Listalla on kesätauon kunniaksi vain pöydälle pantuja asioita, jotka ovatkin sitten sitä isompia (Listaan tästä)
Jätkäsaaren matkustajasataman asemakaava
Kinkkinen asia. Onko järkevää ohjata näin paljon kumipyöräliikennettä Jätkäsaaren kautta? Eikö osaa siitä saataisi siirretyksi Vuosaareen? Ja toiseksi, kuka maksaa nämä jättimäiset infrainvestoinnit. Jos se on otettava viraston raamista, en voi muuta kuin suosittaa, ettei kaavaa toteuteta. Samat ongelmat ovat edessä kuitenkin Jätkäsaaressa muutenkin. Maanluovutustulot ovat suuret, mutta suuria investointeja ne myös vaativat. Bruttomääräinen investointiraami ei toimi alkuunkaan tarkoituksenmukaisesti.
Olen keskustellut tästä sataman edustajien kanssa. He sanotvat, että sekä Tallinnan kaupunki että Helsinki haluaisivat rekkaliikennettä Muuga — Vuosaari –välille, mutta varustamot eivät suostu. Voisiko toivetta avittaa hintaohjauksella? Aika vaikuttava toimi olisi sekin, että myös henkilöautoista alettaisiin periä erillistä maksua Jätkäsaaressa, mutta ei Vuosaaressa. Tämä voitaisiin tehdä kustannusneutraalisti alentamalla vastaavasti henkilöistä perittävää maksua. Nyt maksu peritään rekoista ja matkustajista, mutta ei matkustajien autoista.
Kunnollinen matkustajasatama Vuosaareen maksaisi metroyhteyksineen puoli miljardia.
Itä-Pakilan siirtolapuutarhan laajennus
Minä en pidä virkistysalueiden privatisoimisesta, mutta valtuusto on näin edellyttänyt tehtävän ja valtuustolla on isommat muskelit. Oma kysymyksensä ovat nämä yli 800 neliöt palstat. Lähistölle on kaavoitettu 400 neliön omakotitontteja.
Pitäjänmäen yritysalueen muutosperiaatteet
Minusta tämä voisi muuttua yksipuolisesta työpaikka-alueesta vaiheittain sekoitetuksi alueeksi ja siten oikeaksi kaupungiksi. Sellainen ympäristöhäiriöitä aiheuttava toiminta, joka karkottaa asutuksen kauas ympäristöstään, ei oikein kuulu tänne.
Kuuleeko Nurmijärvi?
Vuosaaren sillan liikennesuunnitelma
Kovin kapea-ajoratainen silta pannaan remonttiin niin, että pohjoispuolelta poistetaan kevyen liikenteen väylä ja sen korvataan rakentamalla viereen toinen silta. Tällä kevyen liikenteen väylällä jalankulku ja pyöräily ovat samassa tasossa. Syynkin tiedämme, lumi. Nyt ei ole kyse enää auran leveydestä vaan siitä, että mihin lumi pannaan. Pitkin hampain hyväksyttävissä.
Todettakoon, että kun metrosiltaa suunniteltiin, ajateltiin laittaa kevyen liikenteen silta siihen, mutta tästä luovuttiin, koska metron melu. Metrojunat kulkevat harvakseltaan, mutta autoliikenteen melu nykyisellä sillalla on kova. Usein pyöräillessäni kuuntelen radiota. Tuolla sillalla ei kuule mitään.
Mannerheimintien liikennesuunnitelma välillä Reijolankatu – Nordenskjöldinkatu.
Tässä välissä on ratikkakaitalle löytynyt jostain 20 cm lisää leveyttä. Sillä mennään.
Jos tuo suunniteltu kumipyöräliikenne todella viedään Jätkäsaareen, niin Helsingistä tulee todellinen Metropoli kertaheitolla — ruuhkien puolesta. Tulevat maailmalta varmasti ottamaan oppia, kuinka tehdään “suurkaupunkeja”.
Noilla automäärillä ei Jätkäsaaresta enää kukaan pääse pois tai sinne sisään. Sehän on sumppuuntumassa jo nyt.
