Olen viime kuukaudet pakertanut EVA-pamflettia kaupungistumisesta yhdessä Mikko Särelän kanssa. Nyt se on valmis. Julkistamistilaisuus on keskiviikkona. Välitän tässä EVA:n lähettämän kutsun. Vapaa pääsy, mutta pakollinen ilmoittautuminen.
________________________________
KAUPUNKIEN VOITTO
Suurten kaupunkien kasvu tulee kiihtymään, Suomessa vielä enemmän kuin muualla. Suomen taloudellisen menestyksen kannalta keskeiset kasvavat elinkeinoalat viihtyvät parhaiten suurissa kaupungeissa.
Mitä rakennuspalikoita tarvitaan kaupunkien voittoon?
EVAlla on ilo kutsua Sinut EVA-pamfletin Kaupunkien voitto – Kuusi keinoa vapauttaa kaupunkien kasvu julkistustilaisuuteen
Keskiviikkona 7. lokakuuta klo 16 ‑17.30.
Paikka: Virgin Oil Co. (Kaivopiha, Mannerheimintie 5, Helsinki)
Pamfletin ovat EVAlle kirjoittaneet tietokirjailija, pitkän uran Vihreiden edustajana politiikassa tehnyt Osmo Soininvaara sekä Mikko Särelä, TkT, projektipäällikkö Aalto-yliopistolta.
Teoksen esittelyn jälkeen keskusteluun osallistuvat myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen sekä Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.
Tilaisuus jatkuu viinitarjoilulla.
Lämpimästi tervetuloa!
Matti Apunen
Johtaja
EVA
Julkistustilaisuuteen ilmoittautumiset viimeistään maanantaina 5.10. klo 12:
http://www.eva.fi/kaupunkien-voitto-ilmo/
Lisätietoja: viestintäpäällikkö Henna Hopia,
henna.hopia@eva.fi, +358 45 601 8886
Yksi kysymys, oliko kehäteiden tekeminen oikea ratkaisu kaupunkien kehityksen kannalta?
Minusta näyttää selvältä, että suurkaupungit tarjoavat parhaat mahdollisuudet taloudelliselle toiminnalle ja tiivis kaupunkirakenne tarjoaa tiettyjä etuja suhteesa hajanaisempaan rakenteeseen.
On kuitenknin mielenkiintoinen ja hankala kysymys, miltä osin ja missä määrin suurten kaupunkiseutujen taloudellinen menestys perustuu juuri “kaupunkimaisuuten” ja miltä osin samanlainen taloudellinen menestys on mahdollista saavuttaa myös esikaupunkimaisemmalla rakentamisella? Joku voisi esim. huomauttaa, että Piilakso on hyvin esikaupunkimainen alue.
Oli.
En pääse paikalle, sillä olen matkalla Pohjois-Karjalasa könlniläisystätäväni kanssa.
Mitä tiedätte Lewis Mumfordista?
On ehkä ennenaikasta kysyä mitään ennen pamfletin virallista julkistamista, mutta jo otsikko on mielenkiintoinen. Onko otsikko ehkä jonkinlainen sodan tai tappion julistus maaseudulle? Vai perustuuko kaupunkien voitto / kasvu enemmän väestönkasvulle, kuten tässä blogissa on joskus vihjailtu?
Tuo on erinomaisen hyvä kysymys, lisäksi se on esitetty juuri sopivaan aikaan ja oikealle taholle, esim. Helsingissä viihtyisää ja vehreää kaupunkiympäristöä, ja sen tärkeitä ulkoilu- ja virkistysalueita ymmärtääkseni paljolti betonilla täyttämään ja liikaa tiivistämään (ainakin aiemmin lukemani perusteella) pyrkiville henkilöille!
Uutta pamflettia en tietenkään tunne, mutta jo sen nimi herättää kysymyksiä. “Kaupunkien voitto”, niin mistä? Ettei vain omista asukkaistaan, kuten pahoin pelkään?
