En ymmärrä keskustelussa esiintyvää vainoharhaiselta vaikuttavaa asennetta ns. NAIRU-teoriaan. Kyse ei oikeastaan ole edes teoriasta vaan rakennetyöttömyyden määritelmästä.
Kohtalaisen yksimielisiä ollaan siitä, että osa työttömyydestä on suhdanneluontoista ja osa rakenteellista. Rakennetyöttömyydellä tarkoitetaan sitä työttömyyden tasoa, jota nopeakaan talouskasvu ei kykene sulattamaan. Rakennetyöttömyys kannattaa ehkä jakaa vielä kitkatyöttömyydeksi ja varsinaiseksi rakenteelliseksi työttömyydeksi sen selittämiseksi, miksi huippusuhdanteenkin aikana ihan kuka tahansa voi joutua työttömäksi kun varsinainen rakenteellinen työttömyys kohdistuu niihin, joilla ei ole avoimia työpaikkoja vastaavia omainainsuuksia tai jotka asuvat väärällä paikkakunnalla.
NAIRU (Non-Accerereiting Inflation Rate of Unemployment) määrittelee pienimmän ajateltavissa olevan työttömyysasteen, jonka alle työttömyys ei voi painua kuin tilapäisesti. Jos työttömyys laskee tämän alle, työnantajat alkavat kilpailla saatavilla olevasta työvoimasta nousevin tarjouksin, mikä kiihdyttää inflaatiota ja heikentää maan kilpailukykyä. Kustannustason nousu leikkaa vientiä ja tämä iskee takaisin palauttamalla työttömyyden NAIRU-tasoon tai pahimmillaan huomattavasti sen päälle.
Wikipediassa näköjään joku on kirjoittanut, että NAIRU-teoria on saanut hallitukset luopumaan täystyöllisyyden tavoittelusta. Voi sitä toki tavoitella ja tavoitellaankin, mutta se ei tule onnistumaan kuin hyvin vähäksi aikaa. Sen, ettei työttömyys voi laskea nollaan pitäisi olla selvää ainakin jokaisella marxilaiselle, sillä Marx kirjoitti työttömyyden välttämättömyydestä jo Pääomassa (Työttömien vara-armeija). Jokainen ymmärtää, että toimitilamarkkinoilla on mahdoton ja epätoivottava tilanne, jossa toimistotilaa ei ole lainkaan tyhjänä. Samasta syystä kitkatyöttömyyttä on ja tulee aina olemaan.
Sitä ei ole kukaan väittänyt, että tuo NAIRU-taso olisi jokin kiinteä, olosuhteista riippumaton luku. Se riippuu siitä, kuinka suuri on kitkatyöttömyys ja kuinka suuri on varsinainen rakenteellinen työttömyys. Molemmat riippuvat olosuhteista.
Viime aikojen teknologinen ja alueellinen kehitys on lisännyt rakenteellista työttömyyttä kaikissa teollisuusmaissa. Elinkeinorakenne ja työssä vaadittavat taidot muuttuvat nopeasti, minkä seurauksena työvoimasta aiempaa suurempi osa on vääränlaista tai asuu väärällä paikkakunnalla. Suomen NAIRU-työttömyydeksi arvioitiin 1980-luvulla 2,5 % ja nyt estimaatit liikkuvat jossain kuuden prosentin tietämissä.
Yksi rakenteellisen työttömyyden ominaisuus on niin sanottu skill-bias. Työpaikka olisi runsaasti hyvin koulutetuille, mutta työttömissä on suhteellisesti paljon enemmän huonosti koulutettuja.
Rakenteellista työttömyyttä pahentaa
- Nopea talouselämän rakennemuutos, jossa vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy.
- Hajallaan asuminen. Pienet työmarkkinat toimivat huonosti.
- Suhdannetyöttömyys. Aina kun työttömyys suhdanneluontoisesti nousee, osa työttömiksi joutuneista jää pysyvästi työttömiksi
- Heikot mahdollisuudet työn ja sosiaaliturvan yhdistämiseen. Erityisesti siellä, missä asuminen on kallista, yhteiskunta tukee kohtalaisen suurin summin työttömiä, mutta ei lainkaan pienipalkkaisia, jolloin huonotuottoisen työn tekeminen ja/tai teettäminen muuttuu kannattamattomaksi ja huono-osainen osa työvoimasta syrjäytyy pysyvästi työttömiksi.
- Omistusasuminen. Työn perässä ei voida muuttaa, koska asunnon vaihtaminen on kohtuuttoman kallista.
Rakenteellista työttömyyttä vähennetään
- Kouluttamalla työvoimaa niin, että se taidoiltaan vastaisi tarjolla olevia työpaikkoja.
- Madaltamalla ammatillisia raja-aitoja. Meillä on runsaat 200 erilaista toisen asteen koulutuksen alaa. Jos näi8llä kaikilla on omat suljetut työmarkkinansa niin, että jokaiseen työpaikkaan kelpaa vain yhdellä noista koulutushaaroista, on selvää, että yhteensopivuusongelmia syntyy paljon
- Muuttamalla suuriin kaupunkeihin. Mitä erikoistuneempaa on työvoima, sitä suurempia etuja se saa suurista työmarkkina-alueista.
- Edistämällä palkkojen sopeutumista. Jos erinomaisesta työntekijästä maksetaan yhtä paljon kuin selvästi huonommasta, selvästi huonomman on vaikea päästä töihin. Suomessa pelkän peruskoulun käyneiden keskimääräinen palkkataso on sama kuin ammattikoulun käyneiden, mutta työllisyysaste olennaisesti alempi.
Tiedän, että tämä on paljolti utopistista visiointia nykyisessä ilmapiirissä, mutta oikeistolaisen perustulon varaan voisi kehitellä osittaisia ratkaisumalleja kuvaamiisi talouden rakenteellisiin ongelmiin. Aikaa myöten kehittyisivät omanlaisensa silpputyömarkkinat, osatyömarkkinat, urakkatyömarkkinat, miksi niitä kutsuakin, jotka lisäisivät joustoa, kausittaisuutta ja dynaamisuutta talouteen. Niiden syntymistä voisi edesauttaa myös tukevalla lainsäädännöllä, mm. vähentämällä työnantajan sivukuluja tuottavia velvoitteita näillä työmarkkinoilla, mikä alentaisi kynnystä työllistämiseen, vaikka tämän tasapainottaminen nykyisten työmarkkinoiden kanssa olisi toki haasteellista.
