Kaavaillussa Sote-uudistuksessa kuntien maksuosuudet muuttuvat. Häviäjät valittavat, että heitä rangaistaan siitä, että ovat hoitaneet asiansa hyvin ja toimineet tehokkaasti. Tämäkin on osa totuudesta, mutta merkittävämpi osa koskee sitä, että erot asukkaiden valikoinnissa tasoittuvat ja se taas on ainakin minun mielestäni oikein.
Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan kymmenen prosenttia kunnan asukkaista aiheutti 81 % kunnan sote-menoista. Noissa suurkuluttajissa on tietysti henkilöitä, joilla on vuoden aikana ollut jokin kallis leikkaus, mutta pääasiassa kyse on huono-osaisuudesta, joka näkyy sekä sosiaalityön että terveyspalvelujen tarpeena. Tähän asti eroja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa on dominoinut täysin se, miten tuo kymmenen prosenttia asuu.
Koko maassa palvelujen suurkuluttajia lienee melko tasaisesti, mutta kaupungeissa erot kaupunginosien välillä ovat erittäin suuria (segregaatio). Jos jokainen kaupunki muodostaisi oman kuntansa, nämä erot tasoittuvat, mutta käytännössä kaupungit ovat jakautuneet ydinkaupunkiin ja sitä ympäröiviin kehyskuntiin. Paljon kuluja aiheuttava väestö ei silloin jakaudu mitenkään tasaisesti.
Huono-osaisuus ei ole niitä asioita, joista olisi kelvollisia tilastoja, joten on turvauduttava korvikkeisiin. Varsin hyvä ehdokas huono-osaisten määrää koskevaksi indikaattoriksi on pitkittynyt pienituloisuus, koska sairaudet liittyvät usein köyhyyteen. Se tarkoittaa niiden ruokakuntien osuutta, joiden käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle 60 % mediaanista ja ovat olleet sitä myös kolmesta edellisestä vuodesta vähintään kahtena vuotena; yhteensä siis kolmena vuotena viimeisestä neljästä. Tämäkään ei ole täydellinen mittari. Vaikka kyse on pitkittyneestä pienituloisuudesta, opiskelijat pääsevät häiritsemään tilastoa jonkin verran. Maaseudulla taas osittain luontaistaloudessa asuvat pienituloiset ovat kyllä rahassa mitaten pienituloisia, eivätkä maksa paljonkaan kunnallisveroja, mutta eivät kuluta sosiaali- ja terveyspalveluja ylenpalttisesti.
Oheisissa kuvissa on pitkittyneesti pienituloisten osuus Helsingin, Turun ja Tampereen ympäristön kunnissa. Huomaamme, että keskuskaupungin kantama sosiaalinen taakka niissä kaikissa on selvästi suurempi kuin ympäröivissä kunnissa. Jos sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus jatkossa otetaan yhteisestä kassasta, ne hyötyvät, joiden väestö on näiden palvelujen suurkuluttajia ja ne kärsivät, jotka ovat esimerkiksi asuntopolitiikan keinoin laistaneet sosiaalisesta vastuusta.
Todettakoon, että kaupungit eivät suinkaan ole mitään köyhyyden keskittymiä. Eniten pitkittynyttä pienituloisuutta on haja-asutusalueille. Helsingin pienituloisten osuus alittaa koko maan keskiarvon, vaikka se onkin selvästi ympäryskuntia suurempi. Kaupunkien ympäryskunnat koostuvat painotetusti hyväosaisista.
Tämä on tärkeää huomata! Hyvä, että joku ottaa sen esille.
Toisaalta on myös kuntia, joiden terveysmenot ovat tarkoituksellisesti hyvin korkeat: esim. Kustavi. Tämä on kunnan tietoinen valinta, sillä pyritään tarjoamaan kuntalaisille normia paremmat palvelut (esim. yksityiseltä sektorilta), mikä tietysti maksaa. Miten tämä käynee sote-uudistuksessa?
Yritämme pureutua tarkemmin tähän huono-osaisuuden “hintaan” ja osallisuuden kysymyksiin Itä-ja Pohjois-Suomeen kohdistuvassa (thl:n ja Diakin) hankkeessa. Iso kysymys joka on jäänyt liian vählle huomiolle.
Onko tähän jotain perusteluja? Minulle ei ole vielä selvää, mikä yhteisvaikutus on nykyisten sairastavuudenkin huomioonottavilla valtionosuuksilla, hallituksen viimeisimmillä muutoksilla valtionosuuden jakoperusteisiin, sote-ehdotuksen maksukaavalla ja kuntien toteutuneilla menoilla. Peraiaatteessa vanha järjestelmäkin on tasannut sairastavuuseroja. Uusi järjestelmä ei siis tuo tässä mielessä mitään uutta. Kaivattaisiin hieman tarkempaa laskelmaa siitä, miten muutos muka tasaa sairastavuuserot paremmin.
Tämäkin tuli vähän ilmasta. Olisiko viitteitä perusteluihin?
