Tein yhdessä 46 muun valtuutetun kanssa valtuustoaloitteen siitä, että kaupungin käyttöönottaman investointikatto muutettaisiin nettomääräiseksi niin, ettei se estäisi voittoa tuottavia investointeja rakennusmaahan. Kaupunginhallitus hyväksyi eilen vastauksen, jonka mukaan tämä ei ole mitenkään mahdollista. Vastauksen voi lukea tästä. Laitan tähän kirjoituksen, jonka olin toimittanut joillekin kaupunginhallituksen jäsenille protestoidakseni moista esitystä. Vastaus olisi minusta pitänyt palauttaa seuraavilla perusteilla:
- Investointiraami on tervehdyttänyt kaupungin talouden suunnittelua ja hillinnyt lainanottoa eikä tästä tavoitteesta pidä tinkiä.
- Kaupunki on sopinut valtiovallan kanssa kaavoituksen ja asuntotuotannon nopeuttamisesta 25 prosentilla. Tämä lisää tarvetta infrainvestointien tarvetta asuntonttien saattamiseksi rakennuskelpoiseksi. Nopeutuva väestönkasvu luo aikaa myöten paineita myös palveluinvestoinneille.
- Investointikaton ei pidä rajoittaa asuntotuotantoa, jos asuntotuotannon vaatimat investoinnit alittavat asuntotuotantoon luovutettavien tonttien arvon. Periaatteena pitäisikin olla, että jos asuntotuotanto nopeutuu ja tontteja luovutetaan rakentamiseen enemmän, investointeja voidaan tontinluovutustulojen turvin rahoittaa enemmän.
- Koska enin osa asuntotuotantoon suunnatuista tonteista luovutetaan vuokratontteina, investointien lisääminen asuntotuotannon lisäämisen tahdissa lisää kaupungin velkaantumista. Vuokratontti on kuitenkin erittäin turvallinen sijoituskohde, jonka neljän prosentin tuotto on sidottu indeksiin. Velan ottaminen vuokratontteja vastaan on hyvän taloudenpidon mukaista eikä heikennä kaupungin tasetta erityisesti, kun kaupungin ottamien velkojen korko alittaa vuokratonttien tuoton. Jos tontinvuokrasta annetaan alennusta, voidaan tontin pääoma-arvona pitää tontin vuosivuokraa kerrottuna 25:llä.
- Investointikattoa voi kiertää toteuttamalla kaupungin palveluinvestointeja vuokrakohteissa ja sopimuksilla, joissa asuntotuotantoon liittyvät infrainvestoinnit jäävät tontin ostajan tai vuokraajan vastuulle. Kalasatamassa terveysasema sijoitetaan vuokrakohteeseen, jossa vuokra ylittää selvästi sen korkotason, jolla kaupunki saa lainaa, mutta ovatpahan homeongelmat jonkun toisen vastuulla. Valinta vuokrakohteiden ja omien tilojen välillä pitäisi tehdä kaupungin kokonaistalouden kannalta tarkoituksenmukaisesti eikä investointiraamin kiertämiseksi. Samoin voi olla tarkoituksenmukaista, että asuntojen rakentaja huolehtii kohteeseen liittyvistä infrainvestoinneista, mutta tämäkin päätös pitäisi tehdä kaupungin kokonaistalouden kannalta järkevästi.
- Vaikka asuntotuotannon nopeuttamisen on järkevää vaikuttaa investointiraamiin nostavasti, tämän ei pidä johtaa talouskuriin höllentävästi. Menettely voisi olla sellainen, että kaupungin strategiaohjelman puolivälitarkistuksen yhteydessä määriteltäisiin tontinluovutusten arvolle normaalitaso ja poikkeamat tästä alas- ja ylöspäin vaikuttaisivat investointiraamiin joko suoraan tai jollain yhtä pienemmällä kertoimella kerrottuna. Samassa yhteydessä voitaisiin muuttaa raamin pelisääntöjä vuokrakohteiden osalta niin, että valinta oman kiinteistön ja vuokrakiinteistön kohdalla voisi tapahtua raamista riippumatta kaupungin kokonaistalouden kannalta parhaalla tavalla.
