Vaikka arvonlisäverona kerättäisiin valtaosa veroista, muitakin veroja tarvittaisiin.
Ohjaavat verot
Ohjaavan veron tarkoituksena on vähentää jotain haitallista asiaa, jota ei kuitenkaan voi tai kannata kieltää kokonaan. Nykyiset valmisteverot säilyttäisivät tasonsa suurin piirtein. Verojen tasot ja kohdistuminen pitäisi nykyistä paremmin määrätä tuota torjuttavaa haittaa, siis ohjausvaikutusta ajatellen.
Olen sen verran optimistinen, että uskon vuonna 2040 otetun ilmastonmuutoksen torjumisen tosissaan niin, että hiilidioksidipäästöihin kohdistuu nykyistä huomattavasti korkeampi vero päästöoikeuksien hintojen tai suoran hiiliveron kautta. Ripaus pessimismiäkin on mukana: vuonna 2040 on vielä joitain verotettavia päästöjä. Tulopuolelle kirjaan noin kolme miljardia euroa nykyistä enemmän.
Raaka-aineverot
Uskon luonnonvarojen niukkuuden olevan vuonna 2040 huomattavasti nykyistä merkittävämpää taloudellisesti. Kun teollinen valmistus muuttuu automaation myötä halvemmaksi, raaka-aineiden ja energian osuus hinnasta nousee. Raaka-aineisiin kohdistuva vero kannustaa käyttämään raaka-aineita säästeliäästi. Veron varsinainen tavoite on kuitenkin järkevöittää tulonjakoa. Jos Suomi verottaisi raaka-aineita ja energiaa yksipuolisesti, vero jäisi meidän maksettavaksemme, mutta jos kuluttajamaat tekisivät tämän yhdessä, pääosa verosta menisi tuottajien maksettavaksi alentaen raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja. Tällä olisi myönteinen vaikutus maailmantalouden tulonjakoon.
Luonnollinen niukkuus
Oma verotuksen lajinsa olisi luonnollisen niukkuden verotus. Tämä olisi lähinnä urbaanin elämänmuodon vero. Vero kohdistuisi keskeisesti sijaitsevaan kaupunkimaahan (kiinteistövero) ja liikenteen viemään tilaan (ruuhkamaksut), mutta muitakin kohteita on helppo keksiä. Tällaisen veron tuotto ei olisi huima, mutta vero edistäisi kaupungistumisen ohjaamisessa myönteisellä tavalla. Luonnollinen niukkuus nostaa hintoja, mikä on välttämätöntä, mutta tuo lisähinta ei kuulu oikein kenellekään, joten on yksinkertaisinta ottaa se yhteiskunnalle eli kaikille.
Vero opetuksen ja terveydenhuollon rahoittamiseksi?
Periaatteessa oikeus terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen perustuu siihen, mihin maahan tulovero maksetaan. (Terveisiä Portugaliin!) Tämä ei oikein toimi, jos verotus perustuu kulutukseen. Silloin voi olla perusteltua ottaa käyttöön erillinen maksu terveydenhuollon ja opetuksen rahoittamiseen. Sen voi maksaa Suomeen, vaikka asuisi Portugalissa. Tätä en kuitenkaan ole miettinyt sen pidemmälle.
Tulovero suurilla ansiotuloille
Kulutusveroihin liittyvä ”veronpalautus” riittää oikaisemaan tulonjaon pieni- ja keskituloisten välillä, mutta jos halutaan estää suurituloisten liialliseksi koettu vaurastuminen, voidaan suurimmille tuloille asettaa erillinen tulovero, jota maksaisi ehkä kolmannes palkansaajista.
Piketty-vero
Piketty varoittaa aivan oikein valloilleen pääsevästä tulo- ja omaisuuserojen kasvusta. Hänen mielestään varallisuuserot Ruotsissa ovat ihanteelliset, joten Suomessa varallisuutta varmaankin on siis kasautunut liian vähän. Suurten omaisuuksien kasautuminen ei vielä ole meillä ongelma – pikemminkin ongelma on puolustuskyvyttömyytemme, kun kaikki hyvät ideat on myytävä ulkomaille, koska kotimaista ostajaa ei löydy. Mutta olkaamme optimistisia, että kansalaisten liiallisesta vaurastumisesta tulee meillekin ongelma. Silloin tarvitaan jokin suuriin varallisuuksiin kohdistuva vero – omaisuusvero tai perintövero tai jotain muuta. Vuoteen 2040 mennessä on kuitenkin monta poliitikkoikäluokkaa tullut kehiin. Olisi aivan kohtuutonta heitä kohtaan, jos ratkaisisin vielä tämänkin ongelman – varsinkin kun tilaisuuden puheenjohtaja jo katselee kelloaan. Antaa tämän siis jäädä hautumaan!
Hyviä pointteja!
En kuitenkaan unohtaisi Tobinin veroa.
Arvonlisäveron pitäisi olla sidottu ostetun tuotteen takuuaikaan. Takuu 20–30 v. alv 0%.
Takuu mormaali 1–2 v. Alv 24%.Muut siltä väliltä. Kuluttaja saattaisi ajatella, että tuotteen matalampi verotus mahdollistaisi tarvittavat korjaus- ja huoltopalvelut käyttövuosien aikana.
Mielestäni olisi aika mukava ajatella jonkin hankkimani esineen kestävän tuleviankin sukupolvien käyttöä. Ennenvanhaan oli itsestään selvää, että hyvin tehty esine palveli “isältä pojalle” , nykyinen kertakayttöhelvetti syö ylpeytemme ja ymmärryksemme. Köyhänhän ei kannataisi hankkia sekundaa.
kertakayttöhelvettiä.
Minä kyllä verottaisin keinotekoistakin niukkuutta (immateriaalioikeuksia) On jotenkin erikoista, että tuo varallisuuden muoto on niin pyhä, että sen verottamisesta ei ole edes kunnolla keskusteltu, vaikka ko. varallisuuden muoto on minun nähdäkseni yksi merkittävistä syistä miksi piketty-veroa tullaan tarvitsemaan.
Miten sinun mielestäsi (ja Vihreidden mielestä) autoilun verotus pitäisi järjestää? millaiset realistiset mahdollisuudet niiden mallien toteuttamiseen on kun 3 suurta puoluetta neljästä haluaa “autoveron valtion maksettavaksi”?
“Valtio myi 30 prosentin osuutensa GrowHow’n osakkeista norjalaisyhtiölle 208 miljoonalla eurolla vuonna 2007. GrowHow’n mukana Yara Suomelle siirtyivät Soklin kaivosoikeudet. Arvostelijoiden mukaan kauppa on Suomen taloushistorian suurimpia virheitä, koska pelkästään Soklin malmiesiintymä arvioidaan nykyisin kymmenien miljardien arvoiseksi.”
Voisiko Yaralle paukauttaa O.S:n esittämää raaka-aineveroa. Ainakin Venäjällä moinen onnistuisi takautuvasti? Vero voisi olla vähemmän rankaiseva, jos Yara rakentaisi rikastamon Suomeen ja radan kaivokselle itse, ei Suomen valtio.
