Tarina kertoi 1970-luvulla, että Kiinassa potilaat maksavat lääkärille niin kauan kuin ovat terveitä. Sairastuminen lopettaa maksamisen joka alkaa uudestaan vasta, kun lääkäri on saanut potilaan terveeksi. Lääkärin kannattaa neuvoa sairauksien ehkäisyssä toisin kuin länsimaisen lääkärin, joka tienaa siitä, että potilaat sairastuvat.
Tarina tuskin on totta, kuten ei juuri mikään, jota silloin Kiinasta kerrottiin. Mutta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toimii kuin tarinan kiinalainen lääkäri: perii veroja asukkailtaan niin kauan kuin nämä ovat työkykyisä. Sairastuttuaan kansalainen siirtyy tulonsiirroilla eläväksi ja aloittaa veronmaksun uudestaan parannuttuaan.
Viime aikoina on ollut paljon tietoja, joiden mukaan yksityiset sote-palvelut tekevät saman työn julkisia halvemmalla. Kuuden suurimman kaupungin selvitys esimerkiksi kertoo, että tehostetussa palveluasumisessa ostopalvelut ovat 27 % halvempia kuin kaupunkien itse tuottamat. Pitäisikö siis kuntien tuottamat sote-palvelut siirtää sote-piirien sijaan yksityisille?
Keski-Euroopassa terveyspalvelut tuotetaan yksityisesti ja rahoitetaan pakollisen sairausvakuutuksen kautta. Nämä maat käyttävät terveydenhoitoon olennaisesti enemmän kuin me. Toisaalta hoitoon pääsee nopeasti. Miksi se on kalliimpaa? Pitihän yksityisten palvelujen olla halvempia kuin julkisten?
Vakuutusmuotoisen terveydenhuollon ongelmana ovat kustannustehottomat hoidot. Sairaalan ansaintalogiikan kannalta mikään hoito ei ole turhaa, jos siitä maksetaan. Vakuutusyhtiöt yrittävät kyllä valvoa, että rahat käytetään järkevästi, mutta vaikeata se on, sillä onhan sekä potilaalla että sairaalalla on yhteisenä intressinä tehdä kaikki mahdolliset tutkimukset ja hoidot, jotka auttavat edes marginaalisesti. En tarkoita, että tehtäisiin vilpillisesti jotain täysin turhaa, vaan että tehdään kustannustehotonta.
Eturistiriidan poistamiseksi vakuutusyhtiöt ovat alkaneet perustaa omia sairaaloita; näin myös vakuutusyhtiö Pohjola Suomessa. Ne pyrkivät samaan asetelmaan kuin on julkisessa terveydenhuollossa: maksaja voi valvoa sairaalan toimintaa omistajana. OP Pohjolan sairaala on selvä epäluottamuslause alan yksityisiä toimijoita kohtaan.
Koetan havainnollistaa terveydenhuollon rahoitusvaihtoehtoja vertaamalla sitä kulutustavaroiden jakeluun tai ostamiseen.
Maailman yleisin terveydenhoidon rahoitusjärjestelmä on, että jokainen maksaa oman hoitonsa lompakostaan. Tämä muistuttaa tavaroiden ostamista Stockmannilta. Kaikkea voi saada, mutta vain jos on rahaa.
Julkinen terveydenhuolto vastaa sitä, että yhteiskunta päättää, mitä kukin tarvitsee ja jakaa tavarat ilmaiseksi. Tämä on tuttua asevelvollisille, mutta vähän tätä henkeä oli myös sodan ajan säännöstelykupongeissa.
Monen kuvitelma terveydenhuollon yksityistämisestä on valtio maksaa ja jokainen saa hakeutua minne haluaa. Tämä vastaisi kuukausikorttia Stockmannille. Valinnanvapaus olisi rajaton, mutta tällaista ei ole missään. Maksaja haluaa rajoittaa sitä, mistä maksaa. Poikkeuksena ovat suomalaiset Kela-korvaukset, joissa hoidon tarkoituksenmukaisuutta ei valvota mitenkään. Niiden korvausaste on matala juuri siksi, että muu johtaisi taloudelliseen katastrofiin. Terveyspalvelujen kysyntä kasvaisi rajatta, jos kaikki saisivat kaikkea mitä keksivät haluta.
Jos valtio tai kunnat maksavat terveydenhuollon, se on pidettävä jotenkin niiden käsissä.
+ + + +
Julkisten sote-palvelujen pitäisi ottaa oppia yksityisten toimintatavoista. Julkisissa palveluissa yksikkökustannukset kasvavat yksikön koon kasvaessa. Yksityisillä asia on päinvastoin. Kunnallishallinto ei näytä selviävän monimutkaisten organisaatioiden johtamisesta. Tätä pitäisi setviä perin pohjin.
Jos alkutilanteessa yksityisissä ja kunnallisissa yksiköissä on hyviä ja huonoja samassa suhteessa, ei kulu kauankaan, kun kilpailu on karsinut yksityistä huonot pois. Kunnilla sama darvinistinen mekanismi ei toimi. Voisiko toimia?
Olisi kauhistus, jos sote-uudistus johtaisi jättimäisiin alueellisiin monopoleihin ilman verrokkeja. Osa kuntien palveluista kannattaa tehdä ostopalveluina. Niitä tarvitaan kirittäjiä. Niille ei ylihoidon riskin vuoksi pidä antaa päätösvaltaa siitä, kuka tarvitsee ja mitä hoitoa, mutta tarpeelliseksi havaitun leikkauksen esimerkiksi voi ostaa yksityiseltä.
Eikä kannustin ylihoitoonkaan väistämättömyys ole. Ruotsissa voi kirjautua valita julkisen terveysaseman sijasta yksityisen asiakkaaksi samaan hintaan. Yksityinen saa maksun vain osittain annetun hoidon mukaan. Loppu potilaiden tulee määrän mukaan. Ylihoito ei kannata, jos toimenpiteistä maksettu hinta alittaa marginaalikustannukset. Tarpeellinen hoito on kuitenkin annettava, tai menettää potilaansa.
Julkiseen terveydenhoitoon liittyy aina jonoja, koska kysyntää ei karsita hinnalla. Keskituloiset tulevat jatkossakin hoidattamaan pikkuvaivansa yksityislääkärillä välttääkseen jonottamisen.
Toivon, että jos joskus itse päädyn palvelutaloon, voin olla tyytyväinen julkiseen hoitoon. Siltä varalta, että kohdalleni sattuisi huono yksikkö, haluan turvakseni palvelusetelin, voidakseni valita hoitopaikkani itse yhdessä omaisteni kanssa. Luotan enemmän omaan arviooni hoidon laadusta kun julkisten palvelujen normeihin. Ystävällistä hymyä ei voi normittaa.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina
Lääkärin suusta:
”Pörssisijoitaja on valitettavasti antanut minulle vain 15 minuuttia aikaa hoitaa tätä”.
