Suunnittelu vai markkinat kaavoituksen perustana?

Yksi Helsin­gin kaavoitus­ri­s­tiri­idoista kos­kee sitä, pitäisikö joitakin työ­paikka­tont­te­ja muut­taa asun­to­ton­teik­si, kos­ka asun­noista mak­se­taan enem­män. Kun olen yrit­tänyt esit­tää, että jos ton­teista mak­se­taan asun­noik­si kaavoitet­tuna paljon enem­män kuin autokaup­pa-alueena, ne kan­nat­taa kaavoit­taa asun­noik­si, on min­ua syytet­ty kiin­teistökeinot­telijoiden ja muidenkin pahis­ten edun ajamisesta.

Vas­takkain on ekon­o­mistien ja suun­nit­telijoiden maail­manku­va – tai siis ajat­te­lu­ta­pa, joka koulu­tuk­ses­sa on mieli­in iskostunut.

Suun­nit­teli­jat puo­lus­ta­vat työ­paikko­ja Helsin­gin keskus­tas­sa sil­lä, että Helsin­gin keskus­ta on men­estyv­in­tä ja kan­nat­tavin­ta työ­paik­ka-aluet­ta Suomes­sa. Sik­si toimis­to­ja on siel­lä puolustettava.

Ekon­o­misti huo­maut­taa tähän, että Helsin­gin keskus­ta on myös halu­tu­in­ta asuinaluet­ta Suomes­sa. Yhtä hyvin voidaan siis perustel­la sitä, että keskus­tas­sa puo­lus­te­taan asumista.

Kaik­ki toimin­not hyö­tyvät hyvästä ja hel­posti saavutet­tavis­sa olev­as­ta sijain­nista. Kysymys on siitä, kum­mat hyö­tyvät siitä enem­män. Tässä tulee vas­taan yksi talousti­eteen peruskäsit­teistä, suh­teelli­nen etu: kumpi toim­into hyö­tyy edullis­es­ta sijain­nista enemmän.

Jos ver­taamme paikko­ja A ja B, joista A on edullisem­pi sekä asun­noille että toimis­toille. Asun­toina A:ssa raken­nu­soikeud­es­ta mak­se­taan kak­si ker­taa enem­män kuin B:ssä ja toimis­toina 50 % enem­män kuin B:ssä. On suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaista sijoit­taa asun­to­ja A:han ja jät­tää B toimis­toille. (Hyvä, ei se mene aivan näin yksinker­tais­es­ti, mut­ta täs­mälli­nen esi­tys olisi pitkä ja vaikealukuinen)

Hie­man yksinker­tais­ten voidaan sanoa, että pääsään­tö on, että ton­tit kan­nat­taa kaavoit­taa asumiseen siel­lä, mis­sä asumis­es­ta mak­se­taan enem­män kuin toimis­toista ja päin­vas­toin. Siinä ei ole kyse kin­teistökeinot­telus­ta vaan siitä, että ton­teista on asun­toina hyö­tyä enemmän.

Tähän taas joku sanoo, että asun­nois­ta­han mak­se­taan nyky­isin liki kaikkial­la enem­män kuin toimis­toista. Niin mak­se­taan, kos­ka toimis­to­tont­te­ja on kaavoitet­tu liikaa ja asun­to­tont­te­ja liian vähän. Sekin on peruste suosia asum­ista kaavoituksessa.

Pääsään­tö siis on, että ton­tit pitäisi kaavoit­taa tarkoituk­seen, jos­sa ne ovat arvokkaimpia. Tästä pääsään­nöstä on kuitenkin poikkeuksia.

Ulkois­vaiku­tuk­set.

Halukku­us mak­saa ton­tista ker­too vain, kuin­ka paljon toimin­nos­ta koituu hyö­tyä sen halti­jalle, mut­ta ei ker­ro, paljonko siitä koituu hyö­tyä (tai hait­taa) ulkop­uolisille. Vaik­ka kau­palle kaavoitet­tu tont­ti ei olisi kovin arvokas, asukkaille on hyö­tyä (kulut­ta­jan yli­jäämä) kau­pan olemassaolosta.

Työ­paik­ka-aluei­den osalta merkit­tävä ulkois­vaiku­tus on kasautu­mishyö­ty. Kun paljon (osaami­s­pain­ot­teisia) työ­paikko­ja on lähel­lä toisi­aan, niiden kaikkien tuot­tavu­us nousee kon­tak­tien määrän vuok­si. Tämä on perus­ta tehdä työ­paikkakeskit­tymiä, ja sil­lä voidaan perustel­la työ­paikko­jen suosimista Helsin­gin keskustassa.

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa on pöy­däl­lä Hämeen­tie 153:n kaa­va, jos­sa toim­i­ti­lak­si kaavoitet­tu raken­nus pure­taan ja kor­vataan asun­noil­la. Ara­bi­an­ran­nan asukkaat vas­tus­ta­vat, kos­ka talo ei suinkaan ole tyhjil­lään, vaan siel­lä on paljon asukkaiden käyt­tämiä palvelu­ja (urban ameni­ties), joiden menet­tämi­nen suis­taisi Ara­bi­an­ran­nan kohti tavanomaista lähiötä.

Varautu­mi­nen tulevaan

Vaik­ka asun­to­jen tarve olisi suurem­pi nyt, tule­vaisu­udessa tilanne voi muut­tua. Hert­toniemen teol­lisu­usalueelle olete­taan (toiv­otaan) ole­van käyt­töä myöhem­min, kun metron var­rel­la Hert­toniemestä itään asuu satatuhat­ta asukas­ta enem­män kuin nyt. Voi kyl­lä men­nä kauan, ennen kuin Hert­toniemeen suuri työ­paikkakeskit­tymä syn­tyy, kos­ka Kalasa­ta­man keskit­tymä on vain kah­den metropy­säkin päässä.

Jos me kaavoit­taisimme kaiken ratio­naalis­es­ti, muu­ta­man kymme­nen vuo­den päässä ei olisi vajaakäytössä ole­via aluei­ta ja kaiken uuden syn­tymi­nen on han­kalaa. Tyh­mis­sä päätök­sis­sä voi siis olla järkeä juuri sik­si, että ne ovat tyhmiä.

Elinkei­nop­o­li­it­ti­nen järki

Kun kaikkea ei kaavoite­ta tarkoituk­sen­mukaises­ti, syn­tyy myös halpo­ja tilo­ja, jois­sa men­estyvät vähem­mänkin tuot­ta­vat yri­tyk­set. For­maalille ekon­o­mistille täl­lainen peruste on peräti virheelli­nen, sil­lä mik­si suosia huono­tuot­toista toim­intaa, kun voi suosia hyvä­tuot­toista? Berli­in­istä opimme, että kun kaupungis­sa oli edullis­es­ti sijait­se­via halpo­ja asun­to­ja ja toim­i­tilo­ja, sinne syn­tyi suuri joukko inno­vati­ivisia start-upe­ja, joista moni pystyy kyl­lä nyt mak­samaan korkeampiakin vuokria. Jos kaupungis­sa kaik­ki on ratio­naalises­sa käytössä, hal­paa tilaa löy­tyy vain kaupun­gin ulkop­uolelta, ei niin kovin inno­vati­ivis­es­ta ympäristöstä.

