Kävin lauantaina kahden muun ulkopuolisen alustajan kanssa kertomassa kokoomuksen puheenjohtajapäivillä, mitä muutoksia tulevaisuudessa näen Suomen politiikassa. Kokoomuslaiset ovat twiitanneet tilaisuudesta innokkaasti, että on parasta kertoa itsekin, mitä siellä sanoin. Tässä 20 minuutin puheenvuoro ulkomuistista lyhennettynä.
Kaksi miljardia uutta keskiluokkaista ihmistä lähinnä Aasiaan mullistaa maailmantalouden. Rooman klubin kasvun rajat –kirjan kysymyksenasettelu tulee uudestaan ajankohtaiseksi, sillä luonnonvarojen riittävyys on koetuksella. Suomi on malmivaroiltaan köyhä maa. En edelleenkään ymmärrä, mikä kiire meillä on tyhjentää maaperämme viimeisistä malmivaroista nyt, kun raaka-aineet vielä ovat halpoja.
Ostovoimainen kysyntä nostaa ruuan maailmanmarkkinahintoja niin paljon, että teollisuusmaissa maatalous voitaisiin palauttaa pitkälti markkinaehtoiseksi. Miten Afrikan köyhät tästä selviävät, en ymmärrä.
Aasiassa palkat ovat noin kymmenesosa eurooppalaisista palkoista, mutta niiden ostovoima on paljon suurempi, ehkä noin kolmasosa. Ero johtuu valuuttakursseista, jotka todennäköisesti oikenevat niin, että palkkaerot lähes katoavat.
Ilmastopolitiikka tulee. Ihmiskunta havahtuu ilmastonmuutoksen vaarallisuutteen liian myöhään ja reagoi siihen voimalla. Neljännesvuosisata on hukattu ja siksi toimenpiteistä tulee jyrkkiä. Ainoa toimiva tapa on nostaa fossiilisen energian hintaa tavalla tai toisella, veroilla tai päästökaupalla. Tämä on hyvä tiedostaa, kun suunnittelee pitkävaikutteista investointia, liittyy se sitten omaan asuntoon tai vaikka teollisiin investointeihin.
Robottitekniikka ottaa spurtin. Robottitekniikasta tai laajemmin älykkäästä elektroniikasta tulee halpaa ja hyvää ja sen tunkeutuu kaikkialle. Massatavaroiden valmistus automatisoituu, mikä tekee siitä taloudellisesti aika mielenkiinnotonta. Valmistuksen osuus tavaran arvosta käy aika vähäiseksi. Tuotanto palaa Kiinasta Eurooppaan, mutta työpaikat eivät palaa.
On arvioitu, että lähes puolet työpaikoista on uhattuna. Juhana Vartiainen huomautti eräässä toisessa tilaisuudessa, että suuria rakennemuutoksia on ollut ennenkin, mutta markkinatalous on löytänyt uutta työtä vanhan tilalle. Tähän haluan lisätä, että muutos on nyt nopeampi, mutta ihmisen työikä on yhtä pitkä. Ennen riitti, että maanviljelijän lapset päätyivät eri ammattiin kuin vanhempansa, nyt ammattia pitää vaihtaa kesken työuran.
Palkka-jakauman polarisaatio. Teknisen kehityksen seurauksena on rationalisoitu pois paljon hyväpalkkaista ammattiduunarin työtä. Palkkajakaumasta on vuosien 1995- 2008 välillä kadonnut peräti 300 000 keskipalkkaista työtä. Lähinnä miesten duunariammatteja, demareiden unelma-ammatteja. Tilalle on tullut korkeasti palkattuja asiantuntijatöitä ja toisaalta matalapalkkaduuneja. Paperityöläisen lapsista voi tulla korkeapalkkaisia, paperityöläistä itseään odottavat matalapalkkatyöt.
Ilmiö on kansainvälinen ja sen ennustetaan jatkuvan. Yhdysvalloissa mediaanipalkat eivät ole nousseet aikoihin, vaikka kansantulo on noussut huomattavasti. Keskiluokalla menee huonosti.
Kehityksellä on vaikutuksensa yhteiskuntarauhaan. Keskiluokan köyhtymistä on historiassa tapahtunut ennenkin, eikä siitä ole koskaan seurannut mitään hyvää. Polarisoituneet kansakunnat eivät ylipäänsäkään menesty.
Sosiaalipolitiikalle on tulossa uusi tehtävä, helpottaa pienipalkkaisten asemaa. Itse näen ratkaisuna perustulon, jonka ensisijainen tarkoitus on parantaa pienipalkkaisten asemaa sekä suhteessa suurempipalkkaisiin että työttömiin nähden. Kahteenkymmeneen minuuttiin ei mahdu enempää perustelua. Jos haluatte kuulla aiheesta enemmän, kysykää Lasse Männistöltä.
Tämä tilanne on demareilla painajaismainen. Joku irvileuka on sanonut, että demareiden taivaassa kaikki ovat paperityöläisiä. Siitä unelmasta etäännytään koko ajan. Tässä ei ole mitään aihetta vahingoniloon. Kukapa meistä ei toivoisi, että kaikki suomalaiset olisivat hyvätuloisia, joilla on tiilinen omakotitalo ja kaksi autoa pihassa. (Minulla voisi ehkä olla huomautettavaa niistä autoista ja myös omakotitalosta.)
Unelman karkaaminen nostaa perussuomalaisia demareiden kustannuksella aivan samoin kuin maaltapako aikanaan lihotti vennamolaisia keskustapuoleen kustannuksella. Tässä ei auta, vaikka demarit vaihtaisivat puheenjohtajaa kerran vuodessa. Kun puolueelta on viety unelma, siltä on viety kaikki. Korjausehdotukset kuulostavat epätoivoisilta: Neuvostoliitto takaisin ja sellun keitto eukalyptuksesta on kiellettävä. Näin he eivät tietenkään sano eivätkä edes tietoisesti ajattele, mutta sitä heidän puheenvuoronsa oikeasti edellyttäisivät.
On varauduttava siihenkin, että meillä ei ole kohta toimintakykyistä demaripuoluetta! Tässäkään ei ole mitään naurun tai vahingonilon aihetta. Se on todella paha juttu.
Kaupungistuminen kiihtyy (?) Laitoin tuohon kysymysmerkin, koska näiden trendien ennustaminen on aina vähän hankalaa. Nyt näyttää vahvasti tältä. Kaikkialla maailmassa urbaanit elinkeinot kasvavat. Suurin osa niistä voi menestyä vain kaupunkimaisessa ympäristössä. Taloudellista pakkoa merkittävämpi tekijä on, että yhä useampi oikeasti haluaa asua kaupungissa ja erityisesti kaupunkien keskustoissa, siis oikeassa kaupungissa, jossa tärkeimmät liikennevälineet ovat ratikka ja hissi. Asennemuutos on ollut nopea. Helsingissä kasvaa nuori kaupunkilaispolvi, joka on kaupunkilaisuudestaan ylpeä ja innostunut.
Meneillään on myös asuntovarallisuuden uusjako. Asunto on suomalaisten tärkein omaisuus. Kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingissä sen arvo nousee ja muuttotappioalueilla sen arvo laskee. Niin kauan kuin aikoo jatkaa asumistaan tyhjenevillä seuduilla, asuntojen hintojen laskusta on vain hyötyä, mutta se on kovin ikävä asia, jos aikoo muuttaa pois. Kannattaa syntyä sukuun, joka on asunut Helsingissä pitkään.
Aivan hirveä uutinen oli alkuviikosta, että pankit eivät myönnä enää peruskorjauslainoja muuttotappioalueiden kerrostaloille, koska talo ei riitä lainan vakuudeksi. Miettikää, mitä tämä ennustaa noiden rakennusten ja noiden alueiden tulevaisuudesta! Suomessa meneillään oleva aluekehitys on tabu, josta kukaan ei uskalla sanoa rehellisesti, mitä tuon tien päässä on. Toistamme kaikki uskollisesti mantraa koko maan pitämisestä asuttuna, mutta pankit eivät uskalla lyödä vetoa tämän puolesta.
Valtioiden kaventuva liikkuma-ala. Politiikka on mielikuvissamme sitä mitä tehdään eduskunnassa, mutta eduskunnassa tehdään aika vähän oikeita päätöksiä. Paljon poliittisesta päätöksenteosta on siirtynyt ylikansalliselle tasolla ja hyvä niin. Sen sijaan kasvavissa kaupungeissa muovataan tulevaisuuttamme kauaskantoisilla ratkaisuilla. Lehdistö seuraa tätä aivan liian vähän. (Joskus kauan sitten Helsingin Sanomien kunnallistoimitusta kutsuttiin lehden sisällä kroonikko-osastoksi). Minä koen voivani vaikuttaa maailmaan paljon enemmän Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa kuin eduskunnassa.
Voi myös kysyä, olisivatko kaupunkiseudut parempi aluejaon yksikkö kuin maakunnat, koska toiminta on kaupunkiseutujen ympärillä – maakunnat taas ovat enemmän tai vähemmän keinotekoisia yksiköitä. Onnettomia ovat ne kahdesta tai kolmesta kaupunkiseudusta koostuvat maakunnat, joissa toiminta keskittyy lähinnä keskuskaupunkien väliseen vihanpitoon.
