(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa)
Olen päättänyt jäädä pois eduskunnasta 20 eduskuntavuoden jälkeen. Politiikka on muuttunut paljon siitä, kun tulin eduskuntaan ensimmäisen kerran 1987. Ensimmäinen vaalikausi oli harjoittelua minulle ja vihreälle ryhmälle, eikä siitä sen enempää. Tahti oli aivan toinen, kun palasin eduskuntaan vuonna 1995, jolloin vihreät myös menivät mukaan Lipposen hallitukseen. Se oli taloudellisen kujanjuoksun aikaa. Vihreä ryhmä joutui kovaan kyytiin, mutta kesti kunnialla. Kauaskantoisimmat päätökset tehdään silloin, kun on pakko säästää, koska silloin tehdään aitoja valintoja – ja nähdään, kenestä on ajattelemaan johdonmukaisesti.
Kaksi vuotta peruspalveluministerinä vähensi eduskuntatyön arvostusta silmissäni. Eduskunta näyttäytyi usein jarruna, joka vaikeutti päätöksentekoa ja yritti panna puumerkkinsä vähän kaikkeen niin, että lopputulos muuttui yleensä huonommaksi. Tämä on vähentänyt tarmoani eduskunnassa puuttua kaikkeen, sillä yleensä hallitus on oikeassa enkä halua ahkeroida ainakaan tuottaakseni haittaa. Kun näin menettelee, jää voimia puuttua niihin asioihin, joihin tuleekin puuttua.
Vihreät lähtivät kaksi viikkoa sitten hallituksesta jo toisen kerran ydinvoiman takia. Moni on kysynyt minulta, oliko järkeä lähteä – minä kun vastustin hallituksesta lähtöä vuonna 2002. Sanoin puoluetovereilleni jo kolme vuotta sitten, että tästä hallituksesta pitäisi lähteä millä tekosyyllä tahansa. Kirjoitin tällä palstalla kesäkuussa, että maassa on ehkä sen historian huonoin hallitus. Politiikka on joukkueurheilua, ja siksi olen tukenut hallitusta niin kauan, kun puolue on hallituksessa istunut.
Olen kovin huolestunut, mitä tälle maalle on tapahtunut ja tapahtumassa. Taloutemme perusta murenee ja aika huutaa samanlaisia voimakkaita toimia, joilla Lipposen hallitukset nostivat maan edellisestä kuopasta. Olemme kuitenkin menettäneet kyvyn tehdä päätöksiä. Siitä ei voi syyttää vain tätä hallitusta. Samanlaiset ongelmat vaivasivat hallituksia myös kahdella edellisellä vaalikaudella.
Edeltäjiään huonommaksi tämän hallituksen tekee se, että ongelmien päästyä kasautumaan tarve muutoksiin on suurempi.
Päätöksenteon vaikeuteen tutustuin erityisesti SATA-komiteassa, jonka piti saattaa maan sosiaaliturvajärjestelmä tälle vuosituhannelle. Komiteassa oli ainakin osalla into päällä ja halu tehdä jotain historiallista. Suomalaista tapaa noudattaen komitean enemmistö kuitenkin koostui edusvalvojista, jotka keskittyivät vastustamiseen. Työmarkkinajärjestöjen edustajat ovat suoranaisia neliraajajarrutuksen mestareita, jotka kaatavat kaikki uudistukset, jos ne eivät sovi niiden ajattelutapaan. Ja niiden ajattelutapa on hyvin vanhakantainen. Kateudella katsoo Viroa, jossa vanhat rasitteet eivät estä ennakkoluulottomia ratkaisuja.
Päätöksiä odoteltaessa vaikeudet ovat kasautuneet ja ongelmat kroonistuneet. Olemme hukanneet aikaa ja hukkaamme nuoria ikäluokkia.
Kansassa ei ole vikaa. Meillä tehtiin juuri iso eläkeratkaisu, eikä yhtään autoa poltettu kaduilla. Suomalaiset hyväksyvät vaikeatkin ratkaisut, jos ne koetaan reiluiksi ja niiden tarpeellisuus ymmärretään. Poliitikot pelkäävät kansan tuomiota aivan liiaksi ja tekevät siksi vesitettyjä päätöksiä, joiden seurauksista kansan tulisikin olla vihainen. Äänekkäimmät kellokkaat eivät ole kansa.
Minulla on koko ajan ollut toinen jalka tutkimusmaailmassa. Monet ystäväni yliopistolta ovat antaneet ymmärtää, etteivät arvosta politiikkaa ja poliitikkoja pätkääkään, koska poliittinen argumentointi on aina falskia ja kohtelee tosiasioita tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä.
Poliitikot ovat paljon mainettaan parempia. Koska rikos on jo vanhentunut, voin tunnustaa, että armeija-aikanani katsoin korteista kolmenkymmenen poliitikon P‑arvon, eli tuloksen intin palikkatestissä. Noista kolmestakymmenestä 29 kuului älykkäimpään kymmenykseen ja yksi toiseksi ylimpään.
Politiikka on oma osaamisalueensa. Eduskuntaan on tullut joitakin vahvan yritysuran tehneitä tekemään toista uraa politiikassa. Heidän eduskuntauransa ei ole ollut mikään suuri menestys. Yrityselämän ajattelutapa on liian suoraviivainen ja yksiulotteinen. Sen sijaan politiikka voisi ottaa oppia yritysmaailman päätöksentekotavoista.
Jos poliitikkomme ovat pääosin kelpo väkeä, miksi politiikka on niin huonoa ja aikaansaamatonta? Huippukyvyistä koostuva jalkapallojoukkuekin voi pelata huonosti, jos valmentaja valitsee väärän pelitavan. Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti.
Kansa näkee eduskunnasta televisiosta lähinnä vain yhden minuutin puheenvuoroilla käytävät kyselytunnit. Aivan niin huonoa ei keskustelu eduskunnassa sentään ole.
Yksi syy politiikan huonoon toimintaan on varmaankin siinä, että eduskunta päättää vääristä asioista, detaljeista eikä strategioista. Maan talouden horjuessa valtiovarainvaliokunta järjestää syksyllä suuren kuulemisen. Maakuntien edustajat on kutsuttu kertomaan, mitä tiehankkeita heillä on sydämellään. Sehän se tärkein asia onkin!
Vääristä asioista väärin on maakuntien edustajien keskinäinen kaupankäynti tierahoista, joka sivuuttaa surutta faktoihin – esimerkiksi liikennemääriin – perustuvan valmistelun. Yleisperiaatteet kuuluisivat eduskunnalle, eivät yksittäiset tienpätkät. Niistä pitäisi päättää maakunnissa.
Jotta demokratia alkaisi toimi tuloksellisesti, poliitikkojen on alettava päättää oikeista asioista nykyaikaisia menetelmiä käyttäen. Demokraattiset instituutiomme ovat yli sata vuota vanhoja. Siinä välissä maailma on muuttunut paljon. Kansanvallan käytännöt pitäisi siirtää nykyaikaan.
= = =
Tarkoitukseni on ruotia näitä asioita tarkemmin kirjassa “Jäähyväiset eduskunnalle” (työnimi), joka ilmestynee ensi keväänä.
Samaa mieltä, että ei detaljeista pitäisi päättää eduskunnassa, ei tienpätkistä eikä ydinvoimaloista. Sehän on jo vastoin vallan kolmijakoa. Toisaalta se varaus perusteisiin, että liikennemäärät mittaavat menneisyyttä, eivät tulevaisuutta, ja historia osoittaa rautateiden ja teiden merkityksen kehitykselle, ne ovat usein menneet kehityksen edellä, eivät reaktioina.
Ymmärrän hyvin päätöksesi ja varsinkin perustelut sille. Suomi on todellakin huonossa jamassa ja suomettunut ennätyksellisen alas poliittisesti. Siltikään en soisi hyvien, kokeneiden ja fiksujen ihmisten jättävän eduskuntaa(kaan), koska nyt jos milloinkaan tarvitaan lihaksia laittamaan maan asiat kuntoon! Jos nyt hylkäät tämän uppoavan laivan, voi sillä olla varsin lamauttava vaikutus ja entisestään pahentaa asioita. Vaikka yleisesti väitetään ettei sota ygtä miestä kaipaa, rohkenen asettua vastakkain tuon väitteen kanssa. Älykkäät, myötätuntoiset ja omaa etua tavoittelemattomat poliitikot ovat katoava luonnonvara, sittä todisteena vaikkapa nykyinen hallitus. Vaikken ole missään asemassa esittämään minkäänlaisia pyyntöjä tai vastimuksia, esittäisin silti toiveeni että jatkaisit vielä Arkadianmäellä toistaiseksi, sillä tulevaisuus näyttää tarpeeksi synkältä jo muutenkin!
Vilpittömän tuntuinen tilitys poliitikolta, joka on oikeastaan ollut epäpoliitikko. Tai järkipoliitikko, miten vaan.
Olisi mukava kuulla Soininvaaran mielipide siitä, onko median jatkuvasti tendensoituva ja pinnallistuva politiikan raportointi syy vai seuraus?
Itse rohkenisin pitää median epä-älyllistä, taustatyöltään usein kehnoa ja omia käsityksiä tyrkyttävää poliittista journalismia merkittävänä syynä politiikan arvostuksen kokemaan liudentumiseen.
Toki poliitikkoihin on mahtunut ja mahtuu kaikenlaista sukankuluttajaa… . Kuten suomalaisiin keskimäärin.
Niin siis mikä ihmeen ero? Edustajakausi tässä kai on päättymässä. Yksi ongelma suomalaisessa järjestelmässä on, että kansanedustajat ja ministerit pitävät edustajantointa ammattinaan. Ei se ole ammatti, vaan vaaleilla valittava luottamustehtävä, poliitikkona oleminen taas on.
Ode osuu oikeaan. Olen Oden aikalainen ja katsonut asioita koko ajan julkisen puolen työntekijän vinkkelistä. Suuret ja pienet asiat ovat sotkeentuneet. Samoin ovat sotkeentuneet virkamiesten, valmistelijoiden, toteuttajien ja poliitikkojen roolit keskenään. Seuraava uhka on, että soteuudistus vesitetään oikein kunnolla. Uhkaavia merkkejä on ilmassa, kun tämä järjestämislakiesitys on ilmeisesti sitten liian löyhä. Vanhojen asemien puolustajille se antaa ehkä liikaa mahdollisuuksia. Pohdin omassa blogissani julkeaa hallintoa ja itsekkäitä virkamiehiä prof. Wibergin pamfletin pohjalta. En nyt ihan innostunut Wiberginkään ajatuksista kaikkinensa. ks. http:/ollintuumailut.blogspot.fi.
Osmo, pystytkö selittämään, miksi Lipposen hallituksen aikana kyettiin tekemään kipeät päätökset ja nyt ei? Lipposen hallituksen säästöt sosiaaliturvassa ja terveydenhuollossa mahdollistivat uuden nousun ja sosiaaliturvan sekä terveydenhuollon uudelleen rakentamisen.
Muilla säästöillähän ei todellisuudessa ole merkitystä kokonaisuudessa, koska yhteiskunnan menoista yli 70% on sosiaali ja terveysmenoja. Ihmisillä vain menevät isot ja pienet summat helposti sekaisin. SATA-komitella olisi ollut tilausta, mutta se ei älynnyt tehdä suunnitelmaansa rahoituskehyksille ‑15% ja ‑30% nykyisestä.
Nykytilannetta katselen kauhulla. Itketään esimerkiksi Rajavartioaitoksen 1,8M€:a, jolla ei ole tässä konkurssissa mitään merkitystä. Vain STM:n saattaminen kuriin pelastaa maan.
Miten Osmo määrittelit parhaaseen kymmenykseen kuulumisen p‑testin perusteella? Saiko 29/30 poliitikkoa parhaan p‑arvon 9?
Jos näin on, niin se on hyvä suoritus. P‑arvolla 9 pääsee nimittäin ko. testissä älykkäimmän 4 % joukkoon, ei 10 % joukkoon.
Itse en usko poliitikkojen päässeen tuollaiseen lähesmensalaiseen tasoon noin laajalti, ihan jo siksikin että kovin harva ministeri (=hyväksi havaittu poliitikko) on edes kirjoittanut itsensä ylioppilaaksi keskimääräistä paremmin arvosanoin. Enemmän tuntuu olevan näitä lubenter-tyyppejä kutosen matikannumeroilla.
Kyllä tämä pääteköksentekokyvyn romahtamisen perussyy on meille kansainvälistymisen myötä rantautunut hyvin monisyinen korruptio. Asioita ei edes yritetä katsota järkiperäisesti, vaan ainoastaan siltä miltä ne näyttävät oman pienen intressipiirin kannalta. Jos omat taloudelliset edut ovat uhattuna, niin päätöksenteon voi helposti estää. Ilmeisesti se aika on lopullisesti ohi, jossa päätöksentekoa ohjasi yhteiskunnan kokonaisetu.
“Taloutemme perusta murenee ja aika huutaa samanlaisia voimakkaita toimia, joilla Lipposen hallitukset nostivat maan edellisestä kuopasta.”
Edellisestä kuopasta meidät nostivat lähinnä työtä pelkäämättömät diplomi-insinöörit Nokialta ja vientisektorilta. Toki eduskunnan päätökset olivat myös tarpeellisia siihen tilanteeseen.
Tällä kertaa tilanne on erilainen. Minä esimerkiksi suoraan sanottuna pelkään kansanedustajia ja edustusjyrääjiä. Turha odottaa että olisin heidän kaavailemissa talkoissa heidän etujensa optimaaliseksi ajamiseksi mukana. Todellisessa maailmassa vauraus kuitenkin syntyy tuottavan työn tekemisestä eikä edustusveivailuista.
Siinä onkin miljardien eurojen ongelma puolueille ja erityyppisille eturyhmille: vielläkö saatte massat vedätyksiinne mukaan? Jos ette niin käypi kylmät.
Ikävä ettet enää asetu ehdolle sillä näkemyksesi on ollut aina arvokas ja vilpitön. Me tarvitsemme edistysmielisiä henkiä ay-väen, maakuntamuurin ja arvottomien lobbareiden vastapainoksi. Eikä siihen tarvita sen suurempaa ideologiaa kuin perusarvojen: vapaus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, kunnioittaminen sekä realismi niukkojen resurssien pitkän ajan käytön suhteen.
“Yrityselämän ajattelutapa on liian suoraviivainen ja yksiulotteinen. Sen sijaan politiikka voisi ottaa oppia yritysmaailman päätöksentekotavoista.”
Suomen Tasavallan rakenne ei ole 300 tuhatta yritystä jossa suurimmat ensin.
Suomi on markkinatalous ja yritys on markkinoiden toinen osapuoli. Poliitikkojen vastuulla pitäisi olla markkinat eikä yritykset
Nykyhallituksen ja kahden edellisen yhteinen ominaisuus on fanaattinen uusliberalismi Kokoomuksessa. Fanaatikkoja on ollut estämässä pätevät poliitikot, joten kohta 8 vuotta on ollut pattitilanne.
Tällaiselta asiat näyttävät politiikan harrastajalle median perusteella.
Ammattipoliitikkojen jarjestys on oma etu — oman kuppikunnan etu — isanmaan etu. Esimerkki on Katainen.
“Monet ystäväni yliopistolta ovat antaneet ymmärtää, etteivät arvosta politiikkaa ja poliitikkoja pätkääkään, koska poliittinen argumentointi on aina falskia ja kohtelee tosiasioita tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä.”
Tiedon tuottamiseen, selvittämiseen ja teoiksi muuttamiseen voisi toivoaan laittaa juuri nyt. Miksi?
Minusta mainittu prosessi on toiminut aika huonosti.
Yliopistot, joo, ne tuotavat huuhaan ohella objektiivista tietoa. Mutta harvoin yliopiston tieto muuttuu teoiksi.
Perinteinen media asenteellisesti mukailee joitakin yleisiä käsityksiä ja hylkää toiset. No, viides valtiomahti on riippuvainen tilaajistaan — tai nykyään yhä enemmän klikkaajista.
Poliitikot ovat riippuvaisia äänestäjistä ja etenkin marginaaliäänestäjistä, rahoittajista sekä verkostoistaan, joten totuus on usein tosiaan tarkoituksenmukaisuuskysymys.
Viranomaisilta ei edes kuulu odottaa objektiivista tietoa, sillä niiden oletetaan ajavan oman sektorinsa asiaa. Sen ne tekevät usein konservatiivisten oletusten ja harhojen tai joskus muodikkaan hypen vallassa.