Kun­tien väli­nen osaoptimointi

Monia tyh­miä ratkaisu­ja perustel­laan men­estymisel­lä kun­tien välisessä mii­nus­sum­mak­il­pailus­sa. Tämä on type­r­ää, mut­ta niil­lä sään­nöil­lä pelataan, jot­ka val­tio­val­ta on kun­nille aset­tanut. Hin­ta tästä on korkea, mut­ta yksikään kun­ta ei voi pelis­sä luovut­taa, kos­ka muut kyl­lä ovat valmi­it kor­jaa­maan voiton itselleen. Sik­si esimerkik­si kaavoite­taan pien­taloaluei­ta hyvien yhteyk­sien päähän, vaik­ka pitäisi tietysti kaavoit­taa ker­rostalo­ja, jol­loin edullisem­mas­ta sijain­nista hyö­ty­isi moninker­tainen määrä ihmisiä.

Jos val­in­ta ker­rosta­lo- ja pien­talokaa­van välil­lä tehtäisi­in sil­lä perus­teel­la, kum­mas­sa käytössä tont­ti on tuot­tavampi, se ei merk­it­sisi, että raken­net­taisi­in vain ker­rostalo­ja. Sen sijaan se merk­it­sisi, että keskeisille paikoille raken­net­taisi­in vain ker­rostalo­ja. Ei Lep­sämään kukaan ker­rostaloa rak­en­taisi, vaik­ka saisi. Täl­lainen kaupunki­rakenne olisi toimi­vampi, mut­ta siinä voisi olla paha seg­re­gaa­tion uhka.

Kun­tien väli­nen osaop­ti­moin­ti on johtanut toimis­to­tont­tien yli­tar­jon­taan koko seudul­la. Eri­tyis­es­ti Espoo on erikois­tunut tyhjilleen jäävi­in toimis­to­taloi­hin. Sieltä päin on vaa­dit­tu Helsinkiä kaavoit­ta­maan vähem­män hyvin sijoit­tuvia toimis­to­ja, jot­ta huonos­ti sijoit­tuvi­inkin riit­täisi tuli­joi­ta. Jos yri­tyk­set arvosta­vat hyvää sijain­tia niin paljon, ettei huonos­ti sijait­sev­as­ta kan­na­ta mak­saa vuokrana edes läm­mi­tysku­lu­ja, sil­loin huonos­ti sijait­se­via ei vain tarvita.

Seg­re­gaa­tio

Asun­to­tuotan­nos­sa ei kan­nat­ta antaa tont­te­ja vain eniten tar­joav­ille, kos­ka sil­loin kaupun­ki jakau­tu­isi entistä jyrkem­min rikkaiden ja köy­hien alueisi­in. Ruotsin kaupun­git ovat tästä varoit­ta­va esimerkki.

= = =

Mut­ta autokaup­pa joka tapauk­ses­sa on Hert­toniemessä väärässä paikas­sa. Autokaup­pi­aat halu­a­vat itsekin muualle, eri­tyis­es­ti, kos­ka he sat­tuvat omis­ta­maan maan alueel­la. (?) Metron läheisyy­destä ala hyö­tyy tuskin lainkaan. Kuten yksi autokaup­pias asian min­ulle esit­ti, alan liikei­deana on, että asi­akas tulee kaup­paan van­hal­la autol­la ja läh­tee pois uudel­la. Var­maan viikos­sa voi olla use­ampikin asi­akas, joka tulee metrol­la, mut­ta mis­sä muus­sa toimin­nas­sa hyvän­sä met­ros­ta olisi enem­män hyötyä.

= = =

Nyt tietysti joku irvileu­ka sanoo taas, että jos kaik­ki kaavoitet­taisi­in sen mukaan, mis­tä eniten mak­se­taan, mitään ei kaavoitet­taisi puis­toik­si. Ei se näin ole. Viher­alueet lisäävät merkit­tävästi lähel­lä ole­vien tont­tien arvoa. Kaupunki­rakenne, joka mak­si­moi maan arvon, sisältää myös puis­to­ja ja mui­ta viheralueita.

 

45 vastausta artikkeliin “Suunnittelu vai markkinat kaavoituksen perustana?”

  1. Minä halu­an, että kaikil­la tulota­soon kat­so­mat­ta on mah­dol­lisu­us asua keskus­tas­sa. Köy­hillä, pien­i­t­u­loisil­la, keski­t­u­loisil­la ja rikkail­la. Kaikil­la. Tämä saavute­taan mak­si­moimal­la kaupun­gin tont­ti­maan kokon­ais­ar­vo ja purka­mal­la seg­re­goi­vat ja muil­la tavoil­la tätä tavoitet­ta hait­taa­vat sään­nöt ja lait. Tämä palvelee kaupunkia ja sen asukkai­ta parhaiten. 

    Köy­häl­lä on varaa asua kalli­il­la maal­la, jos hänen asun­ton­sa vie siitä kovin vähän tilaa. Kään­täen ton­tille mah­tuu paljon köy­hiä, joiden kokon­ais­tuot­to raken­nuk­sen raken­nut­ta­jalle tai vuokranan­ta­jalle on kil­pailukykyi­nen rikkaampi­en ihmis­ten isom­pi­en kämp­pi­en kanssa. Asun­to­ja kan­nat­taa tietysti rak­en­taa myös kaikille muillekkin hin­tata­soille, ja mielel­lään samaan taloon ilois­es­ti sekaisin: yläk­er­roksi­in ja hyvi­in kohti­in kalli­ita asun­to­ja, alem­pi­in ker­roksi­in ja han­kali­in paikkoi­hin halvem­pia. Kyl­lä kiin­teistöke­hit­täjä ahneena tiristää vaivan­näöstään maksimihinnan.

    Suomes­sa ja Helsin­gin kaupungilla on kuitenkin käytössä raken­nus­norme­ja, jot­ka käytän­nössä kir­jaa­vat seg­re­gaa­tion laki­in: ei ole lail­lista rak­en­taa talo­ja, jois­sa voisi olla riit­tävän pieniä ja tiivi­isti ladot­tu­ja asun­to­ja mah­dol­lis­ta­maan hal­van asumisen kalli­il­la maal­la. Köy­hän ain­oa vai­h­toe­hto nyky­isin on asua hal­val­la maal­la, siis kaukana keskus­tas­ta. Tämä johtaa väärään johtopäätök­seen, ettei kaupun­gin pidä yrit­tää kas­vat­taa maansa arvoa.

