En asetu ehdolle eduskuntavaaleissa

Olen päät­tänyt jäädä pois eduskun­nas­ta seu­raavis­sa eduskun­tavaaleis­sa. Mie­lenki­in­toni on siir­tynyt vai­heit­tain puolue­poli­ti­ikas­ta muun­laiseen vaikut­tamiseen. Sik­si kat­son, että on hyvä tehdä eduskun­nas­sa tilaa jollekin motivoituneemmalle.

Yhteiskun­nal­lista vaikut­tamista en aio lopet­taa, vaan jatkan Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­puheen­jo­hta­jana, blog­gaa­jana, ammat­tiluen­noi­jana, kolum­nisti­na ja tietokirjailijana.

Min­ua kiin­nos­taa myös hal­li­tustyösken­te­ly yri­tyk­sis­sä, joiden toimi­ala vas­taa osaamisaluei­tani ja maail­manku­vaani. Olen täl­lä het­kel­lä jät­teenkäsit­te­lyn ja bioen­er­gian alal­la toimi­van BMH Tech­nol­o­gy Oy:n hallituksessa.

En ole aikeis­sa hakea kansane­dus­ta­jan sopeu­tu­miseläket­tä. Kansane­dus­ta­jil­la on ainakin tois­taisek­si kiin­teä eläkeikä, 65 vuotta.

 

= = =

Oden vaalio­hjel­man valmis­telu täl­lä blogilla jatkuu häir­iöt­tä. Ehdo­tuk­set ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.

60 vastausta artikkeliin “En asetu ehdolle eduskuntavaaleissa”

  1. Valitet­ta­va päätös. Eduskun­nas­sa on pula omil­la aivoil­laan ajat­tele­vista kansanedustajista.

  2. Toiv­ot­tavasti puolue­poli­ti­ikas­ta etäisyyt­tä otta­vana ja osin irtau­tu­vana voit lop­ul­ta ilmaista rehellisen kan­tasi ener­giapoli­ti­ikas­ta. Et voi olla yhtä hul­lu (anteek­si tämän sanan käyt­tö, mut­ta en löy­dä parem­min kuvaavaakaan) kuin useim­mat puolue­toverisi, jot­ka todel­la ajat­tel­e­vat, että muu­ta­man vuosikymme­nen päästä Suo­mi pysty­isi pyörimään täysin ilman fos­si­ili- tai ydinen­er­giaa. Saati, että täl­lainen siir­tymä ei tulisi val­ta­van kalli­ik­si ja vaaran­taisi sähkön tur­vat­tua saatavuutta.

    Järkevät, real­is­tiset, luvuin ja laskelmin perustel­lut kokon­ais­näke­myk­set ja julkiset keskustelu­navauk­set tule­vaisu­u­den ener­gia­rak­en­teesta oli­si­vat paikallaan. Grahn-Laa­so­nen nimit­täin vih­jasi juuri koskien suo­jelun avaamis­es­ta ja turpeen tukemis­es­ta. Ehkä vihiä siitä, mitä voi olla luvas­sa seu­raa­van por­var­i­hal­li­tuk­sen toimes­ta, jos­sa vihreät eivät ole mukana.

  3. Onhan tämä toisaal­ta surullista, kos­ka olet ollut ehdot­to­mia val­op­ilkku­ja suo­ma­laises­sa poli­ti­ikas­sa. Odotan kuitenkin innol­la luen­to­jasi, kolum­ne­jasi ja kir­jal­lisia julkaisujasi.

    Kiitok­sia Osmo hyvästä työstäsi!

  4. Vihreät alkaa olla pulas­sa ensi vaaleis­sa, kun isot nimet siir­tyy mui­hin tehtävi­in. Saas nähdä kuin­ka käy äänisaali­in. Nuo­ril­la on nyt näytön paikka.

  5. Aikansa kutakin, sanoi päs­si kun päätä leikat­ti­in. Oli­pa­han siinä kuitenkin yri­tys­tä, mut­ta ei se koskaan läht­enyt lentoon. 

    Vihreil­lä kova työ pitää edes nykyiset ase­mansa tule­vis­sa vaaleis­sa, vaik­ka vaal­i­jär­jestelmä demokrati­soi­tui osin ja Helsin­ki sai lisä­paikan. Oulu lie­nee kaaok­ses­sa yhä ja Tam­pereel­la ei ole isoa nimeä. Punapop­ulis­mi vie lisäk­si kan­na­tus­ta, kovat nimet jät­tävät ja puolue ei ero­tu muista edes ympäristöa­siois­sa, eikä media varsi­nais­es­ti auta asi­as­sa. Onpa­han ainakin Helsingis­sä tilaa uusille, mut­ta todel­la näkyvät nousukkaat ovat aika vähissä. Kan­na­tus tuskin nousee yli 8,5 % mis­sään tilanteessa ja voi olla yhtä huono kuin edelli­nen. Sinän­sä ikävä huo­ma­ta, että eduskun­nas­ta ei ole apua mis­sään isos­sa asiassa.

    Huvit­tavaa, että joku luulee ydin­voiman suo­jel­e­van koskia tai soi­ta. Kyl­lä nekin tuho­taan ihan vain sen takia, että talouskasvua pitää saa­da. Poli­itikot yrit­tää kaivaa työ­paikko­ja ja kasvua mis­tä hyvän­sä. Jatku­vaa kasvua tai kort­ti­ta­lo rom­ah­taa. Kos­ket voi men­nä sit­ten kaivosten takia ilman pato­jakin, ja suot näyt­täy­tyvät Suomen öljy­dol­lareina aika mon­elle jatkos­sakin, vaik­ka ydin­voimaa tulisikin. Lop­ul­ta talouskasvu­pakko vaatii otta­maan kaiken irti mitä lähtee.

  6. “Poli­itikko­ja kuten vaip­po­ja on syytä vai­h­taa ja samas­ta syys­tä” (Robin Wllliams)

    Vaik­ka poli­itikkona olem­i­nen on ammt­ti­mais­tunut, on eri­no­maista, että ihmi­seiä siir­tyy niin uusi­na Eduskun­taan kuin kokeneina pois Eduskun­nas­ta tekemään jotain muuta. 

    Toiv­ot­tavasti edus­ta­masi lin­ja Vihreis­sä ei katoa vaan pikem­minkin vhvis­tuu, Vasem­mis­toli­iton hörhö­jen kanssa on ihan turha kil­pail­la samoil­la ideoil­la. Kun SDP suun­taa kohti Perssuo­ma­laisia ja ay-liiket­tä ja Kokoomus hölkkää self­ieitä ottaen reup­pasti oikeal­la, lib­er­aaleille ja jonkin­laiseen älyl­liseen rehellisyy­teen pain­ot­tuvalle puolueelle lie­nee yhä laa­jene­va äänestäjäkun­ta tarjolla.

    Ehkä myös ympäristölle riit­tää use­ampi aja­tus jatkossa.

    Vihreät tosin ovat aina onnis­tuneet ole­maan puoleena itse itsen­sä viholli­nen ja hölmöilemään oman men­estyk­sen. Sääli, että epäpätevät avus­ta­jat lait­toi­vat min­is­terin kier­toon — ja nurkkaan maalat­tuna tuli lähtö hallituksesta.

    Samal­la ter­ve­tu­loa poli­ti­ikkaa uusi sukupolvi politiikkaan!

    Kun­noitet­tavaa, että jak­sat ylläpiää tätä blogia.

  7. napan­der:

    Huvit­tavaa, että joku luulee ydin­voiman suo­jel­e­van koskia tai soi­ta. Kyl­lä nekin tuho­taan ihan vain sen takia, että talouskasvua pitää saa­da. Poli­itikot yrit­tää kaivaa työ­paikko­ja ja kasvua mis­tä hyvän­sä. Jatku­vaa kasvua tai kort­ti­ta­lo rom­ah­taa. Kos­ket voi men­nä sit­ten kaivosten takia ilman pato­jakin, ja suot näyt­täy­tyvät Suomen öljy­dol­lareina aika mon­elle jatkos­sakin, vaik­ka ydin­voimaa tulisikin. Lop­ul­ta talouskasvu­pakko vaatii otta­maan kaiken irti mitä lähtee.

    Minus­ta taas on huvit­tavaa on mon­en vihreän har­ras­ta­ma perustelema­ton talouskasvun vas­tus­t­a­mi­nen. Tai, no, moni huonos­ti ajat­tel­e­va, kuvit­telee, että perusteluk­si kel­paa: raja­ton kasvi rajal­lises­sa tilas­sa on mah­do­ton­ta vai miten huonon ajat­telun mes­tari, Linko­la, sen muotoilikaan.

    Yrit­täkää ymmärtää, että talouskasvu on monel­lakin tapaa ei pelkästään pelkästään mah­dol­lista vaan tietyin ehdoin toiv­ot­tavaa, kos­ka se toinen tun­ne­tu­ista mekanis­meista, joka näil­lä näkymin pysäyt­tää väestöräjähdyk­sen. Kaupungis­tu­mi­nen on toinen mut­ta sekin riip­puu talouskasvus­ta. Jotain nais­ten koulu­tus­ta voidaan toki suosia, mut­ta ilman työ­paikko­ja, jota markki­nat tuot­ta­vat, sen vaiku­tus jää aivan liian vähäiseksi.

  8. Toiv­otaan, että pro­pel­lipää-vihrei­den äänet eivät hajaudu liikaa Helsin­gin vaalipi­iris­sä. Osmon paikan voi saa­da vain yksi eivätkä paikat var­masti lisään­ny ääni­har­a­van poisjään­nin takia. 

    Neljä paikkaa ja Otso Kivekäs tuli neljän­nek­si Helsin­gin Vihrei­den jäsenäänestyk­sessä. Että silleen. Tiedätte mitä tehdä.

  9. napan­der:Huvit­tavaa, että joku luulee ydin­voiman suo­jel­e­van koskia tai soita.

    Ener­giaa tarvi­taan se mikä tarvi­taan. Jos se tuote­taan ydin­voimal­la, ei koskia ja soi­ta tarvita.

    Jos vihrei­den takia suop­ul­jaami­nen lisään­tyy, en anna sitä vihreille koskaan anteek­si. Sen ver­ran on inti­i­mi suh­teeni suo­ma­laisi­in vesistöihin.

  10. Huono jut­tu.

    OSs­ta olisi var­masti ollut paljon hyö­tyä Eduskun­nas­sa jatkossakin.

    Kun OS ei Eduskun­nas­sa ole, toden­näköis­es­ti sen keskimääräi­nen älykkyysosamäärä las­kee merkittävästi.

    Siel­lä on nimit­täin liikaa sel­l­aista porukkaa, joiden lähdöstä ÄO vaan nousee…

    Hyvää jatkoa OSlle kuitenkin uusis­sa haasteissa!

    Sep­po Korppoo
    Joka toivoo, että viihdyt enem­män ja pidem­pään tääl­lä yrit­täjien joukos­sa, jos­sa on pöhinää

  11. Ihmettelinkin Vihreän Lan­gan pääkir­joi­tus­ta “mörköhal­li­tuk­ses­ta”.

    Ei liene epä­selvää, että Oden vetäy­tyessä vihreät kaar­taa vasem­malle, ilmeis­es­ti esiku­vana Ruotsin Miljö­par­ti­et. Kaar­roksen jyrkkyys jää nähtäväksi.

  12. Elikkäs näin. Mites se apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikka?

  13. dio­di:
    Neljä paikkaa ja Otso Kivekäs tuli neljän­nek­si Helsin­gin Vihrei­den jäsenäänestyk­sessä. Että silleen. Tiedätte mitä tehdä.

    Otso Kivekkään blogilta ei oikein saa kuvaa siitä, mitä hänen nykyiset yhteiskun­nal­liset kan­tansa laa­jem­min ovat ja mik­si. Hän kan­nat­taa pyöräi­lyn helpot­tamista ja edesaut­tamista Helsingis­sä, se tulee selväk­si ja julkisen sek­torin IT-ratkaisu­jen tekemistä jär­jel­lisem­min, mut­ta niistä ei ole vielä oikein vaaliohjelmaksi.

    Aat­teelli­nen taus­ta hänel­lä on anark­ismis­sa, talon­va­l­tauk­ses­sa, vapaas­sa liikku­vu­udessa, tot­telemat­to­muudessa, kaiken­laises­sa yhteiskun­nal­lis­es­ti nai­ivis­sa ja hai­hat­tel­evas­sa. No saa­han jokainen meistä olla eri tavoin idioot­ti parikymp­pisenä, ja on ollutkin, se ei ole mikään syn­ti, mut­ta äänestäjän olisi kiva tietää, mis­sä määrin hän nykyään on irtau­tunut noista taus­toista, ja mil­laista ajat­telua edus­taa ja mil­laisin perustein.

  14. az:
    Et voi olla yhtä hul­lu (anteek­si tämän sanan käyt­tö, mut­ta en löy­dä parem­min kuvaavaakaan) kuin useim­mat puolue­toverisi, jot­ka todel­la ajat­tel­e­vat, että muu­ta­man vuosikymme­nen päästä Suo­mi pysty­isi pyörimään täysin ilman fos­si­ili- tai ydinenergiaa.
    —-
    Järkevät, real­is­tiset, luvuin ja laskelmin perustel­lut kokon­ais­näke­myk­set ja julkiset keskustelu­navauk­set tule­vaisu­u­den ener­gia­rak­en­teesta oli­si­vat paikallaan. 

    Kan­nat­taisi tutus­tua muidenkin kuin vihrei­den mielip­iteisi­in, esim. fil tri Pekka Peu­ran viime vuon­na julka­istu­un väitöskir­jaan, jos­sa osoite­taan kuin­ka Suo­mi hel­posti pystyy ole­maan ener­giao­mavarainen uusi­u­tuvil­la energiamuodoilla.


    Tuo jälkim­mäi­nen osa on kan­natet­ta­va mut­ta siihen kan­nat­taa ottaa mukaan (etab­lishe­mangista vapai­ta) riip­pumat­to­mia tutk­i­joi­ta. Esim. Pekka Peura.

  15. Posi­ti­ivista tuos­sa ilmoituk­ses­sa on, että tämä blo­gi keskit­tyy enem­män Helsin­gin haastei­den ratkomiseen. Toisaal­ta, mitä jää…

  16. Valitet­tavsti jälleen yksi kärkipoli­itikko ilmoit­taa vetäy­tyvän­sä eduskuntavaaleista.

    Suo­mi onko polit­ti­ises­sa kri­i­sis­sä. Vaalit ovat men­neet pelleilyk­si, jos­sa jokainen ehdokas puolueesta riip­pumat­ta vetää omaa lin­jaansa. Ja kun on tul­lut val­i­tuk­si, san­o­taa april­lia. Hal­li­tu­so­hjel­ma sekame­telisop­pa. Jokaisel­la min­is­ter­il­lä saa olla oma poli­it­ti­nen ohjelma.

    Suomes­sa pitäisi pikaises­ti men­nä blok­ki- tai lin­javaalien suun­taan, jol­loin kolmiloikkaa­jien, tv-juon­ta­jien ja kaukoparan­ta­jien pitää tietää jotain poli­iti­ikas­takin, kun aset­tuvat tai val­i­taan ehdolle.

    Ruotsin kaltaisia tyy­likkäitä blokki­vaale­ja Suomeen ei saa­da, kun siel­lä val­i­taan samal­la val­tu­ute­tut kun­ti­in, maakäräjille ja val­tioneu­vos­toon. Poli­ti­ik­ka on korkeata­soista ja koher­ent­tia eikä pelkäl­lä pärstäl­lä pääse mihinkään.

    Eduskun­tavaaleis­sa “blokki­vaalit” voisi­vat teknis­es­ti toteu­tua puoluei­den val­takun­nal­lis­ten vaalili­it­to­jen kaut­ta. Onnis­tu­isi­vatko­han puolueet kokoa­maan riv­in­sä kah­den ja mil­laisen vaalili­iton taakse?

  17. Kiitos edus­tamis­es­tani! Äänestämi­nen oli aina niin helppoa…
    Ihailen päätöstäsi. Puolue­poli­ti­ik­ka ei ole ain­oa eikä ehkä paraskaan keino vaikut­taa. Muutenkin ajat­te­len, että kuu­lut puolue­poli­ti­ikan laatikoiden ulkop­uolelle. Kir­jasi ja kir­joituk­sesi ovat olleet tärkeitä ajat­telu­ni kehi­tyk­selle. Mie­lenki­in­nol­la tule­vaa odottaen.

