Maailma muuttuu — muuttuuko kunta (1/6) Vanhustenhoito

Kävin puhu­mas­sa 21.5. Audi­a­torin laivasem­i­naaris­sa otsikon mukaises­ta aiheesta ja palaste­len esi­tyk­sen blogille.

Vaivaistaloista se alkoi –voisiko sen jo antaa pois?

Van­hus­ten­huolto sovel­tuu kun­nal­lisek­si palveluk­si huonos­ti, koska

  • Van­hus­ten ter­vey­serot ovat erit­täin suuria ja huonokun­toisen van­huk­sen hoito kallista. Ter­veys ei ole edes aidosti sat­un­nainen, vaan ikäväl­lä taval­la alueel­lis­es­ti kor­reloitunut, joten van­hus­ten hoi­dos­ta aiheutu­vat menot tuot­ta­vat suur­ta eri­ar­voisu­ut­ta kun­tien välille.
  • Van­husvoit­toisim­mat kun­nat eivät selviä ilman ulkop­uolista apua van­hus­ten­hoi­dos­ta, vaik­ka rahaakin olisi. Perusk­oulus­ta valmis­tu­vien pitäisi kaikkien hakeu­tua vanhustenhoitoon
  • Van­hus­ten olisi luon­te­vaa päästä hoitoon lähelle lap­si­aan, kun eivät enää kotona pär­jää, mut­ta tämä olisi vas­taan otta­van kun­nan kannal­ta kohtuutonta
  • Olisi järkevää, että jotkut kun­nat voisi­vat Etelä-Englan­nin ran­nikkokaupunkien tavoin erikois­tua seniorikun­niksi. Tämä on kuitenkin aika huono bis­ness, jos uusi kotikun­ta joutuu myös mak­samaan hoidon
  • Van­huk­se­na on paljon kivem­pi olla asi­akas kuin hoidok­ki. Asi­akkaan mukana hoitokoti­in tulee rahaa, hoidokin mukana pelkkiä meno­ja. Kohtelu on tämän mukaista. Van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta emme selviä mil­lään valvon­nal­la. Asi­akku­us ja mah­dol­lisu­us hakeu­tua rahoi­neen muualle on toimi­vampi ratkaisu
  • Niin­pä pitäisi tehdä kuten Hol­lan­nis­sa. Suomen oloi­hin kään­net­tynä tämä tarkoit­taisi, että ulkop­uo­li­nen taho määrit­telisi hoidon tarpeen rahas­sa ja Kela antaisi tätä vas­taa­van hoitosetelin ja van­hus tai hänen omaisen­sa saisi­vat itse vali­ta hoitopaikan kun­nal­lis­es­ta tai yksi­tyis­es­tä hoivakodista mis­tä päin maa­ta hyvänsä.

Lisää aiheesta:

Savon Sanomien kolumni

 

 

28 vastausta artikkeliin “Maailma muuttuu — muuttuuko kunta (1/6) Vanhustenhoito”

  1. Van­hus­ten­huolto sovel­tuu kun­nal­lisek­si palveluk­si huonos­ti, koska 

    Sovel­tuu oikein hyvin kun­nal­lis­es­ti totutet­tavak­si palveluk­si. Rahoituk­ses­sa tulee tietenkin ilmei­sistä syistä tasa­ta kuluja.

    Van­husvoit­toisim­mat kun­nat eivät selviä ilman ulkop­uolista apua van­hus­ten­hoi­dos­ta, vaik­ka rahaakin olisi. Perusk­oulus­ta valmis­tu­vien pitäisi kaikkien hakeu­tua vanhustenhoitoon 

    Ei kai tämä ole mikään kun­ta­to­teu­tuk­seen liit­tyvä ongel­ma. Jos tuol­laisia kun­tia on, palkataan väkeä ulkop­uolelta hoita­jik­si. Näin myös ei-kun­nal­li­sis­sa toteu­tuk­sis­sa. Emme kai puhu van­hus­ten pakkosi­ir­rosta pois kotikonnuiltaan.

    Van­hus­ten olisi luon­te­vaa päästä hoitoon lähelle lap­si­aan, kun eivät enää kotona pär­jää, mut­ta tämä olisi vas­taan otta­van kun­nan kannal­ta kohtuutonta 

    Ihan ok ja reilua, jos kulu­ja tasa­taan oikeudenmukaisesti.

  2. Kat­so­taan­pa miten hoitosetelijär­jestelmä vaikut­taa ehkä ensi vuosikymmenel­lä jonkin­laiseen hoitokoti­in pää­tyvän hyvä­tu­loisen eläkeläisen olo­suhteisi­in. Voimme antaa eläkeläiselle sat­un­naisen nimen, vaik­ka OS.

    1) Jos hoitoko­tien rahoi­tus ei perus­tu hoitosetelijär­jestelmään niin OS:n palve­lu­ta­so on toden­näköis­es­ti sama kuin useimpi­en muiden. Vaik­ka OS on hyvä­tu­loinen, hän ei ole niin hyvä­tu­loinen että hänel­lä olisi varaa mak­saa pitkään kus­tan­nuk­sia vas­taavaa hin­taa julkisen jär­jestelmän ulkop­uolel­la ole­vaan hoitokoti­in, ehkä esim. ulkomailla.

    2) Hoitosetelijär­jestelmässä OS taas saa parem­paa hoitoa kuin useim­mat muut kos­ka hän voi jatkaa hoitosetelil­lä mak­set­tavaa hoit­o­mak­sua omil­la korkeil­la eläkkeil­lään ja näin ollen siir­tyä ikäänkuin kol­moslu­okas­ta ykkösluokkaan.

    Esimerkin yhtey­det tun­net­tui­hin suo­ma­laisi­in poli­it­tis­ten blo­gien pitäji­in ovat täysin satunnaisia.

    1. Vouti­lainen on ilmeis­es­ti men­nyt kyseisen yri­tyk­sen hal­li­tuk­seen hal­li­tusam­mat­ti­laise­na. Hesarin kir­joi­tus on tältä osin virheellinen.

