Isännöin lauantaina 8.3. vihreän sivistysliiton talouspoliittista kurssia. Sen aluksi Juhana Vartiainen tiivisti aivan erinomaisesti oman näkemyksensä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisesta. Tilaisuus streamattiin nettiin. Juhanan esityksen voi käydä katsomassa tästä. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, vaikka kuvan laatu onkin vain välttävä. Sanat ovat kuvaa tärkeämpiä.
Itsekin horisen jotain tuon jakson loppupuolella.
Miksiköhän tulee ilmoitus: Broadcast is too long to be transcoded? Siihen jämähtää! Eipä saa edes Juhanan ääntä kuultavaksi!
Yksi aivan keskeinen aihe Vartiaisen esitelmästä puuttui ja se on yritysten voittojen kohtalo. Viime vuosikymmenellä ja myös 1980-luvulla, siis lamojen edellä, palkat nousivat mutta tärkeämpää on, että silloin kasvoivat myös palkkiot yritysten johtajille ja ennen kaikkea omistajille maksettiin isot osingot. Voittoja ei aikaisemmassa määrin käytetty tuotannollisiin investointeihin. Tästä on vähemmän puhuttu eikä nytkään Vartiainen edes sivunnut aihetta.
Kuitenkin talouskasvun edellytys ovat uudet toimivat innovaatiot vientituotantoon. Edelleen osakkeiden arvojen kehitys niin meillä kuin muuallakin osakeanneista johtuen on ollut varsin hyvä. Ei ole vain vaara, vaan on ilmeistä, että talouskasvun kannalta liian moni yitys mittaa myös yritysveron alennuksen, palkkamaltin ja muut yhteiskunnan vastaantulot omistajille, vieläpä suuressa määrin ulkomaille.
Talouskasvua aikaansaa uudet onnistuneet innovaatiot, ei työnteon tehostaminen, koska sellainen ei vähänkään pitempään ole edes mahdollista. Kun työllisyys paranee, se nostaa palkkoja kuten Vartiainen esittää. Sellainen puolestaan saa yrityksissä aikaan painetta etsiä työntekijöitä korvaavia innovaatioita. Kohonneet palkat siis ovat talouskasvun keskeinen moottori. Kun sen sijaan työvoima on halpaa, kuten Pakistanin tiilitehtaalla, tiilet kannattaa tehdä edelleen vanhakantaisesti lapsityövoimalla. Tästä taas seuraa, että koko maa pysyy kaukana hyvinvointivaltiosta.
Hyvin paljon samoja asioita on Sixten Korkmanin kirjassa Utopia ja talous. Oikeastaan se on hyvin “sosiaalidemokraattinen”. Juhana Vartiasta pidetään enemmän tarjontatalousmiehenä, joita MOT ohjelma äskettäin soimasi (“Voodoo talous” jakso).
Eipä tuossa mitään uutta ollut
1. Vartiainen esitti taas typerää väitettä, että työpaikkojen määrä riippuu työn tarjonnasta.
Se on suunnilleen yhtä järkevä kuin väite , että valmistetaan vain sinkkiämpäreitä , kyllä ne joku ostaa.
Eipä taida mennä kaikki kaupaksi vaikka ilmaiseksi jakaisi ? Naapurissahan tuota kokeiltiin.
Ja jos tuo työn tarjonta vaikuttaa työllisyyteen niin työn perässä muuttaminen on silloin turhaa . Jos Raittijärvellä olisi vapaata työvoimaa niin joku pistäisi sinne tehtaan pystyyn ja työllistäisi heidät !! Miksi siis muuttaa, jos työn tarjonta huolehtii työllistymistä ???
2. Väite työvoimapulastakin on täyttä potaskaa, Tilastokeskuksen työvoimaennusteen mukaan työikäinen työvoima supistuu n 150000 2030 mennessä ja alkaa sen jälkeen kasvaa
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaenn
2012/vaenn_2012_2012-09–28_tau_001_fi.html
Tammikuun työllisyyskatsauksen mukaan työnhakijoita eli työn tarjoajia oli 550000 ja heistä töissä avoimilla työmarkkinoilla 75000 eli työtä vailla olevia työn tarjoajia oli 475000. Erilaisilla temputuksilla määrää saadaan alennettua siedettävälle tasolle ‚työttömyysluvut ovat enemmänkin Potemkinin kulissi kuin työttömien määrästä kertova luku.Noista luvuista voi tietysti pilkuttaa rajattomasti.
Esim poikani on armeijassa ja ilmoittautui ajoissa työkkäriin ja alkoi hakea työtä ja saikin ja aloittaa työt juhannuksen jälkeen. Virallisesti hän ei ole työtön eikä työn tarjoaja eli hän on henkiolento poliitikkojen näkemyksen mukaan
http://www.tem.fi/files/38884/TAMMI14.pdf
Eli vaikka työttämät korvaisivat työvoiman alenemisen niin jäljelle jäisi 325000 työtöntä !!!!
3.Suomessa oli Tilastoskeskuksen mukaan 1989 n 2, 5 miljoonaa työllistä ja 2010 työllisiä oli edelleen 2,5 miljoonaa eikä se välilläkään ole kauheasti muuttunut kuin 90-luvun lamassa.
Kun työttömiä oli 1989 n 80000 ja 2012 tuo 475000 (tai Tilastokeskuksen mukaan 206000)
Eli työn tarjonnan kasvattaminen moninkertaiseksi ei ole luonut lisää työpaikkoja !!!
Se on johtanut vain sosiaaliseen katastrofiin
Talousnerot ovat yrittäneet selvitä jutusta syyllistämällä työttömät.
Taloustieteilijän moraali on Stalinin moraalia:
Jos saadaan tuhottua yksi tuholainen niin kannattaa tappaa 1000 ihmistä.
Taloustieteilijän sovellus asiasta on, että jotta saadan yksi työllinen niin kannattaa ajaa 1000 ihmistä perikatoon ja köyhyyteen.
Tuleepa mieleen 30-luvun Ukraina.
Ruotsin ja Suomen työllisyyden vertailukin oli propagandistinen: Ruotsissa julkisella sektorilla on suhteessa enenmmän työllisiä ja Ruotsissa ei tunneta myöskään palkatonta orjatyötä.
Jos Suomen orjatyöläiset olisivat palkansaajia ja julkinen sektori työllistäisi saman verran niin työllisyysaste olisi korkeampi kuin Ruotsissa !!!!
Tanskassa työelämän pelisäännöistä sovitaan kaksikannassa eli työmarkkinajärjestöt hoitavat työelämän sääntelyn sopimuksein, valtio säätää lakeja vain kun EU tai joku muu sopimusvelvoite pakottaa.
Samoin Ruotsissa lait ovat väljiä ja työntekijöillä on laaja myötämääräämisoikeus, mikä korvaa lainsäädäntöä.
“Eläkeikä
Takuueläkkeen (kansaneläkkeen) vanhuuseläkeikä on 65 vuotta.
Työeläkkeelle voi siirtyä 61 vuoden iästä alkaen haluamanaan ajankohtana. Elinajanodote vaikuttaa myönnettävän eläkkeen määrään. ”
Kun iäkästä/pitkään palvellutta ei voi irtisanoa niin niin yritysket ovat lanseeranneet företagpensionin eli henkilö jää käytännössä pois työelämästä jo +60-vuotiaana ja firma maksaa esim 70 % palkasta 65-ikävuoten saakka.
Vartiainen ja Soininvaara yrittävät palvella EK:ta jutuillaan
Tämä on viimeinen kerta, kun julkaisen Liian Vanhalta tuon jankutuksen, ellei siiyhen tule jotain uutta argumenttia. Oletko edes käynyt katsomassa, miten Juhana perustelee tätä. Työn tarjonnan vaikutustas ei fvoi selvittää tutkimalla yhtä maata aikasarjana, koska kohtaanto-ongelmat vaikuttavat samanaikaisesti. Hyvä tapa on verrata kahta maata, joist6a toinen on tehnyt työn tarjontaa lisääviä toimia ja toinen ei ole tehnyt. Juahalla on hyvä vertailu 2000-luvun Ruotsiin ja Suomeen, jossa Ruotsi työnsi työmarkkinoille paljon lisää väkeä ja Suomi ei työntänyt. Työttömyys kehittyi molemmissa maissa samalla tavalla eli Ruotsissa työn tarjonnan lisäys lisäsi työpaikkoja vastaavasti.
Jos Rovaniemjelle ilmaantuu kymmenen tuhatta satamatyöntekijää, se ei tietenkään tuo satamaa Rovaniemelle. Yksi osa työn tarjonnan lisäystä on lisätä toimia, jotka edistävät työvoiman alueellista liikkuvuutta.
Työvoimapulasta sen verran, että vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan 60 prosenttia yrityksistä palkkaisi lisää henkilökuntaa, jos sopiuvaa olisi saatavilla. Kohtaanto-ongelma on todella suuri.
Nähtävästi vihreätkin ovat luopuneet hakemasta sellaista talousjärjestelmää, jossa ihan oikeasti lähdettäisiin pelastamaan maailmaa. Hyvä jos sentään kiinnostaa tapella edes sitten hyvinvointivaltion puolesta, turha tässä on pistää yhteiskuntaakin heti piloille jos luonto ja ilmasto meneekin. Kaikenlainen ympäristöaktiivisuus menee kuitenkin lopulta hukkaan, kun poliittisen järjestelmän sisällä ei ole ketään, joka lähtisi tuomaan taloutta hallitusti alaspäin. Vastassa on toki kapitalismi ja nationalismi, joten mahdollisuudet ovat heikot.
Toki voi sanoa, että ympäristöjärjestöt käyvät samalla tavalla yksittäisiä taisteluita, mutta häviävät sodan, kun eivät nekään itse talousjärjestelmää kritisoi ja aja siihen radikaaleja muutoksia. Jotenkin vain soisi, että tuon päivitetyn sosiaalidemokratian seuraksi mahtuisi myös sitten ne ekologiset lähtökohdat. Eikä vain Suomessa, vaan globaalisti, koska globaalilla tuhoamisellahan sitä hyvinvointia täällä nyt rahoitetaan.
On vain hullua ensin koittaa suojella jotakin tai vähentää jonkin kulutusta, ja sitten poliitikot tulevat vain puhumaan kasvun ja kulutuksen autuudesta. Nekin, jotka sanovat olevansa ilmastosta ja ympäristöstä huolissaan, valitsevat sitten kuitenkin sen taloudellisen kasvun kun tulee tiukka paikka. Mietitään vain miten pitää se kone käynnissä joka aiheuttaa nuo negatiiviset muutokset, ja samalla sitä miten estää nuo muutokset. Koneen toiminnassa ei nähdä perustavan laatuista vikaa, halutaan vain laittaa siihen jotain muuta polttoainetta.
Jos ei sitten edes enää ole kehitysasteella mitään muuta järjestelmää, niin miten ihmeessä mikään öljyhiekka tai hiilikasa jäisi polttamatta, jos samalla haluaa vain kasvattaa elintasoa ja taloutta globaalisti ja lokaalisti? Ei voi kovin toiveikkaana tulevaisuuteen käydä.
