Antti Rinne yllätti eduskunnan ilmoittamalla kyselytunnilla, että hänen mielestään elokuvan tuotantotuen muuttaminen verolliseksi voidaan perua. ”Minulle passaa ja hallitukselle passaa että eduskunnassa muutetaan tämä osio.”
Asian historia on mennyt näin:
Alun perin Rinne esitti omassa budjettiesityksessään tätä verollisuutta, jonka pitäisi tuottaa neljä miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunnan verojaosto kuuli tästä asiantuntijoita, jotka osoittivat selkeästi, että esitys tuottaa alalle suurta haittaa, mutta ei tuota valtiolle suunniteltua lisätuloa. Valiokunnan puheenjohtaja oli informoinut Rinnettä siitä, että tämä esitys varmaankin kaatuu verojaostossa. Hallituspuolueiden pelisääntöjen mukaan ministeriä pitää informoida aina kun hänen esitykseensä aiotaan tehdä muutoksia.
Kiirehtimällä ilmoittamaan, että hän poistaa tuon veron Rinne toimi tavalla, joka on kovin uusi. Yleensä valiokunnassa kesken olevia asioita ei kommentoida, eivätkä valiokunnan jäsenet esimerkiksi saa niitä julkisuudessa repostella. Rinteen menettely ei herättänyt verojaostossa spontaaneja aplodeja.. Kerron nyt valiokunnan käsittelystä, koska Rinne vei jo asian julkisuuteen.
Rinteen tuoma uusi tyyli politiikassa tuottaa suurta harmia ja heikentää työskentelyilmapiiriä entisestään.
Vasemmisto nyt näyttää sooloilevan muutenkin pikkuasioilla ja välttelevän kaikin keinoin sanomasta mitään ikävää suurista asioista. Joku voisi lähettää sinne viestiä siitäkin, että kalastus on jo nyt liki ilmaista, ja kaupan kalatiskiin nähden täysin, joten siihen nähden kummallista ehdotella kokonaan maksuista luopumista. Helsingissäkin saa verkottaa lähes ilmaiseksi kaikkea lohista ja taimenista alkaen, joten vassaripopulistien uusin päähänpisto olisi myrkkyä tavoitteelle palauttaa uhanalaisia kalakantoja ja romuttaisi sitä vähäistäkin rahoitusta jota vesistöjen hoitoon tulee. Työttömille onki on ilmainen jo nyt ja ahven syö matoja, jotka nekin ovat ilmaisia. Kokoomukselle voisi pääkaupunkiseudulla kertoa joukkoliikennekaistan tarkoituksen ennen kuin täyttävät ja jumittavat ne joillakin mukaekoautoillaan. Lupausten taidettahan politiikka on, mutta sinänsä huvittavaa miten pienillä asioilla poliitikot pelaa itselleen julkisuutta.
Lehdet, joille lupaillaan alv-alea, osaavat varmasti ottaa onkeensa ja uutisoida tämän positiivisen linssin läpi katsoen, näin vaalien alla.
Pelkään pahoin, että tämä ALV-lupaus jää toteutumatta. Piätisi alentaa kaikkien 10 %:n kantaan kuuluvien arvfonlisäveroa. Se maksaa 80 M€/prosenttiyksikkö, joten alentaminen viiteen prosenttiin maksaisi 400 m€. Oli virhe poistaa tilausten arvonlisäverottomuus.
Rinteellä taitaa olla oppositiovaihde jo päällä.
Useissa lehtikuvissa olen havainnut Rinteen punaiset posket, että ihan varmasti ne johtuvat uuden, poliittisen vastuun tuomasta vastuuntunnosta.
Ja eikös Rinnekin kuulu niiden AY-juristien joukkoon, jotka ovat valmistuneet opinahjostaan huippuälykkäiden aikataulussa työssä ollessaan kuten Risto Kuisma. Kuismanhan kerrotaan opiskelleensa juristiksi sillä ajalla, millä matkusti työmatkojaan junalla Riihimällä asuessaan?.
