Hallituksen ja opposition hyväksymä soteratkaisu ei ole vielä läheskään valmis. Siinä on monta sudenkuoppaa. Esimerkiksi tällaisia:
Yliopistollinen keskussairaala johtaa
Moni tulkitsee tehtyä sopimusta siten, että nykyiset miljoonapiirit sellaisenaan ottaisivat johtaakseen koko sote-huollon alueellaan, mutta niillä säilyisivät omat keskussairaalan omassa organisaatiossaan. Jos näin tehtäisiin, vääristymä, joka on rahankäytössä painottanut erikoissairaanhoitoa perusterveydenhuollon kustannuksella, säilyisi ja pahenisi. Asiaa ei ole ratkaistu, mutta ennustaisin, että asiassa päädytään siihen, että sote-piirillä ei ole omia sairaaloita, vaan se on puhdas tilaaja. Toisaalta keskussairaaloissa on paras osaaminen. Siirretäänkö sitä sote-piireihin, vai joutuvatko nämä pärjäämään vähemmällä osaamisella.
Kunnille päätösvalta terveyskeskuksista vaan ei taloudellista vastuuta
Eduskunnan kuppilassa moni tulkitsee tehtyä soteratkaisua niin, että terveyskeskukset säilyvät kuntien määräysvallassa. Niiden rahoitus vain tulisi sote-piiriltä. Kunta maksaisi painotetun väkilukunsa mukaista kiinteää maksua. Tämä on ajatuksena niin hölmö, ettei se voi toteutua. Kunnanhan kannattaisi laajentaa ja parantaa terveyskeskuksensa toimintaa rajatta. Niinpä terveyskeskus ei voi jatkaa kunnan määräysvallassa. Ainakin budjettinsa se saa sote-piiriltä. Sotepiiri tilaa siltä perusterveydenhoitoa tietyllä euromäärällä, jos tilaa.
Lähettäminen erikoissairaanhoitoon ilmaista
Seuraava sudenkuoppa sisältyy siihen, että terveyskeskukselta lipsahtaa herkästi pois taloudellinen vastuu lähetteistä erikoissairaanhoitoon. Saman ongelman saa aikaa, jos valtio vastaa erikoissairaanhoidon menoista. Norjassa päätettiin tehdä näin, ja he katuvat suuresti. Vuotaa kuin seula, mutta Norjalla on onneksi se öljy. Huomattakoon, että työterveydenhuolto ja muu yksityinen terveydenhoito ei nytkään vastaa niistä kuluista, joita erikoissairaanhoitoon lähettäminen aiheuttaa.
Tavoitteena oli myös poistaa raja-aita erikoissairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon väliltä. Se voi pahimmillaan vahvistua entisestään, jos niillä on toisistaan riippumattomat budjetit.
Kuntayhtymä ei tee päätöksiä
Mallin rakentajat ilmeisesti haaveilevat, että nyt päästään suunnittelemaan sairaanhoitoa rationaalisesti. Esimerkkinä on pidetty HUS:n menestyksellistä työnjakoa sairaaloiden kesken. Tämä on kuitenkin kuntayhtymä. Voi hyvinkin käydä, että kotiinpäin vetäminen jatkuu ja kaikki turhat aluesairaalat säilyvät ja ne tekevät kaikkea mahdollista, koska maksaja on siirtynyt kauemmaksi.
Yksityisten rooli
Maailmankatsomuksellinen oppiriita saataneen aikaan siitä, mikä on yksityissektorin rooli palvelujen tarjonnassa. Ennustan, että demarit haluavat säilyttää kaiken kunnallisena ja kokoomus suostuu kaikkeen, mitä yksityissektori vain kehtaa esittää.
Tiheästi asutussa Etelä-Suomessa yksityiset tarjoajat voivat kirittää kunnallista hoitoa hyvinkin. Ne voisivat tarjota erityisesti standardoituja volyymituotteita, vaikka pallolaajennuksia ja lonkkaleikkauksia. Tällöin on olennaista, mistä maksetaan. Kunnon sakot tyrimisestä – siis vaikka, että lonkkaleikkaus joudutaan uusimaan kohtuuttoman pian. Ruotsissa on tästä hyviä esimerkkejä.
Suomessa ei ole kokemusta ostamisesta yksityissektorilta, mikä sisältää suuria taloudellisia riskejä.