THL on muuten kerännyt tietoa kunnittain myös tarvevakioiduista menoista. Tuskin enkään ovat aivan tarkkoja, mutta antavat ainakin osviittaa kuntien tuhlailevuudesta (sairastavuuden kustannusvaikutuksia eliminoiden). Tuollakin laskutavalla kuntien välillä on melko suuria eroja.
Kulut tasoittuisivat, jos Suomessa olisi tasan yksi kunta, tai jos valtio maksaisi toteutuneet kulut. Tähän mennessä valtionosuudet ovat periaatteessa tasailleet eroja (pitkällä tähtäimellä, ei satunnaisia kuluja). Ihan hyvä tasausmalli tuo vanhakin. Jos halutaan, siihen voisi lisätä satunnaisten kulujen tasausta tai herkkyyttä sairastavuuden muutoksille. Mieluummin siis valtion kuin suurkuntien tasolla. (Suurkuntien välilläkin tasausta tarvitaan.)
Tämä väestönosa ei taida nykyisen yltäkylläisyyden aikana olla kovin suuri. Maallakin useimmat hakevat ruokanssa S- tai K‑kaupasta (myös maataloudesta elantonsa hankkivat). Ja toisaalta Helsingissäkin on siirtolapuutarhansa ja viljelypalstansa. Usein omaa ruokaa tuottavat jo muutenkin tarmokkaat ja työteliäät ihmiset.
Mikstakia ne hampunpolttaja downshiftaajat ja lukutaidottomat pakolaiset pitää asuttaa pääkaupunkiin, kemijärvellä on puolityhjiä kerrostaloja tarpeeksi ja hinta hyvinvointivaltiolle murto-osa.
Miten alkoholin suurkulutus ja “humalassa hölmöily” näkyy noissa terveydenhoitomenoissa? 10% ihmisistä juo 50% kaikesta kulutetusta alkoholista. Vanhustenkin alkoholismi lisääntyy. Viinan aiheuttamien sairauksien lisäksi terveydenhuoltoa rasittavat hallitsemattoman alkoholinkäytön aiheuttamat tapaturmat ja pahoinpitelyt.
Jouduin kerran menemään Haartmanin sairaalan päivystykseen sunnuntaina yhden aikaan yöllä, sairaalatutkimusten aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi.
vuoksi. Päivystys oli täynnä humalaisia ja ambulanssit toivat heitä lisää kokoajan. Olin ainoa selvinpäin oleva ja tunsin itseni joukosta poikkeavaksi. Porukka oli sen verran jurrissa, etteivät ihmetelleet yhtä joukossa selvinpäin olevaa kivuista kärsivää potilasta. Siinä katsellessani touhua mietin, miten tulee kalliiksi viinan käytön aiheuttamat vahingot ja tappelut. Ambulanssikyyti maksoi vuonna 2006 noin 120 € Meilahdesta Mannerheimintielle. Soitin ambulanssin lähiomaiselle ja lasku tuli kotiin. Omavastuu oli noin 20 €.
Olin ollut lauantaina anestesiaa vaatineissa tutkimuksissa. Yöllä tulivat hirvittävät kivut. Onnistuin soittamaan hätäkeskukseen, toivoen pääseväni ambulanssilla sairaalaan. Kuulema ambulanssin tulo olisi kestänyt kauan ja kehoittivat mielummin menemään taksilla Haartmanin sairaalaan. Kokemus oli mieleen painuva. Kipuineen odottelin ja katselin kun eri tavoin itsensä loukanneita ja tapelleita humalaisia odotteli lääkärille pääsyä. Heitä oli niin paljon, että minun odottelu kesti 2 ja toinen 2 tuntia labrojen tulosten odottelua.
Kyllähän ne rasittavat, mutta ne ovat melko halpoja vammoja.
Tietysti, jos raittiusihmisiltä kysytään (ja tiedotusvälineet mielellään kysyvät), niin eipä muita sairauksia olekaan kuin alkoholista johtuvia. Tosiasiassa Suomessa kuolee vuosittain noin 50.000 ihmistä, alkoholiin noin 1.500.
Tuo kuvaus vastaa sitä näkemystä, joka on muutaman vuosikymmenen aikana, erinäisten kokemusten perusteella itsellenikin Helsingissä muodostunut. Ei ihme, että tuollaisessa ympäristössä itsensä väärään paikkaan eksyneeksi kokevat alkavat hakeutua yksityisen, akuuttia apua antavan tahon puolelle. Jokainen puukko kyljessä tai kaaduttuaan päästään verta vuotava, sisään kannettava juoppo menee jonossa tietysti ohitsesi, etkä voi etukäteen edes sen vuoksi tietää, kuinka kauan tuota odotuksen kärsimystä siellä joudut kestämään, et vaikka lääkäri olisi sinut jo alkuun tutkinut, ja joitakin kuvauksia tai pikaisia esim. verikokeita määrännyt.
On todella ikävää istua selvinpäin siellä viinalta haisevien örveltäjien ja muiden päihteiden käyttäjien joukossa, vaikka oma tai lähiomaisen terveys olisi jo tuota ennenkin vaarantunut.
