Hallituksen kehysneuvotteluissa päätettiin kaiken muun lomassa uudistaa lääkekorvausjärjestelmää aiempaa solidaarisemmaksi. Tähän asti tavallisista reseptilääkkeissä korvaus on 35 %. Jos lääkemenoja on paljon, tulee vastaan katto, joka olisi voimassa olevan lain mukaan ensi vuonna 623 euroa. Nyt lääkekorvauskäytäntöä muutetaan niin, että jokainen joutuu maksamaan pienet lääkemenot, 50 euroa vuodessa, kokonaan itse. Tämän ylimenevältä osalta peruskorvattavien lääkkeiden korvaus nousee 35 prosentista 45 prosenttiin ja katto laskee 26 eurolla 599 euroon.
Vähän lääkkeitä käyttävien menot siis kasvavat ja paljon käyttävien laskevat. Terveiltä siirretään rahaa sairaille.
Hyvä päätös!
Vasemmistoliitto kuitenkin vetosi tähän uudistukseen yhtenä syynä lähteä hallituksesta. Vaikea ymmärtää.
Näemmä terveiltä sairaille on vihreässä arvomaailmassa hyväksyttävä rahan suunta. Ehkäpä jonain päivänä vielä myös rikkailta köyhille?
Yrittääkö Osmo johtaa tästä tietoisesti harhaan? Varsinaisesta uudistuksesta on päätetty jo helmikuussa (http://www.soininvaara.fi/2014/03/27/laakekorvausjarjestelmasta-tehdaan-solidaarisempi/). Tässä kehysriihessä on tehty päätös, että omavastuu korotetaan 40 eurosta 50 euroon, joka on tietenkin köyhiä kurittava päätös ja osa sitä syytä, miksi Vasemmistoliitto on lähtenyt hallituksesta.
Uudistuksesta päätettiin tässä vaiheessa.
Paavo Arhinmäki kirjoitti blogissaan: ”Yksittäisinä päätöksinä ne eivät ole dramaattisia, mutta kun laskee yhteen vaikkapa lapsilisän leikkaamisen, polttoaineverotuksen korotuksen ja työmatkavähennyksen leikkaamisen, liian moni leikkaus kohdistuu samaan tavalliseen työssäkäyvään lapsiperheeseen.”
Osaako joku arvioida, mimmoisista rahoista on kyse? Paljonko lapsiperhe menetti kuussa?
(YLEn uutisen mukaan lapsilisää ensimmäisestä lapsesta vähennetään kympillä kuussa)
Anteeksi, piti siis linkittämäni http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1875668. Vaikka tämä onkin vain esitys, on selvää että se muutos, mikä esitykseen on kehysriihessä tehty, on köyhimpiin koskeva. Miksi tätä ei mainittu?
Ei se koskenut eniten lääkkeitä käyttäviä, koska on tämä katto, joka on siinä paikassa missä se on. Tuo kehysriihen päätös vaan sosiaalipuolen toivomus. VM vastusti koko järjestelyä. Erotus vei vähän lääkkeitä käyttäviltä 4,5 euroa vuodessa siihen sospolin esittämään, mutta tämä nyt tehty oli varsinainen päätös, jota pitää tietysti verrata olevaan tilanteeseen eikä sosiaaliministerin toiveeseen.
Huomattakoon vielä, että tuo vuotuinen omavastuu ei koske alle 18 vuotiaita, mutta korvausprosentin korotus koskee, joten lapsiperheet voittivat tässä ratkaisussa.
Kun olen ihmetellyt asiaa vasemmistoliiton kansanedustajille, nämä olivat siinä käsityksessä, että nuo parannukset (korvausprosentin korottaminen ja katon lasku) oli jätetty tekemättä ja vain tuo heikennys, uusi 50 euron omavastuu oli tehty. Aina ei voi olla hereillä.
Mikäköhän näillä punavihreillä on ajatuksena, kun tärkeämpää on symboliset julkisuustemput, eikä se mitä oikeasti tapahtuu? Syssymmällä sitten tempaistaan sellaiset leikkaukset että oikeasti sattuu, kun tuloerotaistelijat lähtivät käpykaartiin. Ilmeisesti siis ei ole väliä sillä, että kokoomus saa avaimet käteen ja tuloerot kasvavat ja palvelut huononevat, vaan vain sillä on väliä että pääsee huutelemaan oppositiosta ja kosiskelemaan äänestäjiä. Tällainen halpa populismi muutaman leikkauseuron takia johtaa nyt sitten siihen, että kokoomuksella on yksi lukko vähemmän edessään ja leikkaukset vain kasvavat.
Ihan sama juttu sen porukan kanssa, joka kai halusi julkisuustemppuja ydinvoiman takia vihreiltä ja jätti sitten äänestämättä. Jos samaa jatkavat, niin Naturat ja koskilait ovat revitty hyvin pian. Näiden tollojen takia kokoomuksella on turhan helppoa. Miksi ylipäätään ihmiset äänestävät, jos eivät halua että heidän etujaan ja tavoitteitaan sitten valituksi tulleet ajavat kädet paskassa? Ihan ihmetouhua, että politiikka on tällaista henkilöpalvontaa ja uraputkea, eikä sitä että asiat paranisivat haluttuun suuntaan. Mitä ihmettä ihmiset luulevat hyötyvänsä poliitikoista jotka eivät aja heidän asioitaan, vaan omaa uraansa ja asemaansa julkisuudessa?