Rahan valta tuottaa yleensä rehellistä tietoa ja rehtiä toimintaa sidosryhmiensä suuntaan, mutta suhmuroi muista asioista kabineteissa.
Uusi tiedon tuottaja, levittäjä ja toimeenpanija on kuitenkin astunut pelikentälle: ihmiset. Näin pääsi tapahtumaan tietysti netin ja sosiaalisen median synnyn myötä.
Monella on kielteinen kuva “kansasta” tässä roolissaan mm. somen meuhkaamisen, nimimerkkikirjoittelun ja julkaisukynnyksen puuttumisen takia. Toisaalta ja oikeasti netissä on paljon, paljon enemmän asiallista puhetta kuin typeryyttä.
Kuten Tarja Tujunen juuri telkkarissa totesi, elämme murroksessa. Ihmiset asutuvat keskiöön ja alkavat kaataa vanhoja totuuksia tieltään, jos kokevat ne falskeiksi. Kansalaisaloitteet ovat tästä esimerkki tai ainakin ponnistus oikeaan suuntaan.
Uusi tieto ei jää puheen tasolle vaan muuttuu toiminnaksi. Esimerkiksi jakamistalous, joka siis tapahtuu lähes aina netissä, on maailmalla jo miljardibisnestä. Syntyy uusia valuuttoja, jotka eivät ole valtioiden valvonnassa. Edelläkävijät ohittavat muutenkin julkisen vallan ja luovat uusia käytäntöjä, joiden ainoa “totuuskriteeri” on toimivuus. Muut seuraavat perässä, jos niin on hyvä.
Vinkkini, jos etsii kontekstia uudelle suunnalle.
Soininvaara korostaa liiaksi Lipposen hallituksen ansioita.
“… Lipposen hallitukset nostivat maan edellisestä kuopasta”.
Suomen nousu oli alkanut jo markan kelluttamisesta v. 1992. Kun Lipposen 1. hallitus astui valtaan kasvu oli 5–6 % luokkaa.
http://www.findikaattori.fi/fi/3
Tiettyä evidensdiä nykymedian surkeuden tilasta antaa se, että se nielaisi täkyn intin P‑testin tulosten katsomisesta ykkös-uutiseksi. Pisteet sopuleille kuitenkin laatu-blogin seuraamisesta😃
Ero on valitettava asia varsinkin noilla perustein.
Toisaalta ymmärrän oikein hyvin turhautumisen koska itsekin äänestäjänä olen havainnut ihan samat asiat.
Edunvalvonta ja oma etu on ensimmäisenä. Maa on vain kuin vaikka futis joukkue. Yhteispeli ratkaisee eikä tämä maa ole koskaan futiksessa pärjännytkään.
Siksi en oikein usko että ongelmaa vieläkään tajutaan. Tarvitaan ulkopuolinen, toivottavasti luottoluokittaja eikä pahempi.
1. Et sinä eduskunnasta eroa vaan jäät pois vaaleista. Ei kannata suurennella.
2. Olet itse ollut kansanedustaja pitkään ja vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Ruikuttaminen ei auta vaan pitäisi tehdä jotain. Tai olisi pitänyt tehdä, kun oli vielä vaikutusvaltaa.
3. Lipposta minäkin kaipaan takaisin. Siinä oli valtiomies. Stuppi ja kumppanit ovat olemattomia näpertelijöitä hänen rinnallaan. Mutta kansahan edustajansa valitsee, minkäs teet. Irvistelevä, rikas ja herkkähipiäinen Twitter-porvari on suosiossa, joten kansa saa tahtomaansa politiikkaa ja suohon mennään.
Osmo, olet arvostetuimpia vihreitä poliitikkojamme. Ja olet suurimmaksi osaksi oikeassa. Haluaisin toki muistuttaa, että Lipposen hallitukset vain niittivät hyvän kasvun hedelmää. Todellisen korjaamisen ja noston ylös kuopasta teki Ahon hallitus. Taaskin näyttää siltä että kun talous uhkaa kaatua niin keskustan kannatus nousee. Ahon hallitus teki ne vaikeat päätökset jotka tuhoaa poliittisia uria. Enää ei löydy Suomesta niitä valtiomiehiä jotka politiikkaan katsomatta tekevät ne päätökset jotka tarvii tehdä.
Vanha sananlaskuhan on että ongelmissa huudetaan keskustaa apuun.
On toki harmi, ettet enää asetu ehdolle. Uskon kuitenkin, että tämä blogi vastaa ainakin yhtä pikkupuolueen eduskuntaryhmää.
Virkamiehet ovat pääsääntöisesti aika viisaita — kunhan eivät käytä koko eforttiaan oman hallintokunnan puolustamiseen.
Poliitikotkin ovat pääsääntöisesti viisaita, mutta vallassa pysyminen näyttää vaativan erityisesti liikkuvien äänestäjien miellyttämistä. Ja niitä miellytetään lyhytnäköisillä lupauksilla. Erityisesti on harmittanut se, että demarit ovat jo monissa vaaleissa menneet möläyttämään jonkun vaalitaktisen lupauksen joka on sitten kahlinnut vaihtoehtoja ihan hemmetisti.
Toisaalta: kokoomus on voittanut vaalit toisensa perään ja maan tilanne on huonontunut SAMAAN AIKAAN ihan dramaattisesti. Eli onko tämän maan ihmiset ihan tyhmiä: kokoomuksen vikahan se on ensi sijassa.
Uudistuksia syntyy vain katastrofien kautta: olikohan tämä hallisus nyt sellainen, vaiko vasta seuraava?
Touko Mettinen
P‑arvo 9
OS: “sillä yleensä hallitus on oikeassa”
Haluatko avata tätä hieman?
Minusta Lipponen on yliarvostettu. Suomen taloudellinen nousu pedattiin jo siinä vaiheessa, kun markka pistettiin kellumaan. Vienti (ml. Nokia) veti sen seurauksena hyvin hänen pääministeriaikanaan.
Mitä muuta merkittävää Lipponen teki kuin integroi Suomen tiukasti de-facto liittovaltioon? Etenkin euroon liittyminen vähensi suomalaisten poliitikkojen mahdollisuutta tehdä omaa talouspolitiikkaa, mikä on ollut erityisen haitallista meneillään olevan taantuman/laman aikana. EU:n pakkopaita lienee merkittävä syy siihenkin, että eräs Osmo Soininvaara pistää pillit pussiin.
Kaikkein keskeisin asia seuraavalle hallituskaudelle olisi STM:m saaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Viihdeuutiset STARA uutisoi (5.10.2014) asioita, joiden pitäisi olla HS:n etusivulla. Suomesta tehdään kovaa vauhtia entistä pahempaa holhousyhteiskuntaa:
“…Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen nimittäin haluaa, että kuluttajat eivät enää jatkossa voisi jakaa esimerkiksi panimoiden ja ravintoloiden materiaalia sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä Tuominen on ollut yhteydessä Facebookiin ja kertonut Suomen lakimuutoksesta, joka hänen mukaansa edellyttää Facebookilta JAA-toiminnon poistamista mainittujen yritysten Facebook-sivuilta.”
Jos kansanedustajan työ ei ole palkitsevaa, niin jotain on pahasti vialla myös mediassa, kun tuon luokan uutiset eivät ole pääuutislähetyksissä. Kyse on ihan siitä samasta asiasta, mistä hong kongilaiset juuri taistelevat kaduilla, sananvapaudesta.
Olen useampaan kertaan sanonut, että STM tulee pilkkoa. Sen aiheuttama vahinko suomalaiselle yhteiskunnalle on liian suuri kestettäväksi.
Sääli, että olet päättänyt lopettaa politikoinnin ainakin Eduskunnan tasolla. Olet ainakin minun mielestäni ainoa vihreä poliitikko, jolla on jotain ajatuksia paremmasta Suomesta ja jonka ajatuksille voin myöntää nyökytteleväni.
Suomi on todellakin vaikeassa tilanteessa ja vieläpä sellaisessa tilanteessa, jossa hallitus on eittämättä kenties Suomen historian huonoin. Koko Kataisen/Stubbin hallitus pikemminkin herättää kysymyksiä kuin antaa vastauksia tilanteessa, jossa tarvisimme todella kipeitä toimia julkisen talouden korjaamiseksi. Voidaan myös kysyä, että onko kaikki valta hallituksella, kun maassa on lähes kaikkea vastustava Ay-liike ja toisella puolella EK.
Toisaalta nyt täytyy myös muistaa, että tämä kolmen hallituksen aiheuttama lasku on erääntymässä ja seuraavan hallituksen on oikeasti aika kääriä hihat. Se tarkoittaa väistämätöntä julkisen sektorin selättämistä (joko palkkojen lasku tai ulos) ja sosiaalietuuksien rajaamista tai muuten Suomelle ei kunnian kukko laula. Sosiaalietuudet taisivat muistaakseni syödä puolet julkisista menoista, joten jos haluamme selvitä tästä kansakuntana, on meidän leikattava sieltä, missä menot ovat suurimmat. Se tietää todella kipeitä ratkaisuja ja ainakin minä toivon, että seuraava hallitus siihen kykenee, joskin epäilen sitä vahvasti.
Kylläpä Soininvaaran argumentointi on heppoista ja omahyväistä.
1. Suomen eturivin politiikasta on hyvin vaikea löytää ketään, joka olisi voinut päästä omilla kyvyillään samaan suhteelliseen asemaan tutkimuksessa tai liike-elämässä. Soininvaara ei ole itse tässä suhteessa poikkeus. Politiikka nyt vain on helpoin tie kunnianhimoisille ja huomionkipeille keskinkertaisuuksille.
2. Vertaus futisjoukkueseen on tässä heikko. Politiikassahan poliitikot itse valitsevat omat johtajansa ja he voivat syyttää vain itseään huonoista johtajista. Futisjoukkueella (ja yrityksilläkin) on tietysti myös selkeät mittarit onnistumiselle. Mitä jos hallituksellekin asetettaisiin yksiselitteiset onnistumismittarit: vaikkapa talouskasvu, velka ja työllisyyden muutos suhteessa Ruotsiin?
3. Miksi ammattijärjestöillä ja muilla jarrumiehillä on Suomessa niin suuri valta ja miten sen vallan voisi heiltä siirtää viisaampiin käsiiin? Tähän Soininvaara ei halua tai osaa ottaa kantaa. Jos julkista valtaa käytetään pahasti väärin eikä ole parempiakaan julkisen vallan käyttäjiä, eikö ainoa vaihtoehto olisi vähentää julkisen vallan käyttöä ja siirtää valta yksilöille ja yrityksille? Tämä ratkaisu ei tietenkään miellytä ketään poliitikkoa (koska heillä olisi vähemmän valtaa ja sitä kautta etujakin).
4. Miksei kansassa ole mitään vikaa? Mehän olemme nämä politiikot valinneet ja tämän systeemin hyväksyneet? Luovuttavatko jarrumiehet ja edunvalvojat valtansa kansalle, joka ei oikein valita eikä polta autoja?
Odelta on kuultu sen verran sosiobiologisia näkemyksiä, että kognitiivinen dissonanssikin on voinut olla jo liikaa.
Muuten: Ennen wanhaan korkeisiin tehtäviin oli varallisuusvaatimus. Tämä voisi olla ihan perusteltuakin. Ei tulisi fantastisesti myytyä koko maata jonkin rupisen komissaarinpaikan takia.
Lähtösi jälkeen vihreillä onkin enää vain yksi fiksu edustaja eduskunnassa, Haavisto
Koska demarit eivät ole siitä vieläkään toipuneet, vaikka siitä on jo aikaa. Sitä ennen Kokoomuksen politiikasta otti takkiin Keskusta ja persut eivät ilmeisestikään tuohon leikkiin lähde mukaan.
Kun oikeistolaiset keinot eivät näyttäisi olevan poliittisesti mahdollisia, kannattaisikohan lähteä rohkeasti toteuttamaan vasemmistolaista politiikkaa? Siihen sentään löytyisi tukea laajemmalta rintamalta. Otettaisiin vaikka tavoitteeksi täystyöllisyys, maksoi mitä maksoi. Suurituloiset suuttuisivat, mutta talous sentään pyörisi.
Vai nitkutellaanko tässä edelleen näitä samoja teesejä, kunnes jossain vaiheessa kurjistuneessa Suomessa viimeinkin herätään siihen, ettei Suomi yksinkertaisesti voi pärjätä verokilpailussa ja ettei taloutta supistamalla edelleenkään ollut mahdollista tehdä mielekkäitä säästöjä?
“Sen jälkeen” piti siis sanomani.
Vaikea verrata kolmea viime hallitusta keskenään.
Kauimmaisella hallituksella isot rakenneongelmat alkoivat nousta esiin, mutta koska ei ollut pakko tehdä vaikeita niin ei tehty. Ei haluttu riistäjän, leikkaajan ja veronkorottojan mainetta kansan silmissä äänten menettämisen pelossa.
Edellisen hallituksen kohdalla ongelmat jo tiedettiin ja tunnustettiin, mutta asioita ei saatu maaliin, ei edes lähelle. Oli myös helppoa taas siirtää kipeät ja aikaa vievät asiat jatkajan syliin.
Nykyhallituksen on sitten oikeasti pakko tehdä jotain. Asiat on niin heikosti, ettei ole vaihtoehtoa. Tai tekemättömyys on toki vaihtoehto, mutta kansankin silmissä jo huonompi. Suuri osa vaikeista rakenneratkaisuista on siltikin pöydällä. Jotain on saatu aikaan, mutat aivan liian vähän.
Kuka näistä kolmesta on nyt sitten huonoin?
Us blokista lainaan tähän täysin soveltuvan kirjoitukseni, “hukattu johtajuus”:
“On hyvin surullista seurata yhteiskuntamme onnetonta tilaa. Paljon puhetta, vähän villoja. Selkärankainen, isänmaallinen vastuullisuus ei ennenkään vaatinut tällaista määrää tyhjän puhumista kuin nyt mm. hallituksemme taholta. Asiat vaan hoituivat, toimeksi pantiin koko ajan ja seurattavana oli kasapäin erilaisia pyrkimyksiä johtaa ja selättää milloin mitäkin ongelmaa.
Viimeisin voimainponnistus oli parivaljakko Esko Ahon ja Iiro Viinasen näytös johtaa kansa läpi helvetinmoisen tulimyrskyn joka raateli kansaa, yrittäjyyttä ja taloutta niin sisältä kuin ulkoakin päin. Nostan heille edelleenkin hattua kyvystään kaivaa oikea toimeliaisuus esille välillä selkärankaisella, välillä pehmeämmällä tavalla.
Toki viime aikojen paras koaliitio ylivoimaisesti oli Vanhasen I ja II hallitus. Sen pidetympää hallitusta empä juuri muista. Kansan suosio ja yhteishenki heitti saman ryhmän toiselle hallituskaudelle näkemättömän suosion harjalla. Löytyihän ne voimat sitten viimeinkin, jotka ottivat pi.…lupoliisin statuksella työkseen kammeta Vanhanen huitsin nevadaan. Taisi siinä pesuveden mukana lenttä yksi ammattimaisin ulkoministerikin, erottajan huonosti näyteteltyjen itkun tirauksien saattelemana.
Nyt kun suurten ikäluokkien tahto‑, taitotila sekä armoton kokemus on siirtymässä lepäämään ja ansaitulle eläkkeelle on neuvottomuus iskemässä sekä työ‑, yritys- että valtion nöösipoikamaiseen päätöksentekoon. On arvosteltu liikaa konsulttien käyttöä mm. julkisen vallankin toimissa.
Pakkohan se on asiantuntemusta käyttää kun omaa taitoa, varsinkaan käytännön kokemusta osaamiseen itsellä ei ole. Parhaimpia konsulttivoimia yrityksien tuottavuuden ja tehokkuuden sekä koko organisaation johtamisen alueella on vielä hetken aikaa olemassa, ennenkuin hekin/mekin sarjajyrät siirrymme lopullisesti lepäämään laakereillemme. Silti huolettaa sivusta seurata johtajuuden ja johtamisen rappiotilaa valtakunnan avainalueilla.
Nyt on kaikkein vähiten tarvetta hillua etelän mailla ja niissä täydellisen harhaisissa ytimissä. Kun mm. talouskomissaarina tumpuloi Olli Rehn, ei voi kuin tuskailla miten olemattomalla asioiden yummärryksellä koko savotta porsii. Johtaminen on hiipunut etunenässä EU’n virheelliseen ja omien sääntöjen ylikävelyyn ja rikkomiseen.