Tuollaista työterveyshuollossa. Tosi juttu.
Julkisissa palveluissa yksikkökustannukset kasvavat yksikön koon kasvaessa. Yksityisillä asia on päinvastoin.
Tämä ei ole yllättävää, jos miettii *miksi* yleensä organisaatiot kasvavat. Yksityinen organisaatio kasvaa, jotta se voisi toimia tehokkaammin. Julkinen kasvaa jos se voi.
Julkisessa instanssissa ei ole sellaista tehokkuuteen ohjaavaa itseintressiä kuin yksityisessä. Tällaista intressiä ei myöskään synny esimerkiksi sillä, että julkinen toimija ”ottaa oppia” yksityisestä. Tätähän on yritetty paljonkin. Esimerkiksi eräällä — en nyt mainitse nimiä, vaan puhun yleisellä tasolla — yliopistolla laitokset maksavat vuokraa sen mukaaan monessako huoneesssa on työntekijä, joten laitokset säästävät tyhjentämällä huoneita ja sullomalla enemmän ihmisiä huoneisiin. Tätä tekevät kaikki, joten tiloja on tyhjillään. Tässä siis on esimerkki siitä, miten julkinen instanssi on ”ottanut oppia” siitä, miten yksityinen toimii. Muitakin esimerkkejä tästä ”opin ottamisesta” on pilvin pimein.
Kilpailu ei pitkällä aikavälillä tehosta mitään, jos kilpailu on nollasummaista. Jos kilpailu on negatiivissummaista, niin tehokkuus voi jopa pienentyä, kun käytetään resursseja siihen, että saadaan kilpailijaa lyötyä lyttyyn. Jos julkisen vallan tavoite on vähentää kokonaiskustannusta, niin kilpailu on väistämättä negatiivissummaista.
Yksityisen sektorin toimijat voivat kilpaillessaan tehostaa toimintaansa ja synnyttää näin enemmän nyvinvointoia, koska niiden työntekijät tuottavat lisää ja asiakkaat haluavat lisää. Julkisen sektorin toimijan budjettirajoite ei elä sen mukaan kuinka hyvin asiat tehdään. Olkoonkin, että jos tuodaan kilpailullinen elementti, niin budjettirajoite voi elää, mutta vain jos jonkun muun pienenee. Tämä peli ei johda todennäköisesti siihen mihin pyritään.
Kuulostaa näennäiseltä työterveyshuollolta, joka voi toimia vain joissakin tapauksissa. Tuohon suuntaan ollaan kai valitettavasti menossa kuitenkin lähes joka alalla, periaatteella: ”Viis laadusta, kunhan myynti ja liikevaihto vain kasvaa!” 🙁
Hyvä kirjoitus, siinä taitaa olla kaikki oleellinen.
Pari pointsia.
1) ”Vakuutusmuotoisen terveydenhuollon ongelmana ovat kustannustehottomat hoidot. Sairaalan ansaintalogiikan kannalta mikään hoito ei ole turhaa, jos siitä maksetaan.” Kuka saa sanoa, mikä on turhaa? Kyllä potilaallakin on sanansa sanottavana – ja oma vaivansa on jokaisesta toimenpiteestä, vaikka se olisi ilmainen. Ja vakuutuksissakin käytetään omavastuuta.
2) ”Julkiseen terveydenhoitoon liittyy aina jonoja, koska kysyntää ei karsita hinnalla. Keskituloiset tulevat jatkossakin hoidattamaan pikkuvaivansa yksityislääkärillä välttääkseen jonottamisen.” Näin se juuri on – eivätkä ne ihan pikkuvaivojakaan ole. Sen, että ihmiset haluavat maksaa jonottamattomuudesta, kertoo markkinaosuuden kasvu – halpa ei useimmiten ole sama kuin hyvä (erikoissairaanhoidossa on, vaikka se on potilaalle halpaa).
Vakuutusperusteinen järjestelmä olisi näppärä keino pienentää julkista sektoria – Saksassa julkisen sektorin markkinaosuus lienee noin 50% eli vakuutuksiin perustuvassa järjestelmässä julkinen sektori voi olla mukana.
Jos terveydenhuolto olisi yksityistä, niin loppuisi ainakin kitinä naisvaltaisten alojen matalista palkoista.
Kyseessä on myös arvovalinta siitä, miten yhteinen kakku jaetaan ja mikä on eri ammattien arvostus. Onko arvokkaampaa olla insinööri vai lääkäri? Tai koodari vai kätilö? Voidaan taivastella, että jenkeissä rahaa menee kohtuuttomasti terveydenhuoltoon, yhden meno on kai myös toisen tulo (?).
Ei se noin mene, tai oikeammin asia on kesken.
Nuo tyhjät tilat on tietysti myytävä tai vuokrattava pos.
Olin valtion laitoksessa töisä ja kun siitä alettiin puuhastaa yhtiötä niin kustannuslaskentaa oli tarkennettava kustannuksia kohdennettava oikeaan toimintoon.
Se johti tietysti tilojen tyhjentymiseen, mutta ei käyttäjä vielä sillä päässyt eroon kuluista.
Tilat piti tyhjentää niin,että ne olivat aidosti vuokrattavissa tai myytävissä.
Kun tila oli myyty niin kustaanus oli kadonnut
Tai vastapainoksi kulujen vastapainona olivat vuokratuotot,
Ja ihme ja kumma, jopa Utsjoella vapautuneille tiloille löytyi ostaja
Näin päästiin eroon n 500000 m2 aiheuttamasta kiinteistötaakasta
Tuo esimerkki kertoo vain kesken jääneestä toimenpiteestä
Jos haluat toiset 15 minuuttia, voit täydentää yksityistä terveydenhuoltoa omilla rahoillasi etkä vain yrittää saada kaikkea ilmaiseksi.
Laajemminkin, mm. vanhustenhoidossa, tämä tuntuu unohtuneen. Puolen miljoonan omistusasunnossa asuva kuolemansairas vanhus yrittää päästä mahdollisimman pienellä omavastuuosuudella ja näin saa huonoa hoitoa – voiskohan viimeiset vuotensa viettää vähän paremminkin?
Paljonko lisäterveyttä tuolla kalliimmalla 15 minuutilla sitten mahtaisi saada?
Terveys on nähdäkseni siitä erikoinen ala, että tuosta ei nähdäkseni ole mitään varmuutta. Mielestäni huonoa terveydenhoitoa ei tarvita lainkaan, vaan sen tulee kaiken olla pelkästään hyvää.
Ajattelutapa, jossa elinkaarensa aikana harkitummin rahansa käyttävät nähdään sen aikana ja erityisesti sen lopulla valtion tai kunnan lypsylehminä, on perusteiltaan sairas.
