Helsingin kaavoitus ja luontoarvot (1): Väkilukuennuste

79 vastausta artikkeliin “Helsingin kaavoitus ja luontoarvot (1): Väkilukuennuste”

1. Otta­mat­ta kan­taa siihen, miten uskon Helsin­gin tule­vaisu­udessa kas­va­van, on kaupunki­mainen kaavoitus taas saata­va käyn­ti­in: tiukkaa ja tehokas­ta ruu­tua kuu­teen ker­rokseen. Kaupungilla pitää olla mah­dol­lisu­us kas­vaa, mitä sil­lä ei ole ollut 40-luvun jälkeen. 

   Helsinki­in tarvi­taan kun­nol­lista, urbaa­nia kaavaa. kipupis­teet ovat 50-luvun lähiöt, joi­hin on saata­va tolkulli­nen kaa­va. Myöhem­mät lähiöt ovat taval­laan pienem­pi haaste, kos­ka niiden raken­nuskan­ta alkaa joka tapauk­ses­sa olla tien­sä päässä.

   Vastaa

2. OS:“Helsingin seudun yhdyskun­tarak­en­teen hajot­ta­mi­nen on suurimpia ympäristörikok­sia Suomes­sa. Aikana jol­loin asukasluku on kaksinker­tais­tunut, asumiseen uhrat­tu maa-ala on kym­menker­tais­tunut ja asu­tuk­sen syn­nyt­tämä liikenne on kas­vanut paljon yli kaksinkertaiseksi.

   On ekoteko Helsingiltä ottaa tuos­ta väestönkasvus­ta mah­dol­lisim­man suuri osa oma­lle alueelleen. Sitä samaa toivon myös Espool­ta ja Van­taal­ta, jot­ta asu­tus ei purkau­tu­isi eril­lisik­si läm­päreik­si pitkin Uuden­maan savipel­to­ja. Ei Helsinkikään mihin hyvän­sä pysty.”

   Miten määrität asumiseen uhratun maa-alan? tarkoi­tatko sil­lä vain esim. talon poh­jan osu­ut­ta ton­tista, vai kuu­luuko siihen mukaan myös tiestö? 

   Mielestäni todel­li­nen ongel­ma on fos­si­il­isia polt­toainei­ta käyt­tävän liiken­teen määrän kasvu, liiken­teen vaa­ti­ma tila sekä liiken­nejär­jestelmän kehit­tymät­tömyys. Hyvä, nopea ja tehokas verkko­mainen kiskoli­iken­teeseen, sekä käve­lyyn ja pyöräi­lyyn perus­tu­va liiken­nejär­jestelmä on toki kiehto­va aja­tus. Toisaal­ta, voisi­vatko vesistöt tar­jo­ta tähän omat väyläratkaisun­sa Helsingis­sä, asfaltin sijaan?

   Mikä on savipel­lon luontoarvo? 

   Itse arvostan savipel­toa enem­män ruovikkoa, joka tar­joaa suo­jaa ja elinympäristön mm. kalan- ja vesilin­nun poikasille, sekä hyön­teisille ja vielä ruok-aitan hyön­teisiä syöville (lin­nuille) jne.

   O.S. kir­joit­ti: “Vaik­ka seudun asukasluku kas­vaisi vain 400 000 asukkaal­la, Helsin­gin on edelleen kun­ni­akas­ta ottaa tästä se 260 000, jot­ta mah­dol­lisim­man vähän hajau­tu­isi suun­nit­telemat­tomasti. Tästä 260 000 mah­dol­lisim­man suuri osa pitäisi asut­taa kaupunki­mais­es­ti Kehä I:n sisäpuolelle. Mitä hajaan­tuneem­paa on asu­tus, sitä enem­män luon­toar­vo­ja jää asumisen ja asfaltin alle ja sitä enem­män ben­saa palaa ihmis­ten siirtelyssä paikas­ta toiseen.”
   Väestön kovin voimakas keskit­tymi­nen saat­taa olla ris­ki kyseisen pop­u­laa­tion selviy­tymisen kannalta.

   Vastaa

3. Upeaa tek­s­tia!

   Tiedan jo valitet­tavasti vastaukset.

   Pitaa olla lupa asua 30 km paas­sa keskus­tas­sa ja teh­da tyomatkat oma­l­la autol­la kah­teen paikkaan joka pai­va. Parem­mat 2–3(-4) kak­sikaistaiset tiet.

   Mut­ta mita­pa tuos­ta, niin se tulee olemaan.

   t. Mikko

   Vastaa

4. Käsit­tääk­seni, ja joku kor­jatkoon, niin luon­toih­misiä hiertää ehdotet­tu rak­en­t­a­mi­nen Meri-Rasti­laan (1000 asun­toa), Kivi­nokkaan (3 000) ja Var­tiosaa­reen (4000). Nuo maini­tut oli­si­vat siis vain 8 000 asun­toa yhteen­sä. Se että niitä vas­taan argu­men­toi että 125 000 asun­ta (250 000 asukas­ta) on liikaa, ilmeis­es­ti imp­likoi että vaikka­pa 80 000 asun­toa (160 000 asukas­ta) olisi sopi­vasti, mikä on siinä mielessä has­sua että joka tapauk­ses­sa 90–94% asun­noista on tarkoi­tus rak­en­taa ihan muualle.

   Ei asun­to­tuotan­to noista parista viher­alueesta kiin­ni ole.

   Vastaa

5. Kaikil­la alueil­la ei kuitenkaan ole saman­laisia luon­toar­vo­ja. Suo­jel­laan mielu­um­min harv­inaisia biotooppe­ja kuin savipeltoa.

   Vastaa

6. Ongel­ma nois­sa väk­ilukuen­nusteis­sa on se, että ne ovat itsen­sä toteut­tavia. Kun ennuste­taan miljoon­aa uut­ta asukas­ta, raken­netaan näille asun­not ja yllät­täen näitä asut­ta­maan sit­ten löy­tyykin nämä miljoona asukasta.

   Jos taas ei raken­neta miljoon­alle asukkaalle asun­toa, oletet­tavasti kaupunki­in ei muu­ta miljoon­aa uut­ta asukas­ta kaduille nukku­maan. Tätä var­maan kan­nat­taisi myös miet­tiä. Ei ole kenenkään etu, jos koko maa tyh­jen­netään Helsinkiin.

   Toinen puoli ongel­maa on siinä, että nämä asun­not pääasial­lis­es­ti joko raken­netaan viher­alueille tai tiivistämäl­lä jo ole­mas­sa ole­via väl­jem­piä asunaluei­ta huonom­mik­si. Ei tässä blo­gis­sakaan esitel­lyis­sä esimerkeis­sä juurikaan tiivis­tetä jo valmi­ik­si tiivistä aluet­ta, jon­ka asukkaat ovat tietois­es­ti valin­neet tiivi­il­lä alueel­la asumisen, vaan tiivis­tetään aluei­ta, joiden asukkaat ovat tuolle väl­jem­mälle alueelle tietois­es­ti muut­ta­neet. Ehkäpä tätä on siel­lä edus­tus­laitok­sis­sa niin vaikea­ta ymmärtää, kos­ka väl­jem­piä aluei­ta siel­lä ei edus­ta juuri kukaan — suurin osa edus­ta­jista käsit­tääk­seni asuu juuri tiivi­il­lä alueella.

   Vastaa

7. Noi­ta väestöen­nustei­ta olisi syytä tutkia vähän tarkem­min. Nyt väestöen­nustei­ta on taas tuo­tu esille, kun ollaan lopet­ta­mas­sa koulu­ja. Tun­tuu siltä, että poli­itikko­jen kan­ta on aina “Kos­ka väestöen­nuste…” riip­pumat­ta siitä, mitä väestöen­nuste sanoo tai siitä, pitääkö ennuste edes paikkaansa.

   Eikä tämä ole edes ensim­mäi­nen ker­ta, kun koulu­a­siois­sa vedo­taan väestöen­nusteisi­in. Hie­man vuosi­tuhan­nen vai­h­teen jäl­keen Itäkeskukseen/Marjaniemeen olti­in tekemässä Sinivuokon perusk­oulua. Raken­nustyöt oli­vat jo alka­mas­sa (maas­tossa oli jo eri­laisia mit­takeppe­jä pystyssä), kun koulun rak­en­t­a­mi­nen peru­utet­ti­in. Sil­loinkin ope­tus­lau­takun­nan puheen­jo­hta­ja vetosi väestöen­nusteisi­in ja sil­loinkin ennus­teet oli­vat epäluotettavia. 

   Muis­tan oikein hyvin, että vuo­den van­ha ennuste oli jo selvästi pielessä eli vuot­ta aiem­min ennustet­tu alueen kouluikäis­ten määrä oli selvästi suurem­pi kuin ennuste sanoi. Van­ho­ja ennustei­ta tutkit­taes­sa kävi ilmi, että joka toinen väestöen­nuste ennusti liian alhaista oppi­las­määrää ja joka toinen liian korkeaa oppi­las­määrää. Ei se oikeas­t­aan ole mikään ihme, kun ottaa huomioon, että yritetään ennus­taa pienen alueen väestön pienen osan määrää. 

   Tuol­loin ja myöhem­minkin aivan liian usein on ollut usko­mat­toman turhaut­tavaa yrit­tää keskustel­la poli­itikko­jen kanssa asi­as­ta kuin asi­as­ta. En kuvit­tele, että olisin itse läh­eskään aina oike­as­sa, mut­ta jostain syys­tä mon­et poli­itikot kuvit­tel­e­vat tietävän­sä asi­at parem­min kuin olisi syytä. 

   Paikalliset tietävät paljon tietokeskuk­sia ja poli­itikko­ja parem­min, ovatko alueen lap­siper­heet tulleet jäädäk­seen, vai ovatko per­heet aikeis­sa muut­taa pois per­heen kas­vaes­sa. Esimerkik­si Itäkeskuskuk­ses­sa ennus­teen tek­i­jät veto­si­vat siihen, että lap­siper­heet muut­ta­vat pois ennen kuin lapset ovat kouluiässä. Osa muut­tikin, mut­ta huo­mat­ta­vat iso osa per­heistä oli muut­tanut alueelle sik­si, että siel­lä pär­jäsi ilman autoa, joten muut­to jon­nekin laitakaupun­gin autoslum­mi­in ei ollut suunnitelmissa.

   Yllät­tävän mon­et poli­itikot kieltäy­tyvät muut­ta­mas­ta mielip­iteitään, vaik­ka hei­dän osoitet­taisi­in ole­van väärässä. Kun eduskun­taan tuli tek­i­jänoikeuslain muut­tamista esit­tänyt kansalaisa­loite, mon­et poli­itikot kuun­te­liv­at vain tek­i­jöi­den etu­jär­jestöjä ja uskoi­vat, mitä ne sanoi­vat kuun­telemat­ta vastapuol­ta. Eräs selvi­tys väit­ti yhteenve­dos­saan, että tek­i­jänoikeudet eivät ole ongel­ma tutkimuk­selle, mut­ta jos selvi­tys­tä luki yhteen­ve­toa pitem­mälle, huo­masi, että asia oli oikeas­t­aan päin­vas­toin. Tutk­i­jat oli­vat joutuneet käyt­tämään paljon aikaa tek­i­jänoikeu­songelmien selvit­tämiseen tai vai­h­toe­htois­es­ti sivu­ut­ta­neet tek­i­jänoikeudet täysin, kos­ka niiden pilkun­tark­ka nou­dat­ta­mi­nen olisi estänyt tutkimuk­sen teon. Tämä tietysti sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että ko. tutk­i­ja ylipäätään tiesi jotain tek­i­jänoikeuk­sista. Jos ei tien­nyt, ei var­maankaan osan­nut pitää tek­i­jänoikeuk­sia ongelmana.

   Toinen selvi­tys, joka julka­isi­in myös vähän ennen aloit­teen eduskun­takäsit­te­lyä, tuli ymmärtääk­seni täysin päin­vas­taiseen tulok­seen eli tek­i­jänoikeudet ovat ongel­ma tutkijoille.

   Vaik­ka osa kansane­dus­ta­jista sen­tään kiit­ti viestistä, sil­lä ei ollut vaiku­tus­ta, sil­lä puheen­vuorot eivät muut­tuneet mil­lään taval­la jat tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen kan­nan­ot­to­jen siteer­aami­nen jatkui van­haan malliin.

   Jospa joskus joku poli­itikko suos­tu­isi myön­tämään, että kan­nat­taisi kuun­nel­la kaikkia osa­puo­lia, eikä tyr­mätä kuun­telemat­ta oman ennakkokäsi­tyk­sen vas­taisia perustel­tu­ja mielip­iteitä. Jospa edes joskus joku poli­itikko ker­toisi muut­ta­neen­sa mieltään asi­as­ta saat­u­aan uut­ta tietoa.

   Vastaa

8. Hyvä Osmo! Sanoista tekoi­hin. Ympäristövä­ki toiv­ot­tavasti ymmärtää lop­ul­ta, että tiivis kaupun­ki säästää luon­toa ja luonnonvaroja.

   Vastaa

9. Mm. koulu­jen lakkaut­ta­mi­nen on seu­raus­ta asum­isväljyy­den ja väestön ikärak­en­teen muu­tok­sista. Van­hois­sa lähiöis­sä kouluikäis­ten määrät pienenevät, ellei alueille raken­neta lisää asun­to­ja lap­siper­heille. Sama kos­kee monia muitakin palvelui­ta. Asukasli­ikkei­den pitäisi ymmärtää, että täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen edesaut­taa palvelu­iden säilymistä.

   Vastaa

10. Olet­ta­masi, että Helsin­gin rak­en­t­a­mi­nen tiivi­ik­si on ekoteko vaatii hie­man tarken­nuk­sia. Mielestäni on suo­ras­taan rikol­lista rak­en­taa asun­top­u­la­jupinan myötä arvokkaalle tont­ti­maalle matalia kolmik­er­roksisia talo­ja, kuten nyt Vuosaa­res­sa tehdään kalliopo­h­jal­la. Mik­si se kaupun­ki ei kohoa niin korkeak­si kuin palomes­tari sal­lii — se ihmetyttää? 

    Mitä taas tulee kiis­tel­ty­i­hin luon­toar­voihin niin on huomioita­va, että eteläran­nikkomme on kapeal­la vyöhyk­keel­lä maamme ylivoimais­es­ti run­sasla­jisin alueemme ja val­taosa uhanalai­sista lajeista esi­in­tyy täl­lä alueel­la sen topografisen, ilmas­tol­lisen ja monipuolis­ten ympäristö­jen takia. Tätä seikkaa ei kor­vaa minkään muiden sisä­maan pel­to­jen tai ‑met­sien sääste­ly rakentamiselta. 

    Helsin­gin alueel­la on luon­to on kult­tuuris­es­ti hyvin oma­leimainen ja mon­et uhanalaiset ja harv­inaiset lajit ovat suo­ranais­es­ti hyö­tyneet ihmis­toimin­nas­ta vuo­sisato­jen kulues­sa. Tämä fak­ta, että elävä luon­to on osa kult­tuuri­his­to­ri­aa ja per­in­töämme uno­htuu hel­posti jopa historiantuntijoilta. 

    Tiety­ille elinympäristöille, kuten jalop­u­umet­si­in ja eri­tyis­es­ti hiekkapo­h­jaisille paahdeym­päristöille on keskit­tynyt huo­mat­ta­va uhanalais­ten ja silmäl­läpi­det­tävien lajien kir­jo. Vaik­ka Helsin­ki on luon­non kannal­ta rikkon­ainen alue, meil­lä on silti kooltaan suuria avoimia luon­toko­htei­ta, kuten Suomen­lin­na, Harak­ka, Val­lisaari, San­ta­ham­i­na, Kalvik ja Vuosaaren Huip­pu. Ne vaikut­ta­vat merkit­tävästi tois­t­en­sa lajis­toon verkos­tona, joka vielä lisää lajis­tok­er­tymää ja sen ajal­lista pysyvyyt­tä, kos­ka alueel­liset sukupu­u­tot voivat kor­vau­tua verkos­ton sisäl­lä metapop­u­laa­tio­teo­ri­an mukaises­ti. Näi­den val­takun­nal­lis­es­ti tärkei­den kohtei­den naker­t­a­mi­nen ja pienen­tämi­nen vaikut­taa suo­raan matemaat­tis­es­ti niistä riip­pu­vais­ten lajien määri­in ja elinympäristö­tyyp­pi­en kantokykyyn. 

    Helsin­gin seudun hietikko‑, keto- ja rud­er­aat­ti lajis­to on hyvin edus­ta­va ja melkein Kaakkoiskul­man ja Hang­on veroista, vaik­ka kokon­aispin­ta-alat ovat huo­mat­tavasti pienem­piä. Syyt tähän ovat yksit­täis­ten ydinko­htei­den suuri pin­ta-ala yhdis­tet­tynä rikkaaseen topografi­aan ja pitkään kult­tuuri­vaikut­teiseen his­to­ri­aan, joka on suos­in­ut avoimia ympäristöjä. Helsingis­sä ei siis todel­lakaan ole ihan sama mihin rakennetaan. 

    Edelleen moni saat­taa naput­taa siitä kuin­ka esim. maini­tut kohteet eivät ole aitoa suo­ma­laista luon­toa, vaan ihmisen luo­maa ja siten “arvo­ton­ta”. Tähän voidaan tode­ta, että ihmisen vaiku­tuk­set ja aiheut­ta­ma ns. sukupu­ut­tovel­ka Euroopan luon­toon viimeisen jääkau­den aikana on sitä luokkaa, että nyt on valit­ta­va suo­jelem­meko me jäl­jel­lä ole­via laje­ja vai emmekö. Ihmi­nen on pitkälti ottanut itselleen vas­tu­un kasvien ja niiden levit­tämisen kar­jan­hoidon myötä, kun luon­taiset vapaasti vaelta­ne­et miljoon­apäiset eläin­lau­mat ovat hävin­neet. Kasveista riip­pu­vaiset hyön­teiset tekevät hom­mansa kuitenkin lähin­nä itse ja ker­to­vat run­saudel­laan elinympäristö­jen luon­taisu­ud­es­ta ja luonnollisuudesta. 

    On oikeas­t­aan aika irvokas­ta kuin­ka paljon me teemme vahin­gos­sa muil­ta man­tereil­ta tullei­den vierasla­jien hyväk­si ver­rat­tuna pohjoisen lajis­tomme uhanalaisimpi­en tilanteeseen. Ja vain sik­si, että asi­at nyt on vaan totut­tu tekemään kalli­il­la väärin ja aivo­ja käyttämättä…

    Vastaa

11. Uut­ta väkeä on mah­dol­lista sijoit­taa Helsinki­in niin, että olen­naiset luon­toalueet ja hyvät virk­istys­mah­dol­lisu­udet säilyvät.

    Maankäytön tarpeet ja haas­teet muut­tuvat muun maail­man­menon mukana. Jo raken­net­tua kaupunki­ti­laa on mah­dol­lista vapaut­taa asun­noille. Kaupunki­motarei­den bule­vardis­oin­ti toimii esimerkkinä hyvin. Kun yleiskaa­van tavoite on pitkäl­lä tule­vaisu­udessa, on autoilun sit­o­maa maa­ta vapautet­tavis­sa asun­to­jen rak­en­tamiseen myös muualta.

    Autoilu sitoo taval­la tai toisel­la noin neljän­nek­sen Helsin­gin maa-alas­ta. Sik­si muu­tok­set liiken­teessä ovat kaupunki­ti­lan jär­jestämisessä iso mah­dol­lisu­us. Tilaa voi kuitenkin vapau­tua pitkässä juok­sus­sa uuteen käyt­töön muis­takin syistä.

    Keskeistä olisi, että tiivi­it kaupunkialueet toteutet­taisi­in viihty­is­inä ja tur­vat­taisi­in samal­la hyvät yhtey­det luon­taisille virk­istysalueille. Jos luon­toon on lyhyt käve­ly­mat­ka, asukkaat poikkea­vat ulkoile­mas­sa enem­män. Kaupun­ki puolestaan hyö­tyy asukkaiden ter­vey­destä monin tavoin.

    Vastaa

12. Olim­meko ollenkaan samas­sa tilaisu­udessa? Käsit­tääk­seni viit­taat viime per­jan­taina pidet­tyyn luon­toväen ja vihrei­den poli­itikko­jen tapaamiseen, jos­sa itsekin olin paikalla. En muista, että jär­jestöih­miset oli­si­vat eri­tyisem­min hyökän­neet asukas­su­un­nitet­ta vastaan.

    Esim. itse totesin, ettei asukas­tavoite olisi ongel­ma ellei sitä käytet­täisi perus­teena met­sä- ja ranta-aluei­den kaavoit­tamiselle. Jos marssi­järjestys on kun­nos­sa ja aloite­taan tehokkaas­ta tiivistämis­es­tä jo raken­ne­tu­ille alueille, ei ongel­maa ole.

