Fennovoiman ydinvoimalan hinnaksi on arvioitu kuusi miljardia ja teho tiedetään 1200 MW:ksi. Tiedän jotain kilpailevan hankkeen kustannuslaskelmista oletuksella että hinta puolet halvempi ja teho 1600 MW, joskin tätä projektia vähän rasittavat rakennusaikaiset korot. Näitä kahta tietoa vertaamalla laskin, että Fennovoiman sähkön omakustannushinnan on oltava vähintään 100 € megawattitunnilta. Näillä nurkilla sen pitäisi liikkua, sillä onhan Britanniaan kaavaillulle ydinvoimalalle luvattu 110 euron syöttötariffi. Varovaisesti olen kuitenkin sanonut, että hinnan on oltava vähintään 80 euroa/MWh
Tällä perusteella olen pitänyt silkkana hulluutena, että kunnat menevät osakkaiksi Fennovoimaan ja sitoutuvat ostamaan osuutensa sähköstä omakustannushintaan. Jos haluaa halpaa sähköä, voi tehdä futuurikauppoja pörssissä. Kymmenen vuoden päästä toimitettavaa sähköä voi nyt ostaa alle 40 euron hinnalla.
Nyt olemme kuitenkin kuulleet, että Rosatom takaa muille osakkaille osakkuussähkön 50 euron hintaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämä tekee kuntien osallistumisewsta järkevämpää – ainakin siis ne ensimmäiset kymmenen vuotta – mutta samalla se merkitsee, että Rosatomin rooli tässä hankkeessa on olennaisesti kerrottua suurempi.
Rosatom haluaa myyntinäyttelyn Suomeen ja maksaa tästä ilmeisesti aika paljon. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole.
Eduskunnan olisi hyvä tietää, mitä kaikkea tässä yhteydessä on oikein sovittu. Pitäisi osata myös arvioida, kuinka vankalla pohjalla tuollaiset sopimukset ovat ulkopolitiikan myllerrysten keskellä.
Ja samalla veronmaksajat suomessa maksavat 105,30EUR/MWh tuulivoimasta — menetetty lounas?
Tuulivoiman syöttötariffi on liian korkea, selvä ylisubventio.
Selvennykseksi jos joku jäi ihmettelemään: tuossa on paino sanalla “oletuksella”. Olkiluoto 3:n tosiasiallinen hinta on jotain ihan muuta, kuka sen sitten maksaakaan. Se ei tietysti muuta 3 miljardin mukaan oletettua laskelmaa.
Hanhikivi on myös Kepulle tärkeä hanke, joten hallitus saanee riittävää tukea vastineeksi periaatepäätökselle.
Uuden voimalaitospaikan avaaminen on se erikoisin valinta. EON:in omitusaikana oli ilmeistä, että lyhyt siirtoyhteys Ruotsiin on plussaa ja Tornion terästehdaskin on lähellä. Nykyisin tilanne lienee erilainen kysynnän ja tuotannon rakenteen näkökulmasta.
Jokerina loppuijoituspaikka, josta ei ole tietoa. Onkalo Olkuluodossa menee nykysille ja OL3 ja OL4 laitoksille.
Valitettavasti monilla edustajistamme ei ole kykyä tai halua ymmärtää asioita, joten kansa saa sitä mitä tilaa.
Vaikka johdannaisia voi ostaa 10 vuoden päähän, kukaan ei voi tietää tai ennustaa mitä sähkö maksaa 10 vuoden jälkeen seuraavat 50 vuotta. Osallistuminen on venäläistä rulettia, jossa patruunoita lippaassa on katsonta kannan mukaan 0–6. Itse uskon että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna osallistuminen on järkevää, vaikka aluksi maksettu hinta olisi markkinahintaa kalliimpi.
Teollisuus vähenee koko ajan. Mihin sitä lisäsähköä oikein tarvitaan? Kuudella miljardilla rakentaisi jo tunnelin Tallinnaan.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Rosatom takauksensa on luvannut hoitaa.
Tallettaako se jonkun rahamäärän Lontoossa sijaitsevaan pankkiin, josta tarvittaessa maksetaan Fennovoimalle takuuhinnan ja osakassähkön toteutuneen hinnan erotus?
Vai myöntääkö Rosatom Fennovoimalle lainan, jonka lyhennyksistä Fennovoima voi kuitata kyseisen erotuksen?
Vai pohjautuuko takuu vain epävarmaan kirjalliseen sopimukseen tai yhtiöjärjestykseen määräykseen siitä, että Rosatom sitten maksaa lupaamansa takuurahat?
Yleensä tällaisten takuiden määrä rajoitetaan johonkin summaan. Rosatomin maksimitakausriski voi olla esimerkiksi talletuksen tai lainan kokonaismäärä.
Osmo: “Nyt olemme kuitenkin kuulleet, että Rosatom takaa muille osakkaille osakkuussähkön 50 euron hintaan seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.”
