Näin puhuin vuoden 2015 budjetin lähetekeskustelussa:
Keskityn budjettiin ja kaupunkisuunnitteluun.
Missä ikinä kuljenkin, aina joku valittaa Helsingin kaavoituksen hitaudesta. Siitä on tullut kansantaloudellinen ongelma. Koko lama tuntuu olevan peräisin siitä, että Helsingin asuntopula estää muuttamasta tuottavan työn äärelle Helsinkiin.
Nostimme vuosi sitten tavoitteen 5 500 asunnoksi. Se vastaa keskisuuren kunnan asuntokantaa. Olisin ollut valmis olennaisesti suurempaan tavoitteeseen varsinkin nyt, kun yhä useampi haluaisi asua nimenomaan Helsingissä.
Olin hyvin tyytyväinen, kun vuosi sitten sovimme investointikatosta. Se loi ryhtiä päätöksentekoon, kun jouduttiin oikeasti vertaamaan eri hankkeita keskenään. Tässä on kuitenkin paha valuvika, josta vihreät huomauttivat jo silloin. Katto koskee bruttoinvestointeja, kun sen pitäisi koskea nettoinvestointeja. Tämä virhe estää meitä toteuttamasta riittävän nopeaa asuntorakentamista, koska asuntorakentaminen edellyttää suuria infra- ja palveluinvestointeja. Näistä investoinneista pitäisi vähentää tontinluovutustulot, joko tonttien myyntitulot tai nykyhetkeen rediskontatut vuokratulot ja vain erotus, jos sellaista ylipäänsä jää, voidaan laskea investoinniksi. Ei ole mitään järkeä siinä, että investointikatto estää meitä toteuttamasta myös välitöntä voittoa tuottavia investointeja. Tämä pitäisi korjata välittömästi.
Minun on täysin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että kaupungille tulisi asuntotuotannosta tappiota näillä asuntojen hinnoilla kaupungin omistaessa kaavoitettavan maan. Jos näin käy, kiinteistötoimessa on jotain pahasti vialla. Siksi investointikatto ei saisi rajoittaa asuntotuotantoa millään tavalla.
On investointikatossa toinenkin valuvika. Investointi on väärä mittari pääomamenoille, ja menoja tässä kai piti vähentää. Oikeita pääomakuluja ovat korot, poistot ja VUOKRAT. Meillä on nyt vaikeuksia löytää tilaa keskuskirjastolle, mutta koko investointikaton voisi kiertää sillä, että jokin muu taho rakentaisi rakennuksen ja kirjasto sitoutuisi vuokraamaan sen sadaksi vuodeksi. On pöhköä sitoa omat kätensä niin, että joutuu valitsemaan vuokrausvaihtoehdon silloinkin, kun oma rakennus tulisi halvemmaksi.
“Koko lama tuntuu olevan peräisin siitä, että Helsingin asuntopula estää muuttamasta tuottavan työn äärelle Helsinkiin.”
Jotenkin tästä tulee mieleen DDR:n johdon näkemykset syksyllä ’89. Sen verran irrallaan todellisuudesta ollaan.
Asuntotuotannon investointeja ei voi tarkastella erillisinä ilman uusiin asukkaisiin liittyviä muita kunnalle aiheutuvia rahavirtoja. Eli asuntojen lisäksi pitää rakentaa kouluja, terveyskeskuksia ja muuta infraa. Ja sitten pitää vielä hoitaa palvelutuotannon käyttökulut. Vastineeksi toki saadaan verotuloja ja maksuja.
Asuntotontit erillisinä ovat Helsingille hyvä business, mutta asukkaiden lisääminen kokonaisuutena ei sitä välttämättä ole. Kuntien kilpailustahan me tiedämme, että hyviä veronmaksajia halutaan ja huonot saisivat jäädä naapurikuntaan tai ulkomaille. Eikä hyväosaisten kuntia sitten saa pakolla missään nimessä yhdistää huonompiosaisten kuntiin.
Helsingin asuntopula ei ole este hyvätuloisille, mutta Kauniainen houkuttelee heitä pienillä veroilla. Pienituloisille työssäkäyville, jotka eivät saa huomattavia yhteiskunnan tukia, pula kohtuuhintaisista asunnoista on paha este.
