Jäähyväiset eduskunnalle (4) Hallituksen työskentely ja avustajien rooli

Jatkan keskustelua kir­jas­tani. Tämä oli het­ken tauol­la, kun piti ruo­tia hal­li­tu­so­hjel­maa.

Viimeisen 15 vuo­den aikana min­is­te­rien avus­ta­jien ja val­tiosi­h­tee­rien määrä jo merk­i­tys hal­li­tuk­sen työesken­telyssä on kas­vanut val­tavasti. Tämä ei ole pelkästään ongelmatonta.

 Parhaim­mil­laan poli­it­tiset avus­ta­jat niin eduskun­nas­sa kuin hal­li­tuk­ses­sakin paran­ta­vat päätök­sen­teon laat­ua huo­mat­tavasti.  .  .  . Val­it­se­mal­la palkatun henkilökun­nan taitavasti puolueet ja eduskun­taryh­mät pystyvät paran­ta­maan koko joukkueen­sa osaamista ja suori­tuskykyä melkois­es­ti. Jos pidämme kansan­val­taa arvokkaana mut­ta toivomme myös hyvää ja osaavaa hallintoa maallemme, on syytä hyväksyä se lop­ul­ta aika pieni rahamäärä, jota puoluei­den avus­ta­jakun­ta merk­it­see. Kun­han avus­ta­jakun­ta val­i­taan hyvin.

Kun kansane­dus­ta­jat val­it­see kansa ilman perus­teel­lista tutus­tu­mista ehdokkaisi­in, mut­ta avus­ta­jat val­i­taan suures­ta hak­i­jamäärästä henkilöko­htaisen tun­temisen tai haas­tat­telu­jen perus­teel­la, käy hel­posti niin, että avus­ta­jat ovat kansane­dus­ta­jia ja min­is­tere­itä pätevämpiä.

 

Min­is­te­rien eri­ty­isavus­ta­jien määrän kasvu ei ole yksi­ selit­teis­es­ti tehostanut ja paran­tanut val­tioneu­vos­ton toim­intaa. Päätök­sen­teko on ajoit­tain puuroutunut, vas­ tuusuh­teet ovat hämär­tyneet, virkamies­valmis­telua on sivu­utet­tu huonoin seu­rauksin, ja eri­ty­isavus­ta­jien taus­tat ovat herät­täneet kysymyk­siä jääviydestä.

 

Olen ollut yllät­tynyt huo­mates­sani, että nyky­isin hal­li­tuk­sen sisäisiä neu­vot­telu­ja käy­dään eri­ty­isavus­ta­jien kesken. Min­is­ter­i­ta­paami­sis­sa min­is­tere­itä sijais­taa val­tiosi­h­teeri tai poli­it­ti­nen avustaja.

Avus­ta­jille on siir­tynyt paljon val­taa, jos he käyvät aito­ja neu­vot­telu­ja, jois­sa osa­ puo­lil­la on oikeus tehdä myön­ny­tyk­siä puolueen­sa ja min­is­terin­sä puoles­ta. Jos asavus­ta­jat voivat vain papukai­janomais­es­ti tois­taa päämiehen­sä kan­nan, päätöksen­ teko hidas­tuu pahasti, sil­lä mikä neu­vot­telu sesel­lainen on, jos­sa kukaan ei saa tin­kiä kan­nois­taan. Kun­tau­ud­is­tus ja sote jumi­u­tu­i­v­at kuulem­ma osaltaan myös sik­si, että kok­ouk­sis­sa istu­vat sijais­ta­ja teivät voineet sopia mistään.

 

Eivät min­is­ter­it oman osaamisen­sa varas­sa olleet sil­loinkaan, kun ei vielä ollut täl­laisia poli­it­tis­ten avus­ta jien armei­joi­ta. Min­is­terin tuke­na oli­vat oman puolueen poli­it­tiset virkamiehet, joi­hin min­is­ter­il­lä oli paljon luot­ta­muk­sel­lisem­mat välit kuin mui­hin virkamiehi­in. Ei tämäkään jär­jestelmä mitenkään hal­vak­si tul­lut, kos­ka min­is­ter­iöis­sä oli taval­laan kaksinker­tainen tai jopa kolminker­tainen miehitys.…Kerrotaan, että vielä 1980­luvulla STM:n virkamiehillä oli maanan­ta­iaa­muisin poli­it­tiset ryhmäkokoukset.