  2. joutaa koko kaavoitus his­to­ri­an romukop­paan sosial­is­min jään­teenä, kyl­lä markki­nat osaa­vat itse päät­tää rakentamisensa

  3. Hyvä kir­joi­tus. Tuo toimis­to­jen muut­ta­mi­nen keskus­tas­sa asuin­raken­nuk­sik­si vähän hirvit­tää, mut­ta tämä tunne perus­tuu vain havain­toi­hin, ei mihinkään laskelmi­in tai edes tilas­toti­etoi­hin. Toiv­ot­tavasti tiedätte mitä teette.

  4. Lat­tea mut­ta oiken­tyyp­pinen vas­taus otsikon kysymyk­seen taitaa olla, että molem­pia tarvi­taan. Koko kaavoituk­sen ja kaupunkisu­un­nit­telun peru­soikeu­tus kai on kuitenkin siinä , että säätelämätön markki­na­t­alous ei joh­da opti­maaliseen kaupunki­rak­en­teeseen tai hyvään kaupunkiym­päristöön. Toisaal­ta mon­et blo­gin akti­iviluk­i­jat var­maan ovat kuitenkin yhtämieltä siitä, että mon­es­sa suh­teessa nimeno­maan eri­laiset tiukat säädök­set ovat täl­lä het­kel­lä estämässä hyvän kaupun­gin luomista. Työ­paikko­jen sijoit­tumista ei kuitenkaan voi­da mielestäni miet­tiä puh­taasti siitä näkökul­mas­ta, kuin­ka paljon kukakin on mis­tä sijain­nista valmis mak­samaan, jos halu­taan miet­tiä myös kaupunki­rak­en­teen kehi­tys­tä pidem­mäl­lä aikavälillä.

  5. Hyvä kir­joi­tus! Mitä tuo­hon enää lisäisin?

    Kaupun­ki tarvit­see tosi­aankin mon­en­laisia aluei­ta, myös niitä, jot­ka eivät ole opti­maalises­sa tai tuo­tot mak­si­moivas­sa käytössä. Sil­loin on myös parem­pi mah­dol­lisu­us reagoi­da tule­vi­in ja jopa ennakoimat­tomi­in muu­tok­si­in mui­ta, viimeistä piir­toa myöten viritet­tyjä, mut­ta ehkä jäykem­piä rak­en­tei­ta omaavia kil­pail­i­joi­ta ketterämmin.

  6. Minä halu­an, että kaikil­la tulota­soon kat­so­mat­ta on mah­dol­lisu­us asua keskus­tas­sa.

    Minäkin halu­an viini­ti­lan jostain välimeren maas­ta, ja on epäreilua että minä en saa sitä vain sik­si että sel­l­ainen mak­saa mon­ta miljoon­aa. Vaadin että poli­itikot EU-tasol­la pitävät huolen, että kaikil­la on mah­dol­lisu­us viini­ti­laan jos­sakin välimeren maas­sa. Pait­si Kreikas­sa, se on niin mäl­sä paik­ka. Eikä oikeas­t­aan Adri­an­meren ran­nal­la. Siis, jos­sain Etelä-Ran­skas­sa, Ital­ian Riv­ier­an tun­tu­ma nyt menet­telee. Espan­ja ehkä kel­paa joillekin. Mut­ta VAADIN, min­un pitää saa­da sel­l­ainen. Vähänkö epistä, menen rikko­maan ikkunoi­ta itsenäisyyspäivänä, jos sos­su ei osta min­ulle viinitilaa!!

  7. Ei kan­nat­taisi vedo­ta Berli­inin opin­tomatkoi­hin, jos ei halua kaupun­gin asun­topoli­ti­ikas­ta mitään ymmärtää. 

    Berli­inis­sä uudet lait nimeno­maan suo­jel­e­vat keskus­ta-aluei­den kohtu­uhin­taisia vuokra-asun­to­ja van­ho­ja asukkaiden käyt­töön, täysin tietoise­na siitä, että ton­tille saisi suurem­mankin tuoton.

    Pankowis­sa on kiel­let­ty luk­sus­re­mon­tit ja kylppäriremontit: 

    „Ver­boten sind ab Jan­u­ar der Ein­bau eines zweit­en Bades, Fuß­bo­den­heizung, Innenkamin, sep­a­rate Auto-Stellplätze, ein zweit­er Balkon und Wärmedäm­mungen, so sie nicht unbe­d­ingt nötig sind. Das hat das Bezirk­samt Pankow beschlossen. („Pankow ver­bi­etet den Luxus”, 1.12.2012.)

    Berli­inin vuo­den 2013 laki kieltää asun­to­jen käyt­tö­tarkoituk­sen muutoksen:

    ”Zweck­ent­frem­dungsver­bot­ge­setz – ZwVbG

    (1) Soweit die Ver­sorgung der Bevölkerung mit aus­re­ichen­dem Wohn­raum zu angemesse­nen Bedin­gun­gen beson­ders gefährdet ist, darf Wohn­raum im Land Berlin oder in einzel­nen Bezirken nur mit Genehmi­gung des zuständi­gen Bezirk­samts zweck­ent­fremdet wer­den.“ (Vom 29. Novem­ber 2013 GVBl. Berlin 2013, S. 626)

    usw., sään­nök­siä löy­tyy ja lisää laaditaan.

    1. Nyt olikin kyse siitä, pitäisikö asum­ista lisätä, mut­ta viras­to halu­aa suo­jel­la toimis­to­ja asumiselta, siis päin­vas­toin kuin Berliinissä.
      Sak­salainen asun­toipoli­tikkka poikkeaa suo­ma­lais­es­ta monel­la muualin taval­la. Siel­lä ei esimerkik­si ole vuokral­la asum­ista syr­jivää verolainsäädäntöä.