Lisäriskin kokemus (tai pyrkimys sen välttämiseen) saa monet hakeutumaan apua saadakseen yksityiselle puolelle, tai ehkä jopa muuttamaan rauhallisemmiksi koetuille alueille, ehkä noille O.S:n tämänkertaisen kirjoituksen alussa esitettyjen, lyhyen pylvään, eli vähäisen “pitkittyneen pienituloisuuden riskin” alueille, esim. Espooseen, Nurmijärvelle tai Sipooseen.
Tämänkaltainen kehitys tietenkin pahentaa (tai on jo pahentanut) tilannetta esim. Helsingissä vain entisestään. Jos em. joukon kanssa tapahtuvien satunnaisten kohtaamisten määrä (tai koettu riski) kasvaa kaupungissa (muuallakin kuin päivystyspoliklinikoilla) yli ihmisen (ihmisestä toiseen vaihtelevan) sietokyvyn, alkaa katse kyllä entistä useammin hakeutua riittävän laajaa aluetta kuvaavalle kartalle ja myytävänä olevien asuntojen ilmoituksiin.
Tässä on Osmolle ja muillekin aika kova pähkinä purtavaksi. Pitäisikö örveltäjien joukko jakaa maassamme tasan kaikkien kuntien ja asuinalueiden iloksi/murheeksi? Sote-menojen rahoituksen osalta tuo lienee ainakin syytä tehdä, mutta pitäisikö tehdä jotain muutakin, ja mitä se voisi olla? (Huom! Kaikki sote-menot eivät tietenkään ole vain örveltäjistä ja heidän toikkaroinneistaan johtuvia.)
Voisi olla niinkin, että päivystyksessä olisi kaksi huonetta, toinen selvin päin oleville. Tuo nimittäin on todellinen ongelma. Lasten kohdalla se ratkaiostiin aikanaan niin, että lapsille oli kokonaan erillinen päivystysvastaanotto. En tiedä, onko enää.
Nyt kun valtionosuuksissa otetaan sairastavuus suoraan huomioon niin sairaat tulevat Suomessa lisääntymään räjähdysmäisesti. Diagnoosia pukkaa jos vähänkin poikkeat normista. Sitä tuotetaan mitä mitataan.
Millä tavoin ajattelit muiluttaa hampunpolttaja downshiftaajat ja lukutaidottomat pakolaiset Kemijärvelle? Riittääkö keppi tai porkkana vai käyttäisitkö pakkokeinoja?
Talousasioita miettivälle herää taas kysymys siitä, onkohan kyse bruttomenoista vai nettomenoista, joista asiakasmaksut ja muut tulot on vähennetty? Tai ovatko menot jotain näiden väliltä?
Tietenkin Kela myös maksaa jotakin ja suuri osa väestöstä on työterveyshuollon piirissä.
Useat niistä, jotka nyt kuuluvat siihen 10 prosentin “kalliiseen” joukkoon ovat jossakin elämänsä vaiheessa kuuluneet siihen 90 prosentin joukkoon, jotka maksavat lystin.
Koska edessä on tiukkia aikoja, niin ennustan, että niissä kunnissa, jossa palvelutasoa ei ole vielä heikennetty, niin se tullaan nopeasti heikentämään. Ja rahalla sitten saa ostaa paremmat palvelut.
Koska he ovat potentiaalisia Vihreitten ja Vasemmistoliiton äänestäjiä? 🙂
Tämä “me olemme hoitaneet hommamme hyvin ‑argumentti” on nimenomaan valheellinen, jollei sitten pienituloisten pakottaminen naapurin aidan taakse ole hyvää politiikkaa. En tosin epäile, etteikö moni vaikuttaja toisaalta tietäisi mistä puhuu ja olisi samaan aikaan täysin vilpitön toistellessaan jo kuluneeksi käynyttä fraasia.
Fraasi on suosittu myös muissa yhteyksissä oman poliittisen agendan edistämiseksi. Baltian maiden alhaisemman työttömyysprosentin selittäminen alhaisemmilla sosiaalietuuksilla tai verotukseen liittyvillä valinnoilla ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Baltian maat ovat toimineet juuri kuten kehyskunnat ja kipanneet pahimman työttömyyden (=ongelmansa) muiden maiden työmarkkinoille.
Kannatan (itsekin päivystyksessä kärsineenä)!
Liekö ajatuksella kuitenkaan läpimenon mahdollisuuksia, sillä eikö joku voi sanoa että tässä poljetaan humalaisten yhdenvertaisia kansalaisoikeuksia? Ja mitä tehdään kunnon kansalaiselle, joka on sairastunut juotuaan pari lasia viiniä?
Olen ottanut vastaan aika paljon humalaisia, jopa kaatokännisiä. Ylivoimainen enemmistö osaa käyttäytyä aivan asiallisesti tilanteen vaatimalla tavalla.