En kuitenkaan näe, että tuosta työmarkkinoiden problematiikasta, mistä nyt viimeaikoina olet paljon kirjoittanut, päästään eroon ilman radikaalimpaa irtautumista siitä AY-henkisestä ajattelusta, että työ voi tarkoittaa vain työnantajavelvotteilla pintaan asti kuormitettua säännöllistä ja vakituista palkkatyötä.
Oikeistolainen perustulo on teoriassa toimiva väline marginaaliveroasteiden laskuun, matalapalkkatueksi (tällöin de facto yhteiskunta ottaa epäsuoraan osan velvotteiden taakasta kannettavakseen maksamansa perustulon muodossa), ja uudenlaisten työpaikkojen ja laajempien työmarkkinoiden synnyttämiseen.
Mutta kaiken pohjalla tuon perustulon täytyisi olla riittävän matala lähtötasoltaan, jotta dynaamiset vaikutukset toteutuisivat (so. kuinka houkuttelevaa työ olisi ja kuinka kalliiksi järjestelmä tulisi yhteiskunnalle) ja se tarvitsisi tuekseen välttämättä työnantajavelvoitteiden ja sivukulujen vähentämistä palkkauskynnysten alentamiseksi, joten sitä on perusteltua kutsua oikeistolaiseksi perustuloksi. Tai miksei protestanttiseksi perustuloksi.
Vasemmistolainen perustulo ei ole toteutettavissa, koska se ei synnytä kuvattuja dynaamisia vaikutuksia, on hyvin kallis järjestelmä ja on pidemmän päälle yhteiskuntamoraalisesti kestämätön. Jo nykyisellä 300 euron lisätienestien rajalla on helppo osoittaa tilanteita, joissa marginaaliveroaste nousee nopeasti 100%:iin. Kun ihmiset tajuavat tämän, niin työmoraalin kanssa tulee kasvavia ongelmia. Kyse ei silloin ole niinkään perustulosta vaan tosiasiallisemmin sosiaalitukien kasvattamisesta, mikä vain lopulta pahentaisi noita kuvaamiasi rakenteellisia ongelmia.
Korkeammat sosiaalituet voitaisiin säilyttää oikeistolaisen perustulon järjestelmässä harkinnanvaraisina, mitä ne ovat paljolti nyttenkin, jotta muuttunut järjestelmä ei jättäisi esimerkiksi syvän masennuksen takia työkyvyttömiä heikentyneeseen tilanteeseen.
Näyttävät nuo työmarkkinoiden ongelmapesäkkeet syntyvän isoissa kaupungeissa, Tampere työttömiä 17%, Turku 14%, Helsinki 10. Vaikka julkisen puolen suojatyöpaikat sijaitsevat juuri niissä.
Käytäntö näyttää toimivan juuri päinvastoin kuin teoriasi.
Katsopas noiden kaupunkien TYÖLLISYYSasteita. Kaupungit houkuttelevat hyväosaisia ja huono-osaisia. Mutta tuohon argumenttiin eivät liity kunnan rajat ja siksi pitäisi katsoa koko kaupunkia, siis ”kaupunkiseutua”, johon kuluvfat myös kaupunkeja ympäröivät ”republikaanivyöhykkeet”.
Osmo: ”NAIRU (Non-Accerereiting Inflation Rate of Unemployment) määrittelee pienimmän ajateltavissa olevan työttömyysasteen, jonka alle työttömyys ei voi painua kuin tilapäisesti.”
Siis se ’Non-Accelerating’ tarkoittaa kai työttömyysastetta, joka ei kiihdytä inflaatiota.
Ajateltavissa on toki kaikenlaista ja inflaatiotakin on monenlaista.
Ymmärtääkseni voimakkaimmin NAIRUa kritisoivat taloustieteessä vahvasti Keynesiläiseen koulukuntaan nojaavat. He ovat taipuvaisia tulkitsemaan rakenteellisen työttömyyden johtuvan pikemminkin kysyntähäiriöistä kuin markkinoiden muutoksista.
Tämä selittää miksi inflaatiota kiihdyttämätön työttömyysaste on esimerkiksi Demareille punainen vaate. Heistä se on tekosyy jättää tukematta puutteellista kysyntää.
NAIRU:n ongelma on siinä, että inflaation ja työllisyyden kytkös on riippuvainen siitä, mitä systeemin vapausasteet ovat. Jos meillä olisi esimerkiksi sellainen keskupankki, joka painaisi rahaa kiihtyvällä tahdilla aina kun työttömyys nousisi tietyn rajan yli ja alkaisi kiristää rahapolitiikkaa aina kun työttömyys laskisi jokin toisen rajan ali, niin inflaatio ja työttömyys olisivat melko vahvasti kytköksissä.
Kultakannassa tilanne on osin myös tällainen, koska kulta on pro-syklinen. Sensijaan moderin keskupankkipolitiikan oloissa, joissa keskuspankki pitää yllä ”uskottavaa” rahapolitiikkaa ja sen sallimissa rajoissa harjoittaa elvytystä, mitään NAIRUa ei ole olemassakaan. Sitä ei ole eikä tule, koska vapausasteet eivät salli tilanteen kehittyvän siihen. Valtio ei esimerkiksi voi elvyttämällä lähestyä NAIRUa, koska keskuspankki nostaa koron kun inflaatiouhka tulee.
Tällä nyt tavoittelen vain sitä, että NAIRU on hyvä työkalu analyysiin, muttei mikään ”totuus”.
Ehdotus: Kaikki muodolliset pilipalipätevyydet (työturvallisuuskortti, hygieniapassi, tulityökortti, trukkikortti, jne.) tarjolle peruskouluun valinnaisiksi kursseiksi.
Juurikin hanttihommiin ja ns. työn syrjään on hitonmoisen hankala päästä kiinni ilman mitään tällaisia pätevyyksiä (joiden tarve on luotu sääntelyllä, ei ne muuten olisi tieto- ja taitovaatimuksiltaan niin olemattomia). Ja työttömälle se 100 euron (tms.) kurssimaksu on aika helkutin kallis, etenkin kun se on vain sellainen millä pelataan itselle hiukan parempi onnistumistodennäköisyys työnhaussa.
Tuntuu siltä, että tätä turhaa sääntelyä halutaan vain lisätä. Mikäs siinä, mutta voisiko tämän tehdä niin että yhteiskunta esimerkiksi esittämäni kaltaisella mallilla huolehtisi siitä että tulevilla työikäisillä on näitä pilipalipätevyyksiä jo valmiiksi.
Jos on kelluvat valuuttakurssit, niin inflaatio vain laskee valuuttakurssia eikä siten määritelmällisesti vaikuta vientihintoihin, eli kilpailukykyyn.
Jos taas ollaan eurossa, kilpailukyky menee.