Mutta eihän tämä nykyinen tilanne ole hyväksyttävissä: Kuntakilpailu kuriin, järkeä hölmöihin investointikattoihin ja lisää kohtuuhintaisia asuntoja.
Mä en tiedä onko tätä muilla sivustolla käyvillä, muttä mä en saa klikattua auki kuin viimeisimmän blogin tekstin tai kommentit. Vanhemmista ei aukea etusivulta ei teksti eikä kommentit. ‘Tuoreimmat kommentit’ boxin kautta pääsee, jos siellä on joku kommentti vanhempaan blogiin.
Vanhoihin toimisto ja teollisuusrakennuksien tilalle saisi hyvin asuntoja, kadut ja viemäritkin valmiina.
Joku vain on mennyt kysymään yrittäjiltä vuokratilojen tarpeista, tietysti haluavat ja mahdollisimman halvalla.
Näihin rakennuksiin ei yksikään kiinteistönomistaja pysty investoimaan nykyisellä vuokratasolla riittävästi vaan rakennukset ovat ns. saattohoitovaiheessa.
Virkamiehet haihattelevat että olisi kiva jos menisi Loft asunnoiksi osa ja loput pysyisi kivan rouheina toimistoina.
Haloo, rakennuksissa ei juurikaan ole lämmöneristeitä, ilmanvaihto ja putket 60 luvulta ja vesikatto ja julkisivut haperoina.
Melkoinen hiilijalanjälki nykykäytössä ja vielä puolet tiloista tyhjillään.
Turhaa kehityksen jarruttamista ja näköalattomuutta, raideliikenteen ja metron asemien lähellä sallitaan tällaista rakennusoikeuden vajaakäyttöä.
Espoolaiset ja nurmijärveläiset pitää pelastaa Helsinkiin. 😉
Miten muuten Helsingin seudun BKT on kehittynyt viime vuosina? Tukeeko se ajatusta ylläolevaa ajatusta siitä, että Helsingissä talous kasvaa, mutta ammattitaitoisista työntekijöistä on pulaa.
Ympärilleen katsoessa nimittäin tuntuu että tuossa on totuutta mukana. En tunne ketään joka olisi jäänyt työttömäksi pidemmäksi aikaa Helsingin seudulla vuoden 2008 jälkeen. Molemmat veljeni toimivat rakennusalalla ja työnantajilla on niin kova tarve työntekijöille Helsingissä, että lupaavat jopa hotellimajoituksen Helsingin työkeikoille. Kumpaakaan ei kiinnosta muuttaa pääkaupunkiseudulle asuntojen hintatason vuoksi vaan sietävät sitten mielummin vaikka jatkuvia lomautus/konkurssiuhkia työskennellessään kauempana Helsingistä. Näin kuulemma ajattelee iso osa rakennusmiehistä. Töitä kuulemma kuitenkin riittää joten se ei haittaa. Hätätilanteessa voi tehdä hommia Stadissakin mutta jos töitä löytyy lähempää niin sinne sitten saman tien, koska Helsinkiin on ruuhkien vuoksi tuskaa tulla kauempaa.
Perussuomalaisittain ajateltuna olisi järkevää työllistää ensin suomalaiset ennen kuin aletaan rahtaamaan venäläisiä ja virolaisia rakennushommiin, mutta kun ei niitä suomalaisia raksamiehiä voi tänne helsinkiin väkisinkään tuoda.
Joo, ja hassu bugi onkin. Artikkelin tiivistelmän alapuolella on jokin ilmeisesti fb-tykkäämiseen liittyvä pitkä iframe joka estää vanhempien artikkelien linkkien klikkaamisen. Se lyhenee olemattomiin noin 45 sekunnin kuluttua sivun avaamisesta jonka jälkeen sen alle alunperin jääneet linkit ovat klikattavissa. Sama käytös chromessa ja firefoxissa.
Minulla ei näin käy. Käykö muilla?
Kyllä käy. Vanhoihin teksteihin pääsee vain viimeisimpien kommenttien kautta.
Joo, jotain häikkää on, koska ei pääse lukemaan kuin uusinta juttua.
Ollut noin viikon verran.