Ode:
Ei vaan taida olla mahdollista Suomessa vallitsevan perusoikeus- ja perustuslakifundamentalismin takia (oikeusasiamies kielsi puhallutukset terveydenhuollossa vuosi sitten.)
http://www.valvira.fi/valvira/ajankohtaista/eoa_n_kannanotto_terveydenhuollon_toimintayksikolla_ei_ole_oikeutta_kaavamaisesti_puhalluttaa_kaikkia_tapaturmapotilaita
Ei todellakaan näin, vaan kehyskunnat ovat houkutelleet kaavoitus- ja tonttipolitiikallaan hyväpalkkaisia (kolmikymppisiä) kuntaansa ja ovat samalla olleet hyvin varovaisia sosiaalisen asuntotuotannon toteuttajia.
Tämä on ollut aivan tietoinen valinta ja siitä on ollut päättäjien keskuudessa hiljainen, kirjaamaton konsensus.
Helsingissä tuntuu yksityissektori keränneen kaikki tavalliset, perusterveet ihmiset. Monessa pienemmässä paikassa yksityistä ei edes ole, vaan kunta hoitaa asukkaansa.
Sairastavuus on valtionosuuksissa otettu huomioon koko ajan, tilanne ei dramaattisesti muutu.
Uutta tulee olemaan se, että kunnan sote-alueelle suoritettavassa maksussa sairastavuus otetaan huomioon maksua korottavana tekijänä. Kunnat eivät varmasti sitä halua korottaa, eli diagnoosia ei pukkaa.
Sote-alueen tuloihin ko. asia ei vaikuta, ainoastaan siihen, miten summa jakautuu kuntien kesken.
Vähän yksipuolista selittää asiaa asukkaiden valikoinnilla. Tuohon pitkittyneeseen köyhyysriskiin kun kuuluu sellaisia tekijöitä kuten ikääntyminen (ikäpyramidi on aika erilainen pääkaupungin eri kunnissa), se miten työttömyyttä ja syrjäytymisriskiä torjuntaan (mm etsivä sosiaalityö), asunnottomuus yms.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Helsingin vanhusväestön koko on suhteessa miltei tuplat Espoon vastaavaan.
Siis 10 prosenttia vastaa 81 prosentista, yhtä vuotta ja Oulua tarkasteltaessa. Elinkaarikustannukset osuvat varmaan lähemmäs 80–20 ‑sääntöä.
Asukkaita voisi minun puolestani valikoida valtakunnan tasolla. 20 %:n eliminoimisesta tai steriloinnista olisi selvää ja pysyvää hyötyä. Mutta kohta meillä olisi korkeampien sosiaalistandardien myötä uusi Pareto-parkojen joukko, vaikka ongelmat olisivat toki lievempiä. Sterilointi ja likvidointi olisivat myös Väärin.
Sen sijaan voisimme esim. valikoida istutettavia alkioita. Koko genomin kattavien skannausten avulla meillä on jo hyvä käsitys siitä, mitkä variantit ovat harvinaisia ja siten todennäköisesti haitallisia. Teoreettisesti suurin osa älykkyyden (ja muun toiminnallisuuden) vaihtelusta sisältyy näihin haitallisiin variantteihin (jos variantti on hyvä, miksei se ole jo yleinen?). Keinohedelmöittämällä useita alkioita ja valitsemalla näistä vähiten erikoinen voidaan vähentää tulevaa palvelujen kulutusta.
Vielä hurjempia parannuksia voidaan saada toistamalla valinta useiden sukupolvien yli. Tämä tapahtuisi kypsyttämällä alkioista sukusoluja laboratoriossa. Tässä ollaan saavutettu viime aikoina edistystä.
Filosofi Nick Bostrom on kasannut hyvän katsauksen alkiovalinnan mahdollisuuksiin. Paljonko olisit valmis valtion puolesta maksamaan, että uusi kansalainen olisi +1 keskihajontaa perinnöllisesti terveempi ja 15 pojoa älykkäämpi? +4 SD? Entä oman lapsen tapauksessa?
Joskus vuosituhannen alussa luin Hesarista artikkelin asunnottomuudesta, joka on huono-osaisuutta karuimmillaan.
Jutussa haastateltiin silloista Espoon sosiaali(tai jotakin)johtajaa, joka selvitti espoolaisten keksimän ratkaisun asunnottomien ongelmaan. Konsti oli tuolloin niin nokkela ja innovatiivinen, että helsinkiläisenä oikein kuvotti: Espoon kaupunki antoi jokaiselle espoolaiselle asunnottomalle 3 kk:n maksusitoumuksen matkustajakotiin (siis sellaiseen vaatimattomampaan majoitusliikkeeseen).
Valitettavasti toimittaja ei tarkemmin selvittänyt lukijoille mallin kaikkia hienouksia ja miten edullista tämä olikaan Espoolle. Tuolloin ei Espoossa ollut ensimmäistäkään matkustajakotia toiminnassa, jolloin muutaman kuukauden matkustajakotimajoituksen jälkeen asunnottomuusongelmien aiheuttaja poistui Espoon kirjoista helsinkiläiseksi.