  18. Ruotsin kaltaisia tyy­likkäitä blokki­vaale­ja Suomeen ei saada

    No Ruot­si saat­toi juurikin joutua umpiku­jaan tyy­likkäi­den jytky­vaalien­sa päät­teek­si. Saa nähdä.

    Sinän­sä olen samaa mieltä siitä, että ruot­salais­malliset ennen vaale­ja muo­doste­tut koali­tiot ja selvästi ilmais­tut ohjel­mat tek­i­sivät Suomen nykyisessä päät­tämät­tömyys­ti­las­sa hyvää.

  19. Evert The NeveR­est: Ruotsin kaltaisia tyy­likkäitä blokki­vaale­ja Suomeen ei saa­da, kun siel­lä val­i­taan samal­la val­tu­ute­tut kun­ti­in, maakäräjille ja val­tioneu­vos­toon. Poli­ti­ik­ka on korkeata­soista ja koher­ent­tia eikä pelkäl­lä pärstäl­lä pääse mihinkään. 

    Siinä olet oike­as­sa että pelkäl­lä pärstäl­lä ei pääse vielä mihinkään mut­ta muuten en pitäisi Ruotsin poli­ti­ikkaa kovinkaan korkeatasoisena. 

    Hal­li­tus on käytän­nössä toim­intakyvytön kos­ka se ei suos­tu tekemään yhteistyötä radikaalin vasem­mis­ton Vän­sterin kanssa, kukaan oikeis­to­blok­ista (Alliansen) ei suos­tu tekemään yhteistyötä hal­li­tuk­sen kanssa ja mikään puolue ei suos­tu tekemään yhteistyötä Ruot­sidemokraat­tien kanssa.

    Suomes­sa olisi skan­daali jos jotain puoluet­ta kohtaan har­joitet­taisi­in poli­it­tista väki­val­taa eikä päämin­is­teri suos­tu­isi tuomit­se­maan tätä selväsanais­es­ti, mut­ta Ruot­sis­sa tämä ei het­kau­ta ketään. Val­tiopäivien puhemies kät­telee kaik­ki muut puolue­jo­hta­jat pait­si yhden, eikä tämäkään het­kau­ta ketään. Kansane­dus­ta­ja pitää pääl­lään paitaa val­tiopäivien istun­nos­sa, jos­sa erästä puoluet­ta nimitetään rasis­teik­si. Toinen kansane­dus­ta­ja lataa Insta­grami­in kuvan, jos­sa hän on repinyt tietyn puhemiese­hdokkaan vaalilipun kah­tia. Nämäkään eivät het­kau­ta ketään.

    Halu­ankin nyt tässä kiit­tää suo­ma­laisia poli­ti­ikko­ja siitä ettette ole vajon­neet yhtä lapsel­liselle tasolle kuin Ruotsin poli­ti­ikot. Pitäkää korkeaa tasoa yllä, vaik­ka olisitte eri mieltä jonkin puolueen kanssa.

  20. Tapio Osala: Kan­nat­taisi tutus­tua muidenkin kuin vihrei­den mielip­iteisi­in, esim. fil triPekka Peu­ran viime vuon­na julka­istu­un väitöskir­jaan, jos­sa osoite­taan kuin­ka Suo­mi hel­posti pystyy ole­maan ener­giao­mavarainen uusi­u­tuvil­la energiamuodoilla.

    Siinä ei osoite­ta mis­sään tapauk­ses­sa mitään tuol­laista. Mut­ta olen taval­laan kiitolli­nen, että mainit­sit tämän. Link­ki väitöskir­jaan, jota tieteel­lisessä yhteiskun­nas­sa ei olisi ikinä pitänyt hyväksyä: http://www.vei.fi/files/pdf/926/isbn_978-952–476-448–3.pdf

    Pikaluin sen lävitse saaden tun­tu­man sisäl­löstä ja pysähtyen tarkem­min kaikki­in kohti­in, jois­sa oli luku­ja. Niitä ei ollut mon­taa. Yhdessä taulukos­sa bioen­er­gia kat­toi anne­tu­il­la riitaut­ta­mat­tomil­la luvuil­la Poh­jan­maan maaseudun ener­giatarpeen, mut­ta ei enää Vaasan ja Pietarsaaren kanssa. Bioen­er­gia myös edel­lyt­ti riitaut­ta­mat­tomil­lakin luvuil­la mit­tavia tukiaisia.

    Pääosa “väitöskir­jas­ta” oli outoa filosofista maalailua (itse asi­as­sa dialek­tista mate­ri­al­is­mia 2000-luvul­la, johtopäätösten alus­sa siteer­at­ti­in Friedrich Engel­sia!), jos­sa vil­i­sivät evoluu­tio, sosi­aa­li­nen kehi­tys, rasis­mi, Oreskesin nol­latutkimus skep­ti­sistä tiedemiehistä suuren rahan mis­in­for­maa­tion syöt­täjinä, Euroopan tarve tuot­taa ener­gias­taan 100% uusi­u­tuvil­la vuon­na 2050, jot­ta 2C läm­pen­e­m­i­nen voidaan vält­tää, biokaa­su, ydin­jä­teon­gel­man ratkaise­mat­to­muus, biokaa­su vaik­ka tarvit­ta­va tekni­ik­ka on vas­ta kehi­tysas­teel­la, teol­lisen val­lanku­mouk­sen his­to­ria, lähde­vi­it­teitä lin­eaarisi­in kasvukäyri­in, vaik­ka skaalau­tu­vu­us on alun kasvua paljon suurem­pi haaste, lähde­vi­it­teitä löytäen toki kaik­keen, mitä halu­aa väit­tää, vas­takkaista väit­tävät läh­teet pois jät­täen, kult­tuuris­ten muu­tosten tarve, Malthus ja Boserup, rajat­to­muu­den ja teknolo­gia-opti­mis­min illu­u­siot, uusi­u­tu­van ener­gian yhteisölli­nen hyväksyn­tä, väestönkasvu ja vaa­dit­tu väestön­lasku ja paljon vas­taavaa, käsit­teet mikä mitäkin tarkoit­taen, mah­dot­tom­i­na tavoitet­tavina, eivät numeroin las­ket­tavina, out­ona post­mod­ernismi­na, jos­sa hypit­ti­in kat­e­go­ri­oista ja aiheista toiseen val­i­tun dialek­tisen ja holis­tisen läh­estymis­ta­van ohjaa­mana tai pikem­min ohjaamattomana.

    Tuo väitöskir­ja ei iki­maail­mas­sa ole tiedet­tä. Se on yksi esimerk­ki lisää siitä, miten tietei­den pehmetessä tieteelli­nen meto­di menee län­si­maises­sa akatemi­as­sa rik­ki, hyvin usein, ja sen paikan ottaa ide­ologi­nen, mieli­v­al­tainen maalailu, joka vapau­tuu kaik­ista perustelu­vas­tu­un rajoit­teista maalail­la “tutkimus“kohdettaan aivan halu­jen­sa mukaan. Läh­teen­sä etukä­teen pääte­tyn vas­tauk­sen ohjaa­mana käs­in­poimi­va seka­va mielipi­dekir­joi­tus tieteen nimen alla.

    Vas­taväit­telijän pitäisi tuo­da jokin pönt­tö ja tuli­tikku­ja mukaan väitösti­laisu­u­teen, joka pidet­täisi­in yliopis­ton ulkopihalla.

    Tuo “väitöskir­ja” ärsyt­ti, kos­ka se jälleen ker­ran toden­si sitä pes­simististä käsi­tys­tä, mikä min­ul­la on sosi­aal­is­ten ja yhteiskun­nal­lis­ten “tietei­den” tilasta.

    Jos jäi epä­selväk­si, mitä tarkoi­tan, niin vas­taavia tun­te­muk­sia kokenei­ta suosit­te­len kat­so­maan nor­jalaisen doku­ment­ti-sar­jan Hjernevask, niille, ketkä eivät ole sitä vielä näh­neet: http://www.youtube.com/watch?v=cVaTc15plVs (englan­ninkieli­nen tek­sti­tys, use­ampi osa, linkit oike­as­sa reunassa)

    Jos halu­taan osoit­taa, kuin­ka Suo­mi (tai EU, tai maail­ma) ener­giansa tuot­taa jol­lakin arvioidul­la taval­la, niin ensin­näkään taloudel­liset huomiot virhe­mar­gin­aalei­neen ja epä­var­muuksi­neen ovat aivan keskeisen tärkeitä. Kos­ka todel­la paljon on kyl­lä mah­dol­lista teo­ri­as­sa, jos olemme vasti­neek­si valmi­it tiput­ta­maan elin­ta­soamme. Mitä emme ole.

    Vas­taavasti on otet­ta­va huomioon vai­htelu­väli sähkönku­lu­tuk­sen muu­tok­sille. Toki voi tehdä tutkimuk­sen korkeim­mal­la poimit­taval­la arvol­la ener­giate­hokku­u­den kasvus­ta ja sähkön kysyn­nän laskus­ta, eli vihrei­den meto­di, mut­ta sil­loin malli tuskin on real­isti­nen. Sähkön tarve voi päin­vas­toin kas­vaa merkit­tävästikin, jos esimerkik­si sähköau­tot lisään­tyvät tai 3D-tulostus palaut­taa tuotan­toa Aasi­as­ta takaisin Euroop­paan, mitä moni asiantun­ti­ja pitää todennäköisenä.

    Lisäk­si on arvioita­va muut oheis­vaiku­tuk­set. Pien­hiukkaset mas­si­ivis­es­ta puun­poltos­ta, melu- ja maisema­hai­tat mas­si­ivis­es­ta tuulivoimas­ta. Myös saatavu­u­den katkok­set ja säätövoiman tarve.

    Mut­ta ennen kaikkea hin­ta ja sen talous‑, kil­pailukyky- ja työl­lisyys­vaiku­tuk­set. Sub­ven­toitu työ­paik­ka ei ole pidem­män päälle varsi­nais­es­ti uusi luo­tu työ­paik­ka, ellei se muu­tu markki­nae­htois­es­ti kannattavaksi.
    Epä­var­muustek­i­jät ja virhe­mar­gin­aalit ovat keskeisen tärkeitä ottaa huomioon. Lain­aus väitöskirjasta:

    There are very lit­tle real­ly neg­a­tive fac­tors in a more com­pre­hen­sive use of RES in the pro­duc­tion of energy.

    Seu­rat­en välittömästi:

    These neg­a­tive fac­tors could include for instance the pres­sure for more effi­cient har­vest­ing of forests and resis­tance to the trans­for­ma­tion of pro­duc­tive agri­cul­tur­al land to ener­gy pro­duc­tion, and these are both now issues for seri­ous social and polit­i­cal dis­cus­sion in Fin­land. It is also clear that the tech­nol­o­gy is not yet ful­ly devel­oped and still has many short­com­ings and defi­cien­cies, and the effi­cien­cy from many per­spec­tives (e.g. per­for­mance by eco­nom­ic, ener­gy, and envi­ron­men­tal para­me­ters) may be poor. Many peo­ple are also con­cerned that increas­ing the inte­gra­tion of RES might require too much and con­tin­u­ous pub­lic sup­port. How­ev­er, it is nec­es­sary to remem­ber that the pre­vail­ing ener­gy infra­struc­ture has always been con­struct­ed by pub­lic sup­port, and the pub­lic inter­est has tra­di­tion­al­ly been cen­tral in devel­op­ing ener­gy man­age­ment in Finland.

    Jos CO2-talkoista tulee val­ta­va taloudelli­nen lasku tuki­ais­ten, kohon­neen sähkön­hin­nan, kohon­nei­den polt­toainekus­tan­nusten, karkaavien työ­paikko­jen ja vas­taavien muo­dos­sa, niin on aivan selvä, että vai­h­toe­hdon toteut­ta­jat äänestetään pois val­las­ta ja malli peru­ute­taan ja kor­vataan sil­lä, mil­lä nopeasti voidaan. Eli kivihiilellä.

    Joten alhainen sosi­aa­li­nen kyn­nys on tärkeä. Dialek­ti­nen filosofioin­ti ihmis­ten sosi­aalis­es­ta evoluu­tios­ta ei paljoa auta. Mallin pitää olla real­isti­nen myös ilman täl­laista eso­teerista herä­tys­tä. Eli sen pitää olla mah­dol­lisim­man edulli­nen. CO2-leikkauk­set pitää tehdä mah­dol­lisim­man edullisik­si ja sosi­aal­isil­ta kyn­nyk­siltään alhaisik­si, jot­ta tässä voidaan onnistua.

    CO2-päästöjä leikkaa­va palet­ti ilman ydin­voimaa, liuskekaa­sua (jon­ka suh­teen Euroop­pa voisi hyvin olla omavarainen, jos frakkauk­seen ei kohdis­tu­isi voimakas­ta poli­it­tista vas­tus­tus­ta) ja geen­imuun­nel­tua bioen­er­giaa (jälleen vas­tus­tus) ei ole real­isti­nen. Näi­den ohes­sa kil­pailukykyisesssä määrin aurinkoen­er­giaa ja kil­pailukykyisessä ja sosi­aalis­es­ti hyväksyt­tävis­sä määrin tuuliener­giaa. Väitän, ettei toisen­lainen lähtöko­h­ta ole real­isti­nen, niin kauan, kunnes näen uskot­tavasti numeroin toisin todis­tet­ta­van. Tämän todis­tamisen luulisi ole­van mon­en tahon keskeisen intressin. Se olisi kovaa poli­it­tista val­u­ut­taa onnistuessaan.
    Todis­tei­den ja mallien puute, tai niiden viit­tei­den tarkoi­tushakuinen käs­in­poim­inta sil­loin, kun niitä yritetään tuot­taa, ja paljon yleisem­min mallien kor­vau­tu­mi­nen haaveilul­la, puhuu erit­täin vah­vaa kieltään.

    Kaik­ki vihreää ener­giaa Euroopas­sa run­saas­sa mitois­sa käyt­tämään pyrki­neet maat ovat pää­tyneet myös lisäämään hiilenkäyt­töään ja vihreän ener­gian lasku on ollut vihrei­den asiantun­ti­joiden arvioi­ta suurem­pi ja saatu hyö­ty arvioi­ta pienem­pi ja epä­varmem­pi. Niin Sak­sas­sa, Tan­skas­sa kuin etenkin Espanjassa.
    Sen sijaan ydin­voimaa suuresti hyö­dyn­täväl­lä Ran­skalla on län­si­maak­si poikkeuk­sel­lisen alhainen hiilijalanjälki. 

    Näin kokon­aisuute­na, mitä kuvaa ei muu­ta se, että joku Ylen vihreä toimit­ta­ja halu­aa tehdä kohu-uutisen siitä, miten aurinkosähkö keskel­lä kesää oli Sak­sas­sa sopi­van het­ken aikaa ja sopi­vasti määritel­tynä fos­si­il­isia halvem­paa, pienessä skaalau­tu­mat­tomas­sa mitassaan. 

    Jos halu­taan osoit­taa vai­h­toe­hto­jen ja ske­naar­i­oiden perusteltavu­us, niin se on esitet­tävä numeroin, laa­jas­sa kon­tek­stis­saan talouden ja sosi­aaliset ja demokraat­tiset kyn­nyk­set huomioiden, ja objek­ti­ivi­su­u­teen pyrkien; virhe­mar­gin­aalei­neen, ei käs­in­poimien ja haaveillen. Karkean numer­aalisen perustelu­vas­tu­un pitäisi olla ehdo­ton perusedel­ly­tys, jon­ka poh­jal­ta keskustelua rak­en­taa ja malle­ja edelleen kehittää.

    Jos ikinä Osmo tähän haas­teeseen julkise­na keskusteli­jana tar­tut, niin tämä toive; vähem­män haaveilua, enem­män, paljon enem­m­män, numeroita.

  21. Yllä on paljon kehu­ja. Niihin on help­po yhtyä. Kos­ka vaik­ka miten kri­it­tis­es­ti jois­takin Osmon näke­myk­sistä ja aihei­den vaiken­e­mis­es­ta ajat­telisi, niin ei tarvitse kuin het­ken miet­tiä, miten joukkoa­jat­tel­e­vaa porukkaa ainakin 190 muu­ta edus­ta­jaa eduskun­nas­sa ovat, ja Osmo näyt­täy­tyykin heti paljon parem­mas­sa val­os­sa. Yksilöl­liset poli­it­tiset avauk­set ja pohd­in­ta yleis­es­tikin on hyvin vähäistä. Tämä on oikeas­t­aan ain­ut laat­u­aan täl­laisia vuorovaikut­teisia blogeja.