Onkohan tuo maahanmuuton lisääminenkin vähän sellainen ponzi-systeemi, vai meinataanko tuosta työvoimasta päästä eroon ennen kuin nekin tulee vanhoiksi? Toki näyttää olevan täydellinen haluttomuus tempaista käyntiin mittavaa koulutusohjelmaa työttömille. Sellaista joka tuottaisi tarpeellisia taitoja, ei kiusaa.
Joskus se innovaatio voi olla juuri se, että tuotanto kannattaa siirtää muualle. Jos saadaan aikaan suuri talouskasvu vähentämällä työntekijöitä Suomessa, tämä ei ole välttämättä ihan ongelmatonta.
Mielenkiintoista, että vihreän sivistysliiton talouspoliittisella kurssilla talous-ja sosiaalipolitiikasta kyetään nykyisin puhumaan sujuvasti ilman, että talouden ja sosiaalipolitiikan ekologiset reunaehdot tulevat millään tavalla huomioiduksi.
Ehkä Vartiaisen retorisesti loistokasta esitystä kannattaisi arvioida myös tästä näkökulmasta. Kasvuorientoituneen markkinaliberalismin ja siihen kytkeytyvän työvoiman tarjontaa korostavan sosiaalipolitiikan hyvä kehä ei ehkä tästä näkökulmasta katsottuna ole sittenkään se kehä, jonka varaan vihreä sivistys voi ainakaan pidemmällä rakentua.
Markku. Voit jkäydä kuuntelemassa myös muut kurssin esitykset. Löytyvät siitä vierestä.
Ensimmäisen 5 min sisällä tuli oleellinen. Ruma vs. kaunis ja menestyminen. Hyvinvointivaltiota markkinoidaan väärin. Monilla on se käsitys, että riippukeinussa makaava varastaa pellolla huhkivan rahoja. Tosiasiassa 2000-luvun työelämä on pelkkää lahjakkuutta, ulkonäköä jne. Tätä pitäisi tuoda esille ja poistua peltotyön romantiikasta. hyvinvointivaltion tarkoitus tulisi olla geneettisen epätasa-arvon vähentäminen.
Kuuntelin nuo kaikki. Ne olivat kaikki hyvin sekavia, ja niistä oli vaikea löytää punaista lankaa. Mitä väitit “Kallesta ja Pekasta” ei ole yhteenkään asetukseen tai lakiin kirjoitettuna vaan aina yksittäisen virkailijan harkinnasta kiinni. Mutta antaa sen olla.
En ymmärtänyt, mitä Oras Tynkkynen haki takaa sillä, että kannattaa markkinataloutta, mutta vastustaa kapitalismia. Ehkä hän vain halusi kuulostaa “syvälliseltä”, sillä ainoa todellinen peruste oli se, että hän ei antaisi valtion tukiaisia suuryrityksille. Paljon tämän vuosisadan tulevasta teknologiasta on sellaista, että ne tulevat vaatimaan miljardi-investointeja tutkimukseen ja erittäin suuria riskejä. Tapahtuu suurelta osin Yhdysvalloissa, yliopistojen ja valtion ja suuryritysten yhteistyöllä. Luulen, että Oras ei vain tajua tätä.
Vartiaisen ja sinun puheet maahanmuuttajista olivat tarkoitushakuisen vältteleviä ja vääristeleviä, mutta tähän on jo tottunut. Se on jonkinlainen normi. Persuille voi naurahtaa, se on aina hyvä harhautus, mutta oletko laskenut, kuinka moni niistä eestiläisistä rakennusmiehistä jää pysyvästi Suomeen? Ruotsin työllisyystilanteen selittäminen maahanmuutolla ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikan ylistäminen on aihe, jossa niin sinä kuin Vartiainen ette todellisuudessa pystyisi millään puolustamaan kantaanne älyllisesti sellaisessa tilanteessa, jossa joutuisitte myös perustelemaan kantanne, ettekä voisi vain hymistellä samanmielisten keskuudessa.
Onko esimerkiksi Halla-aho sanonut vastustavansa filippiiniläisiä hoitajia tai kiinalaista insinööriä? Te ihan omillanne luotte tuon olkiukon, että “persut” sotkisivat eri maahanmuuton muodot, ja sitten käytätte sitä verukkeena sotkeaksenne ne itse, jotta ette joutuisi käsittelemään epämukavia kysymyksiä.
Väitteesi siitä, miten työperäinen maahanmuutto ei mitenkään voisi vaikuttaa haitallisesti kotoperäisiin työntekijöihin ei pidä myöskään paikkaansa. Et ole tainnut nähdä Kati Juuruksen dokumenttia Siivouspäivä? Miten Suomessa siivousalalla painetaan palkkoja, rikotaan oikeuksia ja irtisanotaan oikeuksistaan tietoisempia ja korkeampipalkkaisia, keski-ikäisiä kantasuomalaisia. Kuinka? Hyödyntämällä ulkomaista työvoimaa. Moni voisi myös rakennusalalla olla kanssasi eri mieltä, kun harmaa talous syrjäyttää reilusti pelaavia. Samoin pikaruoka-alalla, jossa kebabpizzerioiden väärinkäytökset, joiden myötä ruokaa voidaan myydä alihintaan, ovat kattavasti dokumentoituja. Moni asiakas on valitellut kieliongelmista lääkärissä käydessään. Näitä on paljon.
En myöskään ymmärtänyt, miten voit todella uskoa siihen, että hiilidioksidiverot eivät iskisi kovimmin köyhempiin kansanosiin länsimaissa. Kehität tähän jonkin todella oudon ajatusrakennelman rikkaiden ahneudesta, mikä saisi myös heidät vähentämään kulutustaan. Nykyään suurimmalla osalla suomalaisista on varaa vuosittaiseen etelänmatkaan. Korkeilla CO2-veroilla ei ehkä olisi. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa syntyy jonkinlainen nykyistä paljon selkeärajaisempi kulutussisältöinen luokkayhteiskunta. Ylempi keskiluokka jatkaisi matkustelua, mutta alemmille luokille se olisi vaikeampaa.
Näistä voidaan ottaa yhtymäkohta siihen, minkä takia menet talousajattelussasi hyvin pahasti vikaan. Sen sijaan, että myöntäisit tuon vaikean problematiikan, niin yrität selittää sen pois, vaikka se ei ole pois selitettävissä. Sama tietenkin maahanmuutossa ja monissa muissa kysymyksissä. Selität pois sellaista, mikä ei ole pois selitettävissä, ja sitten jatkat ajatusrakennelmien muodostamista aivan kuin näennäisesti pois selitettyä ei olisi olemassa. Mutta tietenkin se on yhä olemassa. Yksinkertaisesti väistät tällaisten asioiden todellisten hyvien ja huonojen puolien puntaroinnin, ja yrität kuvata vain hyviä puolia. Eihän todellisuus ole tietenkään lainkaan sellainen. Jos haluat tuntuvan hiilidioksidiveron, niin ole valmis myös kuvaamaan realistisesti, mitä sen seuraukset olisivat tai yritä kehittää esimerkiksi joitakin kompensointimalleja, mutta älä kehittele ohuita verukkeita.
Juhana Vartiainen aloittaa puheensa tällaisesta monien vaikuttavien tekijöiden pois sulkemisesta. Hän vertaa pohjoismaista mallia muihin malleihin. Vertaus on toki pätevä esitetyssä mitassa, jos ajattelemme, että kaikkialla maailmassa asuu (on asunut) pohjoismaalaisia 1945- ja kaikki nähdyt erot johtuvat vain järjestelmien erosta. Ashkenazi-juutalaiset, kiinalaiset ja intialaiset saavat Yhdysvalloissa suomalaisia peruskoululaisia parempia kouluarvosanoja. Selitätkö tämän koulumallilla? Oras? Juhana Vartiainen? Kukaa ei kysy teiltä julkisesti näitä vaikeita kysymyksiä niin, että joutuisitte niihin vastaamaan.
Ihmisten ja kulttuurien variaation pois sulkeminen, niin suuri sosiaalinen paine kuin siihen vihreissä onkin, tuottaa vääristynyttä ja huonoa talousteoriaa. Voit sulkea tällaiset keskeiset tekijät pois, mutta älä oleta, että teoriasi enää sen jälkeen toimisivat. Kuten ei tule toimimaan pidemmällä aikavälillä euroalueen yhtenäisyys, ei johtuen saksalaisista eläkejärjestelmistä, vai mikä ihme se oli, johon vian osoitit, vaan euroalueen maiden talouskulttuurisesta dispariteetista. Sen jälkeen kun hirveällä vaivalla on saatu jotenkin kreikkalainen takaisin juoksukilpailuun, niin saksalainen juoksee yhä lujempaa ja dispariteetista johtuvat ongelmat ennenpitkää uusiutuvat tavalla tai toisella kun kreikkalainen jää kierroksella jälkeen.
Eikä pelkkää systeemitasoa tuijottavalla teknokraatilla ole hajuakaan, mikä meni vikaan.
Hyvä esitys Vartiaiselta. Jäi korvaan maininta, että etenkin julkisen sektorin tehostaminen vaikuttaisi kestämisvajeen pienentämiseen. Sitten mainittiin se onneton konttoristi?
Oma käsitykseni ja kokemukseni yksityiseltä sektorilta on se, että tehostaminen edellyttää organisaatiotasojen vähentämistä ja selkeyttämistä. Toisin sanoen ei-tuotannollisen väen määrän pienentämistä vaikka siinä joutuisikin työttömäksi myös asiantuntijoita.
Firmassa, jossa työskentelin, oli pakko vähentää ei-tuotannollinen henkilöstö puoleen. Organisaation toimintakyky parani ja firma välttyi konkurssilta.
Jos ulkoistetaan kunnallisia palveluja, voidaan ne tuottaa joustavasti ja laadukkaasti asiakkaille. Tai jos yksityiset tuottajat saavat kilpailla, kuten Ruotsissa kunnallisten palvelujen kanssa, on seurauksena kunnallisten palvelujen tehostuminen että paraneminen.
Ja henkilökuntaa on saatavilla, mutta nykyisin yritykset edellyttävät tässäkin just-in-time ‑ajattelua, ts. palkattavan henkilön tulee olla paikalla juuri silloin kuin tarvitaan, häipyä silloin kuin ei tarvita ja omata valmiiksi kaikki ne taidot mitä ehkä joskus tarvitaan, työpaikkakoulutusta (eikä juuri perehdyttämistäkään) ei ole.
Ennen vanhaan työnantajilla oli jopa ammattioppilaitoksia (esim. Wärtsilän Turun telakka, Saab-Valmet jne.)
Vartiaisen mainitsema pamfletti Työvoima tehokkaaseen käyttöön löytyy suoraan netistä: http://www.ttt-saatio.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vartiainen-muokattu-taitto.pdf
Minunkaan puhelimeni ei pysty toistamaan noin isoa tiedostoa, ei ainakaan Chromesta käynnistettynä. Ongelma näkyy olevan lähes tuntematon: googletus (“Broadcast is too long to be transcoded”) antaa neljä tulosta, joista yksi on tämä sivu. Sen verran linkeistä voi ehkä päätellä, että ko. viestin lähettää Bambuserin palvelin eikä vika siis olisi Androidissa tai puhelimen muistin määrässä.
