Uudistetaan työaikalainsäädäntö vastaamaan työelämän muutoksia. Lisätään työajan joustoja. Laajennetaan työaikapankkien käyttöä. Lisätään osa-aikatyön mahdollisuuksia, jotta erityisesti pienten lasten vanhemmat, osatyökykyiset, vanhuseläkkeellä olevat ja työeläkkeellä olevat voivat osallistua nykyistä joustavammin työelämään.
Tästä puuttuu konkretia, joten vähän hankala ottaa kantaa. Työajan joustot ovat hyvä asia, jos työntekijän mielipidettä kuullaan myös, mutta erittäin huono, jos työnantaja voi yksipuolisesti määrätä. Osa-aikatyön mahdollisuuksia yritettiin parantaa SATA-komiteassa suunnilleen noista syistä, joita tässä esitetään, mutta kokoomus kaatoi. Osatyökykyisten osallistumismahdollisuus edellyttää muutoksia työkyvyttömyyseläkkeisiin. Ei pitäisi myöntää eläkkeitä vaan vammaistukia, jotka eivät pienene, vaikka vammastaan huolimatta tekisi työtä. Sokeilla tällainen mahdollisuus vanhastaan on. Muille ryhmille sitä ei ole haluttu laajentaa, koska hui kauhea, joku voi olla niin sinnikäs, että saa täyttä palkkaa ja kuitenkin sen päälle tulee tuo eläke. Kestäisikö kansantaloutemme tällaisen uutteruuden?
Ikäsyrjintä on väärin. Tuetaan ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia jatkaa työelämässä nykyistä pidempään. Otetaan käyttöön ikäjohtamisen hyviä käytäntöjä työpaikoilla.
Ihan diibadaabaa. Konkreatia puuttuu.
Kaikki lähtee siitä, että töissä on hyvä olla. Siksi sosiaaliturvaa, sosiaalivakuutusta ja palveluita kehitetään, jotta ne yhdessä tukevat työntekoa ja työkykyä. Sairauspoissaoloja vähennetään vaalikauden aikana neljänneksellä. Hyvä johtaminen ja työterveyshuollon ennaltaehkäisevän toiminnan painottaminen ovat esimerkiksi työhyvinvoinnin edellytyksiä. Valmistellaan johtamisen kehittämisohjelma yhdessä järjestöjen kanssa.
Miten sairauspoissaoloja vähennetään?
Työelämästä tehdään tasa-arvoisempi. Vanhemmuuden kustannukset jaetaan nykyistä tasaisemmin työnantajien välillä. Uudistetaan vanhempainvapaajärjestelmä siten, että se tukee tasa-arvoista vanhemmuutta ja lisää pienten lasten vanhempien työllisyyttä.
Vartiainen – Soininvaara -matalapalkkaraportissa ehdotetaan euromääräistä hyvitystä työnantajalle, jonka työntekijä lähtee äitiyslomalle ja palaa takaisin. Isäkiintiö kotihoidontukeen yhdessä kepun kanssa?
Ihan jokaisen panos tarvitaan. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua työelämään parannetaan.
Katso yllä. Eikö tämä ollut jo tuolla aiemmin? Onko tätä editoitu lainkaan?
Siirtymisen palkkatyöstä yrittäjäksi – ja päinvastoin – pitää olla helpompaa. Yrittäjän ja palkansaajan sosiaaliturvan perusteettomat erot poistetaan.
Kuuluisassa viiden hengen raportissa työttömyysturvasta esitimme, että yrittäjyyteen hairahtuneita ei pidettäisi automaattisesti luokkavihollisina, joilta pitää kaikki työttömyysturva evätä, mutta vihaksihan sellainen ehdotus pisti. Luokkapettureille ei pidä työntekijöiden työttömyysturvarahoja jakaa!