    Siltikin kysyn, yllä ole­vaa pidem­pää viestiä ja sen väsyk­si­in tois­tunut­ta aihep­i­ir­iä vas­ten. Vaik­ka et ole jät­tämässä poli­it­tista vaikut­tamista, vain eduskun­nan, niin miten näet poli­it­tisen aat­teel­lisen ja teo­reet­tisen per­in­tösi tätä kysymys­tä koskien, kysymys­tä, jota pidät maail­man tärkeimpänä?
    Entä vihrei­den suh­teen tähän kysymyk­seen ja miten olet siihen pyrkinyt ja onnis­tunut vaikut­ta­maan? Halu­aisitko suh­teen ole­van hyvin toisenlaisen?
    Medi­an mukaan eduskun­taryh­männe päätös lähteä hal­li­tuk­ses­ta oli yksimieli­nen. Entä jos tämä johtaa hal­li­tus­po­h­jaan — jos­sa vihreät oli­si­vat muuten olleet mukana, mut­ta eivät nyt tule ole­maan — joka viher­pe­see turpeen ja koskivoiman?

    Tiedän, että aiheesta int­tämi­nen var­masti ärsyt­tää monia ja saman kir­joit­ta­mi­nen pitkästi eri muodoin on rasit­tavaa. Mut­ta jär­jen voimat­to­muus poli­ti­ikan sosi­aalisen puolen edessä on ulkoapäin erit­täin vaikea hyväksyä. Se on kuin pysähdysku­va siitä, mik­si on vaikea uskoa poli­ti­ikan rationalisoitumiseen.

    Yksi yhden maail­man kehit­tyneim­mistä maista ja koulute­tu­im­mista yhteiskun­nista älykkäim­mistä poli­itikoista ei ole kyen­nyt pitkän uransa aikana tuot­ta­maan perustel­tua kokon­aishah­motel­maa ongel­mas­ta, jota pitää maail­man ja maail­man osana maansa tärkeim­pänä, kos­ka poli­ti­ikan sosi­aa­li­nen puoli on men­nyt sen edelle.
    Jos tämä on toden­mukainen ja siten hyvin mah­dolli­nen ja yleinenkin kuva läheltä ihmisen poli­it­tisen toimin­nan huip­pua, ja alaspäin on val­ta­va kuilu pudo­tus­ta, niin mitä perustei­ta on olla opti­misti­nen sen suh­teen, että ihmiskun­ta kyke­nee tämän vuo­sisadan haas­teet onnis­tuneesti navigoimaan?

    Hyvin voima­ton kuva politiikasta.

  22. Har­mi sinän­sä että osaa­va lib­er­aali ja humaani henkilö pois­tuu poli­ti­ikan suurim­mal­ta areenal­ta, mut­ta toisaal­ta ymmär­rän päätök­sen ainakin oma­l­ta kantiltani.
    On var­masti tuskas­tut­tavaa teroit­taa ihmisille siitä mis­tä ei tiede­tä, kun päät­täjien ja äänestäjien ske­naar­i­ois­sa kate­taan kaik­ki tarpeel­lisek­si koet­tu. Tätä lib­er­al­is­min eline­htoa kun on mah­do­ton­ta käsitel­lä niin kuin kaikkea muu­ta ole­vaista. Tarkoi­tan tietenkin yksiselitteisyyttä.

    Toiv­otan onnea ja men­estys­tä sin­ulle Osmo.

  23. Olenko­han ain­oa, joka haavailee puolueet­tomas­ta demokra­ti­as­ta? Puolue­poli­ti­ik­ka sot­kee mielestäni varsi­nais­ten asioiden käsit­te­lyä aikalail­la, keskit­tää val­taa PJ:lle, puhu­mat­takaan ulko­maid­en sis­arpuoluei­den vaiku­tuk­sista. Toki päättäjillä/ ihmisil­lä ylipään­sä tulee aina ole­maan ide­olo­gioi­ta, mut­ta niitä korosta­vat, kankeat jär­jestelmät tun­tu­vat ikäviltä. Myös äänestäjän kannal­ta voi olla hie­man haas­tavam­paa etsiä sopi­va ehdokas pulueet­tomas­sa jär­jestelmässä, kun ehdokkaisi­in pitäisi oikeasti tutus­tua. Ehdokkaat voisi­vat kuitekin vapaasti esitel­lä ide­olo­giansa ja tavoit­teen­sa poli­ti­ikas­sa, niin kuin ennenkin, heitä ei vaan enää sitoisi puoluepolitiikka.

  24. Olen samaa mieltä Makkarat­alon hau­tu­umaan kanssa, että Ruot­sidemokraat­tien kiusaami­nen oli lapsel­lista ja se toimikin itseään vas­taan ja puolue kaksinker­taisti äänimääränsä.

    Mut­ta sitä mieltä olen, että Ruot­sis­sa poli­ti­ikkaa on lin­jakas­ta. Siel­lä ei vaali­ten­teis­sä kek­sitä vas­tauk­sia hatus­ta vetäen kuten Suomes­sa. Poli­ti­ikan ennus­ta­mat­to­muu­den san­o­taan vie­neen jopa investoini­ha­lut Suomeen.

  25. Tomi:
    Minus­ta taas on huvit­tavaa on mon­en vihreän har­ras­ta­ma perustelema­ton talouskasvun vas­tus­t­a­mi­nen. Tai, no, moni huonos­ti ajat­tel­e­va, kuvit­telee, että perusteluk­si kel­paa: raja­ton kasvi rajal­lises­sa tilas­sa on mah­do­ton­ta vai miten huonon ajat­telun mes­tari, Linko­la, sen muotoilikaan.

    Yrit­täkää ymmärtää, että talouskasvu on monel­lakin tapaa ei pelkästään pelkästään mah­dol­lista vaan tietyin ehdoin toivottavaa..

    Sitaatis­sa myön­netään, että talouskasvu on suo­tavaa TIETYIN EHDOIN

    Tiede voi löytää uut­ta lop­ut­tomasti ja näin ollen on mah­dol­lista kehit­tää yhä uusia sovel­lu­tuk­sia tavaroiden ja palvelu­iden. tuottamiseen.Talouskasvun edel­ly­tyk­sil­lä ei näyt­täisi ole­van rajo­ja. Meille on kuitenkin opetet­tu, että raja­ton kasvu rajal­lisel­la maa­pal­lol­la on mah­dot­to­muus. Jos tois­taisin tätä hoke­maa, olisin yksi aikamme kiemurtelijoista.

    Kuitenkaan talouskasvu ei koskaan voi olla riit­tävä, sil­lä pääosin markki­noiden manip­u­loim­i­na ihmis­ten tarpeet kas­va­vat aina vielä nopeam­min kuin talous. Sik­si talouskasvun hyväk­si ”täy­tyy” tin­kiä vas­tu­ullis­es­ta tuotan­nos­ta. Jot­ka tämän yrit­tävät kiistää, ovat myös aikamme kiemurtelijoita.

    Vaik­ka talouskasvu olisi kuin­ka hur­jaa tahansa, syn­tyvät ylimääräiset resurssit ihmi­nen pystyy siitä huoli­mat­ta kohden­ta­maan niin, että uusi­in inno­vaa­tioi­hin jää aina vain vähem­män rahaa ja mui­ta edel­ly­tyk­siä. Sit­ten hur­jakin talouskasvu hiipuu ja viimein talouskasvu lop­puu kokonaan.

    Real­istin on lähdet­tävä siitä, että kulut­tamista on pakko jatkaa, kos­ka se on niin oleelli­nen osa nykykult­tuuri­amme. Kult­tuurin muut­ta­mi­nen on sitä pait­si äärim­mäisen vaikeaa, mut­ta kulu­tuk­sen sisältöä on sen sijaan ollut mah­dol­lista uud­is­taa ja tähän tarvi­taan vihre­itä. Kulut­tamista on jo voitu ohja­ta sel­l­aiseen, minkä tuot­ta­mi­nen ei tuh­laa ener­giaa, saas­tut­taa vähän, säästää luon­non­va­ro­ja ja tapah­tuu eet­tis­es­ti oikein. Apua siihen ei tule ydin­voimas­ta eikä siitä luopumisesta.

  26. Eräs Vihre­itä tun­te­va ystäväni tote­si Soin­in­vaaran uutis­es­ta, että van­hem­mat vihreät on savustet­tu pois ja “stal­in­is­tivihreät” ovat jääneet.

  27. Osmo tilit­tää moti­ive­jaan. Mitkä ovat poli­itikon motiivit?

    Minus­ta vas­tauk­sek­si ei riitä, että poli­itikko on ammat­ti ammat­tien joukos­sa ja poli­ti­ikan teko on vain keino saa­da parem­pi elan­to. Sekään ei tun­nu hyvältä, jos poli­itikko sanoo ja tun­tee, että hän tekee poli­ti­ikkaa, kos­ka se on kivaa ja siitä voi saa­da kuu­luisu­ut­ta, mainet­ta ja kun­ni­aa. Toki näinkin saa olla, mut­ta vain jos se aut­taa hyvien asioiden ajamises­sa ja niin­hän se usein aut­taakin, jollei mene överiksi.

    Oikea vas­taus kuu­luisi olla, että poli­ti­ikan keinoin tun­tee pystyvän­sä paran­ta­maan tiet­tyjä asioi­ta tai jopa maail­maa. Sekin on kelvolli­nen syy lähteä ehdolle vaaleis­sa, jos on pyy­det­ty aut­ta­maan puolueen kasvua ja näin varmis­ta­maan pätevän henkilön val­i­tuk­si tuloa. Jos näil­lä moti­iveil­la tulee itsekin val­i­tuk­si, ei hait­taa vaik­ka on vain nöyrä äänestys­napin painaja.

    Kai aika moni tul­tuaan valituksi
    kun­nan­val­tu­us­toon, vas­ta sen jäl­keen löytää moti­ivin­sa puolueen oppi-isiltä. Jos tun­tee tai uskoo tois­t­en väit­teitä, että olisi poli­ti­ikkaan pätevä, sil­loin ehdokkaak­si aset­tumisen tulisi olla velvol­lisu­us, joka syr­jäyt­tää kivo­ja har­ras­tuk­sia ja jopa työkiireitä. 

    Poli­itikon on myös osat­ta­va luop­ua, mut­tei liian herkästi, jollei ole kor­vaa­jia, joil­la on mah­dol­lisu­us tul­la val­i­tuik­si. Onko Osmon ajat­telulle kor­vaa­jia? Osmo on ennenkin luop­unut eikä ole ilmestynyt parem­pia kor­vaa­jia. Hän väistyi vihrei­den pj.-paikalta, kun syyt­ti itseään puolueen­sa vaal­i­tap­pios­ta. Täl­lainen logi­ik­ka on vaar­al­lista, sil­lä kuka pystyy määrit­telemään, mis­tä oikeasti huono vaal­imen­estys johtui.

    Ymmär­rän kuitenkin, että on syytä antaa tilaa muille, mut­ta Osmol­ta se ei onnis­tu kuten vaikka­pa Jut­ta Urpi­laiselta (pakol­la) SDP:ssä. Jos Osmo on mukana, media kysyy häneltä eikä puheen­jo­hta­jal­ta. Ei silti, Osmol­ta kysytään vihrei­den mielipi­det­tä, vaik­ka hän olisi vetäy­tynyt ulkomaille.

    Toki on tilantei­ta, jois­sa pitää väistyä, jos näyt­tää syyl­liseltä, oli syylli­nen tai ei. Keskus­tan Antti Kaikko­nen ei väistynyt, vaik­ka leimat­ti­in syyl­lisek­si. Se löi leiman koko puolueeseen ja puolue kär­si. Kuitenkaan Kaikkos­ta ei voitu menet­telystä moit­tia, sil­lä siitä vahinko olisi vain paisunut.

    Jos Osmo muual­la kuin kansane­dus­ta­jana kokee mah­dol­lisuuten­sa parem­mik­si edis­tää tärkeitä asioi­ta, se on kelpo syy vetäy­tymiselle. Vähän kuitenkin särähtää, kun hän valit­taa moti­ivien puutet­ta kansanedustajana.

    1. Moti­vaa­tion puute johtuu siitä, että en kat­so saa­neeni riit­tävästi aikaan eduskun­nas­sa. Lisäk­si kansane­dus­ta­ju­us on estänyt min­ua toim­i­mas­ta tehokkaasti muil­la tavoil­la. (huo­mat­takoon, että pidin tätä hal­li­tus­ta his­to­ri­al­lisen huonona.) Minus­ta vähäiset aikaansaan­nok­set ovat hyvä syy jäädä pois.

  28. Hyvä Osmo Soininvaara,

    Toiv­ot­tavasti jak­sat jatkaa tätä blo­gia vielä pitkään. En ole ihan aina ollut käsit­telemistäsi asioista samaa mieltä kanssasi, mut­ta olen oppin­ut luot­ta­maan siihen, että täältä löy­tyy paras­ta tietoa ajanko­htais­ten suurten yhteiskun­nal­is­ten kysymys­ten taus­toista ja kokon­aisuuk­sista. Tarve täl­laiselle tiedonväl­i­tyk­selle vain kas­vaa kun entiset laa­tu­me­di­atkin reagoi­vat ahdinkoon­sa hake­mal­la suurem­pi­en yleisö­jen suo­sio­ta korosta­mal­la henkilöitä, tun­tei­ta ja kon­flik­te­ja asi­atiedon kustannuksella.

  29. Kari:
    Olenko­han ain­oa, joka haavailee puolueet­tomas­ta demokra­ti­as­ta? Puolue­poli­ti­ik­ka sot­kee mielestäni varsi­nais­ten asioiden käsit­te­lyä aikalail­la, keskit­tää val­taa PJ:lle—

    Siir­toääni­vaal­i­ta­pa.

    Se radikaali idea, että rah­vaan, ei puolue­toimis­to­jen, tulisi päät­tää kenel­lä on mah­dol­lisu­us päästä läpi. Mitä siitäkin tulisi?

  30. Voi har­mi. Ketä minä jatkos­sa äänestän? Ehdokkaista vain mur­to-osa on riit­tävän älykkäitä, laa­ja-alaisia ja suh­teel­lisu­u­den­ta­juisia, jot­ta heitä voisi hyväl­lä mielel­lä äänestää ja sit­ten vielä seu­ra­ta tyy­tyväisenä hei­dän toim­intaansa eduskun­nas­sa. Ja tästä pien­estä joukos­ta pitäisi vielä löytää suun­nilleen saman arvo­maail­man jaka­va ehdokas. Osmo Soin­in­vaara on nämä kovat ehdot täyt­tänyt, mut­ta eipä tule heti mieleen ketään muu­ta joka samalle tasolle yltäisi.

    Ymmär­rän silti tätä ratkaisua. Kun poli­ti­ik­ka ker­ran on mitä on, täy­tyy sen olla hyvin turhaut­tavaa ajat­tel­e­valle, vil­pit­tömästi hyvään pyrkivälle ihmiselle. On siis syytä lausua suuret kiitok­set Osmo Soin­in­vaar­alle kaik­ista näistä vuo­sista edus­ta­janani. Toivon todel­la har­taasti, että tämän ratkaisun myötä jak­sat entistä parem­min mui­ta toimi­asi, tämän blo­gin ylläpi­to mukaan lukien. Suomen paras blogi?

  31. Blo­gin kannal­ta parem­pi näin, kuten totesin jo neljä vuot­ta sit­ten. Lis­sää höyryä!

  32. Vihreis­sähän on tulos­sa sukupol­ven vai­h­dos jos ainakin Brax ja Soin­in­vaara jäävät pois.

    Mites Sin­nemä­ki? Ja Hautala?

