Kun jollekin alueelle rakennetaan lisää asuntoja, huonona puolena on, että ihmisten viheralueiksi kokemat tyhjät alueet peittyvät rakentamisen alle. Hyvänä puolena taas on, että lisää asukkaita tarkoittaa parempia palveluja, kauppoja, kuppiloita, tiheämpää joukkoliikennettä sekä elämää.
Kummat voittavat, hyvät vai huonot puolet? Lopputulosta voi katsoa asuntojen hinnoista. Jos alue asukkaiden silmissä huononee, alueen hintataso laskee suhteessa muihin alueisiin, ja jos hyvät puolet voittavat huonot, alueen arvo nousee.
Sunnuntain Hesarissa käsiteltiin asuntosijoittamista. Asuntosijoittaja Jaakko Sylvin antoi viisi vinkkiä sijoittajille. Vinkki numero kaksi oli:
”Selvitä, rakennetaanko alueelle tulevaisuudessa lisää asuntoja. Jos niitä tulee, kaikkien asuntojen hinnat alkavat ennen pitkää nousta.”
Mies ilmeisesti lyö tästä vetoa omilla rahoillaan.
Sitten pieni takaisinveto. Jos sijoittaa Vantaalle, rakentamatonta alaa on runsaasti ja niitä palveluja vastaavasti niukasti verrattuna nyt vaikka Punavuoreen.
Jos Vantaalta palataan Viikinmäkeen, niin voidaan huomata, että rumia laatikkotaloja ei kannata rakentaa Helsiinkiinkään: http://www.hs.fi/kaupunki/Outo+ilmiö+asuntokaupassa++jopa+Helsingin+hitas-asunnot+jäävät+nyt+myymättä/a1399873666289
On sinänsä lohdullista, että ihan mikä hyvänsä ei mene kaupaksi.
Jos lähiörakentaminen ei tahdo mennä kaupaksi edes Viikissä kuin reilulla halvennuksella niin eikö kannattaisi rakentaa edes lähelle kantakaupunkia lisää kaupaksi käyvää kaupunkia?
Vai onko yhteiskunnan varoin ja yhteiselle maalle luvallista toteuttaa 1900-luvun ideologiaa paremmasta asumisesta, vaikka 2000-luvun todellisuus kertoo ettei sitä oikein haluta.
Palvelut lisääntynevät useimmiten lähimmässä ostoskeskuksessa.
Asuntovetoisilla alueilla asukkaat saattavat avostaa oman asuntonsa välittömässä läheisyydessä enemmän rauhallisuutta kuin uutta “elämää”.
Pätee yleisesti niin, että kannattaa sijoittaa kasvualueille eikä taantuville alueille. Ei välttämättä koske niitä asuntoja, joiden viereinen puisto rakennetaan täyteen — paitsi jos tulevasta rakentamisesta tiedetään jo, ja asunnon hinta on jo pudonnut odotettavissa olevan haitan verran.
Juho Laatu. Onko tämä kiinteistösijoittaja siis havaintoineen kokonaan väärässä ja menettää siis rahansa?
Miten kommenttiasi on tulkittava?
“Hitas-kohteet ATT toteuttaa omakustannushintaan.”
Tarkoitatko, että noin maalle ei kannattaisi rakentaa, kun omakustannushintakin on liikaa? Olisiko parempi tiivistää ja korottaa Helsingin niemelle?
Niin massiivista tiivistyrakentamista ei vaan ole juuri missään. In my backyard rakennetaan 2 000 asukkaalle uusia asuntoja, joista noin 150 aivan viereen kaadetun metsän tilalle, mutta tämä ei ole näkynyt mitenkään edes yhden uuden ruokakaupan ilmestymisenä eikä myöskään joukkoliikenteen lisääntymisenä, sillä vapaata kapasiteettia on sen verran.
Veikkaisin, että suurin selittävä tekijä alueen keskihinnan nousulle on, että uusista asunnoista maksetaan enemmän kuin vanhoista. Ihmiset taas ostaessaan osakseen tukeutuvat keskimääräisiin hintoihin, mistä seuraa vanhojenkin asuntojen hinnan nousua.
Viikinmäkihän on hyvien liikenneyhteyksien varrella, eli Lahdenväylä pyyhältää siitä ohitse ja sumputtaa koko kylän. Autolla liikkuvien kannalta se on ihan joka paikasta kauempana kuin Pihlajamäki, mutta ehkä fillarilla pääsee mukavasti Vantaanjoen yli Ogeliin.
Jostain syystä tontinvuokra Viikinmäessä on Jätkäsaaren ja Kalasataman luokkaa, eikä noissa ATT:n asuntojen neliöhinnoissakaan ole isoa eroa. Olisiko tässä selitys siihen, miksi rumat laatikkotalot eivät mene Viikinmäessä kaupaksi mutta Kalasaaressa ja Jätkässä samankaltaisiin arkkitehdin Hitas-irroitteluihin kyllä piisaa jonottajia?
En tunne kunnolla kaupungin kiinteistötointa, mutta minulla on tunne, että tässä ON iso ongelma. Tontit pitäisi luovuttaa suunnilleen markkinahintaan — tai HITAS-tontit 20 % halvemllalla, mutta markkinahinnan sijaan käytetään jotain kummallista hallinnollista hintaa, jossa mitataan etäisyyttä jostain kuvitellusta kaupungin keskustasta. On tyhmää vaatia Viikingmäessä ylihintaa, mutta on myös väärin luovuttaa tontit Jätkäsaarssa alihintaan.
Otetaan esimerkiksi alue, joka on nykyisin asukkaidensa kannalta kohtuullisen hyvä asua, jossa on paljon hyviä puolia, toki joitakin haittatekijöitäkin. Mitä mahtaakaan tuumailla sitten valtuutettu, tai peräti KSL:n jäsen, kun tuollaiselle alueelle esitetään rakennettavaksi aluetta rumentavia, esim. sen kauniita maisemia peittäviä sekä aluetta varjostavia rakennuksia, tornitaloja tai jopa talomuureja, jopa lisää ongelmia tuottaen, sen sijaan että pyrittäisiin ratkaisemaan kyseisen alueen nykyisiä ja mahdollisesti tulevia ongelmia?
Monellako valtuutetulla riittää aikaa tutustua kunnolla kaikkiin alueisiin, joita alueen kaavoitukseen tai rakentamiseen koskevat päätökset liittyvät, kun yhdenkin tapauksen kohdalla tuota aineistoa ja materiaalia voi olla todella runsaasti? Joutuvatko valtuutetut ottamaan kantaa puutteellisin tiedoin? Mielestäni heidät on aika helppo joutua tai saada ohjailtua tämänkaltaiseen tilanteeseen (ilman ryhmäpainetta tai sen kera).
