Oppisisällöistä maksaminen

Kysymys oppikir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä kir­voit­ti niin monipuolisia kom­ment­te­ja, että päätin esit­tää point­ti­ni vähän syväl­lisem­min. Olen kir­joit­tanut tosin samas­ta aiheesta jo viisi vuot­ta sit­ten otsikol­la oppikir­japeli.

Oppikir­jo­jen kier­rät­tämisessä ei ole mitään järkeä. Kir­jan painami­nen mak­saa noin euron, minkä siis kansan­talous säästää, jos kir­jaa kier­rätetään. Mii­nus­puolelle jää, ettei kir­jaa enää ole käytet­tävis­sä seu­raa­vana vuon­na eikä esimerkik­si valmis­taudut­taes­sa yliop­pi­laskir­joituk­si­in. Tästä koitu­va hait­ta on niin suuri, että se euro kir­jaa kohden kan­nat­taa kyl­lä mak­saa. Koko kysymys kir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä läh­tee siitä, että näin voidaan vält­tää mak­samas­ta oppi­ma­te­ri­aalin tuottamisesta.

Vas­taavasti taas oppikir­jo­jen tek­i­jät tekevät kir­joi­hin vuosit­tain tarpeet­to­mia muu­tok­sia, joiden tarkoituk­se­na on tehdä van­ho­jen kir­jo­jen käyt­tö han­kalak­si. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Oppikir­jo­jen osalta pelisään­nöt ovat tyh­miä ja niitä on muutettava.

On tun­nustet­ta­va, että oppikir­jo­jen tekemis­es­tä on tek­i­jöille jotain kor­vat­ta­va. Toki kir­jo­ja voidaan tehdä myös isol­la porukalla ilmaisek­si. Jos tästä syn­tyy kansan­li­ike, ei sisäl­löistä tietenkään tarvitse mitään maksaa.

En pidä hyvänä tehtyä ehdo­tus­ta, että val­tio ottaisi vas­tu­ulleen oppikir­jo­jen tuot­tamisen niin, että niitä on koulu­jen valit­ta­vana tasan yhden­laisia. Oppi­ma­te­ri­aalin vaiku­tus oppimis­tu­lok­si­in on niin ratkai­se­va, että tähän kan­nat­taa voimavaro­ja vähän käyt­tääkin. On hyvä että sisältö­jen kehit­tämisessä kil­pail­laan. Kil­pailu­un kuu­luu se, että parem­mas­ta kir­jas­ta saa tulo­ja enem­män kuin huonommasta.

Koulu­jen ei tulisi mak­saa kor­vaus­ta oppi­ma­te­ri­aalien tuot­ta­jille sen perus­teel­la, kuin­ka mon­ta kir­jaa oste­taan, vaan kuin­ka mon­ta oppi­las­ta käyt­tää opin­nois­saan tätä kir­jaa. Kir­jo­jen kus­tan­ta­jat tar­jotkoon oppi­ma­te­ri­aale­ja kouluille niin, että tar­jouk­seen kuu­luu joko kir­jo­jen toimit­ta­mi­nen ilmoite­tulle määräl­lä oppi­lai­ta ilmaisek­si tai vai­h­toe­htois­es­ti sitä noin euron pain­okus­tan­nus­ta vas­taan. Täl­lä ei liene käytän­nön merk­i­tys­tä. Kil­pailu käytäisi­in siis sekä laadul­la että hinnalla.

Toinen vai­h­toe­hto on, että val­tio määrää kir­joille kiin­teän oppi­lasko­htaisen hin­nan, ja tätä kiin­teää hin­taa vas­taan oppikir­jan tek­i­jät saa­vat kir­jo­jaan tar­jo­ta.  Täl­lä kiin­teäl­lä hin­nal­la olisi paljon hyviä puo­lia, mut­ta aja­tus ei oikein istu nyky­isi­in markki­nadok­tri­inei­hin. Täl­löin kil­pailu käytäisi­in vain laadulla.

Kir­jo­ja ei kier­rätet­täisi, kos­ka tuo noin euron suu­runen kir­jako­htainen hin­ta ei siihen kan­nus­taisi, eikä kir­joi­hin toisaal­ta tarvit­sisi tehdä niitä kier­rät­tämistä hait­taavia muu­tok­sia.  Aito­ja paran­nuk­sia sen sijaan kan­nat­taisi tehdä, kos­ka sil­lä voisi lisätä omaa markki­nao­su­ut­taan ja tulojaan.

Kir­jois­sa, joi­ta lukee koko ikälu­ok­ka (perusk­oulun matem­ati­ik­ka) hin­tak­il­pailu var­maankin olisi kova ja oppi­lasko­htainen kor­vaus olisi varsin pieni, kun taas lukion espan­jan kir­jas­ta kor­vaus olisi kohta­laisen iso oppi­las­ta kohden, kos­ka poten­ti­aal­isia luk­i­joi­ta on vähän. Ymmärtäisin, että aito kil­pailu johtaisi siihen, ettei epäoikeu­den­mukaisen suuri­in tuloi­hin voisi päästä ja kuitenkin olisi riit­tävä kan­nustin tehdä parem­pi kir­ja kuin mihin kil­pail­i­ja pystyy.

 

 

49 vastausta artikkeliin “Oppisisällöistä maksaminen”

  1. Mitä oppikir­jat keskimäärin mak­sa­vat kouluille per kappale?

  2. Ote­taan muu­ta­ma mil­jar­di eläke­po­tista ja rahas­toidaan se koko val­takun­nan oppi­laitosten oppi­ma­te­ri­aalien hankintaan.

  3. Osmo:

    Oppi­ma­te­ri­aalin vaiku­tus oppimis­tu­lok­si­in on niin ratkai­se­va, että tähän kan­nat­taa voimavaro­ja vähän käyttääkin

    Onko­han noin? Siis eli että suht säädyl­lis­ten oppikir­jo­jen väliset mar­gin­aaliset erot oikeasti tuot­tais merkit­täviä ero­ja oppimis­tu­lok­si­in opet­ta­jat, koulun resurssit, oppi­las­ma­te­ri­aali ym. vakioitu­na? Oma mutu­fi­ilis olis melkein päinvastainen. 

    Perusk­oulus­sa ja lukios­sa sosi­aal­is­tu­taan ja opi­taan yleis­sivistäviä perusasioi­ta ja toiv­otaan että jokunen lupaa­va tieteil­i­jä­nalku kiin­nos­tu­is jostain aiheesta riit­tävästi, jot­ta innos­tu­is jatka­maan ja tuot­ta­maan joskus jotain uut­ta ja hyödyl­listä tietoa. En usko että pie­nil­lä eroil­la oppikir­jo­jen yksi­tyisko­hdis­sa olis oleel­lisia vaiku­tuk­sia minkään näi­den tavoit­tei­den osalta.

  4. Pari kymp­piä
    esim. http://www.otava.fi/oppimateriaalit/hinnastot/

    Niitä kun alak­oulus­sa käytetään 3–5 vuot­ta hin­ta on 3–7 euroa käyt­tök­er­ta. Eihän siinä kauheasti järkeä ole käyt­tää nuhjuista ja surkeaa, mut­ta nykysään­nöil­lä se on pakko. Sähköiset lisenssit oste­taan vuodek­si ker­ral­laan, mikä onkin sisäl­lön tek­i­jän kannal­ta järkevää. Lisenssit ovat muu­ta­man euron kap­pale + päälle laiteku­lut, jot­ka ovatkin paljon enemmän.

  5. Soin­in­vaara voisi vähän ava­ta tuo­ta “oppikir­jan painami­nen mak­saa kansan­taloudelle noin euron” ‑aja­tus­taan. Taval­lisen luki­o­laisen näkökul­mas­ta kansan­talous ei eri­tyis­es­ti kiin­nos­ta kun kurssikir­ja mak­saa 20–40 € ja kursse­ja on yhdessä lukiope­ri­odis­sa viisi.

    Kier­rä­tys­tä har­raste­taan myymäl­lä käytet­tynä niiden kurssien kir­jat joi­ta ei aikonut kir­joit­taa yo-kokeessa. (Ainakin omas­sa lukios­sani pari vuot­ta sitten.)

  6. On tuo­hon vielä sel­l­ainen lisä­vai­h­toe­hto, että niille opet­ta­jille, jot­ka käyt­tävät (ja kehit­tävät) avoimia (vaa­timuk­set täyt­täviä) oppi­ma­te­ri­aale­ja, mak­se­taan esimerkik­si 25% siitä, mitä menisi nor­maal­isti ostet­tui­hin oppikirjoihin.

  7. “Soin­in­vaara :Koulu­jen ei tulisi mak­saa kor­vaus­ta oppi­ma­te­ri­aalien tuot­ta­jille sen perus­teel­la, kuin­ka mon­ta kir­jaa oste­taan, vaan kuin­ka mon­ta oppi­las­ta käyt­tää opin­nois­saan tätä kirjaa”

    Ei kai niitä kir­jo­ja repun pain­ok­si oste­ta ? Kyl­lä minä huo­masin ainakin omien las­ten kohdal­la, että jos kir­ja ostet­ti­in niin sitä myös käytet­ti­in opiskelun tukena ???