Työn perässä muuttaminen tehdään kannattavammaksi. Asuntopolitiikkaa uudistetaan tukemaan työvoiman liikkuvuutta. Lisätään markkinaehtoista, kohtuuhintaista asuntorakentamista. Siirretään asumisen verotuksen painopistettä tukemaan ihmisten kuhunkin elämäntilanteeseen sopivan asunnon valintaa.
Enää puuttuvat keinot.
Yleisarvio: aika löysää.
Varainsiirtovero asuntokaupoista pois tai siirtona kiinteistöveroon? Tosin tässä pitäisi samalla varmaan antaa pieni myönnytys niille, jotka ovat juuri tuon varainsiirtoveron maksaneet.
OS kirjoittaa: ”Kuuluisassa viiden hengen raportissa työttömyysturvasta esitimme, että yrittäjyyteen hairahtuneita ei pidettäisi automaattisesti luokkavihollisina”
Yrittäjille on jo 1990-luvulta alkaen käynyt selväksi, että luokkavihollisia ollaan. Silloin isänmaa teloitti kymmeniä tuhansia kannattaviakin yrittäjiä ISISin tyyliin.
Taisi yksi insinööri älytä edes nyt pyytää näitä tekoja anteeksi…
Viimeisten tilastojen mukaan investoinnit ovat Suomessa käytännössä pysähtyneet. Suurteollisuutemme lisäksi nyt myös yrittäjät ovat hylänneet tämän pysähtyneisyyden ja himoverotuksen maan.
Björn Wahlroos puolestaan on sanonut, että hän ei enää usko muihin kuin suomalaisiin insinööreihin.
Teekkarikerhomme entinen baarimestari Kalle Isokalliokin äskettäin tokaisi, että on alkanut yrittäjien maastamuutto-aalto.
Insinööri-poikani Tuomas lähti tekemään Big-data projekteja Australiaan, kuin Suomessa sellaisia ei ole.
Kun lukee näitä populistien kirjoittamia epäuskottavia puolueohjelmia, niin kyllä yrittäjälle tulee suru puseroon, kun isänmaan kaikki tärkeät indikaattorit vilkuttavat punaista.
Maata johtaa pieni kolmikanta-eliitti, joka elää todellisuudesta irrallaan ja käyttää aikansa velka-doupattuna luokkavihollisien etsintään.
Seppo Korppoo
Hairahtunut insinööri-yrittäjä ja luokkavihollinen
Osmo: ”Yleisarvio: aika löysää.”
Erittäin.
”Vanhemmuuden kustannukset jaetaan nykyistä tasaisemmin työnantajien välillä.”
Kertoisiko joku, miksi ihmeessä työnantajan pitää vielä erikseen maksaa siitä, että hänen työntekijänsä jää pitkäksi ajaksi pois töistä? Eikö työnantajalle sijaisen hommaaminen ja kouluttaminen ole jo riittävä rasite?
On yhteiskunnan kannalta hyödyllistä että ihmiset hankkivat lapsia, ei työnantajan kannalta. Yhteiskunta siis osallistukoon kustannuksiin. Ne eivät missään tapauksessa kuulu työnantajan maksettaviksi!
Minun mielestäni on liioiteltua ja kärjistävää puhua yrittäjistä luokkavihollisina. Tuollainen retoriikka kuuluu lähinnä eduskunnan ulkopuolisten pienkommunistipuolueiden sanavarastoon.
Syy siihen, miksi ammattiliitot ja siinä sivussa erittäin monet virkamiehet ja poliitikot vastustavat mahdollisuutta työttömyysturvalla yrittämiseen, on erittäin yksinkertainen: jos on alunperin luotu korvamerkitty rahasto tiettyyn käyttöön, niin muut käyttötarkoitukset ovat väärinkäyttöä ja johtavat rahastojen tyhjenemiseen nopeasti. Sama koskee jossakin määrin myös populistisena täkynä käytettyä eläkerahastoista vippaamista kotimaisiin infrahankkeisiin.
