(Esityslistaan tästä)
Saudi-Arabian suurlähetystötontin asemakaava Kuusisaaressa
En muista kuinka mones tämä on järjestyksessä, mutta lähetystön suunnitelmat näyttävät elävän ja kaavaa muutetaan yhtenään.
Verkkosaaren pohjoisosan suunnitteluperiaatteet
Tässä on tehty yhteistyötä Berliinin kaavoittajien kanssa. Hyvä!
Kaavaa kehutaan tiiviiksi, mutta aluetehokkuus on kuitenkin vain yhden paikkeilla. Kortteleiden rakenne ja pysäköintiratkaisut tukevat tavanomaista pienempiä hankkeita, jolla tehdään mahdolliseksi muun muassa ryhmärakennuttamista. Mitähän tuo pysäköinnin osalta tarkoittaa? Tonttikohtaista (ylettömän kallis) vai päinvastoin keskitettyä, josta jokainen asukas saa halutessaan ostaa tai vuokrata paikan. Kalasatamankatu on shared space –aluetta ja muodostaa aukeaman, jossa voi sekä kävellä että autoilla hiljaisella nopeudella. Terkkuja Berliinistä?
Karhusaaren kaavarunko
Kaavarunko on epävirallinen asiakirja, jolla ei ole oikeusvaikutusta. Yleiskaavaa yksityiskohtaisempi, mutta asemakaavaa yleispiirteisempi. Sellainen, kuin moni haluaisi asemakaavojen olevan. Kovasti on aiemmista suunnielmista tehokkuutta lisätty, mutta pieni so on edelleen. Rakennusoikeutta olisi 375 000 k-m2, joka muualla tarkoittaisi 9400 asukasta, muttas Karhusaaressa 4900 – 6900 asukasta. Nyt asukkaita on 400 ja rakennuttua alaa 100 000k-m2. Asumisväljyys on siis noin 250 kerrosneliötä/nenä. Lähetetyistä kirjeistä paistaa huoli alueen keskiluokkaistumisesta.
Huomattakoon, että kaavarungossa tontin ulotetaan rantaan, mikä on Helsingin kaavoitusperiaatteiden vastaista.
Kolmen Sepän suojatie
Jalankulkuoloja parannetaan tekemällä Vanhan ylioppilastalon eteen suojatie. Nyt jalankulkijat ovat joutuneet tekemään ylimääräisen 70 metrin kierroksen Stockan liikennevalojen kautta, mikä tarkoittaa kaksissa ylimääräisissä liikennevaloissa odottelua. Aloitteen jalankulkijan olon helpottamisesta on tehnyt Forumin kiinteistön omistajayhtiö.
Pyöräliikenteen opastusjärjestelmä
Kokeillaan uudenlaista opastusta, mutta minulle ei oikein selvinnyt minkälaista. Pyöräliikenteen opasteiden pitäisi olla alhaalla pyöräilijän katseen tasolla (vrt. moottoriteiden opasteet). Näin on Sveitsissä ja pelittää hyvin. Lisäksi opasteiden tulisi olla sellaisia, ettei niitä voi helposti kääntää osoittamaan väärään suuntaan. Nyt opasteet ovat risteyksessä hyödyttömiä, koska ne osoittavat yhtä todennäköisesti oikeaan kuin väärään suuntaan. Huono vitsi.
”Kokeillaan uudenlaista opastusta, mutta minulle ei oikein selvinnyt minkälaista.”
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tästä on kyse:
http://twitter.com/pekkatahkola/status/573813946962034688
Vain tonttikohtainen paikoitus on toimiva ratkaisu. Jos katujen ja pihojen korot tehdään oikein, niin tonttikohtainen paikoitus on mahdolista tehdä todella halvalla. Jos ei osata, niin sitten asiakas maksaa.
Kerro miten teet tronttikohtaisen pysäköinnin halvalla niin, että tontilla on tehokkuus vähintään 1,5, lapsille on pihaa ja kerroksia on korkeintaan kuusi? Jos tuon osaat sanoa, sinun kannattaa vaihtaa rakennuspuolelle?
Mitäs tämä nyt taas on? Sekä Stockan kulmalla että Vanhan Ylioppilastalon kulmilla on jo suojatie. Miten niiden väliin enää kolmatta mahtuu edes hyvällä tahdolla?
Ja puita tietysti kaadetaan ja vähäisiä parkkipaikkoja poistetaan. Jos nykyisiä suojateitä pitkin ei pääse Forumiin, niin kannattaa jäädä kotiin ja käydä Alepassa.
S2 uuden ylioppilastalon ja vanhan välistä menevä suojatie merkitsee yli 100 metrin kertoa. Tämä vastaisi moottoritiellä 2,5 kilometrin ylimääräistä mutkaa. Jalankulkijoita on tuolla alueella niin valtavan paljon enemmän kuin autoilijoita, että on helppo laskea yhteenlasketun ajan vähenevän tämän suojetien vuoksi.
