Kuntaministeri Risikon nimeämä asiantuntija työryhmä, niin sanottu propellipäätyöryhmä, julkaisi työnsa tuloksena keskustelupaperin Kunnat turbulenssissa. Mietinnän voi lukea tästä.
Keskeinen suositus, visio 1, esittää eri puolille Suomea erilaista kuntamallia.
Malli perustuu huomioon, että kunnalla on kaksi kovin erilaista tehtävää, toimiminen kiinteistökuntana (kaavoitus, rakentaminen, liikenne, elinkeinopolitiikka ym) ja palvelukuntana (päivähoito, koulut etc). Kiinteistökunnan tehtävät ovat korostetusssa roolissa kasvavissa kaupungeissa. Helsingissä esimerkisi ainoina lautakuntina viikoittain kokoontuvat kaupumkisuunnittelulautakunta ja sen suunnitelmia toimeenpaneva yleisten töiden lautakunta. Haja-asutusalueen kunnissa tällä puolella on huomattavasti rauhallisempaa. Tästä olen tällä blogilla kirjoittanut aiemminkin, kesäkuussa ja lokakuussa.
Optimaalinen kuntakoko on näille kahdelle tehtävälle aivan erilainen. Ristiriita on suurin suurissa kaupunkiseuduilla. Kiinteistökunnan tulisi kattaa koko kaupunki, mutta esimerkiksi Helsingissä 1,2 miljoonaa asukasta on palvelukunnaksi taas vähän turhan iso. Siksi työryhmä esittää vähintäänkin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle metropolikuntaa ja sen sisälle useampia palvelukuntia. Molempien johdossa olisi vaaleilla valittu valtuusto. Veronkanto-oikeus olisi metropolikunnalla, joka jakaisi rahat jollain kriteereillä palvelukunnille.
Muihin kaupunkeihin esitetään seutukaupunkia, jolla olisi nykyisen kunnan molemmat tehtävät, siis kiinteistökunnan ja palvelukunnan tehtävät. Nämä voisivat halutassaan jakautua metropolikuntien tavoin kiinteistökunnaksi ja useammaksi palvelukunnaksi.
Haja-asutusalueilla olisi kuntia (tai pitäjiä), joilla olisi oikeus luopua joistakin itselleen ylivoimaiseksi käyvistä tehtävistä. Nämä tehtävät voitaisiin myös ottaa niiltä pois kriisikuntamenettelyssä. Nythän kriisikuntamenettelyssä kunta yleensä pakkoliitetään naapuriinsa, joten tämä olisi pehmeämpi vaihtoehto.
Kun kerran uudistetaan, niin eikö voitaisi uudistaa kunnolla: Kuntien tehtävien karsiminen aloitettaisiin verotuksesta. Veronkanto-oikeus olisi valtiolla, joka jakaisi rahat jollain kriteereillä metropolikunnille, palvelukunnille ja mitä niitä nyt keksittäisiinkään. Kansalaisilla olisi tasapuolinen verotus asuinkunnasta riippumatta.
Jos kunnalta viedään verotusoikeus, siltä viedään suuri osa päätösvallasta. Jos kunta haluaa tehdä jonkin investoinnin, vaikka uimahallin, nyt sen voi rahoittaa pienellä veronkorotuksella, mutta jos saa valtiolta kiinteän määrän rahaa kiinteisiin tehtäviin, mitään ylimääräistä ei voi tehdä.
Päättäisikö Helsingin 1,2 miljoonan asukkaan kiinteistökunta tässä mallissa kaikista yksityiskohtaisimmastakin kaavoituksen tasosta?
Tuo perustelu ei päde. Tehtävät eivät ole ’kiinteät’ – kunta voi säästää valtionosuudestaan tulevia menoja varten tai ottaa lainaa ja maksaa sen myöhemmin valtionosuudestaan.
Kiinteistökunta? Maankäyttö on toki muutakin kuin kiinteistöjen omistamista.
Palvelukunta? Suurin osa palveluista viedään sote-uudistuksella.
Propellipäät ilmeisesti myöhästyivät muutamalla vuodella?
Kun on saatu kiinteistökunnat pystyyn niin voitaisiin luopua ympäristöministeriöstä. Se kun päättää nykyään poikkeusluvilla kesämökkien vessoistakin. Viherbyrokraattien vallanhalu on kyltymätön, mitään ei saa heiltä kysymättä tehdä tai maailma tuhoutuu. Mökinakka ei saa nykyään suopelloltaan ottaa turvemätästä maksamatta ympäristömafialle suojelurahaa: on tehtävä vuosia ympäristövaikutusten arviointeja, lintulaskentoja ym jopa aarin kotitarvehankkeista.