“Aika vaikuttava toimi olisi sekin, että myös henkilöautoista alettaisiin periä erillistä maksua Jätkäsaaressa, mutta ei Vuosaaressa. Tämä voitaisiin tehdä kustannusneutraalisti alentamalla vastaavasti henkilöistä perittävää maksua. Nyt maksu peritään rekoista ja matkustajista, mutta ei matkustajien autoista.”
Juuri näin. Tämän hetkinen hintapolitiikka kuulostaa aivan nurinkuriselta. Helsinki hyötynee kyllä laivamatkustajista, mutta autoista ja niiden edellyttämästä infrasta aiheutuu kaupungille liuta kustannuksia ja haittoja. Lisäksi voisi kuvitella, että autolla tulevat ja siten useimmiten vain läpikulkumatkalla olevat ja kauemmas jatkavat ovat juuri ne vähiten tänne rahaa jättävät matkustajat. Maksua olisi järkevää tältä kannalta periä rekkojen lisäksi ilman muuta henkilöautoista mieluummin kuin matkustajista.
Pikemminkin pitäisi periä ajoneuvoliikenteestä sen verta satamamaksuja, että henkilöistä perittävää maksua voitaisiin vastaavasti alentaa tai siitä jopa luopua. Tämä edistäisi turismia kaupunkiimme ja olisi siten paitsi kaupungin liikennepolitiikan mukaista, myös elinkeinopoliittisesti perusteltua.
“Kunnollinen matkustajasatama Vuosaareen maksaisi metroyhteyksineen puoli miljardia.”
Tällaisen rakentamisessa ei ole nähdäkseni mitään mieltä. Vuosaaresta on Helsingin keskustaan verrattuna hyvät yhteydet rekoille ja henkilöautolla satamasta eteenpäin jatkaville, se olkoon ajoneuvosatamamme. Helsingin keskusta (Jätkäsaari, Katajanokka) sen sijaan on selvästi paras paikka henkilöautotta matkustaville; suurelle osalle keskusta sinällään on matkan kohde ja keskustasta on parhaat yhteydet joukkoliikenteellä eteenpäin jatkavalle (jatkoi sitten Haagaan tai Tampereelle).
Mitä ongelmia tässä olisi?
Asiasta kannattaisi keskustella suoraan varustamoiden kanssa, koska sataman edustajat voivat helposti toimia rikkinäisenä puhelimena…
Itä-Pakilan siirtolapuutarhat: Valtuusto EI varmastikaan ole edellyttänyt privatisoimaan virkistysalueita. Vastuu tässä suunnitteluvaiheessa tehtävistä ratkaisuista/valinnoista on kyllä ihan kaupunkisuunnittelulautakuntalaisten omilla harteilla, olivatpa muskelit mitä kokoa tahansa. Kaupunginvaltuusto on ainoastaan esittänyt toiveen uusien siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden kaavoittamisesta Helsingissä ja kaupungin omistamilla mailla muissakin kunnissa. Niinpä kaupunginhallituksen asettama siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmä kartoitti mahdollisuuksia ja ehdotti raportissaan 2009 useitakin alueita. Raportin pohjalta esimerkiksi Helsingin omistamille maille Vihdin Otalammelle on juuri kaavoitettu 127 uutta ryhmäpuutarhapalstaa Eerolan ryhmäpuutarha-alueelle, asemakaava astui voimaan 7.3.2014. Miksikähän tätä ei ole erityisemmin tuotu helsinkiläisten tietoon, pikemminkin tuntuu että siitä on aika tehokkaasti vaiettu?
