Hannu Oskala ja 47 muuta valtuutettua tekivät Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen Mannerheimintien itäreunan muuttamiseksi koeluontoisesti kävelykaduksi välillä Ruotsalainen teatteri — Postitalo. Autoliikenne siirrettäisiin 1+1 kaistalle ratikkakiskojen länsipuolelle. Kun ensimmäisen kerran kuulin ajatuksesta, pidin ajatusta lähinnä haihatteluna, mutta Hannu kavereineen on työstänyt esityksen ammattitaitoisesti pystyen osoittamaan, että järjestely voisi toimia.
Mahtuvatko autot, kun niille jäisi käyttöön vain 1+1 kaistaa? Miksi eivät mahtuisi, sillä henkilöautoilla on pohjoisempanakin vain yksi kaista, toisen kaistan ollessa joukkoliikennekaista. Tuolla vanhalla Heikinkadun osuudella on liikennettä paljon vähemmän kuin pohjoisempana.
Helsingin jalankulkukeskustan toimivuudelle tämä järjestely merkitsisi huomattavaa parannusta, mikä toisi parannusta tietysti myös kauppojen kannattavuudelle. Suunnitelmaa voi jossain määrin tutkia simuloimalla, mutta lopullisen vastauksen sen toimivuudella saa vain kokeilemalla. Kokeilu ei maksa paljonkaan.
Suunnitelmaan voi tutustua Hannu Oskalan blogilla, jota kannattaa toki seurata muutenkin.
Tämä on aivan huikea idea ja uskomattoman estoton älynväläys. Ei voi kuin ihmetellä, ettei kukaan ole ehdottanut sitä aiemmin.
Kuten Oskalan yksinkertainen laskelma osoitaa ja kuten jokainen voi paikanpäällä käydä toteamassa, Mannerheimintien eteläpään autokaistoista puolet ovat tälläkin hetkellä jonottavien autojen parkkipaikkareservinä ja kadun välityskyvyn kannalta täysin tarpeettomia. Eli äärimäisen turhanpäiväistä kaikkein arvokkaimman kaupunkitilan hukkaamista ja ympäristön pilaamista.
Tästä tulee autopuolueelle iso arvovaltakysymys. Jonka se tulee nolosti häviämään.
Toivotaan lisää tämän tyyppisiä konkreettisia ehdotuksia, joilla selkeästi voidaan osoittan autoliikenteen täysin yliminoitettu asema kaupungissa, jossa on yksi maailman parhaista joukkoliikenteistä.
Tämä parantaa aivan olennaisesti myös raitiovaunujen kulkua tuolla kaikkein hitaimmalla osuudella, sillä oikein toteutettuna ratikka etenee Lasipalatsin pysäkiltä Ylioppilastalon pysäkille ilman liikennevaloja. Jos näin tehdään, voidaan ainakin osittain luopua myös kolmannesta ratikkakaistasta, ryhmitysraiteista.
Fillari lie jatkossakin tällä osuudella nopein menopeli, mutta kävelykatukokeilun yhteydessä hyvin toteutetut fillarikaistat edistävät kaikkien turvallisuutta.
Autoliikenne tällä pätkällä on nyt jo tukkoista, mutta syynä ei minusta ole autojen määrä vaan runsaat liikennevalot ja suuret jalankulkijamassat. Hyvin toteutettuna tämä voi jopa sujuvoittaa autoliikennettäkin.
Mutta mitä tykkää nuhjuinen ja labyrinttimäinen Forum, joka jää kadun väärälle puolelle?
Kaivokadulle voisi tehdä myös saman siten että autoliikenne kulkisi raitiovaunupysäkin eteläpuolella. Olisi mainiota jos rautatieasemalta pysäkille pääsisi ylittämättä ainuttakaan autokaistaa.
Mitenköhän mahtaa olla, seuraisiko turmio jos Mannerheimintien läpiajo katkaistaisiin siten että Seurahuoneelta Forumin pohjoisnurkkaan pääsisi pelkästään raitiovaunukaistat ylittäen? Tällöin Simonkadun liikennemäärä vastaisi suunnilleen Mannerheimintien liikennemäärää Oopperan ja Kansallismuseon välillä.
Off-topic, mutta tämän blogin lukijoita kiinnostanee seuraava artikkeli.
http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/kvartti/2005/2/kaikki_eivat_halua_asua_pientaloissa.pdf
Sen mukaan kerrostaloissa asuvista kolmekymppisistä vain noin viidesosa piti toivetalotyyppinään kerrostaloa. Sitä myöten suhtaudun hieman epäillen väitteisiin joiden mukaan urbanismin suosio on suurta nuoren väestön keskuudessa.
En minäkään haluaisi asua kerrostalossa jossain kaukana ratikkapysäkistä. Jos pitää asua syrjässä, silloin tietysti asuu mieluummin pientalossa. Kun kysyttiin asiaa kantakaupungissa asuvilta saatiin aivan eri tulos ja olisi saatu vielä erilaisempi, jos olisi rajattu alue oikeaan ratikkakaupunkiin.
Jos Oskalan laskelma pitää paikkansa, idea on oikein hyvä. Jäin kuitenkin vähän miettimään, onko siinä huomioitu erilainen jakeluliikenne kunnolla. Yksi kaista on helppo tukkia yhdellä pysähtyneellä ajoneuvolla. Koti-isän havainto toisen kaistan seisontakäytöstä pitää paikkansa, mutta häviävätkö seisovat ajoenuvot, jos kaista hävitetään?
Tämä kaikki tietysti sillä edellytyksellä, että se toinen ajorata ei ole pelkästään rännän pieksämä jalankulkualue, vaan että sinne rakennetaan kunnon pikatie fillareille.
Jakeluliikenne hoidetaan maan alta huoltotunnelin kautta.