Pystysuora integraatio
On esitetty, että miljoonapiirit voisivat ostaa terveydenhuollon maakunnallisilta toimijoilta, jotka vastaisivat myös erikoissairaanhoidosta. Tällöin toteutuisi pystysuora integraatio ja olisi edes toiveita rationaalisesta työnjaosta eri hoitomuotojen välillä. Alueellisen monopolin syntyminen taas olisi pieni ongelma. Oikea hinnoittelu ajaisi saman asian, mutta oikea hinnoittelu onkin sitten vaikeaa.
Vaakasuora integraatio
Tässä piti olla sosiaalipuoli mukana. Mitähän sille asialle kuuluu?
Palvelusetelit
Olen esittänyt ennekin, että vanhusten huolto kotipalveluineen ja asumispalveluineen toteutettaisiin palveluseteleillä ja asiakas voisi sen puitteissa valita vapaasti kunnallisen ja yksityisen palvelun välillä. (Vanhukset hoidokeista asiakkaiksi)
Aikataulu
Kiirettä pitää, jos on tarkoitus saada valmiiksi tällä vaalikaudella.
Yksityisiä toimijoita käsiteltäessä heitetään veroparatiisikortti herkästi peliin.
Pihlajalinna oy (joka ei ole veroparatiisiyhtiö) on sisäSuomessa parilla paikkakunnalla tuottanut perusterveydenhoidon lisäksi myös erikoissairaanhoitoa kunnan ja sairaanhoitopiirin yhteisomistamissa yrityksissä. Puhutaan myös yhteiskunnallisesta yritystyypistä.
Tästä on saatu semanttinen kiista siitä onko tällainen sairaala julkinen sairaala vai ei ole. Kuvaavaa on eräs tulkinta jossa sairaanhoitopiiri tulkitsee oman yhtiönsä sairaalan olevan julkinen ja kilpailevan yhteiskunnallisen yrityksen olevan ei-julkinen, jolta ei voida tilata entiseen tapaan toimenpiteitä.
Tarvitseeko enempää esimerkkejä miksi tilaaminen ja tuottaminen pitää erottaa toisistaan riittävän selvästi?
Tekniikan Maailma -lehti ei ole tunnettu Sote-asiantuntija, mutta tuoreessa numerossa oli lyhyt artikkeli Norjasta. Oli tutkittu muodostettujen jättisairaaloiden vaikutusta kustannuksiin ja laatuun. Ennakko-oletus kun on yksikköjen koon noston tehostavan toimintaa mm koska spesialistit pääsevät hyödyntämään huippuosaamistaan rutiininomaisesti ja “liukuhihnalla”. Tutkijan mukaan jättisairaaloissa ei kuitenkaan saavutettu odotettua kustannusten alenemaa.
Syyksi epäiltiin ainakin kilpailuasetelman puutetta. Jotain mainittiin myös jättiorganisaation toiminnallisuudesta.
Teknisesti esim tekonivelleikkaukset voitaisiin keskittää Suomessa yhteen toimipisteeseen, mutta onko se millään mittarilla optimiratkaisu?
Eikö tuossa mallissa erikoistunein lääketietellinen osaaminen olisi keskussairaaloilla ja hallinnollinen osaaminen sote-piirillä? Molemmille omansa siis, eikä kummallakaan olisi tässä mielessä puutteita osaamisessa.
Aivan. Sote-sopu on tässä suhrteessa hölmö. Tosin tuskin kunnan sentään kannattaisi terveyskeskuksen toimintaa laajentaa ilman kuntaliiton hyväksyntää ja tilausta. Mutta selvä intressiristiriita tässä silti on.
Huh, nyt olet kirjoittamassa sote-sopua uusiksi ja tekemässä siitä keskittäjän unelmaa. Ehkä muut eivät ole aivan samaa mieltä siitä, miten toimimatonta sote-sopua pitää parantaa.
Sote-sovun rahoitusmalissa näyttäisi toisaan olevan tällainenkin valuvika.
Tarkoittaako tuo, että kaikki aluesairaalat ovat turhia? Onko kotiinpäin vetäminen hyväksyttävää, jos vedetään keskuskaupunkeihin päin?
Asiaa, mutta eikö tuossa kiritetä erikoissairaanhoitoa ja keskusssairaloita eikä ”kunnallista hoitoa”?