Unohdit ilmeiseti tarkoituksella iän rakennetyöttömyyttä aiheuttavana tekijänä.
Jo +40-vuotiaan on vaikea työllsityä uudestaan,. jos on menettänyt työapaikkansa.Sen sijaan jos työsuhde jatkuu niin henkilö voi jatkaa 68 saakka.
Erityiseti jullkisella sektorilla tehdään vanhuuseläkeikään saakka, sen sijaan yksityisellä se on harvinaista.
Niinpä +55-vuotiaista työllisistä jo yli puolet on julkisen sektorin työllisiä vaikka heidän osuutensa kaikista työllisistä on vain n 25 %
Tämä näkyy +50-vuotiaitten korkeana työttömyytenä ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyydessä, sillä n 70 % pitkäaikaistyöttömistä on +50-vuotiaita.
Jostain syystä yksityisellä sektorilla osaaminen ”vanhentuu ” ja työttömäksi jääneestä +50-vuotiaasta tulee rakennetyötön, siis ongelmajäte poliitikkojen silmissä
Toisin on Ruotsissa vaikka työmarkkinat , työvoima etc ovat samanlaiset. Siellä ei sallita ikäsyrjintää mutta ei se toisaalta ole johtanut nuortenkaan syrjimiseen
Erityisesti tämä nykyinen rakenne sorsii alimman koulutuksen saaneita.He tekevät yhtä pitkän työuran kuin korkeastikoulutetut,.
Mutta korkeasti koulutettu viettää hauskan nuoruuden julkisilla varoilla ja tekee sitten 30-ikävuoden jälkeen töitä 65-68:een ja ansaitsee lisäbonuksen eläkkeeseen.
Duunari potkitaan pihalle +50-vuotiaana ja viimeiset vuodet ennen eläköitymistä hän on soosun ruokittavana.Eläkeputken pää on jo niin korkelal, että työttömistä harva pääsee enää putkeen.
Kun eläke alkoi kerääntyä vasta 23-vuotiaana ja työmarkkinatuesta/sossunavustuksista ei kerry eläkettä niin hän on eläkkeelläkin sossun asiakas.
Eikä työkyvyttömyyseläkekään pelasta , kertymä tulevasta ajasta on huono ja laskennan pohjan oleva palkka todellista pienempi.
Parempi kuitenkin kuin eläkeputkesta kertyvä, kun minunkin eläkeputki vaihtui työkyvyttömyydeksi niin eläke nousi 8 %.
Ja eläkejärjestelmän epäoikeudenmukaisuutta halutaan vain lisätä, samoin rakennetyöttömyyttä-
Eläkeiän nostaminen Suomessa lisää vain rakennetyöttömyyttä, työnantajathan ovat jo ilmoittaneet , etteivät he halua +60-vuotiata työntekijöitä
Ruotsissa suurin osa palkankorotuksista on henkilökohtaisia. Siksi siellä ikääntyneiden palkat kasvavat muita hitaammin, mikä on sekä oikeudenmukaista (asuntolainat maksettu) että järkevä, koska työnantajalla ei ole houkutusta vaihtaa 60-vuotiasta halvempaan ja tehokkaampaan 35-vuotiaaseen.
Muut aspektit täällä on keskusteltu hyvin, mutta lisään vielä huomautuksen siitä, että mielestäni (ja monien muidenkin mielestä) sellaiset täyspäiväisten vakituisten töiden palkat, jotka eivät riitä kunnolliseen toimeentuloon ja joita joudutaan palkkaamaan sosiaaliturvalla tai joiden vuoksi jouduttaisiin tulevaisuudessa olemaan perustulojärjestelmän nettosaajia, on rakenteellinen virhe ja uhkaa lisätä myös julkisia menoja hallitsemattomasti. Olen kirjoittanut aikaisemmin aiheesta blogikirjoituksen Uuteen Suomeen ja sen perässä on myös käyty keskustelua:
http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149269-pikaruokalatyontekijoiden-minimipalkkavaatimuksista
Tiukkapipoisten NAIRU-ajattelijoiden mukaan ei kannata vaikuttaa kysyntään, koska kuitenkin palataan työttömyydessä NAIRU-tasolle. Siksi valtion rooli on ajettava minimiin.
Osmo kuitenkin mainitsee, että suhdannetyöttömyys aiheuttaa pysyvää työttömyyttä. Joten varmaankin laman aikana kannattaa elvyttää? Kun valtion aktiivisin ottein työttömyyttä ei päästetä älyttömän korkealle, laman jälkeen palataan pienempään NAIRU-työttömyyteen kuin ilman elvytystä.
Siitä, että maassa on rakenteellista työttömyyttä, ei ole taloustieteilijödin keskuudessa mitään erimielisyyttä eikä siitäkään, että suhdennatyöttömyyttä pitää välttää.
Listasi rakenteellisen työttömyyden syistä ja helpotuksista on tarkoituksellisen puutteellinen.
Syitä
– Himoverotus, kotitaloudet eivät pysty työllistämään. Ei synny palveluita-
– Huono ostovoima suhteessa palkkakustannukseen. Sama asia.
– Palkkakustannus, liian suuri. Yritysten kynnyspalkata kasvaa.
– Julkinensektori tappaa suomen liian suuri ja tehoton. Siksi palkkakustannukset veroineen ja siihen vaikuttavinen alveineen ovat järjettömällä tasolla.
– Yrittäjyyttä liian vähän. Yllä syitä. Myös yrittäjien vero ja alv liian suuri. Pienillä yrityksillä alv raja on 8500. Pitäisi olla 50000 sillä voisi jo elättää itsensä.
– Kaikki tämä vaatii nimenomaan julkisensektorin tehostamista ja purkamista. Sehän ei osmolle sovi. Vaan ennemmin määrätään taas jokin tyhmä vero ja sitten taas pieni kotitalous tai sanomalehti vähennys tai jotain täysin järjetöntä paskaa korjaamaan sitä perusongelmaa, joka on-
Liian suuri julkinensektorin ja siitä aiheutva järjetön kokonaisveroaste.
Pitäisi alkaa puuttumaan rakenteen ongelmiin.
Ulkomaiseen kysyntään emme pysty juuri vaikuttamaan. Kun se alkaa voimme helpottaa työllistymistä palkkakustannuksia leikkaamalla. Käteenjäävää palkaa emme voi vähentää. Siis, voimme vähentää siitä välillisiä kuluja ja ne pekkaset esim.
