Lääketutkimuksen rahoitus on ekonomistin painajainen

31 vastausta artikkeliin “Lääketutkimuksen rahoitus on ekonomistin painajainen”

1. Tot­ta, mut­ta vaik­ka lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus onkin ekon­o­mistin paina­jainen, se ei ole ain­oas­taan ekon­o­mistin painajainen.

   Ja varsin kiin­nos­ta­va kuvio on juuri tuo mainit­se­masi ilmiö: lääkete­htaat julk­ista­vat vain ne tutkimuk­set, joista ne hyötyvät.

   Vastaa

2. Se, että lääkete­htaat julk­istaisi­vat vain ne tutkimuk­set, joista niille on hyö­tyä, pitää joskus paikkansa, usein ei. Sen sijaan lääkete­hdas ei yleen­sä lähde rahoit­ta­maan tutkimus­ta, jos­ta sille ei olisi hyö­tyä. Lääkete­htaat eivät tee itse suur­in­ta osaa tutkimuk­sis­taan, vaan teet­tävät eläin­tutkimuk­set ja muut alku­vai­heen tutkimuk­set erikois­tuneis­sa lab­o­ra­to­ri­ois­sa ja kli­iniset tutkimuk­set nor­maaleis­sa sairaalois­sa, pääasi­as­sa yliopis­to­sairaalois­sa. Täl­löin tutk­i­jan intres­sis­sä on oman tieteel­lisen ansioi­tu­misen­sa takia pitää huoli siitä, että tutkimus julka­istaan, eikä nähen intres­sis­sään liioin ole julka­ista vääriä tulok­sia, jot­ka kuitenkin joku muu uudessa tutkimuk­ses­sa kyseenalais­taa. Lääke­tutkimuk­sel­la pitää olla tiuk­ka eet­ti­nen seu­ran­ta, mut­ta toisaal­ta viime aikoina on tul­lut muoti-ilmiök­si kyseenalais­taa jokainen tutkimus, jos­sa teol­lisu­us on mukana. Lääkeke­hi­tys ei olisi läh­eskään nykyisessä hyvässä mallis­sa ilman teol­lisu­u­den rahoit­ta­maa tutkimus­ta yliopis­to­tutk­i­joiden käytän­nössä tekemänä.

   Vastaa

3. Hän ker­toi, että Int­ian ter­veysti­lanne kohenisi olen­nais­es­ti, jos he saisi­vat kuu­den keskeisen lääk­keen paten­tit vapaiksi.

   Joko tuos­ta on 10 vuot­ta? Int­ian ter­veysti­lanne on siis nyt aika hyväl­lä tolal­la, kun paten­tit ovat ehti­neet vapautua. 

   Int­ian 1.2 mil­jar­dia ihmistä ja 1.28% väestönkasvu tekee vuodessa reilut 15 miljoon­aa uut­ta ihmistä, ehkä se siitä vielä jopa kiihtyy näil­lä uusil­la lääkkeil­lä. Ja ehkäpä intialaiset elävät nyt vielä entistäkin vanhemmiksi.

   Vastaa

4. Käsi­tyk­seni mukaan WTO:n TRIPS-sopimuk­seen on sisäl­lytet­ty pakkolisen­sioin­niksi kut­sut­tu menet­te­ly, jos­sa val­tio voi yksipuolis­es­ti rikkoa lääk­keen patentin, jos se on kansan­ter­vey­den kannal­ta vält­tämätön­tä (ks. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=URISERV:l21172 . Tietääk­seni WTO maid­en kesken on myös sovit­tu, että val­tiot voivat itse määritel­lä pakkolisen­sioin­nin perus­teet. Mik­seivät val­tiot toi­mi asi­as­sa nyky­istä akti­ivisem­min? Eikö asi­as­ta tiede­tä, pelätäänkö lääke­jät­tien käyn­nistämiä oikeu­denkäyn­te­jä vai onko liialli­nen markkin­ausko­vaisu­us asian tiellä? 

   Kun julki­nen val­ta nos­taa ter­veys­bis­nek­sen edessä kädet ylös, on selvää että ihmisoikeudet, ihmis­ten ter­veys ja hen­ki jäävät varsinkin köy­hissä mais­sa omis­tu­soikeuk­sien ja voiton­tah­don jalkoi­hin. Kan­natan lääkeke­hi­tystyön siirtämistä enem­män julkisen val­lan (ja mm. WHOn) tehtäväksi.

   Vastaa

5. Voi olla paina­jainen, mut­ta onko muka oikeasti joku muu tapa? Kaik­ki sosial­is­tiset kokeilut ovat osoit­ta­neet, ettei se niinkään onnis­tu. Päin vas­toin, tulos on vielä huonom­pi. Ain­oa tie on kan­nus­taa kilpailuun.