Kylmän sodan varjoissa maailman laajuisesti hoidettu hiljainen johtajuus on rajusti sukeltanut ja sukeltamassa. Vain Saksassa voidaan havaita sinnikästä pyrkimystä seisoa tunkionsa päällä omien kansalaisten tukena. Muut kansakunnat seuraavat Suomen tavoin housunsa nilkoissa taapertamista isoisten pöytien jalkojen juuressa ja haikailevat liittoutumista liittovaltioon kun omat satraapit ovat osoittaneet oman m.….tensa johtajuuden omassa valtiossaan kansalaistensa tueksi.
Kansallinen turvallisuus on kaikkialla Euroopassa pohjalukemissa. Pinnalle on ujutettu kaikenkarvaista mörköä ja savuverhoa peittämään oman eliitin kyvyttömyys johtamiseen. Se viimeinenkin turvatekijä, presidentti instituutio on nakerrettu tyhjiin vaikka itsellä on takki tyhjänä hoitaa kansallista suvereniteettia aidolla selkärankaisella tavalla.
Sipilällä kyllä löytyisi humaania johtamisen kykyä ja taitoa omasta takaa. Pelkään kuitenkin koko ajan hänenkin sopeutuvan tähän nykyajan johtajuusvajeeseen. Merkkejä on ilmassa. Pahiten minua kismittää kansakunnan parhaimman Alkiolaisen hengen tuhoutumista, kun molemmat sen juurista kasvunsa ammentaneet liikkeet, Perussuomalaiset ja Suomen keskusta tappelevat toisensa kyvyttömiksi.
Soini ja Sipilä, lopettakaa täysin turha keskinäinen lapsellinen kinaaminen ja ryhtykää töihin, yhteistöihin Suomen säilyttämiseksi koko alueellaan asuttavana vielä jonkin aikaa. Sote uudistus pitää nostaa nyt pöydälle ja yrittää edes jollakin tavalla parsia tätä mäyräkoiran puremaa ideologista pärekoria edes jotenkin pitäväksi. Hallitus kun ite seisoo laiturilla ja on työntämässä kansalaisia näissä vuotavissa pärekoreissa ulapalle.
Voi herttileidi sentäs.”
Missähän ihmeessä tämä Kansallisen Sekoomuksen “fanaattinen uusliberalismi” on oikein tullut ilmi? Ennemminhän koko puolue tuntui muuttuvan Kataisen ja Turusen käsissä “kaikille oikein paljon fantastista naminamia” ‑tyyppiseksi keskustavasemmistolaiseksi tuhluripuolueeksi, jossa kaikki vähänkin ikävä lakaistiin maton — ettei vain gallupluvut olisi vaarantuneet.
Johtajuutta Kataisessa tuntui pääministerinä olevan kuin jossain märässä tiskirätissä — ja tuloksista — tai siis niiden täydellisestä puutteestahan sen näkee. Sinänsä vähän kummastuttaakin, että jotkut Vetelä-Euroopan sosialistit melkeinpä pelkäävät Käteistä — ihan kuin sellainen lussukka saisi joltain Moskovitciltä edes suunvuoroa.
Sinänsä mieleen ei tule kuin yksi kokoomuslainen uusliberaali eli Elina Lepomäki ja hän tuskin on kerinnyt saamaan mitään vasemmiston ja korporatistien pelkäämää “vahinkoa” aikaiseksi. Täytyy vain toivoa, että Elina saa useampia hengenheimolaisia seuraavaan eduskuntaan.
“Työmarkkinajärjestöjen edustajat ovat suoranaisia neliraajajarrutuksen mestareita, jotka kaatavat kaikki uudistukset, jos ne eivät sovi niiden ajattelutapaan. Ja niiden ajattelutapa on hyvin vanhakantainen.”
Koko kansan edun kannalta meillä pitäisi ihan oikeasti joskus katsoa kuka tätä maata hallitsee — kansan valitsemat kansanedustajat vai korporaatioiden pienet politrukkieliitit. Vaan eipä taida vielä olla sellaista poliitikkoa edes syntynyt, joka uskaltaisi edes ajatella etujärjestöjen uhmaamista. Jostain Hakaniemen torin reunalta ei tarvitse kuulua kuin pieni kuiskaus, niin uhmakkainkin ministeri luikkii häntä koipien välissä takaisin koppiinsa.
Taitaa vain olla niin, että meidän täytyy koukata aika syvältä ennen kuin mistään välien selvittelystä on toivoa.
Talous on tosiaan jumissa, ja hallitus ei osaa tai uskalla tehdä riittäviä korjausliikkeitä. Tämän vaalikauden hallitukset ovat suurimpia syypäitä tilanteen vakavuuden vuoksi (kuten kirjoituksessa mainittiin), ja myös siksi, että edelliset hallitukset nämä ongelmat ehkä yllättivät, mutta tämän vaalikauden hallitukset ovat pakostakin tienneet koko ajan seisovansa tumput suorina vakavassa tilanteessa, ja niillä on ollut hyvin aikaa miettiä korjaustoimenpiteitä, mutta ne eivät silti ole halunneet tai osanneet kohentaa tilannetta.
Vihreiden roolia hallituksessa ei käsitelty. Omasta mielestään vihreät ovat varmaanikin olleet hallituksessa hyviksinä, pahisten vankina. Päähallituspuolueet ovat ehkä sanelleet talouspolitiikan suuret linjat, mutta en ole nähnyt vihreiden toimivan niitä paremmin. Vihreät ovat edustaneet hallituksissa velkavetoisuutta vasemmiston kanssa. Ja yksi keskeinen taloutemme ongelma on jatkuva julkisen velan kasvu.
Politiikan pelisäännöissäkin on varmasti mahdollisuuksia parannuksiin, ehkä myös mainittuja “nykyaikaisia menetelmiä” mukaan tuoden. Omat ajatukseni hallituksen vioista talouspolitiikassa liittyvät päätöksentekomenetelmäkysymyksiä enemmän ainakin yhden ainoan opin politiikkaan, jota nyt on noudatettu. Valittu politiikka on pyhä, ja omista aiemmista päätöksistä pidetään niin ehdottomasti kiinni, että pikkuviilauksia suuremmat uudistukset näyttävät olevan mahdottomia. Myös jäykistyneellä työmarkkinajärjestelmällä on osansa muutosten estäjänä (tämä kirjoituksessa mainittiinkin). Mutta hallituspuolueilla on jäykkyyden suhteen malka myös omassa silmässä.
Hallitus on myös ajanut muita tavoitteitaan, kuten keskittämispolitiikkaa, talouspolitiikan nimissä. Ei ihme jos asiat ovat menneet sekaisin, ja talous ei ole näillä konsteilla kohentunut.
Moitteita lieventää hieman se, että olemme nyt ensimmäisessä euroajan talouskriisissä, ja siksi kaikki vanhat lääkkeet eivät tähän tilanteesen sovi, ja uusia täytyy viritellä. Toisaalta kaikkien meitä yhteisvaluuttaan vieneiden ja sen aikaisten hallitusten olisi pitänyt ymmärtää jotain taloudenpidosta yhteisvaluutassa. Näköjään riittävää ymmärrystä ei ole. Tästä selvät moitteet kaikille emu- ja euroajan hallituksissa olleille puolueille. Tämä pitkän ajan kuluessa rakennettu ongelma sattuu vain nyt palamaan pohjaan nykyisen hallituksen aikana.
Yleistä pätevyyttä voi käyttää sekä yhteiskunnan parantamiseen, että sen huonontamiseen, ja myös omien valta- ja muiden pyrkimysten ajamiseen. Poliitikkojen ammattitauteja ovat mm. vallanhalu, usko omaan ylivoimaiseen oikeassaoloon, ja haluttomuus tunnustaa omia aiempia virheitä. Ehkä usein jopa pyritään hyvään, mutta valtapeli voi helposti sisältää muita vähemmän vilpittömiä aineksia niin paljon, että prosessi kokonaisuudessaan ei vie maata hyvään suuntaan. Ehkä pitää kohottaa myös moraalia, läpinäkyvyyttä ja ymmärrystä pelisääntöjen lisäksi. Poliitikkojen yleinen terävyys ei todellakaan takaa onnistumista talouspolitiikassa, eikä missään muussakaan politiikassa.
Valtio päättäköön kaikista koko maan yhteen sitovista teistä. Suurin tämän vaalikauden hallitusten puhallus on ollut “maakuntien” edustajien toiveiden palkitseminen suurimmissa kaupngeissa. Niille aiotaan antaa miljardiluokan tierumputukiaiset, eli paikallisen raideliikenteen tukiaiset. Kysehän ei ole edes valtakunnallisista, eikä edes alueellisista liikennetarpeista, vaan paikallisliikenteen tarpeista. Muut kunnat saavat kustantaa nämä itse — niiltä osin kuin eivät ole jo muuttaneet paikallisteitä yksityisteiksi, asukkaiden itsensä kustannettavaksi. Pääkaupunkiseutu ja suurkaupungit yleensä näyttävät olevan tämän vaalikauden hallitusten erityissuojeluksessa. Valtio maksaa paremman väen paikallisliikenteen kustannukset. Miljardi irtoaa tämän kaltaisiin maakunta-avustuksiin kevyesti, myös lama-aikana.
Olipa taas Osmo Soininvaaralta kiinnostava, ajatuksia herättävä ja olennaiseen keskittyvä kirjoitus.
Sen sijaan kirjoitusta kommentoineen Tyler Cowenin argumentointi oli harvinaisen heppoista ja omahyväistä. Miksi keskustelu meillä Suomessa menee niin helposti tällaiseksi ylimieliseksi toisten väheksymiseksi? Mitään se ei auta ja suuhun jää paha maku. Mutta on kai se sitten kiva ylentää itsensä toisten yläpuolelle?
Politiikassa on epäilemättä kunnianhimoisia ja huomionkipeitä keskinkertaisuuksia, mutta on siellä myös sellaisia oman alansa huippulahjakkuuksia, jotka vetävät täysin vertoja liike-elämän ja tieteen huipuille.
Hallitukselle ei voi asettaa yksiselitteisiä onnistumismittareita, sillä päätettävät asiat ovat niin monimuotoisia. En minä esimerkiksi halua talouskasvua hinnalla millä hyvänsä (ympäristö, sosiaaliasiat, kulttuuri). Talouskasvun mittareitakin voi kyseenalaistaa. Päätösvallan siirtäminen yksityiselle sektorille kuulostaa karmealta, sillä siellähän pakkaa olemaan vain yksi ohjaava mittari: raha.
Hallitus on siis ollut huono, totta, mutta eipä oppositiokaan ole onnistunut. Miten tähän on tultu? Mitä pitäisi tehdä? Vastaukset eivät ole helppoja, mutta niitä on silti syytä pohtia. Yksi syy on epäilemättä se, että meidän länsimaiden suhteellinen osamme tässä globalisoituvassa maailmassa heikkenee. Siitä seuraa vaikeiden päätösten tarve, ja niitähän ei ole kenenkään helppo tehdä, varsinkin kun päätösten seuraukset saattavat usein olla arvaamattomia. On helpompi vain vastustaa kaikkia ikävältä kuulostavia asioita ja puolustaa saavutettuja etuja.
Mitä voisimme tehdä? Ainakin yksi asia on tehtävissä: äänestetään valtaan tällaisia Osmo Soininvaaran kaltaisia fiksuja ihmisiä, jotka puolueesta riippumatta osaavat katsoa asioita laaja-alaisesti sortumatta yksinkertaistavaan populismiin!
Eduskunta ja Osmo Soininvaara edustavat Suomalaista eliittiä. Jätettyään eduskunnan Osmo Soininvaara jää hyvälle eläkkeelle. Se kyllä on ihan toista luokkaa, kun pitkäaikaistyöttömälle tai pätkätyöläiselle eduskunnan päättäjät ovat antaneet.
Kansanedustajan palkkiot (palkka +veroton kulukorvaus) takaavat heille makean elämän. Eivätkä kansanedustajien eläkkeetkään noudata kansan saamaa keskieläkettä. Puhumattakaan sairaslomista, jolloin maksetaan täyttä palkkaa vaikka koko eduskunnassa vietetyn ajan, jos vain on tarvis.
Soininvaara, niin sanottuna älykkönä, asettuu kolumnissaan eduskunnan yläpuolelle. Puheenvuoro on elitistinen purkaus, joka peittää olennaisimman. Eduskunnan ja hallituksen päättämättömyys kertoo enemmän oikeistolaisen talouspolitiikan vararikosta sekä poliittisten päättäjien rimakauhusta.
Nyt ennen vaaleja ei uskalleta tehdä sellaisia päätöksiä, jotka leikkaisivat vielä lisää keskiluokan elintasoa. Koska kansa voi vielä lopulta suuttua ja jättää äänestämättä piinaajiaan.
Väärä politikka on kurjistanut kansaa, mutta rikkaat ovat pärjänneet. Suomessa on parikymmentä vuotta leikattu, yhtiöitetty ja yksityistetty valtion ja kuntien palveluita. Hivuttamalla tehdyt leikkaukset ovat realisoituneet massatyöttömyytenä ja köyhyyden räjähdysmäisenä lisääntymisenä. Keskiluokan ostokyky on romahtamispisteessä. Kansantalouden syöksykierre jatkuu, mutta varakasta eliittiä se ei koske.
“Olen kovin huolestunut, mitä tälle maalle on tapahtunut ja tapahtumassa. Taloutemme perusta murenee ja aika huutaa samanlaisia voimakkaita toimia, joilla Lipposen hallitukset nostivat maan edellisestä kuopasta. Olemme kuitenkin menettäneet kyvyn tehdä päätöksiä. Siitä ei voi syyttää vain tätä hallitusta. Samanlaiset ongelmat vaivasivat hallituksia myös kahdella edellisellä vaalikaudella.”
Osmo S. on oikeassa. Demokraattinen järjestelmämme on syvässä kriisissä. Poliitikot tunnetusti keskittyvät mieluummin jakamaan etuja äänestäjilleen, kuin huolehtimaan kansantaloutemme perustan terveydestä. Ikäviä päätöksiä ei haluta eikä kyetä tekemään. Jos ei kykene tekemään tarvittavia, myös omille äänestäjille ikäviä päätöksiä, niin silloin ei ole mitään asiaa Valtioneuvostoon tai eduskuntaan. Kengänkuva persuuksiin!
Ratkaisu: käyttöön otetaan muutamaksi vuodeksi virkamieshallitus, Raimo Sailas valtiovarainministeriksi ja hallitusohjelman yksiselitteinen sisältö on julkisten menojen leikkaaminen aluksi 10 %:lla, työntekeminen kansalaisvelvollisuudeksi ja suomalaisen työn palauttaminen kilpailukykyiseksi. Työmarkkinajärjestöiltä riisutaan päätösvalta ja palautetaan demokraattiselle järjestelmällemme.
Kuntien tehtäviä leikataan, julkisia palveluja muutetaan maksullisiksi, julkishallinnon työntekijöiden etuja leikataan korkeimpien virkamiesten toimiessa latua avaavana etujoukkona.
Joudumme kaikki tinkimään julkisen sektorin tarjoamasta hyvinvoinnista ja kutistamaan julkista sektoria. Meillä ei ole varaa nykyiseen tasoon, sillä valtava painolasti on vaarassa upottaa koko laivan. Kansalaisten tulee itse ottaa enemmän vastuuta omasta ja perheensä terveydestä, työkunnosta, koulutuksesta jne.
Hyvinvointivaltiomme on vielä korjattavissa, mutta paluuta entiseen ei ole. Mitä kauemmin lykkäämme ikäviä päätöksiä, sitä syvemmälle tulemme sukeltamaan. Nyt ei kaivata keskustelua, tarvitaan toimintaa.
1.“Politiikassa on epäilemättä kunnianhimoisia ja huomionkipeitä keskinkertaisuuksia, mutta on siellä myös sellaisia oman alansa huippulahjakkuuksia, jotka vetävät täysin vertoja liike-elämän ja tieteen huipuille.”
On tietysti jo määritelmä mukaan totta, että politiikassakin on “oman alansa” huippuja. Mutta olisi kyllä todella kiinnostava kuulla ketkä poliitikot voisivat pärjätä vaikkapa johtamis- tai analysointikyvyjensä avuilla muilla aloilla samalla tavalla kuin politiikassa.