  3. Ihan hyviä point­te­ja, joista on help­po olla samaa mieltä. 

    Mitkä ovat Hol­lan­nin mallin keskimääräiset kus­tan­nuk­set per van­hus? Mis­tä alka­en hol­lan­ti­lainen on van­hus? (Voiko ulkop­uoliseen tahoon todel­lisen tarpeen määrit­täjänä aina luot­taa? Vrt. vaku­u­tus­lääkärei­den poti­lai­ta näkemät­tä anta­mat, kor­vaus­tarpeen kiistävät lausunnot.)

    Tuo kaltoinko­htelun määrit­tämi­nen on tosi­aan melko lail­la veteen piir­ret­ty vii­va, räikeitä tapauk­sia lukuunottamatta. 

    Van­huk­sen sana ei nyky­maail­mas­sa jostain syys­tä paljon paina. Jos ‘katu-uskot­tavu­ut­ta’ päätök­sen­tek­i­jöi­den tahol­la omaavia “hyviä” läheisiä ei van­huk­sel­la ole, on vaarana jäädä ilman tarvit­tavaa hoitoa. Muistin a) oletet­tu (?) ja b) jois­sakin tapauk­sis­sa todel­li­nen heiken­tymi­nen sekä c) mon­et muut syyt, jopa muis­titestin tek­i­jän tekemät virheet (!) han­kaloit­ta­vat tilanteen uskot­tavaa arviointia.

  4. OS: “Van­huk­se­na on paljon kivem­pi olla asi­akas kuin hoidok­ki. Asi­akkaan mukana hoitokoti­in tulee rahaa, hoidokin mukana pelkkiä meno­ja. Kohtelu on tämän mukaista. Van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta emme selviä mil­lään valvon­nal­la. Asi­akku­us ja mah­dol­lisu­us hakeu­tua rahoi­neen muualle on toimi­vampi ratkaisu”

    Ikävää olla ilon­pilaa­ja, mut­ta oma kyyni­nen tulk­in­tani on, että rahaa tuovia asi­akkai­ta ale­taan kohdel­la lyp­sylehminä, joille kek­sitään yhä uusia mak­sullisia palvelu­ja. Mah­dol­lisu­us hakeu­tua muualle on nimelli­nen, sil­lä jos van­huk­sil­la olisi voimia kil­pailut­taa palvelu­iden tuot­ta­jia, he eivät asu­isi hoitokodeis­sa vaan kodeissa.

  5. Han­na-Leena Yli­nen: Mah­dol­lisu­us hakeu­tua muualle on nimelli­nen, sil­lä jos van­huk­sil­la olisi voimia kil­pailut­taa palvelu­iden tuot­ta­jia, he eivät asu­isi hoitokodeis­sa vaan kodeissa.

    Tuos­sa vai­heessa asioiden jär­jeste­ly on useim­miten omais­ten käsis­sä. Heil­lä on yleen­sä suuri huoli van­huk­sen oloista. 

    Jos vai­h­toe­hto­ja olisi, niitä kyl­lä selvitet­täisi­in ja käytettäisiin.

  6. Van­hus­ten hoitopaikat pitäisi kil­pailut­taa joidenkin järke­vien sään­tö­jen mukaan, jot­ka varmis­taisi­vat sen, että kus­tan­nuk­set eivät nouse huimi­in korkeuk­si­in raketin lail­la. Olisi kuitenkin suo­tavaa, että myös pie­nil­lä, paikallisil­la hoitokodeil­la olisi mah­dol­lisuuk­sia pär­jätä kisas­sa. Demen­tikko­jen keskit­tämi­nen voi olla tehokas­ta, mut­ta inhimil­lisem­pää voisi olla (ainakin omais­ten kannal­ta!) jos dement­ian vaivaa­man van­huk­sen ympäristöstä löy­ty­isi “nor­maalimpaakin” väkeä, kuin niitä, jot­ka omaa suku­lais­taan kat­so­maan tulleen vier­aan nähdessään alka­vat heti nyk­iä hän­tä hihas­ta. Robot­it eivät tai­da tätä inhimil­lisen kon­tak­tin kaipu­u­ta ikinä ratkaista. Jo pelkkä aja­tuskin moi­ses­ta tun­tuu vastenmieliseltä …

    Suo­ma­laisu­us ei sinän­sä liene vält­tämät­tä mikään hyvän hoidon tae. Iloista ja hyvän­tu­ulista hoita­jaa var­maan van­huskin osaa arvostaa enem­män kuin henkilöä, joka purkaa pahaa oloaan lähim­mäisi­in­sä (tai hoidet­tavi­in­sa). Pitäisikö (voitaisi­inko) vaa­tia, että vähin­tään puo­let hoito­henkilökun­nas­ta on syn­type­r­äisiä suo­ma­laisia, jot­ta väl­tytään kielion­gelmil­ta ja/tai van­huk­sen puhu­mat­to­muuselta (jol­la voi toki olla monia eri syitä)?

    Pitäisikö näitä van­hus­ten­hoidon palvelun­tar­joa­jia jyvit­tää siten, että ns. “suur­tuotan­non etu­ja” hyö­dyn­tävät kan­sain­väliset ketjut ja pienet, paikalliset yri­tyk­set (esim. tyyp­piä muu­ta­man hoi­turin pyörit­tämä ‘pen­sion­aat­ti’) voisi­vat saa­da toim­intaedel­ly­tyk­sen­sä parem­min “samalle viivalle”, ilman että laatu kär­sii tai että iso­jen voit­to­jen käärim­i­nen alkaa häir­itä? Samas­sa kaupungi­nosas­sa tai kun­nas­sa toimi­va hoitokoti olisi ihan­neti­la ainakin omaisen kannalta

    Jokin syy on siihen, että ulko­maiset fir­mat ovat tulleet van­hus­ten­hoidon (-hoivako­tien) markki­noille. Hyvän­tekeväisyy­den en ihan usko ole­van niiden moti­iv­ina, eikä enem­män tai vähem­män yli 5000 euron tasoa ole­vat kuukausi­mak­sutkaan tai­da sen puoles­ta puhua.

