En pääse itse kokoukseen, koska olen Hanoissa IPU:n kokouksessa. Tilalleni menee vuoden kaupunkilainen, Mikko Särelä. Niinpä selostus on vähän ylimalkaisempi.
Merirastilan kaava
Metroaseman viereen Vuosaaren portiksi tehdään vähän korkeampi rakennus. Uusia vuosaarelaisia tulee noin 500. Tämä oli meillä lokakuussa ja nyt on saatu lausunnot ja yksi muistutus. Muistutus oli virkistävä: siinä haluttiin tehokkaampaa kaavoitusta. Viraston mielestä tehokkuus 3,7 ja yksitoista kerrosta riittävät noin lähiöolosuhteisiin.
Tiivistyskaava Konalan Aittatiellä
Yksityisen asunto-osakeyhtiön aloitteesta aluetta tiivistetään varovaisesti. Asuntotonttien tehokkuus ei nouse edes 0,5:een, mutta sadalle ihmiselle saadaan asunnot ja alueelle tulee hissitaloja, jonne vanhukset voivat muuttaa hissittömistä.
Vattuniemen Nahkahousuntiellä toimistotalon tilalle asuntoja
Nämä tulevat harmillisesti postimerkkikaavoina niin, ettei alueen yleiskuvaan pääse käsiksi koskaan. Asuntoja 80:lle.
Liikenteen kehitys Helsingissä 2014
Jos autojen määrää mitataan liikennekäytössä olevilla autoilla, autotiheys Helsingissä laski edelleen vuonna 2014 ja oli 329 autoa tuhatta asukasta kohden, kun koko maassa luku on 474. Tämä siitä huolimatta, että ruokakunnat ovat Helsingissä pienempiä. Liikenteen määrä keskustassa jatkaa vähenemistä ja kasvaa kaupungin laidoilla. Alkukesän huono sää verotti pyöräilyä.
Huomattakoon, että tilaston mukaan Suomessa on puoli miljoonaa autoa, jotka ovat rekisterissä, mutta eivät liikennekäytössä. Romutuspalkkio?
Kummallista kyllä Helsingissä parhaimmassa asemassa ovat aina
1 – autoilijat
2 – julkisilla kulkevat
3 – pyöräilijät
4 – kävelijät kierrätetään aina pisimmän kautta.
Kävely on kuitenkin kätevintä lyhyillä matkoilla. Mutta koetapa vaikka kävellä Bulevardilta Länsisatamaan. Onko opasteita? montako kertaa ylität saman tien? Kävelijöiden tila on niin kapea, että ei edes ohittamaan mahdu. Kaikki tilavimpia annettu fillaristeille, joita on yksi sadasta.
Alkukesän huono sää verotti pyöräilyä viime kesänä. Ja talvellahan ei tarkene pyöräillä muutenkaan.
OS
”Jos autojen määrää mitataan liikennekäytössä olevilla autoilla, autotiheys Helsingissä laski edelleen vuonna 2014 ja oli 329 autoa tuhatta asukasta kohden, kun koko maassa luku on 474. Tämä siitä huolimatta, että ruokakunnat ovat Helsingissä pienempiä. Liikenteen määrä keskustassa jatkaa vähenemistä ja kasvua kaupungin laidoilla. Alkukesän huono sää verotti pyöräilyä.
Huomattakoon, että tilaston mukaan Suomessa on puoli miljoonaa autoa, jotka ovat rekisterissä, mutta eivät liikennekäytössä. Romutuspalkkio?”
On aika luonnolliat, etä pienellä ruokakunnalal ei ole oma aautoa, varsinkaan kantakapunugin alueella. Julkislla pääse piktälle, ja koskla ylläpitämien on yllättävän kallista. Eikä parkkipaikkojakaan riitä.- Monet ovat vankuksia tai opiskelijoita.
Tuo liiknnekäytöstö poissoallevien määrä ei kuulosta suurelta, jos se tarkoittaa vain ns kesäautoja (minulla on yksi, samoin serkullani., veljelläni kai 2-3) Vai onko sitten paljon täysin käytöstä poisttettuja autoja, jotia ei ole vain poistettu rekisteristä.
Autoista maksetaan romutuspalkkio. Minun tietojeni mukaan teiden varsille ja metsiin hylätyt autot eivät enää ole sanottava ongelma.
Omgelma kumminnkin, esim. alhaalla olevalla parkkipaikalla.
Ja ne fillaristit voisi ajaa siellä autojen seassa ihan sallitusti. Juu, ei tartte jalakulkijalle kuin kinttupolut.
Minuta tuo on puuhastelua, mihin itsekkin viittaat. Tehdään tonttikohtaisia muutoksia asioissa, jotka eivät edes kuulu kaupungille vaan tontin omistajalle. Onko mitenkään mahdollista, että lautakunta kykenisi jonkinlaiseen kokonaisvaltaiseen työhön koskaa?
Jos itse olisin jäsen, en kestäisi kyllä moista. Sen takia minusta ei kai voi tulla poliitikkoa, koska en voi sietää surkeaa työmoraalia, mitä tuo valmistelu on. Kai se vaatii oman luonteenlaatunsa puuhastella mitättömyyksien kanssa heittämättä esittelijää ulos huoneesta.
romutuspalkkiota tuskin tarvitaan, ongelma on lähinnä parkkitila ja sen ongelman ratkaisee hinnoittelu.
Sen sijaan tuohon liikennemäärään Helsingissä pitää kiinnittää huomiota, osa siitä on vielä Helsingin itse aiheuttamaa. On vain hölmöä, että autolautat tuovat autoja ja rekkoja keskustaan, ruuhkauttamaan liikennettä, heikentämään ilmanlaatua ja häiritsemään helsinkiläisiä. Länsisataman laajennus tähtää kasvaviin auto-ja rahtimääriin. Samalla Jätkäsaareen rakennetaan tuhansia koteja ja työpaikkoja. Yhtälö on täysin kestämätön, autolauttaliikenne ei sovi keskustaan.
Vielä päälle ajatus bulevardisoida länsiväylä ja päästään ”erittäin haasteellisesta” täysin katastrofaaliseen liikennetilanteeseen Etelä-Helsingissä.
Romutuspalkkiot tms. ovat tarpeettomia, kunhan huolehditaan pysäköinnin asianmukaisesta hinnasta, eli ettei autoja seisoteta muiden kustannuksella.
O.S. kirjoitti: ”Muistutus oli virkistävä: siinä haluttiin tehokkaampaa kaavoitusta. Viraston mielestä tehokkuus 3,7 ja yksitoista kerrosta riittävät noin lähiöolosuhteisiin.”
Jaahas!
