(Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina)
Yhdysvaltalainen politiikantutkija Francis Fukuyama – mies, joka tunnetaan kirjastaan Historian loppu, ajalta, jolloin hän vielä kuvitteli länsimaisen liberalismin olevan yhteiskunnallisen evoluution huipentuma – on kehittänyt termin vetokratia, kuvaamaan länsimaisten demokratioiden halvaantunutta tilaa. Päätöksiä ei synny, kun liian monella taholla on niihin veto-oikeus. Alun perin hän kuvasi sillä Yhdysvaltain politiikan tilaa, jossa senaatti, edustajainhuone ja presidentti voivat kumota toistensa päätöksiä, mutta havaitsi, että sama ongelma pätee länsimaihin ylipäänsä.
Suomi menetti kykynsä tehdä päätöksiä joskus kymmenen vuotta sitten. Ahon ja Lipposen hallitukset olivat sitä ennen panneet tuulemaan. Moni muistelee Lipposen aikaa pahalla, koska tehtiin paljon heidän mielestään huonoja päätöksiä. Moniarvoisessa maassa kenenkään kannalta eivät kaikki päätökset voi olla hyviä. Jos olisivat, tuo joku olisikin yksinvaltias.
Minuakin moni Lipposen hallituksen päätös harmitti, mutta niiden jälkeen maa oli erinomaisessa kunnossa sijoittuen kärkijoukkoon melkein kaikissa maidenvälisissä kauneuskilpailuissa. Hyvä maa tämä on vieläkin, mutta sija sijalta on rankingeissa pudottu ja valtion taloudellinen tilanne on kauhistuttava.
Sateen sattuessa voidaan kiistellä, onko sadetakki parempi kuin sateenvarjo, mutta tyhmintä on jäädä riitelemään sateeseen ja kastua.
Puolueiden sisäisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi jokainen puolue kaihtaa päätöksiä, jotka voisivat repiä niitä sisältä päin. Juuri tämän takia sosialidemokraatit kaatoivat kuntauudistuksen. Johtajuus oli puolueiden sisällä arvossaan 1990-luvun talouskriisin vauhdittamana, mutta tämä kriisi on kehittynyt niin hitaasti, että siihen on totuttu niin kuin sammakko tottuu kattilan hitaasti lämpiävään veteen ymmärtämättä hypätä pois.
Hallituksessa pitäisi tehdä enemmän äänestyspäätöksiä ja pääministerin pitäisi tarvittaessa turvautua opposition apuun. On sanottu, että vähemmistöhallitukset voisivat toimia monipuoluehallituksia paremmin, koska sisäisesti yhtenäinen hallitus toimii johdonmukaisemmin. Neuvottelut opposition kanssa olisivat tietysti työläitä. Eduskunnan valta kasvaisi. Tässä on vedottu Ruotsin esimerkkiin, joka juuri tällä hetkellä ei näytä parhaita puoliaan.
Vaikka vähemmistöhallituksiin ei mentäisi, pitäisi tehdä mahdolliseksi hallituksen muodostaminen kapeammalla pohjalla. Ruotsissa ja Saksassa hallitus voi hallita yhden äänen enemmistöllä. Jotta tämä olisi mahdollista myös Suomessa, pitäisi joko tehdä herrasmiessopimuksia opposition kanssa, jotta tilapäiset poissaolot eivät voisi ratkaista – tai pitäisi siirtyä nykyaikaan niin, että virkamatkalla tai sairauslomalla olevat voisivat äänestää kännykällään. On kai vuonna 2015 on muitakin tapoja selvittää pääministerin kanta hallituksensa nauttimaan luottamukseen kuin lennättää hänet kesken tärkeän EU-kokouksen eduskuntaan painamaan nappia.
Olisi hyvä saada läpi edes ne uudistukset, joita eduskunnan enemmistö tosiasiassa tukee. Vielä parempaan tulokseen päästäisiin palaamalla vanhaan hyvään lehmänkauppojen aikaan. Enemmistöpäätöksissä on se vika, ettei kokonaisuus aina ole hyvä minkään ryhmän kannalta, koska ei mitata kannatuksen ja vastustuksen voimakkuutta.
Olettakaamme, että päättäjinä on kolme yhtä suurta tahoa ja ratkaistavana kolme uudistusta, joista kutakin kannattaa yksi taho vuorollaan muiden vastustaessa. Se yksi asia on aina tätä kannattavalle taholle elintärkeä ja niille kahdelle muulla asian vastustaminen jokseenkin samantekevää. Enemmistöpäätöksellä yhtään uudistusta ei hyväksytä, mutta jos on mahdollista neuvotella, kaikki kolme hyväksytään. Lopputulos on kaikkien kannalta parempi kuin erillisiin enemmistöpäätöksiin perustuva. Aivan eri asioiden niputtaminen yhteen tuottaa parempia päätöksiä kuin suoraviivainen äänestäminen.
Lipposen hallituksessa mukana olleet puolueet pidettiin tyytyväisinä sillä, että jokainen sai läpi joitain itselleen tärkeitä asioita. Kataisen hallituksessa sillä, että kaikilla oli veto-oikeus lähes kaikkeen. Ero näkyi tuloksissa.
= = = =
Suomen hyvinvointivaltio rakennettiin pitkälti kolmikantaisesti, mutta nyt työmarkkinajärjestöistä on tullut jarrumiehiä. Konsensuksella pääsee eteenpäin, kun kaikkea tulee lisää. Kun lisää jaettavaa ei olekaan, muutosten tekeminen yhteisymmärryksessä on vaikeaa, sillä joltakin pitäisi ottaa, jotta toiselle voitaisiin antaa. En tiedä, onko realistista toivoa, että kolmikannassa pystyttäisiin jatkossa parempaan. Ellei pystytä, eduskunnan on otettava itselleen takaisin valta, jonka se on kolmikannalle luovuttanut.
Vaikeata päätösten teko on ollut myös Euroopalle. Jokaisella Euroopan maalla on oma sisäinen vetokratiansa, joiden päälle tulee jäsenmaiden välinen veto-oikeuksien sokkelo. En ole varma, onko Suomi parantanut omaa asemaansa ajamalla Maltalle ja Kyprokselle veto-oikeutta EU:n päätöksiin saadakseen sen myös itselleen.
Eurooppa on hukannut kohta vuosikymmenen talouskriisissä, koska perussopimus on täynnä tapoja hankaloittaa päätösten tekoa. Voidaan liioittelematta sanoa, että kyvyttömyys päätöksiin on maksanut Euroopalle sen johtavan aseman maailmassa. Aasian maat rynnivät ohi ja Yhdysvallat vetää kaulaa.
No yksi ongelmista on se, että nykyinen hallitus keskittyi demarien kannatuksen parantamiseen eikä ongelmien ratkomiseen. Demarit syyttivät milloin kannatuksensa laskusta varallisuusverojen muuttamista, milloin tuloverojen muuttamista. Kun kannatus tippui, keskittyi nykyinen hallitus tekemään kaikki päätkset sen mukaan, mikä demareille olisi teoriassa parasta.
http://www.snopes.com/critters/wild/frogboil.asp
Hyvä puoli asiassa on se, että julkisen talouden tila on huono vain koska ei ole poliittista halua korjata sitä. Ansiosidonnaisen ansioturvan ja eläkkeen yksityistämällä ja rahoittamalla koulutus, perusturva ja terveydenhoito jonkinlaisella Liberan ehdottaman tilijärjestelmän tyyppisellä ratkaisulla voidaan pienentää julkisen sektorin menot murto-osaan. Parasta noissa on, että hyvin toteutettuna jokainen päätös parantaa kansalaisten elämää, kärsijöiksi jäävät lähinnä jäärät, jotka puolustavat omia, eivät edustamiensa ihmisten, saavutettuja etuja.
Katainen&Urpilainen jäänevät historiaan Suomen huonoimpana ja kalleimpana pääministeri/valtiovarainministeri parivaljakkona.
Epäilemättä olemme halvaantuneessa tilassa, mutta samalla kärsimme myös siitä, että ennen tehtiin päätöksiä liiankin rehvakkaasti.
Euro perustettiin ottamatta huomioon asiantuntijoiden varoituksia. Kreikka huijasi luvuilla, mutta otettiin silti euroon mukaan.
Myös Nokian alamäki johtui pitkälti ylimielisistä, “vahvoista”, päätöksenkykyisistä johtajista, joiden kuuntelukyky oli heikentynyt.
O.S. kirjoitti: “… tämä kriisi on kehittynyt niin hitaasti, että siihen on totuttu niin kuin sammakko tottuu kattilan hitaasti lämpiävään veteen ymmärtämättä hypätä pois.”
Olen itse joskus pohtinut, onko Suomen nykytilanteessa osin samoja aineksia kuin osassa Kreikan kriisin syitä. Kyky tehdä päätöksiä, ennen kuin on liian myöhäistä, on tässä se olennainen asia, ei se, onko päätös paras vai ehkä vain toiseksi paras.
Ketteryyteen tarvittaessa kykenevät pärjäävät evoluutiossa jähmeitä paremmin. Sen tietänevät jopa monet eri otukset Helsingin lähiluonnossa, niin pedot (ja kaikkiruokaiset) kuin hengssä säilyneet saaliseläimetkin.
Kuvaava esimerkki tuosta päätöksenteon mahdottomuudesta on suhtautuminen Kataisen investointipakettiin, jonka käyttämistä esimerkiksi Sipilä hehkutti. Vahinko vain, että valtio saisi halvemmalla investointirahaa itse, mutta koska päätöksiä ei kukaan vissiin halua omiin nimiin, niin vastuuta halutaan jakaa EU:n nimiin julkisuudessa. Samalla sitten tuhlataan taas oikein urakalla.
Nokia kaatui kylläkin juuri tuohon veto-johtajuuteen. Liian monelta johtajalta piti matriisissa saada hyväksyntä, ja yhtiön toiminta halvaantui.
Olen samaa mieltä siitä, että päätöksentekotavoissa olisi parantamisen varaa, mutta en yhdy loppupäätelmään siitä, että EU:n tai Suomen ongelmat ratkeaisivat siirtymällä EU:ssa enemmistöpäätösmallin.
Suomen sisällä sikspäk on yrittänyt vetää monien vastustamia hankkeitaan läpi pienellä enemmistöllä eduskunnassa, ja usein ehkä enemmistöpäätöksin sikspäkin sisälläkin. Ei ihme jos jossain vaiheessa alkaa kitka kasvaa suureksi (kun usein hankkeita vetää vain pienen enemmistön sisäinen pieni enemmistö). Kunkin puolueen hallitusohjelmaan ujuttamien hankkeiden jyrääminen tuollaisen pienen enemmistön turvin ei ole fiksuin mahdollinen filosofia, eikä tuota kovin toimintakykkyisiä hallituksia.
Kirjoituksessa mainitussa esimerkissä, jossa kolme tahoa pyrkii kolmeen uudistukseen, ne uudistukset voisivat olla vaikkapa kolme suurta avustusta kolmelle puolueelle. Ei siis ole mitään takeita siitä, että vain yhden tahon innokkaasi kannattamat “uudistukset” olisivat hyväksi koko yhteiskunnalle.
Vähemmistöhallitusasenteen vahvistaminen voisi sen sijaan olla hyvä muutos. Vähemmistöhallitusmallin voi nähdä niin, että siinä yksi taho tekee ehdotuksia, joiden arvaa olevan _kaikkien_ mieleen. Kirjoitus tuntui valitettavasti etsivän enemmän keinoja siihen, miten päätöksiä saataisiin aikaan, vaikka enemmistö edustajista tai kansasta niitä vastustaakin.