Pakilan siirtolapuutarhaa koskien työryhmä ehdotti alueen laajentamista nykyisten viljelypalsta-alueiden kohdalle (ja viljelypalstoille korvaavaa aluetta lähistöltä). Tuomarinkylän kaikkein pisimpään yhtäjaksoisesi viljelykäytössä säilynyt historiallisesti arvokas Vanhan riihipellon osa (RKY) ei kuulunut ehdotettuihin laajennusalueisiin, eikä minkäänlaista lisärakentamista ehdotettu rakennustaiteellisesti ja maisemallisesti arvokkaan vanhan suojeltavan siirtolapuutarha-alueen sisälle. Puolittamisella uhatut puutarhat ovat epäkäytännöllisestä sijainnistaan johtuen kooltaan hieman alueen keskimääräistä palstakokoa 410 m² suurempia (600–800 m²), mutta ympäristölautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan lausuntojen mukaisesti “metsään rajautuvat rinnetontit ovat arvokas osa koko alueen erityispiirteitä ja maisemallisesti tärkeitä sellaisenaan, joten niitä ei tule jakaa kahtia”. Alueen palstajakosuunnitelman on laatinut arkkitehti Birger Brunila vuonna 1945. Alue on arvokas juuri siksi, että se on vielä toistaiseksi säilynyt alkuperäisessä asussaan. Tämän asemakaavamuutoksen lähtökohtanakin on juuri kulttuuriympäristön suojelu: Uudenmaan maakuntakaavassa alue on kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeää virkistysaluetta ja Helsingin yleiskaavan mukaan kyseessä on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue, jota tulee kehitttää siten, että sen ominaispiirteet säilyvät.
Valtuustolla tuskin on mitään sitä vastaan, että kaupunkisuunnittelulautakunta ottaa päätöksissään huomioon maakuntakaavan edellytyksiä ja Helsingin yleiskaavan esittämiä ehtoja tai lautakuntien asiasta antamia lausuntoja.
Satama on liikenteen solmupiste, jossa kuljetettavan tavaran tai matkustajien kuljetusväline vaihtuu. Jotta sataman toiminta olisi tehokasta, tulee sen kulkuyhteyksien olla hyvät kumpaankin suuntaan, niin maalle kuin merellekin. Tehokas, hyvin toimiva logistiikka ei nykyisin tarvitse yhtä laajaa maa-aluetta kuin joskus aiemmin, mutta kulkuyhteyksien on oltava hyvät.
Vuosaari: Maa-aluetta on, rahti kulkee kumipyörillä ja ilmeisesti myös rautateitse kohtalaisen hyvin. Vain yksi kapeahko meriväylä, jota kyllä voi syventää, mutta joka saattaa olla ongelmallinen, jos liikenne tihenee. Matkustajaliikenteen ja sen jatkoyhteyksien kannalta (länteen, luoteeseen, jne.) sijaitsee melko lailla “huitsin Nevadassa”.
Jätkäsaari: Maa-aluetta vähemmän, rautatie on ollut, vaan ei enää. Auto-ja rekkaliikenne tukkii alueen sisääntulo-/ulosmenoväylät. Länsisatamaan johtaa useampi meriväylä. Matkustajaliikenteen jatkoyhteydet (ilman autoja) varsin hyvät, mm. raitiotieyhteyksien ja metronkin ansiosta.
Jos matkustajalaivaliikenne kasvaa, kuten on ennakoitavissa, on liikenneongelmat (Jätkäsaaren liikennesumpusta ulos) kyettävä ratkaisemaan. Vuosaaren sataman sijainti ja meriväylän välityskyvyn kapasiteettirajoitukset olivat tiedossa jo sataman perustamispäätöstä tehtäessä, eikä niiden aiheuttamien rajoitusten ratkaisemiseksi taida olla muita kuin hyvin kalliita vaihtoehtoja. Vuosaaren osalta tehtävät lisäinvestoinnit eivät tuo sitä lähemmäs keskustaa.
Toimintojen keskittäminen voi tuoda tehokkuusetua, mutta tekee samalla järjestelmästä haavoittuvaisen. Jonkinlainen hajautus, ja vaihtoehdot, myös alueen liikenneväylien osalta, merellä ja maalla, niin isommassa kuin pienemmässäkin mittakaavassa, lienee eduksi.
Liikenteeseen sopeutumissuunnittelusta tulisi nousta liikkumisen ja liikuttamisen tavoitesuunnitteluun!
