Alustuspuheenvuoroni kultarantakeskustelujen Länsimaat ja demokratian tila -työryhmässä
Länsimaisen liberaalin demokratian piti olla niin ylivoimainen, että kaikki maat lopulta päätyvät siihen. Viimeaikoina on näyttänyt toiselta, kun Aasian maat, Kiina etunenässä, ovat kehittyneet olennaisesti Eurooppaa rivakammin.
Kiina ei ole voittanut vielä. Maa kopio teknologiaa ja siirtää asukkaita maalta kaupunkeihin. Jossain vaiheessa Kiinankin pitäisi siirtyä kopioijasta kehittäjäksi. Silloin vapaan tiedonvälityksen puutteet voivat tulla ongelmaksi.
Vaikka Kiinalla on ihailtava kysy saada nopeasti aikaan päätöksiä, joita meillä jahkaillaan vuosia, Kiinassakaan ei kaikki toimi. Kiina panostaa suurehkoja summia ympäristönsuojeluun, mutta huonon hallinnon takia tehottomasti. Maan kaupungit ovat saastumisen takia surkeassa kunnossa, mikä on hirveä virhe. Suuri virhe on ollut antaa kaupunkiliikenteen ruuhkautua, vaikka maan ihailemasta Singaporesta olisi voinut kopioida mallin päästää katuverkkoon vain niin paljon autoja kuin sinne mahtuu. Diktatorisesti johdetut maat ovat usein populististen paineiden vankeja.
Jotkut pankit haluaisivat siirtyä Singaporesta Shanghaihin, mutta eivät voi, koska eivät voi toimia ympäristössä, jossa viesti markkinaoperaatiosta tulee perille seuraavana päivänä, jos silloinkaan.
Joka tapauksessa Aasian haaste on todellinen, ja siihen on vastattava – ei muuttumalla aasialaisiksi, kuten Unkarissa on vähän ajateltu, vaan korjaamalla heikkouksiamme.
Vetokratia
Francis Fukuyama, joka ehti jo kirjassaan Historian loppu julkistaa länsimaisen liberaalin demokratian voittajaksi, on sittemmin kehittänyt länsimaiden pysähtyneisyyttä selittävän käsitteen vetokratia kuvaamaan tilannetta, jossa yhteiskunnassa liian monella taholla on tosiasiallinen veto-oikeus.
Termi vetokratia kuvaa hyvin, mitä tapahtui hallitustyöskentelyssä tuhoisin seurauksin viime vaalikaudella, mutta kuvaa se myös koko suomalaisen yhteiskunnan tilannetta.
Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin ja laajennettiin, tuntui oikealta taata kaikille osapuolille jonkin siivu olojen paranemisesta. Kuin lisää jaettavaa ei ole, konsensuksella ei pystytä päättämään enää oikein mistään.
Ongelmaan liittyy palkkajakauman polarisoituminen ja keskiluokan aseman heikkeneminen. Palkkajakauman keskeltä katosi vuosina 1995 – 2008 noin 300 000 työpaikkaa, jotka ovat korvautuneet toisaalta korkeapalkkaisilla ja toisaalta matalapalkkaisilla töillä. Muutos on yleismaailmallinen. Se iskee erityisesti sosialidemokraattien kannattajakuntaan kaikkialla läntisessä Euroopassa. Nyt niiden sekä kannatusta että toimintakykyä nakertavat populistiset puolueet, joihin asemansa pettynyt duunaritaustainen keskiluokka tukeutuu.
Uudenlainen eriarvoisuus työmarkkinoilla vaikeuttaa konsensukseen perustuvaa päätöksentekoa, koska asemaansa menettävät ryhmät ymmärrettävästi eivät ole erityisen konsensushenkisiä. Päätöksiä on kuitenkin tehtävä.
Teesi 1. On palattava konsensuksesta enemmistöpäätöksiin
Uudenlainen eriarvoisuus työmarkkinoilla haastaa myös tapamme tavoitella tasa-arvoista yhteiskuntaa. Se tuottaa nyt rakenteellista työttömyyttä. On järkevämpää hyväksyä palkkaerojen kasvu ja tukea pienipalkkaisia matalapalkkatuen tai pienen perustulon kautta kuin antaa rakenteellisen työttömyyden nousta.
Teesi 2. Pienipalkkaisten asemaa on parannettava
Kustannustehokkaan hyvinvointipolitiikan tavoittelussa voi muutekin vähän vilkuilla Singaporen suuntaan. Tiedän, ettei Singaporea voi pitää demokratiana, mutta se ei tarkoita, etteikö heidän sosiaalipoliittisia innovaatioitaan voisi silti kopioida. Koko Singaporen mallia ei voi kopioida, koska maan menestys perustuu siihen, että se on keskellä köyhiä maita, joiden lainsäädäntö on niin kehittymätöntä, etteivät kansainväliset yritykset uskalla panna toimintojaan niihin. Me emme voi puristaa veroastettamme yhtä alas, koska meillä ei ole terveydenhuollossa käytettävissä halpaa malesialaista työvoimaa.
Juristeria
Valtiotieteilijän silmin päätöksiimme on tällä vuosisadalla alkanut yhä enemmän vaikuttaa juristeria, lainopillinen saivartelu. Ilmaisu varmaankin loukkaa joitakuita, mutta sanon sen silti.
Ennen yhteiskunnallisissa ratkaisuissa pohdittiin lähinnä niiden toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta, nyt sitä, mikä menisi läpi perustuslakivaliokunnasta. Tämä on ikävää.