Kyllä Suomessa kansa hyväksy vaikeitakin päätöksiä, jos se kokee ne tarpeellisiksi tai välttämättömiksi. Esimerkkinä käytetyn kuntauudistuksn kaltaiset hankkeet eivät sitä todllakaan ole. Ei kannata kuluttaa aikaa sen miettimiseen, miten monien mielestä tarpeettomat ja haitallisetkin hankkeet saataisiin maaliin siitä huolimatta, että niillä ei ole laajaa kannatusta takanaan. Myös hyödyllisiä ja kansan tukemia parannuksia on jonossa poliitikkojen toimia odottamassa.
Väitän että Suomea on rakennettu hyvähköön nykykuosiinsa erityisesti konsensuspäätöksin, jotka valtaosa kansasta on hyväksynyt ja allekirjoittanut. Näin rakennetaan toimivaa, kansalaisen keskenäiseen luottamukseen ja kansalaisten ja hallinnon väliseen luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa, jonka rakentamiseen kaikki kansalaiset myös haluavat aktiivisesti osallistua.
Niukan enemmistön tekemiin yksittäisten puolueiden halujen mukaisiin päätöksiin tai EU:n enemmistön tekemiin (usein yksittäisten maiden mielipiteen vastaisiin) päätöksiin tähtääminen edustaa aivan toista linjaa. Jos toimivan kansalaisyhteiskunnan haluaa pilata, niin ehkä se juuri noin onnistuu.
Vetokratian voisi korvata sanalla jakokratia tai paremminkin sen puutteella. Euroopan tuleva ja pysyvä köyhtyminen tai siihen verrattava vajaan prosentin talouskasvu asettaa hyvinvointivaltion perustan kyseenalaiseksi myös Suomessa. Se kuinka lähelle ”yövartijavaltiota” mennään ja miten on peruskysymys. Poliittisen näytelmän toinen puoli on irvokas velkaantuminen, joka tähtää vain poliittisen vaikutusvallan säilyttämiseen.
Suomen ja Ruotsin viimeaikaisen tulosten pohjalta tulisi kai pyrkiä kaksipuoluejärjestelmään, jossa pääministeri(kanslia) johtaisi maata vaaleissa ilmoitetun suunnitelman pohjalta.
Olli Rehn esitti tv:ssä komission (omansa?) ajatuksen, että Saksa romuttaisi oman taloutensa inflatorisesti ja siten auttaisi muita maita talouksiensa korjaamisessa. Jos EKP käyttää setelirahoitusta ja ostaa valtioiden velkakirjoja, niin syntyy roskapankki, jonka riskipreemiot näkyvät pitkään ja näin estävät normaalin pankkitoiminnan. Jos ystävän ohjeet ovat tällaisia, niin tarvitaanko edes vihollisia?
O.S. kirjoitti: “Lipposen hallituksessa mukana olleet puolueet pidettiin tyytyväisinä sillä, että jokainen sai läpi joitain itselleen tärkeitä asioita, Kataisen hallituksessa sillä, että kaikilla oli veto-oikeus lähes kaikkeen.”
Mitenkähän paljon tuohon nykytilaan on vaikuttanut median ja poliitikoiden harrastama asioiden yksinkertaistaminen? Eli tehdään asioista “kynnyskysymyksiä” joista saa helposti otsikon mediaan, ja siten julkisuutta. Sitten kun asiat on esitetty tällä tavoin, on vaikea hyväksyä muiden ajamia näkökantoja, koska muuten vastustajat saavat hyviä piikittelyn kohteita. Esimerkiksi oletteko viime aikoina nähneet poliittista keskusteluohjelmaa, jossa joku ei olisi kritisoinut toista puoluetta tyyliin: “teidän ollessa hallituksessa tehtiin tällaisia päätöksiä, jokta olivat vastoin teidän vaaliohjelmianne”.
Mutta kun tämä päättämättömyysasia on nyt sixpackin jälkeen alkanut saada huomiota, niin ehkäpä siitäkin opitaan.
Entä jos jätetään raha pois laskuista ja tarkastellaan työtä? Nykyään iso osa porukasta tekee julkiselle sektorille työtä, isoimpina paloina koulutus ja terveydenhoito. Nämä tietysti tarvitsevat myös yksityiseltä sektorilta työtä (vaikkapa sairaalan rakentaminen), joka pitää myös huomioida.
Tämän työn tarve (lähinnä terveydenhoidossa) kasvaa, ja samalla muun työn määrä pienenee tekijämäärän vähetessä. Nähdäkseni julkisen talouden pitkän aikavälin ongelmat tulevat tästä, vaikka lyhyellä aikavälillä suhdanteilla ym. on iso merkitys.
Ajattelitko esittämiesi järjestelyjen vähentävän hoivatyön tai koulutuksen tarvetta vai lisäävän muuten tehtyjen työtuntien määrää? Julkista sektoria voidaan jonkin verran kutistaa siirtämällä keskiluokan kustannuksia itse maksettavaksi, mutta perusasiana pohjalla on se, että suuri osa kustannuksista syntyy ihmisistä, joilla ei ole rahaa maksaa palveluista.
Esimerkiksi tilijärjestelmän kohdalla kyse on aika paljon arvoista. Onko ok, että vaikkapa rintasyövän saanut työikäinen joutuu vetämään tilinsä tyhjäksi kalliin lääkehoidon vuoksi? Hoidetaanko ihminen, jolla on tili tyhjä? Maksaako vanhus hoitonsa koko omaisuudellaan? (Säilyykö se omaisuus silloin?)
Minulla ei ole mitään periaatteellista yksityistämisen puolesta tai vastaan. Se toimii joskus hyvin, joskus huonommin. Pidän myös siitä, että ihmisen itsensä pitäisi pystä mahdollisimman paljon vaikuttamaan omilla valinnoillaan elämänlaatuunsa. En kuitenkaan näe ihan suoraa yhtäläisyysmerkkejä näiden asioiden välillä.
Julkinenkin puoli voi tiukentaa työehtoja ja rakentaa kannustinjärjestelmiä. Julkinen puoli voi nostaa eläkeikää tai heikentää ansiosidonnaista. Vain julkinen puoil voi huolehtia siitä, että matalapalkkatöitäkin kannattaa tehdä. Tarvitaan siis rakennepäätöksiä, ja toteuttaminen julkisesti tai yksityisesti on vain tekniikkaa, joka kannattaa tehdä tilanteen mukaan parhaalla tavalla.
Vastaus poliittisen järjestelmämme kyvyttömyyteen tehdä tarpeellisia päätöksiä on tämän järjestelmän siirtäminen tilapäisesti syrjään. Olemme hukanneet BKT:stä kymmeniä miljardeja oikeiden päätösten puuttumisen seurauksena. Jotain muuta on kokeiltava.
Elii vastaus löytyy 70-luvulta: hätätilahallitus virkamiehistä koostuen. Presidentti voi puolestani ottaa hallituksen johdettavakseen. Jos joku alkaa vinkumaan perustuslaista, niin joko sovelletaan luovaa tulkintaa tai sitten muutetaan perustuslakia. Hätä ei lue lakia ja tarkoitus pyhittää keinot.
Ajanjaksoksi vaikka neljä vuotta, eduskunta kumileimasimeksi ja puoliksi lomautettuna, uudet vaalit 2019 ja sen jälkeen paluu normaaliin. Tähän pakettiin nelivuotiset palkka- ym. ratkaisut. Sotet ja kuntauudistukset maaliin.
Sanoin pari vuotta sitten eräässä suljetussa tilaisuudessa, että meillä on maan historian huonoin hallitus. Tähän Raimo Saulas sanoi, että tuo kehumasi hätätilahallitus oli vielä huonompi.
Joku loppu kriisille tulee kyllä… sitten joskus. Lopputulos on se mikä on. Voisi sitä kirjoittaa pitkän tilityksen mutta en usko että se oikeasti kannattaa. Jos tilitykset tehoaisivat niin koko kriisi olisi jo ratkennut. Teko on se mikä asiat ratkaisee ja elämäni on liian lyhyt murehtiakseni tätä kollektiivista epäonnistumista johon minulla ei ole ollut mitään sananvaltaa. Taistelkaa te noista vähäisistä murusista ja huomatkaa miten maailmanne silti murenee silmienne edessä kun ratkaisua ette saa aikaan. Minä taas keskityn omiin juttuihini ja teen niistä jotakin omasta mielestäni fiksua.
Kannattaa opetella pelaamaan niillä korteilla jotka elämä on jakanut. Se jako ei ole ollut tasavertainen, joten paras ottaa ilo irti niistä korteista jotka itsellä on. Ehkä fiksusti pelaamalla saa paremmat kortit tulevaisuudessa. Harmillista enemmistön kannalta kun kaikki eivät osaa pelata pokeria. Feenix lintu kuolee, muuttuu tuhkaksi ja syntyy uudelleen. Kuolema voi olla hidas, kivulias ja pitkä, mutta huominen tulee aina ja jokin uusi asia syntyy tuhkasta. Tuhkan perään ei kannat itkeä.
Osmo: “Suomen hyvinvointivaltio rakennettiin pitkälti kolmikantaisesti, mutta nyt työmarkkinajärjestöistä on tullut jarrumiehiä.”
Työmarkkina-asiat kuuluvat työmarkkinajärjestöille — ja tuskin se hallitus siinä kolmikannassa erityisesti jarruttelee?
Keskittyköön hallitus siis hallitsemaan ja valtion talouteen ja pysyköön erossa asioista, jotka eivät sille kuulu.
Ikävä asia on se, että hallituksesta on tullut palkkapolitiikan osapuoli, kun työnantajat haluavat valtaosan palkankorotuksista veronalennuksina eli palkanmaksajan rooli on hämärretty.
Kunpa tämä tärkeä puheenvuoro saavuttaisi mahdollisimman monet silmät ja korvat. Kyse ei ole pelkästään Suomen ongelmasta, ei edes EU:n ongelmasta, vaan länsimaisen demokratian ongelmasta ylipäätään.
Länsimainen demokratia toimi hyvin niin kauan kun elettiin nousevan talouden aikaan. Ongelmat alkoivat heti, kun päätökset menivät vaikeiksi — jakamisen sijasta piti ruveta karsimaan. Se on osoittautunut poliitikkojen enemmistölle ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi.
On tärkeä huomata, että kyse ei ole puoluepoliittisesta kysymyksestä, vaikka tilannetta sellaiseen pikkupolitikointiin paljon käytetäänkin. Nykyhallitus on epäilemättä ollut melkoisen huono, mutta niin on ollut myös oppositio. Ei se siitä vaihtamalla parane, ellei samalla ymmärretä maailman muuttumista ja muuteta toimintatapaa sen mukaisesti.
Tämä on meidän länsimaiden kohtalonkysymys. Pääsemmekö irti tästä seitistä, vai jatkammeko vain saavutettujen etujen vimmattua puolustamista estäen samalla ikävien, mutta pakollisten päätösten teon. Onko meillä malttia sopeutua?
Suomella seuraava kohtalon paikka ovat keväiset eduskuntavaalit. Vieläkö populismi ja lyhytjänteinen kähmintä jylläävät, vai voittaisiko välillä järki? Toivottavasti ehdokkaat ja puolueet eivät mene vaalitaistelun tuoksinassa lupailemaan mitään hölmöä, vaan pitävät pään kylmänä.
Voi että toivoisin järjen voittoa, mutta pelkään kuitenkin pahinta.
Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, mutta kun uutisia katsoo niin koko ajan sieltä työnnetään pelkkää sumutusta kuin Neuvostoliitossa.
Ydinvoiman rakentamisessa ei ole järkeä jos pörssistä saa ostaa sähköä 10-vuoden päähän halvemmalla kuin mankala hinta ydinvoimalle silloin on!
Turve on edullinen energia joka on Suomen uusiutuva luonnonvara jonka haitat ovat hallinnassa. kannattaa lisätä
Vihreät kaatoivat Talvivaaran joustamattomalla luvituksella ja liioittelemalla porakaivolaatuisen jäteveden ympäristökatastrofiksi.
Ilmastonmuutos on niin hidas prosessi että sen varjolla ei olisi kannattanut ajaa rauta- ja paperihierreteollisuutta kehitysmaihin tai tuhota kansakunnan varallisuutta siirtämällä ihmiset betonikerrostaloihin.