2. “Hallitukselle ei voi asettaa yksiselitteisiä onnistumismittareita, sillä päätettävät asiat ovat niin monimuotoisia. En minä esimerkiksi halua talouskasvua hinnalla millä hyvänsä (ympäristö, sosiaaliasiat, kulttuuri). Talouskasvun mittareitakin voi kyseenalaistaa. Päätösvallan siirtäminen yksityiselle sektorille kuulostaa karmealta, sillä siellähän pakkaa olemaan vain yksi ohjaava mittari: raha.”
Eikös Soininvaarankin päälimmäinen huoli ollut tässä keskustelussa talous?
Mitä mieltä olet Osmo edustajien määrän leikkaamisesta? Joissain parlamenteissä tullaan toimeen vähemmälläkin. Joskus väläyteltiin, että Suomeen riittäisi 100 edustajaa. Jospa tuolla määrällä olisi helpompi saada aikaiseksi tuloksia?
Epätieteellisenä väitteenä esitän, että persujen menestys romahdutti päätöksentekokyvyn tässä maassa. Ennen kaksi kolmesta suuresta meni hallitukseen ja hallituksen toiminta pysyi vielä kasassa.
Nyt persujen pelossa kaikki muut puolueet otettiin hallitukseen ja jälki eli päätöksentekokyky on sen mukaista. Ainoa hallituksen linja on siis persujen vastustuslinja.
Harmitonta poikkipoliittistieteellistä visiointia, yhdenlaista populismia. Vastuu hutkijan faktoista kansalaisella. Valtaa nolla, tulokset nolla. Piipertäjän viserrystä tuuleen.
Osmon siemenet eivät idä. Olisi ensin kynnettävä oma ennen kuin heitellään “mitä sattuu tänään juolahtamaan mieleen”.
Jos Suomi ei olisi eurossa, meillä juhlittaisiin Kataista ja Stubbia ja taputeltaisiin itseämme selkään Ruotsin kanssa siitä, että pystymme tekemään kipeitä ratkaisuja. Lipponen oli jämäkkä mies, mutta hänen hallitus taisi myydä valtionomaisuutta pilkkahinnalla. Lipponen ei halunnut myöskään järjestää eurosta kansanäänestystä, minkä takia kansa ei saanut kuulla euron riskeistä. Nykyhallitus on varmaan päättämätön, mutta mikään hallitus ei kykenisi nostamaan Suomea suosta nimeltä eurostoliitto.
Harmitonta poikkipoliittistieteellistä visiointia, yhdenlaista populismia. Vastuu hutkijan faktoista kansalaisella. Valtaa nolla, tulokset nolla. Piipertäjän viserrystä tuuleen.
Osmon siemenet eivät idä. Olisi ensin kynnettävä oma maa ennen kuin heitellään “mitä sattuu tänään juolahtamaan mieleen”.
UK:ssa oli Tatcher, Saksassa Schröder ja Suomessa Lipponen. Kaksi viimeiseksi mainittuja olivat aidosti vasemmalla. He vain ymmärsivät tilanteen.
Maa tarvitsee valtiomiehiä, ei helppoheikkejä, jotka oman kannatuksen mahdollisen laskun pelossa eivät uskalla tehdä niitä kipeitä, mutta maan tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä. Miksi moni kansanedustaja ei tunnu edes ymmärtävän, minkälaisen markkinapellen roolin ovat omaksuneet, kun aikaa pitäisi käyttää mediahömpötysten sijaan maan ja sen kansalaisten nykytilanteen ja tulevaisuuden kannalta vakavien asioiden hoitamiseen?
Miten kauan maallamme on varaa nykyisen kaltaiseen (ja alati pahenevaan) työttömyyteen tai liian kalliit kulut tuottavaan sote-menojen kaivoon? Eikö jo olisi aika ottaa järki käyttöön päätöksenteossa? Onko kansa valmiimpi säästöihin kuin poliitikot?
Suomihan esiintyi hiljan oppimestarina Kreikalle, mutta ollaanko nyt itsekin päädytty samalle turmiolliselle polulle, jossa kohta muut, mm. kreikkalaiset, tulevat kohta tarjoamaan matokuuria meille. nyt on aika toimia, niin hallituksen, eduskunnan ja sen valiokuntienkin, osalta, kääntämällä edes tämän vaalikauden loppupuolella tämä Suomi-laivamme takaisin oikealle väylälle, ettemme päätyisi C. Concordian tavoin karikolle ja avuttomana ajelehtimisen jälkeen puoliupoksiin.
Sote-uudistuksesta sopii aloittaa, muita menoeriä kuitenkaan unohtamatta. Sitä jäin menneillä viikoilla ihmettelemään, miksei eläkeuudistus koskenut niitä jo maksettavia eläkkeitä? Nähdäkseni nyt tarvittaisiin jo koko kansan talkoot!
Ehdotat, että päätöksentekoa pitäisi parantaa ottamalla käyttöön moderneja työkaluja. Kannatan. Haluaisin kuulla lisää siitä, millaisia ehdotuksia sinulla on tästä asiasta. Oma ehdotukseni löytyy täältä:
http://fi.opasnet.org/fi/Avoin_arviointi
ja erityisesti kappale Tiedonkulku päätöksenteossa. Itse asiassa koko Opasnet-verkkotyötila on yksi yritys vastata tarpeeseen päätöstuen toimintamallien ja työkalujen parantamisesta.
“Ratkaisu: käyttöön otetaan muutamaksi vuodeksi virkamieshallitus, Raimo Sailas valtiovarainministeriksi ja hallitusohjelman yksiselitteinen sisältö on julkisten menojen leikkaaminen aluksi 10 %:lla, työntekeminen kansalaisvelvollisuudeksi ja suomalaisen työn palauttaminen kilpailukykyiseksi. Työmarkkinajärjestöiltä riisutaan päätösvalta ja palautetaan demokraattiselle järjestelmällemme.”
Aika erikoista: Lopetetaan demokratia, että demokratia voidaan pelastaa ?
En ole poliitikko, mutta työssäni olen tekemisissä mm. yritysjohtajien, poliitikkojen, virkamiesten, toimittajien ja tutkijoiden kanssa. Minusta on ilmeistä, että kaikilla näillä aloila kerma nousee pinnalle ja että kansallisen tason kärkikaarti on enimmäkseen huomattavan fiksua, mittasipa sitä fiksuutta melkein miten tahansa.
Toisaalta selvää on, että nämä fiksut ihmiset puhuvat joskus ihan typeriä. Niin me melkein kaikki teemme silloin, kun puhumme asiasta, josta emme paljoa tiedä ja jota emme ole ehtineet miettiä. Ja siinä missä varsinkin tutkijoilta kysytään julkisuudessa yleensä vain heidän kapealta osaamisalaltaan ja yritysjohtajilta ja virkamiehiltäkin melko rajoitetusti, toimittajat ja poliitikot puhuvat julkisuudessa melkein mistä vain. Ja koska toimittaja on yleensä se, joka kysyy (lukee kysymyksen paperista) ja poliitikko taas se, jonka odotetaan vastaavan lonkalta kaikkeen mahdolliseen, niin ei mikään ihme, että julkisuudessa nähdyistä vähemmän viisaista kommenteista iso osa tulee poliitikoilta.
Kovin arvokasta olisi se, että poliitikot oppisivat ajattelemaan ääneen. Eivät vain toistaisi hyvältä kuullostavia iskulauseita,vaan puntaroisivat puheissaan tai kirjoittaisivat blogiinsa, mitä alustavasti jostain asiasta ajattelevat ja olisivat nöyrästi valmiita muuttamaan ajatuksiaan, jos huomaisivat olleensa väärässä. Vaikka ymmärränkin hyvin, miksi Ode ei lähde ehdokkaaksi, toivon kovasti, että ehdolle ja eduskuntaan saataisiin väkeä, joka perehtyy asioihin ja etsii vastauksia sellaisella keskustelevalla ja iteroivalla tavalla, josta tämä blogi on ollut ehkä paras esimerkki Suomessa.
Vaikka Ode ei jatkakaan eduskunnassa, toivon kovasti, että osaamiselle löytyy käyttöä vielä moneksi vuodeksi. Ihan jo eläkeuudistuksen hengessäkin olisi hyvä näyttää esimerkkiä siitä, että aherrus jatkuu vaikka edustajantoimi ei.
Täytyy kyllä olla aika vahva sävytys silmälaseissa, että pystyy näkemään tilanteen tässä valossa…
Itse ainakin haluaisin nähdä missä näitä leikkauksia on salaa hivuteltu, kun lukujen valossa veroaste (ja varsinkin progressio) huitelee huippulukemissa, Lafferin käyrän huippu on jätetty jo aikoja sitten taakse ja tästä kaikesta huolimatta julkinen sektori joutuu ottamaan sellaiset 10 mrd. € syömävelkaa vuosittain.
Ilman mitään faktoja tuntuisi olevan aika haastavaa mennä uskomaan, että kansantalouden ongelmat ratkeaisivat esim. ripottelemalla valtion virastotaloja pitkin maakuntia ja tarjoamalla keskiluokalle mukavia virkoja papereiden hypistelyn parissa…
“Kateudella katsoo Viroa, jossa vanhat rasitteet eivät estä ennakkoluulottomia ratkaisuja.”
Jostain syystä Viron kansa ei kestä katsoa noita ennakkoluulottomia ratkaisuja vaan äänestää jaloillaan.
Poliitikot ovat paljon mainettaan parempia?
Se että poliitikot ovat 70-luvulla (tai sitä ennen) saaneet kelpo tuloksia armeijan palikkatestissä ei kerro paljoakaan, poliitikkojen arvoista, moraalista ja yhteistoimintakyvyistä.
Joku kun vielä joskus avaisi sen logiikan mikä näissä tällaisissa ehdotuksissa on takana…
Olen kyllä samaa mieltä, että tarvitsemme radikaalisti pienemmän julkisen sektorin ja tälle vuosituhannelle päivitetyn kevyemmän hallinnon. Kuitenkin yhteisiä varoja käyttämään tarvittaisiin myös riittävän pätevät virkamiehet eikä tämä oikein taida onnistua, jos vaativien tehtävien palkkaeroa revitään entistä suuremmaksi verrattuna yksityiseen sektoriin.
Kyllä, juuri näin. Mutta vain tilapäisesti luovutaan kansan kosiskelusta eduskuntavaaleilla ym. Poliittiselle teatterille on taas sitten aikansa ja paikkansa, kun asiat on ensin laitettu kuntoon. Jotenkin pitäisi tietysti varmistaa, ettemme ainakaan kovin pian aja itseämme uudestaan upoksiin…
Tyler Cowen:
1. Ilman muuta monet poliitikot pärjäisivät muillakin aloilla, yhtä lailla kuin monet liike- tai tiedemiehet pärjäisivät politiikassa. Ketkä? Sen näkee oikeasti vasta käytännössä. On outo ajatus, että politiikkaan hakeutuisi vain epäpäteviä ihmisiä. Politiikka vaatii aivan omanlaistaan osaamista, jota välttämättä eivät kaikki liike- tai tiedemiehet yhtä hyvin hallitse. On yhteiskunnan kannalta tietysti parasta, että kukin on parhaiten omaa osaamistaan vastaavassa tehtävässä.
2. Soininvaaran huolenaiheista yksi oli toki talous. Se ei kuitenkaan ollut ainoa huolenaihe, sillä puheenvuoro käsitteli paljon laajemmin vaikeiden päätösten tekemisen vaikeutta nykyisin. Talous on tärkeää, mutta miksi ihmeessä se olisi ainoa merkittävä asia?
Koko politiikan tekoa voisi muuttaa. Yksi keino olisi tehdä toimia niin, että kullakin hallinnonalalla olisi omat vaalinsa ja politiikkonsa. Sosiaali ja ‑treveysministeriöllä olisi omat vaalinsa kuten olisi ympäristöministeriöllään. Ne asettuisivat ehdolle, joille hallinnonala olisi tärkeä ja jonka he tuntisivat. Ihmiset äänestäisivät niiden hallinnonalojen vaaleissa, jotka olisivat omasta mielestä kiinnostavia ja tärkeitä. Nykyisessä järjestelmässä yhtä henkilöä äänestäessään ei tiedä, millainen poliittinen paketti hän lopulla onkaan.
“Kansassa ei ole vikaa. Meillä tehtiin juuri iso eläkeratkaisu, eikä yhtään autoa poltettu kaduilla. Suomalaiset hyväksyvät vaikeatkin ratkaisut, jos ne koetaan reiluiksi ja niiden tarpeellisuus ymmärretään. Poliitikot pelkäävät kansan tuomiota aivan liiaksi ja tekevät siksi vesitettyjä päätöksiä, joiden seurauksista kansan tulisikin olla vihainen. Äänekkäimmät kellokkaat eivät ole kansa.”
Miksi minun pitäisi lähteä kadulle polttamaan syyttömien ihmiesten omaisuutta, jos minua on kohdellut väärin demokraattisesti valittu päätöksentekijä. Äänestän, vaikka äänestäessä ei tiedä minne se ääni menee,… OIKEASTI.
“Poliitikot ovat paljon mainettaan parempia. Koska rikos on jo vanhentunut, voin tunnustaa, että armeija-aikanani katsoin korteista kolmenkymmenen poliitikon P‑arvon, eli tuloksen intin palikkatestissä. Noista kolmestakymmenestä 29 kuului älykkäimpään kymmenykseen ja yksi toiseksi ylimpään.”
Mikä oli totta joskus ei välttämättä enää pidä paikkaansa. Nykyään poliitikkojen joutuminen sekä sosiaalisen että lehtimedian hampaisiin tekee kansanedustajuudesta vähemmän houkuttelevamman älykkäälle väelle kuin aiemmin.
Niin, mistä johtajat ja heille työkalut.
Soininvaaran kommentti menetetyistä ikäluokista on mielestäni tärkeä.
Työttömyys on pahimpia yhteiskunnan sairauksia. Erityisesti nuorilla tulisi olla näkymiä tulevaisuuteen, jotka käytännössä tarkoittavat toimeentulon mahdollistavaa säännöllistä kokopäivätyötä. Sen nojalla sitten perustetaan perhettä ja niin edelleen. Työttömyyteen ja siitä aiheutuvaan toimettomuuteen liittyvät, muissakin ikäluokissa, monet yhteisiä menojakin kasvattavat ongelmat. Kun julkiseen keskusteluun nousee rikollisuus, niin poliitikot sanovat “lisää poliiseja”. Kun esillä on jokin traaginen lasten laiminlyönti, niin poliitikot ehättävät vaatimaan lisää resursseja lastensuojeluun. Vaikka vähintään yhtä oleellista olisi tehdä jotain sen eteen, että ihmisillä olisi työtä, eli tekemistä ja toimeentuloa. Olisi etsittävä ja analysoitava tekijöitä, jotka vaikuttavat huonoon kehitykseen ja mietittävä, mitä niille voisi tehdä.
Jokin lehti uutisoi hiljakkoin, että Suomesta löytyy kokonaisia kerrostaloja, joista ei kukaan lähde töihin. Aika puhutteleva otsikko.
On yhä kasvava suomalaisten toimettomien joukko, jolle yhteiskunta antaa kiinalaisten tekemät kännykät ja bangladeshilaisten tekemät vaatteet. Ja talot, joissa he asuvat, ovat rakentaneet virolaiset, venäläiset ja puolalaiset rakennusmiehet. Lisäksi Suomeen tuodaan huomattava määrä puisia huonekaluja.
Ei kai tämä voi kauaa toimia.
Yksittäisen työttömän syyllistäminen ei auta asiaa, vaikka kannustinloukut varmaan realiteetti ovatkin. Niiden purkamisen lisäksi tarvitaan muutakin. Pidän yhtenä syynä sitä, että liian paljon on viety työtä lähinnä Kiinaan ja saatu aikaan epätasapainotilanne maailmantaloudessa.
Näen mahdollisen ristiriidan siinä, että vastuu yhteiskunnan perustoiminnoista ja ihmisten toimeentulosta on valtioilla, mutta toimeentulon lähdettä, yritystoimintaa, valtiorajat eivät juuri heilauta. Kyllä työntekijät ja etujärjestöt varmaan omilla toimillaan ovat edesauttaneet työpaikkakatoa joissain tapauksissa, mutta ei se koko kuva liene. Prosessi vain on mennyt pitkäksi.