Hyvä päätös nykytilanteeseen verrattuna. Mutta edelleen tuo maksukatto on köyhälle aika korkea.
Tuntuu tosiaan hullulta, että näinkin rikkaassa maassa täytyy ruveta säästämään köyhimpien, sairaiden ja lapsiperheiden eduista ja palveluista.
Vaikka en olekaan Paavo Väyrysen ihailija, eivätkä kaikki hänen kommervenkkinsä miellytä, niin usein hän kuitenkin on oikeassa ja osuu asioiden ytimeen:
http://www.vayrynen.com/blogi-1/valtion-tulee-kaynnistaa-yt-neuvottelut
Parasta kehysriihen päätöksissä oli tiukennukset ja leikkaukset ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Se on varsin antelias ja kallis yhteiskunnan tukema järjestelmä, joka ei ole kovin solidaarinen. Pahimmillaan se myös ajaa ihmisiä pitkäaikaistyöttömyyteen, kun ansiosidonnaisella on varaa jäädä odottelemaan ”sopivaa” työtä. Köyhimmät ja sairaimmat eivät siitä myöskään hyödy.
”Lääkekorvausjärjestelmästä tehdään solidaarisempi”
Tosiaan. Kertoivatko noin pojat kuten noin kertoivat?
No kyllä tämä minustakin on hyväksyttävä rahan suunta, ja olen sentään jäsenmaksun maksanut Puolueen jäsen. Toivoisin vain, että maksumiehenä saisin suuremman vallan päättää kohteista.
Oletko nyt oikeesti sitä mieltä ettei näitä tulonsiirtoja suomesta vielä löydy tarpeeksi.
Tuo on hyvä uudistus. Miksi erityiskorvattaville ei tehty mitään? Esimerkiksi aikuisiän diabetes on melko täysin itse aiheutettu elintapasairaus, ja korvaus lääkkeistä 100 % ilman omavastuuta. Siitä tehtiin erityiskorvattava lähinnä siksi, että se nimeltään muistuttaa diabetestä, jonka saa elintavoista riippumatta.
Se on ihan oikea diabetes, ja se ei useinkaan ole täysin vapaasti valittava elämäntapasairaus, vaikka propaganda niin koittaa väittääkin.
Hyvä päätös. Tosin omavastuun voisi nostaa vielä ylemmäs ja laskea maksukattoa alemmas. Turha tukea satunnaista oirelääkkeiden käyttöä.
Diabetes, kaikki tyypit (joita on enemmän kuin kaksi), aiheutuu pääasiassa muutamasta geenistä, toistaiseksi ei tiedetä, miten niihin voi elämäntapa vaikuttaa.
Aikuisiän diabetes periytyy varsin vahvasti.
Verojärjestelmässä ylipäätään selkeys on tärkeä arvo.
Lääkekorvausten oamvastuiden ja katon osalta on hyvä pohtia paljonko niiden tuottaminen maksaa.
Joskus ilmainen on kannatavampaa kuin maksullinen.
Ode, missä lienee laskelma oppivelvollsiuuden pidennyksen tuomista säästöistä perheille? Ne ovat merkittävä asia. Ylippättään näyttää siltä, että vaikka lapsilisä pienenee niin perheiden tulonsiirrot eivät niin suoraviivaisesti vähene.
Luonnollisesti keskiluokka maksaa säästöt. Rikkaita on kovin vähän – tuhannen henegen veronkorotus ei maata pelasta – ja köyhillä ei ole mistä ottaa.
Lääkekorvauksesta. Olen taiteilijoiden huoltosäätiössä ja siellä totisesti näkee, miten nämä vähäiset maksut terveille tai vähemmän sairaille, johtavat ojasta allikkoon. Taiteilijat jättävät hoitamatta pienet rempat ja menevät liian myöhään terveyskeskuksiin ja sitten voi olla todella vakava tilanne, moni sairaus jää toteamatta ajoissa.
On myös paljon ikääntyneitä taiteilijoita, joilla on jokin pieni krooninen sairaus, joka vaatii silloin tällöin kontrollia ehkä lääkitystä ja nämä myös jätetään helposti hoitamatta.
Taiteilijakunta on ammattikunta, jossa luovuus ja työnteko jatkuu hamaan loppuun saakka. Asiaa voisi ajatella niinkin että miten paljon kulttuurimme olisi köyhempi, jos sieltä poistaisi
ne teokset, jotka taiteilijat ovat tehneet viimeisen viiden elinvuoden aikana ? Päätöshän johtaa käytännössä siihen että moni rahalla korvaamaton teos jää syntymättä.
Kuvataiteilijoilla ei ole työterveyshuoltoa. Mielestäni olisi voitu säästää tekemällä yksityisestä lääkäri-asemista todella yksityisiä. Eli vaadittu sieltä maksuja lääkäreiden koulutuksesta ym. Työterveyslääkäritoiminnassa rehoittava rahastus lopetettu siirtämällä työterveyttä terveyskeskuksiin.
Taiteilijoille ja muille erityisryhmille kerran vuodessa kutsuttuna lääkäritarkastus terveyskeskuksissa, jossa esillä ammattiin liittyvät asiat ja ongelmat
Monesta suusta, myös vihreiltä, on ehdotettu lapsilisä-päätöksen avaamista ja lapsilisien panoa verolle.