Meni vähän mystiseksi.
Ei taida olla mitään erityistä kiirettä, joka pakottaisi tekemään ratkaisuja nopeammin kuin järkevät ratkaisut löytyvät.
Mitäs tämä nyt on kun Soini jo pelasti maan pahalta hallitukselta? Ei kyllä sinänsä yllätä, että hommat ovat aivan vaiheessa, vaikka julkisesti on jo kuulutettu mediaa myöten muuta.
Sen verta nyt nähnyt julkista vanhustenhoitoa läheltä, että jos satun vanhaksi elämään ja tulen huonoon kuntoon, niin tietääpähän ainakin mitä välttää.
Kirjoitin aivan sotealussa, että Sipilä, Soini, Katainen ja Urpilainen tekivät poliittisen elämänsä suurimman munauksen tässä sotejutussa. Osmon kirjoitusta lukiessa olen yhä vakuuttuneempi, että näin kävi. Uskallan arvata, että tehty soteratkaisu ei päädy seuraavan hallituksen ohjelmiin. Nykyinen hallitushan sitä ei ehdi edes hipaista.
Osmo: ”Voi hyvinkin käydä, että kotiinpäin vetäminen jatkuu ja kaikki turhat aluesairaalat säilyvät ja ne tekevät kaikkea mahdollista, koska maksaja on siirtynyt kauemmaksi.”
Turhia aluesairaaloita ei ole, ne pystyvät tekemään vähemmän vaativaa erikoissairaanhoitoa (esim. päiväkirurgia) alueellaan kustannustehokkaasti lähipalveluna.
Eikä maksaja sen kauemmaksi siirry…
Osmo: ”Suomessa ei ole kokemusta ostamisesta yksityissektorilta, mikä sisältää suuria taloudellisia riskejä.”
Totta kai on ko. kokemusta: sairaanhoitopiirit ja kunnat ostavat ja ovat ostaneet monenmoisia palveluja juuri yksityissektorilta.
Soteratkaisu saatiin aikaan, koska kaikki saivat tulkita sitä mieleisellään tavalla. Nyt sitten alkaa tappelu tulkinnasta.
Näin veronmaksajan kannalta kuitenkin tuntuu siltä, että sopassa liikkuu liikaa minunkin rahaani, jotta sitä voisi jättää ideologioiden temmellyskentäksi. Minua kiinnostaa yhtä vähän maksaa yksityisten alan toimijoiden ylimääräisiä voittoja kuin vääränkokoisten julkisten organisaatioiden pyörityskuluja.
Yhtään vastausta uudistus ei kuitenkaan tunnu tuovan siihen, mitä suomalaisen julkisen terveydenhuollon heikolle lenkille pitäisi tehdä. Erikoissairaanhoito on Suomessa kansainvälisesti erittäin hyvää hoitotuloksissaan ja samalla erittäin edullista. Ongelmat keskittyvät perusterveydenhuoltoon, joka repsottaa vähän joka nurkasta, ja jota ei oikein parhaalla tahdollaankaan voi sanoa tasa-arvoiseksi.
Työterveyshuoltoa voi haukkua epätasa-arvon tuojaksi, mutta se saattaa olla myös yksi avain ratkaisuihin. Kela II:n TTH (siis akuuttisairaanhoito) on varsin edullista per nuppi per vuosi. Jos siitä ei koidu muita kustannuksia (esimerkiksi liiallinen herkkyys lähettää ESH:n puolelle), se saattaa hyvinkin kilpailla julkisen terveydenhuollon kanssa tehokkuudellaan, jos verrataan samantyyppistä potilaspopulaatio. (Se on tietysti selvä, että julkisessa perusterveydenhuollossa menee paljon enemmän rahaa per potilas, koska potilaat ovat huonokuntoisempia.)
Jostain syystä (ideologia?) on kuitenkin niin, että tästäkään asiasta ei ole kovin ihmeellistä tutkimustietoa olemassa. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää, aiheutuuko työterveyshuollon ja muun yksityisen sektorin läheteinnosta julkisia nettokuluja.
Jos lähetteitä tehdään julkiselle puolelle turhaan, kuluja tulee paljon. Toisaalta riittävän aikainen hoitoonohjaus voi vaikuttaa monissa sairauksissa hoitokustannuksiin hyvinkin radikaalisti, ja yksityinen sektori lähettää hyvin mielellään yksityiselle erikoislääkärille samaan firmaan.