  33. ter­ve,

    olen vuosien mit­taan kir­joit­tanut mon­en­laista kom­ment­tia sivuil­lasi. Aina lop­ul­ta kan­nat­tanut ja aanes­tanyt. HYvaa jatkoa.

    t. Mikko

  34. Pahoit­te­len Osmo, että sivuil­lasi käy­dään täl­laista keskustelua itse aiheen ohi. Kos­ka kuitenkin tämä nimetön oli julkeasti ja törkeästi aset­tunut aka­teemisen tarkas­tus­pros­essin yläpuolelle, niin onhan sitä pikkuisen pakko kommentoida.
    Hän jos kuka on jo etukä­teen päät­tänyt mielip­i­teen­sä. Nythän oli puhe uusi­u­tu­van ener­gian riit­tävyy­destä, mut­ta asia taisi men­nä vähän muualle. Mon­esti­han on tapana, että toisen mielip­i­teet ja tekemiset yli­malka­an ensin mol­lataan, niin sit­ten saadaan oma­lle kan­nalle ikään kuin parem­pi painoarvo.
    Itse väitöstä arvioitaes­sa kan­nat­taa muis­taa, että min­ul­la oli 2 esi­tarkas­ta­jaa, molem­mat ulko­mail­ta ja toinen USA:sta, Jour­nal of Clean­er Pro­duc­tion sar­jan pää­toimit­ta­ja. Juuri hän ehdot­ti väikkärin arvosanaksi lau­da­turia, eli korkein­ta mah­dol­lista; hän on tarkas­tanut sato­ja väitöskir­jo­ja uransa aikana. Toinenkin kan­nat­ti eximi­aa, mikä oli lop­ulli­nen arvosana. Se hyväksyn­nästä. Lisäk­si näyt­tää siltä, että luk­i­ja on ottanut kan­taa ns. yhteen­ve­toar­tikke­li­in, kun perustiedot ovat neljässä erik­seen julka­istus­sa artikke­lis­sa — niistä kolme on julka­istu korkean impact fac­torin jour­nalis­sa ja ne ovat käyneet ver­tais­arvioin­nin, kuten kuu­luukin. Kaik­ki ovat kan­sain­välis­es­ti tun­net­tu­ja sar­jo­ja, joi­hin on tunkua ja pyrkyä, joten siitä hyväksyn­nästä ei ole epä­selvyyt­tä. Tässäkin mielessä kir­joit­ta­jan tolvaisut ovat kovasti loukkaavia mut­ta ennen kaikkea type­r­iä ja asi­aa tuntemattomia.
    Muuten väitöskir­jois­sa on var­masti mon­es­takin näkökul­mas­ta “turhia” osia, jot­ka kuu­lu­vat opin­näyt­teeseen. Niistä ei voi vetää mitään johtopäätök­siä eikä varsinkaan nyt puhut­tuun aiheeseen eli uusi­u­tu­van ener­gian poten­ti­aalei­hin. Sehän oli muutenkin vain osa väitöskir­jan kokon­aisu­udessa. Tämä kaveri kuitenkin tölvii niil­läkin tyyli­in että evoluu­tion pohdin­noil­la ei voi­da niitä ja näitä asio­ta ratkaista … kuin­ka type­r­ää, kuin­ka lapsellista!

    Tärkeämpi ero lie­nee siinä, että — kuten yleen­säkin — maal­i­manku­vat ja tiedekäsi­tys yleisel­lä tasol­la tör­määvät. Eräs usko­vainen pro­fes­sori mol­lasi teosta ihan tois­es­ta syys­tä, tässä selvästi pos­i­tivisti­nen numeronikkari arvostelee ymmärtävää ja holi­sista ja laa­jasti asioi­ta ymmärtävää tieteen otet­ta. Mon­esti­han on his­to­ri­as­ta tut­tua, että juuri teknis­ten tietei­den edus­ta­jat rakas­ta­vat luku­ja eivätkä oikein mitään muu­ta ymmär­räkään. Tästä syytä tähän keskustelu­un on turha men­nä laa­jem­min. Valitet­ta­van har­voin vain näkee sel­l­aisia väitöskir­jo­ja, jois­sa olisi jonkin­lainen laa­jem­pi kehys, maail­mankuavas­ta kumpua­va ja filosofiseenkin kokon­aisu­u­teen sijoit­ta­va ote — yleisem­pää on vain ladel­la dataa ja numeroina ilmais­tavia tutkimus­tu­lok­sia, kaavo­ja ja teknisiä detaljeja.

    Yhdessä asi­as­sa hän on oike­as­sa: en ole väikkäris­sä ja numeroil­la suo­raan osoit­tanut, että Suo­mi voisi olla omavarainen uusi­u­tu­val­la ener­gial­la. Se väite on syn­tynyt yli 10 vuo­den tutkimuk­sista, osit­tain omista aineis­toista, joista osa on tässä nimeno­maises­sa julka­is­us­sa ja osa myöhem­min saatu­ja, osit­tain kan­sain­välis­es­tä ver­tail­ev­as­ta kir­jal­lisu­ud­es­ta. Tätä asi­aa on toki sivut­tu dis­cus­sion osas­sa väikkäris­sä. Kun tiedämme, että pelkäl­lä bioen­er­gial­la ja siitäkin vain sel­l­aisel­la frak­ti­ol­la joka jää kaikesta muus­ta käytöstä yli, päästään mon­en maakun­nan tasol­la yliomavaraisu­u­teen, ja kun tähän lisätään pelkästään nyt lupakäsit­telyssä ja oikeasti vireil­lä ole­vat tuulivoima­hankkeet, niin päästään sel­l­aisi­in lukui­hin, että ne eivät jätä arvailu­jen varaa. Näistä kaik­ista luvuista puut­tuu edelleen merkit­täviä uusi­u­tu­van ener­gian lähteitä (aurinko, maaperään ja veteen sitoutunut ener­gia jne.). Nämä kaik­ki asi­at yhteen­vetäen syn­tyy väitteeni.

    Taloud­es­ta esite­tyt huomiot ovat todel­la amatöörimäisiä, niis­sä olete­taan suo­raan että uusi­u­tu­va ener­gia ei tule toimeen ilman tukia. Hän uno­htaa (akti­ivis­es­ti), että fos­si­iliener­giaa tue­taan globaal­isti 10-ker­tais­es­ti ver­rat­tuna uusi­u­tu­vaan ener­giaan, ja vas­ta uuti­soiti­in että lasku­tavas­ta riip­puen luvut Suomes­sa ovat tätkin dra­maat­tisem­mat — eli jos kaik­ki tuet pois­tet­taisi­in saman tien, fos­si­iliener­gia ei koskaan enää olisi kil­pailukykyi­nen! Lisäk­si pitää ottaa huomioon ja eri­tyis­es­ti tule­vaisu­ut­ta pohties­samme, että sekä tekni­ik­ka että talous ovat koko ajan muut­tuvia sys­teeme­jä, jois­sa on ihan turha tui­jot­taa viivan alle jäävää lukua het­kel­lä t0. On myös turha väit­tää, että ener­gia-alal­la val­lit­sisi jotenkin markki­nae­htoinen ja vapaa kilapi­lu­ti­lanne, kun tosi­asi­as­sa lait ja ase­tuk­set ja muut yhteiset pelin­sään­nöt sanel­e­vat alan kan­nat­tavu­u­den, täl­lä het­kelle ne sanel­e­vat, että nykyi­nen tuotan­to­ta­pa on kannattava.

    Me taas tiedämme, mil­lainen alue­taloudelli­nen merk­i­tys ener­gial­la on ja mil­laiset raha­sum­mat voitaisi­in jät­tää omille alueille pelkästään uusi­u­tu­vaa ener­giaa käyt­tämäl­lä — siinä on meille pysyviä ja ilman tukia luo­tu­ja työ­paikko­ja, rahas­sa mitat­tuna muu­ta­man kestävyys­va­jeen ver­ran. Hyvä esimerk­ki on Jepuan biokaa­su­laitos, sel­l­aisia saisi 800‑1000 Olk­ilu­o­to 3:n hin­nal­la, ener­giaa yhtä paljon vaikkakin pikkuisen vähem­män sähköä — paris­sa vuodessa, ilman 15 vuo­den odotu­saikaa, ja kaiken lisäk­si rahat pysy­i­sivät kotia­maas­sa. Se olisi oikeaa omavaraisu­ut­ta, päin­vas­toin kuin esimerkik­si ydin­voima, jos­sa raa­ka-aineet ja tekni­ik­ka tule­vat ulko­maas­ta, usein myös osaami­nen ja pääo­ma, ain­oas­taa tuotan­to on oma­l­la maaperäl­lä kuten kivihiilituotannossakin.

    1. Pekka Peu­ra,
      Tuo tarkoit­ta­masi kir­joi­tus väitöskir­jas­tasi oli niil­lä rajoil­la, että julkaisenko vai en. Ajat­telin, että väärät käsi­tyk­set eivät siitä katoa, että ne sen­suroidaan. Täl­lä blogilla väärä väite kumo­taan nopeasti, joten ne on paras julkaista.

  35. Kari:
    Olenko­han ain­oa, joka haavailee puolueet­tomas­ta demokra­ti­as­ta? Puolue­poli­ti­ik­ka sot­kee mielestäni varsi­nais­ten asioiden käsit­te­lyä aikalail­la, keskit­tää val­taa PJ:lle, puhu­mat­takaan ulko­maid­en sis­arpuoluei­den vaiku­tuk­sista. Toki päättäjillä/ ihmisil­lä ylipään­sä tulee aina ole­maan ide­olo­gioi­ta, mut­ta niitä korosta­vat, kankeat jär­jestelmät tun­tu­vat ikäviltä. Myös äänestäjän kannal­ta voi olla hie­man haas­tavam­paa etsiä sopi­va ehdokas pulueet­tomas­sa jär­jestelmässä, kun ehdokkaisi­in pitäisi oikeasti tutus­tua. Ehdokkaat voisi­vat kuitekin vapaasti esitel­lä ide­olo­giansa ja tavoit­teen­sa poli­ti­ikas­sa, niin kuin ennenkin, heitä ei vaan enää sitoisi puoluepolitiikka.

    Uskoisin että suurin ongel­ma puolueet­tomas­sa mallis­sa olisi että neu­vot­telem­i­nen on vaikeaa jos on liikaa neuvottelijoita.
    Mut­ta toisaal­ta se ei liene ylit­sepääsemätön ongel­ma, kansane­dus­ta­jat voitaisi­in vaik­ka jakaa eri ryh­mi­in jot­ka keskenään päät­täi­sivät jostain tietys­tä poli­ti­ikan osasta.
    Suurem­pi vaikeus lie­nee että val­ti­ai­ta on yleen­sä han­kala ylipuhua luop­umaan vallastaan.

  36. Pekka Peu­ra: Kun tiedämme, että pelkäl­lä bioen­er­gial­la ja siitäkin vain sel­l­aisel­la frak­ti­ol­la joka jää kaikesta muus­ta käytöstä yli, päästään mon­en maakun­nan tasol­la yliomavaraisuuteen,

    Mitä rel­e­vanssia sil­lä on, että jos­sain perä-pihtiputaal­la kas­vaa enem­män met­sää kuin mitä siel­lä perä-pihtiputaal­la asu­vat ihmiset ja teol­lisu­us käyt­tävät, kun Suomen laa­ju­udessa koko bio­mas­san vuosikasvu ei riitä kat­ta­maan primääriener­gian käyt­töä (merkit­tävä osa tuos­ta vuosikasvus­ta menee täl­lä het­kel­lä muualle kuin ener­giantuotan­toon)? Ja jos kysymys asete­taan globaali­in mit­takaavaan, ongel­mat vain kas­va­vat (sivistynyt arvaus, ei lähdeviitettä). 

    Jos joku väit­tää, että Suomen primääriener­gian kulu­tus voidaan kat­taa (suo­ma­laisil­la) uusi­u­tuvil­la, halu­aisin nähdä numerot. Edes karkeal­la tasolla.

  37. Keskustelun siirtäisi mielu­usti toiseen ketju­un, jos sel­l­ainen olisi käytän­nöl­lis­es­ti avoin­na. Tun­tuu hie­man ilkeältä ja tunkeil­e­val­ta tal­loa Osmon eduskun­tau­ran muis­telua ja kiit­te­lyä. Mut­ta blogi­han on poli­it­ti­nen ja aihe, ener­giapoli­ti­ik­ka, Osmon maail­man tärkeim­mäk­si kuvaa­ma, joten menköön sil­lä veruk­keel­la. New Yorkissa oli juuri globaali kok­ous ja paljon puhei­ta ja vähän sitoumuk­sia, vihreät läh­tivät ener­giapoli­ti­ikan takia hal­li­tuk­ses­ta ja Grahn-Laa­so­nen vih­jaili turpeesta ja koskivoimas­ta. Ehdotan yleistä ketjua tästä tärkeästä aiheesta, minne tämänkin kom­mentin voisi sil­loin siirtää.

    .
    .
    .

    Pekka Peu­ra:
    tämä nimetön oli julkeasti ja törkeästi aset­tunut aka­teemisen tarkas­tus­pros­essin yläpuolelle

    Kuu­lostaa joltakin muul­ta kuin tieteel­liseltä instanssil­ta. En nyt kuitenkaan aio pyytää törkeyt­täni ja julkeut­tani anteek­si, kos­ka on mielestäni täysin selvää, että tieteen ja tieteen käytän­tö­jen, meto­di­en, sisältö­jen pitää olla avoimesti kritisoitavissa.

    Hän jos kuka on jo etukä­teen päät­tänyt mielip­i­teen­sä. Mon­esti­han on tapana, että toisen mielip­i­teet ja tekemiset yli­malka­an ensin mol­lataan, niin sit­ten saadaan oma­lle kan­nalle ikään kuin parem­pi painoarvo.

    Min­ul­la todel­la on vah­va ennakkokäsi­tys, että metodit ja käytän­tö menevät yleis­es­ti rik­ki tietei­den ‘pehmetessä’, takaoven avautues­sa kaiken­laiselle ide­ol­o­giselle, näke­myk­sel­liselle, ver­tais­ryh­mäl­liselle ja itsen­sä toden­tamiselle tieteen objek­ti­ivi­su­u­teen pyrkivien arvo­jen kus­tan­nuk­sel­la. Tämä käsi­tys kyl­läkin on muo­dos­tunut usei­den vuosien kulues­sa ja näen sen ole­van erit­täin perustellun.

    Itse väitöstä arvioitaes­sa kan­nat­taa muis­taa, että min­ul­la oli 2 esi­tarkas­ta­jaa, molem­mat ulko­mail­ta ja toinen USA:sta, Jour­nal of Clean­er Pro­duc­tion sar­jan pää­toimit­ta­ja. Juuri hän ehdot­ti väikkärin arvosanaksi lau­da­turia, eli korkein­ta mah­dol­lista; hän on tarkas­tanut sato­ja väitöskir­jo­ja uransa aikana. Toinenkin kan­nat­ti eximi­aa, mikä oli lop­ulli­nen arvosana. Se hyväksyn­nästä. Lisäk­si näyt­tää siltä, että luk­i­ja on ottanut kan­taa ns. yhteen­ve­toar­tikke­li­in, kun perustiedot ovat neljässä erik­seen julka­istus­sa artikke­lis­sa – niistä kolme on julka­istu korkean impact fac­torin jour­nalis­sa ja ne ovat käyneet ver­tais­arvioin­nin, kuten kuu­luukin. Kaik­ki ovat kan­sain­välis­es­ti tun­net­tu­ja sar­jo­ja, joi­hin on tunkua ja pyrkyä, joten siitä hyväksyn­nästä ei ole epäselvyyttä. 

    Alan auk­tori­teet­tei­hin ja julka­isui­hin vetoamiset eivät vaku­u­ta. Jos kat­son meto­di­en ja käytän­tö­jen ole­van rik­ki, niin vas­taa­van suun­taisia käytän­töjä ja metode­ja käyt­tävien auk­tori­teet­ti ja tit­telit eivät tätä muu­ta. Käsi­tys siitä, että on kokon­aisia ‘pehmeän’ tieteen alo­ja, jot­ka ovat tieteel­lis­es­ti rik­ki, eivätkä siten juuri tiedet­tä, ei ole mitenkään harvinainen.

    Tässäkin mielessä kir­joit­ta­jan tolvaisut ovat kovasti loukkaavia mut­ta ennen kaikkea type­r­iä ja asi­aa tuntemattomia.

    Tun­nut otta­van asian kovin henkilöko­htais­es­ti. Olen yhä sitä mieltä, ettei väitöskir­jasi ole tiedet­tä, ja että tieteel­lisem­mässä yhteiskun­nas­sa sitä ei pitäisi hyväksyä. Tämä on kan­ta väitöskir­jaasi ja sen sisältöön. Tämän pitäisi pysyä eril­lään siitä, että hyökkäisin sin­un henkilöäsi vastaan.

    Muuten väitöskir­jois­sa on var­masti mon­es­takin näkökul­mas­ta “turhia” osia, jot­ka kuu­lu­vat opin­näyt­teeseen. Niistä ei voi vetää mitään johtopäätök­siä eikä varsinkaan nyt puhut­tuun aiheeseen eli uusi­u­tu­van ener­gian poten­ti­aalei­hin. Sehän oli muutenkin vain osa väitöskir­jan kokon­aisu­udessa. Tämä kaveri kuitenkin tölvii niil­läkin tyyli­in että evoluu­tion pohdin­noil­la ei voi­da niitä ja näitä asio­ta ratkaista … kuin­ka type­r­ää, kuin­ka lapsellista!