Korttelit riittävän pieniksi ja autot pihakannen alle. Miksi muuten pihalla pitäisi olla tilaa erityisesti lapsille? Olen koko lapsuuteni elänyt asfalttipihalla ja väitän, että nykyiset ”leikkipaikat” antavat paljon vähemmän mahdollisuuksia leikkiä.
Mistä muuten tuo tehokkuus 1,5 tulee? Käsittääkseni sillä tehdään muualla maailmassa pientalo- ja rivarialueita.
Jos kaupunki tekee laskelmansa keskitetyn pysäköinnin kustannuksista samalla tavalla kuin Kruunuvuoressa, niin on rakennuttajien edullisempaa louhia autopaikat omalle tontille kuin ostaa niitä kaupungin rakennuttamista keskitetyistä pysäköintitaloista.
Karhusaaresta: Vaikka tällä nyt ei olekaan merkitystä asiakokonaisuudelle, Tilastokeskuksen mukaan Karhusaaressa kaikkien rakennusten kerrosala on nyt (2013) noin 41 000 kem2, ja asuinrakennusten ala 36 000 kem2. Asuinpinta-ala per asukas on siten reilut 70 m2, eli noin kaksinkertainen keskivertohelsinkiläiseen verrattuna.
(Huoneistoala = 0,8*kerrosala).
OK Tulkitsin listatekstiä väärin.
Eikö olisi järkevää samalla myös helpottaa pyöräilijöidet liikkumista ja juurikin tuota kadun ylittämistä ja rakentaa uuden suojatien rinnalle myös pyörätien jatke kadun ylitystä varten? Nyt pyöräilijät joutuvat tekemään ylimääräisen kierroksen Kalevankadun kautta.
On aivan varmaa, että kun uusi suojatie rakennetaan, tulevat pyöräilijät käyttämään sitä ylityspaikkanaan ja sukkuloivat silloin jalankulkijoiden seassa.
Itsekin kävelen tuossa useammin kuin ajan autolla. Silti vähän ihmetyttää. Ensinnäkin juuri uutisoitiin, että liiat suojatiet vähentävät turvallisuutta ja toiseksi, jos ihmisvirrat ovat noin merkittäviä kaupallisesti, pitäisikö tuohon tehdä alikulku ja poistaa suojatiet kokonaan?
On kytllä hirveä jalankulun vihaaja, jos esittää, että jalankulkijoiden pitää kavuta rollattoreineen johonkin alikulkutunneliin. Autoliikenne on tuolla alueelle niin marginaalinen liikennemuoto, ettei sen tarpeita voi ottaa suunnitteloun lähtökohdaksi.
Onhan tuo tärkeä, jotta saadaan ratikkaliikennettä taas hiukan hidastettua. Ei oikein ole muita keinoja enää jäljellä.
Thedän analyysin mukaan tuo suojatie ei hidasta ratikkaliikennettä. Tämä on tehtävissä liikennevalojen ajoituksella. Autoliikennettä se silloin tietysti hidastaa, mutta se on tuossa aivan marginaalinen liikennemuoto.
Eikös ne ollut jotain alle 20 000 kappale? Toi on kaksi kertaa vähemmän kuin mikään pysäköintikansi.
O.S: ” Nyt opasteet ovat risteyksessä hyödyttömiä, koska ne osoittavat yhtä todennäköisesti oikeaan kuin väärään suuntaan. Huono vitsi.”
Tosi on , opasteisiin pitää kiinnittää aivan uudella tasolla olevaa huomiota. Lisäksi voisi olla osa-aluekarttoja (infopisteitä, olet tässä merkinnöin) tihein välein esim. risteyskohdissa.
Lisäksi voisi olla esim. värit merkitsemässä vaikkapa 10 – 15 – 20 kilometrin kuntopyöräilyreittiä. Ne olisi suunniteltu maisema ym. muiden nähtävyyksien idealla.
Miltä kuulostaisi esim. Merenrantareitti , jossa olisi näköalatasanne saaristoon (nimi), vesilintujen poukama, purjevenestama (kioski) jne.
Kulttuurireitti : museo se ja se, Finlandiatalo, puistot ne ja ne , kahvila terasseineen jne.
Tässäkin on vain mielikuvitus rajana, eikä maksa paljon. Tosin viheralueita pitää suojella eikä muuttaa kerrostalotonteiksi.
Paikoin ovat opasteet tarpeen, mutta …
Pitääkö jatkossa kaikki katujen/pyöräteiden vierustat täyttää entistä lukuisammin pylväin ja kyltein? Katselkaapa kaupungissa joskus ympärillenne, niin voinette havaita, että niitä liikennemerkkejä ja opasteita on jo nykyisin monin paikoin suorastaan ihmeteltävän paljon. Sen vuoksi toivoisin, että niiden tarpellisuus harkittaisiin aina huolella. Muuten Helsinki muuttuu aina vain sankemmaksi pylväs-/kylttimetsäksi, mikä ei liene enää eduksi kaupunkikuvalle … tai juuri sen tarpeellisimman kyltin havaitsemisen kannalta.