Tulee muistaa, että kyselytutkimuksia luotettavammin mieltymyksistä kertovat todellisuudessa näkyvät valinnat.
Toisaalta urbaaniuteen kuuluu paljon muutakin kuin talotyyppi. Kyseisestä tutkimuksesta näkyy myös se, että v. 75 paikkeilla syntynyt “It-sukupolvi” arvostaa suuria ikäluokkia ja 60-lukulaisia vähemmän alueen pientalovaltaisuutta, luonnonläheisyyttä, ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallisuutta sekä toisaalta jonkin verran enemmän hyviä liikenneyhteyksiä. Olisi mielenkiintoista nähdä tämän asteikon tulokset myös 80-luvulla ja myöhemmin syntyneiden osalta.
Eikä nyky-Suomessa ole kantakaupunkimaista asuntotarjontaa edes 10%:lle väestöstä. Jos edes 20% haluaa asua tällaisessa ympäristössä, niin kysyntää riittää näin yksinkertaistetusti tarkastellen kaksinkertaiselle määrälle tiivistä kantakaupunkia. Kyse ei ole niinkään prosenttiosuuksien suhteesta toisiinsa, vaan niiden muutoksista.
Koko muu Suomi voi tarjota rajatta pientalomattoa ja hajalaa, mutta Helsingin kantakaupunki on luokassaan Suomen mittapuussa ainutlaatuinen urbaaniudessaan — lähin kilpailija löytyy Tukholmasta, vaikka kykenevät Turku ja Tamperekin jossain määrin Helsinkiä kirittämään.
Aivan huikee idis! Onhan tätä harjoiteltu jo vuosikausia, kun monet katujen reunuskiviä on siirrelty kerta toisensa jälkeen edes takaisin.
Vielä tehokkaampi tapa olisi pohtia tämän eteläniemen uudelleenkaavoitusta. Jos kaikkien kauppojen sijaan olisi ainoastaan virastoja, niin tuskinpa citymaasturimiehet tuonne paljon änkeisivät.
Hanke on kävelemisen kannalta vähäarvoinen. Kolmen Sepän patsaalla on tilaa muutenkin. Osmon rakkaat ratikat tunkevat päälle monesta suunnasta ja useassa kohdassa.
Liikennevirta vaikuttaa vähäiseltä, koska Se ei ole symmetrinen: Erottajan suuntaan autoja on vähemmän kuin pohjoiseen päin. Yksikaistaisuus aiheuttaisi sen, että Pohjois-Espa tukkeutuu kokonaan kun autot eivät liikennevaloista riippumatta mahdu yhdelle kaistalle Manskulle. Kääntyminen oikealle Kaivokadulle pysäyttää koko kaistan, kun jalankulkijoilla palaa samaan aikaan vihreä valo. Postikadun kohdasta tulee monin tavoin hankala.
Kävelyalueen pitäisi olla kunnollinen eikä sellainen, missä on yhtenään liikennevaloja ja joka suunnasta päälle tunkevia ratikoita.
Niinpäs muuten tosiaan onkin, hyvä oikaisu! Helpottaa asiaa kummasti.
En itse saanut Oskalan lukujen perusteella asiasta ihan lopullista selkoa, koska niissä oli vain kaikkien ajoneuvojen kummankin suunnan yhteismäärät vuorokausikeskiarvoina. Ilman suunta‑, aika- ja ajoneuvotyyppijakaumia numerot osoittavat vain sen, ettei ajatus ole nykyisillä liikennemäärillä mahdoton.
Liikennemääriä katsomalla Postitalon ja Simonkadun väli näyttää aika marginaaliselta yhden kaistan ratkaisulle, mutta ainakin siitä etelään luulisi mahtuvan. Kriittinen piste lienee Simonkadun risteys. Jos sen saa vetämään nykyisen liikenteen, muu on järjestettävissä pienellä virittämisellä (esim. parkkihallin rampin valojen ajoitus, pysähtymiskielto koko matkalle, taksiaseman siirto, jne.).
Toivottavasti virkamiehet tekevät tämän kanssa hyvää työtä, ehdotus ansaitsee sen. Tämä voisi toimia. (Tosin hyöty riippuu siitä, mitä autokaistojen tilalle tulee. Kiva piazza ei näillä meikäläisillä vallitsevilla säillä oikein ilahduta.)
Olisihan tuo Mannerheimintien pätkä ihan kiva kesäisin, mutta kävelykadulla pitäisi olla eloa talvellakin. Tuo on vähän huono kohta koska toisella reunalla olisi edelleen liikennettä ja toisella pari isoa tavarataloa niiden pikkuliikkeiden sijaan. Tavaratalojen välissäkään ei nyt vartisainesti ole mitään ihmeellistä. Enemmän tuossa olisi liikkeitä manskun toisella puolella jotka jäisivät nyt “väärälle” puolelle.
Enpä oikein tiedä, laittaisin paukut ehkä johonkin muuhun kohteeseen, kuten Pohjois-Espa (jos se nyt on ikinä mahdollista).
Mainio ajatus! Ja sitä voisi jatkaa. Olemme, erityisesti alkukesäisin, porukalla ihmetelleet kun Rautatientorin itäreuna on tuhottu kadulla ‘Rautatientori’ ja ratikkakiskoilla. Siirretään ne länsilaidalle, kulkemaan asemarakennuksen vierestä! Syntyy laaja, vapaasti muunneltava jalankulkija‑,terassi‑, tapahtuma- ja vaikka mikä-alue, joka on Helsingin lämpimin paikka iltapäivästä ja illasta. Ja ne muutamat parkkipaikat siitä Mikonkadulta jonnekin, ihan vaan täydellistä tavoitellen.
Tuo on erinomaisen mielenkiintoinen idea. Ratikkapuolellta hyvää olisi, että saisi kääntöpaikan ihan aseman oven viereen.
