamien kautta kulkee aivan liikaa autoja ja rekkoja, jotka haittaavat asumista sekä ruuhkauttavat keskustaa ja ulosmenoväyliä.
Tunnelit ja sillat varmaan OK, mutta jos lähdetään siitä, että se bulevardi joka tapauksessa tehdään, niin se erotus, joka syntyy siitä että 7-8 m levyinen kaistaosuus päällystetään asvaltilla / päällystetään kiskoilla ja nurmikolla ja ajolangoitetaan, on todennäköisesti aika paljon vähemmän kuin 7,5 Me/km. Uskaltaisin väittää, että kun katu kuitenkin myllätään eikä tule putki- ja johtosiirtoja eikä kovin paljon vaihteitakaan, eli nuo kalliit jäävät pois, niin se erotus on luokkaa 4 Me/km.
Valitettavasti ei ihan näinkään.
Virallinen arvio tälle vuodelle lie 50 000 turvapaikanhakijaa. Jos tahti jatkuu vakaana siten kuten se elokuussa alkoi, tuo merkitsee 10 000 / kuukausi eli 120 000 / vuosi alkaen v 2016.
Tähän mennessä turvapaikanhakijoista noin puolet ovat jääneet maahan eri perustein myönnettävin oleskeluluvin. Perheenyhdistämisten myötä yhden oleskeluluvan saaneen luo tulee saksalaisen virallisen arvion mukaan 4–8 perheenjäsentä.
Jos arvioimme maahan jääviksi 5 000 henkeä kuussa ja varovaisesti 20 000 perheenjäsentä, saadaan 25 000 henkeä kuussa ja 300 000 yhdessä vuodessa.
Tuo kauppakamarin lausunto yleiskaavasta kertoo osaltaan karua kieltään suomalaisten yritysjohtajien kyvystä reagoida ympäröivän maailman muuttuviin trendeihin. Ei ihme, että Suomen taloudella menee huonosti eikä Suomessa pystytä edes kotimarkkinoilla kilpailemaan ulkomaisten firmojen kanssa, jos yrityksissä eletään menneisyydessä
Kyynisempi voisi arvella kauppakamarin mielipiteen taustalla olevan huoli yritysjohtajien oman työmatkan sujuvuudesta omalla autolla eikä niinkään yritysten edusta.
”Asumisväljyydestä kaupunki ei voi päättää.” Huolestuttava näkemys kaupunkisuunnittelulautakunnan jäseneltä. Ovatko vihreät tosissaan asettuneet slummien rakentajaksi kuten väestötavoite- ym. kannoista on pääteltävissä ?!?
En nyt oikein ymmärtänyt. Voimme päättää siitä, kuinka suuri talo tontille tulee ja vähän siitäkin, kuinka suuria asuntoja siellä on, mutta emme voi päättää siitä, asuuko näin syntyneessä 60 neliön asunnossa, yksi kaksi vai kentien viisi henkeä.
Joukkoliikennekartassa on viisaasti kuvattu raideverkolle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Aika näyttää, miten pikaraitioverkko käytännössä laajenee ja toimii. Olen varma, että nykyiseen visioon sen laajuudesta joudutaan toiminnallisista syistä tekemään tarkistuksia.
Käytännössä jatkossa tehdään kustakin ajankohtaisesta laajennushankkeesta oma hankearviointinsa. Siinä saadaan otettua huomioon jo tehtyjen investointien vaikutukset verkon taloudellisuuteen ja toimivuuteen.
Joka tapauksessa yleiskaavan pyrkimys tiivistää kaupunkirakennetta ja korostaa joukkoliikenteen merkittävää osuutta sen mahdollistamiseksi on tervetullut realisoitu visio suunnitelmatasolla.
Sellainen näkökulma vain että Helsingin ulkopuolella Suomessa on 4 miljoonaa ihmistä, mutta Helsingin ulkopuolella Itämeren alueella on 100 miljoonaa ihmistä, joilla potentiaalisesti voisi olla liiketoiminnallisia tai matkailuintressejä Suomessa, johon Helsinki on portti.
Mikä painoarvo laitetaan Helsingin saavutettavuudelle ja houkuttavuudelle kansainvälisesti pitkän tähtäimen kaavoituksessa ja strategiassa? Tähän luonnollisesti kytkeytyy meriliikenne (rahti+matkustaja), junayhteydet, lentoyhteydet ja multimodaaliyhteydet Baltiaan, Ruotsiin, pohjoiseen arktiselle alueelle sekä itään.