Tämä muuten on yllättävän lähellä itävaltalaista mallia. Siellähän koko maa on jaettu noin 20 000 – 50 000 asukkaan piirikuntiin. Isoissa kaupungeissa on useita piirikuntia ja ne valtuustoineen toimivat eräänlaisina kaupunginosakuntina. Tavallinen kaupunki taas on samaan aikaan kaupunki ja piirikunta. Maaseudulla taas piirikuntaan kuuluu useampi kunta ja piirikunta vastaa tehtävistä, jotka eivät sovellu peruskunnalle.
Valitettavasti en tunne tarkemmin, kuinka vastuita on jaettu ja eroja on varmasti osavaltioittain. Mutta suunnilleen tietynkokoista väestöä vastaava taso on aika luonteva ottamaan vastuuta juuri vaikka koulutuksesta, terveydenhoidosta ja vastaavasta, elikkä tietynlaisessa väestövastuussa oleva hallintotaso. Mielestäni on aika oivaltava ajatus, että kunta voi olla yhtä hyvin seudullinen, piirikuntaa suurempia asioita hoitava suurkaupunki tai vastaavasti paikallisia piirikuntaa pienempia asioita hoitava maalaiskunta.
Minulle kelpaisi malli vanhoilla nimillä:
Valtio = Lait ja asetukset + ulkosuhteet
Maakunta = Kiinteistökunta + Sote-tuotanto + muut AVI & ELY tehtävät
Kunta = Palvelut kansalaisille yhden luukun periaatteella
Kansalainen = Verot ja äänestys kunnan ja valtion tasolla edelleen
Tässä kirjoituksessa Ode mainitsee kuntien erilaiset tehtävät. Siitä saan aasinsillan minua vaivaavaan asiaan.
Helsingin Sanomat kertoi 9.12.2014 Elinkeinoelämän keskusliiton esityksestä Suomen talouden kohentamiseksi: EK perää rohkeaa alennusta palkkaveroon. Eräs jutun kommentoija antoi linkin valikoimaan valtion kunnille vuosina 2001-2012 sälyttämistä velvoitteista: Päätöksiä, jotka ovat julkisten palvelujen paisumisen taustalla. Verkko-osoitteesta päättelen, että valikoiman on laatinut EK. Itse pdf-dokumentissa ei laatijaa mainita.
Mainitussa HS:n jutussa sanotaan:
Ei (EK:n?) valikoimalistassa tietenkään mitään suoralta kädeltä ”turhaa” ole; ei semmoisia säädöksiä läpi saa. Kaikki ovat jollakin tavalla jollekulle tarpeen. Vaikealta tuntuu karsia niistä kaksi kolmasosaa pois. Ne pitäisi avata, jotta tietäisi mitä otsakkeen taakse kätkeytyy.
HS-artikkelista:
Vellihousut!
Ei kukaan, ei edes Sailas, uskalla karsia muilta kuin syrjäytyneiltä, osattomilta, vanhuksilta ja lapsilta. Viimemainittujenkin kanssa pidetään tarkasti huolta siitä, että karsinnat eivät rokota vanhempien oikeuksia saada korvauksia siitä, että omista lapsista koituu kustannuksia ja vaivaa. Karsinnat rokottavat vain lapsia ilman että se vaikuttaa vanhempien elämään. Kun lapsi on koulussa, ei vanhempien elämään vaikuta se saako hän juuri hänelle soveltuvaa opetusta.
Jos terveiltä työllisiltä leikattaisiin mitään kerran myönnettyä palvelua/etua/tukea, se olisi poliittinen itsemurha.
Ode ei enää ole ehdolla eduskuntaan eikä niinollen joudu mielittelemään äänestäjiä. Uskaltaisitko… ?
+ väkivaltaneisto + oikeuslaitos.
Ei toimisi! Maakuntavaltuusto on valittava suorilla vaaleilla, sillä jos kunnat valitsisivat maakunnan päättäjät, ajauduttaisiin kuntayhtymien tyypillisiin ongelmiin.
Parasta olisi, jos maakunnilla olisi suora verotusoikeus, mutta se ei ole yhtä välttämätöntä. Maakunnat voisivat saada tulonsa valtionosuuksina.
Maakunta tulisi olemaan suuri rahan käyttäjä ja tavallisen ihmisen kannalta tärkeiden/suurten päätösten tekijä. Maakuntavaltuustojen rooli olisi siten ensiarvoisen tärkeä, monissa asioissa jopa eduskuntaa tärkeämpi.
Vähän pelkään, ettei ainakaan kepu innostu suorilla vaaleilla valituista maakuntavaltuustoista.
Yleensä johtamisessa KISS tuottaa parhaan tuloksen. Asiat kannattaa pitää yksinkertaisina ja selkeinä. Tätä ei voi hyvällä tahdollakaan pitää yksinkertaisena. Tulee mieleen täydellisesti epäonnistunut valtion aluehallintouudistus.