   Vastaa

6. Uusien lääke­molekyylien kek­simi­nen on hal­paa. Sim­u­laa­tiot ovat halpo­ja, in vit­ro- kokeet ovat edullisia. Eläinko­keet ovat kohtu­uhin­taisia, joskin hie­man kyseenalaisia. Kli­iniset kokeetkin oli­si­vat halpo­ja, jos koe­henkilöitä ei tarvit­sisi vakuuttaa.

   Luokkaa puo­let tuoteke­hi­tyk­sen kus­tan­nuk­sista on lakimi­esten palkkioi­ta. Lopus­ta väit­täisin että luokkaa puo­let on eri­laisia vaku­u­tus- yms kulu­ja joil­la varus­taudu­taan siihen että joku saa tutkimuk­sis­sa paho­ja sivu­vaiku­tuk­sia. Jäl­jelle jäävästäkin roimasti alle puo­let menee oikeasti siihen osaan työstä joka on tutkimuk­sel­lista. Ja suhdelu­vut vain pahenevat mitä kalli­im­mas­ta lääk­keestä on kyse. 

   Olkoonkin, että tutkimuk­sen kus­tan­nuk­set pitää tietenkin jotenkin kat­taa, monop­o­li on aivan väärä keino tehdä se. Tutkimus ja lääkkei­den valmis­tus pitää yksinker­tais­es­ti erot­taa liike­toim­intana. Adam Smith ja kump­pan­it selit­tivät miten markki­na­t­alous toimii, olisi “kap­i­tal­istienkin” jo aika ymmärtää se, ja siir­tyä eteen­päin feo­dal­is­mista. IPR-monop­o­lit pitää pois­taa. Kaikki.

   Vastaa

7. The Econ­o­mist otti juuri het­ki sit­ten aika voimakkaasti kan­taa nyky­istä patent­ti­jär­jestelmää vastaan:

   http://www.economist.com/news/leaders/21660522-ideas-fuel-economy-todays-patent-systems-are-rotten-way-rewarding-them-time-fix

   Itse en romut­taisi patent­ti­jär­jestelmää kokon­aan, vaan alka­isin verot­ta­maan ip-var­al­lisu­ut­ta huo­mat­tavasti nyky­istä kovem­min, ja eri­tyis­es­ti sel­l­aista ip-var­al­lisu­ut­ta mitä ei käytetä muuhun kuin oikeudenkäynteihin.

   Lääketi­eteen tutkimuk­ses­sa patent­ti­jär­jestelmä tekee vielä täysin kiero­ja kan­nustei­ta medikalisaa­tion ja paten­toimiskelpois­t­en hoit­o­muo­to­jen suhteen. 

   Pat­dent­ti­jär­jestelmän tilalle voisi ennem­min miet­tiä jonkun­laista kom­bi­naa­tio­ta apu­ra­hoista (eri­tyis­es­ti perus­tutkimuk­seen), kli­in­is­ten tutkimusten kus­tan­ta­mis­es­ta julk­i­sista varoista ja “boun­ty huntingista” (Luvataan merkit­tävä raha­sum­ma tietyn määritelmän täyt­tävän hoidon kehit­tämis­es­tä). Rahoituk­sen voisi hoitaa lääkevero­jen kaut­ta. Toki avoimia kysymyk­siä on monia, alka­en kan­sain­väli­sistä rahoituskysymyksistä.

   Vastaa

8. Per­versse­jä kan­nus­timia on help­po kek­siä lisääkin. Esim.:

   Lääke­tutkimus on tuhot­toman kallista. Tulot tehdään val­taosin patentin turvin. Kun patent­ti lakkaa, bisnes on menetet­ty kyseisen tuot­teen osalta. Tässä vai­heessa huomio kiin­nitetään taas seu­raa­van patentin metsästykseen. 

   Mut­ta mik­si vaivau­tua raskaaseen ja äärim­mäisen kalli­iseen alkutek­i­jöistä lähtevään tutkimus­pros­es­si­in, kun vähem­mäl­läkin on mah­dol­lista päästä? Ote­taan esimerkik­si jokin tun­netusti ter­veelli­nen ja vaara­ton luon­non­tuote, puhdis­te­taan tai muu­toin muun­nel­laan sitä kemi­al­lis­es­ti hie­man ja sit­ten todis­te­taan lop­putuot­teen ter­veel­lisyys muu­ta­mal­la hal­vahkol­la tutkimuk­sel­la. Tämän jäl­keen aggres­si­ivi­nen markki­noin­ti- ja lob­bauskam­pan­ja pystyyn ja sit­ten myy­dään tätä uut­ta “lääket­tä” moninkym­menker­taisel­la hin­nal­la alku­peräiseen luon­non­tuot­teeseen nähden. 