Tämä vaatii, että vihdoin julkisellakinsektorilla aletaan katsomaan työntehokuuden perään. Sinne samat työajat ja lomat kuin yksityiselle puolelle. Nyt siellä on hulppeat edut ja vapaat, aiheuttaen jatkuvaa sijaistusta. Julkinen on myös huono työnantaja kukaan ei kanna vastuuta. Siksi tuottaminen on yksityistettävä. Ollaan samalla viivalla. Minäkin olen koko ikäni ollut yksityisellä töissä. Olen varmasti parempi ja tehokkaampi sähköasentaja kuin kunnanvesilaitoksen kaveri, jonka hommaa minullekin tarjottiin valtuustossa ollessa.
Tässä saataisiin sitä lisätyövoimaakin ja autettaisiin kestävyysvajetta.
Mutta ei. Vihreät, demarit, vasemmistoliitto, kokomuus ovat virittyneet siihen, että. Koululaitos joka kopioitiin DDR:ä on maailman paras, vaikka helvetin kallis. Perusterveydenhuolto, joka kopioitiin puolasta, noh jos ei ihmiset sitä muuten ymmärrä käyttää, niin pakotetaan ja lopetetaan kaikki muu.
Vihreät ovat itsekkin saaneet alkunsa DDR laboratorissa, niin kai ne nyt sitten ovat saavuttamassa tavoitteensa, kun suomessa viimeisetkin vapauden ja hyvinvoinnin rippeet romutetaan.
Kyllä jokainen pitää viimeiseen velkamiljardiin asti kiinni omista eduistaan.
Sikäli uskon, että tätä valtiososialismia enemmän on oikeassa taloudellinen tosiasia. Joskus tämä korjaa itsensä ja olemme jälleen tehokas yhteiskunta. Emme ehkä näin oikeudenmukainen, jos ajatellaan vaikka terveydenhoidon saatavuutta tai koulutusta. Mutta itse tämän haluamme romuttaa.
Koitettais nyt säilyttää tervydenhoito ja koulutus muusta tingittäis. Mut ei ooperantädin täytyy vetää se viimeinen oodi punviherpipertäjien hienolle yleisölle yhteiskunnamaksamana. Kyllä syöpään voi silti kuolla.
Kiitos hyvästä ja valaisevasta kirjoituksesta. Oheinen väitteesi minua kuitenkin hieman epäilyttää. Olisiko sinulla antaa lähdeviitettä?
OS: ”Suomessa pelkän peruskoulun käyneiden keskimääräinen palkkataso on sama kuin ammattikoulun käyneiden, mutta työllisyysaste olennaisesti alempi.”
Ainakin vielä toistaiseksi monet ammattikoulun käyneet perusduunarit (putkimiehet, sähkömiehet, paperitehtaan työläiset, kampaamon pitäjät…) tienaavat varsin hyvin.
Tästä on kuva Juhanan kanssa tekemässämme raportissa ”Lisää matalapalkkatyötä”. Jos ehdin, liitän sen kuvan tuohon artikkeliin. Kommenttiin kuvan laittaminen on kovin työlästä.
Kokoajan vain tulee lisää sääntelyä ja sääntöä eikä vanhat koskaan poistu.
Joihan täällä on todettu että ennen pienten röntgenkuvien ottamista varten ei tarvinut vuosien koulutusta mutta nykyään tarvitsee. Juuri viime vuonna sairaankuljetuksen hinnat räjähtivät käsiin kun tuli uusia säännöksiä, samaan aikaan monela alueella palvelutasolaski. Kohta teräsrakenteen hitsisaumaa ei saa tehdä jos ei ole lähettänyt testipalasta tarkastettavaksi. Monet pienet hoivakodit ovat ongelmissa kun uudet säännöt vaativat kaikille asukeille henkilökotaisia suihkuja elikkä kalliita remontteja.
Sitten ihmetellään että miksi vain jättimäiset kansainväliset firmat, eli semmoiset joilla on varaa palkata henkilöitä hoitamaan vain ja ainoastaan näitä säätelyasioita, pärjäävät.
Tällä vauhdilla Eurooppa yksinkertaisesti säätelee itsensä hengiltä.
Inflaatio ei ehkä vaikuta vientihintoihin kelluvassa kurssissa, mutta (palkka)inflaatio kiihtyy sitäkin kovemmin. Koska inflaatio nostaa korkoja (ellei niitä manipuloida), kilpailupuolella pääoman ja työvoiman nousevat nimelliskustannukset tappavat nopeammin firmat joiden tulot jäävät jälkeen, tuotanto laskee ja/tai keskittyy.
Ei työvoiman kysyntää pysty manipuloimaan määräänsä enempää ilman että kustannukset/haitat alkavat kumuloitua. Niissä oloissa joissa NAIRU on jossain määrin voimassa, yksii näitä haittoja välittävä mekanismi (ja osin haitta itsessään) on inflaatio. Muissa tilanteissa haitta ilmenee vain toisella tavalla.
Rakenteellista työttömyyttä pahentaa
◾Nopea talouselämän rakennemuutos, jossa vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy.
◾Hajallaan asuminen. Pienet työmarkkinat toimivat huonosti.
Tähän voisi vielä lisätä erilaiset hallituksen suunnitelmat vähentää työmatkakorvauksia. Toisaalta edellytetään työtä otettavaksi vastaan entistä kauempaa 80 km säteellä, mutta toisaalta vähennetään työmatkakorvausta. Ristiriitaisia viestejä hallitukselta !
Jos republikaanivyöhykkeeseen lasketaan Espoo ja Vantaa, ei se paljoa tilannetta muuta. Espoon työttömyys 9% ja Vantaan 11%. Paras tilanne pk-seudulla on Nurmijärvellä ja Sipoossa.
Työllisyysaste on myös laskenut Helsingissä vuodesta 1990 78-> 70 % luokkaan. Voimakkaammin kuin muualla Suomessa. Paras työllisyysaste näyttää olevan Ahvenanmaalla (78%)ja Pohjanmaan rannikon kunnissa (Närpiö, Luoto, Korsnäs jne).
Pari asiaa huomioksi. Työmarkkinoiden kitka ei ole noussut pelkästään palkka- ja irtisanomiskustannusten vuoksi, vaan myös osin edellisistä johtuen rekrytoinnista on tullut monimutkaista. Rekrytointiprosessi, ensikseen, kestää helposti useita kuukausia, 3 kk on kai minimi muualla paitsi esimerkiksi yliopistojen määräaikaisten projektitutkijoiden kohdalla (joilla alle vuoden määräaikaisuuksia).
Kun kuuntelen, miten valmistunut DI työllistyi 70-luvulla, kuulen hyvin erilaisen tarinan. Usein vain käveltiin parin sopivan firman konttoriin ja kysyttiin, olisiko osaajalle töitä. Ihmisiä palkattiin tuolta seisomalta.