Julkisen sektorin suosiminen markkinamekanismin sijasta tuhlaa valtavasti rahojamme kalliiseen päivähoitoon, kalliiseen terveydenhoitoon ja koulutukseen.Eläkeläiset hoitaisivat lapsenlapset useinmurto-osalla jos se heille tehtäisiin mahdolliseksi vaikka palvelusetelillä, Kouluissa opetetaan itsepetoksella vaikka metallimiehiä itseopiskelupäiviä käyttämällä vaikka työssä voisi oppia saman. Lääkäri tekee yksityisenä moninkertaisen määrän toimenpiteitä kuin kuuukausipalkkaisena.
Elämme jatkuvassa itsepetoksessa, jokainen puolue työntää ideologista sontaa, puolitotuuksia. Hallituohjelmaksi riittäisi yksi lause, ollaaan totuudellisia ja toimitaan siitä lähtien.
Suomessa on vetokratian lisäksi korporativismi. Kolmasosa väestöstä jakaa kakkua omaksi edukseen. Kaksi kolmasosaa on syrjäytetty ja ajettu köyhtymiseen ja ostovoiman ulkopuolelle. Kansantalous kuihtuu.
Sitten selitetään kansantalouden supistumista paperiteollisuuden ja elektoniikkateollisuuden + globaalisaation tuomilla ongelmilla. Samaa faktojen vastaista puhetta vuodesta toiseen.
Ruotsin talous on kokenut kaiken saman enemmänkin ja silti siellä talous kasvaa. Kun ruotsalainen poliitikko tai ekonomisti puhuu, vastuu ei siirry kuulijalle, kuten Suomessa.
Jos Ruotsi olisi hairahtanut euroon, se olisi irrottautunut siitä jo aikoja sitten.
Viimeksi tänään STTK:n Antti Palola puhui TV 1:n Ykkösaamussa samaa puppua kuin Antti Rinne ja Etlan Vihriälä ym, että Suomen talouden ongelmat johtuvat globalisaatiosta ja muista henkimaailman jutuista.
Mitään ei ole tehtävissä sen rakenteen puitteissa, jossa nykyinen poliittinen järjestelmämme toimii. Vai tuntuuko jotenkin erikoiselta, että tämä “vetokratia” on vallalla joka puolella eurooppaa?
Ero eurosta tuskin tulee kysymykseen, mutta se on ainoa päätös, joka meidät voisi pelastaa. Milton Friedman kirjoitti näin vuonna 1953:
“If the external changes are deep-seated and persistent, the unemployment produces steady downward pressure on prices and wages, and the adjustment will not have been completed until the deflation has run its sorry course.”
Essays in Positive Economics
Tämä siis 62 vuotta sitten. Puhumme talouden keinotekoisesta ja väkivaltaisesta deflatoinnista siihen pisteeseen, että se taas on kilpailukykyinen. Tämä on isoin juttu Suomen sodanjälkeisessä historiassa. Ei ole mikään ihme ettei hallitus tee mitään päätöksiä.
Edessämme on jotain sellaista, jota emme koskaan ennen ole käyneet läpi:
https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVdjhGZkM1cUdEUmc/view?usp=sharing
Jotain sellaista, johon poliittista ja yhteiskunnallista järjestelmäämme ei ole millään tavalla suunniteltu.
Lisäksi liian tarkka selustan varmistelu ylitarkalla hallitusohjelmalla ja vaalitavoitteiden nostaminen ‑lupauksiksi pahentavat Osmon kertomaa tilaa. On vastuutonta luvata äänestäjille jotain yksityiskohtaa ennen vaaleja — kokonaisuuden pitäisi ratkaista. On vastuutonta myös detaljoida neljän vuoden päätöksentekoa yksityiskohtaisesti, kun maailma muuttuu koko ajan.
Taustalla on yhteiskunnan hajoaminen ja pirstaloituminen.Vielä 90-luvulla tavoitteet olivat yhteisiä, ei hyvinvointivaltiosta ollut erimielisyyttä.
Nyt tilanne on toinen ja kun päätöksentekoon tarvitaan 4–6 puoluetta niin eipä päätöksiä enää synny, kun ei ole yhteistä päämäärää eikä yhteisiä arvoja ole enää.okkomus haluaa vakaat olot ja tulot yrittäjälle ja epävarmuuden , vaihtelevat tulot ja pelon työntekijälle, sossut päinvastoin
Päätöksenteon halvaantumiseen johtaa myös demokratian rakenne
Suomen vaalijärjestelmä tuottaa tuloksen, jossa ideologiset erot eivät ole puolueiden välillä vaan puolueiden sisällä.
Jos puolue haluaa menestyä yleispuolueena eli suurena puolueena niin ehdolla pitää olla niin oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia edustajia
Kokoomus on kouluesimerkki tästä
Siis mielestäsi metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus eivät ole Suomessa supistuneet, vaan se on faktojen vastaista?
Ja Ruotsissa päättäjät eivät kannattaisi euroon siirymistä?
Kyllä Ruotsissa on tehty järkeviä päätöksiä, toisin kuin Suomessa: Ruotsissa investoidaan, Suomessa vain säästetään ja säästetään — ja sitä lajia halutaan vaan lisää!
Vai niin kirjoitti profeetta Friedman 62 vuotta sitten — eikä sitä ole vieläkään tapahtunut. Jos odotamme toiset 62 vuotta, ehkä sitten alkaa tapahtua — jos bensan hinta ei nouse 😉
Ja mitä mahtoikaan profeetta kirjoittaa eurosta ja siitä eroamisesta?
Ei sitä hätätilahallitusta koottu talouden ongelmien vuoksi vaan puolueiden riitelyn sekä valtapelin.
1970-luku oli kyynisyyden kulta-aikaa politiikassa. Vasta vahvat enemmistöt muuttivat tilanteen. Heikot enemmistöt, vahvoin sisäisin oppositioin, taas sekoittavat pakkaa.…
Maiju kehottaa tunnustamaan tosiasiat, ja siitä täytyy olla ehdottomasti samaa mieltä.
Vaan minkä ihmeen takia hän kehotuksensa jälkeen lataa kiistattomien tosiasioiden sijaan useita hyvin arvolatautuneita väitteitä?
Eihän se näin toimi, että tosiasioina pidetään yksioikoisia “omia totuuksia” ja odotetaan, että maailma rupeaa toimimaan niiden mukaan. Totuus on hyvin monimuotoinen asia, ja eteenpäin päästään vain hyväksymällä tämä tosiasia.
Hyvin havaittu. Ja tämän takaa löytyy se suomalaisen hallinnoon ja johtamisen helmasynti. Ryhdytään leikkimään organisaatiopelejä ja laatikkoleikkejä, kun pitäisi paneutua siihen, miten menestytään ja mitä pitää tehdä, että menestyttäisiin. Nokian organisaatiopelit tunnetaan. Sote ‑sekoilut ovat liiankin tuttuja.
No enpä ehdotakaan, että Mauri Miettusta kaivetaan haudasta. Tosin joidenkin nykyministereiden kohdalla eroa ei välttämättä huomaisi. Todellisuudessa tuolloinen 1975 hallitus muodostui pääosin poliittisten puolueiden edustajista ja keskittyi lähinnä sisäiseen riitelyyn etujen jakamisesta taustaryhmilleen. Eli sitä samaa tuubaa mitä tänäänkin puolueet pyörittävät. Siksipä ehdotinkin virkamiehistä koostuvaa hallitusta. Edellytyksenä voisi olla jäsenkirjattomuus.
R. Sailaksen laittaisin valtionvarainministeriksi.
Ammattiliittojen uutta keskusliittoa ollaan kokoamassa.
Mainio veto maksimoida vaikutusvalta tilanteessa, jossa vaaleilla mitattava kannatus on pudonnut 15 % hujakoille.
Ihan tällainen työjärjestyspuheenvuoro:
Kommentoit Osmo aina välillä kirjoituksia, esimerkiksi tänään sunnuntaina klo 9.14 kommentoit Vesan kirjoitusta lauantailta kello 14:57. Siinä välissä oli 9 muuta kirjoitusta. On välillä vaikea hahmottaa, kenelle vastaat.
Ehdottaisin, että kohdistaisit vastaukset ihan nimellä ja ehkä mielellään jopa kirjoitusajan mainitsemalla.
Touko
Minä kuvittelin että Suomi on tasavalta, jossa lainsäädäntövalta kuuluu demokraattisesti valitulle eduskunnalle, eikä mikään harvainvalta, jota hallitsee korporaatiot.
En minä ihmettele, miksei mitään saada aikaan. Onhan suomalaisessa järjetelmässä, jossa verojen osuus on aivan maailman huippuluokkaa, suurin osa ihmisistä kuitenkin koko ajan nettona saamapuolella. Niinpä ylivoimaisesti suurin osa äänestäjistä ei varmasti äänestä sen puolesta, että muiden maksamia veroja laskettaisiin ja heidän nauttimia etuuksia vähennettäisiin. Sitähän se julkisen sektorin leikkaus tarkoittaa.
Lähinnä vain ihmettää SDP+vas matala kannatus, voisi kuvitella että toisten lompakolla käymiselle olisi suurempaakin kannatusta.
Suomi on kansakunta, joka on tottunut olemaan johdettavana — tämä toimi hyvin niin kauan kuin meillä oli työpaikkana joko tehdas tai kunta.
Yhteiskunta on suunniteltu tämmöisen teollisen ajan mukaan, jossa työntekijöiden ei tarvinnut tehdä suuria keksintöjä itse.
Nykyisin monessa firmassa jokainen työntekijä vastaa panoksellaan suuresta osasta yrityksen tulosta ja tehokkuutta. Automatiikan avulla pystyy tekemään nykyään aivan valtavan määrän työtä, mikäli niin haluaa.
Toisaalta, nyky-yhteiskunta myös mahdollistaa sen, että töitä ei tarvitse tehdä — moni voi tehdä vaikka puoli vuotta töitä ja viettää puoli vuotta ulkomailla, matkustaa vaikka Thaimaaseen jossa elinkustannukset ovat paljon Suomea edullisemmat.
Korkakoulutetuille taas koko maailma on avoin — voit muuttaa hetkessä Australiaan, Piilaaksoon nauttimaan korkeasta palkasta ja suotuisasta säästä — etenkin nuorille tämä on helppoa. Moni miettiikin, miksi tehdä Suomessa pienellä palkalla töitä josta ei saa palkkaa.
Ei ole helppoja ongelmia eikä niiden ratkaisu ehkä onnistu ilman että päätöksentekoon saadaan mukaan parhaita aivoja mitä meillä on, ja osa niistä voi olla myös ulkomailla.
Myös julkisuus haittaa päätöksentekoa — yksittäinen ministeri voi olla valtava paineen alla. Internetin aikana voisimme tehdä nopeasti päätöksiä netin kautta käsittelemällä niitä siten, että yksittäistä henkilöä ei voitaisi alkaa painostaa ja syyllistää päätösten tekemisestä.
Toki näin on käynyt, mutta kokonaiskuva pysyy samana, vaikka Nokia ja sellu & paperi eliminoitaisiin luvuista: Tuottavuus on jämähtänyt paikoilleen ja työikäisten määrä vähenee.
Jossakin kirjassa kai puhuttiin, että on helppo nähdä rikka toisen silmässä, mutta omassa silmässä olevaa malkaa ei huomata.
Kekkonen “runnoi” kasaan Miettusen II hallituksen, eli ns. hätätilahallituksen v. 1975, mutta sen syntymisen jälkeen tiettävästi työttömyys vielä kaksinkertaistui seuraavien kahden vuoden aikana. Tuosta silloisesta hätätilasta (todellakin!) kirjoittaa lähde (“http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kansallinen_hatatilahallitus_9890.html#media=9891”): “Öljykriisi ja kansantalouden kasvun hidastuminen nostivat työttömyyttä jyrkästi 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1975 maassa oli ennätykselliset 60 000 työtöntä.”