Edellä esitetyn kaltaisen alueen kuvatun kaltaista rakentamista “täyteen” voi mielestäni kannattaa ainoastaan sellainen henkilö, joka a) ei nykyisten asukkaiden hyvinvoinnista piittaa, b) on onnistuttu harhauttamaan tai kiireen keskellä painostamaan tuolle kannalle, c) joka on muilla keinoin, esim. ns. poliittisilla tai henkilökohtaisilla “lehmänkaupoilla” saatu moista tekemään, tai d) on jostain syystä niin keskittynyt jonkin tavoitteen ajamiseen, että häneltä jää tyystin huomaamatta oheisvahingot, joita suunnitelmien toteutus nykyisille asukkaille aikaansaisi (heillehän jäisi vain ns. “sivullisten uhrien” osa, ks. esim. “en.wikipedia.org/wiki/Collateral_damage”), e) ei asioista mitään ymmärrä (tai halua ymmärtää), f) joka ajaa muita, mahdollisesti muille tuntemattomia tavoitteita.
Mihin ryhmään sinä kuulut esimerkiksi tapauksessa Koivusaaren osayleiskaava ja sen mitoituksen lähtökohdat?
Mielestäni valtuutetuilla tulee olla oikeus pyörtää aiempi kantansa, jos, kuten muistaakseni R. Rautava kerran erään HS:n haastattelun mukaan totesi, demokratiassa voi syntyä “hölmöjäkin”(?) päätöksiä. “Errare humanum est”, eli erehtyminen on inhimillistä. Eikö niitä erehdyksen seurauksia muka pitäisi korjata, viimeistään silloin, kun “erehdys” (tai “hölmöys”) huomataan, isot vahingot siten ehkäisten?
Jos ongelmista tai tehdyistä virheistä vain vaietaan, kun ne havaitaan, ei siitä yleensä hyvää seuraa. Tukholmassa museossa olevan Wasa-laivan tapauksessa ei aikoinaan tainnut kukaan uskaltaa huomattaa kuninkaalle, että laiva tulee kaatumaan, jos painavien tykkien lukumäärää yläkansilla kasvatetaan liikaa. Kuka tai ketkä valtuutetuista uskaltavat nykyaikana ryhtyä vastaavaan tekoon?
Jos kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenellä ei ole mitään luottamusta virkamiesten ja arkkitehtien järjellisyyteen, hän ei selviä tehtävästään. Ei myöskään, jos nuo eivät ole luottamuksen arvoisia.
Osmolle: Kyllä kiintöistösijoittaja siinä mielessä on oikeassa, että uusien, kalliimpien asuntojen rakentaminen nostaa alueen keskihintaa — ainakin väliaikaisesti.
Jos on aikomus etsiä arvonnousukohdetta, voi tuota neuvoa noudattaen onnistuakin. Toinen kysymys on sitten se, muuttuuko alue viihtyisämmäksi täydennysrakentamisella. Kaupunginosakierrokset antavat kyllä osviittaa siitä, että näin ei yleensä käy.
Tässä ollaan ongelman ytimessä. Virkakoneisto osaa hoitaa suhteet tärkeisiin kohderyhmiin, jolloin virkamiesten esityksiä ei pääsääntöisesti kyseenalaisteta silloinkaan, kun siihen olisi hyvät perusteet.
Olen huomannut, että kohtaamiset samaisten virkamiesten ja arkkitehtien kanssa voivat olla hyvin erilaisia siitä riippuen, mihin ryhmään kohtaaja kuuluu. Pohtiessani poliitikkojen suhteita virkamiehiin tulee ajoittain mieleen sanapari Tukholman syndrooma.
Ovatko lautakunnan jäsenet koskaan joutuneet vastuuseen virkamiehiin luottamisensa takia tekemistään huonoista päätöksistä? Päätöksistä on pitkä aika toteutukseen ja lautakuntia tulee ja menee. Kuka muistaa virheiden paljastuessa, ketkä niistä olivat päättämässä?
Oikeassa on. Tulevaisuutta en kehtaa ennustaa, mutta jos tarkastelee tapahtunutta Helsingin asuntojen hintakehitystä (jatkuvaa nousua) ja sinne rakentamista (paljon koko ajan), on selvästi kannattanut sijoittaa rahaa Helsingin asuntoihin. Muuttotappiopaikkakunnilla tilanne on molemmilla mittareilla toisin päin.
Ehkä pointtini oli siinä, että tuo ohje kannattaa lukea ehkä enemmän (laveasti) kuntakohtaisesti kuin (suppeasti) lähiökohtaisesti. Se että Jätkäsaaressa rakennetaan, indikoi nousevaa taloutta ja nousevia hintoja myös Katajanokalla. Ja Katajanokalla ei kenenkään puistoon rakennettu mitään (mikä olisi ollut omiaan alentamaan puiston vieressä olevien asuntojen hintaa).
P.S. Luen tuon sijoitusvinkin myös niin, että on turha odottaa jatkuvan lisärakentamisen pudottavan asuntojen hintatasoa. Monet vihreät näyttävät perustelevan lisärakentamista sen (muka) aiheuttamalla asuntojen hintojen laskulla. Sijoittaja veikkaa rahoillaan toiseen suuntaan. (Tämä kehitys ole yksin Helsingin hallussa, sillä myös muiden metropolikuntien rakentaminen vaikuttaa Helsingin hintoihin.)
Tiivistäminen olisi hyvä asia alueen asukkaille, jos lähipalvelut myös parantuisivat. Automarkettien (esim. Kaari) takia näin ei kuitenkaan käy. Liikenteen haitat vaan lisääntyvät. Raitiovaunualueen ulkopuolelle on onnistuttu luomaan “kaupunkia”, missä joka paikkaan on pitkä matka.
Kannattaa myös muistaa, että Helsingin, Suomen ja muunkin Euroopan metsälähiöt syntyivät vastareaktiona II Maailmansodan massiivisille terroripommituksille (Lewis Mumford: The Culture of Cities).
Turvallisuuden tunne on ihmisen korkein perustarve. Nykyisen kansainvälispoliittisen tilanteen vallitessa on syytä kysyä, kannattaako luopua VSS-normeista tai rakentaa lisää ns. kantakaupunkia, joka on erityisen altis ilmasta tulevalle uhalle..