Pakilan siirtolapuutarhan isoja tontteja on 16. Jakamalla nämä ei saataisi montaa uutta mökkipalstaa. Puutarhoja hoitavat asialleen omistautuneet mökkiläiset työtunteja laskematta. Omakotiasujat harvoin ryhtyvät samankaltaiseen, kaikkien kaupunkilaisten iloksi koituvaan työhön. Rinteessä sijaitsevat tontit ovat todellakin osa ainutlaatuista kokonaisuutta, jonka Birger Brunila on 1940-luvulla suunnitellut.
Voidaanko todella pakkolunastaa toisten tuhansien ja tuhansien tuntien työ noin vain? Joissain tapauksissa jopa usean sukupolven työ. Jos tähän päädytte, on aivan varmaa, että edessä on vuosien valituskierre.
Tuota Vuosaaren mahdollista väyläongelmaa lukuunottamatta järkevintä olisi purkaa autot Vuosaaressa ja matkustajat Jätkäsaaressa. Autolautat voivat tehdä sen siinä järjestyksessä joka niille sopii paremmin. Se vain kyllä vaikuttaa etäisyyksien vuoksi erittäin hankalalta.
Karttaa katsoessa Jätkäsaari lienee oikeasti ainoa mahdollinen sataman paikka. Kuitenkin olisi syytä (paitsi unohtaa Norjalaiskolossi niin myös) ohjata kaikki liikenne sieltä suoralla yhteydellä Länsiväylälle ja nimenomaan sieltä ainoastaan lännen suuntaan. Rekkoja ja muita autoja ei ole mitään syytä päästää keskustaan. Rekat estetään tekemällä esimerkiksi niemen rajoille sopivan matalia siltoja. Muiden osalta vain lasketaan rajoitetaan autoteiden lukumäärä yhteen tai kahteen ja lasketaan kapasiteetti niin alhaiseksi, että joko autoilijat seisovat puoli tuntia jonossa tai ajavat vapaaehtoisesti Länsiväylälle.
Jos keskustatunneli joskus saadaan tehtyä niin sieltäkin voidaan sitten ohjata liikennettä pois mutta vain ohitusliikenteenä Itäväylälle idän suuntaan.
Käväisin Tallinnassa autolla, Katajanokan terminaalin kautta. Laivan saapumisesta kesti ruuhkassa matelua tunti ennen kuin pääsin keskustaan. Oli siis aikaa pohtia laiva-asioita.
Laivojen autoliikenne Katajanokan (tai Jätkäsaaren) kautta on tyhmää ja haitallista. Vuosaaren kautta liikennehaitat voidaan minimoida. Autoliikenne siis sinne.
Autottomien matkustajien suosikkiharratus näyttää edelleen olevan suomalaisen alkoholin roudaaminen takaisin Suomen maaperälle. Tähän toimintaan ei tarvita keskustan hienoja rantatontteja. Vuosaareen siis tämä myös, metrolinjan jatkaminen helpottaa operointia. Rationaalisessa maailmassa tuo juomien eestaas-roudaus tosin osattaisiin hoitaa ehkä jotenkin fiksumminkin.
Mutta lopuksi herää tottakai kysymys koko laivatoiminnan järkevyydestä; rautatietunneli Helsingistä Tallinnaan mahdollistaisi huomattavasti nykyistä tehokkaamman yhteyden myös Tallinnasta edelleen muuhun Eurooppaan.
Periaatteessa tämä olisi ideaaliratkaisu. Ongelmat taitavat tulla nykyisestä lauttakalustosta, johon laivayhtiöt ovat jo investoineet suuria summia. Samaan laivaan täytyisi saada sekä autoja että jalkaisin lauttaan saapuvia, jotta kapasiteetti tulisi optimaalisesti hyödynnettyä. Lauttojen vuoroväli pidentyisi, jos käytäisiin ensin Vuosaaressa lastaamassa autot laivaan ja tultaisiin sen jälkeen hakemaan jalkamatkustajat Länsi-satamasta.
Mutta muuta keinoahan tässä ei ole, kuin alkaa pikku hiljaa kouluttamaan laivayhtiötä kohdennettujen satamamaksujen avulla. Vuosikymmenen-parin jälkeen tämä alkaa näkyä myös laivakalustossa, joka alkaa eriytyä autolauttoihin ja matkustajalauttoihin. Siihen saakka lautat liikennöivät vajaakapasiteetilla ja laivayhtiöt purnaavat.
un archos:
“…suomalaisen alkoholin roudaaminen takaisin Suomen maaperälle.”
