EU:n ilmastopäätös oikeansuuntainen, mutta

Minus­ta on hyvä, että EU pain­ot­taa päästökaup­paa ohjauskeinona hiilid­iok­sidipäästöjä pienen­net­täessä. Jos tämä mekanis­mi pan­naan toim­i­maan riit­tävän hyvin, ei tarvi­ta mui­ta mekanis­me­ja. Nuo muut mekanis­mit nimit­täin tekevät päästö­jen vähen­tämis­es­tä kalliimpaa.

Taval­laan päästökaup­pa on toimin­ut hyvin, kos­ka EU:n päästöt ovat vähen­tyneet jopa enem­män kuin on luvat­tu. Tämä seu­rauk­se­na päästöoikeuk­sien hin­ta on laskenut lähelle nol­laa. Se on paha jut­tu kaikelle sille yri­tys­toimin­nalle, joka on investoin­ut päästö­jen vähen­tämiseen luot­taen siihen, että päästökaup­pa takaa alan kan­nat­tavu­u­den. Sik­si moni vaatii tavoitet­ta myös uusi­u­tu­vien osu­udelle energiantuotannossa.

Jot­ta päästö­jen vähen­tämiseen tehdyt investoin­nit oli­si­vat kan­nat­tavia, päästöoikeu­den hin­ta ei saisi laskea liian alas. Jos halu­taan päästökau­pas­ta ain­oa ohjausvä­line, päästöoikeuk­sille pitää sopia min­im­i­hin­ta, vaikka­pa 30 €/tonni. Val­tiot laske­vat uudet päästöoikeudet liik­keelle huu­tokau­pal­la. Jos 30 euron hin­taan ei mene riit­tävästi kau­pak­si, las­ke­taan liik­keelle vähem­män. Niin yksinker­taista se on.

36 vastausta artikkeliin “EU:n ilmastopäätös oikeansuuntainen, mutta”

  1. Kuka hul­lu niitä oikeuk­sia menee osta­maan, kun naa­puris­sa saa päästel­lä ilmaiseksi?

  2. “Niin yksinker­taista se on.”

    Näke­myk­sessäsi on val­tavasti aukko­ja, vuo­toko­htia ja virheel­lisyyk­siä, joiden vakavaa asi­ata­soista pohtimista ja käsit­te­lyä pidät ilmeisen yhden­tekev­inä. Aihe on ollut blo­gin ikuisu­u­sai­he 7 vuot­ta, enkä enää sadat­ta ker­taa sitä kri­ti­ikkiä toista, johon ei ole ikinä saanut vas­tauk­sia. Enkä tarkoi­ta vain, etten itse olisi saanut vas­tauk­sia, vaan kenenkään tahansa muunkaan esit­tämänä niihin point­tei­hin ei ole vas­tauk­sia näkynyt.

    Onnek­si en ole enää alarmisti. Muu­toin tuol­lainen huo­le­ton ja hyvin epä-älylli­nen suh­tau­tu­mi­nen maail­man vakav­im­mak­si väitet­tyyn kysymyk­seen voisi hitusen ottaa päähän.

    Enkä ymmär­rä uhan vaka­vana näke­viä keskustelijoi­ta, joil­la ei ala jo polt­taa kiin­ni tuon huo­let­toman epä-älyl­lisyy­den suh­teen, kun globaalit päästöt kas­va­vat IPCC:n pahimpia ennustei­ta nopeammin.

  3. “Niin yksinker­taista se on.” 

    Saat­taisi olla, jos meil­lä olisi viherdik­tatu­uri. Mut­ta kos­ka ei onnek­si ole, niin onnea vaan jos/kun luulet sitä tarvit­sevasi, kun menet ja lanseer­aat tämän simp­pelin ja nerokkaan ideasi esimerkik­si puolalaisille 😀

  4. Esil­lä on ollut, että ylimääräis­ten päästöoikeuk­sien määrää suit­sit­taisi­in, eli syn­nytet­täisi­in niukku­ut­ta päästöoikeusmarkki­nalle. Har­mi, ettei vakaus­mekanis­mista san­ot­tu mitään neu­vos­ton johtopäätöksissä.

  5. Jos tämä mekanis­mi pan­naan toim­i­maan riit­tävän hyvin, ei tarvi­ta mui­ta mekanismeja.

    Ongel­ma on kai siinä, että tois­taisek­si päästökaup­pa ei ole toimin­ut eri­tyisen hyvin. Se on kovin mon­imutkainen, ja mon­imutkaisen jär­jestelmän laa­jen­t­a­mi­nen nyky­istä sup­peaa toim­inta-alaansa laa­jem­mak­si johtaa var­masti mon­imutkaisen jär­jestelmän lisä­mon­imutkaistu­miseen. Ongel­ma on myös se, että mon­et maat ovat jo vaa­ti­mas­sa itselleen erikoisko­htelua ja helpo­tuk­sia. Tämä ennus­taa siis lisää koukeroi­ta ja eri mai­ta eri tavoin kohtele­via sään­töjä. Epäilen siis sitä, tuleeko tuo jär­jestelmä laa­jen­net­tuna “toim­i­maan riit­tävän hyvin” tai toim­i­maan oikeudenmukaisesti.

    Nuo muut mekanis­mit nimit­täin tekevät päästö­jen vähen­tämis­es­tä kalliimpaa.

    Mihin vai­h­toe­htoisi­in jär­jeste­ly­i­hin nuo “muut mekanis­mit” viittavat?

    Taval­laan päästökaup­pa on toimin­ut hyvin, kos­ka EU:n päästöt ovat vähen­tyneet jopa enem­män kuin on luvattu.

    Taval­laan :-). Voi olla että päästöt oli­si­vat vähen­tyneet (laman ja hiilivuodon vuok­si), vaik­ka päästöoikeudet olisi päätet­ty pitää ilmaisi­na, tai päästökaup­paa ei olisi koskaan toteutettukaan.