Nyt firman pitää ensin budjetoida uusi työntekijä, laittaa hakemus auki, saada 200 hakemusta, joista useimpia ei koskaan ehditä edes vilkaista ja sitten on haastattelujen ja psykologisten testien vuoro. Prosessi on tehoton: koska hakemuksia tulee ylettömästi, joutuu myös hakija kirjoittamaan kuhunkin tehtävään ja firmaan sovitettuja hakemuksia kymmeniä, jopa satoja kappaleita.
Prosessin satunnaisuuden vuoksi (hakemuksia ei todellakaan ehditä käydä läpi, vaan satunnaisesti poimitaan jokunen päältä) ja hakemusten kirjoittamisen hitauden vuoksi on selvää, että keskimäärin kestää kuukausia ennen kuin työpaikka on saatu. Näin, ellei satu olemaan hyvää tuuria ja kontakteja joiden kautta työllistyy suoraan.
200-300 hakemusta per positio on tietenkin järjetöntä voimavarojen tuhlausta. Miten tämän saisi korjattua, onkin sitten hankalampi kysymys. Kiertoa pitäisi saada nopeutettua ja yksinkertaistettua huomattavasti. Pahoin pelkään, ettei työpaikkojen hankkimisesta tule helpompaa ja nopeampaa, ellei irtisanomiskynnystä madalleta huomattavasti tai koeaikaa ryhdytä todella käyttämään (otetaan töihin kokeeksi).
Eikä edes irtisanomiskynnyksen madaltaminen helpota kovin paljoa: asiantuntijatehtävien (ja muidenkin) kohdalla yhtiölle aiheutuu ajallisten ja rahallisten resurssien tuhlausta jos työntekijä osoittautuu vääräksi tehtäväänsä ja prosessi joudutaan aloittamaan uudelleen. Olen kerran ollut irtisanomispäätöstä koeaikana tekemässä, eikä päätös todellakaan ollut yhtiölle helppo.
Niinpä. Jos työmarkkinoiden dynaamisuus lisääntyy ja varsinkin jos sitä lähdetään tietoisesti lisäämään, valtion pitää entistä enemmän toimia vastasyklisesti ja toimia muutenkin työttömyysturvan suhteen paremmin. Kun kummassakin asiassa nytkin mennään täysin eri suuntaan ja yritetään säästää lamassa, ihmetyttää, miten tämä voisi onnistua kun tilanne on dynaamisuuden vuoksi pahempi.
OECD selittää NAIRU:n tasoja ja muutoksia vähän raadollisimmilla muuttujilla kuin OS. Tärkeimmät selittäjät heillä ovat:
-verokiila m.l. sekä palkka- että kulutusverot
-rahan reaalihinta m.l. inflaatiokorjaus ja pankkien marginaalit
-työttömyyskorvausten taso ja kesto
-(palvelu)markkinoiden säätely
-työntekijöiden järjestäytymisaste
-minimipalkan taso
Ei ihme, että vasemmisto vastustaa.
Rehellisyyden nimessä on syytä korostaa, etteivät havaitut korrelaatiot ole kovin vahvoja. Ajatusmallina NAIRU on kuitenkin mielenkiintoinen.
Nuo kaikki liittyvät rakenteellisen työttömyyden torjumisen
en, ei siihen, että rakenteellinen työttömyys määritellään NAIRUna. Nuo toimet ovat kaikki monien kohteeksi joutuvien kannalta raskaita. Voi olla perustelua valita korkeampi työttömyys niiden sijaan, mutta valinta on tehtävä avoimesti.
Epäilykeseni todellakin ovat myöskin, että työmarkkinat ovat menossa tilanteeseen, jossa suurimmalla osalle ihmisistä ei välttämättä ole mitään työtä tarjolla. Toisinsanoen heidän marginaalituottavuutensa laskee lähelle nollaa. Markkinat ratkaisevat tällaisen hm.. ongelman tappamalla tällaiset ihmiset sukupuuttoon (vrt. hevoset). En usko, että haluamme tällaista yhteiskuntaa.
Lukekaa Cowenin kirja The Average Is Over, olemme hyvinkin todennäköisesti matkalla Pareto-jakaumaa muistuttavaan työjakaumaan. Tähän voidaan vielä heittää vähäisen kasvun pitkä kausi, ja avot.
Teknologia on kauan kompensoinut ihmisten typeryyttä. Oikeasti ainoa mistä näkisin, että voimme saada isoja tehokkuusgaineja (talouskasvua) on koordinaation tehostaminen. Tällä tarkoitan politiikkaa, demokratiaa jne. Koska nämä ongelmat ovat ihmisten psykologiassa (kuinka moni teistä irtisanoutuisi yrityksen hyvä nimissä tai ilmiantaisi hyvä kollegan yrityksen hyvän nimissä?) ja osittain älykkyydessä, en näe että niitä voi korjata mitenkään helposti.
Rakenteellinen työttömyys teollisuusmaissa pysyy korkeana koska Kiina ja muut kaukoidän banaanivaltiot kilpailevat työn hinnalla.
Isojen kaupunkien korkeampi työllisyysaste liittyy kai lähinnä suureen julkisten työpaikkojen osuuteen, jolloin töissä voidaan roikkua mahdollisimman pitkään. Samaan liittyy, että kaupunkien lapsettomien naisten ei tarvitse hoitaa lapsia keski-iässä ja työ muuttuu elämän ainoaksi sisällöksi vanhemmiten. Ei silti hyvä yhteiskunnan kannalta.
Tämä numero on tekniikan ja talouden ammattilaisten värväyksessä työskenteleviltä, olen kuullut useammaltakin. Koskee erityisesti Helsinkiä ja Tamperetta jossa niin työpaikkoja kuin ammattilaisiakin on eniten. Eli työmarkkinoiden suuruus vain pahentaa hakemiskäytännön tehottomuutta.
Pienemmällä paikkakunnalla ongelmana on erikoisammattien työpaikkojen harvinaisuus, mutta eipä niitä hakijoitakaan niin montaa ole per työpaikka. Hakemuksia ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa massoittain.
Ruotsissa on kylläkin yleistynyt suurimmissa kaupungeissa riskialtis trendi, jonka mukaan asuntolainoja ei juurikaan lyhenneltäisi, vaan ikään kuin jäätäisiin pankin vuokralaisiksi. Lisäksi Ruotsissa suurin pidäke siihen, ettei 60-vuotiaita vaihdeta työelämässä nuorempiin, on lainsäädäntö ja työehtosopimukset, jotka on laadittu monesti erityisesti vanhempien työntekijöiden työsuhteiden suojaamista silmälläpitäen.
Yksityisellä puolella koulutuksella ei ole merkitystä. Yli 50v akateeminen/korkeakoulutettu on kuraa työnantajille. Heistä pyritään eroon, ja heitä ei palkata huolimatta hyvästä koulutuksesta ja vankasta työkokemuksesta. Asia näkyy selvästi työttömyyden tilastoista.
Ns. tehokkaampi 35v on kokemattomampi ja tekee asiantuntijatehtävissä enemmän virheitä. Kaikkein vaarallisin tyyppi työmaalla on nopea, tehokas munaaja, jonka jäljiltä virheitä riittää muiden korjattavaksi.
Taas suurta tietämättömyyttä todellisesta työelämästä.Kaivoin viime vuonna tilaston siitä, miten korotukset määräytyvät Ruotsissa
N 13 % :lla korotus oli henkilökohtainen ja lopuilla muotoa henkilökohtainen +osa henkilökohtaissiin.
Valitettavasti tuo sivu oli jo häipynyt kirjainmerkin takaa, mutta jos epäilee voi kaivella vanhoja blogeja.
Suomessa noudatetaan samaa käytäntöä: Ylimmät toimihenkilöt saavat korotuksia henkilökohtaisesti, mutta lopuilla 90 % korotus on muotoa yleiskorotus+joku määrä henkilökohtaisia .
Mutta kaikkia rajoituksia rajoittaa yleinen ja yrityskohatinen korotusvara.
Ruotsin etuna on edellen se, että siellä noudatetaan yhdenlaista keskitettyä sopimista.
Niinpä vientiteollisuus aloittaa ja määrää korotustason, jota ei muut ylitä.Eikä tuohon TUPO-näytelmää tarvita.
Kokoomus rikkoi tämän perinteen 2007 vaalivoittoa tavoitellessaan ja se johti monetasoiseen palkkakisaan, joiden tuloksista Suomi nyt nauttii.
Ruosissa tuloerot ovat säilyneet pienempinä kuin Suomessa, joten ei tuo Osmon heitto siinäkään valossa pidä paikkaansa.
Ruotsi on lisäksi aidosti tasa-arvoisempi yhteiskunta ja työntekijöiden myötämääräämisoikeus on laajempi, joten siellä palkkojen jakaminen pärstäkertoimella loppuu lyhyeen.
Vartiaisen jutut ovat kalajuttuihin verrattavia.
Ja mitä tulee palkkoihin niin Suomessakin palkat alakvat laskea ikääntymisen myötä , korkeimmillaan palkka on 35-49-vuotiaana , siis yksityisellä sektorilla
Valtiolla taas palkka aloittaa jyrkän nousun 50-vuotiaana , kunnalla loivan.
http://www.stat.fi/til/pra/2007/pra_2007_2008-11-21_tie_001.html
Ei siis siinäkään mitään erilaista Ruotsiin verrattuna
Tuntuu oudolta, että Eduskunta haluaa määrätä kaikista yksityiskohdista työelämässä, mutta sieltä ei löydy yhtään oikeissa töissä ollutta ja päätös perustuu mitu-mentelmiin.
Tanskan mallia on aina kehuttu, mutta siellä toimiikin kaksikantamalli eli työelämää ei säädellä laeilla vaan työehtosopimukisilla.
Tätäkään ei tunneta
Ja vielä yleisemmin työlämän sääntely perustuu ILOn sopimuksiin joita on n 185
Sopimuksiin ovat liittyneet lähes kaikki maailman valtiot, Kiina ja USA taitavat olla harvoja poikkeuksia.
Niinpä työlainsäädäntö on hyvin samanlaista eri maissa. Eroja tuo erilainen kulttuuri, oikeuskäytäntö ja erityisesti korruptio ja lakien noudattaminen esim Indonesiassa arvio oli, että n 30-40 % yrityksistä noudattaa työlainsäädäntöä
Näiden määräysten taustalla ovat vakuutusyhtiöt.
Aikoinaan rakennustyömaiden palot olivat yleisiä, palpt lähtivät useimmiten laikkaleikkurista ja hitsauskipinöistä.
Alukis vakuutusyhtiöt puhivat seinille, mutta
kun vakuutusmaksut alkoivat nousta niin vakuutusyhtiöiden ääni nousi kuuluviin.
Ja vaatimukset tehtiin kattaviksi määräyksiksi, sillä aina on ollut harmaita yrittäjiä:niinpä jos vaatimsu ei ole kaikille sama niin kilpailussa menestyvät pinnarit.Jos talo sitten palaa niin yritys konkurssiin ja kulut asiakkaille
Laikkaleikkuri pyörii edelleen raksalla , hitsi vähemmän mutta vahinkojen määrä on laskenut, samoin korvaukset.
Ja vaatimus on, että ammattitaito pidetään yllä, joten 10 vuotta sitten peruskoulussa hankittu paperi on arvoton
Tuosta kuvauksesta saa jonkinlaisen käsityksen Ruotsin palkankorotustavoista
Vuonna 2013 tehtyjen sopimusten mukaan palkkataso nousee kolmessa vuodessa 6,2 % ja siitä työntekijöille noin puolet on takuunousua eli yleiskorotusta, toimihenkilöillä vastaavasti noin kolmasosa.
Ylemmille toimihenkilöille korotus on henkilökohtainen
http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2013/04/10/ruotsissa-palkankorotukset-toteutetaan-paikallisesti/
Toinen vaihtoehto on se, että muodostuu pysyvä yhteiskunnan ulkopuolella rikoksilla elävä kurjalisto. Kumpikaan ei ole hyvä asia. Jälkimmäisessä eivät iskene kokonaiskysyntään yhtä pahasti, mutta toki yhteiskunnan pyörittämiskustannukset nousevat rajusti.
Nämä pilipalipätevyydet ovat tietotasovaatimuksiltaan niin olemattomia, että niiden kohdalla ei todellakaan voi puhua ammattitaidosta. Turvallisuuskulttuurin paraneminen on ollut kiinni jostain aivan muusta kuin näistä määräyksistä.
Toisekseen, kyseisten ”pätevyyksien” sisällön laskisin hyvinkin kuuluvaksi yleissivistykseen.
Ja kyllä se 16-vuotiaana peruskoulussa hankittu tulityökortti (voimassaoloaika 5 vuotta) lämmittää siinä kohtaa kun 19-vuotiaana hakee kesätöitä.
