Sain lahjaksi Kulinaarisen instituutin kokkikurssin, jossa opettelimme tekemään italialaista ruokaa. Monen muun opin ohella meille kerrottiin, että tomaatti kannattaa pastaan ottaa säilykepurkista, koska tuoretomaatit eivät maistu miltään. Kysyin, onko ongelma kotimainen vai yleismaailmallinen ja vastaus oli, että se on kotimainen.
Kaikkihan me sen tiedämme, että tomaatit ovat Italiassa maukkaampia kuin Suomessa. Mistä tämä johtuu? Talven vaikeat olosuhteet ymmärrän, mutta yöttömän yön kesässä luulisi tomaateista tulevan jopa aromaattisempia kuin etelässä niin kuin mansikatkin ovat.
Lajike? Kuulin kerran sanottavan, että Israelista tuotetaan Suomeen erityisen happaman makuisten tomaattien siemeniä, koska joku toope on käynyt kertomassa, että suomalainen maku arvostaa sellaisia. Tietolähteen luotettavuudesta en osaa sanoa mitään. Ulkomailla tomaatteja kuitenkin myydään eri lajikkeina niin kuin Suomessakin nykyisin perunoita, mutta meillä yleensä vain yhtä ja hapanta.
Juuret nesteessä? Olisiko niin, että muualla tomaatit viljellään maassa ja meillä ravintoliemessä. Jos kyse on tästä, on siinä loistava markkinarako sille, joka haluaa viljellä vähän kalliimpia mutta paljon parempia tomaatteja.
Poimiminen raakana? Tämä ainakin vaikuttaa. Tein ohjeiden vastaisesti pastakastiketta kypsinä poimituista tomaateista, ja ihan hyvää se minusta oli. Seuraavalla kerralla kaupassani oli aivan hullu meininki, eikä tomaattejakaan saanut kuin raakoina poimittuina. (Tässä on varmaan jokin minulle tuntematon taloudellinen viisaus. Kun haalii kauppaan paljon uutta porukkaa tutustumaan, kannattaa siksi aikaa valikoimaa heikentää tavallisen S-Marketin tasolle) Pastasta tuli aivan mautonta. Onneksi kypsinä poimittuja tomaatteja nykyisin saa kelvollisista ruokakaupoista.
Viljelijät valitsevat varmasti varsin harkitusti sopivat lajikkeet, sopivat kasvatustavat ja poiminta-ajankohdankin taloudellisuuden, logistiikan ja tuotteiden kysynnän mukaan.
Yksi mahdollinen tekijä on lannoitus. Sopivalla lannoituksella saa kasvatettua isoja tomaatteja nopeasti, varsinkin jos mauista ei tarvitse niin välittää.
Toinen tekijä on suomalaiset kuluttajat, jotka aika yleisesti valitsevat halvimman tuotteen maukkaimman sijaan. Miksi siis keskittyä maun tuottamiseen.
Eri paikkakunnilla on muuten melkoisia eroja tomaattien tason suhteen. Jossain kuluttajat on tottutettu hyvinkin matalaan tasoon, toisilla ovat tottuneet vähän parempaan, eikä tasoa voi kovin nopeasti pudottaakaan.
Jos haluat maukkaita tomaatteja, kasvata itse. Jos ei ole kasvihuonetta tai ainaista kesää, minitomaatit kasvavat kätevästi myös ruukussa pienessäkin asunnossa. Makuero kaupan tomaatteihin on melkoinen.
Olen ymmärtänyt, että lajike olisi avaintekijä. Sain maistella naapurini kasvattamia häränsydämiä, ja ne olivat maukkaita vielä syksyllä vähän raakanakin poimittuina.
Nykyinen suomalainen tomaattilajike on valittu suurimmaksi osaksi hyvää kuljetettavuutta ja käsittelyn kestävyyttä ts. pientä hävikkiä silmällä pitäen. Ihan kannatatteva tavoite sekin, mutta maun kannalta täysi katastrofi.
Isojen keskusliikkeiden logistiikka on suorastaan legendaarinen, liki kaikki pitää kierrättää keskusvaraston kautta, koska logistinen prosessi on rakennettu suurta tehokkuutta silmällä pitäen. Aika-ajoin saa lähikaupasta lähitomaatteja, jotka on poimittu kypsänä ja makuhan on aivan jotain muuta.