    Minus­ta niin paikalla olleet luon­to­jär­jestö­jen edus­ta­jat kuin vihreät poli­itikotkin oli­vat yksimielisiä siitä, ettei asukas­määrä­tavoitet­ta vas­taan kan­na­ta tais­tel­la, vaan olen­naista on pyrk­iä ohjaa­maan tavoit­teen mukaista suun­nit­telua niin, ettei luon­toalueille rakennettaisi.

    Vastaa

    1. Olim­meko ollenkaan samas­sa tilaisu­udessa? Käsit­tääk­seni viit­taat viime per­jan­taina pidet­tyyn luon­toväen ja vihrei­den poli­itikko­jen tapaamiseen, jos­sa itsekin olin paikalla. En muista, että jär­jestöih­miset oli­si­vat eri­tyisem­min hyökän­neet asukas­su­un­nitet­ta vastaan.

       Kos­ka en ole luetel­lut paikalla ollei­ta, otin vapaudek­seni vas­ta­ta myös mui­hin luon­toväen piiristä tulleeseen kri­ti­ikki­in. Suurin osa luon­toväestö on tiivistämis­es­tä samaa mieltä kanssamme, mut­ta vahvim­mat hyökkäyk­set Helsin­gin asukaslu­vun kasvua vas­taan ovat kyl­lä myös tulleet siltä suunnalta.

       Vastaa

13. anonyy­mi:
    Toinen puoli ongel­maa on siinä, että nämä asun­not pääasial­lis­es­ti joko raken­netaan viher­alueille tai tiivistämäl­lä jo ole­mas­sa ole­via väl­jem­piä asunaluei­ta huonommiksi.

    Miten ole­mas­sa ole­vat väl­jem­mät asuinalueet huonon­tu­isi­vat tiivistämis­es­tä? Ainakin tiivi­im­mil­lä alueil­la käm­pät ovat per­in­teis­es­ti olleet sen ver­ran arvokkaampia, että tule­vaisu­udessakin voi väljyyt­tä arvostavil­la olla myös taloudelli­nen intres­si asua väljästi. Ja se väljyy­den ystäville suo­takoon; mah­dol­lisu­udet väljään asumiseen eivät ole vähi­in aikoi­hin pois­tu­mas­sa edes pääkaupunkiseudulta.

    Miten niin ei ole kenenkään etu tyh­jen­tää koko maa­ta Helsinki­in? Jos se ei ole sin­un etusi, niin joidenkin etu­jen mukaista se var­masti on. Kenen etu mah­taa olla pitää koko maa asut­tuna? Ja mitä täl­lä on edes merk­i­tys­tä, kun kansalais­ten voisi edel­lyt­tää ymmärtävän itse mis­sä, miten ja mihin hin­taan hei­dän kan­nat­taa asua.

    Vastaa

14. Jos asumiseen uhrat­tu maa-ala on kym­menker­tais­tunut samal­la, kun asukasluku on kaksinker­tais­tunut, käsil­lä on iso pulma.

    Totu­tul­la lin­jal­la ei saisi jatkaa tilanteessa, jos­sa rak­en­tam­a­ton­ta maa­ta on jäl­jel­lä vähem­män ja tieto luon­non mon­imuo­toisu­u­den merk­i­tyk­ses­tä ihmis­ten hyv­in­voin­nille kasvaa.

    On tehostet­ta­va jo raken­netun maan käyt­töä ja sat­sat­ta­va samal­la viihty­isyy­teen ja laatu­un. On mah­dol­lista jäsen­tää kaupun­gin tila uudel­la taval­la ja vas­ta­ta siten tule­vaisu­u­den haasteisiin.

    Uusia asun­to­ja ja luon­toaluei­ta ei tarvitse kil­pailut­taa vas­takkain. Yhtälössä on tarpeek­si muut­tu­jia mah­dol­lis­ta­maan toisen­laiset ratkaisut.

    Jos hyvin kytkey­tyvä viherverkos­to ja tiivi­it kaupunkikai­stat linkit­tyvät tois­t­en­sa lomaan, vah­va viher­rakenne tukee sekä kaupunkia että asukkaita.

    Vastaa

15. Jaakko Kull­berg:

    Mitä taas tulee kiis­tel­ty­i­hin luon­toar­voihin niin on huomioita­va, että eteläran­nikkomme on kapeal­la vyöhyk­keel­lä maamme ylivoimais­es­ti run­sasla­jisin alueemme ja val­taosa uhanalai­sista lajeista esi­in­tyy täl­lä alueella…

    Sum­marum, oli väestöen­nus­teesta mitä mieltä tahansa, niin Helsinginkin alueelle sijoit­tuu iso määrä sel­l­aisia luon­toko­htei­ta, jot­ka vaan vaatii suo­jelua. Se on tiet­ty kaupunkisu­un­nit­telun kannal­ta ikävää, mut­ta ei siihen joukkoon sen­tään koko Helsinkiä kuulu.

    Tämä on asia, joka saat­taa luon­toväen kit­inältä joskus uno­htua: tääl­lä on oikeasti suo­jelu­nar­voista luon­toa. Kyse ei ole mis­tään kasvun kri­ti­soimisen aat­teesta vaan loogis­es­ta ajat­telus­ta luon­non­suo­jelu­un liit­tyen. Kaupunkilu­on­non ekosys­teemi­palve­lut sit­ten tähän päälle, mut­ta nehän ovatkin vähän oma asiansa.

    Vastaa

16. Tässä asi­as­sa ei kan­nat­taisi liikaa vas­takkainasetel­la ympäristön- ja luon­non­suo­jelua. Tiivis rak­en­t­a­mi­nen on toki tärkeää juuri edel­lä maini­tu­ista syistä. Se ei kuitenkaan saa oikeut­taa hävit­tämään Helsin­gin kaupunkilu­on­toa rak­en­tamisel­la. Rak­en­tamisen sijoit­tamista kan­nat­taisi miet­tiä järkeväm­min kuin tähän asti on tehty. Ei sitä todel­lakaan pidä sijoit­taa Var­tiosaa­reen, Kivi­nokkaan, Meri-Rasti­laan, Mus­tavuoreen, Keskus­puis­toon, Uute­laan, Viik­ki-Hert­toniemen met­si­in, Öster­sun­domin natu­ra-alueille ja met­si­in tai muille vas­taav­ille tärkeille luon­toalueille. Sen sijaan kaupunkibule­vardis­oin­nit järkevästi toteutet­tuina, rak­en­t­a­mi­nen ylöspäin, rän­sistynei­den teol­lisu­usaluei­den tiivistämi­nen yms. joutomaat kel­paisi­vat rak­en­tamiseen oikein hyvin. Myös jo raken­net­tu­ja aluei­ta voisi tiivistää ja osin ehkä rak­en­taa uudelleen.

    Ainakaan rak­en­tamista ei pidä aloit­taa luon­toalueil­ta niin kauan kuin on vähem­män tärkeääkin aluet­ta ole­mas­sa, kos­ka luon­toalueista ei kuitenkaan niin paljon raken­nus­maa­ta saa­da, että asun­top­u­la sil­lä lähtisi, vaan joka tapauk­ses­sa tarvi­taan mui­ta aluei­ta. Ongel­ma on myös siinä, että tot­ta kai raken­nus­li­ik­keet mieluiten rak­en­taisi­vat ensik­si luon­toalueet ja ran­nat, kos­ka niistä ne saisi­vat parhaat voitot. Asun­top­u­laa nämä kalli­it asun­not eivät poista.

    Ei ekol­o­gista ole sekään, jos ihmis­ten ympäristö tehdään virik­keet­tömäk­si beton­i­mas­sak­si. Ihmiset etsivät muuten parem­paa ympäristöä muual­ta ja tämäkin aiheut­taa liiken­net­tä. Toisaal­ta ihmis­ten liikun­ta vähe­nee, kun ei niitä katu­ja pitkin ole niin mie­lenki­in­toista liikkua huvikseen. Lähilu­on­nos­sa sen sijaan liiku­taan ihan mielel­lään. Kun ihmiset eivät liiku, he tule­vat entistäkin mukavu­u­den­haluisem­mik­si ja taas entistäkin lyhyem­mät matkat tehdään autol­la. Lisäk­si mukavu­u­den­haluisem­mat ihmiset vaa­ti­vat enem­män kaiken­laisia mukavuuk­sia ja sit­ten taas kaiken­laisen “mukavu­us­in­fra­struk­tu­urin” rak­en­t­a­mi­nen aiheut­taa luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta. Täy­tyy huo­ma­ta, että osa tästä infra­struk­tu­urista tähtää vain siihen, että ihmis­ten ei tarvit­sisi käyt­tää omia lihak­si­aan niin paljon, mikä on taas kansan­ter­vey­del­lis­es­ti huono asia.

    Kansan­ter­veys on myös tärkeä näköko­h­ta. Se tulee kaupungille kalli­ik­si, jos ihmiset vähen­tävät liikun­taa ja jos luon­non ter­veyt­tä edis­tävät vaiku­tuk­set (stressin alen­e­m­i­nen, aller­gioiden ehkäistymi­nen, mie­len­ter­veys joitakin maini­tak­seni) jäävät saa­mat­ta. Siinä voi tont­ti­maan arvon­nousu jäädä pienem­mäk­si kuin ihmis­ten sairasteluku­lu­jen kas­vami­nen. Asi­at pitäisi nähdä kokon­aisuuksi­na, eikä tui­jot­taa vain yhteen luku­un, asun­to­jen määrään.

    Tämä kasvu­tavoite on myös liian Helsin­ki-keskeinen. On Suomes­sa muitakin kaupunke­ja kuin Helsin­ki ja rauta­tien var­relle voisi rak­en­taa nauhamaista kaupunkia, kuten vaikka­pa Oiko­radan var­relle. Täl­löin olisi tehokas liiken­nevä­line, juna, jo valmi­ina käytössä ja lisäk­si lähilu­on­tokin olisi lähel­lä muuten tiivistä radan­var­sir­ak­en­tamista, nimit­täin radas­ta kauem­pana. Eikö tämä olisi kaikin tavoin ihanteel­lisin ratkaisu? Kaik­ki voit­taisi­vat, eikä edes uuteen infra­struk­tu­uri­inkaan tarvit­sisi käyt­tää luon­non­va­ro­ja ja ener­giaa niin paljon, kun se olisi jo ole­mas­sa isol­ta osin. Ei tarvit­taisi mitään mas­si­ivisia Kru­unuvuoren sil­to­jakaan, joiden tekemiseen var­maan uppoaa fos­si­ilista ener­giaa aika paljon…

    Sen sijaan, että väit­telemme siitä, tarvi­taanko Helsingis­sä luon­toa vai ei, kan­nat­taisi puhal­taa yhteen hiileen — siis ympäristöih­mis­ten ja enem­män kaupunkia kaupunki­in ‑ihmis­ten. Yhteisiä tavoit­tei­ta tosi­aan löy­tyy, sil­lä ener­gia- ja luon­non­va­rate­hokku­us on tärkeä asia ympäristön kannal­ta. Mut­ta niin on lähilu­on­tokin. Toisin sanoen ympäristön- ja luon­non­suo­jelu ovat molem­mat tärkeitä, ei vain toinen niistä. Itse mete­o­rologi­na toki ymmär­rän ilmas­ton­muu­tok­sen vakavu­u­den, mut­ta en näe, että mitään hyvää saavute­taan, jos samal­la laimin­lyödään mui­ta iso­ja ympäristöon­gelmia, kuten luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta (sitä pait­si luon­non hiili­varas­to­jen, met­sien hävit­tämi­nenkin pahen­taa ilmas­ton­muu­tos­ta). Ne vieläpä kytkey­tyvät toisi­in­sa — ilmas­ton­muu­tos voi aiheut­taa luon­non mon­imuo­toisu­u­den vähen­e­mistä ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den vähen­e­m­i­nen voi pahen­taa ilmastonmuutosta.

    Eli pyrkikäämme yhdessä sel­l­aiseen Helsinki­in, jota raken­netaan tiivi­im­mäk­si, mut­ta val­it­se­mal­la raken­nu­s­paikat järkevästi niin, että luon­to säästyy. Nykyiset luon­toalueet on tärkeä säi­lyt­tää, enää ei ole varaa naker­taa niitä. Rak­en­t­a­mi­nen voisi kohdis­tua ihmisen jo rak­en­tamille alueille. Eri­tyis­es­ti liiken­nealueista, kuten moot­toriteistä (kaupunkibule­vardit) ja parkkipaikoista voisi saa­da lisää raken­nus­maa­ta. Myös yläil­moista sitä olisi saatavis­sa (korkeampi rak­en­t­a­mi­nen). Raideli­ikenne on tärkeä liiken­ner­atkaisu, mut­ta senkään var­jol­la ei saa luon­toaluei­ta nakertaa.

    Mitä ympäristöhyö­tyjä saataisi­in myöskään siitä, jos kas­vatet­taisi­in sukupolvia, jot­ka eivät tiedä aidos­ta luon­nos­ta mitään ja pelkäävät men­nä met­sään, kun eivät ole tot­tuneet? Hei­dän kiin­nos­tuk­sen­sa tuskin kohdis­tu­isi ympäristön­suo­jelu­un, kun se olisi kaukainen asia. Heille riit­täisi se, että katu on aurat­tu (jos tule­vaisu­udessa enää on lun­ta Helsingis­sä!), jot­ta pääsee kulke­maan kodin, työ­paikan ja kau­pan väliä. Ehkä virikkei­den puuttues­sa kapak­ka tulee vielä neljän­nek­si kohteek­si. Eivät raukat edes tietäisi, miten paljon ovat menet­täneet vier­aantues­saan luon­nos­ta, puhu­mat­takaan siitä, miten paljon luon­to kär­sisi siitä, kun ihmiset eivät luon­nos­ta piit­taisi, kun ei ole luon­to­suhdet­ta. Ihmiset oli­si­vat tule­vaisu­udessa huo­mat­tavasti aller­gisem­pia, ahdis­tuneem­pia ja huonokun­toisem­pia ja lihavampia. Tätäkö haluamme?

    Vastaa

17. Mun mielestäni ei itäsi kat­e­goris­es­ti kiletää rakan­ta­mas­ta kaikkial­la jos­sa on kaupunkiluontoa. 

    Luon­toko­hteet pitää inven­toi­da ja pohtia minne voi rak­en­taa ja minne ei. Helsin­ki on yksi Euroopan pien­impiä pääkaupunke­ja ja tilaa rak­en­tamiselle on. Ei Tukhol­man tai Kööpen­ham­i­nan tai Berli­i­inin asukkaat ole yhtään vier­aan­tuneem­pia luon­nos­ta kuin Helsingin. 

    Kuvit­telisin että eniten vier­aan­tunei­ta ollaan lähiöis­sä jois­sa suuri osa asukkaan vapaa-ajas­ta kuluu liikku­miseen konevoimal­la kulke­val­la kulkuneu­vol­la paikas­ta toiseen.

    Vastaa

18. Han­na-Leena Yli­nen: Esim. itse totesin, ettei asukas­tavoite olisi ongel­ma ellei sitä käytet­täisi perus­teena met­sä- ja ranta-aluei­den kaavoit­tamiselle. Jos marssi­järjestys on kun­nos­sa ja aloite­taan tehokkaas­ta tiivistämis­es­tä jo raken­ne­tu­ille alueille, ei ongel­maa ole.

    Kun asial­la on ajalli­nen ulot­tuvu­us. Jos sotien jälkeinen aika ei olisi ollut sös­simistä niin kuin oli, niin eihän meil­lä olisi mitään ongel­maa. Kan­takaupun­ki olisi laa­jen­tunut jon­nekin suurin piirtein Oulunkylän etäisyy­delle, ja kellekään tulisi pie­neen mie­lenkään esimerkik­si rak­en­taa ker­rostalo­ja keskelle maaseu­tua Vuosaaren perukoille. Mut­ta kun näin ei ole.

    Suun­taan on nyt tul­lut muu­tos ainakin Yleiskaavas­sa, mut­ta ennen kuin on mitään valmista, on 20-luku pitkäl­lä. Eikä tätä nyt niinkään voi tehdä, että siihen saak­ka pyöritel­lään peukaloita.

    En tiedä mitä asialle tek­isi, ehkä vaik­ka Kalasa­ta­man rak­en­tamista voisi nopeut­taa, mut­ta se taas edel­lyt­täisi sitäkin että on ihan oikeasti tiedos­sa mitä sen jäl­keen. Ei tätä kaupunkia voi rak­en­taa niin että tehdään keskimäärin 5 000 asun­toa vuodessa tekemäl­lä 25 000 joka viides vuosi.

    Eli nyt men­nään sil­lä Yleiskaaval­la joka on voimas­sa, ei sil­lä minkä pitäisi olla.

    Vastaa

19. R.Silfverberg: Mun mielestäni ei itäsi kat­e­goris­es­ti kiletää rakan­ta­mas­ta kaikkial­la jos­sa on kaupunkiluontoa.

    Olen samaa mieltä tuos­ta, samal­la taval­la kuin ei pidä kate­geris­es­ti ottaa rak­en­ta­mat­to­mia aluei­ta rak­en­tamiskäyt­töön. Olen­naista on tosi­aan kat­soa, mil­laista luon­toa on alueil­la, joille rak­en­tamista mietitään. Laa­jat yht­enäiset luon­toalueet ovat arvokkaampia kuin pienet plän­tit, ellei niil­lä plän­teil­lä ole eri­ty­isiä luon­toar­vo­ja. Nimeno­maan laa­jo­ja luon­toaluei­ta ei pidä yhtään kaven­taa, kos­ka muuten ne menet­tävät tärkeitä omi­naisuuk­si­aan. Esimerkik­si pieni­in pirstaleisi­in met­si­in vaikut­taa reunavaiku­tus, jon­ka takia met­sä heinit­tyy ja pusikoituu. Sen sijaan laa­jem­pi ja pyöreämpimuo­toinen met­sä säi­lyt­tää met­säla­jis­ton­sa parem­min, kun­han sitä ei hoide­ta pilalle. Ei siis riitä, että luon­toalueik­si jätetään kapei­ta kulis­se­ja, vaan luon­nol­la pitää olla myös ulot­tuvu­ut­ta. Pirstou­tu­misen vält­tämisek­si on myös syytä vält­tää kovin tiuhaa kävelytieverkostoa.

    Olen­naista on nimeno­maan jät­tää rak­en­ta­mat­ta sel­l­aista luon­toa, joka on parem­min säi­lynyt ihmisen toimen­piteiltä. Läh­es kaik­ki Helsin­gin vähänkin laa­jem­mat met­sät (siis kaupun­gin mit­takaavas­sa laa­jem­mat) täyt­tävät tämän kri­teerin. Soi­ta Helsingis­sä on niin vähän, ettei Honka­suon tapaus saa enää tois­tua. Kalliomet­sät ovat usein myös niin hyvin luon­ton­sa säi­lyt­täneitä, ettei niillekään pidä rakentaa.

    Kaavoitus pitää juuri aloit­taa esimerkik­si kaupunkibule­vardeista ja parkkipaikoista, joil­la ei ole merk­i­tys­tä luon­non kannal­ta eikä ihmis­ten virk­istymiselle. Jos ei nimeno­mais­es­ti tietois­es­ti päätetä nou­dat­taa tätä peri­aatet­ta, käytän­nössä tilanne luisuu herkästi juuri siihen, että ensim­mäisek­si ote­taan arvokkaim­mat laa­jat luon­toalueet rak­en­tamiseen, kos­ka niistä voit­to­jaan mak­si­moi­vat raken­nus­li­ik­keet ovat eniten kiin­nos­tunei­ta. Kun­nan pitää ajatel­la asi­at nimeno­maan asukkait­ten­sa, eikä bis­nes­maail­man lähtökodista.

    Tärkeää on myös kat­soa, että jo kaavoite­tut alueet todel­la pää­tyvät rak­en­tamiseen, ettei käy niin, että raken­nus­li­ik­keet odot­ta­vat niitä parhai­ta maku­palo­ja meren rannal­ta tai met­sien keskeltä ja jät­tävät väli­in ne kohteet, joista tulee pienem­mät voitot. Täl­lä tavoin raken­nus­li­ik­keet voisi­vat käytän­nössä määrätä, että nimeno­maan luon­toalueet ote­taan rak­en­tamiseen. Viestin pitää olla, että kun­ta osoit­taa alueet, joille raken­netaan ja raken­nus­li­ik­keet tekevät niin kuin halu­taan, vaik­ka sit­ten pienem­mil­lä voit­to­pros­en­teil­lakin — täl­lä tavoin saadaan pait­si luon­to tur­vat­tua, myös tuotet­tua kohtu­uhin­taisia asun­to­ja tarvit­seville. Bisnes­tavoit­tei­den ei pidä antaa määrit­tää sitä, minne rakennetaan.