   Kun lääke on hyväksytet­ty ter­veysvi­ra­nomaisil­la ja saatu kor­vauk­sen piiri­in, on help­po nähdä mik­si mil­lään yksi­tyisel­lä osa­puolel­la ei ole insen­ti­iviä vaa­tia halvem­man alku­peräis­tuot­teen käyt­tämistä. Poti­las halu­aa “paras­ta mah­dol­lista hoitoa” eli sitä tutkit­tua ja vira­nomais­ten hyväksymää lääket­tä. Kaiken lisäk­si tämä lääke voi olla poti­laan näkökul­mas­ta hal­pa, jos lääke on vakuutuksen/korvauksen piiris­sä. Lääkäri pelaa luon­nol­lis­es­ti var­man päälle ja määrää hyväksyt­tyä ja kor­vauk­sen piiris­sä ole­vaa lääket­tä, vaik­ka tietäisi että täs­mälleen samaa kamaa saisi luon­tais­tuotekau­pas­ta mur­to-osal­la lääk­keen todel­lis­es­ta kokonaishinnasta. 

   Voi vain arvail­la kuin­ka paljon resursse­ja hukataan tämän tyyp­piseen toim­intaan. Kan­nustin siihen on kuitenkin ilmeinen. Osaako joku sanoa onko ole­mas­sa jotain mekanis­mia, jol­la täl­laista voidaan tehokkaasti tor­jua ja ohja­ta lääkete­htailua tehokkaam­paan ja yleishyödyl­lisem­pään suuntaan?

   http://slatestarcodex.com/2014/06/15/fish-now-by-prescription/

   Vastaa

9. Lääketi­eteel­listä tutkimus­ta voisi yleis­es­ti tehostaa huomattavasti.

   Iain Chalmers and Paul Glasziou julka­isi­vat vuon­na 2009 merkit­tävän tutkimuk­sen [1], jon­ka mukaan on mah­dol­lista, että 85% tutkimuk­seen käyte­ty­istä rahoista menee hukkaan ja tälle olisi tehtävis­sä jotain. Tämän tutkimuk­sen ympärille kasvoi sit­ten kokon­ainen artikke­lis­ar­ja http://www.thelancet.com/series/research

   [1] Avoid­able waste in the pro­duc­tion and report­ing of research evidence.
   Iain Chalmers, Paul Glasziou. Lancet 2009; 374: 86–89, DOI:10.1016/S0140-
   6736(09)60329–9

   Vastaa

10. Patent­tien lisäk­si lääke­bis­nek­seen (joka on kooltaan aivan val­ta­va) liit­tyy monia eriskummallisuuksia. 

    Ensin­näkin kakkostyypin dia­betes olisi val­taosil­taan estet­tävis­sä ter­veil­lä elin­tavoil­la, eri­tyis­es­ti yli­pain­oa pudot­ta­mal­la. Sta­ti­ine­ja syödään usei­den lääkärei­den mielestä aivan turhaan veren­paineen hoita­misek­si ja ter­veet elin­ta­vat aut­ta­vat tässäkin lääkkeitä parem­min. No, meil­lä päät­täjät ovat päät­täneet mak­saa nämä hoidot suurelta osin, eikä poti­lai­ta ole vaa­dit­tu kor­jaa­maan elin­tapo­jaan. Lääkey­htiöt kiit­tävät, val­tioiden mak­samil­la lääkeko­r­vauk­sil­la on erit­täin merkit­tävä rooli lääkey­htiöi­den voit­to­jen muo­dos­tuk­ses­sa. Kelan mak­samat lääkeko­r­vauk­set taita­vat vuosit­tain olla yli mil­jardin. Lääkey­htiöt käyt­tävät maail­mal­la vuosit­tain mil­jarde­ja lob­bauk­seen ja voiteluun.

    Toisek­si lääkärit ovat valitet­tavasti hyvässä yhteistyössä lääkey­htiöi­den kanssa. Lääkkeitä määrätään jos ei muuten niin var­muu­den vuok­si. Pahim­mil­laan lääkäri saa provikat, kon­gres­si­matkan yms. lääkey­htiöltä. Suomes­sakin tätä on tapah­tunut, mut­ta suo­ranaiset väärinkäytök­set lienevät Suomes­sa vähäisiä. Halu­an uskoa niin. Esim. v. 2012 eräs maail­man suurim­mista lääkey­htiöistä Glax­o­SmithKilne määrät­ti­in mak­samaan 2,4 mil­jardin sakot mm. lääkärei­den voitelusta.