Tiivis kivikaupunki on usein talvisin hyytävän kylmä ja lämpiminä kesäpäivinäkin ahdistavan kuuma. Puut, pensaat, puistot, metsiköt ja monet ulkoilualueet, sekä monet vapaat, rakentamattomat kalliot ja merenrannat, sopiva väljyys ja inhimillinen rakennuskorkeus, olkoot jatkossakin kaupunkimme asukkaiden viihtyisyyden takaava tunnusmerkki!
PS. Ohessa vielä kysymys niille, jotka asiasta jotakin teitävät: Minne katosi paikallaan pitkään säilytetty kanto Koivusaaren metroaseman läntisen sisäänkäynnin työmaan luoteisnurkalta (nyt, vast’ikään puretun aitauksen ulkopuolelta)? Saiko se samanlaisen kohtalon kuin Z. Miler’in piirtämä kanto kirjassa “Myyrä kaupungissa”, jossa kannolla oli erityinen merkitys? Tuo lastenkirja voisi (Mumfordin ja monen muun kirjoittajan ohella) olla kuvituksineen ja teksteineen hyvää luettavaa niin Osmolle kuin muutamalle Mikollekin.
Ettei vain olisi kyseessä ns. ‘Pyrrhoksen voitto’?
Piilaakson (Santa Clara County) asukastiheys on 530/km2, se asettuu asukastiheydeltään Turun ja Tampereen väliin.
Väljän asukastiheyden kääntöpuoli on asuntojen järkyttävät hinnat ja liikenneruuhkat.
Asunnon myyntihinnan mediaani Santa Clara Countyssa on $900,000. Mediaani koko Bay Arealla oli $700,000. Yhdysvalloissa käytetään yleisesti nyrkkisääntöä, jonka mukaan vuokraan pitäisi mennä korkeintaan 1/3 tuloista. Piilaaksossa menee helposti puolet vuokraan. Voikin kysyä onko väljä kaavoitus rajoittava tekijä menestyvän kaupungin kasvussa. Kaupungista voisi tulla vielä menestyneempi, jos se kaavoitettaisiin tiiviimmäksi. Piilaakso on San Fransiscon Espoo. Itse San Fransiscossa hinnat ovat vielä kovempia.
http://www.sfgate.com/cars/article/San-Francisco-s-traffic-congestion-is-2nd-worst-6172993.php
http://www.chpc.net/dnld/HousingNeedSANTACLARAdraftFinal070314.pdf
http://priceonomics.com/the-san-francisco-rent-explosion-part-iii/
“Kaupungista voisi tulla vielä menestyneempi, jos se kaavoitettaisiin tiiviimmäksi.”
Joo. Paitsi että ne menestyjät itse tuppaavat keski-ikäistyessään haluamaan omaa tonttia, riittävästi neliöitä ja omaa rauhaa — tai näin ainakin kaupunkitutkija Mari Vaattovaaran ja näiden Hesarin haastattelemien huippuosaajien itsensä mukaan. Eli eihän se nk. luova luokka välttämättä kyllä ole tuosta urbanismista _lähellekään_ yhtä innoissaan kuin Soininvaara ja palstalaisensa…
“asuntojen järkyttävät hinnat ja liikenneruuhkat”
“Itse San Fransiscossa hinnat ovat vielä kovempia”
Niin, eli miten se nyt sitten on? Järkyttävää vai epäjärkyttävää? Hinnat järkyttäviä, mutta tiivimmässä paikassa _vieläkin_ järkyttävämmät — mutta se on ihan ookoo, koska tiivis ja eko ja stadi?
Kaupunkeja ei ole ilman niitä ympäröivää elinvoimaista maaseutua. Pitää olla tasapaino. Tasapaino vain on muuttunut vuosisatojen kuluessa, koska entistä pienempi maaseutuväestö pystyy elättämään entistä suuremman kaupunkilaisväestön.
Täytyy toivoa, että pienilläkin kaupungeilla on tulevaisuutta. Helsinki on pieni kaupunki. Kaupunkimaista asutusta on vain joku kortteli niemen nokassa.