    Sik­si moni vaatii tavoitet­ta myös uusi­u­tu­vien osu­udelle energiantuotannossa.

    Tuo EU:n vaa­timus on jär­jetömästi muo­toil­tu. Oikea tapa olisi vähen­tää fos­si­ilis­ten kulu­tus­ta, minkä seu­rauk­se­na uusi­u­tu­vien suh­teelli­nen osu­us kavaisi. Tuo valit­tu muo­toilu pakot­taa hel­posti kas­vat­ta­maan kulu­tus­ta, ja voi jopa johtaa tuki­aisi­in ener­gian kulu­tuk­sen ja uusi­u­tu­vien osu­u­den kas­vat­tamisek­si. Taitaa olla ener­gia­te­ol­lisu­u­den lob­baa­ma sanaval­ista. Tavoit­teen pitäisi olla fos­si­ilis­ten kulut­tamisen vähen­tämi­nen, ei kaiken kulu­tuk­sen kasvattaminen.

    Jos halu­taan päästökau­pas­ta ain­oa ohjausväline …

    Jos halu­taan pitäy­tyä päästökaup­pa­mallis­sa, niin järkevää olisi soveltaa sitä kaik­keen fos­si­ilis­ten polt­toainei­den tuotan­toon ja tuon­ti­in (ei vain joi­hinkin kohteisi­in), ja sopia, että hin­taa nos­te­taan koko ajan automaat­tis­es­ti (ilman lisäneu­vot­telui­ta) niin, että sovit­tu vähen­e­mi­saikataulu nol­laan tai yhteen pros­ent­ti­in asti toteutuu.

  6. Päästökaup­pa­han on oikea malli jos halu­taan tiet­ty määrä päästöjä, jos taas halu­taan vähen­tää päästöjä siel­lä mis­sä se on hal­paa, ja sen ver­rran kuin kohtu­ullisin kus­tan­nuksin pystyy, niin päästövero on oikea väline.
    Kos­ka hiilid­iok­sidipäästöt lie­nee kohde jos­sa ei ole tiet­tyä toive­ta­soa päästöille, niin vero johtaa järkeväm­pään lopputulokseen.

    Toki tuo min­im­i­hin­ta tuo päästökaup­paa veron suun­taan, ja sit­ten jos joskus on paljon tarvet­ta päästöille niin luul­tavasti sääde­tään mak­sim­i­hin­ta jot­ta talous ei liikaa kär­sisi. Mut­ta eikö vero hoitaisi nuo kum­matkin paljon parem­min? Ja olisi vielä yksinkertaisempikin.

  7. Jos päästöoikeuk­sil­la pitää olla min­im­i­hin­ta, ja niil­lä aivan var­masti on myös mak­sim­i­hin­ta, niin mik­si ei voitaisi men­nä suo­raan päästöveroon? Merkit­tävin ero on, että yri­tyk­sil­lä ei ole yhtä markki­nariskiä lisää hal­lit­ta­vana. (Ilmaiset päästöoikeudet voidaan kor­va­ta verovähen­nyk­sil­lä, jos niitä väk­isin halu­taan markki­noi­ta sotke­maan, ja eri­laiset jous­tomekanis­mit (CDM/JI) voidaan toteut­taa myös veron yhtey­teen, jos on poli­it­ti­nen pakko kylvää veron­mak­sajien rahaa vastik­keet­ta mui­hin maihin.)

  8. Käsit­tääk­seni vakaat pyrkimyk­set kor­ja­ta päästökaup­paa kar­i­u­tu­i­v­at par­la­men­tis­sa ker­ta toisen­sa jäl­keen voimakkaaseen vas­tus­tuk­seen. Oliko syynä mas­si­ivi­nen lob­baus tahoil­ta, joiden intres­seinä oli/on pitää ko. jär­jestelmä toim­i­mat­tomana. Vai mikä?

    Päästökaup­pa — ja sen rin­nal­la uusi­u­tu­van ener­giaam lisäämiseen sitou­tu­mi­nen — ovat arvioni mukaan ain­oa tie ottaa aske­lia ja niiden pitäisikin löy­tyä vas­tu­ullis­ten päät­täjien työkalupakista.

    Mikä oikein mät­tää ja miksi?

  9. EU on ampunut itseään ja kansalaisi­aan nilkkaan tuhoa­mal­la kil­pailukykyään surkeil­la ilmastopäätöksillä.

    Samaan aikaan, kun teol­lisu­udelle sälytetään lisää kus­tan­nuk­sia, vas­tuste­taan monis­sa mais­sa ydin­voimaa. Seu­rauk­se­na teol­lisu­us muut­taa muualle, työt­tömyys kas­vaa ja Euroop­pa köy­htyy. Kiitos EU ja vihreät!

  10. Pet­ja Y: Päästökaup­pa­han on oikea malli jos halu­taan tiet­ty määrä päästöjä, jos taas halu­taan vähen­tää päästöjä siel­lä mis­sä se on hal­paa, ja sen ver­rran kuin kohtu­ullisin kus­tan­nuksin pystyy, niin päästövero on oikea väline.
    Kos­ka hiilid­iok­sidipäästöt lie­nee kohde jos­sa ei ole tiet­tyä toive­ta­soa päästöille, niin vero johtaa järkeväm­pään lopputulokseen.

    Hm, kyl­lä kai päästökaup­paa pide­tään vero­tus­ta jous­tavam­pana ohjailukeinona, sil­lä se toimii suh­dan­teisi­in näh­den vas­ta­syk­lis­es­ti, kan­nus­taa päästöjä vähen­tävi­in investoin­tei­hin ja/tai pois­taa tehot­tomim­mat toim­i­jat markkinoilta.

