Jos Suomessa vielä rakennetaan ydinvoimaa, ydinenergialakia tulisi muuttaa niin, että eduskunta ei myöntäisi lupaa tietylle reaktorille, vaan tietylle määrälle megawatteja, jolloin hakija voisi valita, rakentaako se yhden ison vai monta pientä voimalaa. Nykyinen käytäntö on johtanut Suomen oloissa aivan liian suuriin yksiköihin, kun luvan saatuaan kannattaa ostaa isoin, mitä kaupasta saa.
Niinpä pieneen Suomeen on raketeilla maailman suurin ydinvoimala Olkiluotoon. Sellainen on Suomen oloihin epäkäytännöllinen sekä taloudellisesti että teknisesti, eikä sellaista voi järkevästi yhdistää kaukolämpöjärjestelmiin.
Eräs energia-alan keskeinen vaikuttaja kuvasi ongelmaa sanoen, että jos Olkiluoto 3 putoaa verkosta hallitsemattomasti, valot sammuvat Oslossakin.
Erinomainen idea. Mutta mitä vaaleja varten Soininvaara laatii vaaliohjelmaa? 😉
Samoja vaaleja, joita varten jokseenkin kaikki edunvalvontaorganisaatiot laativat vaaliohjelmia.
Jess, vihdoinkin jotain järkevääkin politiikkaa. Jos ydinvoimaloita rakennetaan lisää, Helsingin ympäristö on luonteva sijoituspaikka. Näin saadaan tolkuton hiilen poltto loppumaan ainakin Helsingissä, eikä sitä tarvitse korvata vastaavalla Suomen metsienkään poltolla. Valitan sitä, että ydinvoiman haitat (lähinnä säteilypelko) tulevat helsinkiläistenkin niskaan, mutta tämä ja aiempaa pienemmät ydinvoimalat on se järkevin linja, jos ydinlinjalla edetään.
En ole eri mieltä mutta..
“Jos Suomessa rakennetaan vielä ydinvoimaa..”
Kaikki maat ovat markkinakilpailuissa toisiaan vastaan (halusivat tai ei), ja maa jolla on kilpailukykyisin talous tulee vetämään edelle.
Jos ja kun ydinvoima on yksi edullisimpia tapoja tuottaa energiaa käytännössä kaikki maat tulevat palaamaan siihen, tai sitten ostamaan energiansa jostain muualta. Riippuu toki muista energialähteistä (öljy) ja kuinka paljon teollisuudesta riippuu energiasta. Meillä ainakin on paljon taloja lämmitettäväksi. Autotkin voisivat haluta sähköä, ainakin tulevaisuudessa.
Sama jo Suomen olla edelläkävijä. Mehän voisimme vaikka myydä sitä ja osaamista. Ydinvoiman marginaalihinta taitaa olla vesivoiman tasoa hyvällä paikalla, ja siitä taitaisi lähteä vielä reilusti pois jos sen hukkavoiman käyttäisi johonkin. Tulevaisuuden reaktoreilla hyötysuhde taitaisi lähennellä 50%:ia. Ne ovat vielä kaukana, mutta kehitystä olisi jatkettava.
Voin nyt rationaalisuuden nimissä sanoa, että en tutki alaa enkä sijoita energia-bisnekseen, mutta ei ole mitenkään mielekästä että ainakaan valtio keinotekoisesti rajoittaa ydinvoiman rakentamista. Jostain se kasvu on revittävä, eikä tarvitse laittaa kapuloita rattaisiin enempää kuin jo nyt on.
Olen kyllä samaa mieltä, että koska OL‑3 on megasuuri proto-voimala, en ihmettelisi jos ensimmäisen vuosikymmenen aikana sattuisi joku pienempi onnettomuus. Kaikki protot on bugisia. Poliittisesti tämmöinen haveri olisi ydinvoimalle aikamoinen setback (katsokaa nyt Fukushimaa).
Tässä muuten Reddit-threadi, jossa ydinvoimatutkijat vastailevat yleisön kysymyksiin.
Kannatan. Pienten modularisten voimaloiden rakentaminen sujunee hiukka nopeammin kuin tuon OL3-iisakinkirkon, projektinhallintaa on vaikeampi sössiä kovin pahasti ja valmis systeemi tarjoaa hajautetun energiatuotannon edut.
Ääni vaaleissa sille, joka perustaa energiapolitiikkaa SMR-myllyille.
Erittäin hyvä ja kannatettava ehdotus. Voi jospa tälläistä olisi ajateltu jo 15 vuotta sitten.
Katsoisin myös, minkälaisilla paketeilla Suomeen olisi mahdollista houkutella esimerkiksi IFR-tekniikkaan perustuvan PRISM-reaktorin prototyyppilaitoksia, tai toriumtutkimusta.Tässä voisi olla strateginen erottautumisen paikka.
Stukille velvollisuus antaa luvat kaikille kriteerit täyttäville, niin rakentavat optimaalisia. Ei anneta poliitikoille oikeutta päättää megawatteja, eivät he ole asiantuntijoita. Poliitikkojen sekaantumisesta tulee vain korruptiota ja populismia, ja ylipäänsä epämääräisistä kriteereistä kuten “yhteiskunnan kokonaisetu”.