Juristerian merkitys on kasvanut kaikkialla, myös yritysten välisissä suhteissa. Tämä on osa sitä toiminnan kankeutta, jota aasialaiset eivät halua meiltä kopioida. Olemme kauhistelleet amerikkalaista juristiyhteiskuntaa ja sen tehottomuutta, mutta olemme luisumassa pitkin kaltevaa pintaa samaan tilanteeseen. Tämä tapahtuu pienin, sinänsä ymmärrettävin päätöksen, mutta lopputulos on huono. Kehitys on pysäytettävä.
Teesi 3. Kehitys kohti amerikkalaistyyppistä juristiyhteiskuntaa on pysäytettävä.
Puutun lisäksi juristerian kahteen hankalaan ilmiöön.
Jokseenkin jokaiseen muutokseen liittyy hyvien puolien ohella myös huonoja. Se hyvä, joka muutoksessa menetetään, on huomattavasti vahvemmin suojattu kuin se hyvä, joka muutoksella tavoitellaan. Olemme vuoron perään voittavalla ja häviävällä puolella. Pitkässä juoksussa olemme kaikki häviäjiä, koska niin paljon tavoiteltua hyvää jää saamatta, jos pieni uhanalainen hyvä syrjäyttää suuremman tavoitellun hyvän.
Kaavoituskysymyksissä pitäisi luoda menettely, jossa se, joka muutoksesta hyötyy, korvaisi kohtuulliset menetykset niille, jotka muutoksesta kärsivät.
Teesi 4. Uhattuna olevaa hyvää ja voitettavissa olevaa hyvää on mitattava samalla vaa’alla
Olen erään suomalaisen cleantech -yrityksen hallituksessa. Voitimme urakan Ruotsissa, mutta kilpailija valitti markkinatuomioistuimeen. Markkinatuomioistuimen on annettava päätöksensä kuukauden sisällä. Miksi näin ei voisi olla myös Suomessa? Valituksista aiheutuva haitta pienenisi huomattavasti, jos ratkaisut tulisivat nopeasti. Oikeusturvan kannalta tämä on parempi tie kuin valitusoikeuden karsiminen.
Teesi 5. Tuomioistuinten työtavat on modernisoitava ja ratkaisujen tulee yksinkertaisissa tapauksessa tulla nopeasti.
EU:n päätöksentekokyky
Paul Krugman on pitänyt eurooppalaisia talouspoliitikkoja typeryksinä, jotka ovat ajaneet maanosan lamaan. Tähän on vastattu, ettei Krugman tunne eurooppalaisen päätöksentekojärjestelmän rajoituksia. Niinpä niin. Päätöksentekojärjestelmän puutteet tulevat kalliiksi koko maanosalle ja juuri nyt erittäin kalliiksi Suomelle. Vuoden 2008 jälkeen Suomi on menettänyt varovaisestikin arvioiden yli sata miljardia euroa menetettynä kansantulona. Kiistellä voidaan siitä, mikä osa tästä on kotikutoista ja mikä seurausta EU:n huonosta päätöksentekokyvystä, mutta Krugmanin osoittama ongelma on joka tapauksessa maksanut kymmeniä miljardeja. Tämän rinnalla Kreikalle annetut tuet ovat ropoja.
Juckerin sanoja pahoinpidellen: Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten saisimme sen läpi Saksan perustuslakituomioistuimesta.
Teesi 6. EU:n talouspolitiikkaa koskeva ylikansallinen päätöksenteko on saatava toimimaan.
Kaupungit
Kansainvälisessä lehdistössä toistuu väite, että valtiot ovat menettämässä valtaansa toisaalta ylikansallisille elimille ja toisaalta kaupungeille. Minulla on Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana huomattavasti enemmän valtaa kuin oli kansanedustajana. Kaupungistuminen on aikamme suuri projekti. Kaupunkien rakentaminen vastaa lähes puolesta Suomessa tehtävistä investoinneista. Kaupunkien kuntajako ja kaupunkikuntien hallintorakenteet eivät ole siinä kunnossa, että kehitystä kyettäisiin ohjaamaan optimaalisestii.
Teesi 7. Kaupungistumisen hallinta on otettava politiikan keskiöön
”Kiina etunenässä, ovat kehittyneet olennaisesti….Kiina panostaa suurehkoja summia ympäristönsuojeluun, mutta huonon hallinnon takia tehottomasti.”
Kiina kehittyy kyllä nopeasti, mutta Kiinalaisten tapa ajatella ei pysy mukana. Tavallinen kanssa kiinassa hyvätsyy saasteet koska se on merkki tuotettavuudesta ja tehtäiden toiminnasta. Saasteet vastaavat työpaikkoihin sekä talouskasvua. Hallinto koostuu ihmisistä jotka ajattelevat tällä tavalla. Ainakin tällä hetkellä.
Yksi keskeinen syy juristerian nousuun on EU eu-oikeuksineen. Eli kovin vaikea purkaa, jos ei EU:ta pureta.
Ei hassummat teesit! Aasian haasteeseen on tosiaan vastattava.
Kaupankäynnin pitäisi olla aina sellaista, että siitä hyötyy kumpikin osapuoli, niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Surkeasta laadusta ja/tai turhasta tavarasta ei pidä kuitenkaan maksaa.
Suomi hyötyi Singaporen tapaan elintasokuilusta itärajalla. Rajan toiselta puolelta tuli halpaa työvoimaa ja raaka-ainetta ja vastaavasti idän keskiluokka sai laadukkaita elintarvikeita täältä. Se putki on nyt mennyt kiinni.
Singaporen, Thaimaan, Hongkongin ja Kiinan muiden erityistalousalueiden ym kanssa voi käydä ihan samalla lailla. Valta voi vaihtua noissa idän ihmemaissa tai Pohjois-Korean ”Kimi” voi tosissaan jonain päivänä toteuttaa unelmansa, pommitaa kapitalistinaapurinsa kivikaudelle.