    Ainkin SO2-päästökaup­pa on toimin­ut hyvin. CO2 on tietenkin hie­man eri jut­tu, sil­lä suurten fos­si­ilis­ten voimaloiden hyö­ty­suhde-erot lienevät pieniä. Tilanne muut­tuu, jos CO2:n “hävit­tämi­nen” tulee kau­pal­liseen käyttöön.

  11. Sirk­ka-Liisa: Käsit­tääk­seni vakaat pyrkimyk­set kor­ja­ta päästökaup­paa kar­i­u­tu­i­v­at par­la­men­tis­sa ker­ta toisen­sa jäl­keen voimakkaaseen vas­tus­tuk­seen. Oliko syynä mas­si­ivi­nen lob­baus tahoil­ta, joiden intres­seinä oli/on pitää ko. jär­jestelmä toim­i­mat­tomana. Vai mikä?

    Päästökau­pas­sa on yksi aivan pieni detaljiongelma.

    Jos päästöjä halu­taan leika­ta tun­tu­vasti nyky­ta­sos­ta (esimerkik­si 40 %), niin se tulee ole­maan kansan­talouk­sien tasol­la kallista tai erit­täin kallista. Asi­aa tarkem­min tun­te­vat tietävät tämän.

    Kos­ka tätä ei kuitenkaan voi­da sanoa ääneen, sit­ten hom­maa vesitetään kaikin kon­stein. Uusi­u­tu­vien määrä­vaa­timuk­set ja uusi­u­tu­vien tuet ovat osa tätä vesit­tämistä. Osa läh­tee jo siitä, että alku­peräiset rajat oli­vat löysiä.

    Kat­ta­va päästökaup­pa olisi erit­täin hyvin investoin­te­ja ja inno­vaa­tio­ta ohjaa­va työkalu. Siihen pitäisi liit­tää hiil­i­t­ul­lit päästökaup­pa-alueen ulkop­uolisi­in maini­hin (vien­nin ja tuon­nin ener­giain­ten­si­teetin mukaan) hiilivuo­toa ja kil­pailukyky­on­gelmia oiko­maan. Lisäk­si siihen pitäisi maanti­eteel­lis­ten kohtu­ut­to­muuk­sien vält­tämisek­si liit­tää vesivoimalle päästökaup­pa-alueen laa­juinen windfall-vero.

    Tämä kuitenkin johtaisi niin suuri­in taloudel­lisi­in muu­tok­si­in, että asian saami­nen oikeasti läpi poli­it­tisel­la tasol­la muis­tut­taa sen metaforisen lumi­pal­lon selviämisker­to­mus­ta infer­nos­sa. Tilan­nehan on se, että päästö­jen rajoit­ta­mi­nen vähen­tää talouden kokon­ais­te­hokku­ut­ta ja on siis net­ton­akin pois joltakul­ta tai kaikilta.

  12. Eiköhän se ala jo olla aika selvää, että ei EU ala asialle mitään oikeasti tekemään. Mik­si alka­isikaan, kun yhdessäkään jäsen­maas­sakaan ole mitään oikeasti tehty. Niin moni asia pitäisi ajatel­la aivan toisin ja pistää tavoit­teet niin yksilö kuin yhteiskun­tata­sol­la uusik­si, joten mitään toivoa ei pidä elätel­lä, kos­ka sil­loin vain uskoo sel­l­aiseen joka ei voi mis­sään tapauk­ses­sa toimia. Teol­lista yhteiskun­taa jos­sa väestömääräkin kas­vaa ei saa mitenkään kestäväksi.

    1. Kan­nataa nyt kuitenkin muis­taa, että hiilid­iok­sipäästöt ovat alen­tuneet EU:n alueel­la selvästi, mis­tä se sit­ten johtuukin.

    2. Kan­nat­taa nyt kuitenkin muis­taa, että hiilid­iok­sipäästöt ovat alen­tuneet EU:n alueel­la selvästi, mis­tä se sit­ten johtuukin.

  13. tcrown: mik­si ei voitaisi men­nä suo­raan päästöveroon? Merkit­tävin ero on, että yri­tyk­sil­lä ei ole yhtä markki­nariskiä lisää hallittavana.

    Mik­si vero olisi ennakoitavampi kuin päästökaup­pa? Jos kum­mal­lakin tavoitel­laan vas­taavaa pudo­tus­ta hiilipäästöi­hin, niiden pitää olla samanhintaisia.

    Veroon liit­tyy kuitenkin vielä suurem­pi poli­it­ti­nen ris­ki, kos­ka poli­itikko­jen on helpom­pi ruka­ta veron tasoa kuin päästökiintiöitä. 

    Peri­aat­teessa päästöki­in­tiöil­lä ei pitäisi olla min­im­i­hin­taa. Jos jostain ilmestyy hiilivoimaa halvem­pi päästötön sähkön­tuotan­to­ta­pa, päästöt lähtevät kohti nol­laa ihan riip­pumat­ta päästöoikeuk­sien hinnasta.

    Päästökaup­pa nykyisel­lään on kuitenkin ollut rikki:

    - ver­tailu­vu­osi 1990 Neukku­lan rom­ah­tamisen aikoi­hin oli huono (vähen­nyk­siä tuli paljon tuos­ta yksit­täis­es­tä asiasta)

    - glob­al­isaa­tio on vienyt tuotan­to päästökaup­pa-alueen ulkop­uolelle (pääosin kuitenkin päästökau­pas­ta riippumatta)

    - päästövähen­nyk­siä on tul­lut teknolo­gian kehit­tymis­es­tä taval­la, joka on riip­puma­ton päästökaupasta

    - kau­pas­ta uno­h­tu­i­v­at tullit

    Vero ei kuitenkaan olisi yhtään helpom­pi, kos­ka sekin tarvit­sisi riit­tävän korkean tason ja ulkop­uolisen kau­pan kompensaatiomekanismin.

