Kuntauudistuksessa katse kaupunkeihin

(Kir­joi­tus on julka­istu haas­ta­ja-kolumn­i­na kokoomuk­sen Nykypäivässä. Kohdeyleisö ovat siis kokoomuslaiset)

Tässä kir­joituk­ses­sa kut­sun selkey­den vuok­si esimerkik­si Helsinkiä, Espoo­ta ja Van­taa­ta kun­niksi. Yhdessä joidenkin naa­purikun­tien­sa kanssa ne muo­dosta­vat kaupungin. 

Pääosa perusteista yhdis­tää haja-asu­tusaluei­den pieniä kun­tia katoaa, jos sote-uud­is­tus toteu­tuu kaavail­lul­la taval­la. Sote-palvelu­iden tuot­ta­jik­si ja rahoit­ta­jik­si ne ovat liian pieniä, mut­ta toimi­vat muuten suuria kun­tia tehokkaam­min, osit­tain jopa talkoovoimin.

Kun­tau­ud­is­tuk­sen pää­pain­on ei pitänyt olla haja-asu­tusalueil­la vaan kaupungeis­sa, jois­sa kun­tien väli­nen osaop­ti­moin­ti haaskaa val­tavasti. Kaupungeis­sa perus­teet kun­tali­itok­sille eivät ole kadon­neet mihinkään, sil­lä niis­sä kun­tali­itok­sia ei ole perustel­tu palvelu­jen tuottamisella. 

Kaupun­ki on oikea yksikkö kun­naksi. Ne ovat oikeu­den­mukainen yksikkö toteut­ta­maan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa, kos­ka niis­sä on tasaises­sa suh­teessa rikkai­ta ja köy­hiä – paljon parem­pia kuin jos vaikka­pa Kulosaari muo­dostaisi oman kun­tansa ja Jakomä­ki omansa. 

Elinkei­nop­o­li­ti­ikas­sa kaupun­ki toimii keskenään kil­paile­via kun­tia johdon­mukaisem­min. Pääkaupunkiseudun kun­nat käyt­tävät enem­män ener­giaa yri­tys­ten houkut­telemiseen naa­purin puolelta omaan kun­taansa kuin edis­tämään koko kaupun­gin menestystä. 

Kaupun­gin kokoisen kun­nan kan­nat­taa har­joit­taa työl­lisyyt­tä tuke­vaa asun­topoli­ti­ikkaa ja tar­jo­ta asun­to­ja myös pieni­palkkaisille. Yksit­täisen kun­nan ei sitä kan­na­ta tehdä vaan toivoa, että köy­hät ja sairaat hakeu­tu­vat naapurikuntaan. 

Kaupunkimme toimi­si­vat siis parem­min ja oikeu­den­mukaisem­min sekä men­esty­i­sivät elinkei­nop­o­li­ti­ikas­saan, jos kukin kaupun­ki muo­dostaisi aina yhden kunnan.

Mut­ta toisaal­ta. Isois­sa organ­isaa­tiois­sa syn­tyy aina byrokraat­tista tehot­to­muut­ta. Isois­sa kun­nis­sa minkään organ­isaa­tion ei kan­na­ta tehostaa toim­intaansa, kos­ka hai­tat tule­vat itselle ja hyö­ty jakau­tuu kovin laa­jalle. Ulkoa käskemäl­lä taas toim­inta ei tehostu.

Tolkut­toman isos­sa kun­nas­sa demokra­tia muo­dos­tuu näen­näisek­si. Yhdessä päät­tämi­nen vai­h­tuu mankumiseksi.

Kun­tali­itosten hyödyt on kaupungeis­sa saavutet­tavis­sa myös metropoli­hallinnol­la. Isot asi­at päätetään isois­sa yksiköis­sä ja pienet pienis­sä. Yksi hallinnon taso tulee lisää, mut­ta mon­ta ole­vaa hallinto­häkkyrää poistuu. 

Osaop­ti­moin­nil­ta voi vetää poh­jan pois sil­lä, että val­taosa veroista kerätään seu­tu­ta­sol­la ja jae­taan peruskun­nille asukaslu­vun tai jonkin muun kri­teerin mukaan. Sil­loin kaikkien kan­nat­taa ajaa koko kaupunkiseudun menestystä. 

= = = =

Olin aikanaan kun­ta­jako­selvit­täjänä tekemässä epäon­nis­tunut­ta esi­tys­tä Lah­den seudun yhdis­tämis­es­tä yhdek­si kun­naksi. Tulin vaku­ut­tuneek­si, että han­ke olisi onnis­tunut, jos olisin voin­ut esit­tää van­ho­jen kun­tien jäämistä paikall­ishallintoyk­siköik­si pitäjinä. Ollak­seen uskot­ta­va tämä olisi vaat­in­ut suo­ril­la vaaleil­la valit­tavia kun­nanosaval­tu­us­to­ja, mut­ta tähän ei laki venynyt. Pyysin turhaan keskusta­laiselta kun­t­a­min­is­ter­iltä lain­muu­tos­ta. Mitä olisin halun­nut tehdä, muis­tut­taa kovasti Keskus­tan myöhem­min aja­maa kotikun­ta – maakuntamallia. 

Kaupunkien yhdis­tämi­nen kun­niksi on huo­mat­tavasti helpom­paa siir­tymäl­lä kak­si­ta­soiseen hallintoon. On makua­sia, kut­su­taanko koko kaupunkia kun­naksi ja nyky­isiä kun­tia kun­nan osik­si vai nyky­isiä kun­tia kun­niksi ja kaupunkia metropoliksi. 

Kansalaiset halu­a­vat ymmär­ret­tävästi ja oikeutetusti demokra­ti­aa tutuk­si tulleel­la nyky­is­ten kun­tien tasol­la. Useim­mat ymmärtävät, että koko kaupun­gin tasol­lakin on voita­va tehdä päätök­siä ja todel­la har­va kehtaa puo­lus­taa kun­tien välistä sosi­aal­ista eriytymistä.

Sik­si on real­is­tisem­paa toteut­taa kun­tau­ud­is­tus suuris­sa kaupungeis­sa kak­si­ta­soisel­la mallilla.