Taloustieteilijät ovat melkein yksimielisiä siitä, että transaktioverot ovat kaikkein haitallisimpia veroja. Niitä ovat mm. Tobinin vero ja leimaverot asuntokaupassa ja muissa osakekaupoissa. Johtavat taloustieteilijät vasemmistolaisesta Larry Summersista Acemogluun ovat osoittaneet Pikettyn teorian olevan ihan pielessä. Jos silti rikkaita halutaan verottaa, varallisuusvero on pienin paha mutta siitäkin on enemmän haittaa, koska silloin yhä useampi valitsee heinäsirkan uran ja yhä harvempi muurahaisen, ja investoinnit jäävät vähemmälle.
Nuo raaka-aineverot lisäisivät automaattisesti myös kierrätystä.
Hyvä juttusarja. Vaatii enemmän pohdintaa, jotta tähän voi vastata fiksusti.
Huomautus:
Etusivun kommentointi-lisäke on taas alkanut osoittaa ärsyttäviä piirteitä. Hiiren kursorin harhautuminen email/sähköposti kuvakkeen päälle pompauttaa esiin pop-up ikkunan jossa kysellään sähköpostipalvelua, vaikka vaikka hiiren painiketta ei painaisikaan. On ikävää kun hiirtä pitää liikutella erityisesti tiettyjä kuvakkeita väistellen jos ei halua katsella noita hyppyruutuja.
Miksi elämänmuodosta pitäisi maksaa veroa? Kaikilla meillä kai sellainen jonkinlainen on, vaikkei välttämättä ihan samanlainen kuin jollakulla toisella.
Entä luonnollisen niukkuuden vero? Tuo nyt tuntuu vähintään kummalliselta. Tulee ihan mieleen porukka, joka syö omat retkieväänsä ennen aikojaan ja vaatii sitten päästä jakamaan vielä sen viimeisen jäsenen eväät, hänen joka päättikin syödä ne vasta ruoka-aikana. Onhan eväiden arvo toki silloin ehkä jo kohonnut (ellei nuo eväät ole ehtineet pilaantua), mutta jokainenhan päättäköön itse siitä, miten omat leiviskänsä käyttää.
Eiköhän se lisähinta kuulu (sen perushinnan lisäksi) maanomistajalle? Jos nyt joku alkaa rakentamaan kaupunkia hänen tonttinsa reunalle tai ympärille, ei kai se maanomistajan vika ole?
Jos hyvä tontti on aikoinaan huolella valittu ja hän (maanomistaja tai vuokralainen sillä tontilla) elää siivosti, ja pitää nurkkansa ja ympäristönsä kunnossa, voi toki olla, että sinne naapuriksi joku toinen halajaa. Miksi ihmeessä maanomistajaa pitäisi tuosta kaikesta tonttinsa ympärillä (ja kohdalla) tapahtuvasta muutoksesta verolla rankaista? On kuin merta pitäisi rankaista siitä, että joet pyrkivät sinne vetensä laskemaan.
Pitäisikö Osmon esim. maksaa tupakkaveroa sen tähden, jos porukka ympärillä saisi jostain syystä päähänsä haluta alkaa tupakoida, ja savua leviäisi sitten Osmonkin nenään, vaikkei Osmo siitä erityisemmin pitäisi? … ja vaikka pitäisi, niin mielestäni ei pitäisi (Osmon veroa siitä maksaa) sittenkään.
Omat ennusteeni/toiveeni vastineeksi Osmon esittämiin:
— kokonaisveroasteet tulevat nykyisestä laskemaan ja mm. Suomessa julkista sektoria tullaan pienentämään. Yksilön taloudellista vastuuta omasta sosiaaliturvastaan tullaan lisäämään. Vanha sosiaalidemokraattinen, sosialismiin pohjautuva tulojentasaus verotuksen kautta heikkenee ja siirrymme Suomessa enemmän oikean markkinatalouden suuntaan. Tämä on seurausta siitä, jos/kun haluamme pääoman, työn, tavaroiden ja ihmisten liikkuvan vapaasti.
— yhteisöverotus ei katoa. EU vihdoinkin hoksaa, että yhteisöverotusta on pakko harmonisoida ja siten säädetään minimitaso + jonkinlainen yhteneväinen osinkojen verotus.
— asuntotulo on absurdiajatus. Miten olisi vastaavasti autotulo, venetulo, vaatetulo, jääkaappitulo, kesämökkitulo jne.?
— arvonlisäveron korottaminen 30–35 %:iin olisi täystuho taloudelliselle toimeliaisuudelle. Jo nyt uuden asunnon hinnasta lähes puolet menee jokseenkin suoraan veroina ja muina maksuina valtiolle ja kunnille. Jos ALV nostettaisiin näin korkealle, niin suurin osa ihmisistä käpertyisi esim. kasvattamaan ruokansa, ompelemaan vaatteensa ja tekemään yleensäkin kaiken itse tai kaverilla esim. asuntotuotanto kuihtuisi olemattomaksi. ALV on yksi suurimmista syistä siihen, miksi Suomi on niin kallis maa asua ja yrittää ja miksi esim. palkanmaksutarve eli työvoimakustannukset ovat niin korkeat ja työttömyys korkea.
— progressiivinen ansiotuloverotus säilyy ja toivottavasti ansio- ja pääomatulojen progressiot lähestyvät toisiaan (ansiotulojen verotusta yleisesti alentamalla ja pienten pääomatulojen verotusta keventämällä). Toivottavasti Herlinin ja muutaman muun pörssirikkaan osinkojen verovapaus poistetaan.
— Viro pakotetaan nostamaan alkoholiverojaan selvästi lähemmäs Suomen tasoa. Näin Suomessa voidaan korottaa päihdeverotusta ja säästää miljardeja pienenevien haittojen myötä. Saakoon Viro vaikka ne kaasuterminaalit tai jotain muuta kompensaationa.
— spekulatiivisille rahan liikkeille tulee Tobinin tai joku muu vero
— veroparatiisit on tietysti EU:n alueella ja laajemmin tapettava
— varallisuusveron palauttamiselle on erittäin hyviä perusteita. Tosin alaraja pääoman osalta tulisi olla jossakin parin miljoonan kohdalla, siis pääoma todellisten markkina-arvojen mukaan laskettuna.
Tällaisilla muutoksilla ei ole kyllä aikaa odottaa vuoteen 2040. Poliittinen päätöksenteko on onnettoman hidasta/olematonta ja siksi toivon, että jokin paikallinen maanjäristys täräyttää eduskuntaan ja edunvalvontalinnakkeisiin jo lähivuosina.
OS kirjoittaa: “Suurten omaisuuksien kasautuminen ei vielä ole meillä ongelma – pikemminkin ongelma on puolustuskyvyttömyytemme, kun kaikki hyvät ideat on myytävä ulkomaille, koska kotimaista ostajaa ei löydy.”
Kyllä tämä on ihan todellinen ongelma jo nyt. Ei kannattaisi panna päätä tässä asiassa pensaaseen.
Hyvän idean kehittäminen tuotteeksi ja yrityksen kasvattaminen niiden varassa on tavallisesti monivuotinen 24/7 ponnistus.
On harvinainen onnenpotku, jos tässä menestyy, kaikkien sivustakatsojien hämmästykseksi. Esim. Roviolla tuli menestystä vasta Angry Birds-pelillä, joka oli 53. yritys…
Kaikki tämä tapahtuu kovassa kansainvälisessä kilpailussa, sillä jopa suomalainen nakkikioski kohtaa kansainväliset veroparatiisiyhtiöt, kuten McDonald’s, Burger King, etc.