”Kiirehtimällä ilmoittamaan, että hän poistaa tuon veron Rinne toimi tavalla, joka on kovin uusi. ”
Joo-o, usein on niin, että taitamattomuuden pelossa varsin hyvin asiaansa osaavat poliitikot jäävät pimentoon, kun eivät omaa julkisuudessa riittävän hyviä esiintymisen taitoja.
Eli jos pyrkkii nykyisin kansan suosioon poliitikkona, tulee omata vähintää approbaatturin verran teatterin teon opintoja.
Suomessa on vallalla savolais-hesalainen retoriikka. Tyypillisesti Aalto yliopiston tutkijat ja vastaavat huastavat kiertelemällä ja kaartelemalla.
Ostaisikohan kukaan pölynimuria myyjältä, joka puhuisi uussuomalaisittain:
”Tämä on tavallaan pölynimuri, joka ikäänkuin imee ehkä pölyt niinku lattialta”.
Rinne puhui suoraan, kun häntä ei vielä ole eheytetty ja kotoutettu eduskunnan tavoille ja kulttuuriin.
jos asia ei ole etenemässä, niin miksi sitä pitäisi sitten jäädä vatvomaan?
Valtiontalous ja koko julkinen sektori ui niin syvällä ja maamme näkymät ovat niin huonot, että eduskunnassa pitäisi kieltää tällaisten lillukanvarsien käsittely. Näille keskusteluille nauravat kaikki. Järkyttävää tässä on se, että juuri valtiovarainministeri on erikoistunut lillukoihin ja on täysin kyvytön valmistelemaan valtiontalouden kannalta olennaisia päätöksiä.
Poliittinen järjestelmä on niin halvaantunut, ettei se ansaitse olemassaoloaan.
Jotenkin kovin pieniin asioihin Rinne aikaansa hukkaa. Luulisi muutaman miljoonan juttujen olevan pienempien viskaalien hommia.
Jos hallitus on vaalilaskelmoinnin synnyttämässä pelossaan toimintakyvytön tekemään tarvittavia isoja, mutta epäsuosituiksi pelkäämiään, päätöksiä, niin mitä järkeä on maan hyvinvoinnin näkökulmasta venyttää tätä teatteria ensi kevääseen saakka?
Jos näin kuvatusti todella on, niin se olisi aika kyynistävä kuva politiikan tilasta. Itseään palveleva poliittisen kannatuksen tavoittelu menisi vilpittömän maan etuun pyrkivän politiikan tekemisen edelle.
Jos tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu, mistä populistinen mediapeli lillukanvarsilla yhtenä puolena, niin eikö jostain sentään löytyisi vielä sen verran valtiomiesmäisyyttä, että vetäisivät tulpan tältä haitalliselta poliittisten narsistien leikiltä. Ennenaikaiset vaalit ja niiden myötä kauaskantoisen politiikan työrauha, kiitos.
Joukkoliikenteelle (nyt 10%) tekisi hyvää alentaa alv-kanta vaikka 5%:iin. Harkita kai voisi vähemmän elintärkeiden palveluiden kuten pääsymaksujen siirtoa 14% kantaan.
Jep. Rinne ehdottaa lehtitilausten alv:n alentamista, Soini puolittamista ja Sipilä digilehtien alv:n alentamista. Aika väsynyttä median suosion kalastelua.
(http://yle.fi/uutiset/savon_sanomat_rinne_ajaa_lehtitilausten_arvonlisaveron_alentamista/7536707)
(http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/SS%20Soini%20alv-27113)
(http://www.verkkouutiset.fi/talous/HS%20Sipila%20lehtien%20alv-27175)
Jos ennenaikaiset vaalit järjestettäisiin mahdollisimman nopealla aikataululla, ne pidettäisiin maaliskuun sijasta helmikuussa, kun ei niitä kerkeä aikaisemmin järjestämään.
En näe tuossa enää mitään eroa.
Kyllä se ennenaikaisten vaalien juna on jo mennyt. Ne ennenaikaiset vaalit olisi pitäneet laittaa tulille heti kun pääministeri vaihtui.