Avus­ta­jien taus­taan liit­tyy paha jääviysongel­ma. Huo­mat­ta­va osa heistä on lainas­sa etu­jär­jestöistä tai muista lob­bausjär­jestöistä. On aika vaikea toimia pysyvää työ­nan­ta­jaansa vas­taan hal­li­tus­poli­ti­ikas­sa, kun joutuu kuitenkin palaa­maan takaisin nuhdeltavaksi.

Ammat­ti­jär­jestöis­sä koulute­tut ovat eri­tyisen taitavia neli­raa­ja­jar­ru­tuk­ses­sa. Se näkyi hal­li­tuk­sen toimin­nan hal­vaan­tu­mise­na. Min­is­ter­itkin osaa­vat tämän taidon. Paras var­maankin oli Krista Kiuru.

Ongel­mana tässä on, että lob­bausjär­jestöt ovat päässeet suo­raan val­lan ytimeen. Se näkyi esimerkik­si yri­tyk­senä antaa kaikille sivu­tu­lon­sa tai jopa pää­tu­lon­sa yhtiöit­täneille lupa mak­saa sivu­tu­lon­sa pääo­mat­u­lona verotet­tuina, mikä olisi alen­tanut esimerkik­si min­un vero­jani kymmenel­lä prosenttiyksiköllä.

Ruot­sis­sa oppo­si­ti­ol­la on käytet­täv­inään saman­laiset poli­it­tiset avus­ta­jat kuin hal­li­tuk­sel­lakin. Tässä on hyvänä puole­na se, että voi syn­tyä poli­it­tis­ten avus­ta­jien ammat­tikun­ta, eikä avus­ta­jia tarvitse aliana etu­jär­jestöistä. Joitakin täl­laisia avus­ta­ja-ammat­ti­laisia puolueil­la on jo nyt. He ovat avus­ta­jakun­nan parhaimmistoa.

 

16 vastausta artikkeliin “Jäähyväiset eduskunnalle (4) Hallituksen työskentely ja avustajien rooli”

  1. Uuden “teuras­ta­ja­hal­li­tuk­sen” neu­vot­teluis­sa elinkei­noelämäl­lä oli vah­va edustus:

    -Kak­si per­heyri­tys­ten liiton pj:tä enti­nen ja nykyinen=Vanhanen ja Berner.

    -Kak­si Valion maitoti­lal­lista laa­ti­mas­sa Lex Valio­ta joka paran­taa fir­man ase­maa mui­hin nähden.

    -EK:n apupuolue eli Kokoomus vah­vana tek­i­jänä jne…

    Oli hal­li­tus mikä tahansa, aina on lobbareita.

  2. Kuulisin mielel­läni myös kom­ment­te­ja tämän­hetkises­tä suun­tauk­ses­ta, jos­sa poli­it­tiset avus­ta­jat kuten myös osa poli­itikoista siir­tyy viestin­tä- ja main­os­fir­mo­jen palveluk­seen. Vaikut­tamisvi­estin­tä ulkois­te­taan. Osa avus­ta­jista taas palk­i­taan min­is­teri­pos­til­la ilman minkään­laista osaamista ko. hallinnonaloilta. 

    Maail­ma on mon­imutkainen ja jatku­vas­sa muu­tok­ses­sa, mikä todel­lakin aset­taa haasteensa.

    Käsit­tääk­seni on huu­ta­va pula poli­it­tis­ten avus­ta­jien todel­lis­es­ta ammat­tikun­nas­ta, jos­sa on osaamista. Tarvi­taan asiantun­ti­joi­ta ja korkeata­soista sek­toritutkimus­ta ja virkamieskuntaa. 

    Itsel­leni on kyl­lä yhä arvoitus, miten uusi hal­li­tus oikein aikoo rak­en­taa uud­is­tu­vaa, välit­tävää ja tur­val­lista yhteiskun­taa, jos­sa jokainen voi kokea ole­vansa tärkeä ja jos­sa val­lit­see luottamus? 