Voisiko mitenkään olla niin, että liian hyvä sosiaalihuolto aiheuttaa ongelmia? Voisiko mitenkään olla niin, että leikkaamalla sosiaalimenoja vaikka 30%, leikattaisiin samalla tilastollista ongelmaa?
Kannattaisiko jo lopettaa ne aravat?
Arava on lopetettu 1966.
Nopeasti vilkaistuna tuo pitkittyneen pienituloisuuden riski näyttäisi korreloivan sen kanssa, mikä on tietynlaisten vuokra-asuntojen osuus kunnassa. Rusko, Lieto, Nurmijärvi, Sipoo, Kirkkonummi, Kaarina, Pirkkala, Lempäälä ja Kangasala ovat kaikki sellaisia kuntia, joissa omistusasujien osuus kunnan väestöstä on erityisen korkealla tasolla.
Onko nuo taulukot laskettu käyttäen valtakunnallisia vai alueellisia mediaaneja? Pienituloisuus käsittääkseni on aina suhteellista. Ja köyhyys on sidoksissa alueen kustannuksiin. Joillain alueilla voi hyvin elää vaikkapa 700 euron kuukausituloilla, ja toisilla alueilla sillä rahalla ei saa maksettua edes 40 neliön asunnon vuokraa.
Tuo 60 % mediaanitulosta on sidottu valtakunnalliseen tulojakaumaan.
Kustannusnäkökulmasta alkoholistien päivystyskäynnit ovat vähämerkityksistä kohinaa. Raha menee pitkiin sairaalahoitojaksoihin ja tuettuun asumiseen, työkyvyttömyyteen ja huostaanottoihin. Alkoholin aiheuttama aivovaurio voi olla kallis (40-vuotiaana palvelutaloon, jonka hinta 4000e/kk), samoin esim paha alkoholihaimatulehdus (2000e/vrk teho-osastolla). Juoppohullukin viettää helposti sairaalassa muutaman viikon 400e päivähintaan. Erilaisissa hoitokodeissa ja palvelutaloissa sekä lastensuojelulaitoksissa aika moni asukkaista on siksi että joku joi liikaa viinaa. Suuret kustannukset tulevat myös siitä että alkoholisti ei hoida muita sairauksiaan ja joutuu sen vuoksi aikaisemmin palvelutaloon ja turhaan sairaalaan.
Mahtaako olla oikeusasiamiehen mukaan sallittua. Eihän ihmisiä saa järjestelmällisesti päivystyksessä edes puhalluttaa.
Umpikänninen vanha juoppo on mukava hoidettava verrattuna vaikkapa piriä ja bentsoja napsineeseen “väsyneeseen perheenäitiin” tai laskuhumalaiseen yritysjohtajaan.
Onko sote-uudistukseen muuten kytketty Kela-korvaukset yksityisen hoidon osalta, joita valtio on rahoittanut? Tähän astihan kuntien on monessa tapauksessa kannattanut tukea sellaisia sosiaali- ja terveydenhoidon muotoja, joissa kustannukset siirtyvät valtiolle.
Vastaavaan perustuvat myös esim. yksityisen hoidon kuntalisät, joita monissa kunnissa maksetaan useita satoja euroja lasta kohti siitä, jos lapsi laitetaan esim. yksityiseen päiväkotiin tai yksityiseen perhepäivähoitoon, joista päälaskun maksaa kunnan sijaan valtio. Näin siirretään samalla laskun maksajaksi koko Suomi veronmaksajineen sen sijaan, että kunta itse maksaisi yhteiskunnalliset kustannukset oman alueen hoidoista.
Soteuudistuksessa ei ole vielä päätetty rahasta kunnolla. Olen vihreiden edustajana ns. monikanavatyöryhmässä. Näyttää siltä, että nuo Kela-korvaukset tulisivat siirtymään sotealueen, siis miljoonapiirin, maksettavaksi.
Ehkä? Mutta missä on liian hyvä sosiaalihuolto? Ei Suomessa ainakaan.
Ja mitä sosiaalimenoja leikattaisiin?
Esim. toimeentulotuki yksin asuvalle on 16,01 €/pv. Jos se tuntuu liialliselta, koetapa tulla toimeen ko. summalla.
Ja leikkaa sitten siitä 30%.
Eikä tässä vielä kaikki. Vihreät ajavat kannabiksen vapauttamista ja vastikkeetonta kansalaispalkkaa. En tiedä onko tuo vihreiden virallinen linja, mutta paljon vihreät näissä aloitteissa profiloituvat.
Osmo, ensimmäisestä grafiikasta jää kaipaamaan Kauniaista. Mikä on sen Pitkittyneen pienituloisuuden lukema?
Pitkittyneen pienituloisuuden riski Kauniaisissa oli 2,48%.
Suomessahan jo toteutetaan pakkosterilointia. Tällä tarkoitan vallitsevaa koulutuspolitiikkaa ja markkinaliberalismia.
Akateemisesti kouluttautuvat voivat yhä enenvissä määrin alkaa hankkia lasta ( 1) vasta yli kolmekymmpisinä. Tästä seuraa se, että monet jäävät lapsettomiksi ja yhden lapsen perheiksi.