Tämähän on ilmeisesti erinomainen asia, sinulla ei ole aihetta aikaisempaan pelkoosi, että Rosatom myy osuutensa sähköstä Venäjälle.
Ja Rosatom voinee luvata vain siitä osakkuussähköstä, jonka se omistaa, vai miten se Mankala-juttu menee?
“Jos haluaa halpaa sähköä, voi tehdä futuurikauppoja pörssissä. Kymmenen vuoden päästä toimitettavaa sähköä voi nyt ostaa alle 40 euron hinnalla.”
Pörssistä futuureilla et saa Pohjolassa sähköä, vaan hintaero-sopimuksen, spot-hintaan sidotun forwardin, jos nyt joku suostuu vastapuoleksi (en tarkistanut, joku saattaa oikeasti tarjota sopparia hintaan 40). Nuo pisimmälle tulevaisuuteen yltävät johdannaiset eivät tosin ole kovin vaihdettuja.
Toisekseen, nuo forwardit on sidottu ns. systeemihintaan, omalla tavallaan laskettuun pohjoismaiseen keskihintaan. Suomen aluehinta on luokkaa 2–5 euroa korkeampi.
Eikös Rosatom sitä paitsi ole sitoutunut pitämään projektin kustannukset kurissa, siten että omakustannesähkön hinta on enintään 50 eur/MWh. Ensimmäisten vuosien jälkeen pääomakulut varmaan lähtevät laskemaan ja samoin omakustannesähkön hinta. Erilaisia laskelmia on näkynyt ja niiden mukaan laitos tulisi maksetuksi luokkaa 20 vuodessa, minkä jälkeen kaikki tuotettu sähkö on lähes ilmaista.
p.s. OL3 kustannuksia ei kannata käyttää vertailukohteena, projekti on sujunut poikkeuksellisen huonosti, pitkälti Vanhasen ja vihreiden vuoksi, jotka onnistuivat panttaamaan ydinvoimalupia, ja ajoivat TVOn tilaamaan ylisuuren prototyyppi-laitoksen, kun kerran yksi lupa onnistuttiin saamaan.
“Eduskunnan olisi hyvä tietää, mitä kaikkea tässä yhteydessä on oikein sovittu. Pitäisi osata myös arvioida, kuinka vankalla pohjalla tuollaiset sopimukset ovat ulkopolitiikan myllerrysten keskellä.”
No, eduskunta käsittääkseni käyttää ylintä valtaa Suomessa. Eduskunta voinee vaatia sopimukset ja niiden salaiset lisäpöytäkirjat nähtäväkseen (ja toivottavasti kertoa myös kansalaisille).
Eiväthän valtion tekemät sopimukset toiten valtioiden kanssa voi olla salaisia.
Muutoin olen sitä mieltä, että Helsinkiä edustavien kansanedustajien kuten Soininvaara, Alanko-Kahiluoto, Männistö ja muut olisi syytä pitää huoli, ettei Helsingin kaupunki ole mukana tässä tuhlauksessa. Tämä siis valtuustossa, jossa edustavat kaupunkilaisia.
Jos teollisuus haluaa maksaa ylihintaa sähköstään, tehköön niin. Sopii hyvin suomalaisen teollisuuden viime vuosikymmenen munausten jatkoksi.
Jos nyt rakennat, tuulivoiman syöttötariffi on 105,30 e/MWh vain vuoden ajan, sen jälkeen putoaa 83,50 e/MWh tasolle lopuiksi 11 vuodeksi, ja sitä ei muuteta vuosien aikana (inflaatio syö sitä hyvää vauhtia). Ajatus bonustason takana oli, että tuulivoimaa pitää saada nopeasti paljon lisää.
Britanniassa Hinkley Pointin ydinreaktorille annetaan 92 e/MWh syöttötariffi 35 vuodeksi — ja sitä korotetaan inflaatiolla. Tässä ydinenergian todellinen kilpailukyky ilman venäläisten veronmaksajien subventiota.
Jotenkin vaikea uskoa, että aivan järjettömiä hintoja ydinsähköstä maksettaisiin. Toivottavasti ei !
Jotenkin kun vihreä poliitikko puhuu ydinsähköä vastaan, keskustelu ei ole oikein hedelmällistä koska toinen on lähtökohtaisesti ydinvoimaa vastaan. Etsitään vain negatiivisia argumentteja. Vastustetaan jopa ydinvoiman kehittämistä sinänsä. Monet ilmastotutkijathan ovat kääntyneet ydinvoiman kanalle (James Hansen, James Lovelock ym).
Parhainta olisi ennakkoluuloton ja avoin asenne. Tällaista löytyy ehkä parhaiten isoissa puolueissa (Keskusta, SDP), joissa on sekä ydinvoiman kannattajia että vastustajia.
“Rosatom haluaa myyntinäyttelyn Suomeen ja maksaa tästä ilmeisesti aika paljon.”
Eikö tämä näyttely melkein kannattaisi katsoa? Guggenheim tarjoaa omaa näyttelyään juuri päinvastaisilla ehdoilla, ja hyvin riittää kannattajia.