  8. Idea voisi olla hyvä, jos kaik­ki oli­si­vat itseopiske­li­joi­ta. Mut­ta kun opiskel­laan luokas­sa, pitää kaikil­la olla toki sama kir­ja. Ja mieluiten sel­l­ainen, jon­ka opet­ta­ja tun­tee. Har­va opet­ta­ja halu­aa opet­taa mon­es­ta eri­lais­es­ta kir­jas­ta samaan aikaan, vaan per­in­teis­es­ti nimeno­maan opet­ta­ja on valin­nut kir­jan, ja sen sisäl­lön perus­teel­la tehdään myös kurssin kokeet. Yo-kir­joituk­sis­sa sit­ten saa ja pitääkin vas­ta­ta minkä kir­jan perus­teel­la vaan. Mut­ta esim. matem­ati­ikas­sa on vaikea tehdä luokas­sa tai kotona tehtävä 89, jos se on omas­sa kir­jas­sa kovin eri­lainen kuin siinä kir­jasar­jas­sa, jota opet­ta­ja käyt­tää, eikä vierais­sa kielis­säkään ole help­poa seu­ra­ta ään­in­auhaa kap­paleista, jos­sa lue­taan eri tar­i­nat kuin siinä kir­jas­sa, jota itse käyttää…

    eli siis käytän­nössä tuo kil­pailu­tus ei toimisi kuin itseopiskeltavis­sa aineis­sa. Ehkä jos­sain maantiedos­sa voisi käyt­tää eri kir­jasar­jaa, jos vain kir­jat sisältävät edes suun­nilleen samat asi­at. Mut­ta sel­l­ai­sis­sa aineis­sa, jois­sa on jotain tehtäviä (esim. matem­ati­ika, fysi­ik­ka, kemia) tai yhdessä luet­tavaa (esim. äidinkieli ja vier­aat kielet) eri kir­javai­h­toe­hdot eivät oikein onnis­tu. Ja lopuis­sakin opet­ta­jan olisi mah­do­ton tehdä sel­l­aisia koete­htäviä, joi­hin kaikkien kir­jat anta­vat valmis­tau­tu­mis­ma­te­ri­aali­na yhtäläiset eväät vastata.

  9. Kan­natan!

    Jos vielä siirtäisitte keski­as­teenk­oulu­tuk­sen (ja AMK) sote-alueille, niin voisitte kun­nol­la kil­pailut­taa kirjoja.

    Yksi yhitö toimit­ta­jana on huonos­ta. Mitä jos sopisitte, että tilaa­jat voivat tila­ta kaik­il­ta niiltä, jot­ka ovat päässeet kol­men parhaan joukkoon? Näin laatu ja hin­ta jäi­sivät käyt­täjien todet­tavak­si — eivätkä vain lautakunnallille.

  10. Oppikir­jo­jen kier­rät­tämisessä ei ole mitään järkeä 

    Voidaan keskustel­la hyvin mon­en asian kier­rät­tämisen järkevyy­destä, varsinkin kun tehdas tekee tuotet­ta liukuhi­h­nal­la tehokkaasti, edullis­es­ti ja pienel­lä työpanoksella.

    Mut­ta vihreiltä rohkea avaus.

  11. Ei. Oppi­lasko­htaista hin­taa ei pidä lähteä mak­samaan, kos­ka se on yksinker­tais­es­ti väärin. 

    Kir­jan laadus­ta toki määrä voi olla jotenkin indikaat­tori, mut­ta jos oppikir­jaa A käyt­tää 10 000 oppi­las­ta ja oppikir­jaa B käyt­tää 15 000 oppi­las­ta, niin ei tämä mitenkään tarkoi­ta että oppikir­ja B on “parem­pi”.

    Jos jostain halu­taan mak­saa, niin mak­se­taan oppikir­jaa käyt­tänei­den oppimen­estyk­sen perus­teel­la. Ja jot­ta opet­ta­jat eivät pää­sisi rukkaa­maan sys­teemiä, jär­jestetään kokei­ta pis­tokokein ker­ran vuodessa siel­lä tääl­lä sopiv­ina otoksina.

    Siis tois­te­taan vielä: Oppi­las­määri­in perus­tu­va mak­su­jär­jestelmä ei palk­itse laadus­ta vaan määrästä, ja kos­ka kus­tan­nuskaan ei riipu määrästä, ei määrästä sil­loin pidä mak­saa. Jos se oppikir­ja oikeasti on niin ratkai­sevas­sa roolis­sa, niin mak­se­taan kir­jan­tek­i­jälle PISA-tulosten mukaan. 

    Koulu­jen­väliset erot suo­dat­tuvat pois kyl­lä kun tehdään sopi­va otanta.

  12. Lisäk­si: En ymmär­rä mik­si tahal­lasi tulk­it­sit ehdo­tuk­seni väärin. Minus­ta opet­ta­jien pitäisi voi­da vali­ta itse oppikir­jat. Kos­ka nyt jo oppikir­jo­ja val­i­taan “jotenkin”, niin se, että kat­so­taan mitä opet­ta­jat prefer­oi­vat ja laite­taan neu­voteltavak­si diili vaik­ka viidestä suosi­tum­mas­ta (ja annetaan kun­nan päät­tää ja mak­saa jos halu­a­vat jonkun muun), ei tämän pitäisi aiheut­taa yhtään mitään ongel­maa valinnanvaralla. 

    Vielä tois­toa tois­ton perään: Kos­ka tek­i­jälle ei aiheudu kus­tan­nus­ta käyt­täjämäärästä, ja kos­ka käyt­täjämäärä ei ole kun­nolli­nen indikaa­tio laadus­ta eikä edes aidos­ta kysyn­nästä, ei käyt­täjämäärästä mak­samises­sa ole mitään mieltä. 

    Tietenkin paljon parem­pi vai­h­toe­hto olisi vain lakkaut­taa tek­i­jänoikeudet, mut­ta tässä on se ongel­ma että äkkiä jäisi Suo­mi kaiken­lais­ten kan­sain­välis­ten kaup­pa­sopimusten ulkopuolelle. 

    Tek­i­jälle ei kuu­lu kor­vaus­ta siitä että joku kopi­oi, kos­ka siitä ei ole tek­i­jälle kustannusta.

  13. Tableteil­la tapetaan lop­utkin Suomen nuorten tulevaisuudesta.

    1) Lait­teet ovat kalli­ita, halvoil­la ei tee mitään

    2) Tehokäytössä laite on ladat­ta­va joka iki­nen päivä ja akku kuolee n. puo­lessa vuodessa myös kalleim­mas­ta ipadista ja notes­ta. Sen jäl­keen pitää lyödä uudet 500‑1000 euroa tiskiin.

    3) Kuun­tele, kir­joi­ta ja lue. Täl­lä resep­til­lä Suo­mi on ollut maail­man huip­ul­la ja heti kun siitä on tietokonei­den aikakaudel­la lip­sut­tu, niin tulok­set laske­vat kuin lehmän hän­tä. Sym­bol­iset laskimet rom­ah­dut­ti­vat yliop­pi­laiden lasku­taidon, kun kah­den alkion yhteen­laskutkin syötetään laskimelle.

    4) Kir­joit­taa tableteil­la ei voi. Näytölle lävähtävä näp­päimistö vie suurim­man osan näytöstä ja kos­ke­tuskynien tun­tu­ma ja tarkku­us ei riitä kirjoittamiseen.

    5) Paper­i­nen kir­ja on luet­tavis­sa vielä tuhan­sien vuosien kulut­tua painamis­es­ta ja ei tarvi­ta tip­paakaan ener­giaa sen ylläpitämiseen toimintakuntoisena.

    6) Tablet­tei­hin saa sato­jatuhan­sia pdf tiedos­to­ja. Mut­ta yhtäaikaa opiske­li­ja voi keskit­tyä vain yhteen. Samoin sovel­luk­sista voi keskit­tyä vain yhteen ker­ral­laan. Suo­ma­lainen koul­u­laitos tuho­taan ker­ta­laukauk­sel­la, kun tavoitel­laan säästöjä verkkokurssien ja tablet­tien muo­dos­sa. Verkkokurssit ovat surkei­ta, kos­ka niiden ratkaisut ilmestyvät verkkoon joka tapauk­ses­sa ja oppi­laat ovat laisko­ja. Sähköisil­lä lait­teil­la opi­taan kopi­oimaan, ei ajattelemaan.

    7) Omil­la lait­teill­ta pelataan pele­jä ja roiku­taan somes­sa. Opet­ta­jat ovat täysin voimat­to­mia sen edessä, kun oppi­laslau­ma tekee täysin eri asi­aa, hyp­pi­en sovel­luk­sien välil­lä opet­ta­jan tul­lessa kohdalle.

    8) Paperi on uusi­u­tu­va luon­non­va­ra. Tablet­tei­hin tarvit­ta­vat yli sata eri­laista met­al­lia eivät ole. Tablet­ti­te­ol­lisu­u­den vaa­ti­ma raa­ka-ainelista on hyvin muhkea ja sen jäl­jet pla­neet­tamme pin­nal­la mit­ta­vat. Kai­vok­sia tarvi­taan tuhan­sit­tain vuo­tu­is­ten yli 250 miljoo­nan tabletin valmis­tamiseen. Lop­ul­ta kun akku kuolee, niin tablet­ti pää­tyy Afrikkaan poltet­tavak­si muun ongel­ma­jät­teen sekaan.

    9) 10 kg kir­jo­ja repus­sa pitää hyvässä fyy­sisessä kun­nos­sa. Nykyiset lap­sukaiset eivät pääse har­ras­ta­maan liikun­taa koulus­sakaan ja tulok­set näkyvät. Viheroikeis­to­laises­sa unelmahöt­tö­suomes­sa amiskalaiset eivät enää jak­sa vään­tää ruu­ve­ja, eivätkä seisoa koko päivää keittiössä!

