Mikko Särelän linkittämä uutinen, jossa Minneapolis poistaa pysäköintipaikkavaatimuksen hyvien joukkoliikenneyhteyksin varrelta kokonaan, sai minut pohtimaan ehdotusta pysäköintiriidan ratkaisuksi ai osa-ratkaisuksi Helsingissä.
Yksinkertaisesti, tehdään niin kuin Minneapoliksessa.
Perustelut
Helsinkiläisistä ruokakunnista noin puolet on autottomia. On järkevää, että autottomat ruokakunnat ovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Autoileville joukkoliikenneyhteyksistä ei ole yhtä paljon hyötyä. On siis suhteellisen edun mukaista, että autottomat asuvat lähellä joukkoliikenneyhteyksiä ja autoilijat muualla.
Metroasemien ja ratikkapysäkkien lähellä kannattaisi rakentaa tiiviisti, jotta mahdollisimman moni voisi asua niiden lähellä. Tiivistä rakentamista estää juuri tuo pysäköintivaatimus. Ekonomistikielellä pysäköintipaikat ovat asemien lähellä paljn kalliimpia kuin muualla. Myllypurossa jouduttiin tiivistämiskaavassa metroaseman vieressä tyytymään alle yhden tonttitehokkuuttaan vain, koska pysäköinti ei olisi mahtunut tontille kohtuuhinnalla. Tämä on toinen syy tinkiä pysäköinnistä asemien lähellä.
Vähennetään siis aivan asemien ja ratikkapysäkkien vieressä pysäköintinormi murto-osaan nykyisestä (esim. yksi paikka/kymmenen asuntoa) tai poistetaan se kokonaan, mikä ei tarkoita, ettei tontille saisi laittaa pysäköntipaikkoja. Koska puolet ruokakunnista on autottomia, asukkaita näihin pysäköintipaikattomiin taloihin kyllä riittää.
Mitä sitten tehdään, jos elämäntilanne muuttuu ja tarvitsee autoa? Tehdään ihan samalla tavalla kuin jos elämäntilanne muuttuu ja tarvitsee isomman asunnon vaikkapa perheen koon kasvun takia. Muutetaan toiseen asuntoon! Ei se sen kummallisempaa ole.
Mitä jos annetaan markkinoiden ratkaista. Muutetaan kaavoitusta niin että määritellään kaikki maanpäällinen tila asuinrakennusoikeutta vieväksi tilaksi, maan alle saa rakentaa kuten nytkin ilman että se veisi asuinrakennusoikeutta.
Tällöin markkinat ratkaisevat, autopaikkoja tehdään juuri niin paljon kuin niistä ollaan valmiita maksamaan. Miksi haluat estää esimerkiksi perheen jossa on 4 henkilöä (joista yksi ei voi tehdä työtänsä ilman autoa) muuttamista hyvien joukkoliikenneyhteyksien lähelle. Samalla tietysti kadunvarsipaikat pitää hinnoitella oikeiden kulujen mukaan.
Tässä on riskinä, että alueiden sosioekonomiset erot kasvavat. Hyvin monissa maissa, mukaan lukien monissa Yhdysvaltain kaupungeissa, asemanseuduilla on poikkeuksellisen huono maine ja keskiluokkakin asuu pientalo- ja autovyöhykkeellä.
Joo, esimerkiksi Jugend-Katajanokka on aivan slummiutunut verrattuna Hitas-Katajanokkaan puhumattakaan Kruunu´nhaan hirvittävästä slummista, jonka autopaikattomuus on synnyttänyt.
“Mitä sitten tehdään, jos elämäntilanne muuttuu ja tarvitsee autoa? Tehdään ihan samalla tavalla kuin jos elämäntilanne muuttuu ja tarvitsee isomman asunnon vaikkapa perheen koon kasvun takia. Muutetaan toiseen asuntoon!”
Esteettömyysvaatimusten kanssa voisi noudattaa samoja periaatteita. Ei kaikkien uusienkaan asuntojen tarvitse olla esteettömiä, koska eivät kaikki esteettömyyttä ja sen mukana tulevia hukkaneliöitä tarvitse.
Erittäin hyvä ehdotus. Poliittisesti ei helppo viedä läpi.
“Muutetaan toiseen asuntoon!”
Niin, tai sitten vuokrataan läheisestä parkkihallista paikka, kuten mä olen tehnyt.
Mutta eniweis joo, tää nyt on ihan perusteltavissa oleva esitys näin autonomistajankin kannalta katsottuna. Kyllähän sen tajuaa, ettei hyvien julkkariyhteyksien tiheästi rakennetulle varrelle niitä autopaikkoja 1:1 kämppien suhteen välttis tarvita.
PS ja törkeän offtopik: Mitäköhän tulee ajan kanssa tapahtumaan helsinkiläiselle yksityistontilla olevalle puutalolle, joka on kerrostalovaltaisella kaava-alueella (naapurit kerrostaloja) ja juna-aseman välittömässä läheisyydessä? Kaupunki pakkolunastaa ja laittaa kerrostaloa tilalle? Tontilla on rakennusoikeutta.
PPS. Vaimo sanoo, että säätely kumoon & hoitakoot markkinat, so. rakennuttajat miettikööt, minkä verran paikkoja kannattaisi rakentaa. No miksei joo…
> Vähennetään siis aivan asemien ja
> ratikkapysäkkien vieressä pysäköintinormi
> murto-osaan nykyisestä (esim. yksi paikka /
> kymmenen asuntoa) tai poistetaan se kokonaan
Sama logiikka pätee myös niihin asuntoihin, joihin noilta nollapysäköinnin alueilta pysäköintipaikan perässä siirtyvät muuttavat. – Poistetaan normit kokonaan ja kaikilta asunnoilta. – Tällä tavalla pysäköintipaikat syntyvät sinne missä niille on tarvetta ja poistuvat sieltä missä niille ei ole käyttöä, missä ne ovat liian kalliita.
Espoossa asuinrakennusten uusi pysäköintinormi on sidoksissa SAVU-tutkimuksessa mallinnettuun joukkoliikennesaavutettavuuteen, mikä on oikeastaan harpilla piirrettyjä ympyröitä parempi lähestymistapa, koska se painottaa voimakkaammin risteysasemia.
Uusi parkkinormi on mielestäni edelleen turhan avokätinen, koska löyhin mahdollinen parkkipaikkanormi on 130 m²/ap, mutta Espoon malli on siitä hyvä, että se mahdollistaa ainakin teoriassa rakennusoikeusautomaatin joukkoliikenneyhteyksien parantuessa.
Pienellä viilauksella tuo voisi olla hyvä idea. Ensinnäkin bussiliikennettä ei saa laskea mukaan, koska Helsinki joutuu luopumaan tulevaisuudessa suuresta osasta kalliita, tyhjänä ajettavia bussilinjoja. Eli tämä voisi hyvin koskea ns. spåra-Helsinkiä.
Toiseksi jää ongelma asukkaan ja grynderin eturistiriidasta. Eli sääntö ei voi koskea grynderirakentamista ainakaan ilman jotain mahdollisuutta ostajan ohjata taloyhtiön tontille tulevaa paikoitusrakentamista. Rahoitusmuotoja, joissa käyttäjä on mukana jo rakennusta suunniteltaessa, ei ole tarvetta ohjata, joten niistä voi poistaa vaatimukset.
Olisiko järjestely, jossa grynderin on taattava jokaiselle asukkaalle kohtuuhintainen autopaikka (vaikka alle 20 000 €) ja loput autopaikoitukseen varatusta tilasta saa myydä toimitilana, toimiva? Tähän liittyen ko. tilaa ei laskettaisi rakennusoikeuteen, joten kaupunkikaan ei vetäisi välistä. Järjestelyllä voitaisiin saada asuinkortteleihin nykyistä enemmän toimitilaa, mikä on hyvä asia.
Miksi grynderin pitäisi subventoida autopaikkoja? Autottomana vastusta ehdottamasti, koska minä sen joutuisin maksamaan. Kallen ajatuksena on ilmaisesti rakentaminen maaseudulla, jossa tilaa on ja maa-ala on ilmaista.
Ja paskat. Muuteltavaa/muunneltavaa (kellari?)tilaa, jonka voi tarvittaessa konvertoida vaikkapa pysäköintiin, tai sitten johonkin muuhun. Insinöörit keksikööt miten (moduulirakenteet?) ja markkinat hoitakoot loput. Kellaridisko ja parkkihalli vaikkapa vierekkäin?
Hmmm… niin ja koska niistä ajorampeista sun muista itketään kuitenkin, niin pannaan vaikka se jätepiste sinne klitsuun kanssa, jolloin skeida-autolle täytyy kuitenkin se ajoyhteys järjestää — ja muut sitten käyttäkööt sitä samaista ramppia, jos/kun käyttöä/tarvetta/parkkipaikka on. Häh?
Niin eli siis muuttaessasi kämppään voisit joko vuokrata taikka ostaa muutamasta neliöstä isoon määrään monitoimitilaa, jota sitten voisit käyttää halutessasi pysäköintiin taikka johonkin muuhun. Eipä poikkea nykyisestä vinttikomerohommastakaan ihan kauheasti, josko tosin nämä eivät tietenkään tulisi kämpän kylkiäisinä…
PS. Ja jollet ostaisi, et sitten ostaisi. Eli jäisi grynderin mietittäväksi, kuinka paljon tätä tilaa kannattaisi loppupeleissä rakentaa.
Muutetaan toiseen asuntoon. Kuulostaa simppeliltä, mutta käytännössä otetaan x € lisää lainaa, jotta saadaan maksettua uuden asunnon verot.
Lainsäädännön pitäisi suojella ihmisiä gryndereitä vastaan. Grynderit tekevät nytkin liian vähän asukaspaikoitusta, jotta saavat vähille paikoille katteet kohdalleen. Asukkaan intressi on aina eri kun grynderin intressi ja nykyinen politiikka mahdollistaa tähtitieteellisten summien pyytämisen vähistä tallipaikoista.
Niin, lapsiperhe tarttee silti sen auton kun hoitopaikka on kilometrien päässä ja mummot ja kummit. Helsingissä halutaan siis sinkku ja seniorikaupunkia? Puolet onkin jo. Ruuhkavuosina me autoillaan ja myöhemmin voi harkita onko ilman. Saisiko julkisen liikenteen halvemmaksi ja kävelyreititkin kuntoon. Jätkäsaari on hyvä esimerkki. Kävelyväylät on uhrattu rakentamiselle ja ainoan puistonläntin vieressä on järkyttävästi lemuaa jättisuuri koirien kusetus/paskatustarha. Hyi olkoon.
Luuleeko Soininvaara, että lapsia on kiva repiä juuriltaan ja kavereistaan kun perhe muuttelee ympäri kaupunkia riippuen autosta? Ja muuttaminen on todella kallista, ei kaikilla ole kansanedustajan tuloja. Olet todella hyväosainen rikas.
Eli palataan taas niihin kahteen suomalaisen rakentamisen ongelmaan: pääomitus ja kaavoitus. Pääomitus on koko sodanjälkeisen ajan ollut korporaatioita suosivaa ja kaavoitus sotkeutuu asioihin, jotka kuuluvat tontin omistajalle.
Ihmeellistä valittamista taas. Onko aivan mahdoton ajatus, että vaikka kuuttaa puolen km päähän, jos joskus tarvii autopaikan. Tai vaikka miettii jopa etuköteen sitä.
On aivan käsittämätöntä, että yhteiskunnan pitää hommata uusavuttomille lapsiperheille autopaikat, ku onnettomat eivät itse siihen kykene!
Terveisin “10 vuotta, 7 asuntoa ja vielä perhettäkin siunaantunut”
Tässähän käy referenssiksi Euroopan korkein rakennus, 87-kerroksinen The Shard, joka valmistui Lontooseen v 2012. Rakennuksessa on asuntoja ja toimistoja ja lisäksi siinä toimii hotelli. Pysäköintipaikkoja itse rakennus sisältää 0 kappaletta. Hotelli rakennutti omalla kustannuksellaan muutaman hissiparkin hyvin maksavia asiakkaita varten.
Olisiko samassa yhteydessä syytä pienentää asunnon vaihtamiseen liittyviä kustannuksia? Esimerkiksi varainsiirtovero on kai perusteltavissa vain fiskaalisilla syillä?
Juuri näin.
Helsingin julkinen liikenne on tiheästi asutuilla alueilla niin kattava ja taaja, että vain pieni osa helsinkiläisistä autoa jokapäiväisiin kulkemisiin tarvitsee. Varttitunnin kävely muutaman kerran päivässä ei liene kovin vaarallista edes Helsingin kaduilla. Pienten lasten kuljetuksessa on tietysti ongelmansa, mutta näyttävät autottomat osaavan senkin hoitaa.
Helsinki ei liene maailman tiheimmin asuttu tai autoistunein kaupunki, joten mallia voi hakea muualta. Minneapolisin ratkaisu ei vaikuta hassummalta.
Kolme vuotta sitten olisin hankkinut kerrostaloasunnon vanhan elukan mailta. Myöhästyin, kaikki kiinteät (osakepohjaiset) autopaikalliset olivat jo myyty! Etelä-hermannin parkkiluolaan kuulemma ei saanut lisää (330 paikkaa) paikkoja vaikka rakennuttaja olisi halunnut tehdä ja olisi (edelleenkin) mahdollista ja kauppa olisi käynyt! Kallioluolan paikan hinnaksi olisi tullut 25t€. Ei paha! Ei tarvitsisi pohtia kadunvarsipysäköintejä ainakaan vakituisten asukkaiden kohdalta.
Kalliota kuulemma riittäää edelleen toiselle mokomalle määrälle, vaan kaava ei salli! Aivan järjetöntä kaavoitusta! Ei olisi vaikuttanut kerrostalon e‑lukuun mitenkään eikä todennäköisesti paikan yksikköhintaankaan? Onneksi toisaalla järki on voittanut.
Tää on tätä vihreää byrokratiaa, jonkin asteista nihilismiä!