Poliittinen kenttä voi murtua
Vaikka katsomme silmä kovana mielipidetiedustelujen viimeisiä desimaaleja, niiden todellinen sanoma on, että yhä kasvava osa kansalaisista on poliittisesti täysin epävarmoja. Kansalaiset ovat enää hyvin vähän kiinnittyneitä puolueisiinsa. Jos puoluetukea ei olisi koossa pitävänä voimana, puoluekenttä olisi kenties jo murtunut.
Suurimmat poliittiset erot ovat puolueiden sisällä. Kepulaisille paras slogan eurovaaleissa olisi: Eteenpäin Olli Rehnin ja Paavo Väyrysen viitoittamia teitä!
Oikean kuvan asiasta saa, kun katsoo, keiden kanssa ihmiset istuvat valtuustojen ja eduskunnan kuppiloissa keskenään. Jos puoluejako tehtäisiin puhtaalta pöydältä, siitä tulisi aivan erilainen. Nykyiset puoluetoverit huomaisivat olevansa kilpailevissa ja suorastaan vastakkaisissa puolueissa.
Uhkana Thaimaa-syndrooma? Kaupunkien menestyvän keskiluokan laajeneminen on tämän maan talouden ainoa toivo. (Tässä joukossa muuten äänestetään lähinnä kokoomusta ja vihreitä, mikä ei tarkoita, että kaikki kokoomuslaiset tai kaikki vihreät kuuluisivat tähän joukkoon.) Selvä enemmistö suomalaisista kuuluu kuitenkin nykykehityksessä häviölle jääviin kansanryhmiin – joko asemiaan menettävään duunarijoukkoon tai muuttotappioalueisiin. Riskinä on – eikä merkkejä tarvitse kaukaa etsiä – että nämä kaksi joukkoa yhdistävät enemmistönsä ja kääntävät politiikassa katseet taaksepäin haaveenaan maailma, jota ei saa takaisin.
Pelolla odotan, että Antti Rinne, Paavo Väyrynen ja Timo Soini löytävät toisensa!
Siinäpä se: poliittinen kenttä ei vastaa yhteiskunnan erilaisia virtauksia ja tarpeita, mutta pysyy lähes ennallaan valtion rahoituksella. Ristiriita tekee puolueet epäkiinnostaviksi kansalaisen näkökulmasta. – No vaikea sanoa, auttaisiko puoluetuen poistaminen ja kuinka pian.
Kaikkiaan hyvä tilanneanalyysi, mutta miten se käännetään toiminnaksi? Haastetta meille (teille?) kaikille
Kolmas maailmansota.
Työttömyyskapinat.
Hirtettyjä oligarkkeja ja palavia kaupunkeja.
Ukrainan uuden pääministerin sanoin: ”tervetuloa helvettiin!”
Kiitos Osmo erinomaisesta tämän hetken trendien yhteenvedosta!
Hesarissa Tilastokeskuksen johtaja haastoi ymmärryksemme työn muutoksesta — trendiä kun ei historiadatassa näy. Eli matalapalkkatöitä ei ole aiempaa enemmän, keskipalkkaisia töitä ei aiempaa vähemmän. Jos väittämä on oikea, niin tämähän on hienoa, voidaan köllötellä lintukodossa ilman tarvetta muutokseen vielä jonkin aikaa!
Eikö muutoksen pitäisikään vielä näkyä datassa, vai onko jotain tilastojen tulkinnassa vikana?
VATT-päivillä esitettiin tutkimus, josta tuo minun 300 000 on peräisin.
P.S Tämä jääköön viimeiseksi viestikseni mihinkään poliittiseen keskusteluun tai kommentointiin.
Jos jatkossa millä tahansa palstalla ilmestyy viesti, joka on allekirjoitettu ”Lauri Kumpulainen”, niin se ei ole minun kirjoittamani vaan jonkun kaimoistani, joita on useita eläkeläisistä yrittäjiin.
Poliikka on vallanhimoisten mielipuolien sairas peli, jonka pelinappuloina on koko ihmiskunta.
Jonkinlainen pienehkö perustulo olisi tosiaan paras juttu. Siinä on vain se ongelma että yksi populistihallitus voi nostaa sen niin suureksi, että se ei enää toimi.
Asuntovarallisuudesta vielä. On aika perverssi tilanne, että Suomessa, missä kytätään ihmisten tuloja, rakennetaan veroista jäähallit tuleville jääkiekkomiljonääreille. NHL-miljonäärit ovat sanoneet ostavansa kymmeniä sijoitusasuntoja Helsingistä. Huippu-urheilun tukeminen on lopetettava kokonaan. Soininvaarakin puhuu perintönä kulekvista Helsingin-asunnoista, mutta lätkävaimo tienaa pika-avioliitolla kymmeniä sijoituskämppiä Helsingistä. Jotain rajaa.
”**On varauduttava siihenkin, että meillä ei ole kohta toimintakykyistä demaripuoluetta!**”
En tiedä, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat demaripuolueella, mutta koska koulutettujen ja korkeakoulutettujen työttömyys lisääntyy nopeasti (pääkaupunkiseudulla ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys kasvoi vuodessa peräti 76 %), lienee selvää, että Suomessa tulee jatkossakin olemaan poliittisella kartalla työtä tekevien edustaja.
Minulle on syntynyt mielikuva, että teet blogissasi usein jaon duunareihin ja koulutettuihin ja tämän perusteella erottelet työllistyvät ja työttömiksi ajautuvat, mikä ei vastaa todellisuutta. Akateeminen työttömyys on nykyään yleistä ja tullee tulevaisuudessa vain yleistymään. Viimeistään akateemisten työpaikkojen kato iskee silloin, kun erilaiseen puuhasteluun ja paperinpyörittelyyn ei enää kertakaikkiaan ole varaa. Myöskään yksityiselle työllistyvien insinöörien tilanne ei mieltä ylennä. Heidänkin työttömyytensä on selvässä kasvussa.
Erityisen huolestuttava tilanne on vastavalmistuneiden osalta, koska kun kerran kelkasta tippuu, on siihen nouseminen sen jälkeen erittäin vaikeaa. Päteviä ja kokeneita hakijoita on näet yleensä jonoksi asti, minkä vuoksi putkesta jäänyt on auttamattomasti menettänyt aseensa taistella kilpailussa.
Kaiken lisäksi akateemisten työttömyysluvut eivät kerro suoraan koulutuksen arvon romahtamisesta, koska kun akateemiset eivät työllisty akateemisina, he rupeavat tekemään muuta. Minäkin tiedän monia tällaisia ihmisiä. Kielten maisteri on tarhan tätinä ja diplomi-insinööri kioskinpitäjänä.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/korkeakoulutettujen-tyottomyys-lisaantyy-hurjaa-vauhtia/1899458
”Korkeasti koulutettujen työttömien määrä nousi kesän aikana ensimmäistä kertaa yli 40 000 henkilöön. Kasvunopeus on hieman hidastunut kevään jälkeen. Yli puolitoista vuotta jatkunut työttömyyden kasvu on johtanut siihen, että heinäkuun lopussa TE-toimistoihin oli kirjautuneena jo yli 44 000 työtöntä korkeakoulututkinnon suorittanutta.”
http://www.akava.fi/tyoelama/akavalaiset_tyoelamassa/tyottomyyskatsaus/korkeasti_koulutettujen_tyottomien_maara_uusille_kymmenluvuille.9981.news
Kaiken kaikkiaan minulle on ruvennut syntymään tunne, että koska näet ympärilläsi menestyviä koulutettuja ihmisiä, olet kadottanut otteesi todellisuuteen. Et ehkä ymmärrä, että vaikka olisi kunnollinen ja koulunsa sivistyneesti käynyt ihminen, niin ei se tarkoita nykymaailmassa, etteikö voisi ajautua taloudellisesti turvattomaan elämään työttömyyksineen, pätkätöineen ja työpaikkoineen, joissa aiemmasta koulutuksesta ei ole mitään iloa.
Tämä asuntojen ostohan on tulonsiirtoa NHL:stä Suomeen?
Entä Kimi Räikkönen, joka on saanut ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ym. Suomessa, mutta asuu veropakolaisena Sveitsissä?
Osmo voisi lukea tämän blogipostauksen, haluaisin kuulla mitä sanottavaa sinulla olisi:
http://blog.hse-econ.fi/?p=6052
Perusteluja siitä, miksi Osmon teesi siitä että robotisaatio palauttaa tuotannon Eurooppaan ei ole ruusuisuudestaan ainoa mahdollinen tulevaisuudenkuva.
Muutamia nostoja:
”Tutkimukseen ja tuotesuunnitteluun liittyvät kokeiliut luovat runsaasti hiljaista tietoa, tietoa, jota ei voi koodata. Tämän vuoksi yritykset keskittyvät sinne, missä myös tutkimus on ja päinvastoin. Maiden sisällä se kasvattaa alueellista keskittymistä. Mutta mikä takaa sen, että se ei keskity isoihin maihin?”
”Yhdistettynä yllä kuvattuun tiedonluonnin ongelmaan monet esilletyöntyvät uudet teknologiat, jotka tasoittavat tuotantokustannuseroja ja siten mahdollistavat tuotannon myös pienissä korkean tulotason maissa, paradoksaalisesti voivat pahentaa niiden ongelmia.”
Perussuomalaiset lienevät demonstroineet aika tyhjentävästi, että puoluetuen jakauman voi pistää uusiksi aika nopeastikin. Ei sillä, että persut vastaisivat yhteiskunnan muuttuneisiin tarpeisiin sen paremmin kuin vanhat puolueet.