Yksi tämän globalisaatiouskonnon tulos on se, että yritysjohdon ja yrityksen työntekijöiden kohtalonyhteys on purettu. Johto on saanut palkkionsa ja kannusteensa helpoiten siirtämällä työt maasta pois.
Löytyisiköhän jostain pölyn alta käsite “kansallinen etu”? Kun olin 70-luvun lopulla armeijassa, meille puhuttiin myös taloudellisesta maanpuolustuksesta.
Nyt vallitseva käytäntö tuntuu olevan, että otetaan varman päälle, ettei vain EU-saleissa päästä moittimaan kotiinpäinvedosta.
Niin, jos meillä olisi valtiojohto, niin mitä sen pitäisi tehdä? Aiemmin instrumentteja ovat olleet mm. valuutan arvon manipulointi ja viennin ja tuonnin ohjailu tillein ym. Ehkä valtiojohto voisi yhteiskunnalle oleellisissa asioissa ottaa itselleen myös sen vallan, minkä se on antanut Soininvaarankin mainitsemille etujärjestöille. Ja kyseenalaistaa osan nykyisistä kansainvälisen talouden toimintamalleista ja Suomen suhteesta niihin. Yhtenä yksityiskohtana oikein pelottaa, että mihin johtaisi EU-eliitin puuhaama vapaakauppasopimus USA:n kanssa. Ihmetyttää, miksi poliittiset päättäjät haluavat antaa loputkin kortit pois käsistään.
Jäljelle jää toimintamahdollisuuksina lähinnä voivottelu ja otsan rypistely ja tulevan kasvun odotus, jonka pitäisi vain tulla jostakin. Tai intoillaan vapaakauppasopimusten puolesta, joista jollain salaperäisellä tavalla oletetaan valuvan työtä ja toimeentuloa Suomeen.
Vasta-argumenttina on odotettavissa, että elämme avoimessa maailmassa ja niin edelleen ja asialle ei voi tehdä mitään.
En ehditä maailman sulkemista, enkä rajojenkaan, mutta kyseenalaistan nykyisen ajopuukäytännöltä tuntuvan valtion johtamisen. Yksinkertaistus tämä toki on, mutta siltä se tästä perspektiivistä vaikuttaa. Minua jää kyllä askarruttamaan, että mistä se johto tähän hätään nyt tulisi.
Johtajat johtavat joukkojaan edestä, niin myös julkisella sektorilla on oltava. Esimerkin voima on yksinkertaisuudessaan valtava.
Meillä kaikilla on edessä reaalipalkkojen lasku, ei pelkästään julkisella sektorilla. Olemattoman inflaation tilanteessa nimellispalkkoja on leikattava, korkeammalla inflaatiolla voitaisiin tehdä 0‑korotuksia. Julkisen sektorin osalta palkkojen alentaminen on päätöksenteon kannalta yksinkertaista, valtion osalta taitaisi riittää yksi hallituksen päätös.
Yritysmaailmassa päätöksenteko hajautuu kymmeniin tuhansiin yrityksiin, ellei päästä tupo-järjestelyihin.
Muistattehan Kokoomuksen Sari Sairaanhoitajan. Sen lupauksen keskeisenä tuloksena on, että vuodesta 2007 palkat ovat Suomessa nousseet yli 20 % kun BKT ei ole noussut lainkaan. Tällä olemme tuhonneet kv-kilpailukykymme ja ajaneet julkisen sektorin loputtomaan säästökierteeseen.
Palkkoja, eläkemaksuja ja muita sivukuluja on alennettava. Tiesittehän, että uuden asunnon hinnasta lähes puolet menee veroina ym. maksuina julkisen sektorin ja eläkejärjestelmän pyörittämiseen. Suurimpana syynä asuntojen korkeaan hintaan on järkyttävän kallis “hyvinvointivaltiomme”, ei tonttipula tai kaavoituksen ongelmat. Uusi 50 m²:n kaksio maksaa Helsingissä n. 300.000 euroa. Miksi tämän kaksion ostajan pitää osallistua “hyvinvoinnin” rahoittamiseen 130–140.000 eurolla? Tämä on valaiseva esimerkki kuinka hirveä tilanne Suomessa vallitsee ja itse olemme tämän hirviön rakentaneet! (Syöksykierre-efekti: asuntopula, korkeat hinnat ja vuokrat, matalapalkkaisten ahdinko ja korkeat asumistukimenot, alhainen kulutuskysyntä. Itseään voimistava kierre.)
Yksi haaste on saada myös rikkaat kultapossukerholaiset mukaan tulotason alennustalkoisiin ja “sisäiseen devalvaatioon”, kun varallisuusvero on tapettu. Palautetaan se ja otetaan alussa kertaverona 10% varallisuudesta, vaikka 20 vuoden korottamaksi lainaksi valtiolle. Veroparatiisit kuriin jne…
Eli ratkaisu sisältää esim. palkkojen ja sivukulujen alenemisen, mutta myös elinkustannusten alenemisen, nopeana kertarytinänä. Tämä näyttää olevan ainoa tie uuden kasvun alkuun, työpaikkojen lisäämiseen ja koko kansan elintason turvaamiseen vähintään tyydyttävänä.
Suomen nostivat lamasta devalvointi ja Nokia sekä se tosiasia että maailmantalous veti.
Poliitikot onnistuivat lähinnä syventämään taantumasta laman 90-luvun alussa.
Kolmikanta, joka on tosin viimeaikoina muuttunut kaksikannaksi, on sekä demokratiaamme että maamme talouselämää kalvava syöpä. Sen takia ei voida tehdä yhtään minkäänlaisia uudistuksia.
Ja paljosta lyödään vetoa, että tässä työmarkkinajärjetöjen vallan purussakin mennään ojasta allikkoon?
Tässä käy kuitenkin niin että sitä valtaa aletaan purkamaan vasta siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat huomaavat että eivät ole enää työelämässä vaan eläkkeellä ja että heidän entinen edunvalvonajärjestönsä, elikkä työmarkkinjärjestöt, eivät valvo enää heidän etujaan. Silloin aletaan purkamaan järjestöjen valtaa mutta ei siksi, jotta saataisiin tehtyä tarpeellisia uudistuksia, vaan siksi että saadaan siirrettyä loputkin yhteiskunnan varat suurten ikäluokkien terveydenhoitoon.
Näin tässä tulee vielä käymään.
Olit Ode löytänyt tilastollista evidenssiä, että poliitikkojen älykkyys on keskimääräistä suurempaa (ainakin SA Int. ‑palikkatestissä)
Ja kuinkas se vanha sanonta meneekään:“Älykäs selviää ongelmista, joihin viisas ei edes joudu”. Peräänkuuluttaisinkin poliittisen eliitin valinnassa tuota viisausmomenttia stubbilaisen nokkeluuden sijaan.
Tuolla saat aika monta asunnonomistajaa iloiseksi… Samoin sillä saa monta yrittäjää oikein suopeiksi työllistäjiksi, kun yrityksestä pitää repiä tuon verran lisäosinkoja plus niiden verot.
Vai ajattelitko, että varallisuusvero koskisi vain yli miljoonan omistavien ihmisten setelivarallisuutta? Varallisuusveron yleinen ongelma on se, että siitä tulee väistämättä reikäjuusto, joka kohtelee erilaisia varallisuuslajeja hyvin eri tavoin.
Ainoa meillä käyttämätön ja toimiva varallisuusveron laji on kiinteistövero, mutta sekään ei toimi tuolla tavalla konfiskatorisena kertaverona, vaan sillä on maltillisempi pitkän aikavälin tuotto.
Ökyrikkaita olisi kiva verottaa, mutta sillä ei saa kovin paljon rahaa (kun niitä on niin vähän), ja lisäksi ökyrikkailla on varaa käyttää varojaan verosuunnitteluun. Viimeisenä vaihtoehtona on maastalähtö, mistä ei ainakaan Suomelle ole mitään hyötyä.
Devalvointikaan ei oikeastaan nostanut lamasta, vaan tapahtui valuutan päästäminen markkinoiden armoille. Temppu samalla tuhosi huomattavan määrän yksityistalouksia. Se ei ollut enää siinä vaiheessa vältettävissä, mutta aikaisempi politiikka markan arvon puolustamisineen oli ainakin jälkikäteen katsottuna todella tuhoisa, ja jälkipyykki pestiin huonosti.
Nyt tilanne on sikäli eri, että meillä ei ole Nokiaa, eivätkä maailmanmarkkinat vedä. Suomen viennin supistumista on helppo voivotella, mutta mieleen tulee kuitenkin kysymys siitä, olemmeko me (Nokia-sektori siivottuna) oikeasti menettäneet markkinaosuuksia meihin verrannollisille kilpailijamaillemme. Vastaus taitaa valitettavasti olla kielteinen…
Pitäisi puhua imperfektissä. Oden armeija-ajoista on jo tovi.
Politiikan tekijöiden joukko ja arvostus on muuttunut. Tiedän joukosta varsin välkkyjä nuoria poliitikkoja, mutta en kyllä ihan kaikista olisi ihan varma. Tästä olisi kyllä mielenkiintoista nähdä tutkimustakin, mutta ehkä se on vähän turhan arkaluonteista poliittisesti.
Minä olen hukannut omalta kohdaltani jossain vaiheessa sen, mikä on vasemmistolaista ja mikä oikeistolaista politiikkaa. Haluaisiko joku auttaa minut kartalle?
Anonyymi ylhäällä puhuu jossain määrin samalla tavalla kuin Li Andersson muutama päivä sitten radiossa. Hämmästyksekseni huomasin olevani Anderssonin kanssa samaa mieltä — useinkaan en ole — kun hän puhui korkean työllisyyden tarpeellisuudesta. Se kuulosti aivan siltä kuin vasemmistoliiton teesinä olisi ollut se, että työ on paras sosiaaliturva.
Toisaalta meidän yhteiskuntaamme kuvataan uusliberalistiseksi. Samaan aikaan kuitenkin sosiaaliturvan taso on ostovoimakorjattunakin pääosin parempi kuin koskaan aikaisemmin, ja me käytämme enemmän rahaa sote-menoihin kuin koskaan aikaisemmin. Julkisten menojen osuus BKT:sta on myös korkea; Suomessa se on ollut korkeampi vain 90-luvun alun lamassa, ja maailmallakin lukema on jo varsin korkea.
Puheissa joskus vilahtaa termi “täystyöllisyys”, mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Sadan prosentin työllisyysaste tietyistä ikäluokista ei ole mahdollinen eikä edes tavoiteltava. Olisi ainakin jokseenkin suotavaa, että joku vaikka opiskelisikin ja olisi hetken vanhempainvapaalla.
Jos täystyöllisyydellä tarkoitetaan 0 %:n työttömyyttä, sen saa monella konstilla. Työttömyysturvan muuttaminen työllisyystöiksi hoitaa homman sujuvasti. Samoin työttömiä voi siivota näennäisopiskelemaan tai eläkkeelle. Nämä konstit vain eivät auta taloutta.
Entäpä jos tuemme matalapalkkatöitä negatiivisella tuloverolla tai jollain muulla vastaavalla toimenpiteellä. Onko se vasemmistolaista vai oikeistolaista politiikkaa? Entä työllistämistyöt?
Olen yrittänyt unohtaa vasemmisto-oikeisto-akselin, koska se alkaa olla jo rikki. Maailmaan mahtuu paljonkin arvokysymyksiä, mutta jako työntekijöihin ja porvareihin alkaa olla jo vähän hapantunut käsiin.
Vasen-oikea-jaon sijaan yritän löytää poliitikkojen puheista konkreettiset esimerkit ja realistiset laskelmat oletuksineen. Niiden ajatusten avulla tästä suosta pitäisi päästä rämpimään ylös. Jostain syystä näitä perusteltuja ajatuksia sitten alkaakin löytyä jo vähemmän. (Ja tästä syystä Ode on ollut äärimmäisen arvokas poliitikko ja mielipidevaikuttaja.)
Niinpä kuulisin mielelläni lisätietoa siitä, mitä tuo yllämainittu vasemmistolainen täystyöllisyyspolitiikka ihan oikeasti olisi. Paljonko silloin olisi väkeä töissä, mitä tekemässä, kenen palveluksessa, jne.
Olisko sitten parempi, että kaksion ostaja maksaisi tontinomistajalle 130.000 — 140.000 euroa enemmän? Tämähän se vaihtoehto on. (Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, tuotantokustannuksilla ei ole Helsingissä merkitystä.)
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että työllistäminen on järkyttävän kallista. Ongelmana on kuitenkin se, että jostain valtion pitää ne verot kerätä, ja käytännössä ne kerätään keskiluokan työnteosta ja kulutuksesta.
Meidän pitäisi keskittyä siihen, miten sitä rahaa tarvittaisiin vähemmän per tehty työtunti. Avain on tietenkin tuo työtunti, niitä pitäisi kansantalouden tasolla tehdä paljon enemmän.
Osmo Soininvaara mielellään tuntuu mielellään korostavan älykkyyttä. Soininvaara on epäilemättä älykäs ja hänellä on taustaa tutkijana. Sitä taustaa vasten tuntuukin kummalliselta Vihreän puolueen linja, joka on ollut varsin tyhmä. Otan tässä esimerkin omaisesti joitain vihreitten tyhmiä kantoja:
1. Jätteenpolton vastustaminen. Vihreät vastusti aikansa jätteenpolttoa, kunnes viimein älysi luopua siitä. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa on jo vuosikymmeniä poltettu valtaosa jätteistä. Viherpiipertäjien jarrutus on aikaansaanut Suomen jälkeenjääneisyyden tässä asiassa.
2. Ydinvoiman vastustaminen. Tässä erityisesti peräänkuuluttaisin tiedeyhteisön äänen kuuntelemista, jota Soininvaarakin ilmeisesti haluaisi. Kuinkahan monta prosenttia esimerkiksi Suomen fysiikantohtoreista kannattaa ydinvoimaa. Itse veikkaan prosenttiluvun olevan yli 95%. Eikö tätä järjen ääntä kannattaisi kuunnella?
3. Turpeenpolton vastustaminen. Viherälyköiden ratkaisujen myötä Suomeen on luotu tilanne, jossa kotimaista turvevoimaa korvataan kiinalaisella kivihiilellä. Tämä se varmaan fiksua vasta onkin. Täytyy olla huippuälykäs, ymmärtääkseen mikä järki tässä on.
Pitäisi varmasti järjestää ennen aikaiset vaalit välittömästi. Nykyhallitus ei pysty tekemään enää mitään.
Suurin osa väestöstämme asuu edelleenkin pk-seudun ulkopuolella.
Jos kansantalouteen halutaan oikeasti vauhtia, niin ensimmäisten päätösten joukossa pitäisi olla palkkahaitarin venyttäminen normaalille länsimaiselle tasolle (so. suorittavan työn palkkojen lasku ja korkeakoulutettujen palkkojen nosto) yhdistettynä tuloveroprogression latistamiseen olemattomaksi (esim. pieni verovapaa tulo + tasaprosentti sen ylittävistä tuloista).
Kansankapitalismikin pitäisi herättää henkiin romutamalla koko nykyinen pääomatulo- ja yhteisöverotus.
Uudisrakentamisen kalleus rasittaa koko maata ja kaikkea rakentamista. Ja uudisrakentamisen tekee kalliiksi erittäin raskas julkinen sektori hirmuisine verotulotarpeineen.
Rakennusala yrittää sopeutua tilanteeseen kustannustason kurissa pitämisellä. Nyt se tarkoittaa virolaisten ja venäläisten työperäistä muuttoa Suomeen, urakoiden pilkkoutumista näiden “enpä juuri maksa veroja ym. maksuja Suomeen” ‑yrityksille ja suomalaisten rakennusmiesten kortistoitumista.
Jos poliitikkoihin kohdistuva syytös on, että heidän esiintymisensä on falskia, ei ole relevanttia vastata, että ovathan he sentään älykkäitä. Ainakaan minä en ole epäillyt poliitikkojemme älykkyyttä ollenkaan, mutta rehellisyyttä sitäkin enemmän. On ilmiselvää, että julkista poliittista keskustelua ei usein käydä hyvässä uskossa, vaan kyse on juurikin sumutuksesta ja puolitotuudelle perustuvien halpojen irtopisteiden keruusta. Yleisön edustajana on melko yhdentekevää, ovatko keskustelunne suljetuissa huoneissa laadukkaampia, jos tuotte julkisuuteen pelkkää teatteria.