    Toki verokin toimii, jos sil­lä akti­ivis­es­ti ohjataan päästöjä säätämäl­lä veron tasoa. Itse pidän päästökaup­paa tässä kohdas­sa parem­pana, kos­ka sil­loin markki­nat säätävät päästöoikeuk­sien hin­taa, eivät poliitikot.

    Min­i­mi- tai mak­sim­i­hin­nan säätämi­nen päästökau­pas­sa on markki­namekanis­min rikkomista. Min­im­i­hin­taa voitaisi­in ehkä kuitenkin perustel­la pienen verolu­on­teisen aspek­tin mukaan­tuon­nil­la ja jo tehty­jen investoin­tien tur­vaamisel­la. Mak­sim­i­hin­nalle on päästökau­pas­sa vaikea löytää perusteita.

  14. Rolle:
    Esil­lä on ollut, että ylimääräis­ten päästöoikeuk­sien määrää suit­sit­taisi­in, eli syn­nytet­täisi­in niukku­ut­ta päästöoikeusmarkki­nalle. Har­mi, ettei vakaus­mekanis­mista san­ot­tu mitään neu­vos­ton johtopäätöksissä.

    Tätä on vaikea rak­en­taa kovin hyvin.

    Jos hin­taa ylläpi­det­täisi­in niukku­udel­la, päästäisi­in äkkiä tilanteeseen, jos­sa päästöki­in­tiöitä supis­te­taan hin­nan mukaan (ts. jos hin­ta alit­taa vaikka­pa 50 €/t, kiin­tiöitä ale­taan hävit­tää markki­noil­ta). Tämä johtaisi siihen, että teol­lisu­us pitäisi vis­usti huolen siitä, että päästöjä syn­ty­isi kiin­tiöi­den mukaan.

    Tästä syys­tä min­im­i­hin­ta on parem­pi mekanis­mi, jos hin­nan nol­lau­tu­mi­nen halu­taan ehkäistä.

    Yksi pohdit­ta­va kysymys on se, onko nykyi­nen mah­dol­lisu­us siirtää käyt­tämät­tä jääneitä oikeuk­sia tule­vaisu­u­teen kovin hyvä. Teo­ri­as­sa se on kyl­lä oikein (ts. päästöoikeu­den pitäsi olla oikeus päästää nyt tai joskus tule­vaisu­udessa tiet­ty määrä hiilid­iok­si­diek­vi­va­lent­te­ja). Käytän­nössä se kuitenkin saat­taa tehdä hin­tali­ike­hdin­nästä rajumpaa taan­tu­mien lopus­sa, kun nousukau­den alku aje­taan ilmaisil­la kiintiöillä.

  15. Tapio: Hm, kyl­lä kai päästökaup­paa pide­tään vero­tus­ta jous­tavam­pana ohjailukeinona, sil­lä se toimii suh­dan­teisi­in näh­den vas­ta­syk­lis­es­ti, kan­nus­taa päästöjä vähen­tävi­in investoin­tei­hin ja/tai pois­taa tehot­tomim­mat toim­i­jat markkinoilta.

    Suh­dan­teisi­in näh­den vas­ta­syk­lisyys on toki etu, mut­ta toisaal­ta sama vas­ta­syk­lisyys saadaan vaikka­pa tulovero­tuk­sel­la hoidettua.
    Päästökä vähen­tävi­in investoin­tei­hin se kan­nus­taa, mut­ta niin kan­nus­taa päästöverokin ja siinä on vielä se etu että hyö­ty on ennustet­tavampi, jos investoin­nin tuot­to on epä­var­ma niin siltä yleen­sä vaa­di­taan suurem­paa keskimääräistä tuot­toa ennen kuin se toteutetaan.

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Kan­nataa nyt kuitenkin muis­taa, että hiilid­iok­sipäästöt ovat alen­tuneet EU:n alueel­la selvästi, mis­tä se sit­ten johtuukin.

    Se johtuu pääosin siitä että tuotan­to on siir­tynyt muualle, esim. Kiinaan, jos­ta tuo­daan sama määrä roinaa ja hiukan enem­mänkin, joka aikaisem­min tuotet­ti­in osak­si EUm alueel­la. EUn päästökaup­pa on siis globaal­isti onnis­tunut lisäämään hiilidioksidi(ja mui­ta) päästöjä.

  17. Viherinssi: Tätä on vaikea rak­en­taa kovin hyvin.

    Jos hin­taa ylläpi­det­täisi­in niukku­udel­la, päästäisi­in äkkiä tilanteeseen, jos­sa päästöki­in­tiöitä supis­te­taan hin­nan mukaan (ts. jos hin­ta alit­taa vaikka­pa 50 €/t, kiin­tiöitä ale­taan hävit­tää markki­noil­ta). Tämä johtaisi siihen, että teol­lisu­us pitäisi vis­usti huolen siitä, että päästöjä syn­ty­isi kiin­tiöi­den mukaan.

    Tästä syys­tä min­im­i­hin­ta on parem­pi mekanis­mi, jos hin­nan nol­lau­tu­mi­nen halu­taan ehkäistä.

    Yksi pohdit­ta­va kysymys on se, onko nykyi­nen mah­dol­lisu­us siirtää käyt­tämät­tä jääneitä oikeuk­sia tule­vaisu­u­teen kovin hyvä. Teo­ri­as­sa se on kyl­lä oikein (ts. päästöoikeu­den pitäsi olla oikeus päästää nyt tai joskus tule­vaisu­udessa tiet­ty määrä hiilid­iok­si­diek­vi­va­lent­te­ja). Käytän­nössä se kuitenkin saat­taa tehdä hin­tali­ike­hdin­nästä rajumpaa taan­tu­mien lopus­sa, kun nousukau­den alku aje­taan ilmaisil­la kiintiöillä.

    Komis­si­ol­la on tähän ihan hyvä ehdo­tus, joka poh­jau­tuu markki­noil­la ole­vien oikeuk­sien määrään. Jos oikeuk­sia on paljon, pidätetään uusia oikeuk­sia varan­toon, ja jos vähän, voidaan varan­nos­ta vapaut­taa oikeuksia. 