    Vastaa

20. Toni Amnell: Laa­jat yht­enäiset luon­toalueet ovat arvokkaampia kuin pienet plän­tit, ellei niil­lä plän­teil­lä ole eri­ty­isiä luon­toar­vo­ja. Nimeno­maan laa­jo­ja luon­toaluei­ta ei pidä yhtään kaven­taa, kos­ka muuten ne menet­tävät tärkeitä omi­naisuuk­si­aan. Esimerkik­si pieni­in pirstaleisi­in met­si­in vaikut­taa reunavaiku­tus, jon­ka takia met­sä heinit­tyy ja pusikoituu.

    Nuo pienet plän­tit ovat pienuuten­sa vuok­si sitäkin tärkeämpiä lähi­a­sukkaille. Jos “pusikoi­tu­misel­la” tarkoite­taan sitä, että siel­lä kas­vaa pienem­pää puu­ta ja isom­paakin aluskasvil­lisu­ut­ta niin ettei pienenkään met­sikön läpi näe, se on tässä mielessä vain hyvä asia ja paran­taa virkistysvaikutusta.
    Toki kun kaupun­gin met­sän­raiskau­sosas­to on mitä on, niin nois­sa plän­teis­sä sään­nön­mukaises­ti katko­taan muu­ta­man vuo­den välein sekä huonokun­toiset että kaik­ki pienet puut, jol­loin muu­ta­man kymme­nen vuo­den “hoita­misen” jäl­keen ei ole enää juurikaan jäl­jel­lä pui­ta tai virkistymisvaikutusta.

    Vastaa

21. Mon­et lähiöis­sä asu­vat ihmiset ulkoil­e­vat paljon ja arvosta­vat lähilu­on­toa. Polkupyörä on lähiössä tosi näp­pärä peli. Sil­lä ajelee kätevästi vaikka­pa kaup­paan ja toisaal­ta pyöräilee ihan vain huvikseen ja kun­toilun vuoksi.

    Vastaa

22. tpyy­lu­o­ma:
    …Ei asun­to­tuotan­to noista parista viher­alueesta kiin­ni ole. 

    Toisaal­ta mon­et niistä alueista, joi­hin on aiot­tu rak­en­taa, ovat oikeasti epäekol­o­gisia. Sen sijaan halu­taan säi­lyt­tää “luon­toar­vo­ja” alueil­la, joi­hin on vedet­ty jo raskaat kiskot. Ei ihan hel­posti perusteltavissa. 😀 😀 😀

    Helsin­gin pitää keskit­tyä tiivistämään Kehä I:n sisäpuol­ta kaupunki­maisek­si. Helsin­ki ei ole kas­vanut sit­ten sotien mitenkään järkeväl­lä taval­la, vaan rak­en­tamista on pääosin ripotel­tu sinne sun tänne. Sata­ma-aluei­den rak­en­tamises­sa on vähän sitä oikeaa, mut­ta kaavoituk­ses­ta huo­maa, ettei kaupunkikaa­van piirtämi­nen ole ihan tut­tu jut­tu. Alkeel­lisia virheitä on tehty noil­lakin alueilla.

    Vastaa

23. anonyy­mi: Nuo pienet plän­tit ovat pienuuten­sa vuok­si sitäkin tärkeämpiä lähi­a­sukkaille. Jos “pusikoi­tu­misel­la” tarkoite­taan sitä, että siel­lä kas­vaa pienem­pää puu­ta ja isom­paakin aluskasvil­lisu­ut­ta niin ettei pienenkään met­sikön läpi näe, se on tässä mielessä vain hyvä asia ja paran­taa virkistysvaikutusta. 

    Aivan lähel­lä mis­sä asun on n puolen hehtaarin tyhjä tont­ti jos­sa kas­vaa tiheään pui­ta ja jonne heit­etään van­ho­ja huonekalu­ja, auton­renkai­ta ja muu­ta roskaa.
    Toivoisin että ton­tille raken­net­taisi­in ettei tarvit­sisi kat­soa sitä kaatopaikkaa.

    Vastaa

24. Joel Jalka­nen: Sum­marum, oli väestöen­nus­teesta mitä mieltä tahansa, niin Helsinginkin alueelle sijoit­tuu iso määrä sel­l­aisia luon­toko­htei­ta, jot­ka vaan vaatii suojelua.

    Nyt men­nään osas­tolle “tyh­mä kysyy”, mut­ta ehkä nyt on parem­pi kysyä kuin tehdä tyhmyyksiä.

    Mitä sel­l­aisia kohtei­ta Helsingis­sä on, joiden säi­lymi­nen on jonkin/joidenkin lajien selviämisen kannal­ta kri­it­tistä? Mitä nämä lajit ovat?

    Keskustelus­ta tulee jotenkin helpom­paa, kun siinä on vähän lihaa luiden pääl­lä. Sel­ven­nyk­sek­si siis vielä se, että haen asioi­ta, joil­la on paikallista laa­jem­pia vaiku­tuk­sia. Viher­alueen täyt­tämisel­lä taloil­la on epä­suo­tu­isia paikallisia vaiku­tuk­sia moot­torisa­han ja kaivinkoneen käsi­in joutuville lajeille, siitä ei ole epäilystä.

    Viher­aluei­den osalta argu­men­tit “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvit­see” vaa­ti­vat eril­lisen käsit­te­lyn, ja vas­ta sit­ten niitä voi yrit­tää opti­maalis­es­ti yhdistää.

    Vastaa

25. R.Silfverberg: Aivan lähel­lä mis­sä asun on n puolen hehtaarin tyhjä tont­ti jos­sa kas­vaa tiheään pui­ta ja jonne heit­etään van­ho­ja huonekalu­ja, auton­renkai­ta ja muu­ta roskaa.
    Toivoisin että ton­tille raken­net­taisi­in ettei tarvit­sisi kat­soa sitä kaatopaikkaa. 

    Eikö ole tul­lut mieleesi, että paikan voisi siis­tiäkin? Siitä vaan kylätalkoi­ta järjestämään! 

    Onko kaupun­gin isos­sa organ­isaa­tios­sa jokin taho, joka voisi aut­taa sel­l­ais­ten alulle saat­tamises­sa ja jär­jestämisessä vaikka­pa keväisin, tal­ven jäl­keen, kun lumet ovat sula­neet ja maa ehtinyt hiukan kuivahtaa?

    Vastaa

26. Viherinssi: Nyt men­nään osas­tolle “tyh­mä kysyy”, mut­ta ehkä nyt on parem­pi kysyä kuin tehdä tyhmyyksiä.

    Mitä sel­l­aisia kohtei­ta Helsingis­sä on, joiden säi­lymi­nen on jonkin/joidenkin lajien selviämisen kannal­ta kri­it­tistä? Mitä nämä lajit ovat?

    Keskustelus­ta tulee jotenkin helpom­paa, kun siinä on vähän lihaa luiden pääl­lä. Sel­ven­nyk­sek­si siis vielä se, että haen asioi­ta, joil­la on paikallista laa­jem­pia vaiku­tuk­sia. Viher­alueen täyt­tämisel­lä taloil­la on epä­suo­tu­isia paikallisia vaiku­tuk­sia moot­torisa­han ja kaivinkoneen käsi­in joutuville lajeille, siitä ei ole epäilystä.

    Viher­aluei­den osalta argu­men­tit “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvit­see” vaa­ti­vat eril­lisen käsit­te­lyn, ja vas­ta sit­ten niitä voi yrit­tää opti­maalis­es­ti yhdistää. 

    Tun­netko mui­ta kuin yksinker­taisia, lin­eaarisia vaiku­tus­mall­e­ja? Luon­non jär­jestelmien, esimerkik­si ekosys­teemien osalta voivat ‘vaiku­tus­mekanis­mit’ (en keksinyt tuo­hon ‘mekanis­min’ tilalle parem­min luon­toy­htey­teen sopi­vaa sanaa) olla hyvin mon­imutkikkai­ta, esimerkik­si rav­in­toketju­jen ja muiden vaiku­tusten osalta. 

    Havain­nol­lis­tan asi­aa (ihmisen osalta, ihmi­nen luon­non osana) kahdel­la, yksinker­taisel­la esimerkil­lä: mitä tapah­tuu ihmiselle, joka ei saa ravin­nos­taan riit­tävästi C‑vitamiinia? Entä mitäpä tapah­tuu ihmiselle, jon­ka ympäristö ja rav­in­to ei anna hänen keholleen mah­dol­lisu­ut­ta D‑vitamiinin riit­tävään määrään? Tiedätkö miten nuo puu­tok­sista aiheutu­vat muu­tok­set vaikut­ta­vat hänen vuorovaiku­tuk­seen­sa ympäristön muiden saman lajin yksilöi­den ja muiden lajien kanssa? Entä sit­ten seu­ran­nais­vaiku­tuk­set etääm­mäl­lä, kauem­pana maan pin­nan yläpuolel­la ja sen alla, meren pin­nan ylä- ja ala­puolista maail­maa unohtamatta.

    Itse olen lähilu­on­nos­sa Helsingis­sä seu­ran­nut, miten esimerkik­si tuulen suun­ta vaikut­taa siihen, minkä ruovikon yllä pääsky­set kesäisin käyvät hyön­teisiä pyy­dys­tämässä. Jos pääskysiä ei olisi, pör­räisi ilmas­sa taa­tusti enem­män itikoi­ta niiden ruovikoidenkin ympäristössä. Kaislikon sisäl­lä taas olen näh­nyt västäräkkien myös pyy­dys­tävän hyön­teisiä. (Lähi-)luonnon tas­apaino näi­den kah­den lajin osalta voi muut­tua, jos toinen ruovikkoalue hävitet­täisi­in, tai kuten kaupun­gin suun­nitelmis­sa esitetään: perustet­taisi­in uusi ruovikko uuteen paikkaan, jos­sa mm. muut­tuneet tuuli- ja valais­tu­solo­suh­teet voivat estää elämän jatku­misen ennallaan. 

    Yksinker­taisia ihmisiäkö (KSL:ssä? Val­tu­us­tossa?) näil­lä usko­ma­ton­ta keinotekoisu­ut­ta edus­tavil­la suun­nitelmil­la, keinotekoi­sine “luon­toi­neen”, siir­toruovikkoi­neen, tyrnipen­saineen(!) ja beton­i­sine(?) onkimiskivi­neen yms., pyritään jymäyttämään?

    Entä ihmiset? Kuka tietää, mis­sä vai­heessa ihmis­ten mit­ta alkaa niin­san­otusti täyt­tyä, ja meil­lä Suomes­sakin syn­tyy uusi, radikaali luon­toak­tivis­ti­joukko, ulko­maisen esimerkin (=ELF, ks. “tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-jos-puu-kaatuu”), tapaan. 

    Se, kos­ka jo nyt herk­istet­ty ärsyyn­tymi­nen laukaisee ennakoimat­to­mia (ketju-)reaktioita, ei liene tässä, tai mon­es­sa muus­sakaan tapauk­ses­sa kovin hel­posti ennustet­tavis­sa. En silti lähtisi leikkimään tulella ..

    Ehkäpä ongel­ma onkin tietämät­tömyy­dessä. Siihen vedoten lie­nee helpom­paa tuho­ta kaik­ki kau­nis ympäriltämme, katkoen puut, repi­en juuret, kaivaen humusker­ros ja hau­dat­en kaik­ki enti­nen louheen, soran, hiekan, asfaltin ja betonin alle sekä kuvitel­la, että tämä olisi toiv­ot­tavaa edistystä!

    Vastaa

27. En näk­isi asi­aa noin mustavalkoisena.

    Raideli­iken­teeseen perus­tu­va pen­delöin­ti noin 80-kilo­metrin säteel­lä kaup­pa­to­ril­ta olisi se vyöhyke jolle metropo­lialueelle syn­tyvä kasvu voisi usei­ta kun­tia hyödyt­täen levitä.

    Peruste­lut:
    1: Kaik­ki mikä suun­tau­tuu kehyskun­ti­in ei ole haja-asum­ista, vaik­ka se keskustelus­sa siltä kuu­lostaakin. Näis­sä kun­nis­sa on mah­dol­lisu­us myös urbaani­in, pikkukaupunki­maiseen ja kylämäiseen asumiseen — siis monipuolisuutta.

    2: Suomen ja metropo­lialueen etu ei ole se, että kehyskun­nat alka­vat näivet­tyä ja eläköi­tyä sil­lä vauhdil­la, että mikään kun­nal­lisvero­pros­ent­ti ei riitä kat­ta­maan kuluja.

    3: Uuden­maan tasaisem­pi kehit­tämi­nen raideli­iken­netar­jon­nan varas­sa (esim. sähköis­tet­ty rantara­ta ja Loh­jan kaupunki­ra­ta) mah­dol­lis­taisi laa­jem­man alueen elin­voimaisu­u­den mut­ta edel­lyt­tää sitä tuke­vaa liiken­nepoli­ti­ikkaa heti. E18-tien rak­en­t­a­mi­nen oli virhe, kos­ka se vei vuosikym­meniksi rahat ja investoin­tivuoron raideli­iken­teen kehit­tämiseltä ja edis­tää haja-asumista.

    4: Uuden­maan tasaisem­pi kehit­tämi­nen ei ole Helsin­gin tai muiden PKS:n kun­tien urban­is­mista tai sen kehi­tys­mah­dol­lisuuk­sista pois. Itse kehit­täisin Helsingis­sä, Espoos­sa ja Van­taal­la paljon tehokkaampia urbaane­ja aluei­ta mut­ta vähemmän.

    5: Jo nyt tiivi­isti asu­via ei pitäisi “rankaista” entis­es­tään tiivistämisel­lä urban­is­min nimis­sä. Punavuori-ilmiö ei ole pelkkä tiiviy­den funk­tio. Helsin­gin laa­jat viher­alueet ovat todel­la arvokkai­ta kohtau­s­paikko­ja ja kaupunki­lais­ten keuhko­ja, ehkä jopa se “Helsin­gin eri­ty­ispi­irre ja voimavara, eri­ty­isyys maail­man metropolien joukos­sa”, joka on nyt urban­is­min uuden tulemisen vauhdis­sa vaarassa.

    6: Oikei­ta kysymyk­siä ei esitetä! Mitä jos esimerkik­si Kivi­nokkaan suun­nitel­tu rak­en­t­a­mi­nen sijoitet­taisi­in vaik­ka Inkoon ase­malle? Tässä on se seu­tuy­hteistyön oikea kysymys ja strate­gi­nen val­in­ta. Tätä ver­tailua ei vain kukaan tee.

    7: Lop­puk­si pro­vokaa­tio: Mitä, jos Helsin­gin ei pitäisi satamil­ta ja teol­lisu­udelta vapau­tu­vien aluei­den lisäk­si enää kasvaakaan?

    Vastaa

28. anonyy­mi: Nuo pienet plän­tit ovat pienuuten­sa vuok­si sitäkin tärkeämpiä lähi­a­sukkaille. Jos “pusikoi­tu­misel­la” tarkoite­taan sitä, että siel­lä kas­vaa pienem­pää puu­ta ja isom­paakin aluskasvil­lisu­ut­ta niin ettei pienenkään met­sikön läpi näe, se on tässä mielessä vain hyvä asia ja paran­taa virkistysvaikutusta.
    Toki kun kaupun­gin met­sän­raiskau­sosas­to on mitä on, niin nois­sa plän­teis­sä sään­nön­mukaises­ti katko­taan muu­ta­man vuo­den välein sekä huonokun­toiset että kaik­ki pienet puut, jol­loin muu­ta­man kymme­nen vuo­den “hoita­misen” jäl­keen ei ole enää juurikaan jäl­jel­lä pui­ta tai virkistymisvaikutusta.

    Kaupunkisu­un­nit­telus­sa tulee pitää huoli siitä, että kaupunki­lais­ten lähistöl­lä on riit­tävästi laa­jem­pia luon­toaluei­ta virk­istyk­seen ja luon­non ekosys­teemi­palvelui­ta varten. Täl­löin ihmis­ten ei tarvit­sisi tyy­tyä niihin pieni­in plänt­tei­hin, vaan saisi­vat edelleen käyt­töön­sä laa­jem­pia luontoalueita.

    Tuos­ta met­sän­raiskau­sosas­ton toimin­nas­ta olen samaa mieltä, se on saata­va kuri­in ennen kuin kaik­ki Helsin­gin met­sät on muutet­tu talous­met­sien kaltaisik­si ja luon­toar­vot tuhot­tu. Se toim­inta kos­kee kaiken­laisia met­siä, valitet­tavasti myös laa­jem­pia. Kaavaan pitääkin saa­da pait­si lisää luon­non­suo­jelu­aluei­ta, myös merk­in­tä sel­l­aisille met­sä- ja luon­toalueille, joiden hoito on mah­dol­lisim­man vähäistä. Vähin­täänkin kaik­ki Met­so-kar­toituk­ses­sa arvokkaak­si tode­tut met­sät ansait­se­vat täl­laisen merkin­nän, joka suo­jaisi myös raken­nusvi­ras­ton toimenpiteiltä.

    Vastaa

29. Vielä täy­den­nän edel­listä vas­taus­tani. Olen anonyymin kanssa samaa mieltä, että met­sien pitää olla riit­tävän tiheitä, ettei niiden läpi näe. Täl­löin ne suo­jaa­vat pait­si luon­nos­saolemisen tun­tua, myös melul­ta ja saasteil­ta. En tarkoit­tanut pusikoi­ta sinän­sä kiel­teisenä asiana — luon­tainen pusikko on vain hyvä asia, se tar­joaa myös lin­nuille suo­jaa. Sen sijaan met­sän­hoito­toimen­piteet aiheut­ta­vat sel­l­aista pusikoi­tu­mista ja heinit­tymistä, jota ei muuten tapah­tu­isi. Sam­maleiset sat­umet­sät katoa­vat, jos ne hakataan, ja muut­tuvat heinit­tyneik­si ja pusikoituneik­si met­siköik­si ja lisäk­si jät­ti­pal­samit ja muut haitalliset tulokasla­jit saa­vat lisää kasvualus­taa. Kaupun­gin luon­non­hoi­dos­sa tulisikin tehdä kaikken­sa, etteivät nämä vierasla­jit lev­iäisi, vaan väheni­sivät. Täl­löin myöskään niille sovel­tuvia biotooppe­ja ei saisi luo­da tuhoa­mal­la met­siä hakkuilla.

    Vastaa

30. R.Silfverberg: Toivoisin että ton­tille raken­net­taisi­in ettei tarvit­sisi kat­soa sitä kaatopaikkaa.

    Ei se mikään luon­non­la­ki ole, että jokaiselle vihreälle plän­tille luo­daan kaatopaik­ka. Tuo on huono syy kan­nat­taa niiden yleistä rak­en­tamista. Tuollekin voitaisi­in myös tehdä jotain muu­ta kuten tyh­jen­tää, pitää tuos­ta meteliä, jne.
    Kun se tyh­jen­net­täisi­in tuos­ta roskas­ta, sinne ei niin paljon enää heit­et­täisi sitä lisää. Har­va halu­aa olla se ensimmäinen.

    Vastaa

31. Viherinssi: Nyt men­nään osas­tolle “tyh­mä kysyy”, mut­ta ehkä nyt on parem­pi kysyä kuin tehdä tyhmyyksiä.

    Mitä sel­l­aisia kohtei­ta Helsingis­sä on, joiden säi­lymi­nen on jonkin/joidenkin lajien selviämisen kannal­ta kri­it­tistä? Mitä nämä lajit ovat?

    Keskustelus­ta tulee jotenkin helpom­paa, kun siinä on vähän lihaa luiden pääl­lä. Sel­ven­nyk­sek­si siis vielä se, että haen asioi­ta, joil­la on paikallista laa­jem­pia vaiku­tuk­sia. Viher­alueen täyt­tämisel­lä taloil­la on epä­suo­tu­isia paikallisia vaiku­tuk­sia moot­torisa­han ja kaivinkoneen käsi­in joutuville lajeille, siitä ei ole epäilystä.

    Viher­aluei­den osalta argu­men­tit “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvit­see” vaa­ti­vat eril­lisen käsit­te­lyn, ja vas­ta sit­ten niitä voi yrit­tää opti­maalis­es­ti yhdistää.

    Helsin­gin luon­to on hyvinkin mon­imuo­toista, mihin on paljon syitä. Helsin­gin met­sis­sä ei ole ollut kovin inten­si­ivistä talous­met­sän­hoitoa (pait­si viime aikoina), joten luon­to on säi­lynyt mon­imuo­toisem­pana kuin maaseudul­la. Tääl­lä on muun muas­sa lahopuil­la eläviä kääpiä, lep­akoi­ta, harv­inaisia kasve­ja, lin­tu­ja yms. Lisäk­si luon­to sinän­sä on tärkeää, vaik­ka harv­inaisia laje­ja ei olisikaan. Luon­to ei ole vain yksit­täisiä pui­ta, kasve­ja tai eläim­iä, vaan toimi­va kokon­aisu­us, ekosysteemi.