    Sain pikalukea tuo­ta kuvat­tua sisältöä kym­meniä sivu­ja ennen kuin tör­mäsin ensim­mäisi­in numeroi­hin. Sel­l­ainen “pohd­in­ta”, mitä väitöskir­jasi sisäl­löstä suuri osa on, on minus­ta tieteel­lis­es­ti hyvin vähäar­voista tai arvo­ton­ta. Vas­taavaan läh­estymistapaan ja käytän­töi­hin tör­mää esimerkik­si nais­tutkimuk­ses­sa. Sil­loinkin minus­ta yksi sivulli­nen vankasti perustel­tu­ja numeerisia tulok­sia esimerkik­si kak­sos­tutkimuk­sista on tieteel­lis­es­ti paljon arvokkaam­paa kuin sata sivua pohd­in­taa sukupuolisuuk­sista. Tämä on näke­mys koskien tiedet­tä. Se voi olla jonkun mielestä type­rä ja lapselli­nen, se on silti koskien tiedet­tä. Se ei ole henkilöko­htainen hyökkäys.

    Tärkeämpi ero lie­nee siinä, että – kuten yleen­säkin – maal­i­manku­vat ja tiedekäsi­tys yleisel­lä tasol­la tör­määvät. Eräs usko­vainen pro­fes­sori mol­lasi teosta ihan tois­es­ta syys­tä, tässä selvästi pos­i­tivisti­nen numeronikkari arvostelee ymmärtävää ja holi­sista ja laa­jasti asioi­ta ymmärtävää tieteen otet­ta. Mon­esti­han on his­to­ri­as­ta tut­tua, että juuri teknis­ten tietei­den edus­ta­jat rakas­ta­vat luku­ja eivätkä oikein mitään muu­ta ymmär­räkään. Tästä syytä tähän keskustelu­un on turha men­nä laajemmin. 

    Olisi mie­lenki­in­toista men­nä siihen keskustelu­un ja nähdä, miten vas­takysymys­ten ja perustelu­vas­tu­un edessä perustelisit kan­taasi uusi­u­tu­vista ja bioen­er­gias­ta numeeris­es­ti. Hin­nan ohel­la poten­ti­aal­is­takin on mui­ta arvioi­ta kuin käyt­tämäsi. Eikö esimerkik­si täl­lainen virhe­mar­gin­aali ole sinus­ta tärkeä? Kos­ka sit­ten, jos todel­la ruve­taan jotain vai­h­toe­htoa toteut­ta­maan, niin käytän­nön luvut ovat ne, mil­lä on merkitystä.

    Valitet­ta­van har­voin vain näkee sel­l­aisia väitöskir­jo­ja, jois­sa olisi jonkin­lainen laa­jem­pi kehys, maail­mankuavas­ta kumpua­va ja filosofiseenkin kokon­aisu­u­teen sijoit­ta­va ote – yleisem­pää on vain ladel­la dataa ja numeroina ilmais­tavia tutkimus­tu­lok­sia, kaavo­ja ja teknisiä detaljeja.

    Toivo­m­i­asi väitöskir­jo­ja näkee pehmeis­sä tieteis­sä lop­ut­tomi­in. Mis­sä määrin eri­laiset metodit ja käytän­nöt, läh­estymis­ta­vat ovat perustel­tu­ja riip­puu toki aiheesta.

    Uusi­u­tu­van ener­gian poten­ti­aalin ja siihen siir­tymisen kus­tan­nusten pitäisi mielestäni olla erit­täin numeerisia kysymyksiä.

    Yhdessä asi­as­sa hän on oike­as­sa: en ole väikkäris­sä ja numeroil­la suo­raan osoit­tanut, että Suo­mi voisi olla omavarainen uusi­u­tu­val­la ener­gial­la. Se väite on syn­tynyt yli 10 vuo­den tutkimuk­sista, osit­tain omista aineis­toista, joista osa on tässä nimeno­maises­sa julka­is­us­sa ja osa myöhem­min saatu­ja, osit­tain kan­sain­välis­es­tä ver­tail­ev­as­ta kir­jal­lisu­ud­es­ta. Tätä asi­aa on toki sivut­tu dis­cus­sion osas­sa väikkäris­sä. Kun tiedämme, että pelkäl­lä bioen­er­gial­la ja siitäkin vain sel­l­aisel­la frak­ti­ol­la joka jää kaikesta muus­ta käytöstä yli, päästään mon­en maakun­nan tasol­la yliomavaraisu­u­teen, ja kun tähän lisätään pelkästään nyt lupakäsit­telyssä ja oikeasti vireil­lä ole­vat tuulivoima­hankkeet, niin päästään sel­l­aisi­in lukui­hin, että ne eivät jätä arvailu­jen varaa. 

    Ne jät­tävät hyvin paljon arvailu­jen varaan. Etenkin muu­tok­sen hin­nan osalta, mikä on erit­täin keskeinen kysymys muu­tok­sen real­is­min kannalta.

    Näistä kaik­ista luvuista puut­tuu edelleen merkit­täviä uusi­u­tu­van ener­gian lähteitä (aurinko, maaperään ja veteen sitoutunut ener­gia jne.). Nämä kaik­ki asi­at yhteen­vetäen syn­tyy väitteeni.

    Niistä luvuista puut­tuvat myös epä­var­muustek­i­jät, virhe­mar­gin­aalit ja kus­tan­nusarvio. Hin­nan, skaalau­tu­vu­u­den, sähkön­saan­nin tasaisu­u­den ja luotet­tavu­u­den lisäk­si voi luvuis­sa epäil­lä ole­van sel­l­aista ilmaa, mikä tulisi ilmi vas­ta yritet­täessä ener­giaa suures­sa mitas­sa tuot­taa. Ruoko­helvestä esitet­ti­in mitä suurimpia luku­ja poten­ti­aal­ista, myös ns. asiantun­ti­joiden toimes­ta, kunnes käytän­nössä ilmeni, että se tuk­ki konei­ta, ei tuot­tanut toiv­o­tusti ener­giaa ja oli kär­rät­tävä kaatopaikalle.

    Sin­unkin arvioi­hisi liit­tyy paljon sel­l­aisia muut­tu­jia kuten “tekni­ik­ka edel­lyt­tää vielä paljon kehittämistä”.

    Taloud­es­ta esite­tyt huomiot ovat todel­la amatöörimäisiä, niis­sä olete­taan suo­raan että uusi­u­tu­va ener­gia ei tule toimeen ilman tukia. 

    Väit­täisin (ehkä vesivoimaa luku­un otta­mat­ta) empiri­an hyvin vah­vasti tätä julkean amatöörimäistä huomio­ta tuke­van. Jos näin ei olisi, niin näk­isimme val­ta­van yksi­tyisen rahan vir­ran kan­nat­tavaan uusi­u­tu­vaan ener­giaan. Mut­ta usei­den maid­en koke­musten perus­teel­la siitä on vaikea saa­da kan­nat­tavaa tuki­ais­ten avul­lakaan. Hiilen hin­nan pitäisi nous­ta val­tavasti, mikä edel­lyt­täisi globaalia sopimus­ta, mitä ei ole ole­mas­sa, ja hyvin vaikea nähdä ole­van tulossakaan.

    Hän uno­htaa (akti­ivis­es­ti), että fos­si­iliener­giaa tue­taan globaal­isti 10-ker­tais­es­ti ver­rat­tuna uusi­u­tu­vaan ener­giaan, ja vas­ta uuti­soiti­in että lasku­tavas­ta riip­puen luvut Suomes­sa ovat tätkin dra­maat­tisem­mat – eli jos kaik­ki tuet pois­tet­taisi­in saman tien, fos­si­iliener­gia ei koskaan enää olisi kilpailukykyinen!

    Tuon viimeisen kun vielä perustelisit niil­lä julkeil­la numeroil­la. Väit­teesi on hie­man saman­lainen kuin, että kos­ka maat­alouden teho­tuotan­toa tue­taan run­saasti julk­isin varoin, ei maat­alouden teho­tuotan­to omil­laan olisi enää koskaan kil­pailukyky­istä luo­mu­tuotan­non kanssa! Tuista huoli­mat­ta teho­tuotan­to tuot­taa ruoan halvem­mal­la kuin luo­mu­tuotan­to. Kuten tuot­ta­vat fos­si­iliset ener­giaa paljon halvem­mal­la ja varmem­min kuin uusi­u­tu­va ener­gia. Argu­ment­tisi, joka myös väitöskir­jas­sasi tois­tuu, on mit­ta­suh­tee­ton ja niiden mit­ta­suhtei­den hah­mot­tamiseen ei oikein ole muu­ta keinoa kuin numerot.

    Lisäk­si pitää ottaa huomioon ja eri­tyis­es­ti tule­vaisu­ut­ta pohties­samme, että sekä tekni­ik­ka että talous ovat koko ajan muut­tuvia sys­teeme­jä, jois­sa on ihan turha tui­jot­taa viivan alle jäävää lukua het­kel­lä t0. 

    Ei se ole turhaa. Jos viivan alle jäävä luku välil­lä t0-tx on kovin negati­ivi­nen taloudel­lisil­ta ja sosi­aal­isil­ta vaiku­tuk­sil­taan, niin koko yhtälö heit­etään demokra­ti­as­sa poli­it­tis­es­ti romukop­paan. Näk­i­hän sen vuo­den 2008 talouskri­i­sis­sä ja sitä seu­ran­neessa eurokri­i­sis­sä, kuin­ka taloudelli­nen kupru pain­oi heti ympäristön kaltaisia huo­lia taaem­mak­si. Eivätkä eurokri­isin muu­ta­mat pros­en­tit BKT:sta ole toden­näköis­es­ti mitään ver­rat­tuna siihen, mikä olisi todel­li­nen taloudelli­nen kus­tan­nus ja sen kesto ja pysyvyys, jos koko Suomea todel­la yritet­täisi­in saa­da pyörimään pelkil­lä uusiutuvilla.
    Globaalin sopimuk­senkin alaisu­udessa kyn­nys olisi hyvin korkea; ilman globaalia sopimus­ta mahdoton.

    On myös turha väit­tää, että ener­gia-alal­la val­lit­sisi jotenkin markki­nae­htoinen ja vapaa kilapi­lu­ti­lanne, kun tosi­asi­as­sa lait ja ase­tuk­set ja muut yhteiset pelin­sään­nöt sanel­e­vat alan kan­nat­tavu­u­den, täl­lä het­kelle ne sanel­e­vat, että nykyi­nen tuotan­to­ta­pa on kannattava.

    Lait, ase­tuk­set ja muut pelisään­nöt vaikut­ta­vat. Ne eivät muu­ta sitä, että fos­si­iliset ovat paljon edullisem­pi ja varmem­pi tapa tuot­taa ener­giaa kuin uusi­u­tu­vat, laeista, ase­tuk­sista ja pelisään­nöistä riip­pumat­ta. Eivätkä muu­ta sitä, että nämä edullisu­us ja var­muus ovat taloudel­lis­es­ti ja sosi­aalis­es­ti hyvin tärkeitä muut­tu­jia. Sik­si hin­ta-arviot ovat tärkeitä, sik­si muu­toskyn­nys­ten arvioimi­nen on tärkeää, ja mah­dol­lisim­man mata­laan kyn­nyk­seen pyrkimi­nen, sik­si eri­laiset epä­var­muustek­i­jät ja virhe­mar­gin­aalit ovat vält­tämät­tömiä malleille. Kos­ka paper­il­ta todel­lisu­u­teen siir­ret­täessä todel­li­nen kap­a­siteet­ti, saan­nin var­muus ja muo­dos­tu­va hin­ta ja ulkois­vaiku­tuk­set ovat ne, mil­lä on merkitystä.

    Me taas tiedämme, mil­lainen alue­taloudelli­nen merk­i­tys ener­gial­la on ja mil­laiset raha­sum­mat voitaisi­in jät­tää omille alueille pelkästään uusi­u­tu­vaa ener­giaa käyt­tämäl­lä – siinä on meille pysyviä ja ilman tukia luo­tu­ja työ­paikko­ja, rahas­sa mitat­tuna muu­ta­man kestävyys­va­jeen verran. 

    Ilman tukia luo­tu­ja työ­paikko­ja 15 mil­jardin euron ver­ran? Ovatko sijoit­ta­jat siis vain tyh­miä? Vieläkö ihme­tel­lään, mik­si niitä numeerisia esi­tyk­siä pyydetään?

    Hyvä esimerk­ki on Jepuan biokaa­su­laitos, sel­l­aisia saisi 800‑1000 Olk­ilu­o­to 3:n hin­nal­la, ener­giaa yhtä paljon vaikkakin pikkuisen vähem­män sähköä – paris­sa vuodessa, ilman 15 vuo­den odotu­saikaa, ja kaiken lisäk­si rahat pysy­i­sivät kotiamaassa.Se olisi oikeaa omavaraisu­ut­ta, päin­vas­toin kuin esimerkik­si ydin­voima, jos­sa raa­ka-aineet ja tekni­ik­ka tule­vat ulko­maas­ta, usein myös osaami­nen ja pääo­ma, ain­oas­taa tuotan­to on oma­l­la maaperäl­lä kuten kivihiilituotannossakin. 

    Uskotko, että ihmiset, päät­täjät, sijoit­ta­jat ovat vain tyh­miä, kun eivät huo­maa mah­dol­lisu­ut­ta, jos­sa ei ilmeis­es­ti ole mitään huonoa tai epä­var­maa esimerkik­si skaalau­tu­vu­u­den osalta tai kan­nat­tavu­u­den, kun syöt­tö­tar­if­fe­ja ei enää ole? Nyky­isin biokaa­sul­la tuote­taan sähköä parin has­sun pros­entin ver­ran yhden ydin­voimalan sähkön­tuotan­nos­ta, vaik­ka biokaa­sulle on taku­uhin­ta 83,5 euroa/MWh.

    Osmo Soin­in­vaara:
    Pekka Peura,
    Tuo tarkoit­ta­masi kir­joi­tus väitöskir­jas­tasi oli niil­lä rajoil­la, että julkaisenko vai en. Ajat­telin, että väärät käsi­tyk­set eivät siitä katoa, että ne sen­suroidaan. Täl­lä blogilla väärä väite kumo­taan nopeasti, joten ne on paras julkaista.

    Mie­lenki­in­nol­la odotan, että näitä ‘vääriä väit­teitä’ ener­giapoli­ti­ikas­ta vielä joskus kumoat.

  38. Puolisoni oli erit­täin pahoil­laan luet­tuaan tästä päätök­ses­tä, äänestet­tyään sin­ua use­am­mis­sa vaaleis­sa, mut­ta tote­si sit­ten het­ken kulut­tua ilah­tuneena, että onnek­si on vielä Pekka Haavisto.

    Kiitos tekemästäsi työstä, seu­raamme jatkos­sakin blo­giasi ja kun­nal­lispoli­ti­ikan kiemuroita.

  39. Pekka Peu­ra: niistä kolme on julka­istu korkean impact fac­torin jour­nalis­sa ja ne ovat käyneet ver­tais­arvioin­nin, kuten kuuluukin.

    Meni­hän tuo Alan Sokalin tutkimus ”Trans­gress­ing the bound­aries: Toward a trans­for­ma­tive hermeneu­tics of quan­tum grav­i­ty” läpi vertaisarvioinneista.

  40. az: Karkean numer­aalisen perustelu­vas­tu­un pitäisi olla ehdo­ton perusedel­ly­tys, jon­ka poh­jal­ta keskustelua rak­en­taa ja malle­ja edelleen kehittää.

    Aamen!

  41. Pekka Peu­ra, ennenkuin jatkat pro­pa­gan­daa “fos­si­ilis­ten tuista”, kan­nat­taa tutus­tua lähteisi­in tarkem­min. Suurin osa noista on sitä, että öljyn­tuot­ta­ja­maan kansal­li­inen öljy-yhtiö myy öljyä koti­maa­hansa alle maail­man­markki­nahin­nan. Globaalil­la markki­nal­la tämä lähin­nä nos­taa öljyn hintaa.