Entä jos tehtäisiin se keskustatunneli vähän laajempana, myös etelä – pohjois suuntaan ja laitettaisiin autot kannen alle? Olen nähnyt maailmalla jalankulkualueita, joilla liikkuu spåra – pätkääkään hiljentämättä.
Onhan se tehtävissä, tai siis olisi. Mutta ei sitä tehdä. Eikä niitä siellä kukaan käy kellottelemassakaan. HSL hiljaisesti lisää minuutin aikatauluun, luottamusmies luottaa, ratikat hidastuu ja se siitä. Valitettavasti.
Tässä kohtaa on tapana antaa harjoitustehtäväksi ajaa pyörällä vaikka Kehä I päästä päähän ilman karttaa ja pyytää kommentoimaan nykyisten opasteiden määrää ja laatua uudestaan sen jälkeen. (Okei, kartta kannattaa kyllä silti ottaa mukaan, että löytää lopulta jotenkin edes kotiinsa.)
Ainakin yksi kyltti puuttuu joka kadunpätkältä: pyöräily kielletty jalkakäytävällä. Kun se kerran ei mene millään muuteen kaaliin.
Niistä vähäisistä parkkipaikoista (7 kpl) 2 – 3 vie pidennetty mainosauto, joka seisoo paikallaan ikuisesti. Onko lopuissa neljässä tosiaan peruste kierrättää tuhansia jalankulkijoita ylimääräiset 100m?
Helpointa ja järkevintä olisi tietenkin samantien muuttaa Mannerheimintien toisen suunnan kaista pelkästään kevyen liikenteen käyttöön, mutta kun se ei autopuolueelle periaatesyistä käy, niin edetään sitten askel kerrallaan, tällä kertaa Forumin kiinteistön omistajien(!) aloitteesta.
Jos nykyiset maanalaiset parkkipaikat eivät himoautoilijoille riitä, niin kannattaa suunnata nokka kohti kehien ostosparatiiseja. Kaupunkitilassa ilman tonnin painoista peltikuorta liikkuva enemmistö kiittää.
Vai että jalankulkijoiden ajansäästöä tällä Kolmen Sepän suojatiellä tavoitellaan. Taitavat minuutit olla niitä mielikuvitusminuutteja.
Jos jalankulkija ylittää Mannerheimitien uutta suojatietä pitkin, niin hän todennäköisesti lähtee kadun ylitettyään kulkemaan Mannerheimintietä jompaan kumpaan suuntaan. Eikö kulkija voi yhtä hyvin kulkea tuota matkaa ennen kadun ylitystä, ja ylittää kadun nykyisiä suojateitä käyttäen?
Kunnollisten pyöräopastimien tekeminen vaati kokeiluluvan anomista ministeriöltä. Tässä jos jossain on esimerkki turhasta byrokratiasta.
Useimpien liikenneongelmien kanssa jossain vaiheesa joku ehdottaa että laitetaan kyltti, ja sitten joku ilonpilaajaa kysyy, että kun ei ne toimi missään muuallakaan, niin mikä tästä asiasta ja paikasta tekee niin erikoisen että se toimii tässä tai täällä? Esimerkiksi läpiajokieltojen olematon vaikutus. Jos haluaa että jossain ei ajeta, se joko estetään esteillä ja/tai tehdään vaihtoehtoinen reitti joka on parempi, jolloin ajetaan sen kautta. Esimerkiksi betoniporsaita tai pyöräkaistat.
Pihakannet tekevät pihasta kivierämaata – ainakaan puita ei siihen pihaan tule.
Kun jättää lapsille pihalle tilaa, yleensä koko pihasta tulee viihtyisämpi, koska lapsille järjestetään edes jotain virikkeitä.
Nykyiset leikkipaikat ovat tosiaan huonoja. Liekö kyse turvallisuusmääräyksistä vai mistä, mutta nykyiset leikkitelineet ovat mielikuvituksettomia, kliinisiä ja tylsiä. Ne ovat ”valmiiksi pureskeltuja”. Pelottaa oikein, minkälaisia aikuisia niiden tiimoilta kasvaa. Eivät ne ainakaan ulkoilemaan kannusta.
Kehän vierustalla kylttejä on sopivasti (eli vähän). Kaduilla taas kyltit yksinkertaisesti vievät pyöräilytilaa.
Se suojatie on tosiaan siinä kohtaa aika kaukana ja vieläpä kaikkein pahimmassa sumpussa. Alikulku on hölmö idea. Miksi ihmeessä jalankulkijan pitää aina väistää tilanteissa, joissa autot luovat ongelman? Ennemmin poistaisin autot kokonaan Aleksanterinkadulta ja Mannerheimintieltä (Erottajalta Forumiin).
Ihmiset, joilta ei kävely onnistu, eivät tarvitse autoa vaan rollaattorin.
Tämä on vähän off topic.