    Kiin­nos­ta­va lisäys olisi kyl­lä sekä markki­noille las­ket­tu­ja että varan­toon jätet­tyjä oikeuk­sia koske­va inflaa­tio-mekanis­mi. Vaikka­pa niin, että käyt­tämät­tömistä oikeuk­sista infla­toi­tu­isi vuosit­tain 10%. Ainakin täl­lainen mekanis­mi olisi syytä saa­da päästökaup­pa-kausien välille.

  18. Viherinssi: “Päästökau­pas­sa on yksi aivan pieni detaljiongelma. — ”

    Ei ole vaikeuk­sia ymmärtää vas­taus­tasi ja olla siitä sinän­sä samaa mieltä. Mut­ta vaikeuk­sia on ymmärtää, mik­sei tehdä har­ti­avoimin töitä sen eteen, että tavoite ja päämäärä (hiilineu­traal­isu­us, kestävyys, bio­di­ver­si­teetin tur­vaami­nen) silti saavutettaisiin. 

    Mielu­um­min jatke­taan samal­la kestämät­tömäl­lä poh­jal­la. Tulevil­la sukupolvil­la ei ole vai­h­toe­hto­ja eikä mah­dol­lisu­ut­ta pun­ni­ta, mikä on kallista tai hyvin kallista tai mikä on järkevää tai hyvin järkevää. 

    Tiimala­sis­sa kun ei sil­loin vält­tämät­tä hiek­ka enää juokse.

    Olisiko asia niin mon­imutkainen, että pelkkä logi­ik­ka + jär­ki ei riitä, vaan sys­temaat­tisen ajat­telun sijas­ta pitäisi käyt­tää ns. lat­er­aal­ista ajat­telua ja etsiä ongel­man­ratkaisua sitä kautta.

    Tosin ko. keinon käyt­töönot­to ei sekään vält­tämät­tä joh­da tulok­si­in, ainakaan jos ollaan liian myöhässä liik­keel­lä. Lisäk­si voi olla, että yhteis­ten tavoit­tei­den ja päämäärien hah­mot­ta­mi­nen tapah­tuu vas­ta, kun hin­ta­lap­pu on riit­tävän konkreet­ti­nen (lue: inhimil­liset ja taloudel­liset mene­tyk­set suuria ja ker­takaikkises­ti jokaista “ihol­la”).

    Silti ihmette­len, että niin moni loogis­es­ti ajat­tel­e­va ei ymmär­rä sitä, että meil­lä todel­lakin on vain yksi maa­pal­lo. Tai jos ymmärtääkin käyt­tää sitä kep­pi­hevose­na ydin­voiman puoles­ta puhumiseen.

  19. Päästökaup­pa tarvit­see talouskasvua ohjatak­seen oikein. Jos taloudessa on kasvua ja uusia investoin­te­ja tulee niin täl­löin investoi­ja on valmis mak­samaan myös siitä että päästö­jen hin­ta on kohdal­laan. Päästökaup­pa siis nos­taa investoi­tien tuottovaatimusta.

    Jos taas ei ole kasvua niin ei tule invs­toin­te­jakaan. Täl­löin päästökaup­pa on osaltaan varmis­ta­mas­sa laman jatku­mista, kos­ka se tor­juu vähäisiäkin investoin­te­ja. Jos siis päästöoikeuk­sil­la on hin­ta jota nyt ei ole mut­ta jota mon­et halu­aisi­vat olevan.

    Nol­lahin­tainen päästöoikeus ei ehkä nos­ta investoin­tien kyn­nys­tä mut­ta voi toisaal­ta nos­taakin sitä jos investoi­ja ottaa sen huomioon tule­vaisu­udessa korkeam­mal­la arvolla.

    Summs sum­marum: päästökaup­pa imple­men­toin­ti­in euroopas­sa liian myöhään, vas­ta pitkään jatku­van talous­la­man aikana. Ei se enää ohjaa

  20. S‑W: Se johtuu pääosin siitä että tuotan­to on siir­tynyt muualle, esim. Kiinaan, jos­ta tuo­daan sama määrä roinaa ja hiukan enem­mänkin, joka aikaisem­min tuotet­ti­in osak­si EUm alueel­la. EUn päästökaup­pa on siis globaal­isti onnis­tunut lisäämään hiilidioksidi(ja mui­ta) päästöjä.

    Iso osa päästövähen­nyk­ses­tä saat­taa tosi­aan olla sitä, että ener­giain­ten­si­iviset tuot­teet tehdään EU:n ulkop­uolel­la. Tämä on myös osaltaan tehnyt päästökau­pas­ta toimimatonta.

    Tästä ei kuitenkaan oikein voi syyt­tää päästökaup­paa sinän­sä, kos­ka sama on tapah­tunut myös Yhdys­val­loille. Lisäk­si asia olisi kor­jat­tavis­sa hiilipäästöinä yksikköä kohden määritel­ty­inä tulleina, jos niin halut­taisi­in tehdä.

  21. Viherinssi: Mik­si vero olisi ennakoitavampi kuin päästökaup­pa? Jos kum­mal­lakin tavoitel­laan vas­taavaa pudo­tus­ta hiilipäästöi­hin, niiden pitää olla samanhintaisia.

    Toki lyhyel­lä aikavälil­lä vero on ennakoitavampi kuin vapaasti kehit­tyvä markki­nahin­ta. Pitkäl­lä aikavälil­lä taas päästään samaan lop­putu­lok­seen sekä verol­la että päästökau­pal­la, kum­mankin ennakoitavu­us on sama.

    Viherinssi: Itse pidän päästökaup­paa tässä kohdas­sa parem­pana, kos­ka sil­loin markki­nat säätävät päästöoikeuk­sien hin­taa, eivät poliitikot.