Tästä maasta eivät ihmeet kesken lopu XD
“Tähän toimintaan ei tarvita keskustan hienoja rantatontteja.”
Virkistysalueeksi mieluummin.
“…laivatoiminnan järkevyydestä…”
Jep 😉
“…rautatietunneli Helsingistä Tallinnaan…”
Tätä odotellessa 🙂
Länsisataman kaavan kanssa saattaa olla syytä ottaa aikalisä, mutta korjaavilla toimenpiteillä puolestaan on jo kiire. Sataman nykyinenkin liikenne sumputtaa Jätkäsaaren ja Etelä-Helsingin liikenteen pahasti ja vaatii uusia liikenneratkaisuja. Ehdotelmaa toimenpiteiksi:
1) satamamaksujen uudelleen järjestely, maksut ajoneuvoista, porrastettuna suosimaan Vuosaarta
2) Vuosaareen väliaikainen matkustaterminaali Vuosaaren satamaan käyttämään siirtyvien matkustajien palvelemiseen
3) Länsisataman liikenteen ohjaaminen suoraan länsiväylälle Crusellin sillan kautta, pohdittavaksi myös uusi liittymä Salmisaarenkadun päähän, ettei tukkeuta Porkkalankatua. Liikenne voi kulkea kohtuullisen harmittomasti vielä joitakin vuosia Jätkäsaaren länsirantaa pitkin, sillä asutusta rakennetaan idästä lähtien.
4) kunnon terminaali Vuosaareen ja metron jatko satamaan. Rekoille pääsykielto keskustan satamiin, länsisatama korostetusti matkustajaterminaaliksi
Ei kyseessä ole vain suomalaisten suosikkiharrastus. Ihan koko Euroopassa viinaa haetaan sieltä missä se on halvinta. Englantilaiset Ranskasta, Ruotsalaiset Tanskasta, Saksalaiset Puolasta jne.
Täysin järjetöntä hommaa eikä niin hirveän ympäristöystävällistä.
ilmeisesti
??
Niin, siis kaupungithan toki voivat myös pakkolunastaa toisten omistamia maita, mutta tässähän ei sellaisesta edes ole kysymys.
Anomuumi kirjoitti:
“Vuosaaresta on Helsingin keskustaan verrattuna hyvät yhteydet rekoille ja henkilöautolla satamasta eteenpäin jatkaville, se olkoon ajoneuvosatamamme. Helsingin keskusta (Jätkäsaari, Katajanokka) sen sijaan on selvästi paras paikka henkilöautotta matkustaville”
Ongelma kai on, että ainakin nykyään ihmiset ja henkilöautot (ja ehkä rekatkin?) tulevat samalla laivalla.
Joten joko sen laivan pitäisi pysähtyä sekä Vuosaaressa että Jätkäsaaressa, tai sitten pitäisi järjestää niin että yhdenlaisia laivoja jotka kuskaavat vain autoja mutta eivät matkustajia, ja toisenlaisia laivoja jotka kuskaavat vain matkustajia mutta eivät autoja.
Kiinnitä ensi kerralla huomiota laivasta Helsingin päässä purkautuviin autoihin, joista lähes jokaisen takapää on epänormaalin matalalla. Siellä se kotiin palaava viina kulkee.
Eli tänne halutaan mahdollisimman paljon autoja ja mahdollisimman vähän matkustajia ja rekkoja. Kuka tällaisen päätöksen on tehnyt ja miksi sitä ei haluta muuttaa vähemmän autoja suosivaksi?
Mihin sinä sitä autoa sitten oikein tarvitsit (jos kuljit vain Helsingin keskustan ja Tallinnan välisen matkan lautalla)? Vainko kaikki autottomat sitä viinaa takaisin Suomeen roudaavat?