Eikö lapsilisien verotus entisestään pahentaisi kannustinloukkua: Melko hyvät kuukausitulot pitää olla, että useampilapsisen perheen vanhempien kannattaa lähteä kotoa työhön eikä nostaa pelkkiä tukia. Nelihenkinen, työttömyydestä kärsivä lapsiperhe saanee Helsingissä lähemmäs 2500 euroa kuussa erilaisia avustuksia ja tukia.
Toinen asia, mitä en ymmärrä, miksi lapsilisän määrä per lapsi kasvaa jokaisesta lapsesta? Saman perheen neljännestä lapsesta maksetaan jo 1,6 kertaa enemmän kuin ensimmäisestä. Vaikka useampilapsisessa perheessä ruokakulut per lapsi ovat varmasti edullisemmat, vaatteita ja urheiluvälineitäkin on helppo kierrättää lapselta toiselle jne. kulut yhtä lasta kohden tippuvat.
Ensimmäinen lapsi on se perheelle rahallisesti kallein, mutta tuen suuruudessa vähäarvoisin.
Jos nyt vielä -sanaa käytetään, niin sanoisin, että tulonsiirtoja löytyy juuri ja juuri tarpeeksi vielä toistaiseksi.
Perusturvahan on heikentynyt 90-luvun alusta koko aika sekä suhteessa yleiseen tulokehitykseen, hintatasoon että muihin Pohjoismaihin. Ainoa merkittävä poikkeus oli nykyisen hallituksen hallitusohjelma, josta nyt sitten livettiin.
Ïtse laskeskelin, että omakotitalossa asuva lapsiperhe, jolla on 2 lasta ja jonka molemmat vanhemmat käyvät autolla töissä ja jossa ei sairastella kuin 40 euron lääkekulujen edestä vuodessa per henkilö, menettää kehysriihen päätösten myötä 500-2000 euroa vuodessa, tilanteesta riippuen. Jäljessä tarkempia laskuja eräiden vaikutusten osalta erään esimerkkiperheen kohdalta.
Isoin vaikutus tulee asumiskustannusten nousun kautta. Varsinkin isoilla perheillä kun on paljon isommat asunnot kuin yksin tai kaksin asuvilla. Asumiskuluja nostettiin kehysriihessä todella reilusti. (mm. kiinteistöveroon ohjattiin tehtäviksi merkittävät korotukset, omistusasunnon korkomenojen verovähennysoikeutta vähennettiin entisestään, tehtiin energiaverokorotukset [tuntuu lämmityslaskussa], lisättiin ajoneuvoverotusta (joka tuntuu omakotitaloasukkailla), yms.).
Lapsilisän vaikutus perheille tulevasta kehysriihilaskusta on asumiskulumuutoksiin verrattuna marginaalinen. Tuntuu, etteivät poliitikot ole laskeneet auki asumiseen kohdistuvaa kulumuutosta. Sieltä perheille kuitenkin tulee paljon rajummat seuraukset. Kirjoitan jäljessä hiukan auki näitä vaikutuksia.
Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa 250 000 euron omakotitalossa asuvan edellä mainitun perheen, jolla on 200 000 euroa asuntovelkaa. Asunnon verotusarvo olkoot vaikka 180 000 euroa. Ja asuntolainan korko olkoot 2 %.
– Asuntolainan korkoa menee siis 4000 euroa vuodessa. Verovähennystä siitä saa nyt 0,75*0,3*4000 euroa, eli 900 euroa. Jatkossa saa 50 %, eli 0,5*0,3*4000 = 600 euroa. Veromenojen kasvu 300 euroa vuodessa.
– Sähköveroluokkaa I (eli kotitalousten maksamaa) päätettiin korottaa 120 miljoonalla eurolla, eli 0,3 sentillä per kilowattitunti. Tuon päälle tulee 24 % ALV, eli kotitalouksien sähkön hinta nousee 0,37 senttiä kilowattitunnilta. Kulutus tuossa sähkölämmitteisessä omakotitalossa olkoot 35 000 kWh vuodessa. Lisälaskua perheelle tulee sähköveron korotuksesta 130 euroa vuodessa. Oletetaan lisäksi, että energian hinta nousee hiilidioksidiveron (90 miljoonaa euroa) takia veronkorotuksen verran, josta oletaan laskua asukkaille 20 euroa. Sähkön osalta siis yhteensä 150 euron lisälasku.
-Ajoneuvoveroa korotettiin vuodesta 2016 alkaen 150 miljoonalla eurolla. Yksinkertaistetulla laskutoimituksella 150 miljoonaa / 3 miljoonaa autoa saadaan summaksi 50 euroa korotusta per auto vuodessa. Koska muitakin ajoneuvoja on, arvioitakoon summaksi 40 euroa vuodessa per auto. Kahden auton talouteen veronkorotusta siis 80 euroa.
Työmatkakulujen omavastuun 150 euron korotus per henkilö tarkoittaa tässä tapauksessa 2*150 = 300 euron verovähennyksen menetystä. Jos oletetaan marginaaliveroprosentiksi 33 %, veromaksut kasvavat esimerkkitapauksessa 100 eurolla vuodessa tämän asian seurauksena. Polttoaineveroa korotetaan 42 miljoonan euron edestä. Yksinkertaistetuin oletuksin jaetaan tuo autojen määrällä (3 miljoonaa), jolloin saadaan korotusta 14 euroa per auto + 24 % ALV. ALV sisältyen laskua tapauksessa siis kahdelle autolle yhteensä 35 euroa per vuosi. Autokulut kasvoivat näin 135 euroa vuodessa.