Tiedostojen haltia voisi ystävällisesti tallentaa äänen omaan tiedostoon (ei minään jättikokoisena, 32 kb/s riittää) ja laittaa jakoon vaikka tänne. Voisi kuunnella liikkeessä. Veikkaan, että videon antama lisäarvo on aika minimaalinen, paitsi jos Vartiainen tai muut selittelevät yhtenään jotain käppyröitä.
Suomalaisten työurat lyhenevät, koska ongelmissa irtisanotaan ensimmäisenä iäkkäät, joilla on vaikeuksia saada uutta työpaikkaa.
Ruotsissa pisimpään työpaikassa olleet ja samalla yleensä iäkkäimmät sanotaan irti viimeisinä. Näin oli ennen aikaan myös ainakin Turussa, jossa OTK saneerasi 1970/80 ‑luvun taitteessa.
Työvoima on valtion suojeluksessa ja jos iäkäs työvoima on eniten vaarassa niin sääntö pitäisi ottaa käyttöön uudelleen Suomessa ja pitää ikäihmiset töissä ja kouluttaa nuoria uusille urille.
Olen muuten sitä mieltä, että ainakin läntisen Suomen kannattaisi liittyä Ruotsiin, ja ottaa kruunu ja Ruotsin työelämän pelisäännöt käyttöön.
Työttömyysprosentti ei riipu työvoiman määrästä. Tämä on todistettu monella eri tavalla. Muutenhan Ruotsissa olisi puolet työttömiä, koska siellä on tuplasti työvoimaa. Kun työvoimaa on paremmin saatavilla, kannattaa perustaa enemmän työpaikkoja.
“Juahalla on hyvä vertailu 2000-luvun Ruotsiin ja Suomeen, jossa Ruotsi työnsi työmarkkinoille paljon lisää väkeä ja Suomi ei työntänyt. Työttömyys kehittyi molemmissa maissa samalla tavalla eli Ruotsissa työn tarjonnan lisäys lisäsi työpaikkoja vastaavasti.”
Työn tarjontaa on lisätty reippaasti Suomessakin 25 viime vuoden aikana, työttömyys on moninkertaistettu ja jokaista työpaikkaa hakee satamäärin ihmisiä.
Vai väitätkö, etteivät nuo 550000 työnhakijaa työvoimatoimistossa ole työn tarjontaa ???
Tilastokeskuksenkin siivottujen tilastojen mukaan työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut 80000:sta 206000 :een 25 vuodessa
Onko sinulla antaa numeroita, jotka osoittavat ettei työn tarjonta ole lisääntynyt Suomessa ?
Suomeen on tullut 1989 jälkeen n 250000 maahanmuuttajaa, mutta ei työpaikkojen määrä ole kasvanut, suomalaisia vain on siirtynyt enemmän kortistoon
Ovatko nuo 550000 työnhakijaa hylkytavaraa, jotka eivät ole aitoa työvoimaa ?
Eivät he muutu muuksi kuin he nyt ovat, joten he ovat realiteetti . Ilmeisesti Suomessa johdossa eletään fantasiamaailmassa ja lopputulema on kootut selitykset, miksi jotakin ei voi tehdä.
Työvoima on epäkuranttia.
Mitä hyötyä on epäkurantin työvoiman tarjonnan kasvattamisessa ???
Työllisyysasteen nostamisessa ei voi lähteä siitä, että työvoima kelpaa .
Jos ihmisiä ei voi muuuttaa niin silloin on muokattava tuotantotapaa
Jos vaatimukset työvoimalle asetetaan liian korkealle tarjontaan verrattuna niin silloin meillä työllisyysaste jää matalaksi.
Samalla tavalla Ruotsinkin työkkäreissä on satoja tuhansia työnhakijoita , mutta jostain syystä vain Ruotsin työnhakijat ovat “oikeita” ja kurantteja työnhakijoita.
Eivät ruotsaliset työnhakijat ja maahanmuuttajat ole sen parempia/huonompia kuin suomalaiset.
Kyllä se syy sopivan työvoiman puutteesta on silloin siellä ostajan päässä.
Ruotsissa työllistämisen rima on matalammalla ja ihmiset työllistyvät paremmin vaikka Ruotsissa ihmisistä pääsee vaikeammin eroon.
Ruotsissa lähtökohtana on tuotannon sopeuttaminen tarjolla olevaan työvoimaan
Suomessa Eduskunnassakin keskitytään siihen kuka keksii hulluimman ja nöyryyttävimmän tavan kyykyttää rupusakkia , se on Eduskunnan tärkein anti tälle rupusakille
Tuota työn tarjonta fraasia ovat tarjonneet minelle sinä, Vartiainen, Korkman, Kiander etc
Ja sanasta sanaan samanlaisena kirjasta ulkoaopittuna , lopettakaa itse jankkaaminen , ei teillä ole teorian tueksi mitään faktaa
Ja mitä jankkaamiseen tulee niin itse jankkaat tuota työn tarjintaa
Ja saman kirjan ovat lukeneet Vartiainen, Korkman , Kiander etc ja toistavat sanasta samaan samaa lorua. Ilmeisesti taloustieteilijöiden opinnot ovat ulkoalukua ?
Minuat markkinataloudessa työpaikkojen määrän sanelee palveluiden ja tavaroiden kysyntä,kulutuskyky ja tuotannon tuottavuus.
Kiinassakin puolet kansasta on vielä luontaistaloudessa, koska markkinoiden koko ja tuontannon tuottavuus eivät riitä työlllistämään kaikkia.
Ruotsin asukaslukua maahanmuuttajat ovat lisänneet kahdella miljoonalla. Logiikkasi mukaan siellä pitäisi olla yli miljoona työtönbtä.
Kyllä ainakin yksityisillä työpaikoilla annetaan edelleenkin työpaikkakoulutusta, mutta se tapahtuu työn yhteydessä. Erillisiä työnantajan ammattioppilaitoksia tarvittiin silloin, kun nuoria koulutettiin Valmetin pukilta ja lehmän alta metallimiehiksi ja vaihetyöläisiksi.
Sittemmin julkista ammattikoulutusta ja kurssitusta on lisätty merkittävästi. Tosin siinäkin on ongelmana se, ettei julkista rahaa jaeta valmistuneiden työllistymisen perusteella, jolloin koulut elävät enemmänkin paikallispoliitikkojen ja opettajien ehdoilla.
Kohtaanto-ongelma on todellinen ja sitä on ainakin kahta lajia: maantieteellistä ja taidollista. Edellinen ratkeaisi asunto- ja etuuspolitiikalla, jälkimmäinen sillä, että oppilaitosten ja kurssikeskusten rahoituksesta merkittävä osa kytkettäisiin valmistuneiden työllistymiseen. Alkaisi löytyä tekijöitä jopa uusille aloille eikä vain perinteisille.
Tämä nyt ei todista yhtään mitään.
Ruotsista löytyy kykyä tehdä bisnestä konseptuaalisen innovoinnin ja globaalisti vertailukelpoisen markkinoinnin kautta, tyyliin IKEA, H&M ja Spotify. Niillä on laajempi teollinen pohja, joka on pysynyt paremmassa kunnossa. Suomessa raapantuvan teollisen pohjan kanssa vastaava tarjonnan lisäys olisi hyvinkin voinut lisätä työttömyyttä.
Meillä on konseptuaalisen innovoinnin ja globaalin markkinoinnin ykkösesimerkkeinä vihaisia lintuja ja Hjalliksen halli.
Kun kerrankin loistavien insinöörien ja muotoilijoiden työllä päästään hyvään markkina-asemaan, niin sitten sinne pannaan joku Kallasvuon tyyppinen hyvin kammattu nolla ajamaan koko homma kiville.
Nokia on kehittänyt kuusi(6) eri stäkkiä toteuttaakseen kosketusnäyttökäynnykän, Applelle riitti yksi.
Yleensäkin suomalainen bisnesjohtaja näyttää reagoivan kutistuviin katteisiin mielummin “tehostamalla” ja valittamalla veroista kuin innovoimalla.
Siivoojapulaa aiheuttava kohtaanto-ongelma on se ettei siitä haluta maksaa edes nykyisen tason mukaan, jolloin sitä tehdään sitten sen verran kuin korkeammilla hinnoilla löytyy kysyntää. Kyllä siivojia löytyy, jos rahaa löytyy.
Yleisestikin Suomeen tuskin tulee mitää isoa matalapalkkapalvelusektoria kulttuurisista syistä. Amerikassahan niillä on kaikenmaailman “parking vallet”, “toilet attendant” ja “walmart greeter” työpaikkoja. Laitat Suomeen ruokakaupan ovelle jonkun höpisemään jotain tervetuloja, niin asiakkaat menee sitten toiseen kauppaan missä niiden annetaan olla rauhassa.
Jotenkin tuntuu että työn tarjonnan esitetty autuaaksitekevä vaikutus on vain savuverho, tai ainakin että suomalainen sosiaali- ja hallintomalli ei ole ainakaan ajan tasalla sen toivotun tulevan työntekijämassan kanssa.
Epäilen että tässä pedataan julkisen BKT:n kasvua, virkamiehille ja heidän aatetovereilleen ja sukulaisilleen töitä julkisilla varoilla joka jonkun Vartiaisen powerpointin kvanttilogiikan mukaan (jonka epäilisin varastettu joltain ajatushautomolta) parantaa kestävyysvajetta ja näin luoda taloudelliset edellytykset tietyille poliittisille piireille ajatella yleviä ajatuksia ja muokata maata ja kansaa eikä toisinpäin. En usko että historia osoittaa näitä ajatuksia oikeiksi, en usko että julkinen kompetenssi tässä maassa riittää tälläisiin liikkeisiin, enkä usko että esitetyt syyt ovat rehellisiä. Sen voin uskoa että Ruotsissa on parempi julkinen hallinto joka toimii mahdollistajana eikä kuristajana niinkuin tässä maassa.
Tunnen suurta epäluottamusta Suomen virkamiehiä ja poliitikkoja kohtaan, tämä tunne vahvistuu koko ajan. Mutta ehkä se on vain minun ongelmani.
Kerropa nyt selkokielellä, miten työn tarjontaa on Suomessa lisätty mielestäsi.
Aikaisemmat esimerkkisi tyyppiä ‘hävittäjälentäjä nuorena eläkkeelle’ eivät mitenkään liity tähän (eikä paljon muuhunkaan) asiaan.
Miten tuo julkisella varoilla työllistäminen sopii kestävyysvajeen alentamiseen julkisia menoja supistamalla, kuten Vartiainen myös toteaa?
Ehkä et ole kuunnellut koko juttua (en minäkään, mutta määritelmät olivat heti alussa)?
Kiinassa onkin varmaan varaa pitää ukkoja reservissä oottelemassa tilauksia, mutta täällä Suomessa palkkataso on tyypillisesti niin korkea, ettei siinä ole mitään järkeä. Niiden äijien työtä tekemättömän ajan palkat maksavat moninkertaisesti niihin hommiin verrattuna, joita saataisiin kun pidettäisiin kokoajan aktiivisesti lisäkapasiteettia varalla. Järkevää työtehtävää vailla olevat työntekijät imevät todella äkkiä kassan tyhjäksi.