  14. Nykyisel­lään ongel­ma on paljolti se, että tek­i­jöille ei kovin paljon kir­jan tekemis­es­tä jää käteen. Poikkeuk­si­akin on, mut­ta oppi­ma­te­ri­aalin tekem­i­nen ei ole rahakas­ta hommaa.

    Esitän tässä väit­teen, että hyvän oppi­ma­te­ri­aalin tekemisen pitäisi olla hyvin palkit­tua hom­maa, jos­sa laadus­ta mak­se­taan, ja joka kiin­nos­taa nimeno­maan huip­puopet­ta­jia. Vaik­ka oppi­ma­te­ri­aalin vaiku­tus oppimis­tu­lok­si­in olisi pienikin, niin koko ikälu­ok­ista puhut­taes­sa vipu on pitkä.

    En tiedä, moniko kom­men­toi­jista on oikeasti ollut mukana tekemässä oppi­ma­te­ri­aalia. Minäkään en sitä koskaan ole työk­seni (enkä eri­tyis­es­ti perusk­oulu­un) tehnyt, mut­ta olen ollut kuitenkin sivu­toimis­es­ti mukana kaikissa vai­heis­sa ideoin­nista painamiseen, kuvit­tamiseen, tait­tamiseen ja multimedian/esitysmateriaalien tuottamiseen.

    Hom­maan palaa paljon aikaa. Vaikka­pa mul­ti­me­dia­ma­te­ri­aal­ista ref­er­enss­inä voisin pyytää kansalaisia miet­timään jotain oikein hyvää näkemään­sä tiede- tai his­to­ri­adoku­ment­tia. Paljonko sen tekem­i­nen on mak­sanut per min­u­ut­ti? Vaik­ka oppi­ma­te­ri­aalis­sa tai oppitun­neil­la on vähem­män bling-blingiä, iso osa asioista on samaa.

    Koulu­asteil­la on toki eroa, jos­sain pitää rak­en­taa lähin­nä moti­vaa­tio­ta ja vään­tää rauta­lankaa, toisaal­la taas pitää selit­tää vaikei­ta asioi­ta yksinker­tais­es­ti. Kumpikaan ei ole ihan niin help­poa kuin miltä päällepäin näyttää.

    Koulun eri­ty­ispi­irteisi­in kuu­luu vielä se, että samaakin oppimäärää varten tarvi­taan eri kohderyh­mille vähän eri­laista materiaalia. 

    Seg­re­gaa­tios­ta ei tietenkään ole muodikas­ta puhua, mut­ta on epäreilua heikom­pia kohtaan korostaa haas­tavu­ut­ta ja lisäte­htäviä. Samal­la taval­la on epäreilua parhai­ta kohtaan syöt­tää lusikalla perusasioi­ta ja ohit­taa ne mie­lenki­in­toiset jutut main­in­nat­ta. Oppikir­ja on syytä vali­ta siten, että se palvelee opetet­tavia ryh­miä parhaal­la mah­dol­lisel­la tavalla.

  15. Mun mielestäni oppikir­jat voivat mak­saa mut­ta niiden sisältöä ei pidä men­nä muut­ta­maan joka vuosi että edel­lisen vuo­den kir­jat muut­tuvat käyt­tökelvot­tomik­si sel­l­aisille jot­ka halu­a­vat ostaa kierrätyskirjoja.

    Toisaal­ta van­ho­ja (hyviä) oppikir­jo­ja moni säi­lyt­tää mielel­län muis­toina koulu­a­joil­ta tai niistä voi ola muutenkin hyötyä.

  16. Entäpä jos oppi­laille han­kit­taisi­in e‑kirjat ja kier­rätet­täisi­in niitä.

  17. Tun­tuu siltä, että tässä keskustelus­sa on kokon­aan uno­hdet­tu se, että oppi­ma­te­ri­aalien tekem­i­nen on vaa­ti­vaa asiantun­ti­jatyötä. Parisa­taa sivua käsit­tävää oppikir­jaa saat­taa tek­i­jä tai työryh­mä työstää usei­ta kuukau­sia, joskus jopa vuosia.
    Kus­tan­ta­jalle pain­oku­lut ovat pienin meno­erä kir­jaa tehtäessä. Hyvän oppikir­jan sisältö saat­taa koos­t­ua mon­en­lai­sista tek­i­jänoikeu­den alai­sista aineis­toista, kuten val­oku­vista, tek­sti­lain­auk­sista, musi­ik­ista yms. Näistä kaik­ista kus­tan­ta­ja joutuu useim­miten mak­samaan uudelleen uuden pain­ok­sen yhteydessä.
    Tek­i­jän­palkkiot mak­se­taan luon­nol­lis­es­tikin tek­i­jöille ja tek­i­järyh­mille vuosit­tain. Ja kiin­teinä kuluina tule­vat päälle kus­tan­ta­mon oman henkilökun­nan palkkakulut.
    Mis­tä kus­tan­ta­jat saisi­vat sel­l­aisia apu­ra­ho­ja että voisi­vat jakaa ilmaisek­si oppikirjoja?

  18. Osmo Soin­in­vaara:
    Tiedemies.
    Miten sinus­ta oppi­ma­te­ri­aalin tuot­ta­jille pitäisi mak­saa vai pitäisikö mak­saa lainkaan?

    Tietysti virkatyönä tehtynä mak­se­taan virkamiehen nor­maali kuukausi­palk­ka. Esim. kieliop­pikir­jois­sa ja matem­ati­ikas­sa, fysi­ikas­sa ja kemi­as­sa sisältö nyt vain ei muu­tu vuosit­tain tai edes vuosikym­menis­sä. Näitä voitaisi­in aivan hyvin tuot­taa val­tion painam­i­na ja levit­täminä sekä tuottamina.

  19. Ikään­tymi­nen on tehnyt minus­ta real­istin joskin nuorem­pana usein hai­hat­telin. Nyt real­isti­na näen, että jos oppimi­nen siir­retään sähköiselle alustalle, niin oppi­ma­te­ri­aalin pitää olla verkos­sa ja ilmaisek­si. Mate­ri­aalin tuot­ta­jille kuu­luu ker­tako­r­vaus samoin kuin sen ylläpitäjille/kehittäjille, jot­ka eivät vält­tämät­tä ole sama henkilö. Copyleft:n oli puhet­ta. Tietenkin samas­ta aiheesta on valit­tavis­sa eri­laisia osia — opet­ta­ja tutus­tuu mate­ri­aali­in ja kokoaa luokalla käytet­tävän aineis­ton. On merkil­listä, että Yhdys­val­to­jen huip­puyliopis­tot ovat valin­neet tämän tien vuosia sit­ten, mut­ta Suomes­sa hai­hat­teli­jat pohti­vat miten mate­ri­aali pitäisi hin­noitel­la. Jos ”ilmainen verkko­ma­te­ri­aali”- kan­taa ei nyt saa­da päät­täjien pöy­dälle, niin vahinko on todel­la suuri.

    Sit­ten pieni ske­naario hai­hat­telijoille mitä todel­la tapah­tuu ja jos­ta on jo merkke­jä ilmas­sa: ”Osa X vaatii käyt­töjär­jestelmän X, jon­ka lisenssi täy­tyy olla mak­set­tuna. Osaa ei saa siirtää muualle. Per­heen bonusko­r­tilla lisäalen­nus. Osta­mal­la lisäosan XX, olet mukana tuotear­von­nas­sa XXX. Lisäk­si saat 100€ alen­nuk­sen kus­tan­ta­jan jär­jestämille yliopis­ton­prep­pauskurs­seille. Lisenssin vas­tainen käyt­tö johtaa oikeudel­lisi­in toimiin.”

  20. Osmo Soin­in­vaara: Miten sinus­ta oppi­ma­te­ri­aalin tuot­ta­jille pitäisi mak­saa vai pitäisikö mak­saa lainkaan?

    Kos­ka julki­nen val­ta ei voi alkaa rikko­maan lakia, niin mak­saa pitää jos käytetään kir­jo­ja jot­ka on jo painet­tu. Se, mitä minä ehdotin oli, että käyte­ty­impi­en kir­jo­jen kohdal­la ilmoite­taan että seu­raav­ista pain­ok­sista ei enää mak­se­ta kap­palemäärien mukaan kus­tan­ta­mon kaut­ta, vaan neu­votel­laan tek­i­jän kanssa könt­täko­r­vaus kir­jas­ta. Jos kir­jas­ta tulee hyvä, niin tehdään sopimus että tek­i­jälle mak­se­taan palkkaa määräa­jan uuden pain­ok­sen tuot­tamis­es­ta. Sopimus jatkuu vaik­ka parivuo­tisi­na pätk­inä, niinkauan kun koulut riit­tävästi käyt­tävät kir­jaa. Jos joku kir­ja osoit­tau­tuu huonok­si, neu­votel­laan uuden tek­i­jän kanssa. 

    Jos tässä putkessa on koko ajan muu­ta­ma kir­ja — alku­peräisessä ehdo­tuk­ses­sani niitä oli viisi per oppi­aine, mut­ta luku voi olla vaik­ka kolme — joista huonoim­man tilalle neu­votel­laan aina parin vuo­den välein uusi. “Huonoin” voidaan mita­ta joko opet­ta­jien tyy­tyväisyy­den tai vaikka­pa opin­tomen­estyk­sen avul­la. Ei tämä kovin vaikeaa tai kallista olisi, kos­ka tähän ei mon­taa ihmistä tarvi­ta. Kun­nat käyt­tävät ymmärtääk­seni dekade­ja enem­män rahaa nyt koulukir­jo­jen han­kkimiseen. Toki jos olen väärässä ja val­takun­nan tasol­la yhden vuo­den oppikir­jat mak­sa­vat vähem­män kuin viisi miljoon­aa, niin sit­ten olen väärässä.

