Helsingin seudun väkiluvun kasvu on kiihtynyt entisestään tänä vuonna. Yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana asukasluku on kasvanut viidellätoista tuhannella. Tasasisen vauhdin taulukon mukaan tämä vastaan väkiluvun kasvua 20 000 asukkaalla vuodessa. Valtaosa kasvusta on mennyt Helsinkiin ja Espooseen ja jossain määrinVantaalle. Kehyskuntien, jotka vielä kymmenen vuotta sitten vastasivat puolesta asukasluvun kasvusta, osuus väkiluvun lisäyksestä oli enää alle yhdeksän prosenttia.
Kunnittain asukasluvun kasvu on olut seuraava (aikaväli 31.12.2013 – 30.9.2014)
Lähde: Väestörekisterikeskus
| Espoo | 3622 |
| Helsinki | 7868 |
| Hyvinkää | 148 |
| Järvenpää | 177 |
| Kauniainen | 99 |
| Kerava | 337 |
| Kirkkonummi | 197 |
| Mäntsälä | 83 |
| Nurmijärvi | 255 |
| Pornainen | 5 |
| Sipoo | 94 |
| Tuusula | 14 |
| Vantaa | 2044 |
| Vihti | 15 |
| Helsingin seutu | 14958 |
| PKS | 13633 |
| Kehys | 1325 |
Sitten asuminen halpenee entisestään Helsingin seudun ulkopuolella ja sinne kannattaa muuttaa 🙂
http://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/suomi-tarvitsee-kaupungistumisen-tiekartan-2014-11-05
Tulipa mieleen, että olisi mielenkiintoista nähdä sitä, mihin pääkaupunkiseudulla kasvu on mennyt. Ei siis pelkästään kunnan tarkkuudella, vaan vaikkapa neliökilometrien ruuduissa.
Kehysalueiden kasvu on ulospäin työntynyttä Helsingin kasvua. Kehyskuntien nousu ja taantuminen riippuukin lähes yksinomaan Helsingin kaupungin kaavoituksen määrästä (riittävän paljon) ja -laadusta (kantakaupunkia). Myös tulevaisuudessa.
Kuinka suuri osuus kasvusta on maahanmuutosta johtuvaa? Entäpä, kuinka suuri osa kasvun aiheuttaneista maahanmuuttajista on peräisin ei-länsimaista?
Kiinnostaa siksi, että olisi mukava tietää kiihtyykö pääkaupunkiseudun afrikkalaistuminen entisestään.
Maahanmuuttajien osuus väestönlisäyksestä on ollut merkittävä, mutta maahanmuuttajhien pääryhmät tulevat Virosta ja muualta lähialueilta. Afrikkalaisia on aika vähän.
Työtön ei osta asuntoa.
Mistä tilastosta tämä on?
Laitoin alkuperäiseen postaukseen lähteen (Väestörekisterikeskus)
Aika ruman operaation suunnittelivat sitten siellä Kallion baarissa. No, eihän se olisi nöyryyttävää, jos sitä ei julkisuudessa tekisi. Hauskaa pikkujoulua.
Eivätkö nyt Espoo ja Vantaa enää olekaan kehyskuntia.
Espoon kasvu näyttäisi olevan jopa prosentuaalisesti nopeampaa kuin Helsingin !
No ei, koska ne olisivat olleet mitään kehyskuntia? Ehkä ennen 1946 alueliitoksia, mutta sen jälkeen ovat olleet Helsingin naapurikuntia.
Espoossa kokonaisia teollisuusalueita muutetaan asuinalueiksi. Monia toimistoja muutetaan asuinkäyttöön. Jopa uudenkarhea toimisto Perkkaantien varrelta purettiin. Se näkyy vielä täältä: https://maps.google.fi/maps?ll=60.2168356,24.8302567&spn=0.18,0.3&cbll=60.2168356,24.8302567&layer=c&panoid=eB3BLvNY3QPzekXTYTuofg&cbp=,222.36,,0,-1.550003&output=classic&dg=ntvb
Täysin selvää että kehitys on täysin väärään suuntaan. Rajat tulisi sulkea.
