Mistä rahat kasvurahastoon?

Juha Sip­ilä halu­aa Suomen nousu­un kasvu­ra­has­tol­la, jos­sa val­tio jol­lakin tavoin lähtisi mukaan uusi­in suo­ma­laisi­in yri­tyk­si­in. Tässä on use­ampiakin ongelmia.

• Mik­si val­tio myisi tuot­tavia yri­tyk­siä, kun se saa lainaa korol­la, joka alit­taa selvästi myytävien osakkei­den olete­tun tuo­ton? Lainan otta­mi­nen ja omaisu­u­den myyn­ti vaikut­ta­vat val­tion taseeseen yhtä negati­ivis­es­ti. Val­tion on syytä myy­dä yri­tyk­siään vain, jos on syytä olet­taa, että uusi omis­ta­ja on yri­tyk­sen kannal­ta parem­pi kuin van­ha eli että val­tio on taita­m­a­ton omis­ta­ja. Pörssiy­htiöi­den toimi­in se ei kuitenkaan voi omis­ta­jana juuri vaikuttaa.
• Maail­mas­sa ei ole pulaa pääo­mas­ta osaavas­sa omis­tuk­ses­sa olev­as­ta riskinot­tokykyis­es­tä pääo­mas­ta. Jos val­tio myy yri­tyk­siään, joku ne var­maankin ostaa, eli samal­la vede­tään markki­noil­ta sijoi­tuskyky­istä pääomaa.
• Kuin­ka hyvä sijoit­ta­ja val­tio sit­ten on sijoit­ta­maan lupaavi­in uusin yri­tyk­si­in (ja kuka lupaa­va yrit­täjä halu­aa val­tion osaomis­ta­jak­si?) Val­tion pitäisi olla sijoit­ta­jana parem­pi kuin ovat ne osta­jat, jot­ka ostaisi­vat niitä val­tio myymiä osakkeita.

Minä lähtisin purka­maan ongel­maa siitä päästä, miten saisi mobil­isoiduk­si ne sata mil­jar­dia euroa, jot­ka lahoa­vat liki korot­tamil­la pankki­tileil­lä. Moni voisi osin aat­teel­lises­sakin hengessä sijoit­taa rahas­toon, johon hän luot­taa ja joka hänen ja tuhan­sien muiden puoles­ta etsisi lupaavia kasvuyri­tyk­siä ja riskil­lä, mut­ta hajaute­tul­la, investoisi niihin.

Yksi ongel­ma on tietysti siinäkin, että osakeomis­tus­ta verote­taan raskaam­min kuin vaik­ka sijoi­tusasun­noista saatu­ja. Vuokratuo­to­s­ta menee veroa vain ker­taalleen 30 % mut­ta osinko­ja verote­taan kah­teen kah­teen ker­taan jol­loin kokon­aisveroaste menee yli 40 prosentin.