”Olemme kauhistelleet amerikkalaista juristiyhteiskuntaa ja sen tehottomuutta, mutta olemme luisumassa pitkin kaltevaa pintaa samaan tilanteeseen.”
Kauhistelleet tehottomuutta?
Verratkaa vaikka bkt:ta.
Taloudellisen vapauden indeksi 10 vs. 17
BKT, jenkit plussaa, suomi miinustaa: + 2,22% vs. – 1,21%
Jenkkien lama? Mikä lama, 2009 lukuun ottamatta jatkuvaa noususuhdannetta. Ja 2010 oli jo parempi mitä 2008. Vuoden 1990 jälkeen yksi miinusmerkkinen vuosi.
Suomessa miinusmerkkisiä vuosia samalla ajanjaksolla 1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 2000, 2009, 2010, 2012.
Mitenkäs työttömyys? Keskimäärin Jenkeissä puolet meidän työttömyydestä. Taputetaan sille, että Jenkkien nyykähdyksessä päästiin pieneksi hetkeksi niiden yli tällä mittarilla.
Okei, kaikki ei ole Ameriikassa kauniimpaa:
Jenkeissä on enemmän porukkaa maaseudulla. Suomessa 16% asuu maalla, Jenkeissä melkein 19%. Juntteja…
Ja joissakin mennään käsi kädessä:
Koulutus jenkeissä on yhtä pitkä, mutta ne alottaa vuotta aiemmin.
Armeija ottaa suunnilleen saman verran taloudellisia resurseja molemmissa maissa, jenkeissä 3,82% bkt:sta, suomessa on arvioitu luvun olevan noin 4%, jos varusmiesten pakkotyön kustannus lasketaan menoksi.
Julkinen sektori on molemmissa maissa prosentteina mitattuna suunnilleen saman kokoinen.
Maaseudun ja kaupuingin määritelmä ei välttämättä ole sama kaikissa maissa. Onhan Saarijärven Paavokin nykyään cityasukas.
”EU:n talouspolitiikkaa koskeva ylikansallinen päätöksenteko on saatava toimimaan.”
Tämä ei tule koskaan tapahtumaan. Vaikka nykyinen EU:n koneisto on parempi ja demokraattisempi kuin se on koskaan aiemmin ollut, liittovaltio on nyt niin huonossa huudossa, että se ei mene läpi integraation pääarkkitehtien ”myydään liittovaltio vaivihkaa kansalaisille” -metodilla.
Rahaliitto on pakko purkaa. Mieluummin aiemmin kuin myöhemmin, koska jos mitä kärjistyneemmässä tilanteessa rahaliiton romahdus tulee, sitä väistämättömämmin se romauttaa mennessään koko EU:n.
OSn teema: ”Miten vastaamme Aasian haasteeseen?”
Kyllä täytyy nyt nostaa hattua OSn analyysikyvylle ja viisaudelle.
Harvoin saa lukea näin painavaa ja viiltävän syvälle ytimeen käyvää tekstiä:
Hyvä OS!!!!
Omalta vaatimattomalta osaltani koetan kompata seuraavasti:
Perustan kommenttini yli 40-vuotiseen kansainväliseen vientityöhön ja toimintaani suomalaisissa ja ulkomaisissa yrityksissä Suomessa ja muissa maissa.
Voimme vastata Aasian haasteeseen parhaiten seuraavasti:
Käytämme hyväksemme suomalaisten luontaisia ylivoimatekijöitä. Niitä ovat:
1) Kyky vastuuta ottavaan ja kaikkien tiimin jäsenien osaamista hyväksikäyttävään pienryhmätyöskentelyyn.
Tämä ylivoimatekijä näkyy useassa suomalaisessa suuren luokan, monia osaamisalueita ja uusinta tekniikkaa käyttävässä menestystarinassa: Suurien risteilijä-alusten rakentamisessa, Nokian mobiili-puhelimissa, paperikoneen valmistuksessa, Pöyryn metsä-alan suunnittelu/konsulttitoiminnassa, kuparin liekkisulatustekniikassa, Väisälän mittaustekniikassa, Rovion ja Supercellin -peleissä, jne.
Olisikohan se niin, että koskapa Suomessa ei ole ollut suurkaupunkeja, vaan on eletty pienissä metsäkylissä, jolloin nykyisin tärkeät, yhtäältä yksilösuoritukset ja toisaalta pienryhmätyöskentely ovat muodostuneet meille luontaiseksi tavaksi toimia?
2) Rehellisyys ja luotettavuus.
Melkeinpä kaikissa maissa, joissa olen tehnyt töitä, eräs suurimmista ongelmista on se, että projektissa mukana olevat muut tahot eri-asteisesti epärehellisiä; huijaavat, valehtelevat, varastavat, pelaavat kaksilla korteilla, jne. Tällainen on Suomessa harvinaista ja jotenkin erityisen tuomittavaa.
On siten ilmiselvää, että kansainvälisesti harvinaiset rehellisyys ja luotettavuus ovat meille tärkeitä ylivoimatekijöitä, jota voimme käyttää hyväksemme kaikilla aloilla.
Olisikohan se niin, että täällä Suomessa on historiallisesti eletty niin kovissa oloissa, että huijarien geenit ovat jo kauan sitten karsiintuneet pois?
3) Tiedon hyväksikäyttö
Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta suomalaisilla on aina ollut aktiiviset kauppa- ja kulttuuri-yhteydet muihin maihin. Tästä esimerkkinä se, että vuonna 1435 Piikkiössä syntynyt Olavi Maununpaika valittiin Pariisin yliopiston rehtoriksi.
