Koska eduskunnan yhden minuutin replikoinnissa ei voi sanoa mitään kovin perusteltua, esitän repliikkipuheenvuoroni vähän perustellumpana tässä.
Timo Soini hehkutti suuren salin keskustelussa, kuinka Suomen talouden ongelmat johtuvat eurosta ja vain siitä. Häneltä kysyttiin moneen otteeseen, pitääkö hänen mielestään eurosta erota, mutta vastaukseksi tuli vain, että muilla pohjoismailla menee paremmin, koska ne eivät kuulu euroon (Tanska tosin de facto kuuluu euroon, Norjalla on öljynsä ja Ruotsilla Suomea fiksummat porvarit.)
Soini on oikeassa siinä, että Euroopan talousalueen ongelmat johtuvat pitkälti euron epäonnistumisesta. Siinä on valuvikoja, joista osasta tiedettiin etukäteen (epäsymmetriset syklit), osaa taas ei osattu ottaa huomioon. Raha ryntäsi korkeamman tuoton perissä etelään kuten pitikin, mutta ei synnyttänyt tuotannollisia investointeja ja kasvua, vaan kiinteistökuplaa ja kotitalouksien velkaantumista. Kotitaloudet velkaantuivat ensin ja tämä johti lopulta myös valtioiden velkaantumiseen. Mekanismi tunnetaan nyt, mutta ei tunnettu silloin.
Jotain eurolla on tehtävä. Joko siitä on luovuttava, mistä koituu aivan valavat kustannukset tai euroalueen pelisääntöjä on korjattava. Timo Soini on vastustanut kaikkia toimia, joilla euron valuvikoja voitaisiin korjata, mutta niin ovat vastustaneet myös demarit. Jos euron vikoja ei suostuta korjaamaan, eurosta luopuminen on ainoa tapa. Siksi Soinin olisi loogista sanoa, että hänen ratkaisunsa on eurosta luopuminen, koska ei hänelle muutakaan ratkaisua ole. Sama siis koskee myös demareita.
Jotta euron saisi toimimaan, pitäisi kansallisesta budjettivallasta luopua osittain ylikansallisen talouspoliittisen päätöksenteon hyväksi. Tällä ei tarkoiteta vain alijäämäkattoja. On voitava päättää myös maanosaa elvyttävistä toimista. Eniten korjaamista olisi juuri nyt Saksan finanssi- ja palkkapolitiikassa.
Tämän lisäksi pitäisi olla enemmän yhteisvastuullisuutta, joka voisi toimia, jos tuota budjettivaltaa vähän suitsittaisi, koska se takaisi, ettei yhteisvastuullisuus muuttuisi kuormasta syömiseksi. Tavallaan yhteisvastuullisuutta on nyt EKP:n kautta syntynytkin, mikä on alentanut kriisimaiden valtionvelkojen korot kestävälle tasolle.
Perussuomalaiset ja demarit vastustavat sekä yhteistä talouspolitiikkaa että yhteisvastuullisuutta, joiden vaihtoehtona on vain eurosta luopuminen kaikkine seurausvaikutuksineen.
Todettakoon, että jos eurosta luovutaan, euroa ei enää ole. Ruotsi on nyt istunut kahdella tuolilla. Sen valtionvelka on euromääräinen, minkä ansiosta maa saa lainaa halvalla. Jos se olisi laskettu liikkeelle omassa paikallisvaluutassa, korot olisivat valuuttakurssiriskin takia huomattavat.
Edustaja Rajamäki on useamman kerran varoittanut varjovelkaantumisesta, millä hän tarkoittaa vastuuta Suomen pankin taseesta. En oikein osaa kuvitella tilannetta, jossa keskuspankki, jolla nyt on sentään setelipaino tukenaan, joutuisi maksukyvyttömäksi. Sellaisissa olosuhteissa olisi varmaan isompiakin murheita.
Istuko suomalaisetkin kahdella pallilla ennen lamaa, kun jengi otti valuuttalainoja? Jos euroo ei olis, niin eiköhän ruotsi vois ottaa ihan vapaasti valtionvelkansa vaikka Saksan markoissa tai dollareissa.
Tuskin se on mitään vapaamatkustamista, että luopuu mahdollisuudestaan maksaa velka takas setelipainolla sillä seurauksella, että ottaa valuuttakurssiriskin kannettavakseen.
Artturi.
Katsopa vähän, miten dollarin kurssi on heitellyt. Siinä on ison lainasalkun kassa hatusta kiinni pitämistä. Näin kävisi myös Saksan markan kassa. Sekin heilahtelisi paljon enemmän, jos euromaat eivät olisi ankkureina.