Mitä pitäisi ajatella maamme johdosta, kun olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa on 326 500 työtöntä työnhakijaa? (ks. “http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx#”) Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Puolueiden sisäiset ja ulkoiset mielipide-erot, politikointi sekä vaalit on syytä unohtaa, kun Suomi ja suomalaiset on pelastettava!
Kansallisesta hätätilasta olemme päässeet vasta sitten, kun tuo työttömien työnhakijoiden luku on reilusti alle 50 000. Työttömyys voi silti tuon jälkeenkin olla ihmisen, tai paikkakunnan hätää aiheuttava tekijä, mitä ei ole syytä unohtaa.
Hätätilahallitusta edelsi aikoinaan Liinamaan virkamieshallitus, jonka elinikä oli varsin lyhyt, vain 171 vuorokautta. Hätätilahallitus, eli Miettunen II, oli ns. kansanrintamahallitus, jossa oli vain kaksi ammattiministeriä. Se oli iältään myös melko lyhytikäinen, 305 päivää. Puolueiden itsekäs huoli oman kannatuksensa takia teki ilmeisesti silloinkin viimeksi mainitun hallituksen työn jatkamisen mahdottomaksi.
Hätätilahallitusta on nykytilanteessa peräänkuulutettu jo moneltakin eri taholta (ks. esimerkiksi: “http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013081517370694_uu.shtml”, tai “http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/03/03/tassa-on-suomelle-hatatilahallitus/20142914/12”). Ilaskiven haastattelu Iltalehdessä julkaistiin jo 15.8.2013 ja jälkimmäinenkin uutinen Taloussanomissa 3.3.2014.
Haluaako joku vielä jatkaa jahkailua? Nyt olisi saatava töihin osaavat, yhteistyökykyiset ihmiset, joilla on kokemusta, tietoa ja taitoa, viisautta, yhteistyökykyä sekä näkemystä siitä, miten maa johdetaan lamasta. Henkilöitä, joilla on näyttöä osaamisesta, tarvitaan kaikesta päätellen maan hallitukseen nyt kipeästi.
Politikoinnille tulee aikansa, mutta vasta sen jälkeen, kun Suomi on saatu nousemaan suosta!
Unohdin lisätä edelliseen kirjoitukseeni (18.1.2015 klo 17:12), että
a) tämä Näkökulma-artikkelin, “Vetokratia”, teksti oli jälleen hyvä, osuva kirjoitus Osmolta, olkoonkin oppositiosta,
b) lähteeni hallitusten, Liinamaa ja Miettunen II, ikätiedoille olivat: “http://fi.wikipedia.org/wiki/Liinamaan_hallitus” ja “http://fi.wikipedia.org/wiki/Miettusen_II_hallitus”.
Tässä kohtaa olen kyllä selvästi Osmon kannalla. Palkansaajaliittoja ei todellakaan kiinnosta ajaa työttömien, nuorten tai muiden heikommassa asemassa olevien asemaa. Sydäntä lähellä ovat vain oman porukan edut nyt ja tulevaisuudessa. Uudistusten pahimpia jarrumiehiä, ja jos sama linja jatkuu, niin Suomen rakenteellisista uudistuksista jää työelämää koskevat asiat kokonaan ulkopuolelle, eli aivan olennainen osa.
Palkansaajajärjestöt ovat suurin syyllinen surkeaan työttömyystilanteeseemme. Kannatan jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistoa.
Työnantajajärjestöt taas ovat viime aikoina keskittyneet lähinnä veroetujen kahmimiseen (yhteisövero, kelamaksu, perintöverotus…). Ahneus on valloillaan.
Kyllä Suomessa eduskunta lait säätää (vaikka muuta yritetään usein uskotella) — mutta eduskunta tai hallitus eivät tee työehtosopimuksia (jotka ovat sopimuksia).
Ja muistamme varmaan, mitä tapahtui, kun eräs poliitikko sekaantui Sari Sairaanhoitajan palkkaukseen.
Valtioiden itsemääräämisoikeus on myös kaventunut, valtiot eivät ole enää itsenäisiä tekemään päätöksiä
Erilaiset sopimukset, kauppaliitot ja EU rajoittavat kansallista päätäntävaltaa.
Hyvä esimerkki on TTIP sopimus joka uhkaa supistaa kansallista lainsäädäntövaltaa merkittävästi , suuryrityksille jää käytännössä veto-oikeus
Suomen Eduskunnan säätämistä laesta perustuu EU antamiin erilaisiin direktiiveihin ja määräyksiin
Myöskin suuret kansainväliset yritykset rajoittavat valtioiden päätöksentekoa esim yritysverotus on hyvä esimerkki, jossa suuret yritykset kykenevät kilpailuttamaan valtioita toisiaan vastaan
Ja valtioiden painoarvo taloudessa ja päätöksenteossa on vähentynyt ja vähenee koko ajan:
Maailman 100 suurimmasta taloudesta alle puolet on valtioita, enemmistö on yrityksiä
Eniten tulonsiirtoja saavat keski-ja hyvätuloiset eli Kokoomuksen kannattajat, vähiten pienituloiset.
Kokoomuksen ja SDP leikkauslistatkin kohdistuvat kaikista pienituloisimpiin.Tällä politiikalla Kokoomus voittaa, SDP häviää
Myös politiikan etkijät ovat muuttuneet ja Arkadian mäeltä ovat yksityisen sektorin palkansaajat hävinneet
Kansanedustajat ovat pääosin virkamiestaustaisia tai poliikan ammattilaisia, joilla ei ole kokemusta oikeasta työelämästä.
Pieni joukko on erilaisia yrittäjiä
Niinpä kun lukee lausuntoja työelämästä niin ne ovat lähinnä blondivitsien tasoa.
Virkamiesporukalla ei myöskään saa aikaiseksi kuin pilkun viilausta ja kun on totuttu, ettei mitään merkittävää tarvitse saada aikaiseksi niin voidaan olla tekevinään jotakin niin kuin esim kuntauudistus tai sote
En, vaan ajattelin siirtää tuon työn pääosin pois julkiselta sektorilta yksityiselle. (Toki julkisen ja ykstyisen raja on veteen piirretty viiva, lakisääteinen liikennevakuutus on ykstyistä kun lakisääteinen eläkevakuutus taitaa olla julkisen puolella.) Mutta joka tapauksessa valtion/kunnan taseesta pois.
Tämän Baumolin taudin ongelmahan on lähinnä siinä, että ilman tuottavuusjäniksen hatusta vetäisemistä merkittävä osa näistä heikon tuottavuuden kehityksen aloista on tällä hetkellä nimenomaan julkisen sektorin piirissä. Ja on monella tavalla vaikeaa jos vielä merkittävästi nykyistä suurempio osa kansantuotteesta pyöräytetään julkisen sektorin kautta. Sinänsä en ymmärrä Baumolin taudin pejoratiivishenkistä nimeä, minun mielestäni on vain hienoa jos kansakunnalla on entistä enemmän varaa panostaa sivistykseen ja ruumiilliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Se panostus vain pitää saada julkiselta yksityiselle puolelle, tavalla tai toisella, koska muuten olemme liemessä. Minun nähdäkseni kun niitä julkisen sektorin koulutksen ja terveydenhuollon liikkuvia osia on aika vähän jos/kun niiden suhteellinen osuus BKT:stä kasvaa. Joko kiristetään verotusta, mistä ei hyvä heilu. Tai leikataan koulutuksesta ja terveydenhuollosta, mikä ei sekään ennusta kovin ruusuista tulevaisuutta. Jäljelle ei jää kuin jokin politiikkajänis, millä nuo siirtyvät julkiselta yksityiselle.
Tuon jäniksen keksiminen (oli se sitten ehdottamani sosiaalitileihin perustuva järjestelmä tai jotain aivan muuta) on meidän
yhteiskuntamme tärkeimpiä haasteita lähitulevaisuudessa. Ikävä kyllä en usko, että poliitikkomme kykenevät tuota jänöä kiskomaan esiin ennen kuin olemme paljon syvemmällä suossa.
Aika aikansa kutakin. Julkinen koulutus ja terveydenhoito ovat olleet aivan kriittisiä elementtejä nykyisen hyvinvointimme luomisessa, mutta nyt pitäisi tunnustaa, että niiden aika nykyisessä muodossaan on ohi.
Toki hoidetaan. Sehän tällaisten sosiaalitilien pointti on, että ne voivat mennä pakkaselle ilman muita seurauksia, kuin että tulevista tuloista otetaan sinne siivu kunnes taas ollaan riittävästi plussan puolella. Se on sitten yksi monista mietittävistä parametreistä, miten ne miinukselle jääneet tilit rahoitetaan systeemin ulkopuolelta.
http://www.uusisuomi.fi/raha/76634-tassa-kuvassa-nakyy-suomen-hata-kataisen-hallitus-kiristi-veroja
Miten hyvin tämä kuvaaja kuvaa totuutta?
Tulonsiirtoja saa eniten kolmanneksi pienituloisin kymmenys kotitalouksista – jos siis työ- ja ansioeläke katsotaan tulonsiirroksi. Jos ei, niin tulonsiirrot pienevät tulokymenyksittäin, pienituloisin kymmenys kotitalouksista saa reilut 7400 ekeä vuodessa, suurituloisin 2700.
Voisit vähän opetella valehtelemaan, tuollainen aiheutaa lähinnä myötähäpeää.
Eläkekin on tulosnsiirto välillä työssäkäyvät-eläkeläiset.
Suomessa eläkket lasketaan julkiseen talouteen ja luokitellaan sosiaalimenoihin.Yksi syy eläkeiän nostoon oli juuri julkisen talouden tasapainottaminen
Kyllä eläkket ovat osa tulonsiirtoja siinä kuin työttömyyskorvaus, joka myös on tulosidonnainen.
Ja harva eläkeläinen saa palkka, joten eläkeläinen tippuu tulotiastossa monta pykälää alaspäin
Itse asiassa vielä suurempi valhe on väittää hyvätuloisen saamat tulonsiirrot ei-tulonsiirroiksi.
Tuota voisi kutsua poliittiseksi tarkoituksenmaukaisuudeksi
Ovatko ansioeläkkeet lykättyä palkkaa vai tulonsiirtoja, on kyllä vähän makuasia. Onko kesälomapalkka tulonsiirto?
Ja vaikka eläkkeet puhdistetaan pois niin alimmassa tulodesiilissä kotitalous saa tulonsiirtoja n 4900 euroa, viidennessä n 4400 euroa ja ylimmässäkin 2800, joten tulonsiirtojen tuloja tasaava vaikutus on aika mitätön
Tulonsiirroista on hävinnyt sosiaaliseen tarpeeseen perustuva elementti
Eläkkeiden ymppääminen kuntien ja valtion menoiksi samaan settiin muiden tulonsiirtojen kanssa on ihan perinteinen vasemmistolainen sumutus.
Mutta nyt kun kerra aloitettiin, niin kyllähän eläkkeissä on leikkaamista. Oli kaamea virhe silloin joskus 70-luvulla kertalaakista nostaa työeläkkeen tasoa 50% elikkä 40%:sta 60%:iin. Talkoot voidaan hoitaa yksinkertaisesti jäädyttämällä eläkeindeksit niin pitkään, että ollaan tuossa 40%:ssa. Kannatan lämpimästi, varmaan liian vanhakin yhtyy tähän koska silloinhan mitä parempi eläke, sitä enemmän rahaa menettää.
Mitä tulee julkisen sektorin leikkauksiin, niin tietenkin niiltä leikataan, jotka niitä eniten käyttävät. Pieni porukka kuitenkin käyttää suurimman osan rahoista ja se pienin porukka ei ole “hyvätuloiset ja erityisesti rikkaat”.