Muuten ihan kiva idea, mutta kysyittekö pelastuslaitoksen kantaa? Pätkä on nykyään käytännössä ainoa toimiva reitti Erottajan pelastusasemalta Pohjois-Espan pohjoispuolelle, ja kavennetulla pätkällä ei seisova jono pääsisi väistämään mihinkään. Helsingissä ei taida olla valo-ohjauksessa mahdollisuutta “tyhjentää” yhtä suuntaa etänä antamalla “pysyvä” vihreä pelastusajoneuvojen haluamalle reitille.
Koska kaikki pohjoiseen ajavat joutuisivat ylittämään ratikkakiskot Stockmannin nurkalla, valojen ajoitukset menisi ihan uusiksi ja kapasiteetti laskisi paljon enemmän kuin kaistamäärän vähennyksen verran. Henkilöautoja pidemmille ajoneuvoille (myös ne paloautot) käännöksen loppuosa pohjoiseen voi olla erityistä tarkkuutta vaativa = hidastava = läpäisyä pienentävä, kun kääntösäde on pieni ja risteyksestä poistuvaa kaistaa ei voi etelään ajavien takia paljoa nykyisestä leventää. Joko etelään ei ajeta samaan aikaan, tai etunurkat kolahtelee usein. Eiköhän virkamiehet osaa laskea tarkemmilla ruuhkatuntien liikennemäärillä miten paljon nykyistä pidemmät jonot kertyisi eli vaikuttaisiko ne kauempana. E12-tien pätkänkin kaventaminen saattaisi närkästyttää jonkun EU-instanssin?
Osmo hyvä
En minäkään haluaisi asua kerrostalossa kaukana ratikkapysäkistä, mutta kohta joudun pakosta tähän tilanteeseen. Itsehän olet ollut ajamassa pysäkkien vähentämistä kantakaupungin pääkaduilta kuten Helsinginkadulta ja Mechelininkadulta ratikoiden “nopeutuksen” nimissä. Joten kohta entistä useammilla on entistä pidempi matka sinne pysäkille. Ratikan matka ehkä nopeutuu mutta matkustajien hidastuu.
Ideaali olisi mielestäni että heti rautatieaseman itäreunassa on ratikkakiskot, autoliikenne menee molempiin suuntiin Kaisaniemenkatua pitkin ja loput Rautatientorista on puistoa ja toria. Jos koko Rautatientori on avointa tilaa, muodostuu siitä liian iso ja tuulinen ei-kenenkään-maa, joten itäinen puolisko muutetteisiin puistoksi.
Bussit laitettaisiin pois savuttamasta jatkamalla raitioteitä lähiöihin ja siirtämällä loput bussit maan alle heti katutason alapuolelle. Samalla jäljelle jäävien bussien matkustajilla olisi lämmin ja kuiva odotustila.
Hyvä huomio. Pelastuslaitos saa käyttä ja käyttääkin ratikkakiskoja, eli tuo lähinnä nopeuttaisi niitä paloautoja.
Tutkimus johon viitataan on tehty n 10 vuotta sitten ja “IT-sukupolvi” on siis n 40 vuoden ikäistä porukkaa, ja jos heillä on ollut urakehitys suotuisa ja onnea aviosiipan metsästämisessä niin heillä on nyt omakotitalo kehäkolmosen ulkopuolella, volvo, subaru ja labradorinnoutaja.
Kuvittelisin että 80- ja 90-luvulla syntyneet ovat he jotka liputtavat eniten urbanismin puolesta, sekä mahdollisesti 60-luvulla syntyneet joiden lapset ovat muuttaneet kotoa tai perhe jakautunut syystä jos toisesta mutta työpaikka vielä säilynyt ihmeen kaupalla. Eli samoissa paikoissa viihtyvät yleensä 2 sukupolvea, mutta eivät vierekkäiset.
Mielenkiintoista tämä valikoiva kaupunkisuunnittelu. Nyt Helsingin pääkadulle Mannerheimintielle voidaan aivan mainiosti jättää vain 1+1 autokaistaa. Tätä sopii verrata käynnissä olevaan asuntokatu Mechelininkadun katusuunnitelmaan. Sinnekin asukkaat olisivat halunneet 1+1 autokaistaa, jotta katutila olisi riittänyt kaikille: jalankulkijoille, pyöräkaistalle, ratikalle ja autoliikenteelle. Vaan sepä ei päättäjille kelvannut, koska tärkeämpää oli varmistaa 4 autokaistalla Viroon suuntautuvan viinarallin sujuvuus, mikä oli päätöksen keskeisiä perusteita. Viinarallia saadaan viedä tehostettua, kun kohta lisätään Länsisataman laituripaikkoja. Tavoitteena on tietysti kasvattaa satamasta tulevia verotuloja, jotka tuloutetaan kaupungin kassaan. Näin paljon painavat näissä hankkeissa kaupunkilaisten toiveet. Autot ovat pahasta, paitsi silloin kun ne tuovat himoittuja verotuloja kaupungin pohjattomaan säkkiin.
Mannerheimintiellä kulkee tällä hetkellä laskujeni mukaan 5 ratikkalinjaa, ja jos uusi reittisuunnitelma toteutuu, niin vielä pari linjaa lisää. Mitenkä se paloauto niillä kiskoilla kulkee, jos edessä on noin 3 ratikkaa? Ratikkako väistää? Paloauto ei sitä paitsi mahdu kulkemaan kiskoilla pysäkkien kohdalla, vaikka ratikat olisivat viereisillä kiskoilla, koska tila ei riitä. Käykää katsomassa esim. Bulevardilla, jos ette usko.
“Tämä kaikki tietysti sillä edellytyksellä, että se toinen ajorata ei ole pelkästään rännän pieksämä jalankulkualue, vaan että sinne rakennetaan kunnon pikatie fillareille.”