Markkinaliberalismi huolehtii siitä, että vapaa markkinatalous ohjaa työmarkkinoita. Vasta valmistuvan on sitouduttava työhönsä 24 / 7 ja ulkomaankomennuksiin.
Ammattikoulusta valmistumassa olevat saavat helpommin töitä kotipaikkakunnaltaan ja hankkivat 2 — 4 lasta hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Tämä vaikuttaa kansakunnan lahjakkuusprofiilin suuntautumisen käytännön töitä hallitsevien suuntaan. Tiedän, että kuntien johtotasolla (luottamushenkilöt) pidetään tällaista kehitystä hyvänä asiana. Syynä on tietenkin oman paikkakunnan kehitys ja hengissäpysymistarpeet ja tietenkin vanhakantainen herraviha.
Mielstäni valtion tulisi ohjauspolitiikallaan pyrkiä tasoittamaan em. vinoutumaa, markkinatalous ei ole aina oikeassa.
Kaikki ‘hyväosaiset’ eivät siis selvästikään merinäköala-asuntoja kaipaa! M.o.t.
Siis kunnille, jotka maksavat sote-alueen kustannukset?
Sopii erittäin hyvin valtiovarainministeriön pitkäaikaiseen linjaan. P**kele!
Miten valtio saadaan laskun maksajaksi esim. yksityisen päivähoidon osalta?
Yleinen käytäntö on, että kunta antaa palvelusetelin, jolla katetaan osa hoitomaksusta. Valtiolla taas ei ole yksityisiä päiväkoteja.
Kotihoidon tuki taas on toiselta nimeltään kuntalisä, valtiolla ei ole sen kanssa mitään tekemistä — eikä sitä ole kaikilla kunnillakaan.
Valtio ei maksa yksityisen päivähoidon kustannuksia vaan kunta. Kunta saattaa käyttää Kelaa rahaliikenteen hoitoon, mutta raha on kunnan rahaa.
Vaikkakin vanha, niin edelleen relevantti kysymys. Näitä kemijärviä on koko maa pullollaan.
Julkinen taloutemme on todellisten pakkosäästöjen edessä ja yksi suurimmista typeryyksistä on erilaisten sosiaalitapausten asuttaminen verovaroilla kaikkein maan kalleimmissa asunnoissa pääkaupunkiseudulla. Valtavat säästöt saatavissa ja samalla pääkaupunkiseudun asuntopulaan nopea, yksinkertainen ratkaisu.
Kela ei välitä päivähoitomaksuja.
Yksityisen hoidon tuki taitaa mennä Kelan kautta ainakin joissakin kunnissa.
Kauniaisten pienituloiset ovat typillisesti joko kotiäitejä joilla hyvin tienaava mies tai nuoria opiskelijoita. Näistä jälkimmäisten on, jos mielivät omaan asuntoon, pakko muuttaa pois Kauniaisista koska siellä ei ole muorille ja pienituloisille tarkoitettuja asuntoja.
Kotiäiti ei pääse pienituloiseksi, jos siis perheessä on ansaitseva mies. Tuloton miljoonaomaisuutta syövä kyllä pääsee.
Kela välittää kotihoidontuen kuntaosuuksia…
Sorry, olen sekoittanut asioita.
Kotihoidon tuki on siis avustus, jonka Suomessa Kela maksaa alle 3‑vuotiaan lapsen hoitamiseen — eli siis käytännössä äitiyspäivärahan jatko (jonka isäkin voi saada). Ja jos siihen liittyy kuntalisä, Kela välittää senkin samalla.
Tämä ei kuitenkaan (mielestäni) ole yksityisen päivähoidon tukea, jonka kunta yleensä hoitaa palvelusetelillä — eli Kela ei välitä päivähoidon maksuja.
Jos ymmärsin oikein, niin ongelma on se, että pienessä kunnassa voi osin satunnaisten tekijöiden takia olla joko kalliita tai halvempia kuntalaisia. Perinteisesti tällaisia ongelmia on ratkottu vakuuttamalla. Esimerkiksi kuntien eläkkeet maksettiin kai aikaisemmin suoraan budjetista, kunnes perustettiin kuntien eläkelaitos Keva vakuuttamaan eläkkeet ja tasaamaan riskejä.
Miksi siis nyt haetaan ratkaisua kuntia yhdistämällä, kun riskejä voitaisiin tasata vakuuttamalla kuntalaiset yhteen kuntien sairausvakuutuslaitokseen? Samalla saataisiin yhtenäiset tietojärjestelmät ja tiedot seuraisivat kaikkialle Suomeen. Ellei sitten varsinaisena tavoitteena ole demokratian vähentäminen siirtämällä päätölksenteko entistäkin kaummas kansalaisista.
Erinomainen pointti!
Ne ongelmat, jotka ovat ns. sote-uudistuksen pohjalla ovat ratkaistavissa juuri rahoitusjärjestelmää muuttamalla, vaikkapa yllä esitetyllä tavalla (muitakin tapoja varmaan löytyisi).
