Elektroninen Kela-kortti kaikille tunnistautumiseen

Radiouuti­sis­sa ker­rot­ti­in muu­ta­ma päivä sit­ten, että Suo­mi pyrkii yhtä hyvään julkiseen verkkoa­sioiti­in kuin Viro. Avainase­mas­sa on tun­nistau­tu­mi­nen verkos­sa. Siinä ei kuitenkaan voi­da men­nä yhteen tun­nistau­tu­mistapaan, kuten Virossa on epäortodok­sis­es­ti tehty, vaan sähköisen henkilöko­rtin, pankki­tun­nusten käytön ja muiden vas­taavien tapo­jen on voita­va kil­pail­la keskenään!

Mitä ihmettä! Toiv­ot­tavasti ymmärsin väärin. Pitäisikö myös raideleveyk­sien kil­pail­la keskenään?

Mitä tuo kil­pailu tarkoit­taa? Kumpi val­it­see tun­nistau­tu­mis­ta­van, asi­akas vai palvelu­jen tar­joa­ja? Jos asi­akas val­it­see, palvelun tar­joa­jal­la pitää olla käytössää kaik­ki tun­nistau­tu­mis­ta­vat, eli on mak­set­ta­va moninker­tais­es­ti. Jos taas palvelu­jen tar­joa­ja val­it­see, asi­akkaal­la on olta­va käytössään kaik­ki tavat. Jos ei päätetä, että kumpi val­it­see, sekä asi­akkail­la että palvelu­jen tar­joa­jil­la on olta­va käytössään kaik­ki tavat. Kil­pailu on joskus hyvä asia, mut­ta se on perustel­tu vain, jos se tuot­taa hyötyä. 

Entä kumpi mak­saa, kos­ka eri tavat ovat eri­hin­taisia? Jos palvelun tar­joa­ja mak­saa, suurin osa tyy­tyy pankkien tar­joa­maan tun­nis­tuk­seen, kos­ka se ei vaa­di asi­akkaal­ta mitään. Se on kuitenkin tolkut­toman kallis. Pankit veloit­ta­vat tietääk­seni 80 sent­tiä ker­ta. Jollekin vero­hallinnolle tästä tulisi mon­en miljoo­nan euron lasku vuosittain.

Noin vuon­na 2001, kun käsit­telin tätä asi­aa perus­palve­lu­min­is­ter­inä, Suomeen puuhat­ti­in elek­tro­n­ista henkilöko­rt­tia, joka kortin­luk­i­jan kanssa toimii tietokoneessa tun­nis­ti­me­na. Min­ul­la on sel­l­ainen väestörek­isterin hallinnoima kort­ti, kos­ka Helsin­gin kaupun­ki käyt­tää sitä luot­ta­mus­mi­esten tun­nistau­tu­mises­sa. Kätevä, eikä ilmeis­es­ti investointi­na, kort­ti + luk­i­ja, ole mikään kohtu­ut­toman kallis. Kalli­im­mak­si tulisi mak­saa joka ker­ran niistä pankki­tun­nis­tei­den käytöstä.

Sil­loin vuon­na 2001 VM ilmoit­ti, että tässä ei tehdä mitään mas­sa­hank­in­taa, vaan markki­nat hoita­vat. Jokainen han­kkii sen oma­l­la rahal­laan. Huusin kuin palosireeni, mut­ta ei aut­tanut. Siinä kävi niin kuin jokaisen piti ymmärtää, että tulisi käymään. Kukaan ei han­kkin­ut kort­tia ja luk­i­jaa, kos­ka ei ollut mitään palvelu­ja, joi­ta sil­lä olisi voin­ut käyt­tää, eikä kukaan tehnyt mitään palvelu­ja, kos­ka juuri kenel­läkään ei ollut kort­tia eikä lukijaa.

Tästä ei päästä eteen­päin kuin tekemäl­lä kollek­ti­ivi­nen päätös jostain tun­nistau­tu­mis­tavas­ta tai emme pääse vuosi­in eteen­päin. Suo­sisin elek­tro­n­ista henkilöko­rt­tia. Val­tio voisi han­kkia sen kaikille suo­ma­laisille, kos­ka han­kki­ihan val­tio kaikille kela-kortinkin. Mak­saisi paljon vähem­män kuin se, että jokainen val­tion vira­nomainen joutuu varautu­maan lukuisi­in kil­paile­vi­in tunnistautumistapoihin.