Terveyden tai siis sairauksien hoidon alalla tapahtuva rahastaminen, tarkoitan tällä siis lähinnä maksimaalisen voiton tavoittelua, joka on bisnesmaailman perusoppi, on tyystin väärälle alalle (eli terveyden ja sairauksien hoidon piiriin) tuotuna kuin yhteiskunnassamme leviävä syöpä, josta ei sen kohteelle äärimmilleen vietynä mitään hyvää lopulta seuraa.
Tehokasta ja hyvää on sellainen hoito joka tepsii, vie se sitten joskus kolme varttia tai toisinaan useamman päivän. Yksi varttitunti ei riitä mielestäni juuri mihinkään. No, ehkä korkeintaan reseptin uusimiseen käyttäjävihamielisellä ATK-järjestelmällä, jos taudin tai potilaan tila on stabiili. Mutta onko se tila stabiili …? Se ei ihan vartissa taida aina riittävän hyvin ilmetä …
”Varttitunti per potilas” kuulostaa korvissani systeemiseltä hoitovirheeltä!
Mulle on ihan sama onko yksityistä vai julkista, kunhan se on kustannustehokasta.
Olennaista kustannusten hallinnassa on se, että ihmiset ottavat suuremman vastuun oman kuntonsa ja terveytensä ylläpitämisestä. Elintasosairauksien määrä, työkyvyttömyyseläköityminen, alkoholi- ja muut päihdehaitat jne. tulee saada selvälle laskutrendille. Tällä pelastetaan Suomen julkinen talous.
Valtavimmat kirjoitusvirheet voisi siivota jälkikäteen. Siis jos niitä blogikirjoitukseen on joskus sattunut pujahtamaan. Muutoin ystäväni ei näe asiaa puiden takaa.
Ja silti nykyisen ja edellisten hallitusten strategia on kasvattaa yksikkökokoa ???
Pitää muistaa, että THL:n tarvevakioiduissa tilastoissa edullisimpia toteutuksia tuottavat pienet kunnat. Tämä tarkoittaa sitä, että toiveet siitä, että keskittäminen ja yksikkökoon kasvattaminen halventaisivat palveluita, ovat aika heikolla pohjalla.
Monissa kunnissa suurimmaksi rahareiäksi koetaan juuri erikoissairaanhoito, eli monopoliasemassa olevat suuret laitokset. Niillä on oikeus laskuttaa kuntia miten paljon vain. Ratkaisuksi jotkut kunnat hakevat juuri nyt palveluiden ostamista yksityiseltä puolelta.
Yksityinen puoli ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Julkisia keskitettyjä palveluitakin voisi kilpailuttaa antamalla kunnille mahdollisuus tilata palvelut siltä yksiköltä, jolta olettaa saavansa parhaat palvelut edullisimmin. Näin rikottaisiin keskitettyjen laitosten monopoliasema, ja hyödynnettäisiin kilpailua terveellä tavalla. Hallitusten suuria yksiköitä rakentava politiikka sisältää valitettavasti riskin täysin päinvastaisesta kehityksestä.
Ainakin Turussa yksityinen lääkäriasema maksoi huonompaa palkkaa kuin TYKS – lääkäriasemalla tehtiin päivätyötä eivätkä sairaanhoitajat saaneet näitä nyt kirottuja vuorolisiä. Kitinä jatkuu.
Amerikkalaiselta tuttavaltani katkesi jalka, johon asennettiin titaanitanko pitämään luita kasassa. Sairaalan vakuutusyhtiölle menneessä laskussa tangon hinta oli jotain 1000$. Sattumalta tuttavani löysi täysin vastaavan tangon Amazon:ista hinnalla alle 100$.
Olen kierrellyt kuukauden Portugalia
Jouduin myös tutustumaan paikalliseen terveydenhoitoon ja kokemus oli aika positiivinen.
Kun menin paikallisen terkkarin polille niin jonoa näytti olevan kymmeniä.
Yllätys oli suuri kun toimiston tädin jutusille pääsikin 10 minuutissa, suurin osa jonottajista oli saattajia ja muita mukana olijoita.
TodellisiA jonottajia oli muutama.
Täti osasi asiansa ja EU paperit täyttyivät parissa minuutissa sujuvalla englannin kielellä
Sen jälkee muutaman minuutin jonotus ja sairaanhoitajan haastattelu vaivoista, sen jälkeen lääkärille,joka arvoi tilanteeni
Ja taas muutaman minuutin odotus ja hoitaja teki tarvittavat hoitotoimenpiteet.
Juttu vei vähän yli tunnin. Suomessa olisin ollut myös ei- kiireellinen ja jonotus 4-5 tuntia.
Portugalissa prosessi oli kunnossa ja potilas tärkein joten kaikki hoidettiin nopeasti.
Suomessa tuetaan yksityistä terveydenhotoa pitämällä julkinen palvelu kelvottomana.
Saa nähdä saako Matinkylä jatkaa, se ratkoi palvelutaso-ongelman Portugalin tyyliin
Yleensä niissä länsimaissa, joissa kustannukset ovat kurissa, on yksityinen perusterveydenhuolto ja yhteiskunnan omistamat sairaalat. Maailman paras (kallein eikä ihan kattava) terveydenhuolto USA:ssa on hoidettu kokonaan yksityisesti.
Englanninkirjassa tarina oli sijoitettu Kiinan keisariin ja hänen henkilääkäriinsä. Taisi jopa pitää paikkansa.
Voisiko olla niin, että julkista terveydenhuoltoa on järjestmässä kaikkein epäpätevimmät ihmiset? Miten muuten on mahdollista, että esimerkiksi ollaan ostamassa 230 miljoonalla järjestelmää nimeltä Apotti? 230 miljoonaa ohjelmasta, jolla luetaan ja kirjoitetaan tietoja potilastietokantaan! Tuollaisen järjestelmän kirjoittaisi muutaman kovan koodarin porukka vuodessa hieman eri hintalapulla.
Ja käsittääkseni ongelmana on se, että lääkärit (maailman epäpätevimmät tietokoneen käyttäjä) käyttävät huiman määrän aikaa näpyttelyyn sen sijaan, että tutkisivat potilaita. Tuolla 230 miljoonalla saisi aikamoisen määrän saneluleitteita ja konekirjottajia ja lääkäreiden työ tehostuisi varmasti.
Jaa?
Wikipedia
”Health care in the United States is provided by many distinct organizations. Health care facilities are largely owned and operated by private sector businesses. 58% of US community hospitals are non-profit, 21% are government owned, and 21% are for-profit…
60–65% of healthcare provision and spending comes from programs such as Medicare, Medicaid, the Children’s Health Insurance Program, and the Veterans Health Administration.”
Yksi perusvirhe kustannusten vertailussa julkisella puolella on yleis- yhteiskustannsten allokointi
Ne jaetaan yleensä pääluvun mukaan .
Kun sote ulkoistetaan niin pääluku siirtyy palveluntuottajalle.
Uusi työnantaja säilyttää entiset kunnalliset edut ja palkat jonkun aikaa,joten säästöä ei voi syntyä 27%
Kyseessä on siis harha:Kunnallisena toimintona painolastina on korkea yleiskustannuslisä, ostopalvelussa vain yrityksen kevyt hallinto.