Fennovoima perustelee voimalaansa palettiteorialla. Isojen energian kuluttajien kannattaa teorian mukaan satsata moneen energialähteeseen. Ydinvoimaan muun ohella. Kunnilla on tietty omat intressit tuon lisäksi.
Tuli vaan mieleen sanoa, kun sitä ei paljon kukaan muista mainita.
Tosin nyt näyttää siltä, että usko Suomen teollisuuden tulvaisuuteen on kovin heikko. Onneksi Venäjällä sentään on hiukan luottamusta Suomen talouteen.
Tuli pari pointtia mieleen.
Ensimmäinen on se, että jos sillä reaktorilla tuotettu sähkö oikeasti maksaa 100 €/MWh, ja venäläiset lupaavat sitä kymmeneksi vuodeksi puoleen hintaan, subventio on aika kova. Reaktori tuottaa noin 10 TWh/vuosi, joten subventiota tulee 500 M€/vuosi ja sen viisi miljardia seuraavassa kymmenessä vuodessa. (Numerot näyttävät vääriltä, mutta yritin laskea ne oikein.)
Tämä muuttaa kannattavuuslaskelmaa enemmän kuin ihan vähän. Tuolla subventiolla maksellaan velkoja pois vauhdilla, jolloin mahdollinen break even tulee vastaan paljon nopeammin.
Tässä pitäisi kuitenkin nähdä vähän enemmän rahoituslaskelmia, jotta asian voisi oikeasti ymmärtää. Meneekö asia siis niin, että Fennovoima ottaa ensin kuusi miljardia lainaa firmalle, ja sitten firma lyhentelee sitä lainaansa tuloillaan. Kun tämän jälkeen energia maksaa liikaa, Rosatom työntää firmaan sen 500 M€ tai jotain vuodessa käteistä?
(Ulkopolitiikan myllerryksestä muuten voisi sanoa sen, että sitä vastaan kannattaa vakuuttaa ydinvoimala ottamalla sen rakentamiseen lainat Venäjältä…)
Mutta se toinen juttu ydinvoiman kannattavuudessa on sen riippuvuus fossiilisten tulevaisuudesta — ei niinkään sähkönkulutuksen muutoksista. Jos fossiilisia aletaan ihan tosissaan välttää, ydinvoimasta tulee kannattavaa ihan itsellään. Jos fossiilisia ei vältetä nykyistä merkittävästi aktiivisemmin, nykymuotoista ydinvoimaa ei saa kannattavaksi millään. Hiili on halpaa kaivaa maasta.
Siitä vaan keräämään rahat markkinoilta ja tunnelia rakentamaan. Ei se sen kummempaa ole. Tai pitäisi olla.
Syöttötariffi on ylipäätään väärä tapa subventoida energiainfrahankkeita.
Suora investointituki on paljon parempi, mutta poliittisesti vaikeampi.
Suora investointituki rasittaa raamia, syöttötariffi on “ilmaista rahaa”.
Petoksista kaikkein typerin on itsepetos.
Onko siellä Tallinnassa edullista sähköä tarjolla? Ja miten sähkö kulkee tunnelissa?
Melko uskomatonta!
Rosatom on kuitenkin julkisuudessa ilmoittanut, että se ei tue hanketta muuten kuin osakepääomalla eli mitähän peliä tämä oikein on?
Tietääkö joku Fennovoiman ulkopuolella oikeasti jotain?
Tämä koko energiafarssi olisi kyllä niin tavattoman koomista jos kyseessä ei olisi vakava asia. Vähähiilisiä elektrooneja pitää saada verkkoon äkkiä kiireesti lisää! — paitsi silloin kun ei pidä saada. Ydinvoima on välillä liian halpaa ja johtaa vain kulutuksen kasvuun — ja sitten niin kallista, että valtion isällisen käden pitäisi estää jopa yksityisiä sijoittajia tuhlaamasta siihen rahojaan.
Jatketaanko vielä, eiköhän taas kohta kuule jostain torvesta kommentteja, miten sähköntuotantoa rakentamalla ei voida ilmastonmuutosta pysäyttää — mutta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on välttämätöntä lisätä merkittävästi tuuli- ja aurinkosähkön määrää?
Ei varmaan kannata verrata Suomen tuulitariffeja brittien ydinvoimaan. Nimittäin jos vertaa omenoita ja omenoita, niin huomaa, että kaikista Iso-Britanniassa kaavailluista ison mittakaavan vähähiilisistä energianlähteistä Hinkley saa pienimmät tuet. Maatuulivoima saa marginaalisesti vähemmän, mutta sen merkittävä lisärakentaminen on saarivaltakunnassa lievästi sanottuna hankalaa. Merituuli onkin sitten ihan omassa hintaluokassaan.
Ja tuo Hinkleyn hinta on kova. Laitostoimittaja tekee sillä aikamoista tiliä; tosin se lienee ymmärrettävää, kun ydinvoimaan liittyy näitä poliittisia riskejä aika lailla. Riskipreemiot ovat melkoisia.