Tämä on ihan yhtä tärkeää kuin Helsingin viihtyvyys ja toimivuus asukkaiden ja työssäkäyvien kannalta.
”ympäröivän maailman muuttuviin trendeihin”
Ja mitäköhän nämä muuttuvat trendit sitten ovat? Ja minkä ympäröivän maailman? Puna(viher)vuoren kaupunginosamaailmankaikkeuden?
Minusta uuden yleiskaavan yksi suuri heikkous on yhä jatkuva loma-asuminen ja palstaviljely kantakaupungin parhailla laajenemisalueilla.
Esimerkiksi Kumpulanlaakso, Vallilanlaakso ja Ruskeasuo olisikin uudessa yleiskaavassa syytä kaavoittaa erittäin tiheällä kantakaupunkimaisella rakennustiheydellä. Ne ovat aivan liian arvokkaita alueita palstaviljelyyn. Multaa voi kuokkia syrjemmälläkin.
Kumpulan ja Käpylän kohdalla esityksessä puhutaan ”kyläkaupungista”. Siis maaseutumainen kylä halutaan tuoda keskelle kantakaupunkia ja kantakaupunki toisaalta levittää mm. Vartiosaareen. Niin epä-älyllistä, että vihreiden edustajan täytyy kannattaa tuollaista.
Selvittääkö muuten työn tilaaja (liikennelaitos,kaupunki…) sitä kuinka kannattavia nämä valtavat liikennehankkeet ovat niitä tekeville urakoitsijoille? Eli saadaanko tiedot urakoitsijoiden todellisista toteutuneista kustannuksista jälkilaskelmien tekemiseksi?
OS: ”Helsinki on joka tapauksessa päättämässä, että se ottaa seudun väkiluvun kasvusta 260 000 henkeä. Tiiviisti rakennettu kaupunki säästää luontoa enemmän kuin saman asukasmäärän ripottelu hajanaisesti sinne tänne.”
Eikö kaupunginvaltuutetun, jos kenen, kannattaisi pyrkiä säästämään kaupunkia?
Lähiluonnolla on myös kaupungissa oma arvonsa, kun siitä voi yleensä nauttia moni (ja usein!). Tietoisuus jossain kaukana sijaitsevan luontokohteen suojelusta voi toki olla tärkeää ja lämmittää/rauhoittaa jonkun mieltä, mutta suurempi henkilökohtainen merkitys on nähdäkseni monelle juuri tuolla lähiluonnolla.
Eivätkö ihmiset päätä pääsääntöisesti ihan itse siitä minne muuttavat?
Prosentuaalisesti tuo 260 000 henkeä jaettuna 35 seuraavan vuoden osalle, eli keskimäärin noin prosentin luokkaa oleva vuotuinen kasvu, ei jostain kumman syystä kuulosta kovinkaan pahalta, mutta onhan se toisaalta keskimäärin yli 7 400 uutta asukasta joka vuosi, mikä jo tuntuu, ainakin heitä liikaa keskitettäessä.
Rakentamisen keskittäminen saa helposti aikaan tungosta, mm. päiväkodeissa, kouluissa, terveyskeskuksissa ja muuallakin, kuten Lauttasaaressakin on huomattu. Tungoksessa, joka voi puristaa ilmat keuhkoista, pitää välillä päästä vetämään henkeä …
Hei Ode, juuri noiden päätösten sisällöllä vaikutetaan asumisväljyyteen. Tuotannon keskikoko-ja huoneistojakautuma-ohjaus sekä asuntotuotanto-ohjelmissa että kaavamääräyksissä vaikuttavat nimenomaan asumisväljyyden kehitykseen. Asuntotarjonta ja sen rakenne ja markkinat yhdessä vaikuttavat ihmisten valintoihin ja sitä kautta myös asumisväljyyteen ratkaisevasti. Slummeja syntyy yhteiskunnissa, joista julkisvallan ohjaus puuttuu tai on heikkoa.
Miten päin asuntojen keskikoon sääntely vaikuttaa asumisväljyyteen? Asutaanko perheasunnoissa ahtaammin vai väljemmin kuin yksiöissä ja kaksioissa?
