Hallitus perui osan lapsilisän leikkauksesta ottamalla käyttöön lapsivähennyksen verotuksessa. Tämä on veroteknisesti erittäin hankala asia, sillä verottajalla ei ole tietoa lapsista eikä niitä ihan helposti ole saatavissa esimerkiksi virolaisilta työntekijöiltä. Verovähennyksenä palautettavasta summasta haaskautuu verottajan kustannuksiin huomattava osuus. Eikö siis olisi yksinkertaisempaa vain perua osa lapsilisien heikennyksestä? Jatka lukemista “Lapsilisän korvaamisessa verovähennyksellä ei ole mitään järkeä”
Kuukausi: syyskuu 2014
Mikä on Mankala-yhtiö?
Mankalayhtiö on tapa rakentaa voimala yhdessä sen sijaan, että kaikki rakentaisivat omansa. Jokainen kuitenkin omistaa osuutensa voimalasta ikään kuin omistaisi osuutensa kokoisen voimalan itse eikä kuten omistaisi suuren voimalan yhdessä muiden kanssa
Jos rakennetaan miljardin euron voimala, joka tuottaa 200 MW sähköä, osaomistaja, joka omistaa tästä voimalasta 20 % osallistuu oman pääoman kartuttamiseen 20 %:lla. Oletetaan, että oma pääoma on 200 miljoonaa Viidenneksen omistavan on laitettava perustamiseen 40 miljoonaa. Loput 800 miljoonaa yhtiö ottaa lainaa. Jatka lukemista “Mikä on Mankala-yhtiö?”
Miksi niidenkin, jotka kannattavat ydinvoimaa, kannattaisi kavahtaa Fennovoiman voimalaa
Keskustelu Fennovoimasta on mennyt liiaksi keskusteluun ydinvoimasta yleensä. Sen alle on hautautunut, että Fennovoiman hanke on huono myös ydinvoimahankkeiden joukossa.
- Voimalaa puuhataan väärään paikkaan. Vaadittavat infrainvestoinnit maksavat 1 – 2 miljardia euroa ylimääräistä verrattuna, että laitos tehtäisiin johonkin, jossa voimalaitosinfra on jo valmiina.
- Voimalaitos ei ainakaan koko tehollaan paranna huoltovarmuutta. Jos Venäjän atomitekninen virasto (Rosatom) tulee tähän osakkaaksi 40 prosentilla, se tarkoittaa, että Venäjän valtio omistaa sähkötehosta 40 % (480 MW) ja saa myydä sen mihin hyvänsä. Jos Venäjä ottaa energian otetaan ulkopolitiikan välineeksi, tämä osa voimalan tuotannosta on Venäjän päätösvallan alla ja myös sitä voidaan käyttää myös painostuskeinona Suomea kohtaan. Suomi voi tällöin tietysti varastaa sähkön, mutta… Jatka lukemista “Miksi niidenkin, jotka kannattavat ydinvoimaa, kannattaisi kavahtaa Fennovoiman voimalaa”
Timo Soini ja ero eurosta
Koska eduskunnan yhden minuutin replikoinnissa ei voi sanoa mitään kovin perusteltua, esitän repliikkipuheenvuoroni vähän perustellumpana tässä.
Timo Soini hehkutti suuren salin keskustelussa, kuinka Suomen talouden ongelmat johtuvat eurosta ja vain siitä. Häneltä kysyttiin moneen otteeseen, pitääkö hänen mielestään eurosta erota, mutta vastaukseksi tuli vain, että muilla pohjoismailla menee paremmin, koska ne eivät kuulu euroon (Tanska tosin de facto kuuluu euroon, Norjalla on öljynsä ja Ruotsilla Suomea fiksummat porvarit.)
Soini on oikeassa siinä, että Euroopan talousalueen ongelmat johtuvat pitkälti euron epäonnistumisesta. Siinä on valuvikoja, joista osasta tiedettiin etukäteen (epäsymmetriset syklit), osaa taas ei osattu ottaa huomioon. Raha ryntäsi korkeamman tuoton perissä etelään kuten pitikin, mutta ei synnyttänyt tuotannollisia investointeja ja kasvua, vaan kiinteistökuplaa ja kotitalouksien velkaantumista. Kotitaloudet velkaantuivat ensin ja tämä johti lopulta myös valtioiden velkaantumiseen. Mekanismi tunnetaan nyt, mutta ei tunnettu silloin. Jatka lukemista “Timo Soini ja ero eurosta”
Asumistuen kapitalisoituminen asuntojen hintoihin
Kun kirjoituksessani Maataloustuki ja Ricardon maanvuokralaki sanoin maataloustuen kapitalisoituvan pellon hintaan niin, ettei se juuri lisää viljelyn kannattavuutta, moni kysyi, eikä asumisen tukeminen sitten kapitalisoidu.
Kyllä. Se, että meillä tuetaan asumista eri muodoissa nostaa asuntojen hintoja ja vuokria. Tässä on kaksi eroa viljelysmaahan: asuminen on välttämättömyys, mutta jokaisen ei tarvitse viljellä maata. Toiseksi asuntoja voi valmistaa lisää, kun taas tukikelpoista peltoa ei ymmärtääkseni enää voi raivata lisää. Jatka lukemista “Asumistuen kapitalisoituminen asuntojen hintoihin”
Fennovoiman hanke on ydinvoimaloista huonoin
Vaikka kuinka ihannoisi ydinvoimaa, on vaikea löytää perusteluja sillä, miksi kaikista tarjolla olevista ydinvoimahankkeista toteutettavaksi on päätetty valita venäläisen Rosatomin Fennovoima-hanke.