Kaipaisin suomalaisilta journalisteilta tutkivampaa lähestymistapaa koko yhteistyösopimukseen ja Rosatomiin. Mitä on aidosti sovittu. Mitkä kytkökset Suomi teki oikeasti sopimuksen tehdessään. Sisältyikö siihen muutaman voimalaitoksen toimitus Suomeen. Fortumin toiminta Venäjällä näyttää sujuvan ongelmitta. Suomen Valtio omistaa Fortumista puolet. Kaupallisilla argumenteilla ei näytä olevan merkitystä Pyhäjoen hankkeessa. Pyhäjoen kunta ympäristöineen saa tuhansiin nousevan venäläisvähemmistön naapureikseen kymmeneksi vuodeksi, ja vähän pienemmän sen jälkeen.
Tilanne muistuttaa niin samalta, kuin oli kun Neuvostoliitto “myi” Loviisaan reaktorinsa sillä erotuksella, että nyt voimalaitokseen jää myös iso venäläisomistus.
Tähän asti toimittajat ovat lähinnä keskittyneet Vapaavuoren esteellisyyden tai esteettömyyden uutisointiin.
Kuten todettua, kyse on strategisesta myyntinäyttelystä. Rosatom pääsisi esittelemään referenssiä, jossa heidän voimalansa on kelvannut näissä asiossa krantuksi tiedetylle länsimaalle. Suomen talous on tässä sivuseikka.
“Jos haluaa halpaa sähköä, voi tehdä futuurikauppoja pörssissä. Kymmenen vuoden päästä toimitettavaa sähköä voi nyt ostaa alle 40 euron hinnalla.”
En tiedä mistä tämän Greenpeacen väittämän voi tarkastaa, mutta joka tapauksessa on vaikea uskoa, että kuin korkeintaan pienen määrän sähköenergiaa voi ostaa kymmenen vuoden päähän mihinkään kovin edulliseen hintaan. Tuo argumentti ilman kunnon perusteluja — joita tuskin on — on yhtä tyhjän kanssa. Puheenahan on kokonaisen ydinvoimalan sähkön hinta.
Pörssistä saa ostaa ihan vapaasti. Yksittäiselle ostajalle ei ole kovin pätevä argumentti, että jos kaikki ostaisivat, hinta nousisi. Sähköpörssi ennustaa sähkölle varsin halpaa markkinahintaa. Syynä ovat osittain uusitutuvan energian syöttötariffit.
Pahoittelen taustaselvityksen ja lähdeviitteiden puutetta, mutta luulen, että saan täältä perusteellisemman ja nopeamman vastauksen kysymykseen “miksi olen täysin hakoteillä” kuin itse internettiä kaivamalla.
Ymmärtääkseni nykyisillä uraanin hinnoilla tunnetut taloudelliset uraanivarannot riittävät nykykulutuksella alle sadaksi vuodeksi. Edelleen ymmärtääkseni fossiilisilla tuotetaan globaalisti noin 15 kertaa enemmän energiaa vuodessa kuin ydinenergialla. Tästä saadaan nopeasti arvioitua, että lopettamalla fossiilisten käyttö ja tuottamalla sama energia ydinvoimalla, varannot riittäisivät melkein 7 vuotta. Onneksi viisaat kunnallispäättäjämme ovat sijoittamassa miljardeja projektiin, jonka kannattavuus edellyttää sähkön hinnan moninkertaistumista ja uraanivoimalan 60 vuoden elinikää. Mitään muuta riskiähän tuossa ei ole kuin se, että vihreät saattavat saada läpi lain, joka sulkee voimalaitoksen.
Ydinvoimapuolue väittää usein, että uusiutuvilla fossiilisten korvaaminen vaatii teknologiajäniksen vetämistä hatusta. Jos ylläolevassani ei ole mitään pielessä, niin ydinvoimasirkuksessa tarvitsee sitten vetää hatusta luonnonvarajänis. Ja sen lisäksi edelleen jonkunlainen markkinajänis, jota sitäkään kukaan ei ole suostunut kertomaan, että minkälaisella energiamarkkinalla niin voitaisiin tehdä. (kapasiteetille pitäisi saada hinta, mutta en tiedä miten) Enkä oikein ymmärrä miksi teknologiajänis on merkittävästi vaikeampi temppu kuin luonnonvarajänis tai markkinajänis. (Tämä siis aiheesta kuinka järkevää on panostaa konventionaaliseen ydinvoimaan)
Ehkä on taas aika toistaa ehdotukseni, josta kovin harva tuntuu ymmärtävän, että olen tosissani.
Aletaan myymään ydinjätteen loppusijoituspalvelua muille maille. Saadut rahat sijoitetaan (julkisen sektorin kestävyysvajeen nujertamisen lisäksi) modulaarisen torium-reaktorin kehittämiseen. Mikä on lopputulos?