Siis vanhat postaukset eivät aukene.
Minulle on käynyt näin olisiko “Kotiäidin eläketurva” ‑merkinnästä lähtien. Selaimena Chrome.
Aiempien kirjoitusten linkit toimivat heti sivun avauduttua, katoavat kun koko sivu somelinkkeineen on täysin latautnut, ja palaavat pienen odottelun jälkeen. (sama käytös neljällä eri selaimella)
Kyllä käy, en saa etusivun juttuja auki ensimmäistä lukuunottamatta. Myöskään linkki vanhempiin juttuihin ei toimi.
Käy. Mahdollisesti tuolla Facebook/Twitter/etc. rivillä on jotain tekemistä ongelman kanssa, sillä linkit reagoivat hiireen (vaikkeivat toimi) sen pienen hetken ennen kuin ko. rivi ilmaantuu ruudulle.
No ei oikeastaan. Jos otetaan esimerkiksi sikarikas, joka tienaa 339 000 euroa vuodessa — tällä pääsee 1000 eniten ansiotuloja saavan joukkoon — niin vuoden 2014 prosenteilla hän maksaisi veroja Kauniaisissa 149 000 euroa ja Helsingissä 155 000 euroa. Ero on jotakuinkin merkityksetön verrattuna esimerkiksi tässä tuloluokassa harrastettavien asuntojen kiinteistöhintoihin tai vuokriin verrattuna.
Ja tämä siis merkityksessä “rikas” yhtä kuin “suuret ansiotulot”, mikä on hieman pielessä, koska varsinaiset suuret tulot saadaan pääomatuloista. Niiden verotuksessa Kauniainen ei ole yhtään sen halvempi kuin Helsinki.
Kauniainen ei siis nähdäkseni houkuttele niinkään alhaisilla veroilla, vaan yhdyskunnan ilmeellä ja yhteisöllä, jossa yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat hieman paremmat kuin 600 000 ihmisen hallintohimmelissä.
Näin käy. Windows 7, Mozilla Firefox.
Vanhempiin kirjoituksiin pääsee käsiksi vain kirjoittamalla URLin itse tämän uusimman kirjoituksen mallin mukaisesti. Huomasin ilmiön eilen, aiemmin vanhemmatkin jutut toimivat normaalisti.
Joo, huomasin saman asian jo pari päivää sitten ja keksin saman lääkkeen kuin “jlbl”. Nyt ei enää ole ao. ongelmaa, joten joku kai poisti haittatekijän.
Ei käy, mutta fb:n ja muut kilkkeet blokkaa minulla Ghostery. Maailmani on tämän vuoksi parempi paikka.
Eipä toimi täälläkään kuin tämä viimeisimmän kirjoituksen linkki.
WordPress on kyllä kummallinen…
sama homma käy minulla
Kun Helsinki saadaan pilkottua pienemmiksi kaupungeiksi ja kunniksi, tapahtuu kaavoitus sähäkämmin. Samalla kannattaa vahentää kaavoitukseen käytettyä kokonaistyövoimaa reippaasti, niin kaavoihin ei ehditä piipertää kaikea sitä tarpeetonta sääntelyä, mikä nykyään haittaa kaupungin kasvua.
Pieni kaupunki ja pieni kaavoitushenkilökunta on kaikkien asianosaisten etu. Silloin sekä kuntalaiset että maanomistajat tuntevat toisensa ja kaavoittavan virkamiehen. Tiedonvaihto on avointa ja jälki pienemmällä työllä parempilaatuista.
Otsikkolinkki ei toimi, mutta “lue lisää” toimii kyllä.
spottu sano että sillä bugi näkyy Firefoxilla ja Chromella, mulla on Firefox. Jos sulla on Interner Explorer, niin voi olla että se on syy miksi sinulla bugi ei näy.
Ei toimi Internet Explorer eikä Firefox, eikä vaikuta onko alla Ubuntu 13.10 vai Windows 8. Yksi vaihtoehto on että Osmolla om joku vanha IE ja bugi ei näy siinä.
Sama juttu kuin jibl:llä, ei aukea kuin tämä viimeisin teksti.