Voisi helposti ajatella, että Odekin ajaisi tämän kaltaista politiikkaa (joistakin kommenteista päätellen) mutta taitaa byrokraatit olla paavillisempia kuin paavi itse? Sinänsä on mielenkiintoista, että sääntely on voimissaan, eikä poliittinen ohjaus näköjään siihen edes vaikuta?
Erinomainen idea. Markkinaehtoisen parkkipaikan pitäisi Helsingin kantakaupungissa maksaa ainakin 200e/kk. Autot jäisivät hankkimatta, mutta Uberit ja vuokraamot — ja kaupunkielämä — kukoistaisivat. Ironista, että tämä on ymmärretty juuri Yhdysvalloissa.
Se totuus Mikko Nummelinin viestissä kuitenkin on, että myös pääkaupunkiseutulaisittain raskasraideasema ja sosioekonominen asema korreloivat keskenään. Sattumaa ei ole sekään, että Turku ja Tampere suunnittelevat raideinvestointejaan juuri Varissuolle ja Hervantaan.
Minä erottaisin tässä keskustan ja esikaupungit. Pätee muuten myös Jenkkeihin niiden kaupunkien osalta, joissa on keskustassa lähiraideliikennettä eli streetcar. Streetcar ja stadilainen ratikka houkuttelevat valkokaulusväkeäkin. Raskasraide ei juurikaan.
Onneksi Sinun, Salla, ei tarvitse asua Jätkäsaaressa. Aika moni siellä kuitenkin haluaa asua asuntojen hinnoista päätellen. Ja aika moni (kaupungin mielestä liian moni, kun päivähoitopaikoista on aina “yllättäen” pulaa) tahtoo asua Kalliossa myös siinä vaiheessa, kun perheessä on lapsia. Olisi hyvä ymmärtää ja hyväksyä se, että naapuriperheen prioriteetit voivat olla erilaiset. Silti se on ihan hyvä perhe.
“Onko aivan mahdoton ajatus, että vaikka muuttaa puolen km päähän, jos joskus tarvii autopaikan.”
On, jos sen autopaikan voi vuokrata suoraan sieltä puolen kilsan päästä sitten jos / kun sitä tarvetta joskus tulee. Vai onko ajatus aivan mahdoton?
Ihan mahdollinen ehdotus, jolla estetään tehokkaasti spåra-Suomen ja auto-Suomen sekoittuminen. Vapaa parkkitila asemanseuduilla katoaa kokonaan ja kaupunkeihin sisäänajo pyritään bulevardisoinnilla muutenkin estämään.
Ainakin itse pitäydyn väljän elämän puolella ja vähennän radikaalisti kulkemista spåra-Suomen puolelle. Ehdoton win-win tilanne kaikille osapuolille kunhan vain kykenemme hoitamaan oleelliset asiat paikkariippumattomasti netin kautta.
Unohtui aikaisemmassa kommenttistani vielä itsestäänselvyys. Idealla hävitetään myös liityntäpysöinti, jolla houkuteltaisiin autoilijat vaihtamaan joukkoliikenteeseen kaupunkiasioinnin ajaksi. Eihän liityntäpysäköinti oikein ole toiminut aikaisemminkaan, joten miksi edes teeskennellä.
Jotain hyvääkin siis! En ole koskaan ymmärtänyt ideaa, jossa aseman vieressä olevat tontit varataan autoille. Muualla Euroopassa juuri noilla tonteilla on kaupungin palvelut.
Jätkäsaaren asuntojen hinnoissa on aika paljon välistävetoa sekä kaupungin että grynderin tahoilta. Kunnon suunnitelmataloutta. 🙂
Alue on niin harvaan kaavoitettu, että on mielenkiintoista nähdä pitkän päälle, pysyvätkö palvelut alueella. Voi olla, että onnistuu, koska Viron lautat tuovat riittävästi asiakkaita.
No ei voida, koska pysäköintinormista päättää (käytännössä ja pitkälti) Helsinki ja varainsiirtoverosta eduskunta. Ei sinänsä etteikö Herbert olisi sen veron luonteesta ja pulmista oikeassa.
Ei ole mahodon ajatus, tuo oli myös minulla mielessä.
Ajattelin vain että ehkä niitä omalle lompakolle sopivia autopaikkoja ei ole kuin jossain kauempana, jolloin pitää muuttaa ensin puoli km oikeaan suuntaan ja sitten ottaa siitä puolen km päässä oleva paikka.
Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, etten tiedä kuinka kauas keskimäärin autopaikka satunnaisesta asuinpaikasta jää, mutta kyllä kait niitä löytyy suunnilleen sieltä täältä, jolloin pääsee muutaman sadan metrin siirtymisellä alueen sisällä?
Itse kyllä muuttaisin mielummin sen 500m kuin kävelisin autolle niin pitkästi. Varainsiirtovero vähän kyllä rokottaa tuossa ja siitä pitäisikin luopua.
Tilastollisessa tarkastelussa vaan se naapuriperhe viihtyy todennäköisesti paremmin jos naapuri on pientaloalueella asuva kuin jos se naapuri on tiivillä kaupunkialueella. Lähde: HS 26.7.2015 sivu A17 oikea yläkulma: “Ihmiset viihtyvät kehyskuntien pientaloalueilla selvästi paremmin, kun taas tiiviillä kaupunkialueella viihdytään huonommin.” Lähteen lähde: Kyselytytkimus 8500:lle pääkaupunkiseutulaiselle 2012.
Jouni, luepa alkuperäinen gradu. Tulos oli suunnilleen se, että rikkailla on kivempaa kuin köyhilla ja onnellisessa perheessä elävillä kivempää kuin eronneilla ja sinkuilla. Kun tämän kaltaiset tekijät vakioidaan, sijainnin merkitys katoaa tai muuttuu jopa päinvastaiseksi.
Ongelmaan vaikuttaa lisäksi ainakin kaavoituslainsäädäntö, rakentamisen pääomitus, isojen rakennusliikkeiden ja kaupunkien sekä näissä huseeraavien poliitikkojen hyvät suhteet jne. Palataan jälleen normitalkoisiin, joihin en usko, koska se veisi poliitikoilta valtaa.
Onko tässä nyt ajatuksena ajaa jonkinlaista uutta “apartheid”-politiikkaa, joka tähtää uusien “kuplien” rakentamiseen?
Kokeiluja maailmalla kyllä varmaankin riittää. Kokemukset (niistä) pidemmältä ajalta ovat mielestäni tärkeitä. Onhan Intiassakin tiettävästi muilta kuin äveriäiltä asukkailtaan suljettuja ja aidoin/muurein eristettyjä kaupunkeja, ilman että tuollaisiakaan, eristettyjä “kuplia” olisi tarvetta myös meillä kokeilla, vai kuinka?
Eiköhän anneta ensin muiden tehdä omat kokeilunsa (ja mahdolliset virheensä), jotta voimme ottaa niistä oppia. Ehkä jo viidenkymmenen vuoden jälkeen tiedämme myös riittävän hyvin, miten tai miltä osin esimerkiksi Minneapolis ja/tai London City Island todella toimivat ja mitä hyviä ja huonoja kokemuksia niistä on saatu.
Liika hätiköinti ei varmaankaan johda parhaaseen lopputulokseen. Vaihtoehtoja on myös käsittäkseni aina hyvä olla!
Täysin markkinapohjaiset ratkaisut luovat surkeaa kaupunkia. Ks. Yhdysvallat. Markkinapohjainen ratkaisu voidaan jo nyt luoda pysäköinnin osalta, mutta tämä ei ilmeisesti käy autopuolueelle.
Tämä korrelointi johtunee siitä, että länsimaista Yhdysvallat ja Suomi ovat erityisen autokeskeisiä maita, joissa suunnittelun lähtökohta on että hyviä asuntoja ja alueita tehdään autolla liikkuville ihmisille ja metroasemien liepeisiin ei tarvitse niin keskittyä, koska joukkoliikenteen käyttäjäthän “eivät ole hyviä veronmaksajia”. Yleisesti ottaen Keski-Euroopassa ei tapahdu vastaavaa slummiutumista juna-asemien ympäristöissä, koska siellä ei rakenneta autokaupunkeja Suomen ja USA:n lailla vaan nähdään joukkoliikenne tärkeänä ja arvokkaana osana kaupunkisuunnittelua ja niihin alueisiin panostetaan oikeasti.
Slummit syntyvät siitä, että kaupunkisuunnittelu tehdään huonosti, ei todellakaan siitä, että tehdään asuntoja juna-aseman viereen.
Pysäköin kerran liityntäpysäköintiin Vantaankoskelle. Loppujen lopuksi kalliimmaksi tuli juna ja aikaa meni paljon enemmän verrattuna pysäköintiin Helsingin keskustassa.
Lisäksi 41% Helsingin esikaupunkialueiden väestöstä asuu “tiiviiksi” lasketuissa paikoissa (väh. 500 asukasta per 250*250m ruutu), joten tutkimus on enemmänkin osoitus siitä, että lähiöiden keskukset eivät ole arvostettuja ja viihtyisiä asuinpaikkoja.
Tutkimuksessa ei myöskään mitattu tyytyväisyyttä päivittäiseen liikkumiseen, lähipalveluihin tai montaa muuta elämän tyytyväisyydelle tärkeää asiaa, joka riippuu asuinympäristöstä.
Jos asukastiheyden huipun pitäisi keskittyä metroasemalle tai ratikkapysäkille, montako asukkia sinne (kummallekin) sitten tarvitaan, jotta Osmon toive toteutuu?
Nyt ei pitäisi jäädä huomaamatta se seikka, että aika moni voi olla valmis maksamaan (omalla rahalla, ei sosiaali- tai asumistukien avulla!) asumisesta ja elämisestä hyvien, ja huom! riittävän monipuolisten liikenneyhteyksien äärellä (, oma autopaikka, tai varmuus sellaisen löytämisestä mukaanlukien), kunhan ympäristö on tuota tarkoitusta varten tarpeeksi viihtyisä, vehreä ja väljä. Liika tiivistäminen voi karkottaa kaupungista hyvät (, omallakin autolla aina silloin tällöin autoilevat) veronmaksajat!
Jos ajatellaan taas toisaalta, että tilastollisesti tietty murto-osa uusista asukkaista vähentää alueen viihtyisyyttä ja aiheuttaa myös naapureilleen häiriöitä, saadaan niitä ongelmia sitä varmemmin ja sitä useammalla eri tavalla, mitä raskaammaksi ja tiiviimmäksi asutus ja väkiluku alueella kasvaa. Tätäkö halutaan? Metroasemille ja ratikkapysäkeillekö häiriöt tulee keskittää?
Saksalainen sanonta, “allzuviel ist ungesund!”, pätee mielestäni hyvin myös asutuksen liiallisiin tiivistämispyrkimyksiin Helsingissä.
Lähiöt korvattava viihtyisillä pientaloalueilla? 2010-luvun rintamamiestalo? Aktiivista omavaraisuutta alityöllisyyteen pelkän varastomajoituksen sijaan. Tulonsiirtojen ehdoksi perunoiden kasvatus edes omaan tarpeeseen?
Tämä ehkä viittaa Los Angelesin liikekeskustan tapaisiin paikkoihin, jotka ovat epämiellyttävää kävely-ympäristöä täynnä parkkitaloja? Tai sitten siihen, miten amerikkalaiset autokonsernit aktiivisesti sabotoivat joukkoliikennettä viime vuosisadalla lisätäkseen autojen myyntiä, mistä olivat seurauksena autokapungit. Täysin auto-pohjaiset ratkaisut luovat surkeaa kaupunkia.
Pysäköintipaikkavaatimusta voisi kyllä lieventää, mutta samalla minusta tulisi kuitenkin varmistaa, että jokaisella uudella alueella on kuitenkin tarjolla pysäköintipaikkoja markkinahintaan, esimerkiksi 200–300 euroa kuussa tai 50000 euroa per osake. Silloin elämäntilanteiden muutoksissa olisi paremmin vaihtoehtoja. Kuitenkin melkein kenellä vaan työpaikka voi muuttaa tai vaihtua sellaiseen paikkaan, johon ei pääse kuin autolla.
Yksi tapa lieventää pysäköintinormia olisi myös autojen tuominen takaisin kadunvarsille uusilla alueilla, ainakin osittain ja kadunvarsipaikkojen huutokauppaaminen.
Vanhat pientaloalueet tiivistyvät koko ajan, eikä niissä uusissa pihoissa paljon perunamaita näy. Pientilallisen elämää kannattaa lähteä elämään jossain oikealla maaseudulla. Tulee halvemmaksi ja saa kunnolla lääniä.
Ja kun robottiautot tulevat, rytisevät vanhat rakenteet oikein kunnolla. Ei Googlen ja vastaavien toimijoiden kannata kannata säilyttää niitä 200 e/kk tai 50 000 e maksavilla paikoilla vaan siellä, missä maa ei maksa käytännössä mitään.
Juuri tänään tuo ei kannata. Koska oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Työllisyyden parantumista ei ole näköpiirissä silti tulonsiirtojen ehtona ei ole (edes) asettuminen mustikka- ja sienimetsien keskelle?
Sinäpä sen sanoit: sijainnin, ei tiiviyden. Tiivis kaukana (yli 15 min tiheästi liikennöivillä julkisilla) ei ole kantakaupunkia, koska ei ole kantaa.
Lisäksi monessa jenkkikaupungissa osavaltio tai valtio on rakentanut liikenneinfran (eli käytännössä pelkkiä moottoriteitä), joten ei kehitys niissä täysin markkinaehtoista ole ollut.
Radikaali väite. Eikä taida pitää edes paikkaansa jos selailee hakusanoilla happiness ja household without automobile (in us cities) ja tekee vertailevaa tutkimusta poissulkien vauraus ja muu sälä. Ja aina vain paranee jos yksityisautoilu saadaan nykyistäkin ekologisemmaksi? Aikatauluvapaus on nykypäivän eliitismiä ja se näkyy suoraan onnellisuutena?
(Huom. tämä ei mitenkään poissulje että ns. niche-ratkaisuilla saadaan muutaman korttelin onnellisuutta kasvattua huikeasti muuttamalla tie järveksi tms. kaunista.)