  8. Oulus­ta, huo­men­ta! Vähän aiheen sivus­ta, mut­ta niin oleel­lista mielestäni. Min­ua mieti­tyt­tää että mik­si nykyään vielä pitää kaavoituk­sel­la päät­tää kiin­teästi jakaa alueet ja kort­telit niin tarkoin erik­seen asumiseen, työn­tekoon, kaup­paan, kun havain­toni mukaan tarve sekakäytölle kas­vaa koko ajan. Yhteistyötilo­ja tarvi­taan kyl­lä, mut­ta ei enää lainkaan samas­sa määrin kuin ennen eikä kiin­teästi yhden yri­tyk­sen tarpeisi­in vaan het­kestä riip­puen eri pro­jek­tei­hin ja han­kkeisi­in. Iso osa itsenäis­es­tä työstä tehdään kotona koti­toimis­tossa. Kau­pan vaa­ti­ma tila on jo rajusti muut­tunut. Verkkokaup­pa, muut­tunut jakelu ja pop-up tilo­jen tarve on tääl­lä tänään. Toimis­toille koti­toimis­tot, cof­fee­house-office tapaamisti­lat, pro­je­ti­aikaiset tsto­hotel­lit ja muut enem­män ja vähem­män lyhy­taikaiset ratkaisut lisään­tyvät ja tekevät tilankäytöstä resurssite­hokkaam­paa. Onko kaavoit­ta­jal­la edes käytössään vielä tapo­ja suun­nitel­la kaupunki­raken­net­ta tämän päivän ja huomisen tarpeisi­in? Remont­ti­in myös vero­tus, lain­oi­tus ym lain­säädän­tö ja käytän­nöt tuke­maan tule­vaa tarvetta.

  9. Hert­toniemen teol­lisu­usalue on pait­si työ­paik­ka-alue myös palve­lu­toim­into­jen alue. Itse arvostan mm. rautakaup­po­ja ja erikoisliikkeitä. 

    Autokau­pan lisäk­si siel­lä on alan palvelui­ta. Asi­akkaat tarvit­se­vat julk­ista liiken­net­tä kun auto jätetään huoltoon, sik­si Hert­toniemen teol­lisu­usalue tun­tuu 10 ker­taa parem­mal­ta kuin 10 vuot­ta sit­ten käyt­tämäni Koivuha­ka Vantaalla.

  10. Yhteiskun­nan rak­en­ta­ma ja ylläpitämä puis­to siis lisää lähel­lä ole­vien tont­tien arvoa ja kan­nat­taa kaavoittaa.

    Mitä jos rak­en­taisi yhteiskun­nan rahoil­la parkki­talon? Sehän lisäisi myös lähel­lä ole­vien tont­tien arvoa. Parkki­ta­lo taitaa olla halvem­pi ylläpitääkin kuin puisto.

  11. Markki­nat eivät tuo­ta opti­mia, mut­ta sään­te­ly tuot­taa yleen­sä paljon huonom­man tulok­sen. Moni köy­hä ystäväni halu­aisi asua mikroa­sun­nos­sa keskus­tas­sa eikä isom­mas­sa asun­nos­sa lähiössä, mut­ta kaavoit­ta­ja pakot­taa isompaan. 

    Soin­in­vaaran esimerk­it hyödys­tä 20 vuo­den päästä näkyvät ton­tin hin­nas­sa jo nyt, joten ne eivät ole syy poike­ta tuot­tavim­mas­ta. Ulkoishyödyt ovat har­voin ratkai­se­van suuria ja sil­loinkin ne pääosin näkyvät lähi­ton­teista saatavas­sa hin­nas­sa, vaikka­pa asun­to­ton­tit kau­pan ympäril­lä kallistuvat.

  12. Työ­paik­ka-aluei­den osalta merkit­tävä ulkois­vaiku­tus on kasautu­mishyö­ty. Kun paljon (osaami­s­pain­ot­teisia) työ­paikko­ja on lähel­lä toisi­aan, niiden kaikkien tuot­tavu­us nousee kon­tak­tien määrän vuok­si. Tämä on perus­ta tehdä työ­paikkakeskit­tymiä, ja sil­lä voidaan perustel­la työ­paikko­jen suosimista Helsin­gin keskustassa.

    Poimin yhden kohdan kommentoitavaksi.

    Kon­tak­tien hyö­ty tulee esi­in lähin­nä työssäkäyn­tialueen tasol­la, ei niinkään kaupungi­nosan tasol­la. Yri­tys­ten kannal­ta tärkeää on riit­tävä oman alan työvoiman saatavu­us. Työn­tek­i­jä taas hakee seu­raa­van työ­paikkansa mieluiten sopi­van pen­delöin­ti­matkan päästä.

    Palvelu­aloil­la kansa pitää palvelukeskit­tymistä, mut­ta tämä hyö­ty kos­kee vain ostos­aluei­den käyt­töä ja kaavoit­tamista. Toimis­to- ja tehdastyyp­pi­sis­sä työ­paikois­sa naa­pu­rus­tol­la ei ole Helsingis­sä pääsään­töis­es­ti juuri mitään väliä.

    Yliopis­tot ovat yksi merkit­tävä inno­vati­ivisia yri­tyk­siä ympärilleen luo­va tek­i­jä. Nimeno­maan osaamista vaa­tivil­la aloil­la hyödyt ovat työssäkäyn­tialu­un kokoisia, eivät kaupungi­nosako­htaisia. Itse kam­pus voi tietenkin olla poikkeus sään­töön. Kaupun­gin tiivistämi­nen ei inno­vati­ivi­su­ut­ta paran­na. Tähän on parem­pi hakea apu­ja viihtyvyy­destä ja toimivuudesta.

    Yksi pienem­pi työ­paikkakeskit­tymiä suo­si­va tek­i­jä tulee vielä mieleen. Läheiset louna­s­paikat voivat antaa alueelle hie­man lisäar­voa. Ostos­aluei­den liepeet (myös kaup­pakeskusten ylim­mät ker­rokset) voivat olla tästä syys­tä (ja muista kulkuy­hteyssyn­er­giasy­istä) hie­man mui­ta aluei­ta luon­te­vampia toimis­to­jen paikkoja.

    Helsin­gin keskus­taa en pidä eri­ty­isalueena muista kuin his­to­ri­al­li­sista ja muista viihtyvyys­tek­i­jäsy­istä. Pen­delöin­ti on jo nyt sille selvä rasite (tosin myös saavut­ta­mat­to­muu­den kaut­ta alueen hin­to­ja ja sta­tus­takin nos­ta­va). Muu­ta­man keskus­tan toimis­to­talon muut­ta­mi­nen asun­noik­si voisi olla näi­den pen­delöin­ti­r­a­sit­tei­den vuok­si eduk­si koko kaupungille. Toimis­to­työ­paikko­jen lisäkeskit­tämiselle sinne on vaikea kek­siä mitään perustelu­ja. P.S. Liiken­teen sol­muko­htana mereen pistäväl­lä niemel­lä sijait­se­va van­ha jo täy­teen raken­net­tu keskus­ta on täysin toiv­o­ton tapaus.

    1. Kon­tak­tien hyö­ty tulee esi­in lähin­nä työssäkäyn­tialueen tasol­la, ei niinkään kaupungi­nosan tasolla. 

      Kun minä tapaan puoli­tu­tun henkilön sat­tumal­ta ratikas­sa tai Kata­janokan nepalilaises­sa rav­in­to­las­sa ja saan häneltä idean tai mie­lenki­in­toisen tie3don, kyl­lä siinä on kyse kasautu­mise­duik­s­ta paikalolis­es­ti eikä työssäkäyn­tialueen tasolla.