Usein ajatellaan, että tiivistämisellä saadaan palveluja ja elämää. Tämä yhteys on kuitenkin auton myötä lähes täysin kadonnut. Kauppakeskuksia ja marketteja ei voi enää voittaa. Esimerkiksi vaikka Itä-Helsingissä tiivistettäisiin kuinka paljon, eivät palvelut palaa ihmisten viereen. (Lisäksi terveyskeskusverkkoahan harvennetaan koko ajan vaikka kysyntä on kasvanut.)
Minusta on lyhytnäköistä, että jo tiiviillä alueilla ihmisille vakiintuneita puisto- ja viheralueita otetaan rakentamisen piiriin. Ikääntymisen myötä väestöpohja on väliaikaisesti harventunut mutta lähtee noin kymmenen vuoden kuluttua jälleen tihentymään. Näin kävi myös Punavuoressa, joka 80- ja 90 ‑luvulla oli “mummoutunut” ja nyt mitä elävin paikka, vaikka mitään elävöittämistoimenpiteitä ei ole tehty (onneksi).
Elävä katutila ei synny lähiöihin tiivistämällä, koska pitste- ja lamellitalot eivät mudosta katutilaa kaupungin perinteisessä mielessä. Katutilan liiketiloja ei ole. Siksi näillä alueilla läheiset viheralueet ovat todella tärkeitä. Lisäksi ne ovat tärkeitä tavalla jota ei suunnittelussa arvosteta ja tunnisteta: koirien lähiulkoilun kohteina.
Lisäksi lähivihreä on tärkeää vanhenevalle asujaimistolle. Se auttaa pysymään virkeänä ja kohtaamaan muita asukkaita ja koirien ulkoiluttajia. Lähivihreän arvo syntyy monesta tekijästä ja sen rakentamisen negatiivinen hinta maksetaan esim. sosiaali- ja terveysmenoista.
Asuntojen hintakehityksen seuraaminen ei ole kaupunkisuunnittelussa olennaisin hyvyyden indikaattori. Hintaan vaikuttavat voimakkaimmin status (esim. merinäkymä), niukkuus (esim. Eira), historialliset kerrostumat (esim. Punavuori) ja tiiviys (esim. metro kävelyetäisyydellä).
Uskon, että lähivihreän rakentaminen jo tiiviillä alueilla aiheuttaisi asukaspohjan vaihtumisen: osa vanhainkotiin, osa kehysalueille. — Olisiko tämä hyvä asia?
Edes kaupungin keskeiset puistoalueet eivät tunnu saavan olla rauhassa näiltä täydennysrakentajilta. Nyt sormet syyhyvät päästä kajoamaan Eläintarhan urheilupuistoon ja Stadionin ja Töölönlahden ympäristöön. Seuraavaksi vuorossa ovat varmaan Kaisaniemen puisto ja Tähtitorninmäki.
Tässä mitä ilmeisimmin ei ole kyse julkisivun tyylistä, vaan asuntojen hinnasta, koosta, pohjaratkaisusta ja palvelujen puutteesta. On tehty isoja asuntoja, jotka eivät kuitenkaan sovellu perheille (vain yksi tai kaksi makuuhuonetta), alueelta puuttuu palvelut ja hinta on tolkuton verrattuna vanhoihin asuntoihin paremmilla paikoilla. Kaupunki näyttää osin toimivan omaa asuntojen kokonormiaan vastaan, kun isoihin asuntoihin pyritään saamaan asukkaiksi varakkaita lapsettomia ihmisiä.
Sinänsä olisi tietysti positiivista, jos ostajalla olisi varaa valita arkkitehtuurin tyylilajin mukaan.
Olen asunut samalla urbaanilla alueella 10 vuotta, josta vuonna 2003 ostin ensimmäisen (upouuden) asunnon. Tuon jälkeen aluetta on rakennettu tasaisesti niin, että sinne on tullut tuhansia uusia asukkaita ja ‑asuntoja.
No mitä on tapahtunut palveluille?
Vanha S‑Market purettiin ja tilalle rakennettiin Prisma. Pari pienempää liikettä lähti, ja niiden tilalle tuli Hesburger ja Kotipizza. Lähelle rakennettiin myös K‑Supermarket. Pari kahvilaa noissa on, mutta usein ne tuntuvat lopettavan tai olevan tyhjillään. Minulla ei ainakaan ole tapana käydä Prisman kassojen yhteydessä olevissa ketjukahviloissa.
En koe että alueen palvelut olisivat parantuneet MILLÄÄN TAVALLA 10 vuodessa. Vaikka asukkaita on tullut tuhansia. Mitään ei ole tullut lisää, tai no, ehkä joku vanhusten sosiaaliasema palveluasuntojen yhteyteen. Sieltä saisi varmaan kallista laitosruokaa.
Asuntojen hinnat ovat kyllä nousseet, uusien asuntojen hinnat ovat nousseet 60–80% 10 vuodessa.
Mitä ovat ne realistisesti elävät palvelut, kaupat ja kuppilat jotka lisäävät lähiön viihtyisyyttä? Toinen kaljabaari, pizzakebab ja sosiaaliasema?
Tuli oikein paha mieli, kun keväisenä lauantaiaamuna kävelin Katajanokalla katuja ristiin rastiin. Tämä “uusi alue” ei ainakaan kaunista Katajanokkaa. Ihmettelenkin, miten niin viehättävien vanhojen talojen jatkoksi on annettu rakentaa halvannäköisiä lähiötaloja, joiden huoltokin on laiminlyöty.
Samanlainen ärtymys tuli Munkkivuoren jatkeella Talinrannassa. Elementtirumiluksia, joista näkee jo päältä, etteivät ne kestä aikaa kuten Munkkivuoren 50-luvulla tehdyt talot.
Mutta se nykyinen ruokakauppa ei lopettanutkaan, eikä bussilinjan vuorovälejä tarvinnut harventaa…
Asuntohintojen laskulta puuttuu kaksi tärkeää ominaisuutta. Tarkoituksellisuus ja välittömät suotuisat vaikutukset. Asuntojen lisärakentaminen on niin vähävolyymista kehittyneissä yhteiskunnissa, että merkitys hintatasoon on pieni. Asuntojen hinnat laskevatkin vain taloudellisissa kriiseissä. Tällä ei ole välittömiä suotuisia vaikutuksia, koska 99 % kansalaisista ei pysty ostamaan kun hinnat ovat halpoja. Tarkoitan lähinnä psykologiaa en niinkään ostovoimaa. Pitäisi puuttuakin rakenteisiin joista asumistuki ja valtionhallinnon sijainti tärkeimpinä. Näitä muuttamalla tapahtuisi AITO Helsingin asuntojen markkina-hintojen tasokorjaus. Muu on näpertelyä tai oikeastaan henkilökohtaisten intressien (hintojen nousu, ei suinkaan lasku) puolustelua hämärästi.