Kuten tiedetään Timo Soini on populisti, joka esittää asiat mustavalkoisesti omiin konservatiivisiin arvoihinsa pohjautuen. Edes alkeellista talouspoliittista analyysiä ilman kognitiivista biassia en ole koskaan häneltä kuullut.
Soini arvelee mahdolliseksi, että on ministeri puolen vuoden kuluttua. Siksi hän ei halua sanoa varmasti mitään eurosta eroamisen suhteen. Jos sanoisi, hän ei kelpaisi ainakaan valtiovarainministeriksi tai pääministeriksi.
Eurosta voi erota vain salaa jonain viikonloppuna. Ja sehän ei demokratiassa onnistu. Paitsi jos kansanäänestyksessä olisi annettu “lupa”.
Nämä kaksi seikkaa selittänevät Soinin puheet eurosta.
Rinnekin pitää euroa rasitteena ja myöntää sen. Mutta valtiovarainministerinä hän kuitenkin on uskovinaan julkisissa puheenvuoroissa, että Suomen talous voi pärjätä eurosta huolimatta. Luulen, että oikeasti, ay-pomon viisaudella hän on toista mieltä. Kustannustason nopea alentaminen ilman valuutan arvon heikentämistä, tuntunee rinteestä pilvilinnojen tavoittelulta. Siksi edessä on alati kasvava massatyöttömyys ja sitä ei julkinen talous ei kestä.
Ratkaisu olisi työttömien työllistäminen nykyistä heikoimmilla palkoilla vielä nykyistä selvästi suuremmassa mitassa. Mutta mikä puolue siihen uskaltaisi ryhtyä?
“Todettakoon, että jos eurosta luovutaan, euroa ei enää ole.”
Tämä tietenkin edellyttäisi sitä, että Suomen luopuminen euron käytöstä jotenkin maagisesti pyyhkisi koko valuutan olemattomiin ja/tai saisi automaattisesti muutkin 17 euromaata tekemään saman. Vai meinaako edustaja Soininvaara, että Soinin vaara on niin suuri, että Suomen eduskunnassa päätetään koko Euroopan asiat?
Jos euro pitää lamassa koko Eurooppaa, sitä joko korjataan tai lakkautetaan kokonaan. Suomen ero eurosta tuskin Euroopan lamaa lopettaa ja lamassa oleva Eurooppa pitää meitä lamassa eurosta huolimatta.
Suomen teollisuuden tuotteet eivät menisi yhtään sen paremmin kaupaksi vaikka vaihtaisimme takaisin markkaan. Kyse on tuotteiden laadusta ja tuottamasta arvosta, ei niiden hinnasta.
Koko Eurooppahan ei ole lamassa — kuten olet useaan otteeseen todennut, myös nyt.
Myöskään koko Suomi ei ole lamassa, valoisiakin esimerkkejä on. Synkkyyttä levittävät lähinnä EK ja Suomen Yrittäjät.
Mitäpä jos luovutaan metrijärjestelmästä, USAssa on kaikki niin paljon paremmin… Onkohan Japanissa myös keskusteltu jenistä luopumisesta?
Toki myös hinnasta, laadun ohella.
Kumma kyllä juuri saksalaiset näyttävät uskovan, että Suomessa voidaan valmistaa laadukkaita tuotteita kannattavasti: autoja, laivoja…
Näin on. Suomen ongelma ei ole euro vaan iPhone. Näin sanoi Ruotsin valtiovarainministeri pari vuotta sitten.
Bulkkiajan ajattelua mennä aina tämän rahayksikön taakse. Jos teet tuotteen joka on laadukas, ja saat sen myös näyttämään siltä, niin vuolet rahaa. Jos myyt vain bulkkia tonneittain, niin sitten voi selitellä asioita euron arvolla. Politiikassa ja taloustoimituksissa tuntuu olevan pahasti bulkkiaivot vallassa, kun 1970-lukulaiset opit ovat yhä valtavirtaa. Sääli, että myös suurfirmojen johdoissa on vielä vanha kaarti, joka ei pysy maailman menossa mukana.
Riksgälden omilla www-sivuillaan kertoo, että Ruotsin valtion velasta 15% on muissa valuutoissa kuin Ruotsin kruunuina.
https://www.riksgalden.se/en/aboutsndo/Central-government-debt-and-finances/Debt_facts/
Mitä eurosta luopuminen merkitsisi ihan käytännössä? On helppo sanoa, että otetaan markka käyttöön, mutta tällaisessa siirtymässä on tehtävä paljon teknisiä muutoksia, joiden toteutustapa merkitsee ihmisten ja yritysten elämässä valtavasti.