Työttömyyskassoilla on nykyään vaikeuksia selviytyä edes perustehtävästään, eli ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten maksamisesta työttömille työnhakijoillekaan, joten on ymmärrettävää, että kenelle tahansa kassan kirstunvartijana toimivalle on kauhistus kuulla, että hänen vastuullaan olevia rahoja yhtäkkiä pitäisi lapata yritystukiinkin.
En vastusta erillisten osa-aikayrittäjyysrahastojen tai yrittäjien starttiraharahastojen perustamista, kunhan niiden hintalappu veronmaksajille pysyy järkevissä mitoissa. Silloin ainakin kaikille olisi alusta pitäen selvää, mitä varten kyseiset rahastot ovat olemassa.
Eritysryhmien työssäkäynti on enemmän sosiaalipolitiikkaa, mutta laajasti ymmärretty kansantaloudellinen hyöty kannattaa toki tuosta ottaa. Pienten lasten äiti tai yli viisikymppinen kuuluu kyllä omituisesti tähän eritysryhmään.
Jos nykyisellään työteossa työantajan -työtekijän välillä on symmetria, niin voiko symmetria toteutua amerikkalaisessa olet erotettu -irtisanon itseni asetelmassa, edellyttäen että työttömyyskorvaus on kunnossa?
Mikähän maa oli arv. luokkavihollisen isänmaa tuolloin?
Ei se ainakaan Suomi ollut – ilmeisesti ei ole nytkään.
Asemoiko tuo ”luokkavihollinen” vain teitä, jotka siitä puhuvat: rehelliset yrittäjät ovat usein olleet meistä jokaisen luokkatovereita ja epärehelliset ovat yleensä epärehellisiä muiden veroista tai rikollisesti eläviä.
Eiköhän 1990-luvun alussa yrittäjille ja muillekin ongelmia aiheuttaneet markkinatalouden mekanismit enemmän kuin mikään ”luokkavihollisten” jahtaaminen tai ”riistäjien” kiusaaminen.
Meinaatko että valuuttalainan ottaminen oli silloin epäisänmaallista? Ja yritystoiminnan kautta työllistäminen tänään?
Eivätkä ne selviäkään. Kassat maksavat noin viisi prosenttia ansiosidonnaisista.
Oltiin nyt ay-liitoista mitä mieltä tahansa, niin ilman liitto(j)a ei olisi tullut ainakaan allekirjoittaneen työpaikalle viimeiseen viiteentoista vuoteen yhtään palkankorotusta kenellekään, koska aina meni huonosti….tosin tilinpäätökset olivat aina plussalla ja investoitiin kokoajan.
Että jos olisi paikallinen sopiminen käytössä laajemmin, niin se olisi suurimmassa osissa firmoja, omistajien/ johdon sanelua ja käskytystä- ja se ei ole mielestäni mitään sopimista.
”Kuuluisassa viiden hengen raportissa työttömyysturvasta esitimme, että yrittäjyyteen hairahtuneita ei pidettäisi automaattisesti luokkavihollisina, joilta pitää kaikki työttömyysturva evätä, mutta vihaksihan sellainen ehdotus pisti. Luokkapettureille ei pidä työntekijöiden työttömyysturvarahoja jakaa!”
Hauskan ironisesti kirjoitettu, sinänsä tärkeästä ja oikeasta asiasta. Vaan kovin vakavasti tätä on taas kommentoitu…
Pahoin pelkään, että Kokoomus ajattelee ajaessaan työelämään joustoja enemmän työnantajaa kuin työntekijää.
Silti toivoisi joustojen lisääntyvän, kunhan se tapahtuisi molempien osapuolten edut huomioiden. Tosin ay-liike taitaa puolestaan karsastaa kaikkia joustoja…
Loput kerätään veroluonteisina pakollisina työnantajan ja työntekijän työttömyysvakuutusmaksuina ja tämä on hyvin tiedossani. Kuitenkin viime vuosina on ilmennyt tilanteita, joissa kassojen rahatilannetta on näidenkin tulonsiirtojen jälkeen jouduttu paikkailemaan velkarahalla, mikä on vieläkin huonompi asia monessakin mielessä.