Käytännön tasolla tomaatit kannattaa ostaa 3-4 päivää ennen käyttöajankohtaa, silloin ne ehtivät kypsyä sopivasti.
Juho Laatu
”Toinen tekijä on suomalaiset kuluttajat, jotka aika yleisesti valitsevat halvimman tuotteen maukkaimman sijaan. Miksi siis keskittyä maun tuottamiseen.”
Useimpien kauppojen valikoimissa ei edes ole eritelty tomaatteja niiden aromien perusteella. Jos ainoa tuotteesta kerrottu tieto on ”tomaatti tuotantomaasta x” ja hinta, niin on melko luonnollista, että monella valinta kallistuu edullisempaan, elleivät laatuominaisuudet selviä jostain sitten mutkan kautta.
Porkkanoissa myös.
Ei ongelma ole vain suomalainen. Hakusanoilla ”tasteless tomato cultivar” löytyy runsaasti samoja oireita muualta maailmasta. Jos haluat tarkempaa ja oikeampaa tietoa, kuin mitä saa joltain epämääräiseltä kokkauskurssilta, niin suosittelen kääntymään Viikin maataloustiedekunnan kasvinjalostusasiantuntijoiden puoleen. Saat todennäköisesti vastauksen, että vallitseva tomaattilajike on kompromissi käsiteltävyyden ja maun osalta.
Kannattaa ostaa luumutomaatteja, niissä on hyvä maku ja ne on helppo leikata viipaleiksi, joissa maku vielä ripauksella suolaa (meri) patanee.
Kuulemani mukaan mauttomien tomaattien takana on raakana poimiminen ja lajike.
Suomalainen kuluttaja arvostaa kauppaketjujen mukaan mm. sitä, että tomaatin säilyvyys on samaa luokkaa kuin rautanaulalla ja Fazerin paahtoleivällä, maku on toisarvoisempi ominaisuus.
Me saamme sitä mitä keskimäärin haluamme, niin ruoassa, poliitikoissa, kuin yhdyskuntasuunnittelussakin.
Kyllä Suomessa kasvaa kaiken makuisia tomaatteja, mutta kaupan tarpeisiin on jalostettu tämä yksi, jossa säilyvyys & iskunkesto on asetettu kaiken edelle. Esimerkiksi Hakaniemen kauppahallissa on myynnissä sitten toisenlaisia tomaattejakin, maukkaita, sopivan makeita & hapokkaita ja suussa sulavia. Marketin hedelmäpyramidia niistä ei saa rakennettua, eivätkä ne rutisteluakaan kestä. Missä tästä siis suurinta syyllistä on etsiä? Kysynnästä, tarjonnasta vai kenties jakeluketjusta ja sen logiikasta?
Itse käytän lähes pelkästään kirsikkatomaatteja. Kilohinta on aika kova, mutta mielestäni ovat ihan hyvän makuisia.
Jostain syystä myös suomalaiset porkkanat ovat todella epätasalaatuisia.
Liian kylmässä säilyttäminen vie myös maun tomaatista. Vaikuttaisi siltä, että monessa myymälässä tätä ei tiedetä, koska pitävät tomaatteja jääkaappikylminä.
Israelistako tomaatin siemenet tuodaan? Jos näin, niin täytynee lopettaa tomaattien syöminen. En suosi toisten maiden rosvoamista ja sotarikoksia harrastavaa valtiota, jonka johdossa on äärinationalisteja ja uskonkiihkoilijoita.
Sinänsä olen kyllä Osmon kanssa eri mieltä. Mielestäni suomalainen tomaatti on ihan hyvää. En ole huomannut Italiassa mitään eroa.
Toisaalta tiedän kyllä, että helsinkiläisillä vihreillä on parempi maku kuin meillä maalaisjuntti-demareilla.
Osmo: ”Seuraavalla kerralla kaupassani oli aivan hullu meininki, eikä tomaattejakaan saanut kuin raakoina poimittuina. Tässä on varmaan jokin minulle tuntematon taloudellinen viisaus. Kun haalii kauppaan paljon uutta porukkaa tutustumaan, kannattaa siksi aikaa valikoimaa heikentää tavallisen S-Marketin tasolle”
Mielenkiintoinen kommentti, joka kuvastaa hyvin, millaisessa maailmassa tämän maan eliitti elää. Tuolta vinkkelistä voi sitten eduskunnassa huudella kansalle, että jos ei ole leipää, syökääpä leivoksia… 🙂
Suomesta saa edelleen erinomaisen makuisia tomaatteja, kunhan vähän katsoo, mitä ostaa. Väite, että kaikki maistuvat ei-miltään on myytti, joka ei tunnu katoavan tästäkään blogista. Tai kulinaristikurssilta.