Ei liity ydinvoimaan, mutta mainitsenpa yhdestä tuoreesta tutkimuksesta [1], missä satelliiteista mitataan ilmakehän kemiallista koostumusta öljyn ja maakaasun tuotantoalueiden yläpuolella.
Tutkimuksen virherajat ovat suuret, mutta n. 10% tuotettua energiaa vastaava määrä metaania näyttää karkaavan taivaalle.
Kun metaani on 86 (20 vuodelle laskettuna) tai 34 (100 vuodelle laskettuna) pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi [2], niin maakaasu näyttäisi olevan ilmaston kannalta paljon haitallisempaa kuin kivihiilen polttaminen.
[1] http://onlinelibrary.wiley.com/enhanced/doi/10.1002/2014EF000265/
[2] http://en.wikipedia.org/wiki/Global-warming_potential
Olen ymmärtänyt että lupia yleensäkin vaaditaan ympäristösyistä. Onko yhden ison voimalan ympäristöhaitta sama kuin kahden puolta pienemmän voimalan?
Suomessa hyvin harva poliitikko on tuonut esille tuota ongelmaa, että lupakäytäntö ohjaa ratkaisuja erittäin huonoon suuntaan. Ydinvoimakeskustelu ei ole järkevää kun mietitään vain kuinka monta voimalaa rakennetaan ja minne eikä oteta kantaa olennaisempiin teknisiin kysymyksiin kuten voimalan malliin ja kokoon. Vihreiden osalta kaikki voimavarat on käytetty ydinvoiman vastustamiseen kaikissa muodoissa. Osan olisi voinut käyttää myös keskustelun järkevöittämiseen. Lopputulos, ikuisesti rakenteilla olevat jättivoimalat, ei ole kenenkään edun mukainen.
En silti toivo, että ydinvoimaloita enää rakennettaisiin lisää ainakaan nykyisellä teknologialla.
Riippuu tilanteesta. Jos samalle tontille rakennetaan 4x400 MW, ympäristöhaitta tuskin on yhtään sen suurempi kuin 1x1600 MW:n myllyllä. Ydinvoimalahan on ympäristölleen varsin mukava kaveri lukuunottamatta runsaan hukkalämmön hukkaamistarvetta, varsinaiset käytännön vaikutukset tulevat suojavyöhykkeistä.
“Anonyymi” kirjoitti:
“Onko yhden ison voimalan ympäristöhaitta sama kuin kahden puolta pienemmän voimalan?”
Höhlä. Ei ydinvoimalalla ole ympäristöhaittoja. (Paitsi jos sattuu riittävän paha onnettomuus.)
Parempi noin, sikäli kun eduskunnan lupaa nyt ylipäätään pitää vaatia. Turvallisuusvaatimukset on tietenkin oltava, ja sitten normaalit ympäristöselvitykset yms, jotka tuotantolaitoksille muutenkin vaaditaan. Mutta mihin tässä eduskuntaa tarvitaan?
Paitsi ehkä jos lupaan kytkettäisiin velvollisuus tuottaa luvan megawateista sanotaanko prosentti tai pari uusiutuvilla. Nippu tuulimyllyjä ja aurinkopaneleita mahtuisi varmaan sinne voimala-alueen ympäristöön oikein kivasti. Voisi laajentaa koskemaan entisiäkin lupia.
Ehkä noista voisi olla teoriassa hyötyä myös varavoimana silloin, jos laitos häiriön sattuessa joudutaan ajamaan alas, verkko on jostain syystä poikki ja ne pari muuta varavoimaa eivät toimi.
Enpä kyllä tiedä tarvitaanko tähänkään eduskuntaa muuten kuin päättämään ettei tarvita.
Anonyymi,
Ydinvoimalan ympäristöhaitat johtuvat lähinnä ydinvoimala-alueen suurikokoisesta sulkuvyöhykkeestä. Sillä ei ole käytännön väliä, onko alueen sisällä yksi, kymmenen vai sata reaktoria. Ja helpoin tapa vähentää ydinvoimalan ympäristöhaittoja on pienentää sulkuvyöhykettä käytännöllisiin rajoihin.
Joka ikinen reaktori on suunniteltu pitämään radioaktiiviset materiaalit sisäpuolellaan, ja pahin mahdollinen katastrofi on reaktorin sulaminen käyttökelvottomaksi. Tsunameja ja historiallisia maanjäristyksiä odotellessa.
Mutta ihan käytännön syistä pienet reaktorit ovat halvempia ja turvallisempia: On helpompi tehdä pieni painekattila kuin jättimäinen. Ja jos jokin menee kuitenkin pieleen, haitta on pienempi.
Tosiaan, se riippuu tilanteesta.
Fukushimassa, jossa oli neljä voimalaa pienellä alueella, maanjäristys aiheutti suuren onnettomuuden, mutta lähinnä energiayhtiön historiallisen välinpitämättömyyden ja taitamattomuuden takia.
Samassa tilanteessa, samoilla ehdoilla ja historialla, yksi saman nelinkertaisen tehon voimala olisi lauennut käsiin vääjäämättä.
Neljän yksikön Fukushimassa olisi kuitenkin ollut mahdollisuus rajoittaa onnettomuutta, jos olisi hoksattu seuraavien tuntien aikana toimia järkevästi voimala voimalalta.