Kirjoitusmutoa spåra käyttävät vain mukastadialiset hookanit. Kalle on kyllä ihan hyvä synonyymi.
42 tonnia ratikkaa huristelemassa neljääkymppiä pitkin jalankulkualueita ei kuulu hyvään kaupunkisuunnitteluun jossa ajoneuvoluiskiakin yritetään korvata portailla jotta turvallisuuden tuntu säilyy.
Kaupungin ilmoitus 16.1.2015: autopaikkaosakkeen hinta rakennuttajalle 35 600€/ autopaikka. Kuten sanoin: louhinta omalle tontille kannattaa.
Pyöräväylilen kyltityksiin kannattaisi keksiä jotain ”uusia” ideoita:
1. Kylttiin laitettaisiin tarpeeksi kaukana oleva kohde, esimerkiksi Porvoo. Niin ettei tarvitse osata kaikkia kaupunginosia lähtö- ja kohdepisteen välillä. Jos tiet merkittäsiin ja nimettäsiin vaikkapa numeroilla, niin voisi kylttiin merkitä vaikka vain tien numeron ja lähikohteen. Tällöin se Porvoo tarvitsisi mainita vähän harvemmin.
2. Muualla kuin nimetyn tien varressa kulkeville kevyen liikenteen väylille tulisi keksiä nimet. Nimi auttaa löytämään paikan kartalta. On myös helpompi kääntyä Aapistielle kuin ”kolmannelle asfaltoitulle keveynliikenteen väylälle vasemmalla Betonimiehentien ylityksen jälkeen”. Erityisesti ohetta ei tarvitse muuttaa jos siihen rakennetaan taas uusi väylä välille.
3. Voitasiin ryhmitellä tärkeimmät väylät. Mallia voisi ottaa valtatie, kantatie jne luokituksesta. Sitten pitäisi hyvin selkeästi merkitä mikä on valtatie ja mikä sivupolku. Toisin kuin autoinfrassa, pyöräilyn valtatie ei yleensä erotu sivukujasta leveyden ansiosta. Ikävä kyllä yleensä ei mitenkään muutenkaan.
Olen Kivikaupungin kasvatin kanssa samaa mieltä siitä ettei opasteita tarvita kovin paljoa lisää. Sen sijaan niiden tasoa pitäisi parantaa.
Mutta pyöräteillä yksi ja sekin väärään suuntaan…
Kaupunkimaiselle ympäristölle luonteenomaista on, että risteyksessä on suojatie joka sivulla eli siis kahden kadun risteyksessä neljä suojatietä. Muunlaiset ratkaisut ovat moottoritiehenkisiä. Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteys on yksi tällainen ja esim. Päävartiontorilla on toinen. Senaatintorillakin on melko kummalliset suojatiejärjestelyt.
O.S. kirjoitti: ”Lisäksi opasteiden tulisi olla sellaisia, ettei niitä voi helposti kääntää osoittamaan väärään suuntaan. Nyt opasteet ovat risteyksessä hyödyttömiä, koska ne osoittavat yhtä todennäköisesti oikeaan kuin väärään suuntaan. Huono vitsi.”
Entäpä, jos ne tärkeimmät tienviitat tehtäisiinkin materiaalista, jolla on muisti. Se sallisi taivuttamisen aluksi, mutta palautuisi sitten alkuperäiseen asentoonsa hiljalleen …
Kuulostaisi aika hyödyttömältä puuhastelulta. 😀 Kun on ajelemassa huviajelua, tuollaiset reititykset voi tehdä vaikka kännykällä tai GT-kartalla. Samanlaisia reittejähän on jo tehty. Espookin käytti monta vuotta kaikki pyörätierahansa rantojen sosialisointiin, niin ettei pyöräliikenne hyötynyt pätkääkään.
Motareiden suuntaiset pääväylät ovat Espoossakin kokonaan rakentamatta tai poukkoilevat satunnaisesti sinne tänne. Vain rantaradan suuntainen pyörätie on jotenkin yhtenäinen, mutta sekin huolimatta liikennesuunnittelijoista.
Oleellista on pääväylien yhtenäisyys ja opasteet. Ketään ei kiinosta Tikkurila tai Haaga. Opasteet pitää olla Helsinkiin tai Hämeenlinnaan, ihan niin kuin autoillekkin.
HSL:n agenda on lopettaa spåraliikenne. Tai ainakin se näyttää siltä. Jos kaikkialla muualla spåra on oleellisesti muita liikennemuotoja edullisempi, niin tarvitaan suunnatonta lahjakkuutta saada se Helsingissä näyttämään kalliilta. 😀 😀 😀
Ei siihen vaadita kuin äänekäs ja laskutaidoton autopuolue, jonka änkyröinnin vuoksi liikenteessä ei saa tehdä priorisointeja, vaan tilan rajallisuudesta piittaamatta yritetään tarjota kaikille kaikkea. Lopputuloksena mikään kulkumuoto ei toimi niin kuin pitäisi.
