Teollisuuskaupungista cityksi

Jo tuhan­sia vuosia sit­ten kaup­pi­aat ja käsi­työläiset muo­dos­ti­vat suuria kaupunke­ja. Työn­jako ja erikois­tu­mi­nen loi­vat niis­sä ylel­lisyyt­tä, johon ympäröiväl­lä maaseudul­la ei ole yllet­ty. Vau­raus syn­tyi kasautu­mise­duista – siitä, että pienel­lä alueel­la oli paljon eri alo­jen osaa­jia, joiden taidot täy­den­sivät toisi­aan ja jot­ka muo­dos­ti­vat toisilleen asiakaskunnan.

Teol­lisu­uskaupun­git oli­vat luon­teeltaan eri­laisia. Tehdas on riip­pu­vainen kaupungista vain työvoimare­serv­inä mut­ta ei vuorovaiku­tuskent­tänä. Tehtaan kannal­ta kasautu­mise­dut eivät ole järin suuria. Sik­si tehtai­ta nousi maaseudulle ja kaupun­ki muo­dos­tui tehtaan ympärille.

Teol­lisu­uskaupun­ki on pulas­sa, jos tehdas katoaa. Vaik­ka suurin osa asukkaista ei olekaan ollut tehtaan palveluk­ses­sa, he ovat myyneet palvelu­ja tehtaan työläisille – ja tietysti toisilleen.

Jälki­te­olli­nen kaupun­ki, city, merk­it­see palu­u­ta vuorovaiku­tuskaupunki­in. Tehtaan paikan rahan tuo­jana ovat otta­neet luo­van luokan elinkeinot. Ne ovat riip­pu­vaisia ympäröivästä kaupungista ja toi­sis­taan. Kasautu­mise­dut ovat merkit­täviä eikä kaupun­gin kan­nat­tavalle koolle näytä ole­van ylära­jaa. Kaikkial­la maail­mas­sa on meneil­lään val­ta­va muut­to suuri­in kaupunkeihin.

Teol­lisu­uskaupun­gin muun­tu­mi­nen cityk­si ei ole aivan yksinker­taista. New Yorkin kohdal­la se on men­nyt lois­tavasti, vaik­ka aluk­si olikin vaikeaa. Detroitis­sa muu­tos on epäon­nis­tunut ehkä peruuttamattomasti.

Suomes­sa Helsin­ki ympäristöi­neen on onnis­tunut muu­tok­ses­sa teol­lisu­uskaupungista cityk­si. Raskas teol­lisu­us on käytän­nössä lop­punut, mut­ta osaamisam­matit ovat kor­van­neet menete­tyt työ­paikat enem­män kuin kokon­aan. Ehdot­tomi­in onnis­tu­ji­in kuu­luu myös Tam­pere, vaik­ka muu­tos onkin vielä pahasti kesken. Siitä ker­too korkea läh­es kah­denkym­men pros­entin työt­tömyys. Tehtaas­ta ei niin vain siir­ry­tä toimistoon.

= = = =

Tehdas­te­ol­lisu­us työl­listäjänä hiipuu väistämät­tä. Teol­lisu­usautomaa­tio mitä ilmeisim­min kiihtyy. Vaik­ka tehdas säi­ly­isi, työ­paikat eivät säily.

Teol­lisu­uskaupunkien kohtalon kysymys on, pystyvätkö ne muun­tu­maan cityik­si. Toisil­la on siihen parem­mat lähtöko­h­dat kuin toisil­la. Yliopis­tos­ta on val­tavasti hyö­tyä, kos­ka osaamisam­mat­tien kan­nat­taa keräy­tyä yliopis­to­jen ja tutkimus­laitosten läheisyy­teen. Päätök­sen­te­ol­la ja her­raon­nel­la on suur­ta vaiku­tus­ta. Hyvä her­raon­ni nos­ti New Yorkin tuhon tieltä kukois­tuk­seen ja huono her­raon­ni ainakin joudut­ti Detroitin rappiota.