Käytännön ongelma on Olkiluodon liian suuressa tehossa: “jos Olkiluoto 3 putoaa verkosta hallitsemattomasti, valot sammuvat Oslossakin”.
Fennovoiman kohdalla tilanne on pienemmässä mittakaavassa ja vähän eri mielessä sama: Jos Russatom käyttää talvipakkasilla oikeuttaan Mankala-sähköön, mikä on aika monta MW, ei MWh, se pistää Suomen sähkömarkkinan ajoittain sekaisin.
On eri asia toimittaa laitos tai omistaa mankalat.
Periaatepäätös vaaditaan koska ydinvoiman käytön tulee olla yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kannattavaa. Ympäristö on tietysti yksi osatekijä, mutta pääasiassa tuolla viitataan saatavaan hyötyyn versus onnettomuusriskiin.
Suurin ympäristövaikutus asia on voimalaitosten lämpökuorma vesistön lähialueisiin. Siinä ei yksikköjen määrällä sinällään ole väliä jos kokonaisteho on vastaava.
Juuri näin.
Lisäksi, koska eduskunta ei ole asiantuntijaelin, voisi olla kohdallaan, että eduskunta päättää sen megawattikiintiön, mutta STUK päättää kenelle ne megawatit jaetaan.
Jos näin olisi menetelty, Loviisassa olisi uusi reaktori (tai pari) jo käynnissä. Nyt koko homma levisi puoluepoliittiseen puljaamiseen.
Ei kiinteä MW raja välttämättä sen joustavampi ole; esim jos eduskunta päättää että ydinvoimaa saa rakentaa 2000 MW verran; ensimmäisen hakijan kannattaa heti hakea jonkun 1600 MW verran niin kilpailijoille jää sen verran vähän tehoja jäljelle ettei niiden kannata enää 400 MW takia vaivautua.
Eikös silloin 60–70-luvulla suunniteltu, että koko Suomen etelärannikko tulisi täyteen ydinvoimaloita? Komeimmissa unelmissa jokaisella olisi takapihallaan oma pikku Olkiluoto. Sille tielle?
Samalla Osmon logiikalla kannattaa rakentaa maa täyteen pieniä kyliä eikä yhtä isoa kaupunkia etelärannikolle… eiku tämähän ei nyt ollutkaan vihreiden arvojen mukaista politiikkaa.
Komppaan tätä:
Pääsääntöisesti karsastan ns tutkimusstrategisia linjauksia, koska niissä on hypen ja politikoinnin makua. Sama pätee toki myös IFR ja LFTR ‑teknologioihin, mutta näissä on pari merkittävää etua Suomelle.
Ensiksikin, kuten Osmo yllä toteaa, Suomeen on valmistumassa maailman suurin perinteinen reaktori. Tämän polttoaineen käsittely on ongelma, joka yritetään (sic) lakaista maton alle melko kirjaimellisesti. Ja typerästi vieläpä, sillä se käytetty polttoaine on erinomaisen energiarikasta tavaraa huolimatta EPR:n hyvästä energiatehokkuudesta. Laki taitaa kieltää tämän materiaalin viemisen ulkomaille, ja pikkusieluiset jantterit haluavat haudata sen maan sisään syistä joita voin vain arvailla. En itse keksi muita syitä kuin autoritäärisen tietämättömyydellä ylpeilyn, joka tuntuu muutenkin vaivaavan suomalaisia vähän joka välissä.
Mitä jos se raha joka laitetaan kultaa kalliimman energianlähteen maahankaivamiseen, käytettäisiinkin sen tutkimiseen miten se käytetään oikeasti hyödyksi. Veikkaisin että maksaisi itsensä takaisin korkojen kera. Kurja tämä tietysti on niille, joiden uskonnolliseen vakaumukseen kuuluu ajatus ydinjätteestä joka on pakko kaivaa maahan jotta voidaan kauhistella sitä millainen kauhea perintö ollaan jätetty jälkipolville. Jälkipolville, joille jotenkin on kuitenkin OK jättää kuumeneva pallo, sulava ikirouta, lumivyöryn lailla etenevä massasukupuutto, romahtaneet kalakannat ja hiilidioksidipitoisuuden jollaista ei ole nähnyt yksikään homo-suvun edustaja ennen meitä.
Jotenkin en tajua. En vaan hahmota sitä millainen symboli tällainen juttu voi joillekin olla. Kaikki maailman ydinjäte mahtuu parille jalkapallostadionille. Tämä on jotenkin maailman pahin ja pelottavin asia, mieluummin paistetaan koko sakki? Tsiisus.
Ajattelin lähinnä jäähdytysveden mahdollisia haittoja lähialueen vesiin ja ympäröivästä turva-alueesta johtuvaa haittaa. Ellei nuo haitat ole merkittäviä, miksi ydinvoimaloihin pitää edes pyytää lupia? Annettaisiin rakentaa vain niin paljon (tai vähän) reaktoreita kuin markkinat haluavat.
Rosatom saa omistajana osuussähkön joka tapauksessa. Käytännössä Rosatom myynee sähkön suoraan markkinalle. Ei yksittäisellä omistajalla ole oikeutta päättää tuotantomääristä, vaan ottaa vastaan sähkö sovittuun hintaan. Käytännössä Rosatomin omistusosuus vain lisää sähkön tarjontaa tukkumarkkinalla. Hintamanipulaatio on rangaistavaksi säädetty ja aivan eri asia kuin osuusomistus.