  21. Oppikir­joil­la tuskin on kysyn­tää koul­u­laitok­sen ulkopuolella.

    Se, että kir­ja mak­saisi euron tai pari julkises­sa myyn­nis­sä ja tulot tuli­si­vat kir­jan käyt­täjien päälu­vun mukaan tai jopa suo­raan kir­jamyyn­nin mukaan, tuskin aiheut­taisi kir­jo­jen väärinkäyt­töä. Se mikä koulu­jen ulkop­uolelle myy­dään lop­ul­takin vain sivistää kansaa.

  22. Mielestäni Osmon ehdo­tus on eri­no­mainen. Markki­namekanis­mi yhteiskun­nan apuna on parem­pi kuin kir­jakus­tan­ta­jien lob­baus. Suomikin kan­sain­välistyy tavois­saan Kekkosen ajoista askel kerrallaan.

    Osmon aja­tus, että mak­se­taan vain kir­jan käyt­täjien määrän perus­teel­la kustantajille/oppimateriaalin kehit­täjille, on oikein.

    Toki maail­ma muut­tuu ja eri oppi­ainei­den kir­jo­ja tulee toki päivit­tää, mut­ta kus­tan­ta­jan tulisi aina osoit­taa päiv­i­tyk­sen tarpeel­lisu­us ja mil­lä perus­teel­la siitä pitäisi maksaa.

    Isaac New­tonin jäl­keen (1642–1727) ei matem­ati­ikan lainalaisu­udet ole juuri muut­tuneet, jos ajatel­laan perusk­oulun ja lukion matem­ati­ikan oppi­sisältöä. Toki kvant­timekani­ik­ka hiukkaski­ihdyt­tim­i­neen päivit­tyy läh­es joka viikko, mut­ta yhteiskun­nan mak­sami­in peru­sopetuk­sen oppikir­joi­hin se ei aiheut­tane päivitystarpeita.

    Yksi vai­h­toe­hto olisi ostaa kustantajilta/oppimateriaalin tek­i­jöiltä oikeudet val­i­tun oppikir­jan koko sisältöön ja painat­taa näitä kir­jo­ja vuosit­tain euron kus­tan­nuk­sel­la. Jos eivät kus­tan­ta­jat suos­tu­isi tähän vai­h­toe­htoon, voitaisi­in tätä pitää kil­pailun rajoit­tamise­na, johon löy­tynee oma lainsäädäntönsä.

    Uudet päiv­i­tyk­set oppi­ma­te­ri­aalei­hin syn­nyt­täi­sivät juuri tämän tarpeel­lisen kil­pailun, jol­loin kukin kir­jan työstäjä yrit­täisi tehdä mah­dol­lis­m­man hyvän uuden pain­ok­sen ja pyrk­isi perustele­maan, mik­si juuri nyt kan­nat­taisi ostaa uusi päivitet­ty sisältö oppikir­joi­hin. Tässäkin vain parhaat pär­jäi­sivät ja lisäi­sivät tulo­jaan samal­la kun opetuk­ses­sa käytet­tävät kir­jat aut­taisi­vat aina vain parem­pi­in oppimis­tu­lok­si­in oppilaissa.

  23. Utopia: netis­sä on koulu­jen vapaas­sa käytössä paljon mate­ri­aalia, jos­ta kukin opet­ta­ja voi jär­jel­lisen kokois­es­ta valikos­ta etsiä itselleen ja oppi­lailleen sopi­vat kokon­aisu­udet, joi­ta voi myös vapaasti tulostaa ja jakaa oppi­laille sähköisesti.

    Dystopia: lyhyt­näköisen säästöidean perus­teel­la demari­m­in­is­teri run­noo kokoon “kansal­lisen eKir­ja-han­kkeen”, johon kun­nat sitoute­taan vähen­tämäl­lä kouluille suun­nat­tu­ja val­tiono­suuk­sia ja van­no­m­al­la muutenkin inno­vati­ivisen ja sähköisen mate­ri­aalin nimiin.

    Nyky­het­ki: muuten aika lähel­lä utopia-vai­h­toe­htoa, pait­si että valin­nan­varaa on liikaa ja käyt­töoikeudet ovat vähin­täänkin kyseenalaiset. Eli ahk­era ja sään­nök­sistä piit­taam­a­ton opet­ta­ja saa kyl­lä ePuolel­lakin aikaan ihan hyvää jälkeä.

    Mut­ta kun poli­itikot eivät osaa ostaa! Kotikaupungis­sani oli muu­ta­man vuo­den käytössä erään tähtisik­er­män mukaan nime­tyn kus­tan­ta­mon kohta­laisen inno­vati­ivi­nen oppimisalus­ta. Kun tuli aika ostaa uusi, eräs kak­soisveel­lä alka­va kus­tan­ta­ja haali kasaan kaik­ki paskat tietokoneelle tehdyt har­joituk­sen­sa ja nime­si sen oppimisalus­tak­si — ja pisti hin­naksi sel­l­aisen sum­man, että asi­aa esitel­lyt virkamieskään ei vaan voin­ut muu­ta ehdot­taa kuin että oste­taan nyt se neljän kir­jaimen pas­ka sit­ten, kun se on niin halpa.

    JOs tuo ostopäätös siis annetaan asi­as­ta kiin­nos­tuneelle dile­tan­tille: ope­tus­lau­takun­nan jäsen tai esim. val­taosa tämän blo­gin kom­men­toi­jista, käy niin, että mui­ta kri­teere­itä kuin hin­ta ei mil­lään osa­ta käyttää.

    Erik­seen vielä Tiedemiehelle. Arvostan kyl­lä paljon sin­un auko­ton­ta päät­te­lyketjua ja johdon­mukaisu­ut­ta, mut­ta minus­ta sinä har­voin osaat ehdot­taa sitä, kuin­ka nykyti­lanteesta ede­tään sin­un toivo­maasi asianti­laan. Eli esimerkik­si se, että ehdo­tat, että nyky­isien hyvien oppikir­jo­jen tek­i­jöiltä ostet­taisi­in oikeudet painaa uusia kir­jo­ja. Oikeudet ovat toki osin kir­joit­ta­jil­la, mut­ta heil­lä on varsin sito­vat sopimuk­set kus­tan­ta­jien­sa kanssa — jopa niin, että he eivät saa osal­lis­tua kil­pail­e­van oppi­ma­te­ri­aalin tekoon. 

    Touko Met­ti­nen
    kir­jo­jakin tehnyt

  24. Idea, että opet­ta­jat tuot­ta­vat tai etsivät verkos­ta läh­es kaiken oppi­ma­te­ri­aalin itse, on utopisti­nen. Opetuk­sen taso alka­isi väk­isin vai­hdel­la eri koulu­jen välil­lä, jol­loin hyvät ja huonot koulut eriy­ty­i­sivät. Ei jokaises­ta opet­ta­jas­ta olisi oman oppi­ma­te­ri­aalin tuot­ta­jak­si ja mah­taisiko olla kovin tehokas­ta ajankäyt­töä tehdä “tuha­sia eri­laisia oppi­ma­te­ri­aale­ja”. Opet­ta­jat var­masti vaati­si­vat tästä lisä­työstä myös lisää palkkaa ja varsinkin nuo­rille opet­ta­jille työmäärä olisi aluk­si kohtuuton.

    Oppi­ma­te­ri­aalien kohdal­la kyseessä on talousti­eteelli­nen ongel­ma hin­nan ja laadun opti­maalis­es­ta suh­teesta. Osa uusista sähköi­sistä oppi­ma­te­ri­aaleista on tuotet­tu nopeasti ja hal­val­la. Osta­jalle hin­ta on halvem­pi ja laatu ainakin hiukan per­in­teistä heikom­pi. Ovatko nykyiset oppi­ma­te­ri­aalit siis turhan laadukkai­ta eli onko niiden laadus­ta varaa tin­kiä? Vai onko taloudel­lisen säästön merk­i­tys laadun heikken­e­mistä suurempi? 

    Itse uskon, että viiden vuo­den kulut­tua kus­tan­ta­jil­la ei ole enää varaa sat­sa­ta uusien oppikir­jo­jen sisältöön yhtä paljon kuin tänä päivänä. Kuin­ka paljon se vaikut­taa Pisa-Suomeen tule­vaisu­udessa, jää nähtäväksi.

  25. Osmon ehdo­tus kuu­lostaa mielestäni hyvältä. Peri­aat­teessa tuol­laisen jär­jeste­lyn ongel­mana on, kuin­ka estää kir­jo­jen jälleen­myyn­ti — kouluthan voisi­vat myy­dä käyte­tyt kir­jat pilkkahin­taan eteen­päin ja kus­tan­ta­jat menet­täi­sivät taas asi­akkai­ta. Mut­ta kos­ka asi­akkaat ovat kaik­ki koulu­ja jot­ka eivät käytän­nössä voi moista por­saan­reikää hyö­dyn­tää, sys­tee­mi voisi toimia.

    Has­sua miten kom­menteis­sa koroste­taan että kir­jo­jen kir­joit­ta­jille pitää mak­saa hyvin ja toisaal­ta halu­taan että koulut mak­saisi­vat kir­joista mah­dol­lisim­man vähän. Nämä tavoit­teet taita­vat olla hie­man ris­tiri­idas­sa? Tärkein­tä on että kus­tan­ta­jat kil­pail­e­vat keskenään (etteivät pääse vetämään liikaa välistä) ja kil­pail­e­vat hin­nan lisäk­si laadulla.