Samoin, vaikka kassat periaatteessa ovat valtion takaamia, niin hallitus ja eduskunta saattavat jossakin vaiheessa ottaa niiden hallinnon haltuunsa ammattiyhdistysliikkeiltä ja YTKlta eli Loimaan kassalta ja kiristää niiden käyttöedellytyksiä, jos osoittautuu, että niiden kautta vuotaa julkisia varoja kuin seulasta. Juuri tämä jälkimmäinen uhkakuva toteutuisi, jos niille keksittäisiin yhtäkkiä sivutehtävä yritystukina ja ansiosidonnaiset jaksot pitenisivät hallitsemattomasti.
Nykyinen tavoitetila on ymmärrettävästi se, että ansiosidonnaisella oleva mahdollisimman pian noin 1-4 kuukauden aikana työllistyisi uudestaan ja palautuisi ansiosidonnaisen nostajasta takaisin työttömyysvakuutusten nettomaksajaksi. 500 päivän ansiosidonnaisen nostelu on tarkoitettu ääritapaukseksi eikä normiksi.
”Ikäsyrjintä on väärin. Tuetaan ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia jatkaa työelämässä nykyistä pidempään. Otetaan käyttöön ikäjohtamisen hyviä käytäntöjä työpaikoilla.
OS: Ihan diibadaabaa. Konkreatia puuttuu.”
Totta ja ilmaan heitetyt ideatkin ovat huonoja.
Ikäsyrjintään on toki syynsä. Ikääntynyt työntekijä tulee usein työsuoritukseensa nähden työnantajalle kalliimmaksi kuin nuorempi, minkä lisäksi keskisuuret ja suuret yritykset joutuvat ottamaan tuon moneen kertaan läpikäydyn työkyvyttömyyseläkeriskin.
Tilannetta helpottaisi, jos yli 54 vuotiaiden työntekijöiden työnantajakuluja, m.l. tuo työkyvyttömyyseläkeriski, pienennettäisiin. Suurin osa heistä ei ole enää parhaassa iskussa, mutta henkilökohtaisia palkkoja ja niiden lisiä on vaikea pienentää.
Tämän lisäksi osa-aikaisesta työstä pitäisi tehdä kaikille osapuolille, siis myös senioreille mahdollista ja kannattavaa. Heillähän palkkojen suhde elämisen kuluihin useimmiten sallisi keventää työntekoa. Varsinkin jos takana on pitkä työhistoria, viimeiset vuodet voisi ottaa löysemmin, kiitos uuden eläkesysteemin.
OS: ”Ei pitäisi myöntää eläkkeitä vaan vammaistukia, jotka eivät pienene, vaikka vammastaan huolimatta tekisi työtä. Sokeilla tällainen mahdollisuus vanhastaan on.”
Olet kirjoittanut tästä aiemmin mutta en (laiskuuttani) nyt löytänyt: Onko tuo sokeille järjestynyt mahdollisuus nimenomaan Sokevan kautta jonka harjojen valmistusta RAY on tukenut ja joka nyt lopetetaan (RAY ei voi tukea liiketoimintaa)? Osa-aika työllistyminen pitäisi tietysti järjestää kaikille vammaisille.
Sokeiden erilaisessa työkyvyttömyyseläkkeellä ei ole mitään tekemistä Sokevan kanssa. On vain aikanaan säädetty, että se ei ole tulovähenteinen. Saa kohota vaikka sinfoniaorkesterin viulusolistiksi, mutta saa työkyvyttömyyseläkkeen eräänlaisena haittakorvauksena.
Johtuneeko siitä, että mekaniikka on lopputulemaltaan sama kuin liikenteessä: pienempi joustaa?