Jos säästö olisi todellista niin silloin prosessi kulkisi kuin kunnallisten sähköyhtiöiden verkon ylläpidon ja rakentamisen ulkoistuksissa: Uusi toimija ottaisi henkilöstön, mutta karsisi oitis kunnalliset edut ja potkisi puolet väestä pellolle.
Koneet myytäisiin ja tilalle tulisivat koneurakoitsijat
Ja tuossa prosessissa syntyy aitoa säästöä
Vakuutusyhtiö hyötyy myös nopeasta prosessista: ihminen takaisin työhön, jolloin vakuutuskorvaus päättyy.
Julkisella puolella ei ole väliä, että sairaspäivä maksaa. Jonottaminen ei ole ilmaista ja myös inhimillisesti huono asia, kipua ja särkyä. Huonoimmillaan jono lisää kuluja.
Kun jokainen 20 sairaanhoitopiiriä ja 300 kuntaa keksii kaiken itse alusta saakka hyvien käytäntöjen leviäminen kestää ja kestää. Se on iso ongelma.
Merkille pantavaa on terveydenhuoltoon, lääkkeisiin jne liittyviin kirjoituksiin tulevien kommenttien suhteellisen vähäinen määrä jos vertaa muihin aiheisiin.
Valtayleisöä – joka valtaosan aikaa terve – aihe ei kiinnosta muuten kuin vähän periaatteellisella tasolla, jos nyt edes se kiinnostaa ?
Ja poliitikot saa hääriä rauhassa ? Valitettavasti ei, kun se koskettaa paljon hoitajia, lääkäreitä, lääkäritaloja ym äänekkäitä eturyhmiä ja hiljaiset potilaat voi jäädä syrjempään.
Kerrohan yksi esimerkki, jossa asia on näin – siis kustannukset kurissa.
Toisaalta mitä väliä on 1) kustannuksilla jos 2) ihmiset ovat a) tyytyväisiä ja b) valmiita maksamaan. Toki on näitä ”Osmoja”, jotka haluavat määrätä, mitä ihmisten pitää haluta ja tyytyä siihen, mutta miksi heidän pitäisi antaa määrätä?
Juuri kuten sanoin. Hintaindeksi USA:ssa liittyy osittain vakuutusjärjestelmään, mistä tuossa ylempänä olikin jo kerrottu. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että yksityinen (profit ja non profit) järjestelmä tuottaa maailman parasta terveydenhuoltoa.
Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmää ei kyllä ole kansainvälisissä vertailuissa arvioitu kovinkaan korkealle. Jopa lapsikuolleisuus on siellä koholla.
Osuit naulan kantaan! Meillä on kuitenkin nyt historiallinen mahdollisuus muuttaa asetelmaa, jos uudet (suur)sotealueet saavat suoran (tulo)verotusoikeuden. Sotealueen tulot lisääntyisivät, kun ihmiset palaisivat nopeasti töihin.
Vakuutusyhtiöillä on toki suurempi paine hoitaa sairastunut vakuutettu töihin, sillä se kasvattaa pisaralla yhtiön voittoa.
OECD on arvioinut Suomen terveydenhoidon OECD maiden eriarvoisimmaksi.
Vielä 10 vuotta sitten Usa kuului samaan kastiin, mutta Obaman uudistukset ovat parantaneet asemaa
Suomi polkee edelleen häntäpäässä
Tämä OECD:n tutkimus kertoi, että tuloyaso vaikuttaa siihen, kuinka usein tapaa lääkärin. Tämä näin mitattu eriarvoisuus on peräisin vaan ja ainoastaan työterveyshuollosta. Sama mittari mittasi myös Ruotsin ariarvoisimpien maiden joukkoon ja samasta syystä.
Jos olisi mitattu myös sitä, millaiseen erikoissairaanhoitoon päätyy, kun saa vakavan taudin, Suomen asema olisi ollut toinen. Meidän ongelmamme on perusterveydenhuollon eriarvoisuus.
Sen mä olen ymmärtänyt etät Apotissa on ihan valtava määrä tietoa ja sen on oltava oikeaa, järjestelmälle asetetaan erittäin kovat vaatimukset. Sinne kirjataan kaikki yksittäisen ihmisen terveyteen vaikuttavat tiedot ja käytetään apuna kun määrätään hoitotoimenpiteitä. Tieto saadaan nopeammin perille kuin mappeja kaivamalla joka on nykyisin ainoa tapa kun potilas siirretään paikasta toiseen. Toki se vaatii myös uutta osaamista lääkäreiltä ja hoitajilta.
Suomessa (terveys)vakuutuksilla ostetaan lähinnä arjen sujuvuutta ja mukavuutta.
Näinhän se on.
Ja ihmetellä täytyy, miksi Kela rahoittaa toimintaa, joka on työnantajan lakisääteinen velvollisuus?
Jos sitä jostakin historiallisesta syystä täytyy rahoittaa, niin rajoituttakoon edes vain siihen lakisääteiseen osaan.
Sote-keskustelu on lähes täysin sairaanhoitopiirien ja erikoissairaanhoidosta vääntämistä. Hieman muistetaan perusterveydenhuoltoa. Sosiaalipuoli on unohdettu kokonaan ja sen ongelmat! Ikääntyvät suuret ikäluokat ovat enemmän sosiaalipuolen ongelma ja siellä tarvitaan myös toiminnan kehittämistä.
Nykyisin taitaa postihenkilö olla se, joka hommaa vanhuksen hoitoon. Ei ole Postin homma vaan ihmisen asia, kun Posti säästää tätäkään oheispalvelua ei synny.
Kuka maksaa jatkossa toimeentulotuet? Kuka kysyy mien menee?
”Olisi kauhistus, jos sote-uudistus johtaisi jättimäisiin alueellisiin monopoleihin ilman verrokkeja. Osa kuntien palveluista kannattaa tehdä ostopalveluina. Niitä tarvitaan kirittäjiä.”
Kaikkensa nämä sairaanhoitopiirit tekevät estääkseen kilpailun. Suurin osa päätösvallasta on maakunnan keskuskaupungilla, eikä keskuskaupunki salli palveluja tuotettavan keskuskaupungin ulkopuolella, maksoi mitä maksoi.
Kilpailua on estetty mm termistöllisellä saivartelulla Pirkanmaalla. Pihlajalinna oy ja eräiden kaupunkien yhdessä perustamat yhteiskunnalliset yhteisyritykset tarjoavat myös erikoissairaanhoidon palveluja. Sairaanhoitopiiri lopetti potilaiden ohjaamisen entisiin palvelupisteisiin, koska se tulkitsi niiden olevan ei-julkisia. Laatu tai hintaperusteita ei käytetty.