  26. Olen ehkä itse eri­lainen oppi­ja. Luulen kuitenkin, että en ole mitenkään ain­ut­laa­tu­inen. Veikkaan, että oma oppimistyyli­ni aut­taisi monia muitakin oppi­maan. Min­un pitäisi vain saa­da jäsen­nel­tyä oppimistyyli­ni sel­l­aiseen muo­toon, että se olisi ymmärrettävää.

    Joku kas­va­tusti­eteitä luke­maan aloit­ta­va voi poimia elämän­työk­seen sen asian pohtimisen, mik­si osa oppi­joista on surkei­ta perusk­oulus­sa ja men­estyviä yliopis­tossa. Pidem­mälle kas­va­tusti­eteitä lukenut on jo liian oppin­ut, että pysty­isi käsit­telemään aihet­ta. Itse ajauduin yliopis­toon ensin vahin­gon kaut­ta ja myöhem­min alan selvit­tyä tarkoituksella. 

    Kään­täisin jo viimeistään ylä-asteel­la ope­tus­ma­te­ri­aalin perusa­jatuk­sen kokon­aan päälaelleen, kuten se myöhem­min kään­tyy. Eli hyvä ope­tus­ma­te­ri­aali on huonoa eikä ope­ta mitään. Huono ope­tus­ma­te­ri­aali, jos­sa on ris­tiri­itaista tietoa ja suo­ranaisia virheitä tuo opiske­li­joille virhei­den ja ongelmien ratkaisu­un tähtäävän opiskelumallin. Malli muut­taa ihmisen käyt­täy­tymistä eikä ain­oas­taan ope­ta hänelle fraase­ja, joi­ta ei osa­ta käyttää. 

    Aikoinaan vaikut­ti siltä, että pitkän matem­ati­ikan osaa­jan tulee muis­taa toisen asteen yhtälön ratkaisukaa­va ja pystyä derivoimaan suju­vasti. Parhaim­mil­laan joku ammat­tik­oulun lin­ja antoi eväitä sille, että osasi käyt­tää näitä taitoja.

    Käytän­nössä vaikut­taa, että per­in­teiset ommistyylit tuot­ta­vat hyvin stres­saan­tunei­ta ja virkamies­mäisiä ihmisiä. Eri­laisel­la läh­h­estymistyylil­lä saa naut­tia tekemis­es­tään, osaamis­es­taan ja oppimis­es­taan. Pienem­mäl­lä vaival­la ja ajankäytöl­lä tun­tuu saa­van yliop­stossa myös parem­pia numeroi­ta, kun jät­tää lukemisen vähem­mälle ja ajat­telee enemmän.

  27. Onko hyvä oppikir­jan tek­i­jä yhtä kuin hyvä opet­ta­ja? Mielestäni tämänkaltaista, suo­ravi­ivaista johtopäätöstä ei ehkä tulisi esit­tää. Oppimi­nen on tässä var­maankin pääa­sia, mut­ta siihen vaikut­taa myös se, miten hyvään lop­putu­lok­seen päästään. Vaik­ka oppi­las oppii, pitäisi jatkoa ajatellen (miten pitkälle sitä sit­ten tarvi­taankaan) myös oppimis­pros­essin olla sitä läpikäyvälle ja sen läpikäyneelle posi­ti­ivi­nen kokemus.

    Hyvään lop­putu­lok­seen vaikut­taa käsit­tääk­seni opet­ta­jan ja käyte­tyn oppikir­jan laadun lisäk­si aika moni asia, mm. oppi­las itse, oppi­las­ryh­mä, ryh­mäkoko ja ‑dynami­ik­ka, moti­vaa­tio jne.
    Ei siihen pelkkä hyvä oppikir­ja riitä, vaik­ka tärkeä osa kokon­aisu­ut­ta onkin!

    Jos joku onnis­tuu tekemään hyvän oppikir­jan, on hän mielestäni oiketet­tu saa­maan siitä parem­man kor­vauk­sen kuin toinen, jon­ka tuo­tos jää heikom­mak­si. Heikon kir­jan jatku­vat, vuosit­taiset kor­jauk­set ja päiv­i­tyk­set, mm. tehtävien numeroin­nis­sa, saat­taa antaa vaikutel­man kus­tan­ta­jan har­joit­ta­mas­ta rahas­tuk­ses­ta, mis­tä tosin voi joskus ehkä kyse ollakin. 

    Moni van­ha kir­ja voi olla parem­pi kuin pus­silli­nen uusia. Muis­te­len joskus näh­neeni jonkin koulukir­jan yltäneen jopa 30. pain­ok­seen. Ennä­tyk­ses­tä ei min­ul­la ole tietoa, olisiko­han jokin E. Elon “Laskuopin” kaltainen opus. Sel­l­aiseen men­estyk­seen tuskin kukaan oppikir­jan tek­i­jä voi nykyään yltää. Mik­si oppikir­jat ovat nyky­isin tehty melkein­pä “ker­takäyt­tö­tavarak­si”. Se ei ole kestävän kehi­tyk­sen mukaista. Joskus tosin voi yksi uusi kir­ja nous­ta laadukku­udel­laan selvästi parem­paan ase­maan van­hempi­in kir­joi­hin verrattuna.

  28. Jos koul­u­laitok­sen halu­taan siir­tyvän Inter­net maail­maan ja läp­pärei­hin, niin suuret kun­nat käyt­tävät omia kau­pal­lisia ohjel­man toimit­ta­jia ja mak­sa­vat suurem­pia lisenssi­mak­su­ja. Pienet kun­nat tarvit­se­vat val­tion­a­pua tai innokkaan tietotekni­ikkaa har­ras­ta­van opet­ta­jan, joka sit­tem­min uupuu paris­sa vuodessa. Olen yrit­tänyt hahmotella(laskea?) mikä on kau­pal­lisen ja avoimeen lähdekood­i­in perus­tu­vien jär­jestelmien hin­nan ero ja päät­te­lyt, että ker­roin menee yli sadan. Voi siis olet­taa, että oppi­ma­te­ri­aalin tuot­ta­jat, kus­tan­ta­jat, jake­li­jat liit­tyvät yhteen kau­pal­lis­ten ohjelmis­to­tuot­ta­jien kanssa ja pyrkivät säi­lyt­tämään sta­tus quon. Tämä tulee Suomelle erit­täin kalli­ik­si ja näin laman olois­sa siir­tymä viivästyy, varsinkin köy­hissä kun­nis­sa. Kiusal­lisek­si asian tekee se, että OKM (ja muut) piiloutu­vat ”avoimen rajap­in­nan” taakse, siis tar­joamme avoimen rajap­in­nan, jota voi käyt­tää halu­a­mal­laan taval­la. Mon­et poli­it­tiset puhu­jat kaipaa­vat ”luo­vaa tuhoa” elinkei­noelämään, mut­ta ovat kyken­emät­tömiä kat­so­maan omi­in jalkoihinsa.

  29. Touko Met­ti­nen:
    Oikeudet ovat toki osin kir­joit­ta­jil­la, mut­ta heil­lä on varsin sito­vat sopimuk­set kus­tan­ta­jien­sa kanssa – jopa niin, että he eivät saa osal­lis­tua kil­pail­e­van oppi­ma­te­ri­aalin tekoon. 

    Kus­tan­ta­jista täy­tyy päästä eroon ja net­ti ja net­ti on tehnyt sen mah­dol­lisek­si. Kus­tan­ta­jat (ja musi­ikin kohdal­la levy-yhtiöt) ovat nyky­isin täysin tarpeet­to­mia ja ovat sen itsekin jo tajun­neet, mut­ta yrit­tävät pitää kuitenkin raha­pu­us­taan kiin­ni viimeiseen asti; piraat­ti­jahdit ovat pelkkiä kuolinkouristuksia.

  30. Auto­di­dak­ti: Kus­tan­ta­jista täy­tyy päästä eroon ja net­ti ja net­ti on tehnyt sen mah­dol­lisek­si. Kus­tan­ta­jat (ja musi­ikin kohdal­la levy-yhtiöt) ovat nyky­isin täysin tarpeet­to­mia ja ovat sen itsekin jo tajun­neet, mut­ta yrit­tävät pitää kuitenkin raha­pu­us­taan kiin­ni viimeiseen asti; piraat­ti­jahdit ovat pelkkiä kuolinkouristuksia.

    Kir­jankus­tan­ta­jil­la on kyl­lä tar­jo­ta aika hyvä palet­ti kus­tan­nus­toimit­ta­jista graafikoi­hin ja tait­ta­ji­in. Aika har­va ped­a­go­gi on riit­tävän kom­pe­tent­ti näis­sä asiois­sa, eikä toki tarvit­sekaan olla.

    Tässä suh­teessa musi­ikin tekemisessä tarvi­taan jonkin ver­ran vähem­män sitä porukkaa. Tuot­ta­ja ja äänit­täjä pitää löytää jostain, mut­ta ne voi löytää free­lance­ri­na (tai sit­ten joku musi­ikkia tekevästä porukas­ta on niin kom­pe­tent­ti, että tuot­ta­mi­nen onnistuu). 

    Teknisenä suorituk­se­na musi­ikin tuot­ta­mi­nen on kapea-alaisem­paa hom­maa kuin oppikir­jo­jen tekem­i­nen. Kone­musi­ikin kohdal­la jää vielä mon­ta palikkaa välistä, sin­fo­niaorkesteri ei kyl­lä tuo­ta äänit­teitään ihan hel­posti itse.