Olen itsekin jättänyt tarjoamatta ja jopa laittanut töitä pois kun kapasiteetti on jo ollut täydessä käytössä. Liiallinen laajentaminen sellaisen työvoiman turvin, josta ei voi mennä takuuseen, ei mitenkään vaan kannata vaan vaarantaa jopa asiakassuhteet. Työvoiman hamstraaminen taas vaarantaa kannattavan toiminnan eikä yritystoiminnan laajentamisessa ole mitään mieltä, jos se ei kannata.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä etteikö mihinkään yrityksen koskaan mahtuisi vähän luppoaikaa tai ettei voisi pikkuhiljaa laajentaa. Sitä luppoaikaa on kyllä aina välillä muutenkin ihan riittävästi koska ihan jokaiselle päivälle ja jokaisele tunnille ei vaan voi saada mitenkään maksimikuormitusta aikaiseksi.
Mutta tosiaan, jos olisi luotettavia työntekijöitä sormia napsauttamalla saatavilla, niin helppohan se olisi laajentaa aina kun joku asiakas haluaisi tilata enemmän mitä voi juuri sillä hetkellä toimittaa.
Nimimerkillä “kokemusta on”
Kokemuksesta voin kertoa, että kohtuuhuolellista kotisiivousta ei ole ihan helppo ostaa. On vaikea löytää tekijöitä, jotka ilmestyvät sovittuna aikana, joiden kanssa löytyy riittävän toimiva yhteinen kommunikaatiokieli, jotka tekevät homman kohtuullisen säntillisesti ja laskuttavat tehdyt tunnit oikein. Tämä kaikki ennen kuin on yritetty edes keskustella siitä tuntihinnasta.
Jos sitten vielä yrittää keskustella siitä, että löytäisi tuollaisen tekijän, joka vielä vaikkapa pesisi ja silittäisi pyykkiä, niin sitten menee jo mahdottomaksi. Kysymys on kuitenkin asioista, jotka kuuluvat lähinnä kansalaistaitoon.
Ymmärtäisin problematiikan, jos ongelmana olisi kohtuuton vaatimustaso tehtyihin tunteihin nähden. Tuntuu kuitenkin siltä, että sitä parempaa jälkeä ei saa edes maksamalla. Minusta silloin kyse ei voi olla kuin siitä, millä tavalla tekijä arvostaa työtään. Ja ehkä siitä, millä tavalla keskimääräinen teettäjä arvostaa tekijän työtä.
Markkinataloudessa luulisi, että kotiapuyrittäjä yrittäisi saada asiakkaan ulkoistamaan kaiken mahdollisen tekemisen. Näyttää kuitenkin siltä, että yksinyrittäjillä on kädet täynnä töitä ja isommilla firmoilla vaikeuksia löytää työvoimaa.
= = =
Isommassa mitassa toki myös hinta on vaikea. Jos perusinsinööri saa 50 000 euroa vuodessa palkkaa, siitä jää käteen noin 16 €/tehty työtunti. Tuolla saa pk-seudun hintatasolla ostettua 25 minuuttia siivoustyötä, kotitalousvähennyksen jälkeenkin 45 minuuttia. Kun ylityötunnista jää käteen vähemmän, niin ei kannata, vaikka siivoja saa paljon vähemmän palkkaa kuin esimerkin perusinsinööri.
Jos kotiapupalveluiden kannattavuusraja on esimerkiksi 6000 €/kk bruttotuloissa, niin sektorista on vaikea kasvattaa kovin suurta.
= = =
Kädessä on kolme merkittävää ongelmaa matkalla palvelutalouteen:
1. Suomessa on tapana tehdä itse.
2. Suomessa ei ole tapana palvella muita.
3. Suomessa yhteiskunnalla on tapana ottaa sen verran leveä siivu välistä, ettei helposti tee mieli rikkoa kohtaa 1.
Olin tuolla seminaarissa ja kysyinkin Vartiaiselta liian monimutkaisen kysymyksen Chartalismista. 🙂 Tunnin esitelmä tästä aiheesta on aikalailla liian lyhyt, mutta kyllä siinä totuuden siementä oli. Silti hirttäytyminen yhteen selitysmalliin on vaarallista. Se, että ajatellaan NAIRU-mallin olevan autuaaksi tekevä totuus on vähintäänkin kyseenalaista.
Tässä on linkki kirjoitukseen, jossa perustellusti kritisoidaan NAIRU-mallia:
http://rahajatalous.wordpress.com/2012/03/30/taystyollisyys-ja-nairu/
Mitä jos tämä NAIRU-mallin jonkinasteinen toteutuminen johtuukin siitä, että uudet ihmiset automaattisten tulonsiirtojen myötä lisäävät kokonaiskysyntää ja sitä kautta mahdollistavat toistensa työllistymisen?
Nairu-malli kertoo sen, mille tasolle tasapainotyöttömyys asettuu, kun kysyntä on kunnossa. Se, että työvoiman tarjonta synnyttää kysyntää on tapa, jolla talous hakeutuu tuohon tasoon, mutta se ei poista tuota työvoiman saatavuudesta johtuuvaa rajoitetta mihinkään.
Sitten on oppisopimuskoulutus. Mainittakoon tässä, että Itävallan lähes maagisen alhaiselta tuntuva nuorisotyöttömyys — vuodesta vuoteen hieman alle puolet Suomen kulloisestakin lukemasta — selittyy tutkimusten mukaan suureksi osaksi sillä, että se on oppisopimusten ylivoimainen ykkösmaa jopa maailmankin mittakaavassa.
(Osaksi selitys on kyllä myös raadollisempi, mm. lapsilisien maksaminen korkeampaan ikään kuin muualla.)
Nopein tapa lopettaa talouslama on siis verotuksen lakkauttaminen. Kokonaiskysyntä räjähtää kasvuun.
Olisi vielä kiva kuulla Osmolta, miten työvoiman tarjonnan lisääntyminen eli reaalipalkkojen alentuminen käytännössä synnyttää kysyntää. Rahataloudellisessa todellisuudessahan reaalipalkkojen alentuminen supistaa kotitalouksien ostovoimaa, lisää epävarmuutta ja säästämistä. Näin ollen kokonaiskysyntä voi vähentyä merkittävästikin työn tarjonnan lisääntyessä. Jos yritykset vielä reagoivat tähän kasvaneeseen epävarmuutteen ja kulutuksen vähentymiseen leikkaamalla investointejaan, päädytään entistä kauemmas aikaisemmasta kokonaiskysynnän tasosta.
Mielestäni mekanismi, jonka kautta työn tarjonnan kasvu lisää kysyntää, pitää pystyä taloudelliseen todellisuuteemme nojautuen perustelemaan. Muussa tapauksessa NAIRU-teoriasta ei jää mitään hyödyllistä jäljelle.
NAIRU-teoria ei ole mitenkään sidoksissa tuohon kokonaiskysyntään. Yritin vain sanoa, että jos useampi työllistyy, he saavat palkkoja ja tämä työllistää lisää. NAIRU kertoo vain, missä vaiheessa palkkainflaatio tappaa kasvun ja alkaa lisätä työttömyyttä. Se ei ole oikeastaan mikään teoria vaan käytännön havainto.
Mika Maliranta täydentää mukavasti:
http://www.etla.fi/kolumnit/kilpailukykyongelma-tuottavuus-ja-palkat/
“Koska Suomen kilpailukyvyn perustekijät ovat edelleen hyvässä kunnossa, ongelman ratkaisuun riittänee seuraava resepti: 1) maltillinen yleinen palkkakehitys useiden vuosien ajan, 2) lisää yritys- ja yksilökohtaista joustoa työmarkkinoille ja 3) panostetaan edelleen tutkimukseen, koulutukseen ja kilpailupolitiikkaan tuottavuuden parantamiseksi. ”
Tämä siis ei tarkoita taiteentutkimuksen määrärahojen kasvattamista ja amk-taitelijoiden koulutuksen edes pitämistä ennallaan, kuten jotkut ovat ymmärtäneet.
Kuntauudistuksessa ja sosiaalipuolella ainakin demareille _kaikki_ rahankäyttö on merkki hyvistä asioita, sai sillä aikaan jotain tai ei. Siksi kaikki säästöt ovat suuresta saatanasta.
Jos vaikka kuntauudistus mahdollistaisi, että kunta voi ostaa viranomaispalveluita rajoituksetta toiselta kunnalta (kunhan on siis virkamies) vatuukuntamalli syntyisi ihan itsekseen ja nopeasti. Osaamista vaativat asiantuntijatehtävät tehtäisiin siellä missä on osaamista, eikä kunnissa olisi _ainoaa_ sosiaaliviranomaista ihan yksinään pähkäilemässä.
Ilmeisesti myös palkkajoustoa tapahtuu, ICT-alla ainakin, mikä on lisännyt kysyntää lisääntyneelle tarjonnalle.
Jokainen yritys palkaa kaikki vapaalla markkinalla olevat Leonado da vicit ja Galileo Galileit heti töihin.
Latauslinkki videotiedostoon: http://archive.bambuser.com/w/03/a_0028/eec63da5-764f-27d5-26fe-0d5bb109fdc5.flv
No ei kai sen tolla tavalla ole tarkoituskaan kannattaa. Eikö kotisiivouksessa makseta siitä ilosta että on siistiä muttei itse tarvitse hikihatussa raahata imuria ympäri kämppää?
No, juuri eilen oli juttua yhden ammatillista koulutusta antavan oppilaitoksen rehtorin kanssa ja kyllä, oppisopimuskoulutusta olisi hyvä saada enemmän, mutta kun ei löydy yrityksiä, jotka ottaisivat oppilaita töihin.
Toisaalta myönteisenä seikkana kuulin, että ammatilliseen koulutukseen sisältyy noin kolmasosa harjoittelua yrityksissä
Hyväksyn Vartiaisen argumentit taloustieteen kontekstissa. Se, että työttömyysaste on riippumaton työvoiman määrästä on marginaalilla totta.
On kuitenkin myös niin, että koko työmarkkinat, ja ylipäätään koko talous on viime kädessä emergentti ilmiö. Niin kauan kuin materiaaliset resurssit eivät ole rajattomat, väestön määrän kasvu ei myöskään rajatta kasvata BKT:ta. Viime kädessä taloustieteen teorian kannalta tapahtuu niin, että on jokin mekanismi, jolla väkiluvun kasvu alentaa tuottavuutta.
Ajatuskokeen tasolla, jos meillä on jokin rajattu välttämätön resurssi, esim. makea vesi (yhteisö, joka elää rajatulla alueella jossa makean veden maksimituotanto on jokin tietty määrä M aikayksikössä), tapahtuu niin, että kun väkiluku P kasvaa, alkaa tietyn M/P ‑suhteen jälkeen tuottavuus laskea, koska ihminen tarvitsee täysipainoisesti toimiakseen vähintään tietyn määrän makeaa vettä päivässä. Silloin kun olemme lähellä tuota rajasuhdelukua, työvoiman tarjonnan kaksinkertaistuminen ei todellakaan kaksinkertaista BKT:ta.