Onko tuosta auto‑, rekka ja matkustajaliikenteestä jotain satama(nosa)kohtaisia tilastoja, ja muitakin tunnuslukuja kuin keskiarvot? Voisi olla hyödyllistä, noin päätöksentekoa varten Osmonkin tietää, minne kunkin kulkijan tie vie. No ehkä ei sentään jokaisen kulkijan, vaan vain ryhmäkohtaisesti ja sekä lukumääräisesti, että prosentuaalisesti.
Manskun pyöräkaistan piirtäjä on ollut huolimaton ja kopioinut jostain vanhoista ja vaaralliseksi tunnetuista piirustuksista tuon risteyskohdan. Pyöräkaista pitää vetää risteyksessä kiinni autokaistaan, vaikka se muuten olisi vähän kauempana. Nyt piirretyllä tavalla kaistaa on vaikea ajaa ja pyöräilijä jää autoilijan näkökentän ulkopuolelle. Kolari on lähes varma!
Tarkoitan pakkolunastuksella kaiken sen ottamista pois, johon puutarhuri on vuosikaudet laittanut työtään ja rahaansa: omenapuita, marjapensaita, monivuotisia koristekasveja, kasvimaita, salaojituksia, nurmikkoja, laatoituksia… Maa toki on ollut ja tulee olemaan kaupungin. Vakavassa kriisitilanteessa se voitaisiin vaikka määrätä kokonaan ruoantuotantoon. Silloin saisittekin kiittää puutarhureita, jotka ovat panostaneet siihen maahan: kuormanneet saveen hiekkaa, kalkkia, hevosenlantaa, parempaa multaa, kääntäneet ja muokanneet. Hikistä työtä vuosikaudet, omaksi ja kaupunkilaisten iloksi.
Pitäisikö harkita uuden autolauttasataman rakentamista Kantvikiin? Sinne pääsee hyvin autoilla ja busseilla eri puolilta eteläistä Suomea. Jos oikein muistan, Helsingin kaupunki omistaa sieltä maatakin, jotka vaihdettiin Kampin keskuksen tonttiin, että Vuosaaren sataman kilpailija luopui hankkeestaan… Henkilöliikenne ja risteilijät ilman autoja sopivat Helsingin keskustaan.
Näinpä. Se mikä on taloudellisin tapa ratkaista tämä problematiikka on varustamoiden asia. Kaupungin ja sataman osuus tässä on ensi vaiheessa hintaohjauksella pysäyttää ajoneuvoliikenteen kasvu keskustan satamissa. Tämä vaihe ei edellytä välittömiä muutoksia alusten ajoneuvokapasiteetteihin. Jos ajoneuvoliikenteen kasvupaine on riittävän kova, varustamot etsivät ansaintamahdollisuuksien perässä ja hinnoittelun ohjaamana edullisimman tavan viedä ajoneuvot Vuosaareen, oli se sitten erillinen laiva, saman laivan toinen pysähdys tai jotain muuta.
Pitkällä aikavälillä hintaohjauksella tulee vähentää ajoneuvoliikennettä keskustan satamissa vähitellen (tavoitteena esim. ‑3–5% vuodessa) kunnes riittävän matala taso saavutetaan.
Jos tämä edellyttää varustamoilta muutoksia kalustoonsa, niin sitten edellyttää. Kalustoa on uusittava pitkällä aikavälillä joka tapauksessa. Tarvittaessa myös olemassaolevaa kalustoa voidaan muokata, jos se katsotaan kannattavaksi. Nykyaikaiset autolautat on suunniteltu siten, että rahtitilaa voidaan tarvittaessa muuttaa hyteiksi tai toisin päin.(1) Olennaista on, että muutos ei ole yhtäkkinen ja että se on ennustettavissa. Tämä edellyttää selkeää ja määrätietoista satamapolitiikkaa Helsingin kaupungilta.
1) http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70358/Thesis%20JJ%20Hamalainen%20.pdf?sequence=1 , sivu 48
Tätäkään ongelmaa ei ole, kun kunnilta evätään oikeus omistaa maata saati sitten pakkolunastaa sitä. 😀
Vuosaaren satama on virhe, jonka kanssa on vain opittava elämään. 🙁 Kantvik olisi ollut kaikilla mittareilla järkevämpi hanke. En kuitenkaan usko, että sille on tilausta ihan lähi aikoina. Kokonaisvolyymi ei riitä sekä Vuosaaren, Helsingin että Kantvikin kannattavuuteen.