Vaalit on järjestettävä aikaisintaan 50:n ja viimeistään 75:n päivän sisällä hallituksen hajoamisesta ja sitä seuraavasta presidentin muodollisesta päätöksestä. Eli vaalit olisivat joululomilla tai tammikuun alussa, jos hallitus huomenna hajoaisi. Virallinen vaalipäivä ei ole maaliskuussa, vaan 19. huhtikuuta. Vaalithan siirrettiin lopputalvesta keväämmälle sillä toiveella, että parempi sää nostaisi kampanjointi-intoa ja äänestysaktiivisuutta.
Eli kuukauden sijaan puhutaan nyt kuitenkin kolmesta ja puolesta kuukaudesta. Voitetun ajan lisäksi kyse olisi periaatteesta, ettei politiikassa hyväksyttäisi valtaa itsetarkoituksena vallan takia, vaan toimimaton valta, joka ei täytä funktiotaan, ja on käynyt toimintakyvyttömäksi, rammaksi, pyrittäisiin uudistamaan.
Vaalien järjestämiseen siis menee 3+ kuukautta? Tämä(kin) juna on siten maallikon näkökulmasta kohtuullisen hidas mutta onnistui silti jättämään asemalle. Sivuajatuksena: voisiko valtion toimintojen tehostamisen aloittaa virtaviivaistamalla tämänkaltaista nysväämistä?
Jos ennenaikaisten vaalien järjestäminen ei taitu, ja hallituksen vaihtaminen ei onnistu, eikö lomautus ole looginen vaihtoehto kun mitään ei tuossa kerhossa saada aikaan? Ei tarvitsisi näitä rimanalituksia kuulla ministerien suista, ja saattaisi joku nuori kehdata äänestyskoppiinkin ensi keväänä.
Ei ollut. Tai sitten olisi pitänyt tuoda digitilauksille arvonlisäverottomuus. Minä maksan Hesaristani 24 % alv.
Ennenaikaiset vaalit katsottaisiin Stubbin suureksi epäonnistumiseksi ja siksi hän niitä vastustaa. CV menisi pilalle. Ihan samaan tapaan kuin euron synnyttäjät puolustavat luomustaan ja siihen investoimaansa poliittista pääomaa, vaikka Lipposen sokea Reettakin tietää euron olevan epäonnistunut kokeilu.
Poliitikoille virheiden tunnustaminen on vaikeaa, vaikka kansa ja äänestäjät arvostavatkin suoraselkäisyyttä. Eli Stubbikin nousisi lähemmäs valtiomiessarjaa jos tunnustaisi tosiasiat, panisi vauhtia sote- ja muihin uudistuksiin lillukat unohtaen. Tosin demarit ei taida sitä haluta.
Annetaan nykyhallitukselle viikko aikaa pohtia onko se toimintakelpoinen ja syntyykö tarvittavia päätöksiä. Jos ei, niin eronpyyntö kehiin ja ennenaikaiset vaalit vaikka tammikuussa. Tosin olisihan se kansanedustajille ikävää menettää parin kuukauden joululoma….
Aiiheellisesti voi kyllä myös kysyä mitä ennenaikaiset vaalit auttaisivat. Samat naamat istuisivat eduskunnassa puolustamassa taustaryhmiensä etuja. Oma uskoni poliittisen järjestemämme kykyyn hoitaa Suomi kuiville on mennyt. Itse toivoisin virkamieshallitusta noin viideksi vuodeksi ja lakko-oikeuden poistamista samalle ajalle, niin tarvittavat päätökset ja niiden toteuttaminen olisi ehkä mahdollista.
Olin jo keväällä sattumalta tilanteessa, jossa politiikasta erittäin hyvin perillä olevat tahot keskustelivat ennenaikaisista vaaleista. Sattui vielä olemaan tilanne, jossa ei tarvinnut varoa sanomisia.