Rosatom voi myydä sähkön myös Venäjälle.
Onko kaikissa ydinvoimaa käyttävissä maissa sama käytäntö eli tarvitaan erillinen periaatelupa? Miltään muulta energiamuodoltahan sitä ei tarvita. Ympäristö‑, rakennus- ja käyttöluvat ja mitä niitä on sitten tietysti on erikseen. Miksi 500 MW ydinreaktori vaatii periaateluvan mutta yhtä iso hiilivoimala ei?
Vesivoimaankin tarvitaan lupa, joskin prosessi on erilainen.
Ei minulla varsinaisesti näihin kommentteihin mitään lisättävää ole, kunhan kopioin ne tähän kokonaisuudessaan ja esitän kainon toivomuksen, että ne luettaisiin ajatuksen kanssa. Toisenkin kerran.
Vihreiden vaatimuksesta lakiin (tai johonkin muuhun säädökseen) tuli vaatimus, että ydinjätehauta on periaatteessa avattavissa. Oma ennusteeni on, ettei ydinjätteitä tulla koskaan hautaamaan maan alle.
Ei riitä siirtokapasiteetti. Ja jos Venäjä haluaa sotkea markkinoita niin voihan se ostaa vaikka suoraan pörssistä siirtokapasiteetin
määräämistä rajoissa, ei siihen omaa voimalaitosta tarvi.
En ole myöskään nähnyt vihreiden valittavan vuoden alusta avattavan uuden siirtoyhteyden takia. Se mahdollistaa sähkön myynnin Venäjälle ja jos sitä ei ole, niin eipä viedä mitään. Kumma kun se ei puhuta kun Venäjälle sähkön vienti on niin suuri mörkö.
Rosatomin osuus tulee olemaan 480 MW. Suomen ja Venäjän välillä on paljon suurempi yhteys. Ei tätä nyt ole mikään mörkä. Se on vain toteamus, että johtoa pitkin sähkö kulkee mihin suuntaan tahansa ja Rosatom omistaa osuuden sähköstä ja saa myydä sen mihin haluaa.
..ei nykysäännöillä, ainakaan suoraan. Rosatom voisi myydä osuutensa sähköstä RAOlle, joka voi puolestaan myydä Venäjälle. Ja entäs sitten? Parempi, että myydään ydinsähköä Venäjälle kuin että ostetaan sieltä kaasunpoltolla generoitua sähköä. Älä sorru niinistömäiseen epä-älylliseen ydinvoiman inhoamiseen syillä millä hyvänsä.
Olen tarkistanut tämän esittelevältä ministeriltä. Rosatom saa myydä sähkönsä Venäjälle jos haluaa.
Ei voi suoraan. Venäjän puolella rajajohtoja hallinnoi Venäjän vientimonopoli RAO, ja Suomen puolella yksinoikeus johtojen on annettu RAOn omistamalle RAOlle (koska Venäjän RAO ei suostu käymään muiden kanssa kauppaa). Miten Rosatom käyttää sähkönsä on aivan sivuseikka. RAOn kanssa yhteiselo on sujunut, mutta kyllähän vähän tasapuolisemmat ja kilpailullisemmat ehdot Fi-Ru-rajalla olisivat poikaa.
Juuri näin. Jos sähkön hinta on Venäjällä suurempi kuin Suomessa, Rosatomin on järkevää myydä omistamansa teho sinne. Jos tällainen tilanne sattuu pohjoismaisena arkipakkaspäivänä, ja Rosatom päättää viedä sähkönsä Äiti-Venäjälle, sähkön tuntihinta Suomessa pomppaa.
Sama potentiaalinen ongelma olisi tietenkin ollut myös e‑onin kanssa. Asiasta ei vain jostain syystä tuolloin puhuttu. Korollaario siis on, että manakalasähkön pitäisi olla teollisessa, ei kaupallisessa omistuksessa.
GE-Hitachi mainostaa briteille PRISM:in olevan “vaihtoehtoa halvempi” tapa tuhota paikalliset plutoniumvarastot. Miten minä tuon tulkitsen on se että sähkön tuotossa se ei vielä kannattaisi mutta onpahan halvempi kuin koko loppusijoituskonsepti + vastaava määrä sähköntuotantoa. Sitten voidaan kysyä kuinka paljon upotettujen kustannusten ajatusharhaa suomalaisessa loppusijoituksessa alkaa olemaan…
Mitä tuohon lakivaatimukseen loppusijoituksen periaatteellisesta avausmahdollisuudesta tulee, niin ainakin ydinenergiatekniikan peruskurssilla geologinen loppusijoitus (eli Posivan ratkaisu) oli yleisellä tasolla luokassa “mahdollinen perua”. Peruuttamattomia olivat mm. maankuoren alle, merenpohjan sedimentteihin tai ulkoavaruuteen tapahtuvat loppusijoitukset. Kun en tiedä milloin tuo kirjaus tehtiin on hankala arvioida onko sillä ollut vaikutuksia.