Nyt suomalainen yrittäjä on jo alussa tietoinen siitä, että jos menestystä sattuu tulemaan, häntä tullaan täällä verottamaan epäoikeudenmukaisen julmasti.
Tässä tilanteessa kaikille pitää olla selvää se, ettei yrittäjä tällöin investoi ja työllistä Suomessa, vaan hakee muita ratkaisuja.
Seppo Korppoo
Suomalainen yrittäjä jo yli 25 vuotta
Seppo Korppoo. Luitkohan huolellisesti, mikä ei vielä ole ongelma. Ihan kuin olisimme kerrankin olleet samaa mieltä, mikä taisi jäädä sinulta huomaamatta.
Onko joku syy, miksi veroista vähiten huonon, eli kiinteistöveron osa on noinkin marginaalinen?
Olisihan tässä spekulaatiossa kuitenkin 25 vuotta aikaa hivuttaa sitä ylöspäin.
Kyllä se kiintesitövero siellä oli. (Niukkuuden verottaminen) Maapohjan ja rakennusoikeuden verottaminen fikumpaa kuin rakennuksen verottaminen.
Ihan tosissaan kotityön verotus voisi olla ihan perusteltua. Omavaraistaloudessa on kiva elää, kunnes omavaraisuus ei enää riitäkään. Sitten tarvittaisiin muiden tukea, mutta millä maksat kun omavaraisuudesta ei ole minkäänlaista veroa koskaan kerätty?
Mitä enemmän ihmiset käyttävät palveluita, sitä enemmän raha liikkuu, sitä parempi on työllisyystilanne ja sitä parempi on kaikkien hyvinvointi. Arvonlisävero näyttäisi heikentävän tavaran liikkumista, mutta jos samaan aikaan vähennetään työn verotusta (tulovero) saman verran, muodostuukin alv pääomaveroksi.
Eikö ALViin siirtyminen pikemminkin lisäisi taloudellista toimeliaisuutta siinä mielessä, että se parantaisi kotimaisen työn ja tuotteiden kilpailukykyä kotimarkkinoilla?
Veronkierto muodostuu tietenkin ALVin kanssa ongelmaksi, mutta sitä vastaan voisi kamppailla laittamalla aikapankit, kulta ja hopea ALVin alle ja siirtymällä digivaluuttaan (mieluummin keskitetyn auktoriteetin pohjalta toimiva kuin bitcoinin tapainen). Myös tullin pitäisi toimia, jotta ihmiset eivät alkaisi käymään kauppaa vieraassa valuutassa.
Digivaluutta myös mahdollistaisi Wahlroosin haikaileman negatiivisen talletuskoron. Ja sen yhteydessä tulisi varmaan toteutettua vahva tunnistus ja allekirjoitukset. Kenties euroerokin?
@Anomuumi Avaatko vähän miten ALV:n nosto mielestäsi parantaisi kotimaisen työn ja tuotteiden kilpailukykyä?
Olen herttaisen samaa mieltä OSn kanssa siitä, että suurten omaisuuksien kasaantuminen ei ole meillä ongelma.
Ongelma onkin siinä, että päinvastoin kuin muissa yrittäjyyteen perustuvissa talouksissa, Suomessa tehdään “kaikki mahdollinen”, jotta riski-yrittäjien varojen kasaantumista ei koskaan tapahtuisikaan.
Suomessa ollaan niin hegeliläis-marxilaisia, että yrittäjä-riskin käsitekin on tuntematon.
Näinollen ei voi edes järkevästi keskustella siitä, että miten riskin ottajaa oikeudenmukaisesti tulisi palkita.
En nyt ehdi kaivamaan lukuja, mutta esimerkiksi Saksassa 60% kasvusta tulee nimen omaan PK-sektorin kautta.
Suomesta pitäisi tässä seurata Saksan esimerkkiä. Silloin suomalainen teknologia-osaaminen pääsisi taas kukoistamaan.
Pidemmällä tähtäyksellä juuri siellä se Suomen talouskasvun paras mahdollisuus on! Sitä pitää nyt kaikin tavoin stimuloida.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka odottaa stimulointia
Kun Suomeen tuodaan keskustelua USA:sta katsomatta mitä ja keneltä, saadaan täällä keskustelu todella sekavaksi.
Larry Summers ei ole vasemmistolainen taloustieteilijä kuin jonkin ääripikeistolaisten uskonnollisten hihhulien mielestä. Paul Krugman myös suomalaisessa yhteydessä olisi Juhana Vartiaisesta oikealle pääosin.
USA:n republikaanipuolueen osoita ovat tuoneet Kokoomus ja ilman lähdettä Perussuomalaiset. Heille vasemmiston tunnusmerkki lienee ajatus ylipäätään valtiosta muuna kuin armeijana.
Hiiliä niskaan ansaitsee myös media, joka aika suoraan siteeraa äärioikeiston TeaParty-liikkeen ideoita. Occuypy ‑liike taas leimattiin vasemmistolaiseksi anarkismiksi ihan tuosta vaan, koska ajatukset muistuttivat Kanadaa ja Pohjoismaita.
Vinkki päätoimittajille, olkaa Apusen Matin tavoin avoimesti mitä olette, niin elämä on helpompaa.
Kun täällä käydään USA:n verokeskustelun sisällöillä debattia, tulos on huono ja harhaanjohtava.
Listaltasi taisi unohtua polkupyörätuloa ja potkulautatuloa koskevat verot!
Pitkälti olen muutoin samoilla linjoilla, mutta … eikö ihmisiä pitäisi kannustaa keräämään enemmän varallisuutta, ja tekemään hyviä sijoituksia (huom! joista vaikka jokin tietty vähimmäisosuus kotimaahan), jotta emme olisi kansana niin p*rs’aukinen joukko? Varallisuuden verottaminen ei mielestäni tuohon kannusta.
Tulot voisi saattaa kaikki yhtä suuren veroprosentin alle, lajista riippumatta. Se olisi jotenkin reilumpaa ja suitsisi keplottelua osinko- ja palkkatulojen välillä ainakin kai jonkin verran.
Verotuksen yksi perusongelma on tietysti se, että verotulojen tulisi olla varsin vakaita. Jos haittaverojen tai sellaisten verojen osuus, jotka voivat muuttuvat suhdanteiden muuttuessa, osuus on kovin suuri, kasvaa mahdollisten verotulojen muutosten dynamiikka.
Verojen pitäisi olla sellaisia statussymbolin kaltaisia juttuja, että jokainen haluaisi niitä (maksaakseen) mahdollisimman paljon. … mutta miten? Miten palkita parhaat veronmaksajat, kas siinäpä kysymys!
Ette ehkä huomanneet, että jos tuloverosta siirrytään kulutusveroon, velattomassa omistusasunnossa asuva joutuu maksamaan enemmän veroa suhteessa samantuloiseen vuokralla asuvaan, koska hänelle jää enemmän rahaa kuluttamiseen. Tätä ei kukaan pidä ongelmana, mutta jos verotus on tulojen kohdalla eikä kulutuksen, se onkin ongelma.
ALV parantaa kilpailukykyä kotimarkkinoilla, kuten sanoin. Kun verotusta siirretään kulutukseen, kotimaisen työn kokonaisverorasitus pysyy suurin piirtein samana. Oletetaan ainakin näin. Tuontituotteiden hinta taas on noussut.