Ei sellaista voi mitenkään selvittää, kun ne ovat liikesalaisuuksia. Ei HSL:kään tiedä, mitä bussiliikenne oikeasti maksaa, tietävät vain mitä he siitä firmoille maksavat.
Mutta ratikkapuolella asia on sikäli helpompi, että HKL:llä on oma ratatuotanto. Hiljaisina vuosina kaikki tehdään itse. Omat kustannukset ovat tietysti tiedossa.
Vilkkaina vuosina osa urakoista kilpailutetaan, ja kun oma hintataso on tiedossa, voidaan tietysti verrata urakkatarjouksiin ja nähdä, ovatko ne kilpailukykyisiä. Urakoissa hinnat vaihtelevat aika hurjasti, muistelen Mannerheimintieltä kiskonvaihtourakkaa, josta saatiin kolme tarjousta, 1 Me, 2 Me ja 3 Me. Sikäli huolesi on validi.
Tätä olisi kai syytä verrata vaihtoehtoisiin kustannuksiin. Lienee aika turvallista sanoa, että pikaraitioteiden hintalappu on pieni murto-osa verrattuna yksityisautoilun varaan perustuvaan liikenteeseen.
Yksi pysäköintipaikka pysäköintilaitoksessa maksanee noin 50000 euroa. Jos helsingin seudulle tuleville 600000 uudelle asukkaalle rakennettaisiin esimerkiksi 200000 uutta pysäköintilaitospaikkaa, hintalappu olisi 10 miljardia euroa pelkistä parkkihalleista. Entä millaiset tieinvestoinnit pitäisi tehdä, jos helsingin seudulla pyörisi satojatuhansia autoja nykyistä enemmän… Pelkästään yhden moottoritien liittymän myllääminen maksaa noin 100 miljoonaa euroa.
Kaupunki on lisäksi sitä viihtyisämpi, mitä vähemmän on autoja.
Yksi auto tarvitsee ainakin kaksi pysäköintipaikkaa. Toinen kotona, toinen töissä. Kolmas vielä kaupassa, mutta tämä kolmas ei ole kokonainen.
Niin jos autolla kuljetaan aina töihin. Mutta jos autoa käytetään vain kauppakassina ja vapaa-ajan matkoihin niin tarvitsee vain yhden parkkipaikan.
Lähiluonnon arvottaminen on vaikeaa, mutta se lienee selvää, että lähiluonto on lähiluontona arvokkainta lähellä. Mitään laskukaavaa lähiluonnon arvottamiselle ei ole, mutta mitä useammalle se on lähiluontoa, sitä useammalle se on arvokasta. Siksi onkin väärin rinnastaa Helsingin kaupunkiluontoa muualla sijaitsevaan luontoon hehtaari hehtaarilta. Kyllä helsinkiläisen luonnon virkistyskäyttö (-ja -arvo) on suurempi kuin sellaisen luonnon, jossa kukaan ei käy, Berkeleyn havaitsemista koskeva ontologinen huomio todistettuna.
Kaupunkibulevardeista sen verran, että edelleenkään kaikkia nurmijärveläisiä, pornaislaisia, tuusulalaisia, vihtiläisiä ja porvoolaisia ei saada siirtymään metron käyttäjiksi, eikä muuttamaan Helsinkiin.
Tämä pätee esikaupunkikontekstissa. Kantakaupungin kadunvarsipysäköinnissä yksi paikka palvelee kaikissa kolmessa käyttötarkoituksessa ja käyttöaste on varsin korkea. USA:ssa suurin osa työmatkoista tehdään esikaupungista esikaupunkiin, seuraavaksi eniten kantakaupungin sisällä; esikaupungin ja kantakaupungin välinen työmatkaliikenne on huomattavasti pienempää, vielä niin, että kaupungista esikaupunkiin suuntautuva kasvaa ja voi hyvin mennä pian ohi perinteisestä esikaupungista kaupunkiin suuntautuvasta työmatkaliikenteestä. Ehkä Suomessakin voisi vähentää investointeja perinteiseen esikaupungista kaupunkiin suuntautuvaan työmatkaliikenteeseen ja pyrkiä rakentamaan lisää kaupunkia ja edistämään kantakaupungin sisäistä työmatkaliikennettä. Tämä on myös se osa liikenteestä, jossa julkinen liikenne voittaa kilpailussa henkilöautolle.