Ennenaikaisten vaalien paikka olisi – jos niitä olisi pidetty varteenotettavana vaihtoehtona – tuon analyysin mukaan ollut selvästi jo silloin. Eri puolueilla kuitenkin eri syistä oli syynsä olla järjestyttämättä ennenaikaisia vaaleja. Lisäksi ilmassa oli pientä optimismia siitä, että vasemmistoliiton ulosmarssi olisi parantanut päätöksentekokykyä.
Mielenkiintoisesti argumentaatio oli paljolti kuitenkin sitä linjaa, onko minkäkin puolueen vaalikoneisto riittävän valmis vaaleihin.
Puolen vuoden takaiseen verrattuna motivaatio ennenaikaisiin vaaleihin on todennäköisesti nyt vielä alempana. Kokoomus yrittää päästä tilapäisestä (?) kuopastaan ylös, demarien kannatus on kasvussa, pikkupuolueet eivät halua rettelöitsijän leimaa, kun ei asialla ole niiden kannatukselle väliä. Kaikkien vaalikoneistot on viritetty ensi kevättä ajatellen.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, saadaanko uusilla vaaleilla toimintakykyistä hallitusta. Viime kevään kyselykannatukset olivat sellaisia, että uudet vaalit olisivat tuoneet hyvin vaikeat neuvottelut. Ehkä tilanne muuttuu ensi kevääksi. Itse pistän toivoni siihen, että Sipilästä sukeutuu oikea johtaja.
Puolueiden vaalikoneistojen kannalta aikaa menee vielä paljon enemmän. Kyse ei ole siitä, kuinka nopeasti laput saadaan painettua. Vaalitekniikan voi puristaa viikkoihin, kampanjakoneiston rakentamista ja käyttämistä ei.
Ja sitten pitää muistaa sekin, etteivät uudet vaalit välttämättä tuo mitään parannusta tilanteeseen. Jos meillä poliittinen kulttuuri menee ennenaikaisten vaalien järjestämiseen, sillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia.
Perinteisesti asia on ollut helppo hoitaa sillä, että eduskunnan ääniosuuksilla on saanut hyvin kasattua muutaman erilaisen hallituspohjan. Silloin ennenaikaisia vaaleja ei tarvita, koska samalla eduskunnalla voi saada erilaisia hallituksia. Nyt mekanismi on rikki ainakin toistaiseksi, ja se tekee politiikasta vaikeaa.
Jos yhteistyökulttuurin mekanismi on rikki pysyvästi, tarvitaan tilalle jotain muuta. Mutta mitä? Kaksipuoluejärjestelmä? Ruotsalaiset blokkivaalit? Näissäkin on vaikeutensa.
En ihmettele päähallituspuolueiden nihkeyttä ennenaikaisten vaalien järjestämiseen kesällä ja alkuvuodesta.
Kokoomuksessa vaihtui sekä pj että puoluesihteeri, demareissa pj. Vähän huono se on uusien puheenjohtajien hypätä suoraan vaaleihin. Mithän siitäkin olisi tullut jos päähallituspuolueet olisivat käyneet yhtäaikaa vaali- ja puheenjohtajakamppailua?
Hallitus ei saa mitään aikaiseksi niin pitkään kun ihmiset eivät ole tarpeeksi kriisitietoisia. Ilman kriisitietoisuutta ei hyväksytä mitään mmuutoksia.
Nykyisellään ihmmisten ajattelu on sillä tasolla, että kansalaisten mielestä pitää leikata muiden etuisuuksia (oikealle kallellaan olevat) tai nostaa muiden veroja (vasemmalle kallellaan olevat) + ja tietenkin niiden muiden työuria pitää pidentää (ei minun).
Huoh.
En ole tainnut elämässäni (about 55 v.) vielä kepua äänestää, mutta nyt sekin on vakavassa harkinnassa.
Vihreitä olen lähes aina äänestänyt, mutta kun niiden voimat tuntuvat riittävän VAIN tähän ydinvoiman vastustamiseen, joka minusta ei ole viksua. Ja kun seuraava hallitus kuitenkin jossakin määrin joutuu ottamaan kantaa ydinvoimaan (Pyhäjoki, Olkiluoto 3, mahd. Fortum) niin vihreät lienevät rampa ankka jo ennen vaaleja.