  42. Täl­lä “tieteen­filosofi­an” riepot­telul­la on lähin­nä kapakka­jori­nan arvo. Kun amatöörit puut­tuvat filosofi­aan, kon­sep­tu­aaliseen inte­graa­tioon, tieto­teo­ri­aan tms. niin se on kaamee­ta kat­tel­la, se on kaukana keskustelus­ta. Ikään kuin tässä ja nyt voisi ratkaista, mikä on tiedet­tä, mikä ei, ikään kuin tra­di­tioil­la ei olisi mitään merk­i­tys­tä, ymmär­rystä ei kai­va­ta kun­han saadaan pelkkiä numeroi­ta. Tätä rataa en aio jatkaa, se ei ole vaivan väärtti.

    Itse aiheessa pysyäk­seni, kukaan ei ole tois­taisek­si laskenut täy­del­lis­es­ti ja aukot­tomasti näitä uusi­u­tu­van ener­gian poten­ti­aale­ja koko val­takun­nas­ta. Olen toki tör­män­nyt moni­in kalkyylei­hin. Niitä ovat suolta­ne­et mil­loin kon­sul­tit, mil­loin virkami­esten joukot, joskus tutk­i­jatkin. Yhteistä näille laskuhar­joituk­sille on, että niil­lä on kovin vähän yhteistä. Lasken­tamenetelmät joko puut­tuvat tai ne ovat vain aikaan ja paikkaan sopi­vasti räätälöi­tyjä. Useim­miten ne sisältävät suuren joukon lähtöo­le­tuk­sia, jot­ka ker­to­vat enem­m­män lask­i­jas­ta ja hänen peru­so­le­tuk­sis­taan ja jopa mielip­iteistään kuin las­ket­tavas­ta aiheesta.
    Hyvä esimerk­ki tästä on ener­giapo­ten­ti­aalin määrit­te­ly. Usein­han las­ke­taan ns. teknistä tai taloudel­lista tai tek­nis-taloudel­lista poten­ti­aalia. Täl­lä tarkoite­taan jonk­in­sortin (usein hyvin sub­jek­ti­ivista) arvio­ta siitä, mikä olisi jol­lakin mit­tar­il­la mitat­tuna real­is­tis­es­ti hyö­dyn­net­tävis­sä ole­va uusi­u­tu­van ener­gian määrä. Ja kuin var­muu­den mak­si­moimisek­si usein tämä poten­ti­aali on mur­to-osa tarkastal­ta­van kohteen ns. mak­simipo­ten­ti­aal­ista. Oleel­lista on, että lask­i­ja on itse määritel­lyt tämän luvun – esimerkik­si niin, että hänen mielestään vaikka­pa met­sien tuo­to­s­ta vain 10 pros­ent­tia voidaan real­is­tis­es­ti käyt­tää ener­giak­si. Samas­ta syys­tä kaikkien poten­ti­aalien kokon­ais­sum­mak­si saadaan hyvin vaa­ti­mat­to­mia luku­ja. Vaik­ka näitä tun­nu­taan käytet­tävän val­takun­nan tason ohjen­uo­ri­na, en itse luo­ta niihin.

    Kuten aiem­min viit­tasin, min­un näke­myk­seni perus­tuu omi­in aineis­toi­hin, jot­ka ovat val­takun­taa pienem­miltä alueil­ta. Niis­sä pätevät ne peri­aat­teet joi­hin aiem­min viit­tasin enkä niitä tässä enää toista. Oleel­lista kuitenkin on, että kaikkien laskemieni kun­tien, kylien ja maakun­tien tasol­la poten­ti­aalit ja ener­giataseet ovat juuri sitä mitä olen “luvan­nut” — pelkkä bioen­er­gia ja siitäkin se frak­tio joka jää kaikesta muus­ta käytöstä yli riit­tää usein yliomavaraisu­u­teen sähkössä ja läm­mössä vuosi­ta­sol­la las­ket­tuna, liiken­nepolt­toaineet mukaan­lukien tarvi­taan jo muitakin uusi­u­tu­van ener­gian frak­tioi­ta. Tuulen ja auringon poten­ti­aale­ja on hiukan han­kala ilmoit­taa, kos­ka ne ovat sen ver­ran suuret, että niil­lä speku­loimi­nen ei tun­nu mielekkäältä. Enem­pikin kan­nat­taa kutakin yksit­täistä kohdet­ta tarkasteltaes­sa laskeskel­la, että kuin­ka mon­ta tur­bi­inia tms. tarvi­taan, että juuri tämän alueen ener­gian tarve voidaan tyydyttää.

    Lop­ul­ta mikään arvio tai laskel­ma ei mis­sään olois­sa ja var­masti laske oikeaa tulosta, ne perus­tu­vat kuhunki­in tilanteeseen ja sen het­k­isi­in pri­orit­teet­tei­hin esim. siitä mitä mate­ri­aale­ja mihinkin voi eet­tis­es­ti tai muil­la perusteil­la käyt­tää — laskel­mat voivat olla vain suun­taa-antavia parhaim­mil­laankin. Tästäkin syys­tä tarkat lukuar­vot eivät ole kovin tärkeitä, vaik­ka toki ymmär­rän että numeroiden kanssa on help­po seu­rustel­la. Oli­vat­pa uusi­u­tu­van ener­gian mah­dol­lisu­udet mitkä tahansa, niin täl­lä het­kel­lä on oleel­lista se, halu­taanko niiden käyt­töä vai ei — vai halu­taanko odotel­la jotain idän ihmettä 10 vuo­den raken­nus­vai­heen ajan noin ensialku­un­sa. Kaikissa tapauk­sis­sa uusi­u­tu­vaa ener­giaa on tar­jol­la niin paljon, että sen kanssa riit­tää tekemistä ihan riit­täväk­si ajak­si lähitulevaisuudessa.

    Joku toinen puut­tui tuki­asi­aan. IEA:n tilas­tot lienevät ihan suo­raan suorista tuista eri ener­gia­muodoille, taisi­vat­pa olla noin 500 mil­jar­dia fos­si­iliener­gialle, reilusti alle 100 mil­jar­dia uusi­u­tuville, niis­sä ei pitäisi olla epä­selvyyt­tä läh­teessäkään. Koti­maan uuti­soin­nis­sa oli tosi­aan epä­tarkku­ut­ta, enkä ole ihan kaikkia luku­ja tark­istanut — sik­si lausuinkin, että “lasku­tavas­ta riip­puen”. Kuitenkin minus­ta on selvää, että fos­si­iliener­giaa tue­taan dra­maat­tis­es­ti enem­pi kuin uusi­u­tu­vaa, vaik­ka yleen­sä puheen sävy on että uusi­u­tu­vaa ei saisi tukea markki­noiden tas­apain­on vuoksi.

    Ja vielä lopuk­si näistä sijoit­ta­jien ym. tyh­myy­destä: aikoinaan kän­nyköi­den esi­in­marssia edeltävänä aikana oli myös niitä tyh­miä, jot­ka eivät niihin sijoit­ta­neet — on joukko inno­vaa­tioi­ta, jot­ka syn­tyvät ajal­laan, ja sijoit­ta­jat alka­vat uskoa niihin vas­ta dif­fu­u­sion edet­tyä hei­dän mielestään riit­tävästi. Juuri uuti­soiti­in USA:sta, että jopa Rock­e­fel­ler­it ja muut yltiörikkaat sijoit­ta­vat nykyään juuri ja nimeno­maan uusi­u­tu­van ener­gian hyö­dyn­tämiseen, ja vetävät sijoituk­si­aan pois fos­si­iliener­gial­ta … mitenkäs sit­ten suu pannaan!?
    Koti­mainen esimerk­ki on mon­esti main­os­ta­mani Jepua biokaa­su­laitos, jon­ka kaa­sul­la Snell­manin ruokat­a­lo on nyt täysin fos­si­iliener­giava­paa oman alueen oma­l­la uusi­u­tu­val­la ener­gial­la. Lehti­tiedon mukaan Snell­manin investoin­ti on noin 300000 €, ja sil­lä he saa­vat noin 200000 €:n säästön vuosit­tain, eli koko toimen­piteen takaisin­mak­suai­ka on alle 2 vuot­ta. Joku siis uskoo asi­aan, ja use­am­mat alka­vat niin tehdä, kun täl­laisia esimerkke­jä ilmaan­tuu ja ne tule­vat yleiseen tietoisuuteen.

    az:
    Keskustelun siirtäisi mielu­usti toiseen ketju­un, jos sel­l­ainen olisi käytän­nöl­lis­es­ti avoin­na. Tun­tuu hie­man ilkeältä ja tunkeil­e­val­ta tal­loa Osmon eduskun­tau­ran muis­telua ja kiit­te­lyä. Mut­ta blogi­han on poli­it­ti­nen ja aihe, ener­giapoli­ti­ik­ka, Osmon maail­man tärkeim­mäk­si kuvaa­ma, joten menköön sil­lä veruk­keel­la. New Yorkissa oli juuri globaali kok­ous ja paljon puhei­ta ja vähän sitoumuk­sia, vihreät läh­tivät ener­giapoli­ti­ikan takia hal­li­tuk­ses­ta ja Grahn-Laa­so­nen vih­jaili turpeesta ja koskivoimas­ta. Ehdotan yleistä ketjua tästä tärkeästä aiheesta, minne tämänkin kom­mentin voisi sil­loin siirtää.

    .
    .
    .

    Kuu­lostaa joltakin muul­ta kuin tieteel­liseltä instanssil­ta. En nyt kuitenkaan aio pyytää törkeyt­täni ja julkeut­tani anteek­si, kos­ka on mielestäni täysin selvää, että tieteen ja tieteen käytän­tö­jen, meto­di­en, sisältö­jen pitää olla avoimesti kritisoitavissa.

    Min­ul­la todel­la on vah­va ennakkokäsi­tys, että metodit ja käytän­tö menevät yleis­es­ti rik­ki tietei­den ‘pehmetessä’, takaoven avautues­sa kaiken­laiselle ide­ol­o­giselle, näke­myk­sel­liselle, ver­tais­ryh­mäl­liselle ja itsen­sä toden­tamiselle tieteen objek­ti­ivi­su­u­teen pyrkivien arvo­jen kus­tan­nuk­sel­la. Tämä käsi­tys kyl­läkin on muo­dos­tunut usei­den vuosien kulues­sa ja näen sen ole­van erit­täin perustellun.

    Alan auk­tori­teet­tei­hin ja julka­isui­hin vetoamiset eivät vaku­u­ta. Jos kat­son meto­di­en ja käytän­tö­jen ole­van rik­ki, niin vas­taa­van suun­taisia käytän­töjä ja metode­ja käyt­tävien auk­tori­teet­ti ja tit­telit eivät tätä muu­ta. Käsi­tys siitä, että on kokon­aisia ‘pehmeän’ tieteen alo­ja, jot­ka ovat tieteel­lis­es­ti rik­ki, eivätkä siten juuri tiedet­tä, ei ole mitenkään harvinainen.

    Tun­nut otta­van asian kovin henkilöko­htais­es­ti. Olen yhä sitä mieltä, ettei väitöskir­jasi ole tiedet­tä, ja että tieteel­lisem­mässä yhteiskun­nas­sa sitä ei pitäisi hyväksyä. Tämä on kan­ta väitöskir­jaasi ja sen sisältöön. Tämän pitäisi pysyä eril­lään siitä, että hyökkäisin sin­un henkilöäsi vastaan.

    Sain pikalukea tuo­ta kuvat­tua sisältöä kym­meniä sivu­ja ennen kuin tör­mäsin ensim­mäisi­in numeroi­hin. Sel­l­ainen “pohd­in­ta”, mitä väitöskir­jasi sisäl­löstä suuri osa on, on minus­ta tieteel­lis­es­ti hyvin vähäar­voista tai arvo­ton­ta. Vas­taavaan läh­estymistapaan ja käytän­töi­hin tör­mää esimerkik­si nais­tutkimuk­ses­sa. Sil­loinkin minus­ta yksi sivulli­nen vankasti perustel­tu­ja numeerisia tulok­sia esimerkik­si kak­sos­tutkimuk­sista on tieteel­lis­es­ti paljon arvokkaam­paa kuin sata sivua pohd­in­taa sukupuolisuuk­sista. Tämä on näke­mys koskien tiedet­tä. Se voi olla jonkun mielestä type­rä ja lapselli­nen, se on silti koskien tiedet­tä. Se ei ole henkilöko­htainen hyökkäys.

    Olisi mie­lenki­in­toista men­nä siihen keskustelu­un ja nähdä, miten vas­takysymys­ten ja perustelu­vas­tu­un edessä perustelisit kan­taasi uusi­u­tu­vista ja bioen­er­gias­ta numeeris­es­ti. Hin­nan ohel­la poten­ti­aal­is­takin on mui­ta arvioi­ta kuin käyt­tämäsi. Eikö esimerkik­si täl­lainen virhe­mar­gin­aali ole sinus­ta tärkeä? Kos­ka sit­ten, jos todel­la ruve­taan jotain vai­h­toe­htoa toteut­ta­maan, niin käytän­nön luvut ovat ne, mil­lä on merkitystä.

    Toivo­m­i­asi väitöskir­jo­ja näkee pehmeis­sä tieteis­sä lop­ut­tomi­in. Mis­sä määrin eri­laiset metodit ja käytän­nöt, läh­estymis­ta­vat ovat perustel­tu­ja riip­puu toki aiheesta.

    Uusi­u­tu­van ener­gian poten­ti­aalin ja siihen siir­tymisen kus­tan­nusten pitäisi mielestäni olla erit­täin numeerisia kysymyksiä.

    Ne jät­tävät hyvin paljon arvailu­jen varaan. Etenkin muu­tok­sen hin­nan osalta, mikä on erit­täin keskeinen kysymys muu­tok­sen real­is­min kannalta.

    Niistä luvuista puut­tuvat myös epä­var­muustek­i­jät, virhe­mar­gin­aalit ja kus­tan­nusarvio. Hin­nan, skaalau­tu­vu­u­den, sähkön­saan­nin tasaisu­u­den ja luotet­tavu­u­den lisäk­si voi luvuis­sa epäil­lä ole­van sel­l­aista ilmaa, mikä tulisi ilmi vas­ta yritet­täessä ener­giaa suures­sa mitas­sa tuot­taa. Ruoko­helvestä esitet­ti­in mitä suurimpia luku­ja poten­ti­aal­ista, myös ns. asiantun­ti­joiden toimes­ta, kunnes käytän­nössä ilmeni, että se tuk­ki konei­ta, ei tuot­tanut toiv­o­tusti ener­giaa ja oli kär­rät­tävä kaatopaikalle.

    Sin­unkin arvioi­hisi liit­tyy paljon sel­l­aisia muut­tu­jia kuten “tekni­ik­ka edel­lyt­tää vielä paljon kehittämistä”.

    Väit­täisin (ehkä vesivoimaa luku­un otta­mat­ta) empiri­an hyvin vah­vasti tätä julkean amatöörimäistä huomio­ta tuke­van. Jos näin ei olisi, niin näk­isimme val­ta­van yksi­tyisen rahan vir­ran kan­nat­tavaan uusi­u­tu­vaan ener­giaan. Mut­ta usei­den maid­en koke­musten perus­teel­la siitä on vaikea saa­da kan­nat­tavaa tuki­ais­ten avul­lakaan. Hiilen hin­nan pitäisi nous­ta val­tavasti, mikä edel­lyt­täisi globaalia sopimus­ta, mitä ei ole ole­mas­sa, ja hyvin vaikea nähdä ole­van tulossakaan.

    Tuon viimeisen kun vielä perustelisit niil­lä julkeil­la numeroil­la. Väit­teesi on hie­man saman­lainen kuin, että kos­ka maat­alouden teho­tuotan­toa tue­taan run­saasti julk­isin varoin, ei maat­alouden teho­tuotan­to omil­laan olisi enää koskaan kil­pailukyky­istä luo­mu­tuotan­non kanssa! Tuista huoli­mat­ta teho­tuotan­to tuot­taa ruoan halvem­mal­la kuin luo­mu­tuotan­to. Kuten tuot­ta­vat fos­si­iliset ener­giaa paljon halvem­mal­la ja varmem­min kuin uusi­u­tu­va ener­gia. Argu­ment­tisi, joka myös väitöskir­jas­sasi tois­tuu, on mit­ta­suh­tee­ton ja niiden mit­ta­suhtei­den hah­mot­tamiseen ei oikein ole muu­ta keinoa kuin numerot.