Suomalaiset ovat erityisesti kunnostautuneet koulutuksen alalla, uuden tekniikan soveltamisessa ja kehittämisessä, sekä monenlaisessa insinöörityössä.
Tästä esimerkkeinä mm. edellä mainitut teollisuutemme menestystarinat.
Mielestäni voimme siis parhaiten vastata Aasian haasteeseen käyttämällä juuri edellä mainitsemiani ylivoimatekijöitä.
Seppo Korppoo
Suomalainen insinööri ja vienti-yrittäjä
Väittäisin, että länsimainen laki on tehnyt Singaporesta, Hong Kongista ja Dubaista liike-elämän keskuksia.
Entiset Brittien alusmaiden oikeuslaitokset Hong Kong ja erityisesti Singapore rankataan selvästi esim. Japanin ja Eteläkorean ohitse. Tämän takia yritykset uskaltavat solmia sopimuksia ja perustaa yrityksiä näissä maissa.
Singaporessa ja Hong Kongissa oikeus vedota tuomioista Brittiläiseen tuomioistuimeen (Privy Council Lontoossa) lakkautettiin vasta 90-luvulla. Viime aikoina on tullut vähän epäilyksiä oikeuden riippumattomuuden rakoilemisesta ja oikeuden politisoitumisesta poliittisesti arkaluontoisissa asioissa. Voi olla että se vaikuttaa lopulta näiden alueiden asemaan.
Entä miten Dubai sai houkuteltua länsimaisia yrityksiä kaupunkiin? Dubaihin luotiin pieni alue, Dubai International Financial Centre (DIFC). Sinne tuotiin Englantilainen common law. Tuomarit tulevat pääosin Englannista, Singaporesta ja Hong Kongista.
Muuten olen varsin samaa mieltä, mutta Kiina on jo siirtynyt innovoijaksi. Meidän julkisuudessa näkemämme kuva Kiinasta on luokkaa kolme vuotta jäljessä todellisuudesta. Mm. Kiinan aurinkoenergian panostukset ovat melkoinen valttikortti.
Parhaat kännykät alkavat nyt tulla Kiinalaisilta brändeiltä jotka ovat aloittameet länsimaiden valloituksensa. Ei tämä Applen asemaa vielä uhkaa, mutta Samsungin asema kännykkäkaupassa vaihtuu kohta Oppo:on.
Innovatiivisimmat startupit kaikkialta maailmasta muuttavat nyt Shenzheniin kehittämään tuotteensa. Se muutos jossa Kiinasta on tullut Innovaatioveturi on jo tapahtunut. Me emme vaan täällä saakka ole sitä vielä huomanneet.
Jatkaisin vielä noista suomalaisten ylivoimatekijöistä.
Niihin pitää vielä lisätä johtajuus, jonka perään on viime aikoina haikailtu.
Kriisitilanteissa, jollaisessa Suomi nyt on, kaivataan sellaista johtajuutta, jonka avulla päästään kriisistä ulos.
Kokemukseni mukaan tällaista johtajuutta Suomesta löytyykin runsain mitoin.
Suomalainen johtajuus on hyvin omintakeista ja tehokasta.
Mielestäni sen on parhaiten kuvannut Väino Linna, Tuntemattoman sotilaan vänrikki Vilho Koskelassa.
Koskela on hämäläinen vaitelias kansanmies, joka tuntee kuuluvansa enemmänkin miehistön, kuin upseerien joukkoon.
Wikipediasta: “Linna kuvaa Koskelan ihanteellisena johtajana. Siksi Koskelasta on jäänyt suomalaiseen kulttuuriin käsitys esimerkillisenä johtajana. Elämään on jäänyt muun muassa Koskelan tokaisu: ”Asialliset hommat suoritetaan. Muuten ollaan kuin Ellun kanat.” Koskelalla on kirjassa hyvin vähän repliikkejä, mutta hän on tästä huolimatta miltei joka hetki läsnä, miestensä parissa. Koskela johtaa joukkoaan siten, että hänen miehensä tuntevat tekevänsä asian vapaaehtoisesti. Hän ei puutu toisten tekemisiin eikä häntä itseään tarvitse auttaa, sillä hän selviytyy kaikista saamistaan tehtävistä. Yhdessä Rokan kanssa hän tekee vain sen, mistä on hyötyä. Reilu ja järkevä Koskela muuttuu kuitenkin humaltuessaan aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi.”
Suomen historiasta löytyy useitakin merkittäviä johtajia, mutta haluaisin tässä nostaa esiin yhden, melkeimpä kokonaan tuntemattomaksi jääneen suomalaisen johtajan.
Hän on varangi-prinssi Rurik, joka vuonna 862 perusti veljiensä kanssa nykyisen Venäjän alueelle, Novgorodin lähelle Rurikin dynastian.
Varangit olivat Baltian suomalaisia, jotka kantoivat Y-kromosomin mutaatiota N1C1. Tämä mutaatio on 60%lla nykysuomalaisista miehistä.
Rurikin dynastia laajensi hallitsemaansa aluetta myöhemmin Kieviin, jonne perustivat Venäjän valtion, joka laajeni edelleen Moskovaan.
Rurikin dynastia hallitsi Venäjää aina vuoteen 1598 asti, jolloin sen viimeinen Tsaari Feodor kuoli.
Kyllä noissa varangeissa on täytynyt olla vahvaa johtaja-ainesta, kun ovat pystyneet hallitsemaan Venäjää 736 vuoden ajan!
Kiinnostava kysymys: Mikähän mutantti tuo Putin mahtaakaan olla?