    Pis­tetään talous ja kil­pailukyky ensin ker­ral­la kun­toon? Liikaväestö leipäjonoi­hin ja roskako­re­ja dyykkaamaan?

  3. Mik­si sit­ten suo­raan nimitet­täisi­in varamin­is­tere­itä ja vain kansane­dus­ta­jien joukos­ta? Poli­it­ti­nen vas­tuu säilyisi. 

    Ei kaikille, super­min­is­tereille ainakin.
    Päämin­is­terin vara­henkilö on myös erikois­es­ti tois­es­ta puolueesta. Ei hyvä. 

    Toki min­is­teri tarvit­see oman määräaikaisen tuk­i­joukon, niin yri­tyk­sis­säkin uusi johto saa vali­ta muu­ta­man oman avain­henkilön tul­lessaan hom­mi­in. Poli­ti­ikan luonne olisi määräaikaisu­us ja avoimuus.

  4. Keven­nyk­senä. Min­is­ter­it on pika- ja kevytk­ouöutet­tu aikanaan, joten tutk­in­to­jen nopeut­ta­mi­nen tun­tuu var­maan hyvältä idealta?
    Menevätkö sit­ten nopeutetun koulu­tuk­sen lääkäri­in ja ham­maslääkäri­in? Kel­paako lyhyem­män tutkin­non suorit­tanut raken­nesu­un­nit­teli­ja? Sof­ta ihan har­ras­tus­po­h­jal­ta hallintoon? 

    Mielel­lään osaa­va ihmi­nen hom­mi­in, opiskelu­a­jas­ta viis.

  5. Kär­sisikö eduskun­nan toim­inta, jos val­tiosi­h­teer­it ja min­is­te­rien poli­it­tiset avus­ta­jatkin otet­taisi­in kansane­dus­ta­jien joukos­ta min­is­te­rien tapaan? Täl­lä taval­la saataisi­in myös koulutet­tua päte­viä tule­via ministereitä.

  6. Tämä on todel­la tärkeä aihe, ja hyviä argu­ment­te­ja Osmolta.

    Kan­natan siir­tymistä Ruotsin mallin suun­taan. Ei ole ongel­ma­ton­ta nimit­täin sekään malli, jos­sa toisaal­ta min­is­ter­iön pysyväl­lä virkamiehistöl­lä on ainakin “heikon” min­is­terin aikaan todel­la paljon val­taa. Heitä ei ole kukaan äänestänyt virkoi­hin­sa ja eroon pääsem­i­nen voi olla todel­la vaikea. Eri­tyisen vaar­al­lista on, jos min­is­ter­iön korkeim­mille palleille saadaan istutet­tua vah­vat ide­ol­o­giset mielip­i­teet omaavia kavere­i­ta. Jos kyse on neu­traal­ista virkamiehistöstä, asia on ongel­ma­ton. Mut­ta näin ei todel­lakaan aina ole. Itsekin tiedän varsin hyvin, kuin­ka vahvo­ja poli­it­tisia mielip­iteitä min­is­ter­iöis­sä asuu, ja kaik­ki eivät tosi­aankaan kykene työsken­telemään objektiivisesti.

    Urpi­lainen esimerkik­si nielaisi val­tio­varain­min­is­ter­iön virkamieskun­nan väit­teet, että EU-lain­säädän­tö jotenkin pakot­taisi otta­maan käyt­töön salaiset hallintarek­ister­it. Perustelui­ta tälle muutet­ti­in sitä mukaa, kun osakesäästäjien keskus­li­it­to tms. tahot ampui­v­at niitä täytenä höpön löpönä alas. Urpi­laisel­la ei ollut kun­nol­lisia henkilöko­htaisia avus­ta­jia, se tuli näytet­tyä. Sit­ten taloon tuli Rinne, joka juristi­na tai joko erään uuden avus­ta­jansa ansios­ta ymmär­si, että min­is­ter­iön väite ei perus­tu todel­lisu­u­teen, vaan taustal­la tuok­suu raha, ja lopet­ti han­kkeen eten­e­misen siihen paikkaan.