Oletuksena on myös se, ettei osteta verotonta tavaraa ulkomaalaisilta rikollisverkkokauppiailta.
Tuo Porttugali-heitto on vähän outo. Et kai luule, että nykyiset verosopimukset ovat voimassa kovin kauaa? Kyse on kilpailutilanteesta EU-maiden välillä, jonka Suomi häviää 100–0. Verot maksetaan tulevaisuudessa sinne, missä asutaan.
En usko että nykyisenkaltaisia poikkeuksia valtion eläkkeistäkään on enää 10 vuoden päästä. Nykyjärjestelylle ei ole olemassa perusteita.
Suomelle jää luu käteen, jos asioita ei hoideta kunnolla. Jokainen tervejärkinen eläkeläinen vaihtaa kirjansa johonkin kilpailukykyisempään maahan ja he tulevat takaisin vasta haudan partaalla, jolloin kustannukset ovat kovat.
Ei kannata syyttää Portugalia, jos on itse sössinyt asiansa.
Ongelma noissa Espanjan ja Portugalin verosopimuksiussa on, että eläkeläinen maksaa veronsa asuinmaahan, saa “ilmaisen” terveydenhoidon, jonka kuitenkin Suomen valtio maksaa. Jos Portugali haluaa olla verottamatta asukkaitaa, se ei meille kuulu, mutta asuinmaan pitäisi vastata terveydenhuollosta.
Jonnekin luonnonvara-veron ja kiinteistöveron välimaastoon sopisivat ydinvoima- ja vesivoimaverot. Ensimmäisen niukkuutta sääntelee eduskunta periaatepäätöksillään ja jälkimmäisestä tiedetään, että suurinpiirtein kaikki Suomen rakentamiskelpoiset paikat (Kollajaa lukuunottamatta) on jo rakennettu. Osattiinko vesistöjen rakentamisen aikaan arvioida vesivoiman arvo oikein, vai olisiko aihetta ottaa osa vesistöjen arvosta takaisin kansalle verotuloina?
Tuosta puuttuu logiikka. Onhan se vuokralla asuminenkin kulutusta ja Suomessa aika hyvin verotettua sellaista. Pääoma- ja paaomatulon verotus menee suoraan vuokriin, mikä joskus joiltakin tuntuu unohtuvan.
Tasainen, matala ja kattava verotus on järkevää. Pisteverot, oli kyse alkoholista, autoista tai sokerista, on typerää. Energian pisteverotus, oli se sähköä tai bensaa, on jo taloudellinen seppuku.
Joo Odelle Oden mallista vaan sen verran, että olit varsin hyvin menestyvä poliitikko nimenomaan rehellisine ja laskennallisine kannanotoillasi politiikan asioissa n. 10–15 vuotta sitten. Mutta niin se vaan käy kenelle tahansa hyvälle politiikan tekijälle, että porukka nostaa tekijää tai/ja porukka kamppaa tekijän alkuasentoonsa.
Muuten, olisiko sinulta luvassa tänä kesänä fillari-uutisia sivullasi ja uutista uudesta fillaristasi?
“Onhan se vuokralla asuminenkin kulutusta” samoin kuin omistusasuminen. Jos pääomatulovero ja sen korkovähennys poistetaan molemmista, kuten Oden mallissa, tai palautetaan molempiin, ongelma katoaa. Alvia vuokranantaja ja omistusasukas maksavat samoin.
Vuokrasta ei mene alvia
Siis jos ymmärrän oikein niin ehdotuksesi tarkoittaisi sitä, että kaikkien (kotimaisten ja ulkomaisten) tuotteiden hinnat nousisivat, mutta kotimaisten vähemmän koska kotimaisten tuotteiden valmistajat nostaisivat hintojaan ALV:n noston vaikutusta vähemmän saatuaan alennuksen työvoimakustannuksiin.
Tämä ehdotus vesittyy kahteen seikkaan:
1. Suomessa ei juurikaan enää valmisteta kulutustuotteita elintarvikkeiden lisäksi. Eli ei ole kotimaista tavaratuotantoa jonka kilpailuetua parantaa. Palvelujen tuontia ei tällä hetkellä juuri tapahdu, lukuunottamatta verkkopalveluja (google, facebook etc.). Nehän pyörivät pääosin maksuttomina eli myös ALVittomina. Enemmänkin tuontia tapahtuu palvelualan työntekijöiden muodossa…
2. Jos kotimaiset yritykset saisivat työvoimakustannuksiin alennuksen, joka siis yhdistettäisiin ALV:n nostoon, niin valtaosa yrityksistä jättäisi kustannusalen omaan taskuunsa. Eli yrittäjä perustavoitteensa mukaisesti nostaisi omaa osuuttaan voitonjaosta, ellei valtio neutraloi vaikkapa eläkemaksujen alentamista yhteisöveron korotuksella.
Olen varma, että ALV:n voimakas korottaminen johtaisi Suomen talouden ojasta allikkoon. Taloudellisen toimeliaisuuden, eli talouskasvun vauhdittamisen kannalta ALVia pitäisi laskea ja reilusti. Talouskasvu on myös veroina ym. kerätyn avun varassa eläville täysin välttämätöntä. Kyllä kaikkien pitäisi nyt viimeistään (6–7 vuotta myöhässä) tajuta mihin kurimukseen talouskasvun hyytyminen ajaa julkisen sektorin.
Kun tuohon on heitetty tuo vuosi 2040, niin mun näkemyksen mukaan siinä vaiheessa harmaa talous on virtuaalivaluuttojen kasvun takia kohtuullisen merkittävä, eikä pankkitilin saldo enää ole sellainen julkinen salaisuus kuin nyt.
Koska virtuaalivaluutta ei ymmärrä keskuspankeista, pankkisektorista tai kansallisuuksista yhtään mitään tarvitaan vähän järeämpiä aseita jos veroja aiotaan jatkossa kerätä. Toki virtuaalivaluutat voidaan kieltääkin jolloin tämä etuoikeus säilyy vain rikollisilla.
(periaate: jos joku ei hyödytä julkista sektoria kriminalisoidaan se — tai suomalainen versio: jos joku asia tuottaa ihmiselle mielihyvää verotetaan asia kuoliaaksi ja taivastellaan masentunutta ja negatiivisen elämänasenteen omaavaa kansakuntaa.)
Nykyisellään virtuaalivaluutoista tajuaa jotain porukka noin 40 ikävuoteen asti ja 2040 virtuaalivaluutat ovat arkipäivää porukalle joka rahaa eniten käyttää eli 18–65 vuotiaat.
Juuri tämä ajattelu on johtanut siihen, että nykyajan ihmisillä on varastot ja autotallit täynnä krääsää, joita he eivät henno heittää pois, vaikkeivät niitä koskaan käytäkään. Tuo oli järkevä ajattelutapa joskus sodan jälkeen, kun kaikesta oli pulaa ja oltiin köyhiä. Nykyisessä yltäkyltäisyyden yhteiskunnassa kaiken säilyttäminen on Amerikassa johtanut siihen, että ihmiset palkkaavat henkilökohtaisia auttajia setvimään omia krääsävuoriaan, jotka täyttävät kaikki varastotilat.