Kun markasta siirryttiin euroon, kaikki markkamääräiset sitoumukset muuttuivat euromääräisiksi. Tämä oli helppoa, koska markasta luovuttiin.
Jos eurosta luovuttaisiin, tilalle tulisi uusi raha, sanokaamme oravannahka. Mitkä sitoumukset muuttuisivat oravannahkamääräisiksi? Varmaankin suomalaisten palkat maksettaisiin oravannahoissa. Muuttuisivatko asuntolainat ja pankkitalletukset oravannahkamääräisiksi? Entä kulutusluotot? Miten kävisi yrityslainojen? Missä määrin valtionvelka muuttuisi oravannahka‑, missä määrin Saksan uuden rahayksikön määräiseksi?
Pahin tilanne olisi, jos kaikki velat sidottaisiin johonkin eurooppalaiseen valuuttakoriin. Suomen oravannahka, jossa palkat maksettaisiin, devalvoituisi välittömästi 20–50 prosenttia. Samalla velkataakat ja korkomenot kasvaisivat räjähdyksenomaisesti. Tuloksena olisi paljon konkursseja ja pakkohuutokauppoja. Toisaalta, valittiinpa oravannahkamääräistettävien sitoumusten joukko miten hyvänsä, jollekulle jää aina musta pekka. Jos eduskunta voi asiasta vapaasti itse päättää, olisi täksi mustaksi pekaksi valittava kansainvälinen rahoitusmaailma, joka parhaiten kykenee kantamaan aiheutuvan tappion.
“Edustaja Rajamäki on useamman kerran varoittanut varjovelkaantumisesta, millä hän tarkoittaa vastuuta Suomen pankin taseesta. En oikein osaa kuvitella tilannetta, jossa keskuspankki, jolla nyt on sentään setelipaino tukenaan, joutuisi maksukyvyttömäksi.”
En ymmärrä, että setelipainon tuki auttaisi Suomen pankin taseongelmiin, jos sellaisia tulee. Maallikon järkeilyllä kävisi niin, että samaa vauhtia kuin setelejä painetaan niiden arvo alenee, jollei uudelle rahalle ole katetta. Jos rahan painaminen auttaisi, miksei sitä käytetä rajoituksetta?
Ei euro pidä Eurooppaa lamassa.
Euro on helppo syyllinen. Vähän kuten juutalaiset olivat hitlerille. Eikä syyseuraussuhdetta ole.
Velka pitää Eurooppaa lamassa, ei euro. Euroopan olisi pitänyt antaa pankkien kaatua ja velkojen laueta vuonna 2009. Olisi hetken tehnyt kipeää, mutta nyt oltaisiin jo ainakin kolmatta vuotta plussalla romahduksen jälkeen.
Sen sijaan olemme hitaassa noidankehässä, joka tiukkenee.
Valuutta ei itsessään yksinkertaisesti voi olla syyllinen mihinkään lamaan. Se on mahdotonta. Ajatus on täysin absurdi.
Timo Soini on kyllä aivan uskomaton tapaus. Mitään konkreettista en ole häneltä kuullut kahteenkymmeneen vuoteen. Nytkin persujen vaaliohjelma on vain läjä huonoja provoja ja koukkuja kouluttamattomille änkyräukoille.
On siellä persuissa fiksujakin, mutta ehdottomasti vähemmistönä. Vähän kuin vihreissäkin.
Mikä on tämä bulkkiaika? Entäs bulkkiaivot?
Se on hassua, että 1970-lukulaiset opit ovat mukamas historiaa, mutta jenkit pelaavat edelleen 1800-luvun alun opeilla… Ehkä ongelma on että suomalaiset eivät osaa mennä historiassa tarpeeksi taaksepäin.
Historia opettaa ja nuoret jätkät ovat aina väärässä.
Osmo nöyristelee populistisesti kun sanoo, että meillä on Ruotsia tyhmemmät porvarit? Pitäisi sanoa, että myös ay on lyhytnäköistä. Ulosmitataan etukäteen arvioitu tuottavuuden kasvu. Kun sitä ei tullutkaan, kilpailukyky romahti. Meillä myös riittää näitä lakkokenraaleja.
Tuskin talouden ongelmia voi sälyttää vain euron kontolle.