Kannattaako autonvuokrausfirmojen mitoittaa kalustonsa kysyntähuippujen mukaan? Tuskinpa vain. Epäilen, että realiteettina voisi moni potentiaalinen vuokraaja (auton tarvitsija) jäädä ilman sitä tilaamaansa robottiautoa, juuri silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Jos haluaa varmistaa, että käytettävissä on auto, tai laite, jolla pääsee haluamastaan paikasta A haluamaansa paikkaan B, aina silloin kun tuolle on tarvetta, mieluiten sujuvasti, lienee usein (vaikkei aina) ratkaisuksi paras ja varmin oma (hyvässä kunnossa oleva) kulkupeli. Vaihtoehtojen määrittelyn ja valinnan pitäisi olla jokaisen itse päätettävissä.
Tässä on nähtävissä lähes selkeä analogia autopaikkojen ja pyörätuolikylppäreiden välillä. Jostain kumman syystä viimeksimainitut tarvitaan nykyisin ilmeisesti aivan kaikkiin, uusiin asuntoihin, mutta kaavoittaja on toisaalta laiminlyönyt vastaavan parkkipaikkatarpeen vastaavalle määrälle invapaikkoja, jollaiset voisivat lapsiperheidenkin kannalta olla väljemmyytensä ansiosta varsin käteviä.
Yleensä kai autopaikkoja kannattaisi olla jonkin verran yli kulloisenkin tarpeen. Silloin mm. liikenne kaupungissa sujuu paremmin, eikä aikaa ja energiaa kulu keneltäkään liiaksi parkkipaikan etsimiseen. Jonkinlaisista IT-sovelluksista voisi olla tuossakin hyötyä, kun laitesovellus varaisi lähimmän vapaan parkkipaikan ja kertoisi sen lisäksi mistä se löytyy ja miten sen kätevimmin saavuttaa. Ei tilasta pitäisi riidellä, kun meillä sitä Suomessa riittää.
Kaikki eivät ehkä nykyisessä elämänvaiheessaan tavallisen parkkipaikan kokoista alaa ehkä tarvitse, mutta elämäntilanteet ja liikkumisen tarpeet muuttuvat usein ja asunnoissakin asukkaat välillä vaihtuvat, joten autopaikkojen tarve ei kauan vakiona pysy, vaan vaihtelee alinomaa.
Tuosta viimeisestä seikasta (autopaikka kaukana maalla) voisi olla seurauksena aika paljon (tarpeetonta?) edestakaista ajoa (robottiautoilla) ainakin työmatkaliikenteen osalta.
Miten pitkälle parkkiin päiväksi voisi robottiauto ajaa työpäivittäin, jos sallitut energiakulut tuohon olisivat 200 euroa per kuukausi, eli yhteen suuntaan päivässä viiden euron verran? Aikamoista energiantuhlausta sanoisin tuollaisen kyllä olevan. Tuolla tavoin tuhlattu energia olisi iäksi menetetty, kun taas parkkipaikka keskustassa säilyy, ja voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa hyödyntää toiseenkin tarkoitukseen, ehkä toisellakin tavalla.
Jäänemme siis aluksi odottelemaan itse itselleen parkkipaikat vähän kauempaakin (vaan ei liian kaukaa) etsiviä robottiautoja tai invapaikkoja uusien talojen kaikille asukkaille? Ainakin toinen näistä tavoitteista voitaisiin saavuttaa aika nopeastikin, jos niin vain haluttaisiin. Riittävä väljyys ei vain ehkä taida sopia kaikkien tiivistäjien suunnitelmiin?
Kannattaa, jos maksajia löytyy.
Jos nykytilanteessa oletetaan, että yksityiskäytössä olevalla autolla ajetaan 30 000 km vuodessa ja keskinopeudeksi 80 km/h, on auto käytössä alle 5% ajasta. Eli vaikka jätettäisiin yön tunnit pois, käytössä olevan autokannan käyttöaste voitaisiin 10-kertaistaa. Tämä on yhteiskunnalta aivan käsittämätöntä tuhlausta. Ja toisaalta robottiautobisnekselle vähintään yhtä huikea markkina.
Nykyisen kaltainen autoilu on 100 vuotta vanha keksintö. Sen päivittäminen 2000-luvulle on iso juttu.
Kiitos Osmo, erinomainen ehdotus.
Kun tähän yhdistetään esteettömyysvaatimusten löysentäminen, asuntojen keskikoon sääntelyn lopettaminen tai ainakin järjen käyttö, väestönsuojien osalta järkevämpi toiminta ja korkeampien talojen rakentaminen, niin rakentamisen ja asumisen kustannusten alentamisessa saavutetaan merkittäviä edistysaskeleita.
Seurannaisvaikutuksina parannusta yksityisautoilun haitoissa, lähipalveluiden kysynnässä/tarjonnassa ja kaiken kaikkiaan asuinalueiden viihtyvyydessä.
Jos joskus tulevaisuudessa on pakko päällystää kaupunki aurinkoenergiaa jalostuskelpoiseksi energiamuodoksi työstävällä pinnoitteella (l. tänään ns. aurinkopaneelit). Mikä on luontevin ja vähähaittaisin pinta?
Puisto — ei kai sentään.
Torit ja aukiot — ei kai nekään.
Liikenneväylät — kyllä.
Rakennusten katot — parempaakin kaupallista ja yksityistä käyttöä(?).
Liikennevälineet (myös pysäköidyt ja etenkin pysäköidyt) — kyllä.
“Aikatauluvapaus on nykypäivän elitismiä”
Olkoonkin. Mutta on se silti sen verran mukavaa, että ainakin itse tulen kyllä autoni pitämään myös tulevaisuudessa (vaikken sillä edes vuositasolla paljoa aja).
“Sen päivittäminen 2000-luvulle on iso juttu.”
Päivitin itse autoni 2000-luvulle vuonna 2004. Ja voin vakuuttaa, että se seuraavakin päivitys tulee puoleltani olemaan sataprosenttisen yksityisomisteinen.
Syytä palauttaa mieliin, että Minneapolis-Saint Paulin kaksoiskaupungin alueellasuu yhteensä 3 miljoona aihmistä. Mineapoliksen väkiluku on “vain” 400.000.
Kylpyhuoneesi käyttöaste on alle 10%. Käyttöaste voidaan kymmenkertaistaa, kun se sijoitetaan rappukäytävään useiden huoneistojen yhteiseksi. Nykytilanne on yhteiskunnalta aivan käsittämätöntä tuhlausta.
Krista Kosonen ilmoitti, ettei tunne yhtään Persuja äänestänyttä ja arveli elävänsä kuplassa. Itse en tunne yhtään autotonta perhettä tai sinkkumiestä (kaksi autotonta sinkkunaista tunnen). Meillä kaikilla on oma kuplamme. Meidän kuplassa ei harrasteta kolhoositoimintaa ja autojen jakamista. Omistaminen on itseisarvo.
PS: Olen 3–5‑vuotiaana 1960-luvulla asunut kerrostalossa Suomenlinnassa. Jokaisella huoneistolla oli pihan perällä oma puucee. Asunnot lämmitettiin puilla. Vesi haettiin sangolla rappukäytävän isosta säiliöstä, joka täytettiin säiliöautosta. Peseytymässä käytiin varuskunnan yleisessä saunassa. Joten todistettavasti niinkin pärjää. Joka alkaa jeesustella miten muiden tulee elää voisi ensin itse luopua vaikkapa juoksevasta lämpimästä vedestä. Siten maailma säästyy!
Ja jokaisella oma auto?
Jos ja vain jos ne maksaa itse. Jos ei, niin maksaja päättää ja tuensaaja tyytyy siihen, mitä joku muu kustantaa.
Liikennevälineiden päällystäminen aurinkopaneleilla saattaa olla erinomainen ajatus. Silloin ne voisivat kehittää itse liikkumiseen tarvittavaa energian, tai ainakin osan siitä. Olisi silti mielenkiintoista tietää, kauanko esimerkiksi tavallisen henkilöauton pitäisi olla parkissa, jotta sen aurinkopaneleilla akkuihin (kesällä/talvella) nykytekniikalla tuotettu sähköenergia riittäisi esimerkiksi matkaan Helsingin Katajannokalta Nurmijärvelle?
Jos sähköenergiaa kertyisi a‑paneleista yli ajoneuvon omien akkujen latauskapasiteetin maksimin, tuon rajan ylittävää ylimääräistä tuotettua sähköä pitäisi olla mahdollista siirtää ja jakaa myös verkkoon muidenkin käytettäväksi. Kuulostaa hyvältä, mutta …
Epäilen kyllä, että tuollainen ajatus ei toimisi täällä ainakaan talvella mm. lumen takia. Eihän se aurinkoenergia riitä aina edes lumen sulattamiseen kaduiltakaan kuin vasta keväällä. (Autoilijoista tosin useimmat puhdistavat auton lumesta ennen liikkeellelähtöä.) Miten pitkiä nuo Nurmijärven matkan mahdollistavat sähköauton latausajat (ilman ulkopuolelta tulevaa sähköä) sitten mahtaisivat olla joulu‑, helmi‑, huhti ja kesäkuussa? Entä miten vaikuttaa aurinkopaneleiden sähkön tuotantoon puiden tai talojen varjo?
Sama tilasto täälläkin: kaikilla on auto, joillakin kaksi, vaikka asuisivat Helsingin keskustassa. Monilla on myös kakkoskulkuneuvona fillari, jota käytetään silloin, kun säät ja tilanne sen sallivat. Siis satunnaisesti, kesällä. Näin se vaan menee, vaikka autofobiaa potevien on vaikea sitä sulattaa.
Terveisiä taas HSL:lle. Jos jatkatte edelleen julkisen liikenteen hankaloittamista keskustassa reittejä muuttamalla ja pätkimällä, niin näillä mennään jatkossakin.
En usko että ajoneuvojen rakenteiden ja massan kasvattaminen, jotta saadaan energiantuotantoyksikkö mukaan, olisi mitenkään järkevää. Massan kasvattaminenhan nostaa suoraan liikkumisessa kuluvan energian määrää sekä pahentaa vaurioita onnettomuustilanteissa.
Usein yksinkertaistetut riippuvuussuhteet toimivat vain osassa parametriavaruutta, ja ääripäiden tarkastelu auttaa vähän hahmottamaan mihin suuntaan yhtälö vääristyy reuna-alueita lähestyttäessä: jos markkina-alueella olisi vain vuokra-autoja tarjolla, eikö viimeisen auton käyttöaste olisi muuna aikana nolla? Toisin sanoen, ko. investointia harkittaessa kaikki tuotto laskettaisiin tulevan yhtenä päivänä, jolloin viimeiselle autolle hinta pitäisi olla koko vuoden kulut + arvonalenema + korkokulut + pääoman tuotto-odotus. Jos vuokrahintaa lasketaan, vuokraamon ei kannattanut ostaa koko autoa, ja jos viimeinen auto on ostettu ja kulut jaetaan muille autoille, pääoman tuottoprosentti laskee? Tai jos ei laske (muidenkin hintoja nostetaan), toinen vuokraaja tarjoaa autoja halvemmalla ja laskee vuokrattujen autojen määrää — ja taas se viimeinen auto on turha investointi. Ts. tasapainopiste löytyy jostain muualta?
Reaalimaailmassa toki mukaan tulee se etteivät jokainen joskus autoa tarvitseva ikinä ole samaan aikaan vuokraamon tiskillä. Mukaan yhtälöön tulee asiakaspalveluhenkilökunnan kulut vs. kysyntäpiikin kesto jne. (vaikka “kaikki” tapahtuisi verkossa), joten mielestäni voi väittää että osalle autoa tarvitsevista on aina jatkossakin halvempaa omistaa autonsa.
Vain jos ei ole kuunnellut tuttaviensa kohtaloita tai elää jonkinlaisen nuoruuden haavoittumattomuuden luulossa, voi ajatella että itselle tai läheisille ei ikinä tule ajanjaksoja, jolloin oman asunnon esteettömyys ei olisi helpotus ja säästö arjen pyörittämisessä sen aikaa kunnes parantuu, tai loppuelämän ajan. Vaikka itse toimisi virheettä, muiden vahingotkin voivat johtaa vakaviin vammoihin, eikä siinä ilahduta vaikka tietäisi parin vuoden päästä saavansa oikeusteitse jotain kuluja takaisin.
Muuton tai suuren remontin järjestely sairaalavuoteelta, tai puolison tai lapsensa siellä maatessa, on varmasti siinä määrin suuri panostus, että sen odotusarvo ylittää jonkun asuinneliön rakennuskulut — jotka voi kyllä lähes aina hyödyntää asumisaikana, mutta joita on kallista saada jälkikäteen. Tai ehkä jotkut haluavat erottaa perheestään vammautuneet ja takataskussa on rahaa asunnon verran, jolla valita esteetön ja muuttovalmis koti heti onnettomuuden sattuessa, mutta ei yhteiskunta voi kirjoittaa uusia asuntoja koskevia vähimmäistasoja sellaiselle asenteelle. Ellei uusista asunnoista tehdä jatkossakin esteettömiä, niistä tulee vielä pulaa väestön ikääntyessä, koska uudiskohteen ostajat arvioivat väärin todennäköisyyden että joku asukkaista asunnon käyttöiän aikana hyötyisi siitä.
Kirjoittajalla vaikuttaisi olevan optimistinen käsitys aurinkosähkön hyödyntämisestä ajoneuvoissa.
Näppituntumalla arvioisin, että auton ulkokuoren laajuisilla “aurinkopaneeleilla” saisi kesäpäivän aikana auringossa ladattua akkuihin virtaa niin, että sillä pääsisi Skattalta Kauppatorille ja takaisin. Auton valoja, tuuletinta ym. ei ehkä voisi käyttää.
Nurmijärvelle menoon pari viikkoa aurinkoisia kesäpäiviä.
Talvella et saisi ladattua akkuja sitä vertaa että saisit auton käyntiin.
Aurinkosähkö ei Suomen olosuhteissa ole teknisesti tai taloudellisesti järkevä sähköntuotantotapa. Ainoa järkevä mieleen tuleva hanke on kaukainen sähköverkoton saarimökki, jota käytetään vain kesällä ja jossa sähköä tarvitaan vain valaistukseen, kännykän lataamiseen ym.