Ainakin itselleni rikkimenneestä tuotteesta luopuminen on paljon helpompaa kuin vielä hyväkuntoisesta, mutta vanhaksi jääneestä. Aina ajattelee: “Kyllä tälle jotain käyttöä vielä joutuu”, vaikkei sitten käytännössä sitä koskaan käytäkään.
Joissain harvoissa tapauksissa toivoisi tuotteiden olevan kestävämpiä. Nämä koskevat ennen kaikkea sellaisia asioita, joita sitten korjataan, jos ne menevät rikki, kuten auto tai polkupyörä.
Ei vika, muttei ansiokaan. Häntä ei siitä naapuriin ilmaantuneesta kaupungista tule rangaista, muttei hänelle myöskään kuulu sen ansiosta hänen maansa noussut hinta. Hänhän ei tehnyt sen hinnannousun hyväksi yhtään mitään. Eli hän saa pitää sen maansa alkuperäisen arvon, mutta kaupungin naapuriin tulon aiheuttanut hinnannousu on järkevintä verottaa pois.
Paljon hyvää pohdintaa!
Raaka-ainevero on kuitenkin ongelmallinen. Jo energiaveroissa on huomattu, että paljon energiaa vaativan tuotannon energian verottaminen ohjaa tuotannon veroalueen ulkopuolelle. Sama pätee myös raaka-aineisiin. EU:n perimät raaka-aineverot ohjaavat raaka-aineet Unionista toisten maiden tehtaisin ja ne palaavat valmiina tuotteina takaisin. Tuotteita ei voi tullissa enää raaka-aineverottaa. Kumiankkojen kohdalla tämä vielä jotenkin onnistuisi, mutta television raaka-aineiden setviminen ei enää ole mahdollista.
Raaka-aineverotus voisi toimia, jos sen oheen EU asettaisi kaikelle tuonnille tullit vastaamaan raaka-aineverotuksen aiheuttamaa kustannushaittaa.
Jos tuo niukkuuden verottaminen pitää teoriatasolla paikkansa, niin tästä muodostuu pitkän päälle ongelma. Olen itse pitänyt maapohjan verottamista ainoana verolajina, jossa meillä on varaa nostaa veroja, mutta meillä ei ole niukkuutta maasta, joten pitää kenties ajatella tuokin uudestaan.
Rakennusoikeuden verottamista en pidä järkevänä, koska en näe yhteiskunnalla osaa enkä arpaa tontin rakentamiseen. Asia on puhtaasti tntin omistajan halinnassa oleva ja sääntely vain heikentää tilannetta.
Nkiukkuutta ei ole maasta yleensä vaan kaupunkien keskustoissa sijaitsevasta maasta.
Autoista en sano mitään (voi olla samassa kategoriassa mutta omat ongelmansa siinä on), mutta sokerin, alkoholin, tupakan, huumeiden, jne verottamiseen on ihan hyvä laittaa pientä lisää. Muussa verotuksessahan se, että verotettu toiminta vähenee, on yleisestiottaen huono asia. Näiden asioiden kohdalla se on peräti hyvä bonus.
Esimerkiksi jos kannabista myydään nyt vaikka kympillä gramma, niin tässä on aika moinen rikollispreemio. Jos sitä myytäisiin vaikka alkossa sillä samalla kympillä gramma, niin siitä hinnasta saisi olla valmisteveroa luokkaa puolet.
Varovasti arvioiden sitä kannabista menee Suomessa parisataa kiloa päivässä. Jos alko myisi kannabista 60 tonnia vuodessa, niin valtio tienaisi 300 miljoonaa. Ja kasvattajalle jäisi vielä toinen mokoma, joka näkyisi BKT:ssa.
Tämä siis olettaen että kulutus ei nykyisestään muuttuisi. Jos kulutus kasvaisi, niin tienestit olisivat vielä suuremmat, mutta sitten täytyisi tietenkin alkaa laskea jotain lisiä terveyshaitoista. Veikkaan kuitenkin että dynaamisesti ajatellen terveyshaitat todennäköisesti putoaisivat, joten koko kansantaloudelle vaikutus olisi plussaa luokkaa miljardin, mistä valtion siivu olisi ehkä 500 miljoonaa.
Sitä on syytä miettiä. Onko meillä varaa olla laillistamatta kannabista?
Eli ei ole pakko myydä, eihän?
Usein on pakko myydä: Armeijan harjoittalualue, ratalinjaus, moottoritie, asuntokaava.
Eräs seikka verotuksesta puhuttaessa tulee muistaa. Sitä pitäisi analysoida rahavirtojen näkökulmasta, kuten moderi rahateoria (MMT) tekee. Sen keskeinen pointti on se, että valtio on rahavirran lähde ja verotus on paluuvirta.
Tästä näkökulmasta siis valtion kulutus tapahtuu aina ennen verotusta. Näin ollen veroilla ei tosiasiassa rahoiteta mitään (kuten koulutusta yms.) vaan koulutusrahat luodaan (keskus)pankissa ja valtio kuluttaa ne kiertoon ja keräilee myöhemmin takaisin veroina sieltä täältä. Mekanismin tärkeä ominaisuus on se, että näin valtion verottamasta valuutasta tulee yleisesti hyväksytty maksuväline. Muutenhan rahana voitaisiin käyttää mitä vain velkasopimusta.
Tämä muuttaa melkoisesti sitä tarkoitusta ja määrää, mitä valtion tulisi veroja kerätä ja mistä. Oden ajatukset ovat oikean suuntaisia: perusperiaatteen tulisi olla sellainen, että niitä asioita verotetaan josta on faktisesti haittaa ja toisaalta hyödyllisiä asioita ei kannata verottaa tai niitä kannattaa jopa tukea. Valtiontalouden tasapainolla sinänsä ei ole merkitystä jos valtio on talouspoliittisesti suvereeni ja sillä on kelluva valuutta.
Tuota sanotaan sosialismiksi ja se on täysin kelvoton talousjärjestelmäksi. 🙁
Juuri tuolla tavalla ajattelevat ovat aiheuttaneet Suomen ahdingon. Suomen ainoa oikea ongelma on pääomaköyhyys. Joku syrjäytyminen on ihan nappikauppaa verrattuna pääomaköyhyyteen, jonka kateus on aiheuttanut.
Ansiottoman arvonnousun vetrottaminen yhteiskunalle on yleistä sellaisissa sosialistisissa maissa kuin Britannia, Yhdysvallat ja Sveitisi. Ryöstäkapitalismi, jossa ansiottomia etuja jaetaan satunnaisesti, on tyypillinen sellaisille maille kuin Venäjä ja Kiina.
Et tainnut lukea kaikkea, mitä kirjoitin. Kirjoitin, että hän on elellyt siististi ja pitänyt monin eri tavoin paikat asuinympäristössään kunnossa. Kyllä se myös vaikuttaa alueen ‘haluttavuuteen’ ja hintatasoon (ja toiseenkin suuntaan taas päinvastaisen esimerkin tapauksessa). Ei pidä unohtaa, että inflaatiokin vaikuttaa hintoihin. Pitääkö ihmisiä ryhtyä verottamaan myös inflaatiosta, jonka suuruus voi olla eri alueilla eri syistä erisuuri?
Hinnannousuko aiheuttaa “kaupungin naapuriin tulon”? Nyt taitaa mennä kyllä syy ja seuraus sekaisin!