    Kos­ka van­hus­ten­hoi­dos­sa on kyse on yhteiskun­nal­lis­es­ti tärkeän tehtävän hoita­mis­es­ta, voisi ehkä myös harki­ta rajo­ja vero­tuk­seen palvelun­tar­joa­jien osalta. Voisiko jonkin­lainen omakus­tan­nush­in­ta­pe­ri­aate olla mah­dolli­nen, jot­ta perusasi­at saataisi­in hoidet­tua kunnolla?

    Mielestäni van­hus­ten­hoidon ei pitäisi olla mikään varsi­nainen hyvä­tuot­toinen bisnes. Markki­nahin­taa voisi soveltaa vain sil­loin, jos on ole­mas­sa edel­ly­tyk­siä (= omaa mak­sukykyä, EI verovaroin kus­tan­net­tua) tietyn­laista, pien­tä ylel­lisyyt­tä edus­tavi­in lisä­palvelui­hin, tai ‑etu­i­hin, kuten vaikka­pa yhteen kon­jakki­lasil­liseen iltaisin, tai kaupunkikier­rokseen viikot­tain, jos se ei ole pahit­teek­si asianomaisen (ja hoita­van lääkärin) mielestä. 

    Mikä mah­taa olla täl­lä het­kel­lä keski­hin­ta per kuukausi yli 90-vuo­ti­aiden hoidon osalta Suomessa?

  7. Han­na-Leena Yli­nen: Ikävää olla ilon­pilaa­ja, mut­ta oma kyyni­nen tulk­in­tani on, että rahaa tuovia asi­akkai­ta ale­taan kohdel­la lyp­sylehminä, joille kek­sitään yhä uusia mak­sullisia palvelu­ja. Mah­dol­lisu­us hakeu­tua muualle on nimelli­nen, sil­lä jos van­huk­sil­la olisi voimia kil­pailut­taa palvelu­iden tuot­ta­jia, he eivät asu­isi hoitokodeis­sa vaan kodeissa.

    Yksi­tyisetkään palvelu­laitok­set eivät ole autu­aak­siteke­viä. Ne voivat olla kalli­ita, mut­ta laitok­sen ilmapi­iri ja toimivu­us riip­pu­vat erit­täin paljon henkilökun­nas­ta ja toim­intakult­tuurista. Lasku­jen kir­joi­tus kuitenkin sujuu, mut­ta ei mitenkään vält­tämät­tä sil­lä, että myytäisi­in hausko­ja uusia palvelui­ta. (Siinähän ei ole mitään vikaa, että van­huk­selle myy­dään ger­i­joogatun­te­ja, jos ne van­huk­ses­ta ovat mielekkäitä.)

    On help­po maalail­la kuvia sel­l­ais­es­ta mukavas­ta yksi­tyis­es­tä palve­lu­talosta, jos­sa van­huk­set käyvät pore­al­taas­sa rentou­tu­mas­sa ja otta­vat lasin kon­jakkia yömyssyksi.

    Tässä kuvas­sa ei ole kuin yksi vika. Pore­al­las- ja kon­jakkikun­nos­sa ole­vat ikäih­miset asu­vat koton­aan. Laitosvan­huk­set ovat joko kog­ni­ti­ivis­es­ti tai fysi­ikaltaan hyvin huonos­sa kun­nos­sa, jol­loin koko aja­tus elämän­laadus­ta muut­tuu toisenlaiseksi.

    Lisäk­si kan­nat­taa huo­ma­ta, että osa kun­nal­lis­es­ta toimin­nas­ta on myös ostopalvelui­ta yksi­tyiseltä puolelta.

    En vält­tämät­tä teilaa Hol­lan­nin mallia, kos­ka siinä on järkeä. Se tuskin kuitenkaan oikeasti johtaa siihen lop­putu­lok­seen, mitä doku­men­tit ihanas­ta demen­ti­akylästä näyttävät.

  8. Juho Laatu: Ihan ok ja reilua, jos kulu­ja tasa­taan oikeudenmukaisesti. 

    Oletko var­ma? Tämähän tarkoit­taisi sitä, että van­huk­sia siir­ret­täisi­in sankoin joukoin kasvukeskuk­si­in, jois­sa hei­dän lapsen­sa asu­vat. Tarvit­taisi­in huo­mat­ta­van paljon lisää julkisen puolen kus­tan­ta­maa työvoimaa alueille, joil­la ongel­mana on jo muutenkin esimerkik­si asun­top­u­la ja sitä kaut­ta kiin­teistö­jen ja työvoiman kallis hinta.

    Van­hus­ten­hoito on toim­into, joka on aidosti edullisem­paa jär­jestää muual­la kuin kasvukeskuk­sis­sa. Jos van­huk­set halu­taan siirtää syr­jäseuduil­ta kasvukeskuk­si­in, hin­ta­lap­pu yhteiskun­nalle on melkoisen kova. (Ja sit­ten vielä sieltä syr­jäseuduil­ta läh­tee työ­paikko­ja ja julk­ista rahaa, minkä ymmärsin ole­van mielestäsi huono asia.)

    Oman empi­irisen koke­muk­seni mukaan hoidon tasokin on parem­pi siel­lä, mis­sä työvoiman vai­h­tu­vu­us on pienempää.

  9. Osmo: “Van­hus­ten­huolto sovel­tuu kun­nal­lisek­si palveluk­si huonos­ti, koska…”

    Jatkos­sa­han siitä vas­taa sote-alue (jos uud­is­tuk­ses­ta joskus jotain tulee).

    Osmo: “Van­hus­ten olisi luon­te­vaa päästä hoitoon lähelle lap­si­aan, kun eivät enää kotona pär­jää, mut­ta tämä olisi vas­taan otta­van kun­nan kannal­ta kohtuutonta”

    Lähelle, mut­ta kuin­ka lähelle? Hoitoa ei ole järkevää tar­jo­ta kaikkein kalleim­mil­la alueil­la, esim. Helsin­gin kekus­tas­sa — eivät ne tar­joa viihty­isiä ympäristöjäkään. Sote-alue kyl­lä tasaa kustannukset.