Lapsilisistä lähtee 2 lapsen perheessä noin 200 euroa vuodessa.
Lääkekorvausmenot kasvavat 40*0,35=14 euron edestä vuodessa per henkilö. Lisälaskua perheelle siis alun oletuksilla 56 euroa vuodessa.
Kiinteistöveroa koskevia lukuja ei ole vielä julkaistu, mutta kiinteistöverokorotuksesta kärsivät etenkin lapsiperheet, joilla on isoja kiinteistöjä. Lisäkuluksi voisi arvata 0-500 euroa vuodessa, tilanteesta riippuen, mutta lukuja ei ole julkistettu, ja tuo riippuu mm. asuinkunnasta ja kiinteistöstä.
Yhteensä 300 + 150 + 80 + 135 + 200 + 56 + kiinteistövero = 921 euroa + kiinteistövero.
[Lisäksi kuntien ja valtion palvelumaksuja päätettiin korottaa niin, että sitä kautta tulee 5 % kehysriihipaketista. Väestön kesken tuo summa tasan jakaen sitä, että tuonn kokoisen perheen osalle hallaa tulee siltäkin sektorilta keskimäärin kai yli satanen vuodessa…]
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin sitten pitää katsoa korvaukset riskitekijöiden mukaan. Jos kakkostyypin diabeetikko on ylipainoinen, korvauksia leikataan. Se ei ole ihan kohtuullista, että huonoista geeneistä rangaistaan.
Saman voi sitten laajentaan isoon joukkoon lääkkeitä, koska valinnaiset elämäntavat (tupakointi, liiallinen energiansaanti, runsas alkoholin käyttö) ovat riskitekijöitä isoon joukkoon sairauksia. Sataprosenttisen korvauksen näiden sairauksien lääkkeistä saavat vain ne, jotka elävät normien mukaan. (Liikunnankin pitäisi olla listalla, mutta sitä on vaikeampi mitata.)
Tässä tosin voi tulla muutamakin arvokysymys eteen…
mielenkiintoista,
Samaan aikaan kun Suomessa lopetetaan diabeteshoitoa ym. pahojen elintapojen takia, niin taalla (siis Brasiliassa) saa jo ilmaiset laakkeet samoihin sairauksiin. Eika kukaan marise. Olen asiasta varma, koska saan ne itsekin vaikka en ole edes kansalainen. Ja turha puhua teoreettista paskaa, hain laakkeeni viimeksi eilen kuukaudeksi.
Olen silti samaa mielta kuin edella. Jos Suomessa ei enaa saa diabeteslaakkeita ilmaiseksi koska on elanyt pahasti, niin se saastaa minun veronmaksuja!
tehdaan niin.
t. Mikko
Diabeteslääkkeiden kohtelua ei muuteta ihan varmasti, koska jos jollakin ei ole varaa niitä ostaa, yhteiskunta joutuu ma
Mielenkiintoista.
50 e (n. 150 realia) vuodessa. Pieni korvaus?. Vai etta on hyvinvointivaltio!
t. Mikko
Jos 50 euroa joutuu maksamaan itse, siitä jää saamatta nykylain mukaan 35% x 50 = 17,50€ vuodessa.
Ensimmäisen lukioluokan halpeneminen on iso tulonsiirto sinne minne sitä tarvitaan.
”Lapsiperhe”-valitus on halpahintaista populismia, jos ylipäättään veroja korotetan muitakaan maksajia kun ei vain ole olemassa.
Omakotitalo, molemmat työssä… jokseenkin suurituloisia, mutta eivät ehkä vasemiiston rkastamassa tuhannen hengen rangaistusverojoukossa olevia.
Minusta lopputulos on tasapainoinen. Jos rahaa löytyy, voi toimeentulotukea hieman nostaa, jolloin se kohdentuu pienituloisille.
Tuolla perusteella myös liikuntamavammat pitäisi maksaa omasta pussista
Liikuntavammat ovat jo suurempi menoerä kuin lihavuuden aiheuttamat menot.
Suomen kansasta jo n 2/3 on ylipainoisia ja 90 % harrastaa jotakin ,joten riskejä on lähes jokaisella.
Jos korvataan vain riskittömyydne perusteella niin kukaan ei ole oikeutettu korvauksiin
Mutta eikö nämä huonoista elämäntavoista johtuvat ”ennenaikaiset” kuolemat ole vaan säästöä yhteiskunnalle. Terveitä elintapoja noudattaneita kansalaisia joudutaan syöttämään ja kääntelemään vaipoissa jopa vuosikymmeniä. Tästä aiheutuu paljon puhuttu kestävyysvaje. Elinikää pidentäville elintavoille ja kaiken maailman luomurohdoille pitäisi säätää erityisverot, joilla rahoitettaisiin näiden ihmisten makuuttaminen yhteiskunnan tuella hoitolaitoksissa.
Nämä kommentit kakkostyypin diabetesta sairastavista alkavat lähennellä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Nyt olisi taas Jorma Kalskeelle ja Miko Puumalaiselle töitä. Eivät varmaan lotkauta korvaansakaan. Sivivirren kieltäminen on tärkeämpää.
Lyhyen arvioinnin perusteella tämän ketjun aiheena ollut muutos lienee OK, mutta on silti syytä seurata sen vaikutuksia.