Mikä näistä tekijöistä on painavin? Vastausta ei tunnu löytyvän mistään, vaikka se voi olla miljardin euron arvoinen tieto.
Jossain vaiheessa vastaan tulee arvokysymyksiä, joihin niihinkin pitää pystyä vastata. Voidaan esimerkiksi sallia se, että yritykset saavat maksaa työntekijöittensä sairaanhoitokuluja rajatta oman valintansa mukaan. Tällöin osa julkisen ESH:n potilaista menee yksityiselle puolella, jolloin julkinen pystyy tarjoamaan parempaa hoitoa sinne jääville potilaille. Epätasa-arvo kuitenkin saattaa lisääntyä, kun työssäolevat ja erityisesti isompituloiset saavat vielä nykyistä parempaa terveydenhoitoa. Näistäkin pitäisi puhua selkeästi ääneen.
Keskustelun ongelmana on kuitenkin paljolti se, että keskustelijoilla on käytössään vahvoja mielipiteitä ja ratkaisumalleja ja heikkoja faktoja. Niitä vähiäkin faktoja käytetään oman ratkaisumallin perustelemiseksi, tukivat ne sitä tai eivät.
Oma vahva mielipiteeni on se, että koko terveyskeskusjärjestelmää pitäisi tarkastella hyvin kriittisesti ja pohtia sen toimivuutta eri tilanteissa. Maailmalla on laajalti käytössä perhelääkärijärjestelmä, josta ei ole Suomessa paljon puhuttu. Se saattaisi olla ainakin jonkinlaisena versiona Suomessakin toimiva. Tai sitten jokin ihan muu järjestelmä voisi olla meille paras. Ehkä eri potilasryhmätkin oikeasti tarvitsevat erilaisen perusterveydenhuollon.
Minä en ymmärrä, miksi tämä nyt pitäisi saada aikaan tällä vaalikaudella. Kun on juuri päästy lopettamaan kiireellä ja huonosti valmisteleminen hallituksen kasvojen pelastamiseksi, niin miksi nyt pitäisi kiireellä sählätä huono ratkaisu. Kun on poliittinen yhteisymmärrys kaikkien puolueiden kesken, niin voitaisiin kerrankin tehdä kunnollista lainvalmistelua ja jos se nyt menee seuraavalle vaalikaudelle, niin ei kait se olisi kovin vaarallista. Selvitettäisiin ensin vaihtoehtoja ja päätettäisiin vasta sitten.
Tämä on kuitenkin niin iso rakennemuokkaus, että sen kanssa pitäisi elää vuosikymmeniä. Ei kannattaisi kiirehtiä huonoa lopputulosta.
Eipä niitä kuluja kovin paljon tule, sillä lähetteellä pääsee vain jonoon. Mitään toimenpidettä (esim. leikkaus) ei tehdä pelkän lähetteen perusteella.
PS!
Edellä mainitsemiani poikkeuksia lukuunottamatta suodenkuopat ovat juuri nuo Osmon esiin ottamat (voihan niitä kyllä olla enemmänkin).
Epäilyttävintä on se, että uudistukseen mennään erikoissairaanhoitoa painottaen (sairaanhoitopiirit ovat innoissaan!) ja sosiaalipuolesta ei puhuta yhtään mitään.
Sote-piiri tilaajana on melkoinen mammutti. Se tilaisi tuhansia ellei kymmeniä-satojatuhansia erilaisia palveluita tuottjaorgansaatioilta.
Se olisi täysin hallitsematon sekasotku ja johtaisi valtavaan byrokratiaan, jossa siirrellään miljoonia laskuja
Aikoinaan 70-80-90-luvulla näitä tilaaja-tuottajamalleja kokeiltiin yrityksissä, mutta ne osoittautuivat kalliiksi ja byrokraattiseksi tavaksi kohdentaa kustannuksia ja mitata tehokkuutta ja ylipäätään kallis tapa organissida sisäistä toimintaa.
Ja sisäisessä laskutuksessa ei tarvitse välittää sen oikeellisuudesta, pääasia, että kulut kaadetaan jonnekin, joten lopputulemakin on vääristynyt
Tehokkain on edelleen funktionaalinen organisaatio :Johto, hallinto, suunnittelu hankinta, myynti, suoritus ja ulkopuoliset palveluntuottajat.