Ja myös Suomea fiksummat demarit. Ruotsalaisessa päätöksenteossa on jo pari sataa vuotta ollut ykkössijalla ruotsalainen pääoma. Tästä ei ole poikettu, vaikka hallitusvastuussa olisi ollut demaritkin.
Kommunisteja taas ei halitukseen oteta Ruotsissa, kuten huomasimme. Demarien ensimmäinen linjaus vaalivoiton jälkeen oli sulkea vassarit ulos hallitusyhteistyöstä!
Ihan turha Suomessa itkeä, ettei ole työpaikkoja, ei verotuloja eikä kasvua, kun veropolitiikan ainoa tavoite on ollut kymmeniä vuosia suitsia yritysten kasvua ja sitä kautta estää työpaikkojen syntyminen sekä verotulojen kasvu. Sitä saa, mitä tilaa.
Kun veropolitiikkaan keksitään jokin muu pohja kuin suunnaton kateus, on meillä kaikilla asiat paremmin. Toisilla on vielä paremmin kuin toisilla, mutta kaikilla on nykyistä paremmin.
Niinpä.
Ajatellaanpa vaikka Kreikkaa: koko historia on yhtä ja samaa, velkaantumista ja pelastusta, velkaantumista ja pelastusta… eikä drakma-aikanakaan velka ollut drakmoissa — ehkä velka johtui sadan vuoden päästä tulossa olleesta eurosta?
Ja yhtä absurdi on ajatus, että jos Saksalla menisi huonommin, niin meillä menisi paremmin.
Enpä ole Obamalla hattua nähnyt — ja lainasalkku on tosi iso 😉
Niin, jos Ruotsi painaisi dollareita tai Saksan markkoja ja maksaisi niillä… mitähän se olisi?
Ei syy-seuraussuhdetta, miten EKP:n koron nosto 2011 kurjisti EU:n heikkoa taloustilannetta? Ei syy-seuraus suhdetta miten yhteinen valuutta Suomen, Saksan ja Kreikan välillä on tehnyt kustannustasojen ja kilpailukykyjen tasaamisesta kohtuuttoman vaikeaa?
Väite, että rahapolittikalla ei ole vaikutusta talouteen (eurojärjestelmän lisäksi tehdessä myös fiskaalisen elvyuttämisen pitkälti mahdottomaksi) ei muutu sen todemmaksi, mitä useamman kerran sen toistat.
Aasuntolainapapereissani on mainittu että niihin siihen sovelletaan nimen omaan Suomen lainsäädäntöä. Olettaisn saman pätevän täämän maan valtion velkakirjoihin. Yrityslainoissa lienee enemmän hajontaa.
“Joko siitä on luovuttava, mistä koituu aivan valtavat kustannukset”
Miten suuret kustannukset ja mistä nämä kustannukset koostuvat?
Ei Suomen kannata ottaa markkaa takaisin. Suomessa ei ole edes taloudellista ja rahapoliittista osaamista (lähde: Erkki Liikanen).
Suomen pitää tehdä valuuttaliitto Ruotsin kanssa. Siellä valtiopäivillä on jo sikäläisten vihreiden tekemä aloite asiasta.
Suomen ja Ruotsin taloudet ovat vahvasti integroituneet. Olemme lähes samaa työmarkkinaa. Lainsäädäntömme pohja on sama. Väestömme ovat sekoittuneet ja kulttuurit ovat samanlaiset ym.
Paras todistus yhteisen optimaalisen valuutta-alueen olemassaolosta on Tornio/Haaparanta kaksoiskaupunki.
Kuntaliitoskin on vaikeampi asia kuin yhteinen valuutta Ruotsin kanssa.
Ja jos Ruotsin kruunu olisi merkittävä etu yritystoiminnan kannalta, johtava kännykkävalmistaja olisi Ericsson, Saab olisi merkittävä autonvalmistaja, Volvoa eivät omistaisi kiinalaiset… ja Mersuja tehtäisiin Ruotsissa, ei Suomessa… 😉
Kaikki kotimaiset, tietysti, sillä kurssilla, mikä päätettäisiin — ja pajatsot menisivät taas tukkoon 😉
Kuka sellaista on väittänyt?
Ja Kreikkahan ei ole muuta tehnyt, kuin velkaelvyttänyt, joten ei se mahdotonta ole, mutta jossain tulee raja vastaan.