Eikös Mannerheimintiestä pitänyt tehdä kävelykatu? Vai onko tämä vain uusi nimitys pyöräilyn laatukäytäville? Fillari on ilmeisesti ajoneuvo vain silloin, kun taistellaan autoilijoiden kanssa ajokaistoista, ja muulloin se on jalankulkijan teollinen jatke.
Toivottavasti puita Stockan edessä ei aiota kaataa toistamiseen, nehän on jo kerran vedetty nurin.
Aivan sama. Ei siellä nykyään kannata käydä ellei jatkuvasti käy, koska muuten eksyy. Muistaakseni se aikoinaan oli harvinaisen selkeä kauppakeskus.
Mutta onhan se sentään sitten kahden kävelyalueen kulmassa eli tuskin vaikuttaa mitenkään.
Tai.. missä ovat Forumin parkkihallin sisäänkäynnit?
Vanhan edessä on järjetön pullonkaula kävelyliikenteelle.
Tuollainen kai se maailma on joskus ollut, ja ehkä nykypäivän 50–60-vuotiaat noin keskimäärin tahtovat sen omakotitalon metsästä ja pari autoa. Mutta 40-vuotiaat eivät. Kaupunkihan on hätää kärsimässä juuri siksi, että 70-luvulla syntyneet ovatkin jääneet sankoin joukoin kantakaupunkiin, vaikka heidän olisi pitänyt noudattaa edellisten sukupolvien perinnettä ja muuttaa pois, kun lapset syntyvät.
Maailma muuttuu. Helsinki ja helsinkiläisetkin.
“Kunnon pikatie fillareille” on jotain mitä voisin kuvitella kehä ykkösen ulkopuolelle taajamien välissä. Keskustassa pitää suunnitella flanöörien ehdolla. Sukkahousupyöräilijöille on riittävästi tilaa muualla
Mechelininkadun leventämistarve johtuu vain ja ainoastaan siitä, että autopuolue väkisin vaati, että satamien uusiin asuntoihin tulee sama määrä autopaikkoja neliötä kohden kuin missä tahansa lähiössä. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että alueelle tulee myös erinomaiset julkisen liikenteen yhteydet.
Kun ne autot sinne niemien nokkiin on nyt kiintiöity, niin jotenkin ne on saata sinne kulkemaankin. Ja ainut vaihtoehto on autopuolueen uskollisimpien äänestäjien ikkunoiden ali, läpi Töölön 🙂
Jokaiselle kaupunkilaiselle tekee muuten pelkästään hyvää, ettei ratikkapysäkki ole aivan ikkunan alla, siten tulee edes tietty minimimäärä päivittäistä liikuntaa. Suositus kun on yli 10 000 askelta päivässä.
Ihan väärä paikka pikatielle!
Pääkaupungin keskusta, jossa liikkuu paljon jalankulkijoita, ei ole mikään pikatien paikka fillareillekaan. Mielummin näkisin siellä runsaasti tärinäraitoja hillitsemässä paatuneimpien sukkapukufillaristien ajonopeudet keskieurooppalaisten sivistyskaupunkien keskustoissa yleisesti vallitsevalle, rauhallisemmalle tasolle. Muuten voi tulla ruumiita!
Kysyn ihan vakavissani: tehtiinkö tästä hankkeesta kauppaa Guggenheimin yhteydessä?
Mitgen voit vakavissasi tuota kysyä, kun tällä hankkeella ja Guggenheimilla on aivan eri tukijat? Sopiko kokoomus demairen kanssa, että demarit tukevat vihreiden aloitetta, jos vihreät tukevat demareiden vastustamaa Guggenheimia?
Ei pelkästään. On myäs eism- lähettiliikennettä. Ja joskus nopeaan asiointiinon syytä antaa mahdollisuus.
Saattaisi toimia muutamalla reunaehdolla. Ensinnäkin keskusta tunneli tarvitaan. Toiseksi, jotta kävelykatu toimisi, tarvitaan reippaasti lisää rakentamista.
Voi olla, ettei tarkoitus ollut huomioida fillareita. Pätkä on kuitenkin aika ikävä (hidas, konfliktialtis, ruuhkainen) fillaroitava nykyisellään, joten jos ylimääräistä tilaa ilmestyy, olisi huono ajatus olla tekemättä pyöräilystä helpompaa. Jalankulkijatkin ovat yleensä tyytyväisiä siihen, että pyöräilijät ovat vähän erillään.
Noilla mitoituksilla vastaus “ajakoot autokaistoilla” ei ole kovin toimiva.
Vertasitko liikennemääriä? Tämän esityksen hienous on siinä, että se saattaa olla tehtävissä kuristamatta kenenkään liikkumista.
(Muuten olen samaa mieltä siitä, että Länsisatama on väärässä paikassa. Sille vain on paha voida mitään ihan nopeasti.)
Ensimmäinen reaktioni oli että onpas tyhmää taas sulkea hyviä autoteitä keinoteikoisesti, kun tilaa jalankulkijoille on jo nyt ihan hyvin.
Itseasiassa mieleen tuli, että olikohan tämäkin ajatus taas tuon toistaiseksi laittoman, vihreän luonnontuotteen polttelun tuotos.
Mutta kun tätä ajattelee vähän pitemmälle, ei se ole huono asia ollenkaan. Mitä vaikeampi keskustaan on mennä, varsinkin hyvätuloiselle autolla liikkuvalle, sitä enemmän on intressiä siirtää keskustan kauppoja ja palveluita kehäteille.
Ja sinne on aina kätevämpi mennä kuin keskustaan.
Ainoa riski on että kun vihreät huomaavat tämän, aletaan puhumaan osoptimoinnista ja epäreilusta kehäteiden kilpailuedusta, aletaan tekemään jotain pakkolakia jonka mukaan kauppoja on pakko perustaa keskustaan.