Osmo ennustaa pääkaupunkiseudun kehitystä yhtä innokkaasti kuin on Suomen Pankki on pieleenennustanut eurohurmasssaan Suomen talouden kehitystä.
Minut pysäytti Tilastokeskuksen tuoreimman työvoimatutkimuksen lukemat, jonka mukaan työttömyysaste kasvoi Etelä-Suomen alueella prosenttiyksikön vuoden takaisesta. Muualla Suomessa työttömyys laski,
Valtiolla ja löysällä rahalla on ollut melkoinen rooli pääkaupunkiseudun BKT:ssa. Nyt kun valtio on korviaan myöten veloissa ja yksityinen puoli harkitsee tarkkaan jokaista investointia, niin saattaapi olla, että tämä tuntuu nimenomaan pääkaupunkiseudun kehityksessä.
Kiinalainen palkkataso ei näy Lännen hintatasossa. Eikä tule näkymään, jos Lännen rikkaat pystyvät sen estämään.
Lännen eriarvoistuminen johtuu siitä että Lännessä myydään tavaraa samaan hintaan kuin silloin kun tuotanto ei ollut vielä siirtynyt Lännestä Kiinaan.
”Uhkana Thaimaa-syndrooma? Kaupunkien menestyvän keskiluokan laajeneminen on tämän maan talouden ainoa toivo.”
Mitähän tällä Thaimaa syndroomalla tässä tarkoitetaan ja miten hyvin kirjoittaja tuntee Thaimaan oloja. Itse maassa asuneena ja jonkin verran maan oloja seuraavana sanoisin, että en todella toivo sellaista keskiluokkaa Suomeen. Heidän mielestäänhän maalaiset eivät saisi äänestää ollenkaan ja maahan olisi muodostettava jonkinlainen ammatteihin perustuva ”säätyhallitus”. Mentäisiin siis 100 vuotta takaisin päin. On se kummallinen tämä Thaimaan Demokratiapuolue, kun he vastustavat mies ja ääniperiaatetta. No onhan siinä tietysti yritystä päästä eroon Taksin Sinawatrastakin.
Joskus Suomessakin mediasta tulee tuulahduksia, että meillä on vääriä (PS)ja turhia puolueita (Kesk). Onneksi meillä ei ole menty sentään kieltämään puolueita jonkin TV kokkiohjelmassa esiintymisen vuoksi kuten Thaimaassa 2010.
Thaimaa-syndroomalla tarkoitan tilannetta, jossa maan menestyksen kannalta keskeinen yhteiskuntaluokka on aidosti vähemmistössä ja jossa demokratia vie tilanteeseen, jossa kehitys vaarantuu. Siihen ei ole oikein ratkaisua – paitsi viisaissa ihmisissä, jotka Suomessakin aikanaan osasivat sovittaa tämän ristiriidan niin, että Suomi ei jäänyt pienviljelijävaltaiseksi taloudeksi, vaikka sitä kovaäänisesti vaadittiinkin.
Niin, tulonsiirtoa Suomen asuntovarallisuudessa NHL-miljonääreille. Jos sinä menet ostamaan asuntoa, se myydään sille, joka siitä eniten maksaa. On aika hankala insinöörin pistää enemmän rahaa pöytään kuin jääkiekkoilijan. Insinööri joutuu maksamaan jättiverot Suomeen ja jättisivukulut palkastaan, joilla rakennetaan mm. jäähalleja tuleville NHL-miljonääreille. NHL-miljonääreille rakennetaan veroista jäähallit, minkä jälkeen paetaan matalan verotuksen maihin. Miksi keskiluokan pitäisi tukea urheilijoita millään tavalla? Nykysysteemi on sairas.
Soininvaara:
”Yhdysvalloissa mediaanipalkat eivät ole nousseet aikoihin, vaikka kansantulo on noussut huomattavasti. Keskiluokalla menee huonosti.”
”Keskiluokan köyhtymistä on historiassa tapahtunut ennenkin, eikä siitä ole koskaan seurannut mitään hyvää.”
Minulle ei tule mieleen historiasta montakaan esimerkkeiä tukemaan yleistystä keskiluokan köyhtymisen ja yhteiskunnallisten katastrofien säännönmukaisesta yhteydestä. Vaikka vasemmalla on ollut tapana porvaria syyllistää fasismista ja mistä milloinkin.
USA:ssa menee keskiluokan köyhtymisestä huolimatta monessa suhteessa ihan hyvin. Vallankumousta ei ole näköpiirissä.
Suomessa vanhan keskiluokka köyhtyi itsenäistymisen jälkeen merkittävästi, mutta ei siitäkään mitään ihmeellistä seurannut.
Saksassa natsit nousivat isoksi puolueeksi keskiluokan köyhtymisen jälkeen, mutta taustalla oli kyllä yleinen kurjistuminen, joka radikalisoi ihmisiä yli poliittisen kartan.
Minusta onkin luontevaa ajatella, että nimenomaan keskiluokalla on resursseja (omaisuutta, suhteita, taitoja) selvitä työttömyydestä ja sen uhasta. Vauras duunarikeskiluokkakin elelee usein ihan tyytyväisenä potkut saatuaan. Rahaa ei tule kuin ennen mutta eipä tarvitse töitäkään tehdä ainakaan niin paljon kuin ennen, jos ei haluta. Voi vaikka rempata kesämökkiä ja äänestää persuja jos vaalipäivänä on ruma ilma.
Huomattavasti enemmän keksin esimerkkejä siitä teoriasta, jonka mukaan nuorten miesten kurjistuminen ja tulevaisuuden näkymien heikkeneminen johtaa yhteiskunnallisiin vaikeuksiin. Ei välttämättä poliittiseen levottomuuteen, jos toki siihenkin, vaan pikemmin kaikenlaiseen antisosiaalisuuteen.
Tämä uhka ja etenkin sen ymmärtämien tuntuu kuitenkin olevan täysin poliitikkojen ja median tutkan tavoittamattomissa.
Poikkeuksellisen mielenkiintoinen postaus. Harrastajalle on kiinnostavaa nähdä vilaus siitä, miten päättäjät puhuvat toisilleen silloin, kun kyse ei ole myös äänestäjille suunnatusta teatterista.
Yksi kysymys:
”Oikean kuvan asiasta saa, kun katsoo, keiden kanssa ihmiset istuvat valtuustojen ja eduskunnan kuppiloissa keskenään. Jos puoluejako tehtäisiin puhtaalta pöydältä, siitä tulisi aivan erilainen.”
Millainen siitä sitten tulisi?
”On varauduttava siihenkin, että meillä ei ole kohta toimintakykyistä demaripuoluetta! Tässäkään ei ole mitään naurun tai vahingonilon aihetta. Se on todella paha juttu.”
Ei ole tässä maassa enää toimintakykyistä kommunistipuoluettakaan. En näe sitä kovinkaan pahana juttuna.
Demokratian vastaisista argumenteista on suurin se kun keskustelet tavallisen äänioikeutetun kanssa!
Ihmiset ovat kuin lapsia, lyhyen tähtäimen karkkien jakamisella voi ostaa ääniä ja ottaa velkaa tulevaisuudelta. Velka on menetettyjen mahdollisuuksien ja muutosten pysähtymisen seuraus…
Miksi demokratiasta on tehty jumala? Siinä se tulee epäonnistumaan.
Ei se voi olla demokratiaa että pienellä äänimarginaalilla voitettujen vaalien seurauksena häviäjien omaisuus joutuu pääomansyönnin kohteeksi!
Ihmisten oikeuksien pitäisi olla suuremmassa arvossa kuin jonkun demokratian. Jopa äänestys ilman muutoksia yhteiskuntapolitiikassa vaalien jälkeen olisi parempi vaihtoehto.
Nyt vaan Thaimaassa on vaarana se, että juuri tämä keskiluokka on vaarantanut maan taloustilanteen vakavasti mm. boikotoimalla vaaleja , tukeutumalla kuningasvaltaan ja armeijaan. Ensin vaadittiin uusia vaaleja, nyt boikotoidaan niitä koska häviö uhkaa.
Olen muuten ihmetellyt USA:n ja länsimaiden kaksoisstandardia suhtautumisessa Thaimaahan (vrt Ukraina). Thaimaassahan maan turvallisuusjoukot/armeija tukahduttivat punapaitojen pitkään jatkuneet mielenositukset väkivaltaisesti , ja noin 90 kuoli. Syynä heidän puolueensa kieltäminen. Ei juuri mitään tuomioita tai pakotteita tullut, vaan lähinnä Thaimaan sisäinen asia.
Soininvaaralla on ymmärtääkseni laajaempi historiallinen perspektiivi kuin edellinen vuosisata.
Esimerkiksi Ruotsin historiaa (eritoten siltä pitkältä ajalta kun Suomi oli vielä sen itäisiä maakuntia) leimasi (yksinkertaistaen) eräänlainen jännite vahva kuningas & porvaristo/talonpojat vs. heikko kuningas & vahva aateli -akselilla. Suoraviivaisia johtopäätöksiä tuosta voi ei tietenkään voi vetää, mutta voisi väittää ettei valtakunnalla mennyt erityisen hyvin kun aristokraateilla oli niskalenkki.