Helsingin kasvu on nykyoloissa täysin poliittinen päätös. Mutta valitettavasti tuskin optimaalinen:
http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/10/parahin-kaavoittaja-saanko-esitella.html
”Työtön ei osta asuntoa.”
Josta voitaneen päätellä, etteivät ne kehyskuntaan kahden auton ja kakaralauman kanssa taannoin muuttaneet olleet sen työttömämpiä kuin sinne mahdollisesti myöhemminkään muuttavat.
(ai niin mutta sehän onkin ideologisesti väärää työssäkäyntiä kun ei voi mennä sporalla)
Väestörekisterikeskuksen väkilukutiedot ovat hieman suurempia kuin Tilastokeskuksen ”viralliset” ennakkotiedot mm. siksi että Tilastokeskus odottaa viikon pitempään ilmoituksia kuolleista ja muuttaneista.
Tämän linkin takana on Helsingin Tietokeskuksen kokoama katsaus aiheesta
http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/14_10_22_Tilastoja_30_Tikkanen.pdf
Voi olla, että eri tavat tilastoida antavat eri käsityksen tämän hetkisestä väkiluvusta, mutta samaa tilastoa verrattaessa saadaan hyvä käsitys muutoksesta.
Tampereella sanotaan kyllä yleisesti naapurikuntia kehyskunniksi. En oikein tiedä onko tätä kehyskuntakäsitettä määritelty missään kunnolla vai onko se vähän samanlainen helsinkiläinen käsite kuin liitoalueet. Jotenkin halventava nimike hyvinvoiville kunnille.
Mihin perustat tämän? Pelkästään somalinkielisiä on Suomessa jo lähes 17 000 ja määrä lisääntyy noin tuhannella vuodessa. Heistä 85% asuu Uudellamaalla.
(Vertailun vuoksi Suomessa asuu noin 10 000 Suomen romania ja 1 300 Suomen juutalaista.)
Helsingin ulkomaalaisperäisestä väestöstä oli viime vuonna 10 % somaleja. Muut Afrikan maat kuuluvat ryhmään muut, koska muita suuria afrikkalaisia tulomuuttomaita ei ole. Virosta ja Venäjältä on yhteensä 35 %.
Helsingin Tietokeskuksen mukaan väestönlisäys tapahtuu niille alueille, joille rakennetaan eli suurimpia muuttovoittoalueita ovat Vanhakaupunki ja Latokartano ,seuraavaksi ,Vallila,Kallio, Ullanlinna, Kampinmalmi,Reijola, Lauttasaari, selvästi pienempiä Herttoniemi, Vuosaari, Malmi
Ja joissain tapahtuu vähentymistäkin Suutarila, Pukinmäki
Onko tämä muutos seurausta hallituksen ”onnistuneesta” keskittymispolitiikasta ?
Kasvukeskusten ruuhkautumishaittojen vähentäminen on samanlaista kuin vuotavan katon korjaaminen vesiämpäreillä lattioilla.
Sen sijaan, että kehitettäisiin reuna-alueiden taloudellisisia mahdollisuuksia, investoidaan kalliisti ruuhkakeskittymiin. Kriittisen rajan ylityksen jälkeen kaikki on kalliimpaa ruuhkakeskittymässä.
Nyt tietenkin verrataan Helsinkiä Tokioon , New Yorkiin , Lontooseen jne, että todella harvaa on ja tihentymisen varaa on niin ja niin paljon. Ei voi verrata jo yksistään senkin vuoksi, että Suomen kokonaisväkiluku on murto-osan isoista maista. Väkiluvusta, elinkeinorakenteesta, syrjäisyydestä ja muista etäisyyksistä seuraa kansallisen tuottavuuden pienempi taso muihin isompiin ja keskeisellä alueilla sijaitseviin kansakuntiin.