Pieni velka on velallisen ongelma, iso velka on velkojan ongelma:-)
On tuohon muitakin vaihtoehtoja. Minun tämänhetkinen suosikkini on se, että otetaan markka takaisin, mutta euron rinnalle, ei sen sijaan. Tosin puhtaasti tilivaluuttana ja niin, että suomen pankin mandaatti on (lähes) täystyöllisyys, jolloin esimerkiksi negatiivinen korkotaso tulisi täysin mahdolliseksi työkaluksi keskuspankin työkalupakkiin.
Euroon liittyy ongelmia, joita ei korjata edes maiden itsenäisyys poistamalla. Kielierot ja erilaiset kulttuurit säilyvät silti, ja sitä kautta erilliset markkinat niin työmarkkinoiden kuin tuotteidenkin osalta. Euroopasta ei yhtenäistä markkina-aluetta saa 50 vuoteen, vaikka miten budjetteja siirtelisi vaaleilla suoraan valitsemattomien päättäjätahojen haltuun.
Yksi keskeinen ongelma eurossa on siinä, että kukin valtio katselee omia valtionvelkojaan ja omia etujaan. Mutta vaikka valtionvelat yhdistettäisiin, lopputulos ei olisi juuri sen kummempi. Etuja valvottaisiin silti alueittain. Isot valvovat etujaan tehokkaammin kuin pienet.
Tuo idea siitä, että yhteisellä talouspolitiikalla jotenkin saataisiin euro pelittämään, ei toimi siksikään, koska euroalue ei muodosta suljettua markkinaa, vaan euroalueen laidat ovat täynnä naapureita. USA:lla naapurina on pääasiassa meri, samoin Englannilla, mikä rajoittaa niitä vastaavia lieveilmiöitä, joita euroalueen rajoilla tapahtuu, ja josta tilanteesta esim. Ruotsi ja Norja ovat kunnolla hyötyneet.
Euroalueen voisi ehkä pilkkoa pienemmiksi paloiksi.
Kiinnostava ehdotus. Tätähän sovellettiin Neuvostoliitossa ja Puolassa, jossain määrin Venäjällä vieläkin — oman valuutan rinnalla dollari.
Muistaakseni se oli silloinen suurlähettiläs Eero A. Wuori, joka vastasi kysymykseen neuvostoruplan ja USAn dollarin suhteesta, että se on 1:1 — 1 dollari on 1 kilo ruplia. Meillä vastaisi sitten 1 euro 1 kiloa markkoja — ja kaikki olisivat tyytyväisiä, joten tähän pitäisi pyrkiä? 😉
Sen kun näkis.
Kumma, ettei edes kokenut kansanedustaja tiedosta sitä, että euro on puhtaasti poliittinen projekti, jonka tarkoituksena on ohjata EU liittovaltioksi — ja jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Tämän vuoksi EU-eliitti ja mukaan hurahtaneet kansalliset poliitikot eivät voi luopua eurosta vaikka sen kustannukset ja muut haitat kasvaisivat yli sietokyvyn.
Kyllähän tässä tulee vielä niin käymään, että euroa pidetään väkisin hengissa ja samalla euromaille syötetään kyökin kautta liittovaltion rakenteita unohtaen kaikki demokratian alkeet ja EUn perussopimukset. Päätökset isketään ministerineuvoistoissa ja muissa elimissä eteen täysin vaihtoehdottomina — jos ei nyt tehdä näin, niin euro kaatuu, tulee jättisuuri talouskaaos ja maailmanloppu.
Suomea tässä tullaan viemään kuin litran mittaa kaiken päätösvallan ollessa puolisosialististen manjana maiden (päärooleissa Ranska, Espanja ja Italia) hulttiopoliitikoilla ja itselleen halvasta valuuttakurssista nauttivan Saksan toimiessa koko sirkuksen kummisetänä.
Lopulta tulonsiirtounioni, jossa maksumiehillä ei ole mitään sananvaltaa, tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Toivottavati tämä tulee tapahtumaan jokseenkin rauhanomaisesti eikä balkkan-tyylisen sisällissodan kautta.
Näinpä toivoisin minäkin, ihan vähimmäisvaateena, mutta mikä on “kotimainen” sitoumus? Onko valtion ottama laina kotimainen sitoumus? Onko suomalaisen yhtiön velka ulkomaalaiselle yhtiölle kotimainen? Ulkomaalaisen yhtiön velka kotimaiselle? Jos ei ole, mihin valuuttaan nämä sitoumnukset muuttuisivat?