Eli johto vastaa siitä miten palveluprosessit toimivat ja parantaa prosessien tuottavuutta
Tuollaisessa organisaatiossa johto voi vaikuttaa eniten ja suorimmin lopputulokseen.
Isoissa oganisaatioissa on pidettävä yllä kauhuntasapainoa itsekkyyden ja yhteisen hyvän välillä, tilaajatuottajamallissa itsekkyys korostuu,taitava manipuloija menestyy funktionaalisessa taas yhteinen hyvä on prioriteettissa korkealla.
Vasemmistoliiton johtamassa Rääkkylässä Attendo tuottaa niin loistavat ja jonottomat kunnalliset terveyspalvelut paljon halvemmalla kuin kunta tuottaisi, että jos ne onnistuvat vielä saamaan siitä jotain voittoa veroparatiisiin, tarvitsemme lisää veroparatiisiyhtiöitä.
Pitäisiköhän palata vanhaan ja hyväksi koettuun malliin, jossa kunnat toteuttavat asukkailleen peruspalvelut, ja saavat erikoistuneemmat palvelut joiltain keskitetymmiltä yksiköiltä?
Suoraviivaiset kaikille kunnille ja kansalaisille samanlaisina toteutettavat valtion rahanjaot voi sirtää valtiollekin. Mutta niissä palveluissa, joissa palvelut tulee virittää paikallisten ihmisten tarpeita vastaaviksi, byrokratia on ehkä alimmillaan ja toimivuus parhaimmillaan silloin, kun käyttäjät, hallinto ja asiantuntijat ovat lähellä toisiaan.
Muilla aloilla on paljonkin ja silti menee säännönmukaisesti päin vit.. per.. takapuolta.
Tai sitten integroida niin, ettei väliin mahdu muita toimijoita sotkemaan.
Niinpä. Ainakin nuo jonot lyhenisivät ja tällä voisi oletettavasti olla vaikutuksia leikkausjonoihin kokonaisuudessaan.
Mahtaakohan näillä enää edes olla yhteistä potilaspopulaatiota? Köyhät eivät yksityisellä käy ja rikkaat eivät julkisella. Harmaata aluetta ei välttämättä ole ja sekin vähä saattaa johtua julkisen puolen aliresurssoinnista.
Tässä vaiheessa haluaisin huomauttaa, että kaikki tässä keskustelussa minkäänlaisessa asemassa olevat ovat työssäkäyviä ja oletettavasti käyttävät yksityisiä palveluja. Jos taas kustannustehokkuus puoltaa julkisia, kuten luulen, kahtiajako vain syvenee.
Kokoomuksen on saatava iso sulka hattuun ensimmäisellä pääministerikaudella. Muuten ”kykypuolueen” huolellisella mielikuvamainostamisella saatu imago rapistuu ja kannatus laskee. Mitään muutahan tämä hallitus ei ole sitten tainnutkaan saada aikaan – ei ainakaan mitään positiivista.
Pitkät jonot takaavat kiireen ja kiireellä ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia.
Tuo on ihmiskunnan ikiaikainen ongelma. Keskusjohto tapaa korostaa keskusjohdon valtaa. Fiksussa yhteiskunnassa on mekanismeja, joilla estetään liiallinen harvainvalta.
Siellä on varmaan kunnanjohdolla paljon aikaa ja paremmat mahdollisuudet suoraan valvoa toimintaa sekä myös tarvittaessa puuttua epäkohtiin ns. diktatorisesti. Kunnan pienuus myös tuottaa yhteishenkeä jopa eri ideologisten ryhmien välille.
Tilanne olisi hyvin erilainen Helsingissä.
Näin se on omankin kokemuksen mukaan.
Tiltu menee vääjäämättä pelleilyksi, ellei tilaajalla ole mahdollisuutta tilata myös oman organisaationsa ulkopuolelta. Tämän takia on oleellista, että miljoonapiirit voivat aikanaan ostaa palveluja sekä yksityisiltä että toisilta miljoonapiireiltä, tarvittaessa jopa ulkomailta.