Seppo Korppoo, mutantti N1C1
Osmo, tässä globaalisessa mietinnössäsi asiat ovat heittäneet kuperkeikkaa.
Esim. Afrikassa asuu n. 1,2 mrd asukasta ja valtaosa heistä haluaa muuttaa ns. länsimaihin.
Oikea taloudellinen myllerrellys on alkamassa vasta kansainvaellusten kautta.
Kiinassa on useita erityistalousalueita (Special Economic Zones), esim. Shenzhen, jossa pelkästään on yli 10 miljoonaa asukasta. Noissa on siis muuta Kiinaa vapaammat lait ja länsimainen elintaso, jos ei jo korkeampikin.
Kiina ilmeisesti vastaa tuollaiseen länsimaista vapautta vaativaan tuotekehitykseen luomalla tuollaisia tavalla tai toisella etuoikeutettujen kuplia.
Toisaalta aito luovuus syntyy usein tarpeesta, puutteesta ja niukkuudesta. Norjalla menee taloudellisesti hyvin, mutta nuoriso on ilmeisesti laiskaa ja syrjäytyy herkästi. Samaa ongelmaa kuin Saudeillakin, rahaa tulee joten palkataan tekijät muualta.
Itä-Eurooppalaisten (EU) työkavereideni kotimaissa taas ei paljoa työttömyyskorvauksia tunneta. On pakko yrittää tai tehdä jotain.
Suomi on nyt jossain Norjan ja Itä-Euroopan välimaastossa. Uskon että Suomi tarvitsee sekä lahjakkaita yrittäjiä, joilla on henkisiä ja taloudellisia resursseja toimia rikkaiden länsimaiden ja Aasian kanssa, toisaalta tavallinen kansa ei voi minusta enää olettaa, että valtio maksaa ja takaa saman elintason kaikille.
Yhteiskunta siis polarisoituu väkisinkin. Ja sitä myös tarvitaan. Ja jotta Suomessa voidaan ylipäätään tuottaa mitään, nyt olisi viimeisiä aikoja alkaa investoimaan älykkääseen automaatioon. Suomi on jäänyt jälkeen siitä kehityksestä joka maailmalla on menossa.
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/metalli/2014-11-24/Suomi-on-pahasti-j%C3%A4ljess%C3%A4-teollisuuden-robottitiheydess%C3%A4-3257333.html
Kiinan rivakan kehityksen vertaaminen länsieurooppalaisten maiden kehitykseen on sama kuin vertaisi pullean 10-vuotiaan ja 25-vuotiaan triathlonistin kuntotestien tuloksien kehittymistä kviiden vuoden aikavälillä.
Lähtöpisteet ovat täysin erilaiset. Tietenkin Kiina kehittyy nopeammin, sillä kyse on teollistuvasta kehitysmaasta. Olisi sulaa hulluutta käyttää tätä mallina länsimaiselle politiikalle.
”Teesi 5. Tuomioistuinten työtavat on modernisoitava ja ratkaisujen tulee yksinkertaisissa tapauksessa tulla nopeasti.”
Markkinatuomioistuimesta en osaa sanoa mitään, mutta hallinto-oikeuteen enimmäiskäsittelyajat eivät vain sovi. Sitten pitää määritellä, mikä on yksinkertainen tapaus. Esimerkiksi ympäristölupiin ja kaavoihin on esitetty enimmäiskäsittelyaikaa. Samalla kuitenkin laissa vaaditaan, että kaavan tai luvan on perustuttava riittäviin selvityksiin. Samoin on pidettävä sekin vaihtoehto auki, että kaava tai lupa hylätään. Jos ympäristöluville tai kaavoille asetetaan enimmäiskäsittelyaika muutoksenhaussa ja se ylitetään, eikä asiaa saada selvitetyksi, niin sitten luparatkaisu on oltava hylkäävä.
Miten voidfaan käsitellä kaavavalitusta vuosi vasin todetakseen, ettei valittajalla ollut valitusoikeutta. Voisiko vaikka aloittaa siitä päästä?
Meidän on hyvin vaikea ymmärtää aasialaista ajattelua.
Suomessa on vain 5,3 miljoonaa asukasta ja Kiinassa 1 3 miljardia
Länsimainen demokratia ei sovellu sellaisen maan hallitsemiseen, kansa on aivan liian hajanainen siihen.
Ei mikään keskitetty hallinto kykene hallitsemaan kuinjollain yleisellä tasolla esim ulkopolitiikkaa ja allokoimaan resursseja muutamalle tärkeällä sektorille esim armeija ja avaruusteknologia
Niinpä länsimaista demokrataa tuskin voidaan soveltaa Kiinaan , on keksittävä jotain uutta, jossa alueet voivat päättää lähes kaikesta.
Se taas voi hajottaa valtion, mutta tuskinpa siitä vahinkoakaan on.
Sama uhka väijyy USA ta, joka kasvaa nopeasti ja ristiriidat eri osien välillä kasvavat koko ajan
Valtioiden hajoaminen on yksi kehityspolitiikan, toinen on luokkasodat
Kun hyvä keskittyy vain pienelle joukolle 1%/10% niin sellaiset yhteiskunnat ovat aina sortuneet.
Meilläkin tuo pieni eliitti pyrkii lisäämään köyhien kontrollia.
Sossulla, työkkärillä ja Suola on paljon yhteistä toimintaa esim 90-luvun laman aikaan pelättiin levottomuuttomuuksia ja niinpä sossu/työkkärillä seuloivat Supolle potentiaaliset kapinoitsijat. He olivat usein työttömien yhdistysten johdossa ja niinpä SDP organisoi järjestökaappauksen ja työttömien yhdistykset miehitettiin luottosossuilla.