    1. Soteu­ud­is­us­ta meil­lä ei vielä ole, joten emme tiedä, mitä se tekee. Esi­tyk­sessäni totesin, että oli tarkoi­tus puhua jotain radikaalia, mut­ta hah­motel­tu­un soteu­ud­is­tuk­seen näh­den se ei enää olekaan kovin radikaalia.

  10. “Van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta emme selviä mil­lään valvon­nal­la. Asi­akku­us ja mah­dol­lisu­us hakeu­tua rahoi­neen muualle on toimi­vampi ratkaisu”

    Suo­mi on pär­jän­nyt enem­män kuin kelvol­lis­es­ti las­ten varhaiskas­vatuk­ses­ta sekä oppivelvol­lisu­ud­es­ta ilman päiväko­tien ja perusk­oulu­jen keskinäistä kil­pailua. Ainakaan merkit­tävää sel­l­aista ei ole. Val­taosin jo vau­vas­ta läh­tien per­he “osaa sanoa” mihin päiväkoti­in ja koulu­un lap­si tulee aikanaan men­emään. Minkään­laista tarvet­ta hakea ja kil­pailut­taa näitä palve­lu­tar­joa­jia ei juurikaan ole. Poikkeuk­set tunnistaen.

    Edelleen voidaan ehkä tun­nus­taa, että Suo­mi ei ole pär­jän­nyt huonokun­toisen van­husväestön elämän­laadun varmis­tamises­sa(?). Mikä on oleen­naisin selit­tävä tek­i­jä näi­den kah­den ison ja julkises­ti organ­isoidun, rahoite­tun, toteutetun, koordi­noidun, valvo­tun,… sys­teemin ero toimin­nan tuot­ta­mas­sa toteu­tu­vas­sa laadus­sa? Nuoru­u­den ihan­noin­ti? Kansalli­nen “isän­murha”, mitäs jäivät maaseudulle kun fos­si­iliset ener­gialäh­teet vapaut­ti­vat nuorem­mat pol­vet kont­tor­ei­hin ja jokin vas­taa­va urbaanien mum­mo­jen kohdalla?

  11. Viherinssi: Oletko var­ma? Tämähän tarkoit­taisi sitä, että van­huk­sia siir­ret­täisi­in sankoin joukoin kasvukeskuk­si­in, jois­sa hei­dän lapsen­sa asuvat. 

    Kyl­lä. Läheiset ovat van­huk­sille yleen­sä hyvin tärkeitä, joten minus­ta on oikein hyvä, jos van­huk­set pää­sevät halutes­saan hoitoon lähelle läheisiään.

    Huo­mautin myös siitä, että van­huk­sia ei pitäisi pakkosi­irtää min­nekään. En siis kan­na­ta *siirtämistä* sanoin joukoin. Kyse pitäisi olla van­huk­sen valin­nas­ta. Jos van­hus halu­aa olla koti­paikkakun­nal­laan, tutus­sa ympäristössä, lähel­lä tut­tu­jaan ja omaisia, tämä pitäisi heille mah­dol­lis­taa. Jos läheiset ovat jo muual­la, eivätkä halua muut­ta van­huk­sen luo, van­huk­sel­la pitäisi olla mah­dol­lisu­us siir­tyä lähelle läheisiään (ainakin lisämaksusta).

    Van­huk­sen pakot­ta­mi­nen yksinäisyy­teen ei ole muka­va asia, eikä liioin pakkosi­ir­to paikkaan, jos­sa van­hus ei viihdy. Yksinäisyy­teen ratkaisu voi olla myös läheis­ten muut­to van­huk­sen luo, mut­ta pakkosi­ir­toa ei voi perustel­la oikein mitenkään.

    Tässä blo­gis­sa on keskustel­tu myös Helsin­gin asum­is­tu­ista. Van­hus­ten asut­tamisen Helsinki­in voi tulki­ta asum­istuek­si. Minus­ta van­huk­set ovat ensisi­jaisia kohtei­ta, jos asum­is­tukia käytetään. Jos ei halu­ta tukea kenenkään asum­ista jo täyn­nä ole­vis­sa kasvukeskuk­sis­sa, pien­estä lisä­mak­sus­ta siir­to lähelle läheisiä pitäisi joka tapauk­ses­sa järjestyä.

    Jos muille mak­se­taan asum­is­tukia kasvukeskuk­ses­sa asumiseen, niin tot­ta kai myös van­huk­sille. Myös sel­l­ainen jär­jstelmä voisi olla toimi­va, jos­sa van­huk­sille ja muille yhteiskun­nan heikoim­mille annetaan asum­is­tukea, mut­ta ei muille. Sel­l­ainen aja­tus, että työikäisille mak­set­taisi­in asum­is­tukia, mut­ta ei van­huk­sille, ei käy minulle.

    Tarvit­taisi­in huo­mat­ta­van paljon lisää julkisen puolen kus­tan­ta­maa työvoimaa alueille, joil­la ongel­mana on jo muutenkin esimerkik­si asun­top­u­la ja sitä kaut­ta kiin­teistö­jen ja työvoiman kallis hinta.

    Helsin­ki pyrkii joka tapauk­ses­sa pitämään väestökir­jon­sa laa­jana niin, että siihen kuu­luu sekä yhteiskun­nan rikkaimpia että taviksia. Kask­isaa­reen van­huk­sia ei tarvitse asut­taa. Ehkä pääkaupunkiseudul­la puolen tun­nin matkaetäisyys läheisi­in on riit­tävä. Hoita­jat voivat asua puolen tun­nin etäisyy­del­lä hoitopaikas­ta halvim­paan suun­taan. Näil­lä etäisyyk­sil­lä hin­nat lienevät jo varsin kohtuulliset.

    Van­hus­ten­hoito on toim­into, joka on aidosti edullisem­paa jär­jestää muual­la kuin kasvukeskuksissa.