Tai muuten tekemään asiaa keinotekoisesti hankalaksi. Mutta pisteet vihreille siitä, että osaavat keskittyä, kaupallisilla termeillä ilmaistuna, ydinliiketoimintaansa.
Sivistysmaissa liikennevalot on rytmitetty niin, että jalankulkijoille ja kääntyville autoille on eri aikaikkunat. Meillä porukat on asetettu toisiaan vastaan. Seurauksena ollaan tukkanuottasilla.
Samaa sarjaa oli ahtaiden sivukatujen muuttaminen kaksisuuntaisiksi. Yksisuuntaiselle kadulle mahtuisi sekä autot että kunnon fillarikaista.
Eikä keskustassa fillarilla saa kaahata yli 20 km\h. Ylinopeudet ovat riski jalankulkijoille sekä fillaristeille.
Aikoinaan päädyin Töölön sairaalaan kun Volvo jäi alle. Ajoin fillarilla alamäkeen n. 60 km\h.
Jos ajoit keskustassa fuillarilla 60 km/h, ajoit varmaankin ylinopeutta. Fillaria koskevat samat nopeusrajoitukset kuin autoja.
Jos tarkoitat ajoneuvojen sisäänajoväyliä, niin näyttäisivät olevan Simonkadulla, Jaakonkadulla ja Ruoholahdenkadulla. Parkkifirman sivuilta löytyy asiaa selventävä kartta, johon on kanssa merkitty jalankulun sisäänkäynnit:
http://www.europark.fi/pysakointitalot/p‑forum-helsinki/
Ihan hyvän kuuloinen idea. Keskustaa kannattaa kehittää kävelykeskustan suuntaan. Autot ja ostoshelvetit kannattaa keskittää kehille.
Menemättä sfillaristin vaatetukseen, niin näin. Yleensä ja varsinkin tuolla kohden kaupunkia priotiteetti numero yksi on jalankulkija, ja minusta sen jälkeen joukkoliikenne. Eli kyllä fillaritkin saa joustaa, jos tarvetta on. Sitten ajetaan vaan vähän hiljempaa nuo pari korttelia.
Suomi lienee maailman ainoa maa, jossa pyöräilijät kuvittelevat että maantiepyöräily kuuluu kaupunkiin. Luulisi jo lajin nimen kertovan jotain tyhmemmillekin.
Täysin epäoleellista pohtia jotain talotyyppiä irrotettuna muista realiteeteista. Kyllä minäkin (synt ‑81) mieluiten asuisin kartanossa järven rannalla keskellä kaupunkia, max sadan metrin päässä kaikista palveluista, hehtaarin tontilla, rautatieaseman vieressä. Naapurikorttelissa sais olla luomukauppa ja trendiravintola sekä kaupungin kuumin yökerho.
Tällaisia ei kuitenkaan ole juuri saatavilla tuollaisessa ympäristössä, ainakaan keskituloisen yksinelävän resursseilla.
Mutta jos rahasta piittaamatta joutuisin nimeämään mieluisimman asumismuodon, saattaisin vastata omakotitalo.
Kun realiteetit otetaan huomioon, valitsen paljon mielummin kerrostalokämpän, jos sen lähellä nuo muut toiveeni on todennäköisemmin saavutettavissa. Urbaanit arvot, eli mm palveluiden saatavuus ja tarjonta sekä lyhyet etäisyydet ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin joku hatusta temmattu talotyyppi.
“Kun ne autot sinne niemien nokkiin on nyt kiintiöity, niin jotenkin ne on saata sinne kulkemaankin. Ja ainut vaihtoehto on autopuolueen uskollisimpien äänestäjien ikkunoiden ali, läpi Töölön 🙂
Jokaiselle kaupunkilaiselle tekee muuten pelkästään hyvää, ettei ratikkapysäkki ole aivan ikkunan alla, siten tulee edes tietty minimimäärä päivittäistä liikuntaa. Suositus kun on yli 10 000 askelta päivässä.”
Olisiko väitteessäsi pieni ristiriita? Siis töölöläiset edustavat “autopuoluetta” mutta hiiltyvät perusteellisesti siitä, kun ratikkapysäkit ja bussilinja 24 lopetetaan? Autoilijatko Mechelininkadulla haluaisivat käyttää ensisijaisesti joukkoliikennettä? Entäpä jos enemmistö onkin jalankulkijoita, joiden liikkumista vaikeutetaan tällä lailla merkittävästi? Mechelininkadun suunnitelmassa on kyllä kumarrettu oikein syvään sekä Länsisataman viinankuskaajille että niille toivotuille “uusille” Jätkäsaaren veronmaksajille. Samalla näytetään keskisormea Mechelininkadun asukkaille, joilta viedään joukkoliikenteen lisäksi varmuuden vuoksi myös parkkipaikat. Jätkäsaaren autoilijan painoarvo vastaa ilmeisesti ainakin kymmentä töölöläistä. Koko hommassa maistuu se sama kostonkierre, jolla Helsingin kaupunkisuunnittelusta muutenkin nykyään päätetään.
Pysäkin kohta voi olla turhan kapea, mutta siitä huolimatta, miten ihmeessä kolmen ratikan väistäminen on vaikeampaa kuin kolmenkymmenen henkilöauton?
Heh. Ei paloauto ketään väistä vaan muu liikenne väistää sitä. Etkö ole koskaan nähnyt hälytysajoa? Ja ratikka ei tunnetusti väistä, ei myöskään ratikkapysäkki.
Tähän asiaan vaikuttaa, että autoissa on kääntyvät etupyörät, joilla se kosla siirretään yleensä sivuun, ehkä jopa puoliksi jalkakäytävälle tai johonkin muuhun rakoon, kun hälytysajoneuvo ujeltaa perässä.
Raitiovaunu taas liikuu raiteilla ja kääntyy vain vaihteissa.
