Tämä väite on itsepetosta. Onhan meillä kehitetty joitakin ihan kelpo tuotteita joilla on hyvä kansainvälinen maine. Kuluttajasegmentissä on esimerkiksi Marimekko ja Arabian keramiikka. Isommassa mittakaavassa Koneen hissit ovat lähellä maailman käreä. Tuotteissa ei siis ainakaan näiden kohdalla ole vikaa.
Näitä hyviä Suomessa kehitettyjä tuotteita ei kuitenkaan valmisteta Suomessa. Koneen hissien osalta saattaa olla jotain marginaalista kotimaista valmistusta. Silloin ei vika ole huonoissa tuotteissa vaan kilpailukyvyttömyydessä.
Mihin perustuu olettamus, että uusien loistavien tuotteiden kanssa kävisi toisin?
Aiemmin suomalaisen lattiatason duunarin etuna olivat hyvät suomalaiset insinöörit, jotka tekivät niin kilpailukykyisiä tuotteita, että niiden valmistamisesta kannatta maksaa hyvää palkkaa suomalaiselle duunarille. Nyt tämä kytkentä on kadonnut. Tuotteita kehitetään yhtäällä ja valmistetaan toisaalla.
Siksi olen perin pessimistinen valmistavan suomalaisen teollisuuden tulevaisuudesta.
Olen joskus sanonut vain puolittain vitsinä, että Suomessa tarvittaisiin nollakorotukset niin kauan, että Kiinan palkkataso on sama kuin Suomen. Sitten teollisuus alkaisi taas pärjätä. Mutta aloituksessa olemme pahasti myöhässä.
Eikö tuossa kannattaisi eritellä tarkemmin tuotteiden suunnittelu ja valmistus (ja joissain tapauksissa vielä niiden käyttö). Voi olla että vaikkapa hissien suunnittelu ja koko prosessin manageeraus kerää suurimman osan voitoista, ja niiden valmistus tehdään nälkäpalkalla jossain kehitysmaassa. Paperikoneiden suunnittelu ja valmistus voi tapahtua Suomessa, ja niiden käyttö sekä Suomessa että muualla. Pitäisi siis analysoida tapaus tapaukselta, mihin voitoista jää suurin osa. Myös omistajien, johdon, tuotteiden suunnittelijoiden ja alemman portaan työntekijöiden saamia voittoja voi vertailla.
Pidän tuota otsikon väitettä tilanteen monimutkaisuudesta huolimatta totena. Yleensä se, joka innovoi ja johtaa alaa, voi myös kuoria kermat bisneksestä. Usein on samantekevää, kuka käyttää hitsikoneita. Ratkaisevaa on se, missä suurin lisäarvo on (ja minne / keille sen tuomat voitot ohjataan).
Juho, Olet oikeassa BKT:n suhteen. Jos tuottavimmat työt (tuotekehitys) tehdään Suomessa, Suomeen jää paljon rahaa. Työtöntä duuria kuitenkin piristäisi tieto, että Suomessa myös valmistetaan jotain.
Jos Suomeen ilmaantuu jopa miljoonia pääosin matalasti koulutettuja maahanmuuttajia seuraavien vuosikymmenien aikana, niin totisesti heidän työllistämisensä vaatii runsaasti myös suorittavan/valmistavan tason työpaikkoja. Siksi suorittavan tason palkat olisi saatava alle 800 euron tasolle per kk. Sekään ei välttämättä riitä, jos ja kun automaatio vie suorittavankin tason työpaikat vähiin. Sen lisäksi perusturva tulisi puolittaa, jotta pieni palkka olisi kilpailukykyinen. Saksassa maahanmuuttajia on työllistetty äärimmäisen pienillä palkoilla kohtuullisella menestyksellä.
Ode on oikeassa. Kaikissa “panostetaan korkean jalostusarvon juttuihin”-asioissa on semmoinen ongelma, että niitä korkean jalostusarvon juttuja kykenee toteuttamaan ehkä vain noin kolmasosa kansasta.
Noin 15% ikäluokasta, jää vaille toisen asteen tutkintoa. Mitä näille tehdään?
Virhe on siinä että ylipäätänsä halutaan pitää perinteinen savupiippuduunarityö Suomessa. Korkean elintason maassa kuten Suomessa on nykypäivänä sijaa täsmälleen kahdenlaiselle työlle: suunnittelu/kehitys ja palvelut. Suunnittelu ja kehitys tietysti työllistää vain pienen osan ihmisistä, mutta tuo silti suurimman osan vientituloista. Loput ihmiset siirtyisivät pyörittämään sitä paljon puhuttua palveluyhteiskuntaa.
Nyt palveluiden tuottaminen on tehty Suomessa lähes täysin mahdottomaksi sääntelyillä ja työn korkealla verotuksella (sekä muilla lisämaksuilla), jolloin ainoa työ mitä täällä voi tehdä on korkean tason suunnittelu ja kehitys. Sekin tosin kuolee kun yhteiskunta rapistuu alta pois ja fiksut alan ihmiset muuttavat sen seurauksena ulkomaille.
Joo, tehdastyöpaikkoja tai vastaavia tarvitaan myös. Mahdollisimman suuri työllisyys on hyvä tavoite. Siispä meidän on pidettävä osa noistakin työpaikoista Suomessa.
Korkea keskimääräinen työn tuottavuus mahdollistaa sen, että kaikille voidaan taata maapallon keskiarvoon verrattuna hyvä tulotaso. Suomessa palkkataoja, tulonsiirtoja, verotusta yms. voi säätää niin, että tulot tasautuvat pohjoismaiseen tyyliiin sopivasti kaikille, vaikka perustason duuneissa tuottavus ei olisikaan yhtä selvästi koholla kuin esim. tuotekehityksessä.
Nykyään rajojen avautuminen estää jossain määrin tällaista pohjoismaista tulojen tasausta, ja johtaa kovempaan kilpailuun ja leveämpään palkkahaitariin. Jos pääomia kohdellaan muualla lempeämmin ja työvoima on halvempaa pääoma ja työpaikat karkaavat.
Hyvällä suunnittelulla tätä yhteiskunnan koventumista voi hievan lieventää, eikä suomalaisten työläisten palkkoja tarvitse alentaa aivan Kiinan tasolle. Lähinnä tämä tapahtuu niin, että hyvin toimivassa (mutta ei kaikkein halvimmassa) yhteiskunnassa pysyminen houkuttaa sekä pääomaa että fiksuja tyyppejä. Näin jaettavaa voi jäädä kaikille rajojen avoimuudesta ja kaupan ja kilpailun globaalista vapaudesta huolimatta.
Minäkin olen pessimistinen valmistavan suomalaisen teollisuuden tulevaisuudesta. Mutta millä tavalla me sitten jatkossa työllistämme työvoimamme? Ainoa kasvun ala on julkinen sektori, mutta senkin palkat pitäisi jotenkin maksaa.
Sinänsä ihan asiallisia huomioita, kokonaisuus vain jää vaillinaiseksi.
Rakennemuutos on pysyvä ja mitkään palkkakustannuksiin kohdistuvat leikkaukset eivät tuo kilpailukykyä takaisin. Aina löytyy joku riistetympi maailmankolkka, jossa suostutaan tekemään halvemmalla. Kuuleman mukaan vaateteollisuus on siirtymässä Aasiasta Afrikkaan, koska palkkakustannukset Aasiassa ovat nousseet liikaa. Rahavallan ahneus on loputon, kuten omassa Koneen esimerkissäsi tulit kertoneeksi.
Suomi voi pärjätä kilpailussa vain kehittämällä ja tuottamalla tuotteita, joiden laatu ja ominaisuudet ovat haluttavia korkeammasta hinnasta huolimatta. Itse tuotteiden valmistukseen tarvittavan työvoiman määrä tulee joka tapauksessa koko ajan laskemaan automaation ja ns. robotisaation seurauksena.
Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on koko talousjärjestelmän sairaus. Pitää olla varsin sokea tai tarkoituksella ummistaa silmänsä, jos ei havaitse länsimaisen järjestelmän degeneroitumista demokratiasta plutokratiaksi, kun valta ja resurssit yhä kiihtyvällä vauhdilla kasautuvat pienen eliitin käsiin.
Tässä ei ole mitään vasemmistolaista ajatusta, vaan pelkkiä havaintoihin perustuvaa päättelyä. Markkinatalous on sinällään toimiva järjestelmä, mutta todellista markkinataloutta ei nykyinen järjestelmä ole nähnytkään.
Lisäksi: jos vain saisimme panisimme pystyyn uuden Nokian, parikin, olisi palkkatasomme taas paljon järkevämmällä tasolla eikä ikäviä leikkauksia tarvittaisi.
Miksi ihmeessä emme siis tee niin? Niinpä — se ei ole ollenkaan helppoa. Kyllähän koulutettujen, osaavien suomalaisten yritysten johto sitä varmasti yrittää, mutta vastaavaa yrittävät heidän kilpailijansa muissa maissa. Miksi ihmeessä moinen täysosuma sattuisi taas Suomeen?
Ja kun ei, niin joudumme toistaiseksi puuttumaan niihin muihin asioihin, kuten tuotantokustannuksiin, siis palkkoihin ja muuhun.
Suomen viennin ongelma on myös vientivalikoiman surkeus. Vientivalikoimamme laajuus on vain alle puolet siitä mitä se on kilpailijoinamme pidetyillä mailla.
Kirjoitin asiasta Vanhasen innoittamana elokuussa. Tuo kirjoitus sisältää myös tilaston ja vertailun eri maiden vientivalikoiman laajuudesta vuodelta 2005 ‑ajalta, jolloin vaikeutemme alkoivat kärjistyä:
http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/08/vanhasen-matin-harhat-ja-muunneltu.html?m=0
Toinen ongelmamme on kilpailijoihin verrattuna noussut yksikkötyökustannus. Se ei kuitenkaan johdu kilpailijoita suuremmista työvoimakuluista vaan tuottavuuskehityksemme pysähtymisestä aikana, jolloin kilpailijat ovat jatkaneet tuottavuutensa parantamista. Yksikkötyökustannushan saadaan jakamalla työvoimakulut tuottavuudella, joten…
Kirjoitus aihetta sivuten tuottavuuden kehitystä kuvaavine tilastoineen:
http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/09/alyn-puute-ja-koulutuksen-haaksirikko.html?m=0
Kun yhdistetään vientivalikoiman suppeus, tuotteiden laatu ja matava tuottavuus ollaan ongelman syiden äärellä.
Riippuu kai siitä, paljonko Suomi vielä köyhtyy verrattuna etenkin Saksaan ja Ruotsiin. Kun palkat laskevat suhteellisesti, alihankinta ainakin lisääntyy. Veikkaisin. Onhan suomalaisella teollisella työllä ihan hyvä maine noissa maissa.
Mitä ne tuolla Ruotsissa on tehneet paremmin? Vai ovatko ne tehneet? Meinaan, että yleensä esimerkeiksi nostettavat kuluttajabrändit kuten Ikea tai H&M kamojaan Ruotsissa teetä, vaikka suunnittelevat kyllä. Meillä on kuitenkin käsitys, että duunarillakin menee siellä paremmin.
Jalostusarvopohjaisesti mitattuna yli puolet Suomen viennistä on palveluita.
Elämme jälkiteollisessa yhteiskunnan palveluosuuden
kasvun toista aaltoa. Ensimmäisessä tulivat kuluttajille suunnatut palvelut. Nyt tulevat teollisuudelle ja bisnekselle tuotetut palvelut. Perinteisten metalliteollisuusyritysten, kuten Koneen, Wärtsilä ja Metson tuloksesta merkittävä osuus tulee palveluista (koulutus, huolto&ylläpito, logistiikka, …) Teollisuuden sisällä noin puolet työtehtävistä liittyy palveluihin.
ETLA-muistio Yli puolet Suomen viennistä palveluita
Osmo: “Pärjäisimme, jos osaisimme tehdä parempia tuotteita… Tämä väite on itsepetosta.”
Ei se ole itse- tai muutakaan petosta… kuin ehkä pieneltä osalta. Jos se olisi totta, silloin pätisi, että pärjäisimme, jos osaisimme tehdä huonompia tuotteita, mikä selvästikään ei voi pitää paikkaansa, sillä huonomissa tuotteissa kate on olematon.
Kyllä paremmat tuotteet ovat meidän ainoa mahdollisuutemme — vaikka niitä ei lopulta edes valmistettaisi Suomessa.
Ja siksikö meidän ei pitäisi osata tehdä parempia tuotteita?
Valmistus Suomessa alkaa olla toissijaista. Jos muistan oikein, niin länsimetron liukuportaatkin tulevat kiinasta. Merkki taitaa olla Kone, mutta kiinalaista valmistusta kuitenkin.
Kyllä tuossa väitteessä että pärjäämme vain jos teemme parempia tuotteita on vinha perä.
Miten voisimme pärjätä tekemällä keskinkertaisia tuotteita kun työvoimakustannukset ovat paljon suuremmat kuin esim. Kiinassa tai Intiassa ?
Suomalaisen teollisuuden on löydettävä sellaiset sektorit joissa Suomen työvoimakustannuksilla voi pärjätä.
Useasti tämä tarkoittaa erikoistumista jollekin kapealle sektorille jossa ei vielä ole isoja maailmanlaajuisia toimijoita. Esimerkkinä vaikka hammaslääkärin tuolit tai sairaalasängyt. Mutta laatu pitää sitten olla ehdotonta huippua.
Samanlaista erikoistumista on esim. AGCO Powerin moottoritehdas (ent. Valmet/Sisu) joka valmistaa traktorien ja työkoneiden moottoreita 30000 kpl vuodessa. Tehdas ei olisi voinut kilpailla menestyksellä tekemällä perusmoottoreita noin pienillä volyymeillä. Tuotanto on lisäksi pitkälle automatisoitua.
Suomalaisten yritysten tuotevaikoimaa pitää laajentaa, jos aiomme pärjätä jatkossa. Tämäkin on sitä parempaa laatua.
Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan innovaatiokyvyssä ihan huippuluokkaa, mutta markkinoinnissa on puutteita.
Riskirahoitusta ei myöskään tahdo löytyä ja usein käykin sitten niin että innovaatiot lipsahtavat ulkomaille.
Pienen maan ei auta muuta kuin olla ketterä ja ennakkoluuloton. Meillä tähän olisi kaikki mahdollisuudet homogeenisen väestön, tasa-arvoisen yhteiskunnan ja tyypillisesti matalien organisaatioiden avulla. Korkeakoulupaikkakunnilla vimmaisena pyörivä start-up scene ja monet mm. pelialan menestykset osoittavat, että myös rajoja rikkovaa rohkeutta ja positiivista hulluutta löytyy riittävästi.
Se, miksi homma ei toimi laajemmassa mittakaavassa, tiivistyy aika hyvin yhteen viimeaikaseen uutisotsikkoon: Nokia-tutkimus: ”Pallit kutistuivat, kun Ollila huusi”.
Meillä ongelmana tuntuu olevan se, että kun mikä tahansa kasvaa vähänkin suurempiin mittakaavoihin, niin homma kangistetaan tehtailemalla tonnikaupalla sääntöjä ja laittamalla olliloita vahtimaan niiden pilkun tarkkaa noudattamista.
Tähän kun yhdistyy myös yhteiskunnan taholta käsitys, että kaikki mahdollinen järki voi löytyä vain johtajien ja johtoryhmien tasolta, saadaan vähäinenkin bottom-up aloitteellisuus tapettua. Tyypillistähän on se, että mitkään heikotsignaalit (tai vahemmatkaan) eivät ole mitään niin kauan kuin ne ovat vain ruohonjuuritason tutkijan tai tuotekehittelijän aistittavissa. Merkittäväksi asia muutuu vasta siinä vaiheessa kun joku pomo on ihka elävän ulkomaalaisen suusta kuullut sen jossain “huippujohdon” 10000 USD per päivä konferenssissa (ja vielä jossain mukavassa lomakohteessa…)
Surullista tässä on se, että kun nyt pitäisi innoittaa koko koneisto ennakkoluulottomaan innovointiin, niin tutkimusrahoitusta pelkän karsimisen sijaan myös keskitetään entistä suurempiin möykkyihin. Aivan kuin jostain Valtioneuvoston kansliasta löytyisi se suuri näkemys, jolla maa nostetaan “kärkihankkeiden” avulla nousuun. Ikäänkuin viimeisenä pilkkana tutkimusrahoituskoneisto on miehitetty täyteen juuri niillä epäonnistuneilla Nokian johtajilla, joiden lammasmaisen hännystelyn takia Ollilla sai vapaasti ajaa laivan karille.
Suomessa ei tehdä hyviä kulutustuotteita toisin kuin Ruotsissa. Jos tuotteet ovat hyviä, niin niitä myydään. Marimekon liikevaihto 94 miljoonaa kun taas Hennes&Mauritz yli 16000 miljoonaa euroa. N 170x ero. Kun huomioidaan, että ruotsalaiset kotitaloudet ja säätiöt omistavat huomattavan osan yrityksestä, niin heidän omistuksistaan riittää verotuloja valtiollekin.
En usko, että subarktisessa Suomessa elinkustannukset voisivat olla kilpailukykyiset verrattuna johonkin subtrooppiseen alueeseen, jos race to the bottom menee siihen pisteeseen, että rautainen palkkalaki alkaa pätemään. Näin ollen suomalainen työläinen ei voi selvitä eteläkiinalaisen nälkäpalkalla. Jäätynyt työläinen ei tuota mitään.
Kyllä meillä menisi paremmin, jos osaisimme tehdä parempia tuotteita ja niihin liittyviä palvelukonsepteja. Mutta koko ongelmaa eivät paremmat tuotteet ratkaisisi. Eli todennäköisesti emme pärjäisi yksinomaan paremmilla tuotteilla.
Pääsääntöisesti entistä useammin tuotteet kehitetään yhtäällä ja valmistetaan toisaalla. Mutta joillakin toimialoilla on erittäin tärkeää, että kriittinen osa valmistusta ja tuotekehitys toimivat läheisessä kontaktissa. Ja joissakin automatisoiduissa tehtaissa perusduunareiden palkkatasolla ei ole merkitystä.
Ongelmaksi saattaa muodostua se, että uusia ja parempia tuotteita kehitettäessä korkeasti koulutettujen osaavien työtilanne Suomessa paranee, mutta perusduunareille ei valu töitä riittävästi. Liian suuri osa perusduunareiden työstä menee halpamaihin.
Väestön paremmalla koulutuksella voidaan tilannetta parantaa. Kaikista Suomessa asuvista ihmisistä ei kuitenkaan voi tulla globaalissa kilpailussa menestyviä korkeasti koulutettuja henkilöitä.
Mutta jos parempien tuotteiden ansiosta koulutetuilla menee paremmin, niin kyllä siitä hyvinvoinnista valuu myös jotain perusduunareille esimerkiksi palvelujen kasvavan kysynnän muodossa.
Mutta todennäköisesti sekään ei riitä. Tarvitaan lisäksi palkkojen leikkauksia siten, että kunkin palkkataso määräytyy paremmin tuottavuuden mukaan. Tämä johtaa eriarvoisuuden kasvuun, mikä valitettavasti näyttää globaalin kilpailun paineessa väistämättömältä.
Vai pitäisikö VW:n dieselpäästö-keissistä oppia ottaen todeta, että pärjäisimme paremmin jos osaisimme huijata tuotteemme näyttämään paremmilta kuin ne oikeasti ovatkaan?
Tuotteen hinnoittelussa on karkeasti kaksi mallia, toinen on kustannuspohjainen (kustannukset+kate) ja toinen arvopohjainen hinnoittelu (value-based pricing), jossa hinta perustuu tuotteen asiakkaalle tuottamaan arvoon eikä ole suoranaisesti mitenkään sidoksissa (varsinkaan marginaali-) tuotantokustannuksiin. Kustannuspohjaisesti myydään bulkkia, arvopohjaisesti kaikenlaista unelmahöttöä ja muuta kivaa.
Nähdäkseni tämä yksikkötyökustannusfiksaatio osoittaa jälleen kerran, kuinka meillä Suomessa on raskaan teollisuuden hallitsema elinkeinoelämä. Tosin esim. Koneellakin suuri(n?) osa voitosta taitaa nykyään tulla huollosta ym. palveluista osana arvoketjua…
H&M tai Ikea menestyvät, mutta eivät hyvien tuotteiden vuoksi, vaan koska tuotteet ovat halpoja. Tuotteet eivät kestä käyttöä kauan, jolloin kuluttajat ostavat jatkuvasti uutta.
Koneella on 47 000 työntekijää, joista 2000 Suomessa. Voipi selittää jotakin.
Täällä taas sotketaan pari asiaa. Nykyinen jättityöttömytemme ja väärin päin pyörivä valtiontalous kertoo, ettemme ole kilpailukykyisiä. Ei sen kilpailukyvyn oikeasti tarvitse tarkoittaa pelkkää savupiipputeollisuutta tai valmistusta, vaikka olisihan se hyvä jos sitäkin täällä olisi myös jatkossa.
Palvelukeskeinen tuokulma:
Tällä hetkellä nämä korkeata lisäarvoa tuottavat T&K‑ammattilaist hankkivat käyttävät rahansa ulkomaisten tuotteiden hankkimiseen, koska suomalainen palvelusektori on niihin nähden kilpailukyvytön. Emme me aivan välttämättä tarvitse savupiippuja, mutta *jotain*.
Keskustelu on aina niin nurinkurista, aivan kuin valtion pitäisi ehdoin tahdoin tuhota savupiipputeollisuus Suomesta, koska se on niin “mennyttä aikaa”. Ei tietenkään. Mutta on ilmiselvää että meillä ei ole minkäänlaista kilpailukykykä.
tietenkin jos on sitä mieltä että meidän elintason tuleekin laskea nykyisestä, työttömien määrä on ihan soppeli ja julkisen sektorin pitääkin supistua ja kunnolla, niin siihen nähden kilpailukykymme on ihan okei.
Eli kysymys on osaltaan myös näkökulmasta. Jos me tyydytään pelkästään piirimestaruussarjan kisoihin ja verrokkimme ovat köyhät maat, niin kyllähän me tällä linjala voidaan jatkaa. Sitten on kuitenkin ihan turha tavoitella mitään ruotsalaiseten taikka saksalaisten elintasoa vaan meidän tulee tyytyä paljon vähempään.
Kiintoisa kysymys tuo mitäpä jos käsissämme olisikin taikaiskusta taas uusi nokia. Voisimmeko taas myhäillä, että joo itse asiassa sääntö-Suomi on hyväksi, ei tarvita pienpanimoita, pisa-tulokset vain kannustavat ja sparraavat poikiamme, virkamiesten pitkät lomat ovat kuin kaneli kilpailukykypuuromme hehkussa jne..
Korotan, että itse, max, olisin todennäköisesti tuossa laulajien joukossa. Olen vähän tuuliviiri. Asiat ovat niin vaikeita ja olosuhderiippuvaisia.
Koneteta ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa, miten Suomella menee tai onko suomalainen valmistus taikk apalvelusektori kilpailukykyinen. Heidän työntekijöistä on noin 4% Suomessa, liikevaihdosta varmaan vielä vähemmänkin.