    Ei se ole turhaa. Jos viivan alle jäävä luku välil­lä t0-tx on kovin negati­ivi­nen taloudel­lisil­ta ja sosi­aal­isil­ta vaiku­tuk­sil­taan, niin koko yhtälö heit­etään demokra­ti­as­sa poli­it­tis­es­ti romukop­paan. Näk­i­hän sen vuo­den 2008 talouskri­i­sis­sä ja sitä seu­ran­neessa eurokri­i­sis­sä, kuin­ka taloudelli­nen kupru pain­oi heti ympäristön kaltaisia huo­lia taaem­mak­si. Eivätkä eurokri­isin muu­ta­mat pros­en­tit BKT:sta ole toden­näköis­es­ti mitään ver­rat­tuna siihen, mikä olisi todel­li­nen taloudelli­nen kus­tan­nus ja sen kesto ja pysyvyys, jos koko Suomea todel­la yritet­täisi­in saa­da pyörimään pelkil­lä uusiutuvilla.
    Globaalin sopimuk­senkin alaisu­udessa kyn­nys olisi hyvin korkea; ilman globaalia sopimus­ta mahdoton.

    Lait, ase­tuk­set ja muut pelisään­nöt vaikut­ta­vat. Ne eivät muu­ta sitä, että fos­si­iliset ovat paljon edullisem­pi ja varmem­pi tapa tuot­taa ener­giaa kuin uusi­u­tu­vat, laeista, ase­tuk­sista ja pelisään­nöistä riip­pumat­ta. Eivätkä muu­ta sitä, että nämä edullisu­us ja var­muus ovat taloudel­lis­es­ti ja sosi­aalis­es­ti hyvin tärkeitä muut­tu­jia. Sik­si hin­ta-arviot ovat tärkeitä, sik­si muu­toskyn­nys­ten arvioimi­nen on tärkeää, ja mah­dol­lisim­man mata­laan kyn­nyk­seen pyrkimi­nen, sik­si eri­laiset epä­var­muustek­i­jät ja virhe­mar­gin­aalit ovat vält­tämät­tömiä malleille. Kos­ka paper­il­ta todel­lisu­u­teen siir­ret­täessä todel­li­nen kap­a­siteet­ti, saan­nin var­muus ja muo­dos­tu­va hin­ta ja ulkois­vaiku­tuk­set ovat ne, mil­lä on merkitystä.

    Ilman tukia luo­tu­ja työ­paikko­ja 15 mil­jardin euron ver­ran? Ovatko sijoit­ta­jat siis vain tyh­miä? Vieläkö ihme­tel­lään, mik­si niitä numeerisia esi­tyk­siä pyydetään?

    Uskotko, että ihmiset, päät­täjät, sijoit­ta­jat ovat vain tyh­miä, kun eivät huo­maa mah­dol­lisu­ut­ta, jos­sa ei ilmeis­es­ti ole mitään huonoa tai epä­var­maa esimerkik­si skaalau­tu­vu­u­den osalta tai kan­nat­tavu­u­den, kun syöt­tö­tar­if­fe­ja ei enää ole? Nyky­isin biokaa­sul­la tuote­taan sähköä parin has­sun pros­entin ver­ran yhden ydin­voimalan sähkön­tuotan­nos­ta, vaik­ka biokaa­sulle on taku­uhin­ta 83,5 euroa/MWh.

    Mie­lenki­in­nol­la odotan, että näitä ‘vääriä väit­teitä’ ener­giapoli­ti­ikas­ta vielä joskus kumoat.

  43. Pekka peu­ra, kyl­lä tohtoris­miehen pitäisi ymmärtää itse tutus­tua tilas­toon, eikä viit­tail­la niihin green­pea­cen yms. uuti­soin­nin perus­teel­la. Tois­tan, ennen kuin jatkat tuon “fos­si­ilis­ten tuet” propagoin­tia, tutus­tu siihen mitä IEA:n tilas­tossa oikeasti on.

  44. Tot­ta puhuen en muista mis­tä tämän tiedon olen alun­perin ottanut, IEA:n tilas­to­ja kyl­lä tutkailin ja saat­toipa olla että lähde oli Michael Jef­fer­son­in artikke­lis­sa, hän­hän oli “Chief Econ­o­mist of The Roy­al Dutch / Shell Group” ja sit­tem­min “Deputy Sec­re­tary-Gen­er­al of the World Ener­gy Coun­cil”. niin että ihan fos­si­iliener­gian ytimestä. Juuri äsken katsoin:
    http://www.iea.org/publications/worldenergyoutlook/resources/energysubsidies/
    Luvuis­sa voi olla jotain eilaisu­ut­ta, tässä vuo­den 2010 tilastoja.
    En ymmär­rä mis­tä moinen sävy argu­men­to­jn­nis­sa, voitko suo­men­taa? Green­pea­cen uutisi­in en ole tutus­tunut ollenkaan.

  45. Pekka Peu­ra:
    Tot­ta puhuen en muista mis­tä tämän tiedon olen alun­perin ottanut, IEA:n tilas­to­ja kyl­lä tutkailin ja saat­toipa olla että lähde oli Michael Jef­fer­son­in artikke­lis­sa, hän­hän oli “Chief Econ­o­mist of The Roy­al Dutch / Shell Group” ja sit­tem­min “Deputy Sec­re­tary-Gen­er­al of the World Ener­gy Coun­cil”. niin että ihan fos­si­iliener­gian ytimestä.Juuri äsken katsoin:
    http://www.iea.org/publications/worldenergyoutlook/resources/energysubsidies/
    Luvuis­sa voi olla jotain eilaisu­ut­ta, tässä vuo­den 2010 tilastoja.
    En ymmär­rä mis­tä moinen sävy argu­men­to­jn­nis­sa, voitko suo­men­taa? Green­pea­cen uutisi­in en ole tutus­tunut ollenkaan.

    Argu­ment­ti on pitkälti sama kuin gp:n. Uusi­u­tu­van tukien puo­lus­telus­sa viitataan fos­si­ilis­ten tuki­in, jot­ka eivät asial­lis­es­ti ole yhteismitallisia.

  46. Kari:
    Olenko­han ain­oa, joka haavailee puolueet­tomas­ta demokra­ti­as­ta? Puolue­poli­ti­ik­ka sot­kee mielestäni varsi­nais­ten asioiden käsit­te­lyä aikalail­la, keskit­tää val­taa PJ:lle, puhu­mat­takaan ulko­maid­en sis­arpuoluei­den vaiku­tuk­sista. Toki päättäjillä/ ihmisil­lä ylipään­sä tulee aina ole­maan ide­olo­gioi­ta, mut­ta niitä korosta­vat, kankeat jär­jestelmät tun­tu­vat ikäviltä. Myös äänestäjän kannal­ta voi olla hie­man haas­tavam­paa etsiä sopi­va ehdokas pulueet­tomas­sa jär­jestelmässä, kun ehdokkaisi­in pitäisi oikeasti tutus­tua. Ehdokkaat voisi­vat kuitekin vapaasti esitel­lä ide­olo­giansa ja tavoit­teen­sa poli­ti­ikas­sa, niin kuin ennenkin, heitä ei vaan enää sitoisi puoluepolitiikka.

    Et tosi­aankaan.

    Puolue­poli­ti­ikas­sa ei ole mitään järkeä mod­ernissa maail­mas­sa, jos­sa tilanteet ja olo­suh­teet muut­tuvat jatku­vasti. Paras tapa toimia täl­laises­sa ympäristössä on monipuolisen tiedon han­kkimi­nen ja omien kan­to­jen jatku­va ja jous­ta­va muokkaami­nen saadun tiedon val­os­sa. Puolue­poli­ti­ik­ka taas perus­tuu jämähtäneisyy­teen ja pysähtyneisyy­teen, ts. ide­olo­gioi­hin, jot­ka on muo­dostet­tu viime vuosi­tuhan­nen puolel­la, mikä on nopea tie tuhoon.

    Lisäk­si, kun puolueak­ti­ive­ja on toimi­vas­sa puolueessa olta­va suurehko määrä, mikään puolue ei ainakaan itsel­leni näyt­täy­dy houkut­tel­e­vana, kos­ka jokaises­sa yli 50% akti­ivi­jäsenistä on ihmisiä, joille en halu­aisi ään­täni antaa. Se, että löy­dän yksi tai kak­si äänestämisen arvoista henkilöä, on työn takana, ja tun­tuu jär­jet­tömältä että heille annet­tu ääni voikin tosi­asi­as­sa nykyjär­jestelmässä val­ua aivan toiselle saman puolueen edus­ta­jalle. Näin poli­it­tisen vaikut­tamisen tehokku­us vaikut­taisi intu­iti­ivis­es­ti arvioiden läh­estyvän nol­laa. Olem­meko me äänestäjät oikeasti niin type­r­iä, että mei­dän ei voi antaa vaikut­taa yhtään tämän tehokkaammin? 

    Minä halu­aisin äänestää ehdokas­ta, jon­ka päätök­sen­tekokykyyn, moraali­in, tiedonhank­in­tataitoi­hin, yhteistyö­taitoi­hin ja elämän­vi­isauteen min­ul­la on korkea luot­ta­mus. En vält­tämät­tä ehdokas­ta, joka on kanssani eniten samaa mieltä asi­akysymyk­sistä. Min­ul­la kun ei mitenkään voi olla paras­ta mah­dol­lista käsi­tys­tä kaik­ista asi­akysymyk­sistä, ja jos olisi, mielip­i­teeni niistä saat­taisi­vat olla aivan muu­ta kuin ne ovat täl­lä het­kel­lä. Toivoisin, että min­ua edus­taisi henkilö, joka pyrk­isi opti­moimaan suuria kokon­aisuuk­sia ja yhteistä hyvää jonkin pienen etu­ryh­män edun ajamisen sijaan, kos­ka etu­ryh­mien tais­tel­lessa keskenään maan sisäl­lä, koko maa lop­ul­ta häviää kan­sain­välisessä kilpailussa.

    En ymmär­rä mihin pysyviä puoluei­ta oikeas­t­aan edes tarvi­taan. Mik­si edus­ta­jat eivät voi muo­dostaa blokke­ja kunkin asian kohdal­la erik­seen, sen mukaan mitä lop­putu­losta kukin pyrkii aja­maan? Poli­it­tisia lehmänkaup­po­ja olisi han­kalam­paa tehdä, mut­ta entä sit­ten? Nykyiset puolueet vaikut­ta­vat sil­kalta savu­ver­hol­ta, jon­ka sisältämien pin­nal­lis­ten ja yli­malka­isten puolueo­hjelmien ja markki­noin­tibud­jet­tien avul­la äänestäjät harhaute­taan usko­maan edus­ta­jista sel­l­aista, mitä nämä tosi­asi­as­sa eivät edes ajat­tele tai aja. Kenen etua täl­lainen palvelee?

    Puolueet nurin ja jokainen edus­ta­jak­si halu­a­va tiedot­takoon arvois­taan ja ansiois­taan netitse val­tion ylläpitämässä mak­sut­tomas­sa por­taalis­sa. Jos sen kehit­täjäk­si voisi vali­ta jonkin pienen inno­vati­ivisen it-yri­tyk­sen (ei siis sitä T:llä alka­vaa, joka nämä yleen­sä sös­sii heti alku­un­sa), siihen voisi kehit­tää some-toimin­nal­lisuuk­sia, jot­ka nos­ta­vat käyt­täjien mielestä kuumimmat/tärkeimmät aiheet parhait­en näkyville. Siis inno­vati­iviset, asiansa osaa­vat ja akti­iviset edus­ta­jae­hdokkaat saisi­vat parhaan näkyvyy­den. Nykyi­nen rahal­la main­os­ti­lan ost­a­mi­nen ei tuo eduskun­taamme parhai­ta päät­täjiä, mut­ta kos­ka main­on­taa tuskin voi kieltääkään, toimivin ratkaisu olisi kil­pail­la mak­set­tua main­on­taa vas­taan alustal­la, joka on akti­ivis­ten äänestäjien näkökul­mas­ta yksinker­tais­es­ti main­ok­sia kiin­nos­tavampi. Vaa­likoneista ei siihen (yksin) ole; kysymyk­set ovat yleen­sä liian huono­ja ja yksi­u­loit­teisia välit­tämään todel­lista kuvaa ehdokkaan arvoista, ja etenkin taidoista ja asen­teesta. Tv:n vaalio­hjelmis­sa ehditään vain raa­paista pin­taa, osal­lis­tu­jat ovat toimit­ta­jien val­it­semia, siis pääosin van­has­taan tun­net­tu­ja kehäraakke­ja, ja aiheetkin yleen­sä samaa kym­meniä ker­to­ja läpikäy­tyä viime vuosi­tuhan­nen par­a­dig­man mukaista höt­töä, jol­ta on tosielämän rel­e­vanssi kadon­nut vuosia sit­ten. Ehdokkaan itsen­sä tuot­ta­ma sisältö some-toimin­noil­la palvelisi jo huo­mat­tavasti paremmin.

    Läpipäässeet edus­ta­jat voisi­vat sit­ten käyt­tää samaa alus­taa akti­iviseen kom­mu­nikoimiseen äänestäjien­sä kanssa, kun tekevät varsi­naista työtään. Mm. jokainen äänestys ja miten edus­ta­ja äänesti, voisi ilmestyä automaat­tis­es­ti edus­ta­jan profi­ilis­sa reaali­aikaises­ti. Edus­ta­ja voisi jo istun­tos­al­ista naputel­la päätök­sen alle kom­ment­tin­sa ja ottaa vas­taan palautet­ta jne (mieluiten toki keskustelua tärkeistä aiheista jo ennen istun­toa). Näin äänestäjän kulut­ta­jan­suo­ja olisi huo­mat­tavasti nyky­istä parempi.

  47. Pekka Peu­ra: Täl­lä “tieteen­filosofi­an” riepot­telul­la on lähin­nä kapakka­jori­nan arvo. Kun amatöörit puut­tuvat filosofi­aan, kon­sep­tu­aaliseen inte­graa­tioon, tieto­teo­ri­aan tms. niin se on kaamee­ta kat­tel­la, se on kaukana keskustelus­ta. Ikään kuin tässä ja nyt voisi ratkaista, mikä on tiedet­tä, mikä ei, ikään kuin tra­di­tioil­la ei olisi mitään merk­i­tys­tä, ymmär­rystä ei kai­va­ta kun­han saadaan pelkkiä numeroi­ta. Tätä rataa en aio jatkaa, se ei ole vaivan väärtti.

    Tässä sitä vain entistä suurem­mal­la kauhul­la odot­telee, mitä tuubaa… eikun­si­is… maail­manku­vien inspiroimaa huip­pututkimus­ta onkaan odotet­tavis­sa, kun val­tioneu­vos­ton nimit­tämä strate­gisen tutkimus­neu­vos­ton shop­paile­ma “yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävä” “tutkimus” pääsee kun­nol­la vauhti­in. Kaik­ki kri­ti­ik­ki tul­laan ainakin ilmeis­es­ti leimaa­maan amatöörien kapakkajorinaksi…

  48. Ker­toisitko mil­lä taval­la ne eroa­vat toi­sis­taan. Min­ulle ei tuo­ta tuskaa tun­nus­taa jos olen hakoteil­lä, mut­ta käsi­tyk­seni mukaan tuet joka tapauk­ses­sa kohdis­tu­vat samaan arvoketju­un ja sil­lä taval­la vaikut­ta­vat kokon­aistalouteen oleellisesti.

    Rolle: Argu­ment­ti on pitkälti sama kuin gp:n. Uusi­u­tu­van tukien puo­lus­telus­sa viitataan fos­si­ilis­ten tuki­in, jot­ka eivät asial­lis­es­ti ole yhteismitallisia.

  49. Pekka Peu­ra: Ikään kuin tässä ja nyt voisi ratkaista, mikä on tiedet­tä, mikä ei, ikään kuin tra­di­tioil­la ei olisi mitään merk­i­tys­tä, ymmär­rystä ei kai­va­ta kun­han saadaan pelkkiä numeroita.

    Nimeno­maan verifioitavien/falsifioitavien numeroiden ja kaavo­jen aikaansaan­ti vaatii asian ymmärtämistä, ei toisin päin.

  50. Pekka Peu­ra:
    Ker­toisitko mil­lä taval­la ne eroa­vat toi­sis­taan. Min­ulle ei tuo­ta tuskaa tun­nus­taa jos olen hakoteil­lä, mut­ta käsi­tyk­seni mukaan tuet joka tapauk­ses­sa kohdis­tu­vat samaan arvoketju­un ja sil­lä taval­la vaikut­ta­vat kokon­aistalouteen oleellisesti.

    1) Uusi­u­tu­van tuet ovat lähtöko­htais­es­ti suo­ria tuotan­to­tukia, mak­se­taan jonkin­laista pre­emio­ta tiety­ille suosi­tu­ille tuotantoteknologioille.