Se, että voimala rakennetaan täysin neitseelliseen paikkaan, jossa ei ole mitään asiaan kuuluvaa infrastruktuuria, tekee siitä miljardi euroa – joidenkin toisten mukaan jopa kaksi miljardia – kalliimman. Mitä hyvää tällä miljardilla tai kahdella saadaan? En tiedä, mitkä tekijät johtivat siihen, että lupa myönnettiin nimenomaan Fennovoimalle, mutta typerää tuhlausta se nyt ainakin on. Jatka lukemista “Fennovoiman hanke on ydinvoimaloista huonoin”
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 16.9.2014
Saukonlaiturin kaava
(Pöydältä, selostettu tarkemmin viikko sitten)
Tässä on kolme ongelmaa.
Onko suunniteltu kanava 35 miljoonan euron arvoinen? Virasto sanoo, että kun kaava tuottaa joka tapauksessa kymmeniä miljoonia voittoa, kanavan investointikulujen kattaminen voitoista ei ole kohtuutonta. Rahakirstun vartijat sanovat, ettei kanava ole 35 miljoonan arvoinen. Rahakirstunvartijoiden logiikka on oikea. Jos kanava maksaa 35 miljoonaa, se maksaa 35 miljoonaa ja on kannattava vain, jos kanava on rahan arvoinen. Sillä, että alue on voittoa tuottava, ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan kanava voi hyvinkin olla kaupungin talouden kannalta kannattava. Sen ei tarvitse nostaa rakennusoikeuden arvoa paljonkaan tai vastaavasti alueelle muuttavien tulotason (osaoptimointi on seudun keskeinen suunnitteluperiaate) olla paljonkaan korkeampi, kun kaupunki saa rahansa takaisin. Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 16.9.2014”
Maataloustuki ja Ricardon maanvuokralaki
Kuvitelkaamme, että Suomessa vuokraviljely olisi maanviljelyn päämuoto. Viljelijät eivät omistaisi peltojaan, vaan niiden omistus olisi kasaantunut koroilla elävälle yläluokalle, joka käyttäisi vuokratulot iloiseen elämään maailman huvittelukeskuksissa. Peltojen vuokra määräytyisi markkinoilla ja vuokrasopimukset olisivat lyhyitä niin, että vuokraa voidaan tarkistaa olosuhteita vastaaviksi nopeasti. Suunnilleen näin olivat asiat 1800-luvulla Britanniassa ja Ranskassa.
Viljelijöiden ansiotaso on huono, koska peltojen vuokrat ovat korkeat. Tukeakseen viljelijöiden ansiotasoa hallitus korottaa maataloustukea. Viljelystä tulee kannattavampaa, peltoalasta halutumpaa ja omistajat tietysti nostavat vuokria. Lyhyessä ajassa koko maataloustuen korotus on valunut pellon vuokriin. Maanviljelijät ovat yhtä köyhiä kuin ennenkin, mutta maailman huvittelukeskuksissa suomalaiset maanomistajat iloitsisivat. Jatka lukemista “Maataloustuki ja Ricardon maanvuokralaki”
Monikanavarahoitus
Suomessa potilaan ohella terveydenhuollon rahoitukseen osallistuvat kunnat, valtio, Kela, vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työeläkeyhtiöt. Rahoitus tuottaa sekä tehottomuutta että luo epätasa-arvoa. On toki sellaistakin sanottu, että onhan se hyvä, että rahaa tulee monesta tuutista, kun terveydenhuolto on niin kallista. Kaikki tämä raha on peräisin veronmaksajilta, eikä veranmaksajan taakka siitä vähene, että rahavirtoja on monia.
Monikanavarahoitus synnyttää tehottomuutta, koska menon siirtäminen omalta organisaatiolta toisen maksettavaksi kannattaa tehdä, vaikka rahaa menisi enemmän. Jatka lukemista “Monikanavarahoitus”
Reunahuomautuksia eläkeratkaisusta
Kun eläkeratkaisua vielä hiotaan, esitän siitä muutaman huomautuksen:
- Nyt vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaana siirtyvällä on elinvuosia jäljellä noin 19 vuotta. (Tämä luku ei ole tarkka vaan muistinvarainen. En löytänyt tietoa tilastokeskuksen sivuilta) Keskimäärin työvuosia on takana 35. Niinpä työelämään siirtymisen jälkeisestä ajasta ollaan keskimäärin noin 65 % työssä ja 35 % eläkkeellä. Luvusta on laskettu pois työelämään kuuluvat katkokset. Jos elinajanodote kasvaa, pitäisi tästä kasvusta siirtyä pidempään työaikaan siis 65 %, jotta työssäoloajan ja eläkkeelläoloajan suhde ei muuttuisi. Tämä kuvaa periaatetta. Ihan näin yksinkertaista tämä ei ole, koska nekin ovat maksaneet eläkettä, jotka kuolevat ennen eläkkeellesiirtymisikää ja sitten jotkut siirtyvät eläkkeelle nuorempina. Olennaista on, että vuoden kasvu eliniän odotteessa ei merkitse, että eläkeikää pitäisi nostaa vuodella.