Mitä tulee esim. extreme-lajien harrastajien loukkaantumisten aiheuttaman hoidon tarpeen mukaisiin LÄÄKEkorvauksiin, on vaikea arvioida, mitä suuruusluokkaa ne olisivat. Liikuntalajeissa lienee riski enemmän siellä loukkaantumisten puolella, ei ehkä niinkään(?) LÄÄKEkorvausten puolella.
On lajeja, jotka lienevät useita kertaluokkia riskipitoisempia kuin jotkin toiset: esim. sukeltaminen, lohkare- ja vuorikiipeily (varotoimista toki riippuen!), lumilautailu (hyppyineen), mäkihyppy, laskettelu, laskuvarjohyppy jne. Joku kait aiemmin väitti (en muista missä) että pyöräilyn positiiviset terveysvaikutukset olisivat haittoja (loukkaantumiset) suuremmat. Onko todella näin, vai onko kyseessä tilastollinen harha, jos useimmat ’haavat nuollaan’ kotona, ilman että ne päätyisivät tilastoihin, mikä edellyttänee vähintään käyntiä terveyskeskuksessa.
Missä vaiheessa veronmaksajien etujen valvojien pitäisi puhaltaa peli poikki (verovaroilla rahoitettavien korvausten osalta), tai ryhtyä käyttämään aiempaa korkeampaa omarahoitusosuutta asianomaisen itse ottaman riskin kantamiseksi, jos se toteutuu?
Sitä en ihan sulata, että yhteiskunnan pitäisi voida olettaa korvaavan ihan kaikkea, vaikka tähän asti näin olisikin tehty. Esimerkki köykäisimmästä päästä: Jos joku menee ehdoin tahdoin istumaan esimerkiksi muurahaispesään, pitäisikö tällöinkin yhteiskunnan maksaa kaikki jälkihoidon kulut? Tässä tapauksessa tosin jokin voidetuubi ei ehkä paljoa maksaisi, mutta kyse onkin enemmän periaatteesta.
Toisaalta, terveys- ja sosiaalipuolella olisi aina syytä ottaa huomioon, miten paljon enemmän aiempaa mutkikkaampien(?) korvauskäytäntöjen ylläpito (ja valvonta) tulisi maksamaan. Hyöty voi joskus valua kuiviin, tai muuttua jopa negatiiviseksi, jos järjestelmän ylläpito on kovin työlästä.
On tuossa valituksessa perää.
Kyllähän tässä nyt vain käy niin, että veronkorotukset osuvat joihinkin suhteettoman paljon. Eli jollekin räpsähtää *kaikki* korotukset ja leikkaukset täysimääräisinä, kun taas toinen melkein samassa tilanteesa taas välttää niistä suurimman osan.
Ja jos sattuu asumaan pientalossa ja käymään autolla töissä niin silloin tällaiseen perheeseen osuu *moninkertaisesti* korotuksia kuin muuten samanlaiseen perheeseen, joka asuu pyörämatkan päässä työpaikasta kaukolämpötalossa. Mietitäänpä että kaksi samanlaista perhettä osti viime vuonna (ei pks) 200 000 euron asunnon. Toinen osti rivitaloasunnon läheltä työpaikkaa ja toinen perhe halusi rauhaa ja osti pientalon kehyskunnasta. Nyt tuolle pientaloasujalle räpsähtää *satoja* euroja enemmän veronkorotuksia kuin tuolle toiselle perheelle.
Onko se muka jotenkin reilua? Maksat nyt vaan satoja euroja enemmän veroja vuodessa, ihan vain siksi kun satuit arvostammaan enemmän tilaa ja rauhaa? Kyllä minä ymmärrän miksi tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset tuntevat tulleensa täysin kusetetuiksi.
Ja ihan täyttä p**kanjauhanataa väittää että omakotitaloasujat olisivat muka jotenkin erityisen rikkaita. Kyllä niitä ihan yhtä kalliita ja itseasiassa *paljon* kalliimpiakin asuntoja löytyy kaupunkien keskustoista, mutta ei sinne taas kohdistu minkäänlaisia moninkertaisia veronkorotuksia.
En sinänsä vastusta rakenteellisia muutoksia verotuksessa, mutta niiden pitäisi tapahtua hitaammin ja pidemmälä aikavälillä. Satojen eurojen vuoden sisään toteutuvat korotukset, jotka kohdistuvat arvalla siten että joillekin räpsähtää tolkuttomasti maksettavaa ja toiset selviävät paljon pienemmällä pompsulla, ovat ihan kohtuuttomia.
No en usko, että tämä lääkekorvausten muuttaminen mitenkään erityisesti kenenkään asemaa huonontaa jos ei parannakaan.
Vertailuni koski kuitenkin asennetta erilaisiin sairauksiin ja niistä johtuvien kulujen korvaamiseen.
Jos ihminen luulee olevansa riskivapaa niin hän tietysti haluaa , että jokainen maksaa itse terveydenhoitokulunsa.
Mutta jos hän sairastuu niin asenne muuttuu päinvastaiseksi.
Mitä tulee noihin liikuntavammoihin niin eivät nuo extreme-lajit mitenkään erityisiä kulujen synnyttäjiä ole . Jos laskuvarjo ei aukea niin ruumis on jo puoliksi haudattu, ja jos vuorikiipeilijällä ote lipsahtaa niin kalleinta on ruumiin etsintä. Tai jos sukeltaa luolaan niin kaverit saattavat hakea omaan piikkiin.