Vai, että mieluummin purkkitomaateista, höh! Joku voi purkkitomaateista pitääkin, mutta on se ihan eri maku kuin tuoreiden tomaattien maku, maukkaiden tuoreiden tomaattien.
Hollantilaiset supermarkettomaatit maistuvat, muuten, keskimäärin samalta kuin suomalaiset. Ja hollantilaiset sentään ovat Euroopan tomaattikeisareita. Espanjalaisten maku on niitäkin huonompia tai siis olemattomampi.
Joko kauppiaat ovat tyhmiä, tai sitten tämäkin liittyy hävikin kontrollointiin. Tomaatitkin säilynevät viileässä pidempään myyntikelpoisina.
Sama vika, täysikokoisia tomaatteja tulee hankittua vain erityistarkoituksiin.
Koen kuitenkin jokaisen kirsikka- tai luumutomaattirasian kohdalla huonoa omatuntoa siitä, että todennäköisesti niiden tuottaminen on huomattavasti epäekologisempaa kuin noiden isojen tuottaminen. Jos nimittäin ajattelee kustannusrakennetta, niin hyvin suuri osa kustannuksista tulee jostain luonnonvaraintensiivisestä (energia, lannoitteet, kuljetus).
Mauttomat tomaatit ovat jalostuserehdys.
Helsingin Sanomat 28.6.2012: Kasvihuonetomaattien mauttomuuden syy selvisi:
Eliitti? Eikös tuo ole osa urban amenities että jos joskus haluaa syödä poikkeuksellisen hyvin, S-markettia parempaan ruoan myyntipisteeseen pääsee bussilipun hinnalla? Riippuu tietysti mihin ’eliitin’ rajan vetää.
Tomaatin maun saa muuten paremmaksi säilyttämällä niitä pidempään. Omat itse kasvatetut tomaatit paranivat huomattavasti.
Huonoimpia kaupan tomaateista ovat mielestäni terttutomaatit, jotka yleensä maistuvat puisevilta. Tölkkitomaattimurskassa on mielestäni säilykepurkin maku.
Kaupoissa toinen valintakriteeri on tosiaan usein kotimainen vs. ulkomainen. Seuraavaksi ehkä kirsikkatomaatteja, ja vielä hienommissa kaupoissa luomua ja ehkä jotan pihvitomaaattia. Eri lajikkeita tai tasoja yhden ryhmän sisällä ei taida olla juuri missään.
Luulen että myös tomaattien laatu voisi uida kriteeriksi jossain vaiheessa, jos kuluttajat kiinnostuisivat siitä. Yksi esimerkki historiasta on pehmeä leipä, joka oli jossain vaiheessa aina muovipussiin pakattua ja säilyvää sorttia, mutta sitten jonkin ihmeen kautta muuttuikin suorastaan sisäänvetotuotteksi ja paperipusseihin pakatuksi tuoretavaraksi. Ehkä saamme vallankumouksen tomaatteihinkin joku päivä.
Tuli hiljattain verrattua kaupasta saamiemme huonojen tomaattien kovan pintakerroksen makua ja rakennetta kaupan porkkanoihin. Ehkä heillä on sama lajike, jalostaja tai tuottaja molemmissa 🙂 .
Kyllä niitä hyviä tomaatteja maaseudulta löytyy, mutta kun ei niitä riitä Helsinkiin asti. Myydään suoraan lähiseudulle hyvää arvostaville kuluttajille.
Jos paremman makuisia tomaatteja pystyttäisiin myymään kannattavasti, niin tehtäisiin. Sillä ei kuitenkaan elä, että muutama hyvätuloinen hipsteri käy jostain sivukojusta muutaman yksilön pussiin noukkimassa.