Helsingin talouksista on yli puolet on autottomia.
Kun enemmistö ei tarvitse autopaikkaa niin on kohtuullista ettei enemmistön tarvitse maksaa pienen hyvätuloisen vähemmistön kuluja
Muutenkin autottomuus on kasvussa maailmalla, autoistumisen huippu oli vuoden 2000 kieppeillä, sen jälkeen autottomuus on ollut kasvussa.
Myös autojen kotimaissa eli USA:ssa ja Saksassa kasvu on pysähtynyt tai vähenemässä.Samoin autojen keski-ikä kasvaa nopeasti, itse asiassa usalaiset ajavat jo yhtä vanhoilla autoilla kuin suomalaiset
http://www.theglobaleconomy.com/compare-countries/
Samoin Helsingin matkoista vain n 20 % tehdään henkilöautoilla , julkisella 40 % , kävellen 30 % ja pyörällä 10 %
Helsingissä kannattaisi satsata jalankulkuun esim kattamalla jalkakäytävät, se vähentäisi kaikkia muita liikennemuotoja.Sade, lumi ja jää tekevät kävelystä erittäin epämiellyttävää täällä pohjoisessa
Pyörien pysököinnistäkin voisi keskustella. Talvella se taas tarjaisi tilaa lumen välivarastoinnille.
http://www.wired.com/2015/06/copenhagenize-worlds-most-bike-friendly-cities/
“Ja jokaisella oma auto?”
Ei varmaankaan, mutta oma yksipyttyinen ja 2‑tahtinen fiskari oli kyllä. Tai oli ainakin 70-luvulla, kun itse siellä faijan nurkissa asustelin.
Itse en tunne yhtään autotonta perhettä tai sinkkumiestä.
‘ ‘ ‘
Olen 3–5‑vuotiaana 1960-luvulla asunut kerrostalossa Suomenlinnassa. Jokaisella huoneistolla oli pihan perällä oma puucee
OS:
Ja jokaisella oma auto?
Eipä tainnut olla silloin eikä olla nyt.
Sinkkutalouksista saattaa jokunen, ehkä yli puoletkin, olla tai jopa pärjätä ilman autoa, kuten itsekin aikoinaan, mutta asiaan voi myös olla vaikuttamassa nimenomaan parkkipaikkojen puute. Talouden kasvaessa alkaa autolle, ja siis liikkumisen monipuolisemmille mahdollisuuksille sekä riippumattomuudelle mm. julkisen liikenteen aikatauluista ja reiteistä, olla enemmän tarvetta. Siihen talouksien yksilöllisten tarpeiden parempaan huomiointiin ja varautumiseen kai tuo nykyinen parkkinormi pyrkii juuri tuomaan Helsingissä toivottua helpotusta.
Miksi ihmeessä pitäisi “puutteen kyseenalaista ilosanomaa” levittää kaikille metroasemille ja ratikkapysäkeille kaavoituksen keinoin?
Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvistä joukkoliikenteen yhteyksistä on autoilevallekin hyötyä. Siksi niistäkin kannattaa kaikkien maksaa. Sitä enemmän, mitä enemmän joukkoliikennettä käyttää. Matkakohtaisesti suhteellisessa hyödyssä ei ole eroa, jos päätös välineen valinnassa on sama (eli, julkinen) ja se on tehty rationaalisin perustein. Ainahan voi tietysti myös kävellä, jos jalat toimivat (ja haluaa niiden toimivan jatkossakin).
Parkkipaikkoja mm. henkilöautoille tarvitaan silti, koska kaikkia matkoja ei tehdä julkisilla kulkuvälineillä eikä takseilla. Lukumäärä on tietysti aina hyvä kysymys. Eikö kaupungin perustehtävä ole kuitenkin ‘tarjota asukkailleen ja yrityksille mahdollisuuksia’? Jos ne ovat kovin suppeat, ei kaupunki menesty.
En sanonut, että metroasemien viereisiin asunhtokortteleihin ei swaisi rakentaa autopåaikkoja, vaan että ei olisi pakko. Niitä rakennettaisiin silloin maksuhalukkaan kysynnäån mukaisesti. Vaihtoehtoiskustannukset (asuntoja vai parkkipaikkoja) vuoksi nuo paikat ovat erittäin kalliita. Miksi niiden rakentamista pitäisi autottomien tukea taloudellisesti? Tämän kun vielä kerrot, niin asiasta fvgoidaan keskustella loogisesti.
Kantakaupungin KAIKISTA asuntokunnista yli puolet on autottomia.
Aurinkosähkössä ei Suomen oloissa ole vielä pitkiin aikoihin mitään järkeä.
Vaikka Suomeen rakennettaisiin kuinka paljon tahansa aurinkovoimaa, niin sen lisäksi meidän tulisi rakentaa koko Suomen tarvitsema sähköntuotantokapasiteetti toiseen kertaan pilvisiä päiviä ja talvea varten.
Varastointi ei ole mikään vaihtoehto, paitsi ehkä sitten jos pyydämme kaikkien suosikkia Rosatomia urakoimaan ydinräjäytysten avulla koko Lapin yhdeksi jättimäiseksi tekoaltaaksi.
Eli sittenhän kaikki on kunnossa? Tarvitsevat saavat 1–2 autoa mahtumaan umpikorttelialueellakin. Turha kaavoittajan ainakaan on pakottaa enempiin parkkipaikkoihin suhteessa asuntokantaan muuallakaan.
Kiinnostaisi tietää, miten paljon kaupunki käyttää vuodessa katujen rakentamiseen ja ylläpitoon sekä miten summa jakautuu autoliikenteen ja kevyen liikenteen välillä. Pitäisi olla yli 60% kevyelle liikenteelle, jos huomioidaan kulkumuoto-osuudet.
Esimerkiksi Mannerheimintien autokaistat pitää pinnoittaa noin kerran vuodessa, kun nastat hiovat pinnoitteen aina talven aikana puhki. Tai reilun kilometrin pyöräilybaanaa ei voitu viime talveta suolata, kun se olisi tullut niin kalliiksi. Tai liikennevaloja, siltoja ja tunneleita tarvitaan ainoastaan sen tähden, että autoliikenne sujuisi.
Eli ainut mahdollinen energiamuoto perus-Suomessa on sellainen, joka teoriassa yksin pystyy kattamaan kaiken energiantarpeen kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Ok, jatketaan sitten fossiilisten polttamista ja atomiydinten halkomista kesää talvea, kun kerran muita vaihtoehtoja ei ole.
Sama vaihtoehdottomuus vallitsee pysäköintipolitiikassa. On 1 tai 0 eikä mitään siltä väliltä.
Autojen massan kasvattamisen järjettömyydestä on helppo olla samaa mieltä (katumaasturit ja vastaavat). Mutta jostain materiaalista se sähköllä kulkevan ratikan tai auton tai ties minkä laitteen katto on joka tapauksessa meidän olosuhteissa tehtävä. Vai eikö pellin tilallekaan saa laittaa aurinkokennostoa, kun on niitä pilvisiä päiviä.
Joo, mutta melkein puolet on autollisia. Eli heitäkin on tuhansittain. En näe mitään syytä sille, että heidän elämäänsä pitäisi erityisesti hallinnon aloitteesta tarkoituksellisesti vaikeuttaa.
Tämä alkaa kuulostaa tahalliselta syrjinnältä, joka kohta täyttää erilaisia persu-tunnusmerkkejä. Ja minä kun luulin, että Vihreän liiton piti edustaa jonkun sortin suvaitsevaisuutta. Ahdasmielinen ja kapeakatseinen autofobia ei sitä ole, koska useille auton omistajille kyse ei ole vapaaehtoisesta vaan pakollisesta valinnasta.
Kysymys ei ole auton käytön hallinnollisesta vaikeuttamisesta vaan pysäköinnin saattamisesta markkiaehtoiseksi: joka käyttää, se maksaa. Pysäköintipåaikat ovat tiiviissä kaupunkirakenteessa (e>1) hyvin kallista ja siksi on järkevää, että paikkoja tehdään vain niin paljon kuin on maksuhalukasta kysyntää. Haluaisin saada hyvän vastauksen siihen, miksi autottomat naapurit tai kaupungin veronmaksajat pitää velvoittaa kustantamaan pysäköintipaikat autoilijoille, jotkja eivät halua itse paikoistaan kustannuksia vastaavaa hintaa maksaa. Kukaan ei toistaiseksi ole tähän tällä palstalla antanut järkevää vastausta.
No, entä montako prosenttia kaikista ASUKKAISTA kuuluu asuntokuntiin, joilla on auto käytettävissään?
Autottomuus voi olla monen kohdalla väliaikaista. Harva vaatteitta saunassakaan kaiken aikaa istuu, vaikka vaatteitta tähän maailmaan meistä jokainen on tullut. Kellarikomeroakaan ei jokainen asukas välttämättä käytä, mutta silloinkin sellainen on silti hyvä olla olemassa tulevien tarpeiden varalle.
Sinänsä en toivo, että kaupunki täyttyisi autoista, koska esim. katu, jonka varrella on myös vapaita parkkipaikkoja lienee kaikkien kannalta paras, mutta en myöskään haluaisi rajoittaa liikaa ihmisten mahdollisuuksia liikkua eri tavoin, ja aikoina, jos/kun jollekulle tulee vaikkapa yllättävä tarve lähteä äkkiä käymään “mummoa Pihtiputaalla” katsomaan.
Fiksu ihminen ei mielestäni käytä autoa silloin, kun se on turhaa, typerää ja/tai muita kohtuuttomasti haittaavaa, jos oma (enemmän tai vähemmän todellinen) tarve ei ole suuri, tai HYVÄ ja SOPIVA, korvaava kulkuneuvo löytyy julkisen liikenteen puolelta. Sitä en tiedä, ovatko kaikki Helsinkiin omilla autoillaan pendelöivät ihmiset fiksuja, mutta oletan, että päätösten taustalla on monia päätöksentekoprosesseja, joissa perusteet ja argumenttien taso (laatu) saattavat vaihdella.
Historian kirjojen mukaan oli aikoinaan turpeeseen sidottuja maatyöläisiä. Se ei tainnut kovinkaan monia miellyttää. Vaikka raitiovaunut ovat kivoja, en ymmärrä, miksi ihmeessä pitäisi nykyisin sitten olla “kiskoihin”, kivikaupunkiin ja julkisiin kulkuvälineisiin sidottuja kaupunkilaisia, ellei tuo rajoitus ole asianomaisten oma valinta?
Aikoinaan farmilla kasvanut Henry Ford ymmärsi varmaankin myös erittäin hyvin sen, että nykyajan ihmisen pitää olla halutessaan vapaa liikkumaan. Ford halusi tarjota tuon mahdollisuuden mahdollisimman monille. Tuo liikkumisen vapaus on hyvin monelle tärkeä, vaikkei ainoa arvo!
Autojen päällystäminen aurinkopaneeleilla ei tuota mitenkään runsaasti energiaa. Autossa on tehoa tuottavaa pinta-alaa korkeintaan ehkä noin 7 m². Auringon säteilyvoimakkuus on jossain Saharassa tai Etelä-Kaliforniassakin noin 1 kW/m2. Oletetaan että hyötysuhde olisi maailmanennätysluokkaa 40 %. Tehoa tulisi keskipäivällä optimiolosuhteissa 2,8 kW. Jos hyötysuhde olisi 19 % niin kuin nykyisillä kaupasta saatavilla hyvillä aurinkopaneeleilla, pinta-alaa olisi 5 m² ja säteilyvoimakkuus vähän suomalaisempi 300 W/m2 saataisiin 285 W. Kait sillä auton ilmastointia pyörittäisi.
Aivan samalla tavalla voidaan vaatia, että puistot, päiväkodit, sairaalat ja yleensä mikä tahansa voidaan jakaa niihin jotka maksavat, mutta eivät käytä tai käyttävät, mutta eivät maksa tai maksavat, mutta eivät tarpeeksi kustannusten suhteessa. Tämä autosaatana nyt vain on paise perseessä. Ja Odeworldissä näihin tietysti pitää lisätä vaihtoehtoiskustannus kuluksi, jotta saadaan mahdollisimman korkea hinta.
Aloitetaan vaikka sellaisesta, että joukkoliikenteen lipunhinnat ilmoitetaan kahdella luvulla, toinen ilman subventiota ja toinen luku näyttää subvention suuruuden.
Puisto on kaikkien käytössä, minun autopaikani on vain minun käytössä tai korkeintaan parin muun henkilön. On kyse aivan eri asiasta.
Niinhän me jatkammekin, sillä kosher-vaihtoehdot eivät kelpaa ja ne jotka kelpaavat, ovat niin kallita että sillä linjalla ennenpitkää Timo Soini on Suomen kuningas ja Jussi Halla-aho Helsingin herttua. Ja tämmöisn keikauksen jälkeen palataankin polttamaan taas hiiltä.
Vaikka päällystystöitä on joka vuosi, seurantani mukaan nyt asfaltoitavia pidempiä osuuksia on uusittu viimeksi 2009 (Kuusitien kohta) ja 2010 (Korppaanmäentiestä pohjoiseen). Joitain lyhyempiä pätkiä varmasti joudutaan uusimaan tiheämmin, pohjan virheiden tai pistekuormituksen takia.
Ymmärrän väitteen pysäköinnin kalleudesta, kun mennään Etelä-Manhattanin tehokkuuksiin, mutta Helsingissä kyse on vain tekosyystä.
Siitä olen samaa mieltä, että markkinaehtoinen ratkaisu olisi paras, mutta nykylainsäädännöllä ja ‑rahoituksella siihen ei tulla pääsemään. Tarvitaan käyttäjän rahoittamaa rakentamista jota kaupunki ei sääntele.
“pitää velvoittaa kustantamaan pysäköintipaikat autoilijoille”
Miksi pyöräilemättömien lihansyöjien pitää kustantaa kaiken maailman baanahömpötykset ja/tai pakolliset koululaisten kasvissose-kiusaamispäivät? Vai tuleeko se raha näiden ns. maailmanpelastuksellisesti tärkeiden hyväfiilis-sydänkäpysten rahoittamiseen sieltä taikaseinästä, toisin kuin paskamahaisten ja syntymäilkeiden autoilijakonservatiivisikojen läpimätiin vehkeilyihin?