Mahtaako Osmon peräänkuuluttaman tehokkaan kaavoituksen tavoitteena olla tehdä Helsingistä jotakin eilisen Hesarin B-osan etusivulla (sivu B1) esitetyn, tai oheisen kuvan kaltaista seutua (”https://www.flickr.com/photos/mikehedge/3188872395/sizes/l/in/photostream/ ”)?
Toivottavasti ei!
Jälkimmäistä kuvaa kannattaa muuten katsoa tarkkaan, jotta erottaa kuvan monet yksityiskohdat ja hahmottaa myös sen vaikuttavan mittakaavan.
Mielestäni kaikki rakentaminen, kuten edelliset esimerkit kertovat, ei tuota virkistäviä näkyjä ruohonjuuritasollakaan. Vaikka rakentaminen olisi tehokasta, voidaan kysyä, onko sen tuloksena syntyvä lopputulos todellakin aina tavoittelemisen arvoinen?
Molemmat edellämainitut kuvat ovat samasta kaupungista, joka ei ole minullekaan täysin vieras, ja jonka maisemia virtaavan veden yli olen myös itse aikoinaan kuvannut. Niissä itse ottamissani valokuvissa, vaikka huhtikuulta olivatkin, näkyy sentään vieläkin, n. kahdenkymmenen vuoden jälkeen, em. uudempia kuvia enemmän vihreää …
PS. Näin huhtikuun kohta koittaessa (ja vaalilehtien tipahdellessa postiluukusta) on minua alkanut vähän ihmetyttää, ketä äänestämällä voisi myös jatkossa saada ympärilleen, edes kesällä enemmän vihreää, kun minua ei betonin halailu liiemmin kiehdo nyt, tai saa huhtikuussakaan voimaan hyvin, suositelkoon moista kuka hyvänsä. ”Sjutton också!” (Huom! En viittaa tuolla yhdenkään vaaliehdokkaan numeroon.)
Koivusaaressa ja sen ympäristössä on sentään toistaiseksi vihreää sammalta, ja kevään merkkejä on paikoin muutenkin myös näkyvissä. Kevään ensimmäinen(?) kimalainen siellä tosin näytti tänään olevan horroksessa/kohmeisena(?) vielä ihan liikkumaton. Kevään edetessä ja kesän tullessa voinee Helsingissä lähiluonnon vehreys (toistaiseksi) jälleen elpyä.
Vaan riittääkö viimeksimainitusta muka vaivaiset 10%? Jos yhdeksän puuta kymmenestä kaadetaan, voi tuulenpuuska kaataa helposti myös sen viimeisen!
Tiesitkö Osmo, että elokuvaohjaaja Ernst Lubitsch oli tuottajana mm. elokuvissa Kielletty paratiisi (v.1924), Huolia paratiisissa (v.1932) ja Varastettu paratiisi (v. 1936)? Mielestäni lähiluontommekin osalta tulisi huolehtia siitä, että näitä kaupunkimme ”paratiiseja” a) ei kielletä, b) niiden säilyvyyden osalta ei aiheuteta huolta, tai c) eikä niitä ainakaan anneta varastaa!
Aiemmin mainittu 10% (ks. Helsingin Vihreiden eduskuntavaalilehden 2015 sivu 12) antoi jälleen, esim. 14.1.2015 pidetyn kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen, aihetta pohtia, mihin suuntaan koko ryhmänne terveydentila ja kurssi on oikein muuttunut?
En tiedä kuka/keitä oikeastaan on Vihreiden ’ohjaamossa’, mutta ehkä siellä kannattaisi lukea Germanwings-uutisten lisäksi myös Swissair’in konkurssitapauksesta, vaikkapa täältä: ”http://examples.yourdictionary.com/examples-of-groupthink.html”.
Satama on osa elävää kaupunkia. Länsisatamasta saa suoran yhteyden Länsisväylälle vieläkin, vaikka kaava kieltämättä tehtiin hassusti. En tiedä, mitä piirtäjällä on ollut mielessä. Länsiväylälle taas mahtuu paljon nykyistä enemmän maksavia asiakkaita, kun bussit saadaan metron myötä pois.
Keskustatunnelilla voidaan osa liikenteestä suunnata suoraan Lahdenväylälle ja Porvoonväylälle. Joten nyt heikosti suunniteltua Kehä I:n ja Länsiväylän liittymääkään ei ole pakko heti lähteä korjaamaan. Riittää, kun poistaa Kehä I:ltä turhat risteykset.
Jos kaikki henkilöautot ja rekat halutaan katuverkkoon, se on ihan poliittinen päätös. Käsittääkseni eräs puolue ajaa tätä Helsingissä, pyrkiessään estämään järkevät liikenneinvestoinnit. En tiedä, kenen etu se on, mutta ei ainakaan meidän kaupunkilaisten.
Tuore Hesari (30.3.2015) kertoi tänään tiede-sivuillaan (B6-B7), että likinäköisyyden lisääntymisestä on muodostunut valtaisa muutos, mm. Aasiassa, jossa ”Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa 96,5 prosenttia 19-vuotiaista miehistä on likinäköisiä”. He eivät siis näe tarkasti kuin aivan lähelle. Vastaavansuuntainen muutos havaittiin myös Suomessa 1980-luvun lopulla, mutta tuoreempia tietoja ei meillä asiasta kaiketi löydy.
Em. uutisessa viitattiin mahdollisena syynä ajankäytön määrän oleskeluun sisätiloissa, kun ainoaksi selittäväksi ympäristötekijäksi saatiin lapsen sisällä tai ulkona viettämä aika. Voisin kyllä olettaa, että nykyisin on lukemisen ohella merkittävällä sijalla ilmiön selitystekijöissä esim. älykännyköiden päivittäinen käyttöaika. Nykyisin julkisen liikenteen välineissäkin moni vain katselee ja näpelöi kännykkäänsä, vaikka esim. bussissa tai sen ikkunasta voisi katsella usein paljon pidemmälle.
Olisi mielenkiintoista tietää, missä määrin ilmiö liittyy osaltaan myös urbaaniin asumiseen kaupunkiympäristössä, rakennettuun ympäristöömme, ja tuon kaupunkiympäristön antamiin mahdollisuuksiin katsella kauas. Muistaakseni joku on täällä OS:n blogisivustolla aiemminkin asiaan viitannut.
Viitaten päivän toiseen uutiseen (HS/30.3.2015/s. A22) Germanwings’in lentäjän Andreas Lubitsch’in mahdollisista näkökykyyn liittyvistä ongelmista sekä edelliseen kirjoitukseeni
Vihreiden nykyisestä politiikasta, ja vielä ”Lisää kaupunkia kaupunkiin”-ryhmän pyrkimyksiin tiivistää kaupunkia, suositella kaikilla vihreille mm. näkökyvyn tarkistuksia. Politiikassakin on kaiketi hyvä nähdä paljon älykännykkää (tai Osmon uusinta kirjaa, jota en ole vielä lukenut) pidemmälle!