Jos tahdot saada hyvänmakuisia tomaatteja kauppoihin, sinun täytyy kehittää uskonto, jossa korostuvat aitous, luomu, terveellisyys, ihmisoikeudet, ekologisuus ja niin poispäin. Tällä tavoin (nuorille) hyvätuloisille naisille identiteettituotteita kaupataan.
Ammattikokitkin käyttävät purkkitomaatteja, koska kaupoissa olevat ovat pahan makuisia.
Kyllä se näin nimenomaan on – jos siis on tarkoitus tehdä ruokaa, jossa tomaatti haudutetaan. Tässäkin toki kannattaa panostaa laatuun (esim. Mutti) eikä haksahtaa mihinkään ”3 purkkia eurolla” -tuotteisiin.
Itse olen kuullut väitteen, että sitä tavallista suomalaista markettitomaattia kutsutaan salaattitomaatiksi – ja niinpä sitä ei ole tarkoituskaan käyttää lämpimien ruokien laittoon. Ilmeisesti luumutomaatit olisivat lähinnä sitä, mitä italialainen valitsisi pastakastikkeen tekoon. Tosin harvoinpa ne jostain Espanjasta tai Hollannista rahdatut luumutomaatitkaan mitään herkkua ovat.
Turun torilla tomaateilla on lajikenimi, marketeissa ei. Ei ole kuulemma Helsingissäkään, koska helsinkiläiset tuttavat ihmettelevät turkulaista käytäntöä. Maalaismyyjät, jotka siis myyvät itse viljelemiään tomaatteja, väittävät kasvattavansa ne maassa, tai ainakin jonkinlaisessa turpeessa. Tomaatit poimitaan käsittääkseni edellisenä päivänä. Meidän mielestämme ne ovat ainakin kesäaikaan maukkaampia kuin marketin hedelmät. Talviaikaan ei torimyyntiä olekaan.
Lajikkeiden valinta on kuitenkin korkeammissa käsissä. En tunne systeemiä, mutta jostain kanonisoidusta siementehtaasta ne on viljelijän ostettava, niin kuin siemenperunatkin.Nämä viljelijät sanovat, että tomaatteja jalostetaan lähinnä kuljetuskestävyyttä ajatellen. Siksi suositaan kovakuorisia. Vain tarjona olevia lajikkeita voi viljellä. Tämän olen kuullut, kun olen ihmetellyt, mihin jotkin vanhat lajikkeet, kuten Jamaika, ovat kadonneet.
Heitä perään ripaus sokeria samalla kun lisäät tomaattimurskan.
Kolme syytä tomaattien mauttomuuteen:
1. Raakana poimiminen. Silloin tomaatti punastuu/värittyy, mutta ei kypsy, eli ei muutu maukkaaksi.
2. Kasvatusalusta. Kivennäismaa/turveseoksessa kasvanut tomaatti on maukkaampi kuin turve- tai ravinneliuoskasvatettu.
3. Lajike.
Itse kasvattaen ja torilta ostaen voi vaikuttaa asiaan, ei juuri muuten. Lajikkeen osalta olen havainnoinut asiaa Venäjällä, jossa kotimaisten tomaattien kohdalla on yleensä mainittu lajike. Kunero -lajike on tuttavista koostuvan raadin mukaan ylivoimainen maultaan.
Ruuan jakelu ja myynti on meillä käytännössä kahden firman eli S:n ja K:n käsissä. Nämä kilpaikevat ennen kaikkea hinnalla, jolloin syntyy paine saada hankittua tavaraa mahdollisimman halvalla. Kotimaisia tuottajia nämä pystyvät pitämään sellaisessa runstukissa ettei paremmasta väliä. Ainoa mitä tuottajan kannattaa tuottaa on mahdollisimman halpaa bulkkikamaa suurina erinä koska tämä on ainoa tapa (tuottajan) saada jotain omankin leipänsä päälle.
Ruokamarkkinat eivät Suomessa (eivätkä useimmissa muussakaan maassa) toimi kunnolla koska ala on uskomattoman keskittynyt. Kotimaiset keskusliikkeet ovat vain jäövuorenhuippu vrt monikansallisuuden elintarvikejätteihin. Kuluttajien sijaan päätökset siitä mitä me syömme tehdään nöiden yritysten sisällä.