    Kan­nat­taa vielä muis­taa, että jopa kaunokir­jail­i­jat yleen­sä käyt­tävät kus­tan­ta­mo­ja ja kus­tan­nus­toimit­ta­jia. Mon­et vieläpä kehu­vat hyvien kus­tan­nus­toimit­ta­jien tuo­van paljon lisäar­voa ja paran­ta­van teosten laatua.

    Sel­l­ainen malli on kyl­lä mah­dolli­nen, jos­sa kus­tan­ta­mon tar­joa­mat palve­lut han­ki­taan free­lancereil­ta, mut­ta ei se kir­jan­tek­i­jälle ihan help­poa ole.

  31. Tuuk­ka: Has­sua miten kom­menteis­sa koroste­taan että kir­jo­jen kir­joit­ta­jille pitää mak­saa hyvin ja toisaal­ta halu­taan että koulut mak­saisi­vat kir­joista mah­dol­lisim­man vähän. Nämä tavoit­teet taita­vat olla hie­man ristiriidassa?

    Eivät ne oikeas­t­aan ole kovin pahasti ris­tiri­idas­sa sikäli, että kus­tan­nus­rak­en­teesta ei kovinkaan suuri osa mene kir­jo­ja tekeville ped­a­gogeille tai painotyöhön. 

    Kus­tan­ta­ja halu­aa osansa, logis­ti­ik­ka mak­saa, kir­jan tekemiseen osal­lis­tuu mon­ta tahoa, eikä alvi ole noil­la nol­la. Aika iso osa rahas­ta painuu saman tien takaisin yhteiskun­nan kas­saan. Olisi kyl­lä mie­lenki­in­toista ensin purkaa oppikir­jan kus­tan­nus­rakenne ja sit­ten miet­tiä sitä rationalisointia.

  32. XXX: Aikoinaan vaikut­ti siltä, että pitkän matem­ati­ikan osaa­jan tulee muis­taa toisen asteen yhtälön ratkaisukaava

    Väärin ymmär­ret­ty. Ei muis­taa vaan, osa­ta johtaa se kaa­va. Niitä toisen asteen yhtälöitä tulee käytän­nön elämässä sil­loin täl­löin vas­taan, jos vain osaa ja halu­aa yhtälön muodostaa.

  33. Tapio: Väärin ymmär­ret­ty. Ei muis­taa vaan, osa­ta johtaa se kaa­va. Niitä toisen asteen yhtälöitä tulee käytän­nön elämässä sil­loin täl­löin vas­taan, jos vain osaa ja halu­aa yhtälön muodostaa.

    Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin, kun en ole lukio­ta käynyt. Muo­dostin mieliku­vani tkk:n matem­ati­ikan ja fysi­ikan kurs­seil­la nähdessäni, miten lukion käyneet kanssa opiske­li­jat kärvis­televät oppi­mansa soveltamisen kanssa. Sil­loin ihmettelin, että mihin ihmeeseen lukion pitkä matem­ati­ik­ka val­men­taa. Ei ainakaan analysoimaan ongel­maa ja etsimään ratkaisukeino­ja. On aivan yhden­tekevää osaa­vatko oppi­laat johtaa kaa­van jostain, jos eivät havaitse tilan­net­ta jos­sa pitäisi ratkaisua näin etsiä.

  34. Täs­mälleen samaa mieltä kuin Osmo. Min­is­teri Krista Kiu­run ajatuk­set oppikir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä lukios­sa ovat masentavia.

  35. Aikoinaan Kouluhal­li­tus tarkasti ja hyväksyi oppikir­jat. Esim ammat­tik­oulu­un hyväksyt­ty kir­ja ei ollut lukioon hyväksyt­ty. Sit­tem­min tästä on kokon­aan luovuttu.

    Jonk­in­moisia epäko­htia on kus­tan­ta­jien häärätessä. Tietenkin liike­toim­inta on heille etusi­jal­la. Aikaisem­min oli tiivi­impi yhteistyö kus­tan­ta­jien, opet­ta­jien ja tek­i­jöi­den välil­lä. Ajatelti­in muu­takin kuin liikevoit­toa. Alal­la saat­toi olla usei­ta kan­nat­ta­mat­to­mia osia. Riit­ti, kun­han oli muu­ta­ma Hirvisaari tai Pää­ta­lo, jot­ka tuottivat.

    Nythän on useim­mat kus­tan­ta­mot ulko­maalais­ten omis­tuk­ses­sa. Val­tion aikaisem­min omis­ta­ma Edi­ta on kai sekin men­nyt ruotsalaisille. 

    Tehostamisen seu­rauk­se­na kus­tan­ta­jat ovat jopa ilmoit­ta­neet kir­jan uud­is­tami­s­pain­ok­sen syn­tyvän hei­dän omien toimit­ta­jien­sa avul­la. opet­ta­ji­a­han nekin yleen­sä ovat.

    Usein on käynyt niinkin, että kir­jan kan­siku­van tek­i­jä net­toaa enem­män kuin sisäl­lön tek­i­jät. Kun ver­taa suo­ma­laisia opuk­sia johonkin suuren maail­man vas­taavaan, huo­maa selvästi laat­ueron taitossa, lay­outis­sa ja kuvituksessa. 

    Kaikessa säästämistä kuvaa sekin, ettei nykyään aina tarkaste­ta ja kor­ja­ta pain­ovirheitäkään. Suo­ranaista riis­toa voi nähdä yliopis­to­jen karsin­takurs­seille tarkoite­tuis­sa kir­jois­sa. Siiv­o­ton hin­ta eikä sisäl­lön laadus­ta tarvitse vas­ta­ta. Joka vuosi vaan uusi pain­os ja pakko han­kkia kun edelli­nen pain­os ei ole ajantasalla.Liiketulos vain maksimoidaan.

  36. Onko kukaan laskenut, mil­laiset vaiku­tuk­set käsil­lä ole­val­la hässäkäl­lä on kirjakaupoille?

  37. XXX: Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin, kun en ole lukio­ta käynyt. Muo­dostin mieliku­vani tkk:n matem­ati­ikan ja fysi­ikan kurs­seil­la nähdessäni, miten lukion käyneet kanssa opiske­li­jat kärvis­televät oppi­mansa soveltamisen kanssa. Sil­loin ihmettelin, että mihin ihmeeseen lukion pitkä matem­ati­ik­ka val­men­taa. Ei ainakaan analysoimaan ongel­maa ja etsimään ratkaisukeino­ja. On aivan yhden­tekevää osaa­vatko oppi­laat johtaa kaa­van jostain, jos eivät havaitse tilan­net­ta jos­sa pitäisi ratkaisua näin etsiä.

    Huonoa ope­tus­ta — ja ehkä myös huonoa oppilasainesta.

  38. > Onko kukaan laskenut, mil­laiset vaikutukset
    > käsil­lä ole­val­la hässäkäl­lä on
    > kirjakaupoille?

    Mon­en maaseu­tukir­jakau­pan ole­mas­sao­lo on täysin riip­pu­vainen kun­nan ostoista. Koulut, kir­jas­tot ja kun­nan toimis­to­tarvikkeet pitävät niitä pystyssä.

    Pitääkö sit­ten van­hen­tunei­ta rak­en­tei­ta pitää pystyssä kus­tan­nuk­sista välit­tämät­tä, onkin jo toinen kysymys. Lain­säädän­nöl­lä pakote­taan val­tion tuke­mat ja yksi­tyiset laitok­set, koulut, kir­jas­tot, yliopis­tot, jne pitämään yllä kir­jas­to­ja vaik­ka kysyn­tä kohdis­tuu enenevässä määrin dig­i­taaliseen sisältöön.

    Mikä on yhden iPadin hin­ta ver­rat­tuna koko luku­vuo­den oppikir­joi­hin; ja iPad on sen­tään kier­rätet­tävis­sä saman oppi­laan käytössä vuodes­ta toiseen.

  39. Rogue: Perusk­oulus­sa ja lukios­sa sosi­aal­is­tu­taan ja opi­taan yleis­sivistäviä perusasioi­ta ja toiv­otaan että jokunen lupaa­va tieteil­i­jä­nalku kiin­nos­tu­is jostain aiheesta riit­tävästi, jot­ta innos­tu­is jatka­maan ja tuot­ta­maan joskus jotain uut­ta ja hyödyl­listä tietoa. 

    Osaami­nen vaikut­taa kiin­nos­tuk­seen ja osaamisen syväl­lisyy­teen taas vaikut­taa oppikir­jan taso. “Osal­lis­ta­va” ja liikaa pin­nal­lis­es­ti kon­tek­stil­lis­ta­va ope­tus ei esimerkik­si vält­tämät­tä lainkaan vetoa asi­as­ta todel­lis­es­ti kiin­nos­tu­vaan (vaik­ka ken­ties harhaut­taa kiin­nos­tu­mat­to­mia tarpeek­si kauan, jot­ta päähän jää edes jotain).

    Viherinssi: Vaikka­pa mul­ti­me­dia­ma­te­ri­aal­ista ref­er­enss­inä voisin pyytää kansalaisia miet­timään jotain oikein hyvää näkemään­sä tiede- tai his­to­ri­adoku­ment­tia. Paljonko sen tekem­i­nen on mak­sanut per minuutti? 