Ajatuksena lupa megawattimäärälle on kannatettava. Ei tuo vapaata valtakirjaa antaisi, ympäristövaikutusarvioon joka tapauksessa pitäisi jo listata mahdolliset laitostyypit, eli potentiaaliset hakemukset olisivat varmaan muotoa Y reaktoria yhteensä lämpöteholla X. Muitakin esteitä on, niistä on tehty viime vuonna väitöskirjakin (http://www.doria.fi/handle/10024/92375).
Toisaalta noin, ja onneksi tohtoritäti on määrännyt pillereitä ja niiden päälle voi vetää viinaa niin, että saa nukuttua öisin.
Toisaalta, jos ei olisi noita helvetin hippejä, ei olisi koko liikettä, ja meitsi saisi vapaasti valita kokkareiden ja demareiden välillä. Tarttis tehdä jotain, jossain porukassa, jolla on pakosti omat ennakkoasenteet ja heimon toteemit ja tabut. Tai sitten aloittaa jotain uutta. Piraatit yrittivät, mutta sisältö ei tainnut riittää, vaikka olikin sinänsä OK.
Saa myydä, ei vaan pysty. Minun ymmärtääkseni nimenomaan se uusi ensi vuonna avattava kaapeli mahdollistaa sähkön myynnin Venäjälle, kun aikaisemmin se ei ole ollut mahdollista. Ja uusi siirtoyhteyskin on “vain” 350 MW eli jos Rosatom kaiken myy Venäjälle, niin mitenkä aikoo sen toimittaa?
“Toistaiseksi kauppaa voidaan käydä vain Venäjältä Suomeen päin. Kauppamenettelyä Suomen ja Venäjän välillä kehitetään jatkossa molempiin suuntiin toimivaksi.”
http://www.fingrid.fi/fi/asiakkaat/Kantaverkkopalvelut/venajan_siirtoyhteydet/Sivut/default.aspx
—————
Suunniteltu
Suomen ja Venäjän välisen
siirtoyhteyden kaksisuuntaisuus
tulisi mahdollistamaan sähkön viennin Suomesta Venäjälle.
Venäjän viennin kaksisuuntaisuuden on olet
ettu toteutuvan pian kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.
http://www.tem.fi/files/35135/Sahkomarkkinaskenaariot_2035_10122012_Final.pdf
—————-
11.3.2014 15:10 — Ajankohtaista
Keskiviikkona maaliskuun 12. päivänä yhtä Viipurin muuttaja-aseman neljästä 350 MW yksiköstä testataan sähkön vientiin Suomesta Venäjälle.
Tavoitteena on tarkistaa Viipurin 400 kV aseman säätäjän ja laitosautomaation toiminta vientisuunnassa.
Fingrid, Venäjän verkkoyhtiö Federal Grid Company ja Venäjän verkko-operaattori System Operator valmistelevat teknisiä ja kaupallisia ehtoja kaksisuuntaisen kaupan toteuttamiseksi Suomen ja Venäjän välillä. Tätä nykyä sähköä voidaan siirtää vain Venäjältä Suomeen päin.
http://www.fingrid.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/Viipurin-muuttaja-asemaa-testataan‑s%C3%A4hk%C3%B6n-vienniss%C3%A4-Suomesta-Ven%C3%A4j%C3%A4lle.aspx
—————
Mikäli tämä pitää paikkansa, niin sittenhän Vihreiden pitää vastustaa tuota siirtoyhteyttä huoltovarmuussyistä. Venäjä kun voisi milloin vain kovan kulutuspiikin aikana ostaa pörssistä sähköä riistääkseen sen Suomen markkinoilta. Halvemmaksikin se tulisi kuin kokonaisen voimalaitoksen rakentaminen…
Mikä ihmeen ongelma se on, että sähkö siirtyy sinne, missä sille on kovin tarve, ja hinta paras?? Jos Venäjällä hinta on kovempi kuin Suomessa, niin tottakai sähköä kannattaa ja pitää siirtää sinne suuntaan! Näinhän koko eurooppalainen sähkömarkkinakin toimii, ja sen ansiosta saamme koko ajan Ruotsin suunnalta sähköä (mikä nostaa hintaa Ruotsissa). Tapio, ajatuksesi mukaan jokaisen pitäisi omistaa oma sähköntuotantokapasiteetti. Pöljä ajatus, sitä varten ovat markkinat ja kaupankäynti.
Syltty, ei sinne rajalle mitään uusia johtoja tule. Rajalla on 4 * 350 MW tasasuuntaajalinkkiä. Ensi vuonna yksi näistä päivittyy siten että sähkö voi siirtyä myös Venäjän suuntaan (tällä hetkellä mahdollista vain tuonti Venäjältä).
Itse ehdotuksesta: mitä sen megawattiluvan saatuaan saisi tehdä? Saako luvanhaltija päättää rakennuttavansa paikkaan X haluamansa mallisen reaktorin, vai tehtäisiinkö sopivista paikoista ja kelpaavista reaktoreista kuitenkin laki? Joku joutuisi kuitenkin ottamaan kantaa, mitä saa rakentaa ja minne.
Arvelen, että Rosatomin laitos on merkittävästi halvempi kuin Arevan. Arevahan on prototyyppi, ei sellaista pidä ostaa. Suomi on maailman kylmin maa, energiaa tarvitaan tuhottomasti. Jos ei lämmitä, tulee homeongelmia. Jos siirryt hehkulampuista elohopealamppuihin, joudut lämmittämään enemmän muilla keinoilla.