Äärimmäisen surullista, että vihreät ovat myymässä arvonsa eli puoltavat kaupunkibulevardeja ja 100-vuotiaan Keskuspuiston uhraamista gryndereille.
Kun asukkaita tulee lisää, tarvitaan viher- ja virkistysalueitakin lisää. Keskuspuisto on jo nyt kovalla käytöllä. Mitä tapahtuu kun se uhrataan rakentamiseen esim. kehä ykkösen ja Hakamäentien risteyksen välillä ja rakentaminen ulottuu jopa 200m metsäluonnon sisään?
Kaupunkibulevardi on myös asumisviihtyvyyden kannalta kestämätön ajatus. Juuri äskettäin uutisoitiin, että Manskulla olevaa rakennusta ei saa muuttaa asunnoiksi liikennemelun takia. Nyt ollaan ehdoin tahdoin luomassa samanlaista miljöötä sisääntuloväylän varteen. Miljöötä, jossa liikenne junnaa ja jumittaa neljääkymppiä, pakokaasut seisovat ja ihmiset joutuvat asumaan liikenteen keskellä. Käsi sydämelle, Soininvaara: oletko pyöräillyt Keskuspuistossa? Jos olet, olet varmaan noteerannut työmatkapyöräilijöiden suuren määrän. Oletko verrannut sitä Manskua pitkin työmatkapyöräilijöiden määrään? Niinpä. Ihminen valitsee luontaisesti sen miellyttävämmän ympäristön.
Asuntoja tarvitaan, kyllä. Mutta miksi ei rakenneta vielä enemmän ylöspäin sen sijasta, että tuhotaan kaupunkilaisten aarre eli arvokas Keskuspuisto. Kumma, että päättäjät eivät ymmärrä puiston arvoa, vaikka esim. hotelli Haagan aasialaisvieraat parveilevat aina kesäisin Keskuspuiston laidalla aarrettamme ihailemassa. Keskuspuisto voisi olla myös matkailuvaltti. Kumma, että suurkaupunki new Yorkissa ei olla annettu sikäläista Keskuspuistoa gryndereille? Vai kuinka?
Paljonko olet henkilökohtaisesti valmis tuhoamaan Keskuspuistoa? Eivätkö sen luonto- ja virkistysarvot paina vaakakupissa mitään? Kun se tuhotaan, sitä ei saada koskaan takaisin.
Mannerheimintien talon olisi saanut muuttaa asuintaloksi, jos se olisi remontoitu sellaiseksi, mutta hakija piti sitä liian kalliina.
Keskuspuistosta otetaan kapea kaistale liikennemelualuetta Hämeenlinnan väylän varrelta. Tämä melumuuri parantaa keskuspuistoa. Vähän riideltävää jää siitä, kuinka leveä tuo rakentamiseen farattu alue on. Mei8dän mielestämme yksi kortteli riittää.
Mannerheimintien varrelle on vastikään rakennettu Folkhälsanin asuintaloja, eikä niissä ole valitettu melusta. Talo osataan tehdä sellasieksi, ettei ääni tule sisälle.
Sairas ajatus rakentaa asuntoja melumuuriksi puistossa kulkijoille. Eli ihmiset pannaan asumaan pienhiukkasten ja melun keskelle ja ajatellaan sen olevan viihtyisää kaupunkiasumista. Koko kaupunkibulevardiajatus ei kestä kriittistä tarkastelua. Mutta bulevardiuskovaisten päätä ei käännä mikään. Esimerkiksi kaupungin tilaama selvitys kaupunkibulevardien terveys- ja ympäristöhaitoista on vaiettu kuoliaaksi kun se ei sovi ideologiaan.
Itse olen ajatellut samoin, että meluvallin myötä – johon saataisiin lisäksi uusia helsinkiläisiä ja siten myös lisää keskuspuistoa oikeasti käyttäviä (eikä vain sen läpi sykkiviä) – Keskuspuistosta tulisi paljon viihtyisämpi ja houkuttelevampi.
Tällä hetkellä se ei ole kumpaakaan.
Nykyäänhän jos helsinkiläinen haluaisi metsässä viihtyä niin Keskuspuisto on melkeinpä vihoviimeinen vaihtoehto siihen hommaan.