    Kyl­lä. Mut­ta kuten jo totesin, jos jollekulle pitää henkilöko­htais­ten tarpei­den vuok­si sal­lia asum­i­nen kasvukeskuk­ses­sa (läheis­ten lähel­lä), niin ensisi­jas­sa niille, jot­ka sitä kipeim­min tarvit­se­vat. Van­huk­set ovat yksi keskeinen täl­lainen ryh­mä. Et var­maankaan halua lähet­tää Helsin­gin van­huk­sia hoitoon jon­nekin tyh­jeneville entisille teol­lisu­u­s­paikkakun­nille. Jos van­hus on asunut ikän­sä Helsingis­sä, voisi asua van­hanakin. Jos van­huk­sen lapset anta­vat työ­panok­sen­sa Helsinki­in, myös hei­dän aiheut­ta­mansa rasit­teet (=van­huk­set) voisi hyväksyä mukaan pakettiin.

    Jos van­huk­set halu­taan siirtää syr­jäseuduil­ta kasvukeskuk­si­in, hin­ta­lap­pu yhteiskun­nalle on melkoisen kova. (Ja sit­ten vielä sieltä syr­jäseuduil­ta läh­tee työ­paikko­ja ja julk­ista rahaa, minkä ymmärsin ole­van mielestäsi huono asia.) 

    Työ­paikko­jen katoami­nen on huono asia, mut­ta van­hus­ten inhimil­liset tarpeet ovat vielä tärkeämpi asia. Yhteiskun­nan tulee ainakin mah­dol­lis­taa van­hus­ten asum­i­nen läheis­ten­sä lähel­lä (pien­tä lisäko­r­vaus­ta vas­taan ellei muuten). Ei toki pakote­ta, vaan annetaan asua lähel­lä kotia, jos halu­a­vat — ja usein haluavatkin.

    Oman empi­irisen koke­muk­seni mukaan hoidon tasokin on parem­pi siel­lä, mis­sä työvoiman vai­h­tu­vu­us on pienempää. 

    Päte­nee usein.

    - — -

    Sel­ven­nän vielä esit­tämiäni vai­h­toe­hto­ja. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa van­huk­sel­la on yhteiskun­nan tar­joa­ma mah­dol­lisu­us asua joko koti­paikkakun­nal­laan tai läheis­ten­sä lähellä.

    1) Kaik­ki mak­sa­vat lisähin­taa kalli­il­la paikalla asumis­es­ta. Ei kalli­in paikan asum­is­tukia kenellekään. Van­hus asuu Helsingis­sä jos on varaa ja halua. Lapset voivat mak­saa osan kus­tan­nuk­sista tai muut­taa muualle van­huk­sen luo. Van­hus voi myös vali­ta lisä­mak­sut­ta hoitopaikan kalli­in paikan läheisyy­destä (riit­tävän hal­val­ta alueelta).

    2) Van­hus­ten ilmeistä läheisyy­den tarvet­ta tue­taan. Sik­si van­huk­sille (tai köy­him­mille van­huk­sille) mak­se­taan tarvit­taes­sa asuimis­tukea kalli­in paikan lähistöl­lä asumiseen. (Jos kalli­il­la paikalla asu­vat läheiset mak­sa­vat run­saasti vero­ja, ne kiertänevät jotain kaut­ta myös van­hus­ten asum­is­tuik­si. Tämän per­heen asum­is­ratkaisu ei siis olisi rahoi­tus­mielessä katastrofi.)

    Vai­h­toe­hdot 1 ja 2 eivät ole vält­tämät­tä kovin kaukana toi­sis­taan, sil­lä Suomes­sa kalleimpi­enkin paikko­jen lähistöltä löy­tyy kohtu­uhin­taisia aluei­ta. Jo ykkö­nen voi taa­ta kaikille van­huk­sille riit­tävän hyvän ja lisä­mak­sut­toman mah­dol­lisu­u­den asua lähel­lä lähesiään.

  12. max: Mikä on oleen­naisin selit­tävä tek­i­jä näi­den kah­den ison ja julkises­ti organ­isoidun, rahoite­tun, toteutetun, koordi­noidun, valvo­tun,… sys­teemin ero toimin­nan tuot­ta­mas­sa toteu­tu­vas­sa laadussa?

    Tarvit­tavien resurssien laatu, määrä ja vaiku­tus lop­putu­lok­seen sekä lop­putu­lok­sen kansan­taloudelli­nen vaikutus.

    Van­hus­ten­hoito tarvit­see huo­mat­tavasti enem­män resursse­ja per hoidet­ta­va kuin päivähoito (ker­roin 5), perusk­oulu (ker­roin 8) tai lukio (ker­roin 10). 

    Koulus­sa henkilökun­ta on korkeasti koulutet­tua ja työ hyvin arvostet­tua. Van­hus­ten­hoi­dos­sa tarvi­taan vähem­män koulutet­tua henkilökun­taa, jon­ka työn sisäi­nen ja ulkoinen arvos­tus on heikompi.

    Jos koulus­sa nou­date­taan tavanomaisia ope­tus­su­un­nitelmia, niin vähän keski­ta­soa huonom­paa ope­tus­ta ja keski­ta­soa parem­paa ope­tus­ta tar­joa­van koulun väli­nen ero oppi­laan oppimis­tu­lok­sis­sa on varsin vähäi­nen. Koti ja kaveripi­iri vaikut­ta­vat huo­mat­tavasti enem­män. Van­hus­ten­hoi­dos­sa taas henkilökun­nan taval­la toimia on hyvin suuri vaiku­tus van­huk­sen elämän­laatu­un. Pelkkä kir­jan mukaan toim­imi­nen ei takaa vielä oikein mitään.

    Koulu­tus on yhteiskun­nalle investoin­ti, ja se ymmär­retään sel­l­aise­na. Van­hus­ten­hoito taas on talouden kannal­ta kat­sot­tuna pelkkä rahareikä. Kyse on siitä, paljonko todel­lisu­udessa halu­amme mak­saa tiet­ty­jen arvo­jen täyt­tymis­es­tä. Oikein kyynis­es­ti kat­sot­tuna hyvä van­hus­ten­hoito on investointi­na mii­nus­merkki­nen, kun sil­lä saadaan tuot­ta­mat­tomat ihmiset elämään pidempään.