Jos miljoonapiireihin jää tuottajia, tilaaja- ja tuottajaorganisaatioilla pitää olla yhteinen välitön (siis seuraavan ylemmän tason) esimies. Hän on avainasemassa, sillä koko juttu toimii tai kaatuu hänen päätöstensä seurauksena.
Osmo puhuu täyttä asiaa. Uskon joka sanan.
Valitettavasti sote-asiassa näyttää käyvän samoin kuin nykyisen hallituksen muissakin ”lapimurroissa”. Tehdään periaatepäätös tavoitteista. Kehutaan maasta taivaisiin hallituksen päätöksentekokykyä. Jätetään kaikki yksityiskohdat auki seuraavan hallituksen huoleksi. Tärkeinhän on jo saavuitettu. On kehuttu asian ratkaisua oman hallituksen toiminnan tulokseksi.Mikäli toteutuksessa ilmenee ongelmia, ne voidaan väittää uuden hallituksen töpeksinnän tuloksiksi.
Siis juuri samoin, kuin veronkorotukset kansalle. Siis juuri samoin kuin rakenneuudistukset. Siis juuri samoin kuin Kreikan tulevat avunpyynnöt ynnä paljon vastaavaa.
a parasta kaikestra on se, että nykyisen hallituksen vastuulliset ministerit ennättävät tämän ansiottoman etukäteisen kehumisen ansiosta päästä toisiin, paremmin palkattuihin töihin Brysseliin, tai sitten ei.
Periaatteessa nykymalli on juuri tämä – eikä siinä periaatteellista vikaa olekaan, käytännössä ongelmia on.
Eipä niitä jonoja aina ja kaikkialla ole. Esim. meillä ei ole päivähoitoon jonoa.
Mutta niinpä vain keskustelu heti lipsahti erikoissairaanhoitoon, muusta ei juuri puhuta. Ilmeisesti ei ole (media)seksikästä puhua lastensuojelusta (esimerkiksi).
Jos SOTE ei liiku tässä kesän aikana mihinkään, se on kuollut.
2017 on kovin kaukana ja sitä ennenkin on tapahduttava jotain.
SO -puolen unohtaminen on iso ongelma, TE on muistettu ja lääkärit ovat ottaneet osansa.
Aiemmin kunta tilasi, nyt ne ovat sitten tuottajia.
Se on kyllä ihmeellistä miten vähän lastensuojelusta puhutaan kun puhutaan palveluista. Silloin kun puhutaan niin yleensä päästetään ääneen joku kritisoiva vanhempi joka itse on jo ehtinyt pilaamaan lapsensa elämän.
Kyseessä on kuitenkin yhteiskunnan ydintoiminto heti poliisin ja armeijan jälkeen. Viattomien lasten pelastaminen vanhemmiltaan. Hämmästyttävästi aliresursoitu.
Katainen sanoi aamutelkkarissa, että hänen periaatteenaan on nopea päätöksenteko. Vain siten pääsee eteenpäin.
Kyllä nopeus on tietenkin monessa tilanteessa hyvä, mutta taitava johtaja olisi tasapainottanut sanojaan mainitsemalla myös nopean päätöksenteon huonot puolet. Joskus hyvällä valmistelulla ja jahkailulla saavutetaan parhaat tulokset.
Edellä mainitusta lyhyestä lausumasta kokenut johtaja voi heti päätellä, ettei Katainen ole hääppöinen johtaja. Ja tämä näkyy myös hallituksen sote-sekoilussa. Ensin päätetään nopeasti noin ja sitten nopeasti näin. Pyöritään kuin tuuliviiri.
Katainen on kuitenkin osoittanut olevansa sopiva korkeaan EU-virkaan: Osaa käyttäytyä ja kysyä nopeasti saksalaisilta aateveljiltään, miten homma hoidetaan.
No, ei varmaan, jos se on lähisairaalassa ja sinne pääsee vain lähetteellä.
Tästä tulikin mieleen kysyä, paljonko olemme tappiolla vakuuksissa ja onko Kreikka maksanut lainoja takaisin?
Mitenkäs ne ihmiset ovat muinaisina aikoina selviytyneet vaikka ei ole ollut valtion lastensuojelua muuten kuin orpokotien muodossa?
Kyllä meille nykypäivänä pitäisi vielä riittää 1800-luvun palvelutaso!!!