PS.
Sanomattakin on selvää, että tällainen pelisääntömuutos innostaisi valtuutettuja nopeuttamaan kaavoitusta,
Kannatan lämpimästi Osmon valtuustoaloitetta. Korjaus perusteluihin:
Vuokratontin tuotto ei ole 4 % eikä pidäkään olla. Tuotoksi riittää 2–3 %, joka on reaalista tuottoa, ja ylittää tällä hetkellä reilusti kaupungin ottamien velkojen koron. Pitkällä aikavälillä ”kohtuuhintaiseen asumiseen” vuokrattujen tonttien tuotoksi riittänee kaupungin pitkäaikaisten lainojen korko.
Lisää aiheesta:
http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2014/10/KAK32014Peltola.pdf
Risto Peltola,
Tosiasiassa Helsingin maanvuokra on neljän prosentin sijasta noin kaksi prosenttia, koska se lasketaan vahvasti alennetusta maan hinnasta.
Mielenkiintoiseen tutkimukseen viittaisit. Sen vain haluaisin sanoa, niin kuin tutkimuksessa kyllä todettiinkin, että asuntomaan hintaan pääsee käsiksi asuntojen hinnoista paremmin kuin tonttikaupoista, koska tonttikauppoja ei vapailla markkinoilla ole.
Helsingin maaomaisuuden arvo on siis suurempi kuin muiden kuntien yhteensä. Kannattaa harjoittaa pitkäjänteistä maapolitiikkaa. Espoo ja Vantaa eivät omista juuri mitään.
Miksi kunta tekee mitään voittoa tuottamattomia investointeja? Eikö tuotto ja yhteiskunnan saama hyöty ohjaakaan päätöksentekoa? 😉
Kunta rakentaa esimerkiksi koulurakennuksen opetusta, ei voiton tuottamista silmällä pitäen.
Toisaalta, eikö investointikattoa voisi koeilla vähän pitempään? Onhan sillä jo nyt saatu laitettua investointien prioriteettejä kohdilleen. Ja jatkossa voi pakottaa etsimään enemmän niitä löyhästi kaavoitettuja lähiöitä missä lisärakentaminen ei samalla tavalla vaadi investointeja päiväkoteihin ja kouluihin?
Asian voi nähdä niinkin päin, että kunnan organisaation ylläpito ja oikeutus kerätä veroja perustuvat osaltaan siihen, että koulu- ja muita palveluita tarjotaan ja niitä varten pystytetään rakennuksia. Kun yksityistä aloitteliaisuutta (esim. elinkaarirahoitus, yksityisesti tuotetut palvelut) hyödynnetään järkevästi, kunnan omaa kiinteistö- ja muuta toimintaa voidaan keventää. Kunnan ei ole välttämätöntä rakentaa koulurakennuksia opetuksen tuottamista varten.
Laajassa katsannossa koulujen ja sairaaloiden rakentaminen tuottaa yhteiskuntaan sellaista lisäarvoa, jonka ansiosta voittoja pystytään tekemään jatkossakin. Näin ollen sijoitukset koulurakennuksiin ovat investointeja, joista kyllä saadaan voittoa tulevaisuudessa, joskin epäsuorasti. Olettaen, että epäisänmaalliset, ilmaisen koulutuksen saaneet nuoret eivät jätä Suomea ja siirry muualle töihin.
Ei todellakaan! Luulenpa että suuri osa suurista ikäluokista kävi osan koulustansa tiloissa, joita kunnat eivät omistaneet. Itse kävin kansa- ja keskikoulun kunnan‑, seurakunnan‑, ja uskonnollisen yhdistyksen tiloissa. Opetuksen laadussa ei muistaakseni ollut eroa.