Enemmän olisin kuitenkin huolissani maaseudusta. Iso- ja pienijako hävittivät tiiviit kylät Suomesta, mikä oli fiksua sen aikaisella teknologialla. Tänään koneellinen maatalous liikkuu pitkiäkin matkoja pellolta toiselle. Miten pidämme maaseudun elävänä? Se on elinehto kaupungeille.
Hintaan vaikuttaa kai yleensä kysynnän ja tarjonnan suhde. Suomessa voivat tosin hintaa nostaa myös ns. sosiaaliset asumistuet, jos asumista tuetaan niiden myötä verovaroin ja sellaisilla alueilla, joilla omarahoitteiset asunnot menisivät muutenkin kaupaksi.
Jos esim. Töölö vanhempana, tahi Jätkäsaari tai Ruoholahti uudempina, ovat tuollaisia hyvin kaupaksi meneviä alueita, voisi tuettua asumista sijoittaa painottaen sitä selvästi kauemmas, esim. Karjaan suuntaan, tai muualle, pidemmälle, junaradan varteen, missä kustannustaso on alhaisempi. Se tulisi veronmaksajien kannalta edullisemmaksi ja auttaisi myös karsimaan julkisia menoja. Pääkaupunkia ympäröivät seutukunnat saisivat tuosta myös uusien asukkaiden tuomaa piristystä osalleen.
Kaupungin ulkoilu- ja virkistysalueiden merkitys on ihmisille myös suuri. Samoin on laita kaupungin julkisilta paikoilta, reiteiltä ja alueilta avautuvien maisemallisten ympäristöjen osalta. Kaupunkiympäristömme ei ole vain harvalukuinen joukko pistemäisiä paikkoja, vaikka äskettäisessä yleiskaavakyselyssä nähdäkseni vain tämän tulkinnan mukaisessa muodossa, kovin kapeakatseisesti, kannanottoja kaupunkilaisillta pyydettiin!
Kaupunki on täynnä paikkoja, mutta ihminen käyttää kulkureittejä sekä kokee ja eri aisteillaan havaitsee myös tiloja, sekä näkymiä ja niiden jatkumoita. Näiden laadusta on syytä kantaa huolta aiempaa enemmän huolta, vaikka Soininvaara ja Särelä haluaisivatkin näkökulmiamme kaikkialla kaventaa.
Onko Vihreiden takin vuori harmaa, kun eräs Helsingin laajimmista vihreistä kentistä Talissa (golf-kenttä) kuulunee betonoitavien alueiden listalleen? Sininen värikään ei ole turvassa, jos tiivis rakentaminen rajaa ja peittää jatkossa näkymiä merelle ja taivaalle, esimerkiksi Koivusaaren luona ja viimeksimainitun osalta paljolti muuallakin?
Rakentamissuunnitelmilta ei ole turvassa ympäristömme punasävyisetkään värit, mikäli liian korkealle kohoavin rakennusmassoin halutaan auringonlaskut ja iltaruskot julkisilta kulkuväyliltämme peittää. Esimerkiksi Vaskilahti, jolle rakennukset eivät toistaiseksi varjoaan heitä, on iltaisin parhaimmillaan joskus myös kullankeltainen.
Ympäristömme synkentäminen, vehreyden ja vihreyden vähentäminen ei saa olla kaupunkisuunnittelun seuraus. Liika tiivistäminen voi tuohon kuitenkin johtaa.
Isot virheet on syytä ehkäistä ajoissa!
Jos Talin golfkenttä otetaan “rakentamiseen”, itse golfkentälle rakennetaan hyvin vähän. Siitä tulee ympärille laajenevan asutuksen virkistysaluetta. Tuo kaikille avoin virkistysalue on jokseenin välttämätön, jos ympärille rakennetaan paljon.
Tuossa on luultavasti sukupolviero. Suuret ikäluokat halusivat vielä yleisesti omakotitaloja. Heidän lapsensa ovat kaupunkilaisempia ja vain osa heistä haluaa omakotitalon, useimmat suosivat kerrostaloja tai rivitaloja pienellä pihalla. Suurten ikäluokkien lapsenlapset ovat sitten jo enimmäkseen kaupunkilaisia, jotka eivät edes haaveille omakotitalosta laitakaupungilla.