Arevan laitos on myyty avaimet käteen periaatteella kolmen miljardin euron hinnalla, teho 1600 MW, Rosatomin hintaa ei ole julkistettu, mutta se lienee kuusi miljardia, tehoa 1200 MW, eli Rosatomin hinta on 2,5 kertainen megawattia kohden. Tosin Areva yrittää lypsää lisää hintaa, koska urakka on vähän kussut.
Eiköhän nuo ydinmyllyt pyöri suunnilleen samoilla hyötysuhteilla, jolloin tuskin jäähdytysvesien energiamäärissä on merkittäviä eroja vaikkapa 1x1600MW vs. 2x800MW. Jälkimmäisessä tapauksessa voisi kuitenkin kuvitella ehkä tarvittavan hieman suuremman absoluuttisen määrän jäähdytysvettä, vaikka tuskin merkittävissä määrin, koska tuskin tuosta isommastakaan reaktorista päästetäisiin tai haluttaisiin päästää ulos vettä kaksinkertaisella lämpömäärällä tms.
Kiitos tiedosta. Minulla oli siis melkein oikeat tiedot, mutta uuden linjan sijasta tuleekin vain uusi yhteys.
Eli Rosatom ei kertakaikkisesti saa sitä ydinvoimalaitoksen sähköä mitenkään pelkästään kiusaamistarkoituksessa Venäjälle, kun yhteys ei vain riitä.
Jos kiusaamistarkoitus pelottaa niin miksen ole nähnyt Vihreiden protestointeja tästä uudesta yhteydestä? Sehän mahdollistaa poliittisen kiusaamisen ihan vain pörssisähkön avulla eli jos tuntuu siltä että 350 MW pistää Suomen sähkömarkkinat sekaisin, niin voihan sen ostaa kalliilla Suomesta ja myydä sitten tappiolla Venäjälle ihan riippumatta siitä, onko omistuksessa ydinvoimalaitoksia vai ei (olettaen että yhteys on käytettävissä, voihan se olla jo jonkun toisen käytössä…). Ja koska se Fennovoiman sähkö on vihreiden mukaan kuulemma niin p*******n kallistakin, niin halvemmallahan pääsee kun ostaa sähköä kusaustarkoituksessa vain silloin, kun poliittinen tarve ilmenee.
Jos Rosatomin osuus voimalaitoksesta maksaa vaikkapa kolme miljardia, niin sillä rahalla saa 350 MW siirtoyhteydellä siirtää sähköä KYMMENEN VUOTTA, jos siitä maksaa keskimäärin niinkin huiman hinnan kuin 100 e / MWh.
Ei tietenkään ole mikään ongelma, jos toimitaan markkinatalouden sääntöjen mukaan. Nuo Venäjän kaasutoimitukset vain ovat Keski-Euroopassa takkuilleet erinäisistä syistä. Suomessa ei tällaista ongelmaa toki ole ollut.
Arevan voimalan lopullinen hinta lienee 1 — 5 miljarsia euroa enemmän, ei vielä tiedä. Lopputulos selvinnee pitkällisen oikeudenkäynnin jälkeen tai sitten se maksetaan OL4:n hinnassa.
Fortumin osalta taas rahat ovat vileä jonkin aikaa kiinni muissa suurissa investoinneissa, lähinnä Venäjä kaasvuvoimaloiden (5 miljardia euroa) rakentamisessa.
Jalkeluverkkojen myynti ja kaasuvoimalaoiden valmistuminen mahdollistavat aikanaan uudet investoinnit. Velkaa on hieman liikaa ja 2010 ehdottomasti aivan liikaa.
Markkinoiden ja kaupankäynnin osalta olen samaa mieltä, mutta tuo mankalaheittoni koski suuria tuottajia, ja lähti siitä, että jos Fennovoiman hanke toteutuu, Rosatom omistaa sataprosenttisesti 480 MW:n kokoisen sähköntuotannon, jolle se voi tehdä mitä tahansa.
Jos Rosatom omistaisi pelkästään n. 40% osakkeista, sen pitäisi alistua sähkönmyynninkin osalta yhtiökokouksien päätöksiin, jotka nyt Suomessa ovat yleensä markkinataloushenkisiä.
Suomessa on pyritty pitämään suuret sähköenergian tuottajat huoltovarmuussyistä suomalaisenemmistöisessä omistuksessa. Tuo mankalaperiaate mahdollistaa tämän periaatten kiertämisen. Tuo 480 MW:n tuotanto ei ole peanuts?
Olisikohan nyt pelipaikka alkaa myydä jätteiden loppusijoituspaikkaa ja samalla avata lupa-/asennepuolella peliä tuleville hyötöreaktoreille? Saataisiin polttoainetta tulevaisuutta varten ja siitä vieläpä maksettaisiin. Kaikkein parastahan olisi, että ulkomaat maksaisivat “vuokraa” säilytyksestä, mutta jätteen hallinta ja omistus olisi kotimaassa, jolloin tulisi joko jatkuvia tuloja säilytyksestä tai olisi ilmaista polttoainetta ja tämä valinta olisi täysin omissa käsissä.