KAuppakeskusten rakentamista voi säädellä ja sitä aletaan ainakin pk-seudulla tosissaan harrastaaa. Kauppakeskus Kaari ja Jumbo jäänevät viimeisiksi sellsisiksi joihin pääsee vain autolla.
Normin pitösi olla sellaine että kellään ei olisi pakko kehäkolmosen sisäpuolella omistaa autoa.
Terveyskeskuspula ei johdu siihen ettei niitä voisi rakentaa tiheämpään vaan siitä että lääkäreistä ja hoitajista on pula.
Mitä ihmettä te oikein tarkoitatte palveluilla? Lasketaanko palveluksi ainoastaan kirjastot ja hypermarketit?
En kyllä asu pks, mutta kun mietin asuinalueitani, niin mitä tiiviimmällä alueella olen asunut, sitä lyhyempi matka on ollut parturiin ja Siwaan/Saleen ja kokemusta eri asuinpaikkojen palveluista minulla on on lähtien kasvukeskuksen ydinkeskustasta lähiön kautta kehyskuntaan keskelle peltoja.
Joten omien kokemusten perusteella minun on hyvin vaikeata uskoa sitä että maksukykyisten asukkaiden kasvu ei näkyisi myös lisääntyvinä palveluina. Semmoinen disclaimer tähän tietenkin, että persaukiset asukkaat eivät kuluta mitään ja tietynlainen epäsosiaalinen sakki voi ajaa ne vähätkin palvelut pois.
Liittyen tuohon edelliseen, miksei lähiöihin synny fiksuja palveluita? Koska tavallisilla ihmisillä ei ole ostovoimaa käyttää kalliita palveluita, joita taas ei kannata myydä kalliilla, kun ei ole kysyntää.
Verotus tuhoaa ihmisten ostovoiman ja verotus tuhoaa pienyritysten mahdollisuudet kilpailla isojen ketjujen kanssa, jotka voivat tarpeen vaatiessa hintoja polkemalla tappaa paikalliset pienyrittäjät.
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/251141-harri-jaskari-pienyritysten-alv-vapaus-50–000-euroon
On tuosta näköjään aloitteitakin tehty. Miksi ei tapahdu mitään? Vai täytyykö odottaa kok-pers-kesk oikeistohallitusta että saadaan jotain rakentavaa aikaan?
Itse olen sitä mieltä että koirien omistajilta pitäsi alkaa periä uudestaan koiraveroa. Koira ei ole mikään välttämätön kotieläin kaupuingissa asuville, mutta koirista aiheutuu paljon kustannuksia kaikille veronmaksajille, juuri siksi että koirille on varattava kaupungeissakin paljon puisto- ja metsäalueita, kakat siivottava jne.
Ison huonosti käyttäytyvän, mahdollisesti irrallaan kulkevan, koiran ja sen ärjyn omistajan kohtaaminen puistokäytävillä ei lisäksi ole kaikille niin mieluisa tapahtuma.
Ei virkamiehiin kannata liikaa luottaa. Vahtimista tarvitaan. Herttoniemeen tehtiin täydennysrakentamiselle suunnitelma ja vaikutti siltä, että uusia taloja oli sijoitettu jokaiseen mahdolliseen paikkaan, mm. puistoihin. Ajatuksena lienee ollut, että onpahan sitten varaa karsia.
Kyllä tänne vanhankin Herttoniemen puolelle mahtuu lisää asuntoja ja asukkaita, kun suunnitelmia saadaan korjattua. Asuntojen hinnatkaan tuskin laskevat. Miten saada elämää, palveluja yms.? Siinä onkin haastetta. Herttoniemessä keskeisin ja tärkein alue on metroaseman ympäristö. Se on Herttoniemen “kaupungin” keskus. Vanha Herttoniemi, Herttoniemenranta ja teollisuusalue on se “kaupunki”. Metroaseman ympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa pitää luoda edellytykset sille, että saadaan sitä elämää, palveluja, toimintaa jne. Tiivistäminen kannattaa.
Herttoniemi on hyvä esimerkki asuntotuotannon ja palvelujen suhteesta. Alueella on uhka koulun lakkauttamisesta ja asukkaat vetoavat asuntotuotannon tuovan alueelle lisää lapsia. Kyllä, merkittävä asuntotuotanto tekee mahdolliseksi ja on myös edellytys koulun elinkelpoisuudelle.
Helsingin asuntojen hintoja voisi tosiaan haluttaessa pudottaa noilla konsteilla. Tähän lisäksi totean, että hallitus näyttää pumppaavan rahaa Helsinkiin esim. rahoittamalla Helsingin paikallisia tarpeita palvelevaa pisararataa, muuttamalla valtionosuusjärjestelmää suuria kuntia suosivaksi, ja keskittämällä palveluita ja niiden hallintoa suuriin kaupunkeihin. Jos valtio aktiivisesti pyrkii suosimaan keskittymistä, näin myös tapahtuu, ja asuntojen hinnat nousevat edelleen. Suomi siis keskittynee luontaistakin (osittain epätoivottua) keskittymiskehitystä nopeammin, jos tuollaista kehitystä tuetaan rahallisesti. Järkevä tyyli olisi joko ohjata kasvua hallitusti, tai tasapainottaa liiallista keskittymistä tukemalla kilpailussa muuten kärsiviä alueita. Tämä siis sillä oletuksella, että maksimaalinen tai markkinavoimien vapaa keskittäminen ei tuo optimaalista tulosta, puhumattakaan valtion kiihdyttämästä keskittymiskehityksestä. Jonkinasteinen keskittyminen esimerkiksi yliopistojen ympärille ja kauppakeskuksiin on luontevaa ja edullista maalle, mutta jossain vaiheessa tuollainen keskittyminen, yksipuolistuminen ja monopolisoituminen kääntyy haitaksi. Asuntojen hinnat ja keskittymisprosessi korreloivat keskenään.
Varmasti kyse on kokonaisuudesta, mutta kyllä esteettisyys- ja statuskysymykset ovat ostajille äärimmäisen tärkeitä. Siis ihan noin rahassa mitattuna. Katso vaikka oikotie.fi:stä, mitä asuntojen hinnoille tapahtuu Pasilan ja Alppilan rajalla.