Pakko huomauttaa oikeakielisyydestä kallelle, jotta väärä kirjoitusmuoto ei leviäisi tämän blogin kautta: tuo kiskoilla kulkeva kaupungin symboli on nimeltään spora, ei spåra.
Niin kyllä voi, mutta onko kaikilla sellainen ?
Pyöräilijöitä on monenlaisia, eivät kaikki aja hikistä häämeenlinnaan. Pyöräilykulttuuri on niin monikirjoinen , että yksi totuus ei riitä. Esimerkki Tanskasta:
http://www.luonnonvalo.net/pyoraretkella-tanskassa/
Erilaisia kylttejä ja opasteita on kaupunki jo väärällään. Jos aikoo pyöräillä keskustassa, voisiko ajatella, että ensimmäisillä kerroilla vähän tutkisi paikkoja ja seuraavalla kerralla osaisi jo ilman opasteitakin.
Olen aina kaivannut suojatietä Lasipalatsin länsinurkalta Postitalon nurkalle.
Samoin! Rautatieaseman ja Kampin väliä kävellessä säästäisi yhden liikennevaloissa odottelun. Ja luulen etten ole ainoa joka tätä reittiä kävelee…
Kun en ole alunperin tästä kaupungista, kaupungista kylläkin, niin selvittelin asiaa saatuani aikoinaan ensimmäisen huomautuksen kirjoitusasusta. Molemmat nyt esillä olleet kirjoitusmuodot olivat oikein, ensinmainittu enemmän sudeettisavolaisille sopiva. Lisäksi oli vielä joku kolmas, jota en muista.
Eikös nykyään asenneta Varova-valoja? Jos kerta vanhojakin muutetaan Varova-valoiksi (Uintikeskus), niin tuntuisi älyttömältä laittaa siihen ”tavalliset” liikennevalot.
Kuvittelisin, että Varovat olisisivat kaikkein järkevin ratkaisu tuohon ILMAN uutta valo-opastetta ratikalle?
Siinä kulkee myös autoja. Silloin eivät epäviralliset varova-valot riitä.
Kyllä raitiovaunujen liikennöinnissäkin on vikaa ja ihan perustellusti voi väittää, että priorisoinnit ovat jääneet tekemättä suurelta osin siksi, että raitiovaunujen liikennöintikäytänteet ovat mitä ovat.
Pitäisi ensinnäkin pyrkiä isompiin yksiköihin, pariajoon, eikä tukkia katuja minuutin välein kulkevilla vähän bussia isommilla vaunuilla. Ihan turha haaveilla jostain liikennevaloetuuksista raitiovaunuille, kun niitä kulkee pääkatuja pitkin ruuhka-aikaan tiuhempaan kuin on valokierto. Siinä joutuisivat jalankulkijat odottamaan pari tuntia vihreää Manskun yli.
Eikö näitä pyöräteiden rakentamisia ja opastuksia ja suojateiden ja pysäkkien siirtelyjä tarvitse priorisoida minkään muun kaupungin toimintojen kanssa, kun niihin tuntuu aina riittävän rahaa, kun vaan joku jotain keksii ehdottaa?
” Huomattakoon, että kaavarungossa tontti ulotetaan rantaan, mikä on Helsingin kaavoitusperiaatteiden vastaista. ”
Vastaista ja vastaista. Periaatteet ovat siitä kätsyjä, että niillä voidaan aina repostella vaikka niitä rikotaan heti kun halua siihen on.
Kun Helsingin kolmanneksi paras veronmaksaja halusi edustussaunan rannalle niin jotenkin sellainen sinne tupsahti. Eittämättä yllättäen ja pyytämättä.
Tämä siis Vuosaaressa.
Syytäkin tapahtua vähän vikkelään. Hyvät veronmaksajat maksavat meidän muiden hyvät ja huonot ideat.
En tiedä, kenen idea on ollut sosialisoida kaikki rannat? Helsingissä on niin paljon rantaviivaa, että sitä riittää kaikille, vaikka huolehdimmekin myös niistä, jotka kustantavat meidän muiden lystin.
Ei HSL:kään synninpäästöä saa, mutta isompi ongelma on se, ettei ole olemassa Tahoa, joka voisi laittaa ratikkaliikenteen kuntoon. Kalusto ja operointi kuuluvat HKL:lle, linjat, aikataulut ja liikennöinnin suunnittelu HSL:lle, katujärjestelyt ja liikennevalot KSV:lle, ratojen ja pysäkkien kunnossapito HKL:lle ja katuratojen kohdalla kai osittain rakennusvirastolle jne. jne. Yksittäisen toimijan mahdolliset parannukset menevät vain hukkaan, jos aidan toisella puolella ei tehdä mitään. Esim. kalustokoon kasvattaminen edellyttäisi sekä pysäkkien pidentämistä että liikennöintikäytäntöjen muuttamista, ja kas, meillä on tilanne, jossa vähintään kolmen osapuoluen toimenpiteet odottavat toisiaan.