Vähän väljemmin rakennetussa kaupungissa on yleensä myös kaikille riittävästi lähiluontoa ja siellä on mahdollista ulkoilla sekä halutessaan helpompi nähdä pidemmälle, jos talojen seinät eivät joka puolella meitä ympäröi. Nykyisestä lähiluonnostamme 10% ei tuohon enää taida riittää …
Katuverkon tukkivat autot ja rekat eivät elävöitä kaupunkia, eikä autoliikennettä palvelevan sataman paikka ole keskustassa. Autoliikennettä palveleva satama elävöittää kaupunkia paremmin sijaitsemalla kaupungin laidalla tai ulkopuolella. Esimerkiksi Vuosaaresta on suora yhteys Lahdenväylälle ja Porvoonväylälle ilman keskustatunneli-viritelmiä.
Risteilyalus-satama sopiikin jo paljon paremmin keskustaan, ja tuohon suuntaan Länsisatamaakin olisi suotavaa kehittää. Mahdollistetaan ihmisten pääsy laivalla suoraan keskustaan ja ohjataan autoja kuljettavat laivat sivummalle tukkimasta keskustaa.
Silmäsairaudet ovet niin yksilöllisiä ja toisaalta korealaisten kohdalla voi johtua geeneistä tai siitä että sikäläiset optikot suorasaan tyrkyttävät silmälaseja ihmisille.
Ja on kerrassaan väärin syyttää kaupunkilaistumista ja joukkolikennettä likinäköisyydestä. Varsinkin kun matkustaa bussilla on hyvä näkö enemmän kuin välttämättömyys, koska kovaa vauhtia pysäkkiä lähestyvän bussin linjanumeroa on mahdotonta nähdä jos ei näe kauas. Enemmän luulisi että ne nuoret jotka aina matkustavat auton kyydissä vanhempiensa kuskaamana ovat vaarassa joutua likinäköisiksi.
Minusta tuntuu, että tuuo lähiluonto on ymmärretty Suomessa väärin. Joko se on ymmärretty tahallaan väärin tai sitten vain ei kertakaikiaan riitä käsityskyky ymmärtää sanaa kaupunki. Lähiluontoa ei ole risukko Töölönlahdella. Lähiluontoa on Bulevardin puut tai Hietanieme hautausmaa. Kaupunkisuunnittelussa joka kahdekssas katu rakennetaan leveäksi, jolloin syntyy sitä lähiluontoa. Helsingissä vain ei ole niitä seitsemää muuta katua. Täältä puuttuu se kaupunki, johon voisi istutella sitä lähiluontoa. Ydinkeskustan ulkopuolella on vain risukoita.
Bulevardin puut ovat melko niukka lähiluonnon korvike, paljon niukempi kuin seuraavat kymmenen korttelia Fredrikinkadun oikealla puolella ”kaupungin korvikkeena”, Bulevardilta Temppeliaukion suuntaan kävellessä. Sitäpaitsi, lähiluonto ei käsittääkseni yleensä tarkoita ”istutettuja puita”. Viimeksimainittujen tapauksessa on laajimmillaan kyseessä puisto. Se taas on lähiluonnon korvike.
Voisin olettaa, että se, mitä enemmän katselee vain lähietäisyydelle muokkaa myös silmän rakennetta. Se miten paljon jotakin tekee, jättänee jälkensä …
Ongelma on siinä että ne ”risteilijät” jotka säännöllisesti kulkevat Helsingistä ja muista tärkesistä matkustajaliikennesatamista ovat kaikki autolauttoja.
Rakennetaan siis ~30-kerroksisia taloja, jotta mahdollisuus katsella kauas ei vaarannu.
🙂 Just näin.
Pyörätiet voitais sulkea heti huomenna ja fillaristit siirtää autojen sekaan kun lasketaan nopeus johonkin 30 km/h. Autolla pääsee edelleen kulkemaan kuten nytkin, mutta ehkä useampi harkitsisi useammin kaksi kertaa, että pitääkö sinne keskustaan tosiaan aina pyrkiä omalla pirssillä.
Se, mikä oikeasti saisi ihmiset fillaroimaan ainakin 8-9 kuukautta vuodessa (ainakin Helsingiss), olisi valtion subventoima sähkömoottori fillariin.
Coltia mukaellen: ihminen loi pyörän, mutta vasta insinööri teki heistä tasa-arvoisen.
FlyKly (jonkun ihan aikuisten oikean firman massatuottamana ja jakelemana) vaan joka jannulle, ja jo loppuisi kaiken maailman tekosyyt ja alkaisi pyöräcommuting muuttua lapsipuolen asemasta todelliseksi muutosagentiksi.
Hieno keksintö, mutta jälleen osoitus Kickstarter-yrittäjien usein hyvin olemattomasta kyvystä myöntää itselleen kuinka paljon aikaa ja rahaa kehitystyöhön väkisinkin menee ja kuinka epärealistisilla, lähes valheellisilla, hintaestimaateilla he koukuttavat jengin takuumiehiksi.
Toisaalta, näinhän poliitikotkin toimivat: lupaavat mitä sylki suuhun tuo kun minkään valtakunnan penaltia ei seuraa (korkeintaan seuraaviss vaaleissa, mutta äänestäjien muisti on tunnetusti lyhyt….)
Poliitikoiden ja virkamiesten haukkuminen alkaa olla kansallisurheilua.
Joo, joka organisaatioon mahtuu epäpäteviä tai vaan laiskoja yksilöitä tai sekä että.
Siksi meillä on edustuksellinen demokratia, että on mahdollisuus äänestää pätevänä pitämää henkilöä tai vähintäänkin olla äänestämättä eduskuntaan epäpäteviä.
Eri intressien ja varsinkin intressiryhmien intressien yhteensovittaminen ei – yllättäen – olekaan kovin helppoa. Tämän pelin luonteeseen kuuluu lopputulokset jotka ovat väistämättä epäoptimaalisia.
Vaihtoehtona olisi valistunut diktatuurihallinto. Mulle kävis sellainenkin (kunhan saisin itse valita sinne jengin sisään). Luulen, että useimmille ei kuitenkaan tällainen järjestely sopisi.
Varmaan tiesitkin ettei virkamiehet ja poliitikot – yllättäen – olekaan supermiehiä ja -naisia vaan epätäydellisiä normitallaajia jotka, kyllä, tekevät myös virheitä.
Satutko Kalle olemaan yksityisyrittäjä vai vain jonkun ihmeen kautta päässyt töihin organisaatioon jossa on vain täydellisiä ja täydellisesti töihinsä omistautuneita ihmisiä?