Isoille firmoille työrauha on aina kilpailukykyä tärkeämpi. Koneet ja kumppanit ovatkin jo siirtäneet tuotantonsa semmoisiin maihin, jossa se kannattaa. Meidän paperijäteilläkin on nykyään enemmän työntekijöillä ulkomailla kuin Suomessa. Eivät ne ole mitenkään riippuvaisia Suomesta. Jos täällä ei kannata mitään tehdä niin tuotanto siirretään ulkomaille.
Suomalaiset tarvitsevat Suomea, eivät ulkomaalaisten omistuksessa olevat suuret kansainväliset firmat, joiden markkinat & työntekijät ovat ulkomailla. Niitä ei voisi vähempää kiinnostaa. No Outokumpu taitaa olla harvoja poikkeuksia, sen merkittävin yksikkö kun sijaitsee Torniossa.
Häkämieskin lähinnä lämpimikseen puhuu. Se voisi aivan hyvin todeta, “Ei meitä oikeastaan viran puolesta kiinnosta, ihan sama, tämä on teidän ongelma sillä me voimme siirtää tuotannon ulos (ja ollaan siirrettykin)”.
Eivät suuret firmat kaipaa Suomea, mutta Suomi taas saattaa kaivata suuria firmoja.
Avasin tuon ylemmän linkin mutta en vielä lukenut. Juolahti mieleen, että eiköhän kukaan meistä viidestä miljardista, vai mitä meitä nyt onkaan, ole vielä koodannut sellaista maasimulaattoria joka saatavissa olevalla datalla simuloi valikoitua joukkoa maailman maita ja tuottaa tai koettaa tuotaa vastauksia näihin Osmonkin blogissa esiintuotuihin kysymyksiin. Vedonlyönteihinhän on kaikenlaista tekoälykkäitä sovelluksia. Joku voisi lähteä samalla logiikalla analysoimaan maita ja antaa kertoimet kumpi voittaa Ruotsi-Suomi 2017?
Tyydyn tässä toteamaan, että käsitys lienee jopa tosi. Ruotsin ostovoimakorjattu bkt per kansalainen on 2007 notkahdukseltaan olennaisesti loivempi. Ja sen jälkeinen kasvu ällistyttävän paljon ripeämpi. On helppo veikata, että tämä näkyy jollakin tavalla duunarillekin. Ensikäden tietoa ei ole.
Mutta eikö olekin aika ironista, että Unicef yms. järjestöt ovat auttaneet Afrikan maita vuosikymmenet ja Aasiassa on taas vallinnut Milton Friedmannin talousopit sekä hikipajat. Lopputuloksena on, että Aasiassa palkka- sekä elintaso ovat nousseet niin korkeaksi, että tehtaat tulee viimein siirtää Afrikkaan, jota “hyvät ihmiset” ovat “auttaneet” nousemaan mitä erilaisimmilla kaivo- ja huussiprojekteilla.
Saksassa ja Ruotsissa menee siksi paremmin että siellä valmistetaan autoja, siis sekä valmistetaan että suunnitellaan. Vai ostaisitko sä ruotsalaisauton joka on valmistettu Intiassa?
Suomessa kannattaisi panostaa sellaiseen jota ei ole vielä. Ja nimenomaan kulutustavaroihin, ei mihinkään sellaiseen jota vain teollisuus ostaa. Eli siinö mielessä kaiken maailman clean-techiin panostaminen vaika se kullostaa ylevältä, sisältää paljon riskejäm niihin uppoa yleensä hirveästi veronmaksajien rahoja ilman takeita että kukaan ostaa niitä tai maksaa niistä kunnolla.
Pitää keksiä jotain sellaista joka helpottaa arkea. Miten olisi jokin näistä:
— vaatteet joita ei tarvitse pestä
— telkkari joka pikakelaa mainokset
— viina joka haituu päästä niin nopeasti että voi puolen tunnin päästä ajaa
— teleportaatio (edes tavaroiden, jonkinlainen 3D-tulostuksen hienostuneempi muoto)
— lääke tai muu preparaatti joka estää vanhenemisen
— kuulokkeeet jotka suodattaa pois sellaisen mitä ei halua kuulla
— edullinen huonekalu jonka kokoamiseen ei mene koko päivää
— jotain viihteeseen ja hömppään liittyvää
ym ym
Olen myös itse kallistumassa harkitsemaan etteikö olisi järkevää ylläpitää halpatuotantoa myös Suomessa vaikka sitten palkkoja tukemalla, kerrannaisvaikutusten vuoksi korkeatuottoisten töiden syntymiseen. Niinkuin näilläkin palstoilla on keskusteltu, jos tuotanto siirtyy halpamaahan, ei kestä kauaa ennen kuin tuotekehitys ja tuotantoon liittyvät palvelut menevät perässä. Kaukana tuotannosta jopa ihan eri maassa istuvalla insinöörillä on kovat paikat kilpailla sellaisen insinöörin kanssa joka on paitsi halvempi, myös saa suoraan tuotantolinjalta viimeisintä ‘kokeellista’ tietoa.
Vaikka niitä unelmoituja korkean tuottavuuden töitä varmaan syntyy sillojn tällöin ihan täydelliseen tyhjiöönkin, niin paljon paremmin niitä syntyy jos ‘kosketusetäisyydellä’ on käynnissä kaikenlaista tuotannollista pöhinää josta saa tuotekehitysvirikkeitä.
Säätöongelma tuohon kyllä sisältyy: jos irtaudutaan täydestä markkinataloudesta, ja aletaan tukea halpa-alojen palkkoja, kuinka säädetään tuen määrä niin että se ei valu erilaisiin hintoihin (mm. asumisen) eikä aiheuta kuplia?
En oikein ymmärrä mistä tämmöinen filosofia on tähän talouskeskusteluun päässyt, olisi kuvitellut että 2000-luvulla jo tuotekehityksen merkitys etenkin Suomessa Nokian jälkeisessä ajassa ymmärrettäisiin hyvin.
Ensinnäkin “jos osaisimme” — osaaminen ei tarkoita että kaikilla on akateeminen koulutus. Harva yliopiston käynyt osaa tehdä kunnon hitsausjälkeä, ihan esimerkkinä. Eräs kultaseppä alkoi viime viikon lehden mukaan Tampereen seudulla juuri itse valmistamaan 3D tulostimia, joiden kauppa käy hyvin — olisikohan onnistunut yliopistotutkinnolla oman 3D tulostiminen rakentaminen ihan itse — eli ensimmäisen prototyypin tekeminen? Eikä edes ohjelmointia varten tarvita yliopistotutkintoa — tämäkin on nähty moneen kertaan. Monipuolinen osaaminen nähdään usein näissä akateemisissa keskusteluissa liian rajallisesti.
Tilanne ei ole ihan niin synkkä, etteikö Suomessa tehty pärjäisi, esim juuri tänään:
http://www.talouselama.fi/uutiset/suomalaisfirma+sai+historiansa+suurimman+tilauksen++paihitti+kansainvaliset+kilpailijat/a2326077
Nyt kun Osmo kysyy, että “Mihin perustuu olettamus, että uusien loistavien tuotteiden kanssa kävisi toisin?” — niin väitän että se perustuu ihan siihen että seuraa mitä yritykset tekevät — jos tuote on jotenkin erityisen hyvä, se usein valmistetaan täällä Suomessa, koska vain silloin tuotteen laatua on mahdollista valvoa läheltä.
Jos taas mennään siihen halpatyömalliin — mikä tapahtuu usein muutenkin kun firma kasvaa tarpeeksi suureksi — tällöin ilmeisesti tuotanto on pakkokin siirtää pois Suomesta. Käytännössä halpatyö tarkoittaa myös sitä, että saadakseen riittävän katteen, tuotteita on pakko tehdä paitsi niin halvalla myös niin paljon, että tästä maasta ei välttämättä löydy tekijöitä siihen.
Mielestäni siis väite “Pärjäisimme, vaikka emme tee parempia tuotteita, kun vain laskemme palkkaa” — on enemmän itsepetosta. Tällöin on vain ymmärretty käsite “tuote” väärin — yritetään tuotteistaa tällöin halpaa työvoimaa — siinä kilpailussa Suomi ei ole vahvoilla edes 5% palkanlaskulla.
Eräs parhaista Dilbert-stripeistä. Ilmiö on siis ollut maailmanlaajuisesti tunnettu ainakin jo 1996. Herättää kyllä kysymyksen miksi ne yritykset joissa ruohonjuuritason signaalit ohjaavat resurssien allokointia eivät jyrää keskusjohdettuja pois markkinoilta?
Tutkintojen massatehtailu Suomessa peittää toisen kilpailukykyongelmamme: tutkinnot eivät enää mittaa ihan sitä mitä kuvitellaan, ja osaamisen rapistuminen on jäänyt piiloon tutkintomäärien tilastoinnin taakse, kunnes nyt markkinat ( tuotantomme kilpailukyvyttömyys myös teknisen osaamisen tasolla ) paljastavat todellisen asiaintilan.
Esimerkiksi omat lisensiaattikurssini ja väitöskirjatyöni, jotka jäivät kauan sitten noin 2/3 valmiusasteelle ennen kuin työelämä ja perhe veivät mennessään, menisivät kirkkaasti läpi tohtorintutkinnon nykyvaatimuksista Aalto-yliopistossa. Tutkintovaatimukset ovat rapistuneet sen verran vuosien varrella.
Yksi tutkintotehtailuun kannustava mekanismi on tietenkin pätevyysvaatimusinflaatio.
Siis, tuotekehitystyötä maailmassa riittää kyllä vähän kehnommillekin insinööreille, mutta kaikkein vaikeimpien (ja siis vähiten kilpailtujen eli parhaiten tuottavien) aihepiirien kärki on karkaamassa. Maailmalla törmää niin teräviin ja osaaviin tutkijoihin ja tuotekehittäjiin että hirvittää Suomen pärjäämisen kannalta jatkossa. Teknologisesti, kaikkein matalimmalla roikkuvat omenat kun on poimittu jo, ja hieman korkeammallakin roikkuvien suhteen on niin kova taistelu myös hinnoilla on pakko kilpailla niin ettei kansantalous kovin korkeille tuloille pääse. Kaikkein korkeimmalla oleviin omenoihin ylettäminen vaatii muutakin kuin löysää hölinää innovaatioista.
Käytännössä intohimo ja kiinnostus onneksi ajaa monet opiskelemaan itse ja omalla ajalla huippuosaajaksi saamatta siitä erillistä todistusta — ja luojan kiitos tämmöisiä tyyppejä ei kansantaloudessa tarvita kovin monta.
Hyvä pointsi sinänsä, mutta Henkan & Maukan tuotteita ei tehdä Ruotsissa eikä Marimekon Suomessa (no, osaksi).
Olisiko noin? Minusta tuntuu, ettei tuohon pysty kuin alle prosentti kansasta. Korkeakoulututkinto ei tarkoita samaa kuin luovuus tai tuottavuus.
Tulevina vuosikymmeninä perusinsinööri on samassa asemassa kuin nykyään on lapiomies. Kun hänet kilpailutetaan muita vastaan, ei hän kilpailussa pärjää, koska tulevaisuudessa enää insinööriys ei riitä, vaan pitäisi oikeasti osata jotain paremmin kuin muut.
Suomessa keksitty tuote, jota valmistetaan edelleen Suomessa, on jalankulkuheijastin. Ei mene maailmalla kaupaksi. Siinä meillä olisi uusi Nokia.
Tietotaito on tänään miljardien ihmisten käytettävissä.
Ahkerat aasialaiset kamppailevat leivästä.
Maailmansodan jälkeen japanilaiset nousivat ilman luonnonvaroja ja nyt kiinalaiset tekevät ilmeisesti saman.
Laiskat europpalaiset köyhtyvät suhteessa.
Suomella on yksi markkina jälellä Venäjä jossa elää yhtä laiska kansa.
Mahdollisuuksia on!
Suomessa ilmeisesti edelleen ajatellaan, että olisi hyvä elää jossain 80-luvun SDP onnelassa, jossa tasapäiset duunarit tekevät suuryksiköissä laivoja, paperikoneita tai näppäräkätiset naiset kasaavat elektroniikkaa liukuhihnalla tai ompelevat lastenvaatteita ompelimossa 100 muun naisen kanssa. Ja kaikki saavat samaa palkkaa, ja insinöörit suunnittelevat maailman parhaita tuotteita tehtäväksi näille työn sankareille, ja kuvataiteilijat keksivät uusia kivoja kuoseja Marimekolle printattavaksi kankaisiin.
Mutta Euroopan Unioni ja globalisaatio tarkoittaa vapaata kilpailua. Sveitsi, Norja, Islanti yms. valitsivat “Impivaaran”, koska tajusivat että vapaassa kilpailussa tapahtuu ns. deviation to the mean liittovaltion maiden välillä. Tuota on tapahtunut nyt Suomessa yli 10 vuoden ajan. Suomen talous asettuu lopulta samalle tasolle Viron, Irlannin, Puolan ja Portugalin kanssa. Siis jos/kun olemme euroalueessa ja Euroopan Liittovaltiossa.
Tanska, Ruotsi ja Norja kaukaa viisaina eivät ottaneet Euroa, ja pitävät skandinaavisina maina lopulta yhtä.
Korottakaa vain veroja, laskekaa palkkoja ja leikatkaa koulutuksesta. Näette kuinka Academic flight käynnisty Suomessakin.
Jos Suomi haluaa pärjätä globaalissa kilpailussa, täällä täytyy olla riittävän houkutteleva ympäristö ja ostovoima kansainvälisille osaajille. Eli yksinkertaistettina tuloeroja tulisi kasvattaa. Duunarien palkkoja tulisi leikata. Julkisen sektorin palkkoja tulisi leikata. Sosiaalitukia tulisi rajoittaa ja leikata:
http://www.veronmaksajat.fi/luvut/tilastot/julkiset-menot/julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/
Täsmälleen näin. Parhaiten tässä onnistuu, jos lähtee aikaisin liikkeelle, t.s. silloin, kun tuotteen suunnittelu- ja/tai tuotantoteknologiat ovat epäkypsiä ja asiakkaiden preferenssit vakiintumattomat. Tällöin tarvitaan jatkuvaa nopearytmistä kokeilemista, keksimistä ja säätämistä. T&K:n ja tuotannon on syytä olla kävelymatkan päässä toisistaan, joten duunareillekin on töitä.
Miten tuosta näkee, että kyse on “rahavallan ahneudesta” (mitä tällä sitten tarkoitetaankin)? Jos minulle on tarjolla kaupassa t‑paita hintaan 5€ (ommeltu Afrikassa), 10€ (ommeltu Vietnamissa) tai 20€ (ommeltu Suomessa), niin todennäköisesti valitsen sen ensimmäisen. Olenko minä tässä tilanteessa markkinataloutta hyödyntävänä kuluttajan se “ahne rahavaltalainen”, kun pyrin maksimoimaan rahoillani saamani hyödyn?
[quote]
Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on koko talousjärjestelmän sairaus. Pitää olla varsin sokea tai tarkoituksella ummistaa silmänsä, jos ei havaitse länsimaisen järjestelmän degeneroitumista demokratiasta plutokratiaksi, kun valta ja resurssit yhä kiihtyvällä vauhdilla kasautuvat pienen eliitin käsiin.
[/quote]
Olen samaa mieltä, että nykyinen talousjärjestelmä on robotistumisen mukana tulossa toimintakautensa loppuun. En näe kuitenkaan tässä mitään tarvetta ryhtyä retoriikkaan plutokratiasta tms., vaan tämä on tulos ihan puhtaasti johtuen siitä, että robotistuminen johtaa ihmisten tuottavuuserojen repeämiseen. Ihan puhtaassa meritokraattisessa markkinataloudessa tästä seuraa tuloerojen kasvua.
Näin siis ihan ilman mitään plutokraattista kähmintää. Tätä on normaalilla suvereenien valtioiden tasolla tapahtuvalla demokratialla myös hyvin vaikea korjata tulonsiirtoja käyttäen, koska niiden yhteiskunnan tuottavimpien jäsenten on mahdollista kilpailuttaa valtioita keskenään ja sitten asettua sinne, missä he saavat pitää itsellään suurimman osan siitä lisäarvosta, jonka tuottavat. Juuri tästä syystä nykyinen talous- ja poliittinen järjestelmä tulee olemaan vaikeuksissa.
Itse näen tähän parikin korjausvaihtoehtoa. Ensinnäkin on kysyttävä, mitä rikkaat (=meritokratiassa pärjäävät) haluavat. Siinä vaiheessa, kun heillä on tarpeeksi rahaa kaiken kulutuksensa kattamiseen, ihan muut asiat nousevat merkittäväksi. Yksi tärkeimmistä asioista on status. Ongelma nykysysteemissä on se, että rikkaat hankkivat statusta kasaamalla itselleen vielä lisää rahaa. Raha on mitattava asia, joten miljardöörillä on enemmän statusta kuin sellaisella, jolla on “vain” 100 miljoonaa. Mutta näin ei tarvitse olla. Statusta on mahdollista luoda käytännössä tyhjästä. Jos keksimme keinoja saada tuottaa statusta rikkaille, heidät on mahdollista saada luopumaan rahastaan, jolle taas on käyttöä massojen keskuudessa ihan pelkkänä kulutuksena.
Toinen tapa on rikkaiden verotus globaalilla tasolla. Tällöin heidän ei ole mahdollista paeta jonnekin muualle. Verotuksen ongelma on kuitenkin siinä, että se voi saada sen kohteen lopettamaan hyvinvoinnin tuotannon sen sijaan, että jakaisi sitä muille. Tämän vuoksi minusta tuo status-puoli on kivuttomampi.
Olen eri mieltä. Siinä vaiheessa, kun talousjärjestelmä on mennyt siihen, että ihmisten tuottavuuksissa on valtavia eroja, markkinatalous alkaa pahemman kerran yskiä oikeudenmukaisen tulonjaon tuottavana järjestelmänä. Mutta olet oikeassa, että tämän päälle tulee tietenkin vielä se, että demokraattisen prosessin korruptointi entisestään pahentaa tilannetta. Minusta perusongelma on kuitenkin meritokraattisessa markkinataloudessa, joka on ollut erinomainen työkalu viimeiset parisataa vuotta, mutta on nyt valitettavasti muuttumassa toimimattomaksi. Korruptoitunut demokratia on mahdollista korjata valveuttamalla ihmisiä. Markkinataloutta suurien tuottavuuserojen vallitessa, on taas käytännössä mahdoton korjata.
Tuossa on paljon perää mutta …
Suomalaiset ovat ainakin toistaiseksi huonoja palveluliiketoiminnassa. Ulkolaiset yritykset valtaavat Suomen markkinoita mm. terveydenhuollossa. Palveluvientiä toki on, mutta se on valmistavan teollisuuden varassa, esimerkkinä koneen hissihuoltobusiness.
Johtopäätös? Ei nyt kiirehditä teilaamaan sitä “savupiippubusinesta”. Siinä saattaa samalla tulla teilatuksi se palvelubusineskin.
Niinpä.
Jos jos ei tiellä ois, niin lehmätkin lentää vois.
Näiden jossittelijoiden kannattaa lukea Pekka Jauhon muistelmat, ainakin sen nimi “Ensiksi kielsin konditionaalin”.
Jos ovet ovat apposen auki tähän toimivaan yhteiskuntaan, se täyttyy pian fiksuilla turvapaikanhakijoilla. On nimittäin ihan fiksua yksilölle yrittää päästä toimimattomasta toimivaan yhteiskuntaan. Tosin suuri yksilöiden vuo heikentää sitten tuon kohdeyhteiskunnan toimivuutta, eivätkä pääoma ja muut fiksut tyypit kenties halua sitten enää tulla sinne.
Kaikille avoin yhteiskunta ei mitä ilmeisimmin voi olla hyvinvointiyhteiskunta.
Valmistus on hävinnyt/häviää kaikkialla länsimaissa.
Surittavan työn häviäminen on kompensoitu työaikaa lyhentämällä
Esim Porsche lyhensi hihnalla työtä tekevien työaikaa 6 tuntiin, mutta insinöörien työaika on edelleen normaali
Yleinen trendi on ollut osa-aikatyön suosiminen suoritustason töissä.Niinpä Euroopassa tehdään osa-aikatyötä runsaasti, tyypillisesti 25 % työllisistä on osa-aikaisia, joissain maissa esim Hollanti määrä on jo 50 %
Jos Suomessakin kuljettaisiin tämän kehityksen mukana niin Suomenkin työttömyys olisi 5–6 % luokkaa ja työllisyysaste 80 % luokkaa
Ei vienti ole kehittynyt niin huonosti kuin annetaan ymmärtää.2006 vietiin 52 miljardilla , nyt n 56 miljardilla.
Väliin sattui kolmen vuoden piikki, kun vienti ilmeisesti Nokian ansiosta oli huipulla, mutta näitä piikkejä ylös-alaspäin on aina ollut.
Suomen suurin ongelma on kasvun puuttuminen. Työpaikkoja häviää Etlan mukaan n 120000 vuodessa tuottavuuden nousun ja tuotevalikoiman muutoksen vuoksi ja kun kasvu on ollut pitkässä juoksussa 3–4 % luokkaa niin tuotevalikoiman muutos ja kasvu ovat luoneet n 120000 työpaikkaa menetettyjen sijalle .Niinpä meillä oli vuonna 1989 2.5 miljoonaa työpaikkaa ja edelleen 2007 2,5 miljoonaa työpaikkaa
Kun kasvu hiipui niin työpaikkojen hävikki jatkuu, mutta uusia synnyttävä kasvu puuttuu
Kasvu edellyttäisi jotain uutta myytävää mutta sitä ei ole
Kone Oy tuntuu olevan hampaissa. Sen alku on miljoonan markan sijoitus, jolla Strömbergin hissituotanto ostettiin. Samalla pantiin kaksi miestä, toinen USA:han toinen Ranskaan oppimaan johtamista hissien teossa. Olavi Mattila on toinen kavereista, toista en muista. Nämä jutut sijoittuu 1950-luvulle. Tämä Kiinaan lähtö oli myös päätös, johon osallistui hallituksen ulkopuolelta.
Suomen ongelma on, että sen päämarkkinat kärsivät myös heikosta kasvusta. EU, Venäjä kasvu on vain vähän parempaa kuin Suomen eikämarkkina vedä.
Suomen myymä tuotevalikoima käsittää vanhoja tuotteita, joiden katteet ovat matalat esim paperi on bulkkituote, jonka kulutus vähenee ja siten kate on heikko
Eikä paperia kannata kuljettaa kauas
Eikä ne hissitkään mikään superuutuus ole ja niiden markkinat ovat kaukana ja silloin .
kannattaa tehdä paikallisiin oloihin sopivat hissit markkinan keskellä.
Jotta katteet olisivat hyviä niin tuotteen pitää olla uusi ja menekki kasvava
Saksalaiset ovat kyenneet tähän.Saksalaisten etuina on myös valtavat ylijäämät, joita käytetään viennin rahoittamiseen periaatteella karvahattu kouraan ja loput kansaneläkkeestä.
Tällaisten rahoitusehtojen kanssa on vaikea kilpailla
Saksa kykenee ylijäämiensä avulla rahoittamaan jättiprojekteja ja toisaalta projektin-ja teknologianhallinnan kautta vielä onnistuukin niissä.