Suomi ei pysty pitämään yllä suhteessa Lontoon kaltaista metropolia, Helsinkiä. Hallinnoinnilla, vienti- ja tuontikonttoreilla sekä näihin liittyvillä infralla ja palveluilla ei pysty lisäämään kansantalouden tuottoa. Rahan tähän on nimittäin tultava maakuntien Suomesta.
Jos ja kun siellä sakkaa, niin ei tarvita hallinnointia, vientiä eikä tuontia. Toisaalta sittenhän tilantarve pääkaupunkiseudulla vähenee tai sitten kaikki muuttavat sinne kansalaispalkan turvin.
Kysykööt vaikka TE-keskusesta, mikä on Helsingin työssäkäyntialue. Toimii muuten ristiin rastiin alueella, eli kaikki eivät suinkaan ole tunkemassa (kaikkien onneksi) Helsingin niemelle töihin, vaan työpaikkoja on ympäriinsä ja ihmisen kulloinenkin asuinpaikka ei ihan hirveästi monellakaan määritä työssäkäyntipaikkaa. Kuriositeettinä mainittakoon, että esim. työpaikallani Askolan kunnantalolla (67 tie/katu-km Kolmen Sepän patsaalta) 20 % henkilöstöstä (3/15) on helsinkiläisiä. Siis Helsingissä tällä hetkellä asuvia.
Sekoitetun kaupunkirakenteen ideaali kävelymatkan päässä kotoa olevista työpaikoista on ihan huuhaata, kun suurelle osalla ihmisistä kolme varttia työmatkaa henkilöauton ratissa on ihan jees, eli työpaikka valikoituu pääasiassa ihan muilla kriteereillä kuin sillä, että se on ihan lähellä.
On määritelty ihan selvästi eikä termillä ole negatiivista kaikua. Naapurit Espoo, Vantaa ja Kauniainen muodostavat yhtenäisen kaupunkirakenteen Helsingin kanssa eli ovat Pääkaupunkiseutua.
Kehyskunnat ovat ne jotka jäävät tämän yhtenäisen kaupunkirakenteen ulkopuolelle joissa on paljon haja-asutusta ja joiden palvelut ovat ainakin julkisen liikenteen osalta useimiten huonommat. Ne ovat kahta poikkeusta lukuunottamatta maalaiskuntia.
Ei ole tarokitus että Suomella olisi Lontoon kaltainen pääkaupunki, Kööpenhaminan kaltainen riittää.
Kaikissa pienissä eurooppalaisissa valtioissa on suhteellisen iso pää- tai ykköskaupunki. Norjassa jossa asuu vähemmän ihmisiä on yhtä iso pääkaupunki kuin Suomella, Latviassa vielä isompi. Bryssel, Wien, Amsterdam, Zürich, Budapest ja Praha ovat maidensa asukaslukuun nähden suurempia kuin Helsinki.
Avainasemassa ovat liikenneyhteydet. Jos valtaosasta maakuntakeskuksia pääsee muutamassa tunnissa junalla pääkaupunkiin niin ei ole mikään suuri ongelma keskittää toimintoja sinne. Ja niistä joista ei pääse pääsee joka tapauksessa lentokoneella.
Joitakin toimintoja voi tietenkin hajasijoittaa maakuntakeskuksiin kuten erilaiset rutiinityöt, samoin teollisuus joka sijaitsee perinteisesti lähellä raaka-ainelähteitä.