Jos hinnannousu verotettaisiin pois, olisi tuosta se seuraus, että asuttuaan paikalla ensin N vuotta, missä N voi vaihdella esim. välillä 2–100 vuotta, ja haluaisi vaihtaa kiinteistöä (vanha myyden ja uusi ostaen) vaikkapa naapurikortteliin, sitten, kun hinnat olisivat aikoinaan maksetusta, alkuperäisestä hinnasta kaksinkertaistuneet, jäisi oman kiinteistönsä nyt myytyään (veron jälkeen) rahaa enää puolikkaaseen muuten samanlaisesta kiinteistöstä naapurissa. Itse asiassa rahaa taitaisi jäädä vieläkin vähemmän, kun kaikki vaihtoon liittyvät kuluerät huomioitaisiin.
Ehdotetulla periaatteella pitäisi kai kaikista palkoistakin periä verona se “alkuperäisen lähtöpalkan” ylittävä osuus?
Miten se paikkojen pitäminen siistäinä vaikuttaa vaikkapa siihen, että yhteiskunta tuo tonttisi rajalle metroaseman? Jos ansioton arvonnousu — rahakas kaava — ohjaa rahaa joillekin onnekkaille ansiottomasti, sitten on kai ihan oikein sekin, että kahdesta naapuruksesta toisen tontti kaavoitetaan hotelliksi ja toisen viheralueeksi. Tätä ei oikein voi kutsua markkinataloudeksi.
Kakkosautoa voisi verottaa aikalailla
reippaammin (vrt. yhden lapsen politiikka)
Jos saat Suomesta kympillä gramma mitään kelvollista, kerro mullekin. (Ei tosissaan, en halua yllyttää rikokseen.) Mutta hyvin vakuuttavana asioista perillä olevilta kavereilta kuultuna tietona voin kertoa, että tällä hetkellä 15 euroa/gramma on jo halpaa C. sativan emikukinnosta. Tyypillinen “katuhinta” on vähintään 20 euroa.
Mikä toki vahvistaa pointtiasi. Rikollispreemio on vieläkin suurempi. Ja näin ollen veropotentiaali on valtava. Jo pelkkä ALV tuottaisi aika reippaasti verotuloja.
Viheralueeksi kaavoittamienn on hyvin kyseenalaista. Espoohan käytti tuota keinoa yhteen aikaan hyvinkin räikeästi. Kaavoitti viheralueeksi, pakkolunasti ja muutti kaavan. Yhtään poliitikkoa tai virkamiestä ei edes syytetty, vaikka jäljet tunnetaan!
Mitä tontilla tehdään ei kuulu kaavoittajalle vaan tontin omistajalle. Ongelmahan muodostuu kunnan kaavoitusmonopolista, oikeudesta pakkolunastaa ja oikeudesta omistaa maata. Tämä on jotenkin rikottava, jotta järjestelmä toimii. Monopoli ei toimi koskaan.
Oma kantani on, että kaavoitus, sellaisena kuin se on järkevää, pitää säilyttää kunnalla. Sen vuoksi pakkolunastusoikeus pitää poistaa ja kuntien maanomistusoikeuteen tulee tehdä rajoituksia. Poliitikot eivät ole oikea taho ohjaamaan yhdyskuntarakenteen kehittymistä, kuten voimme esimerkiksi Helsingistä huomata. Vielä huonompi yhdistelmä on grynderit ja poliitikot, mutta sitähän ei enää ole — eihän.
Ei tietenkään, komentotaloudessa insentiivinä ei niinkään ole se kasa ruplia, vaan sisäministeriön miehet, jotka tulevat hakemaan leirilomalle, jos valtiontilausta ei toimiteta valtion määräämään hintaan.
MMT:n mukaan valtio korvaa keskuspankin roolin ja pitää rahanarvon vakaana verottamalla ja avomarkkinaoperaatioilla, eli ostamalla ja myymällä omia bondejaan. On enempi pilkunhinkkausta väittää, että valtio ei tarvitse veroja ja lainanottoa rahoitukseen, jos sen kuitenkin tarvitsee verottaa ja myydä lainapapereita aivan sama määrä, jotta sen liikkeelle laskemalla rahalla olisi jokin arva.
Jos ja Jos, joista kumpikaan ei päde Euroopassa, sillä euromailla ei ole itsenäistä talouspolitiikkaa, eikä omaa kelluvaa valuuttaa.
Likviditeettiansan oloissa rahan määrää voidaan lisätä vastikkeetta. Rahan arvo perustuu enemmänkin luottamukseen, että sillä on arvoa, kuin että sille olisi oikeasti jotain vastinetta.
Mitä jos tehdäänkin näin:
* Kohdistetaan verotus vielä enemmän luonnonvarojen, erityisesti uusiutumattomien, käyttöön. Samalla lasketaan tuloveroja entisestään, ehkä myös ALVia.
* Mikäli muu maailma ei seuraa perässä, verotetaan rajalla sisään tulevaa tavaraa sen mukaan paljonko luonnonvaroja sen tuotanto on (arviolta) kuluttanut.
Samaa menettelyä on ehdotettu ainakin hiilidioksidiverolle. Tähän pitäisi saada koko EU mukaan. TTIP:tä yms sopimuksia neuvoteltaessa tähän pitäisi varautua.
Oden malli on toki huomattava parannus nykytilanteeseen, kun verotuksen painopiste siirtyy työnteosta arvonlisän verotukseen. ALV kohdistuu kuitenkin jokaiseen tuotantoketjun vaiheeseen, myös työhön.
Kyllä tämä on melkoisella tarkkuudella mahdollista, jos veroperusteena on raaka-aine (materiaali), ei raaka-aineen alkuperä. Voimassa oleva EU:n lainsäädäntö nimittäin edellyttää, että valmistaja ja/tai maahantuoja tuntee ainakin muutamilla toimialoilla tuotteensa koostumuksen (mm. REACH ja RoHS, monet jätteisiin ja kierrätykseen liittyvät lait, esim “kumiankkojen” materiaalimerkintä).
Jos se voidaan tehdä muutamilla toimialoilla, miksei kaikilla?
Alkuperätiedon lisääminen lisäisi ongemia useilla kertaluvuilla, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.
Raaka-aineiden setviminen ei tarvitse olla tullin tehtävä, vaan tuotteen tuojan/valmistajan on esitettävä tarpeelliset dokumentit. Jos ei saada luotettavaa selvitystä raaka-aineista, niin sitten tehdään vaikka arvioverotus yläkanttiin.
Sörnäisten metroaseman ympäristöä pitäisi ainakin siistiä!
Ei metroasema, tai sen ympäristön siisteys, ole käsittääkseni mikään onnekas sattuma. Mitä on onni? Mielestäni se on ihan jotakin muuta kuin metroasema.
Tässä yhteydessä en (kerta kaikkiaan, vaikka en mikään erityisen uskovainen olekaan,) malta olla Osmolle suosittelematta tutustumaan esim. palmusunnuntain aattona Psalmien kirjan 37. lukuun, jossa viitataan mm. kärsivällisyyteen, maan omistukseen, onneen ja asumiseen.
Sanat “onnekas” ja “ansioton” eivät mielestäni ole ihan joka yhteydessä tai tapauksessa käyttöön sopivia. Milloin on esimerkiksi urheilijan, kauppiaan tai asunnonvaihtajan menestys, tai voitto, “onnekas”, tai tappio “ansioton”, milloin ei? Silloinko, jos ensimmäisenä maalisuoralla kiitävä kilpakumppani sotkeutuu omiin jalkoihinsa ja kaatuu, jolloin voiton korjaakin tuolloin toisena oleva? Entä maratonilla, jos voimiaan harkitummin jakanut jaksaa maaliin muita paremmin?