    Kol­man­nek­si Suomes­sa ja mon­es­sa muus­sakin maas­sa apteekki­toim­inta on luvan­varaista. Kil­pailun­ra­joit­ta­mi­nen tarkoit­taa yli­hin­noitel­tu­ja tuot­tei­ta. Parhaat apteekki­toimi­paikat ovat kul­takai­vok­sia ja apteekkar­it taita­vat olla pörssiy­htiöi­den toim­i­tusjo­hta­jien jäl­keen maan parhaiden tien­aa­va poruk­ka. Arvatenkin lääkey­htiöil­lä ja apteekkareil­la on läheiset yhteydet.

    Eli lääkärit määrääväät paljon lääkkeitä, joi­ta poti­las joko ei tarvitse, tai tulisi elin­ta­pare­mon­til­la toimeen ilman niitä. Apteekkar­it ja lääkey­htiöt keräävät verovaroista mak­se­tut voitot.

    No onnek­si Suomes­sa on jonkin ver­ran tapah­tunut paran­nus­ta rin­nakkaislääke­jär­jestelmän ja lääkeko­r­vausten rajoittamisen/leikkaamisen kaut­ta. Vielä on suurin osa työstä kuitenkin tekemättä.

    Vastaa

11. Jos kaikkien nyky­is­ten lääkkei­den paten­tit lakkaute­taan välit­tömästi län­si­mais­sa ja annetaan uusia rahas­tus­patent­te­ja vain sairaudet paran­taville lääkkeille tai ker­ran per poti­las mak­sav­ille ikuisu­ushoidoille, niin lääkete­htaiden tulot rom­ah­taisi­vat kun kopi­o­valmis­ta­jat alka­isi­vat tuot­taa ilmaisko­pi­oi­ta niiden kalli­ista syöpälääkkeistä ja turhista insuli­ineistä, jot­ka lisäävät n. 2 pv ter­vet­tä eli­naikaa ja mak­sa­vat 1000x enem­män kuin geneer­i­nen insuliini.

    Tämän seu­rauk­se­na lääke­fir­mat eivät pysty­isi mak­samaaan takaisin suuria lain­o­jaan ja niitä rahoit­ta­neet pankit meni­sivät nurin ja koko maail­ma tuhoutuisi.

    Tai jotain tuollaista.

    Muu­tok­set pitäisi tehdä hitaahkosti, mut­ta päät­täväis­es­ti, jot­ta ei tuho­ta niitä jot­ka ovat vain pelan­neet demokraa­tis­es­ti päätet­ty­jen sään­tö­jen mukaan.

    Vastaa

12. Palkkio­sum­ma-sys­tee­mi voisi peri­aat­teessa toimi­akin, mut­ta val­tioiden kesken voisi tul­la kiis­taa siitä minkä ver­ran rahaa kunkin pitää lait­taa pot­ti­in jos ne ker­ran voisi­vat saa­da valmis­ta­jien kaut­ta hyödyt mak­samat­ta mitään.

    Tässä mallis­sa tutkimus ja valmis­tus oli­si­vat eril­lisiä liiketoimintoja. 

    Voisiko poti­lail­ta laskut­taa lääkkei­den kus­tan­nuk­set sil­loin asi­akas­mak­suina jos lääke mak­saisi vain mar­gin­aa­likus­tan­nusten­sa ver­ran eikä hin­taan liit­ty­isi IP-osu­u­den liit­tyviä maksuja?

    Vastaa

    1. Suurin osa apteek­ista myytävistä lääkkeistä on vapai­ta paten­tyeista, mut­ta kyl­lä kela niistäkin kor­vauk­sen maksaa.

       Vastaa

13. Tiedemies:
    Uusien lääke­molekyylien kek­simi­nen on hal­paa. Sim­u­laa­tiot ovat halpo­ja, in vit­ro- kokeet ovat edullisia. Eläinko­keet ovat kohtu­uhin­taisia, joskin hie­man kyseenalaisia. Kli­iniset kokeetkin oli­si­vat halpo­ja, jos koe­henkilöitä ei tarvit­sisi vakuuttaa.

    Luokkaa puo­let tuoteke­hi­tyk­sen kus­tan­nuk­sista on lakimi­esten palkkioi­ta. Lopus­ta väit­täisin että luokkaa puo­let on eri­laisia vaku­u­tus- yms kulu­ja joil­la varus­taudu­taan siihen että joku saa tutkimuk­sis­sa paho­ja sivu­vaiku­tuk­sia. Jäl­jelle jäävästäkin roimasti alle puo­let menee oikeasti siihen osaan työstä joka on tutkimuk­sel­lista. Ja suhdelu­vut vain pahenevat mitä kalli­im­mas­ta lääk­keestä on kyse. 