Eniten kuluja aiheuttavat aivan tavalliset harrastukset, pahin oli aikoinaan puulaakijalkapallo, nyt kai sähly , kössi, sulkapallo , laskettelu etc
Liikuntavammojen määrä on n 350000 vuodessa ja määrä on kasvussa
Diabetekseen verrattuna liikuntavamma on 100 % itse tietoisesti otetun riskin seurausta.
Itse asiassa olen nyt mukana vapaaehtoistoiminnassa , nyt kun eläkeläisenä voin luvallisesti osallistua sellaiseen, työttömältähän se on kielletty hedelmä.
Yhdistyksemme järjestää ikääntyneille kuntoliikuntaa ,toipilaille kuntoutusta ja kaikille terveysvalistusta a siinä yhteydessä olen kuunnellut paljon erilaisten asiantuntijoiden luentoja
Viimeksi THL edustaja luennoi FINRISKI tutkimuksen tuloksista
Mielenkiintoinen oli tutkijan kommentti kysymykseen II-tyypin diabeteksen yleistymisestä:
Se on näennäistä, väestön vanheneminen lisää kyllä sairastuneiden absoluuttista määrää mutta riski ei silti kasva kun iän muutos huomioidaan ???
Urheilussa saadut vammat maksetaan ymmärtääkseni jo suurelta osin itse, jos harjoittaa urheilua jossain seurassa. Ainakin juniorijalkapallilijoiden lisenssimaksuun sisältyy vakuutus, joka korvaa urfheiluvammojen hoidon.
Muuten minusta järkevä, nyt jo toteutunut ajatus, mutta minun kannaltani sikäli huono, että käytössäni olevat migreeni- selkävaiva reseptilääkkeet, ja niistä ilmeisesti aiheutuvat vatsan toimintahäiriöihin kuuluvat lääkkeet jäävät alle tämän vuosikaton alennuksen. Jos en muuten sairastu ja sitä yritän välttää jokapäiväisellä liikunnalla, maksan siis enemmän lääkkeistä kuin aiemmin=väliinputoaja. Joku raja tietysti pitää olla, mutta onko aivan mahdotonta tehdä lakia ja asetusta, jossa ihmisen maksukyky otetaan huomioon?
Jos lääkkeesi ovat peruskorvattavia, muttos vaikuttaa seuraavasti:
Mikäli lääkekulusi ovat vuodessa 50 euroa tai sen alle, et saa korvausta lainkaan. Menetät enimmillään 50 € x 35% = 17,5 euroa vuodessa.
Tuon rajan yli menevältä osalta korvausprosenttisi nousee 35 %:sta 45 prosenttiin. Tappiosi siis pienenee, kun lääkkeisiin kuluva raha kasvaa. Jos lääkemenosi ovat vuodessa 225 euroa, olet tasan omillasi. Tämä yli menevältä osalta voitat 10 %. Suurimmillaan voittosi on jos lääkemenosi ovat tasan vanhan katon kohdalla 958,46 euro vuodessa (623€/(1-0,35)), jolloin voitat 90,85 euroa. Uusi menokatto on 599 euroa, mutta koska korvausprosentti on noussut, se tulee vastaan korkeammilla lääkkekulujen bruttoarvolla 1048 euroa. Siinä kohdassa ja sen yläpuolella voittosi on 24 €.
Valitettavasti huonot elämäntavat eivät välttämättä lyhennä elämää lopusta, vaan useinkin keskeltä. Se taas ei oikein tee hyvää kestävyysvajeelle.
Pienenä esimerkkinä kahden henkilön elämänurat:
”Tylsää elämää”:
– elättinä olemista 25 vuotta
– työuraa 40 vuotta
– itsenäistä eläkeläisyyttä 15 vuotta
– kallista elämää 5 vuotta
”Ilo irto”:
– elättinä olemista 25 vuotta
– työuraa 35 vuotta
– itsenäistä eläkeläisyyttä 15 vuotta
– kallista elämää 5 vuotta
Näissä olennaisesti yksilön yhteiskunnalle tuottamat kustannukset ovat kummassakin vaihtoehdossa samat. ”Ilo irti” -tyyppi kuitenkin tuottaa työpanosta lyhyemmän ajan, koska elämäntapasairaudet pakottavat hänet eläkkeelle. Jo muutaman vuoden lyhennys työuraan tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle.
Esimerkiksi tupakointi lyhentää elämää, minkä pitäisi vähentää iän mukanaan tuoman dementian hoitokuluja (paitsi että itse asiassa tupakointi on Alzheimerin riskitekijä). Toisaalta COPD ei ole mitenkään halpa hoidettava sekään, ja keuhkosyöpäkin voi kestää yllättävän pitkään. Ahkeran tupakoitsijan viimeiset vuodet eivät välttämättä ole yhtään halvempia kuin terveysintoilijan viimeiset vuodet – tupakoitsijalla ne kuitenkin tulevat keskimäärin aikaisemmin.
Kun tulevaisuudessa joka tapauksessa joudutaan katsomaan terveitä eläkeläisiä resurssina, nämä ilmiöt alkavat korostua. Kaikki tervettä elämänvaihetta lyhentävä tulee kalliiksi.