    Min­un point­ti­ni oli, että kun poli­itikot eivät näytä pystyvän pitävän näppe­jään erossa markki­noiden säätämistä hin­noista, niin men­nään sit­ten rehellis­es­ti veroon. (Ja fiskaalises­sa mielessä verovähen­nys­ten perustelem­i­nen saat­taisi olla vähän han­kalam­paa kuin “ilmais­ten” päästöoikeuk­sien jakaminen.)

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    Kan­nat­taa nyt kuitenkin muis­taa, että hiilid­iok­sipäästöt ovat alen­tuneet EU:n alueel­la selvästi, mis­tä se sit­ten johtuukin.

    Tuo ei tietenkään oikeu­ta kehu­maan EU:n päästökaup­pa­jär­jestelmän toimivu­ut­ta. EU ansait­see kiitok­set siitä, että se on maail­man talousalueista akti­ivisim­min ainakin puhunut akti­ivisen päästö­jen vähen­tämisen puoles­ta. Ja päästökaup­pa­jär­jestelmä ole­mas­saolostakin EU ansait­see kiitok­set. Mut­ta itse jär­jestelmä on rajoit­tunut ja mon­imutkainen, eikä se ole vielä osoit­tanut toimivu­ut­taan. Aika näyt­tää riit­tääkö EU:lla (puhei­den lisäk­si) tar­mo ja moraali puris­taa päästöt pienem­mik­si myös sil­loin, kun pitää tin­kiä jostain (esim. talouskasvus­ta, kulu­tus­ta­sos­ta, kil­pailukyvys­tä, vapaakau­pas­ta fos­si­ile­ja enem­män polt­tavien aluei­den kanssa) ympäristön ja tule­vien sukupolvien hyväksi.

  23. Absur­dia on se, että ilmas­toa ei pide­tä real­is­tise­na uhkana, vaik­ka ilmas­ton­muu­tos on kylvänyt tuhoaan maa­pal­lon his­to­ri­as­sa luke­mat­to­mia kertoja.

    Ihmiskun­nan selviämisen kannal­ta on selvää, että ihmiskun­ta joutuu otta­maan ilmas­ton hallintaansa. Se tarkoit­taa sitä, että maa­pal­lon keskiläm­pöti­la pyritään pitämään tietyis­sä rajois­sa, eikä luon­nol­lista vai­htelua sallita.

  24. Vuosien kulues­sa olen saanut vaikutel­man, että päät­täjät uskovat/toivovat insinöörien kehit­tävät metodit, joil­la sekä kerätään CO2 tal­teen savuista että ilmake­hästä. Luul­tavasti I tuleekin aika pian, mut­ta kus­tan­nuk­set? II vaikeampi. Kaiketi ihmisille kuitenkin helpom­pi “myy­dä” selviä sys­teeme­jä, joiden avul­la ei tarvitse tin­kiä elin­tavoista ainakaan kovin paljon. Har­mi, että fuu­sion hal­lit­sem­i­nen näyt­tää tosi vaikealta.

  25. MIVa:
    Vuosien kulues­sa olen saanut vaikutel­man, että päät­täjät uskovat/toivovat insinöörien kehit­tävät metodit, joil­la sekä kerätään CO2 tal­teen savuista että ilmake­hästä. Luul­tavasti I tuleekin aika pian, mut­ta kus­tan­nuk­set? II vaikeampi. Kaiketi ihmisille kuitenkin helpom­pi “myy­dä” selviä sys­teeme­jä, joiden avul­la ei tarvitse tin­kiä elin­tavoista ainakaan kovin paljon. Har­mi, että fuu­sion hal­lit­sem­i­nen näyt­tää tosi vaikealta.

    Näin insinöörinä on tietenkin erit­täin mukavaa, että päät­täjät pitävät min­u­akin omnipotenttina.

    Ikävä vain tode­ta, että teknolo­gian kehit­tymisen kohdal­la pitäisi yrit­tää aina ymmärtää haastei­den kokolu­ok­ka. CCS (tal­teenot­to) on lähivu­osikym­meninä mah­dol­lis­es­ti tulos­sa laa­jaan käyt­töön hätäratkaisuna. Se ei kuitenkaan ole mikään help­po ja riskitön vai­h­toe­hto, kos­ka hiilid­iok­sidin pysyvä varas­toin­ti maankuoreen on vaikeaa.

    CCS tar­joaa toki mon­ta suur­ta etua. Sil­lä voidaan jopa tehdä voimala, joka myy sähköä, läm­pöä ja päästöoikeuk­sia (bio­mas­saa sisään, CO2 maankuoreen).

    Käytän­nössäkin CCS-pro­jek­te­ja on paljon, kos­ka teknolo­gia on täl­lä het­kel­lä ain­oa, joka vielä voisi mah­dol­lis­taa radikaalit päästövähen­nyk­set ilman iso­ja kustannuksia. 

    Pro­jek­tien onnis­tu­mi­nen ei aina ole ollut ihan täy­del­listä, esimerkik­si nor­jalaiset lopet­ti­vat omansa kus­tan­nusten lähdet­tyä käsistä. Samoin Vat­ten­fall (jol­la sen­tään on CCS-voimalakin) lopet­ti tänä vuon­na CCS-tutkimuk­sen­sa hin­ta­sy­istä. Sovel­tuvia geol­o­gisia muo­dostelmi­akaan ei ole aivan mah­dot­toman paljon, kos­ka hiilid­iok­sidin pitäisi tul­la aidosti loppusijoitetuksi.

    CCS:n hin­ta ei ole aivan vähäi­nen. Täl­lä het­kel­lä real­is­tiset arviot vaiku­tuk­ses­ta sähkön hin­taan liikku­vät suu­ru­us­lu­okas­sa 50 €/MWh, jos sopi­va geologi­nen muo­dos­tu­ma on käsil­lä. Hin­tatek­i­jät (laitosin­vestoin­nit, hyö­ty­suhde­hävik­ki) ovat sen luon­teisia, että ne eivät vält­tämät­tä alene teknolo­gian yleistyessä.