Tähän saamme Osmon ohella järkevää vastausta odottaa maailman tappiin, ei löydy.
Itse olen toistaiseksi ok-talossa asuvana maksanut oman 10-vuotiaan peltilehmäni säilyttämisestä autokatoksen ja peräti asfaltoidun pihatien eli noin 30000 euron verran enkä ole autotonta naapuria pyytänyt hankkeeseen osallistumaan. Summassa ei ole maapohjan arvoa. Käytännössä kaikki pientaloissa asuvat joutuvat tämän itse kustantamaan.
Aion joskus tulevaisuudessa asua kantakaupungissa kerrostalossa ja pitänen autoa tuolloinkin. Olen valmis hoitamaan autopaikan todelliset kustannukset itse. Jos siihen ei rahat riitä, niin sitten kumijalkani saa päätyä kierrätykseen.
Samaa toivon kaikilta autojen omistajilta eli maksakaa myös sen pysäköinti itse, ettei autottoman naapurin tarvitse siihen osallistua.
Onko katutaso haluttua asumista tiiviillä kaupunkialueilla?
Voisiko ajatella (kompromissina) että keskeisillä ja tiiviillä kaupunkialueilla katutaso on aina julkisyhteisön omistuksessa. Sitä hyödynnetään kaupalliseen käyttöön ja liikenneinfrastruktuurille ml. liikennevälineiden säilytys. Julkisyhteisö saa siitä vakaan kassavirran. Julkisyhteisö tasapainoittelisi liiketilan ja liikennetilan määräosuuksien välillä toimivaltansa mukaisesti kuten tänäänkin.
Asuminen ja yksityisomistus ja muu kaupallinen käyttö koskisi vain 2. kerrosta ja siitä vapaasti ylöspäin. Ja joitain niche piha-alueita.
Joo voidaan hyvin tehdä niin, että katutason saa käyttöönsä se käyttötarkoitus, joka maksaa siitä eniten, asuminen mukaan luettuna. Pientaloalueilla ainakin katutason asunnot ovat ihan kelpo kamaa. Paikoin rakennetaan vain tämä katutaso.
Kerrostaloissa katutason asunnoista maksetaan usein vähän vähemmän kuin muista, ehkä jopa vain 4000 €/neliö, mutta se on autopaikan hinnaksi aika paljon. Itse asuin joskus pienten lasten kanssa Katajanokalla katutasossa. Siinä missä muilla oli parveke, meillä oli maanvarainen terassi ja lapset pääsivät siitä suoraan pihalle. Ihan hyvä.
Osmo, miten kadunvarsipaikka tai asukaspysäköinti eroaa ‘tuen maksajan’ mainitsemasta puistosta? Jos se on ilmainen halukkaille, miksei kadunvieri. Kumpikin: käytät jos käytät…
Nyt ei puhuttu kadunvarsipaikoista vaan rakennetuista pysäköintipaikoista joko maan alla tai pytsäköntitaloissa, joiden hinta on 20–70 k€. Niitä autoilijat haluavat muiden maksamina itselleen. Miksi eivät halua, että muut ostavat heille autot. Auto on kuitenkin pysäköintipaikkaa halvempi.
Jos haluaisin lopettaa autoilun Helsingissä, tekisin kadunvaripaikoista ilmaisia vielä niin, että autoa saa siinä säilyttää vaikka kymmenen vuotta. Autoa oikeasti käyttävä ei löytäisi pysäköintipaikkaa mistään.
Parkkipaikkojenkin osalta on mielestäni kyse nyky-Helsingin perusinfrasta.
Talossa A voi olla asukas A(i), joka ei tuota parkkipaikka esim. viiteen vuoteen tarvitse, mutta hänen tilalleen muuttavat seuraavat asukkaat, järjestyksessä A(i+1), A(i+2) … muista puhumattakaan, lienevät jo päättäjille kiitollisempia siitä, että niitä parkkipaikkoja löytyy ja että ne eivät ole niin sanotusti kiven alla! Viisi tai kymmenekin vuotta, jonka joku voi hyvinkin ilman autoa kaupungissa (sinkkuna?) asuessaan pärjätä, on talon (ja taloyhtiön) elinkaaressa kuitenkin varsin lyhyt aika.
Vaikken autoja kaupungin kaduilla ja toreilla minäkään sentään rakasta, kaupungin elinkaaren en silti soisi pulaan parkkipaikoista, ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista, loppuvan.
Oletan siis, että päättäjien (tiedostettu tai tiedostamaton) tulkinta asiasta on se, että parkkipaikat ovat (tai niiden pitäisi olla) kaupungissa ja taloyhtiöissä perusinfraa. (… samaan tapaan kuten esimerkiksi vaikkapa raitiotiet, pyörätiet ja taloyhtiöissä pyöräkellarit, joiden olemassaolosta joutuvat kaikki maksamaan, jopa he, jotka eivät niitä tarvitse tai käytä.
Haluavatko kaikki maksaa urheilukentistä, skeittiradoista, katuvalaistuksesta (kaupungin toisella laidalla) tai vaikka pyykkitelineistä taloyhtiöiden pihoilla, jos eivät niitä itse käytä? Yhteiskunnalle syntyy perusta (tai ajat ovat sille otolliset) vain silloin, kun ‘maksuhalukkuutta’ infran (ja yleisen ‘hyvän’) tekemiseen ja ylläpitämiseen löytyy riittävän monilta. Tämä on oma tulkintani. Vain omaa etuaan ajattelevista autoilijoista ja pyöräilijöistäkään ei liene yhteiskunnan muodostajiksi tai sen ylläpitäjiksi …
Esimerkiksi ilkivalta ja ympäristön roskaaminen ovat osoituksia piittaamattomuudesta yhteiskunnan infrasta (sen laajassa merkityksessä) sekä arvoista. Sukua mainituille ilmiöille on haluttomuus osallistua yhteiskunnan infran rakentamisen tai sen ylläpitämisen kustannuksiin.
Jokaisesta (näköjään pyöräilijöistäkin!) saattaa toki löytyä tuollaisen “maksuhaluttomuus-taudin oireita” eriasteisissa muodoissaan. Ilmankos eivät kaikki heistä malta edes pyöräteillä pysyä!
Eivät verotkaan kovin suosittuja yleensä liene. Tuon asian voinevat jotkut jopa Portugalin suunnalta vahvistaa. Onneksi pyrkimykset yhteiskunnan, kaupungin tai jopa taloyhtiönkin ‘hyvän’ puolesta sentään useimmiten, äänestäjien enemmistön, sekä viisaiden ja asioiden eri puolia (ja vaikutuksia pidemmälläkin aikajänteellä) pohtivien päättäjien voimin voitetaan.
Siitä, että jokin asia on tarpeellinen ei seuraa, että sen pitää olla käyttäjälleen ilmainen. Muutenhan ruuankin pitäisi olla ilmaista. Ei voi myöskään perustella, että henkilökohtaisessa käytössä oleva autopaikka on ilmainen sillä, että kaikkia hyödyttävät julkishyödykkeet, joiden käytöstä on mahdoton laskuttaa, ovat ilmaisia. (Kukaan ei voi laskuttaa siitä, että joku näkee majakan eivätkä puistotkaan voi tosiasiassa olla maksullisia, ei ainakaan maisema)
Henry Ford ei tullut ehkä kuitenkaan aluksi ajatelleeksi autojen aiheuttamia ongelmia, kuten kasvavan liikenteen muodostamia ruuhkia aamuisin isoihin kaupunkeihin johtavilla teillä, itse kaupungeissa taikka niistä ulos normaalin työajan jälkeen. Olisi kiintoisaa tietää, ehtikö hän havaita näitä ja muita ongelmia. Jos ehti, mitä hän mahtoi niistä ajatella, ja pohtiko ratkaisuja?
Vaikka kaikki asukkaat kaupungeissa eivät varmaankaan autoja tarvitse, osa tarvitsee. Sen vuoksi autopaikkoja tarvitaan niin keskustassa ja sen ulkopuolella. Osa autoa tarvitsevista voi pärjätä myös takseja tai tilauspohjaisia, tilapäiseen käyttöön kehitettäviä robottiautoja käyttäen. Osa kaupungin asukkaista haluaa ja (osa myös) tarvitsee silti jatkossakin oman auton.
On aika vaikea arvioida, miten suuri osuus talouksista (tai itse asiassa sen asukkaista sekä kaupungissa kävijöistä) kuuluu kuhunkin ryhmään tulevaisuudessa. Se riippuu paljolti siitä miten hyvin julkinen liikenne ja sen liikennevälineet ihmisten liikkumistarpeita palvelevat. Keskustelunavaus, jossa esitetään toisten (liikkumis-) tarpeiden vähättelyä, tai jättämistä huomiotta, tai lähes kokonaan huomiotta, ei ole mielestäni hyvä.
Tämä asia on kuitenkin erittäin tärkeä pohdittavaksi myös kaupunkisuunnittelun kannalta. Ihmisten liikkumismahdollisuuksia tulee alati parantaa, ei heikentää. Helsinki on mielestäni pärjännyt toistaiseksi varsin hyvin: ks. esimerkiksi kaupunkien vertailua lähteen “http://www.nature.com/news/sustainable-mobility-six-research-routes-to-steer-transport-policy‑1.17860#/ref-link‑2” toisessa kuvassa.
Tavoitteena täällä ei mielestäni pitäisi olla tehdä kaupungista, tai sen jokaikisestä metroasemastakaan, ympäristöineen, viihtyisyyden kustannuksella mitään Hongkongin kaltaista, liian tiiviiksi pakattua muurahaispesää. Muurahaispesiä löytyy näet meiltä Suomesta ihan omastakin takaa (ks. “http://yle.fi/uutiset/hylattyyn_latoon_rakentui_useita_metreja_levea_ja_melkein_kaksi_metria_korkea_muurahaiskeko/8195751”)
Emme ole muurahaisia, eikä kaupunkia ole senkään seikan vuoksi syytä liian tiiviiksi tehdä. Liian tiivis asutus voi lisätä ihmisten välisiä kahnauksia (vrt. Lähi-itä). Meillä on varaa suoda Helsingissä jokaiselle asukkaalle riittävästi vehreyttä, väljyyttä ja henkilökohtaista tilaa, kunhan emme ahnehdi lisäasutusta liikaa.
Kaupungissa tarvitaan sekä puistoja että ulkoilualueita, joissa kaupunkilainen voi virkistyä. Helsingin vehreyttä ja sen puistoja, ulkoilu- ja virkistysalueita, kaupunkimme parhaita puolia ei pidä pilata.
Osmo,
lasketaan kuinka paljon julkinen puisto lisää kaikkien ympäristön kiinteistöjen arvoa. Kulut jaetaan sitten suhteessa…
Jos meillä olisi tontin todelliseen arvoon perustuva kiinteistövero, puiston asunnon arvoa nostavasta vaikutuksesta pitäisi todella maksaa kunnalle (jollekin siitä maksetaan aina, koska asunnon hinta nousee) ja huomaisimme, että puistot olisivat kunnalle kannatta investointi.
Jos asia X on tarpeellinen, ei siitä siis seuraa, että sen tulee olla käyttäjälleen Y ilmainen.
Edellä oli X siis ilmeisesti “henkilökohtainen parkkipaikka autohallissa” ja Y oli “autoilija”, jos asian oikein tulkitsin.
Miten käy, jos sijoitammekin ensimmäiseen lauseeseen X:n paikalle “kaupungin tiivistämisen” ja Y:n paikalle esimerkiksi puolet, neljänneksen tai vaikkapa vain kahdeksasosan niistä “seuraavista 400000 Helsingin asukkaasta”? Tulos ei liene useimmille meistä mikään yllätys, sillä se on luettavissa näin: kaupungin tiivistäminen ei ehkä olekaan ilmaista!
Tästä voin ainakin minä, vaikka en kaupungin päättäjä olekaan, päätellä myös, että ne parkkihallipaikat, joita kaupunkiin uusille alueille tarvitaan, ja joista “kaikki” (?) joutuvat maksamaan, ovat osa siitä kokonaishinnasta, jonka avulla toteutuu ehto: “ei seuraa, että sen tulee olla käyttäjälleen ilmainen”, silloin, kun on kyse joukosta Y, joka on siis esim. mainittu suuri lisäasukasjoukko, tai sen osa. Edelliseen kuuluu myös sitä vähän pienempi autoilijajoukko, edellisen joukon osajoukkona siis.
En tiedä vaikuttaako edellinen perustelu ihan kaikkien silmissä järkevältä, mutta sehän voi riippua myös lukijasta, ja jopa siitä, mihin joukkoon (tai osajoukkoon) hän itse sattuu kuulumaan.
Tämäntyyppisissä osin ruokakuntiakin koskevissa asioissa lienee kaupungin päätöksenteon osalt usein mukana myös politiikan makua …
Tällaisia hyödyt ja haitat nykyistä oikeudenmukaisemmin jakavia malleia kannattaa työstää eteenkin päin.
Hyvin toteutettuna tämän kaltaiset ratkaisut pudottaisivat maksuja, jos ikkunan eteen rakennetaan parkkitalo, ja nostaisivat, jos teollisuustontti korvataan puistolla. Enää ei tarvitsisi tapella kaavoista yhtä paljon kuin mykyisin, kun positiivisten ja negatiivisten muutosten edut ja haitat kompensoitaisiin maksuissa. Kaavoitus ei olisi juonitteleva bisnes enää kenellekään (ei edes kunnille). Nykyinen malli vain jakaa lottovoittoja yksille ja vastaavia tappioita toisille. On jo aika etsiä jokin tasapainoisempi malli.
Tämä oli kyllä niin hulvattoman hauska ajatusloikka, että pakko toistaa se tähän: Eli se, jos luovutaan parkkipaikkojen rakentamiseen pakottamisesta, on hallinnollista vaikeuttamista ja syrjintää? 😀
Mietipä nyt oikeasti ihan hetki vielä, millä tavoin syrjintää on se, jos autoilija joutuu ihan itse päättämään, tarvitseeko pysäköintipaikkaa ja haluaako maksaa siitä myös käyvän summan.