  13. Hesaris­sa oli USA:n suurlähet­tilään haas­tat­telu. Siinä Oreck valit­teli, että kylp­päri­in pitää rak­en­taa esteetön pääsy asun­non remon­tin yhtey­dessä, vaik­ka talon hissi­in ei sel­l­aista esteet­tömyyt­tä oltu tehty (eikä hissin lev­en­tämi­nen tai rak­en­t­a­mi­nen ole aina yksinker­taista, kos­ka pelas­tustien on olta­va tietyn levyi­nen ja sit­ten museovi­ras­to lisäksi). 

    Oreck tässä nyt kuitenkin haukkui väärää tahoa. Ei raken­nus­määräys­ten nou­dat­ta­mi­nen ole väärin. Väärin on säätää sel­l­aisia norme­ja, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat tuol­laisen ja paljon mui­ta epäjohdonmukaisuuksia.

  14. OS: “Vaik­ka kau­palle kaavoitet­tu tont­ti ei olisi kovin arvokas, asukkaille on hyö­tyä (kulut­ta­jan yli­jäämä) kau­pan olemassaolosta.”

    Tämä vaikut­taa jotenkin laiskalta perustelul­ta jakaa kaupun­gin maa­ta puoli-ilmaisek­si pois. Mik­si lasku­taitoinen kaup­pias ei mit­taisi suur­in­ta osaa tuos­ta kulut­ta­jan yli­jäämästä omaan tasku­un­sa nos­ta­mal­la tuot­tei­den­sa hin­to­ja? Jos kysyn­tä tip­puisi liikaa, asukkaat eivät kyseistä kaup­paa ilmeis­es­ti niin paljoa tarvin­neetkaan (kos­ka asi­akas olisi valmi­ina viemään rahansa muualle), ja jos ei tip­puisi, tuo kaup­pi­aan mah­dol­lisu­us pumpa­ta kulut­ta­jan yli­jäämää itselle pitäisi kap­i­tal­isoitua maan arvoon.

  15. Bau­mol aikanaan tote­si, että kansan­taloustiede kehit­ty­isi parem­min, jos opin­ton­sa kesken jät­täneen sosi­olog­it jatkaisi­vat kansan­talouden paris­sa. Kaavoituk­sen opti­moin­ti, ”ceteris paribus ‑mallien” avul­la on mielestäni turhaa puuhaa. Kun kaupun­gin väk­iluku kas­vaa, niin se aina työn­tää pelti­hal­lit tieltään ja rak­en­taa asun­to­ja. Äänestäjänä min­ulle riit­tää se, että poli­itikko ilmaisee intres­siryh­män­sä ja ajat­telun­sa kaavoituk­ses­ta ja toimii sen mukaan. Luul­tavasti Bau­molin suus­ta on seu­raavakin totea­mus: Ekon­o­mis­teil­ta kysytään vääriä kysymyksiä.

  16. Kyl­lä siitä on hyö­tyä jos vaikka­pa tili­toimis­to tai main­os­toimis­to on samas­sa raken­nuk­ses­sa. Ei mitenkään älyt­tömästi, mut­ta on kum­minkin. Mei­dän käyt­tämämme main­os- ja tili­toimis­to ovat samas­sa raken­nuk­ses­sa kuin pääkont­tori. On siitä tiet­tyjä etu­ja. Tilin­tarkas­ta­ja on tuos­sa muu­ta­man kilo­metrin päässä ja kun siel­lä ker­ran vuodessa pitää asioi­da, tuhraan­tuu johdon työaikaa noin 40 min­u­ut­tia pelkästään edestakaisi­in matkoi­hin. Ei ole paljoa, mut­ta on kumminkin.

  17. Mitenkä nämä suu­nit­telijoiden ihan­noimat kivi­jalka­kau­pat, vaik­ka markki­noiden ja ihmis­ten kiis­ta­ton val­in­ta ovat isot kauppakeskukset? 

    Varsinkin tal­ven riivamil­la asteilla.

  18. Sylt­ty:
    Kyl­lä siitä on hyö­tyä jos vaikka­pa tili­toimis­to tai main­os­toimis­to on samas­sa rakennuksessa.

    On tuos­ta iloa, mut­ta ei liene riit­tävä peruste yri­tyk­selle vali­ta sijain­tipaikkaa tai kaupungille kaavoituk­sen perus­tak­si. Voi olet­taa, että tili­toimis­to­ja syn­tyy riit­tävästi sopivi­in paikkoi­hin, oli kaavoitus mil­lainen tahansa.

  19. Kyl­lä autokaup­pa hyö­tyy hyvistä julk­i­sista liiken­ney­hteyk­sistä: Minä olen ostanut yhden auton nimeno­maan Hert­toniemestä niin että menin sinne metrol­la ja koea­join auto­ja eri kaupois­sa. Toisen ker­ran olen ostanut Tikkuri­las­ta niin että menin sinne junalla.

    Toinen jut­tu on, kun vie auton huoltoon, niin olisi toiv­ot­tavaa että kor­jaamol­ta pää­sisi kohtu­ua­jas­sa julk­isil­la oma­lle työ­paikalleen. Toisaal­ta se tun­tuu ole­van autokaup­pi­aiden etu saa­da vuokrat­tua kalli­il­la sijaisauto­ja “ran­nalle jäte­ty­ille” asi­akkailleen, mut­ta mminä suosin joka tapauk­ses­sa huoltoko­r­jaamo­ja jonne pääsee julkisilla.

  20. “Berli­in­istä opimme, että kun kaupungis­sa oli edullis­es­ti sijait­se­via halpo­ja asun­to­ja ja toim­i­tilo­ja, sinne syn­tyi suuri joukko inno­vati­ivisia start upe­ja, joista moni pystyy kyl­lä nyt mak­samaan korkeampiakin vuokria. Jos kaupungis­sa kaik­ki on ratio­naalises­sa käytössä, hal­paa tilaa löy­tyy vain kaupun­gin ulkop­uolelta, ei niin kovin inno­vati­ivis­es­ta ympäristöstä.”

    Lappeen­ran­ta on hyvä esimerk­ki siitä, miten kur­ja kaupungista tulee kun tila lop­puu kesken. Val­taisa kaup­pa-alue myl­lymäessä ei ole pois­tanut painet­ta keskus­tas­ta. Keskus­tan läheisim­mis­sä lähiöis­sä ovat per­in­teis­ten kal­jakup­pi­loiden main­os­val­ot vai­h­tuneet “D&G”:n ja Armanin vastaaviin. 