Tästä me sitten varmaan olemme eri mieltä.
Meillä on puoli miljoonaa kesämökkiä ja niistä useimmilla on pääsy omaan tai ”omaan” rantaan. Suomessa ei hyvällä katsota jos näiden tuhansien mökkilaiturien keskellä yrittää jostain välistä löytää rantautumispaikan vaikka sitten kajakilla liikkuessa..
Ei hyvällä katsota sitäkään jos pysähtyisi hetkeksi vaikka kalaa narraamaan.
Landella tämä vanha tapa vielä sallittakoon.
Pääkaupunki on asia erikseen. Meri on ainoa asia joka tekee Helsingistä uniikin. Ne rannat olisi jo aika päiviä sitten rakennettu umpeen ilman asiaan puuttumista.
Esim. ”merellinen” Kulosaari on totta vain niille muutamalle hassulle perheelle jotka sattuvat asumaan isiltä ja äideiltä perityissä matalissa majoissa rantatontilla. On mahdollisuus aamulla lähteä vesitasolla duuniin.
Kulosaaressa on paikka paikoin hyvin vaikeata edes kuvitella, että siellä asuttaisiin ihan oikeasti saaressa.
Sinulla on tietysti kaikki oikeus kuvitella, että asiat olisivat itsestään menneet jotenkin toisin koska…. (täydennä itse).
Hyvää illan jatkoa.
Eikö sitä ”vastikään” perustettu joku ao. viranomaisten yhteistyökomitea raitioliikenteen kehittämiseksi?
Otso Kivekäs muistaakseni kirjoitti asiasta JLF:llä tai blogissaan. Toinen asia sitten se, että onko mitään varsinaisesti tapahtunut.
Tahdon puutettahan tuo ratikoiden rämpiminen on ja nähdäkseni KSV on pääsyyllinen. Sohlasivat Vallilanlaakson ja Topeliuksenkatu ei ole juuri edennyt sen jälkeen, kun todettiin kannattavaksi hankkeeksi. Onhan siinä toki valtava suunnittelu, vähän reilu kilometri uutta rataa, puolitoista, kun jatkavat Kampista Fredaa pitkin Bulevardille.
”Ne rannat olisi jo aika päiviä sitten rakennettu umpeen ilman asiaan puuttumista.”
Tästä olen kyllä aivan samaa mieltä. Jos rantaan rakentaminen olisi (ollut) täysin rajoittamatonta, ei sinne rantaan olisi nyt asiaa muilla kuin tontin omistajilla täältä Porkkalanniemelle, tai vaikkapa Marjiksessa. Eli komppaan, pidetään vapaana ja virkistyskäytössä mahdollisimman pitkälle, nauhana kiertävine pyörä- ja kävelyteineen päivineen!
Kai joku komitea olisi olemassa. Mitään näkyvää se ei ole vielä saanut aikaan, jos se on olemassa. En oikein tiedä.
Topeliusta ei ole todettu kannattavaksi. Se kannattavuus pitäisi mitata, mutta kukaan ei uskalla päättää, miten se tehtäisiin, joten sitä ei tehdä eikä hanke etene.
Tilanne on naurettava siihen nähden, että järjettömien miljardihankkeiden kannattavuudet arvotaan suoraan hatusta, mutta pikkuprojektien kanssa pitää olla niin pilkun päälle tarkka, että koko homma jää tekemättä – silloinkin, kun se pikkuhanke on itsestään selvästi kannattava ja välttämätön. En tiedä, johtuuko tämäkin siitä, että kulkuneuvon väri on vihreä eikä oranssi.
Myös minä kannatan tätä lämpimästi, tosin sillä varauksella, että tietyin paikoin sopii nauha, toisiin paikkoihin on taas paremmin sopiva suora, turhia mutkittelematon yhteys.
Mitä taas tulee Topeliuksenkatuun, ihmettelen, minne siellä raitiovaunukiskot saataisiin mahtumaan kun katu on aika kapea? Jalkakäytävää reunustava puurivikö sieltä olisi tarkoitus kaataa, vai vähentää jälleen parkkipaikkoja, joita Töölössäkin toki tarvitaan. Raitiokiskot ja -linjat Mannerheimintiellä eivät ole tuolta kovin kaukana.
Jalankulkuolot keskustassa, siellä Forumin ja Stockan kortteleiden nurkilla ovat mielestäni ihan hyvät. Eikö KSL voisi poistattaa sen pidennetyn mainosauton sieltä ydinkeskustan kaupunkikuvaa rumentamasta? Romuttamollehan tuollaiset täysin epäsuhtaiset muotopuolet pikemminkin joutaisivat!
Jotain on sentään saatu aikaankin. Kolmosen raitiovaunu saatiin käännettyä Aleksanterinkadulta Mikonkadun kävelykadulle.