Nk. tuottavuuden kasvu on pitkälti sitä, että käytämme yhä enemmän tai yhä tehokkaammin fossiilisia energiaresursseja. Ihmiskunta on kuin bakteeripopulaatio, joka on viimeisen muutaman sadan vuoden aikana mutatoitunut hyödyntämään maankuoreen vuosimiljoonia sitten varastoitunutta energiaa. Talousjärjestelmä on vain “bakteeripopulaation” tapa allokoida tämä ulkopuolelta tuleva energia mahdollisimman tehokkaalla tavalla.
Palkkakilpailu siis alkakoon? Työnantajille velvoite julkaista henkilökuntansa substanssi/kompensaatio + yhteystiedot? Toteutetaan max:n lakia siirtyvän työntekijän työpaikka on aina helpompi täyttää kuin täyttyvä työpaikka?
Palkkakilpailu on alkanut ajat sitten. Siksihän meillä palkkaerot kasvavat.
Totta, kiitos täydennyksestä.
Oppisopimuskoulutus on aivan loistava vanha innovaatio. Sen käyttöaluetta tulisi vain laajentaa, sehän sopisi hyvin myös 3. asteen täydennys- ja muuntokoulutukseen. Nokia koulutti tällä periaatteella 90-luvulla joukon teknikoita, insinöörejä ja dipl.insinöörejä, muutamat aina tohtoriksi asti.
Jokaista työkkärissä julkistettua työpaikkaa hakee satamäärin ihmisiä, mistä syystä en meidän firman työpaikkoja sinne edes viitsi laittaa. Meinaan että sieltä hakee yksi niistä 550000 työnhakijasta.
Sen sijaan hyviä reippaita työntekijöitä, jotka eivät heti ala vänisemään tesseistä ja jotka tekevät töitä ilman että katsotaan perään, niitä ei tunnu saavan kuin repimällä koulun penkiltä kun ovat vielä innokkaita. Kun hakijat ovat noita surullisenkuuluisia yli 40-vuotiaita, kiinnostaa elämässä enää jokin ihan muu kuin työnteko: vuorotteluvapaa, kesäloma, talviloma, kevätloma, syysloma, lapsisairas ja lakisääteinen kahvitaukotyöterveydenhoitotykypäivä tai jokin liikuntalounashyvinvointiseteli.
Joillakin aloilla on varsin kehittynyt freelancer ‑järjestelmä. Syntyäkseen se tosin vaatii, että seudulla on runsaasti alan yrityksiä. Helsingin seutu vetää tässäkin pisimmän korren.
Miten niin “ei kannata”? Missä suhteessa perusinsinöörin pitäisi saada siivoojan aikaan ostettua, että “kannattaisi”?
Ei kai insinööri pelkän rahan takia toimistolla istu. Jos myös työn mielekkyys merkitsee, niin yllä olevan esimerkin insinöörille riittää, että hänen mielestään oman työn tekeminen on vähintään 1,3 kertaa mielekkäämpää kuin siivoaminen.
On älyllisesti täysin epärehellistä perustella Suomen ja Ruotsin työmarkkinoiden kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana pelkällä työvoiman tarjonnan erolla.
Ihan samalla tavalla voisi maiden väliltä etsiä jonkun toisen yksittäisen eron ja väittää jonkun seurauksen johtuvan siitä.
Työn tarjonnan lisääminen reservityöllisten, eli työttömien määrän lisäämisellä perustuu palkkojen laskuun ja sitä kautta kilpailukyvyn lisääntymisen. Tämän Vartiainen unohtaa usein kertoa. Saadaan köyhät tappelemaan keskenään vähistä työpaikoista palkkoja ja etuja laskemalla.
Kyseessä on yleismaailmallinen trendi. Thatcher käytti työttömyyden tietoista lisäämistä tehokkaasti aseena AY-liikettä vastaan ja palkkojen laskun puolesta. Sen jälkeen se on kuulunut keskeisenä osana uusliberalistiseen työkalupakkiin.
Käännynnäisiä tulee koko ajan lisää, kuten blogistimme esimerkki osoittaa.
Hei kaikki
Muutama huomautus keskusteluun.
En tietysti väheksy ympäristöön liittyviä suuria ongelmia ja uhkia, mutta en tiedä niistä tarpeeksi jotta kehtaisin puhua niistä. Mutta olen varma siitä että Suomi kohtaa mahdolliset ympäristökatastrofit mieluummin vahvan kuin surkean julkisen talouden tukemana. Jos ympäristökatastrofit kohtaavat, on hyvä että meillä on oma julkistalous ja sosiaaliturva kunnossa.
Jotkut nostavat esille kulttuuriset erot. En kiellä niitä enkä tiedä niistä kovin paljon. Mutta niiden olemassaolo ei sellaisenaan tee talousteoriaa tyhjäksi.
Jussi Ahokkaan kanssa on tilaisuus väitellä muillakin foorumeilla, mutta tässä pari vastaväitettä hänelle. Ensinnäkin, työvoiman lisäys ei juuri missään johda “palkkojen laskuun” vaan nousun hidastumiseen. Ja mitä hitaampi nousu (suhteessa tuottavuuteen), sitä enemmän “tilaa” on työmarkkinoilla sekä työttömille että maahanmuuttajille. Silloinhan näet aukenee kaula rajatuottavuuden ja työvoimakustannusten välille, ja yritykset rekrytoivat. Tästä kanavasta on tuoretta empiiristäkin näyttöä (Calmfors, Bennmarker, Larsson, muistaakseni). Palkankorotuksilla ei voi luoda työllisyyskasvua, muutenhan me haluaisimme nostaa palkkoja vaikka 100 prosenttia. Työvoiman kysyntähän riippuu työpanoksen hinnasta suhteessa tuottavuuteen. Ja mitä mekanismeihin tulee, optimaalinen rahapolitiikka ja finanssipolitiikka tietysti reagoivat kasvaneeseen työn tarjontaan (heikompaan kustannuspaineeseen). Jos rapo ja fipo toimivat järkevästi, ne luovat tasapainomekanismin, siitä riippumatta uskotaanko johonkin Sayn lakiin vai ei. Esim. kaikissa DSGE-malleissa on tietysti tällainen mekanismi, ja se seuraa suoraan myös keskuspankkien inflaatiotavoitteesta: työn tarjonnan kasvu hidastaa inflaatiota, jolloin lasketaan ohjauskorkoa. Suomessa voidaan puolestaan harjoittaa sitä ekspansiivisempaa finanssipolitiikkaa, mitä enemmän työvoima saadaan reformeilla kasvamaan — juuri tällä tavalla asiasta keskusteltiin vaikkapa Hetemäen finanssipolitiikkaryhmässä. Siksi minusta on joka kerta niin yllättävää, jälkikeynesiläiset vastustavat tarjontauudistuksia — kun juuri ne mahdollistaisivat ekspansiivisemman raha- ja finanssipolitiikan. Toivon, että tämä oli se, mikä Jussista olisi ollut “kiva kuulla”!
Monissa vastauksissa näyttää ilmenevän käsitys jonka mukaan Suomessa vaan tehdään kaikki kurjemmin kuin Ruotsissa ja että talouspolitiikan vertailuilla ei siksi ole väliä. Siihen voin sanoa vain että Suomen ja Ruotsin kansantaloudet käyttäytyvät minusta kumpikin koko lailla niin kuin niiden voisi odottaa taloustieteellisen analyysin nojalla käyttäytyvän.
Varmasti oppisopimuskoulutus on hyvä sellaisille aloille, joille on vaikeata saada koulutettua henkilökuntaa. Alallemme koulutetaan riittävästi työvoimaa, joten ei tulisi mieleenkään ottaa ketään oppisopimuskoulutukseen.
Meillä on nykyään lähes jatkuvasti kuusi ammattikouluharjoittelijaa. Harjoittelijoiden taso vaihtelee valtavasti. Ehkä yhden viidestä — kymmenestä voisi palkata jos ja kun tarvetta ilmenee. Aika monta harjoittelijaa olemme kuitenkin palkanneet vakituisiin töihin valmistumisen jälkeen.
Erilaisten töiden väliset palkkaerot on hiukan eri asia. Mielenkiintoinen mittari saataisiin kun tilastoitaisiin avoimeen työpaikkaan erikseen työlliset ja työttömät hakijat.
Hei, ja kiitos hyvästä esityksestä ja erityisesti kommenttien kommentoinnista!
Kulttuuriset erot eivät tietenkään tee talousteoriaa tyhjäksi, mutta talousteorian selitys- ja ennustusvoima riippuu luonnollisesti siitä kuinka vahvasti muut tekijät vaikuttavat. Maahanmuuton kannalta erityisen relevantti tutkimus on Lynnin ja Vanhasen IQ and the Wealth of Nations, joka käsittelee ylivoimaisesti vahvinta osaselitystä valtioiden taloudellisen menestyksen varianssiin. Vaikka tämä ei oikein sivuaisi omaa ydinosaamisen aluetta, on syytä todeta muiden tekijöiden merkitys ja oman tutkimuksen sovellettavuuden rajat.
Yhden taloustieteilijän tutkimusala tai lempipolitiikka on aina hyvin kapea leikkaus todellisuudesta. Vaikka julkaisuun voi laittaa “oletetaan solidaarinen pohjoismainen hyvinvointivaltio” tai “toimiva kotoutuspolitiikka”, tällaisia asioita ei voi ottaa todellisuudessa annettuna. Jos tällainen autistinen yksisilmäisyys päätyy oikeaan politiikantekoon, pedataan uusia kriisejä ja hankaluuksia.
Esityksessä oli havaittavissa pieni riitasointu. Osmo puhuu usein tuottavuus- ja palkkaerojen repeämisestä, ja esityksessä puhuttiin myös kannustinloukkujen purkamisesta. Vihreiden ratkaisu tähän on matalien palkkojen tukeminen tai perustulo. Lopussa suosittelit (Euroopan ulkopuolisen) maahanmuuton tarveharkinnan poistamista Ruotsin tapaan. Olet varmaan samaa mieltä, että palkkatuki ja vapaa matalapalkkainen työperäinen maahanmuutto eivät käy yksiin? Ja että yleisestikin matalan tuottavuuden maahanmuutto ja kannustinloukkujen purkaminen sotivat toisiaan vastaan?
Eikö ole myös niin, että matalapalkkaisen maahanmuuttajan, esim. siivojan, muutto hyvinvointivaltioon on aina välitöntä tappiota riippumatta tulijan iästä? Tulot valtiolle eivät kata palveluita (vähänkään käytettyinä) ja muita menoja. Eikä voida puhua siitä, että tämä mahdollistaisi kotoperäisten siivoojien sijoittumisen parempipalkkaisiin töihin: nykymaailmassa on huutava pula lapiotason hommista, etenkin hyväpalkkaisista sellaisista (erittäin rekurrentti teema Osmon blogissa).