Kilpailijoita on harvassa
Ja lisänä on myös musta kassa, jolla kaupantekoa voidellaan
H&M tai Ikeasta ei Ruotsi juurikaan hyödy. Valmistus on maailmalla ja henkilöstö myymälöissä eri maissa .
Ruotsissa taitaa olla vain vähän pääkonttoritoimintoja ja tuotekehitystä, mutta 90 % liikevaihdosta syntyy muualla ja voitot päätyvät johonkin veropparatiisiin
“Korkean elintason maassa kuten Suomessa on nykypäivänä sijaa täsmälleen kahdenlaiselle työlle: suunnittelu/kehitys ja palvelut”
Se suunnitelu ja kehityskin karkaa lopulta sinne missä tuotteet tehdään. Ilman kosketusta tehdastyöhön tuotekehitys muuttuu väistämättä akateemiseksi tutkimukseksi. Tekevää työtä pitäisi nimenomaan säilyttää täällä tuotekehityksen tueksi.
Palvelut taas muuttuvat itsepalveluiksi, koska ilman tuloeroja palvelujen ostamisesta tulee liian kallista. Frankfurtissa myytiin metroasemalla tuoretta paikkalla tehtyä sämpylää täytteillä 2€, Suomalaisesta kahvilasta samaan tuppaa menemään 5€. Valkokaulustyöläinen ei käytä omaa kallista aikaansa eväsleipien tekemiseen, kun sen saa matkan varrelta riittävän halvalla.
Suomen 5 miljoonainen väestö vastaa noin 0,07 prosenttia maailman yli 7 miljardista ihmisestä. Epäsuora vastaus kysymykseesi on tietysti se, että meidän tulisi panostaa väestömme korkeaan kouluttamiseen, jotta yksikään nuori ei jäisi vaille korkea-asteen tutkintoa ja ottaisi paikkaansa globaalin arvoketjun tuottavilta paikoilta. Miksi valmistaa Suomessa mitään, kun jossain muualla on halvempaa ja vähemmän koulutetumpaa työvoimaa, joka tekee täsmälleen samat asiat?
Pekka Himasen Sinistä kirjaa (2012, s. 89–91) lainaten:
“Vain hyvinvoivien osaajien kautta Suomi pystyy kehittämään ja hallitsemaan globaalissa arvoverkostossa korkean arvonlisäyksen kohtia.
[…]
Olennaista on se, että koska Suomi hallitsee tässä verkostossa korkeimman arvonlisäyksen osuudet, niin Suomeen jää kännykän [tai minkä tahansa muun tuotteen] arvonlisäyksestä vähintään 39%, vaikka valmistus olisi Kiinassa ja myynti esimerkiksi Amerikassa. Jos valmistus on Kiinassa, Kiina saa siitä 2% (valmistusmaalle “made in…” jää vain 2% eli vaikka valmistus olisi Suomessa, se lisäisi maan osuutta vain saman 2%).
[…]
Suomen arvonlisäyksen osuus perustuu arvoverkostossa kaikkein korkeimman arvonlisäyksen osien hallintaan eli tutkimus- ja kehitystyöhön, brandiin ja johtamiseen.”
Suomalainen nuori, joka on saanut yhteiskunnalta satojen tuhansien eurojen arvoisen peruskoulutuksen ja ylläpidon, on mielestäni aivan liian kallis yksilö tekemään heikon tuottavuuden töitä. Palveluiden tuottaminen on ok, mutta niitäkin tulisi pyrkiä aina mahdollisuuksien mukaan automatisoimaan ja kannustaa ihmisiä siirtymään entistä vaativampien töiden pariin.
Joopa joo, mutta kun mopolla ei jää moottoritiellä jalkoihin, vaikka kuinka “panostaisi korkeaan ajokoulutukseen”.
Kun on lusikalla annettu, ei semmoiselta voi kauhalla vaatia. Tälläkin hetkellä omakohtaisten kokemusten mukaan noin 15% korkeakoulutetuista “asiantuntijoista” kelpaa lähinnä keittämään kahvia tomistolla, eli virheitä tulee sitä tahtia ettei niillä voi mitään teettä (paitsi jos haluaa nopeasti asiakkaista eroon).
Samaan aikaan 15% ikäluokasta jää ilman toisen asteen koulutusta. Ja näistä(kin) pitäisi saada jotain korkean jalostusarvon osaajia.
Ei, mutta kun ei. Jos ei pää kestä, ei kykene pakottamaan itseään aamuisin töihin, tai yksinkertaisesti ei leikkaa tarpeeksi, niin korkean jalostusarvon tehtävät voi saman tien unohtaa.
Kaikenlaiset höpinät siitä, että panostamalla saadaan ne ikäluokan tyhmimmistäkin muuhun kuin yksinkertaisiin suorittavan työn tehtäviin kelpaavia, on epärealistista. Kun ei onnistu, niin se ei vaan onnistu.
“Kaikille avoin yhteiskunta ei mitä ilmeisimmin voi olla hyvinvointiyhteiskunta.”
Ei voi ei. Eikä pitkän päälle voi olla sellainenkaan, jossa täystyöllisyys (tai lähes täystyöllisyys) ei ole pysyvä olotila.
Meillä oli viennissä selkeä kupla
Tulli on tehnyt selvityksen korkean teknologian ulkomaankaupasta, josta selviää, että elektroniikan ja tietoliikennevälineiden vienti puolittui 9,2 mrd. eurosta vuonna
2008 4,5 mrd. euroon vuoteen 2009 mennessä. Vuonna 2011 korkean teknologian elektroniikka
ja tietoliikennevälineiden viennin arvo oli enää 2,5 mrd. euroa.
Vaikka Nokian raunioille on syntynyt paljon uusia yrityksiä niin ne eivät kykene täyttämään tuota vientiin syntynyttä aukkoa.
Toisaalta, kun valmistava teollisuus häipyy halpatuotantomaihin niin sijalle voisi luoda korkean tuottavuuden palveluita, mutta Suomi on yksi EUn heikoimpia palveluiden viejiä.
Eli korkeasta koulutuksesta ei ole hyötyä, viemme vain bulkkitavaraa
Pointti on hyvä. Vaikka Suomessa keksittäisiin vaikkapa maailman paras älypuhelin, sitä tuskin kannattaisi valmistaa omien rajojen sisällä, koska tuotteesta tulisi turhan kallis usealle kuluttajalle tai vaihtoehtoisesti myyntivoitto jäisi minimaalliseksi.
OS kirjoittaa: “Aiemmin suomalaisen lattiatason duunarin etuna olivat hyvät suomalaiset insinöörit, jotka tekivät niin kilpailukykyisiä tuotteita, että niiden valmistamisesta kannatta maksaa hyvää palkkaa suomalaiselle duunarille.”
Olen itse ollut koko 40-vuotisen työurani ajan insinöörinä mukana kehittämässä upeita world-class-tuotteita.
Ensin 70-luvulla FÅAssa vallankumouksellista RO-RO laivatekniikkaa, Wärtsilässä maailman suurimpia jäänmurtajia ja radikaalisti uudentyyppisiä matkustaja-aluksia, myöhemmin PK-yrityksissä maailman parhaita öljyntorjunta-laitteita ja nyttemmin 50-asteen pakkasessa toimivia vakuumitoiletti-järjestelmiä, yms.
Valitettavasti nyt kaikkia näitä valmistetaan pääosin muualla, ei Suomessa.
Mistä tämä nyt sitten oikein johtuu?
Siksi, että Suomessa ei nykyverotuksen vallitessa kannata yrittää.
Jos hyvän suomalaisen insinöörin firma jotain upeaa kehittää, se firma kannattaa heti myydä noin 25% verolla, ennekuin tulokset verotetaan yli 50%n ansiotuloverolla.
Saksassa pääosa uudesta tekniikasta kehitetään PK-yrityksissä. Omistaja-yrittäjä maksaa 25 % flat-rate veroa osingosta ja noin 2% veroa kun jättää firman lapsilleen…
Kyllä Suomessa hyviä insinöörejä riittää, mutta ei juurikaan ymmärrystä heidän työnsä arvolle…
Sen sijaan Suomessa haisee vielä vahvasti Marxin potaskanhajuinen henki!
Hyvä suomalainen insinööri on samanlainen jässikkä kuin hyvä suomalainen duunari: Jos vittuillaan niin rukkaset putoavat heti…
Seppo Korppoo
Hyvä suomalainen lattiatason insinööri ja kansainvälinen PK-yrittäjä
Olin jo kirjoittamassa, että vieläkin tärkeämpi syy on suuri verokiilamme, koska tavallisellakin tallajalla on vara teettää kuutamourakoita.
Tarkistin kuitenkin väitteeni OECD:n tilastoista, ja paljastui, että verokiilamme on paljon pienempi kuin esim. Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa tai Unkarissa. Se on toki hieman suurempi kuin Ruotsissa, Espanjassa, Kreikassa ja Virossa.
OECD:n verokiilaan ei sisällytetä kulutusveroja, joiden mukaan ottaminen saattaisi muuttaa kuviota.
Kyllä tilastot ovat ihmeellisiä!
Oletat nyt, että jokainen niistä viidestä miljoonasta on koulutuksella tai jollain muulla keinolla nostettavissa sinne korkeaa arvolisää tuottaviksi. Onko tämä realistinen oletus?
Jos ei, niin onko järkeä rakentaan systeemiä sen varaan, että tuo toimii? Korkeakoulutus ei ole mitään halpaa hommaa. Jos siihen pannaan henkilö, jolla ei ole kykyä sitä opiskelua suorittaa, seurauksena on se, että ensinnäkin hukataan yhteiskunnan resursseja ja toiseksi aiheutetaan kyseiselle henkilölle vuosien ajanhukka ja vielä kaupan päälle merkittävä epäonnistumisesta seuraava pettymys.
Elä hyvä ihminen ole noin pessimistinen!
Kyllä siitä kouluttautumisesta on hyötyä, ainakin oikein valittuna ja tosissaan tehtynä. Täällä Oulussakin alkaa yrityksissä olla suuri pula RF-osaajista. Matkapuhelin-Nokian RF-gurut imuroitiin töihin jo ajat sitten.
Tuskin yhdestäkään näistä tai muista Oulun uusyrityksistä uutta Nokia syntyy, mutta ainakin muutamista tulee “pikkunokioita”, jotka aikanaan vievät korkean lisäarvon tuotteita luokassa 50–100 M€/vuosi.
Syltyn kanssa olen samaa mieltä, että on suuri ero asiantuntijan ja “asiantuntijan” välillä. Esim. RF on haastava ala. Sinuksi pääseminen vaatii töitä.
Kiinan nousu perustuu koulutustason nostoon ei Friedmanin oppeihin.
Afrikka taas ei nouse koska siellä ei ole ymmärretty koulutuksen tärkeyttä.
Läheskään kaikkiin innovaatioihin ei tarvita korkeakoulututkintoa.
Esimerkkinä vaikka suomalainen vipukirves.
http://www.taloussanomat.fi/yrittaja/2015/09/22/suomalainen-vipukirves-sai-vauhtia-mikaan-mahti-ei-enaa-pysayta/201512303/137?pos=related
Tuosta näkyy myös se riskirahoituksen ongelma Suomessa. Ja eikö joukkorahoituskin ole kiellettyä Suomessa ?
Kun nyt noin hyvin tunnet laivanrakennusalaa, kerrohan siis, miksi saksalaisen kannattaa tehdä laivoja Suomessa, vaikka Saksassa kaikki on paremmin?
Juuri näin, ja lisäksi juuri tuon tyyppisessä uudenlaisia (dare I say ”innovatiivisia”) tuotteita valmistavassa teollisuudessa tuotannon ja tuotekehityksen sijaitseminen suunnilleen samassa rakennuksessa voi olla myös merkittävä vahvuus, ainakin jos yrityskulttuuri tukee tiedon kulkemista myös tuotannosta takaisin tuotekehitykseen. Hyviä esimerkkejä löytyy niitäkin Suomesta kyllä vaikka kuinka, vaikka eivät yleensä mitään kotitalousnimiä olekaan.
Täällä useat kommentoivat siihen tyyliin että Nokia on kuollut ja kuopattu. Niinhän ei ole vaan ainoastaan kännykkävalmistus on myyty. Nokian verkkoliiketoiminta on erittäin merkittävä Suomen mittakaavassa.
Alcatel-Lucent kaupan myötä siitä tulee vielä merkittävämpi ja kilpailukykyisempi jos Nokian johto onnistuu yhdistämisessä. Aiemmasta Siemens-riippakivestä on opittu jo siinä että kyseessä ei ole mikään yhteisyritys jossa on kaksi isäntää. Kaupan myötä Nokia pääse kunnolla USAn markkinoille jossa kiinalaiset valmistajat eivät ole “hintahäirikköinä”.
Nokian ylimmässä johdossa ei taida olla enää yhtään suomalaista, joten se suomalainen “management by perkele” ‑tyylikin lienee poissa haittaamasta menestystä. Haasteita tietenkin riittää kiinalaisten kanssa kilpailussa edelleen.
Toinen ala joka on mainittu ongelmien syyksi on paperinvalmistus. Nythän tällekin on tapahtumassa se että tuotantosuuntaa vaihdetaan kannattavampaan eli sellunvalmistukseen Suomessa (Äänekosken uusi sellutehdas).
Joten ei tilanne ole perintesiten alojenkaan suhteen niin huono kuin usein annetaan ymmärtää.
Kuulostaa siltä, että tämän kirjoittaja ei ole koskaan tehnyt töitä saksalaisten tai ranskalaisten kanssa. Tai kiinalaisten. Tai täyttänyt muun maan veroilmoitusta kuin Suomen.
Minun kokemukseni mukaan suomalaisten vahvuus on ollut juuri siinä, että sääntöjä noudatetaan, mutta ei viilata liikaa pilkkua, ja päätöksenteko onnistutaan usein viemään melko lailla oikealle korkeudelle organisaatiossa, niin että päätös tehdään siellä missä sille on parhaat edellytykset.
Se ei pelastanut Nokian kännykkäliiketoimintaa (hei, muistetaanpa, että tietoliikenne-Nokia on edelleen elossa ja potkii mainiosti!) mutta noin yleisesti suomalainen johtamiskulttuuri ei ole mitenkään niin surkeaa kuin nyt on muodikasta väittää.
Kyllä itse uskon lähtökohtaisesti siihen, että mikäli ihminen ei ole joutunut kärsimään sikiöaikana äitinsä alkoholinkäytöstä tai muista vaurioista ja on saanut keskimääräisen hyvän kasvatuksen, hän kykenee tekemään niin monimutkaisia asioita kuin ihmiset yleensä pystyvät tekemään. Vältettävissä olevat haitat vältettäköön ja lapsi ohjattakoon tähtäämään niin korkealle elämässään, kuin taidot antavat myöten. Muu on henkistä laiskuutta joko yksilön, yhteiskunnan (koululaitos, opinto-ohjaajat, neuvolat) tai vanhempien osalta.
Tietysti on toinen juttu, onko nykyinen peruskoululaitos tehokas tässä mielessä vai heittääkö se hukkaan kalleinta kansallista omaisuuttamme eli nuorten aivokapasiteettia.
Toisekseen, mikäli haluamme säilyttää Suomen ja suomalaiset maailman 20 rikkaimman valtion joukossa, niin meidän on yksinkertaisesti pakko panostaa sellaisiin toimialoihin, joissa sitä lisäarvoa pystyy tekemään. Valmistava teollisuus ei tuota lisäarvoa, joten siitä on hankkiuduttava eroon ja ihmiset on koulutettava tuottavampiin hommiin. Kilpailu on kovaa ja se on globaalia.
On arvovalinta, pitääkö nykyisen suhteellisen vaurautemme säilyttämistä tärkeänä. Itse ainakin pidän sitä itseisarvona.
Yhteiskunnan resurssien hukkaamista on myös valehdella nuorille, että valmistavassa teollisuudessa voisi olla sinunkin tulevaisuutesi tai laittaa nuoria tekemään tuottamatonta työtä. Kuten aikaisemmassa viestissäni kirjoitin, jokaiseen Suomessa syntyneeseen nuoreen panostetaan joka tapauksessa ihan hillitön määrä julkisia pääomia (n. 200 000 euroa per nassu) niin että olisi erityisen tärkeätä saada tälle investoinnille tuottoa.
Olen samassa käsityksessä kuin “Liian vanha” siitä, että ongelmat kulminoituvat hitaaseen talouskasvuun. Valtion budjetti on viritetty muistaakseni 3 % kasvun mukaisesti (tämän hetken kasvu taitaa olla aika kaukana siitä) ja oikeastaan koko talousjärjestelmä toimii vain jos se kasvaa. Jos kasvua ei ole tai se on kovin hidasta, tulee ongelmia. Ongelma on myös se, että talouskasvun aikaansaamiseksi ei ole olemassa mitään kaavaa tai reseptiä, eikä kukaan ihan tarkkaan ottaen tiedä, mikä tai mitkä tekijät saavat talouskasvun aikaiseksi. Keskuspankit ovat ymmärtääkseni yrittäneet aikaansaada talouskasvua voimakkaalla rahan määrän lisäämisellä, mutta se ei ole tuonut toivottuja tuloksia. Alan epäillä, ettei talouskasvua saada aikaan ilman väestönkasvua. Suomessa on vanheneva väestö, mitä on vaikea sovittaa yhteen kasvutavoitteiden kanssa. Minusta tämä on ainakin epäsuorasti myönnetty tämän blogin aiemmissa kirjoituksissa, joissa on todettu Suomen talouden tarvitsevan maahanmuuttajia. Rajattomasta väestönkasvusta seuraa sitten kyllä muita ongelmia.
Arvonlisä ei ole suoraan riippuvainen henkilöstä .Ennen pyörän keksimistä se saattoi olla sitä , mutta nykyään tuottavuus on neljän asian liitto:Henkilön,koneiden ‚tietojärjestelmien ja työn organisoinnin
Nerokaan ei ole tuottava, jos koneet, tietojärjestelmät ja työn organisointi takkuavat.
Ja väite , ettei ihminen tee virheitä on tuulesta temmattu, ihminen tekee aina virheitä ja systeemin täytyy huoehtia, että ne tulevat korjattua.
Lentoliikenneon hyvä esimerkki yrityskulttuurista. jossa aina pyritään ehkäisemään inhimilliset virheet.
Noita Syltyn mainostamia virheetöntä työtä tekevät ovat Mustanaamioita, mielikuvitusolentoja.
IT-alan työkulttuuri on aivan onneton, laaduntarkistus on tällaista : Korjataan, jos virheitä esiintyy.Tai tässä ei voi mennä mikään pieleen, ei tarvitse testata
Suomalaisissa tai suomalaisperäisissä yrityksissä osataan valmistaa hyviä palveluja ja tuotteita. Yrityksillä (pois lukiem kotimarkkinoista riippuvat yritykset) menee ihan hyvin.
http://yle.fi/uutiset/osakeanalyytikot_porssiyhtioiden_tulokset_odotettua_parempia/7793146
Ongelma on “vain” Suomessa työllistäminen. Yhteiskunnan nykyiset rakenteet estävät työllistymisen matalamman tuottavuuden aloilla.
Julkinen sektori, mihin meillä ei ole varaa, kohottaa yleisen hitatason verotuksella liian isoksi sekä ei samaan aikaan mahdollista yksityistä kulutusta.
Tarvitsemme lisää mataapalkkatöitä ja merkittävästi pienemmät palkkamenot julkiselle sektorille. Verotus vähenee, ihmiset saavat töitä ja valinnanmahdollisuuset kuluttamisessa siirtyvät julkishallinnosta yksityiselle kulutukselle. Tämä helpottaisi rakenteellisia alueellisia ongelmia ja pakolaisten työllistämiseenliittyviä tulevia haasteita.
Rakenteita pitää räjäyttää tekemällä Kreikkalaisia ratkaisuja julkishallintöoon ja Saksalaisia ratkaisuja nassatyöllistämiseen.
Tuon asian voisi oletettavasti varmistaa selvittämällä miten suuri merkitys oppimisessa on opettajalta saadun ajan, riittävän (myös tarvittaessa heniklökohtaisen) ohjauksen sekä ennemmin tai myöhemmin ansaitun POSITIIVISEN palautteen merkitys. Myös pienistä “puroista” alkavalla, toistuvalla ja lopulta suureksi kasvavalla negatiivisella palautteella tai sen poissaololla voi olla melkoinen, jopa ratkaiseva vaikutus.
Em. asioiden vaikutusten kustannus/hyöty-laskelmia ei liene maassamme (tai muuallakaan) vielä tehty(?). Näinollen emme voine vielä varmuudella sanoa mitään siitä, olisiko korkeimman asteen koulutuksen saaneiden määrän optimi esim. 2, 5, 10, 15, 20, 25, 35, 50, 75 vai peräti100% koko väestön kustakin ikäluokasta, ja miten kannattavaa tuo lopulta sitten olisi?
Voisin jotenkin kuvitella, että optimi löytynee tilanteessa, jossa esimerkiksi niin ammattimiehiä (ja ‑naisia, tarkoitan tässä perusduunareita), teknikoita, insinöörejä, diplomi-insinöörejä sekä vieläkin pidemmälle koulutettuja löytyy sopivassa, parhaiten tuottavassa suhteessa. Tuo suhde ei kuitenkaan ehkä ole joka alalla pyramidin kaltainen tai samallakaan alalla joka firmassa/organisaatiossa samanlainen!
Joissakin, ehkä monissakin asioissa voi moni ammattimies (ihan koulutustasosta riippumatta) joskus ymmärtää ja oivaltaa paremman menetelmän tai ongelman ratkaisutavan paljon järkevämmin kuin “äärimmäisen temperamentikas” ja “keuhkojen täydeltä huutava” johtaja, joita löytyy (usko tai älä), ikävä kyllä, myös korkeimmin koulutettujen tohtoreitten joukosta! Luovuus ja taito parempien tuotteiden ja ratkaisujen kehittämisen osalta voi kadota ei-rakentavan palautteen takia ainakin joksikin aikaa kokonaan, jos sitä ja liikaa energiaa joutuu käyttämään kokonaan toisenlaisiin selviytymisstrategioihin tai ainakin alaisten aikaa tarpeettomasti vieviin palautumisprosesseihin. (Ehkä tässä on yksi selitys sille, miksi Suomella menee Ruotsia heikommin. Oletuksenani on, että Ruotsissa moista, väärää johtajuuden mallia löytyy Suomea selvästi vähemmän!)
Tarvitsemme nähdäkseni koulutusta ja parempaa johtajuutta. Jopa osa johtajistakin voi olla käytöskoulun tarpeessa. Osaajia ja osaamista tarvitaan kaikilla tasoilla. Siksi koulutus on aivan olennainen asia. Ei pidä myöskään unohtaa, että ruokaa ja jopa kahvinkeittäjiä, sekä siivoojia tarvitaan kaikkialla.