Onhan tämä Topeliuksenkadun ratikkahanke aika käsittämätön. Kadulla on asuintaloja pääasiassa vain toisella puolella, kun pitkä pätkä toisella puolella on pelkkää puistoa. Kadulla kulkee nyt tasan 10 bussilinjaa, joista yhtäkään ei saada poistettua, jos sinne tulee ratikka. Katu on niin kapea, että sieltä lähtevät väkisin parkkipaikat kiskojen alta. Ja joku on varmasti piirtänyt sinne myös jonkun ”pyöräilyn laatukäytävän”.
Lisäbonuksena vielä se, että kakkosen ratikalta häipyvät tämän operaation jälkeen kaikki vaihtopysäkit muihin ratikoihin. Nythän töölöläiset käyvät kymppiä, nelosta tai seiskaa tarvitessaan ensin kääntymässä Kisahallilla, koska kakkosesta ei voi keskustassa vaihtaa toiseen ratikkaan kuin itäänpäin mennessä asemalla. Tosi kätevää.
Parkkipaikoista lähtee valtaosa fillarikaistojen myötä joka tapauksessa ja puihin koskeminen nyt on Helsingissä ihan mahdoton ajatus. Lentokoneesta käsin voi katsella, kuinka vähän niitä täällä on…
KSV:n ratkaisu on ollut se, että suurin osa kiskoista on piirretty autokaistoille. Siinä mielessä on ihan hyväkin, ettei hanke etene. Ei siitä kannata ehdoin tahdoin huonoa tehdä – parempi odottaa, kunnes aika on kypsä kunnolliselle toteutukselle.
Nyt kannattaisi jalankulkijankin ottaa asioista vähän selvää ennen mesoamistaan. Niin moni asia oli tässä viestissä pielessä.
Kuten esimerkiksi mikä? Puisto? Busslinjat? Parkkipaikat? Vai pyörätiet?
Helvetin isoja lakanoita näyttävät olevan – sellaisia moottoritietauluja. Rumia ja hölmöjä. Tarpeettoman häiritseviä.
Ottaen huomioon, ettei noita opasteita niin paljoa edes normaalikäytössä tarvita, niiden ei varmaankaan tarvitsisi edes olla silmien tasolla. Parempi vain jos ne normaalisti eivät turhaan rasita ajajia ja pakottavat ajajan hidastamaan silloin, kun niitä tarvitsee lukea. Silmien tasolla ne myös ovat pään korkeudella, mikä ei ole välttämättä kaikkein paras idea.
Jos parempaa systeemiä halutaan, voidaan vaikkapa lyödä maahan nykyisen yhden sijasta kaksi tolppaa lähekkäin ja ankkuroida niillä jokin referenssisuunta. Siihen ei kummoisiakaan pellinpaloja ja reikänauhoja sitten tarvita virittämään opasteet pysyvästi oikeaan suuntaan.
Olen varmasti ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Muistelen kuitenkin, että Vallilanlaakso olisi kaatunut ihan siihen perinteiseen nimbyilijöiden vastustukseen…?
Ai jai. Ode huomauttelemassa oikeakielisyydestä! No jopas.
Olen vuosien saatossa itse tullut siihen johtopäätökseen, että joko Odella on lievä/keskivaikea lukihäiriö tai tavattoman kiire kirjoittaessaan (ainakin kun mediana on netti).
Ei niin pientä päivitystä etteikö olisi lukijan päässä monasti vaikeuksia ymmärtää mitä Ode oikein yrittää sanoa.
Tämä siis vain ihan havaintona. Monellahan meistä on pienempää tai isompaa lukihäiriötä. Ja kaikilla ihan varmasti jotain ongelmata.
Hyvin on miekkonen elämässään kuitenkin pärjännyt ja pärjännee jatkossakin. Mutta vanhemman valtiomiehen arvolle sopii kauhean huonosti aikuisen ihmisen ojentaminen oikeakielisyydessä vain siksi, että pääsee toista ihmistä näpäyttämään.
Moni on varmasti huomannut, että Kalle on suhteellisen kärkäs kommentoija (tosin niin on moni muukin tällä blogilla). Jos se on ainoa tyyli jonka taitaa, niin sillä mennään.
Itselleni nopea pikatykitys käy nopeasti liian rasittavaksi, mutta eipä minun kaikkeen – tai välttämättä mihinkään – tarvitse reagoida.
Kun keskustelu alentuu – tällä kertaa Oden osalta – tasolle jossa käydään toisen kieltä huoltamaan, viittaa yleensä siihen, että argumentit alkaa olla aika lopussa.
Kukas sen taas hauskasti ilmaisikaan, että väkivalta alkaa siitä hetkestä kun sanasto loppuu.
Mainitulla alueella voisi kokeilla osaisivatko suomalaiset toimia shared space ajatuksen mukaisesti. Ihan snadi feikkiliikennepylpyrä keskelle ja muuten maalataan koko risteys vaikka neonpunaiseksi.
Sama juttu Sokoksen ja Foorumin leikkauksessa sekä Stockan edustalla (Pohjois-Esplanadilla).