    Luon­nol­la on tärkeä merk­i­tys ihmiselle monel­la taval­la. Se tar­joaa virik­keel­lisen ympäristön liikku­miseen ja ulkoilu­un. Ilman luon­toa ihmis­ten liikku­mi­nen keskimäärin vähenisi tun­tu­vasti, kun ei katu­ja pitkin ole niin hohdokas­ta ulkoil­la. Lisäk­si luon­to tar­joaa posi­ti­ivisia ter­veysvaiku­tuk­sia niin fyy­sis­es­ti kuin psyykkises­tikin. Edel­lä mainit­tu liikun­ta kuu­luu aller­gioiden ehkäisyn lisäk­si fyy­sisi­in vaiku­tuk­si­in. Stressin alen­ta­jana luon­to on aivan suuren­moinen. Met­sät toimi­vat myös kaupun­gin keuhkoina — kun autoilua ei ole saatu kuri­in, niin onpa­han edes jokin keino pitää ilma puh­taam­pana. Kan­nat­taa kokeil­la käve­lyä ensin vaikka­pa Helsin­gin met­sässä ja sit­ten jos­sain kat­u­alueel­la tai keskus­tan hoide­tus­sa puis­tossa, niin huo­maa selvän eron, kuin­ka paljon helpom­pi on hen­git­tää siel­lä metsässä.

    Tässä viherinssille vähän perustelua siihen “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvit­see”. Tuos­ta moot­torisa­hakom­men­tista en ymmärtänyt hölkäsen pöläys­tä, mitä sil­lä mahde­taan tarkoittaa…

    Vastaa

32. tpyy­lu­o­ma: K

    Suun­taan on nyt tul­lut muu­tos ainakin Yleiskaavas­sa, mut­ta ennen kuin on mitään valmista, on 20-luku pitkäl­lä. Eikä tätä nyt niinkään voi tehdä, että siihen saak­ka pyöritel­lään peukaloita.

    —

    Eli nyt men­nään sil­lä Yleiskaaval­la joka on voimas­sa, ei sil­lä minkä pitäisi olla.

    Tämä asia ei ollut min­ulle epä­selvä. Sen ver­ran olen seu­ran­nut meneil­lään ole­vaa yleiskaavapros­es­sia, etten ole kovin opti­misti­nen sen tule­vankaan kaa­van suhteen.

    Visioaineis­ton tek­stit kuu­losta­vat toki luon­to­myön­teisiltä — tun­nistan sieltä suo­ria lain­auk­sia myös omista kom­menteis­tani. Mut­ta ei pidä antaa retori­ikan hämätä, sanas­ton kaap­paami­nen toiseen käyt­töön on van­ha temppu.

    Tek­stien rin­nal­la kan­nat­taa kat­soa myös aineis­ton kuvia, jol­loin on mah­dol­lista huo­ma­ta, ettei mitään vah­vaa luon­tonäkökul­maa ole. Esimerkik­si visio­ra­portin sivuil­ta 56 — 57 löy­tyvä merel­lisen Helsin­gin visiokart­ta osoit­taa täy­del­listä ymmärtämät­tömyyt­tä rantalu­on­toa kohtaan.

    Vastaa

33. Viherinssi: Mitä sel­l­aisia kohtei­ta Helsingis­sä on, joiden säi­lymi­nen on jonkin/joidenkin lajien selviämisen kannal­ta kri­it­tistä? Mitä nämä lajit ovat?

    Ensim­mäisenä tulee mieleen San­ta­ham­i­na ja sen läheiset saaret. Niil­lä käsit­tääk­seni on luon­toar­vo­ja, jot­ka raken­net­taes­sa menetet­täisi­in lop­ullis­es­ti (ties mitä alku­peräisiä ötököitä ja myös vähän vähem­män tärkeitä laivo­jen pain­o­lastien mukana tullei­ta kasvi­la­je­ja). Myös Van­hankaupungin­lahdel­la voi olla jotain kor­vaam­a­ton­ta. Ehkä jotain muu­takin, vaikka­pa joku tam­mimet­sä tai pähk­inäpen­sasle­hto jossain.

    Pääsään­tö kuitenkin on, että useim­mis­sa Helsin­gin viher­plän­teis­sä ei ole mitään kor­vaam­a­ton­ta luon­non­suo­je­lim­ielessä. Luon­non­suo­jelun kannal­ta Keskus­puis­ton voisi rak­en­taa mil­loin vain. Siel­lä rak­en­tamisen vas­tus­tuk­ses­sa on kai enem­män kyse ympäristöar­voista, virk­istys­mah­dol­lisuuk­sista ja luon­toko­htei­den läheisyydestä.

    Luon­non kannal­ta Keskus­puis­ton rak­en­t­a­mi­nen, kuten kaik­ki luon­non tuhoami­nen, on tietenkin haitallista, vaik­ka eri­ty­is­ar­vo­ja ei olekaan, mut­ta toden­näköis­es­ti vähem­män haitallista kuin vas­taa­van kokoisen päläntin rak­en­t­a­mi­nen Sipoon met­sien keskeltä.

    Viherinssi: Viher­aluei­den osalta argu­men­tit “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvit­see” vaa­ti­vat eril­lisen käsit­te­lyn, ja vas­ta sit­ten niitä voi yrit­tää opti­maalis­es­ti yhdistää. 

    Toni Amnell: Laa­jat yht­enäiset luon­toalueet ovat arvokkaampia kuin pienet plän­tit, ellei niil­lä plän­teil­lä ole eri­ty­isiä luontoarvoja. 

    Asukkaat tarvit­se­vat ainakin maise­maa, virk­istysaluei­ta, luon­toa tarkkail­tavak­si, ilman raikas­tamista, pölyn vähen­tämistä, äänen vai­men­tamista, tuulen vai­men­tamista, ja jonkin­laisia vihre­itä tai mui­ta näköesteitä ja väljyyt­tä asun­to­jen väli­in (muual­la kuin mah­dol­lisim­man tiivi­is­sä kivikeskus­tas­sa, joka sekin on yht­enä asuin­ta­pana ok).

    Luon­to tarvit­see (säi­lyäk­seen elin­voimaise­na ja kadot­ta­mat­ta osi­aan) 1) laa­jo­ja yht­enäisiä luon­toaluei­ta (ks. Tomi Amnellin kom­ment­ti yllä), 2) riit­tävän vähäistä luon­non omaa tas­apain­oa häir­it­semätön­tä ihmisen vaiku­tus­ta perus­lu­on­toon, ja 3) eri­tyisko­htei­den suo­jelua siel­lä mis­sä täl­laisia pis­temäisiä arvo­ja on.

    Tästä näkökul­mas­ta kat­sot­tuna Helsingis­sä on perus­lu­on­non frag­ment­te­ja ja joitain pis­temäisiä erityiskohteita.

    Vihrei­den poli­ti­ikas­sa yleis­es­ti en pidä siitä nykyään vah­val­ta tun­tu­vas­ta suun­tauk­ses­ta, jolle pis­temäis­ten luon­toko­htei­den suo­jelu koko Suomes­sa näyt­täisi riit­tävän (+ muu­ta­ma vähän isom­pi puis­to Lapis­sa), ja jolle koko muun Suomen luon­non val­jas­t­a­mi­nen vaikka­pa risu­paketeil­la bioen­er­gian tuotan­toon on täysin hyväksyt­tävää. Muut kuin pis­temäiset luon­non­suo­jelu- ja retkeilyko­hteet nähdään siis hel­posti vain elin­ta­son kas­vat­tamista palvelev­ina talouden resurs­seina. Minus­ta käsit­teen Suomen luon­to tulee kat­taa koko maa eikä vain muu­ta­maa siis­tik­si puleer­at­tua retkiko­hdet­ta. Näin siis luon­non ja sen säi­lymisen kannal­ta, mikä on eri näkökul­ma kuin helsinkiläisen vihreän henkilöko­htaiset luontoyhteystarpeet.

    Vastaa

34. Viherinssi: Nyt men­nään osas­tolle “tyh­mä kysyy”, mut­ta ehkä nyt on parem­pi kysyä kuin tehdä tyhmyyksiä.

    Mitä sel­l­aisia kohtei­ta Helsingis­sä on, joiden säi­lymi­nen on jonkin/joidenkin lajien selviämisen kannal­ta kri­it­tistä? Mitä nämä lajit ovat?

    Keskustelus­ta tulee jotenkin helpom­paa, kun siinä on vähän lihaa luiden pääl­lä. Sel­ven­nyk­sek­si siis vielä se, että haen asioi­ta, joil­la on paikallista laa­jem­pia vaiku­tuk­sia. Viher­alueen täyt­tämisel­lä taloil­la on epä­suo­tu­isia paikallisia vaiku­tuk­sia moot­torisa­han ja kaivinkoneen käsi­in joutuville lajeille, siitä ei ole epäilystä.

    Viher­aluei­den osalta argu­men­tit “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvit­see” vaa­ti­vat eril­lisen käsit­te­lyn, ja vas­ta sit­ten niitä voi yrit­tää opti­maalis­es­ti yhdistää.

    Ehdot­tomasti pitää kysyä! Muutenkin olen kanssasi täysin yhtä mieltä siitä, että ne luon­toko­hteet täy­tyy eka seu­loa esi­in ja toisaal­ta vaa­tia perustelu­ja. “Luon­toar­vo” on niin lop­pu­un kalut­tu ter­mi, että itseäni luon­toih­misenäkin ärsyt­tää. Mikä ei toki tarkoi­ta, etteikö sitä luon­toar­voa olisi joskus olemassa.

    Jos vas­taan ihan suo­raan kysymyk­seesi, niin tärkeimpiä ovat ainakin suuret ja laadukkaat avo­maamme, eli soti­las­saaret ja Vuosaaren täyt­tömä­ki. Jär­jetön (kym­meniä, sato­ja) määrä uhanalaisia kasve­ja ja perhosia.Voin mä jonkun nim­ilis­tankin kaivaa, mut­ta paljonko se sit­ten lop­ul­ta ker­too. Soti­las­saaris­sa on myös eri­no­maisen hyvin säi­lynyt­tä met­sää, ja van­ho­ja jalop­u­umet­siä, jot­ka niinikään ovat suuri harv­inaisu­us. Van­ha met­sähän on se kova jut­tu lahot­ta­jala­jis­ton­sa takia.

    Hyviä rud­er­aat­te­ja on myös ainakin Kyläsaa­res­sa, ja harv­inaista kalk­ista riip­pu­vaista keto­la­jis­toa löy­tyy isoim­mista lin­nake-val­li­hau­dois­tamme, mut­ta en osaa arvioi­da niitä tarkemmin.

    Mis­tä päästääkin siihen, että puh­taasi luon­non­suo­jelullis­es­ti arvokkai­ta “perus­met­siä” meil­lä on ainakin Mus­tavuores­sa, Van­hakaupungin­lah­den ympäristössä ja Hal­tialas­sa. Isot keskit­tymät valmi­ik­si van­haa met­sää, jos­sa lahop­u­u­ta riit­tää ja sieni- ja ihan var­masti hyön­teis­la­jis­to on sen mukaista. Jos UPM-Suo­mi ei olisi tuhon­nut met­sien kehi­tys­tä van­han met­sän vai­heeseen viimeisen 200 vuot­ta, ei näistä tarvit­sisi vouhot­taa. Mut­ta kun on, niin täytyy.

    Sit­ten Helsin­ki on ran­nikol­la mamme eteläre­unas­sa, eli kaut­tamme tapah­tuu mut­toli­iket­tä. Van­hankaupungin­lahti, Laa­jalahti (no okei, lähin­nä Espoon puolel­la) ja Por­varin­lahti ovat san­gen oleel­lisia lev­ähdy­s­paikko­ja. Toki myös pesä­paikko­ja monille lin­nuille. Mon­et lin­nut ovat ihan taval­lisi­akin, mut­ta nämä paikat vaan sat­tuvat ole­maan niin merkit­täviä muu­ton sol­muko­htia, että mikäli halu­amme taval­li­sis­takin lajeista harv­inaisia, niin nuo kan­nat­taa pistää päreiksi.

    Nää on mus­ta ne ihan top oleel­lisim­mat, joiden suo­jelemat­ta jät­tämi­nen on karkea virkavirhe. Eli soti­las­saaret, Vuokin täyt­tömä­ki, Viik­ki-Van­hakaupungin­lahti sen­su lato, Por­varin­lahti, Mus­tavuori-Kasavuori ja Hal­tialan metsämanner.

    Ja heti perään dis­claimer: en väitä ole­vani paras asiantun­ti­ja, monel­la on var­masti perustel­tu­ja näke­myk­siä toiseenkin suuntaan.

    Mut­ta sit­ten on myös aluei­ta, jois­sa on myös rutkasti poten­ti­aalia tul­la täl­laisik­si kohteik­si. Esim. mon­et isom­mat met­säalueemme alkaa olla siinä vai­heessa, että koh­ta lahoa alkaa puskea oikein mallikkaasti. Näitä mä olen huonom­pi arvioimaan ainakaan näin suo­ral­ta kädeltä, mut­ta kaik­ki isom­mat met­sä­sormemme kyl­lä kuu­lu­vat tähän kastiin.

    Kol­man­te­na asiana taas pitää huo­moioi­da, että se luon­to myös tar­joaa ihmiskun­nalle kaikkea hyvää, vaikkei olisikaan har­vainaista. Ja oikeas­t­aan, oleel­lis­ta­han olisi pysäyt­tää mas­sasukupu­ut­to mah­dol­lisim­man aikaises­sa vai­heessa, eikä yrit­tää museoi­da viimeisiä lajin/luontotyypin edus­ta­jia. Eli kun kaupuni­in vaan tarvi­taan viher­aluei­ta ja virk­istys­met­siä, niin tehdään nekin habitaat­te­ja syn­nyt­täen. Mik­sei virk­istys­met­si­in voisi lisätä lahop­u­u­ta? Voi sen tehdä esteet­tis­es­ti kiehto­vastikin. Mik­sei piknik-puis­toon voi istut­taa niit­tyjä, keto­ja ja rud­er­aat­te­ja? Itse asi­as­sa nyt täy­tyy kehua ksv:tä, sil­lä jälkim­mäiseen on jo havah­dut­tu, esim. Kuninkaan­tam­men hulevesipuis­to on upeaa katsottavaa.

    Vastaa

35. anonyy­mi: Ei se mikään luon­non­la­ki ole, että jokaiselle vihreälle plän­tille luo­daan kaatopaik­ka. Tuo on huono syy kan­nat­taa niiden yleistä rak­en­tamista. Tuollekin voitaisi­in myös tehdä jotain muu­ta kuten tyh­jen­tää, pitää tuos­ta meteliä, jne.
    Kun se tyh­jen­net­täisi­in tuos­ta roskas­ta, sinne ei niin paljon enää heit­et­täisi sitä lisää. Har­va halu­aa olla se ensimmäinen.

    Jos mä menisin vaik­ka jos­sain paikallisess­sa foo­ru­mis­sa auko­maan päätä siitä tai jos näk­isin jonkun kan­ta­mas­sa van­han nojatuolin­sa tai nuoriso­jen­gin dump­pa­mas­sa kal­jalaatikoitaan sinne, ja yrit­täisin estää sitä, mei­dän automme olisi sotket­tu seu­ra­vana yönä tai poikaamme alet­taisi­in uhkail­la kun hän tulee koti­in koulusta.

    Vastaa

36. Joel Jalka­nen: Ehdot­tomasti pitää kysyä! Muutenkin olen kanssasi täysin yhtä mieltä siitä, että ne luon­toko­hteet täy­tyy eka seu­loa esi­in ja toisaal­ta vaa­tia perustelu­ja. “Luon­toar­vo” on niin lop­pu­un kalut­tu ter­mi, että itseäni luon­toih­misenäkin ärsyt­tää. Mikä ei toki tarkoi­ta, etteikö sitä luon­toar­voa olisi joskus olemassa.

    Jos vas­taan ihan suo­raan kysymyk­seesi, niin…

    Täy­den­nän itseäni vähän. Nuo nimeltä mainit­se­mani alueet nyt ainakin ovat mielestäni niitä paikko­ja, joiden luon­to (lajis­to, lajis­ton uhanalaisu­us, kohteen edus­tavu­us) on niin laadukas­ta että ne on ihan pakko suo­jel­la. Kri­teer­it ovat hyvin korkealla.

    Tämän lisäk­si meil­lä on paljon hyvää luon­toa, jota ei mis­sään tapauk­ses­sa sovi jät­tää huomiotta. Esimerkik­si met­sä­sormemme tai Van­taan­joen var­si, jot­ka ovat varsin lajirikkai­ta ja edus­tavia kohtei­ta nekin. Täl­lais­ten ympärille laa­jo­jen viher­aluei­den — kyl­lä, niitäkin tarvi­taan — tulisi rak­en­tua, ja näitä arvo­ja silmäl­läpitäen kohteet pitäisi hoitaa (esim. että ei kaade­ta jokaista sairas­ta puu­ta tai annetaan Van­taan­joen tul­via). Tämä sik­si, että se luon­to (i) tar­joaa ekosys­teemi­palvelui­ta, (ii) on mon­imutkainen dynaami­nen sys­tee­mi ja pros­es­si, jon­ka voi sanoa toimi­van sitä parem­min, mitä mon­imuo­toisem­mista kom­po­nen­teista se koostuu.

    Ja tähän liit­tyen sitä mon­imuo­toisu­ut­ta ja ‑mutkaisu­ut­ta pitäisi lisätä ihan proak­ti­ivis­es­ti viher­alue- ja kaupunkisu­un­nit­telu­un. Mainit­se­mani puis­to­su­un­nitel­mat, viherka­tot, eri­malliset liiken­nevihreät jne. Tehdään niistä nät­te­jä, mut­ta myös ekosys­teemi­toim­into­ja tuke­via. Esim SLL:n lahop­u­u­tarha-suun­nit­teluk­il­pailus­ta voi ottaa mallia.

    Ja sit tärkeä huomio: en main­in­nut vede­nalais­es­ta luon­nos­ta mitään. Syy on yksinker­tainen, en tiedäkään siitä mitään.

    Vastaa

37. Kivi­nokas­ta riitelijät puhu­vat aivan eri asioista: toiset aidas­ta, toiset aidan seipäistä. Aluet­ta rak­en­tamiseen himoit­se­vat näkevät siel­lä vain mer­i­maise­mat ja arvokkaan ton­tin, joka pitäisi tyh­jen­tää ja myy­dä eniten tar­joavalle. Hienos­ta maise­mas­ta ja luon­toar­voista yritetään tehdä kau­pankäyn­nin välinettä.

    Kivi­nokan kansan­puis­ton huikeat luon­toar­vot perus­tu­vat nimeno­maan siihen, että alue on ollut vuosikym­meniä todel­la maltil­lises­sa käytössä. Köy­hän kansan kesän­vi­et­toon ei ole tarvit­tu mitään öky­i­lyä, vaan pikku mökeis­sä on asustet­tu vaa­ti­mat­tomasti luon­non kanssa yhteisym­mär­ryk­sessä. Suuri osa niemestä on sitä pait­si täysin rak­en­tam­a­ton­ta ja sik­si koske­ma­ton­ta van­haa met­sää. Alueel­la on viereisen Natu­ra-alueen kanssa yhteinen eläimistö, ja luon­nonkasvit ja puut ovat saa­neet vapaasti rehottaa.

    Alueen luon­toar­vot ovat siis pitkälti sen käyt­täjien omaa ansio­ta, ja ne ovat säi­lyneet alku­peräis­inä ilman eri­ty­isiä toimen­piteitä. Sik­si olisikin täysin kohtu­u­ton­ta ran­gaista asukkai­ta ja käyt­täjiä otta­mal­la ne kau­pal­liseen käyt­töön ja tuho­ta ne samal­la. Ei lep­akko viihdy ker­rostalos­sa, eikä lumikko tee pesää autotalliin.

    Vastaa

38. Joel Jalka­nen: Jos vas­taan ihan suo­raan kysymyk­seesi, niin tärkeimpiä ovat 

    Suurki­itos siitä, että jak­soit vas­ta­ta noinkin laa­jasti! Vas­tauk­sesi antoi paljon eväitä hah­mot­taa tilannetta.