Jos jälkimmäinen kyseessä, niin olisin kiinnostunut kuulemaan paikasta lisää. Tulisin mielelläni työhaastatteluun.
Ei kai johtajan pallilla oikein ketään ole. Juurihan saimme lukea kuinka Vihreät alkavat vuotaa erillisiksi lahkoiksi. Vihreiden heimoutuminen on siis jo alkanut.
Pidän tätä pelkästään positiivisena. Puolue on kärsinyt jo aivan liian pitkään siitä, että yrittäessään miellyttää kaikenlaisia ”vihreitä” se ei miellytä oikeastaan ketään.
Jos Vihreiden murentumisen lopputulemana saataisiin ydinvoimaan myönteisestikin (tai ainakin neutraalisti) suhtautuva lahko, menisin toimintaan mukaan itsekin.
Mietin ihan samaa kun luin Oden pikaanalyysiä. Tuota tilastotietoa pitää vähän aukaista niin olisimme kaikki paljon viisaampia.
Kesäpirssit mullekin tuli heti ensimmäiseksi mieleen.
Itse asiassa olen itsekin funtsinut, että voisin tulevaisuudessa investoida omaan autoon. Tosin sillä erolla, että ottaisin pois rekisteristä talven ajaksi (tuuppaisin talveki säilöön jonkun farmarin talliin pientä maksua vastaan).
Pääomakuluja pienentääkseni myös vuokraisin pirssiä niille joilla olisi sille enemmän käyttöä. Tämä olisi tällainen pieni askel kohti älykkäämpää omistamista (ja yksityisautoilua).
Kuvittelisin, että itse tekisin autolla lähinnä lähireissuja Uudellemaalle. Reppukajakki/fillari/rullaluistimet messiin ja yöpyminen vaikka jossain saaressa. Tuon tyyppistä.
Bussilla kun ei pääse kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin, ja niilläkin väleillä kun olisi julkinen vaihtoehto olemassa, aikataulut eivät useinkaan mene yhteen. Taksilla ajo taas on sääntelyn takia liian kallista, että pelkästään siihen voisi tukeutua. Vaatisi melkin sen, että olisi Nalle Wahlroos…
Whaaat..?
Tarkoittanet tuolla nimen omaan sitä, että kaupungissa kauas näkeminen ei ole samalla tavalla tärkeää kuin savanniympäristössä.
Savannilla oli elintärkeää nähdä tarkasti kauas. Kaupungissa ei. Kaupungissa hyvin pärjätäkseen pitää lukea x-määrä hyvin pienellä präntillä printattuja kirjoja.
Evoluutio lagaa pahasti eikä siis ole ehtinyt kehittää silmiä jotka kykenisivät fokusoimaan lähelle tarkasti pitkiä aikoja.
Geeneillä ei myöskään voi selittää pois räjähdysmäistä likinäköisyyden globaalia lisääntymistä. Evoluutio ei toimi niin nopeasti.
Asiaa on selvitelty ennenkin. Australialaisskidit hengaavat paljon ulkona (kirkkaassa auringonpaisteessa), ja heillä pääsääntöisesti hyvä näkö. Aasialaisskidien pitää kilpailla hyvistä tulevaisuuden näkymistä niin rajusti, että käytännössä vanhemmat pakottavat nenän kirjaan indefinitely.
Länkkärithän pelkäävät aurinkoa vaikka siitä on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Suoraan aurinkoon ei tietenkään kannata tuijotella, mutta muuten paitaa vaan pois ja baanalle.
Totta kai on järkevää, että asteittain kehittää itselleen suojaavan rusketuksen, esim. puolivarjossa oleskellen.
Laadukkaita aurinkoprillejäkin kannattaa käytellä, ainakin jos oikein pitkään ulkosalla aikaansa viettää varsinkin hazardimpaa aikaan.
Ylenpalttisella hiilarin syömiselläkin on epäilty olevan jokin yhteys likinäköisyyden nopean kehittymisen kanssa. But the jury’s still out.
Sekin näkökulma varmasti on totta, että myös aivan kaiken diagnosointi on lisääntynyt eksponentiaalisesti.
Todennäköisesti ihmiskunnassa on aina ollut merkittävä osuus myös enemmän tai vähemmän likinäköistä populaa.
Likinäkö kehittyy kuitenkin suhteellisen hitaasti joten käyttäjä ei itse välttämättä ymmärrä, ettei näekään normaalisti. Harvempi meistä nytkään aktiivisesti tekee empiirisiä kokeita (vaikka kaverin kanssa), että kuinka kauaksi oikeasti näkee.
Heikentynyttä näkökykyä häpeillään ja piilotellaan kuten kaikkia muitakin puutteellisuuksi. Duunipaikoilla siristellään silmiä. Autolla ajellaan puolisokeana. Ihmiset ovat turhamaisia oman terveytensäkin (ja joskus siis muidenkin) kustannuksella.
Likinäköisyydelle ei myöskään ole historiallisesti annettu niin isoa roolia mitä sille nykyisin annetaan. Ts. jengi on vain tullut asian kanssa toimeen kuka mitenkin. On esimerkiksi hakeudettu ammatteihin joissa ei ole tarvittu hyvää näköä.
Nyt jo lähes edesmennyt suomalainen silmälääkäri – joka luonnollisesti sai etabloituneen lääkäriliiton vihat aikoinaan päällensä – on kutsunut ilmiötä akkommodaatiospasmiksi.
Ilmiötä on sittemmin pyritty tutkimaan enemmänkin. Tietysti aihe kiinnostaa vain rajallisesti koska ihmisten likinäköisyys – kuten lihavuuskin – on helvetin tuottoisa bisnes.
Silmälääkäri joka ei saa leikellä silmiä teräviksi, on työtön silmälääkäri. Sama juttu optikon kanssa joka ei saa määrätä asiakkaalle puolen tonnin silmälaseja, piilareita ja kaiken maailman linimenttejä ja tippoja.
Suomeksi siis teoria kuuluu niin, että runsas lukeminen ja muunlainen lähityö aiheuttaa silmän kramppiutumista mukauttajalihaksessa.
Kaisu Viikari hoiti aikoinaan kehittämillään metodeillaan menestyksekkäästi useita potilaita.
Viikari oli ja lienee edelleenkin sitä mieltä, että likinäköisyyden syntymisen voi estää (tai ainakin sitä merkittävästi hidastaa).
Tosin jos vahinko on jo päässyt liian pahaksi, ei tarkkaan näkökykyyn voi enää päästä ns. kotikonstein koska silmämuna on jo venynyt. Eli sama juttu sairaalloisen lihavan ihmisen kanssa. Iho voi venyä vain johonkin pisteeseen asti. Sitten elastisuus lakkaa. Vaikka laihtuisi anorektikoksi roikkuva iho jää jäljelle eli se olisi leikattava pois.