Samoin käy täälläkin. Etusivulta sivustolle tullessa voi klikkaamalla avata vain ensimmäisen blogauksen. Muissa ei hiiren otsikon kohdalle laittamalla tule heti linkkiä. Linkki tulee myöhemmin, mutta jostain syystä sivun lataamisen jälkeen menee aika pitkään ennen kuin muut linkit alkavat toimia.
Yleensä ajan firefoxia no-scriptillä jolloin ei onglemia, mutta jos sallin scriptit sivulla niin juttujen linkit tosiaan lakkaavat toimimasta.
Näyttäisi tuo somepalikka tekevän facebookia varten 1000 pikseliä korkean ja 400 leveän inline framen siihen heti alapuolelle, joka peittää linkit. Pitkät blogiotsikot jäävät oikeasta reunastaan paljaiksi, mutta kommenttilinkki tosiaan jää aina näkymättömän lakanan alle piiloon.
Joku bugi softassa, koska sen ei oikeasti tarvitsisi olla yhtään minkään kokoinen.
Tarkoitatko siis sitä, että Kauniaisten vetovoima perustuu siihen, ketä naapurissa ei asu. Ihan klassinen paremman alueen tunnusmerkki.
Vaikutusmahdollisuuksista ihmiset eivät välttämättä kovin paljon maksa. Vai saako kaivopuistolainen enemmän äänioikeutta kunnallisvaaleissa kuin jakomäkeläinen?
Erilaiset asiat pitää hoitaa eri tasoilla. Asumisen määrän ja laadun, liikenteen ja muiden laajojen kokonaisuuksien hallinnan pitäisi olla Helsinkiä isommalla alueella. Kun nämä puitteet on saatu kasaan, asioiden pitäisi olla kaupunginosatasolla päätettävissä.
Jos pienet alueet päästää päättämään isoista asioista, nimby estää järkevän kokonaisuuden rakentamisen, ja erikoistuminen pyrkii kermankuorintaan. Jos taas yksittäisten kaupunginosan puiston asioita ronkitaan metropolitasolla, ratkaisuista tulee täysin paikallisoloja huomioimattomia.
Melkein tekisi mieli puhua meloneista ja lippiksistä tässä. Asiat pitää päättää sillä tasolla, jossa niiden vaikutukset ovat. Kauniainen on todennäköisesti oikean kokoinen yksikkö paikallisen kaavoituksen päättämiseen, vaikka se on kermankuorintayksikkö joissakin laajemmissa asioissa ja verotuksessa.
Juu, tuolta tosiaan tulee joku elementti joka blokkailee nuo otsikoiden linkit. Jos on pitkä otsikko, niin oikeasta laidasta voi vähän pilkistää esiin.
Adblockilla tuon elementin saa piilotettua, jolloin linkkeihin pääsee käsiksi. Samaten varmaan monet noista some-nappuloita estelevistä selainlisäkkeistä “korjaavat” tämän ongelman.
Kauniainen mielletään pääkaupunkialueella olevaksi pieneksi puutarhakaupungiksi. Helsinki pyrkii tiivistämällä rakentamaan itsensä yhä enemmän Punavuoren kaltaiseksi tiiviiksi kerrostaloalueeksi. Helsingissä on tosin monia erilaisia alueita.
Kauniainen (kuten Espookin) varmasti houkuttelee väljemmällä kaavallaan. Jos haluat taattua ja turvallista puistokaupunkiasumista, muuta Kauniaisiin. Jos taas Helsingin kaavailemaa tiivistyvää tulevaisuutta, muuta Helsinkiin.
Helsinki ja Kauniainen houkuttelevat myös alhaisella veroprosentillaan. Kauniaisissa kevyen verotuksen maine voi olla usein houkuttelevampaa kuin todellinen toteutuva veroetu.
Kaikki pääkaupunkiseudun kunnat houkuttelevat rahasta, vallasta ja asemasta kiinnostuneita.
Kauniaisten, Kaivopuiston, Eiran, Lauttasaaren, Pakilan, Sipoolta vietyjen alueiden, Helsingin keskustan jne. vetovoima perustuu osin siihen, keitä naapurissa ei asu.