Käytännössä eurosta eroaminen olisi melkein sama kuin se, että valtio lakkauttaisi maksunsa. Jos tämmöiseen mentäisiin, pitäisi tilaisuus käyttää täysimääräisesti hyväksi. Eli samalla olisi oravannahkamääräistettävä ihan kaikki, minkä valtiomme lainsäädäntövalta vain voisi oravannahkoihin muuntaa.
Soininvaarakin siis myöntää, että eurosta on luovuttava. Hyvä.
Huomasiko kukaan että perussuomalasiten varjobudjetti sisälti nettona noin miljardin edestä veronkorotuksia? Lisäksi he laskisivat arvonlisäveroa 800 miljoonalla ja ottaisivat ne rahat lätkäisemällä yksityiselle sektorille lisäveron työllistämiseen.
Veronkorotusinnossa PS antaa jopa vassareillekin kovan astuksen.
http://www.perussuomalaiset.fi/news/varjobudjetti-2014/
No ei sinne päinkään. Muistelepa, miten euroon siirtyminen tapahtui, oravannahkaan siirtyminen tehtäisiin samalla tavalla — muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kaikki kotimaan maksut tietenkin tapahtuisivat oravannahoissa, mutta eivät keskeytyisi. Ulkomaan maksut maksettaisiin edelleen laskutusvaluutoissa. Jos oravannahka olisi vaihdettava valuutta, joku varmaan hyväksyisi niitäkin, mutta ainakin aluksi vain harvat. Velat pysyisivät edelleen velkoina.
Miten oravannahkoja painettaisiin, se olisi jonkinlainen ongelma — mutta ei niitä helppo väärentää olisi.
Kumma, että Europasta on saatu niin yhtenäinen Celsius-asteiden alue, vaikka lämpötilat vaihtelevat niin suuresti eri maissa. Valuvika siinä aivan selvästi on.
Parempi olisi siirtyä Fahrenheit-asteisiin, saataisiin lämpimämmät talvet.
Hän, jota kommentoin ja jonka mielestä valuutta (euro) ei voisi aiheuttaa lamaa.
Menoleikkaukset eivät ole elvyttämistä, eivät siinäkään tapauksessa että BKT ja verotulot sukeltavat vielä ripeämmin (ja kenties vieläpä työttömyyskorvauksia maksettaisiin)
Eurojärjestelmä teki sekä mahdolliseksi vaihtotasevinouden Saksan ja Etelä-Euroopan välillä, esti sen sopeuttamisen devalvoitumisen kautta kriisin iskettyä ja sen kautta saatiin vieläpä uitettua velvollisuus kolmansien maiden veromaksajille korvata osallisten pankkien luottotappioita.
Aina on kysymys myös hinnasta (jos ei olisi, mikseivät firmat pyytäisi korkeampaa hintaa siitä, minkä he nyt saavat kaupaksi). Se on selvä, että korkeampaa lisäarvoa tuottava teollisuus voi pitää yllä korkeampaa hinta- ja elintasoa, mutta työllisyyden ylläpitoon järkevällä raha- ja fiskaalisella politiikalla itsenäisillä valtioilla on tästä riippumatta keinonsa. Kahdesta samantasoista bulkkia tuottavasta valtiosta korkeampi elintaso on siinä, jossa on korkeampi työllisyys.
Suomen Pankki on disinformaatiossaan jankuttanut, että Suomen ongelmat eivät johdu eurosta vaan Nokiasta ja paperiteollisuudesta.
Nokia-selitys ei enää toimi, eikä se ole ollut oikea seltys alun alkujaankaan. Kun telelaitteet putsataan Suomen viennistä 2000 luvulla, niin havaitaan, että Nokian menestys vain peitti alleen alamäen, joka alkoi heti euroon käyttöönoton jälkeen.
Paperin käytön väheneminen ei selitä paperiteollisuuden viennin laskua. Ruotsin paperiteollisuudella on mennyt 2000 luvulla entistä paremmin ja sen vienti ohitti Suomen.
Tässä linkissä on koeasetelman omaisesti verrattu Suomen ja Ruotsin paperiteollisuuden tilannetta. Suomen paperiteollisuuden ongelmat johtuvat nimenomaan kalliista ja jäykästä eurosta:
http://tinyurl.com/pupkb38
Ei tämä olisi sama juttu. Jos valtio ilmoittaisi muuttavansa euromääräisen velkansa oravannahkamääräiseksi, mitä seuraisi 20–50 prosentin devalvaatio, valtion velkojat kirkuisivat vihasta. Käytännössä Suomen luottokelpoisuus laskisi vähintään B‑luokan alaosaan, todennäköisesti C‑luokkaan.