Pomot, jotka nöyryyttävät tai kyykyttävät alaisiaan eri tavoin, esim. juoksupojan tai kahvinkeittäjän rooliin, olisi jo syytä korvata osaavammilla, joilta löytyy kaikkien muiden tarvittavien taitojen ohella työelämässä aina toisinaan tarvittavaa itsehillinnän ja vihanhallinnan taitoa. Hyvä johtaja käyttäytyy hyvän esimerkin tavoin itsekin, myös suljettujen ovien takana …
Kertaokaa nyt meille muille mikä se RF on. Mistä mä saan ostaa sellaisen ihmevehkeen? Milloin insinöörit alkavat puhua sellaista kieltä että muutkin ymmärtävät?
Se ei ole mikään uskon asia. Tutkimukset kiistatta osoittavat, että älykkyys on perinnöllistä.
Vaikka älykkyysosamäärä ei ole mikään absoluuttinen mittari, niin se kertoo kuitenkin hyvin ihmisen peruskyvykkyydestä. Älykkyysosamäärä jakautuu näin. Kaikki luvut alle 105:n ovat tulevaisuuden yhteiskunnassa vaikeasti työllistettäviä.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f7/IQ_curve.svg
Ei siihen rakenteet ole esteenä vaan automaatio. Aina kun kansalaisille tarjotaan sujuva automatisoitu palvelu ja ihmisen tarjoama palvelu, niin kansa kääntyy automatisoidun palvelun puoleen. Tuskin sinäkään menisit enää hoitamaan arkiasioita pankkitiskille, vaikka sieltä palvelua saisikin.
En myöskään oikein usko, että palveluyhteiskuntaa voi syntyä näin koulutetun kansan pariin. Työttömänä on yli 50 000 akateemista ja suuri joukko muita ammattilaisia. Miten yli 50-vuotiaat pois potkitut rupeaisivat muita palvelemaan?
Samoja kokekemuksia.
Nokia lähti lentoon näillä opeilla, mutta merkittävä osa normiohjaukseen ja top-down johtamiseen tottuneista uusista nokialaisista ei siinä ympäristössä osannut toimia.
Päätöksentekoa keskitettiin ja rakennettiin kattava ja yksityiskohtainen normiohjaus- ja seurantajärjestelmä, mitkä kaikki jäykistivät toimintaa. Monet suomalaiset esimiehet turhautuivat ja lähtivät muualle.
Joskus 90-luvulla oli esillä havaintoihin perustunut johtamisteoria, jonka mukaan parhaiten menestyvät yritykset, joissa päätöksenteko on joko täysin hajautettu tai täysin keskitetty. Hyötyfunktio olisi siis U:n muotoinen.
Ei hassumpi ajatus.
Kerropa yksikin tutkimus, joka ‘kiistatta’ tuon osoittaa.
Ja kun Wikipediaan vedotaan: “The main findings are that the way children learn, and thus their intelligence, is shaped by their culture and environment.”
Olen eri mieltä siitä, kertooko niin yksiselitteinen numeerinen mittari kuin älykkyysosamäärä ihmisen “peruskyvykkyydestä”. Kenties insinööritieteissä. Tämän kaltainen geneettinen determinismi ja jopa jonkinlainen orastava sosiaalidarwinismin kanssa flirttailu on mielestäni aika vaarallista, koska se muuttaa monimutkaiset ihmisyksilöt numeerisesti mitattavaksi kokonaisuudeksi ja unohtaa, että innovaatioita voi syntyä mitä erilaisimmissa paikoissa — toisissa tietysti todennäköisemmin ja toisissa epätodennäköisemmin.
Sisällöntuotanto ja “pehmeämmät” alat ovat kuitenkin melkein yhtä tärkeitä, kenties jopa tärkeämpiä, kaupallisesti merkittävän sisällön luomisessa. En edes ilkeyksissäni rupea arvuuttelemaan esim. Crocs-kenkien, Ed Hardyn vaatteiden tai Hello Kitty ‑brändin luojien älykkyysosamääriä, mutta näiden keksintöjen brändiarvoa ei voi kiistää kukaan.
Kyky menestyä kaupallisesti on eri asia kuin kyky valmistaa teknisesti paras mahdollinen tuote. Kenties voimme tulevaisuudessa ulkoistaa teknisen insinööripuurtamisenkin matalan kustannustason maihin ja keskittyä Suomessa johtamiseen, markkinointiin ja sisällöntuotantoon?
On vaikea kiistää sitä, että älykkyysosamäärällä mitattu älykkyys on perinnöllistä. Tätä on selvitetty myös kaksostutkimuksilla.
On kiistatonta, että älykkyysosamäärä on huono mittari. Kuvitelkaamme että olisi “oikea” älykkyys Ä ja ja sitä mittaisi huonosti älykkyysosamäärä ÄO = Ä + e
(e on satunnaistermi, näppäimistöstäni ei löydy epsilonia)
On myös kiistatonta, että ÄO kaikkine puutteineen ennustaa erittäin hyvin menestymistä elämässä, olematta tietenkään ainoa selittävä tekijä. Jos ÄO kaikkine puutteineen ennustaa hyvin, voisi ajatella, että varsinainen Ä ennustaisi vielä paremmin. Tuskin kukaan väittää, että tuo satunnaistermi e on se joka tässä ennustaa niin hyvin.
Samoin on vaikea kuvitella, että juuri tuo satunnaistermi olisi perinnöllinen eikä varsinainen älykkyys Ä.
On MYÖS selvää, että sekä ÄO että mitä ilmeisemmin Ä on termi, johon vaikuttavat MYÖS olosuhteet ja esimerkiksi ravinto.
Tämä on hyvin tulehtunut aihe, enkä ymmärrä miksi. Tulehtuneissa aiheissa ei voi luottaa wikipediaan.
Googlella se selviää kirjoittamalla “what is RF”.
Tulos alla:
Radio frequency (abbreviated RF, rf, orr.f.) is a term that refers to alternating current (AC) havingcharacteristics such that, if the current is input to an antenna, an electromagnetic (EM) field is generated suitable for wireless broadcastingand/or communications.
Eli kyse on siis radiotaajuudesta jota käytetään esim. kännyköissä (esim. n. 2 GHz).
Palveluyhteiskunta on jo syntynyt Suomeen, ei se ole uskonkysymys.
Bruttokansantuote jakaantuu seuraavasti:
— palvelut n. 70%
— jalostus n. 27%
— alkutuotanto n. 3%
Kyse on siitä että palvelut-käsite on paljon laajempi kuin miksi sen ajattelet.
Ylivoimaisesti suurin osa bruttokansantuoteesta syntyy suomalaisesta kulutuksesta, mikä on hyvä muistaa näissä säästötalkoissa. Eli kun säästetään, niin samalla pienennetään BKT:tä ja elintasoa.
Eli jos uskotaan että vienti alkaa taas tulevaisuudessa vetää, niin kotimaisen kulutuksen leikkaaminen rajusti ei ole järkevää. Alkuvuonna kauppatase oli 500 miljoonaa plussalla ja vaihtotasekin oli positiivinen heinäkuussa.
Anteeksi, luulin että lyhenne on vakiintunut arkikäyttöön.
RF on lyhennelmä sanaparista Radio Frequency, siis radiotajuus.
Radiotaajuuksia hyödyntäviä vempeleitä on lienee sinullakin useita alkaen radiosta, TV:stä, mikroaaltouunista, kännyköistä, WLAN:sta, tietokoneista jne.
Kehitteillä oleva esineiden internet tulee lisäämään RF-vempeleiden määrää useilla kertaluokilla.
Ei tämä nyt niin kovin tulehtunut aihe ole — paitsi rasistien keskuudessa 😉
Wikipediaan voi aivan hyvin luottaa.
On täysin selvää, että älykkyys on hyvin voimakkaasti kultuurisidonnainen, ihminen jonka kultturissa ei jotain ominaisuutta ole, pärjää huonosti tätä mittaavissa testeissä. Kulttuurivapaata älykkyystestiä on yritetty kehittää (muistaakseni) jo 50-luvulta saakka (Cattell), mutta vaikeata se on.
Se, että länsimaisella testillä mitattu ÄO korreloi läsimaisessa yhteiskunnassa saavutettuun menestykseen ei pitäisi tilastotieteilijällekään olla todiste mistään perinnöllisyydestä.
Todistus perinnöllisyydestä tulee kaksoistutkimuksen avulla ja siinä siis mitataan tätä länsimaista älykkyysosamäärää, joka on sekä sosiaalisesti että genettisesti perinöllistä.
Veroilmoituksia ei tullut täyteltyä, mutta saksalaisten ja ranskalaisten lisäksi on toki tullut työskenneltyä mm. italialaisten, espanjalaisten, unkarilaisten, turkkilaisten jne. kanssa — seuraavaksi listaan saadaan jatkettua vissiinkin ainakin kreikkalaisilla ja myös niillä kiinalaisilla…
Valitettavasti jossain tapauksissa tästä voidaan jo puhua menneessä aikamuodossa. Johtamisopit kun tupataan helposti hakemaan ulkomailta — ilmeisesti kuvitellen, että kaiken monimutkaiselta ja vaikeaselkoiselta tuntuvan on ihan pakko olla tavattoman fiksua. Jossain projektien manageerauksessakin ollaan intopiukalla tavaamassa jotain PRINCEä ja PMBOKia tajuamatta niiden ongelmia kaikenlaisen ketteryyden jne. kanssa.
Nokian kännykäthän kaatuivat ensisijaisesti organisaation toimimattomuuteen — rakennettiin kaikkien oppien mukainen hirveä matriisihimmeli, jonka seurauksena päätöksen tekohalvaantui. Pienetkin asiat piti hyväksyttää usealla pomolla ja jos yksikin oli epävarma tai jopa vastusti päätöstä, niin sehän sitten makasi jonkun pöydällä kuukausi kaupalla.
Näin on. Ennenkuin Facebook tuli, oli muita vastaavia sovelluksia jotka olivat jopa teknisesti edistyneempiä, esim Myspace, mutta eivät lyöneet läpi koska olivat liian hankalia käyttää ja useimpia sen ominaisuuksista kukaan ei tarvinnut. Facebookia pystyi kotirouva (anteeksi vaan) käyttää ilman ohjeistusta, ja siksi se levisi kuin kulovalkea.
Suomalasta ja varmaan muunmaalaistakin insinöörikuntaa vaivaa lämpiminen vain sisäänpäin. Esim jouduin kysymään äsken mikä RF on (arvasin että liittyy jotenkin radiotaajuuksiin) mutta ei se aukene maallikolle ellei lyhennettä kirjoita auki ja mielummin sillä kielellä jota keskustelua yleensä käydään. Toisaalta johto ja markkinointikin puhuu eri kieltä ja elää usein omissa maailmoissaan, ja uusia johtajia palkataan mielummin talon ulkopuolelta kuin sellaisia joilla on pitkä kokemus itse tuotteista. Siksi yrityksiin syntyy “me” ja “he” ‑klikkejä.
Analogia tietkoneisiin näin aikana jolloin on juuri muisteltu Alan Turingia on kiehtova — onhan selvää, että tietokone, jonka tehokkuus on 1Mhz on paljon hitaampi ratkaisemaan saman ongelman samalla algoritmilla kuin kone jonka nopeus on vaikkapa 200MHz tai 1GHz. — tämä voi olla jotain semmoista, mikä siirtyy geneettisesti
Toisaalta, erilaisia algoritmeja luokitellaan niiden suorituskyvyn mukaan, esim. O(n), O(x?2) tai O(n logn) voivat kuvata eri algoritmien tehokkuuksia — eli heikompi kone varustettuna paremmalla algoritmilla pystyy voittamaan nopeamman koneen, joka on varustettu heikommalla algoritmilla -> tämä osuus siis voi olla siis hyvinkin jotain semmoista mitä voidaan rajallisesti siirtää eteenpäin oppimalla eli se ei tarvitse geneettistä siltaa välilleen. Toisaalta tämmöinen tieto voi siirtyä myös perinnöllisesti vanhemmilta lapsille. Nämä erot ovat joissain ongelmissa paljon suurempia kuin lineaariset suorituskykyerot
Sitten miten nämä nodet ovat järjestäytyneet ja miten ne toimivat keskenään ikäänkuin neuroverkkona — tämä neuroverkkojen idea oli teoria jossa Alan Turing oli mielestäni eniten aikaansa edellä. Ihmiskuntaa tai yhteisöä voidaan myös ajatella eräänlaisena neuroverkkona, jossa yksittäinen ihminen on ikäänkuin yksi neuroni, joka vastaa impulsseihin. Mitä enemmän neuroneita on, sitä monimutkaisempia asioita neuroverkko pystyy oppimaan, mikäli sitä harjoitetaan riittävästi — sama pätee myös yhteiskuntaan. Muutaman ihmisen kylä ei pysty läheksään samaan kuin 100 miljoonan asukkaan valtio. Tämän vuoksi ehkä Osmon esittämä urbaani talousalue voittaa perähikiän — se pystyy ajan myötä oppimaan uutta enemmän.
Jos nyt ajatellaan älykkyyttä yksilön ominaisuutena ja selvitymistä taas yksilön sekä yhteiskunnan ominaisuutena, niin mikä tuossa kokonaisuudessa sitten on jotain semmoista, mitä voitaisiin luokitella niinkin lineaarisesti kuin termi älykkyys luokitellaan? Omasta näkökulmastani älykkyystestit mittaavat usein sekä muistin toimintaa että ihmisen käyttämien ratkaisualgoritmien valintaprosessia tiettyihin ongelmiin. Näistä jälkimmäinen on kiinnostavampi, koska sitä voitaisiin opettaa.
Paras (tästä voitanee kiistellä) selitys älykkyydelle taitaa edelleen olla “yleisälykkyys” (g factor) eli kyse olisi käytännössä aivojen rakenteesta riippuvasta “prosessointitehosta”. Se, missä kukin yksilö on parhaimmillaan riippuu taas mm. omasta mielenkiinnosta, koulutuksesta, lapsuuden ympäristötekijöistä jne.
Tätä yleisälykkyyttä ei tietenkään voida suoraa mitata, mutta yleisesti uskotaan, että ÄO korrelloisi sen kanssa varsin hyvin.
Mitäpä jos hetki kuitenkin mietittäisiin — vaikka ihan hypoteettisesti — että asia olisi totta — ja pohdittaisiin mitä indikaatioita sillä voisi olla — ja mitä seurauksia taas sillä, että ilmiön olemassa olo kiistettäisiin kaikista todisteista huolimatta (koska sosiaalidarwinismi)?
Yksittäisistä yksilöitä on tietysti vaikea mennä sanomaan mitään, mutta alalla kuin alalla menestyjät ovat yleensä sieltä älykkäämmästä päästä. Poikkeuksiakin toki on.
Mitä niihin palveluihin sitten kuuluu?
Entä mitä kuuluu palveluihin, joissa palkat ovat pienet?
Konkretisoi jotenkin tilannetta.
RF on lyhenne sanoista radio frequency. Sillä tarkoitetaan sähkömagneettisen säteilyn taajuusluetta 3 kHz — 300 GHz.
Sinulla on jo RF-ihmevehje. Insinöörit nyt vaan tuppaavat välillä olemaan vähän vaikeasti ymmärrettäviä vatuloijia.
Aivan, mutta noista kolme viimeistä on ainakin periaatteessa mahdollista viedä sinne halpatuotantomaahan. Tuotanto kannattaa pitää Suomessa vain, jos joko noiden viennissä kaukomaille tulee ongelmia tai jos listan ensimmäinen on Suomessa parempi kuin kaukomailla. Postaus, jota kommentoi tuntui lähtevän siitä ajatuksesta, että myös se on mahdollista nostaa korkealle tasolle kaikkien suomalaisten työntekijöiden kohdalla koulutusta käyttämällä. Itse kyseenalaistin tämän oletuksen.
Tietenkin näin, mutta tämä ei vastaa siihen kysymykseen, että ovatko kaikki ei-nerot nostettavissa tuottaviksi esim. noilla sinun mainitsemillasi keinoin.
“On vaikea kiistää sitä, että älykkyysosamäärällä mitattu älykkyys on perinnöllistä. Tätä on selvitetty myös kaksostutkimuksilla.”
Älykyyskin liudentuu, harvoin kaksi superälykästä menee naimisiin keskenään.
Myöskään älykkyys ei olle standardia, joten älykkyys voi kohdistua toisella matematiikkaan toisella verbaalisuuteen ja silloin loputulema ei ole yhtä älykäs kuin vanhemmat
Toki voi käydä päinvastoinkin, perimät voivat vahvistaakin mutta se on harvinaisempaa
Samaa mieltä OS:n kanssa älykkyydestä. Monimutkainen juttu, mutta liittyy myös ihmisen perustemperamenttiin (keskittymiskyky jne), joka on aika pitkälti synnynnäinen. Toki kulttuuri muokkaa tätä sitten ajan mittaan. Nykyisin monissa amerikkalaisissa yliopistoissa opiskelijoista jopa puolet opiskelijoista on aasialaisperäisiä.
Sitten varsinaiseen asiaan. Kyllä mielestäni Suomen yksi ongelma on se, että emme oikein osaa, emmekä ole arvostaneet tarpeeksi kuluttajatuotteiden tekoa ja markkinointia. Hyviä esimerkkejä on vähän. Monien tuotteiden valmistus on karannut Suomesta muualle. Täällä ei enää tehdä kodinkoneita, ei juuri suksiakaan jne. Pelkästään Salomonin suksitehdas työllistää Ranskassa noin 3000 henkeä, onneksi firma on kuitenkin suomalaisessa omistuksessa (Amer Sports). Ulkomaiset kuluttajatuoteketjut ovat vallanneet Suomen EU aikana. Ja norjalaiset ovat pystyneet tekemään sen vaikka ovat olleet EU:n ulkopuolella (esim. XXXL, Dressman, Cubus, Gigantti, Norvegian jne). Myös ruokasektorilla olemme pärjänneet Tanskaa ja Ruotsia huonommin.
Jostain syystä älykkyyteen ja etenkin sen periytymiseen, populaatioeroista puhumattakaan suhtaudutaan hyvin eri tavoin kuin muihin ihmisen ominaisuuksiin.
Raimo K kommentoi: “Kun nyt noin hyvin tunnet laivanrakennusalaa, kerrohan siis, miksi saksalaisen kannattaa tehdä laivoja Suomessa, vaikka Saksassa kaikki on paremmin?”
Raimo K varmaan viittaa siihen, että miksi Meyer Werft osti hiljakkoin Pernon telakan.
Vaikka en tuota kauppaa yksityiskohtaisemmin tunnekaan, tässä kommenttini:
Meyerillä on vanhastaan risteily-laivoihin erikoistunut telakka Papenburgissa Saksassa.
Telakka sijaitsee Ems-joen varrella sisämaassa ja laivojen täytyy kulkea 36 kilometrin matka päästäkseen merelle, mikä on mahdollista vain nousuveden aikana.
Telakan omistaa ja sitä johtaa Meyerin perhe jo kuuden sukupolven ajan ja sillä oli halu jatkaa yhä suuremmiksi kasvavien risteilyalusten rakentamista. Siihen heidän oma telakkansa rupesi olemaan pieni, epäkäytännöllinen ja kallis.
Saksassa siis ”kaikki oli huonommin”.
Tässä vaiheessa Royal Caribbean Cruises Ltd.-varustamo oli tilaamassa uusia suurristeilijöitä ja siellä vanha turkulainen laivainsinööri-kollegani Harri Kulovaara oli Executive Vice President.
Samaan aikaan Suomen valtio haki yksityistä omistajaa Pohjoismaiden parhaalle telakalle Pernossa.
Tästä syntyikin sitten ”kolmikanta”, jonka perusteella Meyer sai sikahalvalla hienon telakan, sille Harrilta heti ison tilauksen ja Suomen valtio pääsi irti ”telakka-ongelmastaan”.
Mitä tästä opimme:
1) Suomen valtion poliitikko / virkamies ‑vetoinen systeemi ei pysty pyörittämään kannattavaa, riskialtista kansainvälistä businesta. Sen perse ei kestä merivettä!
2) Suomalaiset kiilusilmä-marxilaiset ovat pitäneet huolen siitä, ettei tänne pääse syntymään Meyerin kaltaista yksityistä yrittäjyyttä.
3) Tällaisten laivojen omakustannushinnasta vain noin 20% on työkustannuksia ja loput monimutkaisia systeemejä ja materiaaleja. Kyseessä on oikeastaan kokonaisen kaupungin rakentaminen noin 3 vuodessa!
Vaatii huipputason johtajuutta, suunnittelua, organisointikykyä, sekä kovaa ammattitaitoa suoriutua tällaisesta urakasta kunnialla, sovitun laadun, hinnan ja aikataulun mukaisesti.
Esimerkiksi kuuluisat japanilaiset telakat tyrivät matkustajalaivan rakentamis-yrityksensä oikein Fukushima-tyyliin ja lopettivat koko homman.
Näissä projekteissa pääsevät suomalaisten luontaiset ylivoimatekijät oikeuksiinsa: Geeneistä tuleva vastuutaottava tiimityötaito, kansainvälisesti harvinainen luotettavuus ja kovatasoisen ammattimiehen / — naisen osaaminen.
Toivotan Pernon telakalle menestystä!
Seppo Korppoo
Suomalainen laivanrakentaja
Nyt taas pätkit ihan itse keksimääsi olkiukkoa.
En ole väittänyt etteivätkö ihmiset tee virheitä, sillä kaikki niitä tekevät. Ero on siinä, että kun kaikki tekevät virheitä joskus, niin toiset tekevät niitä koko ajan.
Jos hitsaaja ei saa yhden yhtä tuotetta kasaan ilman virheitä, niin kerro minulle miten ihmeessä se tarkastaminen ja kappaleiden susittaminen ja korjaaminen tekee kyseisestä hitsarita tuottavan? Jos insinööri tuottaa kelvottomia piirustuksia, miten tarkastajan korjaamat virheet tekevät insinööristä tuottavan? Ja tarkastajakaan ei huomaa kaikkea. Jos joka ikisessä piirustuksessa on virhe, niin eihän siitä hommasta tule mitään.
Veisitkö itse auton korjaamolle, jossa asentaja tekee kaiken kahteen kertaan siten, että auto ei ole koskaan valmiina silloin kuin pitäisi?
Toisaalta juuri näytettiin ruotsalainen dokumentti, jossa McJobit ovat sinne pesiytyneet ja niiden kautta on muodostunut kaksikerroksinen työmarkkina, jossa alempi kerros on aikamoista hyväksikäyttöä osa-aikaisuuksineen, jne.
Omistajaohjaus? Monopoliasema? Voisi olettaa keskusjohtoisuuden kasvavan koon mukaan ja keskusjohtoisuuden myös mahdollistavan tehokkaamman markkinoinnin ja eksklusiiviset kauppasopimukset bulkkikauppojen kanssa, sopivasti hierotut tilaajasopimukset julkishallinnon ja muiden suurten tahojen kanssa, jne.
Jep. Ongelma on siinä, että markkinataloudessa meritokratian käyttämä meriitti on kyky saada rahaa. Ensinnäkin rahan hankkiminen on valitettavasti sitä helpompaa, mitä enemmän sitä on jo alkujaankin. Toiseksi keinot, jolla sitä hankitaan ovat valitettavasti markkinan kannalta yhteismitallisia.