Sen ajan porvari olisi nauranut partaansa jos joku olisi selittänyt että valtion kulutus voi muka lisätä hyvinvointia! 🙂
Ei tuota sote-uudistusta kyllä nopeasta päätöksenteosta voi haukkua. Kuntatalouden problematiikkaa on pyöritelty eri instansseissa aktiivisesti jo vuosia.
Ja pyöritetään ilmeisesti vielä vuosia. Aina on jonkun etu edessä.
Voi vain kuvitella Osmo Soininvaaran tuskaa tässä SoTe-sopassa, jossa on ollut yhtä monta keittäjää kuin asiantuntijaakin.
Tulos olisi ollut parempi, jos valmistelu ja päätöksenteko olisi erotettu toisistaan.
Valmistelusta olisivat huolehtineet virkamiehet ja asiantuntijat annettujen lähtöarvojen ja mallien pohjalta.
Ensin poliitikot olisivat hahmottaneet yleisellä tasolla perusmallit tyyliin kotikuntamalli, maakuntamalli ja seutukuntamalli. Tältä pohjalta olisi tehty asiantuntijoiden ja mallien simulaatiot ja niiden perusteella olisi päästy järkevimpään ratkaisuun.
Kanslalaiskeskusteluakin olisi pitänyt virittää.
Suomessa asia kuin asia näyttää menevän pieleen, kun maallikot ovat ottaneet asiantuntijan roolin.
Raimo K: Eipä niitä jonoja aina ja kaikkialla ole. Esim. meillä ei ole päivähoitoon jonoa.
Onko teilläpäin päivähoito sairaalassa? Meillä ei ole.
Taas yksi esimerkki siitä, että sote-uudistusta pidetään vain sairaanhoitoa koskevana. Näin ei ole, sosiaalipalvelut ovat mukana!
Herra on hyvä ja elää niin.
Lastensuojelu ei välttämättä ole aliresursoitu. Kun kaikki mahdolliset tahot on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoitus hyvin monenlaisista, usein hyvin subjektiiviseen tulkintaan perustuvista asioista, ynnä jokaisesta näpistyksestä tai 17-vuotiaan kertajuomisesta niin silloin suuretkin resurssit käyvät helposti riittämättömiksi.
Kysymys on suuren organisaation muuttamisesta ja muutos koskee satoja tunasia työntekijöitä.Ei sellsinen muutos mitenkään nopeasti tapahdu.
Storan muutos kesti seitsemän vuotta eikä se ole vieläkään ohi.
On aivan epärealistista yrittää käden käänteessä tapahtuvaa muutosta.Etenkään kun paperilla on vain muutama rajaviiva.
Suuret linjat ovat vain suunta, uudistuksen onnistuminen ratkaistaan lopulta yksityiskohdissa
Minua vain kovasti ihmetyttää, miksi sitten vastasit nimenomaan oman, sairaaloita koskevan kommenttisi vastaukseen. Kontekstilla on merkitystä.
Kun tässä näitä sudenkuoppia kokoajan mietitään niin miksei oteta pohjaksi Ruotsin (alueella verotusoikeus) tai Tanskan mallia (alueella ei verotusoikeutta) ja katsota missä niissä on pahimmat ongelmat. Täydellistä makkia ei ole ! Pitää valta vähiten huono. Onneksi nyt tästä kuntapohjaisesta mallista on kuitenkin päästy eteenpäin.
Toki. Sairaaloita koskevan kommentin kirjoitti joku ’anonyymi’.
Minä kirjoitin: ”Eipä niitä jonoja aina ja kaikkialla ole. Esim. meillä ei ole päivähoitoon jonoa.” ja tarkoitin (ja tarkoitan edelleenkin), että sotesta puhuttaessa on syytä puhua muustakin kuin sairaanhoidosta, esim. myös päivähoidosta.
Yleensä unohdetaan se ’so’, puhutaan vain ’te’stä.
Olen samaa mieltä itse asiasta, mutta on aika outoa ruveta sotkemaan päivähoidon jonoja leikkausjonokeskusteluun.
Vai onko asioilla kenties jotain suurempaa yhteyttä, josta en ole tietoinen?
Keskustelun otsikkona on ’Soteuudistuksen sudenkuopat’ – siinä yhteys.
Se oli aihe, ei kyseisen keskusteluketjun (ja lainauksen) konteksti.