Velat pysyvät toki velkoina. Kysymys onkin siitä, mitkä ovat “ulkomaan maksuja” ja mikä olisi voimassa olevien sopimusten laskutusvaluutta, jos sopimus on euromääräinen ja sen osapuolina on suomalainen ja ulkomainen yritys. Periaatteessa vastaus on yksinkertainen: jos sopimukseen sovelletaan Suomen lakia, sopimus muuttuu oravannahkamääräiseksi. Tällöin mm. valtion velka muuttuisi oravannahkamääräiseksi.
Vaihtoehtoja on aina: valtio voisi esim. ilmoittaa, että ulkomaisten tahojen hallussa olevat velkakirjat muuttuvat johonkin valuuttakoriin sidotuiksi tai pysyvät euromääräisinä, mikäli euro itsessään pysyy olemassa. Tämä olisi valtiontaloudellinen katastrofi, mutta poliittinen paine siihen olisi kova.
Ensin eurossa ongelma on kuulemma se, että me olemme Saksan kanssa samassa valuuttaliitossa, ja sen vuoksi euron kurssi on meille liian kallis. Sen jälkeen valuuttaliitto Ruotsin kanssa olisi kuulemma hyvä juttu, koska Ruotsilla menee niin hyvin, ja… Valuuttaliitto Ruotsin kanssa toimii meidän kannaltamme hyvin vain, jos saamme aikaan tulonsiirtounionin, koska siinä liitossa me olemme se ryysyläinen päinvastoin kuin eurossa.
Liitosta voisi saada kertaluonteisen hyödyn, jos ajattelisi uusmarkan tulevan sidotuksi kruunuun alhaisella kurssilla. Siitä saisi vähän niinkuin devalvaation. Paitsi että kaikki vähänkään rahaa omistavat vaihtaisivat rahansa kruunuiksi ennen sitomista, jolloin oikeasti kurssikin on fiksattu euron ja kruunun kurssiin.
Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että Suomen tulevaisuudennäkymät ovat huonot ihan muista syistä? Meillä tehdään vähän työtunteja, meillä on matala työllisten osuus väestöstä, meillä on vähän pääomia saatavilla, ja muutenkin meillä on kovin vähän kilpailuetuja etenkään Ruotsiin nähden.
Ruotsilla menee paremmin, mutta perusteena ei ole kruunu, vaan muut tekijät. Näitä ovat tärkeimpinä paljon parempi työllisyysaste ja pääoman hyvä saatavuus. Jälkimmäinen on osin historiallista, mutta kyllä siihen poliitikoillakin on ollut sanansijansa. (Tässä kohdassa täydentäisin OS:n listaa sillä, että ruotsalaisilla on ollut herraonnea myös demarien kanssa, koska demaritkin ovat ymmärtäneet vaurastumisen merkityksen.)
Ja jos nyt vielä tätä maaottelua käydään, niin Ruotsi on maantieteellisesti paremmassa asemassa, Ruotsilla on enemmän luonnonvaroja, Ruotsissa asutaan tiiviimmin, ja Ruotsissa on suuremmat sisämarkkinat. Jos svedupetterit eivät ihan totaalisesti mokaa, meidän on kovin vaikea ihan samalle tasolle yltää, vaikka yrittää tietysti kannattaa.
Menoleikkaukset Kreikka on tehnyt vasta sen jälkeen kun nykyinen velanotto — siis elvytys — tuli tiensä päähän.
Ja Kreikka on tehnyt ihan samaa myös drakma-aikana, johtuiko sekin vaihtotasevinous eurosta?
Eivät ne velkakirjat yksipuolisesti muutu. Koetapa itse vaikka!
Suomi ja Ruotsi kävivät tasaista maaottelua omilla valuutoillaan. Tästä on TIlastokeskukselta mainio artikkeli vuodelta 2004:
http://www.stat.fi/tup/economictrends/econ404_pohjoismaat.html
Vuonna 2004 Suomen kone osoitti hyytymisen merkkejä. Finanssikrii oli lopullinen niitti. Ruotsin kruunu jousti ja kasvu jatkui. Suomen talous leikkasi entistä pahemmin kiinni. Kannattaa lukea ajatuspaja lLiberan tutkimus “Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”.
Jopa Martti Vanhanen totesi tällä viikolla, että “Suomi mokasi luovuttuaan markasta”.
Nyt Suomi on jäänyt 10 vuotta talouskehityksestä Ruotsia jälkeen.