Jos kaupoissa on vain muutamien yritysten eri brändejä ja kaupatkin ovat kahden firman käsissä niin ei kuluttajalla silloin ole mitään todellista valinnanmahdollisuutta. Ei pohjois-koreankaan asukkaat voi ”valita” vaaleissa toista vaihtoehtoa kun sille vaihtoehdolle ei ole tilaa.
Tuo tomaatin kulutuskestävyys on varmaan olennainen juttu. Suomalaisten kauppaketjujen tapanahan on tehdä kummallisia ruokakekoja tomaateista, avokadoista tai vastaavista.
Oden tomaattijutut ovat hyviä ja ajatuksia stimuloivia.
Itse viljelin muutaman vuoden kasvihuoneessa tomaatteja. Steriili kalkittu suomuta, automaattinen kastelu ja ilmanvaihto ja peitatuista siemenistä kasvetetut taimet takasivat, ettei kasvitauteja tullut.
Makua ja satoa tuli oikean lajikkeen valinnalla ja sillä, että tomaatit poimittiin kypsinä ja syötiin tuoreeltaan.
Kaupan tomaattien lajike on varmaan joku runsassatoinen lajike. Tomaatit poimitaan raakoina ja matka ruokapöytään on pitkä.
Nykyään, kun kaupoissa on alettu leipoakin ja asiakkaat saavat aina tuoretta leipää, niin miksei kaupan yhteydessä voisi olla kasvihuone, jossa kasvatettaisiin vihanneksia.
Kaupan kasvattamat vihannekset olisivat aina tuoreita ja säästyisi logistiikkakustannuksetkin (pakkaus, varastointi, kuljetus).
Suomessa on kaksi jotenkin siedettävää elintarvikeliikettä: Hakaniemen halli ja Turun tori. Jälkimmäisestä saa kesäisin myös tomaatteja. Varsinais-Suomessa on viljelijöitä, jotka tuottavat erilaisia lajikkeita erilaiseen käyttöön.
Ei tämä ole eliitin ongelma. Eliitti saa ulkomailta kelvollisia elintarvikkeita. Tämä ei ole myöskään köyhien ongelma, koska heille tärkeintä on määrä. Tämä on suuren kaupunkilaisen keskiluokan ongelma, joka saa kulutustasoonsa nähden heikkolaatuisia elintarvikkeita.
Ongelma on suurelta osin itse aiheutettu. Hyväksymme omenoiden heittelyn kasoihin ja perunoiden pesemisen sekä pahimmillaan turvettamisen. Kun emme vaadi siedettävän laatuisia elintarvikkeita, niin emme saa niitä.
Omenat ovat hyvä huono esimerkki. Ne kerätään varovasti, käsitellän hellävaraisesti, yksittäispakataan kennoihin ja heitetään sitten Suomessa yhteen kekoon. Ei missään muualla käsitellä näin huonosti hedelmiä kuin Suomessa. HeVi-osastojen henkilökunta vielä kehtaa pahastua, kun toteaa heidän olevan ammattitaidottomia, mitä he ovat.
Tämä on kyllä jotenkin mystistä. Monet hedelmät näyttävät tulevan laatikoissa, joissa on sisällä kennosto pitämässä yksittäiset hedelmät irti toisistaan ja suojassa kolhuilta. Suomalaisessa marketissa ensimmäinen toimi näyttää kuitenkin olevan se, että hedelmät kaadetaan ronskisti laariin (monesti vielä edellisen erän rippeiden päälle) ja ehkä vielä tosiaan koitetaan kasata niistä jotain keon näköisiä tilataideteoksia.
Luulisi kuitenkin olevan nopeampaa ja näppärämpää myydä tuotteet suoraan pakkauslaatikosta. Voisi se hävikkikin olla hieman pienempää – puhumattakaan kasvaneesta asiakastyytyväisyydestä, kun asiakkaiden ei tarvitisi ronklata läpi 3-5 kertaista määrää hedelmiä tai vihanneksia löytääkseen kaikkien liiskaantuneiden ja puolimätien joukosta riittävänän määrän kohtuukuntoisia yksilöitä.
Hassusti se hintakilpailu ei kyllä juurikaan näy kuluttajalle, sillä hinnat ovat huomattavasti korkeampia kuin vaikkapa Keski-Euroopan marketeissa.
Vaihtoehtoja on pari. Joko kilpailua on tehotonta, logistiikkakustannukset ovat Suomessa vaan maantieteellisten seikkojen takia kovat tai muu kustannustaso on korkea.