Ruotsi ei edes ollut tämänkaltaisen vuorovaikutuksen suhteen mikään varsinainen poikkeus Kaarle Suuren ja Napoleonin välisen ajan Euroopassa. Napoleonin sodat ja teollistuminen muuttivat pelikenttää hieman toisenlaiseksi, mutta samankaltaisia ilmiöitä nähdään myös modernilla ajalla.
Muita esimerkkejä lienevät kaupunkivaltiot tai keisarilliset vapaakaupungit tai muut vastaavat viritelmät, ihan mikä tahansa ja miltä aikakaudelta tahansa, Hansa, Hapsburgit tai renessanssi-Italia. Tai saman tien antiikin Italia ja Välimeri. Monarkioiden ja yksinvaltaisten ruhtinaskuntien taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot ovat nykynäkökulmasta usein olleet sitä miellyttävämpiä mitä vahvempi on ollut se minkä me tulkitsemme ’keskiluokaksi’.
Omaisuuden ja vallan keskittyminen oligopoliseksi harvainvallaksi tai yksinvaltaisen hallitsijan vallan perustuminen köyhälistön populistiseen suosioon (jälkimmäisen kaltaista hallitsijaa ymmärtääkseni antiikin aristokraatit tapasivat kutsua tyranniksi) tuottavat pitemmän päälle epävakaita ja epämukavia yhteiskuntia. Tämän havainnon ovat tehneet aikakaudesta toiseen niin Aristoteles, Platon, jokainen Rooman historiaan tutustunut jolla oli silmät päässä, Machiavelli kuin liuta valistusfilosofejakin; toki sitten ajattelijat ajatelleet erilaisia johtopäätöksiä.
Minulle tuli jotenkin heti mieleen 2001 amerikkalaisuudestaan innostuneet amerikkalaiset.
En minäkään välttämättä uskaltaisi, koska poliittisia toimia ei asia eteen tehdä ja koska täälläkin hekumoidaan koko maan tyhjentämisestä Helsinkiin.
Kun päätöksentekoa vaivaa unelmattomuus, näkemyksettömyys ja rohkeuden puute, konkretiaa lähempänä kokee saavuttavansa enemmän.
Valitettavasti suurin osa puolueista ei enää edusta mitään maailmankatsomusta tai kokoavaa ajatusta. Puuttuu unelma, jota ajetaan. Näihin sisältyy Vihreät. Toisaalta sitten taas lopuilla unelmat ovat sitä tasoa, että niiden toteutuminen tapahtuu ellei ihmistä itseään täysin muuteta (oikealle katsellen..).
Voi siis valita äänestääkö ”teknokraatteja”, jotka eivät tunnusta mitään aatetta ja neuvottelevat keskenään ”kompromisseja”, vai aatteellisia, jotka ajavat jotain älytöntä tai tuhoisaa. Ei tuollainen puolueuskollisuuteen kannusta.
Hahaha! Homma toimii siellä vielä inertialla, mutta kaikki ongelmat räjähtävät silmille, jos kehitystä ei pysäytetä. Vallankumousta ei tule, koska kaksipuoluejärjestelmä itsessään on paitsi vakava ongelma myös todella hankalasti sijoittunut poliittiselle kentälle.
Huomaamme varsin helposti, että juhlapuheista huolimatta demokratia ei vaan tahdo toimia.
”Suomi on malmivaroiltaan köyhä maa. En edelleenkään ymmärrä, mikä kiire meillä on tyhjentää maaperämme viimeisistä malmivaroista nyt, kun raaka-aineet vielä ovat halpoja.”
Malminetsintä vaan on sijoittamista Suomeen. Suurin osa malminetsinnästä ei johda kaivokseen, on siten siis suurta riskibisnestä. Nyt löydettävä mineralisaatio voi johtaa kaivostoimintaan ehkä 10-15 vuoden tutkimusten jälkeen, ja yhtä hyvin saman ajan jälkeen voi johtaa hankkeen hylkäämiseen. Köyhiä meillä ei olla kallioperän rikkauksien suhteen, pitkäjänteisyyttä ja rahaa meiltä puuttuu, ja näitä tarvitaan kaivosteollisuudessa.
Tarkoitatko että asiat olisivat paemmin, jos vain kaupunkilaisilla olisi äänioikeus? 🙂
Tarkoitan, että Kekkosella oli viisautta ajaa maan teollistamista, vaikka edustikin maalaisliittoa. Puoluekin hajosi kun vennamolaiset protestoivat.
Hyvä kirjoitus Odella taas, mutta muutamista yksityiskohdista haluan urputtaa:
1. Ruuan maailmanmarkkinahintojen nousu ei ole selvää, koska tuotantoa voi hyvin lisätä, jos vain panostaminen kannattaa ja nykyhinnoilla kannattaa aika hyvin. Ukrainasta Ugandaan maailmassa on kymmeniä miljoonia hehtaareja, joilla hehtaarisadot voisi nykyteknologialla tuplata tai triplata tai enemmän. Ja teknologiaa parannetaan koko ajan, vähitellen jopa Afrikassa, vaikka siellä pahasti onkin tätä laiminlyöty.
2. Afrikan köyhät selviävät, jos heidän työnsä tuottavuus kasvaa niin, että he pystyvät maksamaan ruuastaan enemmän kuin mitä peltojen tuotolla on arvoa meidän rikkaampien palvelemisessa: nautintoaineina, kuituina, energiana jne. Noin joka toisessa Afrikan maassa tällainen tuottavuuden kasvu on jo tapahtunut tai tapahtumassa kovaa vauhtia. Surullisempaan puoliskoon kuuluu lähinnä eteläsudaneja ja zimbabweja eli maita, joissa taistellaan ja/tai harjoitetaan huonoa talouspolitiikkaa.
3. Palkkajakauman polarisaation sijasta nostaisin esiin tulo- ja omaisuuserojen kasvun. Siitä palkkaerojen kasvu on vain osa. Jonkin sortin matalapalkkatuki on kovasti tarpeen, mutta kasvavan eriarvoisuuden hillitsemiseen tarvitaan myös sitä, että uuden talouden voittajat saadaan tavalla tai toisella kantamaan enemmän korsia yhteiseen kekoon.
4. ”Tuotanto palaa Kiinasta Eurooppaan”. Tämä on totta, jos ensimmäisen sanan loppuun lisätään yksi a-kirjain. Ja samaan aikaan kun jokunen tehdas palaa takaisin automatisoituna, itään ja etelään siirtyy uusia tehtäviä, kun niitä opitaan ulkoistamaan ja digitalisoimaan ja kun osaamistaso alemman palkkatason maissa kasvaa.
5. Valtioiden liikkumatilan kaventuminen ei ole minulle ihan selvä juttu. On totta, että jotkut perinteisesti tärkeinä pidetyt kansalliset valinnat ovat jokseenkin yhdentekeviä globalisoituvassa maailmassa ja toiset täysin mahdottomia tai sovittu siirrettäväksi EU-tasolle tai vielä ylemmäksi. Mutta samalla joihinkin muihin valtioiden päätöksiin on tullut paljon lisää voimaa ja vipua. Esimerkiksi jotkut sellaiset veroratkaisut, jotka ennen vaikuttivat lähinnä siihen, paljonko veroja saatiin kerättyä, ovat nyt vahvoja ohjauskeinoja sille, millainen yritystoiminta lähtee maasta pois ja millainen taas hakeutuu tänne.
Olet tavallaan oikeassa ilmastomuutiksesta. Ilmasto kyllä muuttuu, mutta emme tiedä:
– muutoksen suuntaa
– muutoksen nopeutta saati
– muutoksen syytä!
Kristallipallo ei ennustanut kuuhun menoa, eikä kuuajoneuvon tekoa, mutta Jules Vernen reseptillä kuukeikka onnistui. Kuukulkija oli kopion hydraulipyörillä kulkevasta traktorista, mutta veto oli jokapyörän sähkämoottorilla. Asioiden tekeminen on kivempaa, kuin arvailu. Sitä kannattaa kokeilla.
Kuuta koskevat jutut on vuoden 1963 satoa. Aikaa on kulunut 50 vuotta.
Kaupungistumien ei johdu kaupunkien vetovoimasta vaan se, että väki maaseudulta ajetaan pois.
Suomessa maatalouden ja metsätalouden tuottavuuden nousu 60-luvulla aiheutti se, että työvoiman tarve väheni oleellisesti ja maataloustuotteden hinta laski niin, että maaseutu ei elättänyt suurta määrää ihmisiä.
Palvelu ja teollsiuustuotanto taas vaatii suuria asiakas ja/tai työvoimareservejä ja niitä on tarjolla vain kaupungeissa .
Sama kehitys jatkuu muuallakin, maataloudesta sai elannon vielä muutama vuosi sitten n 50 % maapallon väestöstä, nyt enää 37 % !!!
Ja Afrikassa, Aasiassa muutos on rajua, koska maanomistus on epäselvää tai valtion hallussa.
Niinpä pienviljelijät vain ajetaan pois maatilkuiltaan ja he siirtyvät suurkaupunkien slummeihin.
Osmolla on täysin väärä käsitys kaupunkein tuomasta tuottavuuden kasvusta, se on täysin näennäistä
Kaupungin hyöty syntyy vain, jos syntyy uusia kontakteja ylipäätään ja erityisesti suhteita ja kontakteja eri yhteiskuntaluokkien välillä.