Demarit ovat olleet se toiseksi paras vaihtoehto: kunnallispolitiikassa ja erityisesti koulupolitiikassa vihreät ovat vähän pelottava vaihtoehto: kenelle innokkaalle reikihoitajalle se opetuslautakunnan paikka nyt sitten menee. Demareihin on voinut luottaa. Mutta tämä Antti Rinne! Kalastelee ihan saamaristi ja vähät tuntuu välittävän kokonaisuudesta. (Kaikki haikailevat nyt Lipposta ja Urpilainenkin on jo valtionainen-luokkaa verattuna Rinteen tapaan riitauttaa muutama miljoona, että eläkeläiset palaisivat äänestämään jämptiä jätkää.)
Kokoomus on aina ollut epäilyttävä vaihtoehto. Pitääkö perustella? Räty, Männistö (ja sen isä), Grahn-Laasonen ja se, että nää tyypit oikeasti on ulkoistaneet aatteellisen ohjelmatyön mainostoimistoon. (Mikä kyllä tuo ääniä.)
Vasemmistoliitto on hyvä kyseenalaistamaan mutta helvetin huono tarjoamaan vaihtoehtoa.
Persut. On niillä joskus hyviä kysymyksiä – harvoin vielä vastauksia.
Eli VIherinssiä kompaten, olisiko se sitten Sipilän aika?
Vaaleja odottaessa on hyvä mainostaa USA:ssa olevaa poliiitikkojen väitteiden faktojen tarkitusta. Politifact sai Pulizer palkinnon syystä.
http://www.politifact.com/truth-o-meter/statements/
Aihetta on myös tutkittu. Kun polittikoita muistutetaan, että heidän natamansa fakat myös tarkistetaan, poliittisen keskustelun laatu paranee.
The results of our experiment indicate that politicians who were sent reminders that they are vulnerable to fact-checking were less likely to receive a negative PolitiFact rating or have the accuracy of their statements questioned publicly. These findings, which we describe further below, suggest that fact-checking can play an important role in improving political discourse and increasing democratic accountability.
The Effects of Fact-Checking Threat: Results From a Field Experiment in the States
By Brendan Nyhan, Assistant Professor in the Department of Government, Dartmouth College and Jason Reifler, Senior Lecturer, Department of Politics at the University of Exeter
http://www.newamerica.net/publications/policy/the_effects_of_fact_checking_threat
Kevään vaalikampanjasta näyttää tulevan Suomesa ainutkertaisen likainen ja polarisoitunut. Tämä oli siitä vain esimakua.
Pitäkäämme heidät rehellisinä.
Viime eduskuntavaalien valonpilkahduksia oli Suomen Kuvalehden Totuuspuntari (jossa sivumennen sanoen mm. eräs Osmo Soininvaaran väite punnittiin epätodeksi). Toivottavasti myös näissä vaaleissa nähdään jotain samanlaista.
Likaisempi ja polarisoituneempi kuin vuoden 1956 presidentinvaalikampanjasta?
Viitaten Tommi Uschanovin kommenttiin vuoden 1956 vaaleista, niin kyllä Jarmo ”vaaliraha” Korhonen on oikeassa siinä, että nykyaika ei ole mitään verrattuna niihin wanhoihin hywiin aikoihin, jolloin CIA:n ja KGB:n rahoja kanniskeltiin matkalaukuissa sinne tänne.
Eli nykyinen tapa käydä vaalikampanjaa on paljon siistimpää kuin ennen. Varmaan myös puheetkin, vaikka en jaksa mitään vaalisloganeita alkaa tarkistamaan.
Matala ja kattava verokanta ovat noin teoreettisesti paras vaihtoehto. Esimerkiksi ruuan arvonlisäveroale auttaa lähinnä niitä varakkaita, jotka ostavat kallista ulkomaista ruokaa Stockan herkusta.