Suomen erikoisuus vanhoihin sivistysmaihin verrattuna on että meiltä puuttuu Oxfordin tai Uppsalan kaltainen yliopistokeskittymä kokonaan pääkaupungin ulkopuolella vaan kaikki johtavat yliopistot ovat pääkaupungissa. Sillä on sekä hyvät että huonot puuolet, huonoa on opiskelijoiden asumisen kalleus mutta hyvä puoli on työllistyminen. Ja vaikka meillä on maakuntayliopistojakin joka lähtöön ne ovat liian pieniä synnyttääkseen merkittävää uusteollisuutta ympärilleen, poikkeus oli Oulu mutta Nokian mahalasku lopetti sen kukoistuksen.
Kriittinen raja ei ole Helsingissä lähimaillakaan.
Tai no, on se. Nykyinen kaavoitus- ja rakentamispolitiikka onnistuu siirtämään raakamaan hinnan lähes täysimääräisesti talossa oleviin neliöihin, sillä hyvinkin väljästi rakennettu tontti on käytännössä täyteen rakennettu.
Jos taas rakentaisimmekin Helsingin nykyistä kantakaupunkia lisää, kriittistä rajaa ei saavuteta ikinä. Raakamaan korkeampi hinta kuitataan rakentamalla suurempi osa tontista taloiksi, jotka ovat vähän korkeampia.
Helsingistä loppuu näin rakennettuna maapinta-ala vasta kun siellä asuu ja käy työssä reilusti yli koko Suomen väkiluvun verran ihmisiä. Mutta kaikki eivät halua asua Helsingissä eivätkä kantakaupungissa, joten Helsinki loppuu kesken vasta Suomen väkiluvun moninkertaistuessa. Silloin pitäisi harkita kuntaliitoksia Espoon tai Vantaan kanssa.
Olet oikeassa siinä, että koulutus on ainoa tie millä Suomi voi pärjätä. Ja nimenomaan siten, että koulutus tuo sovelluksia, joista seuraa taloudellista kasvua.
On kuitenkin erotettava tuottava työ ja palvelu. Yliopistokaupunkien läheisyyteen syntyy erilaisia palveluita tuottavia yrityksi. Ne ovat tarpeellisia, mutta jostakin täytyy tulla raha, jolla nämä palvelut ostetaan.
Rahaa tulee sellaisista tuotteista (myös palveluista) , joita viedään ulos. Kaikki muu on vain saman rahan kierrättämistä ja uudelleen jakamista keskenään. Tottahan palveluista esim. tietohallintajärjestelmät, tuottavat organisaatioille säästöjä, mutta uutta rahaa ne eivät luo. Tosin kylläkin välillisesti, silloin, kun yritys pystyy näiden säästöjen avulla investoimaan tuotekehitykseen. Ja saa näin vallattua uusia vientimarkkinoita.
Pointtini on se, että maakuntien yliopistot ovat tärkeitä sijainniltaan raaka-aineiden lähteillä. Tosin sekin, että tieto ei tunne etäisyyttä, ja nykyaikana entistä vähemmän. Maakuntien yliopistoissa tietoa tehdään kuitenkin halvemmalla alempien palkkojen ja kiinteistökustannusten kautta.
Kriittinen raja on saavutettu jo ajat sitten, kun hinnat ovat nousseet muun Suomen hintojen yli kaikissa asioissa. Maa-aluetta sinänsä riittää, mutta raha ratkaisee.
Mitä oikeastaan tarkoittaa ”yhtenäinen kaupunkirakenne”? Onko sille olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää?
En ole kaupunkisuunnittelun ammattilainen, mutta jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että Espoo ja Vantaa eivät sellaista edusta, ei myöskään kaikilta osiltaan edes Helsinki. Miten viimeksimainittu voisikaan laajemmin yhtenäistä kaupunkirakennetta edustaa, kun sen keskusta on rakennettu saarten ympäröimälle niemelle? Viimeksimainitusta syystä johtuu ainakin osittain, että rakenteesta tulee esimerkiksi joen jakamaa, kaksiosaista kaupunkia hajanaisempi.
Onko tuolle ”kaupunkirakenteen yhtenäisyydelle” mitään mittalukua?