Persuviittaus oli oikein sopiva, kun tämä sopii hyvin yhteen kaikkien niiden muidenkin valkoisen heteromiehen syrjintävalittelujen kanssa.
PS. WordPressin päätyylitiedoston (style.css) rivi 295 pitäisi korjata:
#content img.wp-smiley {
=>
#content img.wp-smiley, #content img.emoji {
niin tuo edellisen kommenttini hymiökin näkyisi oikeassa paikassa.
Kiitos, Väiski ilmeisesti keskusteli tästä kanssasi ja asia on nyt lopultakin hoidettu. Toimiiko?
Terve,
Kun tuossa edella aina viitataan siihen, etta tunnen niita ja naita tuttavaperheita, joilla on sita ja tata ja sellaista elamantapaa, niin jatketaan samalla linjalla.
Se mita ma olen huomannut, on seuraavaa:
- Jos on paasty hyviin ansioihin (kuten useimmiten on), niin kaytossa on 1–2 autoa ja useita poljkupyoria, seka suurehko kaupunki tai esikaupunkiasunto. Pyoria kaytetaan kesalla tyo- ja hupiajeluun.
- Jos on useampia lapsia (viela kouluiassa), asutaan pientalossa lahella keskustaa.
- Kun ei enaa ole kotona asuvia lapsia, asutaan keskustassa kerrostalossa lahella ns. palveluita.
- Kun ollaan vahan outoja (kuten itse olen), asutaan Brasilian Penedossa oloissa, jotka ovat yhdistelma kaikesta edella mainitusta.
t. Mikko
Joopa joo. Mutta käyttäjä maksaa ‑periaate ei tietenkään koske pyöräilyä, koska kaikki siitä aiheutuvat kulut maksatetaan veronmaksajilla: baanat, pyörätiet ja ‑kaistat, fillariparkit. Vai onko joku kuullut maksullisesta pyöräparkista, vaikka auton parkkipaikan hinnoista ja maksullisesta pysäköinnistä täällä on kinattu vuosikausia? Taloyhtiössäkin pihan fillaripaikkojen pitää olla ilmaisia, samoin kellarin fillarivaraston. Autohallipaikoista maksetaan tietysti käypä hinta.
Päälle tulevat vielä kaatuilevien fillaristien useimmiten itselleen aiheuttamat vammat, jotka paikataan nekin veronmaksajien kustannuksella. Lähes kaikki tuntemani fillaristit ovat kaatuneet pyörällä, jotkut juovuksissa ja jotkut muista syistä. Ja jotkut niin pahasti, että fillarointi on kokonaan loppunut siihen.
Helsinki käyttää yli kymmenen kertaa enemmän autotoja palveleviin liikenneinvestointeihin kuin pyöräteihin. Molemmat maksavat samaa kunnallisveroa. Aitoilijoita ei ole kymmeniä kertoja enemmän. Suurin osa pyörätieinvestoinneista on vielä sellaisia, että ne eivät palvele pyöräilijöiitä — autotietä pitkin olisi parempi ajasa — vaan autoilijoita, jotka saavat pyörät pois autoja häiritsemästä.
Mainitsepa yksi käynnissä oleva katusuunnitelma, jossa ei kavenneta ajokaistoja tai vähennetä parkkipaikkoja.
Esimerkiksi kaikki Kehä I:n miljoonaluokan hankkeet.
Pyörän selästä katsottuna en sanoisi, että suurin osa sentään, koska pyörätie ja yli- ja alikulut ovat mukavampia ajettavia kuin vilkas autotie tai valolliset tai valottomat tasoristeykset. Autoliikenteen seassa pyörällä ajaminen vaatii tottumusta ja suurta tarkkaavaisuutta, ettei käy huonosti.
Mutta joitakin mainituntyyppisiä pyörätieratkaisuja on kyllä olemassa ja ne ovat pääkaupunkiseudulla jatkossa tehtävässä kaupunkisuunnittelussa vältettäviä. Eräs yhteys, joka on autolla yksinkertainen ja pyörällä huomattavan monimutkainen, on kulku Ruoholahdesta Lauttasaaren kautta Espoon puolelle. Autoille on suora moottoritie, pyöräilijöille sen sijaan ainoastaan Lauttasaaren vanha läppäsilta käytössä ja Lauttasaaressa katuverkossa risteilevä ja paikoin mäkinen sokkelo hieman reittivalinnasta riippuen. Länsiväylän moottoritien maine olisi autottomienkin keskuudessa ehkä parempi, jos moottoritiesilta olisi nykyistä leveämpi siten, että autokaistojen rinnalla voisi kulkea jalankulku- ja pyörätie.
Aivan ravostuttava on myös pyöräyhteys Helsingin vanhalta rajalta Uutta Porvoontietä pitkin “Kappelin” risteykseen. Parin kilometrin kohdalla pyörätie alittaa tien neljä kertaa ja aina fillari joutuu pysäyttämän vautinsa ja joutuu polkemään ylimääräisiä mäkiä ylös. Tien viertä pitkin matka sujuu kaksi minuuttia nopeammin,
Sekoitat nyt kaksi asiaa eli uusien parkkipaikkojen suunnittelun ja rakentamisen uudisrakentamisen yhteydessä ja olemassa olevaan katurakenteeseen tekeillä olevat muutokset, jotka pääsääntöisesti vaikeuttavat autoilua kaventamalla kaistoja ja vähentämällä parkkipaikkoja. Tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla parempaa vaan huonompaa joukkoliikennettä.
En näe suurtakaan eroa siinä, jos harjoitetaan syrjintää “Suomi suomalaisille, maahanmuuttajat ahtaalle” tai “Helsinki pyöräilijöille, autoilijat ahtaalle” ‑periaatteella. Syrjintä on syrjintää, vaikka sen voissa paistaisi.
Tympeää tällainen ahdasmielinen ajattelutapa, jossa muita pyritään hallitsemaan omasta kapeasta näkövinkkelistä katsottuna.
jalankulkija. Kummalla on henkeä kohden enemmän tilaa Helsingissä, fillareilla vai autoilla?. Molemmat maksavat yhtä paljon veroa.
Meinasin kommentoidakin hetki sitten, että argumentti autoilua vastaan ei ole raha, ei pöly eikä melu. Vaan kaupunkitila ja muut ovat vain sen johdannaisia. Koska autoilun ongelma katoaa jos olisi sääntö, että auto tulee aina ajossa täyttää 100 %. Myös säilytysongelma katoaisi koska myös pyöriä säilytetään. (Tai se olennaisesti lähenisi kaikkia muitakin liikkumistapoja.)
Tyynenmerenkatu? Tai miten olisi Mechelininkatu? Siinä tulee kaksi ajokaistaa suuntaansa käyttöön.
Mechelininkadun katusuunnitelmassa kavennetaan molempia ajokaistoja, ja kadun reunoilta halutaan poistaa noin 100 parkkipaikkaa.
Ja mitähän sä aioit tehdä jos pääsisit kaksi minuuttia nopeammin? Vastaukseksi ei kelpaa, että aika kerrotaan kaikilla maailman pyöräilijöillä, jolloin saadaan iso luku henkilötyöaikaa tms. Samaa haittaa tehdään jatkuvasti autoilijoille ja koskaan en ole nähnyt tässä blogissa sellaista, että autoilijoiden aika olisi samanarvoista kuin kävelijöiden, pyöräijöiden ja joukkoliikennehelvettiä käyttävien.
Jos me laittaisimme autoilijoille moottoritielle vastaanvan shikaanin. Esimerkiksi neljä kilomtriä turhaa 60 km:n nopeusrajoitusta, aikamoinen haloo siitä syntyisi. Tuo ajallinen menetys ei ole kuitenkaan se juttu, vaan se jatkuva jarrutttaminen mäen alla ja keinotekoisesti luodut ylämäet.
Tämä pyörätie on esimerkki pyörätiestä joka on tehty autoiloiden toiveiden mukaan (pyöräilijät pois maantieltä) ja tuottaa pyöräilijöille pelkkää haittaa. Pyöräiliä ajaisi mieluummin tietä pitkin ja moni ajaakin, vaikka se on kiellettyä.
Senksu jant vain tienviertä Tuskinpa poliisi sakottaa.
Miksi muuten meillä ei ole leiveitä pientareita?
Mikko Siitoselle terveisiä! Olisiko Martin Koskenkorva-ravintola kantapaikkasi? Ja kos-kir siellä se oikea juttu? Mikäs siinä kelpaa ollessa. Kateeksi käy!
Hyvä Mikko. Eiköhän kaikille ole jo tullut selväksi että asut Brasiliassa. Ei sitä tarvitse joka postauksessa mainita. Tiesitkö muuten, että meitä suomalaisia, jotka olemme asuneet jossain vieraassa maassa on ainaski miljoona. Meitä kolmessa maassa asuneita on hieman vähemmän.
Karttapalvelu tuollaisessa sovelluksessa olisi kai tarpeen. Möikö Nokia myös myymäänsä sovellukseen (ehkä?) liittyvän ansaintamahdollisuuden jokaista tulevaisuuden pysäköiintitapahtumaa koskien?
Onneksi tekniikka ratkaisee tämänkin ongelman. Sähköavusteisella pyörällä liikkuvalle ylämäki ja vastatuuli ovat ihan samanlaista matkaa kuin tasamaa. Sähköavusteisten pyörien ongelmana on kuitenkin kallis hinta, jonka voisin kuvitella tekvän pyörästä varsinaisen varasmagneetin.
Itselläni on sähköavusteinen pyörä, jonka hankin työnatkakäyttöön ettei tarvitse hankkia toista autoa. Suosittelen sitä kaikille muillekin. Kesknopeudeksi tulee 27 km/h. Pikkuisen siinä on toleranssia ylöspäin sallitusta…
Toisen auton korvaajana parin tonnin sähköavusteinen pyörä maksaa itsensä takaisin vuodessa, jopa siinä tilanteessa että se vain lykkäisi 500e auton hankintaa vuodella.
Onko Kehä I mielestäsi Helsingin kaupungin katuhanke, josta on tehty katusuunnitelma?
Helsinki maksaa nämä Kehä I:n jätti-investoinnit. Vetoritien megahanke on kokonaan kaupungin.
Itse asiassa ihmettelen sitä, että Osmo jaksaa kiukutella vuodesta toiseen näistä parkkipaikkanormeista. Näin puusta katsoen voisi kuvitella, että asia on puhtaasti Helsingin kaupungin päätettävissä, koska se omistaa rakennettavat maat ja sillä on kaavoitusmonopoli. Jos jostain löytyisi vuosittain pari tuhatta hyväpalkkaista fillaristia, jotka kiljuen ryntäisivät ostamaan uusien autottomien kaupunginosien kalliit asunnot, niin mitään ongelmaahan ei olisi. Ja näin autoilijaidiootit olisi saatu eliminoitua kaupunkikuvasta. Kyllä rakennusliikkeet rakentavat mitä tahansa, mikä menee helposti kaupaksi.
Mutta joku kohta tässä kyllä selvästi mättää, koska äksyily aina vaan jatkuu, vaikka OS jatkuvasti yrittääkin todistaa, että suurin osa helsinkiläisistä ei edes halua autoilla. Jostain syystä “autottoman” Kalasataman kadunvarret näyttävät kuitenkin olevan täynnä pysäköityjä henkilöautoja.
Autottomat asunnot menevät kaupaksi oikein hyvin.
Tarkoittanet että olisi parempi, jos olisikin vain yksi ylileveä autokaista suuntaansa ja parkkipaikat säilytettäisiin.
100% autoja varten tehtyjä investointeja listaavan kannattaa tutustua myös Veturitien suunnitelmiin Pasilassa. Ne ovat aivan järkyttäviä myös autottoman kunnallisveronmaksajan kannalta, pakokaasu- ja pölypilvien päälle muuttavista uusista asukkaista puhumattakaan.
Saisko nämä muutokset pysäköintinormeihin ujutettua osaksi yhteiskuntasopimusta? Voisko tätä yrittää edes määräaikaisena kokeiluna, ei kai kaupunki siihen kaatuisi jos pari vuotta yritettäisiin väljemmillä normeilla ja katsotaan millaisia asuntoja alkaisi tulla markkinoille? Tietty joku muu termi kuin sääntelyn purku pitäis keksiä jos halutaan myydä tätä vihervasemmistolle.
Menee jonkin aikaa, kun katujen ja yleisten alueiden pysäköintipaikat loppuvat niin ei mene enää sen jälkeen. Yhtälö asunnon keskikokovaatimus + autottomuus = myymättömyys.
Jätkässäkin autottoman korttelin pysäköinti on järjestetty toistaiseksi väliaikaisratkaisulla ulkopysäköintikentällä.
Yksiöt ja kaksiot menevät varmaan jatkossakin hyvin kaupaksi vaikka autopaikkoja ei olisi, mutta isommat asunnot eivät mene. Kun kysyin asiaa kahden eri grynderin myyjältä, niin molemmat sanoivat että isompia asuntoja ei tahdo saada kaupaksi ellei ole autopaikkaa.
Meillä Katajanokalla ei ole autopaikkoja kuin kadun varsilla ja paljon on autottomia perheit56ä, mutta asunnot eivät ole jääneet tyhjilleen.
Politiikalla ja päätöksillä voi olla monenlaisia seurauksia. Osa seurauksista voi olla (jonkun kannalta) toivottuja, mutta sitten voi löytyä myös seurauksia, jotka ovatkin kaikille vähän yllättäviä.
Onkohan Osmo koskaan miettinyt sellaista hypoteettista, äärimmilleen kärjistettyä tilannetta, että tässä maassa kenelläkään ei olisi enää autoa?
Mitä tuosta seuraisi? Veikkaan, että jo kauan ennen tuon, Osmon kannalta ehkä tai ilmeisesti ideaalisen tilanteen saavuttamista pitäisi valtiovallan alkaa ainakin periä myös kaikilta pyöräilijöiltä VEROJA.
