Tilastokeskus uutisoi vanhojen omakotitalojen hinnan romahtaneen pääkaupunkiseudulla. Olin jo kirjoittaa, että tästä taas näkyy, ettäomakotitaloista halutaan kerrostaloihin ratikkaverkon äärelle, sillä Kalliossa asuntojen hinnat eivät todellakaan ole laskeneet. Sitten punainen varoituslamppu syttyi entisen tilastotieteilijän päässä: onkohan Tilastokeskus julkaissut uutisankan? Tai lehdet, jotka ovat tulkinneet tilastoa asiantuntemattomasti.
Omakotitalo pääkaupunkiseudulla on kovin heterogeeninen asia. Niitä on halpoja ja kalliita. Tilastokeskuksen tilasto perustuu toteutuneiden kauppojen keskimääräisiin neliöhintoihin. Tuohon tunnuslukuun vaikuttavat tietysti jossain määrin asuntojen hinnoissa tapahtuvat muutokset, mutta ennen kaikkea se, missä päin kauppoja tehdään paljon ja missä vähän. Näyttää siltä, että halvat omakotitalot ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan ja kalliissa omakotitaloissa ei ole ollut painetta muuttaa muualle. Jotain on siis asuntomarkkinoilla tapahtunut, mutta omakotitalojen hinnat eivät ole romahtaneet.
Asuntojen hintakehitys on sen verran tärkeä asia, että Tilastokeskus tai jokin muu taho voisi tehdä ihan oikean hintaindeksin omakotitalojen hinnoista. Vaatii vähän tuunaamista, mutta ei sen pitäisi olla ylivoimaisen vaikeata. Ruuduttakaa vaikka pääkaupunkiseutu pieniksi ruuduiksi ja laskekaa hintaindeksi jokaisesta ruudusta erikseen. Näitä ruuduttaisia hintaindeksejä ei voi julkaista, koska ne ovat liian satunnaisia kauppojen pienen määrän vuoksi, mutta niiden asuntokannan mukaisilla painoilla painotettu keskiarvo olisi paremmin kohdallaan.
Olin jo kirjoittaa
Tilastokeskus yrittää jotenkin korjata hintoja toteutuneiden kauppojen perusteella. Siinä on kuitenkin sellainen ongelma, että kaupat ovat kovin yksilöllisiä.
Helsinkiläisen kiinteistön hintaan vaikuttavat ainakin:
- sijainti myös kaupunginosan sisällä (esim. moottoritien penkka alentaa)
— tontin koko
— tontin maastonmuodot
— jäljellä oleva rakennusoikeus
— rakennuksen kunto
— ympäristön kaavatilanne
Näillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus hintaan, ja Tilastokeskuksen mahdollisuus kompensoida kaikkia on aika vähäinen.
Niinpä uutinen tuntuu enemmän siltä, että pankkien rahahanat ovat kiristyneet, jolloin ostajien on ollut pakko ostaa halvempaa tavaraa.
Veikkaisin, että omakotitalojen hintaa painaa niihin pakkoliitettyjen autopaikkojen hinta.
Etuovi.comin markkinapuntarin mukaan Helsingissä omakotitalojen neliöhinta, n.3700€, on pysynyt monta vuotta tuolla tasolla. Uudellamaalla neliöhinta on laskenut vuodesta 2012 (2624€/m2) vuoteen 2014 (2437€/m2).
Koko Suomen omakotitalojen keskihinta on n. 1700€/m2, joka on suunnileen saman verran kuin mitä maksaa uuden perusvarustellun omakotitalon rakennuttaminen.
Pankit kiristivät lainaehtoja kesällä, minulla on useita tuttuja, joilla on ollut nyt vaikeuksia saada asuntoaan kaupaksi, tai lainaa pankista asunnon ostamiseen. Mutta on myös tuttuja, jotka ovat saaneet asuntonsa nopeasti kaupaksi.
Asumisen hinnat, vastikkeet, vuokrat, ruoka yms. nousevat, mutta ihmisillä palkat laskevat (yt/työttömyys) tai junnaavat paikallaan. Minusta on pitkään tuntunut siltä, että Suomessa on pienimuotoinen stagflaatio käynnissä.
Vanhojen omakotitalojen kunnostaminen, nykyvaatimusten mukaisiksi, on niin kallista että jos ajattelee taloudellisesti ja vähän kaukokatseisesti kannattaa rakentaa uusi talo.
Tilastot kertovat aina historiallista dataa. Dataa voidaan jäsentää monella tavalla. En tunne yksityiskohtia tilastokeskuksen keräämistä tiedoista tässä asiassa, mutta varmasti voisi olla paikallaan jäsentää tällaista dataa paljon enemmän. Ja tehdä toteutuneista kaupoista julkista dataa. Sarake A = postinumero, Sarake B = rakennusvuosi, Sarake C = asumismuoto (luokittelukoodi), Sarake D = lämmitysmuoto (luokittelukoodi), etc. Sitten vasta voitaisiin repiä auki mitä luvut kertovat.