Näin ei käy, jos köyhät eivät poistu slummeista tai yhteiskuntaluokat tapaa jossakin.
Hyväesimrkki on Piia-Noora Kauppi, oululainen vähän paremmasta perheestä olevat ihminen ilmoitti haastaattelussa reippaasti, ettei hän ole koskaan tavannut työtöntö ja syrjäytynyttä.
Voiko tuota eliitin eristymistä paremmin kuvata ???
Sen sijaan kaupunki synnyttää eliitin näkökulmasta hyödyllisiä kontakteja kun päättäjät voivat asioida saman torin laidalta.
Niinpä hyötyjiä on vain 0,01 %.Eli sisäpiiritiedon keksittyminen luo näennäsitä tuottavuutta kaupunkiin , mutta siitä hyötyy vain pieni joukko.
Riion, Mumbain tai Jakartan slummeissa asuvat eivät hyödy mitään , he elävät kyllä paremmin kuin maanryöstön jälkeen ,mutta kurjemmin kuin ennen maan ryöstöä .
Riiossakin ainoa kontakti eliitin ja köyhälistön välille syntyy kun rikas sylkäisee helikopterista ja se osuu köyhän naamaan.
Kaupungistuminen on pakko, ei vapaavalintaista kehitystä vai pitääkö Osmo aitona valintana kuolemaa nälkään tai luoteihin tai narun jatkona ?
”Tässä ei auta, vaikka demarit vaihtaisivat puheenjohtajaa kerran vuodessa. Kun puolueelta on viety unelma, siltä on viety kaikki. Korjausehdotukset kuulostavat epätoivoisilta”
Ei suinkaan demareilta unelmaa ole viety, pää on ollut samassa pilvessä jo vuosikymmeniä. Ei vaan ole vielä tajuttu, että ”Ei se yhteiskunta ihan yhteishyvällä toimikaan……” no heh…
Terveyspoliittinen ohjelma vuodelta 1975 menisi demaripoliitikon puheen pohjaksi melkein copy-pastella vielä tänäkin päivänä.
http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelma?tunniste=sdpterveys1975
Kepu hajosi kun Kepun huijaus paljastui. Evakot ja rintamamiehet huijattiin elinkelvottomille asutsutiloille, joilla ei ollut tuevaisuutta.
Vennamo ajoi suurempaa tilakokoa ja harvempia tiloja ja nekin asutuille alueille.
Kepu ja RKP ajoivat asutustilat jonnekin Sallan Vittikkoon.
Meni lähes 20 vuotta ennen kuin huijaus paljastui
Nyt kylät ovat autioina ja asuttajat ennenaikaisessa haudassa ja jälkeläiset Ruotsissa
Kasvun rajat eivät ole muuttuneet miksikään, vaikka vihreä vallankumous ja muu tuotannon tehostuminen onkin antanut aikaa, eikä suurta nälänhätää esimerkiksi tullut heti. Siitä mitä tällä välillä on jo maailmasta hävinnyt, ei näköjään kiinnosta ketään (eli enemmistöä edes vihreiden näkyvissä poliitikoissa). Nälänhätäkin koskee yhä miljardia ihmistä, jos kaikkeen muuhun eläväiseen suhtaudutaankin sitten kuin tykkimiehiin Tuntemattomassa. Kannattaa etsiä noiden Rooman klubin tutkijoiden Youtube-seminaareja viime vuosilta, jotta voivat itse vastata kritiikkiin ja päivittää tilannekuvaa. Yleinen ilmiö on, että negatiivisen kehityksen nopeus on tullut heillekin yllätyksenä.
Ajatus siitä, että vihreiden potentiaalissa äänestäjissä olisi lopulta vain vähän luonnonsuojelijoita (tai siis Suomessa vain vähän luonnonsuojelijoita), jotka äänestävät vihreitä koska ketäs muuta, on harhakuvitelma. Koska toivoa muutoksesta ei anneta, niin miksi äänestää ketään? Kannattaisi ehkä siis keskittyä muuhunkin kuin vain ihmisen tulevaisuuteen.
Sääli vain, että tuota aikaa raportista tähän päivään ei ole käytetty fiksusti ja nähtävästi myös vihreät ovat vain yrittämässä tekohengitystä potilaalle, jolle kukaan järjissään oleva lääkäri ei antaisi toivoa. Kasvua ja resursseja lisää, ajatukset kasvun taittamisesta ja talouden ja väestön ekologisen tasapainotilan etsimisestä ei kelpaa. Ihan sama onko kaverilla risuparta ja turhautumisen tuoma alatyylisyys, vai sitten siloposket ja kohteliaisuus. Ikävästi vain kyse ei ole mielipiteistä, vaan matematiikasta.
Puheissa käy kasvun vaihtaminen vapaa-aikaan ja krääsää pitäisi olla vähemmän, myös palveluihin pitäisi yrittää käännöstä jottei kaikki työ olisi pelkkää suoraa tuhoamista, mutta sitten kuitenkin kun tehdään päätöksiä, niin vihreät ovat samassa junassa muiden kanssa. Muutoksen pitäisi olla yhteiskunnallinen, jotta yksilöt eivät joutuisi pulaan.
Nyt vielä tämä talouspolitiikka, jossa luullaan, että riittää kunhan nakkeja on myynnissä, sillä ei ole väliä onko riittävän monella rahaa ostaa niitä. Ei rikkaiden kulutus, joka ei edes suoraan nouse verojen laskemisella, riitä nostamaan kysyntää (rikkaita ei ole tarpeeksi koskaan) ja kuka palkkaa ketään jos ei ole kysyntää? Mitä varten sitä ketään palkkaisi, jos ostovoimaa leikataan ja ketään ei tule ovesta? Saakelin suuryritykset tumpeloivat tuotteensa ja jäävät ajastaan jälkeen, niin sitten romautetaan perään vielä palveluala, kun nuollaan niiden persuksia jotka eivät saa maailmalle sellaisia tuotteita joita siellä halutaan ostaa. Jos johdossa ei osata suunnitella ja myydä tuotteita, niin mistä tulee ajatus, että palkkojen jäädytys saa ne tuotteet paremmiksi? Miksi talouspolitiikka tähtää vain suuryritysten tehostettuun onneen, eikä ymmärretä jakaa kakkua jolloin talous voi kokonaisuutena paljon paremmin?
Työllisyyden tuominen työttömyyden ohi politiikan keskiöön on edistystä, mutta kun taloushistoria ei tue näitä neokonnien ajatuksia ja yhteiskunnan luulisi olevan tärkeämpi poliitikoille kuin suuryritysten kasvuluvut, niin miten hitossa siellä katsotaan vain vieressä kun maasta kurjistetaan samanlaista kuin näistä neokonnien unelmista, joiden takaa löytyy aina yhteiskunnan kurjistuva kierre? Jos talouden tuominen tasapainoon ekologian kanssa on liian pitkälle vietyä nykytilassa, niin olisi sitten edes radikaalia keynesiläisyyttä. Käytettäisiin investointirahat sitten vain sellaiseen, jota keskusta vastustaa, eli ei motareiden rakentamiseen perämetsiin maitokärriä varten jotta virolaiset saavat vuodeksi töitä, vaan esimerkiksi Helsingin raideliikenteeseen.
Nyt on käynnissä sellainenkin ilmiö, että noista luonnonsuojelijoista osa miettii koko systeemin jättämistä ja muuttamista jonnekin omavaraistalouteen, jolloin vihreiltä katoaa taas muutama piikki lihasta tai työrukkanen, mutta yhä vain sama matematiikka tuottaa saman umpikujan. Tästä varoittelevat toki näyttävät kasvattavan epäsiistin parran ja sortuvan päristelemään sitä rumasti, mutta silti ovat oikeassa kun aletaan laskemaan mahdollisuuksia ja mahdottumuuksia.
Oikeastaan tässä on se ongelma, että näin tavallisena pölkkypäänä on ikävä huomata, että myös poliitikot näyttävät olevan aika ulalla tulevaisuuden suhteen. Vain ne tietävät mitä tehdä joille joku maksaa ja laittaa paperin eteen josta lukea. Tuskin tietää Jumala tai akatemia sen paremmin. Toivoisi sijaa annettavan noille ekologisille rajoille, mutta yhteiskuntaa ei pitäisi samalla pistää piloille. Nyt vain näyttää siltä, että asioiden ytimeen meneminen koetaan liian radikaalina ja kummassakin aiheessa mennään valittua reittiä umpikujaan, vaikka puheissa asiat muistetaan mainita. Olisi sitten edes vakavasti otettavaa politiikkaa, eikä vain toivohömppää ja muuta ympäripyöreää.
Jos vihreidenkin politiikka on vain tätä kasvua ja työtä, jotta systeemi, jolla ei ole tulevaisuutta ekologisesti katsottuna, pysyisi pidempään pystyssä ja kasvaisi lisää romahtaakseen vielä komeammin, niin aika turhalta politiikka alkaa näyttämään. Nähtävästi ei ole mahdollista yhdistää nykyistä sivilisaatiota mihinkään kestävään tulevaisuuteen. Sitä päätyy vain ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa joko palvelee ja rahoittaa systeemiä tai siirtyy sitten syrjään itse, mutta kehitys pysyy yhtä surkeana.