Itse kannatan lämpimästi keskituloistenkin etujen karsimista. Sen jälkeen kun hyvinvointivaltion tuet & palvelut suunnataan lähinnä köyhille. Sen jälkeen kaikki onkin helpompaa, koska tavallinen äänestäjä saattaa jossakin vaiheessa kysäistä että “Miksiköhän minä tätä maailman TOP-veroastetta oikein makselen kun kaikki rahat menevät vasemmistoliiton kannattajille ja pinituloisimmille demareille?”
Joo ja ei. Korkeakoulutettuja on nykyisin niin paljon, että tämä pätee vain parhaimmistoon. Lisäksi tietenkin se, että jos on perhettä, se on entistä hankalampaa. Itse kokeilin tätä ja muutin joksikin aikaa ulkomaille. Vieläpä maahan jossa on korkeat palkat ja matalat verot.
Moni asia oli paremmin, mutta ei kaikki. Reaaliansiot eivät olleet lopulta juurikaan Suomea suuremmat.
Onhan se tulonsiirto, mutta kyllähän tuo on puhtaasti reotrinen kikka, ellei taikasanaa “eläkkeet” löydy niistä perusteluista.
Valtion & kuntien eläkkeet toki maksaa valtio & kunnat.
Mitä tulee Raimo K:n viisasteluun lainsäädäntövallasta, niin työehtosopimukset ovat de facto lakeja ja mitäpä muuta siellä kolmikannassa tehdään, paitsi sorvataan lakeja?
Muistaakseni edes Rooman keisarilla ei ollut pitkään muodollista lainsäädäntövaltaa, enkä kuitenkaan noilla perusteilla menisi väittämään etteikö keisarin sana olisi ollut laki.
Montako henkeä kuuluu keskimäärin ylimpään ja montako alimpaan tulodesiiliin? Ihan näin ensimmäisenä tulee mieleen että parhaimmille palkoille ei yleensä yllä lappeenrantalainen sinkku, joka opiskelee teknillisessä yliopistossa. 20v kuluttua tämän alimpaan tulodesiiliin kuuluvan esimerkkihenkilömme tilanne voi toki olla toinen.
Mutta nuo tulonjakotilastojen listaaminen ilman mitään lisätietoja on kyllä ihan turhaa. On aika selvää että viiden hengen perhe ja yhden hengen sinkkutalous toimivat ihan eri logiikalla.
Kerropa nyt ensiksi, mitä ovat ne rakenteelliset uudistukset, jotka jäävät ‘kokonaan ulkopuolelle’.
Rakenteellisten uudistusten toteuttaminen olisi nimittäin paljon helpompaa, jos joku kertoisi, mitä ne ovat — mielellään selkokielellä.
Vai että olennainen osa — eikä kukaan kerro, mitä ne ovat.
Ammattijärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeuden voi poistaa samalla, kun poistuu työnantajajärjestöjen jäsenmaksun vähennysoikeus.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että työmarkkina-asiat kuuluvat työmarkkinajärjestöille, eivät hallitukselle.
Ja jos työnantajajärjestöt eivät saa asioitaan läpi, syyttäkööt itseään — eikä pelkästään epäonnistunutta viestintäänsä.
Pitää kai verrata vasenta ja oikeaa vaakakuppia keskenään. Osaako joku sanoa, paljonko kukin kymmenys saa yhteiskunnalta rahaa, ja kuinka paljon kukin kymmenys maksaa yhteiskunnalle (itse tai työnantajan toimesta) rahaa?
Työsuoritteesta maksettua palkkaa ei lasketa (vaikka maksajana olisi valtio tai kunta), eikä kesälomapalkkaa (joka on myös korvausta vuoden töistä), mutta eläkkeet kyllä.
Vahvasti samaa mieltä.
Ehkä syvällisin ongelma on, että sekä työntekijä- että työnantajajärjestöjen luottamusmiesjohdossa on pääasiassa vakiintuneiden isojen yritysten ja toimialojen edustajia ja puolestapuhujia. Tavallisten PK-yrittäjien sananvalta on todella heikko, vaikka nimenomaan he ovat suuria työllistäjiä.
Ei siis ihme, että järjestöt asettavat tavoitteensa peruutuspeiliin katsomalla.
Jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto olisi tervetullut muutos. Siihen kannattaisi koplata merkittävä yritystukien karsiminen. Syntyisi kerrankin yksimielisyys työnantajien ja ‑tekijöiden välillä.
En ihan ymmärtänyt tekstistäsi, miksi tämä piirre koskisi jotenkin vain Suomea, eikä kaikkia demokratioita, joissa enemmistöpäätöksillä voidaan korottaa veroja ja lisätä tulonsiirtoja.
Toiseksi sanoisin, että tuo ajattelu menee pieleen siinä, että on ihmisiä, jotka uskovat/toivovat kuuluvansa parempituloisiin tulevaisuudessa ja näkevät matalat verot yhtenä keinona sinne pääsemiseen. Etenkin tähän ryhmään kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimmat aikuiset, eli opintorahalla elävät opiskelijat. Toinen ryhmä, joka tulee mieleen, on yrittäjät, jotka luonnollisesti näkevät tulevaisuudessa itsensä jos ei nyt ison yritysimperiumin huipulla, niin ainakin keskinkertaista ansiotyöläistä suurempituloisena. Muussa tapauksessa yrittämiseen liittyvien riskien ottaminen on aika vaikea perustella.
No se johtuu siitä, että muutkin puolueet ovat keskittyneet toisten lompakolla käymiseen, eli ostaneet ääniä kuka mitenkin.
Niiden äänten maksajista alkaa nyt sitten olla pulaa.
Mielestäni ansioeläkkeet ovat lykättyä palkkaa siltä osin kun ne ovat lykättyä palkkaa eli kerätty aiemmin eläkemaksuina, eivätkä nyt työssä käyviltä veroina kerättyä rahaa.
Tosin ansioeläkkeissäkin on sitten vielä pyrkimystä tulontasausjärjestelmiin (puheet eläkekatosta jne) jolloin järjestelmä on entistä enemmän verotusta, eikä palkan lykkäämistä.
Nähdäkseni keskustelu on enneminkin liikkunut vaihtoehdoissa, onko parempi riisua pois päälystakki vai kenties kokeilla kastuisiko vähemmän, jos alkaa kiivaasti juoksemaan ympyrää.
Sano mikä puolue Suomessa on selkeästi asettunut tukemaan linjaa:
A) että tämä Euroopan epäonnistunut yhtenäisvaluuttakokeilu lopetetaan
TAI
B) rakennetaan sen ympärille sitten tulosiirtovaltio, jonka keskuspankki harjoittaa aktiivista elvyttävää rahapolitiikkaa
Kesälomaplkkaa ei lasketa veroasteeseen, eläkemaksut kylläkin.Kun joku luokitellan veroksi niin selasketan julkiseksi menoksi
Eliitti vain yrittää hämärtää tulonsiirtojen luokittelua niin, että eliitin saamat tulonsiirrot eivät olekaan tulonsiirtoja vaan jotain muuta.
Hyvä vitsi, kyllä se oli Vanhasen porvarihallitus, joka aloitti rummutuksen, jonka mukaan eläkkeet ovat julkisia menoja
Ja kuten nuo Tilastokeskuksen luvut osoittavat niin muut tulonsiirrot kuin eläkkeet jakaantuvat aika tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin , joten myös edunsaajia on paljon.
Monet tulonsiirrot ovat tulosidonnaisia, joten hyvätuloinen saa enemmän tulonsiirtoja kuin köyhä.
Ja eläkkeiden leikkaus ei paranna julkista taloutta, koska eläkkeitä ei makseta valtion ja kuntien kassasta vaan pääosin ykityisistä rahastoista.Itse asiassa eläkkeiden jäädyttäminen heikentää julkista taloutta, koska myös verotulot jäätyvät
Vain virkamiesten palkkojen leikkaus/jäädyttäminen tuottaa hyvää julkiselle taloudelle
Ei nyt voi olla huomaamatta, että puheet leppoistamisen ja downshiftaamisen autuudesta ovat muuttuneet, kun onkin mahdollisuus, että joku tekisi sitä ehkä perintönsä turvin. Leuka alkaa väpättää, ohimosuonet pullistuvat ja pää punehtuu. Nyt se onkin yhtäkkiä laiskuutta, ja ihan varmasti epäoikeudenmukaista. Sellainen omaisuushan pitää heti tclownin mielisanonnan mukaisesti konfiskoida. Omaisuus ja ihmisten rahat ovatkin sitten olennaisesti vain jotain, mikä konfiskoidaan ad maiorem Osmonis gloriam. Maailmahan on pelastettava, maksoi mitä maksoi.
Sotaveteraanit halusivat itselleen kunnon eläkkeen.Silloin vallassa oliavt sodan käyneet sukupolvet eli 1900–1930-syntyneet
Olen samaa mieltä siitä, ettei hyvältä näytä. Voi tosiaan olla, että joidenkin osien yksityistäminen auttaa. Perusongelma on kuitenkin se, että palveluita tarvitsevat köyhät ja sairaat, ja niitä maksavat rikkaat ja terveet.
Tämä on vähän hankalaa sote-tilin kannalta, koska maksut eivät mene yksilön täysi-ikäisen elinkaaren aikana kovinkaan tasan. Tili olisi erinomainen väline, jos kyse olisi yhden yksilön kulujen ajallisesta tasoittamisesta.
Maksajien ja saajien ryhmien eriytyminen on kuitenkin siinä ongelmallinen, että tilijärjestelmälläkään ei maksajien maksurasitetta voida kovin paljon keventää. Sen sijaan maksajien saamiset voivat kuitenkin keventyä, jos heillä käy huono tuuri.
Edellisessä viestissäni otin esimerkiksi työikäisen syöpäpotilaan. Jos vaikkapa nelikymppinen nainen saa rintasyövän, hoitokustannukset voivat olla helposti kuusinumeroisia erittäin kalliiden lääkkeiden vuoksi. Hoidolla voi kuitenkin olla hyvä teho, ja jäljellä on puolenkolmatta vuosikymmentä tehokasta työikää. Sairaus vie kuitenkin automaattisesti henkilön sote-tilin nollille, joten siinä saa sitten sairauden lisäksi vielä perheen taloudenkin sekaisin muutenkin kuin palkan ja sairauspäivärahan erotuksella.
Sairauden ei tarvitse olla syöpä. Aika paljon on olemassa sairauksia, joiden hoitaminen on kallista, mutta joista työikäinen kuntoutuu työkuntoon. Mikään niistä ei ole yleinen, mutta kohdalleosumisen todennäköisyys ei ole ihan nolla. Tai voihan se olla sairauden sijasta vaikka paha liukastuminen, jolle ei löydy maksajaa. Olennaista on lisäksi se, että mitä nuorempiin ikäryhmiin mennään, sitä enemmän sairastuminen johtuu huonosta tuurista kuin elintavoista.
Aika moni voi sitten tajuta tämän ansan ja ottaa vakavien sairauksien varalle yksityisen vakuutuksen. Vakuutus ei välttämättä ole erityisen kallis työssäkävijälle, mutta lopputuloksena keskiluokka maksaa köyhien hoidon veroissaan ja oman hoitonsa isolta osin vakuutuksissaan tai sitten sosiaalitilin kautta. Isoa eroa nykyiseen ei ole, koska maksajat ovat samoja ja hoidettavat ovat samoja.
Valitettavasti yksityiseen vakuutukseen perustuvista järjestelmistä ei ole yleisesti kovin hyviä kokemuksia maailmalta. Suomalainen järjestelmä on tuottamiinsa palveluihin (määrä, hoitotulokset) nähden halpa.
Tilijärjestelmässä on helppo myös rakentaa tuloloukku silel köyhälle sairaalle. Koska tilimaksut ovat tapissaan, köyhän sairaan kannattaa vielä vähemmän yrittää päästä työn syrjään kuin aiemmin. Tämä on toki hoidettavissa sopivilla tulosidonnaisilla järjestelyillä, mutta silloin taas tuotot vähenevät.