Työttömyskorvausten ja sosiaalitukien leikkaus vahvistaa kapinaliikettä ja edessä ovat levottomat ajat
Yhteiskunnan polarisoituminen ja tuloerojen kasvu tuntuu väistämättömältä. Oikeiston viesti on, että jos tämä maa haluaa ylipäätään selvitä talouden rakennemuutoksesta, tuloerojen kasvua on tervehdittävä ilolla.
Ja kyllähän sen kadunmieskin ymmärtää, että suomalainen kaupan kassa ei tuota kolminkertaisesti virolaiseen verrattuna, vaikka tienaa sen verran enemmän.
Ainut toivomme on supertuottavissa yksilöissä, jotka myyvät jotain supertuottavaa ulkomaille – ja siksi meidän on rukattava talouttamme sellaiseksi, että näitä runsaudensarvia syntyisi tähän maahan.
Kun lentokorkeutta vähän nostaa, tämä ajattelu tuntuu yksinomaan vasemmistopolitiikan epäonnistumiselta. Ei kai ole mitään järkeä vastata Aasian haasteeseen kovalla oikeistolaisella politiikalla ja rusentaa samalla se tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, joka on ollut koko tämän valtion ainoa rehellinen ylpeydenaihe? Poliitikoiden täytyy pystyä parempaan.
Olen lukenut, että Kiinaa on luonnehdittu maailman meritokratsimmaksi maaksi. Länsimaissa voi edetä päättjäksi tai johtajaksi pelkän ulkonäön avulla. Kiinassa tarvitsee myös kykyjä, muistaakseni jokainen Kiinan ministeri on väitellyt.
Länsimaissa voitaisiin vaikka aloittaa siitä, että valittaisiin mekin johtajiksi meritoituneita henkiläitö, esimerkiksi matematiikan tohtoreita laulujen sanoittajien sijaan. Vähemmän Stubbeja ja Sinnemäkiä, enemmän PAloheimoja, Enqvistejä jne.
Autoritaarinen hallinto voi toimia hyvin, jos päättäjiksi valitaan fiksuja. Jos taas tomppeleja Venäjän tapaan, niin silloin se ei toimi.
”Amerikkalaisena vasemmistolaisena” Krugman pyrki poliittiseen keskiöön Obaman tullessa presidentiksi, mutta ei päässyt. Sen jälkeen hän tarjosi Euroopalle idioottimaista (so. liian yksinkertainen) keynesiläisyyttä, joka oli hylätty kansantaloustieteessä jo 70 -luvulla. Ongelmana on, että eurooppalaiset poliitikot käyttävät Krugmania lyömäaseena: jos olisimme tehneet toisin, niin yltäkylläisyydellä ei olisi rajaa, siis velkaantumalla autuutta kaikille.
Eurooppa köyhtyy globaalissa kilpailussa ja se tulee näkymään myös kuopiolaisen pitsanpaistajan tilipussissa. Entä millä vaihtosuhteella lääkärin kannattaa palkata maalari kesämökkiä varten? Mitä nopeammin Suomi saadaan tasapainoon, sen parempi. Tuleva hyvinvointivaltio syntyy siten, että ensin puretaan ja sitten rakennetaan.
Itse asiassa läntinen Eurooppa on ratkaissut työttömyysongelman jakamalla työtä ja tukemalla osa-aikatyötä.
Niinpä tehtyjen työtuntien määrä per työllisten on huomattavasti alempi kuin Suomessa niissä maissa ,joissa työttömyys on alhainen ja työllisyysaste korkea.
Suomessa tätä tuettua leppoistamista vastustetaan ankarasti ja pyritään maksimoimaan elintasoerot leikkaamalla sosiaaliturvaa ja keventämllä työssäkäyvien verotusta.
Työajan pidennyskin luo vain lisätyöttömyyttä. Raportista on tahallaan jätetty pois työllisyysarvio,mutta tuloksen voi arvioida sillä perusteella, että kasvua ja työpaikkoja syntyy viiveellä eli vuosien kuluttua.
Sitä ennen on vähennettävä työvoimaa n 150000.
Tämä jättää n 650000 köyhien ja syrjäytettyjen joukon, jonka radikalisoitumiseen yritetään vastata väkivallalla
Suomi ei ainakaan kykene vastaamaan mitenkään.
Äänekosken sellutehtaan modernisointiakaan ei kyetty tekemään ilman 300 miljoonan EU tukiasia ja 400 miljoonan Finnveran lainantakausta.
Siltarumppupolitiikkaa ja veden kantamista kaivoon parhaimmillaan.
Kuinka monta vastaavanlaista takausta Finnvera kykenee ottamaan? Kaksi? Kolme?
Olisiko tuo 400 miljoonan takaus kuitenkin kannattanut jakaa vaikka neljälle sadalle start upille?
Ei tietenkään. Suomi tuottaa sellua ja ostaa venäläistä ydinvoimaa. Myydään ystävälle voita ja ostetaan ystävältä leipää, vai miten se nyt olikaan?
Suomi on tilassa, jossa suuryritykset voivat kiristää Suomen valtiota osallistumaan kaikkiin investointeihin.
Riskit veronmaksajille ja mahdolliset voitot omistajille. Reilu peli.
Julkinen talous voi kyllä osallistua talouden piristämiseen, mutta vain ja ainoastaan siten, että julkinen talous tilaa yksityiseltä tuottajalta jotain.
Suomen toivo ei ole yksilöissä, vaan joustavissa ja vapaissa tiimeissä, joita ei kahlita ja lannisteta. Nokia syntyi sellaisten avulla. Ja tuhoutui kieltämiseen ja mikromanagerointiin.