    Tietääk­seni mikään län­si­mainen yhteiskun­ta ei ole oikeasti saanut van­hus­ten­hoitoa jär­jestet­tyä niin, ettei siitä käytäisi vas­taavaa keskustelua.

  13. Viherinssi: Tietääk­seni mikään län­si­mainen yhteiskun­ta ei ole oikeasti saanut van­hus­ten­hoitoa jär­jestet­tyä niin, ettei siitä käytäisi vas­taavaa keskustelua.

    Noin var­maan on. Uno­hdin tarken­taa tosi­aan, että en kir­joit­tanut absoluutista (mitä se sit­ten van­hus­ten­hoi­dos­sa tai perusk­oulus­sa ikinä voisikaan olla) vaan suh­teessa mui­hin val­tioi­hin. Kos­ka hyöty/haittanäkökohdat ovat tismall­een(?) samat. Arvot ja arvos­tuk­set nousi­si­vat sil­loin esi­in. Myös väestö­jen ikä­jakau­mat ovat eri­laisia. Mut­ta ja lopuk­si, en muista yhden ain­ut­ta radio- tai tv-ohjel­maa, aikakausi- tai sanomale­hden artikke­lia jos­sa oltaisi­in ulko­mail­ta käy­ty ihastele­mas­sa suo­ma­laista van­hus­ten hoitoyksikköä.

  14. Juho Laatu: Molem­mis­sa tapauk­sis­sa van­huk­sel­la on yhteiskun­nan tar­joa­ma mah­dol­lisu­us asua joko koti­paikkakun­nal­laan tai läheis­ten­sä lähellä.

    Tästä alan ollakin sit­ten jo enem­män samaa mieltä, rahoi­tusjär­jestelmän pitäisi olla sel­l­ainen, että van­huk­sen asum­i­nen kun­nas­sa ei ole kun­nalle taloudelli­nen ongel­ma. Toden­näköis­es­ti kokon­aisu­u­den kannal­ta on kuitenkin edullis­in­ta, että van­hus asuu suun­nilleen halu­a­mas­saan paikas­sa — jos hänel­lä vielä on ilmais­tavis­sa ole­va oma tahto.

    Maakun­nis­sa tehdään jo nyt sitä, että asuinkun­ta tar­joaa van­huk­selle tai omaisille eri­laisia vai­h­toe­hto­ja. Tyyp­il­lis­es­ti valit­ta­vana on väl­jem­pi ja ehkä kodi­no­maisem­pi asum­i­nen syr­jäseudul­la tai sit­ten laitos­maisem­pi oleskelu keskustaajamassa. 

    Tietääk­seni tätä ei vielä ole pääkaupunkiseudul­la tar­jot­tu, mut­ta voisin kyl­lä kuvitel­la Pukki­lan, Karkki­lan tai Raase­porin tar­joa­van samal­la rahal­la Helsinkiä väl­jem­mät puit­teet van­huk­selle oleskella.

    En oikein usko, että laa­jem­pi valin­nan­va­paus tek­isi mitään suur­ta van­hus­ru­uhkaa kasvukeskuk­si­in. Yleen­sä ihmiset mielu­um­min kuitenkin asu­vat kotiseuduil­laan. Maal­la ikän­sä asuneelle demen­tikolle kodi­no­mainen asum­i­nen jär­ven ran­nal­la humi­se­vien koivu­jen var­jos­sa kaukana omai­sista voi olla parem­pi vai­h­toe­hto kuin omais­ten naa­puris­sa asum­i­nen kivikaupun­gin laitok­ses­sa. (Kaupungis­sa ikän­sä asuneelle taas ne koivut voivat olla vaik­ka kuin­ka ahdistavia…)

    Valin­nan­va­paus ei kuu­losta tässäkään huonol­ta ajatukselta.

  15. max: Mut­ta ja lopuk­si, en muista yhden ain­ut­ta radio- tai tv-ohjel­maa, aikakausi- tai sanomale­hden artikke­lia jos­sa oltaisi­in ulko­mail­ta käy­ty ihastele­mas­sa suo­ma­laista van­hus­ten hoitoyksikköä.

    En minäkään. Mut­ta toisaal­ta en muista mitään muu­ta vas­taavaa posi­ti­iviseen sävyyn tehtyä tari­naa kuin Hogeweysta tehdyt jutut. Hogewey on kyl­lä hieno paik­ka, mut­ta se sopii vain suh­teel­lisen kapealle väestösek­to­rille (demen­toituneet mut­teivät liian demen­toituneet ja oma­toimiseen liikku­miseen kykenevät). Siinä saat­taa olla myös kokeilu­laitok­sen kopi­oin­nin ongel­ma — kokeilut yleen­sä toimi­vat henkilökun­nan moti­vaa­tion vuok­si parem­min kuin kopiot.

    Jos kuitenkin toivo­muk­sis­tani huoli­mat­ta sat­tuisin demen­toi­tu­maan, niin ottaisin kyl­lä mielel­läni Hogewey-tyyp­pisen paikan itselleni.

    Olen kyl­lä minäkin hyvin kiin­nos­tunut kuule­maan, jos jotain muu­ta van­hus­ten­hoitopaikkaa olisi laa­jem­min kehut­tu ja ihastel­tu maail­mal­la. Eri­tyisen kiin­nos­tavaa olisi kuul­la niistä laitok­sista, jot­ka pystyvät inhimil­lis­es­ti huole­hti­maan huonokun­toi­sista ikäihmisistä.

    [Aini­in­joo… Onhan suo­ma­lainen van­hus­ten palvelu­a­sum­i­nen maail­man huip­pua, ja sitä voisi viedä Kiinaankin, saamme siitä uuden nokian. Kysy vaik­ka Rin­teen Antil­ta. Ainakin hän tote­si vaalio­hjel­mas­san näin.]

  16. Viherinssi: Tästä alan ollakin sit­ten jo enem­män samaa mieltä, 

    Oliko vielä jotain keskeistä, jos­ta olemme eri mieltä?