Kuitenkin PSHP on yhtiöittänyt jo aiemmin oman tekoniveltoimintansa (Coxa), jolta voi ostaa palveluja. Nyt sairaanhoitopiiri on yhtiöittämässä erikoissairaanhoitoaan laajemmin. Tämän jälkeen perusteet potilaiden ohjaamiseen ovat entistä voimapoliittisemmat. Potilaita ei ohjata hinnan, laadun tai palvelun tarjoajan yhtiömuodon perusteella, vaan sen mukaan minkä väriset karvat palvelun tuottajalla on.
Kunnan ja terveysyhtiön yhteiskunnallisten yhteisyritysten toiminnasta on jo tutkimustietoa. Esim Mänttä-Vilppulassa kustannukset alenivat parikymmentä pinnaa kuten luvattiin. Kuntalaiset saavat lähipalvelua, työntekijät vaikuttavat tyytyväisiltä ja veronmaksaja kiittää. Vain muutamalla paikallisella vasemmistopoliitikolla ja Sairaanhoitopiirillä on kestoharmitus asian johdosta.
Anna samat resurssit potilasta kohden julkiselle puolelle ja saatat hyvinkin nähdä parempaa.
Onko tämä viittaus WHOn tutkimukseen, jota Michale Moore käytti elokuvassaan? Tuo tieto on kyllä saatavana webissä. Samaa tutkimusta ei uusittu. Esim. Marokon terveydenhuolto arvioitiin niillä kriteereillä paremmaksi kuin Suomen tao Tanskan. USAn huono tulos johtuu pääasiassa siitä, että tässä arvioitiin myös verotuksen progressiivisuutta. Sveitsi, Ruotsi ja Saksa olivat myös huonosti pärjänneitä. Käsi pystyyn, joka on sitä mieltä, että Andorran terveydenhoito kuuluu parhaimpiin ja Kanadan huonoimpiin.
Mitä taas lapsikuoleisuuteen tulee, paradoksaalisesti se, että yhä kevyempiä keskosia voidaan pelastaam, johtaa näennäiseen kuolleisuuden nousuun. Nämä ovat hyvin riskialttiita, mutta osa selviää. ne , jotka eivät selviä, tulevat tilastoihin. Aiemmin eivät olisi pääseet näin pitkälle. Michael Moorelle ja hänen opetuslapsilleen tärkeintä on, että USA oli 37. USA muuten oli ykkönen usealla kritterillä, esim. potilaan vapaudessa valita hoitojaan, potilaan kunniottamisessa, hoidon nopeudessa (ei tarvitse jonottaa pitkään) ja luottamuksellisuudessa. Eräiden syöpien parantumisaste on ollut huomattavasti korkeampi kuin europpalaisissa maissa,
Tämä oli WHOn tutkimus , ehkä tuossa OECDn tutkimuksessa on ollut eri kriteerit.
Työterveyshuollon sairaanhoito onkin vapaaehtoista palkanlisää.
Se lääkäri hoitaisi sinua vaikka loppupäivän ja hänen esimies siihen kannustaisi, mikäli työterveyspalvelut kyseiseltä firmalta tilannut työnantajasi siitä suostuisi maksamaan. Työtervsopimuksessa nimittäin määritellään mitä mistä ja paljonko hoidetaan ja mitä se saa maksaa. Karrikoiden et voi vain kävellä työterveyteen ja odottaa,että he laittavat sinut lentokoneella maailman parhaimman syöpäspesialistin klinikalle.
Eihän se lakisääteinen työterveyshuolto sisällä oikeastaan mitään. Lähinnä lippusten ja lappusten täyttöähän se on, aivan tyhjänpäiväistä ajan ja (pikku)rahan haaskuuta esim. toimistotyössä koko lakisääteinen työterveys.
Liian Vanha, kyllä se menee juuri noin. Tiloja rakennetaan jopa lisää vaikka olemassaolevat tilat ovat tyhjillään. Parhaat luentosalit jäävät useaksi tunniksi päivittäin tyhjäksi kun ei ole varaa luennoida siellä, sen sijaan sulloudutaan pieneen hionosti varusteltuun tilaan koska se on halvempi.
Terveydenhoidon vertailu maiden väleillä on vaikeaa, koska systeemit poikkeavat toisistaan paljon.
Bloomberg on vertaillutmaita keskenään muutamalla kriteeillä ja sai Suomen sijalle 19 maailmassa.Ruotsi oli samalla sijalla.Norja sijalla 11 ja Tanska 34.
Tehokkaimpia olivat Singapore, Hong Kong,Italia
USA on sijalla 44 seuranaan Valko-Venäjä,Bulgaria, Iran
OECD raportit ovat maksullisia, joten pitää tyytyä vanhempiin eriarvoisuutta mittaaviin materiaaleihin.
Vuoden 2009 aineistossa ei Ruotsia mainita, vertailu n tehty 17 OECD maan kesken
http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/social-issues-migration-health/income-related-inequalities-in-health-service-utilisation-in-19-oecd-countries-2008-2009_5k95xd6stnxt-en#page18
Täytyy ihmetellä, että jos köyhä ei pääse edes perusterveydenhoitoon niin miten hän voi päästä erikoissairaanhoitoon ? Ei ainakaan ajoissa ?
Häntäpäässä tässä tutkimuksessa perustervydenhoidossa ovat USA, Viro ja kolmanneksi viimeinen Suomi.
Ja kun katsotaan pääsyä erikoislääkärille niin tulos on sama
Eli jos ei pääse perusterveydenhoitoon niin ei pääse myöskään erikoisterveydenhoitoon hoitoon
Edelleen kaikki OECD raportit viittaavat siihen, että Suomen terveydenhoito on OECD maiden eriarvoisinta
Tuossa vielä tuo linkki tuonne Bloombergin taulukkoon
http://www.bloomberg.com/visual-data/best-and-worst//most-efficient-health-care-2014-countries
Jukisella puolella harva puhuu rahasta ja silloin, kun puhutaan puhutaan ainoastaan säästämisestä, vaikka säästämällä aiheutettaisiin suuria kuluja. Ja vasemmasta taskusta kympin ottamalla jos oikeaan taskuun tulee tonnin säästö, niin se ei vaan käy.
Yritysmaailmassa, jossa katsotaan yritystä ei voida ymmärtää, että kokonaisuutta ei katsota, vaan jokaisella on oma lokero.
Kuvittele, jos käännetään tälläinen aika normaali julkista puolta vaivaava ongelma vaikka autoteollisuuteen ja puhutaan heidän kielellä.
Tehdas valmistaa ladoja ja mosseja. Molemmilla on samanlainen tuotantolinja. Ladoja alkaa mennä paremmin kaupaksi ja mosse kauppa hiipuu. Ladoja ei saada työnnettyä maalaamon läpi riittävän nopeasti, koska maalaamo ei vain vedä.