Se on totta, että asioilla on kaksi puolta, eivätkä kaikki elämäntapa-asiat ole kovin merkityksellisiä. Erityisesti ravitsemukseen liittyy paljon tuntemattomia tekijöitä, ja isoissa tutkimuksissa saatavat erot ovat monissa asioissa pieniä. Suuri alkoholinkäyttö, tupakka, iso ylipaino ja vähäinen liikunta ovat kuitenkin kansanterveyden tasolla yksiselitteisesti ongelmallisia.
Ahkera lenkkeilijä voi onnistua tuhoamaan polvensa, ja liikunnassakin tietyn optimimäärän jälkeen haitat kasvavat hyötyjä enemmän. Todennäköisempää kuitenkin on se, että polvi menee vähän liikkuvalta ylipainoiselta arkipäivän toimintakykyä heikentävään kuntoon.
Yksilöiden kohdalla on luonnollisesti paljon vaihtelua, koska geenit ja tuuri määräävät asioita varsin pitkälle.
En uskalla tehdä mistään yksittäisestä elämäntapa-asiasta suoria kansantaloudellisia väitteitä, koska vaikutuksia on suuntaan ja toiseen. Tupakoinnin osalta on kohtuullisen kattavia tutkimuksia, joiden mukaan tupakointi on kansantaloudelliselta kokonaisvaikutukseltaan negatiivinen silloinkin, kun myös epäsuorat kustannukset (eläkesäästöt, tupakkasektorin työllisyys, jne.) otetaan huomioon. Alkoholin kohdalla vaikutukset riippuvat kovasti käyttömääristä, ravitsemuksen osalta ei ole tutkimuksia sattunut silmiin.
Kiinteistöveron ainakin pitäisi olla suhteessa kiinteistön arvoon, joten se kohtelee kumpaakin perhettä samalla tavalla.
Se taas ei liene yllättävää, että liikkumista ja fossiilisen energian käyttöä verotetaan jatkuvasti enemmän.
Taisi olla ajoneuvon omistamisen verotusta ja tiettyjä energian jakelumuotoja. Poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä lähinnä. Eli ei yllätyksiä.
Mitä isommat erot kiinteistöjen oikeissa hinnoissa ovat, sitä kauemmas kiinteistöverotuksen verotusarvot menevät kiinteistöjen todellisista arvoista. Todellinen myyntihinta tai todellinen jälleenhankinta-arvo ei ole nimittäin verotuksen peruste, vaan valtakunnallisesti laskettu arvo. Keskustan 150 neliön luksusasunnon kiinteistövero lasketaan siis samalla tavalla kuin lähiön 150 neliön kämpän. Myyntihinnoissa voi olla silti erittäin raju ero.
Kiinteistöveron laskentakaavoja löytyy tästä asetuksesta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130847
Tarkoitin edellisen kommentin alulla neliökohtaisia hintoja. Eli jos on vaikka kaksi samankokoista kerrostalokämppää, joista toisen hinta on 100 000 euroa ja toisen 500 000 sijaintieron takia, kiinteistöverotuksessa käytettävä verotusarvo voi olla silti ihan sama, koska sen laskenta tehdään valtakunnallisten asetuksella säädettyjen arvojen pohjalta, ei todellisen arvon.
Mitä enemmän on neliöitä, sitä enemmän verotusarvoa kiinteistöllä – riippumatta sijainnista. Asuntovälittäjät taas korostavat sitä, että asunnon hinnan tärkeimmät kolme vaikuttavaa tekijää ovat sijainti, sijainti ja sijainti. Verotusarvot eivät toimi ihan samoin.
Harva urheiluseura elää omilla jäsenmaksuilla, urheiluseurat saavat mittavaa tukea suorana rahatukena ja subventoituina urheilupaikkoina .
Sen päälle kela subventoi hoitoa vahingon tapahduttua.Ja näillä lahjarahoilla maksetaan nuokin vakuutukset, tosin välillisesti mutta kuitenkin
Jos tuo vakuuttaminen tekisi toiminnasta julkisen sektorin ulkopuolista toimintaa niin miksi Suomessa ei siirrytä Saksan tai USA:n tapaiseen yleiseen sairasvakuutukseen ?
Sehän ratkaisisi ko terveydenhoidon hallinnointi ongelman, kun sitä ei organisoida poliittisesti ja demokraattisesti vaan markkinaehtoisesti ?
Tuo oli todellakin erittäin hyvä ja kannatettava päätös.
(lobbausvaroitus: alla oleva koskee myös kirjoittajaa, joten olen tietty hiukan jäävi…)
Lääkekorvausjärjestelmässä on kuitenkin edelleen yksi iso ongelmakohta: Hakemuksen lääkkeen saamiseksi korvausten piiriin tekee lääkefirma. Lääkefirman intressi on saada lääke tuon peruskorvauksen piiriin. Lääkkeen saaminen erikoiskorvattavaksi (100% korvattavat) on erityisen vaikeaa, mikä on tietty täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vaikka 100% korvattavuudelle olisi täydet perusteet, ei lääketehtaalla ole tähän kuitenkaan mitään intressiä. Lääketehdas saa jo rahansa, vaikka lääke on ”vain” peruskorvattava…
Käytännössä tämä johtaa siihen, että monen ”syntymäsairaat” tai jotakin harvinaista tautia sairastavan lääkitys maksaa automaattisesti tuon 600 € kuussa lopun elämää. Monelle tämä on todella hankala tilanne.