Mechelininkadun joukkoliikenneyhteys keskustaan Marian sairaalan tienoilla, yksi bussilinja 20 min välein, vastaa muutenkin tasoltaan lähinnä omakotitaloaluetta. Mechelininkadun radalta pitäisi olla jotenkin suora yhteys keskustaan.
Pysäkin lopettaminen voi olla ihan järkevää, jos se ei vähennä kenenkään joukkoliikenteen käyttöä ja keskimäärin nopeuttaa matkantekoa. Esimerkiksi Kaisaniemen metroasema on melko turha, koska Rautientorin metroasemalta menee kävellen sen luokse noin 3 tai 4 minuuttia, vain harva kohde on yli 200 metriä lähempänä Kaisaniemen metroasemaa kuin Rautientietorin tai Hakaniemen metroasemaa ja lisäksi sinne kulkee kolme raitiovaunulinjaa. Toisaalta Mankin seisakkeen lakkautus tarkoittaa sitä, että joka kotitalouteen on pakko ostaa kaksi autoa.
Kaisaniemen metroasema on huomattavasti paljon lähempänä Kruununhaan työpaikkakeskittymää kuin Rautatientori.
Nyt oikeasti vähän perspektiiviä siihen kirjoitteluun.
Koko maan myynnillä mitattuna suurin yksittäinen myymälä on Helsingin keskustan Stockmann. Hiljattain Stockmann yhdessä muiden ympäristön kauppiaiden kanssa rakennutti megavaltavan pysäköintilaitoksen maan alle. Kapasiteetti? 620 autoa.
Tätä voi verrata tavaratalon päivittäiseen asiakasmäärään noin 50 000, tai vaikkapa tavaratalon edustalla sijaitsevan Ylioppilastalon raitiovaunupysäkin nousijamäärään, 13 000.
Ihan tosissaan ne “hyvätuloiset autolla liikkuvat” ovat aika marginaalinen asiakasjoukko, varsinkin sellaiset jotka ajavat Mannerheimintietä tuolla kohdalla. Jokainen itseään kunnioittava turkkiin pukeutuva espoolaisrouva kun ajaa maan alle jo Ruoholahdenkadulta, ja nauttii kesäisin maan päällä kahvikupposensa kävelykatuterassilla sulassa sovussa polkupyöräilevän hipsterin kanssa. Rouvan insinööri-isännän miehisyyttä hipsterit toki saattavat häiritä, mutta tunnetusti miehet eivät ole kovin merkittävässä roolissa ostotapahtumien suhteen muutenkaan.
Kai sinne voi sitten taksilla oven eteen ajaa. Tai ainakin Lasipalatsin päätyyn. Aika surutta nytkin kaikennäköiset taksit ja jakeluautot pysäyttelevät semmoisillekin kevyen liikenteen väylille, jossa ei tilaa tuohon löydy. En näe, mitä vaikutusta asiaan tällä muutoksella olisi.
Jos muuten minun pitäisi niin nopeasti kauppaan päästä, en kyllä Forumiin olisi pyrkimässä ellen aivan vieressä olisi. Suurimmat tukothan löytyvät kiireessäkin lähes poikkeuksetta kaupan sisältä eikä siellä perinteisesti ole ollut ensimmäistäkään autokaistaa.
Kaupungissa saa autolla ajaa useimmiten neljääkymppiä. Miksei pyörällä saisi?
Toisaalta, harva edes noin kovaa pääsee. Tehtäis nyt edes väyliä, jossa voi ajaa turvallisesti kahtakymppiä. Sitä vauhtia pääsee ilman sukkahousujakin.
Puhut perspektiivistä mutta jostain syystä lainaat yhden yksittäisen kaupan lukuja. Samaan aikaan kuitenkin kaupat keskittyvät kehäteiden suuriin marketteihin ja kauppakeskuksiin.
Vai etkö ole huomannut tätä?
Näissä kaikissa on yksi yhteinen nimittäjä. Se ei ole kävelyetäisyydellä oleminen tai hyvät julkiset liikenneyhteydet. Se ei myöskään ole kävelykatu tai pyörätie.
Niihin on helppo ajaa autolla asioimaan.
Paloautot mahtuvat tuossa suunnitelmassa mielestäni ajamaan tarvittaessa kävelykadun kautta.
Minulla on sellainen kuvitelma, että tavallinen kaupunkipyöräilijä etenee leveähkörenkaisella fillarilla ilman klossipolkimia noin 17 km/h tasaisella. Kaupunkia ei voi rakentaa spandexohjuksille.
Tällä hetkellä Manskun eteläpää ei kuitenkaan tarjoa tällaiselle normaalille sujuvalle etenemiselle puitteita. Pelkkä yhden ajokaistan levyinen kaksisuuntainen pyörätie hoitaisi homman mallikkaasti. Tuntuisi jotenkin turhalta, jos jalankulkualuetta laajennetaan erittäin paljon eikä pyöräilijöille anneta parin metrin siivua.
Pitikö pyöräilyä Helsingissä edistää vai ei?
Saa tietysti, jos ajaa siellä missä autotkin.
Ei autotkaan saa ajaa neljääkymppiä jalkakäytävältä jollain viivalla erotetulla alueella.
Juuri tämän takia tarvitsemme liikennemerkin, joka sallii pyöräilyn kevyenliikenteenväylällä (lue jalkakäytävällä) mutta ei pakota siihen. Mopollakin saa ajaa 45km/h.Miksi ei sasii vaikka polkee?
Vai vielä turvallisesti pyöräilijöitten pitäisi saada polkea kahtakymppiä. Pyöräpuoluehan taitaa olla ihan autopuolueen puisto-osastoa. Ikävä, ettei sivistyspuoluetta juuri taida löytyä meille stadilaisille
Oletko mahdollisesti katsellut liikaa ns. ‘toimintaelokuvia’, kun tuollaisia menet ehdottamaan?