Mosselta kysytää, että voitaisiinko me työntää ladat teidän maalaamoon? Meiltä tulee kyllä tekijätkin mukana ja mennään vain käyttämään niitä laitteita silloin, kun te ette niitä käytä. Laitteet eivät kulu ja teille ei tule kustannuksia ja itseasiassa ette edes huomaa meidän käyneen siellä. Meillä olisi käyttöä sille noin 3 tuntia päivässä.
Vastaus: Me käytämme sitä vain 1 tunnin päivässä, joten te maksatte sitten 75% sen yksikön kuluista.
Ratkaisu: Kilpailutetaan niiden ladojen maalaus, jotka eivät mene oman linjaston läpi. Tämän jälkeen nämä Ladat kuljetetaan BMW:n tehtaalle maalattavaksi ja palautetaan sitten takaisin Ladan kokoonpanolinjalle. BMW:n maalaamana hinta on moninkertainen verrattuna oman linjaston kustannuksiin, mutta vähemmän mitä se, että joutuisi maksamaan lähes tyhjän viereisen linjaston aiheuttamat kulut.
Ei ihan, mutta melkein – kyllä siihen jonkin verran työpaikkojen tarkastuksia sisältyy – ja juuri toimenpiteiden vähäisyyden vuoksi se olisikin Kelalle halpaa.
Niinpä. Mutta miksi yhteiskunnan eli sinun ja minun pitäisi osallistua ko. palkanmaksuun?
Ongelma mikä näissä jutuissa on, mitä ei tunnuta ymmärtävän on, että ei ole mitään vaihtoehtoiskustannusta tai sellaista ei tunnisteta.
Yksityisellä sektorilla toimitaan niin, että tiloja vuokrataan tarpeeseen ja niistä maksetaan markkinahinta. Markkinahinta on käytännössä vaihtoehtoiskustannus, eli toimistosta maksetaan X euroa, koska jos ei maksettaisi, joku muu kyllä maksaisi.
Julkisella puolella tiloja ei kuitenkaan vuokrata näin, vaan joku julkinen instanssi on vuokrannut itselleen tilat pitkällä ja jäykällä sopimuksella. Sitten se laittaa omat yksikkönsä näihin tiloihin ja jyvittää näiden budjettiin vuokrakustannuksia. Tästä ei synny mitään ”markkinoita”. Tämä on jonkinlainen cargo cult- vastine markkinataloudelle, kuvitellaan että jos vaan laitetaan raha kiertämään ja yksiköt ”maksamaan”, niin maagisesti syntyy tehokas allokaatio. Ei synny, tehokas allokaatio syntyy markkinoilla siksi, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Kallis luentosali on kallis, ei siksi että sinne on paljon halukkaita, vaan siksi että excel-apina näkee luentosalin kustannuksen. Se on kiinteistöyhtiön perimän vuokran osuus neliöistä plus joku jyvitetty osuus niistä kustannuksista jotka tulevat AV-laitteista yms. Se, että luentosali on tyhjillään 50% tehokkaasta ajasta, ei merkitse mitään, tai jos merkitsee, niin ajatellaan että 50% käyttöasteen takia vuokra pitää itseasiassa tuplata.
Julkinen puoli on täynnä tällaista täysin käsittämätöntä ”opin ottamista”. Se ei ole mitään oppia, vaan se on täysin maagista ajattelua. Markkinat tuottavat tehokkaita allokaatioita siksi, että niitä ei kukaan suunnittele tai ohjaa, vaan kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat ja hinta on tässä pelkkä mekanismi. Ne eivät toimi tehokkaasti siksi että excel-taulukossa on jotkut tietyt sarakkeet.
Toistan vielä toisin sanoin: Mikään kiinteiden kustannusten jyvittäminen ei ole osa markkinahintaa, eikä auta tuottamaan tehokasta allokaatiota. Ainoastaan marginaali- ja vaihtoehtoiskustannuksilla on merkitystä.
Eikös joku randilaisen herätyksen saanut amerikkalainen yritysjohtaja juurikin koekeillut sellaista, että pisti kaikki osastot kilpailemaan keskenään resursseista? Lopputulema oli tietysti, että tehokkainta talonsisäistä kilpailua on naapurin sabotointi ja selkäänpuukotus.
Sama tapahtuu julkisellakin, mutta ensin on konkretisoitava tilan kustannus ja arvioitava sen tuotto.Sen jälken voidaan arvioida onko tila liian kallis
Viranomaistoimintakin on liiketoimintaa, kunnat ja valtio myöntävät erilaisia lupia ja perivät niistä maksuja aivan kuten yksityinenkin perii asiakasmaksuja.
Ja julkisen sektorin tapa tehdä vuokrasopimuksia 20-30 vuodeksi on typerä esim Espoon kouluvuokraukset tai kirjastovuokraukset pitkillä vuokrasopimuksilla eivät ole tätä päivää.Viisi vuotta olisi sopivammpi
Jos jotakin tarvitaan 30 vuodeksi niin kannattaa omistaa se
Heh, ilmeisesti yliopistoporukka ei ole kovin välkkyä, jos noin tehdään.
Vaikka saneerasimme tiloja tyhjäksi niin kyllä nille käyttäjä löytyi,Kiinteitömarkkinoilla on aina ostajia kun hinta on sopiva
Ja silti on ollut varaa pitää luentosalejakin vajaakäytöllä ja viimeisen päälle varustettuna kunhan käyttö on toistuvaa, mielekästä ja tarkoituksenmukaista.
Jos tarve on tilapäistä niin suurista kaupungeista löytyy kaikenlaisia tiloja.
Ei ole ihme, jos Suomella menee huonosti kun yliopistoissa ei osata käyttää maalaisjärkeä.
Ja kun olen nyt useasti vieraillut Otaniemessä niin kyllä yliopistolla on varaa pitää tyhjillään valtavia tiloja .
Täytyy vieläkin ihmetellä yliopistojen logiikkaa: Koulutus on sen ydintoimintaa , mutta sillä ei ole varaa ylläpitää luentosaleja tai käyttävät huonoja ja ahtaita ?
Sekään ei ole niin paha, jos luovutaan epätarkoituksenmukaisista tiloista ja rakennetaan sopivampia, mutta, että luovutaan tarkoituksenmukaisista ja siirrytään huonoihin ?
Kyllä jotakin on hukassa ja pahasti
Kaikista harhaanjohtavinta on ns. uponneiden kustannuksien jyvittäminen. Sitä tapahtuu yksityiselläkin puolella.
Kiitoksia hyvästä pelkistyksestä!
Tiedemiehen tuskaa lievittänee jonkin verran tieto, että ainakin Oulun yliopisto aikoo vuokrata siltä tyhjilleen jääviä tiloja yrityksille.
Tuo on aivan totta, julkisella puolella ei todellakaan vuokrata tiloja periaatteella, että ”maksetaan X euroa, koska jos ei maksettaisi, joku muu kyllä maksaisi” – enkä usko, että yksityiselläkään puolella niin tehdään. Yleensä on perusteena vain ja ainoastaan tilan tarve.