    Vastaa

39. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Tun­netko mui­ta kuin yksinker­taisia, lin­eaarisia vaiku­tus­mall­e­ja? Luon­non jär­jestelmien, esimerkik­si ekosys­teemien osalta voivat ‘vaiku­tus­mekanis­mit’ (en keksinyt tuo­hon ‘mekanis­min’ tilalle parem­min luon­toy­htey­teen sopi­vaa sanaa) olla hyvin mon­imutkikkai­ta, esimerkik­si rav­in­toketju­jen ja muiden vaiku­tusten osalta.

    Joskus muinoin luke­mani varsin laa­jan fysi­ikan ja matem­ati­ikan oppimäärän perus­teel­la väitän, että kaik­ki lin­eaariset mallit ovat approksi­maa­tioi­ta. Joskus parem­pia, joskus huonom­pia. (Peruste: viimekädessä kvanttimekaniikka.)

    Olen siitäkin samaa mieltä, että luon­non kuvaamiseen sopi­vat parem­min bayesiläiset vaiku­tus­ketjut, jois­sa mah­dol­lisille tapah­tu­mille on todennäköisyydet.

    Enkä suinkaan kysymyk­sessäni kieltänyt käyt­tämästä niitä lajis­ton säi­lymisen tai säi­lymät­tömyy­den ana­ly­y­sis­sä, joten en ihan ymmär­rä kysymyk­sesi pointtia.

    Näis­sä seu­ran­nais­vaiku­tusten seu­ran­nais­vaiku­tuk­sista (per­hose­fek­ti) on kuitenkin bayesi­laiseen hen­keen muis­tet­ta­va lait­taa ne toden­näköisyy­de­tkin jonkin­laisi­na arvioina mukaan. Per­ho­sen siivenisku voi aiheut­taa hur­rikaanin toisel­la puolel­la maa­pal­loa, mut­ta toden­näköisyy­del­lä p = 1 — 10^(-monta) se ei aiheuta mitään muu­ta kuin pien­tä hyvin paikallista ilman värinää.

    Tästä syys­tä mon­imutkaisi­in seu­ran­nais­vaiku­tuk­si­in viit­taa­vat argu­men­tit ovat ilman toden­näköisyyk­sien arvioimista melkoisia argu­men­toin­nin mas­sat­uhoa­sei­ta. Niil­lä voidaan kieltää hen­git­tämi­nenkin, kos­ka yksit­täiselle hen­genvedolle voidaan löytää vaiku­tus­ketju, jol­la se aiheut­taa mutavyöryn Afgan­istanis­sa. Tästä syys­tä tuo toden­näköisyy­den käsite on päätök­sen­teon tuke­na hyvin tärkeä.

    Kun­nioi­tan luon­toa suuresti, mut­ta asian saami­nen päätök­sen­teon ele­men­tik­si ansait­see kovaa fak­taa tar­jo­ta päätök­sen­tek­i­jöille. Jos argu­ment­ti on “mitään ei saa tehdä mis­sään”, se ohite­taan hyvin suju­vasti hörhöilynä.

    Entä ihmiset? Kuka tietää, mis­sä vai­heessa ihmis­ten mit­ta alkaa niin­san­otusti täyt­tyä, ja meil­lä Suomes­sakin syn­tyy uusi, radikaali luon­toak­tivis­ti­joukko, ulko­maisen esimerkin (=ELF, ks. “tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-jos-puu-kaatuu”), tapaan.

    Tästä ei tois­taisek­si ole pien­in­täkään merkkiä ole­mas­sa, joten asia tuskin päätök­sen­tek­i­jöitä kiin­nos­taa. Muutenkin eri­asteisel­la ret­telöin­nil­lä uhkaami­nen on usein vähän sel­l­ainen han­kala kort­ti nyky­maail­mas­sa. Face­bookissa löy­tyy 100 000 ihmistä, jot­ka puo­lus­ta­vat luon­toa viimeiseen asti. Hakku­u­työ­maalle niistä löytää kak­sikym­men­tä, joista seit­semän läh­tee ensim­mäisen sadeyön jäl­keen ja toiset seit­semän poli­isien pyytäessä nätisti. Jäl­jelle­jäävien on vaikea saa­da oikein point­ti­aan perille.

    Vastaa

40. Toni Amnell: Luon­nol­la on tärkeä merk­i­tys ihmiselle monel­la taval­la. Se tar­joaa virik­keel­lisen ympäristön liikku­miseen ja ulkoiluun.
    …
    Tässä viherinssille vähän perustelua siihen “asukkaat tarvit­se­vat” ja “luon­to tarvitsee”. 

    En väit­tänyt, että asukkaiden tarpeet ja luon­non tarpeet oli­si­vat kaik­il­ta osil­ta ris­tiri­itaisia. Väitän vain, että ne eivät ole ident­tisiä, ja ris­tiri­ita voi tulla.

    Osalle asukkaista luon­to­tarve on koirankuse­tus­met­sikkö mah­dol­lisim­man lähel­lä. Toinen riemas­tuu Keskus­puis­ton tar­joamista liikun­tamah­dol­lisuuk­sista. Kol­man­nelle pel­toalueet ovat todel­la kivo­ja vaikka­pa koirien juok­sut­tamiseen. Neljäs halu­aa Esplanadin näköistä hoidet­tua puistoa.

    Vietän itse mon­ta tun­tia viikos­sa liikkuen Keskus­puis­tossa ja vas­taavis­sa kaupunkivirk­istys­pusikois­sa. Arvostan niitä niin paljon, että liikun­tamah­dol­lisu­udet ovat tärkeä kri­teeri asuin­paikan valin­nas­sa. Har­ras­tan myös luon­nos­sa liikku­mis­sa muual­lakin, joten min­ul­la on ainakin yhden ihmisen sub­jek­ti­ivi­nen luontosuhde.

    Se ris­tiri­ita kuitenkin tulee myös min­un kohdal­lani. Olen sit­ten liik­keel­lä pyöril­lä, lenkkareil­la tai vaik­ka suk­sil­la, arvostan sitä sileää hiek­ka- tai purupin­taista mielel­lään valais­tua ulkoil­ure­it­tiä. Ja kun kat­se­len ympäril­leni, muut näyt­tävät tekevän samoin. Aarnimet­sässä on liik­keel­lä vain muu­ta­ma maastopy­öräil­i­jä ja hyvin sat­un­nainen metsänkävijä.

    Jos taas halu­an met­sään samoile­maan, läh­den jon­nekin muualle kuin ulkoilutei­den pirstomi­in pieni­in metsiköihin.

    Min­ulle siis riit­tää arkivirk­istyk­seen kak­sisa­taa metriä lev­eä asu­tuk­sen reunus­ta­ma met­sikkö, jos­sa ulkoilu­tie menee pitkit­täin. Sinne ei melu kan­na eikä pöly lei­ju. Voin leikkiä ole­vani met­sässä, ja se riit­tää min­unkaltaisil­leni. Luon­nolle tuo sor­mi ei kuitenkaan lie kovin hyvä ratkaisu.

    Luon­to halu­aa iso­ja ehjiä luon­non­ti­laisia aluei­ta. Suurin osa asukkaista halu­aa lähel­lä ole­via aluei­ta, jois­sa on help­po liikkua. Tästä syys­tä en halua vetää luon­nonar­vo­jen ja virk­istysar­vo­jen väli­in yhtäläisyys­merkke­jä. Niitäkin pitää sovitel­la yhteen.

    Toni Amnell: Tuos­ta moot­torisa­hakom­men­tista en ymmärtänyt hölkäsen pöläys­tä, mitä sil­lä mahde­taan tarkoittaa…

    Tarkoitin sil­lä sitä, että ihmi­nen ei laji­na kuu­lu Suomen luon­toon. Sen vuok­si kaik­ki mei­dän aktivi­teet­timme on lähtöko­htais­es­ti huono asia luon­nolle. Jos moot­torisa­ha sahaa puun pois, se on ainakin siltä puul­ta pois.

    Tästä syys­tä argu­men­toin­nin poh­jal­la ei voi käyt­tää aja­tus­ta siitä, että rak­en­t­a­mi­nen ei saa vaaran­taa luon­toar­vo­ja. Se vaaran­taa ne, tehti­in mitä hyvän­sä. Sil­loin pitää siir­tyä siihen aja­tus­malli­in, jos­sa min­i­moidaan vahinko­ja ja mak­si­moidaan hyötyjä.

    Jot­ta se voidaan tehdä, pitää olla kohtu­ullisen hyvää tietoa siitä, mitä minkäkin alueen arvot ovat.

    (Myön­nän kuitenkin, että min­un luon­non­suo­jelukäsi­tyk­seni on kon­ser­vati­ivi­nen luon­teeltaan, ja ajat­te­len asioiden ole­van hyvin sil­loin, kun sotkemme asioi­ta mah­dol­lisim­man vähän. Toisinkin voi perustel­lusti asi­at ajatella.)

    Vastaa

41. Juho Laatu: Luon­to tarvit­see (säi­lyäk­seen elin­voimaise­na ja kadot­ta­mat­ta osi­aan) 1) laa­jo­ja yht­enäisiä luon­toaluei­ta (ks. Tomi Amnellin kom­ment­ti yllä), 2) riit­tävän vähäistä luon­non omaa tas­apain­oa häir­it­semätön­tä ihmisen vaiku­tus­ta perus­lu­on­toon, ja 3) eri­tyisko­htei­den suo­jelua siel­lä mis­sä täl­laisia pis­temäisiä arvo­ja on.

    Kau­ni­ita peri­aat­tei­ta, mut­ta puhumme nyt kuitenkin siitä, että pienelle maaplän­tille pitäisi lait­taa miljoona ihmistä. Ei Helsingis­sä enää ole laa­jo­ja yht­enäisiä luon­toaluei­ta, ja vaikea on löytää niitäkään paikko­ja, jois­sa ihmi­nen ei jo nyt hyvin merkit­tävästi vaikut­taisi luon­non tasapainoon.

    Vastaa

42. Viherinssi: Kau­ni­ita peri­aat­tei­ta, mut­ta puhumme nyt kuitenkin siitä, että pienelle maaplän­tille pitäisi lait­taa miljoona ihmistä. Ei Helsingis­sä enää ole laa­jo­ja yht­enäisiä luon­toaluei­ta, ja vaikea on löytää niitäkään paikko­ja, jois­sa ihmi­nen ei jo nyt hyvin merkit­tävästi vaikut­taisi luon­non tasapainoon.

    Eipä noi­ta Helsin­gin laa­jo­ja viher/luontoalueita kan­na­ta väheksyä. Kyl­lä Van­hakaupun­gin kosteikko ja meren­lahti on riit­tävän laa­ja oikein mon­en vesi- ja kosteikkolin­nun mielestä, ja aika moni vaateliaampikin met­säla­ji on löytänyt kotin­sa Helsin­gin isoista met­sistä. Jne. Aina ei tarvi­ta omaa kansallispuistoa.

    Vastaa

43. Viherinssi: Kau­ni­ita peri­aat­tei­ta, mut­ta puhumme nyt kuitenkin siitä, että pienelle maaplän­tille pitäisi lait­taa miljoona ihmistä. Ei Helsingis­sä enää ole laa­jo­ja yht­enäisiä luon­toaluei­ta, ja vaikea on löytää niitäkään paikko­ja, jois­sa ihmi­nen ei jo nyt hyvin merkit­tävästi vaikut­taisi luon­non tasapainoon.

    Ei ole mitään pakkoa lait­taa noi­ta ihmisiä Helsinki­in. Jos luon­to kär­sii, luovu­taan vaik­ka helsinkiläis­ten suu­ru­u­den­hul­lu­ud­es­ta, niin luon­toa säästyy.

    Toisaal­ta olen samaa mieltä siitä, että Helsin­gin jäl­jel­lä ole­vista luon­toalueista monikaan ei ole luon­non kannal­ta taval­lista met­sää tärkeämpi. Ihmis­ten hyv­in­voin­nin kannal­ta nuo jäl­jel­lä ole­vat luon­tokap­paleet voivat sen sijaan olla kovinkin tärkeitä. Luon­toasiantun­ti­joat voivat ilmoit­taa, mitkä Helsin­gin alueet tulee säästää luon­non­suo­jelun vuoksi.

    Ja taas tois­es­ta näkökul­mas­ta — jos minä saisin kehit­tää oman näke­myk­seni mukaan viihty­isää ja houket­tel­e­vaa Helsinkiä, puis­to­jen, puu­tarho­jen ja viher­aluei­den gryn­daami­nen var­maankin lop­puisi saman tien. Kyl­lä ihmisilekin vihrey­del­lä ja ympäristöl­lä jokin arvo on. Jugend­keskus­takin on hieno, mut­ta ei sitä ole raken­net­tu lisää enää sataan vuo­teen. Uut­ta tiivistä rak­en­tamista voi kokeil­la vapau­tu­vis­sa satamis­sa ja metroasemien pääl­lä — ei viheralueilla.

    Vastaa

44. Juho Laatu: Ei ole mitään pakkoa lait­taa noi­ta ihmisiä Helsinki­in. Jos luon­to kär­sii, luovu­taan vaik­ka helsinkiläis­ten suu­ru­u­den­hul­lu­ud­es­ta, niin luon­toa säästyy.

    Kyse ei ole nyky­is­ten helsinkiläis­ten halus­ta vaan helsinkiläisik­si tah­tovien val­tavas­ta määrästä. Voimme joko rak­en­taa Helsinki­in ja uhra­ta vähän luon­toar­vo­ja, tai sit­ten ympäryskun­ti­in, jol­loin luon­toa tärvään­tyy hem­metin paljon enem­män. Jälkim­mäisen lisäbonuk­se­na Helsinki­in mah­tu­vien asumiskus­tan­nuk­set jatka­vat jyrkkää nousuaan. Sel­l­aista vai­h­toe­htoa ei ole, ettei tehdä mitään ja kaik­ki pysyvät kiltisti kotiseudullaan.

    Vastaa

45. R.Silfverberg: Jos mä menisin vaik­ka jos­sain paikallisess­sa foo­ru­mis­sa auko­maan päätä siitä tai jos näk­isin jonkun kan­ta­mas­sa van­han nojatuolin­sa tai nuoriso­jen­gin dump­pa­mas­sa kal­jalaatikoitaan sinne, ja yrit­täisin estää sitä, mei­dän automme olisi sotket­tu seu­ra­vana yönä tai poikaamme alet­taisi­in uhkail­la kun hän tulee koti­in koulusta.

    Se on se tämä nuoriso. Tuom­moi­ses­sa kan­nat­taa olla vähän pelisilmää ja sanoa, ettei sin­ua juurikaan kiin­nos­ta juo­daanko siel­lä kal­jaa vai ei kun­han kan­ta­vat roskansa pois. Toisaal­ta kyl­lä vähän ihme­tyt­tää alueen asukkaat, jos tuom­moista tehdään.

    Vastaa

46. Jari V: Kyse ei ole nyky­is­ten helsinkiläis­ten halus­ta vaan helsinkiläisik­si tah­tovien val­tavas­ta määrästä. 

    Jos vedät tuon johtopäätök­sen siitä, että Helsin­gin asun­not ovat kalli­ita, voin tode­ta, että kaik­ki helsinkiläiset ja muutkin suo­ma­laiset tah­to­vat toki­o­laisik­si, eivät suinkaan helsinkiläisiksi.

    Toisin sanoen tuokin on paljolti vain mainit­semieni suu­ru­u­den­hul­lu­jen helsinkiläis­ten yksi puo­lus­telu suurille kasvuhaluilleen.

    Suurten kaupunkien ja pääkaupunkien asun­noiden hin­nat ovat yleen­sä korkei­ta, mut­ta tälle on mui­ta ja vahvem­pia syitä kuin se, että asukkaat halu­aisi­vat muut­taa nimeno­maan tuo­hon kaupunki­in. Aika moni esimerkik­si havit­telee pääkaupun­gin rahavir­to­jen ääreen, ja on sik­si valmis mak­samaan asun­nos­taan paljon, ja jopa asumaan itselleen mah­dol­lis­es­ti epämieluisas­sa ympäristössä.

    Voimme joko rak­en­taa Helsinki­in ja uhra­ta vähän luon­toar­vo­ja, tai sit­ten ympäryskun­ti­in, jol­loin luon­toa tärvään­tyy hem­metin paljon enemmän. 

    Nauhakaupun­ki pääradan var­res­sa olisi luon­non kannal­ta var­maankin parem­pi, kos­ka olisi joukkoli­iken­n­eve­toisem­pi. Maaseudul­la asum­i­nen voi myös olla ainakin yhtä ekol­o­gista (jos työ­paik­ka ei ole liian kaukana).

    Käsit­tääk­seni uud­is­rak­en­t­a­mi­nen on melkoinen ener­giasyöp­pö. Nyky­i­sis­sä asun­nois­sa asum­i­nen olisi luon­toys­täväl­lisem­pää, eikä tuo­hoaisi luon­toa lainkaan.

    Jälkim­mäisen lisäbonuk­se­na Helsinki­in mah­tu­vien asumiskus­tan­nuk­set jatka­vat jyrkkää nousuaan. 

    Helsin­gin hin­to­jen kasvu voisi pysähtyä, jos Tam­pere valit­taisi­in Suomen pääkaupungik­si. Et kai väitä, että hin­tata­so putoaisi metropolin kokoa kasvattamalla?

    Sel­l­aista vai­h­toe­htoa ei ole, ettei tehdä mitään ja kaik­ki pysyvät kiltisti kotiseudullaan. 

    Mik­si ei ole? Tai mik­si ei ole sel­l­aista mah­dol­lisu­ut­ta, että Helsin­gin seu­tu pysy­isi suun­nilleen nykyisen kokoise­na? Ainakin Helsin­ki voisi pysyä nykyisen kokoise­na, jos vain halu­aisi. Ei kukaan pako­ta Helsinkiä kaavoit­ta­maan jäl­jel­lä ole­via puistoja.

    Vastaa

47. Jari V: Kyse ei ole nyky­is­ten helsinkiläis­ten halus­ta vaan helsinkiläisik­si tah­tovien val­tavas­ta määrästä. Voimme joko rak­en­taa Helsinki­in ja uhra­ta vähän luon­toar­vo­ja, tai sit­ten ympäryskun­ti­in, jol­loin luon­toa tärvään­tyy hem­metin paljon enem­män. Jälkim­mäisen lisäbonuk­se­na Helsinki­in mah­tu­vien asumiskus­tan­nuk­set jatka­vat jyrkkää nousuaan. Sel­l­aista vai­h­toe­htoa ei ole, ettei tehdä mitään ja kaik­ki pysyvät kiltisti kotiseudullaan.

    Kaikissa kyse­lyis­sähän halu­tu­im­mas­ta kaupungeista voit­ta­jana on ollut läh­es aina Tam­pere. Mik­sei kehitet­täisi enem­män sitä seu­tua ? Eivät kaik­ki suinkaan Helsinki­in halua, itsekin muutin sieltä pois aivan vapaaehtoisesti.

    Vastaa

48. Coun­try­boy: Kaikissa kyse­lyis­sähän halu­tu­im­mas­ta kaupungeista voit­ta­jana on ollut läh­es aina Tam­pere. Mik­sei kehitet­täisi enem­män sitä seu­tua ? Eivät kaik­ki suinkaan Helsinki­in halua, itsekin muutin sieltä pois aivan vapaaehtoisesti.

    Mik­si kiin­teistöt ovat halvem­pia Tam­pereel­la kuin Helsingis­sä, jos se ker­ran on halutumpi?

    Helsin­gin kas­vat­ta­mi­nen kas­vat­tamisen vuok­si olisi jok­seenkin tyh­mää. Kyse on vain siitä, että pääkaupunkiseudun pitää vas­ta­ta siihen kohdis­tu­vaan paineeseen, jos talout­ta ei halu­ta tuke­hdut­taa asumisen hintaan.

    Vastaa

49. Juho Laatu: Käsit­tääk­seni uud­is­rak­en­t­a­mi­nen on melkoinen ener­giasyöp­pö. Nyky­i­sis­sä asun­nois­sa asum­i­nen olisi luon­toys­täväl­lisem­pää, eikä tuo­hoaisi luon­toa lainkaan.

    Pari tiedon­sir­palet­ta. Nämä ovat tuol­laisia osa­puilleen-lukemia, jot­ka toki vai­htel­e­vat raken­nusten välil­lä, mut­ta suu­ru­us­lu­okat ovat oikein.

    * Asuinker­rostalon päästöistä noin 90 % on käytönaikaista.

    * Nyt raken­net­ta­van uuden ker­rostalon ener­gianku­lu­tus on noin 20–30 % pienem­pi kuin 90-luvul­la rakennetun.

    Pien­talois­sa erot voivat olla vielä suurem­pia. Jos kyse olisi pelk­istä päästöistä, suurin osa asun­tokan­nas­ta kan­nat­taisi lana­ta maa­han ja kor­va­ta uusilla.