    Esim. rav­in­to­lati­laa etsii mon­et. Tilanteesta saa jonkin­laisen mieliku­van sil­lä, että esim. ham­puri­laista ei saa ostet­tua Lappeen­ran­nan keskus­tas­ta. Tuskin toista kaupunkia suomes­ta löy­tyy, jos­sa ei ole mäkkäriä tai hes­eä keskustassa.

    Kaupungista puut­tuu kaik­ki lap­sille ja varhais­teineille suun­natut liik­keet. Kaik­ki. Minkään har­ras­tuk­sen ympärille ei voi syn­tyä liike­toim­intaa keskus­taan. Wan­hat esim. par­tiokaup­pa ja kehi­tys­maakaup­pa jou­tu­i­v­at lopettamaan.

    Eikä ongel­ma ole pelkästään kau­pal­li­sis­sa toimin­nois­sa. Myös kun­nan toimin­not ovat väistäneet tai lakkautet­tu. Ja meno jatkuu. Nyt on lähdössä keskus­tas­ta ter­veyskeskus, ham­mashoito ja kuntoutussairaala.

  21. Osmo Soin­in­vaara: Kun minä tapaan puoli­tu­tun henkilön sat­tumal­ta ratikas­sa tai Kata­janokan nepalilaises­sa rav­in­to­las­sa ja saan häneltä idean tai mie­lenki­in­toisen tie3don, kyl­lä siinä on kyse kasautu­mise­duik­s­ta paikalolis­es­ti eikä työssäkäyn­tialueen tasolla.

    Var­maan myös näin, mut­ta kyl­lä täl­laisen kasaan­tu­mise­dun kannal­ta tehokkaimpia paikko­ja ovat työssäkäyn­tialueen louna­s­paikat, varsinkin sel­l­aiset, jois­sa eri fir­mo­jen ihmiset tapaa­vat käydä.

    Tämä otet­ti­in huomioon mm. Oulun Teknolo­giakylän suun­nit­telus­sa, ja ainakin alku­vai­heessa idea toi­mi. Helpot­ti myös rekrytointeja.

  22. R.Silfverberg: Toisaal­ta se tun­tuu ole­van autokaup­pi­aiden etu saa­da vuokrat­tua kalli­il­la sijaisauto­ja “ran­nalle jäte­ty­ille” asi­akkailleen, mut­ta mminä suosin joka tapauk­ses­sa huoltoko­r­jaamo­ja jonne pääsee julkisilla. 

    Tääl­lä maakun­nis­sa aika mon­et huoltoli­ik­keet ovat kehit­täneet palvelun joka kul­kee nimel­lä “sijaisauto”. Tapo­ja on monia, osa huolta­moista vuokraa hal­val­la puoliro­mu­ja ja toisaal­ta kun vie ison Audin mar­mori­tiskille, niin sijausauto sisäl­tyy hintaan.

    On kyl­lä maail­man type­r­in perustelu että joku huolta­moa ei voi siirtää, kos­ka asi­akkaat eivät pääse julk­isil­la mihinkään. Eikö kaupunkien ideana ollut mon­elaiset palve­lut, joi­hin voi sit­ten rahansa upot­taa? Mik­sei vuokra-auto olekaan sel­l­ainen, mik­si ihmeessä pitäisi miet­tiä julk­ista liiken­net­tä kun jos ei ole tarvit­tavia asi­akasvir­to­ja (auto­hol­los­sa ei var­masti ole)?

  23. Osmo Soin­in­vaara: Kun minä tapaan puoli­tu­tun henkilön sat­tumal­ta ratikas­sa tai Kata­janokan nepalilaises­sa rav­in­to­las­sa ja saan häneltä idean tai mie­lenki­in­toisen tie3don, kyl­lä siinä on kyse kasautu­mise­duik­s­ta paikalolis­es­ti eikä työssäkäyn­tialueen tasolla.

    Ok, on sitä pieniä etu­ja paikalli­sista yhteyk­sitäkin. Toisaal­ta, hyviä ideoita saisi var­maankin myös itik­sen rav­in­tolois­sa tai taloy­htiön kok­ouk­ses­sa tai tut­tu­ja tapail­lessa. Jos kaupun­ki halu­aa lisätä inno­vati­ivi­su­ut­taan, suosit­telisin kuitenkin mui­ta kon­ste­ja kuin joidenkin kaupungi­nosien val­jas­tamista suurik­si työpaikkakeskittymiksi.

  24. Toisaal­ta esimerkik­si Kanadas­sa (Toron­to) on hyviä koke­muk­sia seg­re­gaa­tios­ta kaupunki­rak­en­tamisen voimavarana. Nyt Helsingis­sä tulok­se­na on keskimääräistä, har­maa­ta ja ei oikein millekkään ihmis­ryh­mälle sopi­vaa rak­en­tamista. Pitää uskaltaa tehdä huo­mat­tavasti nyky­istä oma­leimaisem­pia alueita.

  25. Kalle:
    Toisaal­ta esimerkik­si Kanadas­sa (Toron­to) on hyviä koke­muk­sia seg­re­gaa­tios­ta kaupunki­rak­en­tamisen voimavarana. Nyt Helsingis­sä tulok­se­na on keskimääräistä, har­maa­ta ja ei oikein millekkään ihmis­ryh­mälle sopi­vaa rak­en­tamista. Pitää uskaltaa tehdä huo­mat­tavasti nyky­istä oma­leimaisem­pia alueita.

    Tot­ta, Toron­to on hieno paik­ka. Suomeen sovel­let­tuna se tarkoit­taisi, että maa­han­tuli­jat päästettäisiin/joutuisivat töi­hin ilman hir­muista hallinto- ja työmarkkinabyrokratiaa.

    Ei sel­l­ainen ole mah­dol­lista Suomes­sa suomalaisellekaan.

  26. Sylt­ty:
    On kyl­lä maail­man type­r­in perustelu että joku huolta­moa ei voi siirtää, kos­ka asi­akkaat eivät pääse julk­isil­la mihinkään. Eikö kaupunkien ideana ollut mon­elaiset palve­lut, joi­hin voi sit­ten rahansa upot­taa? Mik­sei vuokra-auto olekaan sel­l­ainen, mik­si ihmeessä pitäisi miet­tiä julk­ista liiken­net­tä kun jos ei ole tarvit­tavia asi­akasvir­to­ja (auto­hol­los­sa ei var­masti ole)? 