Koska Oden palstalla lienee yliedustus likinäköisiä insinöörejä, pienen käytännön vinkkikokoelman esitttely lienee enemmän kuin paikallaan:
http://www.myopia-manual.de/private/recommendations-2014.pdf
Me emme osaa pitää huolta näkökyvystämme. Se on taito niin kuin vaikka selkeiden lauseiden tuottaminen monipuolisella sanastolla. Jos aina vaan puhuu yksitavuisesti ja hoitaa asioita by perkele, niin voit olla absoluuttisen varma, että pian ei osaa muunlaista kieltä puhuakaan.
Vääränlaisilla kengilläkin olemme opetelleet kävelemään ja siksi jengillä niin paljon jalkavaivoja eikä kykyä pysyä pystyssä.
Ns. paljasjalkakengillä pystyy tanssimaan liukkaalla jäälläkin eli yleensä säilyttämään balanssin.
Paksupohjaisilla kovilla kengillä tuntumaa alustaan ei ole. Sitten kaadutaan, särjetään paikat, mennään hoidattamaan seuraukset yhteiskunnalla kalliisti (lääkäri joka voisi samaan aikaan parhaimmillaan pelastaa jonkun hengen, joutuukin kipsaamaan jonkun urpon jalan joka pääsee sairaslomalle moneksi viikoksi – ja lasku sen kun kasvaa kasvamistaan).
Asiantuntijan luokse on kiva mennä. Ei tarvitse itse koskaan funtsia mitään.
Täältä tähän.
Lubitschin ongelmat eivät olleet näkökyvyssä vaan itsemurha-aatoksissa eli pahemman luokan masennuksessa joka nyt realisoitui sillä pahimmalla tavalla.
Oma arvioni on, että ongelmat näkökyvyssä olivat stressiperäisiä toisin sanoen psykosomaattisia.
Olisiko turma voitu estää?
Kyllä. Ihan sillä, että henkilö joka hakeutuu lentäjäkoulutukseen ja jolla todetaan psyykkisiä ongelmia, raakattaisiin heti pihalle. Liian monen ihmisen henki on kyseessä, että riskin ottamisessa olisi minkään valtakunnan järkeä.
Sinällään tulemme näkemään näitä improvisoituja lentonäytöksiä tulevaisuudessa enemmänkin koska lentäjät ovat tottuneet vanhasta muistista korkeaan statukseen (ja palkkaan) eikä nykyinen ansaintalogiikka kykene enää perustelemaan lentäjien palkkavaatimuksia.
Nykyajan lentäjä on vain taksikuski joka vaan sattuu työskentelemään yläilmoissa.
Toistaiseksi emme ole siirtyneet aikaan jossa lentokoneidenkin ohjaamisesta vastaavat alipalkatut ja usein kouluttamattomat siirtotyöläiset (joiden joukoissa on toki resurssejaan tuhlaamassa myös lääkäriä, juristia ym. varsin pitkällekin koulutettua väkeä).
Se, että jokainen ymmärtää lähiluonnon omalla tavallaan on kyllä ongelmallista. En kuitenkaan jaa Kallen käsitystä siitä, että muutama lyhyeksi trimmattu kaupunkipuisto jossa joko on tai ei ole joitakin yksitellen istutettuja puita olisi se mihin kannattaisi pyrkiä.
Ehdotan sen sijaan, että rakennetaan ylöspäin aina kun mahdollista.
Kuten Kalle aikaisemmin ehdotti metsälähiöt pitäisi purkaa ja toteuttaa uudestaan. Tästä olisi pitänyt osata tehdä jo vuosikymmeniä sitten periaatepäätös.
Nyt on liian myöhäistä kun monet 60-luvun talot on jo peruskorjattu ja loppujenkin peruskorjausaikataulusta on jo käytännössä sovittu.
Tämä tilaisuus menetettiin joten katseet on suunnattava seuraavan puolivuosisadan päähän.
Talot pitää yksitellen purkaa ja asukkaat siirretään ylimenokauden ajaksi upeisiin korkeisiin tornitaloihin (hyvien liikenneyhteyksien päähän, mieluusti mahdollisimman lähelle keskustaa jolloin takaisin muuton koittaessa yhä useampi saattaisi inspiroitua muuttamaan asumaan lähemmäs keskustaa).
Kaupunkisuunnittelu on hidasta. Mutta ei sen suomalaisen hidasta tarvitsisi tietenkään olla.
Kokonaisille kaupunkiomakotitaloalueillekin pitäisi ehkä harkita 50-100 vuoden takaista tulevaisuutta. Toimivia malleja pitäisi alkaa kehittää jo nyt.
Kallen mielestä lähiluontoa ovat Bulevardin puut ja hautausmaa. Vimmainen pyöräteiden rakentaminen vie lähiluonnon myös katujen varsilta, mutta jäähän jäljelle vielä hautausmaa.
Listassa on jälleen yhden kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, sr-1 merkinnällä suojellun talon purkaminen. Perusteena on, että talo on päästetty niin huonoon kuntoon.
Tämä taitaa olla normaalikäytäntö Helsingissä nykyään. Mitäköhän virkaa suojelumerkinnällä on. Ei ehkä myöskään kannata testamentata mitään Suomen Kulttuurirahastolle.
Lainaukset:
”päättää hyväksyä Suomen Kulttuurirahaston poikkeamishakemuksen, joka koskee asemakaavaa nro 11371. Hakemus koskee asemakaavassa sr-1-merkinnällä suojellun taiteilija Unto Pusan ateljeerakennuksen purkamista.”
”Hakija perustelee hakemustaan sillä, että suojelutavoitteita ei voida täyttää rakennuksen huonon kunnon takia.”
”Purettavaksi haettava rakennus on asemakaavassa suojeltu sr-1-merkinnällä, jonka mukaan rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas, sitä ei saa purkaa, eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka tärvelevät rakennuksen, sen julkisivun, vesikaton tai sisätilojen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai ominaispiirteitä.”
Ei suinkaan, silloinhan syntyy juuri sitä maailmanlopun maisemaa, johon edellä, 29.3.2015 kello 22:54 päivätyssä kirjoituksessa viitattiin.
Mainitsematta siinä tosin näköjään jäi, että kyseinen kaupunki oli (ja on edelleenkin) Shanghai, Kiinassa, eli maassa, missä tuo likinäköisten teinien ja nuorten aikuisten osuus uutisen mukaan on peräti 90%.