    Onko tuos­ta ihan data tai muu­ta oikeaa tietoa, vai enem­män fiilis-heitto?

    Vastaa

14. Lääkey­htiöitä vas­taan hyökäämi­nen tun­tuu kyl­lä vähän kum­mal­ta puuhastelul­ta. Jos poli­itikot oli­si­vat ihan oikeasti huolis­saan “köy­hien taudeista”, joi­hin kukaan ei kehitä lääkkeitä, niin mikä estää julk­ista sek­to­ria otta­mas­ta kehi­tys­tä vastuulleen?

    Resurs­seista tämän ei ainakaan pitäisi olla kiin­ni, kos­ka esim. H2020 ohjel­mas­sa EU rahoit­taa lääketi­eteel­listä ja ter­vey­den­hoidol­lista tutkimus­ta 7,5 mrd. eurol­la — kun omara­hoi­tu­so­su­udet pan­naan tuo­hon päälle, niin kyse on jostain 10–15 mrd € tutkimus­po­tista. Tähän vielä päälle kansal­liset rahoituk­set yliopis­toille ja tutkimuslaitoksille.

    Ei pitäisi siis olla mitenkään mah­do­ton­ta kehitel­lä edes paria uut­ta merkit­tävää lääket­tä esim. EU-mit­takaa­van yhteistyöpro­jek­teina — ja vielä jäisi rahaa run­saasti muuhunkin tutkimuk­seen (jos siis yhden lääk­keen kehitämi­nen mak­saa luokkaa 1 mrd).

    Eikö ole tah­toa, vai eikö tämä(kään) julkeal­ta sek­to­ril­ta vain luonnistu?

    Vastaa

15. “Ensin­näkin kakkostyypin dia­betes olisi val­taosil­taan estet­tävis­sä ter­veil­lä elin­tavoil­la, eri­tyis­es­ti yli­pain­oa pudot­ta­mal­la. Sta­ti­ine­ja syödään usei­den lääkärei­den mielestä aivan turhaan veren­paineen hoita­misek­si ja ter­veet elin­ta­vat aut­ta­vat tässäkin lääkkeitä parem­min. No, meil­lä päät­täjät ovat päät­täneet mak­saa nämä hoidot suurelta osin, eikä poti­lai­ta ole vaa­dit­tu kor­jaa­maan elin­tapo­jaan. Lääkey­htiöt kiit­tävät, val­tioiden mak­samil­la lääkeko­r­vauk­sil­la on erit­täin merkit­tävä rooli lääkey­htiöi­den voit­to­jen muo­dos­tuk­ses­sa. Kelan mak­samat lääkeko­r­vauk­set taita­vat vuosit­tain olla yli mil­jardin. Lääkey­htiöt käyt­tävät maail­mal­la vuosit­tain mil­jarde­ja lob­bauk­seen ja voiteluun.”

    1) Sta­ti­init eivät ole veren­paine- vaan koles­tero­lia alen­tavia lääkkeitä.

    2) Uskotko, että ihmiset muut­taisi­vat elin­tapo­jaan vaa­ti­mal­la ? Yhdys­val­lois­sa oli aiem­min joukko vaku­ut­ta­mat­to­mia (yleen­sä köy­hiä) ihmisiä, joiden oli vas­tat­ta­va itse ter­vey­den­huol­lostaan. Uskotko hei­dän onnis­tuneen vaku­utet­tu­ja parem­min pain­on pudo­tuk­ses­sa ja elämän­ta­pare­mon­teis­sa ? Ei. Kävi toisin. Hoita­mat­toman dia­betek­sen takia heille kehit­tyivät vaikeat kom­p­likaa­tiot, jot­ka sit­ten lop­pu­jen lopuk­si tuli­vat paljon kalliimmiksi.

    3) KELA:lla oli ennen sys­tee­mi, että esim. II-tyypin dia­beetikoil­ta vaa­dit­ti­in ensin lääk­keetön hoito­jak­so — lai­h­du­tus­ta ja liikun­taa — luuletko, että onnistui ?

    Vastaa

16. TL: Joko tuos­ta on 10 vuot­ta? Int­ian ter­veysti­lanne on siis nyt aika hyväl­lä tolal­la, kun paten­tit ovat ehti­neet vapautua.

    Eikös Inti­aa juuri karsaste­ta, kos­ka se teki jo use­ampi vuosi sit­ten juuri sen, että sal­li eräi­den paten­toitu­jen geneeris­ten lääkkei­den lisenssit­tömän valmis­tuk­sen ja myynnin?