Keskikoulun opettajat olivat reippaita ja hyväkuntoisia, kun joutuivat jokaisen opetustunnin jälkeen polkemaan pyörällä varttitunnissa pari kilometriä. Yliopistossa sitten asia kääntyi, sillä siellä opiskelijat joutuivat polkemaan vähän pitemmän matkan tunnissa.
Miksi koulutilojen kunnallinen omistaminen olisi itseisarvo? Jopa n.s. voimistelusalit voisivat olla yksityisiä, jolloin niitä voisivat käyttää koulut, urheiluseurat ja harrastajat. Nythän esim. harrastajaporukoilla on suuria vaikeuksia vuokrata koulujen iltaisin tyhjiä voimistelusaleja.
Luulenpa että tuon investoinnin tuoton suuruus on liian hankala arvioida jotta sen pystyisi ottamaan mukaan mihinkään laskelmaan.
Eräs Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon asiantuntija on tehnyt taloushistoriallisen tutkimuksen koulutukseen käytettyjen resurssien vaikutuksesta maamme talouskasvuun. Vaikutus on ollut huomattava:
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/978–952-244–334‑2.html
Mietin, olisiko ongelma kierrettävissä perinteisellä “raamien ulkopuolella”-menetelmällä.
Perustetaan investointikaton ulkopuolinen mutta kaupungin omistama aluekehitysyhtiö, joka saa lainaa yhtä edullisesti kuin itse kaupunki. Yhtiö ostaa tontit kaupungilta raakamaan hinnalla, kehittää ne, myy rakennuttajille ja kotiuttaa aikanaan voitot kaupungille.
Kaikki voittavat, kun poliitikot saavat suoraselkäisinä puolestaa investointikattoa, nykyiset helsinkiläiset hyötyvät maan arvon noususta ja tulevat helsinkiläiset saavat koteja uusilta alueilta.
Voitko Osmo vähän avata maallikolle, miten kaupungin päätöksenteko toimii? Jos oikein laskin, esityksellänne oli enemmistö valtuutetuista (47/85). Miten Kaupunginhallitus voi toimia enemmistön tahtoa vastaan?
Nuoret eivät taida olla ainakaan epäisänmaallisempia kuin yritysjohto ja jopa virkamiehet, jotka yksin tai yhdessä ovat valmiita myymään kaiken kansallisomaisuutemme ulkomaisille sijoittajille heti kun se vain on mahdollista. Yritysjohtaja, joka miettii, miten järjestäisi seuraavalla kvartaalilla töitä nuorelle on hullu poikkeus niihin satoihin yritysjohtajiin, jotka silmät kiiluen ulosmittavaat yrityksen omaisuuserät ja tuotekehitysresurssit ainoana päämääränään kohentaa pörssikurssiansa Neitsytsaarilla oleskelevien rahastosijoittajaomistajiensa hyväksi.
Kyse ei ole kansallisomaisuudesta vaan yksityisomaisuudesta. Omistaja tekee sillä omaisuudellaan lakien puitteissa mitä lystää.
Yritysjohtajat vain toteuttavat omistajien toiveita.
Kaupunginhallituksen kertoo vastauksessaan, että kaikki on likimain hyvin. Investointeja ei tarvita enempää. Tarpeet on otettu investointikatossa huomioon. Velkaantuneisuuden pitäminen kurissa on pyhä asia. Velkaa ei oteta lisää, vaikka se rajoittaisi kaupungin kasvua. Eli mitään uudistusta ei tarvita.
Vastaustaan kaupunginhallitus perustelee strategiaohjelmalla. Jos aloite olisi hyväksytty olisi se asettamut koko strategiaohjelman ja samalla kaupunginhallituksen itsensä outoon valoon.
Vastauksesta kuitenkin ilmenee, että sinänsä hyvää aloitetta voisi miettiä hieman toiseen muotoon. Investointeja voisi jaotella esimerkiksi useampaan joukkoon: Tuottamattomat investoinnit, hitaasti tuottavat investoinnit ja nopeasti itsensä takaisin maksavat investoinnit.