    Vastaa

50. Viherinssi: Mik­si kiin­teistöt ovat halvem­pia Tam­pereel­la kuin Helsingis­sä, jos se ker­ran on halutumpi? 

    Minkähän takia helsinkiläiset halu­a­vat niin kovasti Tokioon asumaan? Onko arvauk­sia? 😉 Tarkoi­tan vain, että olisi hyvä erotel­la käsit­teet asun­to­jen markki­nahin­ta ja kaupun­gin asum­isvi­ihtyvyys toi­sis­taan paremmin.

    Helsin­gin kas­vat­ta­mi­nen kas­vat­tamisen vuok­si olisi jok­seenkin tyhmää. 

    No, tuol­laisia helsinkiäiset, tai ainakin hei­dän poli­itikkon­sa, nyt vain vähän ovat. 🙂

    Kyse on vain siitä, että pääkaupunkiseudun pitää vas­ta­ta siihen kohdis­tu­vaan paineeseen, jos talout­ta ei halu­ta tuke­hdut­taa asumisen hintaan.

    Luuletko että metropolin koon kas­vat­ta­mi­nen alen­taisi hin­to­ja? Tuskin. Luulen että koon pitämi­nen nykyisel­lään nos­taisi hin­to­ja vähem­män kuin metropolin koon kasvattaminen.

    Mitään painet­ta / pain­o­tus­ta ei ole. Helsingillä on oikeus päät­tää itse miten paljon se kaupunkia vielä tiivistää. Hinku kas­vaa näyt­tää ole­van niin kova, että kaik­ki liikenevä tila raken­netaan täy­teen. Asun­to­jen hin­nat ovat noussseet jatku­vasti metropolin kasvun myötä. Sitä samaa jatkokasvukin aiheuttanee.

    Vastaa

51. Viherinssi: Pari tiedon­sir­palet­ta. Nämä ovat tuol­laisia osa­puilleen-lukemia, jot­ka toki vai­htel­e­vat raken­nusten välil­lä, mut­ta suu­ru­us­lu­okat ovat oikein.

    * Asuinker­rostalon päästöistä noin 90 % on käytönaikaista.

    * Nyt raken­net­ta­van uuden ker­rostalon ener­gianku­lu­tus on noin 20–30 % pienem­pi kuin 90-luvul­la rakennetun.

    Pien­talois­sa erot voivat olla vielä suurem­pia. Jos kyse olisi pelk­istä päästöistä, suurin osa asun­tokan­nas­ta kan­nat­taisi lana­ta maa­han ja kor­va­ta uusilla.

    Maal­la moni on ratkaissut asian niin yksinker­tais­es­ti, että on lait­tanut van­haan taloon lisää eris­teitä tai uus­in­ut van­hat. En muista että kukaan olisi yrit­tänyt säästää rahaa tai luon­toa purka­mal­la talon­sa ja rak­en­ta­mal­la uuden Helsinkiin.

    Vastaa

52. Jari V: Kyse ei ole nyky­is­ten helsinkiläis­ten halus­ta vaan helsinkiläisik­si tah­tovien val­tavas­ta määrästä. Voimme joko rak­en­taa Helsinki­in ja uhra­ta vähän luon­toar­vo­ja, tai sit­ten ympäryskun­ti­in, jol­loin luon­toa tärvään­tyy hem­metin paljon enem­män. Jälkim­mäisen lisäbonuk­se­na Helsinki­in mah­tu­vien asumiskus­tan­nuk­set jatka­vat jyrkkää nousuaan. Sel­l­aista vai­h­toe­htoa ei ole, ettei tehdä mitään ja kaik­ki pysyvät kiltisti kotiseudullaan. 

    Väärin!

    Kyse on nimeno­maan Helsin­gin nyky­is­ten asukkaiden halus­ta. Asukkaat (joil­la on äänioikeus) val­it­se­vat halun­sa mukaan val­tu­ute­tut edus­ta­maan itseään val­tu­us­toon, joka muu­ta­man muun kaupun­gin eli­men ohel­la tääl­lä val­taa käyt­tää. Toki voimme seu­ra­ta tilan­net­ta myös kaupun­gin rajo­jen ulkop­uolel­la, ja ottaa siel­lä tapah­tu­vaa kehi­tys­tä huomioon päätän­tä­val­tamme, lakien ja hyvien tapo­jen mukaises­ti. Siitä, ja eri taho­jen kanssa käytävästä, toiv­ot­tavasti sopuisas­ta yhteistyöstä riip­pumat­ta, on mielestäni val­tu­utet­tu­jen eräs tärkeim­mistä tehtävistä ensisi­jais­es­ti nyky­is­ten kaupunki­lais­ten edun­valvon­ta. Tähän tehtävään kuu­luu luon­nol­lis­es­ti huole­htia myös siitä, minkälaisen kaupun­gin alueel­la elämme ja minkälaise­na sen jäl­keemme jätämme.

    En kan­na­ta ajat­telua, jon­ka mukaan kaupunkimme ulkop­uolel­la mah­dol­lis­es­ti vaikut­ta­vat pyrkimyk­set oli­si­vat määräävim­mässä ase­mas­sa sen suh­teen, miten viihty­isänä halu­amme kaupunkimme säi­lyvän tai miten halu­amme sitä kehit­tää. Helsin­ki on oma­l­la ain­utk­er­taisel­la taval­laan usei­den eri­lais­ten aluei­den yhdis­telmä. Jokaisel­la niistä on omat piir­teen­sä, niin hyvien kuin vähem­män hyvien piirtei­den osalta.

    Se, mihin ryh­mään mikäkin piirre omas­sa tai jonkun toisen aja­tus­maail­mas­sa kuu­luu, riip­puu ainakin osit­tain elämän­vai­heesta, mut­ta osin myös jokaisen henkilöko­htai­sista arvoista. Tästä syys­tä ei pitäisi liikaa arvostel­la tois­t­en miel­tymyk­siä, mut­ta ei myöskään niitä omia arvo­jaan liiak­si toisille, esimerkik­si “kehi­tyk­sen” nimis­sä, tuput­taa. Keskustelu on toki aina paikallaan, ja siihen­hän tämäkin O.S.:n blo­gi tar­joaa hyvän mahdollisuuden.

    En oikein ymmär­rä, mik­si ihmeessä jonkin, esim. hypo­teet­tisen, muka “val­ta­van joukon”, ja vieläpä rajamme ulkop­uolel­la (siis Helsin­gin rajan ulkop­uolel­la!), pitäisi antaa vaikut­taa siihen, mitä piirteitä halu­amme Helsingis­sä säi­lyt­tää tai minkälaiseen suun­taan halu­amme sitä kehit­tää. Näis­sä valin­nois­samme on vai­h­toe­hto­ja tavat­toman paljon, vaik­ka toisin saat­taa joku ehkä väittää. 

    Itsemääräämisoikeut­ta ei yleen­sä kan­na­ta itseltä toiselle luovut­taa tai ilman sopivia ehto­ja menet­tää. Tästä syys­tähän esim. kun­tali­itosten teko ei aina tah­do onnistua.

    Vastaa

53. Viherinssi: Mik­si kiin­teistöt ovat halvem­pia Tam­pereel­la kuin Helsingis­sä, jos se ker­ran on halutumpi?

    Tämä on mie­lenki­in­toinen argu­ment­ti jota olen itsekin usein käyt­tänyt. Argu­mentin mukaan Euroopan halu­tu­im­mat asuin­paikat ovat Mosko­va ja Lontoo.

    Näinköhän on?

    Vastaa

54. Juho Laatu: Maal­la moni on ratkaissut asian niin yksinker­tais­es­ti, että on lait­tanut van­haan taloon lisää eris­teitä tai uus­in­ut van­hat. En muista että kukaan olisi yrit­tänyt säästää rahaa tai luon­toa purka­mal­la talon­sa ja rak­en­ta­mal­la uuden Helsinkiin.

    En ole mis­sään tapauk­ses­sa argu­men­toimas­sa, että raken­nustekniset asi­at oli­si­vat syy muut­taa Helsinki­in. Olisi jotenkin pöhkö argu­ment­ti. Huo­mautin vain, että van­han purkami­nen ja uuden rak­en­t­a­mi­nen ei vält­tämät­tä ole ympäristöl­lis­es­ti huono teko.

    Van­hoille raken­nuk­sille voi ainakin:

    1. Säätää läm­mi­tyk­sen ja ilman­vai­h­don kuntoon.

    2. Uusia taloautomaatio/lämmityksen ohjauk­sen sel­l­aisek­si, että sil­lä saadaan talon läm­pöti­lat hal­lit­tua paremmin.

    3. Vai­h­taa ikku­nat läm­pöla­sei­hin tmv.

    4. Lait­taa PILP poistoilmaan.

    5. Lisätä eristys­tä julkisivuihin/yläpohjaan.

    6. Uusia ilman­vai­h­to sel­l­aisek­si, jos­sa on keskitet­ty tuloil­ma (LTO, jne.)

    7. Uusia läm­mi­tysjär­jestelmä mata­laläm­pöisek­si vesikier­toisek­si järjestelmäksi.

    Näitä voi sit­ten jokainen miet­tiä kukkaron­sa kaut­ta. Käytän­nössä lyhim­mät takaisin­mak­sua­jat saadaan ole­mas­saol­e­van läm­mi­tysjär­jestelmän kun­toon­lait­tamis­es­ta. Siitä saa hyväl­lä tuuril­la yli 10 % säästöä.

    Ikkunare­mon­teista ja eris­ter­e­mon­teista yleen­sä saa sen ver­ran pieniä pros­ent­te­ja, ettei niil­lä vält­tämät­tä mak­sa edes korkoja. 

    PILP on iso investoin­ti pitkähköl­lä takaisin­mak­sua­jal­la, ilman­vai­h­don uusimi­nen on vielä kalli­im­paa, ja vesikier­toisen lat­tialäm­mi­tyk­sen asen­tamista tuskin on kukaan asuinker­rostaloon jälkikä­teen tehnyt.

    Jos raken­nus on aluk­si eri­tyisen huonos­sa kun­nos­sa, eris­ter­e­mon­teil­la voi saa­da paljonkin säästöä, mut­ta sil­loinkin jäädään kauas uusista rakennuksista.

    Pien­talois­sa jälleen on isom­pi var­i­anssi, mut­ta jos taloon saa edullis­es­ti tehtyä iso­ja ener­gian­säästöjä, remon­tin jäl­keenkin jää iso ener­gianku­lu­tus ver­rat­tuna uusi­in taloihin.

    Vastaa

55. Viherinssi:
    Van­hoille raken­nuk­sille voi ainakin: 

    Tekni­ik­ka on vuosien myötä paran­tunut, joten ener­gire­mont­ti on hyvä idea monis­sa talois­sa. Haja-asut­salueil­la lisäisin lis­taan vielä oman luomupolt­toaineen, esim. halko­jen käytön. Näin saadaan ainakin fos­si­ilipäästöt näiltä osin nolliin.

    Vastaa

56. åke: Tämä on mie­lenki­in­toinen argu­ment­ti jota olen itsekin usein käyt­tänyt. Argu­mentin mukaan Euroopan halu­tu­im­mat asuin­paikat ovat Mosko­va ja Lontoo.

    Näinköhän on?

    Hin­ta ker­too paineesta. Ter­mi “halu­ta” onkin sit­ten jo han­kalampi, kun se voi oikeasti tarkoit­taa “vähiten huono vai­h­toe­hto”. Kyl­lä Lon­too ja Mosko­va ovat oikeastikin erit­täin halut­tu­ja asuin­paikko­ja, vaik­ka me emme kumpaankaan vält­tämät­tä halua.

    Mit­tarin heikkous tulee esille siitä, että oikeasti pitäisi kat­soa myös hin­tata­son jous­toa väkimäärän suh­teen. Joku paik­ka voi olla hin­tata­soltaan korkea vain sik­si, että niitä jär­ven­ran­ta­tont­te­ja on vain kak­si. Sik­si pitää kat­soa myös väkimäärää. (Ei niin, että tämä koko metropo­lialueen kohdal­la tilan­net­ta muut­taisi, kaupungi­nosit­tain ehkä kuitenkin.)

    Vastaa

    1. Hin­ta ker­too yli- ja alikysyn­nästä. Jos hin­nat Mosko­vas­sa ovat korkei­ta, se tarkoit­taa, että jotkut halu­a­vat Mosko­vaan, ei että kaik­ki halu­a­vat. Helsin­gin korkeat hin­nat tarkoit­ta­vat, että nyky­istä use­ampi halu­aisi Helsinki­in, eivät onnek­si kaikki.

       Vastaa

57. Juho Laatu: Tarkoi­tan vain, että olisi hyvä erotel­la käsit­teet asun­to­jen markki­nahin­ta ja kaupun­gin asum­isvi­ihtyvyys toi­sis­taan paremmin.

    Ei, vaan ter­mit “halu­ta” ja “viihtyä”. Halua voi mita­ta rahal­la, viihtymi­nen on yksi halu­amiseen vaikut­ta­va tekijä.

    Vastaa

58. Viherinssi: Asuinker­rostalon päästöistä noin 90 % on käytönaikaista

    Riip­puu raken­nuk­sen elinkaares­ta ja myös siitä mil­lä ener­gia tuote­taan. Olen kyl­lä näh­nyt selvästi suurem­pia osuuk­sia raken­nus­ma­te­ri­aaleille ja rak­en­tamiselle. Amerikkalainen tut­ta­vani väit­ti jopa sen ole­van yli 50%. No siel­lä on yleen­sä lämpimämpää.

    Jos läm­min vesi ja sähkö tuote­taan fos­si­il­isil­la polt­toaineil­la (Helsin­ki) tilanne ei liene ollenkaan tämä.

    Jos talo raken­netaan puus­ta, siinä varas­toidaan hiiltä. Toki päästöt eivät täl­löinkään ole nolla.

    Vastaa

59. Viherinssi: Ei, vaan ter­mit “halu­ta” ja “viihtyä”. Halua voi mita­ta rahal­la, viihtymi­nen on yksi halu­amiseen vaikut­ta­va tekijä. 

    Juuri näin, muuten pait­si että sana “halu­ta” on huono, kos­ka useim­mat luk­i­jat luke­vat sen lähelle tuo­ta (asuinympäristössä) viihtymistä. Neu­traalimpi ter­mi olisi esimerkik­si “on valmis mak­samaan”. Voi esimerkik­si sanoa, että joku turku­lainen ei halu­aisi muut­ta helsinki­in (asuniym­päristömielessä), mut­ta hyvän työti­laisu­u­den vuok­si (vaikka­pa min­is­ter­iön kansli­apääl­likkö) hän on silti valmis mak­samaan pien­estä asun­nos­ta lähel­lä min­is­ter­iötä ja rautatiease­maa hyvin korkean hin­nan / korkeaa vuokraa.

    Osmo Soin­in­vaara:
    Hin­ta ker­too yli- ja alikysyn­nästä. Jos hin­nat Mosko­vas­sa ovat korkei­ta, se tarkoit­taa, että jotkut halu­a­vat Mosko­vaan, ei että kaik­ki halu­a­vat. Helsin­gin korkeat hin­nat tarkoit­ta­vat, että nyky­istä use­ampi halu­aisi Helsinki­in, eivät onnek­si kaikki. 

    Kaikissa suuris­sa pääkaupungeis­sa hin­nat ovat korkeat. Mis­säköhän mielessä tämä tarkoit­taa ylikysyn­tää? Ja mik­siköhän “ylikysyn­nästä” pitäisi vetää johtopäätös, että kaupun­gin sisään jääneet viher­alueet ja muut välit pitää rak­en­taa? Minus­ta on ihan luon­nol­lista ajatel­la vaik­ka niin, että keskeisel­lä paikalla hin­nat ovat luon­nol­lis­es­ti korkeat, eikä valmi­ik­si raken­net­tua ole useim­miten syytä tiivistää.

    Voisin veika­ta, että 1% helsinkiläi­sistä halu­aisi mielu­um­min (asum­isvi­ihtyvyys­mielessä) asua Mosko­vas­sa. Samoin voi hyvin olla, että 1% turku­lai­sista ja parais­lai­sista halu­aisi asua Helsingis­sä. Heille sopisi var­maankin oikein hyvin se, että muutkin kun­nat kuin Helsin­ki men­esty­i­sivät kil­pailus­sa asukkaista, tai että Suomes­sa kasvua ohjat­taisi­in muuallekin kun Helsinki­in (vaikka­pa viras­to­ja Turku­un). Heille sopisi oikein hyvin se, että Helsin­ki ei enää haal­isi lisää pääkont­tor­e­i­ta ja asukkai­ta. Silel ei var­maankaan voi oikein mitään, että kiiltävim­mät tikkaat Brys­seli­in ovat Helsingis­sä. Tarkoi­tan vain, että se siitä hyvän­tekeväisyy­destä turku­lais­ten ja parais­lais­ten hyväk­si. Ei heitä tarvitse pelas­taa Helsinkiin.

    Tuos­ta “halu­amis­es­ta” samat kom­men­tit kuin yllä Viherinssille. Moni joutuu mut­ta­maan Helsinki­in ja mon­en kan­nat­taa muut­taa Helsinki­in, vaik­ka ei (asum­isvi­ihtyvyys­mielessä) halu­aisi. Sana “halu­ta” aiheut­taa vain väärinkäsi­tyk­siä. Ehdotan jonkun muun sanan käyttöä.

    Vastaa

60. Coun­try­boy: Riip­puu raken­nuk­sen elinkaares­ta ja myös siitä mil­lä ener­gia tuote­taan. Olen kyl­lä näh­nyt selvästi suurem­pia osuuk­sia raken­nus­ma­te­ri­aaleille ja rakentamiselle.

    Toki kyl­lä näin. Puu­rak­en­teisen talon omi­nais­päästöt ovat raken­nus­vai­heessa noin 30 % pienem­mät kuin betoni­rak­en­teises­sa talos­sa. Elinkaari tosin voi olla lyhyem­pi, mut­ta se riip­pu mon­es­ta tekijästä.

    Mut­ta jot­ta ei tarvit­sisi vängätä ilman dataa, aiheesta on ilmestynyt vastikään suh­teel­lisen kat­ta­va Ympäristömin­is­ter­iön tilaa­ma tutkimus.

    Lyhyesti voisi refer­oi­da, että A‑energialuokan talo (parhaat uudet ker­rostalot) tuot­taa sadan vuo­den elinkaarel­la noin 5000 tCO2 läm­mi­tyspäästöjä. Sen rak­en­t­a­mi­nen tuot­taa päästöjä noin 500 .. 1000 tCO2, Kor­jauk­set sadan vuo­den aikana tuot­ta­vat suun­nilleen saman ver­ran päästöjä.

    90-luvun ker­rostalot ja siitä van­hem­mat ovat tyyp­il­lis­es­ti D‑energialuokkaa, jol­loin niiden käytö­naikaiset elinkaaripäästöt ovat suu­ru­us­lu­okkaa kaksinkertaiset.

    Tren­di on kyl­lä selvästi siihen suun­taan, että rak­en­tamisen osu­us ener­gianku­lu­tuk­ses­ta kas­vaa, kos­ka uudet raken­nuk­set ovat ener­giate­hokkaampia kuin van­hat. Uuden pas­si­iv­i­talon kohdal­la voidaan ainakin pien­talois­sa päästä 50/50-päästöi­hin viidenkymme­nen vuo­den elinkaarella.

    Tämä ei kuitenkaan muu­ta sitä, että ihan oikeasti voisi olla päästöte­hokas­ta lana­ta van­haa ja rak­en­taa uut­ta. Taloudel­lis­es­ti real­is­tista se on yleen­sä vain sil­loin, kun asi­aa edesaute­taan kaavoituksella.

    Ylläol­e­vat päästölu­vut voivat tietenkin heit­tää vaik­ka kuin­ka, mut­ta tyyp­il­lisin virhe niis­sä on käyt­tää keskipäästöjä rajapäästö­jen sijaan. Tämä virhe alen­taa käytö­naikaisia päästöjä suh­teessa raken­nu­saikaisi­in, joten virhe ei ainakaan mene toiseen suuntaan.

    Vastaa

    1. Elinkaari tosin voi olla lyhyem­pi, mut­ta se riip­pu mon­es­ta tekijästä.

       Kum­man elinkaari on lyhyem­pi, puun vai betonin?

       Vastaa

61. Juho Laatu: Tekni­ik­ka on vuosien myötä paran­tunut, joten ener­gire­mont­ti on hyvä idea monis­sa talois­sa. Haja-asut­salueil­la lisäisin lis­taan vielä oman luomupolt­toaineen, esim. halko­jen käytön. Näin saadaan ainakin fos­si­ilipäästöt näiltä osin nolliin. 