Esimerkiksi aivolisäkepotilaiden kasvuhormonihoidoista on tullut viimeaikoina paljon uutta tutkimustietoa, jonka valossa aineella on erittäin suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Lääkettä ei kuitenkaan voida siirtää täysin korvattavaksi, ennen kuin lääkefirma sitä anoo. Lääkefirmalla ei tällaiseen ponnistukseen ole kuitenkaan intressiä sen vaatiman suuren työn ja pienen ”asiakaspotentiaalin” vuoksi.
Yleensä korvattavuudet menevät tietyn kaavan mukaan, tulevat tipoittain, mutta lopulta sitten tulevat muutaman vuoden jälkeen. Se 600 euroa tarkoittaa koko vuotta.
Kommenttiini päätyi näemmä kirjoitusvihre: tarkoitin 600 € vuodessa, en 600 € kuukaudessa.
600 € vuodessa on 50 € kuukaudessa, mikä on pitkäaikaissairaille helposti todella suuri summa. 100 % korvattaville lääkkeille on tyypillistä, että kyse on vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista:
”Tiettyjen sairauksien hoidossa käytettävistä lääkkeistä
voi saada peruskorvausta suuremman erityiskorvauksen.
Erityiskorvaukseen oikeuttavista vaikeista ja pitkäaikaisista
sairauksista säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Lääkkeiden hintalautakunta päättää, mitkä
lääkevalmisteet ovat erityiskorvattavia näissä sairauksissa.”
http://www.kela.fi/documents/10180/578772/Laakekorvaus_2013.indd.pdf
Nykyisessä järjestelmässä on siis lääkefirman vastuulla hakea tätä mahdollisuutta vaikeasti ja pitkäaikaisesti sairaille. Toimii varmasti joidenkin laajasti käytettävien lääkkeiden kanssa, mutta kuten sanottu on lääkefirmalla aika pieni intressi, mikäli kohderyhmä on pieni. Tämä asettaa harvinaisia sairauksia/lääkkeitä käyttävät helposti taloudellisesti todella hankalaan asemaan.
Minusta korvaus- ja käyttötarkoituspäätökset pitää voida tehdä myös lääkeyrityksistä riippumattomasti, jotteivat ne pääse maksimoimaan voittojaan lupamenettelyillä, ja mahdollistaa myös ”perustärkeiden” lääkkeiden vapaa valmistuttaminen ilman lisenssejä, jne., jos valmistaja päättää lopettaa sen uudemman ja kalliimman lääkkeen tieltä.
Kevättalvella rupesi sydän reistaamaan. Aivoveritulppaa ennaltaehkäisemään pitää syödä verenohennuslääkettä. Vaihtoehtona on halpa Marevan ja kalliit (>100€/kk) uudet lääkkeet, joita ei yhteiskunta tue.
Marevanin ongelma on se, että sitä on seurattava labrassa koko ajan, pari kertaa kuussa silloin, kun annos on haarukoitu – haarukoinnin aikana (1 – 3 kk) paljon tiheämmin. Uusien lääkkeiden annostusta ei tarvitse seurata. Teho on Marevanilla ja uusilla lääkkeillä kutakuinkin sama.
Marevan on siis apteekissa halpaa, mutta teettää ihan helvetisti (turhaa) työtä tervydenhoidossa ja minun näkökulmastani myös potilailla. Kokonaishinta on satavarmasti kalliimpi, mutta se instanssi, joka päättää lääkkeiden kelatuet, laskee vain omaa rooteliaan ja ilmeisesti sitten esim. sos.terv.ministeri ei joko tiedä ongelmasta tai jostakin syystä ei puutu siihen, vaikka tietääkin.
Eihän tämä iso juttu ole, mutta jos taas jostain saisi järkeä tähänkin kulmaan?
Touko Mettinen
Flimmeripotilas
Hanki kotikäyttöinen INR-testaaja. Maksaa jotain, mutta ei tarvitse labrassa juosta. Noita kalliita lääkkeitä on paha ottaa korvattavaksi, koska käyttäjiä on niin paljon, että rahat loppuvat. Tuo päätös maksaisi yli sata miljoonaa euroa vuodessa.
Hei! INR-testaaja maksaa n. 700€ ja testiliuskat 7,5€/kpl, eli kerran viikossa jos testaa, niin vuosikustannukset ovat 400€. Ihan siedettäviä summia minullekin, mutta kun vaihtoehtona on lähes ilmainen Marevan ja ilmaiset labrakäynnit, niin olen ainakin toistaiseksi päätynyt rasittamaan terveydenhuoltoa.
Mutta pointtini oli tämä osaoptimointi. Marevanin käyttäjiä on yli 100 000 ja he käyvät kutakuinkin joka toinen viikko laboratoriossa, jossa on ihmisiä töissä tekemässä näitä mittauksia. Se instanssi Kelassa, joka miettii korvattavat lääkkeet, laskee VAIN sen mainitsemasi 100 milj. Se ei laske, mitä maksaa laboratorioiden työntekijöiden kallis aika ja hyvänen aika, potilaiden aikahan nyt on tokikin ilmaista.
Olen ihan varma, että nykysysteemi on kalliimpi kuin se, että ostaisimme ne kalliit lääkkeet ja vapauttaisimme labranhoitajat ja lääkärit tärkeämpiin töihin.
Touko
Eivät käy joka toinen viikko labrassa. Neljä kertaa vuodessa. Silti kotitestaus olise kokonaisuutena edullisempi.