    Min­ulle ei tule mieleen kuin huono­ja esimerkke­jä. Jos­sain oli aivan liikaa innos­tut­tu siinä käyte­tys­tä dra­maat­tis­es­ta musi­ik­ista. Oli var­maankin ostet­tu lisenssi ja sitä oli sit­ten soitet­ta­va paljon ja suurel­la äänen­voimakku­udel­la. Sit­ten tulee mieleen myös muu­ta­ma TV:stäkin näytet­ty sota­doku­ment­ti, jos­sa ei edes van­haa, dig­i­toitua kuva­ma­te­ri­aalia vaivaudut­tu muun­ta­maan oikeaan kuva­suh­teeseen. Siinä sit­ten kat­selti­in eri tavoin venytel­tyjä kuvia. Oli­si­vat mielu­um­min jät­täneet ne näyttämättä.Tarkoituksellisesti mak­simivoitol­la tehtyä hal­patuotan­toa var­maankin, kos­ka ei niitä kuvia kauaa venyt­tele tai täytere­uno­ja lisäile.

    Touko Met­ti­nen: Utopia: netis­sä on koulu­jen vapaas­sa käytössä paljon mate­ri­aalia, jos­ta kukin opet­ta­ja voi jär­jel­lisen kokois­es­ta valikos­ta etsiä itselleen ja oppi­lailleen sopi­vat kokon­aisu­udet, joi­ta voi myös vapaasti tulostaa ja jakaa oppi­laille sähköisesti. 

    Ei ole käsit­tääk­seni kauhean lähel­lä. En tosin ole asi­aa tutk­in­ut, mut­ta usein kyseessä ovat joko pin­taraa­pai­se­vat kokon­aisu­udet tai yksit­täiset asi­at, jot­ka eivät edes muiden vas­taavien kanssa muo­dos­ta lähellekään yht­enäistä tai auko­ton­ta kokon­aisu­ut­ta vaan jät­tävät oikeas­t­aan melkein puo­let oleel­lis­es­ta asi­as­ta käsit­telemät­tä vaik­ka nimel­lis­es­ti kaik­ki tulisikin käsitel­tyä. Siinä jää aika paljon oppi­laan oman ajatuk­sen varaan.

  40. K‑Veikko:
    Pitääkö sit­ten van­hen­tunei­ta rak­en­tei­ta pitää pystyssä kus­tan­nuk­sista välit­tämät­tä, onkin jo toinen kysymys. Lain­säädän­nöl­lä pakote­taan val­tion tuke­mat ja yksi­tyiset laitok­set, koulut, kir­jas­tot, yliopis­tot, jne pitämään yllä kir­jas­to­ja vaik­ka kysyn­tä kohdis­tuu enenevässä määrin dig­i­taaliseen sisältöön.

    Mikä on yhden iPadin hin­ta ver­rat­tuna koko luku­vuo­den oppikir­joi­hin; ja iPad on sen­tään kier­rätet­tävis­sä saman oppi­laan käytössä vuodes­ta toiseen.

    Ipad ei todel­lakaan ole kier­rätet­tävis­sä, kos­ka akkua ei voi vai­h­taa. Applen strate­gia on myy­dä uusi laite, kun akku heikke­nee taku­ua­jan umpeutuessa.

    Markki­noil­la on kak­si tablet­tia, jois­sa on vai­hdet­ta­va akku. Molem­mat yri­tys­mall­e­ja, hin­nat alka­vat 1000 euron parem­mal­ta puolelta ja käyt­töjär­jestelmänä on W8.1.

    Halvois­sa lait­teis­sa on hal­pa akku. Kun on kulunut 350 syk­liä, niin perusakun kap­a­siteetistä on noin 85 % pois. Vuo­den takuu, nip­pa nap­pa vuo­den kestävä akku. Hyvää bisnestä, huono jut­tu Maapallolle.

    Pil­vipalve­lut tarvit­se­vat val­tavia datakeskuk­sia, jot­ka syövät hel­posti pienen kaupun­gin ver­ran ener­giaa. Datakeskuk­sien ole­mas­sa oloa varten täy­tyy kään­tää kuu­tiok­ilo­me­tre­it­täin maa­ta, jot­ta niihin saadaan louhit­tua raaka-aineet. 

    San­o­taan, että yhteen gram­maan kul­taa täy­tyy louhia ton­ni kiveä. Se on vielä hyvä pitoisu­us, ver­rat­tuna nk. harv­inais­ten maamet­al­lien pitoisuuk­si­in verrattuna.

    Tabletit ja kan­net­ta­vat aset­ta­vat oppi­laat eri­ar­voiseen ase­maan, kos­ka köy­hillä ei ole varaa han­kkia lait­tei­ta lap­sille. Lait­teet täy­tyy uusia vuosit­tain, tai use­am­minkin, jos vaik­ka laite putoaa lattialle.

    Kos­ka näil­lä lait­teil­la ei voi tehdä oikei­ta töitä, tarvi­taan silti PC-luokat, jois­sa tehdään oikei­ta opiskelutöitä.

    Siihen sit­ten lisenssi­mak­sut päälle ja ollaan taas tehty säästöjä oikeis­to­laiseen malliin.

    Yksi DDoS lopet­taa opiskelupäivän siihen paikkaan, kun mate­ri­aalit eivät ole saatavis­sa pilvipalveluista. 

    Paperi on ja pysyy high techinä.

  41. Lukioas­t­eel­la on jo pitem­män aikaa ollut mah­dol­lista ns. itsenäis­es­ti suorit­taa kursse­ja. Toisin sanoen ilman oppitun­neil­la oloa. Fiksuimmat,joilla yleen­sä päivä on jo muutenkin täyn­nä tiivi­in luku­järjestyk­sen ynnä har­ras­tusten vuok­si, tätä mah­dol­lisu­ut­ta hyö­dyn­tävät. Lukuaineis­sa tämä toteutetaan itsenäis­es­ti suoritet­tavil­la har­joi­tuste­htävil­lä ja tutkielmil­la. Opet­ta­ja siis toteut­taa tämän ilman kor­vaus­ta ylimääräisenä työnään.

    Toinen uutu­us jota on yritet­ty masi­noi­da, on net­tikurssit, jois­sa opiske­li­jat ja opet­ta­ja pitävät yhteyt­tä netis­sä. Opet­ta­jien odotet­ti­in valmis­tel­e­van net­tikurssien aineis­ton ilman mitään kor­vauk­sia. Myös illat olisi men­nyt rat­toisas­ti yhtey­den­pidos­sa. Kysyt­täessä miten tätä kor­vat­taisi­in, oli vas­taus erit­täin selvä: EI MITENKÄÄN. Paperi­te­ol­lisu­u­den työvä­ki olisi kyl­lä marss­in­ut heti ulos, jos täl­laista olisi työ­nan­ta­ja edes ehdottanut.

    Yksinker­tainen johtopäätös on, että niukku­us ja nuukailu val­lit­see kaikessa. Tiede-lehti tehdään vaa­ti­mat­tomil­la resurs­seil­la. Kir­jas­to­jen määrära­ho­ja kar­si­taan. Toisaal­ta aikakausle­htien määrä on aivan häkel­lyt­tävää. Kai niitä myös joku lukeekin. 

    Veikkaan­pa, että lähi­t­ule­vaisu­us muut­taa opiskelun puit­teet aivan jok­sikin uudek­si. Tietokone ei ole sel­l­aise­naan ratkaisu, ainakaan ilman perus­teel­lista sisältöre­mont­tia. Ilman rahaa ei kyl­lä kun­nol­lista saa­da aikaan.

  42. Aikuis­lukios­sa englan­tia opiskel­lessa on hupaisaa, kun jää har­joituk­sia ajan puuttes­ta jothtuen tekemät­tä, niin opet­ta­ja ei voi antaa vas­tauk­sia tek­sti­tiedos­ton muo­dos­sa tekemät­tä jääneisi­in tehtävi­in. Se tek­i­jän oikeus on kuulem­ma sel­l­ainen, että oppi­laal­la ei ole oikeut­ta saa­da em. taval­la vas­tauk­sia ostami­in­sa kir­jo­jen tehtäviin.

  43. K‑Veikko:
    > Onko kukaan laskenut, mil­laiset vaikutukset
    > käsil­lä ole­val­la hässäkäl­lä on
    > kirjakaupoille?

    Mon­en maaseu­tukir­jakau­pan ole­mas­sao­lo on täysin riip­pu­vainen kun­nan ostoista. Koulut, kir­jas­tot ja kun­nan toimis­to­tarvikkeet pitävät niitä pystyssä.

    Pitääkö sit­ten van­hen­tunei­ta rak­en­tei­ta pitää pystyssä kus­tan­nuk­sista välit­tämät­tä, onkin jo toinen kysymys. Lain­säädän­nöl­lä pakote­taan val­tion tuke­mat ja yksi­tyiset laitok­set, koulut, kir­jas­tot, yliopis­tot, jne pitämään yllä kir­jas­to­ja vaik­ka kysyn­tä kohdis­tuu enenevässä määrin dig­i­taaliseen sisältöön.

    Mikä on yhden iPadin hin­ta ver­rat­tuna koko luku­vuo­den oppikir­joi­hin; ja iPad on sen­tään kier­rätet­tävis­sä saman oppi­laan käytössä vuodes­ta toiseen.

    En nyt ihan allekir­joit­taisi tätä kir­joi­tus­ta. Kysyn­tä yliopis­tois­sa pain­ot­tuu enenevässä määrin dig­i­taaliseen sisältöön? Kir­jas­tot van­hen­tunut rakenne?

    Kyl­lä kir­joil­la taitaa vielä pitkään olla merk­i­tys­tä opiskelus­sa, ja taval­liset ihmiset halu­a­vat lukea kir­jo­ja. Eivät yliopis­to­jen kir­jas­tot tai yleiset kir­jas­tot kir­jo­ja turhaan osta. K‑Veikko ei niitä ehkä lue, mut­ta omaa koke­mus­ta ei kan­na­ta yleistää.

  44. Viherinssi: Kir­jankus­tan­ta­jil­la on kyl­lä tar­jo­ta aika hyvä palet­ti kus­tan­nus­toimit­ta­jista graafikoi­hin ja tait­ta­ji­in. Aika har­va ped­a­go­gi on riit­tävän kom­pe­tent­ti näis­sä asiois­sa, eikä toki tarvit­sekaan olla.

    Tässä suh­teessa musi­ikin tekemisessä tarvi­taan jonkin ver­ran vähem­män sitä porukkaa. Tuot­ta­ja ja äänit­täjä pitää löytää jostain, mut­ta ne voi löytää free­lance­ri­na (tai sit­ten joku musi­ikkia tekevästä porukas­ta on niin kom­pe­tent­ti, että tuot­ta­mi­nen onnistuu). 

    Teknisenä suorituk­se­na musi­ikin tuot­ta­mi­nen on kapea-alaisem­paa hom­maa kuin oppikir­jo­jen tekem­i­nen. Kone­musi­ikin kohdal­la jää vielä mon­ta palikkaa välistä, sin­fo­niaorkesteri ei kyl­lä tuo­ta äänit­teitään ihan hel­posti itse.

    Kan­nat­taa vielä muis­taa, että jopa kaunokir­jail­i­jat yleen­sä käyt­tävät kus­tan­ta­mo­ja ja kus­tan­nus­toimit­ta­jia. Mon­et vieläpä kehu­vat hyvien kus­tan­nus­toimit­ta­jien tuo­van paljon lisäar­voa ja paran­ta­van teosten laatua.

    Sel­l­ainen malli on kyl­lä mah­dolli­nen, jos­sa kus­tan­ta­mon tar­joa­mat palve­lut han­ki­taan free­lancereil­ta, mut­ta ei se kir­jan­tek­i­jälle ihan help­poa ole. 

    Päivän kum­mallisin kommentti.
    Kir­jan tekem­i­nen on mon­imutkaisem­paa kuin kuin musi­ikin, kos­ka kir­jan tekemiseen tarvi­taan tait­ta­ja ja graafikko, kun taas musi­ikin tekemiseen tarvi­taan äänit­täjä ja tuottaja?
    2=2 ?
    Free­lancer-graafikko on jotenkin vaikeampi löytää kuin freelancer-tuottaja?

    Oikeesti, kysymyshän on hyvin saman­ta­pai­sista tuot­teista, joskin toinen yrit­tää usein vedo­ta tun­teisi­in ja toinen tietoon. Sekoit­ta­mal­la molem­mista tulee tiet­ty parempia.

    Jälleen ker­ran ollaan imma­te­ri­aal­is­ten tuot­tei­den äärel­lä, eikä kukaan osaa ehdot­taa, että miten se kakku pitäisi jakaa. Kaiken pitäisi olla ilmaista ja vapaae­htois­es­ti voi sit­ten tes­ta­men­ta­ta omaisu­ut­taan tek­i­jälle, jos siitä kokee elämän­sä aikana hyö­tyneen enem­män kuin siitä mikä jäi “käyt­tämät­tä”.

    Jotenkin se kom­pen­saa­tio tek­i­jälle pitäisi saa­da tai seu­raavak­si olemme “har­ras­ta­ja­maail­mas­sa”, jos­sa var­masti tuotan­non laatu las­kee, kos­ka sil­lä ei voi tul­la toimeen.

    Pienen kielialueen markki­na­t­alous ei selvästikään pidä oppikir­jo­jen tekemistä hyvin kilpailutettuna.

    Jos jenkkiläisil­lä yliopis­toil­la on varaa tuot­taa “ilmaista oppi­ma­te­ri­aalia”, pitäisikö mei­dänkin odot­taa, että tulo­erot kas­va­vat tääl­läkin niin suurik­si, että koul­u­laitos on yksi­ty­is­tet­tävä ja toimii lahjoitusvaroilla?

    Voisiko Oden ehdot­ta­ma kiin­teä oppikir­jalisenssi per opiske­li­ja per vuosi lail­lista tässä vapaan kil­pailun maailmassa?
    Sinän­sä en näk­isi mitään ongel­maa siinä, että vähem­män käytet­tyjä oppikir­jo­ja joudut­taisi­in uud­is­ta­maan harvem­min, mut­ta jonkin­lainen momimutkainen him­meli tähän taas tarvit­taisi­in, että niiden ainei­den kir­jat, joi­ta pitäisi uusia use­am­min, tulisi uusit­tua riip­pumat­ta käyttäjäkunnasta.

  45. Lupus Bore­alis: Ipad ei todel­lakaan ole kier­rätet­tävis­sä, kos­ka akkua ei voi vai­h­taa. Applen strate­gia on myy­dä uusi laite, kun akku heikke­nee taku­ua­jan umpeutuessa.

    Tämä nyt on ihan detalji, mut­ta sat­tumal­ta tiedän, että Apple laskut­taa iPadin akun­vai­h­dos­ta 99 € plus postiku­lut 12,40 €. Eikä sitä ihan joka vuosi tarvitse tehdä. Isom­pi murhe se lait­teen han­k­in­tahin­ta kuitenkin on.

    Muuten olen sitä mieltä, ettei koul­u­laitok­sen pidä mis­sään tapauk­ses­sa sitoutua tietyn valmis­ta­jan tuot­teisi­in tai tiet­tyyn kau­pal­liseen käyttöjärjestelmään.

  46. Chrome/Android/ja muut Lin­ux ‑läp­pärit mak­sa­vat tänään merkki­tuot­teina vajaa 300 dol­lar­ia ja 200 dol­lar­ia, jos kone oste­taan tehtaal­ta ilman merkkiä (sisältävät 13 tuuman näytön ja hyvän näp­päimistön ja vai­hdet­ta­van akun).
    Itse olen ajatel­lut, että koulun tilois­sa läp­pärit kytkey­tyvät ain­oas­taan koulun sisäverkkoon, jota hallinnoi koulun oma tietokone, joka taas on yhtey­dessä ”koko Suomen koulukoneeseen”. Koos­ta voisi antaa sen arvion, että koulukone on pieni matkalaukku ja Suomikone on ehkä yksi tai kak­si jääkaappipakastinta.

  47. toke: Kir­jan tekem­i­nen on mon­imutkaisem­paa kuin kuin musi­ikin, kos­ka kir­jan tekemiseen tarvi­taan tait­ta­ja ja graafikko, kun taas musi­ikin tekemiseen tarvi­taan äänit­täjä ja tuottaja?
    2=2 ?
    Free­lancer-graafikko on jotenkin vaikeampi löytää kuin freelancer-tuottaja?

    Free­lance-graafikko on suh­teel­lisen help­po löytää, joskin esimerkik­si luon­non­ti­etei­den kir­jo­jen visu­al­isoin­nit vaa­ti­vat usein vielä vähän toisen­tyyp­pistä osaamista. Sen sijaan pätevä free­lance-kus­tan­nus­toimit­ta­ja on jo han­kalampi, samoin se pro­jek­t­in­vetäjä, joka saa koko hässäkän kasaan.

    Musi­ikin puolel­la tilanne on vähän helpom­pi, kos­ka siel­lä useim­miten muusikoil­la itsel­lään on aika paljon parem­pi tat­si siihen, mitä sen lop­putu­lok­sen pitäisi olla. Moni muusikko on oppin­ut varsin hyväk­si äänit­täjäk­si, ja joku tuottajaksikin.

    Hyväl­läkään ped­a­gogilla har­voin on kovin hyvää osaamista kir­jan kuvi­tuk­sen, tait­tamisen ja painamisen osalta. Ja har­vas­ta ped­a­gogista on tul­lut oppikir­jo­jen taittajaa.

    Ehkä tässä voisi vetää sel­l­aisen jonkin­laisen ver­tauk­sen, että noin peri­aat­teessa ainakaan akus­tisen muusikon kannal­ta live-soit­tamisen ja ääni­tyk­sen tekemisen ero ei vält­tämät­tä ole kovin suuri. Sen sijaan opet­ta­jan kannal­ta ero hyvän oppitun­nin pitämisen ja hyvän oppikir­jan välil­lä on suuri. (Ja nyt ei siis puhuta mat­tinykästyylin auto­tune-ääni­tyk­sistä, jois­sa melkein kaik­ki työ tapah­tuu mikro­fonip­i­uhan toisel­la puolella.)

    Kaunokir­jal­lisu­u­den kohdal­la tilanne muut­tuu radikaal­isti, siel­lä ei oikeasti tarvi­ta kuin kus­tan­nus­toimit­ta­ja. Lop­pu jengistä on kor­vat­tavis­sa varsin kohtu­ullisel­la osaamisella.

    Lisäk­si osi­tain kyse on kult­tuurista. Musi­ikkipuolel­la poruk­ka on kuitenkin free­lancere­i­ta melkein jär­jestäen. Sil­loin on aika help­po rak­en­taa tii­mi. Kir­japuolel­la vas­taavaa kult­tuuria ei ole, vaik­ka voisi olla. Yhtäkaik­ki, tämä tekee musi­ikkipuolen omakus­tan­nea­jat­telun siirtämisen oppikir­japuolelle varsin työlääksi.

Vastaa käyttäjälle kommentti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.