    Maakun­nis­sa tehdään jo nyt sitä, että asuinkun­ta tar­joaa van­huk­selle tai omaisille eri­laisia vai­h­toe­hto­ja. Tyyp­il­lis­es­ti valit­ta­vana on väl­jem­pi ja ehkä kodi­no­maisem­pi asum­i­nen syr­jäseudul­la tai sit­ten laitos­maisem­pi oleskelu keskustaajamassa. 

    Viit­t­a­sitko johonkin tiet­tyyn paikkakun­taan? En tun­nista tuos­ta min­ulle tut­tu­ja pikku­paikko­ja, jois­sa keskeinen sijain­ti ei juuri mak­sa ekstraa (komea jär­ven­ran­ta­tont­ti voisi maksaakin).

    En oikein usko, että laa­jem­pi valin­nan­va­paus tek­isi mitään suur­ta van­hus­ru­uhkaa kasvukeskuk­si­in. Yleen­sä ihmiset mielu­um­min kuitenkin asu­vat kotiseuduil­laan. Maal­la ikän­sä asuneelle demen­tikolle kodi­no­mainen asum­i­nen jär­ven ran­nal­la humi­se­vien koivu­jen var­jos­sa kaukana omai­sista voi olla parem­pi vai­h­toe­hto kuin omais­ten naa­puris­sa asum­i­nen kivikaupun­gin laitok­ses­sa. (Kaupungis­sa ikän­sä asuneelle taas ne koivut voivat olla vaik­ka kuin­ka ahdistavia…) 

    Aivan. Siir­to vier­aaseen ympäristöön voi olla kauhis­tus. Tut­tuus on pääsään­töis­es­ti tärkeää. Tut­tu ympäristö, luon­to, kieli/murre, kult­tuuri, tutut, omaiset ja jopa hoita­jat (pikku­paikkakun­nal­la usein esim. jonkun tutun lapsia).

  17. Juho Laatu:
    ‘snip’
    Tut­tuus on pääsään­töis­es­ti tärkeää. Tut­tu ympäristö, luon­to, kieli/murre, kult­tuuri, tutut, omaiset ja jopa hoita­jat (pikku­paikkakun­nal­la usein esim. jonkun tutun lapsia). 

    Pääsään­töis­es­ti, mut­ta tut­tuus häviää — kuten erään van­han rou­van tapauk­ses­sa: kun poi­ka (ei nuori hänkään) kävi rou­vaa usein kat­so­mas­sa hoitopaikas­sa, rou­va kysyi henkilökunnal­ta, että kuka tuo van­ha äijä on, joka käy hän­tä tapaamassa?
    Siinä ei ole ympäristöl­lä tai tutun lap­sil­la merkitystä.

  18. Juho Laatu: Viit­t­a­sitko johonkin tiet­tyyn paikkakun­taan? En tun­nista tuos­ta min­ulle tut­tu­ja pikku­paikko­ja, jois­sa keskeinen sijain­ti ei juuri mak­sa ekstraa (komea jär­ven­ran­ta­tont­ti voisi maksaakin).

    Tiedän, että ainakin joidenkin maakun­tien pääkaupungeis­sa on van­huk­sille tar­jot­tu hoitopaikko­ja kaukaakin samas­ta maakun­nas­ta. Porkkanana on se, että näis­sä kauem­pana ole­vis­sa paikois­sa on tyyp­il­lis­es­ti pienem­piä yksiköitä ja asukkail­la väl­jem­mät tilat. On se työvoima ja tont­ti­maa kuitenkin kalli­im­paa vaikka­pa Kuo­pios­sa kuin Vesannolla. 

    Eri­laisia palvelu­laitok­sia on raken­net­tu use­am­mas­sakin paikas­sa van­hoi­hin matka­ma­joituk­si­in. Pienet motel­lit ja vas­taa­vat eivät enää ole oikein suo­sios­sa, mut­ta niiden rak­en­teet voivat sopia ko. käyt­töön hyvinkin.

    Omaisille val­in­ta voi olla aika haas­ta­va, kos­ka valit­ta­vana voi olla vartin matkan päässä tai kah­den tun­nin matkan päässä ole­va laitos, joil­la kuitenkin on selvä laat­uero. Siinä on sit­ten vähän tas­apain­ot­telua omien ja laitoshoidokin todel­lis­ten tarpei­den välillä.

  19. Raimo K: Pääsään­töis­es­ti, mut­ta tut­tuus häviää – kuten erään van­han rou­van tapauk­ses­sa: kun poi­ka (ei nuori hänkään) kävi rou­vaa usein kat­so­mas­sa hoitopaikas­sa, rou­va kysyi henkilökunnal­ta, että kuka tuo van­ha äijä on, joka käy hän­tä tapaamassa?
    Siinä ei ole ympäristöl­lä tai tutun lap­sil­la merkitystä. 

    Noikin voi käy­dä, ja henkilökun­nas­ta voi tul­la van­huk­selle lähimpiä “omaisia”. Hyvä niin. Toisaal­ta koke­muk­ses­ta tiedän myös, että muis­ti­sairau­den kanssa paini­valle vakaat ja pysyvät yhtey­det läheisi­in voivat joskus olla hyvinkin tärkeitä.

  20. Viherinssi: Tiedän, että ainakin joidenkin maakun­tien pääkaupungeis­sa on van­huk­sille tar­jot­tu hoitopaikko­ja kaukaakin samas­ta maakun­nas­ta. Porkkanana on se, että näis­sä kauem­pana ole­vis­sa paikois­sa on tyyp­il­lis­es­ti pienem­piä yksiköitä ja asukkail­la väl­jem­mät tilat. On se työvoima ja tont­ti­maa kuitenkin kalli­im­paa vaikka­pa Kuo­pios­sa kuin Vesannolla. 

    Eri­laisia palvelu­laitok­sia on raken­net­tu use­am­mas­sakin paikas­sa van­hoi­hin matka­ma­joituk­si­in. Pienet motel­lit ja vas­taa­vat eivät enää ole oikein suo­sios­sa, mut­ta niiden rak­en­teet voivat sopia ko. käyt­töön hyvinkin.