    Nyt mä en ymmär­rä miten ei isos­sa autoko­r­jaamossa muka ole asi­akasvir­to­ja? Niis­sä jois­sa olen asioin­ut on asi­akkai­ta vas­taan­ot­to­tiskil­lä aamuisin jonok­si asti. Olenko jotenkin hölmö jos menen bus­sil­la tai junal­la auton jätet­tyäni sinne töi­hin enkä jono­ta jotain sijaisautoa joka on mulle vieras, haisee dieselille, renkaat sileät ja ohjaus puoltaa ja koko auto tärisee kun sitä on rytkytet­ty päin kant­tauk­sia, ja jos­ta joutuu vielä mak­samaan erik­seen, kun mul­la on seu­tuli­iken­teen kausilip­pu lom­pakos­sa? Mä sanon ei kiitos kaiken­maail­man auto-air­porteille joista pääsee ilman sijaisautoa vain lentokentälle.

  27. Eero: tuo kaup­pi­aan mah­dol­lisu­us pumpa­ta kulut­ta­jan yli­jäämää itselle pitäisi kap­i­tal­isoitua maan arvoon.

    Eli kau­pan perus­tamiseen tarvit­taisi­in entistä suurem­mat alkupääo­mat ja toisaal­ta asi­akkaille tulisi entistä kan­nat­tavam­mak­si hakea ostok­set entistä kauem­paa halvem­mil­ta seuduilta…

    1. Kaup­pias ei voi rah­jas­taa kulut­ta­jan yli­jäämää itselleen, kos­ka se ei voi määrätä hin­taa asi­akasko­htais­es­ti ja taoausko­htais­es­ti. Vaik­ka hin­ta asete­taan voiton­mak­si­moin­ti­ta­solle, joku olisi ollut valmis mak­samaan enem­mänkin. Tämä on kulut­ta­jan ylijäämä.

  28. Nopeana kom­ment­ti­na: mik­si pitää vali­ta joko työ­paikat tai asun­not? Etenkin Helsin­gin keskus­tas­sa tehtävä työ on pääosin luon­teeltaan sel­l­aista, joka ei häir­itse kohtu­ut­tomasti asum­ista, varsinkin jos tiet­tyjä norme­ja muokataan maalaisjärkeä nou­dat­tele­viksi (esim. taan­noinen tilanne, jos­sa kahvin haju esti asun­to­jen rakentamisen..). 

    Mielestäni paras­ta olisi suun­nitel­la aluei­ta, joi­hin saa lait­taa reip­paal­la kädel­lä sekä toim­i­ti­laa että asun­to­ja. Tämä takaisi kiv­jalka­palvelu­jen kan­nat­tavu­u­den alueel­la ja säi­lyt­täisi / loisi sitä kaikkien halu­a­maa kan­takaupunkia. Onko täl­laista kaavamääräys­ten tasol­la mah­dol­lista tehdä ja mik­si ihmeessä niin ei toimita?

  29. R.Silfverberg: Nyt mä en ymmär­rä miten ei isos­sa autoko­r­jaamossa muka ole asiakasvirtoja?

    No ei kyl­lä ole. Joku pienem­mistä pienin lähisalekin hakkaa 10–0 isonkin auto­huolta­mon asi­akas­määris­sä. Yksi asen­ta­ja huoltaa var­maan keskimäärin kolme-neljä autoa päivässä (?), joten vaikka­pa kymme­nen asen­ta­jan huolta­mo ei palvele edes viit­täkym­men­tä asi­akas­ta päivässä. Tuo määrä asi­akkai­ta voi käy­dä jos­sain R‑kioskilla yhdessä tun­nis­sa puhu­mat­takaan mar­ketista tms. 

    Olenko jotenkin hölmö jos menen bus­sil­la tai junal­la auton jätet­tyäni sinne töihin 

    Et, mut­ta sen­si­jaan mikäli kuvit­telet kaupun­gin suun­nit­telu­pe­rus­teek­si kan­nat­taa ottaa autoil­i­jat pää­sevät näp­pärä pääsy huoltoon ja takaisin, niin sil­loin kyl­lä olet!

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Kaup­pias ei voi rah­jas­taa kulut­ta­jan yli­jäämää itselleen, kos­ka se ei voi määrätä hin­taa asi­akasko­htais­es­ti ja taoausko­htais­es­ti. Vaik­ka hin­ta asete­taan voiton­mak­si­moin­ti­ta­solle, joku olisi ollut valmis mak­samaan enem­mänkin. Tämä on kulut­ta­jan ylijäämä.

    Super­mar­keteis­sa hin­tadi­ef­fer­oin­ti onkin vähän vaikeaa, mut­ta sen sijaan on kek­sit­ty tuote­d­if­fer­oin­ti, joka ajaa saman asian.

  31. Minus­ta seg­re­gaa­tios­ta puhut­taes­sa on aina kum­mallista kuin­ka vain tietyl­lä skaalal­la (kaupungi­nosien välil­lä) tapah­tu­vaa seg­re­gaa­tio­ta pide­tään huonona asiana. Kun seg­re­gaa­tio­ta tapah­tuu kaupunkien välil­lä (Kajaanis­sa on köy­hempää kuin Espoos­sa) tai jopa maid­en välil­lä (Suomes­sa on ihmiset keskimäärin rikkaampia kuin Virossa jos­sa taas ihmiset ovat keskimäärin rikkaampia kuin Keni­as­sa), sitä ei pide­tä saman­laise­na ongelmana.

    En näe kuin­ka voi mitään loogisen ajat­telun rippeitäkään säi­lyt­tämäl­lä ajatel­la että keskus­ta-asumisen pitäisi olla ihmisoikeusa­sia tulota­soon kat­so­mat­ta yhtään enem­pää kuin kol­men­sadan neliön kar­tano mer­inäköalal­la ja oma­l­la vene­paikalla on sitä.

  32. Itse kysymyk­seen sanois­in, että kaik­ki käytet­tävis­sä ole­vat esimerk­it viit­taa­vat markki­noiden tuot­ta­van yliv­iomais­es­ti parem­pi­laa­tu­ista asum­ista kuin hallinnolli­nen kaavoitus. Ver­ratkaa vaik­ka Helsin­gin eri aluei­ta! Mitä tarkem­paa kaavoitus­ta, sen hunom­paa, epämielyt­täväm­pää jälkeä.

    Sen takia minus­ta kaavoituk­selle kuu­luukin mah­dol­lisuuk­sien rak­en­t­a­mi­nen ja ton­tin omis­ta­jalle kuu­luu, mitä ton­tille tekee. Ain­oa asia, mitä kan­nat­taa ehkä sään­nel­lä, on valo = raken­nusko­rkeus. Helsingis­sä pikään käytössä ollut kuusi ker­rosta luo viihty­isää tilaa, kun­han kadut palo-kujia = bule­varde­ja luku­unot­ta­mat­ta pide­tään riittvän kapeina.

    1. esimerk­it viit­taa­vat markki­noiden tuot­ta­van yliv­iomais­es­ti parem­pi­laa­tu­ista asum­ista kuin hallinnolli­nen kaavoitus

      Tarkoi­tat var­maan noista aluer­akan­tamis­sopimuk­sil­la tehtyjä 1960-luvun lähiöitä, jois­sa raken­nus­li­ike sai vapaat kädet tehdä melkein mitä tahansa.