Pitäisiköhän kaikkien alkaa jo totuttautua tähänkin uuteen(?) ajatukseen, ettei joskus tulevaisuudessa itse kutakin hämmästytä pyöräilijän vertaaminen Portugaliin muuttaneisiin veropakolais-eläkeläisiin?
Voi herraisä! Onko tuokin nyt jokin argumentti sitä vastaan, että autopåaikkoja pitäisi rakentaa vain maksuhalukasta kysyntää vastaava mnäärä. Jos haluan, että hiilidioksin määrä ilmakehässä ei kasva, onko järfkevä argumentti sitä vastaan, että mitä tapahtuisi, jos ilmakehässä ei olisi hiilidioksidia lainkaan?
Tarkoitan, että pidän kummallisena sitä, että autokaistoja kavennetaan yöpysäköinnin kustannuksella, jotta Länsisataman viinaralliliikene kulkisi paremmin myös yöaikaan. Samaan kauppaan kuuluu jalkakäytävien kavennus ja ratikkapysäkkien vähentäminen.
Muutokset tehdään siis Länsisataman läpiajoliikenteen eduksi paikallisten asukkaiden oloja huonontaen. Kadusta ollaan tekemässä moottoritietä. Samalla kun julkista liikennettä heikennetään, kavennetaan myös jalankulkijoiden tilaa, vaikka matkat pysäkeille pitenevät. Se siitä jalankulun ja joukkoliikenteen edistämisestä. Kylmänhyytävää kaupunkisuunnittelua, jossa näytetään keskisormea omille asukkaille.
Jos rajalliseen katutilaan halutaan tunkea uutta liikennettä (= pyöräilyä), jostain joudutaan tinkimään. Yksi ajokaista olisi parempi kuin tämä suunniteltu kammotus.
Siis pysäköitte siellä veronmaksajien piikkiin? Katajanokkaahan kiertää suorastaan kaamean kokoinen pysäköintikenttä joten kyllä siellä pysäköintipaikkoja on, ilmeisesti asukasmääräänsä nähden eniten koko kantakaupungissa.
Pätee ajatukseeni, että yksityisauton tosiasiallinen (hyöty)käyttäjä on alaikäinen tai vajaakuntoinen autonomistajan läheinen tai työnantajan asiakkaat. Ota nuo pois ja 99 % luopuu autosta.
Tämä ei mitenkään poissulje yksittäistapauksia joissa muusta syystä on valinnanvapautta.
Toinen (kompromissi) idea tai ajatusleikki:
Ajatteluamme ehkä rajoittaa nykymuotoinen kaupunkitila jossa kaikki liikennemuodot niputetaan samoille väylille.
Jospa olisikin. Valitaan valtaväylien suurimmat risteykset. Pyhitetään niiden läheiset ensimmäiset korttelit suuntaansa (osasinkohan kuvata oikein) (moottori)liikennevälineiden säilytykselle. Oikein kunnon torneja. Ja siten, että nämä ensimmäiset korttelit eivät toimi juurikaan kevyen liikenteen väylinä eivätkä ko. risteykset myöskään. Eli eräänlaisia massiivisia moottoriliikkumisen hubeja. Vaikkapa puolen kilometrin välein hilarakenteena tms. Asuminen, kävely ja pyöräily karttaisi näiden hubejen välitöntä läheisyyttä. Olennaista (kevyen) liikkumisen vaikeutumista ei välttämättä olisi koska luonnollisia ja luonnottomia esteitä on linnuntielle joka tapauksessa.
Tämä realisoisi sen, että kaupunkitilassakin on (aina) vähempiarvoisia tiloja.
Eikö hybridiautojen ja akkukäyttöisten autojen lisääntyvä käyttö olekaan kasvava kehitystrendi, siinä missä pyöräilykin käsittääkseni mielestäsi sellainen on? (… kuten itsekin olen huomannut. Seuraava, oma kulkupelini lienee myös sähköllä toimiva.)
Vaikka talon ensimmäinen “asukassukupolvi” olisikin maksuhalukas, ilman autopaikkojen tarvetta, voi jo seuraava niitä taasen tarvita. Jos paikkoja ei ole, alkaisi tuo asia varmaankin muokata asukasjoukon profiilia, vai pitäisikö ehkä puhua “väripaletista”?
Myös ensimmäisen asukassukupolven eri ikäisten edustajien eri elämänvaiheiden aikana voi autopaikan tarve muuttua, kuten jo aiemmin totesin. Jos kaikki eivät ajattele asioita alkuun kovin pitkällä tähtäimellä, ei mielestäni silti pidä tehdä sen takia peruuttamattomia virheitä. Nykyisin rakennetaan jo kaikkiin vähänkin korkeampiin taloihin myös hissit, vaikka niitäkään eivät kaikki käytä. Kylmäkellareista tai kerhotiloista en ole varma. Parkkitiloille lienee aina mahdollista kehittää korvaavaakin käyttöä, ainakin sellaisessa maassa, jossa asioita ei säädellä liikaa.
Autopaikkojen rakentaminen jälkikäteen, jo rakennetun talon alle, se luullakseni vasta onkin kallista tai peräti mahdotonta. (Tuli vain mieleeni, että viimeksimainittu voi tietysti olla myös jonkun politiikan motiivi.) Muistaakseni (, lukemani perusteella,) Herttoniemenrannassa tehtiin aikoinaan se virhe, että parkkipaikkoja tehtiin liian vähän mistä seurasi ongelmia. Miksi tuo virhe pitäisi toistaa? Eikö tuollaisista kokemuksista tule ottaa oppia?
Etkö tosiaankaan halua ensin seurata, minkälaiset kokemukset saadaan ao. Minneapoliksen kokeilusta, joka nyt on ilmeisesti vasta päätetty aloittaa? Kokemustenkin osalta, sitten kun niitä saadaan, on toki huomattava, että jonkin asian kaikki vaikutukset eivät kaikkialla (esim. eri mantereilla) aina toistu samanlaisina. Jo Wikipediakin kertoo, että tuolla seudulla on “äärevä mannerilmasto”. Jos ulkona on usein pakkasta 40 astetta, lienee silloin suurempi motiivi (kuin täällä) keskittää väki asemille ja asemien välittömään läheisyyteen.
PS. Verotuottojen kokonaismäärästä on maassamme syytä pitää huolta, eikä kaikkea (mitä autoilijat nykyisin maksavat) voi varmaankaan sälyttää viimeisten autoilijoiden niskoille.
Kivikaupungin kasvatti.
Etkö usko että yritystoiminta osaisi vastata tuollaiseen epävarmuuteen?
Olen myös esittänyt, että autopaikkojen haamutarve kaavoitettaisiin pysäköintitaloilla, joihin rakennetaan lisäkerroksia sitä mukaan kuin joku tulee setelinippua heiluttaen sellaista vaatimaan. Jokseenkin kaikkialla on kaupallisia pysäköintipaikkoja saatavissa halvemmalla kuin ovat nuo väkisin tontille ahdettavat erittäin kalliit paikat.
Vähän rumasti nmutta asiallisetsi sanottu.
Hitas-Katajanokalla on normin mukainen määrä paikkoja. Sataman pysäköintipaikat eivät ole asukkaiden käytössä. SDen sijaan sataman käyttäjät kyllä pysäköivät taloyhtiöiden nimikkopåaikoilla, koska sen saa tehdä ilmaiseksi, kun taas sataman paikoista pitää maksaa.
Johtuuko ongelma lähtökohtaisesti siitä, että tontille yritetään ahtaa liikaa (liian tiiviisti) asukkaita? Onpas tämä sitten aika kimurantti asia, jos tuollaisesta pyrkimyksestä ei voi tinkiä.
Onko tuo kustannuspuolen härski ‘todellisuus’ (?) aivan varma asia? Kokonaiskustannusten pienentämiseen pitää silloin hakea muita ratkaisuja. Joskus voi joku sellaisen, ehkä hyvänkin ajatuksen löytää ja (toinen) sitä vielä kehittää. Voisiko ne parkkipaikat (ja pysäköintiluolan) rakentaa aluksi erikseen, ei vain yhdelle taloyhtiölle vaan koko korttelille?
Yritystoiminta voi toki vastata hyvinkin moneen eri tarpeeseen, mutta ei se silti ihan jokaikiseen tarpeeseen se optimaalisin ratkaisu liene. Usein on ihmisillä myös lapsia ja/tai ainakin melko usein aika paljon myös tavaraa raahattavana asunnon ja auton välillä (tai päinvastoin), jolloin etäisyys tekee kaiken kantamisen raskaaksi.
Moni ihminen kaipaa arkielämää helpottavia ratkaisuja. Sellainen on esimerkiksi astioidenkuivauskaappi tiskipöydän yllä. Sen ansiosta vastapestyjä astioitakaan ei tarvitse kuivata ja/tai kantaa tarpeettoman pitkälle. Pysäköintitalokonsepti toiminee paremmin liityntäpysäköinnin yhteydessä eli/tai isojen kauppakeskittymien vieressä.
Yksittäisellä autopaikan tarvitsijalla lienee harvemmin niin isoa setelitukkoa, että se riittäisi kokonaisen parkkitalokerroksen rakentamiseen. Rakennusliikkeet eivät varmaankaan sellaiseen velvoitteeseen suostu, että yksikin ylimääräinen autoilija, joka ei alempiin kerroksiin mahdu, pakottaisi ne koko kerroksen tekoon.
Onhan muuten kai kaikkien mielestä palokuntakin sentään aika hyvä olla olemassa, vaikkei sitä justkohtsillään itse sattuisi tarvitsemaan. Jättäisivätkö pyöräilijätkään pyöräänsä iltaisin mielellään esim. naapurikorttelin taakse? En usko. Välillä kantavat pyöränsä jopa töissäkin työpöytänsä lähelle. (Autoilija (satunnainenkaan) tuota kai sentään tuskin tekisi.) Taloyhtiön pyöräkellarissa niitä pyöriä on silti meidänkin talossa paljon. Se helpottaa kummasti elämää, jos kulkupeli ei ole liian kaukana kotoa silloin, kun sitä käyttää.
Tavallaan tästä on kyse. Vastakkain ovat asunot ja autot tai vaihtoehtoisesti kaupunkimainen asuminen ja autot.
Jos ajattelemme vaikka Jätkäsaarta. Sinne olisi voinut laittaa helposti viisi tuhatta autotonta asukasta lisää. Tulijoita olisi. Miksi ei voida tehdäö niin, että kaavoitamme hehtaaria kohden tietyn määrän autopaikkoja ja asuntoja niin paljon kuin tulijoita on — tietäen autopaikkojen määrän. Kruununhassa, Jugen-Katajanokalla, Punavuoressa ja Töölössä on aivan liiian vähän autopaikkoja, mutta asunnot eivät ole jääneet tyhjiksi.
Montako sukupolvea meidän on vielä odotettava Kruununhaan, Ullanlinnan yms. slummiutumista? Niissä kun on alle puolet normin edellyttämästä paikkamäärästä.
Rakennetun ympäristön koettu laatu riippuu kovin monesta muustakin tekijästä kuin pysäköintipaikkojen määrästä. Tämä koskee jopa auton omistajia, puhumattakaan autottomista.
Eikös ne Katajanokan rannat ole tarkoitus rakentaa asuintaloiksi? Paikan tonttien arvo on varmaankin Suomen kallein ja siten käyttäminen autojen pysäköintiin taitaa olla Suomen asuntopolitiikan typeryyden huipentuma. Millainen laskelma vaihtoehtoiskustannuksesta auto vs. asunto saadaan?
Katajanokan pysäköintipaikkojen päälle on tarkoitus laittaa asuntoja ja pysäköinti kellariin. Juuri siksi, että asuntona rannat ovat arvokkaampia kuin parkkikenttinä.
“että auto tulee aina ajossa täyttää 100 %”
No voi ziisus.
Esimerkiksi mulla on tommoinen pieni puoliharrastepirssi, jolla ajan vähän ja sen kaiken 1) kesäisin 2) kantakaupungin ulkopuolella (poislukien himasta ulospäin ajot) ja 3) ruuhka-ajan ulkopuolella. Ja sä ehdotat nyt, että mun pitäisi pakosta ottaa jotain helvetin random-naamareita takapenkille joka kerta, kun käväisen muijan kanssa kerran-pari kesässä Kasvihuoneilmiössä?
No mutta toisaalta tonhan kyllä kiertää aika helpolla: takapenkki täyteen tyhjiä pahvilaatikoita ja muuta skeidaa ja täynnäpä on. Joten mitäs sitten seuraavaksi, takapenkin pahvilaatikkoratsioitako?
“ja 99% luopuu autosta”
Ehkä, mutta itse olen kyllä ilolla näitä prosenttijengiläisiä tässä kohtaa.
Kunnollisen kaupunkirakenteen rakentaminen jälkikäteen on vielä mahdottomampaa. Siksi mitään huonoa ei pitäisi rakentaa, koska meidän on nykytilanteessa mahdoton päästä eroon yhtään mistään, mikä on joskus jonnekin rakennettu.
On aika naivia kuvitella, että ihmiset ostaisivat “autottomia” asuntoja pelkästään ideologisista syistä. Asuntokaupassa on yleensä vaikka kuinka monta hinta-laatu-kriteeriä, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Jos tarjolla on samantasoisia asuntoja ja jonkun hintaa on saatu painettua alemmas jättämällä autopaikat pois, niin kyllähän useimmat ostavat sen, jonka saavat halvemmalla, ja auton pysäköinti ratkaistaan juurikin yleisillä pysäköintipaikoilla.
Tässä meillä on malliesimerkki siitä, miten kapeakatseisella ideologiaan perustuvalla sääntelyllä saadaan aikaan tilanne, jossa kuluja (eli tässä tapauksessa pysäköintipaikan hinta) siirretään jonkun muun kontolle. Kuten “autottomassa” Kalasatamassa. Eikös tämä ole tismalleen päinvastoin kuin mikä oli tarkoitus?
Jos joku talo halutaan pitää oikeasti autottomana, niin sehän pitäisi olla kirjattuna yhtiöjärjestykseen. Eipä taida olla tarjolla tällaisia ihmeitä.
Tuo on helposti poistettava ongelma, joko sopimus pysäköinninvalvonnasta tai puomilla. Nykyään saa melko edullisesti kauko-ohjattavia puomeja.