    Jonk­i­nasteinen ener­gia­re­mont­ti olisi tehtävis­sä Suomen ker­rostalokan­nas­ta taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavasti noin 80 %:lle. Näil­lä järkevästi tehtävil­lä tem­puil­la saadaan tyyp­il­lis­es­ti 10 % säästöä ener­gianku­lu­tuk­seen. Se on koko maan mit­takaavas­sa paljon, mut­ta ei sil­lä päästä lähellekään uusien talo­jen energiankulutusta.

    Yksit­täi­sis­sä ennestään tuh­laavis­sa kohteis­sa voi kan­nat­taa tehdä paljon kalli­impiakin remont­te­ja, ja niil­lä saavute­taan joskus hyvinkin suuria absolu­ut­tisia säästöjä. Eli ei ener­gia­re­mon­toin­ti ole mitenkään huuhaa­ta, vaik­ka alal­la liikkuu paljon käärmeöljykaup­pi­ai­ta, jot­ka taivut­ta­vat fysi­ikan lakejakin.

    Suurin yksit­täi­nen talotekni­nen ero on ilman­vai­h­dos­sa. Jos kor­vausil­ma ei tule keskite­tysti, ilman­vai­h­don mukana häipyy run­saasti ener­giaa taivaan tuuli­in. Tässä rajavu­osi taitaa olla 2003, sen jäl­keen LTO tuli pakol­lisek­si. Muuten raken­nuk­sis­sa on lähin­nä paljon pieniä paran­nuk­sia, jot­ka on help­po tehdä raken­nus­vai­heessa ja vaikea myöhemmin.

    Vastaa

62. Viherinssi: Puu­rak­en­teisen talon omi­nais­päästöt ovat raken­nus­vai­heessa noin 30 % pienem­mät kuin betoni­rak­en­teises­sa talossa. 

    Itse raken­nus­ma­te­ri­aalin osalta ero on varsin selvä. Betonin valmis­t­a­mi­nen on yksi merkit­tävä päästölähde (5% maail­man päästöstä pikaisen wik­i­tark­istuk­sen perus­teel­la), kun taas puu varas­toi raken­nuk­seen hiiltä, eli pelas­taa sitä, mitä betoni tuhoaa.

    Vastaa

63. Osmo Soin­in­vaara: Kum­man elinkaari on lyhyem­pi, puun vai betonin? 

    Hyvä kysymys, johon ei ole yksinker­taista vas­taus­ta. Oikein raken­net­tuna ja oikein ylläpi­det­tynä voisi sanoa, että molem­mat ovat käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen ikuisia. Molem­pi­en pahin viholli­nen on kos­teus. Jos vesikat­to on pitävä ja jotenkin huole­hdi­taan siitä, ettei maakos­teus tai muista lähteistä tule­va merkit­tävä jatku­va kos­teusr­a­situs pääse rak­en­teisi­in, ei puu eikä betoni mene miksikään.

    Ja tähän vielä sel­l­ainen varaus, että oikein raken­net­tu­ja talo­ja näkee har­voin. Ne ovat yleen­sä van­ho­ja ja hyvässä kun­nos­sa. Uudet talot tehdään edelleen täy­teen riski­rak­en­tei­ta ja oikeas­t­aan ne vaati­si­vat jatku­vaa mikro­biseu­ran­taa piile­vien kos­teusvau­ri­oiden paikallistamiseksi.

    Vastaa

64. Edel­liseen vielä se huo­mau­tus, että auringon UV-säteily rapaut­taa puu­ta nopeam­min kuin beto­nia. Tästä selviää pin­taver­houk­sen ajoit­taisel­la uusimisel­la (ker­ran muu­ta­mas­sa kymme­nessä vuodessa etelän puolel­la, muual­la harvemmin).

    Nopeam­min pin­taver­houk­sen saa tuhot­tua maalaa­mal­la sen kalvoa muo­dostaval­la muovimaalilla.

    Vastaa

65. Täy­den­nys­rak­en­tamisen ongelmista pitäisi myös puhua.

    - Infral­la on rajansa. Jos täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen ylit­tää veden, sähkön, viemärien jne kap­a­siteetin, hyö­tyä ei synny.
    — Tilaa lumelle, vedelle ja ihmisille. Tarvi­taan myös avoin­ta tilaa, jos sademäärä kas­vaa niin imeviä nur­mikoi­ta olisi syytä olla. Ihan huip­puti­ivistä keskus­taa emme tai­da haluta.
    — Liikenne, autot ja pysäköin­ti. Ruo­ho­lah­den sump­pu lie­nee riit­tävän varoita­va esimerk­ki, väylästöäkin tar­i­taan enem­män kun ihmis­ten määrä kasvaa.

    Helsingis­sä eteenkin on hyvä olla paikko­ja jot­ka vain ovat, esimerkik­si san­tah­mi­na lie­nee nyky­isin juuri hyvä vähän käytet­ty luontoalue.

    Kun­tali­itoks­dia ei tai­da syn­tyä, joten Helsin­gin kasvun pysäyt­tää vain hintamekanismi.

    Vastaa

66. Osmo Soin­in­vaara: Kum­man elinkaari on lyhyem­pi, puun vai betonin? 

    Yleen­sä ajatel­laan puu­talon elin­iän ole­van lyhyem­män. Tätä voi perustel­la vaik­ka sil­lä, että meil­lä ja maail­mal­la säi­lyneet sato­ja vuosia van­hat raken­nuk­set ovat jotain muu­ta kuin puu­ta. Samoin tyyp­il­lis­es­ti vaikka­pa 30-luvun kiv­i­talot ovat säi­lyneet parem­min kuin saman aikakau­den puu­talot. Tuol­laista 40–50 ‑luku­jen puupi­en­taloa on puret­tu vaik­ka kuin­ka, kiv­i­talo­ja suh­teessa paljon vähemmän.

    Tämä on kuitenkin sikäli vain pieni osa totu­ud­es­ta, että van­hat puu­talot ovat lähin­nä lahon­neet tai pala­neet. Uusis­sa tätä riskiä ei pitäisi samas­sa mitas­sa olla. Betoni­rak­en­teenkin voi tehdä huonos­ti, sitä voi kysyä vaik­ka vesitorni-insinööriltä…

    Jos pitäisi tehdä tuhat vuot­ta kestävä rakenne, en käyt­täisi puu­ta. Toisaal­ta taval­lisen asuin­raken­nuk­sen osalta teknolo­gia on men­nyt ainakin tois­taisek­si niin vauhdil­la eteen­päin, että sata vuot­ta on pitkä aika. Sen näyt­täi­sivät nuo 60- ja 70-luku­jen kam­mot­ta­vat betonikuu­tiotkin kestävän.

    Huonol­la tuuril­la asia kilpistyy johonkin yllät­tävään. Jos betoni­rauto­jen elinikä osoit­tau­tuu mate­ri­aal­isy­istä lyhyek­si, raken­nus on purkukun­nos­sa. Jos liima­pu­u­palkkien liima vas­toin ole­tuk­sia ei kestäkään aikaa, raken­nus on purkukunnossa.

    Muutenkin jako puu- ja betoni­taloon on vähän karkea, kun siinä betoni­talos­sa on kuitenkin puu­rak­en­tei­ta ja puu­taloakaan harvem­min puu­paaluille ja ilman sement­tipo­h­jaisia mate­ri­aale­ja tehdään.

    Niin­pä taidan vas­ta­ta tähän, että asial­lis­es­ti teh­dyn talon tekni­nen elinikä on pidem­pi kuin sen järkevä käyt­töikä, ts. kil­pailu pitää käy­dä muil­la perusteilla.

    Vastaa

67. Osmo Soin­in­vaara: Kum­man elinkaari on lyhyem­pi, puun vai betonin?

    Suomes­sa on lukuisia puukirkko­ja 1600-luvul­ta ja van­hin ei-kirkolli­nen puu­raken­nus Kokkolan Ped­a­go­gio on 1600-luvun lop­ul­ta. Ruot­sis­sa on keski­aikaisia puu­raken­nuk­sia. Toki näitä on huol­let­tu paljonkin.

    En tiedä mikä suo­ma­lais­ten ele­ment­tik­er­rostalo­jen elinkaari tulee ole­maan. Lisäk­si on huo­mat­ta­va, että uude­tkin ker­rostalot ovat nyky­isin läh­es aina ele­ment­ti­talo­ja, niis­sä vain ele­men­tit eris­tetään ja naamioidaan paremmin.

    Vastaa

68. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: En oikein ymmär­rä, mik­si ihmeessä jonkin, esim. hypo­teet­tisen, muka “val­ta­van joukon”, ja vieläpä rajamme ulkop­uolel­la (siis Helsin­gin rajan ulkop­uolel­la!), pitäisi antaa vaikut­taa siihen, mitä piirteitä halu­amme Helsingis­sä säi­lyt­tää tai minkälaiseen suun­taan halu­amme sitä kehit­tää. Näis­sä valin­nois­samme on vai­h­toe­hto­ja tavat­toman paljon, vaik­ka toisin saat­taa joku ehkä väittää.

    Valin­nat ovat todel­la helsinkiläis­ten äänestäjien val­in­to­ja, ja se pitää tietysti kun­nal­lis­demokra­ti­as­sa pitää mielessä.

    Toisaal­ta pitää muis­taa, että sel­l­aista kon­ser­vati­ivista “nyt on hyvä” ‑val­in­taa ei ole ole­mas­sa. Jos päätetään olla tekemät­tä mitään, asun­to­jen hin­nat kään­tyvät nousu­un ja seudun talouskasvu alkaa tukah­tua sen seurannaisvaikutuksiin.

    Sil­lä on myös merkit­täviä vaiku­tuk­sia kaupun­gin rajo­jen ulkop­uolel­la (lähel­lä enem­män, kauem­pana vähem­män). Vaiku­tuk­set voivat olla sitä suu­ru­us­lu­okkaa, että asioiden seudulli­nen suju­vu­us voi olla val­takun­nal­lis­es­ti kiin­nos­ta­va asia. Tarkoit­taa suomek­si sitä, että val­tion into pakot­taa pääkaupunkiseudun kun­tali­itok­sia riip­puu olen­nais­es­ti siitä, kuin­ka asi­at menevät ilman niitä.

    Uusien aluei­den kaavoituk­ses­sakaan nyky­is­ten asukkaiden edut eivät vält­tämät­tä ole mitenkään yht­eneväisiä. Suurin osa uusien aluei­den asukkaista tulee ole­maan nyky­isiä seudun asukkai­ta, jos aluei­ta ei kaavoite­ta eri­tyisen hal­val­la. Tämä johtuu aivan yksinker­tais­es­ti ostovoimasy­istä. Puolen miljoo­nan asun­toa ei osta muual­ta muut­tanut nuori työu­raansa aloit­ta­va ihmi­nen tai viro­lainen maahanmuuttaja.

    Tässä kohdas­sa näyt­tää kovasti siltä, että “ei lisää väkeä” on sel­l­ainen äänestys­nap­pu­la, jota paina­mal­la ei saa sitä, mitä halu­aa. Siitä syys­tä kan­nat­ta­nee enem­män keskit­tyä miet­timään kysymyk­siä “mitä” ja “minne” sekä niiden pidem­män ajan seurauksia.

    Olen siis samaa mieltä siitä, että vai­h­toe­hto­ja on paljon, kun­han väkimäärän lisään­tymi­nen pide­tään mielessä.

    Vastaa

69. Edel­lä linkite­tyssä YM:n selvi­tyk­sessä ei ole huomioi­ta puuhun sitoutunut­ta hiiltä.
    “Puun sit­o­man hiilid­iok­sidin merk­i­tys­tä ei tässä selvi­tyk­sessä otet­tu huomioon. Kasvaessaan
    puu sitoo hiilid­iok­sidia, joka on varas­toituneena puu­rak­en­teis­sa rakennuksen
    elin­iän ajan. Hiilen­si­d­on­nan huomioon otta­mi­nen muut­taisi selvi­tyk­sen tuloksia.”

    Sementin/betonin valmis­tus todel­lakin aiheut­taa 5–8% maail­man CO2-päästöistä (siis siitä ihmis­ten aiheuttamasta).

    Suomen van­hin ei-kirkolli­nen puu­raken­nus on 1600-luvun lop­ul­ta (Ped­a­go­gio Kokko­las­sa), puukirkko­ja on lukuisia van­hempia. Ruot­sis­sa on keski­aikaisia puu­raken­nuk­sia, toki niitä on huol­let­tu vuosien mittaan.

    Nyky­is­ten ele­ment­ti­talo­jen elinkaar­ta on tiedä, riip­puu miten kauan niitä halu­taan huoltaa ? Lisäk­si on huo­mat­ta­va, että Suomes­sa uude­tkin asuinker­rostalot ovat läh­es poikkeuk­set­ta ele­ment­ti­talo­ja. Niis­sä vain ele­men­tit eris­tetään ja naamioidaan parem­min kuin 1960 ja 1970-luvun taloissa.

    Vastaa

70. Coun­try­boy: Hiilen­si­d­on­nan huomioon otta­mi­nen muut­taisi selvi­tyk­sen tuloksia

    Raken­nus­puu on kyl­lä sitoutunut­ta hiiltä, joka on pois­sa ilmake­hästä. Sen käyt­tö ei kuitenkaan vält­tämät­tä vähen­nä ilmake­hän hiilid­iok­sidip­i­toisu­ut­ta, kos­ka sen käyt­tö ei lisää poltet­ta­van bio­mas­san tämän het­ken saatavu­ut­ta, ts. puu­rak­en­t­a­mi­nen ei ainakaan ilman epä­suo­ria vaiku­tuk­sia lisää bio­mas­san polttamista.

    Käytän­nössä YM:n esimerkki­raken­nuk­ses­sa lie­nee suu­ru­us­lu­okkaa 100 kgCO2/m2 sitoutuneena, yhteen­sä noin 300 t. Allaol­e­va on las­ket­tu sil­lä luke­mal­la, mut­ta numero voi olla suurem­pi tai pienem­pikin, suu­ru­us­lu­okan pitäisi kuitenkin täsmätä.

    Advo­cati dia­boli ‑hengessä esitän tässä ske­naar­i­on, joka näyt­tää, kuin­ka puu­ma­te­ri­aalin käyt­tämi­nen kas­vat­taa ilmake­hän hiilidioksidimäärää.

    Alla on las­ket­tu ero­tuk­set rak­en­tamisske­naar­i­on ja ei-rak­en­tamisen välil­lä. Käytössä siis joko on 200 ton­nia puu­ta tai ei ole.

    ole­tuk­set:
    — puun­tuotan­to pysyy vakiona, jol­loin vain puun käyt­tö­ta­pa muuttuu
    — ener­gianku­lu­tus ei riipu talon rakentamisesta
    — puut­tu­va ener­gia kor­vataan aina kivihiilellä
    — raken­nuk­seen sitoutuneesta ener­gias­ta saadaan 90 % takaisin

    vuosi 2015:
    * tukkipu­un käyt­tö: +200 t (menee rakentamiseen)
    * kuitupu­un käyt­tö: +-0 (mate­ri­aali vai­h­tuu, net­to­muu­tos­ta ei ole)
    * ener­gia­pu­un käyt­tö: ‑200 t (jostain se on pois)
    * ener­gia­pu­un polton päästöt: ‑300 t (ei polte­ta puuta)
    * kivi­hi­ilen polton päästöt: +450 t (polte­taan hiiltä sen sijaan)

    vuosi 2115:
    * ener­gia­pu­un polton päästöt: +300 t (polte­taan talo)
    * kivi­hi­ilen polton päästöt: ‑400 t (ei polte­ta hiiltä)

    Lop­putu­los on se, että raken­nuk­sen elinkaaren aikana ilmake­hässä on 150 tCO2 enem­män kuin ilman raken­nus­ta. Elinkaaren jäl­keen luke­ma putoaa 50 ton­ni­in, kun puu­runko on poltet­tu energiaksi.

    Toisin sanoen se paljon main­os­tet­tu hiilen sit­o­mi­nen ei olekaan aina ihan niin yksiselit­teistä. En väitä, että tuo ske­naario olisi koko totu­us, kos­ka sitä se ei ole. Siitä kuitenkin näkynee se, että lop­putu­los riip­puu vah­vasti tarkastelu­välistä ja ole­tuk­sista kor­vaav­ista ratkaisuista.

    Laskel­mas­ta saa vielä hur­jem­man, jos olet­taa kuitupu­un vuosikasvun ole­van suurem­man kuin tukkipu­un vuosikasvun, kos­ka sil­loin vai­h­toe­htona on läm­pöar­voltaan enem­män ener­gia­pu­u­ta kuin tukkipu­u­ta. Toinen täl­lainen tek­i­jä on se, että olet­taa vuon­na 2115 ener­giantuotan­non ole­van jo jotain muu­ta kuin kivi­hi­ileen rajatuotan­nos­sa nojaavaa. Nämäkään eivät tai­da olla ihan epäre­al­is­tisia oletuksia.

    Korostan sitä, että tämä laskel­ma ei ole tieteel­lisen tark­ka, ja betonin päästöt ovat joka tapauk­ses­sa suurem­mat. Puu on hyvä raken­nus­ma­te­ri­aali, ja puu­rak­en­tamista pitää kehittää.

    On kuitenkin perustei­ta olla käyt­tämät­tä tuo­ta hiilen sit­o­mista khk-laskelmis­sa. Ja siis vaik­ka koko luke­ma (ehkä 300 tCO2) otet­taisi­in huomioon, silti elinkaaren aikai­sista päästöistä käytö­naikainen ener­gianku­lu­tus on pääosin vastuussa.

    Vastaa

71. Osmo Soin­in­vaara:
    Hin­ta ker­too yli- ja alikysyn­nästä. Jos hin­nat Mosko­vas­sa ovat korkei­ta, se tarkoit­taa, että jotkut halu­a­vat Mosko­vaan, ei että kaik­ki halu­a­vat. Helsin­gin korkeat hin­nat tarkoit­ta­vat, että nyky­istä use­ampi halu­aisi Helsinki­in, eivät onnek­si kaikki.

    Asumisen kiin­teistökaupoista suurin osa (yli puo­let) tapah­tuu alle 20 000 asukkaan kun­nis­sa. Osake­huoneis­tokau­pas­ta hiukan yli puo­let (suur)kaupungeissa. Helsin­ki n. 15 %. On samaan aikaa voimas­sa Helsin­ki on yksit­täisenä alueena suosi­tu­in asuin­paik­ka. Ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista ei halua (kaup­po­jen perus­teel­la) asua siel­lä. Tulisiko täl­lä ilmiöl­lä olla jotakin vaiku­tus­ta val­takun­nan poli­ti­ikkaan? Vai meneekö heti pop­ulis­min puolelle.

    Vastaa

72. Viherinssi: Valin­nat ovat todel­la helsinkiläis­ten äänestäjien val­in­to­ja, ja se pitää tietysti kun­nal­lis­demokra­ti­as­sa pitää mielessä. 

    Valin­nat ovat helsinkiläis­ten poli­itikko­jen val­in­to­ja. Helsin­gin äänestäjät/asukkaat ovat jär­jestäneet monia kam­pan­joi­ta eri paikkoi­hin rak­en­tamisia vas­taan. En muista rak­en­tamisen puoles­ta jär­jestet­tyjä kam­pan­joi­ta. Sitä on vaikea sanoa, kuin­ka paljon äänestäjät ajat­tel­e­vat epäsym­metris­es­ti niin, että tänne kotikul­mille tai tuonne toisaalle (vaikka­pa Malmille tai Kivi­nokkaan) ei saa rak­en­taa, mut­ta jon­nekin toisaalle pitää rak­en­taa paljon. Var­masti niitäkin on, jot­ka tuke­vat poli­itikko­ja hei­dän kasvuhakuisu­udessaan, ja niitä, jot­ka eivät pidä tiivistämis­es­tä, mut­ta eivät silti ryhdy kap­inaan. Vaikea sanoa ilman galluppeja.

    Jos päätetään olla tekemät­tä mitään, asun­to­jen hin­nat kään­tyvät nousu­un ja seudun talouskasvu alkaa tukah­tua sen seurannaisvaikutuksiin. 

    Helsin­gin hin­nat ovat kai olleet nousus­sa vuosikym­meniä. Hin­nat taita­vat kor­reloi­da aika hyvin kaupun­gin koon kanssa. Täl­lä ole­tuk­sel­la pääkaupunkiseudun lisärak­en­t­a­mi­nen nos­taa hin­to­ja, ei laske niitä.

    val­tion into pakot­taa pääkaupunkiseudun kuntaliitoksia 

    Tarkoi­tat var­maankin Helsin­gin intoa liit­tää mui­ta seudun kun­tia itseen­sä, ja saa­da val­tio tuke­maan pyrkimyksiään. 🙂

    Tässä kohdas­sa näyt­tää kovasti siltä, että “ei lisää väkeä” on sel­l­ainen äänestys­nap­pu­la, jota paina­mal­la ei saa sitä, mitä haluaa. 