Ruotsin ikääntyvät pitää osin töissä irtisanomisjärjestys: last in, first out. Tämä toimii kohtuullisen hyvin, jos firman työvoimavähennykset ovat suhteellisen pieniä. Sitten jos firmalla menee todella huonosti ja pitkään, tämä pahentaa vaikeuksia huomattavasti. Takavuosina erään suuren ruotsalaisen elektroniikkayhtiön ongelmana oli, että tappioputken ja liikevaihdon romahduksen aiheuttaman irtisanomisputken lopputulos oli firma, jossa alle 40-vuotias oli harvinaisuus.
Keskusteluissa ei ole tullut esille sitä, mikä merkitys on sillä, että työmarkkinoilla olevilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän kykyä ja halua luoda uutta. Tuota kyvykkyyttä ja energiaa on erityisesti 40-50 vuoden ikäympäristössä olevilla. Silloin, kun työmarkkinoillamme oli 80-90 luvuilla paljon tuon ikäistä suurta ikäluokkaa kasvu oli voimakasta ja työttömyys alhaista 90-alun kriisiä lukuunottamatta. Onko niin, että nykyisessä ikärakenteessamme on eräs rakenteellista työttömyyttä pahentava tekijä? Ei ole riittävästi uutta luovaa voimaa. Saksassa maahanmuuton kautta sitä on saatu. Jos näin on, meidän olisi pystyttävä houkuttelemaan Suomeen koulutettua väestöä.
Verokiilakin on enemmän propagandaa kuin todellisuutta, siitä pitää kotiluosvähennys huolen
Maksimivähennyksen saa kun perhe ostaa palveluja 12000 eurolla, se on n 400 tuntia esim siivousta eli n 8 tuntia viikossa.Kyllä sillä kämppä puhtaana pysyy.Katselin noita siivouksen hintoja netistä ja hinnat keskittyvät 30 euron kahta puolta per tunti sisältäen alv:n
Tuosta 12000 vähennys on 48000 eli todellista maksettavaa jää 7200 eli 15 euroa tunnnista
Tuosta linkistä voi käydä laskemassa
http://www.etera.fi/kotitalous/laskurit/kotitalousvahennyslaskuri/?WT.mc.id=kotitalous-tyonantajana&WT.srch=1
Ellei ole varaa tuohonkaan niin itku kannattaa siivota itse ja olla hiljaa
Vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä ja heilläkin on vara ostaa siivouspalveluita.
Kyllä tuo itku verokiilasta on enemmänkin propagandaa.
Esim Virossa verokiila on samaa luokkaa kuin Suomessa mutta verovähennyksiä ei saa
Muiden työn halveksiminen näytttää olevan nykyisen eliitin muotijuttuja.
Suomessa on vapaana hyvää, sopivaa ja koulutettua työvoimaa. Ei sitä tarvitse ulkomailta hakea.
Kävikö mielessä että kommentoija on itse istunut noilla kursseilla? Työturvallisuuskorttikin pitää uusia viiden vuoden välein. Hohhoijakkaaa.
Tuntuisi hieman oudolta, jos NAIRU olisi jotenkin kiinni tällaisista asioista.
Toinen juttu on se, että jos tämä koko mekanismi riippuu ulkomaiden kanssa käydystä kaupasta, tästä implikaatio on se, että silloin, kun sisämarkkinat dominoivat ulkomaankauppaa, inflaation nousu ei ryhtyisi rajoittamaan työttmyyden alenemista.
Ja kuten täällä jotkut huomauttivat, miten tämä teoria toimii silloin, kun keskuspankki otetaan mukaan kuvioon ja se joko rahan määrää kontrolloimalla koittaa saada inflaation johonkin targettin tai sitten painaa rahaa työttömyyden alas painamiseksi?
Oletko tosiaan sitä mieltä, että kotitalousvähennyksen seurauksena verokiilaa ei palkansaajilla ylipäätänsä ole, ja että verokiilasta puhuminen on propagandaa?
Huomannet myös, että OECD-maihin kuuluu muitakin kuin Suomi ja Viro.
Epäilemättä, mutta miksi juuri/vain palkkatuloilla on inflaatiota kiihdyttävä vaikutus? Kyllä myös osingot ja muut pääomatulot lisäävät kulutuskysyntää ja siten myös inflaatiota.
Nairu tangeeraa KarlMarxin käsitykseen liikaväestön tarpeellisuudesta kapitalismille. Ode mainitseekin Marxin aloituksessa.
Sen jälkeen ei ole ainuttakaan mainintaa Marxista.
On ironista, että kapitalismi kukkeimmillaan, ja siitä puhunut Marx on nuukahtanut unholaan.
Eikä sekään riitä. Kulttuurin ja perinteiden muuttaminen on hidasta ja samoja asoita pitää toistaa vähintään 30 kertaa, jotta uudet ajatukset istuvat ihmiseen.
Erityisesti ne tarvitsevat toistoa, jotka istuvat vain pakosta ja vastentahtoisesti kurssilla
NAIRUsta on tehty polittikan propagnadaväline, se ei ole enää tietellinen luku jos se koskaan on edes ollut sitä.
1.NAIRU ei ole selkeästi laskettava yleiseti hyväksytty tunnusluku vaan se on enemmänkin arvio, joka vaihtelee esittäjän mukaan.
Niinpä Suomenkin NAIRUn arviot vaihtelevat välillä 6-14 %
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2000/03/tiedote-2007-09-18-14-41-20-361118.
Työttömien määränä se on jotain 180000-400000 eli melkoinen kansanryhmä.
Kun NAIRU on korkea niin se on vapauttanut poliitikot vastuusta ja poliitikkojen on helppo syyttää työttömiä esim joustamattomuudesta.
Ihminen ei ole kuitenkaan rajattoman joustava vaan sosiaalisena eläimenä hänellä on siteet lähiyhteisöön. Ja jos halutaan sosiaaliturvaa laskea läheisten varaan niin siihen muuttaminen työn perässä ja yhteisöstä irtautuminen sopii huonosti.Pitäisi lopettaa puheet vastuusta läheisten hyvinvoinnista, koska yhetiskunta ei sitä oikeasti halua.
On lähinnä stalinistista propagandaa puhua läheisvastuusta, jos läheiset ovat 1000 km päässä.
Samoin ammattinvaihto ei ole käden käänteessä tapahtuva, se vaatii koulutuksen ja alkukokemusken eli se 10000 tunnin sääntö , joka toimii nuorella aloittelijalla ,toimii myös ammatinvaihtajilla.
Näin NAIRUsta on tullut poliittisen propangandan lyömäväline, jota Osmokin käyttää surutta lyödäkseen poliittisia vastustajia.
Ei sellaisella tunnusluvulla ole uskottavuutta
Suurimmalta osalta kotitalouksien käyttämistä palveluista verokiila on poistettu verovähennyksillä.