Pekka Ket­tunen johti näke­myk­sel­lis­es­ti ja voimakas­tah­tois­es­ti Jyväskylää teol­lisu­uskaupungista kohti cityä ja tehden tilaa korkean osaamisen työ­paikoille. Tämä merk­it­si kun­nal­listaloudel­lista riskinot­toa. On aikaista sanoa, miten uhkapeli päät­tyy. Omil­taan Ket­tunen ei ainakaan saanut tukea. Demari­val­tu­ute­tut syyt­tivät hän­tä väärien työ­paikko­jen tuomis­es­ta kaupunki­in. Jyväskylää olisi pitänyt kehit­tää teol­lisu­uskaupunk­i­na. Se nyt ainakin olisi ollut hiipu­van tuhon tie. Ket­tunen palkit­ti­in potkuil­la vuon­na 2004.

Muu­tok­sen alka­es­sa Turul­la oli käsis­sään todel­la parhaat kor­tit Helsin­gin jäl­keen, mut­ta jotenkin se on onnis­tunut pelaa­maan ne huonos­ti. Kil­pailus­ta Tam­pereen ja Turun välil­lä ei kan­na­ta enää puhua.

= = =

Kan­sain­välisessä kir­jal­lisu­udessa val­lit­se­vana käsi­tyk­senä on, että tule­vaisu­us on Helsinkiäkin suurem­pi­en kaupunkien. Onko meil­lä tule­vaisu­udessa Suomes­sa vain yksi men­estyvä kaupun­ki, vai onko pienem­mil­lä suo­ma­laisil­la kaupungeil­la elin­mah­dol­lisuuk­sia? On pakko olla, kos­ka meil­lä ei ole varaa menet­tää kaupunkei­hin investoitu­ja pääomia.

Kasautu­mishyödyis­sä on kyse laa­jo­jen työ­markki­noiden hyödy­istä ja vuorovaikutteisuudesta.

Mitä erikois­tuneem­mat ovat työ­markki­nat sitä enem­män on hyö­tyä isos­ta työssäkäyn­tialueesta. Sekä yri­tyk­sil­lä että työn­tek­i­jöil­lä on mis­tä vali­ta, joten molem­pi­en ase­ma on turvatumpi.

Fimean räpiköivä siir­tymi­nen Helsingistä Kuo­pi­oon on tör­män­nyt Kuo­pi­on työ­markki­noiden pienu­u­teen ja yksipuolisu­u­teen. Puolisoille ei löy­dy osaamista vas­taavaa työtä. Osa on myös halu­ton luop­umaan Helsin­gin urbaaneista palveluista.

Pienem­mät kaupun­git men­estyvät parem­min, jos ne verkos­toitu­vat keskenään. Sveit­sis­sä ajatel­laan maan kaupunke­ja yht­enä kaupunk­i­na, jon­ka osat on sidot­tu toisi­in­sa nopeil­la ja tiheään kulkevil­la junilla.

Suomes­sa on vain 20 väestöltään kas­vavaa kaupunkiseu­tua. Por­voo­ta ja Loh­jaa luku­un otta­mat­ta ne ovat rautatiepaikkakun­tia. Kuo­pi­o­ta olisi ehkä aut­tanut enem­män, jos Fimean siir­toon käyte­tyt rahat olisi käytet­ty ratay­htey­den nopeuttamiseen.

Vuorovaikut­teisu­us on eri asia kuin iso työssäkäyn­tialue. Vuorovaikut­teisu­us jopa kär­sii kaupun­gin koon kas­vaes­sa ainakin, jos asun­tomarkki­nat eivät toi­mi. Hyvä keskus­ta ja käve­ly-ympäristö ovat avainase­mas­sa. Moot­toritei­den ruuhkissa ja Pris­man parkkiken­til­lä ei hedelmäl­lisiä jut­tutuokio­ta syn­ny. Tarvi­taan käve­lykatu­ja, mukavia tore­ja ja ratikoi­ta. Jyväskylän paras investoin­ti on ollut toimi­va käve­lykatu. Valitet­tavasti pari ostosparati­isia ehdit­ti­in rak­en­taa kaupun­gin ulkop­uolelle kaupun­gin elin­voimaa näivettämään.

Pienen kaupun­gin etu on tai voisi olla kaiken olen­naisen keskit­tymi­nen kävelyetäisyydelle.

Kaupungeis­sa tarvi­taan nyt hyviä päättäjiä.

Elinympäristön miel­lyt­tävyy­del­lä on val­ta­va merk­i­tys kaupunkien tule­vaisu­udelle, kos­ka uudet yri­tyk­set peruste­taan sinne, mis­sä yrit­täjä per­hei­neen halu­aa asua.

Muka­vat kaupun­git menestyvät.

= = = =

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina)