Jätkäsaaren terminaali
En pidä siitä, että Tallinnan liikenne laajenee Jätkäsaaressa, koska Tallinnasta tulevaa kumipyöräliikennettä pitäisi siirtää Vuosaareen. Sen sijaan autottomien matkustajien tuominen on järkevää Jätkäsaareen samasta syystä kun mekin haluamme matkustaessamme Tallinnaan, että laiva ajaa Tallinnaan eikä Muugaan. En kuitenkaan pitänyt loogisena vastustaa tätä kaavaa, koska
- Jos valtuustosta löytyy enemmistö, joka haluaa muuttaa Helsingin satamapolitiikkaa, kuulun siihen enemmistöön, mutta satamapolitiikasta ei päätetä kaupunkisuunnittelulautakunnassa.
- Tässä laajennettiin ahtaaksi käyvää ja väärässä paikassa sijaitsevaa matkustajaterminaalia, jota autolla liikkuvat eivät käytä lainkaan.
Tyydyin tekemään kaksi vastaehdotusta. Toisessa todettiin, etteivät kaavaan liittyvät merkittävät infrainvestoinnit mahdu mitenkään raamiin, vaan niille on löydettävä rahaa muualta, ja toisessa, että kaupunginhallituksen tulisi kehottaa satamaa ohjaamaan maksupolitiikalla Tallinnasta tulevaa rahti- ja henkilöautoliikennettä Vuosaareen. Jälkimmäisen vedin pois, koska tämä kaavaluonnos ei tässä vaiheessa ollut menossa kaupunginhallitukseen, eikä erillinen kirjelmöinti kaupunginhallitukselle ole tapana. Sovimme, että teemme asiasta valtuustoaloitteen. Jape tekee. Toinen lisäys meni läpi yksimielisesti.
Pakilan siirtolapuutarhat
Listan mukaan. Eija Loukoila olisi halunnut, ettei isoja palstoja saa jakaa, mutta tätä ei kannatettu. Ensinnäkin tämä vuokrauspolitiikka ei kuulu meidän lautakunnalle ja toiseksi palstoja ei voi jakaa, koska jaetuille palstoille ei olisi tieyhteyttä. Sen sijaan palstalle saa halutessaan rakentaa toisen mökin. Aika moinen etu kyllä on saada käytännössä nollavuokralla kahden omakotitontin suuruinen siirtolapuutarhapalsta.
Pitäjänmäen maankäytön muutosperiaatteet
Olisin halunnut ohjata asiaa siihen suuntaan, että alueelle tulisi vaiheittain nykyistä enemmän asuntoja (sekoitettu rakenne), mutta tämän tarkastelun katsottiin kuuluvan yleiskaavaan. Luovuin esityksestä, koska se olisi kaatunut ja antanut siten päinvastaisen signaalin. Tässä on kyllä aito erimielisyys. Virasto ei anna paljonkaan painoa sille, että jossain työpaikkatontit nyt vaan eivät mene kaupaksi ja asuntotontteja pidettäisiin paljon arvokkaampana. Minusta se osoittaa, että alueella on enemmän tarvetta asunnoille kuin toimistoille.
Vuosaaren silta
Eija Loukoila olisi halunnut maininnan siitä, että uudella kevyen liikenteen sillalla ei saisi ajaa mopolla, mutta liikennesuunnittelupäällikkö perusteli hyvin, miksi näin ei voi tehdä. Nopeusrajoitus?
Mannerheimintien liikennesuunnitelma välillä Reijolankatu – Nordenskjöldinkatu
Viikon aikana ratikkakaistalle oli saatu lisää tilaa, joten kaikki hyvin. Ilmoitin, että kunhan tuo satama-aloite on tehty, tehdään jossain seuraavassa valtuustossa aloite lumiauran leveydestä. Se näytti ilahduttavan liikennesuunnittelupäällikköä.
Keskustelin tänään vanhemman kuljetusyrittäjän kanssa Vuosaaresta. Kertoi että Vuosaaren satama on hinnoitellut itsensä ulos. Suuri osa siirtynyt Hankoon ja Vuosaareen ei kuulemma mennä kuin “jos ei muualle pääse” — pitäisikö Helsingin sataman tarkistaa hinnoitteluaan?
Pitäisi kyllä. Samoin Senaattikiinteistötjen ja VR:n erityisesti oikoradan rahtimaksujen osalta. Kyseisissä lafkoissa talousosaajien kärkikaarti näyttää tuntevan vain hintojen hinaamisen ylöspäin ja asiakas saa tiedon lähinnä saneluna.
“Aika moinen etu kyllä on saada käytännössä nollavuokralla kahden omakotitontin suuruinen siirtolapuutarhapalsta.”
Niinpä niin, veronmaksajat maksavat toisten mökkeily- ja puutarhaharrastukset. Vetoaminen johonkin omenapuiden kasvattamiseen itselleen on naurettavaa.
Kaupunki saa tuloja satamista. Ne kannattaa pitää vilkkaina ja hinnoiltaa kilpailukykyisinä.
Nämä siirtolapuutarhat puhuttavat. Kaunainen kateus haluaisi kieltää koko puuhan. Viljelty ympäristö on miellyttävä silmälle. Näitäkin asioita voi joku pohtia.
“Nollavuokra” on kylläkin kaupungin itsensä määrittelemä vuokramaan hinta, joka peritään muualtakin kuin siirtolapuutarhoista. Vuokra nousee vuosittain ja on monen eläkeläismuorin mielestä sangen korkea, kun sen maksaa pienestä eläkkeestä.
Ja jos tämä on nollavuokra, niin miksi Talin golfkerhon “rutiköyhille” golffareille palautetaan suurin osa samansuuruisesta vuokrasta? Siis köyhä eläkeläinen maksaa koko neliöhinnan mutta pankinjohtajat ja muut alan miehet saavat suurimman osan takaisin?
Kritiikki on Talin osalta hyvinkin perusteltu. Jalkapalloseurat maksavat paljon kovempaa neliövuokraa kentistään.
Kiinnostaisi kyllä kuulla nämä hyvät perustelut. Juuri viikko sitten uutisoitiin Liikenneviraston tutkimuksen osoittavan mopoilun olevan turvallisempaa ajoradalla kuin pyöräteillä. (HS 10.6.2014)
Pyöräilijöiden turvallisuutta mopot tuolla tulevalla väylällä itsestäänselvästi heikentävät.
Perustelu oli se, ettei tätä päätöstä voi tehdä yhdellä lyhyellä pätkällä kerrallaan, jolloiun mopot joutuisivaty siirtymään edestakaisin kadulle ja kevyenliikenteen väylälle. Helsingissä ne pääsääntöisesti ovat kadulla jo nyt, mutta valtion hallitsemilla maanteillä taas kevyen liikenteen väylillä. Asiasta on tulossa laajempi selvitys, jolloin tämäkin pätkä ratkaistaan yhdessä muun verkon kanssa.
Eteläsataman auto- ja rekkarallin voisi ehkä siirtää Hankoon? Otetaan autottomat matkustajat kyytiin Eteläsatamasta ja pistäydytään matkalla Tukholmaan Hangossa ottamassa rekat ja henkilöautot kyytiin. Ei liene liian suuri ajallinen ja rahallinen kustannus varustamoille; nopeastihan se käynti Maarianhaminassakin nykyään menee.
Jos siirtolapuutarhatontit laitettaisiin omakotitonteiksi markkinavuokralla, kaupunki voisi sillä rahalla rakentaa viereen silmää miellyttävän viljellyn ympäristön. Vähän sellaisen samantyylisen kuin Versailles’n puutarha.
Jos tavoitellaan silmän miellyttämistä, siihen on tehokkaampiakin konsteja veronmaksajan kannalta.
Kateuskortti nousee esiin aina kun halutaan keskustella jonkin yhteiskunnallisen käytännön oikeudenmukaisuudesta. Viime viikolla joku myi oikotiellä siirtolapuutarhamökkiään hintaan 92 000 euroa, tämän viikon hinta taitaa olla 80 000, kuukausivuokralla 45 euroa. Mökin reaaliarvo ei voi olla hirveästi yli 15 000 euroa, joten tulkitsen niin että 65 000 euroa on hinta siitä, että saa haltuunsa nimellisellä vuokralla tonttimaata Helsingissä. Ei liene hirveän kaukana tonttimaan markkinahinnasta. Kaupungin vuokrasubventio toisin sanoen kilahtaa suoraan siirtolapuutarhamökkien omistajien taskuun.
Aikaisemminhan siirtolapuutarhaharrastus taisi olla suunnattu työväestön kehittämiseksi ja ruokahuollon parantamiseksi. Nykyisin mökkeihin on varaa vain yhteiskunnallisella eliitillä, joiden varallisuuden kasvattamiseen osallistuvat myös ne, joilla ei tähän harrastukseen ole varaa. Eikä mökille enää mennä nostamaan perunoita tai kaalinpäitä vaan loikoilemaan riippumattoon.
Itsellänihän ei ole mitään siirtolapuutarhoja vastaan sinänsä, mutta systeemi pitäisi muuttaa sellaiseksi, että se kannustaa palstan käyttämistä alkuperäiseen tarkoitukseensa ja että palstaan olisi mahdollisuus suurimmalla osalla kaupunkilaisista. Esimerkiksi homma voisi mennä niin, että kun palstan vuokraaja luopuu palstastaan, tämä saa korvauksena mökistään tietyn vakiomäärän rahaa (esim. 20 000 euroa) ja tämän jälkeen palsta arvotaan halukkaiden kanssa, jotka puolestaan maksavat tuon summan entiselle vuokraajalle.
Oikeudenmukaisuutta veronmaksajien rahoilla rälläämiseen!
Ratkaisu: HITAS-säännön kaltainen puutarhatonttien vuokrasopimukseen: Jos mökkiä ja vuokrasopimusta myydään, kaupungilla on lunastusoikeus hallinnolliseen hintaan. Ai niin, eihän kaupunki viitsi tuota soveltaa ylihintaisissa HITAS kaupoissakaan, miksi näissä sitten. Harmi, ei toimi.
Kyllä tässä nyt puhuu ihan puhdas tietämättömyys ja kateus — ja henkilö, joka ei ole milloinkaan koskenut lapioon. Monet luulevat tosiaan, että siirtolapuutarhoilla vain kuljetaan hassut hatut päässä ja drinkkilasi kädessä ja kaupunki hoitaa ne puutarhat. Totuus voi olla romantikolle kova. Moni on myynyt mökkinsä työmäärän vuoksi. Tiedoksi vielä, että mitään vuokrasubventioita ei ole, vaan kaupunki määrittelee vuokrat. Kuten myös sen, että kaupungin puistoalueena palstoilla on noudatettava kaupungin sääntöjä, esim. pensasaitojen on oltava matalat ja puutarhojen kaikkien katseltavissa.
Vuokrista sanottakoon vielä, että mikä on Soininvaaralle Katajanokalla “käytännössä nollavuokra”, on meidän pienituloiselle perheelle iso menoerä. Viherlinssi uskoo, että meidät häätämällä kaupunki saisi alueelta mahtavat tulot, joilla voitaisiin perustaa Versailles’n puutarha. Sitten pitäisi palkata Versailles’n puutarhurit myös. Me teemme sen ilmaiseksi. Emme ihan Versailles’ta, mutta kauniin 1950-luvun tyylisen puutarha-alueen, jota monet ulkoilijat sentään arvostavat.
Tuomas: “Eikä mökille enää mennä nostamaan perunoita tai kaalinpäitä vaan loikoilemaan riippumattoon.”
Joillekuille se taas tuntuu olevan oikea työleiri — toisinaan jopa itse vieraille 🙂
Tuomaksen ehdotus siirtohintojen katosta on sinänsä hyvä. Paljon on vaan mökeissä eroja, kunnossa ja varustetasossa.
Tällöin tax-free-myymälän joutuisi pitämään kiinni koko Helsingin-Hangon välillä. Lisäksi Hanko ei ole ongelmaton paikka rekkarallille, koska se on melkoinen sumppu kun sieltä pääsee pois vain yhtä valtatietä pitkin itään, halusi sitten minne tahansa ajaa. Jos Hangon kautta on tarkoitus suunnata Venäjälle, kuormittaa se myös pääkaupunkiseudun tieverkkoa, erityisesti kehiä.
Eipä ole pahemmin näkynyt siirtolapuutarhoissa tätä yhteiskunnallista eliittiä. Eniten siellä häärää kylläkin pienituloisia eläkeläismummoja. Keski-ikä ei taida olla kovin kaukana 70 vuodesta.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ihmettelen sitä vihamielisyyttä, jota siirtolapuutarhat herättävät ns. vihreissä, vaikka joku voisi luulla, että asiantila olisi täysin päinvastainen.
On vaikea kuvitella sellaista kesänviettotapaa, joka olisi terveellisempää, ekologisempaa ja energiatehokkaampaa kuin siirtolapuutarhan hoito. Siellä tarjoutuu mahdollisuus terveelliseen hyötyliikuntaan, tilaisuus kasvattaa omaan tarpeeseen todellista luomu- ja lähiruokaa, jossa voi toteuttaa lähes suljettua ravinteiden kiertoa, ja energiatehokasta biopolttoaineiden käyttöä omalta tontilta.
Jos joku luulee, että siirtolapuutarhatontti hoituu loikoilemalla riippumatossa, niin se kertoo vain sen, että mielipiteen esittäjällä ei ole hajuakaan siitä, mistä hän puhuu. Mutta näinhän se aina menee: parhaiten asian tuntevat ne, jotka eivät edes käyneet paikan päällä.
Jos mökkien hinnat ovat liian korkeita, “kiitos” siitä kuuluu Helsingin kaupungille, joka on jarruttanut uusien alueiden perustamista vuosikausia. Vasta nyt, vuosikymmenien jälkeen, on tulossa muutamia uusia palstoja, joiden hakijamäärä tulee taas yllättämään kaikki. Kun kysyntä ja tarjonta eivät ole balanssissa, vääristyvät hinnat. Ja täällä taas ehdotellaan ratkaisuksi jonkin sortin säännöstelyä ihan neuvostomalliin. Mökki sattuu olemaan siirtolapuutarhurin omistama kiinteistö, joka sijaitsee kaupungin vuokramaalla. Millä lailla jonkun omaisuudesta voitaisiin määritellä kiinteä taulukkohinta?
Pakko on kyllä kysellä, mistä päin ne todellisten vhreiden arvojen kannattajat oikein löytyvät. Ei tämä maailma pelastu pyöräilemällä vaan ravinteiden kierrätyksellä.
Vastavuoroisesti voi sitten kai olettaa, että jos Talin golf-kenttä joutuu lähtemään, pitää viereisen Talin siirtolapuutarhankin taipua asuntorakentamisen alle.
Itse en pelaa golfia, enkä omista siirtolapuutarhamökkiä, mutta tein vertailun näiden välille ajatellen asuinrakentamisen mahdollisuuksia Talissa. Suuremmat pisteet tarkoittavat enemmän perusteita pitää kyseinen alue nykykäytössä.
a) Talin siirtolapuutarha on lähellä joukkoliikennettä, golf-kenttä kaukana Jokeri-linjan yhteyksistä: Siirtolapuutarha 0 — golf-kenttä 1
b) Siirtolapuutarha kaukana tulvavaaran uhkaamista alavista alueista ja sijaitsee muutenkin rakentamiseen paremmalla maaperällä — toisin kuin golf-kenttä: Siirtolapuutarha 0 — golf-kenttä 2
c) Molemmat (Talin siirtolapuutarha sekä Talin kartanon golf-kenttä) ovat kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta: Siirtolapuutarha 1 — golf-kenttä 3
d) Siirtolapuutarhoista maksetaan kovempaa maavuokraa kaupungille suhteessa kaupungin kuluihin: Siirtolapuutarha 2 — golf-kenttä 3
e) Vuosittainen käyttäjäkunta molemmissa suurinpiirtein sama: Siirtolapuutarha 3 — golf-kenttä 4
f) Siirtolapuutarha on talvella suljettu vierailijoilta, Talin golf-kenttä on alueen tärkein hiihtolatujen keskittymä: Siirtolapuutarha 3 — golf-kenttä 5
g) Kesällä molemmilla alueilla voi liikkua teitä pitkin ja ihastella kulttuurimaisemaa, mutta mökkitontit ja golf-väylät ovat suljettua aluetta: Siirtolapuutarha 4 — golf-kenttä 6
h) Talin golf-kentän jäseneksi tulee hakea suositusten ja “suhdeverkon” kautta (- 1 piste), Talin siirtolapuutarhan mökit maksavat noin 70 000 — 100 00 euroa, eikä niitä voida pitää alkuperäisinä “edullisina ja tavallisten kaupunkilaisten saatavissa olevina melko vaatimattomina palstoina”. (-1 piste) Siirtolapuutarha 3 — golf-kenttä 5
Joku voi jatkaa vertailua uusilla kohdilla.
Taisit unohtaa aika keskeisen vertailukohdan eli alueiden koon. Taitaisi golfkentälle mahtua muutama betonikolossi enemmän. Mutta näinhän siinä käy, jos tavoite on ensin määritelty ja vasta sitten aletaan keksiä perusteita.
Toistanpa uudelleen saman: käsittämätöntä, millaista vihamielisyyttä siirtolapuutarhat herättävät, vaikka ne ovat ekologisia, energiatehokkaita ja terveellisiä. Joku voisi tutkia, millaisia terveysvaikutuksia niillä on ikääntyvälle väestölle, joka jaksaa kuopia palstallaan viimeiseen hengenvetoon asti. Siirtolapuutarhurit eivät törmäile toisiinsa juovuksissa eivätkä täytä tapaturma-asemia.
Puuttuvat 60000 euroa toki siirtyvät myös tiskin ali…
Energiatehokkuuden voi kyseenalaistaa, jos siirtolapuutarha on hyvän kaupunkirakenteen paikalla, eli syrjäyttää energiatehokasta kaupunkia.
Asutaan tiiviissä kaupungissa (paitsi että kaikki, joilla on varaa muuttavat liian tiiviistä kaupungista Nurmijärvelle) ja ajetaan Mazdalla Päijänteen rannalle mökille? Great.
Mökki on energiatehokas, koska sitä ei lämmitetä lainkaan talvella ja kesälläkin vain silloin, jos on erityisen kylmää. Ja polttopuut löytyvät yleensä helposti oman pihan leikatuista puista. Siis lähituotannon biopolttoainetta, kuljetus- ja hankintakustannus nolla.
Monet siirtolapuutarhat on sitä paitsi aikoinaan rakennettu joutomaalle, joka ei silloin kelvannut muuhun käyttöön. Muutenhan sinne olisi jo silloin ilmestynyt “hyvää kaupunkirakennetta”. Tästä keskustelu on tässä vaiheessa jälkiviisautta, kun ratkaisut on tehty 70 — 80 vuotta sitten senaikuisilla pätevillä perusteilla.
Lähituotannon biopolttoainetta…, lähipäästöjä aiheuttavaa märkää puuta. Moisen poltto kaupunkialueella pitäisi kieltää.
Vetoaminen joutomaahan on myös aika passee. Rakennustekniikka on kehittynyt, ja nyt pystytään ihan uudella tavalla tiivistämään kaupunkirakennetta. Nythän jälkiviisaasti näitä alueita ollaan ottamassa tehokkaampaan käyttöön tämän päivän pätevillä perusteilla.
Siirtolapuutarhassa maan tonkiminen tai iloisenkirjavan mökkimiljöön ihmettely tekee monipuolisesti hyvää ihmiselle. Ja tulee takuulla yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin sen Versaillesin puutarhasta lainatun nurmikentän hoidattaminen virolaisilla ja mökeillään puuhastelevien mummojen siirtäminen hoitolaitoksiin makaamaan.
Muutetaan nyt ensin Talin ja Malmin monotoniset nurmikko- ja asfalttikentät sekä moottoriteiden rampit bulevardisoinnin kautta asuntomatoksi ja mietitään vasta sitten näihin lähempänä oikeaa luontoa säilyneisiin kohteisiin kajoamista.
Suomessa ei “liian tivistä kaupunkia” taida olla, koska koko maan tiiveimmät asuinalueet (Punavuori, Kaartinkaupunki, Kamppi, Töölö jne.) ovat nimenomaan varakkaiden suosiossa. Kuinkahan monta mökkireissua keskimääräinen kantakaupunkilainen muuten tekee vuodessa? Luvun pitäisi olla aika järjettömän korkea, jotta se söisi yhdyskuntarakenteen tiiviyden tuottamat hyödyt.
Minä taas arvelen että varakkaat arvostavat enemmän avaruutta ja väljyyttä. Vai luuletko, että varakkaat asuvat mielummin ahtaasti, siis tiiviisti (kuten esimerkiksi säilötyt sillit tynnyrissä)? Oletko varma, että ns. sijoitusasunnot, kaupunkiasunnot, joissa saatetaan olla kirjoilla, esim. edullisemman kunnallisveron tähden, eivät vaikuta mainitsemaasi asiaan. Toki voi varakkaan aikakin olla niin kallisarvoista, että sitä ei haluta tuhlata esim. Länsiväylän ruuhkissa, matkalla Westendistä pääkaupungin keskustaan.
Mökkireissuista kirjoitti tänään lehti (HS/s. A24), jonka mukaan helsinkiläisten mökkimatkojen pituuden mediaani on 135 km, kun koko Suomen mökkimatkojen mediaani on 37 km. Käyntifrekvenssejä ei ao. tekstissä mainittu.
Jos em. lehden tietoja voi käyttää jonkinlaisena mittarina, olisi sen mukaan Helsingin asukkailla irtioton tarve kivikaupungistaan mökkimatkojen kilometreinä mitaten keskimäärin yli 3.6‑kertainen koko maan asukkaiden keskimääräiseen tarpeeseen verrattuna. Jotain kai tuokin luku kertoo …
Entä ne yhdyskuntarakenteen liiallisen tiiviyden tuottamat haitat ja häiriöt? Miksi vaikenet niistä?
Kyllä eteläisissä kaupunginosissa ja Töölössä ihan oikeasti asuu pysyvästi hyvin varakkaita ihmisiä. Manhattanilla asuu vileä varakkaampia.
No eivätkös ne Manhattanin arvokkaimmat asunnot ole niitä, joista on näköala sikäläiseen Keskuspuistoon, eli toisin sanoen niitä asuntoja, joissa tiivistämisen haitoista kärsitään tältä osin vähiten?
Helsingin seudulla asuvien pitkiin keskimääräisiin mökkimatkoihin luultavasti vaikuttaa se, että Helsingistä Salpausselän eteläreunalle on noin 50 km. Sitten toisaalta Karjaan-Lohjan-Salon, Lohjan-Lopen-Forssan ja Porvoon-Lahden-Kouvolan-Loviisan ‑alueella ei kovin ihmeellisiä mökkeilymaastoja minusta ole.
Yhdyskuntarakenteen “liiallisen tiiviyden tuottamista haitoista ja häiriöistä” tuntuvat puhuvan lähinnä keskustalaiset (Paavo Väyrynen ja v. 1973 puoluohjelma), modernistiset kaupunkisuunnittelijat (Heikki von Hertzen ja Tapiola) ja kaupunkisuunnittelun pioneerit (Le Corbusier ja Ebenezer Howard)
Noiden kolmen herrasmiehen kirjoituksissa unohtui vaan se perusasia: Kaupungit ovat olemassa, koska ihmiset haluavat kohdata toisiaan. Väyrynen vaikuttaa olleen täysin luontaistalousromantikko. Jopa ennen vihreitä siis, Väyrysen oman kirjan mukaan jopa Mauno Koivisto (tarkistan asian) moitti häntä “idealistiksi”. Hertzen unohti analysoida kaupunkien “huonouden” perimmäisiä syitä ja Le Corbusier ja Ebenezer Howard erityisesti.
Yhdyskuntarakenteen “liiallinen tiiviys” aiheuttaa ongelmia muuten vain silloin, kun autolle vaihtoehtoisia kulkutpaoja ei ole järjestetty…
1) Oletko kenties Savosta? Minä en, mutta niinpä automatkan pituus mökkeilymaastoni tai veneilyvesistöni (aiemmin) äärelle ovatkin olleet yleensä vain murto-osa, jos sitäkään, tuosta helsinkiläisten mediaaniautomatkan pituudesta. Parhaimmillaanhan helsinkiläinen voi kävellä (?), ajaa bussilla (?), raitiovaunulla (?), taksilla (?) tai omalla autolla (?) suhteellisen lähellä olevan venesatamaansa ja jatkaa sieltä purjeveneellään sitten esimerkiksi juhannuksenviettoon merelle ja itäiseen tai läntiseen saaristoon. Päästöt lienevät tällöin aika paljon vähäisemmät kuin ajomatkalla niin’ikään kauniiseen Järvi-Suomeen. (Nuo kysymysmerkit edellä liittyvät tarvittavan ruoan ym. tarpeitten raahaamiseen kotoa veneelle, joka esimerkiksi perheellisen tapauksessa voi olla aikamoinen urakka. Julkisten liikennevälineiden käyttö osana matkaa, voi tehdä siitä, kapsäkkien ja kylmälaukkujen määrästä sekä muista olosuhteista riippuen, varsinaisen, hikisen suur-urakan. Logistiikan ja erityisesti joukkojen huollon (mm. muonituksen) kannattaa olla kunnossa myös kesänviettotapaa harkittaessa.) Mutta, joskus se hikinen urakointikin hyvän asian eteen kyllä kannattaa …
Eräs juhannus tuli vietettyä aikoinaan kaupungissa, aamuisin lyhyehköjä melontaretkiä ja iltapäivisin taas polkupyöräretkien parissa. Ei hassumpi tapa viettää kesää tuokaan, vaikka puolison osalta oma, pieni siirtolapuutarhapalsta siitä vasta täydellisen tehnyt.
2) Miksiköhän Euroopassa ei ole enää muita kaupunkivaltioita kuin Monaco ja Vatikaani? Muinaisilla sumereillakin (ks. esim. “fi.wikipedia.org/wiki/Sumer”) oli kaupunkivaltioita, mutta mitä niistä on enää jäljellä? Miksi kaupunkivaltioita ei ole enempää, vaikka kaupungistuminen on kuulemma (Osmonkin mukaan) muodissa?
Kaupunkivaltion huolto (, tai sen järjestämiseen liittyvä logistiikka,) saattoi olla ratkaisevassa asemassa silloin, kun kaupungin elinkelpoisuutta uhkasi aikoinaan jokin (sisäinen tai ulkoinen) vaara. Roomakin eli aikoinaan ilmeisesti paljolti kaukaisista provinsseistaan tulevien viljalaivojen tuonnin varassa.
Logistiikka ja sen sujuvuus, niin ihmisten kuin heidän huoltonsa edellyttämien liikkumis- ja kuljetustarpeiden osalta, on äärimmäisen tärkeä asia, mikä tulisi kaikkien (mm. autoliikennettä suitsimaan pyrkivien) ottaa vakavasti huomioon. Päästöhaitat ja meluhaitat on saatavissa kuriin, jos vain tahtoa löytyy.
Eri kuljetusmuotoja tarvitaan ja vaihtoehtoisia ratkaisuja tulee olla paljon, jotta mahdollisista ongelmatilanteista selvitään vähin vaivoin. Liikenteen haitat tulee nähdä haasteina, jotka tulee kyetä ratkaisemaan rakentavasti, eri intressiryhmien tarpeet ja toiveet huomioonottaen.
Vaihtoehtoja on muitakin, ja tempaisit tuon vastakkainasettelun tarkoitushakuisesti tyhjästä. Siirtolapuutarhan voi tehdä kaupungin ulkopuolelle joutomaalle tänään ihan yhtä hyvin kuin 80 vuotta sittenkin. Puutarhaa pitää vaan olla valmis siirtämään kun kaupunki kasvaa. Tosin nyt ollaan jo paisuttu sellaisiin mittoihin, että esim. Östersundomiin tehtyä puutarhaa tuskin tarvisisi siirtää ikinä, jos nykyistä Helsinkiä rakennettaisiin kohtuullisen tehokkaasti.
JÄTKÄSAAREN TERMINAALISTA
OS 15.6.14:
”Kunnollinen matkustajasatama Vuosaareen maksaisi metroyhteyksineen puoli miljardia.”
Joten ei tämäkään mahdollisuus kovin halvalta vaikuta. Vuosaaren satamasta muuten on henkilöautokuljetuksia, Rostockiin ja Lyypekkin ro-ro- rahtilaivojen kylkiäisinä. En tiedä, kuinka paljon. Samoin käsittääkseni Hangosta voi ottaa henkijäauton Keski-Eurooppaan.
Jos oikein ymmärsin, Vuosaaresta Tallinnaan (Muugaan) kulkee vain yksi rahtilaivayhteys viikoittain.
Tukholmassa matkustajalaivat Suomesta ja Virosta saapuvat kahteen satamaan. Södermalmille ja Värtanille (perustettu alunperin vientisatamaksi joskus 1800-luvulla). Edellinen on reippaan kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Jälkimäinen on 4- 5 km:n päässä ja sieltä T‑Centraliin taitaa olla n 16 minuutin metromatka kävelyineen. Ja suorat bussiyhteydet keskustaan. Myös kohtalaisen lyhyet yhteydet Tukholman kehäteille. – Olen muuten v. 1971 tullut retkueemme auton kanssa Bore –höyrylaivalla Skesppbrolle, kuninkaanlinnan viereen.
Maantieteellehän emme mahda mitään, lainatakseni J.V. Stalinia: Helsinki on niemellä.
Vuosaaren sataan on 19 km matka, metrollakin se vesi 25 minuuttia. Kantviikkiin yli 30 km. Näitä on vaikea pitää realistina vaihtoehtoina matkustajasatamaksi. Semminkin, kun ruuhka-aikaan kehätiet vetävät huonosti. Ja kesäaikana huomattava osa matkustajista tulee henkilöautolla matkatakseen pidemmälle. Talviaikaan laivoja elättävät risteily/örveilyturistit ja rekat. Näin yksinkertaistaen.
Kysymys on siis kinkkinen. Ensiksi olisi hyvä tietää, kuinka paljon ajoneuvoliikennettä matkustajaterminaalit tuovat. Määrä on suuri, mutta ei suunnaton suhteessa muuhun liikenteeseen.
Ja nillitys ei auta. Satama on osa merikaupunkia.
Tukholmaan kulkee kaksi lauttaa päivässä, siis neljä edestakaista matkaa. Ja Tallinnaan 17. Kasvun rajat ovat kyllä pian vastassa
Muuten vain selvitys maamme satamien kuljetusmääristä Wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Satama
Satama Rahti
2012 (t)[16][17]
Rahti
2010 (t)
Sköldvikin satama
23 206 980 20 544 871
HaminaKotkan satama
14 523 041 15 810 294
11 299 324 (Kotkan satama)
4 510 970 (Haminan satama)
Helsingin satama
10 832 441 10 939 870
Kokkolan satama
7 406 829 6 339 443
Naantalin satama
6 663 949 8 107 982
Rauman satama
5 967 104 5 696 144
Raahen satama
5 425 491 6 202 764
Porin satama
3 737 913 4 984 850
Oulun satama
3 577 225 3 601 060
Hangon satama
3 233 693 3 579 206
Turun satama
2 525 641 2 955 980
Tornion satama
2 272 104 1 964 058
Kemin satama
1 980 364 2 195 693
Inkoon satama
1 538 722 1 338 602
Suurin Sköldvik on öljysatama. Kotka on ilmeisesti edelleen maan suurin vientisatama? Määrät ovat viime vuosina pysyneet likimäärin samoina. Eräiden käsitysten mukaan maassa on 20 %:n satamaylikapasiteetti, mutta onko pienten satamien kuten Loviisan Valkon lakkauttamien siihen ratkaisu?
Henkilöliikenne 2011:
Helsinki n 11 miljoonaa., Turku ja Maarianhamina kumpikin n 2,8, miljoonaa, yhteensä vajat 18 miljoonaa.
Hyödyllistä muuten verrata Euroopan ja muiden maanosien suursatamien liikenteeseen. Singaporen sataman liikenne on 560 Mt/vuosi ja Rotterdamin 440 Mt/vuosi.
1) Haluatko siis, että ongelmista vaietaan?
2) Asutuksen asukastiheys lienee muuttuja, jonka optimikohdan alapuolella suurin osa ihmisistä kokee olevansa yksinäisiä, jos esimerkiksi kaivattua kumppania ei kovin helposti löydy. Toisaalta taas liian tiivis asutus lisää kahnausten ja jopa rikollisuuden määrää, kun erilaiset elämäntavat ja sopeutumattomuus kaikkia koskeviin pelisääntöihin alkaa tuottaa (pienilläkin taajuuksilla) kipurajan ylittäviä ongelmia valtaväestölle. Väljän asutuksen piirissä jokainen voi helpommin puuhastella omalla tontillaan (lähes mitä haluaa) sen muita yleensä pahemmin häiritsemättä.
3) Kyse ei ole pelkästään kulkutavoista, vaan paljolti myös siitä, kuinka paljon ihminen tarvitsee tilaa ympärilleen kokeakseen ympäristönsä miellyttäväksi. Kaikki eivät viihdy tungoksessa tai sankan väkijoukon keskellä. Tässä voi olla kulttuurisia tekijöitä taustalla. Tavanomainen (normaali?) keskusteluetäisyys (kahden ihmisen välillä) lienee Suomessa selvästi pidempi kuin keskimääräisesti esimerkiksi Lähi-idän jo pitkään tiiviisti asutetuilla alueilla.
Jopa busseille ja elokuvateattereille on asetettu rajoitukset suurimmalle sallitulle ihmismäärälle kooltaan rajallisessa tilassa. Miksei vastaavankaltaista rajoitusta voisi harkita myös kaupungeille, jotta voitaisiin varmistaa niiden ulkoilu- ja virkistys‑, sekä lähiluontoalueiden suojelu?
Ihan varmasti jotkut varakkaat arvostavat väljyyttä ja yhtä lailla jotkut arvostavat elävän kaupungin sykettä. Vaihtoehdot ovat vain hyvästä.
“Sillit purkissa” ‑vertaukseen sen verran, että asumisväljyyteen yhdyskuntarakenteen tiiviys ei suoranaisesti vaikuta, koska esimerkiksi tiiviissä Etelä-Helsingissä asumisväljyys on reilusti yli kaupungin keskiarvon. En myöskään usko, että veropakolainen haluaisi olla kirjoilla juuri Helsingissä, kun heti Espoostakin löytyy alempi veroäyri. Sekin kuulostaisi vähän oudolta, että sijoitusasunnon vuokraaja jäisi kirjoille samaiseen asuntoon.
Jos haluaa asua jossain Kirkkonummella ja on varakas, niin ei siinä Länsiväylän ruuhkista tarvitse välittää. Bussikaistalla saa mennä taksitkin ja se kaista vetää kyllä joka aamu.
Mökkimatkat Helsingistä ovat varmasti muuta maata pidempiä mm. siksi, että mökkitonttia Helsingin läheltä ei välttämättä saa kovin halvalla. Minua kiinnostaisi kuitenkin enemmän kuinka paljon näitä mökkimatkoja vuodessa tehdään. En usko, että kovin merkittävää määrää.
Ensinnäkin haluaisin tietää, miten “liiallinen tiiviys” määritellään. Mitkä kaupunginosat Helsingissä ovat liian tiiviitä?
Ja tietysti joitain haittaa, jos lähellä asuu enemmän ihmisiä ja vastaavasti jotkut pitävät sitä positiivisena asiana. Jos nyt lyhyesti tiivistäisin oman näkemykseni, niin mielestäni Helsingissä pitäisi olla nykyistä enemmän tiivistä kaupunkia, koska sille on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ja vastaavasti tonttimaasta on pulaa. Ei sen kummempaa.
Nähdäkseni hyviä paikkoja tiiviin kaupungin rakentamiseen olisivat esimerkiksi nykyisten kaupunkimoottoriteiden melualueet ja varauksin myös keskustelunaiheena olleet siirtolapuutarhojen tontit.
Kaupunginosa voi olla hiukan liian laaja alue tuon liiallisen tiiviyden määrittelemiseksi. Vaikkapa Töölössä on niin hyviä kuin huonojakin esimerkkejä, eikä edes kovin kaukana toisistaan. Olkoon hyvänä esimerkkinä vaikka 1) Väinämöisenkatu ja huonona Caloniuksenkatu, 2) Laivurinkatu, vähän etäämmällä Viiskulmasta sekä Jääkärinkatu, alku- ja loppupäänsä välissä. Ehkä tuon liiallisen tiiviyden voisi määritellä siten, että siltä vältytään, jos ikkunoista näkyisi muutakin kuin vastapäistä taloa ja erottuisi muutakin kuin (hymyilevän?) vastapäisen naapurin ikenet.
Pihaa, pensaita ja puita, miksei katu- tai torinäkymääkin niiden lisäksi sekä riittävän iso avaruuskulma taivasta, eli “taivasosuus”, jonka symbolisen merkityksen pähkäilyn jätän muitten päänvaivaksi. Talojen rakentaminen aivan rantaviivalle (tai jopa meren päälle) on mielestäni sairas ilmiö, ellei talojen sijaan ole kyse laivoista.
Miksi meillä pitää apinoida muilta? Miksi kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit saivat aiemmin aikaan niin paljon kauniimpaa jälkeä? Kävin jälleen tänään Käpylässä, enkä voi muuta kuin esimerkiksi Pohjolankadun seutua puineen, pensaineen, 2‑kerroksisine puutaloineen ja ratikkapysäkkeineen ihailla. Toivottavasti sitä ei kukaan tiivistäjä ei yritä enää tiivistää piloille, kuten joskus aiemmin oli kuulemma joku ehdottanut!