    Kadon­neista tutkimuk­sista, jne. kiin­nos­tunei­den kan­nat­taa lukea Ben Goldacrea ja Bad Sci­ence ‑blo­gia. Tai mik­sei voisi myös kysyä mieheltä suo­raan, mitä ongelmia tutkimuk­ses­sa ja rek­istereis­sä on sekä kansal­lisil­la että kan­sain­välisil­lä tasoilla.

    Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus­vai­h­toe­hto­ja keskustel­lessa kan­nat­taisi itse kunkin tutus­tua piraat­tipuoluei­den ehdo­tuk­si­in. Siel­lä suun­nal­la IPR-ongel­mat ovat peruskau­raa. Lääkepaten­tit nyt ainakin tuot­ta­vat aivan väärän­laisia kan­nus­timia, kos­ka tutkimus­ra­hoituk­ses­ta päätet­täessä voidaan keskit­tyä hoita­maan sairauk­sia eikä paran­ta­maan ihmisiä. Tutkimus ja sen rahoi­tus pitäisi siirtää enim­miltä osin julkisrahoitteiseksi.

    Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus sit­ten on ihan pikkupu­uhastelua siihen ver­rat­tuna, mitkä lääkey­htiöi­den markki­noin­tibud­jetit ovat.

    Vastaa

17. Doc.:2) Uskotko, että ihmiset muut­taisi­vat elin­tapo­jaan vaatimalla ?

    Lisäk­si kult­tuurimme suo­ras­taan kan­nus­taa elämään vähin­tään pikkuisen epäter­veel­lis­es­ti. Karkki­pussien koot ovat kas­va­neet huimasti vuosien aikana, sip­sien ja jäätelöi­den maku­va­likoima räjähtänyt, automar­ketit syr­jäyt­täneet lähikaup­po­ja, fyysi­nen työ vähen­tynyt ja istu­mi­nen lisään­tynyt (Net­flix! X‑Box! Some!). Voi super­food­e­ja ja pro­tei­ini­patukoitakin syödä liikaa.

    Jos olet keskiver­to keskilu­okkainen työn­tek­i­jä — ehkä per­heelli­nen — etkä tee jatku­vasti päätök­siä mm. tauot­taa istu­mista ja kieltäy­tyä eri­lai­sista tar­jouk­sista ja syödä laa­jaa valikoimaa juh­laruokia kohtu­udel­la, ei ole ihme, jos yli­pain­oa ker­tyy salakavalasti pikkuhil­jaa vuosien var­rel­la. (Ehkä II tyypin dia­betek­seen tarvi­taan vähän muu­takin mut­ta kuitenkin.)

    Vastaa

18. Nature rapor­toi Reg­is­tered clin­i­cal tri­als make pos­i­tive find­ings vanish

    A 1997 US law man­dat­ed the registry’s cre­ation, requir­ing researchers from 2000 to record their tri­al meth­ods and out­come mea­sures before col­lect­ing data. The study found that in a sam­ple of 55 large tri­als test­ing heart-dis­ease treat­ments, 57% of those pub­lished before 2000 report­ed pos­i­tive effects from the treat­ments. But that fig­ure plunged to just 8% in stud­ies that were con­duct­ed after 2000. Study author Veron­i­ca Irvin, a health sci­en­tist at Ore­gon State Uni­ver­si­ty in Cor­val­lis, says this sug­gests that reg­is­ter­ing clin­i­cal stud­ies is lead­ing to more rig­or­ous research. Writ­ing on his Neu­ro­Log­i­ca Blog, neu­rol­o­gist Steven Novel­la of Yale Uni­ver­si­ty in New Haven, Con­necti­cut, called the study “encour­ag­ing” but also “a bit fright­en­ing” because it casts doubt on pre­vi­ous pos­i­tive results. 

    Vastaa

19. dio­di: But that fig­ure plunged to just 8% in stud­ies that were con­duct­ed after 2000. 

    Tässä täy­tyy tietysti muis­taa se, että täysin hyödyt­tömistä hoidoista saadaan posi­ti­ivisia tulok­sia 5 %:ssa tutkimuk­sista, kun käytetään nor­maale­ja luot­ta­musväle­jä. Lääketi­eteel­li­sis­sä tutkimuk­sis­sa on ihan nor­maalia olet­taa, ettei hoi­dos­ta nyt ainakaan hait­taa ole.

    Vastaa

20. Aiheesta tai liki ovat kir­joit­ta­neet mm. tan­skalainen prof Peter C. Gøtzsche (“Tap­pa­vat lääk­keet..”) ja toimit­ta­ja-lääkäri Ben Goldacre (Bad Sci­ence, Bad Pharma).