Nykyinen laki koiraverosta antaa kunnanvaltuustolle vallan päättää paljonko kunnassa peritään koiraveroa (välillä 0–50 euroa). Monessa kunnassa taidetaan jättää kyseinen vero perimättä, mutta Helsingissä koiravero on tietääkseni tuo täydet 50 euroa.
Helsingin kaupungin talousarviossa on muistaakseni oma kohta tuolle koiraveron tuotolle.
Niin siis sinne rakennettiin iso hypermarketti ja pari ruokapaikkaa ja sinusta “palveluissa ei ole tapahtunut mitään parannusta”? Järki käteen nyt, oikeasti. No mitä ihmettä ne palvelut sitten oikein ovat? Pitäskö silelä olla Hans Välimäki paistamassa härän sisäfilepihvejä, jotta se kelpaisi?
Prisma ja Hese, kuinka vulgaaria, eihän sinne pääse edes purjeveneellä taikka ratikalla 😉
Koirat ja lähivihreän tarve:
Koiravero on ihan kannatettava asia koirien aiheuttaman kulutuksen kustannusten kattamiseen, mutta myös korallisille kaupunkilaisille ja koirille tarjottavien palvelujen parantamiseen.
Koirista ja koirallisista ihmisistä ei päästä eroon niitä paheksumalla ja lähivihreää vähentämällä. Koirialliset ihmiset ovat tosiasiassa aika oikeaoppisia kaupungin käyttäjiä: aamuin illoin käydään puistoissa ja lenkeillä, tavataan muita kaupunkilaisia, vaihdetaan kuulumisia jne. Konflikteja sattuu joskus, mutta valistuksella ja koulutuksella ne saadaan vähenemään.
Ja kaiken lisäksi koirien ulkoiluttajat tuovat erinomaisella tavalla sosiaalista kontrollia aikaisesta aamusta yömyöhään nuorille bilettäjille, jotka palaavat kotiin. Koirien hyödyntäminen kaupunkien suunnittelussa on vielä tunnistamaton voimavara.
Kysyin kerran entiseltä apulaiskapunginjohtaja Pekka Korpiselta: Voitaisiinko kaikkien rakennusten katutaso varata pelkästään toimitiloja varten. Saataisiin tilaa yrittäjyydelle ja miehet eivät turhautuisi telkkarin ääressä, kun voisivat ryhtyä väsäämään jotakin oman talonsa alakerrassa. Korpinen asuu Roomassa ja ymmärsi kyllä, mihin tähtäsin ehdotuksellani mutta sanoi, että Suomessa ei ole sellaista kulttuuria kuin Roomassa. Ei se onnistuisi.
Jos olisin työministeri, muuttaisin suomalaisen työttömyyskorvausjärjestelmän päinvastaiseksi nykyisestä. Nyt yritystoiminta on keskeytettävä työttömyysetuuden saamiseksi. Ehdotan, että kun ilmoittautuu työttömäksi, työttömyyskorvausta ei saakaan ennenkuin on perustanut oman yrityksen ja onnistunut saamaan tulorahoitusta toiminnalleen vaikkapa 500 euroa. Sen jälkeen rapsahtaa työttömyyskorvausta sitä enemmän, mitä enemmän on onnistunut ansaitsemaan yrittäjyydellään. Jos pystyy palkkaamaan apulaisen voisi saada parin vuoden verovapauden.
Kaiken taustalla on ajatus muuttaa suomalaisiin juurtunut passivoiva virkamiesmentaliteetti ja tehdä ihmisistä oma-aloitteisia ja omasta osaamisestaan ylpeitä ihmisiä, joita ei ensimmäiseksi nujerreta TE-toimiston luukulla ohjaamalla heidät johonkin kummalliseen koulutukseen. Työ tekijäänsä neuvoo.
Tätä projektia varten tarvitaan yksistään Helsinkiin noin satatuhatta 10–50 neliön toimitilaa katutasoon. Lisäksi olisi jokaisen kaupungin varattava alue, jossa työttömäksi ilmoittautuneet voivat aina ILMAN PÖYTÄVUOKRAA käynnistää kirpputorimyynnin. Alue voisi olla jossakin, missä ei ole muuten mitään palveluja ja torimyyntiä.
Lisäksi kaupungit velvoitettaisiin rakentamaan basaareja työttömille kansalaisilleen siten, että joka vuosi basaarihallia jatketaan toisesta päästään jokunen metri pidemmäksi. Vähitellen jokaisessa kaupungissa olisi turistirysä, johon kaikki matkailijat eksyvät ihmettelemään muuntosuomalaisten ominaislaatua. Isoissa kaupungeissa voisi olla omat basaarit eri alan toimijoille.
Kaupungin tarkoitus on edesauttaa asukkaidensa toimeentuloa, ja tarvittaessa vaikka alentaa vuokraa, jos toiminta riutuu. Nyt virkamiehet pyrkivät tekemään businestä kaupungin tonteilla ja kiinteistöillä sosiaaliturvan ja virkamiesten oman byrokratian maksimaaliseksi rahoittamiseksi.
Nykyiset yrittäjät vastustaisivat hommaa kiivaasti ja väittäisivät sen vääristävän kilpailua. EU:n kilpailukomissaari tuomitsisi Suomen ankariin yhteisösakkoihin ja minut työministerinä suljettaisiin turvasäilöön Strassbourgin EU-parlamentin kellariin. Mikään ei ole niin edullista kansantaloudelle ja hyväosaiselle eliitille kuin 10% työttömyysaste. Siitähän se työministerikin saa elantonsa, mikä ei ole vähäinen.
Ei välttämättä hassumpi idea, mutta olen myös huomannut, että jos koiria on jollain alueella paljon, voi mukaan mahtua myös koiran/koirien omistajia tai ulkoiluttajia, jotka eivät huolehdi velvollisuuksistaan esim. jätösten suhteen tavalla jota enemmistö ei onneksi ole ottanut tavakseen.
Kummallisin koiriin liittyvä havaintoni Helsingissä viime vuosilta on Ruoholahden kanavan lähistöltä, missä näkemäni, koirien kannalta sopivat puut kiveyksin ympäröityine ruohopläntteineen oli varustettu koirakielloin! Miksi ihmeessä!
Oli myös aika ankea tapaus samaten Ruoholahdessa näkemäni, ilmeisesti koiria varten tehty, muistaakseni kolmiomaiseen muotoon pystytetty aitaus, jonka sisällä oli paljas hiekkakenttä, paikassa, jonka ei uskoisi houkuttelevan juuri ketään. Ehkäpä tuo on ollutkin se perimmäinen tarkoitus!