Jos likinäköisyyden lisääntyminen on kaikkein suurin ongelma juuri Etelä-Koreassa (Soulissa 96,5%), lienee se osoitus siitä, että korkeasta rakentamisesta ole nähtävästi ollut siellä Korean suunnallakaan paljonkaan hyötyä: ks. ”http://www.pagecovers.com/covers/scenic/seoul_south_korea.jpg”.
Mene ja tiedä, vaikka se tiivis ja korkea rakentaminen olisi koko likinäköisyysongelman syy, vaikka sitä on vaikea uskoa. Helpompi on uskoa, että korkea rakentaminen on seurausta likinäköisyydestä. Näissä likinäköisyyden riivaamissa maissa, joista uutinen kertoi, tuota korkeaa rakentamista on harjoitettu paljon, ellei peräti eniten.
Uutisen (HS/30.3.2015/s. B6-B7) mukaan likinäköisyyden kasvu on yhteydessä lisääntyneeseen koulutukseen, lukemiseen ja lähikatseluun sekä liikunnan ja ulkoilun vähentymiseen. Ei tuolla Soulin kaduilla oheisen kuvan (ks. ”http://kids.britannica.com/elementary/art-90105/People-walk-down-a-busy-street-in-Seoul-South-Korea”) perusteella kovin pitkälle pääse katselemaan.
Kun täällä joku vuosi sitten innostuttiin uudesta termistä ”lähiluonto”, vilkaisin vähän alkuperäislähteitä. Kyllä niissä esimerkit olivat juuri istutettuja ja hoidettuja puistoja, ei mitään risukkoa rakentamattomilla tonteilla à la Helsingin Keskuspuisto vaan enemmän tyyppiä NY Keskuspuisto ja paljon sitä penemmätkin puistot.
Sen jälkeen keskustelun suunta on lähinnä surkuttanut. Lähiluontona on suomalaisessa keskustelussa pidetty joutomaata, rakentamattomia tontteja. Keskustelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä Helsingin kehitykselle.
Vähöän off topic, mutta kuitenkin pyöräilyn liittyen.
Etsikääpä käsiinne jostakin päivän (1.4.) Demari ja sieltä B.Virtanen.
Mitään ei ole vielä menetetty, koska pääosn noista taloista runko on jo loppusuoralla. On vain tehty taloudellisesti kyseenalaisia korjauksia.
Juuri nyt pitää olla valmiutta tehdä kunnolliset, yhtenäiset kaavat kantakaupungin ulkopuolelle. Ei niitä tarvitse toteuttaa heti-mulle-kaikki periaatteella, mutta pitää olla rohkeutta tehdä pohjaksi pitkäikäistä ruutukaavaa.
Mahtaako joku, esimerkiksi nimimerkki ”Kalle” nähdä oheisessa kuvassa, ks. ”http://www.theguardian.com/global-development/2014/jul/10/urban-population-growth-africa-asia-united-nations#img-1”, vielä paljonkin ns. hyödyntämätöntä maankäytön potentiaalia (rakentamiselle), josta on vain haittaa kyseisen kaupungin (Shanghai) kehitykselle? En väitä, etteikö tuossa esimerkissä sitäkin olisi, mutta taloudelliseen hyödyntämispotentiaaliin rajoittuva näkökulma on mielestäni kaikkea muuta kuin avara.
Kunnossa oleva talous on ihmisille tärkeää, mutta ihmiskekeistä näkökulmaa käyttääkseni voinen kysyä, onko, tai pitääkö sen edes olla kannaltamme ainoa tärkeä asia?
Wikipediassa käytetyn määritelmän mukaan ”Luonto tarkoittaa yleisimmin maaperää sekä vesi- ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen, varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä”. Muitakin määritelmiä varmaan löytyy, mutta eivät ne tuosta paljoa taida poiketa. ”Puisto on avoin tai puoliavoin hoidettu viheralue kaupunkirakenteen keskellä” kertoo sama lähde, kuten myös, että ”Kaupungissa puisto on rakennettu ja hoidettu viheralue”.
Saman lähteen mukaan ”Joutomaa on arvoton, eli maatalouteen ja muuhun taloudelliseen hyötykäyttöön sopimaton maa-alue.” Taloudellisen hyötykäyttönäkökulman suunnasta voisi siis kaiketi päätellä, että myös puistot ovat ’joutomaata’. Joutomaa-nimikkeestä kuultaa mielestäni läpi tietty, kapea-alainen, pelkästään taloutta primääristi painottava näkökulma, jossa ei oteta juuri huomioon monimutkaisempia vaikutusketjuja ihmisten hyvinvoinnille, ja siten myös taloudelle. En itse pitäisi esimerkiksi silokallioitakaan joutavana joutomaana.
Lähiluonto eroaa nähdäkseni perinteisestä puistosta lähinnä siinä, että lähiluontoa ei yleensä rakenneta. Ihmisen kaipuu luontoon on kuitenkin saanut aikaan sen korvikkeeksi puistoja sekä jossain myös alueita, joilla puiston ja lähiluonnon ero ei ehkä enää ole kovin selkeä, varsinkin, kun nykyisin on alettu aiemmin paremmin ymmärtää mm. lajirunsauden ja monimuotoisuuden tärkeys.
Lähiluonnon ja muun luonnon ero on siinä, että lähiluonto on kaupungissakin asuvan ihmisen, myös lapsen ja vanhuksen helpompi myös jalkaisin itse saavuttaa.
Länsisatamaan rahat tulevat suomalaisilta ja virolaisilta matkustajilta, jotka suhaavat tätä Helsinki – Tallinna väliä. Ne kesän risteilijät, jotka tulevat päiväksi, eivät edes maksa matkustajamaksuja satamalle. Joka tulouttaa ne kaupungille.
Jos Vuosaareen pitää siirtää koko Viron liikenne (niitä laivoja ei ole ilman rekkoja ja autoja), sitten pitää Vuosaareen rakentaa metrorata kaupungista ja lentokentältä. Ja bussilinjasto muualta. Ja pitää rakentaa matkustajaterminaali Vuosaareen ja matkustajaputket. Eli taitaa maksaa miljardin verran tehdä Vuosaaresta matkustajia palveleva satama. Ja sitten voi Länsisataman lopettaa, koska pelkät muutamat hassut kesäristeilijät eivät elätä Länsisatamaan tehtyä infraa.
Joutomaata ja -rantoja on hyvä olla mm. siksi, että ne rajoittavat vedenvirtauksia ja varastoivat sadevettä, vähentävät tuulisuutta ja eroosiota – sekä ylläpitävät biodiversiteettiä. Risukostakin on iloa, kun tarvitaan pajunkissoja virpomiseen.
