Juhana Vartiainen loikkasi sitten kokoomukseen. Tunnen Juhanan pitkältä ajalta ja tiedän, että pitkään jatkunut eroprosessi on ollut hänelle vaikea. Juhana on arvomaailmaltaan vankka demari – tai siis hyvinvointiyhteiskunnan arvojen puolustaja. Hän on myös pätevä talousasiantuntija, jonka on ollut vaikea katsoa puolueensa muuttumista talouspolitiikan ykkösosaajasta helppohintaisen populismin kannattajaksi.
Juhanan kääntymiseen on vaikuttanut työ Ruotsin porvarihallituksen talouspoliittisissa taustajoukoissa. Anders Borgin talouspolitiikka on ollut parasta sosialidemokraattista talouspolitiikkaa. Sen ansiosta Ruotsin hyvinvointiyhteiskunta on paljon sosialidemokraattisemmassa kunnossa kuin Suomen. Juhanan on ollut vaikea tukea puoluettaan, joka päättämättömyydellään ja persupeloissaan syö pohjaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta.
Tunnistan Juhanan tilan omasta kehityksestäni. Olin pitkään henkisesti jonkinlainen ulkokehän demari. Vihreissä itseasiassa nähtiin asia aikanaan niin, että sosialidemokraatit päättävät Suomen suunnasta, joten jos haluaa vaikuttaa maamme kehitykseen, pitää vaikuttaa demarien linjaan. Ulkopuolelta vaikuttaminen katsottiin paljon tehokkaammaksi.
Pitkään pidin demareita oikeastaan henkisenä kotinani ja oma politiikkani oli liittolaisuutta demarien kanssa. Paavo Lipponen joskus jopa ehdotti minulle puolueeseen liittymistä. En harkinnut hetkeäkään, koska olin merkittävässä asemassa omassa puolueessani ja jotain solidaarisuutta sitä on oltava, mutta jos elämä olisi tietokonepeli, jossa voi palata käännekohtiin, pelkästään uteliaisuuttani pelaisin tuonkin vaihtoehdon läpi ja katsoisin, mitä olisi tapahtunut, jos olisin kutsun hyväksynyt.
Niin kauan kuin Juhana oli demari, en pitänyt häntä poliittisena kilpailijana. Kokoomuksen suhteen asia on vähän toisin.
Enää pitkään aikaan en ole nähnyt demareita henkisenä kotinani paljolti samasta syystä kuin Juhana. Puolue on pudonnut edistyksen kärjestä menneisyyteen halajavaksi jarruttajaksi, joka ei osaa oikein suhtautua maailman muuttumiseen. Nimenomaan puolueen talouspolitiikka on surkeaa. On kauhea katsoa, kuinka Suomen hyvinvointiyhteiskunta tuhoutuu paljolti sen virallisten puolustajien vuoksi. Tätä en sano vahingoniloisena vaan surullisena.
Anders Borgin talouspolitiikka on ollut parasta sosialidemokraattista talouspolitiikkaa, mutta Suomen kokoomus on eri puolue. Kirjassani Jäähyväiset eduskunnalle sanon, että Ruotsin porvareiden rinnalla Suomen kokoomuslaiset vaikuttavat tuittupäisiltä törmäilijöiltä. (Ilta-Sanomat unohti tuon rinnastuksen, mikä muutti merkitystä paljon.) Jos Juhanan onnistuu kokoomuksessa tämä puute korjata, kaikki on anteeksi annettu.
Juhana on maailmankatsomukseltaan sosiaaliliberaali. Hänen oikea kotinsa olisi liberaalinen kansanpuolue, jos sellainen vielä olisi. Kokoomuksessa hän tulee kyllä huomaamaan, että se on oikea oikeistopuolue kaikkine vikoineen, vaikka talouspolitiikka toivottavasti Juhanan mukana muuttuu tyydyttävästä paremmaksi.
Minä en olisi voinut Juhanan loikkaa tehdä. Pelkästään kokemukset SATA-komiteasta, jonka työn kokoomus tuhosi yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, antaa pitkäaikaisen rokotussuojan. Siinä meni roskiin juuri sellaisia ehdotuksia, joita teimme yhdessä Juhanan kanssa matalapalkkaraportissamme.
Jos olisin tiennyt, että Juhana edes harkitsee siirtymistä VATT:in ylijohtajan paikalta politiikkaan, olisin tehnyt kaikkeni houkutellakseni hänet vihreisiin, mutta moinen mahdollisuus ei tullut mieleenikään. Jos Juhana olisi nyt vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleissa, olisin minäkin.
Jos taas minä saisin valita politiikan ja VATT:n ylijohtajan paikan välillä, en harkitsisi sekuntiakaan.