    Mitä halu­taan? Jos Helsin­ki ei halua lisää väkeä, asia hoitunee hel­posti kaavoituk­sel­la. Muut alueen kun­nat voivat tehdä samoin, jos ovat samaa mieltä. Mut­ta epäilen, että Helsingilläkin on hyvän­lainen hinku kas­vat­taa väkilukuaan.

    Vastaa

73. No jopa oli laskel­ma ja selvä ten­denssi. Myöskään ei näytetä tun­net­ta­van Suomen met­sän ja puun käyt­töä. No lop­ullista totu­ut­ta ei tietenkään ole, mut­ta Suomen met­sä­varan­not ovat kas­va­neet huo­mat­tavasti viime vuosikymmeninä. 

    Eihän tukkipuu (hin­ta 55 e/m3) ja ener­gia­puu (5 e/m3) kil­paile keskenään. Suomes­sa kuitupuu ja ener­gia­puu on lähin­nä sivu­tuote (tukkipu­un kas­va­tus pääasia).

    En näe mitään järkeä että puu­rak­en­tamista vähen­net­täisi­in kuten nyt näyt­tää tapah­tu­van ihmis­ten muut­taes­sa puu­taloista betonielementtitaloihin.

    Syken tutkimuk­ses­sa­han las­ket­ti­in vain rak­en­tamisen päästöjä, ei mate­ri­aalien. Puu­talon rak­en­tamisen hiilid­iok­sidipäästöt oli­vat muuten 30% pienempiä.

    Vastaa

74. Coun­try­boy: Eihän tukkipuu (hin­ta 55 e/m3) ja ener­gia­puu (5 e/m3) kil­paile keskenään. Suomes­sa kuitupuu ja ener­gia­puu on lähin­nä sivu­tuote (tukkipu­un kas­va­tus pääasia).

    Jot­ta näin aidosti olisi, niin pitää täyt­tää kak­si ehtoa:

    - tukkipu­un tuotan­toa lisätään kysyn­nän lisään­tyessä vastaavasti
    — tukkipu­un tuotan­non lisäämi­nen ei vähen­nä ener­giakäyt­töön kas­va­van bio­mas­san määrää

    Voi olla, että näin on. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvää.

    Coun­try­boy: En näe mitään järkeä että puu­rak­en­tamista vähen­net­täisi­in kuten nyt näyt­tää tapah­tu­van ihmis­ten muut­taes­sa puu­taloista betonielementtitaloihin.

    En minäkään. Puuk­er­rostalo­ja pitäisi tehdä nyky­istä enem­män. Uudet pien­talot ovat kuitenkin hyvin usein kivi­rak­en­teisia. Kasvualueil­la ton­tit ovat sen ver­ran hin­nakkai­ta, että kiv­i­talon rak­en­tamisen hin­taero jää siihen näh­den vähäisek­si, ja sen vuok­si raken­netaan parem­mak­si koet­tu kivitalo.

    Vastaa

75. Viherinssi:
    1) Valin­nat ovat todel­la helsinkiläis­ten äänestäjien val­in­to­ja, ja se pitää tietysti kun­nal­lis­demokra­ti­as­sa pitää mielessä.

    2) Toisaal­ta pitää muis­taa, että sel­l­aista kon­ser­vati­ivista “nyt on hyvä” ‑val­in­taa ei ole ole­mas­sa. Jos päätetään olla tekemät­tä mitään, asun­to­jen hin­nat kään­tyvät nousu­un ja seudun talouskasvu alkaa tukah­tua sen seurannaisvaikutuksiin.

    3) Sil­lä on myös merkit­täviä vaiku­tuk­sia kaupun­gin rajo­jen ulkop­uolel­la (lähel­lä enem­män, kauem­pana vähem­män). Vaiku­tuk­set voivat olla sitä suu­ru­us­lu­okkaa, että asioiden seudulli­nen suju­vu­us voi olla val­takun­nal­lis­es­ti kiin­nos­ta­va asia. Tarkoit­taa suomek­si sitä, että val­tion into pakot­taa pääkaupunkiseudun kun­tali­itok­sia riip­puu olen­nais­es­ti siitä, kuin­ka asi­at menevät ilman niitä.

    4) Uusien aluei­den kaavoituk­ses­sakaan nyky­is­ten asukkaiden edut eivät vält­tämät­tä ole mitenkään yht­eneväisiä. Suurin osa uusien aluei­den asukkaista tulee ole­maan nyky­isiä seudun asukkai­ta, jos aluei­ta ei kaavoite­ta eri­tyisen hal­val­la. Tämä johtuu aivan yksinker­tais­es­ti ostovoimasy­istä. Puolen miljoo­nan asun­toa ei osta muual­ta muut­tanut nuori työu­raansa aloit­ta­va ihmi­nen tai viro­lainen maahanmuuttaja.

    5) Tässä kohdas­sa näyt­tää kovasti siltä, että “ei lisää väkeä” on sel­l­ainen äänestys­nap­pu­la, jota paina­mal­la ei saa sitä, mitä halu­aa. Siitä syys­tä kan­nat­ta­nee enem­män keskit­tyä miet­timään kysymyk­siä “mitä” ja “minne” sekä niiden pidem­män ajan seurauksia.

    6) Olen siis samaa mieltä siitä, että vai­h­toe­hto­ja on paljon, kun­han väkimäärän lisään­tymi­nen pide­tään mielessä. 

    1) Juuri näin. Nyky­isin ei tietääk­seni tarvitse käy­dä esim. “Tehtaankadul­la”, jot­ta tietäisimme mitä mieltä olemme. Tämä ei tosin vält­tämät­tä pidä paikkaansa ihan kaikkien kohdal­la, sil­lä ns. sop­ulilau­moi­hin tai kala­parvi­inkin riit­tää niitä, jot­ka eivät itse paljon ajattele.

    2) Muu­tos on pysyvä ilmiö, vaik­ka aina ei siltä tun­tu­isi. Olisi silti aika pöhköä kuvitel­la, että omat vaiku­tus­mah­dol­lisu­utemme omaan tai naa­pure­it­temme hyv­in­voin­ti­in oli­si­vat olemat­tomat. Asun­to­jen hin­toi­hin vaikut­taa lukuisa joukko eri tek­i­jöitä, mm. se, onko tähtäimessä ökya­sun­to meren ran­nal­la vai samankokoinen jostain vähän kauem­paa. Moni osaa saavut­taa ihan kohtu­ullisen tavoit­teen aset­ta­mal­la “riman sopi­vam­malle korkeudelle”. 

    Asun­to­jen hin­to­jen nousun eräinä osasy­inä pidän ihmis­ten elin­iän piden­tymistä ja kaupun­gin tietoista tavoitet­ta ajaa alas van­hus­ten hoitopaikat, vaik­ka niiden tarve kas­vaa koko ajan. Nyky­isin pyritään hoita­maan peti­in­sä sidot­tu­ja iäkkäitäkin poti­lai­ta vain kodeis­sansa, eikä hoito­laitok­seen pääse edes iän tai aina rai­h­naisu­u­denkaan perus­teel­la, vaik­ka asianomainen itse sitä halu­aisi. Onko sit­ten mikään ihme, että isom­mista (perhe-)asunnoista alkaa olla jos­sain vai­heessa olla pulaa, kun asun­to­jen nor­maalia kier­toa näin jarrutetaan?

    Moni toki halu­aa asua koton­aan niin pitkään kuin on mah­dol­lista, ja heille kaikille se ilo suo­takoon, sil­lä psyko­fy­y­siset voimat eivät vält­tämät­tä enää muut­toi­hin riitä, ja ulko­maiseen omis­tuk­seen pää­tynei­den yksi­ty­is­ten hoito­laitosten kuukau­siveloi­tusten sum­mat saat­ta­vat hirvit­tää jo hyvä­tu­lois­takin. Toisaal­ta voidaan kysyä, onko esim. van­hainko­tien alasajo järkevää poli­ti­ikkaa laa­jem­pi kokon­aisu­us huomioon ottaen?

    3) Olen­nainen tek­i­jä on liiken­nejär­jestelmä, jon­ka tulee olla verkos­toltaan kat­ta­va, jous­ta­va, riit­tävän nopea ja kustannustehokas.

    4) Tähän on ratkaisuna edelli­nen koh­ta 3.

    5) Helsin­gin ei pitäisi tin­kiä liikaa ulkoilu- ja virk­istysalueis­taan, sil­lä ne ovat arvokkaimpia juuri tässä käytössä. Kaupun­gin asukaslu­vun kas­vaes­sa (liiak­si?), voi kasvun seu­rauk­se­na syn­tyä merkit­täviä ongelmia. Mm. R.A.Fuller ja K.J. Gas­ton kir­joit­ti­vat artikke­lin­sa: “The scal­ing of green space cov­er­age in Euro­pean cities” (doi: 10.1098/rsbl.2009.0010 Biol. Lett. 23 June 2009 vol. 5 no. 3 352–355; ks. “http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/5/3/352.full”) lop­pu­osas­sa mm. seuraavasti:

    “How­ev­er, our analy­ses sug­gest that access to green space could decline rapid­ly as cities grow, increas­ing the geo­graph­i­cal iso­la­tion of peo­ple from oppor­tu­ni­ties to expe­ri­ence nature. More gen­er­al­ly, con­tact with urban bio­di­ver­si­ty can be inter­pret­ed as a qual­i­ty of life indi­ca­tor dis­tinct from the bio­log­i­cal val­ue of an area. Main­tain­ing green space quan­ti­ty and qual­i­ty in the face of increas­ing urban­iza­tion is there­fore a press­ing glob­al chal­lenge. As cities grow, inter­ac­tions between peo­ple and nature will depend increas­ing­ly on land­scape qual­i­ty out­side for­mal green space net­works, such as street plant­i­ngs, or the size, com­po­si­tion and man­age­ment of back­yards and gardens.”

    ja

    “In response to increas­ing sprawl on the mar­gins of cities as they have grown in the past few decades (Mar­shall 2007), pol­i­cy is dri­ving increased urban den­si­ty in many devel­oped nations. While this slows the rate of land take, there is con­cern that the con­se­quences of such com­paction are too poor­ly under­stood to war­rant this large-scale exper­i­ment (Bur­ton 2000). We have shown that com­paction is like­ly to have a sig­nif­i­cant impact on urban green space pro­vi­sion, and a clear analy­sis of the costs and ben­e­fits of urban com­paction is now urgent­ly required. For exam­ple, the appli­ca­tion of sys­tem­at­ic con­ser­va­tion plan­ning could rev­o­lu­tion­ize urban green space pro­vi­sion and the opti­mal dis­tri­b­u­tion of human pop­u­la­tion den­si­ty (Polasky et al. 2008). Tools are need­ed that can simul­ta­ne­ous­ly opti­mize ben­e­fits to bio­di­ver­si­ty val­ue, human well-being and eco­nom­ic out­put, and we urge their devel­op­ment and use in plan­ning future human set­tle­ment patterns.”

    Mielestäni helsinkiläis­ten ei tule uhra­ta kaupunk­in­sa viihty­isyyt­tä minkään ‘epäju­malan’, kuten väestönkasvun, alttarille.

    6) Me itse voimme kaupungis­samme säädel­lä kaavoituk­sen avul­la rak­en­tamisen määrää sen eri alueil­la. Maamme luon­to, mut­ta myös lähilu­on­tomme on arvokas nyt ja tule­vaisu­udessa vieläkin arvokkaampi, kaikille yhteisenä ja tietysti riit­tävän hyvin suojeltuna.

    Vastaa

76. Toni Amnell:
    Tässä asi­as­sa ei kan­nat­taisi liikaa vas­takkainasetel­la ympäristön- ja luon­non­suo­jelua. Tiivis rak­en­t­a­mi­nen on toki tärkeää juuri edel­lä maini­tu­ista syistä. Se ei kuitenkaan saa oikeut­taa hävit­tämään Helsin­gin kaupunkilu­on­toa rak­en­tamisel­la. Rak­en­tamisen sijoit­tamista kan­nat­taisi miet­tiä järkeväm­min kuin tähän asti on tehty. Ei sitä todel­lakaan pidä sijoit­taa Var­tiosaa­reen, Kivi­nokkaan, Meri-Rasti­laan, Mus­tavuoreen, Keskus­puis­toon, Uute­laan, Viik­ki-Hert­toniemen met­si­in, Öster­sun­domin natu­ra-alueille ja met­si­in tai muille vas­taav­ille tärkeille luon­toalueille. Sen sijaan kaupunkibule­vardis­oin­nit järkevästi toteutet­tuina, rak­en­t­a­mi­nen ylöspäin, rän­sistynei­den teol­lisu­usaluei­den tiivistämi­nen yms. joutomaat kel­paisi­vat rak­en­tamiseen oikein hyvin. Myös jo raken­net­tu­ja aluei­ta voisi tiivistää ja osin ehkä rak­en­taa uudelleen.

    Ainakaan rak­en­tamista ei pidä aloit­taa luon­toalueil­ta niin kauan kuin on vähem­män tärkeääkin aluet­ta ole­mas­sa, kos­ka luon­toalueista ei kuitenkaan niin paljon raken­nus­maa­ta saa­da, että asun­top­u­la sil­lä lähtisi, vaan joka tapauk­ses­sa tarvi­taan mui­ta aluei­ta. Ongel­ma on myös siinä, että tot­ta kai raken­nus­li­ik­keet mieluiten rak­en­taisi­vat ensik­si luon­toalueet ja ran­nat, kos­ka niistä ne saisi­vat parhaat voitot. Asun­top­u­laa nämä kalli­it asun­not eivät poista.

    Ei ekol­o­gista ole sekään, jos ihmis­ten ympäristö tehdään virik­keet­tömäk­si beton­i­mas­sak­si. Ihmiset etsivät muuten parem­paa ympäristöä muual­ta ja tämäkin aiheut­taa liiken­net­tä. Toisaal­ta ihmis­ten liikun­ta vähe­nee, kun ei niitä katu­ja pitkin ole niin mie­lenki­in­toista liikkua huvikseen. Lähilu­on­nos­sa sen sijaan liiku­taan ihan mielel­lään. Kun ihmiset eivät liiku, he tule­vat entistäkin mukavu­u­den­haluisem­mik­si ja taas entistäkin lyhyem­mät matkat tehdään autol­la. Lisäk­si mukavu­u­den­haluisem­mat ihmiset vaa­ti­vat enem­män kaiken­laisia mukavuuk­sia ja sit­ten taas kaiken­laisen “mukavu­us­in­fra­struk­tu­urin” rak­en­t­a­mi­nen aiheut­taa luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta. Täy­tyy huo­ma­ta, että osa tästä infra­struk­tu­urista tähtää vain siihen, että ihmis­ten ei tarvit­sisi käyt­tää omia lihak­si­aan niin paljon, mikä on taas kansan­ter­vey­del­lis­es­ti huono asia.

    Kansan­ter­veys on myös tärkeä näköko­h­ta. Se tulee kaupungille kalli­ik­si, jos ihmiset vähen­tävät liikun­taa ja jos luon­non ter­veyt­tä edis­tävät vaiku­tuk­set (stressin alen­e­m­i­nen, aller­gioiden ehkäistymi­nen, mie­len­ter­veys joitakin maini­tak­seni) jäävät saa­mat­ta. Siinä voi tont­ti­maan arvon­nousu jäädä pienem­mäk­si kuin ihmis­ten sairasteluku­lu­jen kas­vami­nen. Asi­at pitäisi nähdä kokon­aisuuksi­na, eikä tui­jot­taa vain yhteen luku­un, asun­to­jen määrään.

    Tämä kasvu­tavoite on myös liian Helsin­ki-keskeinen. On Suomes­sa muitakin kaupunke­ja kuin Helsin­ki ja rauta­tien var­relle voisi rak­en­taa nauhamaista kaupunkia, kuten vaikka­pa Oiko­radan var­relle. Täl­löin olisi tehokas liiken­nevä­line, juna, jo valmi­ina käytössä ja lisäk­si lähilu­on­tokin olisi lähel­lä muuten tiivistä radan­var­sir­ak­en­tamista, nimit­täin radas­ta kauem­pana. Eikö tämä olisi kaikin tavoin ihanteel­lisin ratkaisu? Kaik­ki voit­taisi­vat, eikä edes uuteen infra­struk­tu­uri­inkaan tarvit­sisi käyt­tää luon­non­va­ro­ja ja ener­giaa niin paljon, kun se olisi jo ole­mas­sa isol­ta osin. Ei tarvit­taisi mitään mas­si­ivisia Kru­unuvuoren sil­to­jakaan, joiden tekemiseen var­maan uppoaa fos­si­ilista ener­giaa aika paljon…

    Sen sijaan, että väit­telemme siitä, tarvi­taanko Helsingis­sä luon­toa vai ei, kan­nat­taisi puhal­taa yhteen hiileen – siis ympäristöih­mis­ten ja enem­män kaupunkia kaupunki­in ‑ihmis­ten. Yhteisiä tavoit­tei­ta tosi­aan löy­tyy, sil­lä ener­gia- ja luon­non­va­rate­hokku­us on tärkeä asia ympäristön kannal­ta. Mut­ta niin on lähilu­on­tokin. Toisin sanoen ympäristön- ja luon­non­suo­jelu ovat molem­mat tärkeitä, ei vain toinen niistä. Itse mete­o­rologi­na toki ymmär­rän ilmas­ton­muu­tok­sen vakavu­u­den, mut­ta en näe, että mitään hyvää saavute­taan, jos samal­la laimin­lyödään mui­ta iso­ja ympäristöon­gelmia, kuten luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta (sitä pait­si luon­non hiili­varas­to­jen, met­sien hävit­tämi­nenkin pahen­taa ilmas­ton­muu­tos­ta). Ne vieläpä kytkey­tyvät toisi­in­sa – ilmas­ton­muu­tos voi aiheut­taa luon­non mon­imuo­toisu­u­den vähen­e­mistä ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den vähen­e­m­i­nen voi pahen­taa ilmastonmuutosta.

    Eli pyrkikäämme yhdessä sel­l­aiseen Helsinki­in, jota raken­netaan tiivi­im­mäk­si, mut­ta val­it­se­mal­la raken­nu­s­paikat järkevästi niin, että luon­to säästyy. Nykyiset luon­toalueet on tärkeä säi­lyt­tää, enää ei ole varaa naker­taa niitä. Rak­en­t­a­mi­nen voisi kohdis­tua ihmisen jo rak­en­tamille alueille. Eri­tyis­es­ti liiken­nealueista, kuten moot­toriteistä (kaupunkibule­vardit) ja parkkipaikoista voisi saa­da lisää raken­nus­maa­ta. Myös yläil­moista sitä olisi saatavis­sa (korkeampi rak­en­t­a­mi­nen). Raideli­ikenne on tärkeä liiken­ner­atkaisu, mut­ta senkään var­jol­la ei saa luon­toaluei­ta nakertaa.

    Mitä ympäristöhyö­tyjä saataisi­in myöskään siitä, jos kas­vatet­taisi­in sukupolvia, jot­ka eivät tiedä aidos­ta luon­nos­ta mitään ja pelkäävät men­nä met­sään, kun eivät ole tot­tuneet? Hei­dän kiin­nos­tuk­sen­sa tuskin kohdis­tu­isi ympäristön­suo­jelu­un, kun se olisi kaukainen asia. Heille riit­täisi se, että katu on aurat­tu (jos tule­vaisu­udessa enää on lun­ta Helsingis­sä!), jot­ta pääsee kulke­maan kodin, työ­paikan ja kau­pan väliä. Ehkä virikkei­den puuttues­sa kapak­ka tulee vielä neljän­nek­si kohteek­si. Eivät raukat edes tietäisi, miten paljon ovat menet­täneet vier­aantues­saan luon­nos­ta, puhu­mat­takaan siitä, miten paljon luon­to kär­sisi siitä, kun ihmiset eivät luon­nos­ta piit­taisi, kun ei ole luon­to­suhdet­ta. Ihmiset oli­si­vat tule­vaisu­udessa huo­mat­tavasti aller­gisem­pia, ahdis­tuneem­pia ja huonokun­toisem­pia ja lihavampia. Tätäkö haluamme?

    Juuri näin. Kun lähilu­on­to tuho­taan niin ihmiset liikku­vat entistä vähem­män kun ei ole paikkaa mis­sä liikkua. Joten aika vietetään kotona kat­soen telkkaria.

    Nyt esim. Laa­jasa­lon rak­en­t­a­mi­nen on tuhoa­mas­sa Laa­jasa­lon ran­nan, liikun­ta­paikat ja luonnon.

    Käytön­nössä sit­ten ei ole enää paikkaa mis­sä liikkua Laajasalossa.

    Vastaa