-Se kestävyysvaje on nujerrettu
‑Suomella on erittäin vahva markkina-asema torium-reaktorien polttoainemarkkinoilla
‑ydinjäteongelma on merkittävin osin ratkaistu
‑ilmastonmuutosongelma on rakaistu
‑jos Suomessa on globaalisti merkittävä määrä ydinasekelpoista uraania, NATO tuskin kovin pitkään katselee Porkkalassa lomailevia venäläissotilaita
‑Lähi-Itä rauhoittuu kun öljystä ei enää saa rahaa (ja myönnetään itsekkäät syyt, voitan öljynhintavetoni Tiedemiehen kanssa. Väliaikatietona todettakoon, että kahdessa ja puolessa vuodessa tuosta vedonlyöntihetkestä öljyn (Brent, nimellinen dollari) hinta on tullut alas yli 20%)
Eikö tuota nyt kannattaisi edes yrittää?
Syöttötarifif ei ole ilmaista rahaa, vana sillä kompensoidana nyt suuremmat tuotantokustannukset. Vastaavasti ´Saksassa aurinkovoimala myös sitoutuu hintaan, joten muun energian kallistuessa aurinkosähkö olisi näillä edullisempaa.
Eihän tässä yksittäisistä ostajista puhuta, vaan kokonaisesta ydinvoimalasta. Sinä ehkä puhuit noin kirjaimellisesti yksittäisestä kunnasta, mutta keskustelu koskee Fennovoiman ydinvoimalaa ja sen kannattavuutta.
Janne Korhonen tai Samuli Saarelma osannevat kertoa tarkemmin, mutta nuo viittaamasi uraanivarannot ovat vain murto-osa uraanivarannoista, ja koska uraani muodostaa vain muutaman prosentin ydinvoiman kokonaiskustannuksista, ei nykyisillä markkinahinnoilla (ja louhintatekniikoilla) riittävät tunnetut uraanivarannot muodostu ongelmaksi. Eivät uraanin riittävyyden eivätkä ydinvoiman hinnan näkökulmasta. Tuo jänis hävisi ja jäi taikurin hattuun, kun vihreät yrittivät sen esiin vetäistä.
Lisäksi ne varannot riittävät hyötöreaktoreissa paljon pidempään. Kokonaisuutena kaikkinensa ydinenergialla on tuhansien vuosien tulevaisuus mittavastikin käytettynä, jos parempia tapoja tuottaa energiaa ei ole tarjolla.
En myöskään ole huomannut, että tällä blogilla olisi mitään konventionaalisen ydinvoiman puoluetta, vaan jokainen ydinvoiman kannattaja myös kannattaa mitä suuremmin panostusta ydinvoiman kehittämiseen. Kaukolämpöä tuottaviin pieniin yksiköihin, hyötöreaktoreihin ja mainitsemiisi torium-voimaloihin.
Sen sijaan vastustajat (et kyllä sinä) tuntuvat olevan fakkiutuneita eivät vain konventionaaliseen ydinvoimaan vaan pariin tapausesimerkkiin OL3:een ja Rosatomiin, joista tekevät silmänkääntötemppuna yleistyksiä kaikesta ydinvoimasta. Eivätkä muuten ikinä kommentoi ydinvoiman kehittämisen näkymiä, vaan virheellisesti toistavat, ettei sellaisia ole vaan ydinvoima on menneen maailman energiaa. Virheellinen väittämänsä ei kuitenkaan toistettuna todeksi muutu.
Sinulla on tuossa taikasana “nykyisillä uraanin hinnoilla”. Lisäksi tuo pätee vain kun oletetaan että ei kehitetä hyötöreaktoreita eikä edes kierrätetä nykyistäkään käytettyä polttoainetta, vaan sullotaan se semmoisenaan onkaloihin.
Paljonkohan taloudellisesti kannattavat uraanivarannot kasvavat, mikäli uraanin hinta tuplaantuu tai triplaantuu? Puhutaan aivan varmasti moninkertaistumisesta, varmaan jopa 10-kertaistumisesta. Jossain vaiheessa sitä kannattaa suodattaa jo merivedestäkin.
Yleensä niitä raaka-aineita alkaa löytymään mystisesti lisää kun hinta nousee niin paljon, että kannattaa etsiä kivien ja kantojenkin alta.
(kapasiteetille pitäisi saada hinta, mutta en tiedä miten)
Jos sille on pakko saada hinta, niin ensimmäisenä tulee mieleen kapasiteettimaksut. Ilman valtion väliintuloa fossiilisten korvaaminen ei tietenkään voi mitenkään onnistua.
Ehdotuksesi on kannatettava, olet vain liian pessimistinen tuon uraanin hinnan suhteen.
Enkä tosiaan usko, että voit ostaa 1600 MW x 24 h x 365 = 140 16000 MWh sähköä toimitettavaksi vuonna 2025 hintaan alle 40 e.
Nord poolin sivuilta:
——————
There is no physical delivery for financial power market contracts. Cash settlement takes place throughout trading – and/or the delivery period, starting at the due date of each contract, depending on whether the product is a futures or a forward.