Globaalisti voidaan tietenkin puhua voitosta, mutta jos tavoitteena on globaali eikä suomalainen optimointi, pitäisikö siitä mainita?
Jos lähdetään siitä, että kotisiivous on mukavuuspalvelua, olette jibl:n kanssa oikeassa.
Silloin on kuitenkin ihan turha odottaa, että palvelutalous tästä nousisi. Jäämme tilanteeseen, jossa palveluita ostetaan pääosin vain silloin, kun kyse on asiasta, jota ei pysty itse tekemään.
Kansantalouden kannalta katsottuna olisi kovin toivottavaa, että insinööri tekisi insinöörin hommia ja nyt työttömänä oleva siivoaisi. Sekin olisi hienoa, jos siivooja siivoaisi kolme tuntia ja insinööri tekisi kolme tuntia lisää omia hommiaan. Kokonaistuottavuus kasvaisi, mistä riittäisi yhteiseen kakkuun enemmän jaettavaa.
Sanan “insinööri” kohdalle voi toki vaihtaa vaikka sanan “sairaanhoitaja”, “opettaja”, “lääkäri” tai “ekonomi”, jos se aiheuttaa vähemmän ihottumaa. Samoin teonsanan “siivota” voi vaihtaa vaikkapa seinän maalaamiseen, lastenhoitoon tai polkupyörän huoltamiseen.
Kumpi muuten on parempi: Se, että insinööri siivouttaa kämppänsä kerran viikossa vai lähtee Thaimaan-lomalle kerran vuodessa?
Suomessa on työvoimapula. Monet yrittäjäystäväni esimerkiksi valittavat jatkuvasti, että he eivät saa ilmaista työvoimaa. Tehokkaat työmarkkinat toimivat siten, että kun tehdasmies saa potkut, se ei mene lääkikseen, vaan kortistoon. Sen takia lääkäreiden palkat ja muiden verot nousevat ja sen takia meidän täytyy ottaa lisää maahan siivoojia ja bussikuskeja, jotta ainakin siivouspalvelut olisivat halvempia. Ruotsin maahanmuuttopolitiikka alkoi purra vuonna 2009, jolloin julkisen velan määrä bkt:sta oli noin 39 %, kun se pari vuotta aikaisemmin oli noin 50 %. Sattumalta vuonna 2009 kruunun arvo oli ennätysalhaalla, mutta toisin kuin oppikirjat toteavat, juuri Ruotsin ja Suomen kohdalla rahapolitiikalla ei ole mitään merkitystä kauppataseen, työllisyyden ja näin julkisen sektorin kestävyyden kannalta. On myös huomattava, että on syytä aina olla enemmän huolissaan tulevaisuudesta, kuin nykyhetkestä, koska syntymättömät ihmiset eivät ole niin epämiellyttäviä kuin elävät. Sitä paitsi, ihmiset ovat tyhmiä.
Vai sanottaisko ettei talousteoriat tee kulttuurieroja tyhjäksi. Matalapalkkapalvelusektoria ei Suomeen tule syntymään Amerikan malliin, ei vaikka kuinka talousteoriat väittäisi että sellainen pitaisi syntyä kun vain tehdään näin ja näin.
Yritystoiminnan kannattavuus paranee kun ei ole paineita maksaa isompia liksoja, got it.
Optimaalisen ja järkevän politiikan olettaminen ei ole ihan viisaan ihmisen hommaa.
Eikä inflaatio ja korot ole ihan tarpeeksi alhaalla? Olen kuullut puhuttavan negatiivisesta korosta ja deflaatiosta. Työntääkö äkillinen työvoimantarjonnan lisäämisestä mahdollisesti aiheutuva ostovoiman lasku maan deflaatiokierteeseen?
Te tarvitsette lisää parametreja niihin malleihinne. Management skill level, Ruotsissa arvoksi “global players and winners with some real marketing know-how” ja Suomessa “kädettömiä urpoja ala Kallasvuo…apuva…miksei me päästä tekeen bisnestä dokaamalla venäläisten kanssa… mut hei, RUK on kyllä käyty”.
Juhana Vartiainen :
Jussi Ahokkaan kanssa on tilaisuus väitellä muillakin foorumeilla, mutta tässä pari vastaväitettä hänelle. Ensinnäkin, työvoiman lisäys ei juuri missään johda “palkkojen laskuun” vaan nousun hidastumiseen. Ja mitä hitaampi nousu (suhteessa tuottavuuteen), sitä enemmän “tilaa” on työmarkkinoilla sekä työttömille että maahanmuuttajille. ”
Paitsi Suomessa , esim virolaiset raksamiehet ovat kiistatta laskeneet rakennusalan palkkoja.
Samoin he ovat laskeneet siivousalan ym matalapalkka-alojen ansiotasoja.
Kun noissa urakoissa kulujne päälle pistetään 5–8 % yleiskuluihin ja voittoon niin jo hyvin pienikin säästö palkkakuluissa muuttaa työvoiman rakennetta
Maahanmuuttajt tyytyvät huomattavasti kantaväestöä alempiin palkkoihin ja niinpä alat liukuvat ulkomaalaisen työvoiman miehittämiksi.
Ja kun työpaikkoja ei synny lisää niin työttömyys kasvaa kantaväestön keskuudessa tai oikeammin, työvoiman ulkopuolisten syrjäytyneiden määrä kasvaa, sillä ihminen syrjäytetään lopulta yhteiskunnan ulkopuoliseksi
Tuo 2007 jälkeinen palkankorotusbuumi ei ollut mikään NAIRUn aiheuttama vaan harjoitetun politiikan tulosta.
Kokoomus osti vaalivoiton lupaamalla julkiselle sektorille ylisuuret palkankorotukset ja porvarihallitus lunasti lupauksen
Se nosti julkisen sektorin palkat yli yksityisen
Ja EK täydensi tuhoa ajamalla palkkaneuvottelut liittokohtasiksi
Tämä synnytti paineen nostaa palkkoja ja liittojen välinen kilpa veti palkkatasoa ylöspäin
Kyseessä ei ollut kilpailu työvoimasta vaan tulonjaosta.
Nyt kun sovittiin yhetiseti niin kansa tyytyi 20 euron korotuksiin ja nytkin kuulemma on työvoimapula
Toteutumatonta potentiaalia ja tarpeita ostaa työpalveluksia on kaikkina ajanhetkinä laskematon määrä.
On myös oletettavaa, että aina kun tällainen potentiaali realisoituu se EI tarkoita jonkin saman alan yrityksen hakeutumista konkurssiin koska työntekijät siirtyivät juuri realisoituvaan työtapahtumaan.
Johtopäätös: työvoimapulaa ei ole eikä tule. Ottamatta lukuun tapauksia joissa tarve speksataan poikkeuksellisen tiukasti. Esimerkiksi Äetsän palloon MM-turnauskokemusta omaava jalkapalloilija saa pestin. Laita tai keskikenttä riippuu mitä jamo sanoo.
Keskittykää muutoksiin jotka tekevät tuosta potentiaalista useammin realismia. Onko ne sitten työllistämisen sivukuluja, byrokratiaa tms. En voi mitenkään uskoa, että alttiutta vastata tuohon potentiaaliin ei olisi. Kädentaitajiakin on maa täynnään. Harrastajia kaikkiin lähtöihin.
“Jos Rovaniemjelle ilmaantuu kymmenen tuhatta satamatyöntekijää, se ei tietenkään tuo satamaa Rovaniemelle. ”
Työvoiman tarjonta ei siis automaattisesti luokaan työpaikkoja ? On siis muitakin ehtoja ?
Osmo on jo keksinyt ainakin kolme reunaehtoa,jotka estävät talousteorian toiminnan, selvää edistymistä, koetapa miettiä lisää niin huomaat, että se työvoiman tarjonta on vain yksi tekijä monen muun joukossa ja pitää ratkoa nuo muutkin ongelmat
Ja voihan nuo satamatyöntekijät kouluttaa vaikka kelkan rakentajiksi, tosin nykyhallitus jäykisti työmarkkinoita kun ammatinvaihto estetään.
Työttömäksi jäänyt papaperimies ei enää pääse opiskelemaan sairaanhoitajaksi vaan hänet syrjäytetään työvoiman ulkopuoliseksi
Eihän työtön paperimies kelvannut paperimieheksikään +50-vuotiaana, UPM alkoi koulutaa nuoria eikä työllistänyt työttömänä olleita. Eli sopiva koulutus-ja kokemuskaan ei auta, jos ikä on väärä.
Suomessa harjoitetaan avointa ikäsyrjintää ja Eduskunann enemmistö näyttää hyväksyvän sen
Eikä edes ihmisoikeusaktivistit halua puuttua tähän avoimeen syrjintään.
Mutta kuten sote-sekoilu osoittaa , nykyisistä poliitikoista ei ole johtajiksi
Oppisopimuksesta pitää maksaa TESsin mukainen palkka. Jotain palkkatukea voi ehkä saada jos palkkaa työttömän. Oppilaaasta ei myöskään pääse koeajan jälkeen eroon, vaikka paljastuisi huonoksi koska irtisanomiskynnys on todella korkea.
Ei tuo noin nopeasti vilkaistuna ole mikään ihme, ettei hirveästi löydy kiinnostusta työntekijöiden kouluttamiseen tessin mukaisella palkalla. Tesseissä on kyllä usein harjoittelijapalkkoja, mutta esimerkiksi metalliteollisuudessa se on 15% alempi kuin alin vakimiehen palkka. Tuottavuusero on kumminkin aika paljon suurempi kun jonkunpitäisi sitä opiskelijaa opettaakin.
Eikä mikään takaa, että opiskelija jää kouluttaneeseen firmaan töihin. Tähän tietnekin ay-jyrät heti vastaavat että pitäisi maksaa hyvä palkka niin ei lähde, mutta kyllä siinä pitää aika iso kasa tuohta lyödä pöytään, jos aikoo pärjätä esimerkiksi sille että avovaimo lähti opiskelemaan toiselle puoelle Suomea.
Aika pahasti särähti korvaan alun rajanveto välille lahjakas, kaunis, karismaattinen — ruma, tyhmä, muiden hyljeksimä.
Jäin samalla miettimään, että kuinka suuri todennäköisyys vaikkapa Vartiaisella ja Soininvaaralla olisi löytää vakityötä, jos he kuuluisivat näinä vuosina yliopistoista valmistuvaan ikäluokkaan varustettuna synnynnäisillä ominaisuuksillaan, mutta ilman hyödyllisiä suhteita.
Molemmissa tapauksissa varmastikin yli 0,5, mutta kummassakaan ei välttämättä yli 0,8.
Se mitä massiivista matalapalkkapalvelusektoria kannattavat ei muista kertoa että USAssa se toimii koska siellä on rajusti kahdenkerroksen väkeä. Minimipalkkapalveluprolet ja kunnon korporaatiorahaa tienaavat oikeat ihmiset.
Nämä ihmisryhmät elävät ihan eri elämänpiireissä; toiset käy mantereen toisella puolella Disneylandissä lomalla, toiset asuu lentokentän melualueella mutta eivät ole koskaan matkustaneet koska heillä ei ole siihen rahaa.