Täysin ylimitoitetulla reitistöllä ja lukuisilla tieväylillä pXXXXn päreiksi pilkottu pusikko jonka hallitseva äänimaisema on liikennemelu. Ei kiitos.
Tämä myyttinen yhtäjaksoinen reitti Töölönlahdelta Suomen Lappiin voitaisiin kyllä haluttaessa toteuttaa, mutta ennen sitä tällaisesta utopiasta ollaan kyllä aika helvetin kaukana.
Pieni kertaus niille jotka eivät saa palautetuksi mieleen mitä tarkoitan:
Helsinginkatu
Nordenskiöldinkatu
Hakamäentie
JUNARATA
Metsäläntie
Pirkkolantie
KEHÄ 1
Elontie (vanha ajotie joka muutettu kevyelle liikenteelle)
Ylästöntie
KEHÄ 3
Ja tämän jälkeen pitäisi vielä ylittää/alittaa:
HÄMEENLINNANVÄYLÄ
KEHÄRATA
***
Frendi asusti jonkun vuoden Leppävaaran uusissa kerrostaloissa jotka ovat junanradan naapureina. Ulkoa ei kuulunut pihaustakaan.
Muistan olleeni havainnostani positiivisesti järkyttynyt.
***
Yksi korttelirivi – tai kaksi puolikasta – piisaisi kyllä minullekin. Luultavasti tuo 200 metrin kavennus on merkitty prujuihin juurikin nimbyjen aktivoimiseksi, että saadaan koko hanke näyttämään mahdollisimman negatiiviselta.
Keskuspuiston puutaloalueilla asuu paljon päättäjiä joista on nastaa nostalgisoida ja autoilla landella, mutta kuitenkin kivasti vielä kehä III:n – tai jopa ykkösen – sisäpuolella.
***
Olisipa eri mahtavaa jos palstalla kommentoivat täystyrmääjät vaivautuisivat samalla esittämään vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja niille helsinkiläisille jotka eivät voi asua jatkossa esimerkiksi Keskuspuiston vieressä koska X, Y ja Z?
Rakentamiskäyttöön Hämeenlinnan väylän varrelta otettava alue on ollut pääosin peltoa vielä 1960-70-luvuilla, eikä se vielä tänä päivänäkään ole metsäluontoa, kuten aiemmassa kommentissa väitettiin. Tuon aikaisemman peltoalueen rakentaminen tuskin vähentää keskuspuiston virkistysarvoja kovinkaan paljon, jos rakentaminen rajoittuu esim. 100 m päähän nykyisestä tiealueesta. Tällöin rakentamisen alle jää lähinnä pusikoitunutta melualuetta. Tuohon tien varteen tuskin kukaan varta vasten menee virkistäytymään.
Sen sijaan nuo alueet, jotka ovat vanhaa metsää, voisi jättää rauhaan, erityisesti Pirkkolan urheilupuiston kohdalla, missä Keskuspuisto on erityisen kapea. Rakentaminen voisi rajoittua tuossa kohtaa Hämeenlinnanväylän länsipuolelle.
Millä tavalla vihreät ovat myyneet arvonsa puoltamalla kaupunkibulevardeja? Vihreät ei ole tietääkseni koskaan ollut autopuolue.
Kielletään autoliikenne bulevardeilla niin ongelma on poistunut.
Koska autopuolue.
2050 vuonna on jo pitkään oltu automatisoidussa liikenteessä, jossa joukkoliikenne hoituu kulloinkin sopivan kokoisten sähköisten ”bussien” so. kuljettimien tai vaakahissien liikenteenä. Nämä keräilevät ja kuljettavat matkustajia joustavasti ja ilman raiteita. Parkkipaikat on otettu suurelta osin muuhun käyttöön, vain fanaattisimmat haluavat satsata oman auton omistamiseen, semminkin, kun hullullakaan ei tulisi mieleen päästää ihmiskuskia liikenteeseen eikä se olisi automatisoidussa liikenteessä mahdollistakaan. Pikaraitiovaunuista kerrotaan kyllä historian tunnilla kännyjen ja tablettitietsikoiden kanssa saman aikakauden ilmiönä ja onpa museossa sellaisia nähtävänäkin.