Jos Ruoholahdessa koiranomistajana asuisin, en usko että ainakaan koirani edellä esitetyin perustein aluetta tuolla nimellä kutsuisi, jos puhua osaisi. No, kaupungit rakannetaan yleensä kaiketi pääosin ihmisiä varten, mutta lähiluonnosta voivat, missä sitä vielä on, iloita heidän lisäkseen myös koirat.
Kuriositeettina mainittakoon, että Tampereelle on hiljan pystytetty “Koiramäen kaupunki” (ks “commons.wikimedia.org/wiki.org/wiki/File:Särkänniemi_-_Koiramäki5.jpg”, joka ainakin aluetta esittävästä, ja muista kuvista päätellen näyttäisi ihan mukavalta ja viihtyisältä paikalta myös asua. Tiivistäjät miettikööt viihtyisyyden perusteita!
Koiravero olisi hyvä vero, mutta kun byrokratian jumalan sijasta verot kerätään ihan ihmisvoimin ja työvoima maksaa.
Siinä meillä on siis vero joka teoriassa olisi ihan perusteltu, mutta jonka kantaminen on käytännössä tuottoon ja hyötyihin nähden aivan liian kallista.
Siksi en kannata koiraveroa.
Asuntoalue ja palvelu ei kulje käsi kädessä. Asun itse Espoolaisessa lähiössä, jossa asiallisesi ottaen ainoa palvelu on lastentarha. Lähin lipunmyyntipiste 5km, lähin ruokakauppa 3km, jne.
Täällä ei myöskään ole sitä elämää muuta kuin viikonloppuisin, kun kortteli raikaa humalaisten parvekejuopottelusta läpi vuorokauden.
Alue on lisäksi tiivis, tänne kulkee 3 eri bussilinjaa, pyöräteitä ja hidastetöyssyjä on jokaiselle tarpeeksi.
Täällä yhdistyy kaikki kaupunki- ja maaseutuasemisen huonoimmat puolet.
Rakentaminen pk-seudulle selvästi lisää alueen vetovoimaa ja asuntokysyntää. Tämä kysyntäfunktion kasvu kertoo myös vanhojen asuntojen haluttuuden kasvusta, ja sitä tapahtuu yleensä voimakkaimmin siellä, minne rakennetaan tiheintä kaupunkia, mutta vaikutus säteilee lievempänä laajemmallekin. Näin aluetta parantamalla saatu kysyntäfunktion kasvu on hyvä eikä paha asia, vaikka se “nostaakin” hintoja.
Hinnannousuhan kertoo (sijainniltaan) paremmista asunnoista, siis yhteiskunnallisesta lisäarvosta. Jos missäänpäin pk-seutua ei oikein rakenneta, tietysti hinta silloinkin nousee (koska ihmiset arvostavat yhä enemmän lyhyitä etäisyyksiä ja haluavat pk-seudulle), mutta tällöin syynä on siedettävien vaihtoehtojen puute, ei noiden asuntojen paraneminen, ja lisäksi menetetään se uusien asuntojen arvo (joka ylittää rakentamiskustannukset). Se olisi kymmenien miljardien eurojen haaskausta, kun jo miljoonista tapellaan koulujen ja päiväkotien laadussa!
Rakennettaessa nousee samalla myös asuntotarjonta, mikä painaa etenkin koko alueen hintatasoa alaspäin vaikka voikin paikallisesti nostaa hintoja siellä, missä uudisrakennus lisää ja monipuolistaa julkisia ja yksityisiä palveluja eniten. Tämäkin on hyvä asia.
Vaikka näiden kahden hyvän asian summana hinnat eivät laskisikaan (+-0), kumpikin ilmiö olisi hyvästä — ne tuottaisivat kymmeniä miljardeja euroja elämänlaatua.
Tosin, jos ei rakenneta, hinnat noussevat nopeammin ja palvelut vähentynevät, koska ihmiset asuvat yhä väljemmin ja nykyään ei enää kaivata lähipalveluita. Ovat vähentyneet kotiympäristössänikin, mutta kun nyt viimein rakennetaan kunnolla lähelle, palvelut alkavat taas parantua reippaasti ja vanhojenkin asuntojen hinnat nousta.
Tuollaisia taloja tiivistäminen ainakin tällä hetkellä tarkoittaa:
Laatikkotalot, huonot parvekkeet, hölmöt ikkunat, piha pelkkää kiveä, betonia ja asfalttia joka ei houkuttele mihinkään, suurimmasta osasta ikkunoista naapuri näkee asuntoon suoraan sisään, jne.
Lisäksi juuri autokaupunkia kauhistelevat “vihreät” tiivistäjät suurella innolla rakentavat ympäristöä, jossa ainoa elämästä muistuttava asia on auto, kuten noista kuvistakin näkee. Helsingin valtti on aina ollut kaupunkiluonto, joten suuresti ihmetyttää tällainen rakentaminen.
Herttoniemessä taisteltiin vajaa kymmenen vuotta sitten kaupungin mieletöntä esitystä vastaan lakkauttaa Ahmatien koulu ja siirtää koulun toiminnot Siilitien kouluun. Onneksi kansanliike voitti ja Ahmatien koulu peruskorjattiin. Siilitie on ollut aina Herttoniemen apartheid-linja. Siilitien pohjoispuolella sijaitsevat kaupungin vuokratalot. Tämän alueen kaltaista väljästi rakennettua, luontoon sopeutuvien talojen aluetta tuskin muualta löytyy.
Jos Siilitien koulun lapset mahtuvat Ahmatien kouluun, niin hyvä näin. Parikymmentä vuotta sitten suojelukaavoitettua Länsi-Herttoniemeä ei kannata raiskata täydennysrakentamisen lyhytnäköisillä argumenteilla. Helsingillä on riittävästi rakennusmaata mm. hiljakkoin Sipoolta valloitetuilla alueilla.
Tulin yöllä Ateenasta. Ehkä OS tarkoittaa elävöitymisellä jotain sellaista, mitä tuolla oli aivan kamalasti. En millään jaksa uskoa asiaan. Meillä todellakin niin hyvä yhteiskunnan tuki, ettei kukaan ryhdy moiseen. Markkinat erikseen.
Hyvä tuo “ihmisten viheralueiksi kokemat alueet.….” Näinhän sitä yleensä puhutaan “yksilön kokemuksesta” kun on tarkoitus vääntää musta valkoiseksi.