    Saa­pa nähdä hoitaako Stubb kaverei­den­sa asi­at kuntoon.

  7. Kaik­ista vaar­al­lisimpia ovat ns puolueet­tomat virkamiehet.

    Ei kukaan ole arvo­va­paa ja virkamiehet tekevät esi­tyk­siä omista poli­it­ti­sista arvois­taan lähtien.

    Ei poli­it­tista päätän­tää ja virkamies­valmis­telua voi erot­taa toisistaan

    Puoluee­ton virkamies on aika vaar­alli­nen, sil­lä hänen todel­lisia tarkoi­tus­per­iään on vaikea arvioida

    Toinen ongel­ma on heinäsirkat, jot­ka pomp­pi­vat liike-elämän ja poli­ti­ikan välillä.

    Tuskin­pa Bern­er uskaltaa valmis­tel­la yhtään liike-elämän etu­jen vas­taista esi­tys­tä ilman, että vaaran­taa palu­un liike-elämän palvelukseen

  8. Avus­ta­jia on hyvä olla jos ei asioi­ta itse ehdi tehdä tai ymmär­rä. Jos ei ehdi pitää pri­oirisoi­da ja jos ei ymmär­rä niin ei sekään kovin hyvä asia ole. Juok­se­vat asi­at voi toki ulkois­taa mut­ta ei liene poli­it­tista päätök­sen­tekoa. Mielestäni tämä vain kas­vat­taa poli­it­tista rälssiä ja takaa niitä suo­jatyö­paikko­ja poli­it­tisille broil­ereille. Ei syn­ny koke­mus­ta tavan elämästä.

    Eikö riskinä ole myös se, että poli­it­ti­sista imagonrak­en­ta­jista ja kam­pan­jaeläimistä tulee vain kulis­si? Ken­ties olen liian nai­ivi ja asian tola on jo näin.

  9. Liian van­ha:

    Tuskin­pa Bern­er uskaltaa valmis­tel­la yhtään liike-elämän etu­jen vas­taista esi­tys­tä ilman, että vaaran­taa palu­un liike-elämän palvelukseen 

    Minus­ta liike-elämän hyvät toim­intaedel­ly­tyk­set ovat Suomen etu. Se ei ainakaan ole Suomen etu, että kaik­ki kyn­nelle kykenevät siirtävät koko toim­intansa ulko­maille ja muut menevät konkkaat tai korkein­taan kitu­ut­tel­e­vat vaivaisina.

    Fir­mo­ja on niin mon­en­laisia eikä se vaikka­pa var­masti ole kaikkien fir­mo­jen mielestä ollenkaan huono jut­tu, jos ulko­maisia työn­tek­i­jöitä valvotaan ihan yhtä tiukasti kuin koti­maisia ja niille olisi pakko mak­saa samaa palkkaa kuin suo­ma­laisillekin. Nyt­ten­hän siel­lä on ainakin mieliku­vis­sa ihan vio­llin län­nen meinin­ki, jos vaikka­pa Suomen tarkim­min tutk­i­t­ul­la työ­maal­la ydin­voimalaa rak­en­taes­sa tulee esi­in vaik­ka mil­laisia epäko­htia ja puliveivaus­fir­mo­ja. Eikä niille muka voi­da mitään.

  10. Mihin par­la­men­taarista jär­jestelmää tarvi­taan, jos lob­bar­it sopi­vat asioista kulis­seis­sa keskenään?

    Hyväveli & kepumafia voi hyvin ja paksusti.

  11. > Huo­mat­ta­va osa heistä on lainas­sa etujärjestöistä
    > tai muista lobbausjärjestöistä

    Suomen par­la­ment­ti on tosi­asial­lis­es­ti kak­sika­mari­nen. Ylem­män kamarin muo­dosta­vat lob­bausjär­jestöt. Mikään lakiesi­tys ei vaan etene alem­man kamarin, eduskun­nan, käsit­te­lyyn, jos riit­tävän vah­vaa veto-oikeut­ta on käytetty.