Kaiken tuon saa käsittääkseni väistyvä vuokralainen halutessaan ottaa mukaansa.
Peräkärry ja ruukut käyttöön viimeisillä käyntikerroilla. Mikä tässä on ongelmana? Vuokralainen ei omista — sen pitäisi kaikkien ymmärtää.
Ja montako kertaa noita vuokrasopimuksia on edes irtisanottu? Tuskin montaa kertaa, joten kyse ei suinkaan ole siitä, että systemaattisesti tuhottaisiin toisten työtä. Kyse on siis siitä, saako noin yleensäkään tehdä.
Voi olla että huuto olisi aika paljon kovempaa markkinaehtoisilla vuokrilla. Puhumattakaan siitä, että tuota maata puuhailtaisiin yksityisen omistuksessa jatkuvasti parempaan käyttöön.
Kyllähän vuokralainen saa viedä oman omaisuutensa mukanaan, kun vuokrasopimus päättyy. Jos vuokrattavaan maa-alueeseen on tehty pysyviä parannustöitä, niin näiden kustannusten jakamisesta olisi tullut sopia jo ennen töiden toteuttamista vuokraajan kanssa (vrt. remonttien tekeminen vuokra-asunnossa). Vuokraaja saattaa osallistua kustannuksiin, jos kokee toimenpiteet välttämättömiksi tai niiden nostavan vuokrattavan omaisuuden arvoa.
Kaikki työ mitä palstalla on tehty, on luonnollisesti vapaaehtoista harrastetoimintaa, eikä siten luo mitään etuoikeutta maahan. Nykyisten vuokralaisten kannattaa olla tyytyväisiä siihen, että he ovat näinkin pitkään saaneet nauttia etuoikeutetun suurista puutarhatonteista ja niiden mahdollistamasta mukavasta harrastuksesta. Jatkossa tämä harrastustoiminta tulee vain useampien saataville, mikä on ainoastaan hyvä asia.
Pääasia varmaan tulisi olla, että Jätkäsaari ei mene asuinalueena aivan mahdottomaksi eikä länsipuolen liikenne aivan tukkoon. Kyllähän suuri satama tekee paikasta elävän ja kansainvälisen, mutta rekkaralli saisi jäädä väliin. Kummallista vain tämmöinen toiminta, jossa tietyn alan yrityksille rakennetaan infraa ja muutetaan koko kaupungin suunnitelmia, eikä niiden tarvitse itse osallistua. Jos on ahtaajilla kiva paikka ajaa omaa etua, niin ei varustamojenkaan asema huono ole, jos ahtaajista selviävät.
Harvinaista rohkeutta kansanedustajalta muuten pistää mainoksia aasialaisista vaimoehdokkaista omille kotisivuilleen. Toki sydän- ja verisuonitutkimusten mainokset vähän tasoittavat, jos itämaiset naiset ottavat pumpun päälle. Reipasta yrittäjähenkeä kuitenkin ottaa nuokin rahat pois kuljeksimasta. Näyttää tuo vihreä feminismi olevan aika laaja käsite, mutta kai tuo on nykyaikaa ja rakkauden tiet edelleen tuntemattomat.
Google tutkii asiakkaiden nettikäyttäytymistä ja yrittää sen perusteella arevioida heidän kiinnostuksen kohteensa. Ai sinulle tuli sellaisia mainoksia. 🙂
Googlemainokset opvat kokeilu, jolla testaan, voisiko tätä blogia ryhtyä kehittämään niin, että resursseja sen ylläpitoon saisi mainoksista. Noissa on vähän säätämistä. En tiedä, olenkmo kirjoittanut liikaa toimeentulotuesta, mutta minulle on tullut pikavippimainoksia. Tässä on vähän säätämistä. Jokin tapa rajoittaa mainosten sisältöä on kai olemassa.