————
Tuossa sanotaan ettei noissa futuureissa vaihda oikea sähkö omistajaa. Joten jos jostain voi ostaa 10 vuoden päästää oikeaa sähköä, eikä vain leikkifutuureja, niin haluaisin kyllä tietää että mistä, saataisiin siis selvyys tähän asiaan.
Ja pari kysymystä: Jos finanssimarkkinat ovat aina oikeassa, miksi me rakennamme julmettua sääntelyä pankkisektorille ja mistä tämä valtioiden velkakriisi on tullut?
Toiseksi, finanssimarkkinat ja niiden hinnat muodostuvat kaikista toimijoista, myös niistä jotka ovat eri mieltä siitä. Jos kaikki ovat kokoajan samaa mietlä hinnasta niin eihän markkinoilla käytäisi nykyisiä määriä kauppoja, koska mitä järkeä on vaihtaa täysin oikeahintaisia arvopapereita toiseen täysin oikeahintaisen arvopaperiin? Löihän se Soroskin miljardivedot Englannin keskupankkia vastaan eli kyllä markkinoita vastaan voi mennä, jos tietää mitä tekee.
Ydinvoimalan valmistaja toimittaa uraanisauvat laitoksen elinkaaren ajan. Osa bisnestä ja sopimusta. Vertaa mustesuihkukirjoitin.
Kuten tuossa jo aiemmin totesin, Nasdaqissa on listattuna rahassa selvitettäviä sähköjohdannaisia 10 vuotta eteenpäin. Sähköpörssistä (Nord Pool Spot) voi ostaa sähköä seuraavan vuorokauden tunneille, ei pidemmälle.
Uusiutuvan energian pitäisi ennen pitkää pärjätä ilman tukiaisia, ja syöttötariffeista pyritään eroon heti kohta 2020 jälkeen kun sovitut ohjelmat saadaan päätökseen.
Nyt täytyy vain toivoa fikuja päätöksiä EU-päättäjiltä. Vaihtoehdot ovat karkeasti korruptoitu sähkön hinta ja huikeat lisämaksut uusiutuvan tuisssa (kauhuesimerkkinä Saksa) tai CO2-päätöjen maksattaminen ja tämän heijastuminen sähkön hintaan ja edelleen päästöttömien tuotantomuotojen kannattavuuden kasvu.
En ymmärrä tätä kommenttia. Viittaamani varannot olivat nimenomaan “nykyisillä markkinahinnoilla (ja louhintatekniikoilla) tunnetut uraanivarannot “, ja jos fossiiliset ajatellaan korvata konventionaalisella ydinvoimalla, nuo varannot loppuvat alle seitsemässä vuodessa. Kutsuisin sitä ongelmaksi. Minkä voi ratkaista mm. kasvattamalla markkinahintaa.
Tuo taikasana oli koko kysymykseni ydinosa. Jos uraanin tarve kasvatetaan kertaluokalla nykyisistä tunnetuista reserveistä, markkinahinnalle täytyy tapahtua jotain. Minun asiantuntemukseni ei riitä alkuunkaan arvioimaan mitä sille pitää tapahtua. Voimme olla tilanteessa, missä öljymarkkina oli reilu 15 vuotta sitten, missä suhteellisen pieni muutos kysynnässä kasvattaa hintaa kertaluokalla. Tai voimme olla tilanteessa, missä kymmenen prosentin markkinahinnan nousu kasvattaa saatavilla olevia reservejä kahdella kertaluokalla. Jälkimmäisessä tapauksessa totean tämän huoleni aiheettomaksi. Ensimmäisessä tapauksessa uraanin nykyinen hinta n. 8 EUR/WMh sähköä (En muuten itse kutsuisi tuota muutamaksi prosentiksi. http://www.nei.org/Knowledge-Center/Nuclear-Statistics/Costs-Fuel,-Operation,-Waste-Disposal-Life-Cycle ) muuttuu nopeasti sadaksi euroksi/MWh sähköä ja ydinvoima alkaa olemaan aikuisten oikeasti sietämättömän kallista. Ja missä tapauksessa konventionaalinen ydinvoima muuttuu ongelman suhteen samanlaiseksi hyödyttömäksi puuhasteluksi kuin suurin osa uusiutuvista energialähteistä.
Tässä keskustelussa olisi syytä pitää mielessä se ei-poliittinen luonnontieteisiin ja maapallon fyysisiin resursseihin perustuva tosiasia, että valtaosa nykyisestä globaalista primäärienergian tarpeesta voidaan tuottaa ilman fossiilisia polttoaineita täsmälleen kahdella tavalla(*): ydinenergialla ja aurinkoenergialla. Ja jos fossiilisista halutaan eroon, pitäisi keskittyä noiden kahden ratkaisuehdokkaan ominaisongelmien ratkaisuun. Konventionaalisen ydinvoimalan rakentaminen ei nähdäkseni edistä tuota millään tavalla, lähinnä päinvastoin. Jos taas fossiilisista ei tarvitse päästä eroon, niin ydinvoimalan rakentaminen on muuten vain taloudellisesti seinähullua. Paitsi tietysti muiden rahoilla.