Granin vetovoima perustuu pariin asiaan. Ensinnäkin se hoitaa asiansa tehokkaasti, mikä on mahdollista, koska kunta on riittävän pieni. Eli kaikki tavittavat palvelut ovat saatavissa, mutta kaikki on mitoitettu juuri ja juuri riittäviksi. Kunnan sosiaali- ja terveysalvelut olivat paremmat kuin Espoossa.
Alhainen kunnallisveroprosentti ei ole syy vaan seuraus. Kun kuntaa hoidetaan hyvin ja kaikki katsotaan todella tarkkaan, niin lopputuloksena on alhainen kunnallisveroprosentti.
Grania vetävät DI:t ja ekonomit, eivät kukkahatttutädit. Jokaisen veroeuron perään katsotaan, mutta tarvittaessa organisaatiolla on kyky tehdää nopeita päätöksiä. Esimerkkinä noin kymmenen vuoden takaa tilanne, jossa loppu keväästä huomattiin, etteivät koulujen tilat riitä. Syksyllä uusi koulu oli valmis!
Pienemmät kuntayksiköt ovat ketterämpiä ja tehokkaampia kuin suuret. Sen takia kaikki yli 40 000 asukkaan kunnat pitää pilkkoa pienemmiksi. Jokainen vähääkään organisaatioteoriaa ymmärtävä tietää tämän.
Kalle, oletko nyt varma siitä mitä kirjoitat. Minun käsigttääkseni Kauniaisten mento asukasta kohden ovat suuremmat kuin Espoon, eli sinun mittarillasi se on tehoton kunta. Ainakin veroja se kerää asukasta kohden selvästi Espoota enemmän.
Terveyden- ja vanhustenhuollon menot kuvaavat hyvin ainakin yhden keskeisen sektorin tehokkuutta. THL:n mukaan (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/terveys_ja_sosiaalitalous/tilastoja/tarvevakioidut_menot) vuonna 2011 tuon alan tarvevakioidut menot olivat koko maan keskimääräisiin menoihin (100%) verrattuna Kauniaisissa 98% ja Helsingissä 110%.
(vuonna 2010 99% ja 113%, vuonna 2009 102% ja 116%)
Sori, Espoo jäi pois. Espoossa: 2011 104%, 2010 104%, 2009 106%. Eli Kauniainen on näistä tehokkain ja Helsinki tehottomin.
Eli jos perustamme 10000 asukkaan kaupngin, jonka keskipiste on Jakomäki ja konsultoimme Granin kunnanisiä, niin tuloksena on toinen Grani? Jos ei, miksi ei?
Tarvevakiointi mittaa yksittäistapauksissa lähinnä vakioinnin toimivuutta, koska parametreja on erittäin paljon. Siitä on ihan tutkittuakin tietoa että esimerkiksi valtionosuuksien pohjalla oleva vakiointi ei toimi. Ongelmana on löytää parempi.
Pelkkien julkisten terveydenhoitomenojen mittaaminen ei riitä, pitäisi ottaa mukaan myös yksityisesti käytetty raha. Jos granilaiset käyvät helsinkiläisiä innokkaammin yksityisellä, se näkyy heti julkisten menojen alenemana.
Eri kuntien tehokkuutta tässä mielessä on erittäin vaikea verrata, jos väestöpohja on erilainen. Grania pitäisi verrata sellaisiin Helsingin ja Espoon postinumeroalueisiin, joilla on vastaava koulutus‑, ikä- ja tulojakauma.
En tunne THL:n tarvevakioinnin yksityiskohtia, joten pitää vain luottaa siihen, että THL:n menetelmät ovat todennäköisesti Suomen asiantuntivimpia. Luotetaan siis THL:n tilastoihin likimääräisinä totuuksina, ellei niissä havaita jotain selvää virhettä.
Tässäkään ei tiedä, miten THL:n tarvevakiointi ottaa yksityisesti käytetyn rahan (esim. työterveydenhoito, yksilöiden käyttämät yksityiset palvelut) huomioon. Yksityisellä puolella on todennäköisesti niin suuri vaikutus eri kuntien kuluihin, että se tulee ottaa huomioon tarvevakioinnissa.