    2) Tuet ovat hyvin eri­tyyp­pi­sis­sä mais­sa. Ei kan­na­ta ver­ra­ta län­si­maisen demokra­t­ian markki­na­t­alouden ratkaisu­ja diktatuuriin. 

    3) IEA:n kuvaamia fos­si­ilis­ten tukia käytetään eri­tyis­es­ti öljyn­tuot­ta­ja­mais­sa, IEA ymmärtää fos­si­ilis­ten tuek­si öljyn myyn­nin koti­markki­nalle alle maail­man­markki­nahin­nan. Öljy pide­tään näin edullise­na polt­toaineena ja kansa tyy­tyväisenä. Tämä ei edes olisi mah­dol­lista Euroopassa.

    4) ain­oa yhtään min­ul­la tiedos­sa ole­va samankaltainen tuki Suomes­sa on turpeen kivi­hi­iltä alem­pi vero, KEMERA on jotain saman­tyyp­pistä RES-tukien puolella.

  51. rolle: 1) Uusi­u­tu­van tuet ovat lähtöko­htais­es­ti suo­ria tuotan­to­tukia, mak­se­taan jonkin­laista pre­emio­ta tiety­ille suosi­tu­ille tuotantoteknologioille.

    2) Tuet ovat hyvin eri­tyyp­pi­sis­sä mais­sa. Ei kan­na­ta ver­ra­ta län­si­maisen demokra­t­ian markki­na­t­alouden ratkaisu­ja diktatuuriin. 

    3) IEA:n kuvaamia fos­si­ilis­ten tukia käytetään eri­tyis­es­ti öljyn­tuot­ta­ja­mais­sa, IEA ymmärtää fos­si­ilis­ten tuek­si öljyn myyn­nin koti­markki­nalle alle maail­man­markki­nahin­nan. Öljy pide­tään näin edullise­na polt­toaineena ja kansa tyy­tyväisenä. Tämä ei edes olisi mah­dol­lista Euroopassa.

    4) ain­oa yhtään min­ul­la tiedos­sa ole­va samankaltainen tuki Suomes­sa on turpeen kivi­hi­iltä alem­pi vero, KEMERA on jotain saman­tyyp­pistä RES-tukien puolella.

    Kuin­ka selit­tyy Suomes­sa tehty uuti­soin­ti, että (suo­ra) tuki uusi­u­tu­valle ener­gial­la oli (muis­taak­seni) 70–90 miljoon­aa, mut­ta fos­si­iliener­gialle yli 2 mrd? Siel­lä on var­maan myös yhteismitattomuutta…

  52. rolle: 1) Uusi­u­tu­van tuet ovat lähtöko­htais­es­ti suo­ria tuotan­to­tukia, mak­se­taan jonkin­laista pre­emio­ta tiety­ille suosi­tu­ille tuotantoteknologioille.

    2) Tuet ovat hyvin eri­tyyp­pi­sis­sä mais­sa. Ei kan­na­ta ver­ra­ta län­si­maisen demokra­t­ian markki­na­t­alouden ratkaisu­ja diktatuuriin. 

    3) IEA:n kuvaamia fos­si­ilis­ten tukia käytetään eri­tyis­es­ti öljyn­tuot­ta­ja­mais­sa, IEA ymmärtää fos­si­ilis­ten tuek­si öljyn myyn­nin koti­markki­nalle alle maail­man­markki­nahin­nan. Öljy pide­tään näin edullise­na polt­toaineena ja kansa tyy­tyväisenä. Tämä ei edes olisi mah­dol­lista Euroopassa.

    4) ain­oa yhtään min­ul­la tiedos­sa ole­va samankaltainen tuki Suomes­sa on turpeen kivi­hi­iltä alem­pi vero, KEMERA on jotain saman­tyyp­pistä RES-tukien puolella.

    Tässä lain­aus IEAn metodisivulta:

    “Esti­mat­ed based on the price-gap approach there­fore under­state total fos­sil-fuel sub­si­dies as well as their impact on eco­nom­ic effi­cien­cy and trade.”
    … ja jatkaa:
    “Despite these lim­i­ta­tions, the method is a valu­able tool for esti­mat­ing sub­sides and for under­tak­ing com­par­a­tive analy­sis of sub­sidy lev­els across economies to sup­port pol­i­cy development.”

  53. Pekka Peu­ra: Kuin­ka selit­tyy Suomes­sa tehty uuti­soin­ti, että (suo­ra) tuki uusi­u­tu­valle ener­gial­la oli (muis­taak­seni) 70–90 miljoon­aa, mut­ta fos­si­iliener­gialle yli 2 mrd? Siel­lä on var­maan myös yhteismitattomuutta…

    Tätä voisi jatkaa joskus myöhem­min jos­sain toises­sa keskustelus­sa, ja oma­l­ta osaltani jätän vas­taamisen nyt tähän viesti­in (saat viimeisen sanan:)).

    Tuo uuti­soin­ti todel­lakin kaipaisi taus­toi­tus­ta. Joko se on suo­ra val­he tai tilas­to-väki­val­taa. Jotkut tahot käyt­tävät huo­let­tomasti ter­miä “ympäristölle haitalliset tuet”, johon tuo viitan­nee. Tässäkin taus­to­jen selvi­tys on keskeistä. Laskel­man tek­i­jät laske­vat ympäristölle haitallisek­si tuek­si mm. teol­lisu­u­den koti­talouk­sia alem­man sähköveron. Tähän sisäl­tyy vähin­tään kak­si kummallisuutta:
    1) tuek­si las­ke­taan se, että jotain verote­taan vähem­män kuin toista ja
    2) sähkönkäyt­tö olete­taan de fac­to ympäristölle vahin­gol­lisek­si teoksi.
    Lisäk­si on hyvä muis­taa, että kan­sain­välis­es­ti Suomen ener­giantuotan­to on ver­rat­en vähäpäästöistä, ympäristönor­mit tiukat ja teol­liset pros­es­sit tehokkai­ta (en etsi tähän lähdettä).

    Lain­auk­sesi IEA:n meto­di­sivul­ta menee ohi keskustelun teemas­ta. Metodi­ikas­ta riip­pumat­ta sitru­unoiden ja päärynöi­den ver­tailu ei ole järin hedelmäl­listä. Sil­lä että öljyn­tuot­ta­ja­maa myy koti­maas­sa öljyä alle markki­nahin­to­jen ei voi perustel­la uusi­u­tu­van tukia Euroopas­sa. Molem­mat ovat markki­nahäir­iöitä, jälkim­mäisen kohdal­la voimme yrit­tää antaa markki­nan toimia, mut­ta öljyn­tuot­ta­ja­maan sub­ven­ti­olle emme oikein voi tehdä mitään. Ver­taus on vähän sama kuin, että kos­ka tuo potkaisi itseään nilkkaan, pitää mei­dän kolaut­taa kyynär­päämme ovenkarmiin.

    Eli kun viit­taa tilas­toi­hin, pitää myös ymmärtää, mitä niihin tilas­toi­hin on otet­tu mukaan.

  54. rolle: Tätä voisi jatkaa joskus myöhem­min jos­sain toises­sa keskustelus­sa, ja oma­l­ta osaltani jätän vas­taamisen nyt tähän viesti­in (saat viimeisen sanan:)).

    Tuo uuti­soin­ti todel­lakin kaipaisi taus­toi­tus­ta. Joko se on suo­ra val­he tai tilas­to-väki­val­taa. Jotkut tahot käyt­tävät huo­let­tomasti ter­miä “ympäristölle haitalliset tuet”, johon tuo viitan­nee. Tässäkin taus­to­jen selvi­tys on keskeistä. Laskel­man tek­i­jät laske­vat ympäristölle haitallisek­si tuek­si mm. teol­lisu­u­den koti­talouk­sia alem­man sähköveron. Tähän sisäl­tyy vähin­tään kak­si kummallisuutta:
    1) tuek­si las­ke­taan se, että jotain verote­taan vähem­män kuin toista ja
    2) sähkönkäyt­tö olete­taan de fac­to ympäristölle vahin­gol­lisek­si teoksi.
    Lisäk­si on hyvä muis­taa, että kan­sain­välis­es­ti Suomen ener­giantuotan­to on ver­rat­en vähäpäästöistä, ympäristönor­mit tiukat ja teol­liset pros­es­sit tehokkai­ta (en etsi tähän lähdettä).

    Lain­auk­sesi IEA:n meto­di­sivul­ta menee ohi keskustelun teemas­ta. Metodi­ikas­ta riip­pumat­ta sitru­unoiden ja päärynöi­den ver­tailu ei ole järin hedelmäl­listä. Sil­lä että öljyn­tuot­ta­ja­maa myy koti­maas­sa öljyä alle markki­nahin­to­jen ei voi perustel­la uusi­u­tu­van tukia Euroopas­sa. Molem­mat ovat markki­nahäir­iöitä, jälkim­mäisen kohdal­la voimme yrit­tää antaa markki­nan toimia, mut­ta öljyn­tuot­ta­ja­maan sub­ven­ti­olle emme oikein voi tehdä mitään. Ver­taus on vähän sama kuin, että kos­ka tuo potkaisi itseään nilkkaan, pitää mei­dän kolaut­taa kyynär­päämme ovenkarmiin.

    Eli kun viit­taa tilas­toi­hin, pitää myös ymmärtää, mitä niihin tilas­toi­hin on otet­tu mukaan.

    OK — tässä se viimeinen sana, eikä kan­na­ta var­maan jatkaa jauhamista. Var­maan tot­ta mitä kir­joi­tat, vaikkain haitalli­sista tuista uuti­soitaes­sa näitä mainit­semi­asi vero­helpo­tuk­sia oli vain osa, ehkä noin puo­let ilmoite­tus­ta sum­mas­ta. Enkä ihan ymmärtänyt mik­si IEA pitää arvio­taan jopa liian alhaise­na, kyl­lähän ainakin osa tuista kohdis­tuu samaan arvoketju­un, oli­vat ne sit­ten luumu­ja tai man­sikoi­ta — meto­di­vi­it­taus liit­tyi nimeno­maan tuen laskentaan.
    Mut­ta otan opik­seni: kaik­ki ei ole kul­taa mikä kiiltää, eikä päinvastoinkaan!

  55. Uusi­u­tu­van ener­gian arvioidut poten­ti­aalit Suomes­sa, etupäässä alan etu­jär­jestö­jen omien arvioiden mukaan.

    Bio­mas­sa: SYKE:n arvion mukaan kestävä poten­ti­aali on noin 109 TWh läm­pöen­er­giaa vuon­na 2030. Lund et al. 2007 arvioi­vat maan äärim­mäisek­si poten­ti­aa­lik­si 428 TWh läm­pöen­er­giaa jos aivan kaik­ki kas­va­va bio­mas­sa (ruo­ka mukaan­lukien) riiv­itään kat­tiloi­hin. Bio­mas­san suuri ongel­ma on sen hiil­i­taseeseen liit­tyvät kysymys­merk­it: tähä­nas­ti­nen tutkimus on aika selvää siitä, että päästöjä bio­mas­sal­la vähen­netään vain jos sil­lä kor­vataan fos­si­il­isia tai ehkä turvet­ta. Siitä on vielä kiis­taa, kuin­ka paljon päästöjä vähen­netään ja ovatko vähen­nyk­set todel­lisia vai yksinker­tais­tet­tui­hin ole­tuk­si­in perustuvia.

    Vesivoima: Tuotan­to keskimäärin 13 TWh, Kaup­pa- ja Teol­lisu­us­min­is­ter­iön 2005 tekemän selvi­tyk­sen mukaan teknistä (ei vält­tämät­tä taloudel­lista) lisäpo­ten­ti­aalia 9,7 TWh jos vesien­suo­jelu lopete­taan. Jos vesien­suo­jelus­ta pide­tään kiin­ni ja Vuo­to­s­ta ei raken­neta, lisäys­mah­dol­lisu­us — pien­vesivoima mukaan­lukien — 0,99 TWh.

    Tuulivoima: Suomen tuulivoimay­hdis­tyk­sen mukaan (2011) “jopa” 30 TWh vuon­na 2050. Green­pea­cen mielestä 75 TWh. 

    Aurinkosähkö: Arvioi­ta välil­lä 4–20 TWh sähköä, “joskus.” Green­pea­cen arvion mukaan pien­tuotan­non mak­si­mi on noin 14 TWh; tämä edel­lyt­täisi kaikkien sovel­tuvien raken­nus­pin­to­jen eli sekä kat­to­jen että seinänosien paneloimista.

    Aurinkoläm­pö: Suurin osa arvioista toteaa poten­ti­aa­lik­si “muu­tamia” ter­awat­ti­tun­te­ja vuodessa. Green­peace uskoo tämän syr­jäyt­tävän kaukoläm­pövoimaloi­ta, jol­loin tuotan­toa saadaan 23 TWh vuon­na 2050.

    Läm­pöpumput: läm­mi­tyk­seen jol­lain aikavälil­lä 20–30 TWh Salmen (2012) kan­di­työn laskelmista ekstrapoloiden. Green­pea­cen mielestä 58 TWh vuon­na 2050. 

    Jätepo­h­jainen biokaa­su: Suomen Biokaa­suy­hdis­tyk­sen mukaan tekni­nen poten­ti­aali 14 TWh, todel­li­nen tuotan­non­lisäys­mah­dol­lisu­us noin 9 TWh. 

    Suomes­sa kulute­taan ener­giaa ennen kaikkea läm­pönä, sähkönä, ja liiken­nepolt­toaineina. Läm­pöä tarvi­taan vuodessa (hie­man sääoloista riip­puen) noin 90 TWh. Kaukoläm­pö­tuotan­to on noin 37 TWh, jos­ta täl­lä het­kel­lä puo­let fos­si­il­isil­la. Sähköä tarvi­taan noin 85 TWh vuodessa. Liiken­nepolt­toainei­ta kuluu arvi­ol­ta 50 TWh. Tästä voi sit­ten itse kukin tehdä omia arvioitaan ener­giate­hokku­u­den kehit­tymis­es­tä ja kon­ver­sio­tarpeesta eri ener­giankul­je­tus­muo­dos­ta toiseen.

    Ener­gia voidaan tuot­taa joko läm­pönä, sähkönä, tai kaukoläm­pövoimalois­sa molemp­ina. Läm­möstä saadaan sähköä suun­nilleen niin, että kolme yksikköä läm­pöä tuot­taa yhden yksikön sähköä. Yli­jäävä kak­si yksikköä läm­pöä voidaan käyt­tää kaukoläm­mön tekemiseen, mut­ta ei juuri muuhun. Viimeistään kun kaukoläm­mön tarve, eli täl­lä het­kel­lä 37 TWh (tren­di on laske­va) on tyy­dytet­ty, yli­jäämäläm­mölle ei ole käyt­töä ja se käytän­nössä joudu­taan hukkaa­maan; ts. mak­si­mi sähkön­tuotan­to kaukoläm­pövoimalois­sa olisi noin 19 TWh. Läm­pöä voidaan tehdä myös sähköstä, jol­loin yhdestä yksiköstä sähköä saadaan aika lähelle yksi yksikkö lämpöä. 

    Jos ilmas­to­tavoit­teet halu­taan ottaa tosis­saan, myös liiken­nepolt­toaineet pitää kor­va­ta. Sopi­vas­ta ener­gian ja hiilen läh­teestä, kuten bio­mas­sas­ta, voidaan tehdä liiken­nepolt­toainet­ta (esim. biokaa­sua tai biodieseliä), karkeasti sanoen suun­nilleen samal­la hyö­ty­suh­teel­la kuin sähköäkin eli kolmes­ta yksiköstä läm­pöä yksi yksikkö liiken­nepolt­toainet­ta. Mut­ta täl­löin hukkaläm­pöä ei yleen­sä saa­da tal­teen. Kaikkien henkilöau­to­jen muut­ta­mi­nen sähkökäyt­töisek­si vähen­täisi liiken­nepolt­toaine­tarvet­ta noin 25 TWh, mut­ta lisäisi sähkön­tarvet­ta 7–10 TWh. Kus­tan­nuste­hokas­ta tekni­ikkaa koko autokan­nan sähköistämiseen ei tosin ole vielä olemassa.

  56. Tapio: Meni­hän tuo Alan Sokalin tutkimus ”Trans­gress­ing the bound­aries: Toward a trans­for­ma­tive hermeneu­tics of quan­tum grav­i­ty” läpi vertaisarvioinneista.

    Ei men­nyt. Social Text ei ollut ver­tais­arvioitu lehti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.