Kiinteistöyksikkö (usein) on omasta mielestään ainoa kaupallisuuden edistäjä. Siis oman tuloksensa. Tällöin ei asiakkailta eli muulta johdolta tai ainakaan työntekijöiltä ei kysytä mitä tehdään ja miten tehdään ja miten aiotaan tehdä. Lopputulos on tiivistäminen tunnusluvulla neliötä per henkilö.
Lean, toiminnan kehittäminen, tai muukaan ei sitten enää onnistu kun yksi mittari on ylitse muiden.
Touhun kun pitäisi mennä tavoitteiden mukaan.
Kyllä niitä kannattaa jyvittää kun lasketaan omakustannehintoja. Jos ostat 10 000 euron laitteen ja alat seuraavasta päivästä eteenpäin myymään marginaalikustannuksilla, niin takkiin tulee niin että raikaa!
Pitää kuitenkin muistaa että jonkin koneen hankintahinta on pidemmällä aikavälillä muuttuvia kustannuksia. Esimerkiksi tietokoneet pitää uusia kolmen-neljän vuoden välein, ei niitä kannata jättää kustannuslaskelmista pois ”koska just hankittiin ja sehän on uponnut kustanus”
(paitsi erikoistilanteissa, eli kun taistellaan lama-ajan henkiinjäämisestä)
Koska siten yhteiskunta ei kun julkinen valta säästää menoja, kun porukka käy lääkärillä työnantajan valtaosin kustantamana, eikä terveyskeskuksessa.
Lisäksi julkinen valta saa kerättyä enemmän veroja, kun työssäkäyvä, erityisesti suurituloinen aka paljon veroja maksava, pysyy työ- ja veronmaksukykyisenä.
Kyse ei ole välkkyydestä, vaan siitä, mitä mitataan ja millaisia insentiivejä ihmisille annetaan.
Nimim. Tiedemies tuntuu selittävän asiaa liian korkealentoisilla käsitteillä että menisi perille :). Tiloja on varaa pitää nimenomaan tyhjillään ja vajaakäytöllä, koska tilapalveluyksikölle maksetaan käytöstä tuntivuokraa. Omalla laitoksellani esimerkiksi on muutama massakurssi joille vuokrataan isompi luentosali. Salit ovat käytössä pari tuntia päivässä. Jos samassa salissa pidettäisiin neljä kertaa enemmän luentoja, laitos maksaisi neljä kertaa enemmän vuokraa.
Rationaalisessa järjestelmässä vuokria laskettaisiin niin paljon että käyttöaste lähenisi 100%:ia, onhan järjetöntä pitää tiloja neljäsosakäytössä kun ne on jo rakennettu ja muuttuvat kustannukset käytöstä ovat pienet. Vaihtoehtoisesti pakattaisiin useamman tiedekunnan massakurssit samaan saliin ja yritettäisiin vuokrata loput salit ulkopuoliseen käyttöön.
Nykysysteemissä tilat ovat vähässä ja satunnaisessa käytössä. Meinaatko että löydät helposti markkinoilta vuokralaisen yksittäiselle laskuharjoitusluokalle yliopistorakennuksen perällä, jota saa käyttää torstaisin klo 8-12 ja 14-18, mutta siinä välissä pitää poistua paikalta? Varsinkin kun naapurissa on Nokian romahduksen jäljiltä korttelin verran tyhjiä toimistotiloja, käsittääkseni selvästi yliopiston vuokria halvemmalla?
Meillä on viime vuosina pyörinyt Regus Koran sivukonttori joka yrittää kaupallistaa tyhjiä tiloja. Näyttää että se on saanut tiloihin pääasiassa omia mainoskylttejään tarjolla olevista innovaatiopalatseista.
Nimenomaan.
Hukassa on ainakin sielu ja järki, jos kaikkea mitataan vain yksinomaan rahassa.
Oliko ajatus ja päätös yliopistojen omien, mm. opetus- ja tutkimustilojen vuokrista muka alkuaan lähtöisin yliopistoista?
Totta, mutta tässä keskusteltiin markkinahinnoista ja suurten organisaatioiden controllerien laskemista ”omakustannushinnoista”.
Ensinnäkin, merkittävä osa ns. kiinteistä kustannuksista on enemmän tai vähemmän hitaasti muuttuvia kustannuksia, aivan kuten esimerkissäsi tietokonehankinnoista.
Uponneilla kustannuksilla tarkoitan ennen kaikkea sellaisia investointeja, joita on vaikea muuttaa rahaksi esim. myymällä onneton hankinta. Tyypillinen esimerkki on kalliiksi osoittautunut tuotekehitysprojekti. Tuotteella olisi hyvä ennustettu myyntikate, mutta kun nuo allokoidut kehityskustannukset. Kokeilematta jää.
Nuo kiinteiden kustannusten ”jyvittämiset” pitäisivät olla ylemmän tai ylimmän johdon, ei talousjohdon käsissä. Jos olet hankkinut tuon 10 000 vempeleen, mutta et saa sillä kilpailuetua, se on sinun virheesi. Asiakas ei koe firmasi vaihtoehdoksi.
Luulenpa, ettei sinulla ole kuvailemania ongelmia☺️.
Kiinteistöyksikkö on palveluyksikkö, joka hankkii/hävittää muiden yksiköiden tarvitsemia tiloja.
Js johto on fiksu niin sen antamat tavoitteet kiinteitöyksikölle estävät sen busineksen teon muiden yksiköiden kustannuksella ja elli kauhu estä niin johtajan vaihto auttaa asiaa.
Harvoin vain yksiköiden edustajat tunnustavat, että ylisuuret kulut johtuvat heidän omista älyttömistä vaatimuksistaan.
Aikoinaan kun organisaatiouudistukset tihenivätja henkilöt vaihtoivat tiloja niin vanhassa koppikonttorissa siirreltiin väliseiniä uuden organisaation mukaan. Kun sitten ihmeteltiin korkeita kiinteistökuluja niin nopsaan havaittiin, että seinien siirtely on kallista ja sen jälkeen ihmiset sijoiteltiin sopiviin huoneisiin eikä seiniä siirrelty
Tilpja pyritään vähentämään konttorimalleilla , aikaisemmin yleinen koppikonttori vaati tilaa 20-25 m2 työntekijää kohtaan.
Avokonttorissa päästään jo 10-15 m2 tilatarpeeseen.
Nykyisessä mallissa, jossa työpiste on vain paikalle tuleville päästään jo alle 10 m2 tilantarpeeseen
Kun m2 maksaa jotain 20 euroa m2 kk niin25 m2 maksaa 6000 euroa ja 10m2 2400 euroa eli silloin kun on mahdollista säästää niin tilasuunnittelullakin se onnistuu
No, sen siitä saa kun exel-apinat laitetaan johtamaan kaikkea ja ”otetaan oppia” yksityisestä sektorista.