Tuo kuulostaa valitettavasti viheralueiden jatkuvan rakentamisen puolustelulta jonkin tätä tarkoitusta varten viritellyn viheralueiden lisääntymistä todistavan mittarin avulla. Vähän ristiriitaista siis.
Tästä muistuvat mieleen vanhat keskuspuiston rakennustarkoituksiin lohkomisen ajat, jolloin vihreät seisoivat barrikadin vastakkaisella puolella puolustamassa kaupungin viheralueiden säilyttämistä.
Eli yksinkertaisemmin selitettynä, kaupungin väkiluvun kasvu näyttää olevan vihreille nykyään tärkeämpi tavoite kuin sen viheralueiden säilyttäminen. Pitääkö paikkansa?
En tiedä, mikä “huippuosaaja” on tuollaista suoltanut. Ei hän ainakaan kaupunkisosiologiasta tai ‑ekonomiasta mitään ymmärrä tai sitten kyse tilasta tarkoittaa kerrostaloasunnon neliöitä, mikä taas voikin pitää paikkansa.
Tilaa haetaan ruuhkavuosina, kun koetaan että lapsille on hyvä tarjota rauhallisempi asumismuoto. Toki nykyään taas on paljon perheitä, jotka eivät edes siinä vaiheessa halua pois kaupungista, vaan pysyvät koko ajan keskustassa. Nyt siis tarkoitan aluetta johon voidaan laskea vielä Taka-Töölön eteläosat. Sen takia kaikki “ennusteet” koulujen ja päiväkkotien osalta ovat ihan pihalla, kun on kuunneltu näitä “huippuosaajia”, joiden mukaan ihmiset eivät halua asua kaupungissa. 😀
Suomenruotsalaisia tuttuja seuratessa voi todeta, että hyvin normaali elinkaari on syntyä Granissa, muuttaa opiskelemaan keskustaan, perustaa perhe Graniin ja tulla lasten lähdettyä kotoa taas keskustaan. Ongelma muodostuu siitä, ettei keskustaa ole riittävästi tarpeeseen verrattuna ja hinnat ovat pilvissä. Tiedän, että 30-luvulla tavallinen virkamies pystyi ostamaan asunnon Viiskulmasta. Vielä 60-luvulla käsittääkseni perus virkamiehen tuloilla pystyi ostamaan Töölöstä asunnon. Nyt virkamies ajaa omalla autolla Nurmijärvelle, koska lähempää et saa asuntoa tuloillasi ja omakotitonti Suomessa kaavoitetaan mahdollisimman kauas rautateistä.
Eli projektina ihan järjetön. Sinänsä kenttä on niin kaukana Helsingistä, ettei sen rakentamisella ole mitään kiirettä, mutta jos se rakennetaan niin rakentamisen pitää olla osa muutosta, jossa Turun motarin, Rantaradan ja Kolmostien rajaama alue ruutukaavoitetaan kerralla. Osmo, tuo suunnitelma nykymuodossaa on täysin hyödytöntä näpertelyä.
Ehkä vihreiden joukoissa on harmaannuttu, tai sitten siellä on Osmoa nuoremmilla kääntynyt nuttu nurin, jolloin se harmaa vuori on tullut esiin. Laskevat ehkä saavansa lisää uusia ääniä tällä tavalla paremmin. Syrjäkylillä kun saattaa ehkä ainakin alkaa nuoria miehiä Keskustan houkutukset kiinnostaa Vihreitä enemmän.
Tuossa vähän näkökulmaa:
http://www.yss.fi/yks2011-3_eskela.pdf
Vihreät ovat muuttuneet ehkä luontopuolueesta citypuolueen suuntaan. Monet vihreät tosin vannonevat ekologisuuden ja citykultturin olevan yksi ja sama asia. Maalla ajatellaan yleisesti toisin.
Syrjäkylillä on myös muita vihreän puolueen menestystä haittaavia tekijötä. Maaseudulla metsästys kelpuutetaan yleisesti luonnonmukaiseen elämäntapaan. Vihreiden vahva arvoliberaalius vieroksuttanee joillain uskonnollisilla alueilla (näitä lienee enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa).