Julkisen puolen viranhaltijoille euro ei ole ongelma. Palkat nousevat entiseen tahtiin ja hinnat ovat laskussa kaupan ahdingon takia.
No löytyihän lopulta joku, joka pitää ‘Martti’ Vanhasta merkittävänä poliittisena ajattelijana 😉
Varmaankin vuoden 2004 tiedoilla.
Eikös euron paras puoli ole juuri se, että se estää omavaltaiset devalvaatiot. Varmaan suomessa olisi jo devalvoitu 30% jos se olisi mahdollista.
Minullakin on joitain säästöjä suomalaisessa pankissa. En kyllä uskaltaisi pitää jos suomella olisi mahdollisuus devalvoida. Joten minulle euro on hyvä asia.
Nyt on tajuton asuntovelka ja palkka jäissä, kun palkat voisivat nousta nousta ja inflaatio laskisi velkoja.
Näillä eväillä Suomi nousi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.
Valitettavasti nyt on päällä sisäinen devalvaatio ja suunta on toinen.
Eurohan devalvoituu/revalvoituu koko ajan , euro on kelluva valuutta : Ei euro ole jäykkä kuin jäsenten välillä esim dollariin nähden elämme edelleen devalvaatioheveltissä eikä loppua näy ellei koko maailma siirry yhteiseen valuuttaan
Ei kai tuo kovin hirveä valtiontaloudellinen katastrofi olisi että velat maksettaisiin siinä valuutassa kun on alunperin sovittukin? Jos meinaa keksiä uuden leikkirahan jonka arvo olisi vaikka puolet eurosta ja maksaa sillä, eikö voisi yhtä hyvin ilmoittaa että jättää puolet euroveloistaan maksamatta. Kummastakin tulee yhtä suuri tappio velkojille.
Muutenkin jos jonkun yrityksen|työntekijäjoukon|työntekijäjoukon ongelma on että myyvät työtään liian kalliilla, niin ensinnäkin mikään ei estä heitä laskemasta hintojaan euroissakin(tai jos estää niin pitäisi muuttaa lakia eikä rikkoa hyvää valuuttaa sen kiertämiseksi).
Jos palkat nousisivat niin työttömyys nousisi
Tarkoitatko että palkat nousisivat nimellisesti vai inflaatiokorjattuna? Jos nimellisesti niin miksi tämä olisi hyvä asia? Nitä väliä sillä yleensä olisi paitsi että tekisi hintojen vertaamisen vaikeammaksi? Jos tarkoitit inflaatiokorjattuna niin miksi uskot että ihmiset suostuisivat isompiin palkankorotuksiin eri valuutoissa?
Inflaation velkoja laskeva vaikutus nostaa korkoja saman verran, jolloin käytännössä se vain pakottaa nopeampaan takaisinmaksuun, aiheuttaen sitten maksuongelmia jotka sitten aiheuttavat muita ongelmia. Toki kiinteän koron lainalleen ottavat saavat pikavoiton, mutta en ymmärrä miten sekään olisi yleisesti hyvä asia.
Tutustupa Argentiinan viimeaikaiseen historiaan! Korppikotkat ovat laskeutuneet.
Jos siivoat Suomen luvuista Nokia-vetoisen ICT:n, niin tilanne näyttää aivan toiselta. Nokian romahdukseen ei euron kurssilla ollut olennaista merkitystä.
Me olemme aivan hetkellisiä tilastonytkähdyksiä lukuunottamatta olleet paljon köyhempi maa kuin Ruotsi. Eikä se ole ihmeellistä, koska siellä on paremmat elinolot (maantiede), siellä ei nollattu tilejä maailmansodassa, ja (lainaus linkistäsi):
Toisaalta Ruotsissa on myös kyky tehdä yllättävän nopeasti yllättävän pragmaattisia ja epäideologisia ratkaisuja silloin kun oma etu sitä vaatii. Ruotsissa on ennakkoluulottomasti tuettu elinkeinoelämää ja ruotsalaisyritysten intressejä. Esimerkkejä tästä ovat yritysverotus ja uusi suunnitelma perintöveron poistamisesta. Ruotsi onkin massiivisesta hyvinvointivaltiostaan huolimatta onnistunut pysymään myös hyvänä ja innovatiivisena yritysympäristönä.
En tiedä, menisikö meillä paremmin vai huonommin markan kanssa. Sen kuitenkin tiedän, että oma valuutta ei ratkaise rakenneongelmia. Nyt sentään huimaava julkinen velka on kotimaisessa valuutassa ja matalilla koroilla.