Väärin, Rosatom omistaisi osakkeiden kautta osuuden Fennovoimasta. Tätä omistusta vastaan se saisi osuuttansa vastaavan määrän sähköä. Rosatom ei päätä _sähköntuotannosta_ paitsi yhtiökokouksen kautta. Sen sijaan saamastaan _sähköstä_ Rosatom saa päättää. Mankala-sopimuksen mukaan niin Rosatomin kuin muidenkin osakkaiden pitää ottaa vastaan osuutensa verran omakustannesähköä, ja sitten tehdä sillä mitä haluaa. Jos ei ole tehdasta, helpointa on myydä sähkö spottiin ja ottaa voitot taskuun.
Kirjoitin epäsevästi. Tarkoitin, että jos Fennovoima olisi tavallinen monen osakkaan (pörssi)osakeyhtiö, kuten esim. Fortum, Rosatom ei saisi tulojaan omistamansa sähkön myynnillä, vaan osinkojen kautta. Mankalayhtiö ei kerta kaikkiaan ole ole tavallinen osakeyhtiö.
Muilta osin saamaa mieltä.
Näihin miljardeihin pitää huomauttaa yksi suhteellisuusasia. OL3:n kuudesta miljardista muistetaan keskustella päivittäin. Sen sijaan se meni tässä ihan pikku-uutisella, että Fortum on myymässä Ruotsin sähköverkkojaan samaisella kuudella miljardilla.
Energia-alalla investoinnit ovat suuria.
(Ai niin, se “maailman suurin teollisuusinvestointi” ‑tarina OL3:sta on myös mielenkiintoinen. Isojen valmistajien mikropiiritehtaat ovat olleet jo pitkään kalliimpia. Nyt Samsung on rakentamassa Pyeongtaekiin 12 miljardin euron tehdasta.)
Ne fyysiset tasavirtalinkit ovat siellä jo nyt (4 x 350 MW). Kyse on siitä, että niistä nyt yksi on kaksisuuntaistettu, ts. kummankin pään laitteistot on uusittu kaksisuuntaiselle siirrolle. Tässä ei ole teknologisesti mitään ihmeellistä, Suomen ja Ruotsin välinen DC-linkki on ollut pitkään kaksisuuntainen.
Nyt siis vain yksi linkeistä on kaksisuuntainen. Niitä loppuja on helppo päivittää kaksisuuntaisiksi, jos tarvetta (= hintadifferenssiä) tulee.
Tämä on sinänsä riippumatonta Rosatomin tuotannosta. Venäläiset saavat tietenkin ostaa niin paljon sähköä meiltä kuin linkit kestävät, kunhan hinta on markkinahinta. Rosatom ei tätä mitenkään muuta.
Totta tosiaan, talous- ja insinöörimielessä suurin piirtein näin kannattaisi tehdä. Otetaan ne muutaman kymmenen vuotta vahat käytetyt sauvat Onkalostoon, ja myydään ne takaisin seuraavan sukupolven reaktorien polttoaineeksi. Kunnonn ennakkomaksut, vuokra ja vapaa ulosmyyntihinnoittelu.
Perustelen tätä neljällä näkökulmalla:
1. Nykyisten reaktorien käytetty polttoaine on hyvää polttoainetta seuraavan sukupolven reaktoreille. Käytetyt sauvat pystytään väliajaksi kapseloimaan niin, ettei synny radiokatiivisia päästöjä. Säteily toki jatkuu, mutta se pysähtyy muutamaan metriin tai miliin.
2. Meillä on tässä asiassa absoluuttinen kilpailuetu: Suomen kallioperä on harvinaisen vakaata, joten jos käytetyt sauvat eivät markkinoille kelpaa, “säiliöt” pysyvät kunnossa ainakin seuraavien tuhansien…kymmenien tuhansien vuosien aikana, ja vuokratuloja syntyy.
3 Jos ihmiskunta taantuu noiden tuhansien vuosien aikana tiedettä ymmärtämättömiksi uus-apinoiksi, radioaktiivisuuden aihettamat ongelmat jäisivät pahimmassakin tapauksessa paikallisiksi.
4 Tapana on sanoa, että käytetty ydinpolttoaine säteilee satatuhatta vuotta. Totta, mutta kuinka paljon se säteilee ensimmäisen kymmenen tuhannen vuoden jälkeen nykyiseen taustasäteilyyn verrattuna?
No, eihän tämä Suomessa onnistu. Jonnekin ne käytetyt sauvat kuitenkin pistetään.
Vähän pyörittelen tuota argumenttia PRISM/IFR/LFTR jne teknologiaan panostamisesta. Näitähän kyllä kehitellään maailmalla, mutta niihin ei investoida kovin paljon koska liiketaloudelliset riskit ovat melko suuria.
Samaan aikaan on säädöksiä esimerkiksi loppusijoituksen järjestämisest, kaivetaan onkaloita ja tehdään tutkimusta siitä miten ne sylinterit saadaan kestämään tuhansia vuosia. Tähän palaa rahaa hurjasti, ja kuten yllä sanotaan, IFR:n ja vastaavien cost-benefit tarkastelussa on plussapuolella sähkö ja se raha ja riski joka säästyy kun polttoainetta ei kaiveta maahan. Lisäksi siinä on dynaamiset vaikutukset siitä, että teknologia kehittyy kun sitä otetaan käyttöön.