Kirjoitin täällä syksyllä, että Helsingissä asuntokaupassa on ongelma. Kiinteistövälittäjiä jos kuuntelee — niin kuin moni kuuntelee — hinnat nousevat. Olin toista mieltä. Markkinointiajatkin olivat venyneet.
Syksyllä Vuokraturva kertoi, että hinnat voivat laskea nopeasti jopa 10–20 prosenttia. Tänään vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja sanoi, että ei koskaan ole nähnyt yhtä synkkiä näkymiä kuin nyt.
Suomen taloudellinen tilanne on erittäin, erittäin vakava.
Vanhojen ja uusienkin omakotitalojen hinnat ovat karanneet käsistä. Tuossa lähistöllä seisoo tyhjänä uusi 180 m² omakotitalo,on seissyt jo 1,5 vuotta.
Hintapyynti oli alussa 800000 euroa
Samalaisen saa avaimet käteen jotain 250000 eurolla ja tontti päälle tekee hinnaksi 450000
Tuo 800000 on liikaa kaikille, joilla on vähänkin järkeä päässä
Ja kun asuntolainoitustakin on kiristetty terveempään suuntaan ja velallisten riskin ymmärrys kasvanut niin jättilainoja ei enää oteta/saa.
Ja jos ostaa vanhan omakotitalon niin pitää varata rahaa remontteihin 100000
Niinpä kauppa keskittyy halvempiin
Vanhoilla omakotitaloilla on erittäin hyvä käyttöarvo. Niiden muuttaminen “nykyvaatimusten” mukaisiksi ei ole kovinkaan täysipäistä hommaa. Tai voihan se olla, jos talo on halutulla arvopaikalla ja tönössä on söpöjä historiallisia arvoja ja tuon paketin saa myytyä raharikkaalle.
Miksi vanhan talon pitäisi olla nykyvaatimusten mukainen?
En minäkään ole nykyvaatimusten mukainen ihminen. Pienellä laitolla kumminkin vielä kohtuullinen käyttöarvo on jäljellä…
Menetelmäselosteen perusteella indeksit lasketaan siten, että ensin jokainen aineistoon tullut kauppa laatuvakioidaan (selittäjinä omakotitaloissa ikä, asuinpinta-ala ja etäisyys ko. kunnan keskustasta). Tämän jälkeen lasketaan vajaat 100 paikallista indeksiä — esim. erikseen Helsingille ja Espoolle, jotka sitten painotetaan yhteen eri aluetasoille.
On tietysti mahdollista, että loppuvuonna 2013 myytiin enemmän huonokuntoisia taloja tai että tavallista suurempi osa kaupoista oli jouduttu tekemään tilanteessa, jossa huonoonkin tarjoukseen pitää tarttua. Tuohon laatuvakiointi tuskin puree.
Vähittäiskaupasta puolestaan näemme, että Pirkka- ja Rainbow-tuotteiden suosio on kasvanut. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään ruoan hinnan kehityksestä. Ostovoiman kehityksestä se kyllä kertoo aika paljon. Ihmisten on pakko siirtyä halvempaan ostotottumuksissaan.
Ostovoiman heikentyminen voi toki vaikuttaa myös hintoihin pitkällä aikavälillä. Vaatii aikamoista optimismia ottaa kovin suuria velkoja tässä tilanteessa. Kotimarkkinoiden näivettämispolitiikka on viety niin pitkälle, että kierteen oikaisu kestää kauan, vaikka vienti alkaisikin vetää.
Niin,
Eikös nämä “omakotitalot” ole usein sitä aitoa kiinteää omaisuutta, eli kiinteistöjä? Kiinteistöjä on eri kokoisia, ja niillä voi sijaita myös rakennuksia.
Olisikohan viime vuonna käyttöön otetulla ulkomaisten työntekijöiden veronumeropakolla osuutta asiaan. Se aiotaan ulottaa myös omakotityömaille. Voi olla, että pimeän työvoiman käyttö ylipäänsä on vaikeutunut.
Nousseet korjauskustannukset ovat painaneet hintoja.
Miten vakioit: Vierekkäisillä samankokoisilla tonteilla kummallakin samankokoinen samanlainen talo rakennettu 50-luvulla. Toinen kiinteistö rakennuksineen myytiin hintaan 350.000€, koska rakennus oli peruskorjattu, lisätty lämpöeristeitä sinne tänne, muutettu maalämmölle, laitettu piha hienoksi jne. Toinen kiinteistö rakennuksineen myytiin 125.000€, koska rakennukset olivat lähes purkukuntoisia, eikä leskenä elänyt mummokaan ollut enään vuosiin jaksanut pihaa hoitaa.???? Summa summarum: omakotitalojen keskihiintojen laskeminen ja varsinkin niistä raflaavien otsikoiden repiminen on tavallisen rahvaan huijaamista!
Rahaa Suomessa on aivan järkyttävästi. Elintaso on huikea. Jostain syystä poliitikot ovat vain totaalisen kyvyttömiä tekemään päätöksiä millä heikoimpien tilanne turvataan.