Minkä pitäisi jo suoraan soittaa kelloja, koska EKP:n inflaatiotavoite on vain 2%…
Se helposti aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin ihmisissä, jotka uskovat sekä meritokratiaan että tasa-arvoon. Tämä sitten purkautuu ikävällä tavalla.
Se suksitehdas jonka Amer omistaa ulkomailla on alunperin itävaltalainen Atomic eikä ranskalainen Salomon. Vai ovatko ne sulautuneet?
Toisaalta, koska Atomic on vahvasti laskettelusuksimerkki, ja Suomi on alppihiihdossa aina ollut kääpiö, niin ehkä parempi että “suomalaiset” alppihiihtovälineet ovat piiloutuneet keski-eurooppalaisen brändin taakse.
Suomen kulutustavarateollisuus satsasi sodanjälkeisenä aikana pelkästään kotimaan markkinoille ja Neuvostoliiton vientiin. Jotain kuten kumisaappaita ja vessapaperia ja makeisia saatoi kulkeutua ruotsinsuomalaisten ja ruotsalaisten laivaturistien mukana Ruotsiinkin niin että niiden ympäri syntyi omat fanittajat siinä kaikki. Kännykät syntyivät ihan vahingossa kun metsäteollisuudelle piti rakrentaa sisäinen radioverkko metsäkoneiden, rekkojen ja tehtaiden väliseen kommunikointiin.
Ruotsissa esim viihdeteollisuus on aina ollut ihan eri kertaluokassa kuin meidän. Silloin kun se eräs kuuluisa laulukvartetti jota epävireinen piano säesti jyräsi, niin Ruotsi sai laivalasteittain öljyä Neukkulasta vinyylikiekkoja vastaan. Me jouduttiin antamaan vaihdossa jäänmurtajia!
Totta, huippuälykkäät harvoin lisääntyvät keskenään. Tämä on luonnollista, koska “Mensa-tason” ihmisiä on vain 2 % populaatiosta, joten potentiaalisen kumppanin löytäminen tästä joukosta voi olla lähes mahdotonta ‑etenkin kun puolet tarjokkaista on vielä väärää sukupuolta.
Korkea älykkyys ei välttämättä ole mikään etu parisuhdemarkkinoilla. Älykkäillä on monasti ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka eivät aina ole eduksi kumppanin hurmaamisessa. Älykkyys voi olla myös kirous.
Älykkyyden suhteen pätevät ihmissuhteissa ja parisuhteessa sama yhden ja kahden keskihajonnan sääntö, jota tuli tutkailtua kesällä työelämään ja boreoutiin liittyen:
http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/07/liian-korkea-alykkyysosamaara-aiheuttaa.html
Ja miten se, että kaksosten älykkyys on samanlaista, todistaa jotain perimästä yleensä?
kaksostutkimuksessa keskitytään kaksosiin, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet erilleen toisistaan.
Ei kai kukaan edes puolitosissaan esittänyt, että valtion olisi pitänyt ryhtyä Pernon telakkaa pyörittämään? Ajatus on täysin absurdi.
Se, että Meyer oli Saksassa lievissä vaikeuksissa, ei mitenkään selitä sitä, että Meyer osti juuri Pernon telakan, telakoitahan on maailma täynnä (ja nousuvesiä tulee säännöllisesti, yksikään laiva ei ole vielä jäänyt jumiin Papenburgiin).
Syynä taisi olla, juuri se, että ‘suomalaiset kiilusilmä-marxilaiset’ ovat pitäneet huolen siitä, että tänne pääsi syntymään juuri Pernon telakan alihankintaverkoston kaltaista yksityistä yrittäjyyttä ja että Suomessa on varsin hyvä, vakaa toimintaympäristö.
Palveluita ovat kaikki muut kuin listan kaksi viimeistä eli
— jalostus, joka on sitä perinteistä tehdasteollisuutta
— alkutuotanto joka on maataloutta, kalastusta tms.
Esillä olleista firmoista Koneella palvelu tarkoittaa hissien huoltamista ja Nokialla televerkkojen ylläpitoa. Kummassakin tapauksessa kyse on isosta osasta liiketoimintaa.
Nyky-yhteiskunta lakkaa toimimasta kokonaan jos laitteita ei huolleta, jätteitä kuljeteta pois jne.
Kuljetus ja turismi ovat myös palveluita.
Samoin terveydenhuolto ja koulutus(palvelut) kuten nimetkin sanovat.
Yksityisen puolen ammattien palkkatasosta löytyy tietoa täältä:
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2015091720275442_tb.shtml
Pyytämäsi pari esimerkkiä poimittuna noista matalapalkkaisista, jotka useasti ovat naisvaltaisia aloja (tuntipalkkoineen):
- Puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät 10,05€
- Satunnaistöiden tekijät 9,65€
Tialstokeskukselta löytynee tietoa myös julkisen puolen palkoista (palveluista):
http://www.stat.fi/til/index.html
Onkohan iällä, jossa kaksoset ovat joutuneet erilleen, ja sillä, minkälaisiin ympäristöihin siirtyneet, mitään havaittua merkitystä?
Tällä erottelulla voitaisiin hahmottaa perhe‑, ravinto‑, sairaus- jne. tekijöiden vaikutusta.
Elämässä menestymistä taitaa selittää vielä älykkyyttäkin enemmän itsekontrolli. Itsekontrolliin vaikuttavat ympäristötekijät enemmän kuin älykkyyteen.
The significance of self-control
http://www.pnas.org/content/108/7/2639.full
Duckworth, A., & Seligman, M. (2005). Self-discipline outdoes IQ in predicting academic performance in adolescents. Psychological Science, 16, 939–944.
Moffitt, T., et al. (2011). A gradient of childhood self-control predicts health, wealth, and public safety. Proceedings of the National Academy of Sciences, 108, 2693–2698.
Tangney, J., Baumeister, R., & Boone, A.L. (2004). High self-control predicts good adjustment, less pathology, better grades, and interpersonal success. Journal of Personality, 72, 271–324.
Evans GW, Rosenbaum J (2008) Self-regulation and the income-achievement gap. Early Child Res Q 23:504–514.
No ainakin esitettiin, että valtion rahoja olisi pitänyt käyttää tilausten saamiseksi, t.s. tilanteen ennallaaan pitämiseksi.
Yksityisellä puolella tuskin kukaan olisi ostanut isoja laivoja telakalta, joka, ja jonka emoyhtiö olivat tunnetusti konkurssin partaallla.
Suomen valtion lupauksille olisi vain nostettu kulmakarvoja ja ihmetelty.
Sen sijaan olen enemmän kuin samaa mieltä, että Meyrin päätöksiin vaikutti koko suomalaisen laivanrakennusketjun, m.l. duunareiden, hyvä osaaminen. Meillä on todella hyvä tällaisen ketjuosaamisen historia.
…
Telakka-marxilaisuuden suhteen minulla on Turun telakoilta aika eläviä muistijälkiä 60-luvulta. Sen perusteella en marxsistien kunniaksi tätä väittämääsi hyväksy:
Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä siinä, että em. tuotteet eivät usein kestä käyttöä kauan. Toisaalta eivät ihmiset osta vaatteita pelkästään sen takia, että ne ovat halpoja. Kyllä niiden pitää olla mukavia päällä, muodikkaita, hyvin leikattuja. H & M voittaa Marimekon tässä. On kuluttajan aliarvioimista sanoa, että H & M tuotteet ovat laaduttomia ja silti asiakkaat palaavat ostamaan uuden tuotteen. Suomessakin oli halpatavaraketju “Tiimari”, se meni konkurssiin vaikka tuotteet olivat halpoja.
Jos en väärin muista, kysymys oli (pienestä) lainasta ja vientitakuusta — ei telakan ottamisesta valtion haltuun.
No se marxilaisuus-heitto oli tarkoitettu Korppoolle, jonka mielestä marxilaiset ovat kaapanneet Suomessa vallan.
Muistan kyllä marxilaiset Turun telakalla 60–70-luvuilla, eivät ne telakan johdossa olleet, vaan lakkoennätyksiä tehtailivat, mutta onhan siitä jo aikaa.
Kun täällä on paljon puhuttu älykkyydestä ja sen vaikutuksesta menestykseen, niin olisi mielenkiintoista vertailla suomalaisten älykkyyttä muiden maiden kanssa.
Muistan lukeneeni jostain että suomalaiset ovat Euroopassa parhaasta päästä (ellei parhaita), mutta aasialaisten kanssa ei pärjätä.
No ehkä jotain osviittaa saa OECD:n viimeisimmästä kouluvertailusta 15-vuotiaille (matematiikka ja tiede). Siinähän suomalaiset oppilaat sijoittuivat kuudenneksi ja aasialaiset valtasivat kärkipaikat.
Merkittävää oli myös että taloudellisen kasvun ja koulutuksen tason/testeissä pärjäämisen välillä näytti olevan yhteys.
http://www.bbc.com/news/business-32608772
Rankings based on maths and science, at age 15
1. Singapore
2. Hong Kong
3. South Korea
4. Japan
4. Taiwan
6. Finland
7. Estonia
8. Switzerland
9. Netherlands
10. Canada
The OECD economic think tank says the comparisons — based on test scores in 76 countries — show the link between education and economic growth.
Periaatteessa noin, mutta Suomessa juuri suorittavan portaan palkat ovat kilpailukyvyttömiä verrattuna muuhun EU:iin. Sen sijaan asiantuntijat ja johtajathan täällä ovay halpoja. Eli jos kyse on vain hinnasta, Suomessa kannattaa teettää suunnittelua, mutta ei itse tuotetta, jos linjastoa ei pystytä täysin automatisoimaan.
Ongelman syy on liian korkea veroaste. Suomessa on yksinkertaisesti mahdotonta saada siedettävää elintasoa pienellä palkalla. Siinä Suomea kannattaa verrata esimerkiksi Ranskaan, jossa paljon suomalaista duunaria pienemmällä palkalla saa ihan hyvän elintason. Silti Ranskaa pidetään ns. korkean verotuksen maana. STM:n mopo vain on karannut.
Analyysissä päästäisiin eteenpäin kun etsittäisiin syitä siihen miksi samaan aikaan kun teollisuuden osuus Suomen BKT:sta on laskenut 20% tietämiin, on se pysynyt Ruotsissa ja Saksassa 30 % paikkeilla.
Kyllä Eurooppalaisilla teollisuusyrityksillä on mahdollisuuksia pärjätä globaalissa kilpailussa — toisinkuin vihreät uskovat!
Amer omistaa molemmat suksitehtaat. Amer Sportsin tuotemerkkejä ovat Wilson, Suunto, Atomic, Precor, Mavic, Arc’teryx ja Salomon.
Ranska? Miksi et vertaa Tanskaan tai Ruotsiin (tai jopa Norjaan, joka on vähän eri juttu), joissa veroaste on vieläkin korkeampi.
Juuri Ruotsi on aika hyvä vertailukohde, sitä kadehditaan ja haukutaan — ja halutaan ottaa mallia, mutta mitään ei tapahdu.
Yritysverotuksen suhteen olen enemmän ja enemmän taipuvainen kannattamaan Viron mallia (ehkä hieman suomalaiseksi säädettynä, ei kuitenkaan vesitettynä kuten meillä on tapana).
Pitäisi analysoida tarkemin mihin suomalainen ja ranskalaine duunari käyttää rahansa ja mitä se kussakin maassa siedettävä elintaso on.
Elämäntyyleissäkin on eroja. Siinä missä suomalaisen on kerran vuodessa päästävä Thaimahan niin ranskalaiselle kelvannee lähempänä oleva kohde tai kotimaa? Ranskassa ruoka ja ainakin alkoholi on tunnetusti halvempaa kuin meilä, paljonko ranskalaisen ostoskoriin uppoaa suomalaiseen verrattuna? sitten se tärkein asia minkä takia veroja kerätään: Koulutus, terveydenhoito ja sosiaalisektori. Kuinka tavallista se on ranskassa että mummo asuu lastensa luona? Opiskeeko suhteessa yhtä paljon ranskalaisnuoria yliopistossa kuin suomalaisia? Millaiset eläkkeet on ranskalaisilla jos ei ole pistänyt itse jemmaan?
Pohdiskelin älykkyyden vaikutusta kansakuntien menestykseen heinäkuussa. Tuosta kirjoituksesta löydät myös kartan eri Euroopan maiden kansojen keskimääräisestä älykkyysosamäärästä. Jokainen tehnööt omat johtopäätöksensä.
Kirjoitus karttoineen löytyy:
http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/07/alykkyys-ja-talouskriisit.html
Nyt en voi kuin hämmästellä tätä näkökantaa, kun yleensä olen kanssasi samaa mieltä.
Heitto Marimekkoon on löysä ja voisin heittää muiden yritysten nimiä samalla tavalla. Myöskään et huomioi millään tavalla, miten Suomessa kotipaikkaansa pitävä yritys hyötyisi laadukkaammista tuotteista, vaikka ne valmistettaisiin muualla.
Itsepetosta on kuvitella, että Suomen ongelmat ovat vain kustannuskilpailukyvyssä ja kunhan vain tuotamme 10 % halvemmalla sitä samaa kuin aina ennenkin niin ongelmat ratkeavat. Tähänhän perustuu nykyhallituksen koko ohjelma ja sen vuoksi edessä on neljä hukkaan menevää vuotta. Edellinen hallitus ei ole ainoa, joka siihen kykenee.
Tuotteiden laadulla ja yritysten strategisten päätösten laadulla on olennainen merkitys.
Moni kännykkäyritys porskuttaa, mutta vain Nokia tippui koska ei satsannut kosketusnäyttöön eikä siirtynyt Androidiin. Samoin ruotsalaisilla metsäteollisuusyrityksillä menee suomalaisia paremmin, koska siellä ei yksisilmäisesti laitettu kaikkia panoksia hienoihin painopapereihin, vaan ymmärrettiin myös kuluttajatuotteita, talouspapereita ja vaippoja.
Suomalaiset yritysjohtajat eivät osaa ja uskalla yrittää laajentaa markkinaosuuksiaan tuotteitaan kehittämällä. He luottavat — ja ilmeisesti viisaasti — että valtio pelastaa heidät aina (Kela-maksun poisto, yritysveron alennus, sotumaksun alennus). Nyt hallituksen päätökset jälleen kerran estävät ajattelun muuttamista ja huomion kiinnittämistä laatuun.
Yrityksille ja niiden omistajille riittää, että hintoja lasketaan, saneerataan lisää ja annetaan voitot osinkoina pois. Ketään ei tunnu kiinnostavan pitkän tähtäimen näköalat ja todellinen suomalaisen teollisuuden rakennemuutos.
Riittääkö tämä sinullekin?
Yritysten tulisi lakata tuottamasta vain niitä hevosta suurempia, business-to-business-investointituotteita ja miettiä enemmän kuluttajatuotteita, joihin kytkeytyy palvelutuotantoa ja sen globaalia myyntiä.
Ei anneta enää yrityksille kustannuskilpailukyvyksi nimettyä keppihevosta.
Jos Lumian hinta laskee 5–10 %, ei se mene sen paremmin kaupaksi. Jos painopaperin hinta laskee 5–10 %, ei se juuri vaikuta. Jos sen sijaan tuotamme — tai suunnittelemme Suomessa — tuotteita joita halutaan, se voi maksaa enemmänkin.
Mainitsit Koneen hissit ja se onkin hyvä esimerkki. Kone on kehittänyt konehuoneettoman hissin (=laatu) ja sen tuloista suuri osa tulee nykyään palvelutuotannosta (=rakennemuutos).
“Sitä samaa kuin aina ennenkin mutta halvemmalla ja hiostamalla vaikka hampaat irvessä” ‑politiikka ei toimi. Suomi on kuin se suomalainen, joka istuu päiväkausia muurahaispesässä päästäkseen ennätysten kirjaan sen sijaan, että keksisi jotain muuta.
Olisi aika kääntää katse yritysten strategisiin virheisiin ja oppia niistä. Tämä tuntuu olevan tabu. EK tietenkin tekee kaikkensa, ettei niistä puhuttaisi, mutta taloustieteeseen vakavasti suhtautuvan pitäisi ottaa nekin kunnon analyysiin.
Ja vastikkeettoman rahan heittely yrityksille tulisi lopettaa. En ole nähnyt keskustelussa YHTÄÄN ANALYYSIÄ siitä, missä muodossa yrityksiä kannattaisi tukea, että kansantaloudellinen hyöty olisi suurin. Ihmettelen miksi?
Onko siis väitteesi, että matalien tulojen verotus on Suomessa tiukkaa? Yleensä Suomea on moitittu jyrkästä progressiosta, mutta nyt sinä väität, että juuri matalatuloisten elämä muuttuu sietämättömäksi korkeiden verojen vuoksi.
Itse väittäisin, että korkealla hintatasolla (esim. ruooka) on paljon enemmän tekemistä sen kanssa, miksi elämä voi olla tiukkaa matalatuloiselle Suomessa.
Veroja ne ovat kulutusverotkin.
On muuten aika helppoa todeta, että ÄO ei periydy.
Koska on aika kauan siitä kun yritin (huonolla menestyksellä) opiskella psykologiaa, joten tsekkailin vähän, mitä asiasta nykyisin sanotaan. Käsitykset eivät ole 40 vuoden aikana kovin paljon muuttuneet, täsmentyneet kylläkin.
Jos ympäristö määritellään sosioekonomiseksi asemaksi, on havaittu (USA:ssa), että mikäli alemmassa asemassa oleva lapsi adoptoidaan korkeammassa asemassa olevaan perheeseen, lapsen ÄO nousee 12–18 pistettä (aika paljon) verrattuna porukkaan, joka jää sinne alempaan asemaan. Ei tue perinnöllisyysoletusta!
Älykkyyden periytymistä kannattavat ovat yleensä niitä, jotka kannattavat myös valkoisen rodun ylemmyyttä (tästä ei nyt liene kysymys), mutta he ovat joutuneet ikäväkseen huomaamaan (USA:ssa), että aasialaiset ajavat ohitse. Sosioekonomisen aseman paraneminen liittyy myös tähän asiaan.
Siitä, että ympäristö vaikuttaa älykkyyteen ei seuraa, ettei perimä vaikuta lainkaan.
Mielenkiintoinen tulos tuossa Lynn & Vanhanen tutkimuksessa. Näyttäisi osuvan yhteen tuon viimeisimmän OECD-tutkimuksen kanssa myös.
Koulutuksella on ilmeisesti iso vaikutus AÖ-testien tulokseen, kuten seuraavasta lähteestä ilmenee:
http://jakubmarian.com/are-we-born-with-a-certain-iq/
Many studies indicate that children who do not attend school for one reason or another score lower on the tests than their regularly attending peers. One especially unfortunate example of that principle appeared in the 1960s, when some Virginia counties closed their public schools to avoid racial integration. Compensatory private schooling was available only for white children. On average, the African-American children who received no formal education during that period fell back at a rate of about six IQ points per year.
Lisäksi AÖ-arvot ovat ajankohtariippuvaisia, siten että esim. USA:ssa arvot ovat nousseet 3:lla pisteellä per vuosikymmen (Flynn-efekti).
Joissain maissa, kuten Norja ja Tanska tuo nousu on nyttemmin näyttänyt pysähtyneen tai jopa vaihtaneen suuntaa.
Nousu on koskenut matalampi AÖ-arvoja, parhaimmat ei ole nousseet, näin ymmärsin eri lähteistä.
Huh. No, miksi sitten empiiriset kokeet osoittavat päinvastaista?
Kyllä ovat muuttuneet. Tabula rasa ajattelu, joka aiemmin vallitsi psykologiassa ollaan vihdoin ajamassa sinne maanrakoon, mihin se kuuluukin. Jos asiasta haluat lukea enemmän, lue Steven Pinker: Blank Slate.
“Interista” kirjoitti painavaa asiaa!! oOleellinen puheenvuoro!
(vrt. keskustelu älykkyydestä tässä yhteydessä on ihan hoopoota!)
mm.
“Yrityksille ja niiden omistajille riittää, että hintoja lasketaan, saneerataan lisää ja annetaan voitot osinkoina pois. Ketään ei tunnu kiinnostavan pitkän tähtäimen näköalat ja todellinen suomalaisen teollisuuden rakennemuutos.”
Onkohan kukaan tehnyt analyysiä siitä eroaako suomalaisten yritysten osinkojakopolitiikka saksalaisten ja ruotsalaisten yrityksen osinkopolitiikasta? Välillä herää epäily siitä, että suomalaisissa yrityksissä on omaksuttu shareholder value ajattelusta ortodoksisin kanta!
Tuoreena esimerkkinä Nokian Renkaat, osinkoja on pakkomieli jakaa samalla tavalla, vaikka markkinaympäristössä (vrt. Venäjä) on tapahtunut ikäviä yllätyksiä. Tahtipuikkoa taitaa heiluttaa tässä asiassa Nordea suurimpana omistajana.
On todellinen vaara, että Sipilän hallituksen toimenpiteet ei edistä mitenkään näiden yritysten investointeja ja uuden kehittämistä, vaan saadut edut maksetaan suureksi osaksi omistajille. Toivoa kuitenkin sopii, että paketista ei tule ihan sellaista fiaskoa kuin Kataisen hallituksen veroalennus!
Periytyvyys on lapsuuden ja nuoruuden aikana vain 0.2–0.4 ja vasta aikuisuudessa noustaan lukemiin 0.8.
Tämä muuten lienee aivan käypä selitys esim. sille miksi Yhdysvalloissa heikoista sosioekonomisista oloista kotoisin olevile järjestetyt erityisopetusohjelmat näyttävät tehoavan “valkoiseen roskasakkiin” samalla kun mustien slummilasten kohdalla panostukset näyttävät valuvan hukkaan koulujen päätyttyä. (Ohjelmien aikana selkeitä parannuksia molemmissa ryhmissä on toki havaittavissa.)
Ei kai sitä kukaan kiistäkään, mutta kuinka paljon? Se on itse asiassa mahdoton selvittää tarkasti, sillä ympäristöä ei voi vakioida — ts. kahta täysin samanlaista ympäristöä ei ole.
Näin on, älykyys on myös rasite , etenkin jos on kasvanut erillään taviksista.
Ja älykkäälläkin on paljon muita luonteenpiirteitä: Älykäs voi olla laiska tai älykäs voi olla psykopaatti tai umpikiero, kiusaaja etc
Ja älykäs voi olla kiinnostunut aivan muusta kuin hänen lahjakkuutensa edellyttäisi
Käsitys lahjakkuudesta on ongelmallinen:Usein lahjakkuus ymmärretään samaksi kuin älykkyys. Älykkyys on kuitenkin vain yksi lahjakkuuden puolista. Lahjakkuuden käsite on sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Lahjakas ihminen luo tuotteita tai tarjoaa palveluja, joita tarvitaan hänen kulttuurissaan
Hyvä esimerkki älykkyyden harhasta on James Woods:Hänen ÄO on arvioitu 180 eli huippuälykäs, mutta hän on kuitenkin päätynyt B‑luokan filmien tähdeksi.
Ja USA:ssa on päättymässä 90 vuotta kestänyt seurantatutkimus: On seurattu n 1700 huippuälykästä henkilöä läpi heidän elämänsä.