En halua kuitenkaan olla tässä epäilevä Tuomas siinä suhteessa, etteikö asioita voisi tehdä nykyistä fiksummin. Suuret terveydenhuollon säästöt kuitenkin edellyttävät hoidontarpeen vähenemistä, ja se taas vaatii alkoholiongelmien, tupakoinnin, ylipainon ja liikkumattomuuden vaikutusten suitsimista. Helposti sanottu, vaikeasti tehty. (Ja toki tuohon sitten yhdistetään todellisen eläkeiän nosto, muuten ei voiteta mitään.)
Itse näen, että Baumolin tautia suitsinaan tässä tilanteessa paremmin lisäämällä maksajia. Aika iso osa työikäisistä on joko tekemättä mitään tai tekemässä jotain näennäistä. Terveydenhuollossakin on tehostamisen varaa, muttei sillä niin isoista prosenteista puhuta, että sillä rakenneongelmia ratkaistaisiin.
… mutta jos politiikkajänis tulee uskottavien ja aitojen numeroiden kanssa, hyppään mielelläni kyytiin!
Ansioeläkkeet jos lasketaan tulonsiirroksi, sitten pitää laskea eläkemaksut veroiksi. Käy se niinkin, taitaa nettotilanne näyttää sen jälkeen vielä paljon enemmän siltä, että järjestelmä tasoittaa voimakkaasti.
…varsinkin, jos otit perheellesi ja itsellesi Suomen sotuun verrattavat sairaus- tapaturma- ja eläkevakuutukset.
Sama kokemus.
Kesälomapalkka ei ole ole tulonsiirto, koska työnantaja maksaa sen suoraan itse.
Eläkemaksuille on jo niiden veroluonnetta kuvaava termi: veroluonteinen maksu. Kulloinkin maksettavia eläkkeitä maksetaan pääosin sillä hetkellä töissä olevien eläkemaksuilla, eli ne ovat selkeästi tulonsiirtoja.
Eivät eläkemaksut ole mitään siirrettyä palkkaa. Centinkään eläkettä ei ole kertynyt alle 23 v ikäisenä tekemästäni työstä, vaikka ihan sujuvasti silloinkin perittiin eläkemaksuja.
Viherinssi: Perusongelma on kuitenkin se, että palveluita tarvitsevat köyhät ja sairaat, ja niitä maksavat rikkaat ja terveet.
Tilastokeskuksen kotitalouksien tulonjakotilaston mukaan alimman tulodesiilin taloudet saivat tulonsiirtoja n 4900 euroa vuodessa ja ylimmän tuloryhmän n 2400 euroa
Kun kussakin desiilissä on n 250000 perhettä niin tuloerojen kaventamiseen käytetään n 630 miljoonaa eli alle 1 % julkisen sektorin rahoista.Siis kun eläkkeitä ei lasketa mukaan
Useimmat tulonsiirrot ovat riippumattoma tuloista tai siten hyvätuloinen saa enemmän
Ja kun köyhä elää kymmenkunat vuotta vähemmän niin hän antaa rahat takaisin tukemalla varakkaan eläkettä.
Ja kun pienituloinen potkitaan kortistoon 50-vuotiaana hänen eläkkenä on lähinnä säälittävä, mutta maksut ovat lihotanneet hyvätuloisen eläkettä
Ja varakas käyttää enemmän yhteiskunnan palveluja.OECDn mukaan varakas käyttää terveyspalveluja enemmän kuin köyhä.
Samoinhyvätuloinen on käyttänyt enemmän koulutuspalveluja, keskimäärin 5–10 vuotta
Liian Vanha. Väöite, etteivät tulonsiirrot tasaa tuloeroja on kyllä tuomittu häviölle.
Tarkastellaan asiaa vaikka ginikertoimen avulla. Suomessa ginikerroin on
Tuotannontekijätulojen osalta 0,48
Bruttorahatuojen osalta 0,30
nettorahatulojen osalta 0,26
Tyotannontekijätulot ovat palkkoja ja pääomatuloja ilman tulonsiirtoja ja verotusta
Bruttorahatuloihin on lisätty tulonsiirrot
Nettorahatuloissa bruttorahatuloista on vähennettu verot
Tulossiirrot laskevat ginikerrointa 0,48:sta 0,30:een ja verotus edelleen 0,26:een. Tulonsiirrot tasaavat siis enemmän kuin verotus, mutta molemmat yhdessä tasaavat huomattavan paljon.
En väittänytkään etteikö se koskisi muitakin demokratioita. Väitin vain että erityisesti jos veroja sekä tulonsiirtoja on paljon, niin sekä veroista että tulonsiirroista hyötyviä äänestäjiä on paljon enemmän kuin tilanteessa, jossa niitä on olennaisesti vähemmän -> kannatus sille että mistään ei leikata on luultavasti korkeampaa kuin tilanteessa, jossa hyötyjiä on vähemmän.
Opiskelijoissa toimii kuitenkin ihan sama juttu kuin muuallakin äänestäjäkunnassa: jos merkittävä osa opiskelijoista otaksuu että sijoittuu julkisen sektorin leipiin, niin se vaikuttaa jo silloin äänestyspäätöksiin.
Yrittäjät ovat hyvin pieni ryhmä äänestäjissä, vaikka voivat olla jollekin yksittäiselle puolueelle merkittäviä. Ja taas sama homma toimii heidänkin kohdalla: jos konsultoi julkista sektoria niin ei varmaan kannata niin innokkaasti sen leikkaamista kuin jos myy paperikoneita Kiinaan.
Minusta tuntuu että et huomannut minun kirjoitukseni pointtia: mitä enemmän yhteiskunnassa on leipänsä tavalla taikka toiselta julkiselta sektorilta saavia äänestäjiä, sitä vaikeammaksi julkisen sektorin leikkaukset tulevat verrattuna sellaiseen yhteiskuntaan, jossa on vähemmän suoraan valtion & kuntien budjeteista eläviä äänestäjiä.
Ja julkisen sektorin tilalle voi ihan hyvin laittaa periaatteessa minkä tahansa organisaation ja demokratian tilalle minkä tahansa valtiomuodon. Kyllä jossain pelkästään öljystä tulonsa saavassa diktatuurivaltiossa, jossa kaikki kietoutuu öljyntuotannon ympärille, kaikki ovat siellä joko töissä tai saavat sieltä rahansa, on vaikea tehdä mitään mikä leikkaa öljyntuotantoa. Tai siis on vaikeampi tehdä verrattuna tilanteeseen, jossa kyseinen organisaatio olisi yksi monien joukossa.
Mistähän se kovin vastustus mm. ansiosidonnaisen päivärahan poistolle onkaan tullut? Sieltä eliitin vaiko sieltä duunareiden suunnasta?
Parantaapa, koska jokainen sentti minkä eläkeläinen saa, on pois kilpailukyvystä ja/tai palkanmaksuvarasta.
Yksinkertainen ja aivan äärimmäinen ajatusleikki paljastaa asian: Jos kaikkien eläkkeiden maksaminen lopetettaisiin ja eläkemaksut siirrettäisiin suoraan palkankorotuksiin (eikä menetyksiä korvattaisi toimeentulotuesta tms. lisätuilla), niin huomattaisiin:
a) valtio & kunnat saisivat yhtäkkiä yli 20% enemmän tuloveroja kuin aikaisemmin
b) töiden tekeminen muuttuisi yhtäkkiä noin 20% kannattavammaksi kuin nyt (riippuen progressiosta)
c) eläkeläisille tulisi mieleen etsiä töitä
Enemmän tai vähemmän itse maksettuihin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän etu ei ole hoidon halpuus, vaan systeemin kannustavuus. Jos tämmöisessä järjestelmässä ei ole töitä, ei myöskään ole varaa niihin lisävakuutuksiin.
Kyllä se niin vaan on, että oman ja perheen terveyden eteen on aika moni valmis puskemaan pitkää päivää.
Siinä 1970-luvun työeläkekorotuksessa ei kyllä kyselty, onko veteraani vai ei, vaan se kyllä koski kaikkia. Ja tietenkin vielä kaiken lisäksi eniten naisia (eli ei sotaveteraaneja), koska he keskimäärin elävät pidempään.
Joka tapauksessa, jos olisi haluttu, sotaveteraaneille olisi ollut mahdollista korvata heidän uhrauksensa isänmaalle vain ja ainoastaan veteraaneille tarkoitetulla tulonsiirrolla, joka olisi rahoitettu sen ajan työssä käyviä verottamalla. Poliittisesti oli kuitenkin helpompi rakentaa pyramidi, jonka todellisiksi maksumiehiksi tulivat tulevaisuuden sukupolvet ja saajaporukaksi laajennettiin kaikki, myös ne, jotka eivät olleet sotineet.
Kyseinen eläkeratkaisu on muuten hyvä esimerkki siitä, missä tässä on keskusteltu, eli kaikille hyvää jakavat poliittiset päätökset ovat aina helppoja. Vaikeita ovat ne, joissa pitää leikata.
Koulutus oli yksi keskustelun aihe?
Ellen väärin muista, Liberan mukaan erilaisista tulonsiirroista n. 60% on yksilön elinkaaren sisäisiä. Ei varsinaisesti nappikauppaa. Jos tuo saadaan julkisen talouden taseesta pois, julkisen talouden tilanne muuttuu kertalaakista paljon valoisammaksi.
Ajattelet jotain kovin erilaista sote-tiliä kuin minä. Ei tilin nollille tai edes miinukselle meneminen vaikuta talouteen lähtökohtaisesti mitenkään. Seuraavassa lyhyt kuvaus omista ajatuksistani vuoden takaa, parametreja ja tiettyjä detaljeja toki pitää miettiä tarkemmin:
http://www.soininvaara.fi/2013/12/13/perustili/#comment-318299
Näihin ratkaisuihin liittyi myös veteraaneille alempi eläkeikä ja ns tulevan ajan odote eli veteraani pääsi eläkkeelle aluksi 60-vuotiaana ja kohta 55-vuotiaana.Ja eläke laskettiin kuin hän olisi tehnyt töitä 65-vuotiaaksi.
Tilaa tehtiin suurille ikäluokille,muuten nuoriso olisi paennut lopullisesti Ruotsiin
Veteraaneista yllättävän suuri osuus on naisia. Äitinikin on sotaveteraani ja nyt elossa olevista merkittävä osa on naisia
Ja minustakin olisi tullut sotaveteraani, jos olisin ilennyt hakea tunnusta, sen verran tuli purettua miinoituksia.Hakuaika loppui 2004
Väärin , myös muut liitot kuin SAK on pitänyt kiinni ansiosidonnaisesta.Erityisesti nyt kun akateeminen työttömyys on kasvussa ja pätkätyöt yleisiä julkisella sektorilla
Erityisesti kun toimihenkilötkin ovat samalla viivalla tai oikeastaan huonommassa asemassa
Jälkimmäinen väite ei myöskään pidä paikkaansa, eläkeläiset maksavat veroa ja korkeampaa kuin duunarit, joten verotulo itse asiassa laskisi, kun verotus kevenisi
Muitakin ongelmia tosiaan on kuin vain tuo “veto-oikeus”, mutta periaatteessa kaikki on vain todennäköisyyksiä.
Jos meilllä olisi ollut parempi tuuri, Suomella menisi yhtä hyvin kuin Ruotsilla, mutta kun ei ole ollut.
Tietyllä tavalla pieni maa tarvitsee jotain pysyvää kilpailuetua pärjätäkseen. Virolaiset saivat kehittää ikäänkuin uuden maan, me emme pärjää Virolle vain imitoimalla alhaista yritysveroa, pitää olla jotain tehokkaampaa.
Yksi idea tosiaan voisi olla yrityksille oma pankki, jossa rahat olisivat verottajalta suojassa ja johon yritys voisi sijoittaa rahaa jota voitaisiin käyttää palkkoihin, TEKES ‑tukien omarahoituksena tai muuna rahoitustyökaluna. Pankki olisi ikäänkuin Suomen versio veroparatiisista, mutta siten että rahat olisivat valjastettuna yrityksen ja yhteiskunnan käyttöön.