Paljon muuta en äkkiseltään keksi.
Terve,
Itse kasvatan tomaattini itse. Olen tehnyt niin jo noin 25 vuotta. Kasvatan useampaa lajiketta (Suomesta tuotuja ja taalta haalittua) ja poimin kypsina (jotkut voi poimia raakana ja kypsyttaa). Ei se ole vaikeaa. N. 10 l. ruukku tai 10 l multapussi ja paikallista luomulantaa (mita se sitten tarkoitaakin). Tulosta tulee muutamassa viikossa (no joo, 1,5 kuukaudessa). Mita enemman kasvattaa, sita enemman oppii. Mielenkiintoista ja hauskaa!
Sama muuten patee paprikaan.
t. Mikko
Vähäinen kilpailu vähittäismyyntiportaalla johtaa huonoon laatuun ja korkeaan hintaan.
Eliitti? Kyse oli Stockmannin Hulluista Päivistä.
Italialainenhan ei pastan kastikkeeseen pistä muuta tomaattilaatua kuin San Marzanoa. Sitä on välillä näkynyt Stockmannilla, Italiasta tuotuna, mutta ei kovin usein. Närpiössä sitä kasvatetaan kirsikkakokoisena Dunne-nimikkeellä ja sitä löytyy vähän useammin kaupoista.
Aika usein on parempi käyttää tosiaan purkkitavaraa, kunhan ei erehdy halvimpiin versioihin.
Olen pyrkinyt ostamaan sellaisia tomaatteja, joissa on vielä pätkä oksaa kiinni. Aivan kuin ne olisivat parempia kuin irtotomaatit.
Tämä on ihana keskustelu. Ongelma on juuri sopivankokokoinen – ei ala ahdistaa. 😉
Tai jos ei uskontoa, niin miten olisi poliittinen liike, joka ajaa tuon kaltaisia asioita?
Kuten ”tuen maksaja” kirjoitti, ongelma on yleismaailmallinen. How to Pick a Peach -kirja dokumentoi tomaattiongelman syitä ja historiaa Jenkkilässä ansiokkaasti: http://www.amazon.com/How-Pick-Peach-Search-Flavor/dp/0547053800.
USA:ssa ratkaisuksi ongelmaan ovat tuleet ns. farmer’s marketit. Helsingissä toistaiseksi torit ovat valitettavasti kurjistuneet edelleen. Maatalouskuntien S-marketeissa hyviä paikallisia kasviksia on saatavilla, muualla se on vaikeaa.
Helppo tapa parantaa tomaattien laatua on antaa niiden kypsyä huoneenlämmössä.
Enpä juuir osta tomaatteja kaupasta. Syyt Ode mainitsi.
Ja sittenm olen saanut ystäväni, luononmkaisen viljelijän luona hänen itsensä kasvattamiimaan aivan taivaallsia tomaatteja.
Parvekkeellani on keäs ollut, totta puhuakseni ei kummoisessa hoidossa tomaattipensas. Hyviä on tulltu, ei tosin kovin moneen pastakastikkeeseen.
Tomaattidefibrillaattorista uusi Nokia?
Käy ostamassa Lidlistä hollantilaisia terttutomaatteja. On muuten parasta, mitä rahalla saa.
Itsekin olen tomaattien kohtaloa surrut…lapsena oman kasvihuoneen laikkuisia maukkaita tomaatteja syöneenä. Ja mua tämä kyllä nimenomaan ahdistaa, että yksinkertainen luonnon asia kuin maukkaat tomaatit on onnistuttu pilaamaan, mahdollisesti lopullisesti.
Edellisiä kompaten
100 vuotta sitten valittu väärä lajike (tasainen puna vs. maku)
+ 100 vuotta jalostusta kuljetusta kestäviin lajikkeisiin
+ 100 vuotta vanha jähmettynyt suomalainen ylimielinen vääristynyt kaupan ala
= mauton puoliraaka laaritomaatti keskellä Suomen valoista kesää ei yllätä lainkaan!
Korjausliikkeenä kannattaa valikoida hieman pieniä, kypsiä tomaatteja siitä kuuluisasta laarista, jos sitä käyttää. Toinen ei tieteellisesti todistettu teoriani on valita hyllystä tomaatteja, joissa on kanta ja oksaa jäljellä, niissä on maan makua ja ehkä kannasta tulee makua muutenkin kypsyessä kauemmin lisää. Ja pastakastikkeen pohjaan kannattaa lisätä suolan lisäksi ripaus sokeria.