Kauniaisten ja yleisesti pääkaupunkilaisten muita Suomen kuntia todennäköisesti runsaampi yksityisen puolen käyttö ei näyttäisi aiheuttavan ainakaan mitään radikaalia häiriöitä tuloksiin, sillä pääkaupunkiseudun kunnat eivät näytä sijoittuvan vertailussa kovin hyvin (eli eivät ole saaneet hirveästi tulosparannusta yksityisen puolen käytöllään).
Juuri tästä syystähän THL tekee tarvevakiointia. Varmaankin siinä otetaan huomioon myös vanhusten määrä kunnassa jne.
Noista tilastoista voi poimia myös nettomenot. Noina vuosina ne olivat alimmat Espoolla ja korkeimmat Helsingillä. Kaikilla noilla kunnilla tarvevakiointi korjasi tuloksia ylöspäin (eli olettaen että palveluiden tarve on noissa kunnissa keskimääräistä vähäisempää).
Tilastoissa näkyvät myös tarvekertoimet, jotka olivat vuonna 2011 Espoolla 0,72, Kauniaislla 0,90 ja Helsingillä 0,89. Espoota siis “sakotettiin” tarvekertoimella muihin verrattuna.
OS:n huomio “Kauniaisten mento asukasta kohden ovat suuremmat kuin Espoon” pätee siis terveyden- ja vanhustenhuollon absoluuttisiin menoihin, mutta tarvekerroin huomioon ottaen Kauniainen toimii tehokkammin. Helsinki jää valitettavasti jumboksi sekä kertoimilla korjattuna että absoluuttisissa menoissa.
Ymmärtääkseni THL:n tarvevakiointi ottaa huomioon vain iän ja ehkä jonkin sairastavuuskertoimen. Se ei ota, ellei sitä ole vastikää muutettu, huomioon yksityisten palvelujen käyttöä. Tuo ikävakiointikin on vähän harhainen, koska hyvinvoivat ihmiset ovat terveydentilaltaan ikäänsä nuorempia.
THL:n tilastojen perusteella kannattaa ehkä perustaa 3000 asukkaan kuntia ja konsultoida Kihniön ja Karvian kunnanisiä. Tuloksia ei voi taata, mutta tuolla strategialla ainakin mahdollisuus parempaan selvästi on olemassa.
Pienet kunnat eivät ole kaikki systemaattisesti tehokkaampia kuin suuret, mutta koska kärkisijoilla on vuodesta toiseen samoja pikkukuntia, niiden hallintotapaa varmasti kannattaisi ihan oikeasti tutkia ja ottaa oppia.
(Hallitukselle tästä sapiskaa, sillä se uhkaa pakottaa nuo kunnat joidenkin selvästi tehottomampien isöntäkuntien kontrolliin, tai liittymään niihin. Tuolla strategialla kulujen kasvu näyttää vahvasti todennäköiseltä. Hölmöläisten hommaa siis.)
Eli tämän mukaan rikkaat, paljon yksityisiä terveyspalveluita ostavien yritysten ja yksilöiden kunnat saisivat liian hyviä tuloksia THL:n tarvevakioitujen menojen vertailussa. Kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien tulokset siis huononisivat tarkemmilla kertoimilla. Kauniaisten ja Espoon tulokset huononisivat ilmeisesti vähän enemmän kuin Helsingin.
Nykyinen järjestelmä on vuodelta 2010, mutta silloin ilmeisesti ei kuitenkaan kajottu terveydenhuollon laskentaperusteisiin. Niitä kyllä oli voimakkaastikin kritisoitu, ja THL:llä oli uusi ehdotus aiheeseen. Julkaisu näyttää selvästi kritiikin vanhaa järjestelmää vastaan.
Nykyinen järjestelmä on taas tarkoitus uudistaa vuonna 2015, koska se ei toimi. Uudistaminen on kuitenkin poliittinen sota, koska kukaan ei halua hävitä.
Nykyjärjestelmä perustuu siis sellaiseen paperiin kuin HE 174/2009, joka pisti aika monta palaa lainsäädäntöä uusiksi. Mikäli en ihan väärin katsonut, terveydenhuollon laskennalliset kustannukset määrätään lain 2009/1704 pykälässä 14. Siinä sanotaan:
Terveydenhuollon laskennalliset kustannukset
Kunnan terveydenhuollon laskennalliset kustannukset saadaan laskemalla yhteen ikäluokkaan perustuvat laskennalliset kustannukset ja sairastavuuden perusteella lasketut laskennalliset kustannukset.