Lopputulema on, että melkien kaikki elivät tavallisen keskiluokan elämän.Ehkä vähän leveämmin kuin tavis keskiluokkainen, mutta kenestäkään ei tullut uutta Einsteinia eikä Rockefelleria.
Nokian tietoliikenne ja kännykkäbusiness pääsi lentoon, koska yrityksesä oli ihmisiä, jotka uskoivat tulevaisuuteen.Björn Westerlund huolehti, ettei elektroniikka ajettu alas vaikka se teki tappiota parikymmentä vuotta
Toinen tuki tuli valtiolta, valtio osti tekniikkaa, joka ei niin hyvää ollut, mutta oli kuitenkin kotimaista. Se tuki myös vinetiä eli Nokian tekniikkaa annettiin kehitysapunakin ja näin NOkia sai tärkeitä referenssejä, alalla kun vaaditaan field proven teknologiaa, joten päänavaaminen on vaikeaa
Kolmas tuki oli valtion tuki kehityksessä, Telen asiakkaat olivat tietämättään koekaniineina
Valtio oli päävastuussa NMT verkon speksaamisessa ja kehittelyssä, samoin GSM:n speksaamisessa
Valmistajat ottivat päävastuun vasta 1990 luvun alussa , mutta Nokian tietoliikenne seisoi silloin jo omia jaloillaan
Nokian Renkaiden kohdalla tilanne on se, että heillä on Venäjällä kaksi modernia tehdasta ja Suomessa yksi vanha ja tuotekehitys, markkinointi ja johto. Pietarin lähellä renkaiden teko maksaa vain 1/3 osa siitä mitä Suomessa. Laatu on samaa tasoa. On helppo arvata mihin lisätyöpaikat tulevat ja mistä ne häviävät vapaassa markkinataloudessa.
Ongelma on se juuri, että suomalaiset firmat siirtävät tuotantoaan muualle. Täällä on jäykemmät työmarkkinat (mm. yleissitovuus toisin kuin muissa Pohjoismaissa), suuremmat ylityöprosentit jne. En minäkään usko, että hallituksen toimilla syntyy paljoa uusia työpaikkoja, mutta ne voivat ehkä padota niiden karkaamista Suomesta. Täältähän on hävinnyt lyhyessä ajassa 50000 teollista työpaikkaa.
Niin, ympäristön täysi vakiointi on mahdotonta. Sen sijaan perinnölliset seikat on mahdollista vakioida. Tämä tehdään juuri niissä kaksoistutkimuksissa, joihin tässä on viitattu ja näihin perustuu juuri se, mitä on sanottu älykkyyden periytyvyydestä.
Sinällään muuten hassu tuo “ei kai sitä kukaan kiistäkään”, kun hyppäsit keskusteluun kommentilla:“On muuten aika helppoa todeta, että ÄO ei periydy.” Minusta tuo on kyllä älykkyyden perinnöllisyysseikkojen kiistämistä.
Boston Consulting Groupin Value Creators ‑raportissa pohjoismaisista pörssiyrityksistä josta Kauppalehti taannoin teki artikkelin selviää, että Suomi on hännillä ja Ruotsi kärjessä (2010–2015). Tuloksista pitäisi harmonisoida pois kurssinousu. Mutta aika helposti voi veikata, että ruotsalaiset yritykset ovat vähintään yhtä omistajaystävällisiä kuin suomalaiset mitä tulee päätösvaltaan. Mikä on tietysti aivan loistava juttu koska Ruotsi on meille sijoitusmielessä ~kotimarkkina.
Jatkoa…hoppuilin hiukan, sijoittajalle tuo on siis ollut hyvä, mutta ripa, et kysynyt sitä. Pitää harmonisoida pois Ruotsin talouden parempi veto.
Nordnetiä hyödyntäen tein pikaisen analyysin Suomi-Ruotsi (pay-out ratio):
Suomi 7/31 (23 %) tappiollisesta firmasta maksaa osinkoa.
Ruotsi 8/56 (14 %) tappiollisesta firmasta maksaa osinkoa.
Suomi voitolliset firmat tekevät keskimäärin 1,8 kertaa osinkojensa verran voittoa.
Ruotsi voitolliset firmat tekevät keskimäärin 2,0 kertaa osinkojensa verran voittoa.
Ripa saatat olla jonkin jäljillä.
Muutan siis edellistä kommenttiani. Ruotsalaisella yritysjohdolla on helppo homma olla omistajaystävällinen. Ei tarvi tuhkia pesästä.
Heh, ymmärsin vitsisi vasta seuraavana päivänä.
Itse asiassa nämä telakkojen kunnon marxistit pakottivat Turun seudun telakat monipuolisen alihankintaketjun synnyttämiseen, joka nyt on seudun valtti.
Harmi, ettei keskustelupiirissä ole tämän alan kaksoistutkimuksen asiantuntijaa. Viittaan vain aiempaan kommenttiini:
“Onkohan iällä, jossa kaksoset ovat joutuneet erilleen, ja sillä, minkälaisiin ympäristöihin siirtyneet, mitään havaittua merkitystä?
Tällä erottelulla voitaisiin hahmottaa perhe‑, ravinto‑, sairaus- jne. tekijöiden vaikutusta.”
Kieltämättä huono muotoilu.
Mutta perinnöllisyyden osuus älykkyydessä on varsin pieni, muiden tekijöiden osuus on tärkeämpi. Esim. älykkyyteen vaikuttavia geenejä ei ole löydetty.
Muista tekijöistä lapsen äidin roolilla on ratkaiseva merkitys lapsen älykkyyden kehitykselle — eikä se ole perinnöllistä.
Toisaalta voidaan toki todeta, että ääritapauksissa perinnöllisyydellä voi olla erittäin suurikin (negatiivinen) vaikutus, mutta onneksi nämä tapaukset ovat suhteellisen harvinaisia.
Älykkyyteen vaikuttavia geenejä on löydetty, lähinnä sellaisia, jotka vaikuttavat muistin rakenteeseen.
Mutta koska älykkyys noudattaa aika kauniisti normaalijakaumaa, on selvää, että noita geenejä on todella paljon. Jos olisi yksi älykkyysgeeni, jakauma olisi kaksihuippuinen.
Ehkä täsmennät, mikä tai mitkä hallituksen toimet ‘voivat ehkä padota’ työpaikkojen karkaamista Suomesta? Sählääminen ei ehkä innosta työllistämiseen?
Muisti ei ole sama kuin älykkyys.
Ja yhdellä älykkyysgeenillä olisi aika vaikea saada kaksihuippuisuutta.
Muistilla on suuri merkitys älykkyydessä, koska päättelyssä pitää muistaa, mitä ajatteli sekuhnti sitten. Yksi geeni (on/ei) tuottaa kaksihuippuisen lopputuloksen ihan varmasti.
Kun lasketaan koulutus ympäristötekijöihin, niin aiemmin mainitsemani Virginian mustien lasten koulujen lakkautuksessa havaittiin testitulosten putoaminen 6:lla pisteellä per käymättä jäänyt kouluvuosi.
Siis esim. 5 vuotta kesken jäänyt koulunkäynti aiheutti 30 pisteen vähennyksen. Tuo on 2 kertaa keskihajonta joka normaalijakautumalla tarkoittaa sitä että vain 2.5% ihmisistä sijoittuu kauemmas (alemmas) keskiarvosta.
Siis koulutuksella on tuon mukaan erittäin suuri merkitys näiden testien tulokseen.
Keskustelussa ei ehkä ole kovin hyvin tullut esiin se että mahdollisia toimenpiteitä kilpailukyvyn parantamisen on ajallisesti kolmenlaisia:
— lyhyen tähtäimen toimenpiteet
— keskipitkän tähtäimen toimenpiteet
— pitkän tähtäimen toimenpiteet
Nuo hallituksen suunnittelemat toimenpiteet näyttävät lähinnä lyhyen tähtäimen toimenpiteiltä jotka voivat mahdollistaa teollisuudelle keskipitkän aikavälin toimenpiteiden tekemisen, jos niillä saadaan haluttuja vaikutuksia aikaan.
Toisaalta kuten on jo kommentoitu, ne voivat myös aiheuttaa sen ettei mitään muuta tehdä (investoida tuottavuuden parantamiseen), kun homma saatiin jo “ratkaistua”.
Koulutus kuuluu sitten pitkällä tähtäimellä vaikuttaviin asioihin.
Annapa nyt yksikin viite sellaiseen luotettavaan tutkimukseen, jossa päädytään siihen, ettei perinnöllisyydellä ole merkittävää vaikutusta. Olisi ihan mielenkiinnosta kiva nähdä, että miten moiseen tulokseen on päästy — yleensä kun tuntuu, että keskustelua käydään siitä, että onko periytyvyys vain 0,5 vai 0,75 (konsesusnäkemys?) vaiko peräti 0,85.
Juuei…
IQ is in the genes
“How smart you are doesn’t depend on how your parents raised you, a new study concludes.
Their reading to you, talking with you at the dinner table and taking an active interest in your life could make you happy. And that’s important. But it won’t make you smarter, says Kevin Beaver.”
En ymmärrä koko mittaria siitä, kuinka monta prosenttia perimän vaikutus on. Jos olosuhteet vakioidaan täysin, perimän vaikutus on sata prosenttia, vaikka vaikutus olisi hyvin pieni ja päinvastoin.
Minusta on selvä, että ympäristötekijöillä on huomatava vaikutus mitattuun älykkyyteebn. Muuten ei Flynn-efektiä voisi olla olamssa. Suomalaisen keskimääräinen aälykkyys on noussut kokonaisen standardipoikkeaman vuosisadassa.
Yhtä vaikea on väittää, ettei perimällä olisi mitään vaikutusta henkisiin ominaisuuksiin. Sellainen ajatus on vähän uskonnollishenkinen.
Jos älykkyystestin tarkoituksena on selvittää mahdollisuuksia menestyä työpaikalla tai opinnoissa, se saa hyvin ollakin kulttuurisidonnainen, koska tähdätään menestymään miedän kulttuurissamme.
Metsäteollisuus on Suomelle edelleen erittäin merkittävä. Aika usein olen kuullut väittämän että siellä on unohdettu tuotekehitys ja nyt ollaan sitten tilanteessa että bulkilla voi kilpailla vain alentamalla hintaa, joka ei ole kovin kestävä ratkaisu.
Kovasti puhutaan biometsätaloudesta, mutta en ole paljon konkretiaa sille nähnyt, muuta kuin puun/puujätteen polttamista. Ei tuo nyt ainakaan kovin korkean jalostusasteen toiminnalta vaikuta.
Uusien teknologioiden käyttöönotto vaatii mittavia investointeja ja alussa on lastentauteja jotka pitää korjata. Sen vuoksi tuo valtion tuki uusille teknologioille on mielestäni välttämätöntä, sillä muussa tapauksessa ne eivät pääse alkua pidemmälle, jos edes siihen.
Otan nyt yhden esimerkin:mustalipeän kaasutus.
Puusta saadaan noin 40% selluloosaa ja muu aines tulee sellutehtaassa ns. mustalipeän mukana ja poltetaan nykyään ns. soodakattilassa josta saadaan sitten sellutehtaasa tarvittava kuuma höyry ja myös sähkö.
Mustalipeä voitaiisiin myös kaasuttaa ja tuottaa siitä biopolttoainetta, esim. metanolia, dimetyylieetteriä (DME) tai biodieseliä Fisher-Tropsch menetelmällä.
- Suomessa tuotetaan sellua n. 7 Mt vuodessa
— sellutonnia kohden voidaan kaasutusmenetelmällä tuotta 0.6 t metanolia
— eli Suomessa voitaisiin tuottaa 4.2 Mt metanolia jos kaikki mustalipeä kaasutettaisiin
— jos vain puolet kaasutettaisiin, jolloin sellutehdas olisi vielä energiaomavarainen, saataisiin metanolia 2.1 Mt
— metanolin energiasisältö on puolet bensan energiasisällöstä eli 4.2 Mt metanolia vastaa 2.1 Mt bensaa ja 2.1 Mt metanolia vastaa 1.05 Mt bensaa
— Suomessa kuluu bensaa nykyään n. 1.6 Mt vuodessa
— siis kaikki bensa voitaisiin korvata metanolilla ja jos vain puolet mustalipeästä kaasutettaisiin olisi omavaraisuusaste 65%
Sattumalta sitten Ruotsissa on tuota tekniikkaa kehitelty, muttei Suomessa.
Tarvittavat investoinnit ovat suuria, puhutaan suuruusluokkaa 100 M€ summista, sitten kun tekniikka on kehitetty teolliseksi. Ensimmäiset laitokset maksavat moninkertaisesti tuon määrän. Ilman tukea ei tuollaisia rahamääriä teollisuudelta löydy vielä epävarmalle tekniikalle (Chemrec Ruotsissa on saanut tukea kehittämiseen).
Älykkyyden yksi mitta noudattaa normaalijakaumaa. Se johtuu lähinnä siitä, että ko. mitta on määritelty noudattamaan normaalijakaumaa. On täysin selvää, että älykkyys ei noudata normaalijakaumaa. (Henkilökohtainen näkemykseni on, että tuo ilmiön puristaminen yksiulotteiselle jakaumalle ei anna kovin mielekästä kuvaa ilmiöstä.)
Sähläämiseen syypäänä ei ole yksin hallitus. Ajan mittaan alemmat yksikkötyökustannukset vähentävät tarvetta siirtää työtä halvemman työvoiman maihin kuten vaikkapa Puolaan. Nythän sitä tapahtuu jatkuvasti. Nämä hallituksen esityksethän näkyvät vasta 2017 jälkeen. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa on yleissitovat sopimukset. Tästähän ei uskalleta edes puhua Suomessa. Paikallista sopimista pitäisi olla enemmän kartellin sijaan.
Esimerkiksi paikallinen sopiminen ja työaikapankit
voivat pitää enemmän teollisuuden työpaikkoja Suomessa. Nokian Renkaan työntekijät eivät suostuneet työaikapankkiin, nimittivät sitä roskapankiksi (alalla kaksi sesonkia, haluavat tehdä mieluimmin ylitöitä korkeammalla palkalla).
Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että uusien työpaikkojen luonti on nyt Suomelle elintärkeää.
Esimerkiksi kun työtön saa työpaikan, kansantaloutemme saa triplavoiton:
1) Työttömyyskulut pienenevät
2) Verotulot kasvavat
3) Saadaan talouskasvua, joka säteilee positiivisesti koko yhteiskuntaamme.
Minne ne uudet työpaikat sitten oikein syntyvät?
Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2013 mukaan ne syntyvät tänne:
“Uudet työpaikat syntyvät erityisesti yrityssektorilla sekä hyvin pienissä yrityksissä
Lähes puolet uusista työpaikoista
syntyy alle 10 hengen toimipaikoille
kun muu rekrytointi painottuu jonkin verran
suurempiin toimipaikkoihin.
Kuitenkin kaikissa tapauksissa melkein 90 % rekrytoinneissa tapahtui alle 50 hengen yrityksissä.”
Kaikkein umpiluisimpaankin kolmikanta-kalloon pitäisi upota se, että nyt pitää lopettaa kaikki muu hössötys ja panostaa rajusti juuri tänne?
Seppo Korppoo
Yrittäjä, jonka kallo ei taatusti ole umpiluuta
Normaaleissa kromosomeissa jokaisella geenillä on vastinalleeli vastinkromosomissa, joten yhdenkin geenin kanssa on kolme tapausta, homotsygootti geenin kanssa, heterotsygootti tai homotsygootti ilman geeniä. Normaalisti geenistä on monta eri alleelia, jotka toimivat enemmän tai vähemmän tehokkaasti, ja sama geeni voi toistua useammassa eri lokuksessa.
Silloin ‘varmasti’ ei ymmärrä geenien toimintaa.
Mikä älykkyys on henkilöllä, jonka älykkyysgeeni on asennossa 0?
Ja kuinka paljon ÄO:sta on 100%.
Juuri niin!
Mutta kenen pitäisi panostaa, ei kai missään tapauksessa ‘Suomen valtion poliitikko/virkamies ‑vetoisen systeemin’, joka ei pysty pyörittämään kannattavaa, riskialtista kansainvälistä businesta eikä ‘suomalaisten kiilusilmä-marxilaisten’ eli siis ei valtion pidä mennä sekaantumaan asiaan.
Paras ja ainoa vaihtoehto onkin varmaan se, että ulkomainen kunnon firma (kuten Meyer Werft) ostaa (halvalla) pois nämä kannattamattomat kokeilut! 😉
Onhan niitä kaikenlaisia blogikirjoituksia… samasta jutusta: “Parents who do this “give their child the best chance to succeed — not because they improve the child’s IQ, but because they allow the child to develop into a healthy individual,” he says.”
Ja kumma juttu, samalla kun lapsi kehittyy, kehittyy myös IQ.
Ja adoptoitujen osalta toisessa tutkimuksessa tulos oli päinvastainen eli IQ nousi 12–18 pistettä.
Jos Kevin Beaver sanoo noin, mitähän Peter Rabbit sanoisi 😉
Anteeksi, mutta saanko kysyä, että mihin oikein pyrit tällaisella pilkallisella asenteella muita keskustelijoita kohtaan?
Jos mennään samoille linjoille, niin kuka tahansa lukutaitoinen olisi huomannut, että linkkaamani sivu viittasi varsinaiseen tutkimukseseen:
K. Beaver et al. A closer look at the role of parenting-related influences on verbal intelligence over the life course: Results from an adoption-based research design. Intelligence, Vol. 46, September-October 2014, p. 179. doi: 10.1016/j.intell.2014.06.002.
Voi ehkä pyytää jotain kaveriasi lukaisemaan tuon ja kertomaan pääkohdat yksinkertaistettuna. Pari pointtia lyhyesti kuitenkin — kyseessä oli n. 15000 yksilön seurannasta ja havainnot olivat tiivistelmän mukaan:
“The association between family/parenting and offspring IQ remains the matter of debate because of threats related to genetic confounding. The current study is designed to shed some light on this association by examining the influence of parenting influences on adolescent and young adult IQ scores. To do so, a nationally representative sample of youth is analyzed along with a sample of adoptees. The sample of adoptees is able to more fully control for genetic confounding. The results of the study revealed that there is only a marginal and inconsistent influence of parenting on offspring IQ in adolescence and young adulthood. These weak associations were detected in both the nationally representative sample and the adoptee subsample. Sensitivity analyses that focused only on monozygotic twins also revealed no consistent associations between parenting/family measures and verbal intelligence. Taken together, the results of these statistical models indicate that family and parenting characteristics are not significant contributors to variation in IQ scores. The implications of this study are discussed in relation to research examining the effects of family/parenting on offspring IQ scores.”
Ehkä asia auenee (ainakin tilastotieteilijälle nopealla silmäilyllä) näistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Heritability
https://en.wikipedia.org/wiki/Twin_study
Ymmärrän kyllä miten se mitataan, mutta tuo suure on täysin riippuvainen siitä, kuinka heterogeninen on ihmisten ympäristö. Jos siinä on vähän vaihtelua, geneettisen variaaton merkitys on prosentuaalisesti suurempi kuin jos olosuhteisa on paljon aihtelua. Siksi tuo mittari ei kerro oikein mitään.
No, ei kait sillä mitään mitään muuta merkitystä ole kuin kertoa, että kuinka vahvasti tai heikosti periytyvä joku ominaisuus on. Älykkyyden kohdalta se on ehkä saanut aiheettoman suuren merkityksen veristen “nature versus nurture” ‑sotien vuoksi — “tabula rasa” ‑linnaketta on aikojen saatossa puolustettu niin vankkumattomasti, että jonkin päinvastaisen mahdollisuuskin on pitänyt tuskallisten prosessien kautta osoittaa oikeaksi.
Kiitos max vertailevasta selvityksestäsi ruotsalaisten ja suomalaisten yritysten osinkojakopolitiikasta.
Kiitokset myös Nokian Renkaiden tilanteen selittämisestä, sen kohdalla arvailuni meni metsään.
Osinkojakopolitiikassakin ruotsalaiset taitavat olla hiukan fiksumpia kuin me. Suomalaisissa esiintyy pyrkimystä olla amerikkalaisempi kuin jenkit itsekkään.
Amerikan opit omaksutaan kovin ortodoksisesti.
Ehkäpä osinkojakopolitiikka selittää investointien vähäisyyttä jonkin verran. Mielenkiintoinen tarkastelun aihe tähän liittyen on myös se kannustiko yritysveron roima alennus pikemminkin realisoimaan voittoja kuin investoimaan yrityksiin.
Tähän ei voi sanoa muuta kuin sen, että aikaisemmin mainitsemani tutkimus osoitti täsmälleen päinvastaista ja että tämä ei ole ala, jossa Beaver olisi kunnostautunut aikaisemmin, mikäli kyseessä siis on Kevin M. Beaver, hänen alansa on Biosocial Criminology.
No, opinnoistani on tosiaan kauan aikaa, mutta ei silloinkaan kukaan kannattanut ‘tabula rasa’ ‑ajatusta kaiken selittäjänä — ja epäilen, että ei sen jälkeenkään.
Asia on toisinpäin: Vähäiset investoinnit selittävät suuremmat osingot.
Ainakaan pörssiyrityksen ei kannata pitää suhteettoman suurta kassaa, koska se näin tekemällä altistuisi vihamielisille valtauksille.
Pienet investoinnit heijastelevat ennen kaikkea yritysten hallitusten epävarmoja tulevaisuuden näkymiä.
Jos hallituksen nyt ajamasta, mutta työmarkkinajärjestöjen käsissä olevasta “kilpailukykyloikasta” päästäisiin sopimukseen, investointien tahti varmasti kiihtyisi.(Ellei maailmanmarkkina nyt pahasti romahtaisi.)
SAK:n esitys oli tässä mielessä taitavasti laadittu. Jos äärimaltilliset palkkaratkaisut ulotettaisiin vuoden 2020 tienoille, EK:n ja Suomen hallituksen olisi niistä vaikeaa kieltäytyä.
Rauhattoman työmarkkinasyksyn 2016 odotus puolestaan jähmettää ainakin kotimarkkinayritysten investoinnit.
Professori Kai Hakkaraisen mukaan älykkyys on kovaa työtä, ei niinkään vain geenejä: Älykkyys
Jos haluaa jonkin alan huippuosaajaksi, pitää omistautua, tehdä 10k tuntia töitä ja päästä mukaan huippuryhmään. Näin toimi Jari Litmanen. Hän potki yksikseen monia tunteja palloa Lahdessa, pääsi Ajaxiin oppiin ja oli lopulta huipulla.
Kävin findillä läpi kommenttisi tähän bloggaukseen enkä löytänyt minkäänlaista viitettä tähän sinun “hienoon” tutkimukseen. Vähän vaikea siis arvioida, mitä ko. tutkimusessa on oikeasti pystytty päättelemään ja minkälaiseen tutkimusaineistoon se perustuu — meillä kun ei ole koko jutusta muuta kuin Raimo K:n sana ja kun jo ensimmäisten tieteellisten akatemioiden perustajat lohkaisivat nullius in verba, niin ainakin äkkipikaisemmat menisivät jo väittämään, että Raimo K tässä taitaisi olla se joka heikoilla jäillä kävelee…
Sen mitä itse on jotain metatutkimuksen kaltaisia review ‑artikkeleita selannut, niin yleensäkin aika moni aiheeseen liittyvä tutkimus on tyypillisesti kärsinyt liian pienestä otoksesta, heikosta taustamuuttujien poissulkemisesta ja löperösti valituista luokituksista (jne.) Tämän vuoksi sitä olisi ehkä jokseenkin helpompi uskoa
tutkimuksiin joissa otoksen tietää olevan esim. USAn mittakaavassakin kansallisella tasolla merkittävä kuin johonkin Raimo Koon muisteluihin artikkelista jonka Raimo Koo on ehkä joskus nähnyt… tai sitten ei.
No, nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään humanistihömpästä vaan tieteestä. Auktoriteetilla ei siis ole mitään merkitystä vaan datalla, sen analyysillä ja sen perusteella johdetuista tuloksista. Uskottavuutta ei siis ratkaista sen perusteella onko tutkija osannut lainata Derridaa tai Lancania oikein — vaan pelkästään sen perusteella, että onko tutkimuksessa tehty virheitä vai ei.
Toki, jos löydät heti muutaman analyysivirheen, väärän olettamuksen tms. kyseisestä artikkelista, niin ko. lehden toimituskunta ottaa palautteen varmaan ilomielin vastaan — saadaanhan sitä kautta taas joitain vertaisarvointijärjestelmän puutteita kenties korjattua.
Höpöti, höpöti…
Scientists Debunk The Myth That 10,000 Hours Of Practice Makes You An Expert
The 10,000 Hour Rule Is Not Real
New Study Destroys Malcolm Gladwell’s 10,000 Hour Rule
Why The 10,000 Hour Rule Is A Myth
Why Gladwell’s 10,000-hour rule is wrong
Are Malcolm Gladwell’s 10,000 Hours of Practice Really All You Need?
…mutta tietysti, jos joku tänne kommentoivista raimokoista muistaa joskus lukeneensa jonkun jutun jostain jossa ehkä saatettiin väittää päinvastaista, niin sittenhän nuo kaikki linkit toki ovat mitättömiä.
Tällaisten yksittäistapausten pohjalta tehdyille “päätelmille” on ihan vakiintunut termikin:
https://en.wikipedia.org/wiki/Survivorship_bias
Palloa ammatikseen potkiva on kuitenkin aika kapean alan erikoisosaaja…
No, ei ole jäätä täällä vielä enkä pysty kaikkea (!) kommentoimaan, mutta nettiä selaillessa löytyy yhtä & toista mielenkiintoista, esim. pahamaineisesta Wikipediasta: “A study by Blackwell et al. found that they could improve a child’s mathematics achievement depending on which theory of intelligence they were taught; incremental or entity theory. Entity theory supposes that intelligence is fixed and cannot be altered by working harder. Incremental theory on the other hand assumes that intelligence is malleable and can be developed and improved with effort. Over the course of a year they found that student’s who had been taught the incremental theory of intelligence showed an upward trajectory in grades in mathematics throughout the year whereas those who had been taught entity theory showed no improvement. This indicates that teaching incremental theory may improve performance on academic task…”
Eli jos uskot, että älykkyys on peritty kokonaisuus eikä sitä voi parantaa, niin se sitten kohdallasi on. Onneksi olkoon!
Eiköhän aivojen käyttö ole samanlaista kuin muukin kehon harjoitus. Harjoitus parantaa tuloksia, mutta vaikka minä olisin kuinka harjoitellut, en pääsäsä sataa metriä alle 12 sekunnin. Harjoitus vaikuttaa huomattavasti mutta niin vaikuttaa myös perimä.
Älä Osmo ole niin pessimistinen. Suomessa on edelleen paljon konepajatuotantoa, itse asiassa se ei ole mitenkään dramaattisesti vähentynyt vuoden 2009 notkahduksen jälkeen, tai siis on pikemminkin noussut takaisin samalle tasolle jolla se oli ennen notkahdusta edeltänyttä huippua. Täällä valmistavat menestyvät konepajayritykset tekevät yleensä asiakasräätälöityjä investointituotteita. Tuotevaihtelu on suurta ja automaatioaste valmistuksessa melko alhainen. Työvoimavaltaista siis, mutta työvoimalta ja tuotannon johdolta edellytetään korkeaa ammattitaitoa. Suunnittelun ja valmistuksen läheisyys on tärkeää, jos ei välttämätöntä. Tässä kisassa esimerkiksi ABB, Sandvik, Cargotec, Wärtsilä, Konecranes, Ponsse, John Deere ja monet muut pärjäävät Suomessa tehdyillä tuotteilla globaaleilla markkinoilla. Jos tuotteiden ja tuotannon kehittämisestä pidetään huolta, ne pärjäävät jatkossakin.
Esko Niemi
Olen erään tällaisen yrityksen hallituksessa itsekin. Räätälöityjä, hyvn lyhyen sarjan tuotteita kannattaa valmistaa Suomessa, mutta kirjoitukseni tarkoituksena oli kommentoida suuren sarjan kulutustarvikkeita.
En tiennytkään, että tänne ei saa kirjoittaa ilman lähdeviitteitä — ja olet itsekin ilman viitteitä aika paljon kirjoittanut.
Kevin M. Beaverin tutkimus olisi kyllä saatavissa kohtuulliseen 35.95$ hintaan, mutta passaan.
Jotakin Beaverista kertoo, että Wikipediassa ei ole hänestä artikkelia, esim. Tatu Vanhasesta on — ja heillähän on samansuuntaista ajattelua. Eihän se paljon merkitse ko. tutkimuksen validiteetin kannalta, mutta kertoo, että ei ole erityisen merkittävä henkilö. Mutta tilanne voi muuttua…
Jep.
Ja sitten Kevin M. Beaver ryhmineen kysyy lapsilta: “How warm and loving are your parents? How much do you talk with them? How close do you feel to your parents? How much do you think they care about you? … Did they play sports together? Go shopping? Talk with each other over dinner? Watch a movie together?”
Mikään noista asioista ei valmenna pärjäämiseen kynän ja paperin avulla tehtävässä älykkyystestissä. Esim. Stanford-Binet ‑testissä on 30 eri osiota, mutta mitään ‘shopping’ tai ‘movie’ siinä ei ole.
Kevin M. Beaverin tutkimuksen perusteella ei voi sanoa älykkyyden geneettisestä perustasta yhtään enempää kuin Peter Rabbitinkaan. QED!
Herääkin kysymys, mikä on moisen ‘tutkimuksen’ tarkoitus ja mistä rahoitus on tullut?
Kai kuitenkin tähtäät siihen, että Suomessa valmistettaisiin juuri niitä räätälöityjä lyhyen sarjan tuotteita eikä suuren sarjan kulutustarvikkeita. Suomalaisen keskiverto perusduunarin kyvyt ja ominaisuudet riittävät varsin hyvin johonkin erikoistuneeseen tuotantoon. Ja tällaisessa tuotannossa tuottavuus on tietenkin parempi kuin bulkkituotannossa.
Minusta otsikkosi “Pärjäisimme, jos osaisimme tehdä parempia tuotteita” täytyy viitata nimenomaan “parempiin” erikoistuneisiin tuotteisiin.
Vaikka nykyään tuotteiden suunnittelu ja tuotanto voivat helposti olla eri maissa, Suomessa tapahtuvalla tuotannolla on korkean kustannustason aiheuttaman perushaitan lisäksi monia pieniä etujakin, joten ei kaiken tuotannon tarvitse valua ulkomaille, jos vain on halua hyödyntää noita pieniä etuja.
Noiden “pienten etujen” määrä korreloi aika vahvasti Suomen ja Kiinan pakkatasojen eron kanssa. On myös (vähäisempiä?) perusduunin tekemisen kannattavuuteen liittymättömiä syitä noiden palkkatasojen eroille — esim. laiskuus siirtää tuotantoa ulkomaille, aatteellinen halu työlllistää suomalaisia, taitavien insinöörien, johtajien ja kauppamiesten isänmaallinen halu maksaa korkeita veroja / tulontasauksia Suomeen, nykyinen totuttua elintasoa ylläpitävä velanotto.
Näin varmaan on tällä hetkellä, mutta automatisoinnin halpeneminen muuttaa tilannetta Suomellekin edulliseksi, ks. linkki alla.
Cheap automation raises risk of ‘premature deindustrialisation’
http://www.ft.com/intl/cms/s/2/de07e776-2172–11e5-ab0f-6bb9974f25d0.html?ftcamp=Traffic/Offsite/Taboola/Connected_Business/AudMark#axzz3nbQbS6mS
Nykyään pystytään valmistamaan sellaisia tuotteita kuin traktorien ja työkoneiden moottorit (AGCO Power) 30000 kpl vuodessa kannattavasti Suomessa.
Samoin Uudenkaupngin autojen kokoonpanolinjalla valmistuu n. 50000 A‑sarjan Mersua kannattavasti.
Automatisoinnin halventuessa myös halvempien sarjatuotteiden valmistaminen voi olla kannattavaa Suomessa, koska työvoimakustannusten osuus jää pienemmäksi automatisoinnin myötä.
Kyllä Suomessa on juuri tuota kehitetty: prof. Mikko Hupa, Åbo Akademi. Ja suuri osa Suomen bioenergiasta tulee siitä. Ei kuitenkaan sattumalta.
Tämä on totta. Korkeammista työvoimakustannuksista aiheutuva kustannushaitta pienenee suhteessa paikallisuudesta koituviin etuihin, kun ihmistyötunteja tarvitaan vähemmän tuotetta kohti. Itse asiassa Suomessa on nytkin monia konepajoja, jotka ovat (joustavasti) automatisoineet tuotantonsa niin, että se pyörii 24/7 muutamalla ukolla. Ne tekevät yleensä alihankintaa isommille lopputuotteentekijöille. Agco Power (ja Uudenkaupungin autotehdas) ovat loistavia poikkeuksia. Noiden halvempien sarjatuotteiden, kulutustavaroiden ja muun varsinaisen suursarjatuotannon, tekemiselle täältä ei tahdo löytyä riittävän suuren asiakaskunnan tukea. Mutta raja laskee ja ehkä sekin vielä nähdään.
Hupa näytti tosiaan tutkineen pyrolyysiä, mikä on ihan hienoa, mutta tässä nyt tarkoitin teollisen mittakaavan moottoripolttoainetta tuottavan laitoksen kehittämistä mustalipeän kaasutuksella ja nimenomaan metanolia koska sen jalostaminen/tuottamien on taloudellisinta.
Metanolin tuottaminen voisi olla kilpailukykyinen fossiilisten polttoaineiden kanssa.
Esim. Fischer-Tropsch ‑prosessi ei sitä tällä hetkellä ole, minkä vuoksi mm. Vapon ja Metsäliiton hankke Suomessa ei lähtenyt liikkeelle, ks linkki alla (ja raakaöljyn hinta oli vielä huomattavasti korkeampi tuolloin):
Vapo kyllästyi — Kemin biodieseltehdas jäihin
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/vapo-kyllastyi—kemin-biodieseltehdas-jaihin/FzPC8Dqs
Tässä Chemrec Ruotsissa näytti olevan ainut varteenotettava tekijä tällä hetkellä, lähde alla
Black Liquor Gasification, Summary and Conclusions from the IEA Bioenergy ExCo54 Workshop
Chemrec- prosessin mukainen pilot-laitos on rakennettu Ruotsiin.
Mustalipeä lienee parasta polttaa siellä, missä sitä muodostuu.
Mutta lienee paikallaan palauttaa mieleen, että prof. Gustaf Komppa teki turpeesta bensiiniä jo 30-luvulla — mutta ei saanut rahoitusta teollisen tuotannon aloittamiseen.
Neljä pointtia:
1. Kaikki muutkin ovat keksineet jalostusaravon nostaminsen. Siitä puhuttiin jo 70-luvulla eikä siinä ole siis mitään uutta. Helpommin sanottu tuin tehty. Kiinan yksi päätavoite on jalostusarvon maksimaalinen nostaminen.
2. Kaikista ihmisistä ei ole korkean jalostusarvon tehtäviin. Korkean jalostusarvon hommissa vaaditaan tekijöiltä paljon enemmän kuin yksinkertaisissa lapiohommissa.
3. Korkean jalostusarvon piensarjoissa on paljon vähemmän työtä kuin valmistuksessa yleensä.
4. Kohdista 1–3 seuraa, että jos me keskityme vain korkean jalostusarvon tehtäviin, se tarkoittaa nykyisellä demografialla sitä, että kolmasosa ihmisistä on työttömänä ja loppuja rasittaa todella kova veroaste.
5. Jos tuottavuuserot todellakin repeävät, kohdan 4 äärimmäisestä veroasteesta seuraava tuottavien työntekijöiden ulkomaille muutto voi vaikuttaa merkittävästi BKT:hen. Jos todelliset huiput tuottavat suhteettoman suuren osan BKT:sta, niin hyvin pienenkin porukan katoaminen ulkomaille alkaa nopeasti näkymään kokonaisuudessa.
“Kaikista ihmisistä ei ole korkean jalostusarvon tehtäviin. Korkean jalostusarvon hommissa vaaditaan tekijöiltä paljon enemmän kuin yksinkertaisissa lapiohommissa.”
Moottorilapio on eksity ainakin 30 vuotta sitten.Se nostaa lapiomiehen tuottavuuden moninkertaiseksi lihasvoimaiseen lapiointiin verrattuna
Ja vaati käyttäjältää aivan erilaisia taitoja mm koneen ylläpitoon liittyviä
Tähän lauseeseen tiivistyykin Chemrecin suurin haaste: kuinka saada konservatiiviset sellutehtailijat muuttamaan ajatteluaan siten että heidän käsissään olevaa materiaalia kannattaa jalostaa pidemmälle eikä vain polttaa. Sellutehtaasta tulisi silloin esim. yhdistetty sellu + biopolttoainetehdas.
Tässä palataan sitten siihen alkuperäiseen kysymykseen, johon tämä oli vastaus, eli milloin valtion kannattaa tukea teollisuutta suoraan.
Lasketaanpa ensin hieman talousvaikutuksia:
— Chemrecin laskelmien mukaan metanolia voidaan parhaimmillaan tuottaa tällä prosessilla hintaan n. 200 €/tonni
— bensiinin maailmanmarkkinahinta (jalostamolla) on tällä hetkellä n. 500 — 550 €/tonni
— Suomessa voitaisiin tuottaa n. 4 Mt metanolia vuodessa sellun sivutuotteena
— Metanolituotannon arvo olisi siten n. 800 M€/vuosi
— jos metanolin hinta kaksinkertaistuisi tulevaisuudessa, kun raakaöljyn hinta nousee, tulisi tuotannon arvoksi jo 1.6 mrd euroa/v
— jos tuotantoon voitaisiin soveltaa ns. kaksoislaskentaa, voisi arvo olla tuo sama ilman hinnannousua
— jos kaksoislaskentaa voitaisiin soveltaa myös hinnannousun jälkeen olisi tuotannon arvokin kaksinkertainen
Mutta koska kyseessä on uusi ja vielä epävarma tekniikka, ei teollisuus lähde yksinään kantamaan riskiä joka kehitykseen sisältyy.
Niinpä Ruotsissa on päädytty siihen että valtion kannattaa tukea tällaista kehitystä, koska siinä on melkoinen potentiaali nähtävisssä.
Aiheesta löytyy lisätietoa esim. seuraavasta lähteestä:
Black liquor gasification — the fast lane to the biorefinery
http://www.researchgate.net/publication/267839546_Black_liquor_gasification_-the_fast_lane_to_the_biorefinery
Sellutehtaathan ovat ja ovat pitkään olleet yhdistettyjä sellu- ja energiatehtaita. Huomattava osa Suomen uusiutuvasta energiasta tulee juuri sellutehtaista. Ligniinille on kyllä yritelty kehittää ja kehitetty uusia monia käyttömuotoja, mm. liimaa, kaivosteollisuuden apuaineita jne. Tietääseni Stora Enso tekee liimoja ligniinistä Kaasutustekniikka on tunnettu kauan, ei se mikään uusi asia ole. Metanoli biopolttoaineen ongelma on sen suuri myrkyllisyys. Itsekin olen aikanaan ollut hankkeessa, jossa ligniinistä tehtiin PPO muovia.
Sellutehtaat voivat tuottaa mm. karboksimetyyliselluloosaa, vanilliinia ym kemikaaleja.
Biopolttoaineita tehdään Suomessa tällä hetkellä mäntyöljystä UPM/Neste(sellun keiton sivutuote) ja pyrolyytekniikalla (Fortum). Fischer- Tropsch menetelmä ei kai ollut oikein kannattava.
Äskettäin kuoli korkeassa 95 vuoden iässä DI Ilmari Louhio, joka kehitti yhden suomalaisen menestystuotteen. Kehittely kesti vuosia eikä yrityksen johto uskonut keksintöön. Sisu-merkkinen nestemoottori on kuitenkin innovoitu ja saatettu markkinoille, jossa se edelleen on johtavia alan tuotteita.
Pahoin pelkään, että tuollaista keksintöä ei Suomessa enää voisi tuotteistaa, koska täällä jokaisen asian pitää olla jo piirustuspöydällä tuottava eikä tuotekehittely ja tutkiminen saa maksaa mitään.
En ymmärrä miksi noin loistavaan bisnekseen enää tarvitsee valtion tukea? Yleensä firmat ovat valmiita ivnestoimaan, jos joku tarjoaa mahdollisuutta vuolla kultaa.
Ajatelutavan muuttamista voi helpottaa viimeisin kehitys, jossa on havaittu että mustalipeän sekaan voidaan syöttää pyrolyysiöljyä ja saada sitä kautta metanolituotanto moninkertaiseksi:
— lisäämällä 27% pyrolyysiöljyä => 2 kertainen metanolituotto
— lisäämällä 50% pyrolyysiöljyä => 3.6 kertainen metanolituotto
Fortum tuottaa pyrolyysiöljyä Joensuun tehtaalla noin 50000 tonnia vuodessa eli hyvällä alulla ollaan tässä.
Pyrolyysiöljy ei kelpaa suoraan moottoripolttoaineeksi, mutta sitä voidaan käyttää raskaan polttoöljyn korvikkeena voimalaitoksissa.
Toinen juttu on sitten se että EU on (turhaan) määrännyt että metanolia voi sekoittaa max. 3% bensiiniin. Metanolia voisi sekoittaa paljon enemmän ns. flex-fuel moottorien tapauksessa jotka on suunniteltu tähän.
Kiinassa on mahdollista sekoittaa metanolia 12 provinssissa erilaisilla sekoitussuhteilla, mm.:
M5,M10,M15,M25,M30,M45,M85 ja M100.
Metanolia voi käyttää myös diesel-moottoreissa (hyvän puristuskestävyyden vuoksi) jotka on suunniteltu tätä varten. Eräät laivanvarustajat ovat muuttaneet tai tilanneet laivoja metanolimoottoreilla:
— Stena Line
— Methanex: 7‑tankkeria tilattu
Etuna LNG:hen on helpompi käsiteltävyys: ei jäähdytystä ‑168 asteeseen
Toki olen perillä noista edellämainituista, mutta tuossa on ihan hyvää tietoa (kun muitakin lukijoita täällä on).
Soodakattila on ollut olemassa yli 50 vuotta. Äskettäin (28.9) muistettiin Äänekoskella 50 vuotta sitten tapahtuneen soodakattilan räjähdyksen uhreja (4 henkeä sai surmansa). Omat vaaransa on tässäkin tekniikassa (ns. vesi-sula räjähdysvaara), kuten kaikissa uusissa tekniikoissa tuppaa olemaan.
UPM:n mäntyöljypohjainen biodiesel-laitos on hieno juttu, mutta mäntyöljyä syntyy sen verran vähän (n. 35 kg sellutonnia kohden), ettei se Suomen biopolttoainetarvetta ratkaise, ks. seuraava lähde:
“UPM joutuu ostamaan mäntyöljyä”
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/upm-joutuu-ostamaan‑m%C3%A4nty%C3%B6ljy%C3%A4‑1.62334
Metanoli ei ole merkittävästi myrkyllisempää kuin bensiini. Tappava annos noita on:
— metanoli 30 to 100 mL
— bensiini 120 to 300 mL
https://en.wikipedia.org/wiki/Methanol_economy
Metanoli myös hajoaa luonnossa nopeammin kuin bensiini. Bensiini sisältää lisäksi karsinogeenisia osia.
Ruotsissa oli käytössä n. 1000 metanolikäyttöistä autoa 80-luvun alussa, enkä ole kuullut että myrkytyksiä olisi tapahtunut. Samoin Kiinassa niitä on tätä nykyä paljon käytössä.
Oleellista on kuitenkin se että ihmiset uskovat että metanoli on myrkyllisempää kuin bensiini ja se voi olla iso este metanolin käytölle moottoripolttoaineena. Paljon työtä tarvittaisiin tiedon levittämiseksi noiden pelkojen vähentämiseksi.
Suomen alkoholin suurkuluttajat (vodkaturistit) ovat yksi ongelmaryhmä, joka lienee metanolin vaaroihin jo tutustunutkin ostaessaan esim. Virosta halpaa “viinaa”. Luultavasti 100% metanoli-polttoaineeseen pitäisikin sekoittaa sekä haju‑, väri- että makuaineita, jottei sitä sekoitettaisi etanoliin.
Tuo edellä oleva linkki kertoo nk. metanolitaloudesta, jonka ajatellaan ajan myötä voivan syrjäyttää fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan talouden. Se on yksi lisäsyy, miksi meidän tulisi olla kiinnostuneita siihen suuntaan menemisestä.
No ihan kullan vuolemisesta ei kuitenkaan ole kyse. Tuossa nyt oletin että aiemmin kirjoittamani oli luettu eli huomattu se että metanolia tarvitaa kaksi kertaa bensiinin määrä.
Tuosta huolimatta busineess vaikuttaa edelleen hyvinkin kannattavalta. Mutta kun otetaan huomioon seuraavia asioita tilanne muuttuu:
— ensimmäinen biopolttoainetehdas maksaa huomattavasti enemmän kuin ns. N:s tehdas, joihin nuo Chemrecin laskelmat perustuvat
— jos lastentautien vuoksi käykin niin että metanoli maksaakin 400 €/tonni, tekee tehdas konkurssin jos bensan hinta pysyy samalla tasolla kuin nyt pitkään
— metanolia voidaan valmistaa myös muita reittejä, esim. liuskekaasusta, maakaasusta ja kivihiilestä
— edellämainitut reitit voivat tuottaa halvempaa metanolia kuin puusta (mustalipeästä) valmistettu
— seuraus: tehdas voi tehdä konkurssin
Mitä sitten tarvitaan että homma lähtisi liikkeelle ?
Tarvitaan EU:lle pitkäjänteinen moottoripolttoaineita koskeva energiapolitiikka, joka takaa sen että toiminta on kannattavaa vaikka fossiilsta reittiä pitkin syntyisikin jonkin verran halvempaa tuotantoa.
Ihan aluksi tuo EU:n max. 3% metanolia bensaan direktiivi pitäisi muuttaa siten että metanoli flex-fuel autot otetaan huomioon.