Mutta tästä ei ole kyse. Yliopisto kokonaisuutena ei voi vuokrata luentosalia juurikaan *ulospäin*. Ei mikään firma toimi sisäisessä laskutuksessa niin, että koneita seisotetaan merkittävä osa ajasta siksi että hankinta- ja hallinnolliset kustannukset on leivottu sisäisen laskutuksen hintoihin. Ainakin sen vähän mitä muitan liki parinkymmenen vuoden takaisista teollisuustalouden opinnoistani, niin sisäisessä laskutuksessa pyritään korkeisiin käyttöasteisiin ja seisokit noin ylipäänsä on huono juttu.
Tämä vastaa suunnilleen sitä, että firmalla on miljoonan sorvi ja 100 000 euron sorvi, ja miljoonan sorvi tekee 100 härpätintä tunnissa kun taas pienempi tekee vaan 10, mutta miljoonan sorvi seisoo koska osalla yksiköistä ei ole ”varaa” käyttää sitä ja ne joilla on varaa, tarvitsevat vain muutamaksi tunniksi viikossa.
Lisäksi jotkut nimeltämainitsemattomat yliopistot esimerkiksi rakentavat lisää tilaa vuokratakseen niitä yrityksille, ja samaan aikaan pistävät omien yksiköidensä ihmisiä sulloutumaan tiiviimmin, ja jättävät sinne tänne yksittäisiä tyhjiä huoneita, joita ei pysty mitenkään vuokraamaan muille.
Toinen asia mitä tapahtuu on, että laitokset maksavat tietyille hallinnollisille yksiköille vaikka niiden ”palvelu” ei ole hyödyksi laitokselle. Kun laitos sitten joutuu tekemään päätöksiä budjettinsa käytöstä ja toteaa että ei makseta tästä palvelusta, niin sensijaan että tästä hallinnollisesta palvelusta leikattaisiin sitä kasvatetaan, ja leikataan laitoksen budjetista suoraan se summa mikä ”palvelusta” ennen maksettiin. Tämä mainittu palvelu siis ei tee mitään mikä edistää tutkimusta tai opetusta, vaan palvelee hallinnon tarpeita joilla ei ole mitään tekemistä opetuksen ja tutkimuksen kanssa.
Tämä on se pääasiallinen tapa, jolla julkinen instanssi ”ottaa oppia” yksityiseltä sektorilta. Rahanjakomalli muuttuu keinoksi turvottaa hallintoa ja byrokratiaa. Tämä tapahtuu siksi, että se taho, jonka kautta raha kulkee ja jolla on vähäinenkin valta rahan jakoon, alkaa harjoittaa rent-seekingiä. Tämä tapahtuu kaikissa organisaatioissa aina, mutta esimerkiksi yksityisessä yrityksessä omistajalla on intressi ja valta hillitä tätä kehitystä. Pörssiyhtiöissä omistajien valta on hajaantuneempaa, ja niissä johto ja hallinto myös sikailevat tällä tavalla enemmän.
Itse asiassa terveydenhoidossa on menossa valtava tuhlausbuumi. Samaan aikaan kun saairaalapäivät vähenevät ja potilaspaikkoja tarvitaan vähemmän niin sairaaloita rakennetaan ja saneerataan suurella innolla.
Sairaalapaikkojen sijaan tarvitaan enemmänkin saaattohoito ja dementiapaikkoja, jotka ovat rakennettu halvemmalla kuin varsinaiset sairaansijat.
Itse olen ollut yksisilmäinen pari kuukautta ja kuukausi Portugalissa valaisi hyvin mitä tarkoittaa esteetön ympäristö.
Suomessa yhdellä silmällä tuli hyvin toimeen, kun ympäristö on hyvin standardi ja varoituksia korkeuseroista on riittävästi.
Ongelmat alkoivat maastossa
Portugali taas on ns epästandardi maa ja niinpä aivot eivät varoita poikkeavista eroista. Kaunis noppakivetyskin on vaarallinen, sillä monttuja ei erota ja jokainen porras on uniikki.
Niinpä kulun piti olla varovaista ja hidasta ja säästi suuremmilta kolhuilta.
Mutta paremmin voisivat asiat olla Suomessakin , esteettömiä asuntoja on vain on 200000-30000 ja tarve kasvaa varmaan liki miljoonaan.
Esteettömyystarpeen huomasin omien vanhempienikin kohdalla.
Vaikka he valitsivat asunnon aikanaan niin, että kadulta ei ole yhtään porrasta asuntoon niin asunto itsessään ei ole esteetön. Kriittisimpiä kohtia ovat ovet, jotka ovat kapeita eikä rollaattorilla eikä pyörätuolilla pääse ovista .
Erityisesti parvekkeelle pääsy on hankalaa.Se on kuitenkin vanhuksen viimeinen ulkoilupaikka
Myöskin kylpyhuone on liian ahdas vanhukselle ja pesijälle
Samoin hissi on liian pieni saattajalle + potilaalle
Useimmiten mitoituksessa on kysymys 10-20 cm muutoksista .
Ainoa mikä todellisuudessa maksaa ovat kylppärin pari ylimääräistä neliötä ja hissin neliö, loput ovat enemmän suunnittelukysymyksiä
Kyllä tällaisia tapauksia oli takavuosina jopa n.s. edelläkävijäkonepajoissa.
Lean- ja pullonkaula-ajattelu levisi käytäntöön vasta 80-luvun lopulla.
USA:n järjestelmä tuottaa maailman parasta terveydenhoitoa. Haasteet siellä ovat kattavuudessa, mistä mm. Osmon lapsikuolleisuusesimerkki kertoo. Tässä tapauksessa ennen kaikkea ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kapeudesta. Sinänsä harmittaa, että Suomessa on säästetty terveydenhuoltomme ainoasta kustannustehokkaasta osasta, neuvoloista!
USA:ssa on samalla myös maailman parhaat keskossairaalat, joissa myös Suomen kärkinimistä ainakin osa on opiskellut.
USA:n terveydenhuoltojärjestelmä on kyllä aika kustannustehoton, jos se vie yli 16 % BKT:sta ja tarjoaa tämänkin jälkeen kelvollista terveydenhoitoa vain osalle väestöstä.
Tuossa kaksi huomionarvoista puolta. Ensinnäkin valtiolla säästetään hinnasta välittämättä. Kiinteistöpuolella suurin syy siihen on Senaatin vääristyneet tavoitteet ja laskentamallit. Yliopistot kaiketi pystyvät irrottautumaan Sensatista, mikä tuo varmasti etua tulevaisuudessa.
Toinen on luentosalin käsite. Suomalaisissa korkeakouluissa. On paljon suuria luentosaleja. Lueskelin erään huippuyliopiston muuttopuuhista artikkelia. Yhteenkään opetustilaan ei mahtunut kovin montaa oppilasta. Raja oli jossain viidentoista kieppeillä. Vain juhlasaliin ja stadionille meni sitten tuhansia opiskelijoita ja opettajia kerralla.