(*)Nykyisistä edes etäisesti tuotantokäytössä olevista teknologioista. Toki on mahdollista että joku vetää teknologiajäniksiä hatusta, mutta nykyisten päätöksien tekeminen noiden jäniksien varaan ei liene asiallista.
En ymmärrä tätä kommenttia. Viittaamani varannot olivat nimenomaan “nykyisillä markkinahinnoilla (ja louhintatekniikoilla) tunnetut uraanivarannot “, ja jos fossiiliset ajatellaan korvata konventionaalisella ydinvoimalla, nuo varannot loppuvat alle seitsemässä vuodessa. Kutsuisin sitä ongelmaksi. Minkä voi ratkaista mm. kasvattamalla markkinahintaa.
Tuo taikasana oli koko kysymykseni ydinosa. Jos uraanin tarve kasvatetaan kertaluokalla nykyisistä tunnetuista reserveistä, markkinahinnalle täytyy tapahtua jotain. Minun asiantuntemukseni ei riitä alkuunkaan arvioimaan mitä sille pitää tapahtua. Voimme olla tilanteessa, missä öljymarkkina oli reilu 15 vuotta sitten, missä suhteellisen pieni muutos kysynnässä kasvattaa hintaa kertaluokalla. Tai voimme olla tilanteessa, missä kymmenen prosentin markkinahinnan nousu kasvattaa saatavilla olevia reservejä kahdella kertaluokalla. Jälkimmäisessä tapauksessa totean tämän huoleni aiheettomaksi. Ensimmäisessä tapauksessa uraanin nykyinen hinta n. 8 EUR/WMh sähköä (En muuten itse kutsuisi tuota muutamaksi prosentiksi. http://www.nei.org/Knowledge-Center/Nuclear-Statistics/Costs-Fuel,-Operation,-Waste-Disposal-Life-Cycle ) muuttuu nopeasti sadaksi euroksi/MWh sähköä ja ydinvoima alkaa olemaan aikuisten oikeasti sietämättömän kallista. Ja missä tapauksessa konventionaalinen ydinvoima muuttuu ongelman suhteen samanlaiseksi hyödyttömäksi puuhasteluksi kuin suurin osa uusiutuvista energialähteistä.
Tässä keskustelussa olisi syytä pitää mielessä se ei-poliittinen luonnontieteisiin ja maapallon fyysisiin resursseihin perustuva tosiasia, että valtaosa nykyisestä globaalista primäärienergian tarpeesta voidaan tuottaa ilman fossiilisia polttoaineita täsmälleen kahdella tavalla(*): ydinenergialla ja aurinkoenergialla. Ja jos fossiilisista halutaan eroon, pitäisi keskittyä noiden kahden ratkaisuehdokkaan ominaisongelmien ratkaisuun. Konventionaalisen ydinvoimalan rakentaminen ei nähdäkseni edistä tuota millään tavalla, lähinnä päinvastoin. Jos taas fossiilisista ei tarvitse päästä eroon, niin ydinvoimalan rakentaminen on muuten vain taloudellisesti seinähullua. Paitsi tietysti muiden rahoilla.
(*)Nykyisistä edes etäisesti tuotantokäytössä olevista teknologioista. Toki on mahdollista että joku vetää teknologiajäniksiä hatusta, mutta nykyisten päätöksien tekeminen noiden jäniksien varaan ei liene asiallista.
Käytin pitkään tuota “uraani loppuu” ‑argumenttia ydinvoimaa vastaan, mutta olen joutunut myöntämään, ettei se pelitä. Jos uraanin hinta vaikka nelikertaistuu, tarjontaa tulee lisää paljon (Esim. Talvivaara avataan uraani kaivoksena, vaikka Nikkeli ei kannattaisikaan) Edelleen hyötöreaktorit ja torium. Olkiluodon ydinjätehauta jätetään tyhjäksi, koska polttoaine käytetään uudelleen ja uudelleen. Uraanin hinnan nelinkertaistuminen ai vaikuta ydinsähkön hintaan juuri mitään.
Selvyys mihin asiaan? En ymmärrä viittausta leikkifutuureihin, mutta selvää on, että pörssimarkkinat 10 vuoden päähän eivät ole kovin likvidit. Jos haluat sähköäsi suojata 10 vuoden päähän, suosittelen käänytmään suoraan sähköntoimittajasi, pankkisi tai Fortumin puoleen. Luulen, että joku noista suostuu tarjouksen tekemään.
Jos haluat yksin ostaa ydinvoimalan vuosituotannon verran kymmenen vuoden päästä, matkalle saattaa tulla kyllä muita esteitä kuin vastapuolen kykenemättömyys hinnoitella tarjous.