Esimerkkejä tästä voisi keksiä oikeasti loputtomiin, mutta ihan viime viikkoina oppositiosta käsin on vinoiltu uudelle ympäristöministerille, että kai hän aikoo toivomustensa mukaisesti kumota epäsuositun lain, jonka tämä oppositiopuolue itse ajoi läpi edellisellä vaalikaudella. Suurten ikäluokkien eturyhmäpuolue muisteli torpparivapautuksen aikoja miettiessään, tulisiko eläkeläisten maksaa muutaman kympin kalastusmaksu muiden tapaan vai ei. Sama teatteriseurue ei saa keskenäänkään aikaiseksi yksimielisyyttä edes siitä, millaisessa työjärjestyksessä voimalaluvat pitäisi käsitellä. Nyt kun vaalit lähestyvät, on myös hyvä aika ryhtyä vesittämään alle vuosi sitten itse tehtyjä päätöksiä lapsilisistä.
Poliitikot ovat itse vastuussa imagostaan sekä yksilöinä että ammattikuntana. Ei teitä ole eduskunnassa niin paljoa, että tämä olisi kollektiivisen toiminnan ongelmana älykkäiden ihmisten mahdoton ratkaista, jos sitä oikeasti haluttaisiin. Päivittäisessä elämässään ihmiset yleensä muuten kai välttelevät haaskaamasta aikaansa sellaisiin kanssaeläjiin, joiden sanojen vilpittömyyteen ei voi luottaa…
Kirjastasi tulee todennäköisesti mielenkiintoinen.
Tutkimusta on poliittisen preferenssin ja älykkyyden suhteesta on tehty, ja yleisesti konservatiivisuus korreloi vähäisemmän älykkyyden kanssa ja toisinpäin (esim linkki).
Suomen poliittisella kentällä voisi siis ajatella älykkyyden noudattavan jatkumoa kristilliset-ps-keskusta-oikea-vasen-vihreät — mutta vain ryhmien keskiarvojen perusteella, yksilölliset erot ovat totta kai ryhmäeroja suurempia.
Hypoteesia voi todentaa katsomalla korrelaatiot koulutukseen ja edelleen tulotasoon. Tutkimuksen arkaluonteisuudesta en oikein tiedä; varsin mielelläni ainakin minä äänestäisin fiksua poliitikkoa. Kaikkein mieluiten itseäni fiksumpaa. Freesi avaus: kuka ehtii olla se poliitikko, joka ensimmäisenä julkaisee ÄO:nsa osana vaalikampanjaa;)?
Pitää paikkansa. Tosin todennäköisesti alle puolet uudisrakentamisesta tehdään alueella, jossa normaalisti tontin hinta on lähellä nollaa.
Kommentoimani viesti kuitenkin eksplisiittisesti mainitsi Helsingin.
Vielä kerran ajatukseni uudesta suunnasta. Tässä tarkoitan verotuksella kaikkea julkisen sektorin keräämää tulovirtaa ALV:t, eläke- ja sotumaksut ym. mukaan lukien:
Uusi suunta: Pienempi julkinen sektori -> kevyempi verotus -> enemmän työpaikkoja alhaisemmalla palkkatasolla -> työllisyys ylös ja työttömyys alas -> pienemmät julkiset menot -> kevyempi verotus jnejne positiivinen, itseään voimistava talouskasvun kierre.
Nyt olemme eläneet seuraavaa:
Ilmaisia julkisia palveluja lisää -> verotusta kiristettävä -> työn hinta nousee ja kulutus laskee -> vähemmän kysyntää työlle -> työttömyys kasvaa (ja myös varhais- ja työkyvyttömyyseläköityminen) -> julkiset menot kasvaa -> verotusta kiristettävä -> työn hinta nousee ja kulutus laskee jnejne syntyy itseään voimistava kurjistumiskierre.
Positiiviseen kierteeseen sisältyvä palkkojen alentaminen kompensoituu pitkällä tähtäimellä paitsi kevyemmän verotuksen niin myös elinkustannusten (ruoka, asuminen jne) alenemisen ja perästä seuraavan talouskasvun kautta.
Kokoomuksen suurin saavutus tällä vaalikaudella on yhteisöveron älytön pudotus 20 %:iin pahentaen negatiivista kierrettä eli julkisen talouden alijäämiä. Sekin olisi pitänyt käyttää palkkaverotuksen keventämiseen.
Suurten ikäluokkien eläköityminen ja heidän pääsääntöisesti hyvät eläke-edut voimistavat ikävä kyllä jälkimmäistä negatiivista kierrettä rajusti. En ymmärrä miksi eläkeuudistus ja leikkaukset ei koske jo eläkkeellä olevia. Elinikä on heilläkin taatusti pidentynyt siitä, mitä joskus aikoinaan on oletettu. Kaikki mukaan talkoisiin!
Toisena kommenttina julkinen valta pystyy helposti estämään rakennusmaan ansiottoman arvonnousun, tekee sitä jo nykyään kaavoitusmaksuilla ja muita kikkoja keksitään tarvittaessa (esim. rakentamispakko kaava-alueilla). Tuotantokustannuksilla on keskeinen merkitys ja ylipursunut julkinen sektori suurimpana tekijänä juuri turvottaa tuotantokustannukset taivaaseen. Uudisrakentaminen on hiipunut, työttömyys, julkiset menot jne.
Tämän kai pitäisi olla se vihoviimeinen tapa tuottaa energiaa. Pilaa vesistöt, tuhoaa suot ja tuottaa saatuun energiamäärään nähden suurimmat hiilidioksidipäästöt.
Hyvätuloiset korkeakoulutetut ovat pääsääntöisesti punavihreitä? Hmmmm… ehkä hypoteesissa voisi olla pientä viilaamisen varaa…?
Joillakin “turhan fiksuilla” älykkyys vain tuntuu valuvan hukkaan, kun turhat luulot omasta erinomaisuudesta saavat heidät kuvittelemaan kaiken olevan hallittavissa — kunhan vain on riittävästi detaljeja tiedossa ja vähintäänkin riittävästi säätöjä ja säädöksiä. Eduskunta, joka olisi täynnä superälykkäitä numeroniiloja ja muita teknokraatteja, jotka näkisivät yhteiskunnan vain suurena säätöteorettisena ongelmana, voisi olla jopa maltillista diktatuuria pahempi painajainen…
(Tosin onhan Arkkadianmäki jo nytkin enemmän kuin puolillaan väkeä, jonka mielestä ongelma kuin ongelma ratkeaa lisäämällä jatkuvasti entistä enemmän entistä yksityiskohtaisempaa säätelyä.…)
Tuo edellyttäisi muutosta koulutusjärjestelmään. Kun kansasta valtavalle osalle koulutetaan korkeakoulututkinto, ei ole realistista olettaa, että kaikille maksetaan myös korkea palkka.
Toinen asia on sitten se, että nykyään hyvin monet korkeakoulutetut tekevät työtä, jonka pystyisi tekemään paljon matalammallakin koulutuksella. Täsmälleen samaa työtä saatetaan tehdä lukiopohjalta ja korkeakoulupohjalta, mutta korkeakoulutetulle maksetaan parempi palkka.
Suomessa on yli 50 000 akateemista työtöntä ja lisäksi suuri joukko akateemisia, jotka tekevät koulutustaan vastaamatonta työtä, tarpeetonta työtä veroeuroin tai jotka opiskelevat uutta tutkintoa.
Tilanteen ollessa tämä on lähdettävä liikkeelle jostain aivan muusta kuin siitä, että itse koulutus tarjoaisi korkean palkan. Osaamisesta voidaan maksaa, mutta osaaminen täytyisi altistaa rehelliselle kilpailulle ja luopua koulutusvaatimuksista.
En usko palkkaveron alentamisen autuuteen, tähän mennessä valtion tuloveroa on alennettu paljon ja työllisyys ei ole lisääntynyt, päin vastoin työttömyys on noussut. Palkkaveron alentaminen on tehty kunnallisvähennystä kasvattamalla ja se on ajanut kunnat vaikeuksiin, seurauksena kuntaverojen ja ‑maksujen rajut nousut ja nousupaineita on paljon.
Samoin yrityksille annetut verohelpotukset ovat olleet täysin tehottomia mm. Kela-maksun poistoa perusteltiin investointien ja työllisyyden parantumiselle, kumpikaan skenaario ei toteutunut.
Näiden verojen laskut on korvattu nostamalla enregiaverot ja ALV pilviin ja paine näiden nostamiseen on iso, varsinkin kun tuleva RKP:n johtama hallitus aikoo poistaa perintöveron.
Suomen ongelma on liian suuri julkinen hallinto, on arvioitu että jopa n 700 000 ihmistä tekee turhaa työtä eli ovat byrokraatteja ja tämä maksaa. Tätä on vaikea purkaa koska kyse on usein poliittisista viroista.
Suomen poliittinen systeemi on mätä koska RKP on käytännössä valtapuolue jonka ympärille hallitus muodostetaan. Se on demokratian irvikuva.
Toinen pol. paradoksi on se että muissa Euroopan maissa Vihreät tekevät yhteistyötä vasemmiston kanssa (mm Ruotsissa) Suomessa Vihreät ovat lähinnä Kokoomuksen apupuolue, sen näkee mm. Helsingissä.
Vihreiden päävihollinen on SDP! Vihreiden suuri ongelma onkin elitismi ei ymmärretä peruspalkansaajaa.
Toinen asia on se, että Vihreät vastustavat järkevää energiapolitiikkaa kuten jätteiden polttoa, vesivoimaa, turve-energiaa.….sen sijaan tuetaan kannattamatonta tuulivoimaa joka on tavattoman kallista ja luontoa haittaavaa mm. melunsa takia.
Ymmärrän kyllä tämän ajattelun, mutta jos annetaan kenkää Sari Sairaanhoitajalle, voi tapahtua kolme asiaa:
1. Sari on työtön, nettokulut putoavat muutaman kymmenen prosenttia (palkka häviää, tuet tulevat, verotulot vähenevät), työn tulos sata prosenttia.
2. Sari työllistyy yksityiselle sektorille sairaanhoitajaksi tekemään samaa työtä kuin ennen. Nettokulut pysyvät samana, samoin työn tulos.
3. Sari työllistyy johonkin ihan muuhun hommaan, jossa hänen työpanoksensa tuottaa palkkansa verran lisäarvoa. Yhteiskunnan nettokulut vähenevät jopa enemmän kuin Sarin vanhan palkan verran (jos Sari on tuottavampi uudessa jobissaan), työpanos kuitenkin putoaa nollaan.
Ykkönen on selvästi huono ratkaisu. Kakkonen on vain menojen siirtelyä kulkemaan vakuutusyhtiöiden kautta. Köyhillehän yhteiskunta kuitenkin joutuu kustantamaan hoidot. Kansantalouden kannalta nollasummapeli kuitenkin, eikä se oikein työn verokiilaakaan alenna, jos verot alenevat ja vakuutusmaksut nousevat.
Kolmosessa voi syntyä jotain ihan uutta. Tosin jos Sarin tilalle pitää kuitenkin palkata sairaanhoitaja hoitamaan ne hommat, Sari on ehkä alunperinkin ollut epäoptimaalisessa työssä, eikä julkinen sektori lopulta laihdu mihinkään.
Yhteiskunnalla on toki vielä neljäskin vaihtoehto, Sarin pitäminen vanhassa hommassa alemmalla palkalla. Se toki vaikuttaa kulutuskysyntään Sarin maksukyvyn alentuessa, mutta koska kyse on julkisen sektorin työntekijästä, temppu on kokonaisuudessaan kannattava.
Joten julkisen sektorin supistamispuheissa pitäisi erotella eri tapauksia:
- vähennetään jonkin toiminnon työsuoritetta (esimerkiksi päätetään olla tarjoamatta terveydenhoitoa yli 75-vuotiaille)
- siirretään työsuoritetta julkiselta yksityiselle (esimerkiksi rahoitetaan terveydenhoito julkisesti vain köyhille)
- alennetaan työn yksikköhintaa (alennetaan palkkoja)
- tehostetaan toimintaa
Viralliset vastaukset tuppaavat aina viittaamaan tuohon viimeiseen, useimmiten ilman konkretiaa tai sitten kovin pienen suuruusluokan säästöjen osalta.
Poliittisesti voi olla arvopohjan kannalta hyvinkin mielekästä siirrellä kustannuksia yksiyisten ihmisten ja julkisen vallan välillä. Tämä kuitenkin onnistuu varsin rajoitetusti kulujen luonteen vuoksi (sote, koulutus). Soten suurkuluttajat ovat köyhiä, ja koulutusta taas on tyhmää kieltää köyhiltä.
Jos haluamme ylläpitää eurooppalaistyyppistä valtiota, meillä on aika vähän isoja työkaluja. Työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeiden leikkaaminen lienevät ainoat, joilla voi saada isoja muutoksia aikaan romuttamatta sotea, koulutusta tai infraa. Julkisen sektorin isojen työntekijäryhmien palkkojen suhteellinen alentaminen voisi myös auttaa, mutta siinä on riskinä henkilöstön laadun putoaminen.
Työllisyysasteen nostaminen on noista vaihtoehdoista paras, ja siihen pitäisi nyt laittaa paukkuja. Vielä konkreettisemmin tämä tarkoittaa matalan tuottavuuden töiden saattamista kannattavaksi tavalla (työttömyyskorvausten alentaminen) tai toisella (pienituloisten todellisten marginaaliverojen alentaminen).
Kuka siellä Suomen historian huonoimmassa ja kyvyttömimmässä hallituksessa on mahtanut olla painamassa samaa nappia kuin ne tunarit?
Olitko se sinä Osmo? Vaalit on tulossa ja näyttävä comeback. Eikö?
Kai vasemmisto haluaa sekä työtä kaikille, että korkean sosiaaliturvan työttömäksi joutuneille ja muille.
Olemme varmaankin menossa tuohon suuntaan, mutta silti toistaiseksi vielä yhteiskunnista yksi “pohjoismaisimpia”.
Törsäämme enemmän kuin tienamme. Syinä tulojen laskuun esim. Kiinan nousu ja Nokian lasku. Sosiaaliturva on pidetty ennallaan, vaikka meillä ei oikeastaan ole varaa nykyiseen menoon.
Sama syy. Syömme enemmän kuin tienaamme, ja tuotamme yhteiskunnan palveluita kallimmalla (huom. en sanonut “enemmän”) kuin mihin meillä on varaa.
Ehkä eri ihmisille eri asiaa. Minulle sitä, että lähes kaikille työhalukkaille ja työkykyisille halutaan järjestää työpaikka (talouden säätöruuveja käyttämällä) (eivätkä sosiaalietuudet ole niin korkeita, että työttömyys olisi ihmisille kannattavampi vaihtoehto). Vanhempainvapaat, opiskelut ja hetkelliset työttömyydet mahtuvat täystyöllisyyden määritelmän sisään. Tilastokikkailut eivät mahdu määritelmään.
Perustulot yms. mielletään vasemmistolaisksi. Työllistämistyöt ehkä jakautuvat niin, että hätäaputyöt (juuri riittävällä palkalla) ovat oikeistolaista politiikkaa, mutta työllistäminen elvyttämällä (hyvien aikojen palkalla) vasemmistolaista politiikkaa.
Aivan. Mainitsemasi uusliberalismi edustaa kuitenkin mielestäni suuntausta, joka voi muuttaa yhteiskuntaamme oikeistolaiseksi miellettyyn suuntaan. Minulle mielenkiintoinen kysymys on, pitäydymmekö pohjoismaisessa mallissa, vai siirrymmekö pois tuosta järjestelmästä (esim. uusliberalistiseen suuntaan). Tämän vaalikauden hallitukset ovat palveluiden leikkauksineen ja “kansainvälistämisineen” selvästikin purkamassa pohjoismaista mallia. Pohjoismainen malli (joka hyödyntää sekä valtiovetoista että amrkkinavetoista toimintatapaa) mielletään maltilliseksi vasemmistolaiseksi malliksi, mutta yhtä hyvin se voitaisiin nähdä maltillisena oikeistolaisena mallina.
Tässä täytyy sanoa jotain vasemmistolaisen politiikan mahdollisista riskeistä. Ne liittyvät tässä kohdin kai ylettömään velanottoon ja julkisten työpaikkojen määrän kasvuun, ilman että joku myös tuottaisi tuon politiikan vaatimat suuret verokertymät. Tuo lääke ei siis olisi toimiva.