On toiminnan lajeja, ja tapauksia, joissa sattumalla voi toki olla suurempi merkitys tuloksen kannalta kuin joissakin toisissa. Ei pitäisi silti vähätellä muitakaan tekijöitä, kuten esimerkiksi tiedonhankinnan, työn, vaivannäön, osaamisen ja jopa viisauden merkitystä. Urheilussa tiettävästi vain riittävä harjoitus tekee (pääsääntöisesti) mestarin, vaikka luontaisia edellytyksiäkin tarvitaan. En usko, että poliittiset päätökset ovat täysin sattumanvaraisia, sillä osa niistä on ennakoitavissa melko suurella todennäköisyydellä tai ns. “pitkässä juoksussa”.
Eikö tuo esittämäsi esimerkkitapaus olisi ehkä ratkaistavissa oikeudenmukaisemmin, käsittelemällä tontit yhtenä kokonaisuutena, tai sijoittamalla se hotelli puoliksi (tai oikeassa suhteessa) kummallekin tontille, jos kyse on vain kahdesta, ja jakamalla viheralue samaa periaatetta käyttäen?
Ei todellakaan mitään lisäautoveroja kakkosautoille!
Päinvastoin, autovero kokonaan pois ja verotus sataprosenttisesti kulutukseen!
Mitä nopeammin suomalainen autokanta siirtyy täyssähköautoihin, niin sitä nopeammin kaupunkien ilmanlaatu paranee.
Auto on suurimmalle osalle suomalaisista välttämätön työkalu! Auto ei myöskään kuluta eikä päästä paikallaan seisoessa.
Lypsetään miljardeja tienhoidon varjolla ja tiet ovat vaarallisen heikossa kunnossa. Ei oikein täsmää tämä yhtälö. Esimerkiksi 9‑tie Tampereelta Orivedelle päin on todella pahasti urautunut, mutta myöskin etelään Pirkkalaan päin. Ruumitakin on jo tullut.
Sen ymmärrän, että syrjäisiä, vähällä käytöllä olevia teitä muutetaan hiekkateiksi, mutta sitä en ymmärrä, että miljardeilla ei kyetä saamaan edes pääväyliä turvalliseen kuntoon! Märkä ja leuto talvi on vain tekosyy.
Nytkin olisi voitu 9‑tien urat paikata (ei routaa), mutta antaahan nyt kansalaisten odotella vielä sinne heinäkuulle. Onhan se mukavampi lomamatkalaisia kiusata ja pistää kaistat kiinni.….…..
Tai mitä jos laitetaankin 9‑tielle 60 km/h, niin voidaan odottaa vielä pari kolme vuotta, ennen kuin matalimmat autot jäävät pohjistaan kiinni.…
Kunhan 6 miljardin euron leikkurilla lähdetään hutkimaan, niin pääkaupunkiseudun kehäteilläkin päästään ajamaan pottupellossa…
Ei tämä ole mikään järkevä ohjenuora.
Onko sinusta sitten ok rakentaa vaikkapa (kohtuullisesti haiskahtava) sikala keskelle viihtyisää omakotitaloaluetta? Tai tuulimyllyjä, voimalaitos? Entäpä klapitehdas jyskyttämään? Eihän se naapurille kuulu, mitä tontillaan tekee…?
Periaatteessa noin, mutta pitäisi olla se kaupunki! Kannattaa katsella Helsinkiä enisn Google maps’in karttaverisona, joilloin Helsinki näyttää ihan kaupungilta. Kun näkymäksi kääntää ilmakuvan, tajuaa ettei kaupunkia ole kuin muutama kortteli niemellä. Sen jäkeen on pelkkää vihreää.
Eli tonttimaasta ei Helsingissä ole pulaa. Kaavoituksen osaamisesta sitäkin enmmän. Jos vain tonttimaan puute mahdollistaa maan verottamisen, ei se Suomessa ole mahdollista. Täytyy olla muitakin perusteita kuin puute.
Yleisemmin keskustelu pitää kääntää siihen, miten laskemme veroastetta hallitusti. On toki perintöveron tapaisia idioottimaisuuksia, jotka tulee poistaa välittömästi, mutta laajemmin pitää pohtia, mikä on mahdollista ja mikä järkevää. Nykyisellä veroasteella teemme vain taloudellisen itsemurhan.
Sinänsä hyvä vedätys, mutta yleensä on taloudellisesti järkevää tehdä alueelle jotain samanlaista, mitä sillä jo on. Niin terveet kaupungit kasvavat kehittäin. Helsinki ei kasva kehittäin. Se ei ole kasvanut sodan jälkeen.
Sitä paitsi et voi tosissasi väittää, että täysin vapaalla rakentamisella tehtäisiin ainakaan huonompaa jälkeä kuin nyt? 😉 Tavoitteena voi pitää järkevää ohjausta, nykyinen ei sitä ole. Parasta on tehdä kohtuu liberaali kaavoituslainsäädäntö, ostaa muutama viivotin jäljelle jätettäville kaavoitajille ja alkaa rakentaa systeemiä uudestaan. Nykyinen on kelvoton.
Ei sanota. Sosialismiksi kutsutaan tuotantovälineiden yhteisomistusta. Maa, jonka arvo nousee omistajan mitään tekemättä vain siksi, että viereen nousee kaupunki, ei ole tuotantoväline. Jos sen tontin arvo nousee siksi, että omistaja rakentaa siihen tehtaan, niin tämän arvonnousun leikkaaminen verotuksella yhteiskunnalle olisi sosialismia.
Niin? Maanparannustoimenpiteiden arvo tosiaan kuuluu sille tekijälle. Suurin osa esim. pääkaupunkiseudun kalliin maan hinnasta ei vaan ole tätä.
Luit väärin. Kirjoitin:“Kaupungin naapuriin tulon aiheuttanut hinnannous”, eli sivulauseella saman sanoen:“Hinnannousu, jonka on aiheuttanut naapuriin tullut kaupunki”.
Ei jäisi, koska sen kiinteistöveron ansiosta sen naapurikorttelin hinnatkaan eivät olisi nousseet. Jos hinnannousu verotettaisiin pois, eli siis käytännössä olisi käytössä kiinteistövero, jonka ansiosta maan hinta ei nousisi, saisi kiinteistön myyjä myyntihetkellä siitä tontistaan saman hinnan kuin oli siitä maksanut ja tällä hinnalla saisi siis sieltä naapurikorttelista ihan vastaavan tontin.
Niin kauan, kun meillä valtiot ovat suvereenin vallan yksiköitä, niin tuo ei päde. Yksityinen maanomistus nykyaikaisten valtioiden sisällä ei suinkaan tarkoita suvereenisuutta maan käytön suhteen, vaan ennemminkin jotain tyyliin:“Muu yhteiskunta antaa sinun nyt päättää tämän maapläntin käytöstä, kunhan pysyt toiminnassasi näiden rajoitusten sisällä”. Ei sen enempää.