Pikaisella läpikäynnillä en löytänyt kantaasi työurien pituuteen. Onko mielestäsi edelleenkin oikein se, että ihmisiä vaaditaan tekemään elinaikanaan nykyistä enemmän töitä? En tarkoita työn tuloksena syntyvää tuotosta, vaan työn tekemiseen käytettyä aikaa.
Kannatan vapaa-ajan lisäämistä ja mahdollisuutta itse valittuun osa-aikatyöhön. En sitä, että jää pois tölistä ja olettaa muiden maksavan, kokska maksajia alkaas olla liian vähän.
Poliittisella kartalla tulee varmaankin olemaan työväenpuolue, mutta kyse ooli toimintakykyisestä puolueesta. Kun kuuntelee eduskunnassa demarien ay-siiven esaityksiä, se kielii lähinnä suuresta neuvottomuudesta. Tuo letkautukseni Neuvostoliitto takaisin ja sellun tekeminen eukalyptuksesta kiellettävä oli tarkoitettu kuvaamaan sitä.
Akateemisia työttömiä on, mutta jos katsot työllisyysastetta koulutustason mukaan, akateemisesti koulutettujen työllisyysaste on paljon parempi kuin muiden ryhmien. Minä en ole kuitenkaan koskaan rinnastanut osaamista ja akateemista koulutusta keskenään. Juuri nyt Helsingissä varmimman työpaikan saisi huoneistoremontteihin erikoistunut, taitava ja luotettava rakennusalan ammattilainen; paljon paremmin kuin poliittista historiaa pääaineenaan lukenut valtiotieteen maisteri.
Yhteiskunnalliset muutokset ovat kautta aikojen käynnistyneet kun vanhan vallan talous on pettänyt. Esimerkkinä Ranskan suuri vallankumous, Saksassa fasismin nousu ja viimeksi Neuvostoliiton hajoaminen.
Suomessa ollaan samantyylisessä tilanteessa kun velkaannutaan rajusti eikä lääkkeitä näytä löytyvän. Seuraavissa vaaleissa pitäisi näkyä selkeä muutos jämähtäneeseen konsensukseen.
Demareilla on varmaan tarvetta puolustamaan julkisen sektorin väheneviä työpaikkoja ja saavutettuja etuja.
”Tämä tilanne on demareilla painajaismainen. Joku irvileuka on sanonut, että demareiden taivaassa kaikki ovat paperityöläisiä.”
Näinhän sitä on sanottu. Mutta tosi asia on, että demareiden, vasemmistoliiton ja vihreiden taivaassa kaikki ovat julkisensektorintyöläisiä. Tämä on meikäläisten keskuudessa huomattu jo ajat sitten eikä näitä porukoita äänestetä. Mutta näiden edut kärjessä nämä puolueet lähes yksinomaan menevät ja mikäs siinä. Vankkumattomia äänestäjiä.
Mutta kuten Ymmi Hinaaja sanoisi. Ei se maailma vaan pyöri, niin, että se riittää poliittisen vallan saamiseen. Tämän yksityisen puolen te Osmo ja kumppanit olette kurmittaneet maksuilla siten, että ne työt karkaakavat täältä muille maille. Maksuilla, ympäristöveroilla jne….Ei liene kestävää politiikkaa kestävyysvajeen, eikä ympäristön kannalta.
hei Osmo,
Pirun hyva kirjoitus. Noin se meni ja tulee menemaan. Ei siina roskapuhe enaa auta. Olen vain aina iloisempi siita, etta lahdin aikoinaan tanne ja arvasin miten asiat Suomessa tulevat menemaan. Ja olen tarpeeksi vanha.
Mutta voihan olla, etta kun Persu-Kepu -hallitus Suomeen vuonna 2016 tulee, niin kaikki paranee. Uskotko etta niin voisi kayda todellisessa elamassa?
t. Mikko
Bangkok ja Thaimaa on esimerkki siitä mihin liika keskittyminen yhdessä maassa johtaa. Suurin osa maan talouselämästä ja teollisuudesta on Bangkokin seudulla. Onpa Bangkokia käytetty tästä esimerkkinä jopa maantiedon oppikirjoissa. Valtavat liikenneongelmat, saastunut kaupunki-ilma ja maaseudun kehittämisen laiminlyönti.
Ei ole ihme, että tässä tilanteessa sellainen puolue, joka lupaa köyhälle riisinviljelijällekin jotakin menestyy. Nyt sitten Bangkokin eliitti on sitä mieltä etteivät maalaiset saisi äänestää.
Kyllä. Thaimaa-syndroomalle on vahvat syyt, mutta se, että jollekin ilmiölle on syynsä ei muuta muuksi sitä, että taaksepäin katsova politiikka on maalle vanhingoksi. Sellaisen tilanteen syntymistä kannattaa kaikin voimin vastustaa.
Ihmettelen tätä monissa kommenteissa ilmenevää muotojen on ja pitäisi olla sekoittamista. Siitä, miten jokin asia minun mielestäni on ei mitenkään voi päätellä, miten niiden mielestäni pitäisi olla. Tällainen viestintuojan kivittäminen on yksi syy siihen, ettei Suomessa poliittinen päätöksenteko pelitä lainkaan.
Mikä on sitten taaksepäin katsovaa politiikkaa ? Se ei aina ole ihan niin selvää. Thaimaassa nyt näyttää että juuri tämä keskiluokka katsoo taaksepäin siinä mielessä, että mm. tukeutuu kuningasvaltaan eikä hyväksy mies ja ääni periaatetta.
No olen kyllä osin samaa mieltä kanssasi,ettei liikaa kannata taaksepäin tuijottaa. Mutta esim itc-ala työllistää vain 70000-80000 ihmistä 2,5 miljoonasta ja paljon hypetetty peliteollisuus alle 3000. Ja lisäksi tuottaa mielestäni melko tarpeettomia ja koukuttavia pelejä.
Jotakin tarvittaisiin tietysti tehdä. Cleantech on varmaan hyvä suuntaus, mutta sekin näyttää paljolti olevan jo olemassa olevaa konepajateollisuutta sekä konsultointia. Kaikessa teollisuudessa energia- ja materiaalitehokkuus on tärkeä näkökulma nykyisin.
Tuo mainitsemasi kuvitteellinen koalitio (Rinne, Väyrynen, Soini) voisi ehkä haluta rakentaa radan Jäämerelle, mikä ei mielestäni olisi huono vaihtoehto. Samoin se saattaisi tukea enemmän kotimaista energiaa, jota mm. äskettäinen professorityöryhmä suositteli. Varsinkin kun norjalaiset sitä tukevat.
Noinhan se on. Itse Brasiliassa asuvana olen oppinut, etta moni Suomen on ongelma selviaa, kun lopettaa turhan hoperehtimisen.
Tama on maa jossa nyt ollaan nousemassa koyhyydesta tuollaiseen Suomen mittakaavan mukaan keskinkertaiseen elintasoon. Se tarkoittaa sita, etta viela 10 vuotta sitten ammattitaitoisella rakennusmiehella ei ollut varaa vanhaan autoon, nyt on. Ja tietysti kaikki taman esimerkin ymparilla muissa ammateissa. Syntyi keskiluokka, lapst yksityiskouluissa.
Hullu juttu, mutta maa muuttui eurooppalaisemmaksi, taalla silla on nimi ”cidania”. Sen voi kaantaa: pohjois-eurooppalaistuminen”. Sita on tehty;
Pita pannaa lisaa esimerkkeja.
t. Mikko
Ihmiset eivät tapaa protestoida uusia työpaikkoja vastaan, vaan esimerkiksi työpaikkojen puuttumista vastaan. Pakkomuutto kaupunkeihin tai tehtaan viereen tapaa myös luoda jonkinlaista juurettomuutta, turvattomuutta, ja myös kapinamielialaa.
No, ehkä isoihin kaupunkeihin muuttaneista maalaisista tulee parin sukupolven jälkeen kaupunkipatrioottisia cityivihreitä. Kukin tarrautuu siihen mitä saatavilla on ;-).
Jos Kekkonen nähdään maalaisliiton kummajaisena siksi, että hän pyrki teollistamaan Suomea (vaikka maalaisliitto sai noihin aikoihin pääkannatuksensa maaseutumaisissa ammateissa työskenteleviltä), niin pitääkö tästä päätellä, että vihreät yleisesti haluavat jarruttaa keskuskaupunkien ulkopuolisen Suomen kehitystä siksi, että se ei ole vihreiden ydinkannatusaluetta?
Voi olla että jää kannatus saavuttmatta. Maalaisliitto muuttui keskustaksi, ja on ilmeisesti monien muidenkin kuin hupenevien pienviljelijöiden puolue. Ainekin se pyrkii koko kansan puolueeksi, toisin kuin eräät ;-).
”**Akateemisia työttömiä on, mutta jos katsot työllisyysastetta koulutustason mukaan, akateemisesti koulutettujen työllisyysaste on paljon parempi kuin muiden ryhmien.**”
Osa akateemisten matalammasta työttömyydestä selittyy akateemisen koulutuksen hankkineiden ammattikoulutettuja suuremmalla atiivisuudella ja omatoimisuudella, siis persoonallisuustekijöillä. Jos he eivät työllisty akateemisina, he rupeavat tekemään jotain muuta. Tällöin he eivät näy työttömyystilastoissa, mistä syntyy harha, että koulutus sinänsä suojaisi työttömyydeltä.