Mutta edelleen Katajanokalla on paljon autopaikkoja muihin kantakaupungin osiin verrattuna, kaduillakin molempiin suuntiin ja osin myös vinopysäköinti.
Kantakaupungissa on noin viidesosalle talouksista asukaspaikat kadulla “veronmaksajien piikkiin” (20000 paikkaa), eli jos nyt aloitettaisiin niiden hinnoittelemisesta markkinaehtoisesti tai edes kuluperusteisesti. Jäisi todennäköisesti enemmän paikkoja niille jotka oikeasti tarvitsevat autoa säännöllisesti.
ps. laatikaa se Jätkäsaaren loppuosan kaava niin kuin ehdotit, eli 5000 asukasta lisää ilman lisäautopaikkoja. Tosin kauhea huuto siitä seuraa koska talojen korkeutta pitää lisätä, tämähän on kauhistus ja maanpetokseen verrattava asia, Tallinnan lautalta saattaa joku huomata muutoksen “siluetissa”.
Miksi ne pitää asettaa vastakkain? Eikö edullisinta ole sijoittaa autot pihakansien alle, kuten osassa Helsinkiä on tehty jo kauan sitten?
Ympäristön muutos, jonka olen esim. Töölössä havainnut, mukaanlukien tulevat ratikkapysäkkien vähentämiset sekä entistä runsaampi liikenne niiden Jätkäsaaren 15000 lisäasukkaan myötä Mechelininkadulla, eivät ole olleet omiaan kohottamaan alueen haluttavuutta nyt tai tulevaisuudessa ainakaan omalla kohdallani. Miksi lisäasukkaat tuodaan kaupunkiin lisääntyvien haittojen kera, eikä päinvastoin?
Minun puolestani Jätkäsaareen voisi sijoittaa/kaavoittaa asunnot vaikka 30.000 autottomalle asukkaalle, kunhan siitä eivät muut joutuisi kärsimään. Jätkäsaaren tapauksessa tuo mainitsemasi lisäys (5000) olisikin ehkä parhaiten voitu sinne tehdä, koska se on kuitenkin juuri sellainen liikennesumppu kuin se on. (Katajannokka taitaa olla liikennesumppuna samanlainen, ellei vieläkin pahempi?)
Eiväthän Jätkäsaaren lukuisat asukkaat taida pärjätä tulevaisuudessa muuten kuin julkisen liikenteen varassa. Tuo on jo kartalta (ja ei-loma-ajan aamu- ja iltapäiväruuhkien perusteella) mielestäni nähtävissä. Mitä tehdään, jos joka toinen heistä (15000:sta) keksiikin vähän myöhemmin vaatia autoa tai nopeampia bussi-/ratikkayhteyksiä Jätkäsaareen muiden kaupunginosien asukkaiden matkanteon edelleenkin hidastamisen ja/tai kulkemisen hankaloitumisen kustannuksella?
Runsaslukuisimmat väestön keskittymät kannattaisi tehdä Pasilan suunnalle, mistä on (/mahdollista tehdä) hyvät yhteydet jokaiseen ilmansuuntaan. Eikä “termiittipesiä” pidä rakentaa sellaisiin paikkoihin, mistä pääsee vain yhteen tai kahteen suuntaan. Haitta on pienempi, jos se jakautuu tasaisemmin joka suuntaan.
PS. Satutko tietämään, miten toimii Hiawatha-rata keskilännen talvessa, sen parimetristen lumikinosten keskellä?
Kirjoittaminen ei aina onnistu. Pointti oli siis perustella miksi se varsinainen (juuri/root-)argumentti autoilua vastaan on fyysinen tila per matkaaja. Ei pöly. Ei melu. Ei pakokaasut. Ei pysäköinti — sinänsä. Ei päästöt. Ei yhteisten varojen käyttö.
Myöhemmin olen koettanut kuvata kompromisseja joissa autoliikenne kansoittaa vähäarvoiset kaupunkitilat. Kevyen liikenteen väylät nuolevat ja noudattavat sekä kauneimpia että käytännöllisimpiä mahdollisia reittejä. Tällaisessa (leikki)kaupungissa autoilija ja pyöräilijä harvoin edes näkisivät toisiaan. Autoilija harvoin kiihdyttäisi ja jumittaisi liikennevaloissa jonkun parvekkeen alla.
Terve,
Kiitos kommentista.
Mina vain silla, etta aloin kirjoittaa naita kommentteja sitten, kun nain blobin pitajan kommentoivan Suomen kaavoitus- ja liikennepolitiikkaa tekemieen matkojen pohjalta moniin eri maihin.
Huomasin etta naista kommenteista syntyi pitkia keskusteluketjuja, ainakin minun mielestani mielenkiintoisia. Niihin osallistui monia ihmisia, jotka 0livat asuneet tai olleet tyossa eri maissa.
Voi olla, etta esittamani nakemykset olivat kummallisia ja jotenkin vaaria. Olin kuitenkin nahnyt, etta talla blobilla oli ennenkin esitetty kovia vaitteita ja tylya mielipiteen vaihtoa, usein selvaa provokaatiota.
Mutta olen pahoillani. Hyvaluontoisena ihmisena en halua masentaa ketaan. Todetaan siis, etta ei olisi pitanyt laittaa tallaisia viesteja. Luin aiemmat kommenttini, onhan niissa selvaa hopohopoa joukossa. Voin luvata, etta niita ei enaa tule.
Blogi on silti mielenkiintoinen. En myoskaan tiennyt etta lukijakunta on nain vakiintunut, Siksi en enaa mainitse Brasiliaa ja Resendea, jos viela kirjoitan. Kai ne arvaavat muutenkin.
.
t. \Mikko
Eikö Katajanokan rannan parkkikentille rakennettavien asuntojen kohdalla olisi erinomainen tilaisuus kokeilla autopaikattomia asuntoja? Ei lisäisi ahtaan Katajanokan autokantaa.
Tosin vähintään puolimiljoonakämppiä lienee tulossa ja siten autopaikan hinta 50000 euroa ei hinnassa tunnu.
Samassa liioittelun ja tahallisen väärinymmärryksen hengessä ehdotan, että autopaikkanormin lisäksi on oltava autonormi, ja jokaiseen asuntoon on sisällyttävä auto. Koska vapaa markkinatalous on mahdottomuus, ja jonkun paremmintietävän byrokraatin on päätettävä, ostanko autopaikan samalla kun ostan asunnon, miksi sama ei koskisi autoa?
Koska olemme todenneet, että joillekin autolla ajo on välttämättömyys ja koska on epistä, ette sen joutuu maksamaan itse, eikö voitaisi ehdottaa, että naapurit ovat velvollisia kustantamaan auton taloyhtiössä kaikille, jotka auton haluavat. Se olisi kuitenkin halvempi kuin autopaikka.
Herttoniemenrannassa näkee miten hyvin asia toimii. Koska paikka luolassa tai parkkitalossa maksaa huimat 30 euroa kuussa (kun omakustannushinta olisi lähellä 150 €/kk), hallipaikkoja on koko ajan tyhjinä. Autonomistajat antavat mieluummin peltilehmiensä laiduntaa kadunvarsilla ja rakentamattomille tonteille perustetuilla parkkikentillä, joissa pysäköinti on joko maksutonta tai maksaa vitosen kuussa.
Ilmeisesti on mahdoton ajatus, että jokainen saisi itse valita kulkumuotonsa, ja kaupunkisuunnittelu mahdollistaisi sen tasapuolisesti kaikki ryhmät huomioon ottaen. Nythän tässä demonisoidaan koko ajan autoilijaidiootit, vaikka monilla ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja kulkemiseen.
Osmon malli (fillarilla Katajanokalta Aleksanterinkadulle) vastaa aika hiton pienen porukan tarpeita, koska sen ulkopuolelle jäävät monilapsiset perheet (matkalla päivittäin jättipäiväkotiin hankalan etäisyyden päähän), liikuntarajoitteiset, kesämökin omistajat (koetapa kuljettaa fillarilla kaikki kamat muutaman sadan kilometrin päähän), Itä-Helsingistä Espoossa töissä käyvät ja tuhannet muut, joita kaikkia ei tässä voi edes luetella.
Ei tässä mitään liioittelua tai tahallista väärinymmärrystä tarvita. Yhtiöjärjestyksissä on jo ennestään kaikenlaisia pykäliä, jotka määrittelevät tai rajoittavat osakkaaksi kelpaavia. Onhan niissä esim. ikärajoitteita, mikä jonkun mielestä on varmaan syrjintää mutta silti täysin laillista. Mikä estää määrittelemästä, että taloyhtiö on tarkoitettu jonkun muun erityisryhmän käyttöön?
En oikein ymmärrä tätä koko asiaa ja “kitinää”. Tähän on yksi aivan yksikertainen ratkaisu, veloitetaan katujen asukaspysäköintipaikoista markkinahinta. Sen jälkeen saa luopua ihan vapaasti kaavoituksessa autopaikkanormeista koska niitä rakentuu markkinaehtoisesti se määrä kun kysyntää riittää. Niin kauan kun kaupungin tukemana saa jatkaa kaduilla puoli-ilmaista asukaspysäköintiä joutuvat autottomat tukemaan myös kiinteistöjen omia pysäköintipaikkoja.
Asukaspysäköintipaikan hintaa ollaan kohottamassa lähes euroon /vrk, eli 300 €/vuosi.Tukholmassa liki tonni/vuosi. Se, että autoa kannattaa säilyttää vaikka vuosi kadunvarressa käyttänmättömänä johtaa kadunvarsipaikkojen tehottomaan käyttöön. Katajanokalla 20 % autoista pysyy paikallaan koko talven, mikä on lumen avulla helppo todentaa. [Korjasin lyöntivirheen 3000 € 300 euroksi. Poistin muutaman virheestä huomauttaneen kommentin, mutta en kaikkia)
Pilkkuvirhe? tarkoitat varmaan 300€/vuodessa. Nyt taitaa olla noin 200€/vuodessa.
Maksullisten yksityisten pysäköintialueiden paikat maksavat aivan keskustassa pitkäaikaissopimuksella noin 3000 — 10 000€ / vuodessa, kymppitonnilla tosin saa jo lämpimän hallipaikan täysillä pesupalveluilla ja muilla herkuilla.
Summa lienee 360 e/vuosi eikä 3000 e /vuosi.
Ihna perusteltua.
Luonolliset reunaehdot:
Asukaspysäköintipaikalla olevan auton
1) auton pitää olla rekisterissä
2) autoa pitää käyttää tai ainakin siirtää toiseen paikkaan vähintään kerran kahdesa viikossa
Tarkoitit kai 300 €/vuosi?
Ei kai kadunvarsia sentään pitkäaikaisvarastoiksi ole tarkoitettu? Eikö asia ole jollakin liikennemerkillä tai sellaisen lisäkilvellä hoidettavissa? Entäpä, jos on viikon tai pari matkoilla? … tai liukastuu, kaatuu ja joutuu kuukaudeksi sairaalaan? Hankala juttu!
Käyttöaste on alueen autopaikkojen viidesosalla siis talvikuukausina kertomasi perusteella nähdäkseni kuitenkin maksimissaan, eli täydet 100%. Sen korkeammaksi ei parkkipaikan käytön ‘tehokkuutta’ voine kuitenkaan nostaa (, jos ‘tehokkuus’ = käyttöaste).
Mittaatko tehokkuutta autopaikan (kadunvarsipaikan) käyttäjien vaihtuvuudella? Se on mielestäni eri asia kuin tehokkuus, ellei tehokkuuden määritelmään sisälly myös vaihtuvuus.
Miten oikeastaan pitäisi määritellä kadunvarsipaikkojen tehokas käyttö? Kuuluuko niiden käytön monipuolisuus ja esimerkiksi käyttömahdollisuus lumen kasaamiseen (kevättä tai poiskuljetusta odottamaan) asiaan?
Nämä pysäköintiasiat on syytä ratkaista kaupungissa siten, että kaupungin toiminnan tehokkuus ei kärsi. Jos ihminen asuu riittävän lähellä työpaikkaansa, ei työmatkaan autoa tarvitse. Sitä voi kuitenkin tarvita muuhun liikkumiseen. Harvalla kai on auto, jos ei sitä koskaan käytä. Julkinen liikenne ja fillarit sekä ihmisten erilaiset mieltymykset, työpaikan etäisyys kotoa, alueen työpaikkojen määrä suhteessa asuntojen määrään — kaikki vaihtelevat. Koko talven paikallaan kaduilla seisovat autot toki hankaloittavat kaupungin toimintaa.
Tämä on kuin jonkinlainen erittäin monimutkainen versio vanhasta kunnon liukupalapelistä, jossa on 16 ruutua ja 15 palaa, jotka on saatava ruudukolle haluttuun järjestykseen määräajassa. Vain yksi tyhjä ruutu pelilaudalla hidastaa ja vaikeuttaa tehtävän suoritusta, mutta se on silti mahdollinen (jos pelata osaa!).
Mikäli kaupungissa on liian vähän parkkipaikkoja, vastaisi tuo kai liukupalapelissä sellaista tilannetta, jota kukaan ei osaa enää ratkaista. Silloin peli ‘hyytyy’ eikä sen ratkaisu onnistu. Jotta ‘peli’ sujuu, tarvitaan aina tyhjiä ruutuja! Sama sääntö pätee parkkipaikkoihin.
16 ruudun liukupalapelissä riittää vain yksi tyhjä ruutu, koska vain yksi henkilö siirtelee paloja. Kaupungin pysäköintipolitiikassa sen sijaan autojen siirtelijöitä on valtavan paljon enemmän, jolloin myös tyhjiä tai tyhjäksi jääviä paikkojakin tarvitaan kohtuullisen paljon, tai ainakin riittävästi. Emmehän kai halua kaupungin hyytyvän?
Helsinkiläisellekin tekee hyvää käydä välillä kantakaupunkikuplan ulkopuolella. Toisinaan se saattaa olla jopa välttämätöntä. Sen takia en kannata että kaavoituksella lähdetään keinotekoisesti rajoittamaan auton omistamista yhdelläkään Helsingin alueella.