Ehdotuksen yksi vaikutus: Saataisiin aikaan rumaa jälkeä, eli ruumiita ja loukkantuneita, joko palopaikalla (sammutuksen alun kasvavan viiveen takia) tai tuolla kävelykadulla (raskaat paloautot hälytysajossa ihmisjoukon seassa!).
Riskin lisäyksen (esim. menetettyinä ihmishenkinä per vuosi) voisi ehkä joku sopivien alojen asiantuntijaryhmä arvioida ihan kvantitatiivisestikin.
Näin siis kehäteillä, ei kaupungissa. Ja niihin tosissaan keskittyy lähiöiden/esikaupunkikeskusten kaupat, ei koko kaupungin. Vai onko ydinkeskustassa paljonkin myymälätilaa tarjolla polkuhintaan kun kaupat ovat keskittyneet(?) hajalleen kehäteille?
Ei kehäteiden hypermarketit ja keskustan elinvoima ole tosiaan poissulkevia asioita. Kehäteiden hypermarketit lähinnä tekevät lähiöistä elinkelvottomia muille kuin yksityisautoilijoille, mikä on helvetin iso ongelma kun väestö vanhenee ja ajokyky alkaa heikentyä.
Kyllä Helsingin keskusta kaikista kehäteiden kauppakeskuksista huolimatta on koko maan ylivoimaisesti suurin kaupan keskittymä, niin asiakasmäärillä kuin liikevaihdollakin mitattuna. Ja Helsingin keskustassa auto ei ole merkittävä kulkuväline, vaikka se sitä esikaupungeissa olisikin.
Oletko tosissasi?
Ei ole mitään perusteita miksi kävelijöiden joukossa pitäisi ajaa pyörällä 40 km/h. Se on vaarallista.
Jos haluaa sukkahousupyöräillä, pitäisi ymmärtää tehdä se maantiellä. Näin tehdään muualla, eikä yritetä änkeä kaupungin ahtaille kevyenliikenteen väylille.
Grejus.
Luitko mitä kirjoitin. Sanoin, että on väärin pakottaa pyöräilöijät sinne jalankulkijoiden sekaan. Ajoradalla ajaminen pitäisi sallia lukuunottamatta niitä harvoja paikkoja, jossa se on vaarallista niin kuin mopollakin saa ajaa ajoradalla, vaikka liikennemerkki sallisia kevyen liikenteen väylällä ajamisen.
Pahoittelut väärinkäsityksestä. En tosiaan ymmärtänyt edellistä postausta oikein.
Onko siis todellakin niin, että ajoradalla ajaminen on kiellettyä, jos vieressä menee pyörätie? Tuntuu uskomattomalta, mutta tietysti mahdollista Suomessa.
Pääpointtini ei kuitenkaan pyörätiepakosta muutu. Jos ajaa kevyenliikenteen väylällä, on nopeus sovitettava hitaampien kulkijoiden mukaan eikä se ole 40 km/h. Maantiepyöräily kuuluu maantielle, ei Espalle.
Jos kävelykadusta on tasoerolla erotettu pyöräkaista, paloautot mahtuvat sinne, ja tasoero pitää jalankulkijat omalla puolellaan. Pyöräilijät pääsevät helposti väistämään jalakulkijoiden puolelle, koska siellä on iso alue. Ei tule ruumiita. Pyöräilijä kuulee pillin äänen hyvin.
Ei se paloautokaan tuota pätkää satasta aja. Ei aja nytkään autojen seassa.
Jos pyörätie on merkitty Tieliikenneasetuksen merkillä 422, 423, 424 tai 425 (sininen ympyrä jonka sisällä valkoinen pyörän kuva), niin asetuksen mukaan sitä “polkupyöräilijän on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan”. Tämä taas tulee Wienin liikennemerkkisopimuksesta.
Muunlaisella liikenteenohjauslaitteella merkittyä pyörätietä ei ole pakko ajaa. Tosin Liikenneministeriön virkamiehet eivät ole vielä saaneet 30 vuodessa tällaista merkkiä kehitettyä.
Vaan onko kukaan koskaan saanut sakkoa ajoradalla ajamisesta, jos on ajanut ajoradalla vallitsevan nopeustason mukaan kun vieressä on ollut em. pyörätie? Ikinä en ole nähnyt poliisin pysäyttävän pyöräilijää, vaikka useamman kerran ovat varmasti pyöräilijän huomanneet. Kerran jopa pitivät nopeusratsiaa, josta ajoradalla väärin ajava päästettiin läpi.
On saanut sakoja ajoradalla ajamisesta. Minä en ole saanut, mutta minulle on valitettu, että ovat saaneet.
No eivätpä ole virkamiehet ja päättäjät saaneet aikaiseksi fillaristeille ajotutkintoakaan.
Ajokoulu ja tutkinnon hyväksytty läpäisy saattaisivat olla tarpeen ainakin niille fillaristeille, joilla ei liikennesäännöistä ja niiden noudattamisesta tunnu olevan alkeellistakaan tietoa, vaikka vilkkaan liikenteen sekaan oman reitin tinkimättömällä optimoinnilla ja ‘pysähtymättömän liikkeen’-periaatteella (siis ulkopuolisen silmin toisinaan vähän miten sattuu ja vaikeasti ennakoitavasti) tunkevat. Aina välillä keskustassakin näitä näkee, se on vain ikävä todeta.
Onneksi sentään suuri osa pyöräilijöistä tuntee liikennesäännöt ja merkit, sekä ymmärtää käyttää pyöräteitä, siellä missä niitä on. (Vai tunteeko? Tämä on vain oletukseni! Onko selvitetty?)
Et siis tarkoitakaan että pyöräilijän pitää ajaa maantiellä, vaan tarkoitat kadun ajorataa?