    Jälkim­mäi­nen on tulos­sa Suomeen puhu­maan Think­Fest Helsin­ki-tapah­tu­maan 4.–5.9.2015. 5.9. luen­to on ilmainen.

    Yleisön vähäistä kiin­nos­tus­ta kuvan­nee tähänkin ketju­un naput­tanei­den vähäi­nen joukko (20 kpl).
    Miten saisi edes EU:n par­la­men­taarikot innos­tu­maan aiheesta ?

    Vastaa

21. Osmo Soin­in­vaara kirjoitti:
    “– Tutkimus­määrära­ho­ja käytetään mil­jardi­tolkul­la päämääränä kehit­tää yhtä hyvä ja sik­si turha rin­nakkainen molekyyli sairauteen, johon on jo lääke. Köy­hät maat jäävät ilman uusia lääkkeitä. Malar­i­an kaltainen köy­hien maid­en vit­saus kiin­nos­ta ketään…”

    En oikein jak­sa uskoa, että tutk­i­jat ja lääkete­htaat oli­si­vat niin kun­ni­an­hi­mot­to­mia, että mil­jardi­tolkul­la kehitet­täisi­in vain yhtä hyviä lääkkeitä, kuin markki­noil­la jo on. Kai tavoit­teena on aikaisem­pia parem­pi lääke, jot­ta lääke ylipäätään pää­sisi ja pää­ty­isi käyttöön. 

    Lääkeke­hi­tystyön arvioin­ti on tietenkin vaikea asia, onhan kyseessä hen­keen ja ter­vey­teen vaikut­ta­va asia. Alla muu­tamia kysymyk­siä asi­as­ta, joi­hin ei liene oikei­ta vastauksia. 

    Olete­taan, että käytössä ole­va lääke­molekyyli aiheut­taa sietämät­tömiä tai vakavia sivu­vaiku­tuk­sia 10 %:lle käyt­täjistä. Kysymys kuu­luu, onko sel­l­aisen uuden rin­nakkaismolekyylin kehit­tämi­nen, joka ei aiheuta sivu­vaiku­tuk­sia mut­ta vaikut­taa sairauteen yhtä hyvin, turhaa työtä, joka pitäisi jät­tää tekemättä?

    Ajatel­laan, että 75 %:lle tiet­tyä sairaut­ta sairas­tavista kehit­tyy resistenssi käytetylle lääke­molekyylille ja ko. molekyylin teho lop­puu tai heikke­nee huo­mat­tavasti viiden vuo­den kulues­sa hoidon aloit­tamis­es­ta. Pitäisikö kehit­tää samaan sairauteen lääke­hoitoa, joka perus­tuu johonkin toiseen molekyyli­in, joka tar­joaa hoitote­hoa toiset viisi vuot­ta, eli olisi yhtä hyvä kuin käytössä ole­va. Vai tode­taanko vain, että näin kävi ja tehokas hoito loppuu?

    Kol­man­te­na ajatuk­se­na se, että kehitetään lääke­molekyyliä, jon­ka ajatel­laan ole­van 25 % tehokkaampi ja parem­pi (jol­lain mit­tar­il­la mitat­tuna) kuin nykyi­nen markki­noil­la ole­va. Saadaankin aikaan lääke, joka on vain yhtä tehokas kuin jo markki­noil­la ole­va. Oliko kehi­tystyö turhaa?

    Vastaa

    1. Aika mon­ta rin­nakkaista sta­ti­inia on kehitetty.

       Vastaa

22. Osmo Soin­in­vaara:
    Aika mon­ta rin­nakkaista sta­ti­inia on kehitetty.

    Näin asia on. 

    Mut­ta onhan (tai oli­han) Helsinki­inkin tar­jol­la mon­ta eri raitio­vaunumerkkiä ja ‑mallia, joden kehi­tystyö on rahoitet­tu tai toiv­otaan rahoitet­ta­van jonkin maan veron­mak­sajien rahoil­la, joko matkalip­pu­os­toksi­na tai kaupunkien tuke­na matkalip­pu­jen hintaan. 

    Säästöhän olisi huo­mat­ta­va, jos esim. Euroopan laa­juis­es­ti päätet­täisi­in lopet­taa ratikoiden kehi­tystyö 30 vuodek­si ja ostet­taisi­in vain yhtä mona­co­laisen tehtaan kehit­tämää merkkiä ja mallia. Jostain syys­tä näin ei kuitenkaan menetellä.

    Vastaa

23. Osmo Soin­in­vaara:
    Aika mon­ta rin­nakkaista sta­ti­inia on kehitetty. 

    Eivätkä ne ole samanlaisia.
    BTW aika mon­en­laisia polkupyöriäkin on.