Sitä vastoin niihin todellisiin toiminnallisiin ongelmiin, joita on (esim. hoidon saatavuus ja pitkät odotusajat) sote-uudistus ei tarjoa mitään ratkaisua — päinvastoin, vaaditut säästöt tulevat huonontamaan saatavuutta vielä nykyisestä.
Tämä osuu aika hyvin poliittisen ongelman ytimeen.
Kuntien yhdistämiseen on varmaankin monia motiiveita. Joku uskoo keskitetyn järjestelmän tehokkuuteen. Ehkä paljolt entiset “neukkuintoilijat”, mutta myös kapitalistit, jotka uskovat ison tehtaan optimointeihin. Kuntien toteuttamissa ihmiskäsiä vaativissa peruspalveluissa tällaista keskittämisen etua ei kuitenkaan ole.
Toinen syy voisi olla tuo mainitsemasi vakuutusongelma. OS toistaa “kapeiden hartioiden riittämättömyyttä” jatkuvasti. Ei tässäkään ole järkeä, sillä kuten totesit, nuo mahdolliset ongelmat voidaan ratkaista muilla tavoin, ja on jo monin osin ratkaistukin.
Sitten on suurkaupungeissa asuvia, joita kiinnostaa joko päätösvalta naapureiden asioihin (vaikkapa Espoon), tai jotka uskovat vilpittömästi olevansa paljon viisaampia päättäjiä kuin nuo pikkukuntalaiset tai kehyskuntalaiset. Tämä on aika yleisinhimillistä — ne joilla valtaa ja voimaa on, ajattelevat helposti olevansa viisaitakin. (Tässä kuhdassa huomautan myös, että valtakunnan virkamiehistön ja poliiitikkojen ykkösketju viettää paljon aikaansa pääkaupunkiseudulla, ja edustaa siksi hieman tähän suuntaan kalleellaan olevaa näkemystä.)
Ja sitten vielä ihmisiä, joiden mielestä kaikki voimavarat (myös pikkupaikkakuntien) tulisi keskittää kaupunkien kehittämisen, koska heidän mielestään vain kaupungit tuottavat hyvää, ja syrjäseudut vain kuluttavat noita kaupunkien tuottamia resursseja. Ehkä tällainen kumpuaa jostain sellaisesta ajatuksesta, että maaseudulla hitsarin työmatka on pidempi kuin kaupungissa. Tai siitä, että maaseudulla asuu keskimäärin köyhempiä ihmisiä. Tai siitä, että luonnollinen monopolisoitumis- ja keskittymiskehitys ei olisi ollenkaan haitallista, vaan yleisesti tavoiteltavaa.
Ja vielä todistellaan sitä, että koska kaupungissa asuntojen hinnat ovat korkeampia kuin maaseudulla, tämä todistaa sitä, että kaikki maalaiset haluavat asua Helsingissä.
Tässä tulikin jo lueteltua useita selityksiä. Ehkä nuo riittävät kallistamaan vaakaa koko ajan yhteen suuntaan. Perustuslain ajatus paikallisdemokratiasta ei ehkä kiinnosta yhtä paljon kuin kaiken päättämisen vaihtaminen keskitetyksi.
Itse kunnilla ei tarvitse olla mitään merkittäviä kokoon liittyviä ongelmia. Mielikuvitus kyllä voi generoida. Joillain on talousongelmia, mutta se on normaalia. Hallitus on keksinyt säännön, että huono talous johtaa pakkoliitokseen. Tässäkään ei ole tolkkua. Ei köyhiä maitakaan liitetä rikkaampiin naapureihinsa, eikä köyhiä perheitä rikkaampiin naapureihinsa samassa porraskäytävässä. Parempi on valvoa, ettei talouden kanssa hölmöillä yli oman kestokyvyn, ja antaa vaikeuksissa oleville onki ruoka-avun sijaan.
http://www.kela.fi/vanhempainvapaan-jalkeen_yksityisen-hoidon-tuki
Käsittääkseni tuo on valtion rahaa. Kotihoidontuen kuntalisä taas useissa kunnissa (ei kaikissa) maksetaan Kelan kautta, mutta on kunnan rahaa.
Käsität väärin. Kustannuksista vastaa kunta lukuunottamatta joitakin tapauksia, jotaki liittyvät ulkomailla oleskeluun.
Sote on eri asia kuin eläke. Osittain vakuutuspohjainen soten rahoitus lienee edelleenkin varteenotettava rahoitusmalli, mutta sotessa pienten kuntien hartiat eivät kestä kaikkien tarvittavien palveluiden tuottamista, esim leukemioiden hoitoja, vaan siihen tarvitaan vähintäänkin kuntayhtymiä. Tai sitten annetaan kaikki yksityisille toimijoille, mitä en todellakaan kannata.
Tähän asti pienten kuntien hartiat ovat ilmeisesti riittäneet myös leukemiatapauksiin. En ole kuullut valituksia noiden pienten kuntien suusta. Tilanteen vaikeudesta valittavat taitavat olla useimmiten kotoisin itseään pienempiä naapureitaan himoavista kunnista. (Sitä en tiedä, paljonko nykyiset kuntayhtymät ovat tasailleet kulujaan. Osa kunnista on kuitenkin hoitanut perusterveydenhuoltonsa iloisesti yksinkin.)