Iso palvelusektori syntyy siitä että edellinen ryhmä tienaa viisi kertaa enemmän kuin jälkimmäinen, ja sillä on varaa eristää itsensä monista arkielämän pikku huolista.
Amerikkalaiset kutsuu tätä nimellä “comfortable lifestyle”. South Parkissa Kyle kysyi isältään “miksi on köyhiä” ja se vastasi “pitäähän jonkun pestä meidän autot”.
Välissä oleva yhä kutistuva alempi keskiluokka joko maksaa itsensä kipeäksi sairasvakuutusmaksuilla tai ovat ilman vakuutusta. Lievempikin sairastuminen tekee selvää jälkeä näiden taloudellisesta tilanteesta (vakuutuksella tai ilman). Poliitikot ostavat niiden kannatusta ylläpitämällä massiivista armeija‑, poliisi- ja vankilasektoria mistä saadaan työpaikkoja vihaisille, epätoivoisille ihmisille.
Jos tämä on se mihin halutaan mennä, se olisi syytä ilmaista selkeästi, kiertelemättä ja käyttämättä taloustieteen kieltä.
Yksityinen yritys ei ohjaudu niinkään työvoiman tarjonnasta kuin asiakkaista ja myynnistä.
Julkisella puolella tilanne on toinen. Hyvä esimerkki on YLE, jonka organisoinnissa eduskunnan alisteisuuteen tehtiin valtava ja vakava virhe.
Samalla Yle-vero sidottiin indeksiin, mikä tarkoittaa, että Ylen johto jos osaa tai viitsii tehostaa toimintaa, niin se säästyvillä rahoilla keksii uusia “juttuja” ja palkkaa uusia ihmisiä. Enää ei riitä Ilmatieteen laitoksen ennusteet, vaan palkattuja meteorologejakin on jo kymmenkunta.
Ylen toiminta ei ohjaudu enää taloudesta eikä yleisöistä. Pikemminkin periaate on, että “toivokaa mitä haluatte, me lähetämme mitä haluamme”.
Palkkatasoa on Suomessa laskettu myös irtisanomalla vanhimpia työntekijöitä, joilla yleensä on vuosien kertymän ja kokemuksen tuloksena ollut parempi palkka, ja tilalle on otettu nuorempia ja halvempia. Tai työt on yksinkertaisesti vain jaettu jäljelle jääville.
Omien havaintojeni mukaan merkittävä tekijä työttömien huonossa työllistymisessä on edelleen se, että työttömään lyödään vieläkin luuserin leima, vaikka kyseessä olisi millainen joukkoirtisanominen tahansa. Ja kun työttömyyskausi pitenee, tilanne pahenee. Siinä ei auta, vaikka olisi millaisia tutkintoja, kokemusta ja kielitaitoa tahansa.
Niinpä työttömän kannattaakin mieluummin hankkia itselleen joku muu “rooli”: jatko-opinnot, nimellinen palkkatyö jossain järjestössä tai oman yrityksen pyörittäminen (vaikkei se tuottaisi paljon mitään). Nämä kaikki ovat työnantajien silmissä enemmän plussaa, eikä kukaan vaivaudu tarkistamaan, onko se työttömän “yritys” oikeasti saanut ihmeitä aikaan.
Työvoimapulaa on povattu Suomeen ainakin 20 vuotta. Onko kukaan koskaan tutkinut, millä syntyvyyttä parantavilla panostuksilla ja toimilla (ja millä kustannuksilla) Suomen väkiluku kasvaisi sen verran enemmän kuin nyt on laskettu tarvittavan työllistyviä maahanmuuttajia. Jos nyt ryhdyttäisiin toimeen, 18–20 vuoden kuluttua meillä olisi ensimmäinen erä valmiina työmarkkinoille työvoimapulaa paikkaamaan. Vai eikö tämä toimi?
Suomen nykyisen surkean taloudellisen tilanteen syyt makaavat pitkälti surkeassa yritysjohdossa, joka tekee uudestaan ja uudestaan rankkoja strategisia virheitä. Johto kuvittelee osaavansa jonkun bisnesalueen, vaikka kaikki asiantuntemus puuttuu. Ylimielisinä kuvitellaan, että onnistuminen ei riipu toimialan tuntemuksesta.
Yhä uudelleen saamme lukea jostain firmasta, joka on juuri käynnistämässä “Amerikan-valloitusta”. Sieltä tullaan sitten takaisin verissä päin, ja rahoja on hukkunut miljoonatolkulla. Esimerkkejä voi lukea melkein joka päivä lehdestä.
Toinen suuri epäonnistumisen aihe ovat huonosti valmistellut yritysostot. Torvet soiden hyökätään ostamaan joku kuralla oleva ulkomainen yritys, jonka todellista tilaa ei ole vaivauduttu selvittämään. Tämä kun on niin kätevä tapa hankkia firmalle “kasvua”. Ja taas hukataan firman tuotot (tai pahimmillaan veronmaksajien rahat) johonkin tuulentupaan.
Olen samaa mieltä.
Meidän on ehdottomasti tehtävä kaikkemme, jotta saamme korvattua nykyiset kelvottomat johtajat parhaimmalla mahdollisella työvoimalla.
Ehdotankin että tämän takia nostamme tuntuvasti johtajien palkkausta ja tiputamme marginaaliverotusta. Tällä tavalla saamme kannustettua entistä parempia töntekijöitä hakeutumaan yritysjohtajiksi sen sijasta, että he jäisivät tyytyväisinä moppailemaan toimistojen lattioita. Valtion firmoissa voitaisiin ensimäiseksi potkaista nykyiset toimitusjohtajat ulos ja laittaa paikat hakuun vähintäänkin kaksinkertaisella palkalla nykyiseen nähden.
VALMISTUIN INSINÖÖRIKSI VUONNA 1967. KAIKKI LUOKKAMME OPISKELIJAT LIITTYIVÄT EDELLISEN VUODEN LOPULLA INSISÖÖRILIITON JÄSENIKSI. SEHÄN AJOI MEIDÄN ASIOITAMME.
PÄÄOSA LUOKKATOVEREISTAMME EROSI LIITOSTA SEURAAVANA KESÄNÄ. SYYNÄ OLI LIITTOMME JOHDON OTTAMA KANTA SIITÄ, ETTÄ KOULUTUSTA ALALLE PITÄÄ LISÄTÄ RADIKAALISESTI, KOSKA INSINÖÖRTEJÄ VALMISTUU LIIAN VÄHÄN. EHKÄPÄ JOHTO YMMÄRSI JO SILLOIN SOININVAARAN JA VARTIAISEN NYT ESIINTUMAA TARJONNAN TEORIAA.
OLIMME TOISTA MIELTÄ. TUNSIMME NEHOISSAMME, MITEN VAIKEAA TYÖPAIKAN LÖYTÄMINEN OLI. SIITÄ ASTI OLEN NAURESKELLUT ISOKENKÄISTEN JULISTUKSIA TYÖVOIMAPULASTA MILLOIN MILLÄKIN ALALLA TAI TASOLLA. TODELLISTA PUUTETTA EI VIELÄ OLE NÄKYNYT.
TYÖNTEKIJÖITÄ ON VAIKEA LÖYTÄÄ MIKÄLI HAETAAN ESIMEERKIKSI ALLE KOLMEKYMPPISTA KORKEAKOULUTETTUA MYYNTIEDUSTAJAA, JOLLA ON VÄHINTÄÄN 5 VUODEN KOKEMUS ULKOMAAN MYYNTITYÖSTÄ JA JOKA HALLITSEE SUJUVASTI SUOMEN, RUOTSIN ENGLANNIN JA RANSKLAN LISÄKSI KIINAA JA VENÄJÄÄ. TOSIN JOKAINEN JÄRKEVÄ YMMÄRTÄÄ, ETTEI TÄLLÄISIÄ LÖYDY HELPOLLA MAAHANMUUTON AVULLAKAAN.
Tämän NAIRU-annoksen jälkeen kannattaa lukea Pertti Haaparannan esillenostamat asiat täältä http://blog.hse-econ.fi/?p=5563
Johtopäätöksinä mm.: “Jos luonnollisia työttömyysasteita on monia, niin erottelu rakenne- ja suhdannetyöttömyyteen on yleisesti ottaen mahdotonta. Niinpä esimerkiksi talouden väliaikainen elvytys julkisia menoja kasvattamalla voi pysyvästi nostaa tuotannon tasoa siirtämällä talouden huonosta tasapainosta hyvään tasapainoon ja sitähän on nykyisenkin talouskriisin aikana esitetty. Toisaalta taas sen tapaisilla rakenneuudistuksilla, joita Suomessakin on esitetty, ei välttämättä ole mitään vaikutusta.”
Mitä koulutukseen tulee, on Vartiainen ihastunut lainapohjaiseen opintotukeen ja lukukausimaksuihin. Kertoopa sekin miehestä jotakin.
Juuri näin. Systeemi on susi ja toimii vain joillain harvoilla spesiaalialoilla joille ei ole sopivaa koulutusta. Tai sitten jos oppija on omaa jälkikasvua tai ennestään tuttu, johon voi luottaa.
Jos voit näyttää yhden esimerkin tapauksesta, jossa joku ihminen olisi valinnut firman johtamisen 650 000 €/vuosi (kyselyn mukaan suomalaisen suurfirman tj:n keskipalkka) sijaan toimistojen moppaamisen 15 000 €/vuosi (vai mitä moppaaja nyt sitten saakaan), niin voin hyväksyä sen, ettei tällä hetkellä johtajien palkat ole tarpeeksi korkealla houkutellakseen moppaajia sinne hakeutumaan. Tai oikeastaan riittää, että osoitat keskituloisen (38 000 €/vuosi), joka ei vaihtaisi duuniaan tuollaisen tj:n duuniin tuolla palkalla, mutta kyllä vaihtaisi, jos palkka kaksinkertaistettaisiin.
Muistan Suomen yrityshistorian ehkä suurimman menestystarinan arkkitehdin, Jorma Ollilan jossain vaiheessa sanoneen, että siellä hänen tulotasollaan ei raha ole enää minkäänlainen motivaattori, vaan motivaatio työn tekemiselle tulee ihan muista asioista.
Käsittääkseni parin viime vuosikymmenen ajan yritysjohtajien palkkakehitys on ollut huomattavasti nopeampaa kuin keskituloisten (ainakin näin on ollut Amerikassa, eikä minulla ole mitään erityistä syytä, miksei sama olisi pätenyt Suomessakin). Jos sinun väitteesi pätee, niin yritysjohtamisen tason olisi pitänyt parantua samalla reilusti. Kuitenkin aloitat kirjoituksesi sillä, että olet samaa mieltä väitteen kanssa, että Suomen yritysjohtajat ovat surkeita. Kuinka huonoja he oikein olivat muutama vuosikymmen sitten, kun heidän palkkansa ei ollut yhtä posketon duunarin palkkaan verrattuna kuin se on nyt?