Olen itse kokenut ja nähnyt konsulttina sen, sekä kuullut muilta, kuinka hyvin monessa Suomalaisessa yrityksessä johdetaan edelleen pelolla ja lannistetaan innokkaita ihmisiä, kun pelätään oman aseman puolesta. Puhumattakaan julkisesta sektorista.
”Miten voidfaan käsitellä kaavavalitusta vuosi vasin todetakseen, ettei valittajalla ollut valitusoikeutta. Voisiko vaikka aloittaa siitä päästä?”
Kaavasta saa valittaa jokainen kyseisessä kunnassa kirjoilla oleva, joten äärimmäisen harvoin koko asiaa joudutaan edes miettimään. Ehkä lähinnä siinä tapauksessa, jos joku viereisen kunnan asukas väittää olevansa kaavan vaikutusalueella. Sanoisin, että hyvin harvassa ovat tuollaiset tapaukset.
Jos sen sijaan kysymys on vaikka rakentamisluvasta, niin siitä ei saa jokainen kunnan asukas valittaa, jolloin joudutaan ratkaisemaan ensin kysymys siitä, liittyykö se naapurin rakentaminen jotenkin valittajan oikeuksiin.
Jos sen rakennuslupaa koskevan valituksen kanssa tulee tulkinnanvaraisempi tilanne, niin kyllähän se sitten kestää, mikäli hallinto-oikeus hylkää valituksen valitusoikeuden puuttumisen perusteella, korkein hallinto-oikeus toteaa, että valituslupa olisi pitänyt myöntää ja asia palautetaan takaisin hallinto-oikeudelle pääasiaratkaisun tekemiseksi.
Usa on harjoittanut valtavaa velkaelvytystä ja sitä pidetään nyt esimerkkinä toipumisesta lamasta se toisin pyyhkäisi 10 miljoonaa ulos yhteiskunnasta,mutta USA ssa riittää kansaa uhratttavaksi.
Euroopan näkökulmasta II maailmansodan kaltainen katastrofi olisi tarpeellinen. Työttömät joutuisivat tykinruuaksi ja jälleenrakennus työllistäisi 3-4 sukupolvea
unohdit että Krugmanin lisäksi kuuluu aina siteerata Pikettyä, jotta pysymme suvaitsevaiston ahtaassa mielipidekäytäyvässä.
Ongelma on siinä, että tuo vastaava asia on nähtävissä täällä lähes kaikkialla. Ei täällä kansakunta yksin halpahallien kassoina (tahi pelkkinä perunankuorijoina tai käpyjenkeräilijöinä!) toisiaan elätä.
Täällä pitää satsata oppimiseen, osaamiseen ja osaamisen hyödyntämiseen. Niin, ja jatkuvaan kehittämiseen/ parantamiseen. Jos tuon viimeisen asian unohtaa, voi käydä kuin Nokialle! (…, kun muut menivät ohi.) Markkinoiden ymmärtämistä tulee lisätä, samoin kuin myös taitoa ja osaamista silläkin alalla.
On siis tehtävä kovemmin töitä (kuin muut), mutta (huom!) järkevällä tavalla. On osattava pelata tiimeinä ja joukkueina, ja ajateltava myös koko maan etua. Tulosta tuottavasta työnteosta tulee palkita työn vaativuuden ja tulosten mukaan. Opiskeluun ja työntekoon tulee siis kannustaa …
Hyvää päivää Kekkosslovakian kansalaiset!
Lehmän henkäys menneisyydestä hellii meitä ilo uutisilla!
Uljaat johtajamme ovat päättäneet sijoittaa 112 miljoonaa euroa valtion nikkelikaivosyhtiö Oy Ab:n Talvivaaran kaivokseen, joka tuottaa tappiota 11 miljoonaa euroa joka ikinen kuukausi. Tällä ihanalla aluepoliittisella kaivoksella ei ole lainkaan tuloja. Onneksi Kekkosslovakialla on varaa ylläpitää valtion nikkelikaivosta.
Eikä siinä vielä kaikki! Juuri saamamme tiedon mukaan kansanedustajat aikovat ehdottaa valtion lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen virkojen pakkosiirtämistä pääkaupungista kalakukkokaupunkiin. Rautaisin kalterein varustettuja muuttoautoja on jo nähty Helsingin liepeillä.
Lopuksi vielä kuvia presidentistämme ja ystävävaltiomme Putistanin presidentin suuteloinnista ystävällismielisessä tapaamisessa, jossa sovittiin uusista ystävyyshankkeista ystävien kesken!
Ihan puolivakavasti ottaen: panostakaa koulutukseen, perustutkimukseen ja startup-yrityksiin.
Uusi hallitus tosin leikkaa jokaisesta näistä ehdottamastani tärkeistä asioista.
Löytyykö Suomelle perustutkimuksesta runsauden sarvi?
Ehkä silloin, jos tutkijamme löytäisivät jotain todella mullistavaa, kykenisivät pitämään sen riittävän pitkään salassa, ja rakentaisivat koko tarvittavan ketjun riittävästi testatuista ja parannelluista sovelluksista, aina tuotantoon ja markkinointiin asti. Onko tuollaiseen kyennyt aiemmin kukaan? Uskooko kukaan, että tuo olisi edes mahdollista?
Stockmannillakin jo näköjään todettiin, että Suomessa ei kannata myydä kirjoja. Se on mielestäni aika masentavaa. Toivottavasti saivat edes hyvän hinnan. Tarvitsevatko suomalaiset enemmän kosmetiikkaa kuin kirjoja?
Mikä tätä maata vaivaa?