Jos jätetään lisämääre “vasemmistolainen” (tiettyä vasemmistolaista toteutustapaa pilkkaavana) pois, pelkkä “täystyöllisyyspolitiikka” voisi olla oikeistolaistenkin mielestä toimiva tietyin ehdoin. Mielestäni julkisen ja yksityisen puolen suhde voisi olla aika vapaasti valittavissa — ehkä sama kuin nyt. Oleellista kai on vain se, että työllisyyttä (lähinnä yksityisen puolen) pidettäisiin yllä maan talouden tilaa aktiivisesti ohjaamalla niin, että työllistäminen ja töihin meno kannattaisi aina. Tuo politiikka vaatisi kai puolueiden konsensuksen ja pieniä eroja muun maailman harjoittamaan politiikkaan (pelkän yhtenäistämisen sijaan). Nyt olemme menossa toiseen suuntaan, monista syistä ja monin vaikuuksin, jotka vaatisivat tätä pidemmät selitykset.
No, ei niillä näytä olevan merkitystä myöskään Oulussa. Rakennusteknillisesti samanarvoisesta uustuotannossa olevasta asunnosta saa pulittaa I‑luokan paikoilla 50… 100% enemmän kuin II-luokan paikoilla, vaikka etäisyys kapungintaloon on suurin piirtein sama.
Kyllä tässä tapauksessa asuntojen kalleus on kiinni kysynnästä ja tarjonnasta, ei verotuksesta.
Ei kai? Samasta työstä kuuluu saada sama palkka, joten kyllä se yo:n palkka sinne lähelle maisterin palkkaa hilautuu.
Ihan hyvä kirjoitus.
On huolehdittava myös, että poliittinen valta ja tahto toteutuu ministeriöissä. Voisit tutustua kirjassasi myös Ruotsin malliin, jossa ministerit nimittävät ylimmät virkamiehet omaan ministeriöönsä ministerikautensa ajaksi, jos tästä vaikka saisi jotain kirjan täytettä. Törmäsin jossain artikkelissa tietoon, että Alliansin hävittyä vaalit Ruotsissa virkamiehistöä vaihtuu ihan huomattava määrä.
En tunne yksityiskohtia, mutta esimerkiksi tuore valtiovarainministeri Magdalena Andersson nappasi ylimmäksi virkamiehekseen Karolina Ekholmin, joka on Ruotsin riksbankenin kakkosnimi. Hän ottaa haltuunsa valtiovarainministeriössä ilmeisesti kaksi keskeistä osastoa. Ekholm on löysän rahapolitiikan kannattaja. Siitä saa olla kuka mitä mieltä tahansa, mutta se ei ainakaan toimi, jos ministeriö kannattaa löysää ja ministeri tiukkaa politiikkaa.
Tarkoitatko, että mainitsemallasi II-luokan paikalla uudet asunnot ovat halpoja tai edes kohtuuhintaisia?
Minun mielestäni rakentaminen on Suomessa paikasta riippumatta kallista ja siihen on syynä ylipaisuneen julkisen sektorin ylläpitämisen rahoitustarve.
Verottomassa taloudessa rakennuskustannukset puolittuisivat tai oikeastaan vielä enemmän jos otetaan rahan kierrosta mukaan useampia kierroksia. Kohtuullisesti verotetussa rakennuskustannuksista voitaisiin silpaista 25 % pois. Esteettömyysvaatimuksista, pysäköinnistä, väestonsuojista, isoista yleisistä tiloista ja asuntojen keskikoosta tinkimällä kerrostaloasunnon hintaa voitaisiin nykyhinnoista pääkaupunkiseudulla pudottaa 15–20 %.
Sijainti tietysti vaikuttaa tontin arvon kautta asunnon hintaan, ja niin pitääkin olla. Kunnat voisivat halutessaan rajoittaa tonttimaan arvon nousua, ja ainakin teoreettisesti ajateltuna vaikka painaa tonttien hinnat selvään laskuun.
Eikö pitäisi sanoa paremminkin, että OS ei enää asetu ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Erossa olisi kyse siitä, että pyytäisi eroa kesken vaalikauden.
Ilmaisia julkisia palveluja lisää -> verotusta kiristettävä -> työn hinta nousee ja kulutus laskee -> vähemmän kysyntää työlle -> työttömyys kasvaa (ja myös varhais- ja työkyvyttömyyseläköityminen) -> julkiset menot kasvaa -> verotusta kiristettävä -> työn hinta nousee ja kulutus laskee jnejne syntyy itseään voimistava kurjistumiskierre.”
Ei valtio veroina keräämään rahoja polta eikä jemmaa vaan kaikki verorahat päätyvät kiertoon yksityiselle sektorille.
Verotuksessa vain kuluttaja vaihtuu eli on alkuperäisen ansaitsijan sijaan virkamies tai jonkun tulonsiirron saaja
Ei myöskään jonkun funktion muuttuminen julkisesta yksityiseksi muuta sen rasittavuutta kansantalouden tasolla. Esim terveydenhoidon yksityistäminen ei vähennä terveydenhoitomenoja, raha vain kiertää eri reittiä. Ja kun yksityinen terveydenhoito perustuu vakuutuksiin niin jakoperustekin säilyy eli terveet maksavat sairaiden kulut
Rahankierron kannalta ei ole väliä ‚kiertäkää raha yksityisen vai julkisen kautta.
Verotus on jollasummapeliä,jos verotusta alennetaan niin alennuksen saajan kulutuskyky nousee, mutta kun tulonsiirron on vastaavasti pienennyttävä niin tulonsiirron saajan kulutus laskee vastaavasti
Pahinta on, jos verotus alenee niin paljon, että yhä useampi säästää, de on kaikki pois kulutuksesta ja sijoituskohteiden arvot inflatoituvat
Tämän päättelyn pohjalta näyttäisi, että on ihan sama tuottaako palvelut julkinen vai yksityinen sektori, eikä julkisen sektorin palvelutuotannon koolla (ja siten verotuksen tasolla) ole väliä. Tämä ei tietenkään ole reaalimaailmassa totta.
Oman näkemykseni mukaan yksityinen sektori lähes poikkeuksetta tuottaa palvelut julkista tehokkaammin, monesta syystä johtuen.
Toiseksi kun palveluilla saadaan oikea hinta (siis todellisiin tuotantokustannuksiin pohjautuva), niin palveluja käytetään vain tositarpeeseen. Harva käy turhaan lääkärillä kun joutuu omasta pussistaan palkkion maksamaan.
Kolmanneksi markka/euro on hyvä konsultti. Väitän, että ilmaiset julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut johtavat ihmisten välinpitämättömään käyttäytymiseen oman terveytensä suhteen.
Neljänneksi kun palveluille saadaan oikea hinta, karsiutuvat turhat julkiset palvelut pois.
Viidenneksi väitän, että mitä suuremman vastuun ihmiset ottavat omasta elämästään, sitä terveemmän ja antoisamman elämän he elävät. Liiallinen julkinen holhous on pahasta. Sori vaan vasemmisto.
Toki vaikkapa terveydenhoitopalveluja voidaan jatkossakin tuottaa julkisina palveluina. Palveluiden käyttäjän vaan tulee maksaa niistä nykyistä huomattavasti enemmän. Lisäksi pitää sallia yksityinen kilpaileva toiminta, joka pakottaa julkisen tuotannon ylläpitämään toimintansa kehittämistä ja tehostamista. Nykyinen systeemi Kelakorvauksineen on johtanut myös yksityisen sektorin palvelujen väärään käyttöön ja toiminnan tehottomuuteen.
Vakuutuksilla on myös haitallinen, turhaan palveluiden kysyntää ja palveluiden hintoja nostava vaikutus, valitettavasti. Mutta ei siitä nyt enempää.
Olen ehkä vienyt keskustelua hiukan sivupoluille, ja kuulisin mielelläni Osmon näkemyksiä julkisen sektorin koosta ja myös “poikkeustilan ja ‑toimien” julistamisesta tarvittavien päätösten aikaansaamiseksi.
Olen lukenut sinulta noin satatuhatta kertaa toteamuksen, että kaikki muu on näpertelyä paitsi varsinaisen rahareiän eli sote-menojen tukkiminen.
Juuri kun olit _melkein_ saanut minut vakuutettua, pilaat kaiken meuhkaamalla aivan käsittämättömästä lillukanvarresta, eli yhden virkamiehen kannasta johonkin panimoiden FB-jakonappiin. “Sen aiheuttama vahinko suomalaiselle yhteiskunnalle on liian suuri kestettäväksi”. Onko tämä jotain parodiaa, vai onko eri Kallesta kysymys? Hallitusneuvos Tuominen kumppaneineenko ne 70% julkisista budjeteista vievät?
Tämän osoittaminen vaatisi eri maiden välistä vertailua, jossa osoitettaisiin yhteys ilmaisuuden puutteen ja hyvien terveyslopputulemien (tai ilmaisuuden ja huonojen sellaisten) välillä. Muussa tapauksessa on kyseessä pelkkä tarrautuminen omaa maailmankuvaa hivelevään uskonkappaleeseen.
Ties kuinka monennen kerran: Ruotsissa on julkisella sektorilla työntekijöitä, väkilukuun suhteutettuna, ei suinkaan vähemmän vaan satoja tuhansia enemmän. Miten menee Ruotsin taloudella ja miten Suomen?
On myös arvioitu, että Suomessa on noin 700 000 hengen ylitarjonta vihaisista keski-ikäisistä miehistä, joiden ratkaisu kaikkiin maapallon ongelmiin yhtäläisesti on naiivi fantasisointi Suomen julkisen sektorin lopettamisesta. (Minä olen arvioinut. Mutta kuulostaa huomattavasti vakuuttavammalta, kun puhuu passiivissa eikä mainitse lähdettään.)
Eli siis jos jotakin ei ole jossain jo tehty, sitä ei voida ikinä tehdäkään, koska kyseessä on vain oman maailmankuvan hively? Ilmeisesti siis mm. perustuloa saadaan odottaa vielä jonkin aikaa. On toki totta, että ko. heittoa ei oltu perusteltu mitenkään ihmeemmin, mutta…
… eipä tähänkään itsestäänselvyyteen mitään lähteitä näy. Lisäksi tietenkin oikeampi kysymys (mm. maiden poliittisen päätöksenteon, historian, väestörakenteen, valuutan jne. eroista johtuen) olisi, miten Ruotsin taloudella menisi, jos siellä olisi satoja tuhansia julkisen sektorin työntekijöitä vähemmän — olettaen tietenkin että alkuperäinen, lähteistämätön väite pitää paikkansa ja maiden “julkinen sektori” on vertailukelpoinen. Tuollaisenaan vastaus vain menee aidan matalimman kohdan yli.
Uusliberalismissa ei uskota yhteiskunnan johtamiseen, vaan siihen että Näkymätön Käsi ohjaa ajelehtivaa yhteiskuntaa. Uusliberalisti täten ottaa yhteiskunnan johdon haltuun mutta ei tee siellä mitään eli ajelehtii. Uusliberalisti tavoittelee demokratian lakkauttamista, koska yhteiskunta ajelehtii huonosti jos yhteiskunnalla on johto.
Ei mediassa ole näkynyt Kataisen fanaattista uusliberalismia, totta. Fanaatikot valehtelevat äänestäjille koska fanaatikot pitävät äänestäjiä pikkulapsina joille pitää valehdella valkoisia valheita.
Valehtelu on uusliberalismissa hyväksyttyä, Friedrich Hayek on oikeuttanut valehtelun työväki-nimiselle pikkulapsiryhmälle. Sosiologian perusteet-kirjassa on mustaa valkoisella
Maltiton Oikeisto johtaa Tasavaltaa liiketalousopeilla. Todellisuudessa Tasavalta ei ole yritys eikä 300 tuhannen yritysryväs tms. Maltiton Oikeisto pilaa yritystoiminnan maineen täten. Lisäksi muiden suomalaisten jäsentäminen yritystoiminnan ja ‑rahoittajien vastuulle on Perustuslain vastaista
Lisäksi Maltiton Oikeisto toteuttaa kylmän sodan länsipropagandaa käytäntöön.
Liiketalousopeilla johdetaan yritystä ja yritykset ovat hyvä asia.
Yrittäjät ovatkin siirtyneet äänestämään Juha Sipilää Keskustapuolueesta. Sipilän Keskusta on maltillista oikeistoa, Keskusta ja Demarit nostivat Suomen maailmanhuipulle sotien jälkeen punamultahallituksina.
On selvää että meinaamme tikahtua typerään sääntelyyn ja siihen, että kaikki pitää sotkea ja tehdä kaikesta monimutkaista. Tämä ongelma koskee aivan kaikkia hallinnonaloja ja lapsivähennys on tästä sotkemisesta täydellinen paraatiesimerkki.
Niin, kyllä tässä väitteeni tietenkin perustuu empiiriseen, tieteellisestä näkökulmasta katsottuna varmasti arvottomaan omaan kokemukseeni elävästä elämästä. KV-vertailun laatimiseksi pitäisi varmasti useammaksi vuodeksi perustaa komiteoita ja tutkimusryhmiä sekä rahoittaa tämä JULKISILLA varoilla. Näinhän täällä juuri työllistetään akateemisia “tuottavaan” työhön.
Nostan käteni ylös, olen keski-ikäinen ja vielä keskiluokkainen, terve, akat., työtä tekevä, tähän mennessä kahden keskiverron edestä veroja maksanut, hyväkuntoinen valkoihoinen mies. Eläkeuudistus näyttäisi tuovan istuttavaa kakkua nelisen vuotta lisää. Kaikki tämä on varmaankin suuri synti ja hävettävä asia itsessään. Trendikkäämpää olisi olla jotain muuta.
Ylitarjonnalla tarkoittanet sitä, että voimme lopettaa monien muiden elättämisen, leppoistaa elämistä ja ryhtyä vaikka kirjailijoiksi. Kirjojen myyntimäärillä ei niin väliä kunhan apurahat juoksee.
Naiivia fantasiointia sen sijaan on uskomus siitä, että julkinen sektori voi Suomessa säilyä nykyisenlaisena. 1980 julkisten menojen osuus BKT:sta oli 40 %, tänään 57 %. Menoista suuri osa maksetaan velkaantumalla. Kiva perintö lapsillemme. Minulle sopisi hyvin paluu kustannuksiltaan 1980 tasoiseen julkiseen sektoriin.
Poliitikot eivät tee omaa palliaan suojatakseen tarpeellisia päätöksiä, niin kuin Osmo S. hyvin kuvaa. Tulevaisuus on erityisen toivoton jos eläkeläiset, työttömät, sairaat, julkisen sektorin työntekijät, opiskelijat ja muut ‑ei maksajapuolella olevat hoksaavat yhdistää poliittisen voimansa.
Kuka täällä smurffaa Tyler Cowenina? Sama kun kirjottelisin täällä Karl Popperina, Paavo Lipposena tai Tarja Halosena. Kirjoittele hyvä mies omalla nimelläsi tai jollain omaperäisellä nimimerkillä.
Lisäksi voin sanoa, että Cowen ei koskaan mitään tuommoista kommenttia kirjoittaisi. Tosin minä kannustan itse tähän toimintaan kun tähän vastailen. Shame on me.
Sorry OS, I refrase myself.
Taloussanomat tänään: “Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen esittää kuntien ja valtion työntekijöille palkkaleikkauksia.
Palkkamenot ovat julkisen sektorin merkittävin menoerä, Kanniainen perustelee ja huomauttaa, että Suomessa julkisen sektorin menojen suhde bruttokansantuotteeseen on selvästi korkeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Saksassa.
Ehdotuksessa palkkojen leikkaus ei kuitenkaan koskisi kaikkia ammattiryhmiä. Kanniainen olisi valmis jättämään esimerkiksi hoitajat pois, koska terveydenhoitoalalla on käytännössä vain yksi sairaanhoitopalveluiden ostaja, jonka takia hoitajat ovat alipalkattuja.
Suomessa ylisuuri julkinen talous rasittaa kansantalouden suorituskykyä. Kanniaisen mukaan Suomen kansantalouden tulevaisuudennäkymät ovat sangen synkät. Hänen mukaansa Suomen verotus on aivan liian korkea, eikä työmarkkinoita ole uudistettu riittävästi. On huolestuttavaa, että julkiset menot ovat kansantalouden suorituskykyyn nähden kestämättömällä tasolla.” End of quote.
Kanniainenkin kuulunee lanseerattuun keski-ikäisten miesten joukkoon, jotka naiivisti fantasioivat julkisen sektorin lopettamisesta.