On siis puhdasta propagandaa väittää, että verokilla estää siivoojan palkaamisen- Ellei nyt halua kodin olevan siivottavana 24/7.
Ja verokiila on olemassa jokaisessa maassa, paljon kehutussa Virossakin. Jos muulla palvelut pelaavat niin tuskinpa syy on verokiilassa.
Enemmänkin ongelma on pienissä tuloeroissa, kun tuloerot ovat suuret niin silloin on varaa pitää polvelijoita esim minullakin oli Indonesiassa monta palvelijaa.Mutta kaikille piti järjestää asunto talosta, jossa asuin
Ehkä NAIRU ja siivoojan palkkaamisen esteet ovat eri asioita.
Poliitikot voivat vaikuttaa NAIRUuun kuten myös työmarkkinajärjestöt.
Tuo Viro oli heitto niille , jotka pitävät Viroa verotaivaana
Tuosta linkistä löytyy EU21 verokiilat.Suomessa n 42 % ja sillä Suomi on keskitasoa
Mutta esim Belgiassa verokiila on yli 50 % ja Saksassa ja Itävallassa 48 % luokkaa.
Mutta ei kukaan vakavasti väitä, että verokiila aiheuttaa näissä valtioissa työttömyyttä, huomattavsti korkeammilla verokiiloilla päästään parempaan työllisyyteen ja alempaan työttömyyteen.
Eikä kukaan ole väittänyt, että Itävallassa tai Saksassa ei ole palveluita ?
https://www.vatt.fi/file/talouden%20rakenteet/osio_5.pdf
Kunnallisissa palveluissa ei ole arvonlisäveroa, mutta kaupallisissa palveluissa verovähennyksiä saa hyvin rajoitetusti – moni ei kotitalousvähennyksen alaisia palveluita osta ollenkaan.
Arvostan kovastikin ammattikoulutason opetusta ja opetussisältöjä, puhumattakaan työkokemuksen mukana karttuvista tiedoista ja taidoista. Sen sijaan 1 tai 2 päivän kurssilla (tai vastaavalla itseopiskelulla) ja standardoidulla kokeella saavutettu ”pätevyys” on yhtä tyhjän kanssa.
Aivan eri asia ovat esim. hitsausluokat, joiden suorittaminen todella edellyttää vahvaa osaamista.
Seuraavat, tuoreet interventiot voivat pitkällä tähtäimellä alentaa NAIRU-astetta:
(i) Työttömien 300e/kk ”suojaosuus”, joka ei pienennä työttömyyskorvausta. Vaikka syrjäseuduilta kokoaikaisista ja vakituisista työpaikoista voikin olla pulaa, saattaa tilalle löytyä kausiluonteista, ilman koulutusta sujuvaa suorittavaa työtä. Tienvarren vesakot voi niittää, naapurin mummon nurmikon ajaa jne. Pienurakoista hyötyy työtön, joka saa mielekästä tekemistä päiväänsä; tokihan työ tulee tehtyä.
(ii) Opiskelun mahdollistaminen ansiosidonnaisella päivärahalla. Jos erikoistumista vaatinut työpaikka siirtyy Kiinaan, palvelee työttömäksi jäänyt asiantuntija yhteiskunnan etua uudelleenkouluttautuessaan työttömyyden aikana uuteen ammattiin.
Turvallisuudessa on kysymys asenteesta ja sen muuttamisesta. TYöturvallisuuskurssin tai minkä muun tahansa tuomitseminen pilipalikurssiksi tekee siitä tosiaan pilipalikurssin ja sen merkitys kuoleentuu.
Esimiehen ja työnantajan asenne ratkaisee miten kulttuuri muuttuu/ei muutu.
Esim olin 60-luvulla raksalla töissä aj silloin lanseerattiin kypäräpakko. Silloiset raksamiehet olivat sidan käyneitä jermuja ja kypärä oli lentänyt Syvärillä ojaan eikä uutta haluttu pistää päähän- Päävammat ja vakavat loukaantumiset olivat yleisiä.
Ei heihin puolihuolimattomat kehotukset purreet.
Mutta seuraavana vuonna tialnne oli muuttunut ja vakuutusyhtiö ei enää korvannut vahinkoja.
Nuorelle mestarille oli mahdotonta saada kypärää päähän, mutta kun ruokatunnilla pöydälle nousi tulipalokommunistina tunnettu luottamusmies ja ilmoitti, että ellei aamulla ole kypärä päässä niin lopputili koittaa.Pari kokeili onneaan ja sai kopputilin .
Sen jlkeen kypärä keikkui päässä kaikilla.
Työsuojelun vähätteleminen johtaa huonoon työkulttuuriin ja korkeisin kuluihin niin veronmaksajille kuin onenttomuuksien uhreillekin
Työn luonne on muuttunut , mutta aivan samalla tavalla ihminen voi vammautua pysyvästi.
Ei työtapaturmissa kuolleiden määrä ole koskaan ollut suuri, mutta vammautumisia sattuu moninverroin enemmän .Ei ole hauskaa viettää raajarikkona loppua elämää.
ja esimies/työnantajan on muokattav asenne sellaiseksi, että turvallisuudesta huolehditaan osana amamttitaitoa.
Jos esimies/työnantaja ilmoittaa, että käytte nyt pilipalikurssin, jonka sisällöstä ei tarvitse välittää niin se on kyllä karhunpalvelus tuleville sukupolville ja sen jälkeen firmassa ei ole turvallisuuskulttuuria.
Jos kurssin sisältö ei vastaa tarvetta niin mikään ei estä muokkaamasta sen sisältöä sopivaksi.On järjetöntä pyörittää kurssia, joka ei vastaa uusia olosuhteita.
Mutta väärän asenteen levittäminen on murhaamista
Rakennuksille yleinen kypäräpakko taisi tulla vasta 2000-luvulla. Toki aiemminkin on ollut firma- tai työmaakohtaisia pakkoja, mutta ennen 2000-lukua kypärän pitäminen oli hyvin harvinaista.
Vieläkin kypärän pitämistä vastaan purnataan – ja usein aiheesta: kypärä päässä on paha tehdä töitä ylös- tai alaspäin, kypärä rajaa näkökenttää ylöspäin, ahtaisiin tiloihin kypärä päässä on vaikea mennä jne.
Remonttityömailla, missä asukkaat ovat päällä, on hassuja tilanteita, kun työntekijät ovat sonnustautuneet kypäriin, huomioväreihin ja työturvakenkiin, mutta kohteen pikkulapset temmeltävä jaloissa normivaatteissaan.