1) Luin juuri sen, minkä kirjoitit ja miten kirjoitit. En tulkinnut. Virhe oli tekstissäsi. Ei ole minun vikani, jos kirjoitit muuta kuin mitä nyt kerrot uuden sivulauserakenteen avulla pyrkineesi ilmaisemaan. Korjauksesi lauseella: ”Hinnannousu, jonka on aiheuttanut naapuriin tullut kaupunki” vain sattuu tarkoittamaan ihan päinvastaista, kuin mitä lause: ”Kaupungin naapuriin tulon aiheuttanut hinnannousu” tarkoittaa.
(Toivottavasti et pahastunut tästä kieliopin osaamisen tärkeyteen liittyvästä esimerkistä, jonka varmaankin joku voi tulkita ‘nipotukseksi’. En itsekään usko suomen kielen kielioppia aivan sataprosenttisen täydellisesti hallitsevani.
Miten muuten haluaisit tulkita tunnetun lauseen: “Armoa ei Siperiaan”? Pilkun käyttö, ja vieläpä sen oikea paikka, voi olla joskus jonkun asian tulkinnan kannalta ratkaisevan tärkeää. Muutoin asetetaan lukijalle tehtäväksi toimia, ei kirjoitetun tekstin, vaan pikemminkin ajatustenlukijana.
Eri asia on sitten, jos moniselitteisyyttä ja tulkinnanvaraa halutaan tekstiin tarkoituksella jättää … Verotuksen osalta se voisi tosin johtaa melko kirjavaan käytäntöön, joten se ei ole missään nimessä suositeltavaa.
Moniselitteisyyden, kirjoitus- tai ajatusvirheiden takia ei saisi lopputuloksena syntyä virheellisiä tulkintoja, väärinkäsityksiä verotukseen, saati epäoikeudenmukaisuutta verokäytäntöihin. Verotukseen liittyvissä asioissa ei saa syntyä pahoja virheitä.)
2) Jos kiinteistön omistaja joutuisi maksamaan paljon kiinteistöveroja vuosittain, olisi kai aika todennäköistä, että hän haluaisi saada jotakin vastinetta niille veromaksuille joskus kiinteistöä myydessään? Sitä enemmän, mitä korkeampi verotus.
Olisi lisäksi täysin oikeustajun vastaista, että kiinteistön myyjä joutuisi verovastuuseen inflaation aiheuttamasta hintojen noususta, mutta näin juuri kävisi, jos kiinteistövero olisi kertaluonteinen, eli suuruudeltaan aikoinaan maksetun ostohinnan ja nyt saadun myyntihinnan välinen erotus. Mahdollisen inflaation vaikutus kiinteistöjen hintoihin voi olla varsin suuri, ja käsittääkseni ehkä myös osin ennakoimaton. Siinä voinee esiintyä myös alueellisia eroja, joiden suuruuksia voi olla täysin mahdotonta arvioida, ainakaan millään oikeudenmukaisella tarkkuudella.
Miten ihmeessä eroteltaisiin inflaation ja kaavoituksen vaikutukset kiinteistön hintaan, varsinkaan, kun nuo eivät liene mitenkään selkeästi eroteltavissa? Jos kiinteistöstä saatu myyntihinta olisi alhaisempi kuin aiemmin maksettu ostohinta, maksaisiko verottaja erotuksen myyjälle, eli toimisi tässä jonkinlaisena vakuutuslaitoksena? En usko.
Entä miten kyettäisiin huomioimaan eri aikoina tapahtuneiden kauppojen ja inflaation/deflaation yhteisvaikutukset?
Ehdotettu uusi käytäntö, jota lienee joskus ennenkin joku esittänyt täällä O.S.:n blogisivustolla, missä sitä on myös kritisoitu, johtaisi nähdäkseni pois nykyisestä, hyvästä, markkinatalouden mukaisesta järjestelmästä. Pahimmillaan se veisi kohti verottajan/hallinnon mielivaltaa. Ei hyvä!
Mitä ihmettä? Mien inflaatio liittyy kiinteistöveroon?
Jos inflaatio on 10 000% niin kiinteisrtöveroa menee aikaisempaan verrattnua 10 000% enemmän ja todennäköisesti kiinteistöveron maksajan tulot, tai ainakin kiinteistön arvo on noussut sen samaisen 10 000%.
En olisi tuosta aivan varma …
Onko rakennuksen tyhjillään pitäminen fiksua? Rakennushan on yleensä ihmisen tekemä, siis ahtaasti tulkiten jotakin ylimääräistä maapallollamme. Avarammalla näkökulmalla tosin myös ihminen on osa luomakuntaa. Maan täyttäminen ei sen sijaan ole mielestäni mikään kestävä tavoite.
Eikö saattaisi joskus olla jopa etua siitä, että sellainen, mitä ei kukaan käytä, ainakaan, jos mitään perusteita (ml. museo, nähtävyys, maa- tai muistomerkki) sen säilytykselle ei pitkän ajan kuluessa löydy, ao. rakennusta koskevan veron perusteen poistamiseksi puretaan, ja puretut osat otetaan hyödyllisempään tai tarkoituksenmukaisempaan käyttöön? Mielestäni maa, joka on ollut jo ennen ihmistä, ei ole mikään järkevä veron kohde.
Sen sijaan oikea, todellinen tuotto, jota esim. tontilla olevassa rakennuksessa syntyy, jos syntyy, ja jonkun tilille saldoa kasvattaen muodostuu, on paljon parempi verotuksen kohde, mutta tuolloinkin veron tulee olla korkeintaan kohtuullinen, jolloin motivaatio, eli kannustin paremman lisätuoton saamiseksi (ja veronkin maksamiseksi!) aina säilyy.
Ohjaaviin veroihin liittyy hyvien vaikutusten (haittojen vähenemisen) ohella (nähdäkseni) sisäänrakennettu ongelma. Tuollainen vero saa verovelvolliset ilmeisesti lopulta, ainakin riittävän korkeaksi kohotessaan, toimimaan ohjaajan haluamalla tavalla(?), eli vähentämään sitä, mistä kyseistä veroa peritään, mutta silloin tuon veron tuotto pienenee. Verotuoton pitäisi kaiketi olla suhteellisen tasainen, ainakin kun kokonaisuutta takastellaan..
Maksaako sitten viimeinen maksumies, tai ‑nainen, lopulta kaiken sen verokertymäosuuden, joka alun perin oli verotuotoksi suunniteltu? Mitä tehdään sitten, kun tuo viimeinenkin ko. veron maksaja luopuu ao. veron perusteesta ja lakkaa maksamasta? Verottajan on etsittävä silloin lisää sopivia verotuksen kohteita …
Olisiko yksi sellainen korkean asumisen vero? … sitä suurempi, mitä ylemmässä kerroksessa, näillä leveysasteilla, valon saantia sekä avaria ja pitkiä näkymiä muilta rajoittaen asuu, työskentelee(?) tai rakennuksellaan vain peittää. Olisiko tuo haittavero vai samalla kenties (niukkuutta koskeva) “ylellisyysvero”?
Kestävän kehityksen aikaansaaminen voi edellyttää huolehtimista siitä, että paine kasvaa epäsuotuisan ilmiön hillitsemiseksi. Muistaakseni J.W. Forrester oli kirjoittanut myös tästä monimutkaisia kytkentöjä sekä osin myös epälineaareja ilmiöitä käsittävästä aiheesta jotain (ks. “Urban dynamics”).