Tiede-lehti kirjoitti aiheesta reilu vuosi sitten:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/maku_takaisin_tomaattiin
Syiksi huonoon makuun mainitaan kylmäsäilytys sekä jalostuksessa tehdyt virheet.
Meidän kasvihuoneessa oli viime kesänä viittä lajiketta tomaatteja (vaimon hommaamia – en muista, että mitä). Oli kyllä luksusta aina noutaa kunnolla kypsyneitä ja aromikkaiksi kehittyneitä niin aamiaispöytään kuin salaatteihinkin.
Tiede-lehden artikkelissa (josta kiitos Villelle) sanotaan:
Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?
Sitäkö, että perinteisesti risteyttämällä on jo saatu maukkaita ja satoisia, mutta ne eivät ole kelvanneet viljelijöille? Miten se on mahdollista?
Ja siis laboratoriossa on samaan päästy geenimuuntelulla? Uskaltaisiko näitä syödä? Tässä geenimuuntelussa näyttäisi tehdyn sama asia nopeammin mikä tehdään risteyttämällä hitaammin: yhdistetään saman lajin eri lajikkeita. Ei ylitetä lajien rajoja.
Työttömän ja vähävaraisen näkökulmasta katsoen minulle kelpaaa mikä tahansa tomaattilajike kunhan hinta on kohtuullinen; Viime talvenahan kotimainen tomaatti kohosi jopa yli 5 euron per kilogramma, kun taas puolalaista tai hollantilaista tomaattia sai n. 2 – 3 euroa kilogramma.
Siis kun tomaatti on saalaatissa muiden raaka-aineiden seassa, niin halvin lajike kelpaa varsin hyvin tomaatin roolia täyttämään. Näin työtönkin voi syödä salaattia esim. broilerin koipien lihalla lisättynä. Halpaa ja hyvää sekä painon pudotus onnistuu varsin helposti kanasalaatin avulla – kunhan vaan tuontitomaattia kauppaketjut hankkisivat useimmin.
Hollantilainen terttutomaatti on mielestäni kaikista huonoin, mutta makuasioistahan ei ole objektiivista totuutta.
EU:n vaikutuksesta myös kaupan omenat ovat muuttuneet pääosin standardikokoisiksi ja mauttomiksi. Varsinkin Golden Delicious lajike. Ja tästä ei nyt voi syyttää suomalaista viljelijää. Omien puiden omenat ovat syksyllä herkkua.
Onko tuo oikeasti totta? Minulla on sama käsitys suomalaisten ostotottumuksista oli tuote mikä hyvänsä, mutta pitääkö se todella paikkansa? Valitsevatko suomalaiste muita useammin halvan tuotteen laadukkaan sijasta?
Hyvin totta. Tässä olisi minusta tutkimuksen ja lehtijutun paikka. Miksi ihmeessä hyvät hedelmät ja kasvikset pilataan kaupassa ala-arvoisella käsittelyllä? Ei kai siitä synny edes säästöä, koska keoissa hedelmän kolhiintuvat ja pilaantuvat nopeammin ja ne päätyvät todennäköisemmin hävikkiin. Laatikoista myymisessä on tietysti enemmän vaivaa, kun uutta tavaraa pitää tuoda varastosta useammin (tilaahan laatikkomyynti tarvitsee enemmän), mutta toisaalta hedelmät pysyvät kunnossa ja hävikki vähenee.
Parasta olisi, että asiakkaita ei päästettäisi käpälöimään tuotteita heviosastolla lainkaan. Kun näkee, miten ihmiset pyörittelevät hedelmiä likaisissa käsissä ja heittelevät niitä takaisin kasaan, ei niitä viitsi ostaa itsekään.
” Kun näkee, miten ihmiset pyörittelevät hedelmiä likaisissa käsissä ja heittelevät niitä takaisin kasaan, ei niitä viitsi ostaa itsekään.”
Noin on ja esein rehellinen suomalainen ostaessaan marketissa tomaatteja, pudotettuaan tomaatin kädestään laittialle, nostaa sen takaisin kekoon.