Omakotitalo voi olla yhtiömuotoinen (jolloin yhtiö omistaa kiinteistön) tai se voi olla vuokratontilla (jolloin joku muu omistaa kiinteistön, jolla on vuokrattava tontti, jolla on rakennus). Tai talo voi sijaita vaikka hallinnanjakosopimuksella jaetulla tontilla. Variaatiota riittää.
Helsingissä nimenomaan tontin (ja erityisesti rakennusoikeuden) arvo on korkeampi kuin muualla, jolloin asialla on aika paljon merkitystä. Talon asuinpinta-alaan referoitu neliömetrihinta on aika heiluva mittari. Jos isolla tontilla sijaitsee purkukuntoinen hökkeli, sen neliöhinnaksi voi tulla esimerkiksi 7000 €/m2, vaikka rakennuksen todellinen arvo olisikin ‑500 €/m2.
Omakotitalon kauppahintaan vaikuttaa hyvin moni tekijä, jolloin niiden vertaileminen vaatisi kaikkiin kauppatapahtumiin tutustumista laajemmin. Ei sekään mahdoton homma olisi, mutta se vaatisi ammattilaiselta kuitenkin ihan merkittävän määrän työpanosta.
Omakotitaloalue voidaan käsittääkseni kaavoittaa niin, että spåralinja on kannattava. Vanhoilla alueilla toki tontin koko on kohtuullinen, mutta tonetteja on kyllä paljon pilkottukin.
Keskusta-asumiseen on enemmän halua kuin tarjontaa. Tarjonta on kiinni kaavoituksesta. Taka-Töölö, Haaga, Herttoniemi kaipaavat uusia kaupunkimaisia kaavoja kipeästi. Vasta sen jälkeen on muiden alueiden aika.
Eniten pelkään lähiöiden tulevaisuutta. Kaavat ovat täysin kelvottomia, eikä ole näkyvissä sellaista ansaintalogiikkaa, jolla nykyiset alueet voitaisiin rakentaa uudestaan kannatavasti. Nykylähiöihin ei kannata pumpata enää rahaa euroakaan.
En ymmärrä tätä, koska omakotitalossa on yleensä aina joku autokatos tms pistokkeineen. Tontti on niin iso, ettei autopaikka siihen mitään kovin suurta kustannusta tuo. Omakotitalo ja sähköauto sopivat hyvin yhteen. Ei tarvitse rakentaa erikseen lataustolppia.
Kerrotaan, että veronumeromääräystä on tulkittu niin tunnollisesti, että erään suuren rakennusliikkeen ruotsalaista johtajaa ei päästetty Suomessa työmaalle, kun hänellä ei ollut veronumerolla varustettua kuvallista henkilökorttia;)
Kun verohallinto ylpeänä kertoi, miten monta miljoonaa henkilöä rekisteriin on jo kerätty ja miten monen sadan miljoonan verot oli näiltä saatu, tuli vähän sellainen olo, että yritettiin antaa kuva, että sadat miljoonat olisivat jääneet saamatta ilman rekisteriä. Jos kaikki rekisterin välilliset kustannukset ja lisääntynyt byrokratia huomioidaan, mikä lienee todellinen nettohyöty?
Teimme vuosi sitten Hesariin analyysin pientalokiinteistöjen toteutuneista kauppahinnoista ja suhteutumme mm. rakennusoikeuteen. Siinä näkyi, että Vantaalla kauppa käy, koska on halpaa. Ja hinnat siellä nousevat, toisin kuin Espoossa — jossa hinnat toki lähtötasoltaan ovat korkeammat.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1361591714862
Et tainut todellakaan ymmärtää, että helsinkiläisten enemmistö liikkuu joukkoliikenteellä eikä yksityisautoilla. Kuinka moni haluaa ostaa parkkipaikan, kun etsinnässä on omakotitalo?
Nyt meni vikaan 😀 😀 😀 En ole koskaan nähnyt omakoti- tai rivitaloa, jossa olisi riittävästi autotallitilaa. (En kyllä kerrostaloakaan!) Autotalliksi nimetyssä tilassa tehdään kaikkea muutakin kuin säilytetään autoja. Sitä pidetään varastona, korjataan polkupyöriä, nostetaan painoja… Viimeksi kun oli mahdollisuus vuokrata omasta taloyhtiöstä talli, vuokrasin kaksi: yhden autolle ja toisen pyörille ja muille liikuntavälineille. Yhtiön säännöissä oli, että osakkaat saivat tallit ennen vuokralaisia, joten jokunen vuokra-asuja piti sitten autoaan kadulla.
Autopaikat eivät väljässä omakotirakentamisessa ole mittaluokaltaan läheskään vastaavansuuruinen ongelma kuin korttelikaupunkia rakennettaessa, tosin en ymmärrä miksi niitä pitäisi pientaloalueillakaan edellyttää, kunhan kadunvarrenkin maalle asetetaan edes joku hinta pysäköintiluvan muodossa.