Olen lukenut että samaa taajamaa ollaan kun rakennusten välilllä on enintään 400 m. Eli paikoissa joissa on metsää tai peltoa pidemmällä matkallla yhtenäisyys katkeaa. Vesistöjen ylitykset saavat toki olla pidempiä.
Se on totta että pk-seutu tai ”Helsingin keskustajama” on tilkkutäkki esim keskuspuiston ja muiden metsäalueiden takia mutta Espoo ja Helsinki ovat joka tapauksessa kasvaneet Leppävaaran ja Pitäjänmäen välisellä alueella yhteen ja Vantaa ja Helsinki Mellunmäen ja Länsimäen kohdalla, Ala-Tikkurilassa ja Vihdintien ja Martinlaakson radan seutuvilla.
Osia kehäkolmosen ulkopuolisesta Vantaasta ja Espoosta ja Helsingin Sipoosta liitetyistä alueista jäävät yhtenäisen kaupunkirakenteen ulkopuolelle eli ovat maaseutua, mutta niillä alueilla ei nyt asu erityisen paljon väkeäkään että sillä olisi merkitystä.
Jos raaka-aineen saatavuutta pitäisi korostaa yliopistojen sijoittelussa niin eläinlääketieteen ja maatalous-ja metsätieteteiden tiedekunnat pitäisi siirtää pois Viikistä jonnekin sisämaahan, samoin puunjalostusteknikan ja vuoritekniikan laitokset niihin maakuntiin joissa alan teollisuutta on. Tällaisia on aika ajoin ehdotettu mutta tyrmätty professoreiden ja opiskelijoiden vastustuksen takia.
Korjatkaa jos olen väärässä mutta jos kerran vakinainen henkilökunta niissä ovat valtion palkkalistoilla niin palkat ovat samat kuin pk-seudun ylipistoissa. PK-seudun yliopistojen kiinteistöjen maa-alueet on hankittu kymmeniä ellei satoja vuosia sitten joten sekään ei tunnu missään.
Noissa maakuntayliopistoissa on vain se huono puoli että niistä valmistuneista vain osa työllistyy alueella. Olen itse opiskellut sellaisessa joten tiedän mistä kirjoitan.
Niinpä, mutta mihin vastustaminen perustuu ? Hyvät kaljakaverit, ala- ja yläkulttuuripalvelut ovat isoissa kaupungeissa paremmat. Itse tieteen tekemiselle niiillä on vain marginaalista, pikemminkin miinusmerkkistä merkitystä.
Porfessorit ovat pienin palkollisten ryhmä kyseisissä tietokeskittymissä ja heidän palkoillaan on yhtä vähän merkitystä kuin pörssiyhtiöissä työntekijöiden palkoilla.
Miksi pitäisikään työllistyä samalla paikkakunnalla, työpaikat ovat globaaleja. Tieto ja osaaminen siirtyy viiveettä vaikka timbutkuun.
Riittää, että esim. vuoriteollisuuteen työllistyy juuri sillä hetkellä tarvittavat osaajat.
Kiinteistökulut koostuvatkin pääosin muista kuin tontin ostokuluista. Työntekijöiden eläminen maakunnissa tulee huomattavasti halvemmaksi kuin Helsingissä, käteen jää enemmän rahaa.
Olet kyllä ymmärtänyt ihan väärin.
Uutta rahaa luodaan pankeissa ja muut vain kierrättävät sitä. Ja raha on vain laskutikku, ei se itsessään ole ”mitään”. Ts. jos me viemme ulos tavaraa (tai palveluita) jotta saamme rahaa, niin kumminkin loppupelissä me viemme ulos tavaraa (tai palveluita) siksi että saamme hankittua ulkomailla tuotettuja tavaroita (tai palveluita).
On ihan hölmöä väittää että vaikkapa sähkö on ihan nollan arvoista rahan kierrättämistä jos se myydään Suomeen, mutta ylivertaisen arvokasta myytynä Ruotsiin.