Lisäksi asiassa on maankäytöllinen puolensa: tyhjät läntit tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen toimintaan ja ovat reservinä tuleville rakennushankkeille. Esim. tiiviin rakentamisen vertauskuvalta vaikuttavalla Manhattanilla on pitkään ollut tyhjiä tai vajaasti rakennettuja tontteja, mikä on ollut yksi kaupungin dynaamisuutta voimistava tekijä.
Risukot on rakennusviraston yleisesti käyttämää ammattikieltä. Se tarkoittaa luonnonmukaisesti kasvavia pensaita, pienpuustoa kuten pajuja ja pihlajia, sekä sellaisia puita joissa on alaoksia. Nämä ovat kaupungissa jatkuva uhka puisto-osaston luonnonhoitosuunnitelmille.
Länsisatamaankin pitää investoida melkein sama miljardi, kun rakennetaan uudet terminaalit ja tunneliyhteys Länsiväylälle, että suunniteltu liikenteen kasvu hoidetaan… Kun Sörnäisten satama vapautui Vuosaaren sataman rakentamisen myötä, olisi pitänyt siirtää Länsi- ja Eteläsataman lauttaliikenne sinne. Länsi- ja Eteläsatama ovat liikenteellisesti hankalia ja niissä vaihtoehtoiskäytön arvo olisik korkeampi. Mutta näillä mennään, Kalasatamaa rakennetaan jo.
Tuo on totta ja erittäin hyvä vertaus. Erona Helsinkiin onkin, että lähes koko Manhattan, ihan pohjoiskärkeä lukuunottamatta on kaavoitettu kaupunkimaisesti. Kaupunki muuttuu, mutta tuon kaavan ja maaperän antamissa rajoissa.
Maaperä ei mahdollista korkeaa rakentamista saaren pohjoisosissa ainakaan nykyisellä tekniikalla. Tämän näkee vaikka palveluissa, jotka tarjoavat liikkuvan lintuperspektiivin yli saaren. Korkea rakentaminen onkin siirtymässä Jerseyn puolelle. Eli kehänä Manhattanin eteläosan ympärille.
Manhattan on hyvä esimerkki myös lähiluonnosta. Sekä Central Park että saaren pohjoisosa ovat erittäin hyvin hoidettua puistoa ainakin niiltä osin, jotka olen nähnyt. Ei ole mitään risukkoa.
Helsingistä puuttuu ruutukaava, joka tukisi tervettä ja luonnollista kasvua. Puuttuu rohkeus kaavoittaa ne alueet, joita pitää rakentaa lähivuosina ja vuosikymmeninä. Sen sijaan yritetään kaavoittaa (huonosti) Malmia ja Talia, jotka ovat vielä liian kaukana kaupungista ja joilla on jo käyttötarkoitus.
Sen lähiluonnon, joka pyöräteiltä säästyy, hoitaa loppuun rakennusvirasto. Eläkkeelle jäänyt rakennusviraston katu- ja puisto-osaston esimies Osmo Torvinen harmitteli Hesarin haastattelussa
2.9.2014, että häneltä jäi homma kesken. Näin hän olisi jatkanut sitä: ”Sitten kunnostaisin Munkkiniemen Puistotiellä ja Bulevardilla olevat
puut, jotka alkavat olla elinkaarensa lopussa.” sekä: ”Puistot pitäisi kunnostaa pian totaalisesti, mutta rahoitusta ei ole näköpiirissä. Ahtaalla on esimerkiksi
Hesperianpuisto.”
Miten vanha puu ”kunnostetaan”? Ja miten korjataan, jos puisto on ”ahtaalla”?
Harvennetaan vai?
Mutta Helsinki ei ole Manhattan eikä siitä luultavasti kannata sellaista väkisin yrittää tehdäkään.
Runko loppusuoralla? That’s funny. Betoni kestää satoja vuosia ok kuosissa – Suomessakin.
Miten ajattelit hyvittää niille taloyhtiöiden osakkaille jotka ovat jo panneet rahansa kiinni putkiremonttiin ja/tai peruskorjaukseen?
Referoi perkele. Ei voi olettaa että aikuinen ihminen lukee, saati tilaa, demaria.
Ei Länsisatamassakaan mitään bussilinjastoa ole, eikä metroa lentokentälle. Vuosaaren matkustajasatamalle riittäisi ihan hyvin metron jatkaminen yhdellä asemalla. En tosin itse kannata sataman siirtoa pois Jätkäsaaresta. Jos autoruuhkat jossain vaiheessa käyvät sietämättömiksi ja joku tunneleiden rakentaminen on ainoa keino helpottaa tilannetta, niin sitten voinee miettiä, tulisiko halvemmaksi siirtää koko roska Vuosaareen.
Helsingin ratikoita pitäisi kyllä pidentää ja se helpottaisi Länsisataman ruuhkiakin hivenen. Nyt aika moni ottaa taksin, koska satamasta lähtevässä ratikassa ollaan kuin sillit purkissa. Helsingin ratikat taitavat muutenkin olla koko Euroopan lyhimpiä.
Tuotahan minä yritin selittää. 😀 Länsisatamasta saa autot suoraan Länsiväylälle ja Skattaltakin keskustatunneliin, jos halutaan Länsisataman ratkaisu ei edes olisi ollut kallis, jos se olisi suunniteltu kerralla.
Se on ihan poliittinen päätös, jota erityisesti yksi puolue ajaa, että kaikki liikenne pitää saada katuverkkoon. Minusta linja on huono.
Pääosa 60-luvun elementtirakentamisesta on elinkaarensa päässä, koska se on toteutettu tavalla, joka ei mahdollista saumojen huoltoa. Ruotsissa taloja on kunnostettu kokeeksi purkamalla ne elementti elementiltä ja kasaamalla uudestaan. Toimenpide on erittäin kallis ja käytännössä ollee edullisempaa käyttää puskutraktoria.
Eikä siinä vielä kaikki! Seuraavilla vuosikymmenillä olemme keksineet ihan uusia virheitä. On sanottu, että jos haluat hyvälaatuisen suomalaisen kerrostaloasunnon, niin osta se talosta, joka on valmistunut kesällä -38. Se ei liene koko totuus, myös ennen eneimmäistä maailmansotaa on tehty hyvälaatuisia rakennuksia.
Eihän tuo kallis, miljardi tai korkeintaan pari. Olisi kyllä mukava jos kertoisit, miten. Näppärä pikku motari Tammasaaresta Kotkavuoreen?
Mietimpa vain ,etta olette te aika autohulluja ihmisia. Jos kerran pitaa saada leikkia autoilla kaupungissa (keskustassa), siin miksi sita ei vain voi yksinkertaisesti sanoa. Ei siina mitaan sinansa ole mitaan vaarin. Lapset ovat lapsia.
t. Mikko
Älkää nyt viitsikö naurattaa. Olen asunut vuosikausia vuonna 1938 rakennetussa talossa, ja huonompaa rakennusjälkeä on vaikea kuvitella. Joka seinässä on säästetty latomalla tiilet pystyyn, joten ohuiden seinien läpi pääsee helposti lyömällä siihen naulan, jonka kärki tulee naapurin puolelta läpi. Äänieristys samaa luokkaa, eli ei ollenkaan. Ei koskaan enää tällaista mulle.