Tukholmassa voi ajaa moottoritietä vaikka Tenstan ohi ja nähdä valtavat kerrostalot. Erittäin tiivistä. Mutta eipä ole alue kuuluisa kaikesta siitä hyvästä mitä tiiviin kannattajat lupailevat.
Kyllähän kaupunki voi olla mukava asuinpaikka mutta ei tuo tiiviys sinänsä mitään takaa. Asumismukavuus syntyy muista tekijöistä.
Olen asunut lähes kolmekymmentä vuotta Herttoniemen omakotialueella. Muutamien satojen metrien päähän Herttoniemen ja Siilitien metroasemista on rakennettu lukuisia autoliikkeitä suurine parkkipaikkoineen. Siellä on edelleen suurilla tonteilla olevia lähes purkukuntoisia matalia teollisuusrakennuksia. Onko tässä mitään järkeä? Kyseisille tonteille olisi saatu tuhansille asukkaille lyhyen kävelymatkan päähän metroasemista asunnot. Autoliikkeiden työntekijät eivät yleensä käytä julkista liikennettä, vaan ajavat töihin työsuhdeautoillaan. Kerran tai parikertaa vuodessa autoaan huollossa käyttävät tai auto-ostoksilla käyvät asiakkaatkaan eivät ole julkisen liikenteen käyttäjiä. Huollon asiakkaat useimmiten saavat huoltopäiväksi autoliikkeestä auton käytettäväkseen. Näille autoliikkeille olisi hyvin voitu osoittaa tontit jostakin vähän kauempaa.
Sitten suunnitellaan radan toisella puolella olevan suojelukaava-alueen puistoihin täydennysrakentamista. Mieletöntä touhua kaupunkisuunnitteluvirastolta ja Helsingin poliitikoilta, Osmo mukaan lukien.
Tiivistämisessä palveluiden nimissä menee usein lapsi pesuveden mukana. Mm. Arabiassa ollaan purkamassa Hämeentien varresta yritystalo, jossa on mm. kolme kunto/jumppasalia ja lounas/brunssi/tilausravintola, sekä runsaasti työpaikkoja arkipäivien palveluita ylläpitämässä.
On helppo ennustaa, että kun talon tilalle tulee asuintalo, nämä palvelut siirtyvät alueelta muualle, koska eivät ole varsinaisesti paikasta riippuvaisia. Lopputulos on kuitenkin se, että alueen palvelutarjonta huononee huomattavasti ja nukkumalähiö on lähempänä. Sama kehitys on nähtävissä muuallakin, mm. Vattuniemessä Lauttasaaressa.
Vihreiden tiivistysvisioissa on totaalisesti sivuutettu työpaikkojen alueille tuoma elävöitys ja palveluiden ylläpito. On monesta syystä kannattavaa, että palvelut, työpaikat ja asunnot sijaitsevat lähellä toisiaan. Ehkä kyse on siitä, että näissä visioissa kukaan ei käy kodin ulkopuolella töissä?
Vaikka nukkumalähiö olisi tiivis, se sisältää vain tietynlaisia “lähipalveluita”. Kaikki mm. meteliä tuottava, kuten vuokrattavat juhlatilat ja usein myös ravintolat ja bändikämpät ovat nykykerrostalojen kivijalassa pannassa. Ylhäällä asuvat eivät niitä suostu alakertaan ottamaan. Kaikki rosoiset tilat puuttuvat.
Tätä tullaan vielä tulevaisuuden simcity-kokouksissa ihmettelemään, miksi tiiviistä nukkumalähiöstä ei tullutkaan uutta Kalliota.
Miksi asuintaloni kivijalassa pitäisi olla jotain rosoista? Sitä varten ovat nuoriso- ja biletyskorttelit ja ‑kadut ja valitettavan yleiset päihdeongelmaisten juottolat.
On hassu illuusio että elävyys tarkoittaisi loputonta viikonloppua. Keski-ikäiselle hyvä palvelutaso on lopulta aika sievää, siistiä ja kurinalaista, eli anaalisen pedantteja baristoja, juuri sopivan rapeaa pizzaa, kotiruoan oloista lounasta ja hyvin hoidettu lähikaupan tuoreosasto. Kunnianhimoinen brunssi on jo luksusta, mutta ei sitäkään voi rosoisissa tiloissa tarjoilla. Luterilainen etiikka jyrää kantakaupungissakin.
Kokonaan toinen juttu on sitten se ettei ilman jalkakäytävään rajoittuvaa kivijalkaliiketilaa synny minkäänlaisia palveluja.
Ei rosoisia tiloja voi syntyä kerrostalojen kivijalkoihin se on juuri se ongelma. Kuvasin yllä myös mitä rosoiset tilat ovat, en tarkoittanut asuntoloita tai tiloja nuorisolle.
Parhaiten asia tietysti selviää käymällä mm. Arabiassa tai Pitskussa katsomassa kuinka paljon palveluita ja pieniä yrityksiä, bänditiloja, varastomyymälöitä ja muita toimintoja sijaitsee alueiden pieniteollisuustaloissa ja miettiä mitä alueet menettävät jos näiden tilalle tulee asuinbulkkia.
Tämä on myös kustannuskysymys. Uuden talon viimeisen päälle olevat tilat ovat liian kalliita tilaa vaativaan toimintaan. Vanhassa teollisuuskiinteistössä voi suuria tiloja saada edullisesti, kun ei ole niin väliä onko maalipinta kunnossa ja viimeisimmät nollaenergiakriteerit käytössä.
Tällöin tietysti tontti ei ole taloudellisesti “tehokkaimmassa mahdollisessa käytössä”, mutta tarkoituksena kai olisi rakentaa monipuolista ja mukavaa ympäristöä, eikä maksimoida gryndereiden voittoa.
O.S.:“Kun jollekin alueelle rakennetaan lisää asuntoja, huonona puolena on, että ihmisten viheralueiksi kokemat tyhjät alueet peittyvät rakentamisen alle. Hyvänä puolena taas on, että lisää asukkaita tarkoittaa parempia palveluja, kauppoja, kuppiloita, tiheämpää joukkoliikennettä sekä elämää.
Kummat voittavat, hyvät vai huonot puolet? Lopputulosta voi katsoa asuntojen hinnoista. Jos alue asukkaiden silmissä huononee, alueen hintataso laskee suhteessa muihin alueisiin, ja jos hyvät puolet voittavat huonot, alueen arvo nousee.”