Hyvin usein puhutaan rohkeudesta. Rohkeutta ei niinkään vaadita siihen että lähtee tekemään jotain uutta vaan siihen, että lähtee tekemään jotain semmoista, mikä on täysin itsestäänselvää ja mitä vastaan ilmiselvästi joutuu kohtaamaan todella kovaa kilpailua.
Mikä tahansa organisaatio ajan mittaan sammaloituu, jos sillä on hallitseva markkina-osuus. Sama on käynyt varmaan politiikalle ja poliittisille puolueillekin. Demokratiasta pitäisi tehdä uusi dynaamisempi versio, versio 2.0 jossa Internettiä, tilastotiedettä ja avoimuutta hyödynnettäisiin paremmin asioiden valmistelussa. Ihmisten ja asiantuntijoiden pitää kuitenkin olla hyväksymässä päätöksiä, pelkkä kansanäänestys ei tuota välttämättä parasta mahdollista tulosta.
Yksi asia voisi olla myös tehdä edustajista ennakkovaalit, joissa ei valittaisi suoraan ehdokkaita, vaan esimerkiksi muutama tuhat potentiaalista edustajaa — ehkä jopa hieman monipuolisemmin, esim. yritykset tai yhteistöt voisivat asettaa omia ehdokkaitaan, eivät vain puolueet — ja näistä hyväksyttävät kriteerit ja riittävästi äänia saaneista edustajista lopulta arvottaisiin ne edustajat, jotka pääsevät vuoden koeajalle edustajan virkaan, jolloin voitaisiin karsia pahimmat tapaukset pois sekä loiventaa vaalirahan ja mainonnan vaikutusta valintatulokseen.. Nythän pahimmillaan joku julkkis voi kerätä protestiääniä ja siten päästä edustkuntaan vaikka tiedot ja taidot eivät ole ajantasalla. Arvonnalla ikäänkuin suodatettaisiin pois pahimpia tapauksia sekä “piikkejä”, jotka ovat seurausta mainonnasta.
No jaa, mukan tulonsiisrroissa ovat eläkkeetkin, joilla on valtava painoarvo.
Kuten noista Tilastokeskuksen absoluuttista luvuista voi havaita niin tulonsiirrot eivät juurikaan tasaa tulonjakoa .
Tuossa sen voi todeta ilman hämäävää monimutkaista laskelmaa
Ja palveluidenkin kohdalla yhteiskunnan tuottamat palvelut eivä jakaannu tasan kuten oletetaan vaan suurituloiset käyttävät niin terveys-kuin koulutuspalveluja enemmän kuin köyhät, joten voidaan enemmän puhua verotuksen kustannusvastaavuudesta kuin sen tasoittavasta vaikutuksesta
Maksujen ja eläkkeiden määrä vaihtelee esim sukupuolen, sukupolven, ammatin mukaan. Esim naiset maksavat suhteessa vähemmän, mutta nauttivat pidempään eläkettä. Suuret ikäluokat maksoivat alhaisempaa eläkemaksua, mutta saavat suuremmat eläkkeet kuin nuoremmat sukupolvet. Maatalaousyrittäjät ja apurahoilla taiteilevat/tutkivat maksavat vähemmän, mutta nauttivat eläkkeistä, jotka kustannetaan lähinnä verorahoista. Lisäksi kesälomapalkan tuoma etu myös vaihtelee : julkisella kesälomaillaan pidempään, mutta kaikki yksityiselläkin puolella työskentelevät osallistuvat heidän kesälomiensa ja lomarahojensa kustantamiseen vaikka itse saavat lyhyemmät lomat. Näyttäisivät kovasti tulojen ja etujen siirroilta kaikki nuo.
” Kun lisää jaettavaa ei olekaan, muutosten tekeminen yhteisymmärryksessä on vaikeaa, sillä joltakin pitäisi ottaa, jotta toiselle voitaisiin antaa. En tiedä, onko realistista toivoa, että kolmikannassa pystyttäisiin jatkossa parempaan. Ellei pystytä, eduskunnan on otettava itselleen takaisin valta, jonka se on kolmikannalle luovuttanut.”
Olemassaolevaakin voi jakaa uusiksi ja jos ja kun kasvua syntyy niin silloin syntyy jaettavaakin.Eiköhän tuo taantuma ole poikkeus eikä tavoitetila ?
Itse asiassa nyt vaaditaan jo olemassaolevan tulovirran jakoa uusiksi .
Veronalennuksethan ovat olemassaolevan uusjakoa, jota mm EK ajaa .
Veronalennukset kompensoidaan leikkaamalla niitä vähäisiäkin tulonsiirtoja eli potti pysyy entisenä mutta vain tulojakaumaa muutetaan.
Ja jos joku vastustaa tätä muutosta niin hänet leimataan oitis mennen maaiman edustajaksi ‚kommunistiksi tai terroristiksi .
Vastustajan kansalaisoikeudet pitää nollata ja päätöksentekoa siirtää pienelle piirille ja kansalaistoiminta lopettaa.
Itse asiassa ns taloustieteilijät on valjastettu suurten yritysten lobbareiksi ja he ovat saaneet kansallisen yksimielisyyden romahtamisen ja kasalaisryhmät taistelemaan keskenään. Se jättää suuryrityksille kentän vapaaksi ja ne voivat tehdä mitä haluavat valtioiden häiritsemättä niiden toimintaa
Itse asiassa Wahlroos taisi todeta tämän saman: Sijoittajan unelma on halvaantunut valtio
Voisiko Soininvaara yksilöidä, mitkä olivat Lipposen ja Ahon hallituksen hyviä päätöksiä ja mitkä huonoja päätöksiä.
Osmo: “Minuakin moni Lipposen hallituksen päätös harmitti, mutta niiden jälkeen maa oli erinomaisessa kunnossa sijoittuen kärkijoukkoon melkein kaikissa maidenvälisissä kauneuskilpailuissa”.
Niiden jälkeen, mutta missä määrin niiden ansiosta? Kausaalisuhteet eivät ole näin yksinkertaisia tai ainakin ne kaipaisivat tarkennuksia, joita ei taida löytyä.
Lisäksi maidenväliset kauneuskilpailut käydään usein mittareilla, jotka eivät kerro maan “sisäisestä kauneudesta” paljoakaan. Tarkoitan, että tuona aikana esim. kansalaisten hyvinvointi muuttui enemmän yksilölliseksi kuin sosiaaliseksi huolenaiheeksi. Työttömät joutuivat kovemman kyykytyksen kohteeksi. Tuloeriarvoisuus kasvoi vuodesta 1985 vuosituhannen vaihteeseen saakka ja jäi sen jälkeen korkealle tasolle. Jne.
Ehkä on hyvä muistaa sekin, että Lipposen kaudella myös markka vaihtui ilman kansanäänestystä euroon ja Suomi oli EUn ytimissä päättämässä Kreikan liittämisestä euroalueeseen vuonna 2001. Ratkaisun kauneudesta voi olla tänään useampaa mieltä.
Mutta he nauttivatkin vähemmän aikaa eläkettä, nuoret saavat nauttia n 5 vuotta pidempään.
Ja nuoret eivät oikein tajua vastuutaan.He voivat maksaa vaikka kuinka suurta eläkettä itselleen.Jokainen sukupolvi on vuorollaan päättämässä asioista ja nyt vuorossa ovat jo 70-ja 80-luvlla syntyneet.
Ei ole ihme , jos meillä menee huonosti kun meillä on vallassa sukupolvi, joka luulee, että muut päättävät tässä maassa ja kantavat rahat heille!!!
Onko? Yleensähän vapaaehtoisissa sairausvakuutuksissa on juuri se ongelma, etteivät ihmiset tee rationaalisia päätöksiä niiden suhteen. Muutenkin jos menisit kysymään tavallisilta pulliaisilta sairauksien X, Y ja Z todennäköisyyksiä, niin varmaan aika lailla pieleen menisivät, mahdollisesti jopa kertaluokalla.
Ja mitä vielä yleisesti terveyteen tulee, niin sairauksien hoitoa tärkeämpi tekijä sen suhteen on elintavat. Jos terveys on niin tärkeä juttu ihmisille, niin miksi niin moni elää epäterveellisesti? Etenkään tupakoinnin suhteen tuskin kellään on nykyaikana mitään epäselvyyttä siitä, että se on pahaksi terveydelle. Eikö rationaalisesti olisi aika paljon fiksumpaa luopua tupakasta kuin raataa pitkää päivää, jotta on varaa vakuutukseen, joka kattaa keuhkosyövän hoitotoimenpiteet?
Niin, ajatus ei kai ole että seuraavan 10 vuoden kaikki palkankorotusvarat käytetään kaikki eläkemaksujen korotuksiin jotta suurille ikäluokille saadaan maksettua mojovat eläkkeet!
Ei ole ihme , jos meillä menee huonosti kun meillä on vallassa sukupolvi, joka luulee, että muut päättävät tässä maassa ja kantavat rahat heille!!!
Ja entisten päättäjien sukupolvi taas kuvittelee, että kun 2/3 heille kannettavista rahoista tulee nykyisiltä työikäisiltä, he ovat itse omat eläkkeensä maksaneet!
Minä vähän veikkaan että kun suurten ikäluokan loppujämät, kuten Tuomoja, Kanerva & muut YYA-ajan jäärät, poistuvat politiikasta, eläkkeille saattaapi tapahtua jotakin.
Edelleenkään en ymmärrä. Potentiaalisia hyötyjiähän on kaikissa “siirretään fyrkkaa rikkailta köyhille” ‑ideoissa aina enemmän kuin vastustajia. Mikä on siis se mekanismi, joka estää niiden uusien tulonsiirtojen syntymisen alun alkaenkaan?
Minusta taas tuntuu, ettet sinä tajunnut minun pointtiani. Minusta “leikataan” on täysin identtinen “ei lisätä” ‑proposition kanssa. Jos siis suuri julkinen sektori nähdään omalta osalta hyvänä asiana tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen vuoksi, niin minusta tämä nähdään, riippumatta siitä, mikä se julkisen sektorin koko nyt on.
Julkisen sektorin työntekijät ovat toki eri asia, mutta tästä et alunperin puhunut, vaan ihmisten valtiolta saamista eduista. Julkisen sektorin työntekijä ei näe saavansa mitään erityistä “etua” siinä, että työskentelee julkisella sektorilla ihan niin kuin ei sitä näe yksityisen sektorin työntekijäkään, vaan molemmat näkevät myyvänsä työtään markkinapalkalla.
Millä perusteella nuoret nauttisivat eläkettä pidempään? Ei se ihmisen elinikä loputtomiin kasva. Eläkkeelle siirtymisikä taas on nousussa. On myös mahdollista että koko eläkejärjestelmä kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Jokainen sukupolvi ei pääse päättämään asioista “vuorollaan”, vaan sitten kun edellisen sukupolven edustajia on määrällisesti vähemmän. Järjestelmässämme ei millään tavalla tasapainoteta sukupolvien välisiä kokoeroja. Niinpä suuret ikäluokat ovat saaneet päättää jo nuorena vanhempiensa asioista, ja nykyään he päättävät yhä edelleen, myös lastensa asioista. Mainitsemasi X‑sukupolvi odottaa edelleen vuoroaan.
No etkös sinä itse juuri esittänyt, että ihmiset eivät arvioi riskejä oikein? 😉
Kyllä minusta vakuutuspohjaisen järjestelmän kannustevaikutukset ovat aivan ilmiselviä. Jos surkea sairaanhoito ei mielestäsi ole mikään kummoinen kannuste, niin en kyllä keksi että mikä ihme sitten ylipäätänsä voisi kannustaa, paitsi raha?