Nopeasti itsensä takaisin maksavat investoinnit voisivat olla kokonaan pois investointikatosta, sillä nehän eivät aiheuta pitkäaikaista velkaantumista. Hyvin, mutta hitaasti tuottavat investoinnit voisivat olla jonkinlaisen haarukkaraamin takana. Muut investoinnit voisivat olla kiinteässä raamissa. Mutta aina kuitenkin kannattaa jättää jonkinlainen takaportti erillispäätöksillä tehtäville hyville investoinneille.
Onko näin? Ja jos on, voiko sille tehdä mitään, vai eikö tässäkään (sinänsä pienessä) asiassa kukaan katso kunnan ja kuntalaisten etua?
Juu, eivät aiheuta. Ne aiheuttavat tuloja.
Ainoastaan poliitikko on niin tyhmä, että se laskee pelkkiä menoja tuottavat investoinnit ja rahaa tuovat investoinnit samaan kasaan.
Tosin täytyy myöntää, että olen aika epäileväinen näiden rahaa tuovien investointien oikeellisesta arvioinnista. Guggenheimkin kun on poliitikkojen mielestä tuottava investointi. Jos se olisi tuottava, niin kai Guggenheim itse rakentaisi kultamunia munivan hanhensa?
Puhutko Kemijärven sellutehtaasta vai Nokian matkapuhelintuotannosta? Viekää tuhkatkin pesästä! Talvivaaran konkurssipesäkin lienee maapohjineen syytä luovuttaa Venäjän kaivoskombinaatille 1 ruplalla. Ei kai Peräkään kaivosoikeuksista 1 euroa enempää maksanut.
fi.wikipedia.org/wiki/Kemijärven_sellutehdas
Tampereella ollaan ottamassa käyttöön juuri tuollaista investointikattoa, missä hankkeiden kustannuksista on vähennetty niiden tuotot (artikkeli Aamulehdessä 19.11.2014).
On se vaan kumma, jos sama ei onnistu Helsingissä.
“Kaupunginhallitus päättää esittää kaupunginvaltuustolle seuraavaa:
Kaupunginvaltuusto päättää katsoa valtuutettu Osmo Soininvaaran aloitteen loppuun käsitellyksi.”
Tämä ei ehkä suoraan liity kirjoituksen aiheeseen, mutta menköön jos isäntä sallii:
Kun toivottavasti näihin investointilaskelmiin saadaan mukaan myös tulopuoli, olisi enemmän kuin toivottavaa, että myös vaihtoehtoiskustannus tulisi mukaan!
Helsingin tapa laskea maanvuokrat omille kohteilleen on täyttä itsepetosta: esimerkiksi keskustakirjaston tontinvuokra on asetettu 5% tuottotavoitteen mukaan, mutta mutta: ARVOKSI on tässä laskelmassa arvioitu 350€/kem!!!!
Tämä on täyttä sumutusta ja valehtelua, jolla hanke saadaan näyttämään halvemmalta. Kukaan ei voi vakavissaan väittää, etteikö kyseisestä tontista saataisi enempää, jos se myytäisiin halukkaalle ostajalle vaikkapa huutokaupalla.
Siis toivon hartaasti että kun valehtelua vähennetään, se tehdään johdonmukaisesti kaikkialla!
Puolustusvoimat maksaa vuokraa Santahaminasta. Pääoma-arvoksi neljästä neliökilometristä on parin kilometrin päässä Helsingin keskukstasta laitettu 50 miljoonaa, kun alueen oikea arvo on noin miljardi.
Mites olis vaikka siksi, että jos välissä on yksi välistävetäjä lisää, niin silloin tilan käyttö on kalliimpaa? Julkisella sektorilla kaiken ei tarvitse olla välittömästi taloudellisesti tuottavaa. Edes voikkasalivuoroja ei tarvitse kaupitella huutokaupassa…
En ole myöskään kuullut, että yksityinen taho korjaisi samaa homerakennusta viittä kertaa ja vaikka jokainen korjaus olisi täys susi, niin silti maksaa kiltisti sen mitä pyydetään.