Osmo hyvä,
tuossa tekstissäsi esiintyy mielestäni melkoisen rajoittunut ajatus näkökulmasta (=“voi katsoa”), tai sanotaan näin, että tuo ajatus on korkeintaan osittain oikein. Asia voi riippua toki myös siitä, kenen näkökulmasta sitä katsoo. Yksinomaan taloudellista voittoa hakevan mielessä tuo näkökulma saattaa olla jo yksin riittävä, jos rakentamisen muut mahdolliset seurausvaikutukset eivät pahemmin kiinnosta.
Intressiryhmiä (eri näkökulmineen) voi asiassa olla monia: alueen nykyiset asukkaat (ilman muuttoaikeita tai niiden kanssa ovat ehkä jo eri ryhmiä), alueesta ostoaikeissa kiinnostuneet, joita heitäkin voi olla useita eri ryhmiä, mm. sijoitusasuntojen ostajat ja/tai alueelle itse mahdollisesti muuttavat, kaupunki, kaavoittajat, grynderi, pankit, eri yritykset jne.
Asuntojen hinta jollakin alueella ei voi mitenkään olla riittävä mitta sille, voittavatko hyvät vai huonot puolet, jos jonkinlaiseen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun on tarkoitus pyrkiä. Tuo (hintakehitys) saattaa ehkä olla asuntoSIJOITTAJAN näkökulma, mutta eikö ASUKKAAN tai asunnonTARVITSIJAN näkökulma ole oikeastaan, ainakin jossain määrin, toinen?
Mitä tarkoitusta varten asunto ostetaan? Jos alue sinänsä säilyttää vetovoimaiset piirteensä, on pikemminkin asukkaan (uudenkin) etu, että hintataso ei nouse paljoa, jolloin väliraha asunnon vaihtamiseksi isompaan jää kohtuullisemmaksi, mikäli tarve isompaan asuntoon on olemassa (tai kehittymässä/tiedostettuna), mutta erityistä tarvetta muuttoon jollekin toiselle alueelle, ei ole. Jos tiedossa on muutto myöhemmin jonnekin halvemmalle alueelle, voi hintatasoeron kasvu ehkä miellyttää, mutta miksi kukaan haluaisi jonnekin aiempaa huonommalle alueelle muuttaa? Eikö yleensä pyritä pikemminkin, jossain määrin Kaurismäen Calamari Union’in Frank-nimisten miesten tavoin vaeltamaan “Kalliosta Eiraan paremman elämän toivossa”? (ks.“http://fi.wikipedia.org/wiki/Aki_Kaurismäki”).
Asuntojen hinnan järkevyyttä mittarina hyvien ja huonojen puolien punnitsemisessa voi jokainen arvioida tutustuttuaan ensin ns. hintakuplien historiaan. Aloittaa voi esimerkiksi seuraavasta lähteestä: “http://fi.wikipedia.org/wiki/Tulppaanimania”.
Mitä tulee muihin, mahdollisesti parempiin mittareihin, pitäisin itse asunnon hinnan&koon ohella sen ja alueen viihtyisyyttä eräinä tärkeimmistä. Näiden lisäksi on kyllä vielä muitakin, varsin merkittäviäkin seikkoja.
Yksi lisäongelma on siinä, että esim. “uuden, korkean tunkion laelle lentänyt kukko (=uusi asukas, tai grynderi!) ei ympäristöä katsellessaan itse ehkä tuota tunkion epäedullista vaikutusta ympäristöönsä huomaa”. Siten uudet talot, jotka voivat ympäristönsä pilata, voivat toki saada uusia, ehkä tyytyväisiäkin asukkaita.
Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että tämä tapahtuu äärimmäisen helposti ympäristön (ja sen nykyisten asukkaiden) kustannuksella, osin myös uusienkin. Tällöin harvat (grynderit? pankit?) ehkä hyötyvät, mutta laajempi kokonaisuus kärsii. Jos rakentamalla pilataan Helsingin hyvät asuinympäristöt, ei niitä menetyksiä enää takaisin saa …
Jotenkin voisi ajatella, että jos jollakin alueella olevista asunnoista ollaan valmiita maksamaan aiempaa enemmän, se jollain tarkkuudella kertoisi, et4tä alue koetaan aiempaa paremmaksi asuinalueeksi.
Lisäyksenä vielä, Brunssia ja lounasta tarjoillaan rosoisissa tiloissa Pitskussa ja Arabiassa, eikä todennäköisesti tarjoilla ollenkaan, jos tilalle tulee asuintaloja. Oli niissä liiketiloja tai ei. http://dylan.fi/
Jälkimmäisellä lauseella ei oikeastaan ole mitään totuuspohjaa. Noissa pienteollisuustaloissa suurin osa palveluista ei ole kivijalassa, eikä rajoitu jalkakäytävään, mutta kummasti ne silti ovat siellä.
Virastossa muuten varmaan ajatellaan sinun tavallasi. Seurauksena lukemattomat tyhjät liiketilat uusien alueiden kerrostalojen kivijaloissa ja palvelut sisältävät talot laitetaan moukarin alle.
Uuden asuinalueen ohi kulkee Jokeri-linja, mutta sen kohdalla ei ole pysäkkiä, vaan asukkaiden on käveltävä kilometri lähimmälle Jokerin pysäkille.
Ruokakauppa-argumentti pätee vain kantakaupungissa. Lähikauppaa ei ole lainkaan, ja kilometrin päässä on Prisma, K‑citymarket ja Stockmann. Täydennysrakentaminen ei säästä eikä varsinkaan synnytä lähikauppaa, vaan se näkyy vain sen automarketin laajentumisena.
Tehokas markkinointi ja muoti-ilmiöt saavat ihmeitä aikaan. Osa asunnonostajista ei ehkä edes välttämättä tiedä, mikä heille riittäisi. Joillakin asuinalueilla voi olla lisäksi hyvä tai huonompi maine riippumatta siitä, mikä se “oikeasti” on. Jokainen katselee asioita omasta näkövinkkelistään, mutta massan mukana liikkuviakin riittää.
Todellinen tarve, ihmisen resurssit, joustavuus ja mielihalut ovat ostajapuolen muuttujina. Tarjontapuolella on yleensä monenlaisia vaihtoehtoja, jos ei nyt tarkastella vain yhtä tiettyä, rajattua aluetta.
Oliko tulppaanin sipulin oikea arvo sama kuin Hollannin tulppaanimarkkinoilla, eli moninkertainen taitavan käsityöläisen vuosipalkkaan verrattuna? En väitä että meillä suhde “oikean” ja markkinoiden antaman arvon välillä olisi samaa luokkaa, mutta toki myös pankkien luotonanto ja korkotaso, sekä vähennykset, vaikuttavat asiaan.