Nämä perusteet eivät oikein kestä päivänvaloa, koska tässä ollaan koskemassa voimassa olevaan vuokrasopimukseen, jonka ehtoja kaupunki on yksipuolisesti muuttamassa, vaikkei se ole edes sopimusosapuoli. Siirtolapuutarhojen maa-alueet on vuokrattu siirtolapuutarhayhdistyksille, joilla on sisäinen itsehallinto ja jotka vuokraavat maan edelleen puutarhureille vaikkakin kaupungin määrittelemään hintaan. Mutta sopimukset ovat yhdistyksen ja puutarhureiden välillä. Ihmettelen, miten tällaiseen systeemiin on ylipäänsä juridisesti ylipäänsä mahdollista puuttua. Onkohan kaupungilta unohtunut, että systeemi on muutettu jo vuosia sitten?
Vuokrasopimus ei kyllä ole ikuinen.
Sakke taas kuvitteli, että tuo mainos, jossa tarjotaan kuvakirjan tekoa omista valokuvista, oli Osmon vinkki Sakelle, joka valokuvaustakin harrastaa.
Ihan lähiluonnossakin on melkein aina jotain uutta, kivaa ja elämyksellistä näkyvillä, kun vain osaa ne kohteet (laajoista, avarista maisemista aina pieniin yksityiskohtiin asti) kiireiltään havaita. Toukokuussa esim. Koivusaaressa telkkäemo ja 11 poikasta, kuun vaihteessa lukuisat rakkoleväesiintymät rannoilla ja nyt kesäkuussa, viime viikonloppuna, esim. pääskynen, joka otti pursiseuran käytössä olevan hiekkakentän kuivuvan kuralammikon reunalta savea, ilmeisesti pesänrakennustarpeikseen.
Ei ole ikuinen mutta voimassa edelleen ja koskee nimenomaan koko aluetta. Miten kaupunki sanoo irti yksittäisen puutarhurin vuokrasopimuksen, kun se on tehty yhdistyksen ja vuokraajien välillä? Eikä tässä ole kyseessä mikään vuokra-asunto, kuten jotkut täällä ovat yrittäneet esittää, vaan maankäyttöä koskeva vuokrasopimus, josta on ihan erilainen lainsäädäntö.
Yhdistys ei ole voinut tehdä pidempää vuokrasopimusta kuin sillä itsellään on alueesta. Kaupsu ei tee näitä vuokrasopimuksia, mutta seuraavassa sopimuksessa yhdistyksen kanssa voi olla millaisia ehtoja hyvänsä.
Ja sitten lasketaan, montako neliömetriä siirtolapuutarhamaata on Helsingissä per asukas. Sen tuotolla ei ihan pienellä ihmettelemisellä ole huoltovarmuudellista merkitystä. Kesantopeltoa tässä maassa riittää, ei meiltä maa lopu.
Pelisäännöt ovat markkinaehtoisella mekanismilla selvemmät kuin nyt. Se on totta, että palstaviljely pääsääntöisesti siirtyisi nopeammin kaupungin ulkokehille, mutta olisiko se huono asia?
Osmo Soininvaara: “Jokin tapa rajoittaa mainosten sisältöä on kai olemassa.”
Sivuston ylläpitäjän näkökulmasta en tiedä mitään, mutta Adblock toimii katselijan näkökulmasta. Ghostery on myös mukava lisävaruste.
Helppoja asentaa 🙂
Sitä en osaa sanoa — ainakaan verrattuna johonkin muuhun yleisölle avoimeen viheralueeseen. Toisaalta noista muista viheralueista tiivistäjät kovin mielellään höyläävät uusia tontteja rakentamiseen.
Markkinamekanismi ei kyllä mitenkään automaattisesti tuota hyvää elämää tai miellyttävää ympäristöä. Se on parhaimmillaankin osaoptimointia eikä kokonaisuuden hallintaa. Markkinaehtoisesti en siis lähtisi kaupunkia hallitsemaan.
Pointtini oli lähinnä se, että ei kannattaisi kauheasti huudella siitä, miten “huonosti” kaupunki kohtelee vuokralaisia. Asiat muuttuvat heille paljon huonommiksi, jos kaupunki päättääkin pestä kätensä tuosta ongelmasta.