    Hiilid­iok­sidin tal­teenot­to ilmake­hästä on tosi­aan sit­ten vielä han­kalampi hom­ma. Kasvit tekevät sen suju­vasti, mut­ta pros­es­si on varsin teho­ton kaikki­aan. Jos se olisi tehokas, me polt­telisimme pelkkää bio­mas­saa ja olisimme tyy­tyväisiä. Peru­songel­ma on hiilid­iok­sidin mata­la kon­sen­traa­tio, se vaikeut­taa ener­giate­hokas­ta tal­teenot­toa ilmakehästä.

    Oma näke­myk­seni päät­täjistä on vähän kyynisem­pi. Suurin osa ei ihan oikeasti ymmär­rä asi­aa, se on liian vaikea. Asian tek­nis-taloudel­liset aspek­tit ymmärtävät taas pääosin ovat hil­jaa, kos­ka tajua­vat asioiden yhteenso­vit­tamisen ongelman.

    Tätä ei sit­ten mis­sään tapauk­ses­sa saa käsit­tää niin, että pitäisi CCS:ää kuolleena. Sen tutkimiseen pitää sijoit­taa merkit­tävästi, kos­ka sil­lä on iso poten­ti­aali. Siitä ei kuitenkaan ole var­muut­ta, että CCS tulee koskaan ole­vaan niin laa­jas­sa mit­takaavas­sa toimi­va teknolo­gia, että sil­lä saavute­taan päästövähennykset.

  26. Jos hait­ta on melko lin­eaari­nen suh­teessa päästömäärään, hai­tan suu­ru­inen hait­tavero johtaa opti­maaliseen päästömäärään. Jos taas opti­mipäästömäärä on helpom­min ennal­ta arvioitavis­sa kuin sitä vas­taa­va lisähi­ili­ton­nin hait­ta, päästöki­in­tiöt ovat parempi.

    Täysin opti­maalisen tulok­sen tuot­taisi päästö­jen tar­jon­takäyrä, joka vas­taisi raja­hait­taa (siis hin­ta kai nousisi pro­gres­si­ivis­es­ti päästömäärän myötä). Tätä voi approksi­moi­da usein eri min­i­mi- ja mak­sim­i­hin­noin sekä lisäämällä/vähentämällä kiin­tiöitä, jos hin­ta osuu sinnepäin.

    Jotkut tutk­i­jat ovat pitäneet hait­taveroa parem­pana mm. kos­ka nyt kiin­tiö­jak­so­jen vai­h­tu­mishetki­in liit­tyy turhaa hin­ta­heilahtelua. Senkin voisi sopia sää­tymään kokon­ais­päästömäärien myötä.

    Kaik­ki nämä mallit ohjaa­vat päästövähen­nyk­set sinne, mis­sä ne käyvät vähim­min uhrauksin, ja päästöt sinne, mis­sä ne tuot­ta­vat eniten hyö­tyä. (Poikkeuk­se­na tietysti hiilivuo­to yms., joi­hin hiil­i­t­ul­lit saat­taisi­vat aut­taa.) Ero on siis siinä, miten lähelle opti­maal­ista päästömäärää ne johtavat.

    Muun­laiset mallit (esim. uusi­u­tu­vien osu­us ‑tavoite tai ener­giate­hokku­us­nor­mit) aiheut­ta­vat myös tarpeet­toman kalli­ita päästövähen­nyk­siä ja siten vähen­tävät päästövähen­nys­ten poli­it­tista kan­na­tus­ta ja johta­vat mata­lampi­in tavoit­teisi­in ja heikom­paan lop­putu­lok­seen (mut­ta eräät bis­nes­lob­bar­it voit­ta­vat — ja kor­rup­toituneet poli­itikot sekä pop­ulis­tit). (Kaiken tämän olen kir­joit­tanut tänne jo vuosia sitten.)

  27. Viherinssi:
    Min­i­mi- tai mak­sim­i­hin­nan säätämi­nen päästökau­pas­sa on markki­namekanis­min rikkomista. Min­im­i­hin­taa voitaisi­in ehkä kuitenkin perustel­la pienen verolu­on­teisen aspek­tin mukaan­tuon­nil­la ja jo tehty­jen investoin­tien tur­vaamisel­la. Mak­sim­i­hin­nalle on päästökau­pas­sa vaikea löytää perusteita.

    Siis päästöistä on se tiet­ty hait­ta jolle voidaan arvioi­da hin­ta. Päästöjä tuot­tavista asioista on hyö­tyjä jot­ka myös voidaan arvioi­da. Päästöjä tuot­tavia asioi­ta kan­nat­taa kokon­aisu­u­den kannal­ta tehdä jos tuo hyö­ty on suurem­pi kuin hait­ta. Tämä toimii perustelu­na sekä min­i­mi, että mak­sim­i­hin­nan puoles­ta olet­taen että lisäpäästö­jen hait­ta on lin­eaari­nen, mikä ainakin min­un mielestäni pitää paikkaansa.
    Oikean ker­toimen löytämi­nen (edes sen etumerkin) onkin sit­ten vaikeam­paa, mut­ta sama ongel­ma on vielä pahempi päästöoikeuk­sien määrän päät­tämisessä (pitäisi tietää paljonko päästöistä hyötyä).

  28. Osmo Soin­in­vaara:
    Kan­nataa nyt kuitenkin muis­taa, että hiilid­iok­sipäästöt ovat alen­tuneet EU:n alueel­la selvästi, mis­tä se sit­ten johtuukin. 