Pitääkö telakoiden, jotka joku VTT:n viskaali 80-90-lukujen vaihteessa leimasi auringonlaskun alaksi, näyttää jälleen mallia ja auttaa osaltaan nostamaan Suomi suosta?
Pelkkä perustutkimus ei mielestäni mitenkään riitä. Pitää myös osata soveltaa tieteen saavutuksia käytäntöön ja kyetä tuottaa jotakin sellaista, mitä muut eivät heti edes opi suunnittelemaan, saati tekemään (jatkossakaan meitä paremmin). Tästä meidän on pidettävä yhdessä huolta!
Hahaha! Hauska vitsi.
Tommi Uschanov
Ei työpaiukkojen lkm ole vakio. Eli ei Suomen työttömyysaste laskidi jenkkiläisellä tuomiokäyrtännöllä eilä jenkkien työttömyys kasvaisi yksi yhteen, jos käytäntöä muutettaisiin järkevämpään suuntaan. Vaikka vangit tuskin ovat parasta a-ryhmää.
Miksi vasemmalla työpaikkojen lkm oletetaan aina vakioksi?
Jos aloitettaisiin siitä. että eduskunta säätää lain, jolla valitukset ja niiden käsittelyajat saadaan minimoitua. Kuten varmasti tiedät, lain säätäminen kestää minimissään kolme päivää ja perjantain presidentin esittelyn. Jostain syystä lakien säätäminen (paitsi autoveron ja polttoaineveron kohdalla) kestää kuukausi- tai vuositolkulla. Valiokunnat saavat kuulla asiantuntijoita, pakkoa ei ole, valiokunta sen päätöksen tekee lain eteenpäinviemiseksi. Lakeja säädetään vuosittain satoja ja jostain kumman syystä joitain lakeja halutaan viivästyttää, vaikka mahdollisuus nopeaan säätämiseen on aina olemassa. Sote-uudistus voisi aivan hyvin olla jo voimassa.
Se miten vastaamme Aasian haasteeseen: lisää maahanmuuttoa sieltä tänne. Aasialaisilla on aivan toisenlainen työetikkaa. Meillä on toimiva oikeusvaltio ja muut instituutiot.
Tämä oli kyllä harmillista – ainakin itsellä melkein kaikki syyt käydä Tampereen Stockmannilla ovat uhattuna – paras kirjakauppa ja kiinnostava tietotekniikkaosasto (vaikka ei tietenkään halvin) – aina sitä jotain tuli kuitenkin ostettua.
En tiedä onko tämä sitten jotain makua siitä että kaupunkien merkitys on muuttumassa – aiemmin ne olivat paikkoja joihin tultiin tekemään kauppaa, nyt ne ovat käymässä liian kalliiksi päivittäistavarakaupalle ja keskustat liian hankaliksi tavoittaa autoilla.
Kaupunkien merkitys on muuttunut aika monella tavalla, esim. aiemmin jotain viranomaispalveluita sai vain kaupungeista, nyt asiat voi hoitaa netin kautta yhä useammassa tapauksessa – ne mahdollisuudet mitä Suomella ovat eivät onneksi ole kiinni siitä kuinka isoja kaupunkeja täällä on, sillä sen taistelun me olemme jo hävinnet Aasialle.
En usko että pystymme muuttumaan Aasiaksi, vaan Suomen pitää vain löytää ne omat vahvuutensa – täällä on paljon hyviä asioita, kyse on lopulta aika pienistä jutuista.
Laiska kansa on menettänyt Apilan luottamuksen: kansa on siis hajotettava ja uusi valittava?
Oletko muuten miettinyt, mistä ne instituutiot oikein kumpuavat? Singaporen (kiinalainen eliitti, monimuotoinen väestö) pohjalla ovat britti-imperiumin oikeus- ja talousjärjestelmät, mutta se muistuttaa enää lähinnä brittiläistä sisäoppilaitosta keppirangaistuksineen.
Singapore on äärimmäisen siisti paikka (vaikkakin valtava dysgeeninen kuolemanloukku kuten muutkin suurkaupungit), mutta en usko, että suomalaiset mukisematta alistuisivat sellaiseen yhteiskuntaan.
Singaporessa elinajan odote on korkeampi kuin Suomessa
”Singaporessa elinajan odote on korkeampi kuin Suomessa”
Ja siltikään suomalaiset tuskin mukisematta tuollaiseen alistuisivat. Tai siis mistäs minä muista tiedän, mutta itse ainakin kieltäytyisin täysin ja kertakaikkiaan mokomassa kuri- ja pakkoyhteiskunnassa elämästä.
Tarkoitinkin syntyvyyttä. Yksilön kuolema ei ole sosiologisesti tai antropologisesti katsoen iso juttu, sukupuutto on.
Tämänviikkoisen, kansalaisia paljon puhuttaneen tuomion (käräjäoikeudessa), tai siis siitä tiedotusvälineissä kerrotun, perusteella en ole (toistaiseksi) enää täysin varma tuosta oikeusvaltionkaan toimivuudesta maassamme, vaikka muut instituutiot (joten kuten) toimisivatkin.
– – –
Instituutiot rapautuvat (kuten talot tai lähiöt!) ajan mittaan, jos niiden annetaan rapautua, ja varsinkin silloin, jos joku (tai jokin joukko) pyrkii niitä määrätietoisesti rapauttamaan, ja siinä puuhassa liian monen tahon välinpitämättömyyden (, kiireen, huomion muualle kiinnittymisen, tai jopa harhautuksen) vallitessa onnistuu. Osa instituutioista vaatisi melkeinpä jatkuvaa huolenpitoa, kun niitä rapauttaviakin tekijöitä on havaittavissa, kaiken aikaa tai toistuvasti.