    Omaisille val­in­ta voi olla aika haas­ta­va, kos­ka valit­ta­vana voi olla vartin matkan päässä tai kah­den tun­nin matkan päässä ole­va laitos, joil­la kuitenkin on selvä laat­uero. Siinä on sit­ten vähän tas­apain­ot­telua omien ja laitoshoidokin todel­lis­ten tarpei­den välillä.

    Ok, tuo kuu­lostaa jok­seenkin tas­apain­os­sa ole­val­ta valin­nan­va­paut­ta lisäävältä ratkaisul­ta (eikä siis liikaa van­hus­ten­huol­lon säästämis­su­un­nitel­mal­ta, tai van­hus­ten pake­ton­nil­ta ja kuljettelulta).

  21. Viherinssi:
    ‘snip’
    Omaisille val­in­ta voi olla aika haas­ta­va, kos­ka valit­ta­vana voi olla vartin matkan päässä tai kah­den tun­nin matkan päässä ole­va laitos, joil­la kuitenkin on selvä laat­uero. Siinä on sit­ten vähän tas­apain­ot­telua omien ja laitoshoidokin todel­lis­ten tarpei­den välillä. 

    2 tun­tia lie­nee mah­dolli­nen vain jos­sain Lapis­sa, ei toden­näköi­nen sil­läkään. 1/2–1 tun­tia on realistisempaa.

    Oikeasti lapset asu­vat ehkä 500‑1000 km päässä, joten puoli tun­tia sinne tai tänne ei merk­itse mitään.

  22. Raimo K: 2 tun­tia lie­nee mah­dolli­nen vain jos­sain Lapis­sa, ei toden­näköi­nen sil­läkään. 1/2–1 tun­tia on realistisempaa.

    Oikeasti lapset asu­vat ehkä 500‑1000 km päässä, joten puoli tun­tia sinne tai tänne ei merk­itse mitään. 

    Suo­ma­laiset maakun­nat ovat suuria, eikä varsinkaan Itä-Suomes­sa aina ole ihan suo­ria teitä. Jos mikke­liläi­nen van­hus siir­tyy Savon­ran­taan hoitoon, matkaero alkaa olla vaik­ka sille Helsingis­sä asu­valle ekonomirent­tupo­jalle ihan tun­tu­va, eikä se Mikke­lis­sä asu­va veli per­hei­neen ihan joka viikon­lop­pu käy kylässä. (Autol­la menee var­masti yli kak­si tun­tia, bus­sil­la tuskin pääsee samana päivänä eestaas.)

    Tämä voi tun­tua ääries­imerk­iltä, mut­ta ei se ole mikään tava­ton tilanne. Toim­inta sopii syr­jäseuduille, ja syr­jäseudun tun­nistaa siitä, että sinne on ajal­lis­es­ti pitkä matka.

    Olen omako­htais­es­ti ollut tekemässä päätöstä siitä, että mei­dän omais­ten parin tun­nin lisä­mat­ka oli ko. tilanteessa pienem­pi tek­i­jä kuin huo­mat­tavasti paran­tunut taso. Päätös syn­tyi aika mon­en laitok­sen kiertämisen jäl­keen, eivätkä ne laitok­set todel­lakaan sijain­neet iso­jen kun­tien keskuksissa.

    Muil­la tun­tuu ole­van aika saman­su­un­taisia havain­to­ja toimin­nas­ta maakun­nis­sa. Eri kun­nil­la toki on eri­laisia moti­ive­ja, ja jos­sain halu­taan haalia oman kun­nan demen­tikon oman kun­nan uuteen palvelu­a­sum­isyk­sikköön kos­ka sil­lä saa taas vähän kier­ret­tyä rahoituskuvioita.

    En tässä ole valit­ta­mas­sa sitä, että tämä hajasi­joit­ta­mi­nen olisi huono asia. Se on ihan fik­sua mon­es­sa mielessä (kus­tan­nuk­set, hoidon taso, alue­poli­ti­ik­ka). Tietääk­seni tähän ei ole ketään pakotet­tu, joten kyse on valin­nan­varan kas­vamis­es­ta. Ja mitä enem­män vaikea­hoitois­t­en ikäih­mis­ten hoitoa on seu­ran­nut, sitä enem­män sitä valin­nan­varaa osaa arvostaa.

    Toden­näköis­es­ti tren­di jopa vahvis­tuu, enkä olisi ihan yllät­tynyt, jos se tulisi pääkaupunkiseudul­lakin käyttöön.

  23. Raimo K: 2 tun­tia lie­nee mah­dolli­nen vain jos­sain Lapis­sa, ei toden­näköi­nen sil­läkään. 1/2–1 tun­tia on realistisempaa.

    Oikeasti lapset asu­vat ehkä 500‑1000 km päässä, joten puoli tun­tia sinne tai tänne ei merk­itse mitään.

    Gooklen ropot­ti­au­tot ratkai­se­vat ongel­man. Mum­mo vaan kyyti­in ja menoksi.

  24. Van­hem­mat ihmiset voivat osaltaan myös itse huole­htia omas­ta asumis­es­taan ikään­tyneenä. Ei ikäih­mis­ten kuu­lu olla kun­nan hoidokke­ja vaan he voivat voimien­sa mukaan osal­lis­tua ja aut­taa itseään ja toinen toisi­aan ja rikas­tut­taa mei­dän yhteiskuntaa.
    Kir­joi­tan ohjekir­jaa yhteisöl­lis­es­tä asumis­es­ta ikääntyville.
    http://www.launchrock.yhteisoasuminen.co

  25. Johan­na Kerovuori:
    Van­hem­mat ihmiset voivat osaltaan myös itse huole­htia omas­ta asumis­es­taan ikään­tyneenä. Ei ikäih­mis­ten kuu­lu olla kun­nan hoidokke­ja vaan he voivat voimien­sa mukaan osal­lis­tua ja aut­taa itseään ja toinen toisi­aan ja rikas­tut­taa mei­dän yhteiskuntaa.
    ‘snip’

    Niin­pä niin… “voimien­sa mukaan” — ja kaik­il­ta voimat lop­pu­vat joskus.

Vastaa käyttäjälle Juho Laatu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.