Ikäluokkiin perustuvat laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla terveydenhuollon ikäluokittaiset perushinnat asianomaisiin ikäluokkiin kuuluvien kunnan asukkaiden määrillä. Sairastavuuden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla asukasta kohden määritelty sairastavuuden perushinta kunnan asukasmäärällä ja sairastavuuskertoimella.
Terveydenhuollon perushinnat määrätään erikseen seuraaville ikäluokille:
1) 0–6‑vuotiaat;
2) 7–64-vuotiaat;
3) 65–74-vuotiaat;
4) 75–84-vuotiaat; ja
5) 85 vuotta täyttäneet ja vanhemmat.
Koulutustasosta, yksityisen hoidon määrästä, alueellisesta kustannustasosta, jne. ei mainita yhtään mitään.
Sairastavuuskerroin (20 §) ottaa huomioon 15–54 ‑vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten määrän suhteessa koko maahan. Sairastavuuden perusteella määräytyy kuitenkin suhteellisen pieni osa laskennallisista kustannuksista (neljännes).
Joten jos meillä olisi kunta, jossa on paljon hyväkuntoisia ikäihmisiä, jotka käyttävät paljon yksityisiä terveyspalveluita, tarvevakiointi antaa liian suuren tarpeen. Korkealla koulutus- ja tulotasolla saattaisi olla tällainen vaikutus…
Et tainnut vastata kysymykseen.
Saisiko Jakomäen ympärille kasatulle 10 000 asukkaan kaupungille samanlaisen palvelu- ja verotason kuin Kauniaisille, jos kunta on hallinnoitu yhtä hyvin kuin Grani?
Yritin vastata, tapana on, tällä kertaa jopa muille (Kallelle) osoitettuun kysymykseen :-). Tarkoitus oli sanoa, että vielä parempiin tuloksiin toimintojen optimoimisessa (Kauniaisten suuntaan) voisi päästä, jos ottaa Kauniaisten sijaan oppia joiltain vielä tehokkaammilta maalaiskunnilta.
Tuo uusi muotoilusi näyttäisi korostavan myös verotasoa erillisenä kysymyksenä. Ja molemmissa versioissa näytät kysyvän, voisiko Jakomäki tavoittaa Kaunaisten tason. Jätin tuon Kauniaisten absoluuttisen tason pois, koska vastaus on aika ilmeinen. Rikkaustasoaan Jakomäki ei voi helposti korjata, mutta tehokkuuttaan se voi korjata Kauniaisten ohikin.
Tehokkuutta voi parantaa ja veroprosenttia pudottaa tehokkaalla (Kihniön, Karvian tai jopa Kauniaisten kaltaisella) palveluiden järjestämisellä. Kauniaisten huippualhaisen veroprosenttin suurin syy on kuitenkin kuntien rahoitusmalli, joka suosii rikkaita kuntia.
Tehostamalla palvelurakenteitaan Jakomäki pääsisi siis Kauniaisten suuntaan, mutta ei yhtä pitkälle, koska asukkaat ovat köyhempiä. Tasatilanteeseen Jakomäki pääsisi vain rikastumalla, tai jos kuntien rahoitusjärjestelmää muutettaisiin köyhien kuntian kannalta reilummaksi. Kihniön ja Karviankin veroprosentti on varmasti korkeampi kuin Kauniaisten, vaikka ne ovatkin tehokkaampia.
Rikas tai köyhä voi olla tehoton tai tehokas. Kuitenkin ongelmana on se, että mitään toimivaa normeerausta ei ole. Jakomäestä ei saa Grania, vaikka sinne siirrettäisiin Granin hallinto. Tai edes Karvian hallinto.
Isossa kuvassa tehokkuutta pitää pyrkiä kehittämään, koska muutaman prosentin muutos kokonaistehokkuudessa on pitkä jono euroja. Kuitenkin eri kuntien hyvin suuria eroja tutkittaessa lopputulos on se, että pääosa eroista tulee jostain muusta kuin tehokkuudesta. Kauniainen on tyylipuhdas kermankuorija ja hyvä siinä. Malli ei ole kopioitavissa.