Lisäksi Kanniaisen esittämälle näkemykselle sairaanhoitajien alipalkkauksesta ei liene tarpeeksi tieteellistä näyttöä, eikä heitä voi jättää palkkojen leikkauksen ulkopuolelle ilman kansainvälistä vertailua.
Professori Kanniainenkin siis ilmeisesti tarrautuu omaa maailmankuvaansa hivelevään uskonkappaleeseen.
Tässä tapauksessa uskonkappaleen toinen nimi on kansantaloustiede.
Tässä Oulun tapauksessa vertailemani uudet kerrostalot sijaitsevat vuokratonteilla, ja esim. vanhalla Toppilan satama-alueella vuokra on varsin kohtuullinen. Tämä johtunee siitä, että takavuosina Oulun valtuusto suuressa viisaudessaaan paalutti vuokran noudattelevan yhtälöä y=a/x, jossa x on etäisyys kaupungintalosta.
Kaupungin on järkevää pitää oman maan de-facto vuokra “sopivana”, ei missään tapauksessa liian matalana, sillä liian alhainen vuokra sataa grynderin laariin. Virkamiesten pitää osata neuvotella.
Muilta osin olen kanssasi samaa mieltä, verot kertaantuvat ja rakennusmääräykset nostavat hintaa. Olen mm. ymmärtänyt, että jokaisessa uudessa asunnossa pitää olla oma sauna?
Aikoinaan niin ei ollut. Olen sen ikäinen, että minulla on hyviä kokemuksia taloyhtiöiden saunojen miestenvuoroista. Niissä ratkottiin monia taloyhtiön ja Suomen pulmia.
Niin kauan kuin ei ole päästy jonnekin yövartijavaltioon asti, niin mielellään soisi jonkun osoittavan jonkin verran johtajuutta ja käyttävän näkyvää kättänsä yksilön vapauksien rajoitteiden purkamiseksi.
Tässä taas varmaankin esitellään jotain kallion kaljakuppiloiden ja/tai punavuoren hipsteribaarien kanta-asiakkaiden kehittämää “uusliberalismia”, jolla on hyvä huitoa väärämielisiä kaljoittelun lomassa.
Eiköhän valtaosa uusliberalisteistakin ole sitä mieltä, että on olemassa monia asioita joita kannattaa hoitaa yhdessä ja että demokraattinen yhteiskunta on tähän ehkä parhain keksitty järjestelmä. Valitettavasti vain nykydemokratia on alennettu yhteisten järkevästä asioiden hoidosta pelkkään toisten kampittamiseen ja oman edun tavoitteiluun.
Euron ennustetaan heikkenevän. Se voi auttaa viennin kasvuun ja helpottaa julkisen talouden tasapainotusta.
http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2014/10/07/pankki-euro-vajoaa-alle-dollarin-parissa-vuodessa/201413923/12?pos=tuoreimmat
Jos sinulle sopii myös paluu vuoden 1980 ostovoimaan palkallasi, niin todennäköisesti homma pelittääkin ihan hyvin. Noihin prosentteihin taas ei pääse nykyisellä todellisella huoltosuhteella yhtään millään.
Referenssinä voisi myös todeta, että 90-luvun alun lamassa julkisten menojen osuus BKT:sta oli yli 60 %, joten ei tämä mikään ennätys vielä ole.
Jos huudetaan menojen pienentämistä, niin edelleen olisi kiva nähdä numeroita siitä, mistä niitä karsitaan ja miten. Kanniaisen ehdottama julkisen sektorin palkkojen alennus on yksi mahdollisuus, mutta jos siitä suljetaan terveyssektori pois, niin ei niitä miljardeja ihan mahdottomasti siellä ole säästettäväksi. (Opetusala on toinen suuri, mutta sielläkin pitää olla pätevyyssyistä vähän varovainen palkkojen kanssa.)
Hyvin suuri osa julkisen sektorin nettolihomisesta johtuu julkisen sektorin rahoittaman suoritteen kasvusta. Niinpä leikkauspuheissa pitää uskaltaa ottaa kantaa nimenomaan siihen. Myös tulonsiirtoihin pitää ottaa kantaa (ja tähän voi kestävyysvajeen kannalta laskea kaiken eläkkeistä ja lapsilisistä alkaen).
Olen samaa mieltä. Kuitenkin väitän, että niistä syistä tällä hetkellä suurin osa on sellaisia syitä, jotka pitäisi korjata julkisen puolen rakenteita muuttamalla. Tässä muutama eri keskusteluissa esiin tullut mahdollinen julkisen puolen haaste:
- hankala päästä eroon tuottamattomista työntekijöistä
— kalliimmat TESsit
— ei kannusteita (käytössä taulukkopalkkaus)
— jäykät hankinnat ja muu byrokratia
— huono organisaatio
Näistä varmasti kaikista löytyy esimerkkejä, vaikka tuskin kaikki kaikkia julkisia organisaatioita vaivaavat. Yksikään näistä ei kuitenkaan ole sellainen, jota pitäisi parantaa ulkoistamalla, vaan ongelmat pitäisi ratkaista julkisella puolella rakenteita ja sääntöjä muuttamalla.
En suinkaan ole ulkoistamista vastaan sinänsä (olen jopa joskus saanut itse rahaa myymällä palveluita julkiselle puolelle). Kuitenkin muuta kuin julkisen puolen heikkouksiin perustuvaa kannattavaa ulkoistamista näkyy lähinnä siellä, missä kyse on poikittaisista palveluista, joita yksityinen toimija myy moneen suuntaan. (Ja toki siellä, missä palvelun voi ostaa jostain halvemmasta maasta, mutta tämä ei ole kovin yleistä julkisissa toiminnoissa.)
Lisäksi mittakaavalla on väliä. Isolla kunnalla on niin isot volyymit, että sen voi kannattaa tuottaa itse aika erikoistuneitakin palveluita. Pienen kunnan taas kannattaa tehdä vain tärkeimmät ydintoimintonsa itse. Sama juttu kuin yksityisellä sektorilla.
Kunnan isolla rahalla tarvitsemat palvelut ovat suurelta osin sellaisia, joissa palkkakustannukset ovat hyvin merkittävässä roolissa. Tällöin ulkoistamisen etu tuskin tulee työn ihmeellisesti paremmasta organisoinnista (sama suorite vähemmillä työtunneilla), vaan jostain muusta.
Julkisen sektorin tehtävät ovat paljolti sellaisia, että itse työn tehokkuus (työtuntia per suorite) kasvaa hyvin hitaasti. Miten esimerkiksi parannetaan dementikkovanhuksen hoitamisen tehokkuutta? Entä lastenseimen tehokkuutta?
En väitä, etteikö julkisen sektorin tehtävistä löytyisi tehostamisen varaa. Sen suuruusluokan arvioimiseksi kannattaisi kuitenkin ihan oikeasti käyttää vähän viisaiden aikaa siihen, että potentiaali arvioitaisiin realistisesti. Tehostamistoimet ovat kovin erilaisia suorittavan työn ja työn organisoinnin kohdalla.
Lapsivähennys on kuitenkin valitettavasti poliitikkojen sähläystä, virkakoneisto vastusti sitä. Ts. ongelma ei (tällä kertaa) ollut julkisen puolen hallintokoneiston byrokratian syövereissä, vaan ihan meidän itse tuonne äänestämissämme toopeissa.
Olen tästä samaa mieltä, mutta…
Käytännössä terveydenhuollon yksityistäminen vie kahteen eri tapaukseen:
1. Ei-köyhät: otetaan (työntantaja ottaa) vakuutus, joka maksaa
2. Köyhät: yhteiskunta maksaa
Kumpikaan ryhmä ei maksa omalla rahallaan omasta käytöstään. Sote-palveluiden suurkuluttajat kuuluvat kuitenkin pääosin ryhmään 2. Sieltä ei ole rahaa saatavissa käytännössä muulla kuin eläkeläisten omaisuuden reaalisoinnilla heidän sote-menoihinsa.
Erityisesti terveyspalveluissa Suomi on onnistunut tuottamaan kohtuullisen hyviä palveluita kohtuullisen edullisesti. Vakuutuspohjaisissa järjestelmissä kustannukset voivat olla paljon korkeampia (huippuesimerkkinä USA, jossa käytetään huimasti rahaa huonoilla tuloksilla).
Minusta meidän ei kannata vaihtaa kalliimpaan ja huonompaan terveydenhoitoon. Voimme järkevästi vaihtaa halvempaan ja huonompaan tai kalliimpaan ja parempaan.
= = =
Voisimme tietysti siirtyä myös täysin “käyttäjä maksaa” ‑palveluihin, jolloin julkiset kustannukset ovat nolla. Kotisynnytyksissä on riskinsä, mutta kyllä ne usein onnistuvatkin. Ja onhan se vähän ikävää, kun mummolle todetaan, että mene jonnekin puistoon istumaan ja odottamaan kuolemaa, koska sinulla ei ole rahaa.
En kuitenkaan usko, että tälle saisi kovin laajaa poliittista kannatusta. (Ja jos sitten todetaan, että tokihan kuitenkin minimitasoinen vanhustenhoito, synnytykset, vakavien sairauksien hoito, ym. pitää taata varattomillekin, niin sitten jäljelle jää aika vähän pelivaraa.)
En löytänyt mistään linkkiä alkuperäisessä tekstissä mainittuihin IMF:n suosituksiin. Missähän ne on esitetty, että voisi perehtyä tarkemmin niihin.
Outoa jos paras makrotaloustieteen paras osaaminen on täällä Suomessa !
Keskustelu on ajelehtinut omiin suuntiinsa alkuperäisen kirjoituksen aiheesta, mutta enpä malta olla vielä ilahtuneena noteeraamatta luvattua “Jäähyväiset eduskunnalle” ‑kirjaa.
Tämän bloginäytteen perusteella kirjan voisi kuvitella sisältävän kerrassaan mielenkiintoista pohdiskelua siitä, miksi poliittinen päättäminen on mennyt niin vaikeaksi. Mikä demokratiaa nykyisin vaivaa?
Ei terveydenhuoltoa tarvitse yksityistää. Yhdellä muutoksella pääsemme paremmalle tielle:
IHMISET OTTAVAT VASTUUN OMASTA TERVEYDESTÄÄN JA YLEENSÄKIN ELÄMÄSTÄÄN!
Ei ole kovin vaikeatajuinen asia, eihän.
Muutamia perusteluja:
1. alkoholin väärin käytön aiheuttamat haitat maksavat JOKA VUOSI jopa kymmenen miljardia euroa, siis Suomessa.
2. Tupakointihaitat vieläkin 2 miljardia vuodessa, tupakkaveron tuotot huomioiden 1,5 mrd
3. ylipainon, liikkumattomuuden, väärän ruokavalion ym. aiheuttamat turhat terveydenhoitomenot (merkittävä osa diabetes‑, sydän- ja verisuoni‑, syöpä‑, liikuntaelinsairauksista ymym) ainakin 5 miljardia vuodessa (jos osuus olisi 30 % kaikista terveydenhoidon menoista). Kun lisätään näistä syistä aiheutuvat sairauspoissaolot, työkyvyttömyysmenot, ennenaikaiset eläköitymiset ym. niin nro 3. lienee myös luokaltaan 10 miljardia.
Eli jos me kaikki eläisimme terveellisesti, säästyisi yhteiskunnan varoja ainakin 20 miljardia euroa joka vuosi. Jos joku tietää asiasta enemmän niin pyydän jakamaan tietoa.
Seuraavaksi joku väittää, että kaikki nämä menothan työllistävät ja koko homma on nollasummapeliä. Ei muuten pidä paikkaansa. Ja ajatelkaa kuinka paljon onnellisempaa ihmisten terve elämä olisi.
Miten ihmiset saadaan muuttamaan käyttäytymistään? Ei ainakaan niin, että tarjotaan ilmaisia terveydenhoitopalveluja.
Valistusta tarvitaan paljon nykyistä enemmän, mutta se ei yksinomaan tule riittämään. Tässä aluksi muutamia ideoita pohdittavaksi:
- säännölliset, pakolliset maksulliset terveystarkastukset (vertaa autojen katsastuspakko)
— julkisesta terveydenhoidosta peritään paljon nykyistä suuremmat maksut käyttäjiltä (toki erityisryhmät vapautetaan).
— erityisesti itseaiheutetut sairaudet nykyistä enemmän potilaan itsensä maksettavaksi. Tähän ryhmään kuuluisi esim. suuri osa ylipainon aiheuttamista sairauksista.
— läskivero eli epäterveellisesti ylipainoiset maksaisivat (toki esim. eräiden perinnöllisten sairauksien osalta vapautus)
— roskaruoalle haittavero…
— alkoholin osalta tavalla tai toisella estetään Viron halvan viinan rahtaaminen, jotta verotusta voidaan Suomessa kiristää. Toisena asiana keskiolut aiheuttaa suurimman osan haitoista. Siksi sen myynti palautettaisiin Alkoon. Tästä moni lukija järkyttyy.
Ajatelkaa mitä kaikkea säästyvällä 20 miljardilla voitaisiin tehdä! Lisävelkaa ei tarvitsisi enää ottaa ja vaikka palkkojen verottaminen voitaisiin lopettaa kokonaan!
Tässä kohtaa asia palaa Osmon alustukseen. Mistä löytyy ne poliittiset päättäjät, jotka uskaltaisivat tehdä näitä päätöksiä?
Toistaen itseäni esitän, että näitäkin päätöksiä tekemään otetaan käyttöön virkamieshallitus. Tarvittaessa presidentti Niinistö johtaa sen toimintaa. Ja Raimo Sailas tarvitaan. Suomen kansa seuraa vahvoja johtajia.
Ajatukset lienevät jonkun mielestä naiiveja, taas kerran. Mutta ajatelkaa minkälaiseen maailman maineeseen Suomi nousisi. Tässä uusi Nokia!
Jättäisin ehkä tuon “nykyisin” pois:
“A democracy cannot exist as a permanent form of government. It can only exist until the voters discover that they can vote themselves largesse from the public treasury…”
Kirjoittelinpa blogiini tämän kirjoituksen innoittamana: http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177637-kansanvaltaa-ei-voi-paivittaa
Vasemmistollahan on ollut jo iät ja ajat teesinä tasa-arvo. Se tarkoittaa myös sekä työn että työn hedelmien tasaista jakautumista kaikille. (Löytyy vaikkapa tämmöistä luettavaa.)
Työn kokonaismäärä ja henkilökohtainen määrä ovat sitten eri asia ja niille on löydettävissä mielekäs yläraja ja ainakin toistaiseksi alarajakin.
Muuten: Ihmiset, jotka tosissaan sanovat työn olevan paras sosiaaliturva, eivät taida ymmärtää, mitä sosiaaliturva tarkoittaa.
Tyhmäksi ei kannata heittäytyä. Tällainen olkiukkojen alustelu ei ole arvollesi sopivaa.
Akseli ei ole hävinnyt mihinkään vaan käytät vain jossain määrin (ei kuitenkaan millään muotoa täysin) vanhentunutta mittaria. Esimerkiksi radion, television, tietokoneen, kännykän, jne. omistaminen on kukin aikanaan luonut hieman kärjistäen selvän kahtiajaon, jossa toisella puolella oli vain varakkaampia (tai sellaisiksi identifioituvia) ja toisella puolella sellaisia, joilla ei näihin ole ollut varaa. Nykyään nuo mittarit eivät kerro juuri mitään.
Tuo akseli voidaan paremmin määritellä vaikkapa yleisellä tasa-arvokäsitteellä, tulonjakopyrkimyksillä tai yhteiskunnallisen ajattelun tasa-arvo/tehokkuus ‑painotuksella.
Kokoomus toimii liiketalousopeilla eduskunnassa, koska he käsittävät Tasavallan olevan 300 tuhannen yrityksen yritysryväs (jossa suurimmat ensimmäisinä)
Tilinpidon numerot ovat matemaattinen malli, yksinkertaistus maailmasta, malli yritysjohtamisen avuksi. Kokoomuksen poliitikot yrittävät tehdä maailman tämän yksinkertaistuksen mukaiseksi.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Map%E2%80%93territory_relation
Kokoomusajattelu on täynnä virheitä, komeronyymi‑, meronyymi ja holonyymivirheitä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Semanttinen_verkko#Semanttisella_verkolla_kuvattavia_t.C3.A4rkeit.C3.A4_k.C3.A4sitesuhteita