Kerrannaisvaikutuksena syntyy osaamista sekä näitä rakentaville ja pyörittäville yrityksille, että STUK:ille näiden turvallisuuden varmistamisessa. Tämä on vientikelpoista osaamista, jos ja kun IFR yms seuraavan sukupolven ydinenergia tulee käyttöön. Ja se tulee käyttöön, jos ei nyt, eikä kymmenen, niin kahden tai kolmenkymmenen vuoden päästä.
Loppusijoitukseen varautumisen kustannukset ovat (ok, tässä jouduin turvautumaan wikipediaan, eli ottakaa suolan kanssa) luokkaa 3% kustannuksista. Suomessa tuotetaan tänäkin vuonna noin 22TWh ydinvoimalla. Juuri tämän hetken pörssisähkön hinnalla tämä tekee vähän reilu 700 miljoonaa euroa, mistä 3% on 20 miljoonaa. Sillä pyörittää jo ihan kohtuullista tutkimusinfraa tällä alalla.
Koska tähän saa yksityistäkin rahoitusta ihan varmana paljon, niin ei tässä julkisen puolen todennäköisesti tarvitsisi tehdä juuri muuta kuin ilmoittaa, että lupia myönnetään. Jos se ei auta, niin koplataan se niin, että annetaan lupia lisäydinvoimaloille, kunhan panostetaan joku sopiva osuus näihin reaktoreihin. Nyt pitäisi kääriä hihat jo siitäkin syystä, että Suomen talous ihan oikeasti kaipaa jotain piristysruisketta; tämän pitäisi kelvata (vaikka arvaan ettei kelpaa) myös Vihreille, koska tällä saataisiin riskejä alaspäin ja hiilidioksidipäästöjä karsittua. Sen pitäisi kelvata demareille, koska sen voi väittää olevan le dirigisme. Sen pitäisi kelvata Kokoomukselle, koska se on dinero por nada teollisuudelle. Sen pitäisi kelvata Perussuomalaisille, koska se estää työpaikkojen valumista Kiinaan. Sen pitäisi kelvata Kepulle, koska laitos voidaan rakentaa jonnekin kepulandiaan ja sehän se vasta hyvää aluepolitiikkaa on.
Lukeeko joku joka näistä päättää tätä blogia? Jos ei, niin Osmo, pliis, laita tämä tapahtumaan, niin jäät historiaan valtiomiehenä joka pelasti Suomen.
Ongelma lienee, että suurin osa lukijoista pitänee tuota korkeintaan vitsinä. Jos siitä päästään yli, niin niitä poliitikkoja, joiden selkänahka kestää tuollaisen vitsin esittämisen vakavalla naamalla ja sen tuoman henkilökohtaisen poliittisen riskin on aika vähän. Osmo toki on jo ilmoittanut lopettavansa eduskunnass, joten siinä mielessä Osmolla ei ole hävittävää, mutta pelkään, että “ydinvoima” on niin syvällä vihreässä identiteetissä vastustettavien asioiden listalla, että vaikka teknisesti Osmo ymmärtäisi ja olisi samaa mieltä argumentin kanssa, ristiriita tuon vihreän identiteetin kanssa on liian iso, että voisi tulla julkisuuteen argumentin kanssa. Mielelläni olisin tässä(kin) asiassa väärässä.
Olisi tosiaan mukava saada tuollainen klusterin perustettua Suomeen. Ei siinä valtiorahoitteisenakaan pahasti takkiin ottaisi, vaikka menisikin poskelleen. Aina sanotaan, että Suomessa on asiantuntemusta. Kannattaisiko nyt viimeinkin ottaa se käyttöön?
Relevantti TEM:in julkaisu, “ydinenergia-alan tutkimusstrategia”: https://www.tem.fi/files/39592/TEM_jul_16_2014_web_17042014.pdf
Sinällään vähemmän kunnianhimoista kuin mitä täällä visioidaan, mutta eihän se ole kuin panostuksesta kiinni? Kansallista GenIV-tutkimusohjelmaakin on siellä ehdotettu mutta fokus leveämpi ja rahoitus pienempi kuin mitä Tiedemies yllä maalaili.
Suomi on pieni maa ja vaikka asiantuntemusta alalla on niin syystäkin viranomainen ei taida olla antamassa lupaa millekään ratkaisulle josta ei ole muualta käyttökokemusta. Resurssit eivät ennenkään olisi moiseen riittäneet ja uutiset eivät sillä rintamalla ole kannustavia.
http://yle.fi/uutiset/sateilyturvakeskus_aloittaa_yt-neuvottelut/7431673
Mutta, resursseja lisää? Oli se päättämisestä kiinni 60-luvullakin.
Luultavasti viimeiset fissioon perustuvat ydinvoimalat rakennetaan tällä ja ensi vuosikymmenellä.
Energiamarkkinoilla on melkoinen mullistus odotettavissa, kun fissiovoimalat yksi toisensa jälkeen tulevat tiensä päähän. Uutta fissiovoimaa ei rakenneta tilalle.
Osaamista syntyy, kun tehdään projekti jonka kuluessa täytyy ratkoa teknisiä ongelmia. Projektiin osallistuneet pystyvät sitten viemään osaamista seuraaviin projekteihin jne.