En väitä, että Helsinki olisi optimaalisesti hallinnollisesti jaettu (ei ole), mutta on ihan turha väittää, että Kauniaisten menestys olisi pääosin yksikkökoosta kiinni.
“Reilu” on vähän vaikea sana. Mediaanikauniaislainen maksaa euromääräisesti (ja prosentuaalisesti tuloistaan) huomattavasti paljon enemmän veroa kuin mediaaniposiolainen. Tulontasauksessa maksajan ja saajan “reilu” voivat olla vähän eri asia.
Asukkaiden varallisuuden nostaminen on hidasta taistelua, ja sijainti pysyy entisenä, mutta mitä muita Jakomäen hallintoon liittyviä tai muita ominaisuuksia ei voi muuttaa?
Se mitä kutsutaan kermankuorinnaksi on paljolti juuri osa mainitsemaani kuntien rahoitusjärjestelmän ongelmaa. Järjestelmä suosii rikkaiden asukkaiden kuntia. Kauniainen ja Helsinki hyötvät. Helsingin ei pitäisi valittaa liikaa siitä, että joku hyötyy tuosta rahoitusmallista sitäkin enemmän. Jos “kermankuorinta” halutaan poistaa, pitää muuttaa rahoitusjärjestelmää. Oletan kuitenkin, että kermankuorinnasta valittamista jatketaan, mutta järjestelmää ei korjata, sillä korjaus haittaisi Helsinkiä enemmän kuin hyödyttäisi.
Kauniaisten mallli on kopioitavissa niin, että keskittyy varakkaiiden asukkaiden haalintaan. Joillain ympäryskunnilla voi olla mahdollisuuksia tähän. Espookaan ei ole kovin kaukana.
Taisin jo todetakin arvioni, että Kauniaisille saattaa olla tehokasta (enkä nimenomaan pienen yhtenäisen kunnan) hallintoakin enemmän hyötyä rikkaiden asukkaiden kuntia suosivasta kuntarahoituksesta. Molemmat merkittäviä kuitenkin.
Kauniaisten veroprosentti on alhainen. Miksi kauniaislaiset maksavat enemmän (kunnallis?)veroa kuin posiolaiset?
(Valtion veroa rikkaat tietenkin maksavat enemmän joka kunnassa, mutta se ei liity tähän kuntarahoituksen oikeellisuuteen. Vai ajattelitko niin, että rikkaille (ja rikkaiden kunnissa asuville köyhille) pitäisi antaa noista maksetusita valtion veroista “palautusta” kunnallisverotuksessa?)
Heitän yhden mahdolisen määritelmän “reiluudelle”. Voi ajatella, että Suomi haluaa tarjota lakisääteiset peruspalvelut kaikille kansalaisileen yhteisvastuullisesti (reiluus = kaikille yhtä rikkaille samat palvelut samaan hintaan). Tällä reiluusperiaatteella ei ole reilua, jos asuinpaikka määrää sen, paljonko vähätuloinen perusduunari joutuu maksamaan noista peruspalveluistaan. Tästä näkökulmasta tavoitteena pitäisi olla saman suuruinen veroprosentti (=peruspalveluiden kustantamiseen menevät maksut) niin rikkaiden kuin köyhienkin asukkaiden kunnissa.
Helsinki käyttää ainakin 200 miljoonaa euroa niihin investointeihin, joita asukasluvun kasvu keskikokoisen kunnan verran joka vuosi tuottaa. Se täytyy kuitenkin jotenkin rahoittaa. Muuten olisi perusteltua siirtyä siihen, että julkiset palvelut rahoitettaisiin suurelta osin valtion rahoilla — kuten oikeastaan tapahtuukin.
Lakisääteiset peruspalvelut Helsingin tulee toteuttaa joka tapauksessa. Väkiluvun kasvattamiseen ja siihen liittyviin investointeihin sillä ei ole mitään velvoitteita, joten ne voi lopettaa heti, jos kiinnostusta ei enää ole, tai jos hanke ei näytä taloudellisesti kannattavalta.