Minä päätin viimeksi laivalta tullessani kävellä Katajannokan terminaalista Kamppiin asti. Ei mikään paha reitti ainakaan ilman isompia kantamuksia.
Meillä on hieno kaupunki, Helsinki. … varsinkin jos sitä ehtii kävellessään tilaisuuden tullen paremmin katsella, eikä pelkoa päälle törmäävistä pyöräilijöistä ole.
Metromatka Vuosaaresta, tai sen satamasta, olisi varmaankin ollut toisenlainen kokemus …
Sääli. Mutta B. Virtasta mahdotonta referoida. Lehdne voi joskus lukaista kirjastossa.
Viitattiin vain niihin pyöräiijihin, jotka pimeässä uskovat voivansa oikeuksiinsa vedoten ylittää kadun katselematta muuta liikennettä…
Mulle tulee heti noin 100 mielenkiintoisempaa lehteä joita lukea. Aika ei vaan riitä kaikkeen.
Sinällään olen 100% samaa mieltä ao. sarjakuvastripin lopputuleman kanssa.
Suomessa on – liikennevälineestä riippumatta – asenne, että minä, minä ja vielä kerran minä.
Täällä jengi ihan oikeasti ottaa mielummin riskin yhteentörmäyksestä kuin tinkii omista luovuttamattomista oikeuksistaan.
Minusta vain hyvä, että evoluutio raakkaa kehityskyvyttömimmät pois joukosta…
Kiitos näistä tiedoista. En ole rakennusinsinööri niin en omaa näin yksityiskohtaista tietoa.
Tuskin rakentamistapoja, materiaalivalintoja ym. metodeja voi kuitenkaan tällä tavoin yleistää?
Väliaikaiseksihan metsälähiöt suunniteltiin ja rakennettiin. Mutta lienee varsin yleismaailmallinen ilmiö, että väliaikaisuus kovin usein muuttuu pysäväksi.
Väitän edelleen, ettei meidän metsälähiöt kuitenkaan ala sortumaan vielä 50, tuskin 100 vuodenkaan, päästä.
Melko hyvässä kuosissa lähes 2000 vuotta vanha Colosseum betoniwanhus edelleenkin on – ja luultavasti paljon paremmassa jos olisi välitetty pitää siitä parempaa huolta. Vain snadisti nuoremman Pantheonin kattokin toimii edelleen a-okay. Vaikka avonainen onkin.
Joten emmä itse kyllä osaa hirveästi jännittää seuraavaa 50 vuotta. Mutta sinun tavoin perääkuulutan kyllä metsälähiöiden lanaamista ”lähitulevaisuudessa” eli n. 50-100 vuoden aikajanalla.
***
Mutta kerro nyt ihmeessä, että miten olit ajatellut tälle jengille hyvittää tuhottavat kodit jotka on jo peruskorjattu tai joiden suhteen peruskorjauspäätökset on jo lyöty lukkoon?
Antiikin aikana tehty betoni valmistettiin eri tavalla kuin 1900-luvulla ja oli ominaisuuksiltaan kestävämpää – tosin nykyisin osataan (jos halutaan) taas tehdä ominaisuuksiltaan yhtä hyvää betonia kuin 2000 vuotta sitten 😉 Betonirakenteisiinkin voi pesiytyä mikrobeita, hometta ym. jonka poistaminen on teknisesti vaikeaa jos edes mahdollista – Suomessakin on 1970-luvun betonirakenteisia kerrostaloja, joiden korjaustavaksi on harkittu purkamista…
Riippuu vähän metsälähiöstä. Joissakin kohteissa parvekkeet ja julkisivut voivat ajan myötä tullakin alas. Teräsbetonirakenteissa terästen merkitys on suuri.
Mikäli heikohkolaatuista betonia on vain ohuehkosti betoniterästen suojana, betonin karbonisaatio etenee niiden tasolle pian, ja terästen ruostuminen käynnistyy, mikäli on käytetty tavallisia betoniteräksiä.
Jep. Metodit ovat sekä parantuneet että huonontuneet. Kyllä metsälähiöt pitäisi purkaa ja suunnitella uudestaan paljon nykyistä toimivammiksi.
Olen itse vaan sitä mieltä, että homma siirtyy – taas – 50 vuotta eteenpäin koska peruskorjausurakat on jo pitkälti toteutettu tai sitovasti päätetty.
Eli tämä juna missattiin. Tässä maassa jossa asuu kourallinen ihmisiä ei tosiaan kyetä tekemään päätöksiä kuten Ode totesikin viimeisimmässä kirjassaan Jäähyväiset eduskunnalle.
Varmasti näinkin. Jos ja kun tuolloin on otettu mallia Neuvostoliitosta niin sekundaa on täälläkin rakennettu epäilemättä paljon.
Viimeksihän Jakomäestä purettiin kokonaisia kerrostaloja. Se on periaatteessa hyvä alku.
Mutta absoluuttisesti huono lopputulos jos se tarkoittaa sitä, että vanhan tönön tilalle rakennetaan vain uusi samanlainen eikä näin ollen metsälähiö siis pääse tiivistymään jatkossakaan.
Obnko asia näin? Pikemmin järjestys on
1) julkinen
2) kävelijät
3) pyräilijät
4) autoilijat.
Bulevardilta on hyvin yksinkertaista kävellä Länsisatamaan. Senkus kulkee vaikka ratikkakiskojen näyttämää reittiä. Samaa tietä ei joudun ylittämään kahdesti, jos ei eksy. Jalankulkijoille varatun tilan leveys taitaa olla runsaat 2 m., koska kolme mahtuu hyvin kulkemaan rinnakkain. En huomannut mitata.
Autoilija tarvitsee opastusta, koska on vähän huonoa pysähtyä risteyksessä katsomaan karttaa. Riittävän kartan kävelijä saa ilmaiseksi mm. turistien infopisteistä, ja reitti on muutenkin ehlppo muistaa täällä Helsingissä.
Se, että autoilija pystyy keskustassa kulkemaan yleensä aika vaivattomasti, johtuu myös siitä, että julkinen liikenne vie niin suuren osan kulkijamäärist. Sille on mm. varattu omia kaistoja.
Itse joudun kulkemaan usein omalla autolla, koska minun on käytävä monissa paikoisa eri puolilla kaupunkia. Lorvikerroinkin kyllä on huolestuttavasti noussut näin iän myötä.