  33. Vähän asian viereltä: 

    Lukaisin jälk­i­jät­töis­es­ti Bruce Orecin HS 7.12.14 haas­tat­telun. Hän mm. toteaa: “Kaupun­git kas­va­vat keskuk­sis­taan ulospäin, kuin puut. Ne eivät kas­va lähiöistä sisään­päin. Sen me olemme Yhdys­val­lois­sa oppi­neet kalli­iseen hintaan.”

    Haas­tat­telu on muutenkin lukemisen arvoinen. Muu­tamia muitakin viisauk­sia bodarilta.

  34. Osmo Soin­in­vaara: Tarkoi­tat var­maan noista aluer­akan­tamis­sopimuk­sil­la tehtyjä 1960-luvun lähiöitä, jois­sa raken­nus­li­ike sai vapaat kädet tehdä melkein mitä tahansa. 

    Niis­sä oli joku juju: 25 vuot­ta ja pusku­trak­tori. Tarkoi­tan mm. Ara­bi­an- ja Kru­unuvuoren­ran­nan tapaisia täy­del­lisiä epäon­nis­tu­misia. Arbian­ran­ta on 60-luvun kopio, mut­ta tehty paikkaan, jos­sa olisi pitänyt rak­en­taa kaupunkia. Kru­unuvuoren­ran­ta on sekasik­iö, jos­sa jokaiselle poli­it­tiselle puolueelle on annet­tu oma korttelinsa.

  35. Tapio:
    Vähän asian viereltä: 

    Lukaisin jälk­i­jät­töis­es­ti Bruce Orecin HS 7.12.14 haas­tat­telun. Hän mm. toteaa: “Kaupun­git kas­va­vat keskuk­sis­taan ulospäin, kuin puut. Ne eivät kas­va lähiöistä sisään­päin. Sen me olemme Yhdys­val­lois­sa oppi­neet kalli­iseen hintaan.”

    Haas­tat­telu on muutenkin lukemisen arvoinen. Muu­tamia muitakin viisauk­sia bodarilta.

    Kai tämä oli vit­si? Oreck vaikut­ti haas­tat­telun perus­teel­la kuin joltakin Sarasvuon ja Himasen risteytykseltä.

  36. “Minä halu­an, että kaikil­la tulota­soon kat­so­mat­ta on mah­dol­lisu­us asua keskustassa.” 

    Ennen­van­haan ajet­ti­in täysin perustel­lusti sitä, että samas­ta työstä/tuottavuudesta on saata­va sama kor­vaus. Mut­ta nykyään ollaankin sitä mieltä, että kaikesta oleskelus­ta on saata­va sama elin­ta­so. Ja sit­ten vielä ihme­tel­lään, kuin­ka Suomen kansan­talous on niin ruvel­la kuin on 😀 

    Joku taisi tuol­la aiem­min vaa­tia, että yhteiskun­nan on kus­tan­net­ta­va hänelle viini­ti­la Ran­skas­ta. No mä halu­an 2 että sivu­per­soon­akin saa omansa. Mik­sei yhteiskun­ta tee mitään???!!!11

  37. Prometheus: Kai tämä oli vit­si? Oreck vaikut­ti haas­tat­telun perus­teel­la kuin joltakin Sarasvuon ja Himasen risteytykseltä.

    Puu­ver­taus oli mielestäni hyvä analo­gia kaupun­gin ter­veestä kasvus­ta. Samaa asi­aa tässäkin blo­gis­sa käsitel­lään toistuvasti.

    Myös muus­sa tek­stis­sä oli hyviä huomioi­ta mm. suo­ma­lais­es­ta byro­ra­ti­as­ta. Pitää jak­saa lukea muu­takin kuin haas­tat­telun loppu.

    1. Minä en tode­laa ymmär­rä mitä Oreck tarkoit­ti täl­lä puu­ver­tauk­sel­laan. Ongel­ma voi olla siinä, että välis­sä oli kään­täjä ja toimit­ta­ja. USA:n kaupun­git ovat kään­tymässä sisään­päin, kos­ka niin moni halu­aa asuakin kaupungissa.

  38. Mau­r­izio: Ennen­van­haan ajet­ti­in täysin perustel­lusti sitä, että samas­ta työstä/tuottavuudesta on saata­va sama korvaus.

    Itse asi­as­sa ammat­tili­it­to­jen aja­tus oli ja taitaa olla edelleen, että samas­ta työstä sama palk­ka, tuot­tavu­ud­es­ta viis. 

    Tuot­tavu­ud­es­ta huole­htimi­nen on selkeästi työ­nan­ta­jien tehtävä ja ne hoiti­vat aluk­si tuot­tavu­u­den palk­it­semisen henkilöko­htaisel­la urakka­palkkauk­sel­la. Se vain toimii aika har­vois­sa töissä.

    Seu­raa­va yhteinen kehitelmä palki­ta tuot­tavu­ud­es­ta oli rak­en­taa eri­laiset vaa­tivu­us/­taito-luok­i­tuk­set, mut­ta niil­läkin oli taipumus ajan saatossa kor­rup­toitua entropi­an kasvun mielessä.

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Minä en tode­laa ymmär­rä mitä Oreck tarkoit­ti täl­lä puu­ver­tauk­sel­laan. Ongel­ma voi olla siinä, että välis­sä oli kään­täjä ja toimit­ta­ja. USA:n kaupun­git ovat kään­tymässä sisään­päin, kos­ka niin moni halu­aa asuakin kaupungissa.

    Ymmär­rän ver­tauk­sen seu­raavasti: Kaupun­gin ter­ve kasvu tapah­tuu puun tapaan yti­men ympärille. Vah­va runko kan­taa vah­van oksas­ton ja lehvästön ja puun kasvu jatkuu.

    USA:ssa on suosit­tu (jopa pien­talo­val­tais­ten) nukku­malähiöi­den rak­en­tamista, ja mon­et kesku­s­tat ovat iltaisin läh­es kuolleet. Tämä on Oreckin mielestä osoit­tau­tunut kalli­ik­si virheek­si. Näin todel­lakin on, jos ihmiset nyt suo­si­vat asum­ista keskus­tois­sa. Monista keskus­tois­ta­han puut­tuu nor­maali­in elämiseen ja viihtymiseen tarvit­ta­va infra, mikä joudu­taan rak­en­ta­maan, minkä lisäk­si nykyiset lähiöt saat­ta­vat rappeu­tua ja menet­tää arvonsa.

    Toki vain USA:ssa on kaupunke­ja, jois­sa on ter­ve ja elävä keskusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.