Tästä olen samaa mieltä. Eikä minusta ole kyse edes tuohen määrästä. Jos koulutettu työntekijä on x:n arvoinen hänet kouluttaneelle firmalle (missä x:än on huomioitu hänen kouluttamiseen kuluneet resurssit), niin vastaavia taitoja hyödyntävälle kilpailijafirmalle hän on x+y:n arvoinen, missä y on siinä säästyneet rahat, että joku muu on työntekijän kouluttanut. Kilpailija voi siis lyödä pöytään enemmän tuohta. Ainoastaan, jos y saadaan painettua esim. valtion tuella alas tai firmalla on jokin keino sitouttaa työntekijä itseensä (esim. osa koulutusajan TES:in mukaisesta palkasta kyllä maksetaan, mutta vaikkapa vasta 3:n vuoden jälkeen), niin tuo on kyllä aika huono yhtälö tiukassa kilpailutilanteessa toimiville firmoille.
Jopa siis silloin, kun työntekijän kouluttaminen TES:n mukaisella palkalla olisi muuten kannattavaa, niin se, että kilpailija voi aina houkutella hänet lähtemään, tekee touhusta kannattamatonta.
Totta, ei oppisopimuskoulutusta ole edes tarkoitettu korvaamaan massakoulutusta.
Sillä voisi kuitenkin olla merkittävä rooli teoriaopetusta inhoavien nuorten ammattikoulutuksessa, mutta silloin nuo Syltyn mainitsemat ongelmat pitäisi poistaa.
PS: Ei oppilaan tarvitse olla pomon jälkikasvua kunhan on jonkun luottoihmisen jälkikasvua tai tuttu.
JV puhuu NAIRU:sta kuin jostain itsestään selvästi olemassa olevasta. En (maallikkona) äkkiseltään löytänyt tietoa siitä, voidaanko sen arvo jotakuinkin objektiivisesti laskea.
Onko nykysuomalainen NAIRU=6%, kuten JV on muutamaan kertaan sanonut vai onko oikeistolaisen NAIRU=10% ja vasemmistolaisen NAIRU=2% ilman mahdollisuutta ratkaista, kumpi on oikeassa?
(Kohteliaasti valitsin luvut niin, että JV:n luku on näiden keskiarvo.)
NAIRU-tasoa voi yrittää estimoida ja sen tasosta ollaan melko yksimielisiä, joskaan tarkkaa arvoa ei tiedä kukaan eikä se olekaan aivan täsmällinen käsite. Taloucdellinen kasvu taittuu työvoimapulaan vähän eri tasoilla riippuen siitä, mikä osa taloudesta kasvaa. Jos meille tulee suuri klassisen musiikin buumi, se törmää muusikkopulaan aika nopeasti.
En vaan ymmärrä tuota tekopyhää yksisilmäistä taivastelua. Meillä on tuo sama minimitoimeentulolla elävä ihmisryhmä olemassa mutta he ovat työttömiä, kuntoutustuella, työkyvyttömyyseläkkeellä, työllistettynä tai muuten vaan kotona. Eikö olisi parempi että he tekisivät jotain kaikille hyödyllistä? Työstä saadun nykyistä pienemmän minimipalkan voisi yhdistää nykyiseen sosiaaliturvaan niin sillä eläisi jo. Mutta ei kun ay-liike.
NAIRU on suorassa suhteessa tulkitsijan tulotasoon. Mitä korkeammalla on työmarkkinoiden hierarkiassa sitä helpommalta työllistyminen vaikuttaa. “Jos en olisi valtakunnanmarsalkka voisin olla valtakunnanmarsalkan varavaltakunnanmarsalkka”. “Jos en olisi viemärisiivooja voisin olla.…syvä hiljaisuus”.
?
Miksi tämä voitonjako osinkoina on niin kauhea asia? Jos yritys ei itse keksi kannattavia investointikohteita oman liikeideansa puitteissa, osingonsaajat voivat olla idearikkaampia joko suoraan tai pankkiensa kautta. Nykymaailmassa tuskin kukaan osinkona saadut rahat patjansa alle tallettaa.
Piensijoittajilla osinkorahat menevät useimmiten kulutukseen, mutta ei kai sekään ole paha asia.
Mulle tulee aina näitä suomalaisia yrittäjien itkuvirsiä lukiessa mieleen että mä teen jotain väärin, kun firman menestyminen on kiinni omista toimista ja asiakkaiden tyytyväisenä pitämisestä, eikä tässä koe yhtään olevansa valtiovallan ikeen alla.
Mutta koulutukseen liittyen, tämä kuvaa ajatusmallia täydellisesti:
The CFO asked: What if we invest in our people and they leave?
To which the CEO responded: What if we don’t and they stay?
/jussi
Eläkevakuutusyhtiöiden johtajia on palkittu avokätisesti.
Surkuhupaisaa on, että ilman eläkejohtajia eläkerahastojen tuotot olisivat viime vuonna olleet 16–22 prosentin sijaan jopa 30 prosenttia.
Tähän olisi päästy tekemättä mitään eli pelkällä sattuman kaupalla, elikkä rahat olisivat olleet jossain passiivisesti hoidetussa ns. ETF-rahastossa.
Eläkevaramme tuottaisivat parhaiten, jos niitä hoitaisi eläkevakuutusyhtiöiden sijaan Valtionkonttori.
Lisää asiasta löytyy mm. Hesarista, jossa siitä oli 8.2.2014 juttua otsikolla “Taas jäi miljardien eläkepotti saamatta”.
Luulisin että on parantunut, mutta ilmeisesti kyky tunnistaa parodian eri lajeja on päässyt vuosien saatossa huonontumaan.
Nämä eivät ole samat ryhmät Suomessa ja Amerikassa. Amerikassa on nuoria työkykyisiä- ja haluisia, jotka ei tule toimeen kahden työpaikan liksalla. Suomessa sä puhut kuntoutustuki ja työkyvyttömyyseläkeläisistä.
Lue tämä:
http://www.theatlantic.com/business/archive/2013/07/mcdonalds-cant-figure-out-how-its-workers-survive-on-minimum-wage/277845/
Laaja matalapalkkapalvelusektori yksinkertaisesti edellyttää että on paljon rikkaita ja paljon työtä tekeviä köyhiä ja niiden väliset tuloerot saisivat mielellään olla mahdollisimman isot.
Ne taitaa ajaa jäseniensä etuja, eikä työtätekevä köyhälistö ole toivottavien asioiden listalla. Kyllä mun puolesta voitaisi johonkin esim. perustulopohjaiseen ratkaisuun siirtyä (tai ainakin vakavasti harkita), mutta ei tapahdu lähitulevaisuudessa.
Tuo varmasti pätee firman pysyvien työntekijöiden koulutettuna pitämiseen. Tässä kai kuitenkin puhuttiin harjoittelijoiden kouluttamisesta firman työntekijöiksi.
Ok, pidämme mielessä, että aina, kun jatkossa täällä blogin kommenttiosuudessa kirjoitat tuloerojen ja johtajien korkeiden palkkojen puolesta, kyse on parodiasta.
Vartiainen ja Soininvaaran kommenteista voi päätellä, että työvoiman tarjonta ei olekaan niin yksinkertainen kuin on annettu ymmärtää.
Jos Rovaniemellä on 10000 vapaata työikäistä ihmistä niin se ei olekaan työvoimaa vaan epäkuranttia massaa , joska joutaa tallin taakse,
He ovat väärässä paikassa , tuotanto ei hakeudukaan sinne missä on työvoimaa, he ovat väärin koulutettuja ja he ovat väärän ikäisiä eikä heidän kuuliaisuudestakaan voi olla varmoja.
Niinpä he eivät ole työvoimaa
Niinpä vaikka meillä on 550000 työnhakijaa niin heistä ei löydy sopivia työntekijöitä.
Näin siis Suomessa
Mutta kun menemme Ruotsiin niin samanlainen työvoima kelpaa eikä työllistymisen tukemiseksi tarvita palkkojen polkemista, tukiaisia eikä keppiä.
Suomen ja Ruotsin työvoiman ominaisuudet ovat hyvin lähellä toisiaan , joten eroja työvoiman laadussa ei juuri ole
Ero on siellä yritysten johtoportaassa, Ruotsissa tuotantoa suunnitellaan sen mukaan kuin on tarjolla resurssia, Suomessa eletään pilvilinnoissa.
Tämä näkyy esim ikääntyneiden työllisyydessä, Suomessa julkisella sektorilla sinnitellään juuri ja juuri 63, Ruotsissa useimmat 65:een
Suomessa +50-vuotias on tallin taakse vietävä, Ruotsissa normaali työntekijä
Jolloin voidaan puhua rakenteellisesta täystyöllisyydestä.
Jos jollakin alueella alkaa rakenteellinen täystyöllisyys tarkoittaa yli 10 % työttömyyttä voisi alueella vapauttaa markkinoita sääntelystä. Nopeimpia tapoja alentaa rakenteellisen täystyöllisyyden numero-arvoa on vapauttaa vaikkapa taksiliikenne, alkoholi, kaupallinen seksi ja uhkapelit.
On mahdollisuuksien rajoissa, että tätä ei edes haluta vaan päämäärä on siirtää työvoima vuokrakasarmeihin Kantakaupunkiin ja hakemus vetämään vielä yhdeksi virkamieheksi?
Jos samanlainen työvoima kelpaa muissa maissa ja sosiaaliturvakin on parempi niin jossain muualla on vika kuin työttömissä ja vikaa haetaan väärästä kohtaa.
Nyt on 25 vuotta yrittey keksiä, mikä vika työttömässä on , mutta mitään todellisat ei ole löydetty.
Kyllähän noita syitä löytyy esim ikä on varsin suuri tekijä Suomessa, mutta miten muutat henkilön ikää ?
Palkkaa alennetaan kuten Tilastokeskus osoittaa ja suorituspalkalla tekevillä se laskee ilman työsopimuksen uudistamistakin.Duunarin palkka kun on sidottu tehtyihin suoritteisiin.
Palkkakin laskee niin paljon iän myötä, etteivät hieman suuremmat sos-turvamaksut vaikuta.
Koulutuksen vanheneminenkin on pelkkä myytti, maailma on muuttunut jo 70-luvulla ja jokaisen on ollut opeteltava uudet asiat.Minunkin koulutus vanheni jo viidessä vuodessa ja sama on toistunut muutaman vuoden välein, mutta aina olen opetellut uuden. Entisen päälle on helppo rakentaa uutta, sillä työssä vaaditaan yrityksen , alan ja monen muun asian tuntemusta ja se muodostaa suuren osan osaamisesta, joten kaikkea ei tarvitse opetella.
Nuorten suosiminne voi johtua samasta syytä kuin on mainostamisessakin: Nuoriin voidaan manipuloinnilla vaikuttaa, vanhempiin ei. Sen vuoksi mainosrahoitteiset tv-ohjelmat suunnataan nuorille, vanhoille ie kannata tehdä ohjelmia, koska niille ei saada mainostajia.
Työelämässä se tarkoittaa, että nuoria voidaan huijata helposti ja sen vuoksi he ovat halpaa työvoimaa, joka seisoo vaikka päällään kun työnantaja napsauttaa soprmiaan
Ja valtiolla ja kunnallakin palkka ja ura nousee lentoon vasta 55+ ikäisenä, miksi yksityisellä on päinvastoin?