Toiseksi on huomioitava, että joillakin akateemisilla aloilla keskeyttämisprosentit ovat suuria. Tämä porukka luovuttaa jo opiskellessaan eikä edes yritä alalta työmarkkinoille.
Kolmas huomionarvoinen seikka on se, että korkeakoulutusta vaativissa töissä on jonkinlainen joukko ihmisiä, joka työllistyy siksi, että järjestelmä pätevyysvaatimuksineen on heidän varaansa rakennettu. Järjestelmä kuitenkin pystytään muuttamaan, jolloin nämä ihmiset jäävät työttä. Kuinka hyvin näiden ihmisten ammattitaito riittää kilpailemaan yksityisistä työpaikoista?
Osmo, Kun vedotaan Humen giljotiiniin,on viisasta erottaa toisistaan mielipiteet ja faktat. Humen mukaan siitä, miten asiat ovat ei voi(nut) päätellä miten asioiden pitäisi (jonkun mielestä) olla. Sosiaalisissa tosiasioissa normatiiviset käsitykset (joita esim. politiikka edustaa) ja ei-normatiiviset käsitykset, joita tieteen pitäisi ( huom. normatiivinen kannanotto) uskaltaa selventää poliittisesta painostuksesta riippumatta, menevät täysin sekaisin; ja usein poliittisista syistä. Luulen, että Humekin sekotti ne. Tuo sekasotku on yksi syy sille, miksi eliitin sallitaan taas maailmanlaajuisesti taloudellisesti ja poliittisesti kusettaa myös keskiluokkaa. Bisneksen ja politiikan hiljaiselle liitolle tarvitaan kipeästi objektiivisiin tosiseikkoihin tukeutuvaa vastavoimaa, jottei demokratian tila taannu 100 vuotta, mistä uhasta esim.uusin The Economist-lehden essee kirjoittaa. Tosiasioita selventävä yhteiskuntatiede on tärkeä väline, jolla demokratian taantuma on estettävissä. Joskus se vaatii hyökkäystä politiikkaa, bisnestä ja muita lähtökohtaisesti puolueellisia uskomuksia vastaan, mutta ei välttämättä.
Luin tuon alla lainatun Thaimaa-syndrooma -kohdan uudelleen. Jos äänessä on poliittinen päätöksentekijä, joka edustaa hallitusta, joka vähentelee maaseudun valtionosuuksia, järjestelee pakkokuntaliitoksia, ja hävittää alle 20 000 asukkaan kunnilta oman soten, en ihmettele ärtymystä. Nuo ovat poliittisia kannanottoja eivätkä faktojen neutraalia viestittämistä.
Mitäpä jos välillä mietittäisiin myös miten ”muuttotappioalueiden” elinoloja voi parantaa. Vai onko suurkaupunkien ulkopuolinen Suomi niin poliittisesti aivokuollutta tai taloudellisesti elinkelvotonta aluetta, että sitä ei kannata enää kehittää? Onko esimerkiksi suurkaupunkien ulkopuolisen Suomen pienteollisus elinkelvottomampaa kuin suurten kaupunkien pienteolisuus?
Ongelma on, ettei osa-aikatyöllä elä kuin lääkärit.
Useimmat osa-aikaiset ovat myös matalapalkkaisia
Moni elää 2500 euron kuukausipalkalla. Jos se on mahdllista, on ilmeisesti myös mahdollista elää 3200 euron kuukausipalkalla. Sen taas saa, jos 4000 euroa kuussa ansaitseva siirtyy nelipäiväiseen viikkoon. Moni haluaisi, mutta työnantajat vieroksuvat.
”Minä koen voivani vaikuttaa maailmaan paljon enemmän Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa kuin eduskunnassa.”
”Paljon poliittisesta päätöksenteosta on siirtynyt ylikansalliselle tasolle ja hyvä niin.”
Meneekö maailma siihen, että samantasoista pättäjää on sitten EU:ssa ja taloyhtiöiden hallituksissa, ja EU:ssa päätetään mitä lamppuja ja höyrysulkuja taloyhtiöissä saa käyttää.
Ei tapahdu, piti sanomani.
”koska koulutettujen ja korkeakoulutettujen työttömyys lisääntyy nopeasti (pääkaupunkiseudulla ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys kasvoi vuodessa peräti 76 %), lienee selvää, että Suomessa tulee jatkossakin olemaan poliittisella kartalla työtä tekevien edustaja.”
Sekavaa: millä logiikalla työttömyyden kasvu perustelee työtä tekevien edustajien olemassaoloa poliittisella kartalla? Toki olet epäloogisuudestasi huolimatta oikeassa, tosin kaikki puolueet edustavat myös työtä tekeviä ihmisiä, ei se ole demareiden yksinoikeus. Kuten ei ympäristöasioita aja vain vihreän puolue, kyse on vain mihin poliittinen liike ensisijaisesti haluaa profiloitua.
Muuten erinomainen analyysi Osmolta, harmi ettei vihreä puolue osaa hyödyntää sinua ja osaamistasi paremmin.
Kirjoituksessa käsitellään hyviä teemoja, joista kaikki ansaitsevat paljon lisää keskustelua. Vihreiden opinkappaleena Soininvaaran on täytynyt ottaa mukaan myös ilmastonmuutos. Rohkenen kuitenkin epäillä ettei hän on perehtynyt aiheeseen täysin riittämättömästi ja yksipuolisen ideologisesti kommentoidakseen sitä uskottavasti. Ilmasto toki muuttuu ikuisesti mutta ihmisen toimet eivät siihen vaikuta. Vihreän politiikan seurauksena on hukattu tuhansia miljardeja kelvottomiin uusiutuvan energian teknologioihin, jotka nyt ovat konkurssissa. Mitatut tosiasiat näyttävät selvästi, että epäpätevien ”tiedemiesten” tietokonemalleilla maalaamat uhkakuvat eivät toteudu – ilmastoa ei osata mallintaa. Hiilidioksidi ei myöskään ole pohjoisen pallonpuoliskon pieneen luonnolliseen lämpenemiseen 1900-luvulla.
Epävarmojen asioiden myyminen totuutena tietämättömyyden pohjalta on varomatonta propagandaa. Viisaan miehen ei kannata osallistua sellaiseen.
Julkisella puolella työnantaja kyllä mielellään antaa lyhentää työviikkoa neljään päivään alempaa palkkaa vastaan. Kunhan tekee saman määrän työtä.
Emmekä aivan varmasti tiedä sitäkään, onko maapallo pyöreä vai litteä. Enemmistö tutkijoista sanoo niin, mutta toisinajattelijoitakin löytyy.
Tavallaan Kalle on oikeassa ilmastonmuutoksesta. Emme me ihan varmasti tiedä siitä juuri mitään. Mutta kannattaisiko silti ihan vain varmuuden vuoksi olla moninkertaistamatta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia?
Syy miksi en itse ole vähentänyt työaikaani on juuri tuo minkä Tiedemies sanoi: samat työsuoritteet tulisi kuitenkin hoidettavaksi mutta pienemmällä palkalla.
”Oikean kuvan asiasta saa, kun katsoo, keiden kanssa ihmiset istuvat valtuustojen ja eduskunnan kuppiloissa keskenään. Jos puoluejako tehtäisiin puhtaalta pöydältä, siitä tulisi aivan erilainen. Nykyiset puoluetoverit huomaisivat olevansa kilpailevissa ja suorastaan vastakkaisissa puolueissa.”
No kenen seurassa Osmo sinä vietät aikaasi valtuustojen ja eduskunnan kuppiloissa? 🙂
Vihreiden oma hakkarainen, Outi Alanko-Kahiluoto, sitten ampui omaan maaliin ja samalla hoiti puolueen paitsioon.
Loppu hallituskausi oli sitten siinä.
Vielä voi kirjoitella blogeja, ei muuta. Puolue on maalattu nurkkaan eikä vaikutusmahdollisuuksia enää ole.
Hallituksesta voi lähteä kerran. Enää ei ole asioilla väliä, kun aivan merkityksetön juttu tuli kynnyskysymykseksi. Onneksi olkoon. Kahdet vaalit on mokattu kerralla.
Puoluejohto tavoittelee 4%:n kannatusta ja viittä naiskansanedustajaa. Enempää ei tule. Ei tule MEPiä.
Hyvä puolue, mutta kannattaminen on vaikeaa. Suorastaan mahdotonta.
Pelimerkit olisi kannattanut käyttää johonkin johon olisi voinut vaikuttaa.
Juuri näin nimenomaan on käynyt. Aina. Todellinen työmäärä on jopa lisääntynyt, vaikka se uskomattomalta kuulostaakin.
Tuli testattua tuo lyhennetty työaika vanhempainvapaiden ym. yhteydessä. Elämä on toki siinä mielessä rennompaa, ettei läsnäoloa toimistolla odoteta ja voi hyvällä omallatunnolla skipata palavereita ym., mutta asiantuntijaorganisaatiossa tehtävien siirtäminen eteenpäin on vaivalloista ja niinpä käytännössä entiset työtehtävät tulivat kuitenkin hoidettavaksi. Lisäksi, kun aikaa on vähemmän, ei ole samalla lailla mahdollisuuksia ”myydä” itseään uusiin projekteihin ja esittää osaamista joka voisi viedä urakehityksessä eteenpäin. Siispä vaikka olen Osmon kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että työajan lyhentäminen olisi viisasta ja terveellistä, niin kauan kuin palkkaus perustuu työpaikalla vietettyihin tunteihin eikä työsuoritteisiin, tämä ei oikein tule toimimaan. Yksityisyrittäjillä taas pitäisi olla vahva itseluottamus ja uskallusta kieltäytyä työtehtävistä (luottaen, etteivät ne jatkossa mene kokonaan sivu suun) ja mitoittaa toiminta ajallisesti pienimuotoiseksi.