Tuotekehitys ja ‑tutkimus ei maksa mitään, sen saa vähentää verotuksessa — ja viime vuonna sai jopa kaksinkertaisesti. Eipä juuri tuloksia.
Ja tuotanto sitten vaatisi investointeja, jotka näyttävät olevan suomalaisille firmoille kauhistus, nehän vähentävät osinkoja.
Miksi?
Miksi metanoli olisi etanolia parempi, kun pitää suunnitella uudet flexi-fuel ja dieselmoottorit ja sitten vielä metanolin jakeluverkosto — sitten vielä, kuten totesit “seuraus: tehdas voi tehdä konkurssin”.
Muutama syy alla:
— metanolin tuottaminen on paljon edullisempaa kuin etanolin
— metanolin tuottaminen on kestävällä pohjalla toisin kuin etanolin. Ei ole kestävää käyttää viljelysmaata polttoaineen tuottoon ja vielä vähemmän ruuaksi kelpaavaa lähdettä kuten maissi (USA)
— ja tietenkin: Suomessa metanolia voitaisiin tuottaa mustalipeästä ja pyrolyysiöljystä ihan riittävästi biopolttoainetarpeisiin
— metanolin+bensiinin käyttö nykyisissä moottoreissa onnistuu ohjelmoimalla uudestaan ECU. EI vaadi suurta työtä. Israelissa on testattu tätä.
— Kiinassa on autojen käytännössä pakko olla metanolille sopivia (M85 speksi on ja M15 tulossa), joten jos aikoo myydä autoja Kiinaan on ECU softa oltava
— sekoittamalla metanoli bensaan voidaan käyttää nykyistä jakeluverkkoa
— dieselmoottorit on eri juttu, ei niissä etanolikaan toimi ilman muutoksia. Tosin metanolia on käytetty USAssa eityisen lisäaineen avulla nykyisissäkin moottoreissa
— mikä tahansa tehdas voi tehdä konkurssin jos matto vedetään alta eli muutetaan yhtäkkiä energiapolitiikkaa
— metanolitalous on tulevaisuutta: Islannissa tehdään metanolia hajoittamalla vettä sähköllä vedyksi (ja hapeksi) ja jalostetaan se hiilidioksidin avulla metanoliksi. Eli ongelmajätteestä nimeltä hiilidioksidi tuleekin polttoaineen lähtöaine.
Eri polttoaineiden hintoja:
— etanoli selluloosasta 0.7€/l eli 120€/MWh
— etanoli sokeriruosta 0.4€/l eli 68€/MWh
— “Chemrec” metanoli 0.17€/l eli 36€/MWh
— bensiini 500€/tonni eli 38€/MWh
VTT:n tutkimuksessa v. 2013 (nopea pyrolyysi metsätähteestä)
— metanoli 58 — 65 €/MWh
USA:ssa on firmoja ja hakkereita jotka ohjelmoivat ECU:n uudestaan siten että metanoli + bensa käy polttoaineeksi. Useissa autoissa siellä on valmius tähän, mutta autonvalmistajat eivät halua siitä kertoa (ilman korvausta ilmeisesti)
“Many Vehicles Flex Fuel-Capable With Simple Hack”
http://www.ny1.com/nyc/all-boroughs/tech-talk/2014/10/10/many-vehicles-flex-fuel-capable-with-simple-hack.html
Taas kerran: Kyllä suomalaiset propellipäät kehittelevät uusia lupaavia tuotteita, mutta etupäässä uusissa yrityksissä. Nämä puolestaan saavat entistä useammin rahoitusta ja omistajia ulkomailta, mistä seuraa, että IPR ja tuotanto siirtyvät aikanaan pois Suomesta.
Tyypillistä näille uusille tuotteille on, etteivät ne joko osu vakiintuneiden suomalaisten yritysten kiinnostusalueelle, tai yritykset hyljeksivät uutuuksia ylivarovaisuuden tai (yllättävän usein) NIH-ilmiön takia.
Uutuudet karkaavat ulkomaille yksinkertaisesti siksi, ettei meillä ole riittävästi rikkaita riskiä sietäviä ihmisiä eikä toimivia joukkorahoitusjärjestelmiä. Nythän minimisijoitukset ovat luokkaa 50…100 k€, eikä kukaan järkevä sijoittaja pistä paukkuja yhteen yritykseen, joten hänellä pitäisi olla löysää rahaa ainakin 500…1000 k€.
Toimintatapa, jossa lupaavat uusyritykset myydään aikaisessa vaiheessa ulkomaille, ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Esimerkiksi Israelissa tämä on hyvin tavallista.
Vielä tarkennus tähän:
M15-seosta eli 15% metanolia ja 85% bensiiniä voi käytttää nykyisissä suoraruiskutus-bensiinimoottoreissa suoraan ilman muutoksia Israelissa tehdyn testin mukaan.
“Methanol proves low-cost, sustainable option for gasoline blending”
http://www.ogj.com/articles/print/volume-113/issue‑3/processing/methanol-proves-low-cost-sustainable-option-for-gasoline-blending.html
“Engine technology used by vehicles in the test consisted either of port fuel injection (natural aspiration) or direct injection (turbocharged).”
“Results of the M‑15 pilot test strongly suggest the viability of using M‑15 as a conventional transportation fuel in regular vehicles without negative impacts to drivability or emissions.”
Saman artikkelin mukaan E85-autoissa voi käyttää M56:tta (56% metanolia) jolla on sama energiatiheys kuin E85:llä (nämä ovat siis etanoli flex-fuel autoja). Tätä testataan myös Israelissa.
Israel suunnittelee jalostavansa metanolin maakaasusta jota on löytynyt sen rannikolta.
Samanlaisia suunnitelmia on myös Australialla artikkelin mukaan.
Suomen rannikolta (tai muualtakaan) ei ole löytynyt maakaasua tähän tarkoitukseen.
Ilmeisesti yrität tehdä tikusta asiaa.
Vastaavasti voitaisiin sanoa ettei Suomen rannikolta ole löytynyt myöskään etanolilähteitä.
Mutta jos on tarkoitus jatkaa keskustelua aiheesta, niin tässä muutama huomio lisää:
— polttoaineen lähteenä viljat tai muut syötäväksi kelpaavat kasvit eivät ole kestävällä pohjalla
— siksi nyt yritetään kovasti kehittää menetelmiä joilla selluloosasta voidaan tuottaa etanolia
— selluloosaa on kasveissa kuitenkin vain 20–55% ja niistä saadaan sokeriksi muunnettua 12–31% kuivamassasta (lähde alla)
— joten etanolia saadaan tuotettua vain osasta kasvin massaa
— metanolin tuotannossa voidaan sensijaan käyttää hyödyksi kaikki orgaaninen aine, myös eläinperäinen tai kaatopaikkajäte
— esim. Kanadassa Edmontonissa aletaan tuottaa biometanolia kaatopaikkajätteestä 30000 t/v tänä vuonna
— joten metanolireitillä voidaan tuottaa enemmän biopolttoaineita kuin etanolireittiä pitkin
— lisäksi metanolireitti on halvempi
— joten metanolireitti on kestävämmällä pohjalla kuin etanolireitti
Em. lähde:
“Suitability of various plant species for bioethanol production”
http://agronomy.emu.ee/vol09Spec1/p09s132.pdf
Miksi sitten ylipäätään on jouduttu etanolireitille ? Muutama syy alla:
— jo aiemmin mainittu seikka että metanoli on myrkyllistä, mutta etanolia ei pidetä myrkyllisenä (vaikka kyllä siihenkin voi kuolla ja kuolee paljon ihmisiä vuosittain)
— erilaiset painostusryhmät ovat onnistuneet ajamaan etujaan: merkittävin on maanviljelijät
— esim. USA:ssa v. 2010 35% maissintuotannosta ja 28% durrantuotannosta käytettiin polttoaineen lähteenä, mistä seurasi seurasi sitten näiden hinnannousu eli tuplahyöty farmareille
— eli kyseessä on maataloustuki
— Brasilia taas on halunnut vähentää riippuvuuttaan tuontiöljystä valmistamalla etanolia sokeriruoosta
Miten sitten biopolttoainelähteitä voitaisiin monipuolistaa esim. metanolin avulla:
— tarvitaan jokin esimerkki joka näyttää että metanoli toimii nykyisissä polttomoottoreissa
— laivamoottorit on yksi esimerkki, mutta ehkä liian kaukana autonmoottoreista, mutta sitä kautta voidaan saada jakelukanava alkuun
— Kiinassa metanolia käytetään autonmoottoreissa, mutta Kiinaa ei ehkä pidetä avoimena markkinataloutena, jonka vuoksi esimerkki ei ole riittävä
— senvuoksi Israel ja Australia ovat merkittäviä, vaikkakin metanoli tuotetaan fossiilisperäisestä lähtöaineesta
— ja tärkein seikka: biometanolia pitäisi kohdella tasapuolisesti etanolin kanssa
Eli voidaan sanoa että jotta biometanoli moottoripolttoaineena lähtisi liikkeelle on ensin hyväksyttävä se että metanolia tuotetaan fossiilista reittiä.
Voimakasta vastustusta esiintyy kuitenkin metanolia vastaan taloudellisista syistä.
Esim. USA:ssa on yritetty saada aikaan ns. “Open Fuel Standard” v. 2009 lähtien. Se ei kuitenkaan ole edennyt kongressissa painostusryhmien vastustuksen vuoksi. Näitä ovat ainakin maanviljelijät ja öljy-yhtiöt. Viimemainitut eivät halua lisää kilpailua markkinoille ja farmarit pelkäävät menettävänsä tukiaisensa.
Autonvalmistajatkaan eivät ole innostuneita asiasta, joka nähdään mahdollisena lisäkustannusten aiheuttajana.
Koska Ruotsissa ja varsinkin Suomessa voitaisiin tuottaa hyvin merkittävä osa biopolttoaineista puuperäisistä lähteistä metanolina (halvin tapa), pitäisi meidän mielestäni yhdessä ajaa tätä asiaa EU:ssa.
Tämä ei poissulje etanolin käyttöä, mutta voi vähentää sen lisäkäytön tarvetta (mikä on kallista eikä ole kestävällä pohjalla nykyään).
Euroopan kannalta fossiilinen metanoli voisi olla tapa vähentää riippuvutta venäläisestä öljystä ja kaasusta. Metanoli on helpommin kuljetettavissa kuin nesteytetty maakaasu (LNG).
Kiina on tässäkin ehtinyt Euroopan edelle: se tuo suuria määriä metanolia esim. USA:sta.
Mitä ihmettä oikein höpiset? Saahan tuotannon sekä palkkakulutkin vähentää verotuksessa, joten nekään eivät ilmeisesti maksa yhtään mitään.
On kyllä aivan ihmeellinen tämä tavan kuluttajan käsitys, että jos firma saa vähentää menot verotuksessa, mikään ei enää maksa mitään!
Ja todellakin, jos joku firma keksii hyvän tuotteen niin ei sitä siltikään kannata täällä tuottaa, vaan yleensä jossain muualla.
Kuten erään asiakkaan varatoimitusjohtaja minulle viikko sitten totesi:
“Mielestäni meidän ulkomaan yksiköihin pitäisi siirtää myyntiäkin, koska silloin ne ovat lähempänä sekä tuotantoa että markkinoita.”
Sanomattakin on selvää, että heidän ulkomaiden tuotantoyksiköt sijaitsivat halvemman kustanustason maissa.
Nykyisellään olemme tuotannossa aika lailla kilpailukyvyttömiä. Eiköhän se “Koneen työvoimasta jokunen prosentti Suomessa” sen aika selvästi kerro. Tämä asia ei muutu miksikään siitä, että soimataan kapitalisteja ja haukutaan suomalaisia firmoja investoimattomuudesta. Onhan nuo meidän suuret konepajakonsernit ja metsäyhtit investoineet aika paljonkin, ulkomaille.
Samaten omien havaintojeni mukaan jo pk-yrityksetkin ovat luopuneet kotimaan tuotannosta (eli myyneet konepajat ja tehtaat taikka lakkauttaneet ne) ja joko rakentaneet uusia tuotantoyksikköjä halvempiin maihin tai hankkineet sieltä alihankintaverkoston.
No ihan niin paljon voittoa firma ei pystyne kehittämään, että kaikki kulut voiton verosta voisi vähentää, mutta kyllä, periaatteessa kaikki kulut ovat vähennyskelpoisia.
Raimo, ei niitä vähennetä verosta vaan verotettavasta tulosta. Jos yritys ei tuota tappiota, kaikki kulut voidaan vähentää.
No turha sinun on täällä selitellä, senkun alat tuottamaan metanolia!
Koneen tuloista suuri(n) osa tulee nykyisin palvelusta eli ei todellakaan kannattaisi hissiä huoltamaan lähettää heppua Suomesta Kiinaan.
No näinhän se on, yritin yksinkertaistaa liikaa. Mutta kulut vähentävät voittoa ja pystyäkseen vähentämään voittoverosta täytyy tuottaa voittoa.
Nyt en ymmärrä Raimon ajatusmallia.
Ei se verovähennys tee kannattamattomasta toiminnasta kannattavaa. On aivan selvää että jos firma tekee nollatulosta tai tappiota, se ei tuota voittoa ja jos tulos ei ole plussalla, sitä ei myöskään veroteta.
JOs käyttää rahansa tuotekehityskeen niin ne rahat on käytetty. Kannattamattomat investoinnit eivät sillä muutu ilmaisiksi, että aiheuttavat jättitappiot jonka takia ei tarvitse maksaa yhteisöveroa!
Tämän ketjun teema “Pärjäisimme, jos osaisimme tehdä parempia tuotteita” — on väärin viritetty.
Oikea kysymys on tämä: “Miten laumaeläin Homo sapiens voi pärjätä Suomenniemellä nykyisissä talous-ekologisissa olosuhteissa.”
Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana Suomi on läpikäynyt suuren murroksen, jonka edelleen jatkuu. Muiden länsimaiden mukana Suomen Homo sapiens on jakautunut moniin erilaisiin heimoihin.
Olemme apinoineet tavallisesti kansainvälisten mallien mukaisiksi, uskontoryhmiin verrattavissa oleviksi heimoyhteisöiksi. Monella näistä on oma uskomuksensa / paradigmansa, joka on irtaantunut todellisuudesta; kieltävät evoluution, fysiikan lait, jne.
Tilannetta kuvaa myös hyvin Tiede-lehden tiäremiäs (Viestejä13035, 14:55 | 10.1.2009):
”Itse pelkään kaikenlaisia ääriaineksia esim. kasvissyöjiä ja näitä lävistettyjä ja tatuoituja ihmisiä mitkä omaa sitä alakulttuuria missä halataan puita ja rapsutellaan kotieläimiä.
Lähinä feministit ja ihmisoikeusia kotielämille vaativat on myös + paljon muutakin.
Jokainen saa itse toki määritellä kaikenlaisia systeemejä ja juttuja.
Yhdysvalloissa on esim. sellaisia ihmisiä mitkä tuomisee ihmisiä sen takia että ne ei kierrätä ja ovat vaikka valmiita siihen että näiltä ihmisilät vietäisiin ihmisoikeudet.
Nykyään tuomitaan ihmisiä, senkin takia että ajavat autolla ja syövät lihaa.
Itse näin superheterona ja inhimillisenä ihmisenä en olisi valmis koskaan esim. tuomitsemaan ali-ihmiseksi edes rikollisia. Mutta epämääräset hihhulit voivat olla jopa valmiina kiduttamaan ihmisiä. Vaikka yrittävät tekeytyä maailmanparantajaksi.”
Esimerkiksi kuuluisa sosialisti-shamaani Erkki Tuomioja on sanonut hallituksen toimista: ”…tarjotut lääkkeet eivät ole sen enempää tasapainoisia ja oikeudenmukaisia kuin edes toimivia…Tärkeintä on, että sopimalla saataisiin sellainen uusi kokonaisuus, joka johtaisi parempiin seurauksiin kuin nyt tarjolla olevat kahtiajakoon ja eriarvoisuuden kasvuun johtavat ratkaisut.”
Shamaanin loitsussa ongelmaksi muodostuvat sanat ”kahtiajako” ja ”eriarvoisuus”.
Kahtiajaosta: Miten voi jakaa kahtia suuren joukon moninaisiin paradigmoihin uskovat heimot, saati sitten se, että niiden kanssa voisi kriisitilanteessa riittävän nopeasti jotain sopia?
Entä eriarvoisuus? Voiko uskoa evoluutioon, jossa tunnetusti ei ole mitään oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa, mitään tasapainoa ei ole, on vain jatkuva muutos?
Mielestäni noihin kysymyksiin tuskin löytyy tasapainoisia ja oikeudenmukaisia vastausta.
Miten olisi tämä ratkaisu: Otetaan lähtökohdaksi ”musta tuntuu”-teoriaan perustuvan sosiologian sijasta evoluutio ja laumaeläin Homo sapiensin ominaisuudet?
Seppo Korppoo
Homo sapiens, mutaatio N1C1, joka ei kiipeä puuhun älisemään sekavia, kun ruoka on loppumassa
Näin juuri. Eikä ole kyse pelkästään alkuun pääsemisen rahoituksesta vaan ongelmat jatkuvat vaikka tuote on saatu kehitettyä ja markkinoille.
Tässä vaiheessa yritys sitten menee pankkiin kysymään lainaa, jotta tuotantoa voitaisiin laajentaa ja tuotekehitystä jatkaa. Ilman tuotekehitystä ei pysy kilpailukykyisenä ja ilman markkinoiden laajentamista ei voi päästä voitolliseksi.
Pankinjohtaja pyytää sitten firman tulostiedot parilta viimeiseltä vuodelta ja toteaa että firmahan on tehnyt tappiota, joten lainaa ei voida myöntää nykyisinä epävarmoina aikoina.
Sama tulos muissa pankeissa EU-alueella.
Tottakai firma on tehnyt tappiota, koska se on vasta kehittänyt tuotettaan. Ei ilman valmista tuotetta voi tehdä voittoa, eikä uusi tuote heti voi alkaa tehdä voittoa ainakaan jos puhutaan korkean teknologian tuotteesta.
No alkuperäiset sijoittajat sitten kaivavat kuvettaan, jos sieltä vielä sattuu rahaa löytymään.
Tästä käy ilmi myös se ettei EKP:n QE-ohjelman kautta syntyvä likviditeetti (raha) siirry reaalitalouteen jos luottamusta talouden kehittymiseen positiivisesti ei ole.
Mutta on tuo QE-ohjelma nyt sitten lopulta ratkaissut Suomen valtion velkaantumisongelman, ks:
“Tänään on h‑hetki – Suomen Pankki katkaisee velkakierteen”
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/07/tanaan-on-h-hetki-suomen-pankki-katkaisee-velkakierteen/201513001/170?
Eli Suomen Pankki ostaa valtion velkakirjoja jälkimarkkinoilta ja tilittää korot valtiolle
(eli valtio velkaantuu itselleen ja saa korkotuot).
Eräs esimerkki niistä paremmista tuotteista joilla voisimme pärjätä paremmin ovat uudet selluloosasta kehitetyt tekstiilikuidut (muuntokuidut tai jatkokehitetyt viskoosikuidut):
— selluloosakarbamaattikuidut
— Biocelsol
— Ioncell‑F
Hyvä esitys kahdesta viimemainitusta on täällä:
“Uusia tuotteita selluloosasta”
http://oplehdet.fi/#/issue/56/3138
Jutussa mainitaan noista:
- Biocelsol-kuitujen lujuus vastaa viskoosia, mutta kuiduista tehty lanka ja kudottu kangas sekä imevät että luovuttavat kosteutta viskoosia paremmin. Puukuidusta voidaan valmistaa erittäin ohutta ja pehmeää kangasta
- Ioncell-prosessissa valmistetaan Lyocell-tyyppistä kuitua, joka on myös selluloosamuuntokuitu, mutta teknisiltä ominaisuuksiltaan viskoosia parempi.
– Ioncellin lujuusominaisuudet ovat vielä perinteistä Lyocelliäkin parempia. Prosessissa käytetään myös vähemmän haitallisia kemikaaleja kuin Lyocell-kuitujen valmistuksessa
– Merkittävä etu on, että uusia kuituja voidaan valmistaa samoilla laitteilla kuin viskoosia ja Lyocell-kuituja.
– Biocelsol-prosessi olisi mahdollista viedä teolliseen mittakaavaan nopeastikin. Ioncell-prosessi ei ole siihen vielä valmis, mutta tuotteena Ioncell-kuidut olisivat hyvin mielenkiintoisa. Teollinen mittakaava vaatisi kuitenkin tutkimuksen kaupallistamista, uutta yritystoimintaa ja rohkeita investointeja, painottaa Suurnäkki.
- Suomessa ei ole esimerkiksi viskoosikuidun valmistajia, teollisesta langan kehräyksestä ja kankaan kudonnasta puhumattakaan. Suurnäkki näkisi mielellään start-up-yrityksiä hyödyntämässä näitä innovaatioita.
Niin että ei puutu “kuin rohkeita yrittäjiä ja rahaa” toiminnan käynnistämiseen ja tuotteiden markkinoille saattamiseksi.
Suomessa nyt esiintyvä ylenmääräinen pessimismi ei nyt asiaa sitten vie yhtään eteenpäin.
Siinä on myös turvallisuusongelma: se palaa värittömällä liekillä.
Jos ei ymmärrä, ei ymmärrä…
Jos käyttää rahansa tuotekehitykseen, se raha on toki käytetty (ei kaikki raha, tietenkään), mutta tuloksena on uusi tuote — ja niitähän Suomen vienti tarvitsee.
Jättitappioita emme tarvitse, niitä tekevät hetken päästä ne firmat, jotka eivät panosta tuotekehitykseen, vaan ruikuttavat hallitukselta ilmaista rahaa (joka tulisi palkansaajien taskuista).
Rahaa ei puutu!
Sekä verohallitus että Nordea ennustavat, että tänä vuonna maksetaan ennätysosingot, 10,5 miljardia.
Pessimismiä on — nimiä mainitsematta.
Tämä koskee vain puhdasta metanolia. Jos bensiiniin sekoitetaan metanolia aiheuttaa bensiini liekkiin värin.
Metanolia pidetään kuitenkin huomattavasti bensiiniä paloturvallisempana polttoaineena koska se syttyy vaikeammin ja sen palonopeus on pienempi kuin bensiinillä.
Esim. IndyCar-sarjassa on tämän vuoksi käytetty metanolia vuodesta 1965, sen jälkeen kun kaksi kuskia sai edellisenä vuonna surmansa törmäyksen jälkeisessä bensiinipalossa, ks.
https://en.wikipedia.org/wiki/Methanol_fuel
Metanolipalon voi sammuttaa vedellä, toisin kuin bensiinipalon, mikä on huomattava etu.
100% metanolin syttyessä auto-onnettomuudessa, ympäristössä on kuitenkin aina palavaa ainetta, josta syntyy savua ja liekistä tulee sitä kautta näkyvä.
Puhtaaseen metanoliin voitaisiin tietenkin myös lisätä pieni määrä lisäainetta joka tekisi liekistä näkyvän (lisäaine voidaan tarvita muutenkin esim. moottorin voitelun tehostamiseksi tai kylmäkäynnistyksen varmistamiseksi).