    Ovatko­han EU:n alueel­la kulute­tun tavaran tuotan­non vaa­ti­mat hiilid­iok­sidipäästöt vähen­tyneet samas­sa tahdis­sa, vai onko kyseessä vain päästö­jen ulkois­tus EU:n alueen ulkop­uolelle? Jos kysymys on jälkim­mäis­es­tä, en hakkaisi niin kovasti vihreään rintaani.

  29. Kalle M.: Jotkut tutk­i­jat ovat pitäneet hait­taveroa parem­pana mm. kos­ka nyt kiin­tiö­jak­so­jen vai­h­tu­mishetki­in liit­tyy turhaa hin­ta­heilahtelua. Senkin voisi sopia sää­tymään kokon­ais­päästömäärien myötä.

    Tämä on kuitenkin argu­ment­ti­na huono päästökaup­paa vas­taan. Se toimii nykyisel­lä toteu­tus­taval­la tehtyä päästökaup­paa vas­taan, joka vilisee villisikakarjunreikiä.

    Jos ver­rataan teo­reet­tisia jär­jestelmiä, pitää ver­ra­ta teo­reet­tisia jär­jestelmiä ilman käytän­nön ongelmia. Jos ver­rataan käytän­nön jär­jestelmiä, sit­ten pitää ottaa huomioon myös veroon liit­tyvät käytän­nön ongelmat.

    Koko EU:n laa­juista veroa on vaikea säätää. Käytän­nössä ener­gia-alan vero­tus on täyn­nä reik­iä. Sak­sas­sa­han tun­netusti suuri ener­gia­mullis­tus mak­se­taan sähköveroil­la. Pait­si että sak­salainen teol­lisu­us itse asi­as­sa naut­tii EU:n halvimpi­in kuu­lu­vas­ta sähkön hin­tata­sos­ta, kos­ka verot eivät koskekaan sitä.

    Saman­laisia tari­noi­ta on EU täyn­nä. En usko veron toimi­van yhtään päästökaup­paa parem­min, kos­ka toimivu­ut­ta vas­taan toimi­vat mekanis­mit ovat kum­mas­sakin samoja.

  30. Pet­ja Y: Siis päästöistä on se tiet­ty hait­ta jolle voidaan arvioi­da hin­ta. Päästöjä tuot­tavista asioista on hyö­tyjä jot­ka myös voidaan arvioi­da. Päästöjä tuot­tavia asioi­ta kan­nat­taa kokon­aisu­u­den kannal­ta tehdä jos tuo hyö­ty on suurem­pi kuin haitta.

    Tämä pitää paikkansa, jos päästö­jen hai­tat osa­taan arvioi­da samal­la mit­taris­tol­la kuin hyödyt.

    Tämä toimii perustelu­na sekä min­i­mi, että mak­sim­i­hin­nan puoles­ta olet­taen että lisäpäästö­jen hait­ta on lin­eaari­nen, mikä ainakin min­un mielestäni pitää paikkaansa.

    Rohkea ole­tus.

    Toisaal­ta mak­sim­i­hin­nalle on löy­det­tävis­sä ylära­ja-arvio. Se on hiilid­iok­sidin sit­o­misen hin­ta ilmake­hästä. Sil­loin voidaan hyvin argu­men­toi­da, että jos sit­o­mi­nen mak­saa XXX €/tonni, kaik­ki tuon ylit­tävän hyö­dyn tuo­va tuotan­to kan­nat­taa tehdä, oli hait­ta mikä hyvänsä.

    Sit­ten on help­po argu­men­toi­da, että tämän rajan alle voidaan päästä hel­postikin säästämäl­lä siinä, tässä ja tuos­sa. Pitää paikkansa, ja sit­ten olem­mekin päästökaupassa.

    Päästökaup­pa on perustel­tu nimeno­maan siitä syys­tä, että päästö­jen aiheut­ta­maa hin­taa ei tiede­tä. Päästökaup­pa jous­taa myös suh­dan­teit­ten mukaan, mitä vero ei tee.

  31. Osmo Soin­in­vaara:
    Kan­nat­taa nyt kuitenkin muis­taa, että hiilid­iok­sipäästöt ovat alen­tuneet EU:n alueel­la selvästi, mis­tä se sit­ten johtuukin.

    Niin kyl­lä siihen on vaikut­tanut aika olen­nais­es­ti ns. hiilivuo­to mm Kiinaan ja muualle EU:n ulkop­uolelle sekä EU:n heikko talousti­lanne viime vuosi­na. Tästähän taisi mm Eija-Riit­ta Korho­la kir­joit­taa äskettäin.

    Jos päästöoikeuk­sien hin­taa saataisi­in oikeasti nos­tet­tua, voit­ta­ja olisi mm. For­tum, jon­ka sähköstä on 90% CO2-päästötön­tä Pohjoismaissa.

  32. Tässä vielä link­ki Eija-Riit­ta Korholan Kiu­tun sopimus­ta ja EU:n ilmastopoli­ti­ikkaa koske­vaan kir­joituk­seen “Lopete­taan vale­htelu”. Näyt­tää siltä, että EU on paljolti ulkois­tanut tuotan­ton­sa, mut­ta itse asi­as­sa päästöt ovat hie­man kas­va­neet kulu­tuk­sen kautta.

    http://www.korhola.com/lang/fi/2014/09/lopetetaan-valehtelu/

  33. Eikös tätä eri­no­maista päästökaup­paideaa voisi laa­jen­taa koske­maan kaikkea luuon­nom saas­tut­tamista. Esim kaivosteollisuuteen.

    Kun nyt tal­vi­vaaras­ta on tulos­sa parin mil­jardin lasku val­ti­olle, saataisi­in aikaan merkit­tävät säästöt osta­mal­la saas­tu­tu­soikeuk­sia. Tämä raha vir­taisi [Puo­laan], jos­sa sil­lä kor­jat­taisi­in paljon suurem­pi ympäristö­vahinko kuin mikä Suomes­sa jätet­ti­in korjaamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.