Ongelma on se, että hajallaan maakunnissa oleva pienteollisuus vaatii liikevaihtoon (ja liikevaihtopotentiaaliinsa) nähden ihan tolkuttoman suuria infrainvestointeja, jotta vaikutukset tuntuvat.
Tien rakennus maakunnissa palvelee murto-osaa niistä asiakasmääristä mitä se kaupunkiseutujen kyljessä palvelee, Valokuidun rakennus per asiakasyritys maksaa maakunnissa enemmän ja esim. työntekijöiden lapsille on kallista tarjota kattavia koulupalveluita jos asukastiheys on kovin matala. Sama homma niiden sote-palveluiden kanssa jne.
Jos on kasa firmoja jotka sijaitsevat tiiviisti, vs. kasa firmoja jotka ovat hajallaan, niin ensin mainituilla on kokonaisuutta tarkastellen kilpailuetu, vaikka ne eivät suoranaisesti toisiaan mitenkään auttaisikaan. Ihan vaan sen takia, että tiiviillä yhteenlititymällä se infra ja työntekijöiden palvelut tulevat halvemmiksi. Tiiviisti rakennettujen maa-alueiden (kaupunkialueiden) kilpailuetu näkyy varmaankin vähintään kohtuullisesti maan arvossa…
Totta. Osa-aikaiseksi siirtyminen onnistuu kunnolla vain, jos tehtävä/titteli samalla muuttuu.
Miksi muka näin? Maalla kai toimitilat ovat varmasti halvempia, ja ehkä työvoimakin.
Tiet ovat jo olemassa eivätkä maksa firmoille mitään. Sitä en tiedä paljonko teiden ylläpito maksaa kaupungissa vs. maalla per kuljettu kilometri. Vai ehdotitko teiden ylläpidon lakkauttamista pääkaupunkiseudun ulkopuolella?
Valokuitua pienet köyhätkin kunnat ovat jo vedelleen pitkin maaseutua, joten en usko että se olisi mikään iso ongelma, eivätkä useimmat pikkufirmat kaipaa juuri puhelinta kummempaa modernia kommunikointia.
Koulutuksen ja soten haja-asutusalueet toteuttavat ihan kilpailukykyiseen hintaan isoihin kaupunkeihin (ja erityisesti Helsingin soteen) verrattuna.
Mikä olisi se kilpailuetu, jonka vuoksi minun kannattaisi siirtää esimerkiksi konepajani Helsinkiin?
Monet yo väitteistä eivät pidä paikkaansa. Ensinnäkin infra on paljolti olemassa jo. Toiseksi teollisuustontit ovat maaseudulla olennaisesti halvempi kuin kaupungeissa ja tämä kehitys näkyy jo kaupunkiseuduilla. Tehtaat muuttavat paljolti tästä syystä naapurikuntiin. Tampereella kaupungin raskas byrokratia ei ehdi edes vastata kyselyihin kun jo lähikunnista löytyy tontti firmalle.
Mitä sote-asiaan tulee, ei ole mitään tutkimuksellista viitettä, että se olisi halvempaa suurissa kunnissa. Toimii paremmin keskisuurissa kunnissa kuin isoissa, jos katsotaan kuluja/asukas. Samoin näyttää että lääkärille pääsy kestää kauemmin näissä kunnissa. Tosin varmaan käy nii, että vastaanottoja häviää maaseudulta, jos mennään laajoihin sote-alueisiin tai Ruotsin tyyliseen maakunta/kunta malliin.
Vielä tästä Thaimaa syndroomasta. Sen voi nähdä myös toisinpäin, mitä seuraa liiasta keskittämisestä pääkaupunkiin ja muun maan laimsinlyönnistä. Thaimaan 65 miljoonasta asukkaasta vain noin 10 miljoonaa asuu Bangkokissa. Yinluck Sinawatran puolueen jatkuva voitto vapaissa vaaleissa ja nykyisten keskiluokka/eliittiprotestoijien tappio perustuu paljolti tähän. Tämä maaseudulta tukensa saava puolue on kyllä liberalisoinut taloutta paljon enemmän kuin nämä kuningasmieliset keltapaidat. Muun muassa EGAT valtiollinen energiyhtiö on yksityistetty. Protestoijissa on paljon valtion virkamiehiä, talouselämä ei niinkään ole heidän puolellaan.
Pakko! Muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia.
Miksi ihmeessä metallia edelleen kaivetaan maasta? Yhden Irakin sodan hinnalla voitaisiin rakentaa avaruushissi ja louhia kaikki tarvittava asteroideilta, joissa on kertaluokkaa halvemmalla ja enemmän mineraaleja. Miksi ihmeessä soijaa kasvatetaan enemmän kuin ihmiskunta tarvitsisi proteiinin lähteeksi ja syötetään eläinten rehuksi? Miksi energiaa otetaan edelleenkin hiilestä? Tai edes uraanista, kun toriumia on vaikka kuinka paljon?
”Mitä sote-asiaan tulee, ei ole mitään tutkimuksellista viitettä, että se olisi halvempaa suurissa kunnissa. Toimii paremmin keskisuurissa kunnissa kuin isoissa, jos katsotaan kuluja/asukas.”
Suurin tehottomuuden syöjä on kaikkien mahdollisten funktioiden sisällyttäminen samaan organisaatioon.
Yritysmaailmassakin rönsyt pyritään karsimaan ja toiminnassa pyritään keskittymään ydintoimintaan.
Vaikka tämä on jo kulunut klisee niin siihen sisältyy suuri viisaus: Paraskaan johtaja ei hallitse kaikkea , monitoimiorganisaatiossa ei kyetä selvittämään erilaisten funktioiden kuluja kovinkaan tarkasti, koordinaatio eri toimintojen välillä vaatii paljon resursseja ja siihen piiloutuu paljon tehottomuutta, suojatyöpaikkakulttuuri kukkii ja organisaatioon täynnä koordinaattoreita ja heimopäälliköitä.
Kunta ei ole oikean suuruinen organisaatio/toimialue millekään funktiolle.
Niinpä kunnat pitäisi lakkauttaa ja tilalle luoda useita funktionaalisia valtakunnallisia organisaatioita.
Samalla selkiytyvät myöskin vastuut , nythän kansanedustajat istuvat kahdella pallilla: Kansanedustajana he arvostelevat kuntien laiminlyöntejä ja kunnanvaltuutettuna valtion sortotoimia. Näin vastuun kanto saadaan nollattua.
Yritysmaailamassa tämä keskittäminen funktio-organisaatioihin tehtiin jo 80-luvulla, silloin alueorganisaatiot lakkautettiin ja luotiin toiminto-organisaatioit .Ja keskittymistä ydintoimintoihin on koko ajan tehostettu.
Demokratia ei ole itseisarvo, ei sillä paikallisela päätöksenteolla niin suurta arvoa ole, että kustannustehokkuus ja palvelutaso kannattaa uhrata sen vuoksi.
Ja itse asiassa , demokratia on korvautumassa kontrollilla: Eliitti ei enää hyväksy demokraattisia päätöksiä vaan pyrkii uusimaan ne itselleen mieleiseksi tai vesittää itselleen epäsuotuisat vaalitulokset.
Oppositio koetaan jo lähes terroristeiksi ja kun eliitin ja kansan välinen kuilu kasvaa niin eliitin tarve lisätä kontrollia kasvaa eli tiedustelu ei enää keskity ulkoisten uhkien selvittelyyn vaan omien kansalaisten vakoiluun ja luokitteluuun
Terroristi määrittely on nykyisin laajentunut ja siinä mielessä kätevä, ettei terroristiksi leimatulla ole enää ihmisoikeuksia eikä häntä tarvitse tuomita mistään rikoksesta.
Riittää, että leimataan poltinraudalla , nykyään se on merkintä tietojärjestelmissä
Jos kunnan verokertymä ei riitä ylläpitämään sote-palveluita, kouluja, teitä aurattuna ja koulubusseja ajossa ilman tuhteja valtionosuuksia, niin eikö se silloin tarkota, että paikalliset yrityset eivät pysty luomaan tarpeeksi lisäarvoa ylläpitääkseen tuota infraa?
Jos jonkun kunnan verotulot kattavat menot helposti, niin kukaan tuskin on pakottamassa niihin pakkoliitoksiin tai säästöihin…
Historiattomuus on eräs suurimmista synneistä. Ilman toimivaa demaripuoluetta monet asiat muuttuvat kovin vaikeiksi tässä maassa. Ilman demareita olisi moni asia mennyt huonommin. Sitä ei ehkä sieltä viher-porvarilliselta elitistipuolelta nähdä, mutta eipä teillä siellä ole ennenkään yhteiskunnan rakenteesta paljon ymmärretty.
Minä ainakin toivon, että demaripuolue säilyy toimintakykyisenä. En ole aivan varma, kumman puheenjohtajakandidaatin voittoa Soininvaara pelkää. Uhka puolueen toimintakyvyn heikkenemisestä on olemassa molempien voittaessa.