    Vastaa

    1. Ne eivät ole saman­laisia, mut­ta jos ensim­mäi­nen sta­ti­i­ni olisi otett­tu vapaak­si ja sitä olisi myy­ty tuotan­tokus­tan­nush­in­taan, oli­si­vatko uudet olleet niin paljon parem­pia, että uuden sta­ti­inin kehit­tämi­nen olis kan­nat­tanut, Siis että niistä olisi puoli-ilmaisen kil­pail­i­jan ollessa markki­noil­la voin­ut saa­da hin­taa, joka peit­tää kehit­tämiskus­tan­nuk­set. ? Ter­veystalousti­eteen mukaan uuden kehit­tämisen kan­nat­tavu­ut­ta mitataan suun­nilleen näin.

       Vastaa

24. Voiko tuo­hon puuttua.

    Laake­te­ol­lisu­us elaa omaa elamaansa.

    Me taval­liset ihmiset ele­taan omaamme.
    .
    Niin se vain on.

    t. Mkko

    Vastaa

25. Osmo Soin­in­vaara:
    Ne eivät ole saman­laisia, mut­ta jos ensim­mäi­nen sta­ti­i­ni olisi otett­tu vapaak­si ja sitä olisi myy­ty tuotan­tokus­tan­nush­in­taan, oli­si­vatko uudet olleet niin paljon parem­pia, että uuden sta­ti­inin kehit­tämi­nen olis kan­nat­tanut, Siis että niistä olisi puoli-ilmaisen kil­pail­i­jan ollessa markki­noil­la voin­ut saa­da hin­taa, joka peit­tää kehit­tämiskus­tan­nuk­set. ? Ter­veystalousti­eteen mukaan uuden kehit­tämisen kan­nat­tavu­ut­ta mitataan suun­nilleen näin. 

    Toden­näköis­es­ti kyl­lä, sil­lä ensim­mäi­nen sta­ti­i­ni oli mev­as­tatin, jota ei edes markki­noitu sivu­vaiku­tusten vuok­si. Seu­raa­va oli lovas­tatin joka ei ollut kovin tehokas. Sit­ten oli cerivas­tatin, joka oli ilmeis­es­ti kaikkein tehokkain, mut­ta vedet­ti­in markki­noil­ta 2001 sivu­vaiku­tusten vuoksi.

    Tuos­ta voisi jo päätel­lä, että neu­vos­toli­it­to­laistyyp­pinen strate­gia tyy­tymis­es­tä yhteen “rit­tävän” hyvään tuot­teeseen olisi merkin­nyt sitä, että nyky­isin run­saas­sa käytössä ole­vat ator­vas­tatin ja sim­vas­tatin oli­si­vat jääneet kehit­tämät­tä — ja mitä sit­ten, jos päät­täjien val­in­ta olisi kohdis­tunut tehokkaaseen mut­ta vaar­al­liseen cerivastatiiniin?

    Vastaa

    1. Raimo. Tulit juuri sanoneek­si, että vaik­ka nuo ensim­mäiset sta­ti­init olisi ostet­tu vapaak­si, olisi kan­nat­tanut kehit­tää parem­pia. Olisko sim­vas­ta­ti­inin jäl­keenkin kan­natanut? Minä ehdotin markki­namekanis­min kaltaista ratkaisua, en Newu­vos­toli­iton mallia.

       Vastaa

26. Osmo Soin­in­vaara:
    Raimo. Tulit juuri sanoneek­si, että vaik­ka nuo ensim­mäiset sta­ti­init olisi ostet­tu vapaak­si, olisi kan­nat­tanut kehit­tää parem­pia. Olisko sim­vas­ta­ti­inin jäl­keenkin kan­natanut? Minä ehdotin markki­namekanis­min kaltaista ratkaisua, en Neu­vos­toli­iton mallia. 

    Mikähän sel­l­ainen markki­namekanis­mi olisi?
    Sim­vas­tatin on hal­pa ja hyvä, mut­ta min­ulle sanoi eräs lääkäri, että ator­vas­tatin on parem­pi trigl­y­seri­di­en suh­teen. Hal­paa on sekin nykyään. Valin­nan­vara ei ole pahasta.

    Ymmär­rän toki ongel­man, mut­ta en ymmär­rä, mikä sen ratkaisu voisi olla.

    Vastaa

27. BTW lääkeke­hi­tys näyt­tää nykyään menevän niin, että isot fir­mat eivät kehitä, vaan pienet. Ja sit­ten kun alkaa olla valmista, iso fir­ma tulee ja ostaa. Iso­jen fir­mo­jen riskit ovat minimaaliset.

    Vastaa