Eikä ongelma tietenkään ole autopaikat sinänsä, vaan se, että kaupunki niitä väkisin vaatii rakennettavan.
‘Jos kaikki rekisterin välilliset kustannukset ja lisääntynyt byrokratia huomioidaan, mikä lienee todellinen nettohyöty?’ (Ville)’
Oletko aidosti sitä mieltä, että veronkierron estäminen on turhaa byrokratiaa ja verojen maksaminen pitää jättää niille, joilla ei ole mahdollisuutta kieroiluun?
Osmo: ” Asuntojen hintakehitys on sen verran tärkeä asia, että Tilastokeskus tai jokin muu taho voisi tehdä ihan oikean hintaindeksin omakotitalojen hinnoista.”
Tilastokeskus kyllä yrittää tehdä ihan oikeaa hintaindeksiä omakotitalojen hinnoista. Laatuvakioinnin menetelmäseloste löytyy Tilastokeskuksen sivuilta:
http://stat.fi/til/kihi/kihi_2004-09–16_men_001.pdf
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sijainti, talon ikä ja talon pinta-ala vaikuttavat mallissa omakotitalon logaritmiseen neliöhintaan seuraavasti:
parametri
log(etäisyys kunnan keskustasta) ‑0,0522
log(2000-valmistumisvuosi) 0,0638
log(pinta-ala) ‑0,6243
1/2(log(2000-valmistumisvuosi)2) ‑0,0486
Selitysaste 73,1 %
Lisäksi jokainen pääkaupunkiseudun kunta saa tietyn suuruisen preemion (dummy-muuttuja).
Tuo sijainnin vakiointi on siis tehty varsin karkeasti. Esimerkiksi Espoossa kunnan sisäiset hintaerot ovat hyvin suuret, ja mallissa niiden oletetaan riippuvan vain etäisyydestä Espoon kuntakeskukseen (joka on keskellä ei-mitään).
Selvästi parempaan tulokseen päästäisiin, jos Espoossa ja Vantaalla omakotitalon hinnan oletettaisiin riippuvan etäisyydestä Helsingin keskustaan. Postinumero- tai ruututasoiseen laatuvakiointiin kauppo-jen lukumäärä saattaisi myös riittää.
Osmo: ” Näyttää siltä, että halvat omakotitalot ovat vaihtaneet omistajaa tiuhaan ja kalliissa oma-kotitaloissa ei ole ollut painetta muuttaa muualle.”
Jotakin erikoista markkinoiden kalliimmassa päässä on tosiaan tapahtunut. Tilastokeskuksen PX-Web kertoo, että kallein osamarkkina on tullut reilusti alaspäin viimeisen puolen vuoden aikana. Ylä-kvarttiili oli loppuvuonna alempana kuin vuonna 2007.
Alakvartiili Mediaani Yläkvartiili Yläkvartiilin ja
alakvarttiilin ero
2005 1892 2366 3036 60
2006 1989 2542 3198 61
2007 2173 2740 3477 60
2008 2269 2831 3488 54
2009 2192 2680 3254 48
2010 2360 2887 3539 50
2011 2429 3039 3609 49
2012 2432 2989 3705 52
2013 2403 2942 3621 51
2013/4 2382 2813 3333 40
Alakvarttiilissa ja mediaanissa muutokset ovat pienempiä ja taso korkeampi kuin vuonna 2008.
Ennen finanssikriisiä yläkvarttiili oli 60 % kalliimpi kuin alakvarttiili. Finanssikriisin jälkeen ero kutistui 50 %:in. Tuorein noteeraus on 40 %.
Pääomatulot ja bonukset lienevät tulleet alas finanssikriisin jälkeen, mikä selittää hintahaitarin kaven-tumista.
Tuo etäisyys oman kunnan keskustaan on nyt kyllä vähän hölmö asia. Tapiolan pitäisi olla halkvempaa aluetta kuin Suvelan.
Hyvä, jokin muutos on tapahtunut ja se koskee erityisesti kalliita omakotitaloja. Tätä voi selittää sillä, että suuret tulotkin ovat vähentyneet, kun optiot eivät tuota ja Nokia menetettiin.
Mutta ihmetys: minun tietääkseni sama ei koske ökyasuntoja Helsingin puolella. Miten se lama iskee omakotiasujiin mutta ei rikkaisiin kerrostaloissa asuviin? Tätä kannattaisi tutkia ihan tosissaan, koska olemme perimmäisten kysymysten äärellä. Joudunko palaamaan jo kerrtan hylkäämääni väitteeseen, että kyse onkin kaupunkiasumisen suosion kasvusta?
Kalliita omakotitaloja on kyllä myynnissä paljon. Mahdollinen kauppojen vähäisyys viittaa kysynnän heikkouteen.
Ikääntyneet varakkaat ihmiset arvostvat myös kaupunkiasumista, heidän määränsä lisääntyy.
Kalliit omakotitalot ovat työelämässä menestyneille lapsiperheille hyvä asia. Tuloerojen pienentyessä heidän määränsä vähenee.
Kaupungin keskusta tarkoittaa palveluita, niitä on Tapiolassa.
Maaseudulla muutettiin kuntakeskuksiin, joissa huonokuntoisempikin vielä pärjää. Omakotialon myynnillä taas voi varautua ikääntymiseen, eteenkin jos on myös kesämökki tai vastaava.
Suomessa puhutaan kummallsiai siitä, että täällä hoidetaan vanhuksia vanhainkodeissa liikaa. Siihen on syyt olemassa, joita ei näköjään yritetä edes muuttaa vaan huonokuntoiset ihmiset pakotetan sinnittelemään kotonaan.
Syitä laitoshoitotarpoeeseen:
— maan sisäinen muutto — ei ole sukulaisia päivittäin hoitamaan
— asumisen ahtaus, ei ole mummolle extrahuoneita, asumme tiiviimmin kuin muualla
— huonot asuinolot, rintamamiestalot ovat elinkaarensa loppuvaiheessa ja vähän ylivoimaisia kotihoitopaikaksi
— pieni palkkataso, ei ole sitä toista perheessä, joka olisi kotona ja lasten hoidon jälkeen jatkaisia hoitamalla vanhuksia
— dementia ja alzhaimer, 24/7 hoitotarve
Pientaloalueella mahtuu kyllä aina kaikki autot, mitä siellä tarvitaan. ei siitä tarvitse huolehtia mitenkään erityisesti. Pysäköintilupien myöntäminen pientaloalueen katujen reunaan taas on ihan hölmöläisten hommaa ja byrokratian kasvattamista byrokratian itsensä vuoksi. Pientaloalueen tyhjällä kadunvarrella ei ole minkäänlaista vaihtoehtoiskustannusta koska pientaloalueelle ei saa rakentaa asuinkorttelia vaikka haluaisikin.
Kerrassaan houkutteleva teoria. Toimin kuitenkin paholaisen asianajajana ja heitän vastakkaisen näkemyksen.
Jos myynnissä on 600 000 euron omakotitalo Oulunkylässä ja 600 000 euron kerrostaloasunto Kampissa, ostajakunta on eri. Oulunkylään haluaa isä, äiti, kaksi lasta ja kultainen noutaja, Kamppiin eläkeläispariskunta, jonka lapset ovat muuttaneet kotoa.
Oulunkyläläinen perhe on hyvätuloinen, mutta asunto rahoitetaan pääosin pankkilainalla. Kamppiin muuttava eläkeläispariskunta juuri myi oman velattoman omakotitalonsa, ja muutakin säästöä oli kertynyt.
Tästä syystä pankkien huomattavasti kiristyneet lainahanat heijastuvat omakotitalokauppaan herkemmin kuin hyviin keskusta-asuntoihin. Rahoitusongelmia tulee nimenomaan ylemmän keskiluokan perheille, jotka yrittävät selvitä palkkatuloillaan.
Olisi hyvin mielenkiintoista tietää eri alueilta ostettavien asuntojen rahoituksen erot. Pankit ovat sekä kiristäneet vakuusvaatimuksia että alkaneet jossain määrin hylkiä henkilötakaajia. Hyvä liike, mutta ehkä kymmenen vuotta myöhässä.
= = =
Aika mielenkiintoista olisi seurata myös kehyskuntien tapahtumia. Olen pariltakin taholta kuullut, että esimerkiksi Mäntsälässä omakotitalokauppa on aika pahassa jamassa. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että samaan kylään on viimeisen viiden vuoden aikana rakennettu omakotitalomatto.
Niinpä voisi uumoilla, että perheet laittavat mieluummin 300 000 euroa rivitaloasuntoon keskeisellä paikalla kuin saman summan omakotitaloon kaukana Helsingistä. Tämä voisi viitata siihen suuntaan, että hajautumiskehityksessä ehkä heiluri on nyt heilahtamassa vähän takaisin.
Olen keskustellut monen vähän varttuneemman henkilön kanssa, jotka suunnittelevat muuttoa hyviltä paikoilta pientalossa Espoossa ja Kauniaisissa Helsinkiin. Kannattaa olla varovainen johtopäästösten tekemisessä pienistä harhaisista näytteistä, mutta olisin todella kiinnostunut tietämään, mitä asuntomarkkinoilla nyt oikein tapahtuu.
Eli halvoissa omakotitaloissa omistajat vaihtuvat tiuhaan. Mihin niistä muutetaan? Kantakaupungista ei niillä rahoilla perheasuntoa saa. Miksi niissä halvoissa taloissa eiole viihdytty? Halpa hinta voi Helsingissä tarkoittaa vaan ison väylän läheisyyttä. Laadukkaalla elinympäristöllä se halpa talo olisi jo remontoitu laadukkaaksi. Automarketti-infan myötä Helsinki on asuinviihtyvyyden kannalta itseään tuhoavassa kierteessä.
Se että kalliimmat eivät käy kaupaksi on myös varsin huolestuttavaa. Varakkaat/hyvätuloiset lapsiperheet eivät siis halua investoida Helsinkiin.
Kallion käyttäminen vertailukohteena ei ole kovinkaan onnistunut idea. Kallion asuntojen vertaaminen omakotitalokauppaan on samaa kuin vertaisi lohta ja silakkaa ruoanlaitossa. Molempia tarvitaan, mutta eri tarkoituksiin.
Kallion hintatasoa pitää yllä muutama seikka:
1. erityisen pieni asuntokoko, joka suosii esim. muualta muuttavia nuoria. Yksiöitä on runsaasti, ja joissain taloissa ei ole yhtään yli 50-neliöistä asuntoa. Isoja perheasuntoja on vähän, ja niitä on vaikea myydä.
2. muutokset perhekoossa. Enemmistö talouksista on jo nyt sinkkuja, joten pienille asunnoille on kasvavaa kysyntää.
3. Helsingin Sanomien Kalliossa asuvat toimittajat pitävät vuodesta toiseen yllä “Mystisen, eksoottisen Kallion” imagoa, jossa systemaattisesti suljetaan silmät alueen runsailta sosiaalisilta ongelmilta. Kallio on korkeintaan “karhea” tai “rosoinen”. Kokemusta näistä on saatu enemmän kuin tarpeeksi.
Olen seurannut systemaattisesti Helsingin kantakaupungin asuntokaupan hintoja noin 10 vuoden ajan. Isompien asuntojen myynti on ollut vuosien ajan takkuista, ja niiden hinnat tulivat alas jo taantuman aikana. Sen jälkeen on ollut pientä korjausta ylöspäin, mutta myyminen (ja myös vuokraaminen) on edelleen vaikeaa ja hidasta.
Nyt kun harvinaisen isot määrät ihmisiä jäävät mahdollisimman varhain eläkkeelle työelämän ongelmien vuoksi, nähtävissä on kahdensuuntaista liikettä. Jotkut ennakoivat tulevia vuosia hakeutumalla keskustaan oletettujen palvelujen äärelle.
Jotkut taas suuntaavat naapuri- tai pienempiin kuntiin, koska nähtävissä on Helsingin palvelutason lasku terveyskeskusten kaikotessa ja joukkoliikenteen heikentyessä. Älyttömät muutokset kantakaupungin bussireiteissä ja ratikkaliikenteen “kehittämisessä” ovat raivostuttaneet monet, jotka joutuvat pakosta käyttämään keskustassakin omaa autoa, kun muita vaihtoehtoja ei kohta enää ole. Silloin voi yhtä hyvin muuttaa kaemmaksikin.
Sitä paitsi monet viettävät tai aikovat viettää talvet jossain muualla, joten tukikohta sesonkien välillä voi olla melkein missä hyvänsä. Silloin voi jo veroäyrilläkin olla merkitystä.
Kyllä tuo Nokia-selityskin aika hyvin toimii.
Nokian insinööreistä suuri osa on maakunnista muuttaneita. Heillä ei ole välttämättä mitään erityistä rakkaussuhdetta Helsingin kivikeskustaan. Ehkä ovat todennäköisemmin hankkineet omaa kotiseutuaan enemmän muistuttavan väljän omakotitontin Espoosta tai muualta siltä suunnalta, sopivan ajoetäisyyden päästä.
Helsingin keskustassa on suhteessa paljon enemmän vanhaa rahaa, eikä Nokian tilanne ole vaikuttanut siihen mitenkään erityisen merkittävästi. Ehkä keskustan huippuasunnoille riittää vielä kysyntää muistakin varakkaista piireistä ja helsinkiläisistä wannabe-vanharahalaisista.
Omakotien kohdalla on ilmeisesti ollut jonkin verran kumuloitunutta laskupainetta, joka on nyt realisoitunut, ja pudottanut hintoja kerralla vähän enemmän. On mahdollista, että kerrostaloasunnoissakin on samanlaista laskupotentiaalia, mutta joka ei ole vielä realisoitunut, vaan niistä on vielä saanut “täyden hinnan”, kun “paniikki” ei ole vielä levinnyt niiden myyntiin. Stabiilimpi vanha raha on ehkä stabiilimpaa myös käyttäytymiseltään. On myös mahdollista, että kalleimmissa kivikeskustan asunnoissa ei ole mitään laskupainetta, sillä pääkaupunkiseudun kovan ytimen status on aina korkea. Ytimen ympäristö on enemmän altis trendivaihteluille.
Nokian lisäksi muillakaan firmoilla ei mene erityisen hyvin, ja laman poikanenkin kolkuttelee. Eikö ole luontevaa, että tällaiset talouden vaikeudet koettelevat ensimmäisenä viimeiseksi rakennettuja metropolin laita-alueita? Ne ovat vähän kuin puskurivarastoja pääkaupungin ympärillä. Tämä ei tarkoita, että ihmiset rakastaisivat yleisesti kivikeskustassa asumista. Nokialaisetkin saattavat rakastaa hienoja omakotitalojaan. Mutta pääkaupungillla on aina vetovoimaa (vetää väkeä ympäristön omakotitaloihinkin), ja sen ytimellä (mielenkiintoisten palveluiden lisäksi) huimasti statusta.
Luulin Osmo, että olet opiskellut taloustiedettä, mutta tämä juttu romutti ne luulot.
Voiko kukaan vakavissaan väittää, että kuluttajien preferenssien muutokset näkyvät muutaman kuukauden tarkkailuaikana, kun seurattava ilmiö on sellainen, jossa ostopäätös tehdään vuosien tähtäimellä?
Eli olisikohan hintojen laskussa kyse jostain ihan muusta?
Mitenköhän vaikuttavat seuraavat asiat:
keskustelu lainakatoista, Euron katastrofaalinen vaikutus talouskehitykseen, hyvin alkanut deflaatiokehitys ja Japanisoituminen?
Käsittääkseni yksikään noista asioista ei ole omiaan nostamaan suurten asuntojen hintoja. Kun keskiluokan elintaso romahtaa, loppuu ensimmäisenä omakotitalojen myynti, leviää muihin keskiluokan asumismuotoihin, ja lopulta koko asuntokantaan. Näin kävi edellisessä lamassakin.
Osmon käyttämällä päättelyketjulla voitaisiin päätyä siihen lopputulemaan, että lisääntyvä pahvilaatikoissa ja roskiksissa asuminen johtuu ihmisten kaipuusta ekologisempaan asumiseen, ja vastaavasti asuntoloiden ja yömajojen täyttyminen johtuu ihmisten kaipuusta yhteisöllisempään asumiseen.
AV
Kerro nyt vielä, miksi vain kalliissa omakotitaloissa asuvilla on lama, mutta kalliissa kerrostaloasunnoissa asuvilla talous pyyhkii hyvin?
Faijalla on ‑70 luvun loppupuolella valmistunut ok talo joka pitäisi myydä jotta ukkeli pääsisi raskaista ylläpitotöistä ja voisi muuttaa palvelujen lähelle.
Talossa on poikkeuksellisesti vesitiivis katto jossa on vähän kaatoa joten talo on pelastettavissa. Kun joku ostaa tällaisen pitää ensin kaivaa sokkeli paljaaksi= 2m maan alle kun on vähän vettynyttä alakertaa joka on tietenkin kuivattava. Sitten se pietään,kääritään huopaan, patolevyä päälle ja uudet salaojat. Tässä paloikin jo kymppitonneja.
Myös omakotitalossa on uusittava putket, keittiöt, kylppärit ja saunat niin että saadaan maatumisprosessi katkaistua. Voihan ne sitten päällystää uudestaan kukallisilla laatoilla ja raidallisella melamiinilla ym, yök.
Sitten kun on laitettu maalämpö ja maalattu lautakatot ja jemmattu lastulevyt uusien tapettien alle, voidaan todeta että 100 000 euroa ei ihan riittänyt.
Olen tästä eri mieltä.
Nokia selittää sen, miksi vuosituhannen vaihteessa Espoossa ja joillakin Helsingin alueilla rakennettiin melkoisia linnoja ja hinnat pomppasivat. Näitä linnoja näkee välillä myynnissä, eikä niille ole kovin paljon ostajia.
Sen sijaan Nokia ei selitä viimeisen viiden vuoden tapahtumia, koska ko. aikana firma ei ole maksanut mitään erityisen suuria palkkoja tai palkkioita. Siellä on pikemmin huolehdittu työvoiman vapauttamisesta.
Yleinen talouden heikkeneminen ja pankkien tiukentunut linja riittää ihan hyvin selittämään tapahtuneen.
Olen seurannut parinkin eri alueen omakotitalojen hintoja kohtuullisen tiiviisti. Pyyntihinnoissa tai myyntihinnoissa ei tunnu olevan oikein mitään trendiä viimeisen parin vuoden aikana. Pyyntihinnoista on vaikea päätellä, onko ilmoitus vuodelta 2011 vai 2014. Myyntiajat ovat kuitenkin nyt varsinkin kalliilla kohteilla pitkät.
Ei siis ole olemassa mitään alennusmyyntiä, jossa hyvän omakotitalon saisi kymmenen prosenttia halvemmalla kuin viime vuonna. On kuitenkin tilanne, jossa sen talon myyminen on hyvin hidasta.
Tällaisessa tilanteessa hintojen alamäen tuleminen tai tulemattomuus riippuu lähinnä korkokehityksestä. Jos korot nousevat, pitkät myyntiajat eivät ole mahdollisia, jolloin hinnat alkavat laskea.
Ei sitä tarvitse pystyä kertomaan voidakseen todeta, että nyt todetun hintojen laskun taustalla ovat aivan muut asiat kuin preferenssien muutokset.
Preferenssien muutokset näkyvät aivan toisen aikajänteen trendeinä, kuin nämä muutaman kuukauden heilahdukset.
Kysymys on vähän samasta asiasta kuin ilmastonmuutoksessa puhuttaessa, jossa trendien ja satunnaisvaihteluiden ero näyttää sinulle olevan paljon selvempi kuin tässä asiassa.
Mistähän tämä olettamus oikein on peräisin.
Vaikkapa Helsingin Emmy:n uusien asuntojen hintapyntejä on pudotettu pariinkin otteeseen.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1381802121295
“Arvoasuntokohteiden myynti on meillä heikentynyt selvästi, joten päätimme tarkistaa kahden arvokohteen hintoja alaspäin.”
Monia kalliita uudiskohteita ja remontoituja on roikkunut myynnissä jo vuosien ajan, vanhat arvokohteet ovat myynnissä muutaman kuukauden poissaolon jälkeen palaavat uudelleen myyntiin.
Tämän perusteella väite kalliiden kerrostaloasuntojen hyvästä menekistä ei näytä pitävän ollenkaan paikkaansa.
Tuo on ihan hyvä perusselitys. Nokialaiset täydentävät tätä niin, että ovat pelästyneet ja saaneet aiempaa vähemmän rahaa, ja siksi eivät puske enää omakotitalojen hintoja entiseen tapaan ylöspäin. Vanha raha täydentää myös teoriaa niin, että se pitää Helsingin keskustan asuntojen arvoa yllä. Ja pankit tetenkin reagoivat myös nokialaisten huonontuneeseen tilanteeseen. Lasku tapahtuu nyt ehkä siksi, että kumuloitunut laskupaine vain sattuu realisoitumaan juuri nyt hetkellisenä suurena pudotuksena.
Lehdet ovat uutisoineet hintojen romahduksesta. Tarkastin vasta nyt tilastokeskusksen alkuperäisen julkaisun (http://tilastokeskus.fi/til/kihi/2013/04/kihi_2013_04_2014-03–07_tie_001_fi.html). Siinäkin pudotus on selvä, mutta toisaalta pääkaupunkiseudun hintakehitys on ollut aika heitteleväistä aiemminkin. Nokian vaikeudet ovat jatkuneet jo niin kauan, että niiden vaikutus noihin käyriin ei ole aivan niin suoraviivaista kuin lehdet ovat uutisoineet (odotus + romahdus tms.).
Oletan että hidastunut myynti ennakoi yleisen pyyntihintatason laskua (=jos jatkuu pitkään, lopulta tosiasiat tunnustetaan ja pyyntihintoja lasketaan).
Jees, myös korot voivat kontribuoida laskuun, tai pitää hintatasoa pitkään ylhäällä, kuten nyt on voinut olla.
Kaikkein kalleimmat kerrostalot sijaitsevat aina kaikkein keskeisimmillä paikoilla. Aina ja iänkaikkisesti hinnat ovat menneet niin, että lasku on lähtenyt periferiasta ja edennyt siitä lähiöihin ja sieltä vasta sitten kaupunkien ydinkeskustoihin.
Eikä ydinkesustoissa ole omakotitaloja.
Vanhan talon käyttöarvosta…
Nojoo. Faijallasi on ihan väärällä vuosikymmenellä (= onnettomilla rakenneratkaisuilla) rakennettu talo. Itselläni on 50-lukulainen rintamamiestalo jossa kaikki on ihan suhteellisen hyvässä kunnossa. Varsinkaan kun sitä ei pilaa väärillä rakenteilla (“…vettynyttä alakertaa joka on tietenkin kuivattava. Sitten se pietään,kääritään huopaan, patolevyä päälle” — älkää nyt h..ssä kukaan tehkö näin)
Näin talopaketin tilaajana täytynee oikaista muutamia heittoja uuden omakotitalon rakennuskustannuksista.
Hintaa uudelle omakotitalolle edullisena talopakettina (joka monesti hyvin kilpailukykyinen itse rakennettuun) kertyy se 300.000e
Talopaketti +perustukset.. 210.000e
Autokatos / talli +varasto 15.000 — 25.000e
Lämmitysmuoto 7.000e — 15.000e
Takka 7.000 — 10.000e
Maatyöt putket, sorat, täytöt, eristeet.. 40.000e
Vastaava mestari, pääsuunnittelija jne. 10.000e
Liittymät vesi- ja sähköyhtiölle 10.000e
Tonttikeskus johtoineen 1.500e
Erilaiset lupa-maksut ja tarkastukset 4.000e
Maaperätutkimus ja todentaminen 1.500e
———————————————
n. 300.000e menee helposti ja siihen kaikki muu päälle. Maalla rakentaminen voi olla jokseenkin halvempaa.
+ tontti
+ pihan laittaminen johonkin kuosiin
Juu aika mielenkiintoinen juttu. Vaikuttaa vähän siltä kuin autokaupassa. Että tulisi isot myyntivarastot jota myydään markettien ilmaislehdissä. Ja kauppa ei hirveän nopeasti käy. Kumpikohan tulee valtiolle halvemmaksi asuntobuumin rahoittaminen vai asunnottomuus ja sen hoito. En tiedä onko valtiolla velvollisuutta hoitaa asunnottomuutta.