Ehkä julkisella sektorilla ei tarvitse olla välittömästi tuottavaa, mutta kyllä nyt sentään yhteisestä omaisuudesta pitäisi jotain huolta pitää.
Eikä kukaan ole vastuussa, kun kustannukset karkaavat käsistä. Olen lähes varma, että yksityisellä puolella saisi potkut, jos olisi vastuussa moisista mokista.
Huh,
Santahaminan sotilastoiminnoille on tullut muuton aika!
Nyt kun puolustusvoimille ollaan lisäämässä määrärahoja ja kun kymmenen miljardin lentsikkakaupatkin lähenevät, niin olisiko aika laittaa puolustusvoimat tekemään valintoja? Santahaminan maan arvo markkinahintaiseksi, ja puolustusvoimat voivat sitten päättää haluavatko maksaa kyseisestä sijainnista vai käyttää rahoja johonkin muuhun. Näistä lähtökohdista puolustusvoimat voivat sitten perustella, että minkä vuoksi Santahaminan säilyttäminen on kriittisempää Suomen puolustukselle kuin vaikkapa uudet hävittäjät.
Epäilisin, että Santiksen arvoa ei voida laittaa oikealle tasolle, koska tällöin vuokraa ei olisi varaa maksaa…
Tämä itsepetoksen ja äänestäjille valehtelun ketju on niin pitkä, että se pitäisi keriä takaisin alusta lähtien. Muuten ei ole mitään edellytyksiä tehdä poliittisia valintoja ja asettaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Totta, mutta toisaalta sitten kuntien käsiin on jäänyt ja jää tyhjiä tiloja erinäisten “rakenteellisten” muutosten seurauksena. Tyhjätkin tilat aiheuttavat kustannuksia, kunnes ne myydään tai puretaan, mikä sekin maksaa.
Koulurakennus ei nyt ollut paras esimerkki, mutta puhtaasti hallinnollisten toimistojen ei tarvitse olla kunnan omissa tiloissa.
Olet oikeassa, että yhteiskunnallisesti koulutus on investointi, mitä esimerkiksi sosiaalitoimi ei ole. Sen takia vaakakupissa kannattaa satsata koulutukseen. Kolme merkityksellistä yhteiskunnan menoeräähän ovat sosiaalitoimi, terveydenhuolto ja koulutus. Muu on kokonaisbudjetissa näpertelyä.
Kannatan kuitenkin hyvinvointivaltiota, koska se takaa perusturvallisuuden yksilölle ja sitä kautta yhteiskuntarauhan. Hyvinvointi pitää kuitenkin olla kantokykymme tasolla.
Epäilyksesi siitä, etteivät koulutetut nuoret enää palaa, on aiheellinen. Minun ikäpolveni kävi jo monasti opiskelemassa tai komennuksella ulkomailla. Paria poikkeusta lukuunottamatta tutut ovat palanneet Suomeen. Vaikutteiden saaminen muualta kehittyneistä talouksista on äärimmäisen tärkeää Suomelle. Omien lasten ikäluokassa tilanne on toinen. Ainakin nyt näyttää siltä, etteivät parhaat, ulkomaille hyviin yliopistoihin lähteneet, ole tulossa takaisin.
Suomi on tällä hetkellä koulutetulle ja osaavalle nuorelle huono vaihtoehto. Pelkästään muutto Viroon tai Ruotsiin antaa koulutetulle ihmiselle paljon paremman elintason, puhumattakaan Saksasta tai USA:sta. Veropolitiikan perusteena pitää olla muutakin kuin kateus, kun ikäluokkansa parhaat halutaan uusine tietoineen takaisin rakentamaan Suomea!
Ei ole epäisänmaallista lähteä ulkomaille opiskelemaan ja oppimaan. On epäisänmaallista luoda olosuhteet, joihin ei kannata palata rakentaakseen Suomea.