Pienemmissä erissä taas ainakaan teollisuus ja yksityinen sektori ei näytä kovin kiinnostuneelta ostamaan tuota ydinvoimalan sähköä kymmenen vuoden päästä fennovoiman tarjoamalla hinnalla, vaan pääasiallisen ostajakunnan näyttää muodostavan kunnallispoliitikot. Voistiko nopeasti käydä läpi kuntasi kunnallispoliitikot ja arvioida subjektiivisesti asteikolla 1–10 näiden keskimääräinen kyky tehdä asiallisia tuotto/riskianalyysejä ydinvoimaprojektista?
Selvennyksesksi, en puhu kotitaloussähköstä vaan sähköjohdannaisista. Luottoriskikomponentti hinnassa saattaa toki olla iso.
Tarjoaako Fennovoima sähköä 10 vuoden päästä “alle neljälläkympillä”? Ei tarjoa. Fennovoima tarjoaa viidelläkympillä, jos poliitikot eivät vedä sillävälin koko projektilta mattoa alta. Saksan esimerkki osoittaa että niinkin voi käydä. Itävallassahan (vai missä se olikaan) taitaa olla valmis voimalaitos jota ei koskaan käynnnistetty.
Olen aivan varma että jos joku nyt asettaisi ydinvoimalaitoksen verran oikeaa sähköä myyntiin toimitettavaksi vuonna 2024 nimelliseen hintaan 40 e, niin kyllä se asettaja semmoisesta futuurista hyvän hinnan saisi. Koska sähkö maksaa 2024 erittäin todennäköisesti enemmän kuin sen 40e.
Jos 40 € futuuri vuonna 2024 tuottaa ydinvoiman suuruisena paljon, uottaa se vähän pienempänäkin. Siitä vaan rahaa tienaamaan!
Pohjoismaisen sähkön vuoden 2024 futuureilla ei näköjään taideta käydä vielä ollenkaan kauppaa nasdaqomx:ssä, joten joudutaan ottamaan perinteinen jallupullo avuksi. Mikä on sinun näkemyksesi mukaan sähkön hinta vuonna 2024? Siivotaan riskiaversio pois niin, että sinä kerrot hinnan ja haluamasi marginaalin ja minä päätän kumpaan suuntaan lyödään vetoa (siis käytännössä jos sanot 4 euroa ja yhden euron marginaali, lyödään vetoa niin, että jos hinta on korkeampi kuin 5 euroa, ostat minulle jallupullon. Jos sanot 400 euroa ja euron marginaali, lyödään vetoa niin, että jos hinta ylittää 399 euroa, minä ostan sinulle jallupullon. Marginaali on siis aina minua vastaan ja sinun hyödyksesi riippumatta kumpaan suuntaan vetoa lyödään.)
(Suomen keskimääräinen spot aluehinta vuoden yli inflaatiokorjattuna mediaanipalkan kehityksellä. Jos Suomen spot aluehintaa ei ole, otetaan Osmo tai Tiedemies arbitroimaan oikea referenssihinta)
Ei se pelitäkään ydinvoimaa vastaan. Mutta riippuen uraanin tuotannon hintajoustosta, se saattaa pelittää konventionaalista ydinvoimaa vastaan. Olen edelleen kiinnostunut näkemään lähdeviitteitä tuohon hintajoustoon liittyen.
Ja ennen kuin keksit arbitraasin, pidätän siis oikeuden kieltäytyä vedosta jos marginaali on mielestäni liian leveä. Alle viiden euron marginaalilla lupaan lyödä vetoa johonkin suuntaan, oli näkemyksesi mikä tahansa.
Jos nyt asetat futuurin, jonka mukaan joudut 10 vuoden kuluttua erittäin todennäköisesti kaivamaan aika paljon kuvetta, niin kyllä siitä nyt varmastikin rahaa saa. Siiihenhän se hinnoittelu perustuu, futuurin asettaja saa rahat käteen nyt heti sitä vastaan että sitoutuu johonkin tulevaisuudessa. Futuurin ostata sitten arvioi omat todennäköisyydet ja tarjoaa semmoisen hinnan, jolla itse uskoo pärjäävänsä.
Mutta tämä on nollasummapeliä, jos ei itse arvaa oikein niin eipä sillä mitään tienaa.
Itse ne pysty asetelemaan futuureja eikä rahat tällä hetkellä riitä pitkäaikaissijoittamiseenn (kiitos mm. varainsiirtoveron). Enkä myöskään osaa laskea johdannaisten määräytymishintoja, joten en tietäisi paljonko tuollaisesta kannattaa maksaa vaikka minulla olisi hyvä arvio sähkön hinnasta vuonna 2024. Kannattaisi varmaan opetella, jos pystyisi laittamaan tähän kiinni muutaman satasen sijasta muutaman miljoonan.
Uraani maksaa 5€/MWh, joten hinnan nelinkertaistuminen tuo 15€/MWh lisää. Ei minusta ihan olematon lisäys missään skenaariossa, missään aikaikkunassa.