Minusta taas tuntuu, ettet sinä tajunnut minun pointtiani. Minusta “leikataan” on täysin identtinen “ei lisätä” ‑proposition kanssa.
Sinusta, mutta tutkimusten mukaan ihmiset eivät käyttäydy näin. Tappioita pidetään yleisesti voittoja pahempina, ts. hallitukseen ilmoittama leikkaus tukeen X otetaan paljon raskaammin, kuin se jos hallitus ensin pistää vastaavan korotuksen ja peruu sen. Indeksien jäädytys 1% vuosiinflaatiossa ei ole ihmisten mielestä niin paha kuin 1% leikkaus nollainflaatiossa jne.
Julkisen sektorin työntekijä ei näe saavansa mitään erityistä “etua” siinä, että työskentelee julkisella sektorilla ihan niin kuin ei sitä näe yksityisen sektorin työntekijäkään, vaan molemmat näkevät myyvänsä työtään markkinapalkalla.
Yleensä kyllä näkee.
Etkö ole yhtään seuraillut, miten työntekijät yleensä suhtautuvat valtion/kuntien firmojen yksityistämiseen? Eivät kyllä yleensä hurraa, pikemminkin päinvastoin.
X‑sukupolveen kuuluvat 1964–1979 syntyneet.
Kansanedustajista 55 % on syntynyt tuolla välillä.
Noita 40-luvula syntyneitä on 13,5 % . Suurilla ikäluokilla ei ole ollut enemmistöä koskaan, sillä 5 vuoden aikahaarukkaan ei satu riittävästi edustajia
Jos Eduskunnan enemmistön hallinta ole vallassa oloa niin mikä sitten ?
Työmarkkinajärjestöt?
Sehön on sitä Vihreiden ajamaa kansalaistoimintaa ja ‑aktivismia.
Kyllä sellainen yhteiskunta on aika kuollut, jossa vain Eduskunta saa päättää mistään.
pikahuomautuksena voisin sanoa että kansanedustajan ikä on epäolennaista. nuori edustaja voi ajaa vanhan asiaa ja vanha edustaja nuoren asiaa. suuret ikäluokat on merkittävä äänestäjä ryhmä.
Itse asiassa eliitti käy kovaa vääntöä siitä, että työntekijöiden neuvotteluasema saadaan nollattua ja he joutuvat tyytymään työnantajan saneluun. Eli ajetaan friedmanilaista talouspolitiikkaa
Yksi keskeisiä teesejä on ollut se, että työttömyyden taso pitää pitää niin korkeana, näin ei synny kilpailua työvoimasta.
Myös päätäntävalta halutaan viedä kauas työpaikoilta , halvaantuneeseen polittiikaympyröihin, joissa syntyy päätöksiä kymmenien vuosien viiveellä. Se on näennäisdemokratiaa
Tai toisessa suunnassa , osa päätöksistä halutaan viedä yritystasolle. Sillä taas pyritään rikkomaan työntekijöiden rintama
Jos yhden yrityksen henkilökunta menee lakkoon niin muut yritykset voivat tukea lakon kohdetta niin pitkään, että työntekijät nääntyvät.
Yritysten vallan kasvua ei taas arvostella eikä pyritä rajoittamaan vaan tuetaan .
EK on erityine lobbausoikeus asiassa kuin asiassa ja niinpä Eduskuntakin kuuntelee vain työnantajia , 80 % kuulemisista on suunnattu työnantajille
Ymmärsinkö oikein, että työnantajien jokaisesta työntekijästä maksamat sotemaksut yms. eivät näy tuossa ensimmäisessäkään ginikertoimessa? Eli ketjuun voisi lisätä ensimmäiseksi yhden vielä tasaamattomamman (työnantajan työstä maksamaa kokonaishintaa kuvaavan) ginikertoimen.
Pikahuomatus: X‑sukupolven edustajia on väestörekisterikeskuksen mukaan yli 1000000 ja suuria ikäluokkia n 350000 .Kummalla on enemmän merkitystä äänten kalastelussa ?
Perusongelma lienee, että päättäjät eivät itse käytä niitä palveluita mistä ovat päättämässä. Jos joku eduskunnan jäsen olisi itse vaippahoidossa hoitokodissa, niin luulenpa että aika pian säädettäisiin laki jossa nostetaan henkilökunnan määrää — tai jos SOTE ‑sotkua hoitavat ihmiset itse olisivat kokemassa sitä jonottamisen tuskaa julkisen puolen vastaanotolla, saataisiin focus äkkiä oikeisiin asioihin.
Mutta kun siellä ei ole työttömiä eikä kroonisesti sairaita tahi köyhiä päättämässä, niin ei osata myöskään heidän asioitaan hoitaa — on vain ammattipoliitikkoja, joilla on omat siltarumpunsa hoidettavana. Siiretään hyvin toimivia yksiköitä maakuntiin, rakenentaan kymmeniä kilometriä moottoritietä korpeen ja niin hoidetaan työllisyyttä ja puolletaan omaa äänimäärää rahoituksen kautta.
Olen alkanut jotenkin itse välttää kaikkia julkisia palveluita, koska ne toimivat tosi huonosti yleisesti ottaen. Tämmöinen yhteiskunnan kahtiajakautuminen on todella merkittävä ilmiö mielestäni.
Ja nämähän äänestää 90-vuotiaiksi asti (toisin kuin politiikkaan ihme kyllä uskonsa menettänyt nyky“nuoriso”, eli kaikki alle 40-vuotiaat) että mistään ei leikata ja lisää eläkkeitä ja “palveluita” kaikille. Koska elämme ilmeisesti edelleen 60-luvulla. Kyllä tällaiselle aina edustajat löytyy, huoli pois.
Työmarkkinajärjestöt sopivat työmarkkina-asioista, ei muuta.
Lait säätää eduskunta, hallitus hallitsee (jos hallitsee).
Se että joku joskus kuuntelee jotakuta ei ole vallan luovuttamista — vai onko vihreiden mielestä?
Mutta, kuten aikaisemmin totesin, hallituksen ei pitäisi sekaantua työmarkkina-asioihin eli kolmikanta ei tarkoita sitä, että hallitus työntää nokkansa joka asiaan — vaikka työnantajat toivovatkin valtionapua palkanmaksuun.
Niin ja jos ei kuuntele, niin yleislakko muistuttaa että kuuntelu on ihan jees!
Ihan samalla logiikalla ne Baltian maatkin liittyivät vapaaehtoisesti Neuvosoliittoon. 😉
Tässä minun pikainen ehdotukseni, jossa kaikki tähtää siihen, että Suomessa päästään nykyistä paljon parempaan työllisyystilanteeseen alentamalla työllistämiskynnystä ja lisäämällä työllistymishaluja:
1. oppisopimuskoulutuksen tulee olla oppisopimus, ei työsopimus. Hyväksytystä suorituksesta opiskelijalle varma työpaikka vähintään 6kk:ksi. Oppisopimuskoulutusmäärät moninkertaistettava.
2. koeaikaa pidennettävä
3. työntekemisen joustavuutta lisättävä esim. viikkotyöajan osalta
4. nollatuntityösopimukset kiellettävä
5. vuosityöaikaa lisättävä lomaoikeuksia leikkaamalla, 5 viikkoa/v palkallista riittää. Ylimenevät palkattomia.
6. arkipyhiä vähennettävä tai muutettava palkattomiksi
7. sairastuneelle (myös lasten sairastuessa) ei työnantajan tarvitse maksaa palkkaa. Joko julkinen sektori korvaa tai mieluummin jokainen itse maksaa oman vakuutuksensa. Nykysysteemiä käytetään yleisesti ja härskisti väärin.
8. vanhempainvapaita vähennettävä ja kustannuksia naisvaltaisilta aloilta tasattava enemmän
9. työnantajan byrokratiaa kevennettävä
10. työntekijän tulee vastata omasta työkunnostaan (henkisestä ja fyysisestä)
11. eläkeuudistusta rukattava, jo eläkkeelle karanneet suuret ikäluokat saatava talkoisiin mukaan
12. työehtosopimuksien yleissitovuutta leikattava
13. lakko-oikeutta rajoitettava ja laittomien lakkojen sakot kymmenkertaistettava
14. työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä tiukennettava ja töihin on palattava (vaikka osapäiväiseksi) jos työkyky palautuu, vaikka toiselle alalle
15. palkkauksessa voitava huomioida nykyistä enemmän yksilön suorituminen tehtävästään. Työelämän suorituksissa on samanlaisia eroja kuin vaikka urheilussa. Joku hyppää seivästä 1 metrin, toinen 5 metriä. Tämän pitää näkyä palkkauksessa.
16. oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä lisättävä (harjoittelu ym.)
17. ansiosidonnaisen työttömyysturvan pituudeksi max. 6 kk. Turvataso voidaan porrastaa alkamaan vaikka 70 % palkasta ja siitä pudotus 5 % per kk (65, 60, 55…).
18. työeläkemaksuja ja muita sivukuluja alennettava (esim. 10 vuoden ohjelma)
19. työn verotusta kevennettävä (esim. 10 vuoden ohjelma)
20. kaupungistumista hillittävä tukemalla uusien yksityisten työpaikkojen syntymistä taantuvilla paikkakunnilla
21. työvelvoite pitkäaikaistyöttömille. Valtio ja kunnat järjestävät “risusavotat”.
22. ammattillisessa ja korkeakoulutuksessa huomioitava paremmin työmarkkinoiden kysyntä. Kaikella kunnioituksella ei ihmisiä kannata korkeakouluttaa kassatyöntekijöiksi.
Kaiken kaikkiaan työelämän ehtoihin pitää saada ennustettavuutta. Siksi kannatan pitkiä palkkasopimuksia, pitkiä lukkoon lyötyjä verotus‑, palkka‑, eläkemaksu- ym. päätöksiä. Onhan ihan hiton typerää vaikkapa riidellä ja lakkoilla muutaman vuoden välein prosentin kymmenyksistä palkankorotuksissa.
100.000 työtöntä töihin ja valtion talous kohenee parilla miljardilla. Saadaan positiivinen kierre aikaiseksi Suomen talouteen, joka vie meidät kaikki parempaan hyvinvointiin, keveämpään verotukseen ja korkeampaan elintasoon. Sen eteen joudumme kaikki ponnistelemaan vähän enemmän.
En ihan heti näe, miten tuo takaisi sen, että focus olisi oikeassa paikassa. Jos eduskunnassa olisi paljon hoitokodissa asuvia, tästä voisi hyvinkin seurata se, että hoitokoteihin kaadettaisiin ihan liikaa rahaa.
Joka tapauksessa kansanedustajat ovat Eduskunnassa edustamassa kansaa. Ei ole tarkoituksena se, että he maksimoivat omaa henkilökohtaista etua ja sitten toivotaan, että ne kansanedustajien edut sattuvat yksiin kansan etujen kanssa.
Ei välttämättä liikaa — itse asiassa tilanne voisi olla täysin päin vastoin, koska tällöin myös ymmärrettäisiin mikä on keskeinen ja ongelma ja se osattaisiin korjata oikealla tavalla, jolloin rahaa ei mene hukkaan.
Yksityinen terveydenhuolto on erkaannuttanut lähes kaikki päättäjät siitä arjesta mikä perusterveydenhuollossa vallitsee. Koska se ei ole itselle akuutti ongelma, sen sisällä oleviin ongelmiin ei lähdetä myöskään etsimään ratkaisua aktiivisesti.
Esimerkiksi yksityiselle terveydenhuollolle on saatu aikaiseksi Kela ‑korvaukset ja uskon, että tämä johtuu siitä että päättäjät käyttävät itse näitä palveluita ja siten ovat kokeneet korvaukset tarpeelliseksi. On ollut helppo hyväksyä asia, joka on kaikille yhteinen ongelma.
Kaikki ovat ihan harkinnan arvoisia asioita, mutta mitä rakennetta niissä on?
Tosin seiväshypyn merkitys palkkaukseen jää hieman ohueksi.