Kyllä se kaupungissakin kelpuutetaan ihan jotain luonnosta vieraantuneita “cityvihreitä” lukuunottamatta, mutta he eivät ole oikeasti vihreitä. Minusta ihminen ei voi olla aidosti vihreä ilman metsästyskorttia, kalastuslupaa ja kotitarveviljelyä. Alalla toki on kaikenlaisia opportunisteja, joille Espan puisto ja latte ovat luontokokemuksia.
Ehkeivät tällä hetkellä, mutta aika näyttää, miten jatkossa käy … , ellei heiltä sitten jää myöhemmin kokonaan hoksaamatta, mitä kaikkea aitoa, lähiluonnon tai oman pihan saati puutarhan suomaa, vaille silloin jäävät.
Suomessa termi “vihreä” tarkoittaa ensisijaisesti vihreän puolueen näkökantojen symppaajaa, mikä tarkoittaa tosiaan nykyään aika selvästi eri asiaa kuin “luonnonsuojelua keskeisenä tavoitteenaan pitävä henkilö”.
Minusta luonnonsuojelumielessä vihreä voi olla myös ilman osaa noista listaamistasi vaatimuksista, sillä kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea. Voi myös olla vaikkapa vegaani ja luonnonsuojeluvihreä. Tuo vegaani ei ehkä vastusta muiden kohdalla hirvenlihan syömistä.
Vihreiden politiikassa ehkä ensimmäisenä tökkii (luonnonsuojeluvihreyden osalta) nykyään into maksimoida “ekotalous” niin, että Suomen luonto poltetaan maksimaalisen täydellisesti polttokattiloissa tai otetaan muuhun teollisuuskäyttöön. Tähän näkökulmaan sopii hyvin ajatuksesi siitä, että Espan puisto (ta muutama nimetty pieni lunnonsuojelualue opastuskeskuksineen) edustaa monille vihreille Suomen luontoa (siis sitä suojeltavaa osaa siitä). Luonnolle ei siis heidän mielestään tarvita juurikaan omaa elintilaa, vaan riittää, että vihreille itselleen rakennetaan siisti virkistäytymiskohde.
Myös esim. OS:n innostus kiihdyttää väestönkasvua (erityisesti Helsingissä, mutta myös koko Suomessa pitämällä väestöpyramidi tyvestään tukevana) sopii huonosti luonnossuojeluvihreyteen.
Pari tämänaamuista uutista, koulutettujen nuorten maastamuuttohaluista ja Tallinnan vetovoimasta panee ajattelemaan mistä on kysymys. Itsekin olen juuri kolunnut Kalamajan kolkkia, ja todennut kuinka KV-projekteja tehneenä olisi kepeä veto lähteä töihin vaikka Hollantiin. Ennakkoesimerkkinä ovat vaikka Baltian maat, joiden julkisen talouden säästökuurit ovat kylläkin tervehdyttäneet taloudet (ja nyt alkavat vetää esim. suomalaisia?), mutta ajaneet koulutetut nuoret ulkomaille.
Missä määrin kyse on siitä että kaupungistumiskehitys, joka on ensin ajanut maaseudulta Jyväskylään ja Ouluun, ja sitten Helsinkiin, on nyt kääntymässä Helsingistä Berliiniin ja Lontooseen?
Missä määrin kyseessä on samanlaisen EU-valuvian orastaminen kuin Euro , kun käyttöön on otettu eräitä liittovaltion ominaispiirteitä, mutta ei niitä kaikkia? Esim. USA:han sopeutuu eri osiensa eritahtiseen kehitykseen siten että väki varsin kevyesti muuttaa taantuvilta alueilta kehittyville, mutta toisaalta liittovaltion tulonsiirrot tasaavat kehitystä.
Rinnakkaissäikeessä käytävän maahanmuuttokeskustelun eräät kommentoijat ovat arvatenkin sitä mieltä että lähtijät pakenevat Suomen pakolaispolitiikkaa. Mutta suosituimpia kohdemaita tuntuvat olevan Ruotsi, Saksa ja Iso-Britannia?