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/675-miljoonan-euron-koneisto-suomi-maailman-lobatuin-maa/?shared=78577–517b37fd-500

    Olisiko sit­ten laki­in kir­joitet­tu kak­sika­marisu­us avoimem­pi toim­intat­a­pa kuin nykyi­nen. En tiedä. Ja miten ylem­pi kamari sit­ten valit­taisi­in? Huu­tokau­pal­lako, että peli olisi reilu ja val­tio pää­sisi rahas­ta­maan lobbauksesta?

  12. Määkin pyöräilen: hyvät toim­intaedel­ly­tyk­set ovat Suomen etu

    Julkises­sa keskustelus­sa usein sekoite­taan keskenään Suomen etu ja val­tion etu; yhteiskun­nan etu ja val­tion etu.

    On ymmär­ret­tävä, että talous­vaikeudet koske­vat nimeno­maan val­tio­ta, ei yhteiskun­taa. Ongel­mat on ratkaista­va muut­ta­mal­la val­tion kulu­tus­tot­tumuk­sia, ei yhteiskunnan.

    Ja tämähän seu­raa olet­ta­muk­ses­ta, että val­tion tehtävä on palvel­la yhteiskun­taa. Ei päin vas­toin, että yhteiskun­nan tehtävä olisi palvel­la val­tio­ta. – Tietenkin total­i­taris­min edis­tämi­nen on legi­t­i­i­mi poli­it­ti­nen tavoite siinä kuin mikä tahansa muu, mut­ta sen pitäisi tapah­tua par­la­men­taaris­es­ti. Ei koulu­jär­jestelmän kaut­ta opet­ta­mal­la vääriä käsit­teitä uusille kansalaisille.

  13. Liian van­ha:
    Tuskin­pa Bern­er uskaltaa valmis­tel­la yhtään liike-elämän etu­jen vas­taista esi­tys­tä ilman, että vaaran­taa palu­un liike-elämän palvelukseen 

    Bern­er on siitä onnel­lises­sa ase­mas­sa, että omis­taa oman työ­paikkansa. Se on ollut per­heyri­tys­ten liitossa aja­mas­sa omaa asi­aansa, toisin kuin vaik­ka Van­hanen, jol­la on yri­tys­tä lähin­nä nais­ten kanssa.

  14. Määkin pyöräilen: Minus­ta liike-elämän hyvät toim­intaedel­ly­tyk­set ovat Suomen etu. Se ei ainakaan ole Suomen etu, että kaik­ki kyn­nelle kykenevät siirtävät koko toim­intansa ulko­maille ja muut menevät konkkaat tai korkein­taan kitu­ut­tel­e­vat vaivaisina.

    Kys­mys onkin tas­apain­os­ta. Ei voi olla niin, että vain pienen joukon etu on niin arvokas, että 5 miljoo­nan etu saa aina väistyä

    Sel­l­ainen yhteiskun­ta ei pysy kasas­sa, joka tuot­taa hyvää vain harvoille

  15. Liian van­ha: Kys­mys onkin tas­apain­os­ta. Ei voi olla niin, että vain pienen joukon etu on niin arvokas, että 5 miljoo­nan etu saa aina väistyä

    Tarkoi­tatko nyt ahtaa­jia vai ken­ties paperimiehiä?

    Yritä siinä tehdä yhteiskun­ta­sopimus­ta, kun tiede­tään että jos palkka­maltil­la tuot­tavu­us nousee x %, ahtaa­jat kyl­lä otta­vat siitä oman, liha­van siivunsa.

  16. Kuten Sha­keem jo tote­sikin, tämä on tavat­toman tärkeä aihe. Osmo Soin­in­vaaran pohdiskelu on fik­sua, monipuolista ja vail­la tarpee­ton­ta kiihkoa. Mik­siköhän tämä yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävä aihe ei silti herätä juuri keskustelua?

    Pitäisiköhän tähän lisätä joku maa­han­muut­toulot­tuvu­us (tai “pakko­ruot­si” tai autoilun sääte­ly tai muu vas­taa­va) niin johan tulisi puheen­vuoroa. Ei vaiskaan, tietysti laatu on oikeasti tärkeäm­pää kuin määrä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.