Jos jonnekin tulee hetkessä monta tautitapausta, valtio voi kuitata osan kuluista. Eivät hetkelliset suuret kulut ole järkevä syy lopettaa paikallisdemokratiaa. Nuo ovat kaksi ihan eri asiaa.
Jos satunnaisia kuluja tasataan, oikea tasauksen taso on valtio (tai vakuutusta käytettäessä vakuutusyhtiöt), ei esimerkiksi suurkunnat tai maakunnat. Näin siksi, että tarkoitus ei kai ole rankaista niitä alueita, joilla on muita enemmän joitain kalliiksi käyviä sairauksia. Peruspalvelut kuuluvat kaikille kansalaisille — sekä enemmän että vähemmän sairaille.
Taas sekoitetaan toiminta ja rahoitus.
Selvä on, että pienessä esim. 100 asukkaan kunnassa ei ole mahdollisuutta hoitaa vaikkapa leukemioita, sairaala siihen tarvitaan.
Aivan yhtä selvää myös on, että ko. hoidon rahoitus voitaisiin täysin hoitaa esim. vakuutuspohjaisen järjestelmän avulla (kuten esim. Saksassa) ja meillä jo on olemassa sairausvakuutus ja sairausvakuutusmaksu (mutta siitä korvataan pääasiassa lääkkeitä ja sairauspäivärahoja sekä yksityislääkäreiden hoitoja).
Yksinkertaisin yksikanavarahoitus olisi siirtää rahoitus pois kunnilta Kelalle ja nostaa sairausvakuutusmaksu asteittain sitä vastaamaan ja alentaa vastaavasti kunnallisveroa.
Ja näinhän asia oli. Finlexistä:
Puhumme eri asioista, sinä hoitojen rahoituksesta, minä niiden järjestämisestä ja toteuttamisesta.
Pienellä kunnalla ei ole varaa rakentaa ja ylläpitää omaa monipuolista sairaalaa. Nythän kuntayhtymät järjestävät ja pääosin toteuttavat hoidot, mutta kokonaisrakenteessa on tunnetusti ongelmia.
Ok, tuskin kukaan haluaakaan ehdottaa kaikille kunnile omaa syöpäsairaalaa. Nykyinen malli, jossa perusterveydenhuolto hoidetaan kunnissa ja erikoisemmat asiat keskitetymmin, on luonteva.
Mitä nuo “kokonaisrakenteessa tunnetusti olevat ongelmat” ovat? Jokaisessa järjestelmässä on tietenkin aina jotain pientä korjattavaa, mutta onko jotain sellaista suurta, mihin tarvitaan suuri sote-uudistus?
Jos minulta kysytään, voisin korjata esimerkiksi kansalaisten jakautumista A- ja B‑luokan palveltaviin. Tätä ongelmaa sote-uudistuksessa on tuskin edes mainittu. Näköjään mennään ratkaisu edellä, ja ratkaisu on keskittäminen (sama yhdistetty ratkaisu sekä kunta- että sote-uudistukseen), ilman että on edes perusteltu sitä, miksi pitäisi keskittää. Ylimalkainen mielikuvatasoinen puhe kapeista hartioista ilman ongelman tarkempaa kuvausta ei riitä, sillä Suomi on täynnä pieniäkin kuntia, joille nykyinen malli toimii tältä kannalta aivan hyvin.
Omien havaintojeni mukaan isoja ongelmia on ainakin kaksi:
- Kukin kuntayhtymä haluaa olla seutukunnan kunkku, ei ainakaan huonompi kuin naapurinsa. Pitää olla ainakin yhtä hyvä sairaala ja ainakin yhtä monipuoliset palvelut. Tuloksena on ollut päällekkäisiä hankkeita.
- Kuntien edustajat toimivat kuntayhtymien hallintoelimissä, mutta heidän talousvaltansa on käytännössä rajoitettu, eikä riittävää yksimielisyyttä muutenkaan välttämättä synny, sillä kunnilla on monissa asioissa eri intressit.
Sote-uudistus tulee karsimaan päällekkäisyyksiä ainakin kunkin miljoonapiirin sisällä, muttei juuri muuta päätöksentekoa, joka jatkuu (lähes) yhtä sotkuisena. Maakuntamalli, jossa maakunnilla olisi suorilla vaaleilla valittu valtuusto ja suora verotusoikeus, auttaisi.
Kukin kuntayhtymä ei halua olla seutukunnan kunkku, vaan on maakunnan kunkku.
Niinpä päällekkäisiä hankkeita ei juuri ole, vaikka niistä paljon meteliä pidetäänkin. Esimerkiksi meidän sairaanhoitopiiri on kova rakentamaan (kunnossapidon kanssa on säästetty), mutta ei siinä muiden sairaanhoitopiirien kanssa päällekkäisyyttä ole.
Totta kai hyvä sairaala pitää olla!