Entä kuinka moni pakenee Antti Rinteen näköistä politiikkaa? Venäjän uhkaa ja seppokääriäisläistä reagointitapaa? Pelkoa siitä että itselle ei jää eläkettä aikaisemmin kerätyistä puskureista, eikä jatkuvasti korkea verotus mahdollista omiin eläkkeisiin säästämistä? Jotain muuta? Kaikkia noista? Yksi pakenee yhtä, toinen toista?
Kiitokset blogistille päivän julkkarista ja paneelista. Edes Matti Vanhanen ei änkyröinnistään huolimatta onnistunut täysin pilaamaan pamfletin selkeitä ehdotuksia Suomen kehittämiseksi. Vanhasen kommentti kiinteistöverojen siirtymisestä kaupungin vuokra-asuntojen vuokriin taisi olla kepulaistelun pohjanoteeraus. Jokunen asiallinenkin kommentti sieltä Nurmijärveltä tuli rehellisyyden nimissä, vaikka kokonaisuutena aika näköalattomalta entisen pm:n anti vaikuttikin. Ode olisit voinut hieman enemmän haastaa Vanhasta ainakin asiakysymysten oslata, vaikka suoranainen väittely ei kyseessä ollutkaan.
Minusta tilaisuus oli aika hyvässä balanssissa, eipä siellä olisi ollut juuri aikaa lähteä debatoimaan yksityiskohtaisemmin kuin nyt debatoitiin.
Mikko Särelän pointti Interenetin roolista oli mielestäni oivaltava — että kyläyhteisöissä asukkaat tunsivat kylän tarjoamat mahdollisuudet muutenkin, mutta kaupungeissa vasta netti on helpottanut kohtaanto-ongelmaa, eli tehnyt mahdolliseksi lukuisien kaupungissa järjestettyjen tapahtumien levitä niistä kiinnostuneiden lukuisten ihmisten tietoisuutean.
Kiitos julkkaritilaisuudesta omastakin puolestani.
Itseäni jäi mietityttämään tämä kiinteistövero?
Oletetaan että saan vuokratuloa asunnosta 100 euroa kulujen ja verojen jälkeen. Nyt jos kulut nousevat (vaikka verojen muodossa) ja hommassa olisi vuokraajan kannalta mitään järkeä niin kannattaa ainakin yrittää nostaa vuokraa.
Nyt jäljellä 2 vaihtoehtoa. 1) Joku maksaa sen korotetun hinnan, joko nykyinen tai uusi vuokralainen. 2) Kukaan ei suostu maksamaan korotettua vuokraa jolloin maksan verot omasta pussista.
Pidän vaihtoehtoa 1 todennäköisempänä vaihtoehtona, varsinkin jos kaikki vuokranantajat korottavat vuokriaan.
Siirtymäkausin kiinteistöveron korottamisessa on vähän hankala, mutta jos kiinteistövero on jo noussut ja harkitset sijoitusasunnon ostoa, summa joka sinun kannattaa asunnosta maksaa on aiempaa alempi. Sama koskee kaikkia muitakin ostajia, minkä seurauksena asuntojen myyntihinnat laskevat niin, että asumiskulut pysyvät ennallaan.
Siellä tilaisuudessa ja kirjaa lukiessa jää vähän miettimään, miten kustannusten nostaminen (kiinteistöveroa nostamalla) ei nostaisi asumiskuluja. Kävisikö tosiaan niin, että työn ja raaka-aineiden osuus putoaisi vastaavasti. Sitähän voi kokeilla sillä, että kaupunki rakentaa muutaman talon ja päättää, että tontti vuokrataan 300 vuodeksi kiinteistöveroa kuvaavalla korkealla vuokralla. Tämä sitten kompensoitaisiin sillä, että kaupunki ei ota sitä rakennusliikkeen sikakapitalistin suurta voittoa ja kaikki voittavat. Soininvaaran lausumaa mukaillen “joidenkin sisällä asuu vulgäärimarxilainen”