Sillon Manskulla uskaltaisi varsin vapaasti hyppiä kadun toiselta puolelta toiselle oikeastaan mistä kohdasta tahansa muun liikenteen vauhdin jäädessä riittävän alhaiseksi. Tässä skenaariossa ainoastaan spaäöårille näytettäisiin vihreää valoa.
Eihän tämä tietenkään voi toimia kun ei ole uskallusta riittävän pitkään mitään koskaan kokeilla. Suomalaisethan on tunnetusti yllätävänkin mukautuvaa sorttia. Valtaosahan on kunnon protskuja. Ei siinä menisi kauaakaan kun shared space jo muuttuisi keskustan osalta melkeinpä normiajatteluksi, valtavirraksi.
Pitäisi ymmärtää lopettaa asioiden sössiminen jo ennalta. Yllättäen ei saatu yömetroakaan kannattamaan kun juuri kukaan ei edes tiennyt/muistanut että sellainen kokeilu edes on päällä.
No, huonosti suunnitellulla pikakokeella tuli osoitetuksi ettei ole järkevää. Tätä lopputulostahan lähdettiin hakemaankin. Miksi, sitä en tiedä. Yllättäen sellainen sitten saatiinkin.
Rahaa voi heittää niin monella tapaa hukkaan. Tässä oli vain yksi äskettäinen esimerkki.
Liikennesuunnittelu vaatii pitkäjänteisyyttä. Sitä me ei olla oikein vielä tajuttu.
Alussa tulee kolareita, ehkä jokunen kuolonuhrikin. Mutta Amerikkalaiset ovat tienneet tämän jo pitkään: You can’t make an omelette without breaking eggs… C’est la vie. People learn eventually.
Shared spagetti toimii aika hyvin Aleksilla Stockan kellon kohdalla, jossa ei ole suojatietä, mutta ei kukaan ole jäänyt ratikan alle.
Ei ehkä ole. Mutta jos ajaa tätä väliä säännöllisesti, joutuu toteamaan, että ratikkakuskit soittavat välillä kelloa vallan villisti, jotta saisivat pois alta kaikki välinpitämättömät itsemurhakandidaatit.
Tällaista spagettiahan ollaan nyt saamassa lisää Stockan kulmille, kun koko risteys tavaratalon nurkalta Uudelle Ylioppilastalolle aiotaan maalata valkoraitaiseksi.
Joo. Mitä nyt välillä joku onnneton ratikkakuski ei kehtaa pitää pientä juomataukoa vaan ottaa mielummin riskin lämpöhalvauksesta ja saattaa sillä teollaan sitten vaunullisen ihmisiä (plus muut liikenteenkäyttäjät) hengenvaaraan.
Kyllä tästä protestanttisesta suorittamisesta olisi jo korkea aika opetella pois, sillä kun ei vaaranna pelkästään omaa terveyttä…
Kyllähän järjenkin jo pitäisi sanoa, että monta tonnia painavaa ripeästi liikkuvaa kannattaisi aina pyrkiä lähtökohtaisesti väistämään.
Se on hyvä ihmisten alkaa opetella vanhoja hyviä taitoja jolloin ihmisellä oli hyvä perstuntuma sen suhteen, että ehtiikö kiirehtää vielä alta pois vai tuleeko ruumita.
Muutamankin kerran kun joku tuolla ottaa vähän lähempää kontaktia vaunun kanssa niin kyllä sellainen mieleen painuu muillekin pitkäksi aikaa.
Se on se learning curve sellainen epeli vaan luonteeltaan.
Koska Stockan kellon alla ei ole suojatietä, jalankulkijan on väistettävä ratikkaa. Eivät ne kuskit siihen koskaan lujaa aja niin, että riskiä mistään vakavammasta olisi. Ellei ole suorastaan sokea, havaitsee kyllä ison ratikan tulon. Ei mitenkään vaarallinen kohta.
Oden loppukaneettin on helppo yhtyä.
En ylipäätään pelkää liikenteessä ihan hirveästi. Ei hampaat tärise ja silleen. (Tai no autolla suhailu kyllä jäntskättää kun ajan niin hemmetin harvoin ja olen aika huoleton ja muutenkin kurja kuski.)
Osaan aika hyvin itsenäisesti arvioida millä nopeudella asiat minua kohti lähestyvät. Toimin sitten sen mukaisesti.
Mutta kyllä mulle sakkoja pitäisi epäsäännöllisen säännöllisesti antaa, ehdottomasti. Ikävä kyllä ainakaan Helsingissä kyttiä ei kiinnosta pennin jeniä miten jalankulkijat ja fillaristit toikkaroivat.
Joka kerta kun itse mokailen liikenteessä ihan kissalan poikien silmien alla, olen ihan saletti, että nyt napsahti pikavoitto tai edes kunnon puhuttelu tms. Mutta ei. Aina on jotain tärkeämpää tekemistä kuin ojentaa urpoja liikenteessä. Uskon itse vakaasti siihen, että urpot oppii parhaiten kun urpoja ojennetaan.