Itse olet ymmärtänyt viestini tahallaan väärin. Sähkön tekeminen on juuri sitä uuden luomista, jolla tehdään rahaa talousjärjestelmään, samoin kuin metsän- ja maataloustuotteiden kasvattaminen.
Olet oikeassa siinä, että sähkön vieminen Ruotsiin on ylivertaista vientiä. Tosin vielä ylivertaisempaa vientiä on sellainen , jota on sähköenergian avulla jalostettu vielä eteenpäin paremman hinnan saavuttamiseksi.
Uuden rahan luominen on käsite, en tarkoita itse rahan painamista. Syltty lienee insinööri, joka mieltää esim. lauseen: ” Mandela oli suuri ihminen ” siten, että Mandelahan oli pieni ihminen, korkeintaan 170 senttinen 🙂
Aivan henkilökohtaisena talouden hahmottamisen kantanani tuossa oikaistaan turhan nopsaan ihan sinne talouden jalostuneimpiin kerroksiin. Minusta on/olisi luontevampaa lähteä johtamaan taloutta esim. ”riittää kun pesemme toistemme paitoja ellei muuta ilmene”. Minusta tuolla on yhteisön sisäistä itseisarvoa ja siten parempi lähtökohta. Viennillä ei välttämättä ole. Vienti (ideasta lähtien) vaatii jo erillisiä perusteluja esim. joku alkaa tarvitsemaan tai alkaa kysyntä banaaneille, joita meillä ei kasva.
Tämä siinä kontekstissa jossa vientiä (eli sen kääntöpuolta kivihiilen tuontia) hehkutetaan paitojen pesemisen (kuinka mukava ja tarpeellinen palvelu) edessä. (En esitä, että lainaamani nimimerkki eemil nimenomaisesti tuottaisi tällaista hehkutusta.)
No, on sillä arvoa, vaikka ehkei itseisarvoa.
Vietyjä tavaroita ja palveluksia ei ole myyty kotimaahan, koska niille ei ole kotimaista kysyntää, tai niistä täältä saatu hinta olisi ollut alempi kuin vietynä.
Jos tyytyisimme vain toistemme paitoja pesemään, tämä lisätulo jäisi pois kierrosta.
Onhan niitä sisäänpäin kääntyneitä valtioita ollut ajan saatossa vaikka millä mitalla. Eivät ole hyvin onnistuneet. Pohjois-Korea lienee paras nykyinen paidanpesijävaltio. Yhteisöllisyys on siellä toki kunniassa, ainakin juhlapuheissa.
Max, ehdotan että tutustut suhteellisen kilpailuedun käsitteeseen. Suomalainern vienti auttaa sekä Suomea että kohdemaata.
Tapio, miten maailmantalous voi toimia, vaikka maapalliolta ei ole mitään vientiä?
Totta kai myös yksittäisen maan talous toimii ilman vientiä ja/tai tuontia. Eri asia sitten, millä tasolla.
Jos maa on suuri, kehittynyt, luonnonvaroiltaan rikas ja ilmastoltaan monipuolinen, sen asukkaat voivat pitää yllä ja parantaa elintasoaan toistensa paitoja pesemällä. USA on tästä hyvä esimerkki, ulkomaankaupan merkityshän on siellä suhteellisen pieni. Pienelle, vähemmän monipuoliselle maalle ulkomaankauppa on tärkeää, jottei kaikkea tarvitse keksiä ja tehdä itse.
Veikkaisinpa, että maapallokin olisi erilainen, jos tekisimme kannattavaa vaihdantaa jonkun E.T.-yhteisön kanssa:)
Mielenkiintoinen juttu amerikkalaisesta kehityksestä. Toivottavasti ostareiden rakentajat Suomessa ymmärtävät kehityksen.
http://www.bloomberg.com/news/2014-11-21/a-dying-mall-in-concord-new-hampshire.html