Sehän tässä se ongelma onkin, että pitää ajaa jossain viivalla erotetulla käytävällä jalankukijoiden poukkoillessa siellä tällä, jolloin pitää ajaa suunnilleen kävelyvauhtia. Mikä hieman vesittää koko pyöräilyn idean…
Nimenomaan haluan ajaa ajoradalla, mutta en haluaisi pakottaa mummoja tai 12-vuotiaita tai hitaasti ja kömpelösti kulkevia sinne myös.
Vähän kyllä ihmetyttää, miten kevyestä liikenteestä ja julkisista pitävät vihreät eivät ole tähän lainkaan puuttuneet. Onko kyse siitä, että ei nähdä kantakaupunkia pidemmälle, vai kenties siitä, ettei kiinnosta, jos “autoilijat” haluavat pilata oman kaupunginosansa? (Lähiöissähän päinvastoin nimenomaan kevyen liikenteen käyttömahdollisuudet korostuvat, ellei autoliikennettä ole ohjattu kulkemaan sen läpi.)
Vihreät ovat t6oimineet kaikin keinoin automarketteva vastaan, mutta huonoin tuloksin.
No ihan virkamieskunnasta poliitikkoihin ollaan kyllä kovasti huolissaan lähiöiden palveluista, juurikin mainituista syistä. Mutta kun se perusasia on se että palvelut elävät käyttäjistä. Myös julkiset palvelut, ei tyhjän kirjaston tai bussien ennuste ole kovin hyvä. Eli pitäisi saada lisää asukkaita.
Mutku. Olen jokusen kerran ollut lähiöissä todistamassa keskustelua, jossa sama ihminen ensin raivoaa täydennysrakentamishankkeesta ympäristön tuhoavana, alueen maailmanhistoriallisesti tärkeän väljän rakennusperinnön rikkovana, ja autoliikenteen haittoja ja ruuhkia katastrofaalisesti lisäävänä. Minkä jälkeen hän kertoo että tämän helvetillisen asuinkerrostalon sijaan, tulisi saada isompi päiväkoti, kirjastolle pidemmät aukioloajat, pari suurehkoa ruokakauppaa, metrolinja, tunneliajoyhteys lähimmälle moottoritielle ja jokaiselle maksuton katettu ja lämmitetty parkkipaikka, koska eihän täällä voi ilman autoa elää. Johon virallinen taho toteaa että näitä kysymyksiä on tärkeä pohtia jatkovalmistelussa.
Suurin osa ihmisistä ei toki ole tyhmiä, mutta he ovat valitettavan usein taas hiljaa. Ja sitten se näyttää siltä että “asukkaat vastustavat”.
Ei Amsterdamissa tai Köpiksessä kukaan yritä ajaa maantiepyöräilyvauhtia kaupungissa kumipuku päällä. Eikä siellä mikään pyöräilyn idea ole siitä vesittynyt, päinvastoin.
Kyseessä on joku suomalainen kuriositeetti, kun ei osata kaupunkipyöräillä. Hieman verrattavissa siihen, että osa hiihtäjistä vaativat kävelyn kieltämissä kaupungin ulkoilureiteillä talvisin.
Menkää sinne maalle maantiepyöräilemään ja hiihtämään, siellä ei tarvitse väistellä häiritseviä jalankulkijoita tai mitään muutakaan.
Köpiksessä ei pyöräillä 6–10 km/h kävelijöiden seassa, vaan 15–25 km/h autoteiden reunassa. Maantiepyöräily >40 km/h on sitten tosiaan asia erikseen.
Hyvätuloisen autoilijan intressissä on, että silloin kun hän tulee ydinkeskustaan, hän voi jättää autonsa mihin tahansa parkkihalleista, missä vain tilaa on, ja hän pääsee hyvin niihin kaikkiin kauppoihin, ravintoloihin ja muihin palveluliikkeisiin mihin haluaakaan. Nämä kaupat hän kiertää jalankulkijana, koska sellaista vaihtoehtoa, että jättäisi auton Stockan eteen Stockalla asiointia varten ja sitten ajaisi kolme korttelia Kappelin eteen mennäkseen sinne sunnuntailounaalle jnejne, ei ole enää ollut noin 70 vuoteen. Jossain Seinäjoella niin voi yhä tehdä. Ja ai niin Klaukkalassa.
Mukava jalankulkukeskusta on myös keskustassa asioivan autoilijan intressissä. Kun sää on hyvä, jalankulku on mukavaa jos on kävelykatuja terassikahviloineen. Jos sää on huono, on mukavaa jos pääsee parkkihalleista asiointipaikkoihin kuivin jaloin maan alla tai muita kuivia reittejä pitkin. Näitä on Helsingissä jonkin verran, mutta pirstaleisesti muodostamatta toimivaa kokonaisverkostoa, ottaen huomioon kuinka surkea sää meillä yleensä on. Kirjoitin aiheesta uusimpaan Tiede-lehteen (2/2014), ei valitettavasti vielä verkossa.
‘Hieman verrattavissa siihen, että osa hiihtäjistä vaativat kävelyn kieltämissä kaupungin ulkoilureiteillä talvisin.’ (Grejus)
No mehän voisimme muuttaa koko kantakaupungin yhdeksi pihakaduksi, jotta autoilijatkin pääsisivät nauttimaan kävelyvauhdista ja napit korvilla, katse tiukasti tabletissa unissakävelevistä jalankulkijoista.
Oikeesti, tämä oli vitsi? Ajatellaan Prisman viimeisimpiä sutomarketteja Kannelmäessä, Itiksessä ja Viikissä, kaikki niin puhtaasti autoilun ja osuuskaupan ehdolla rakennettuja marketteja kuin olla ja voi. Vihreiden edustajat hymistelleet kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja prisman hallintoneuvostossa olivat ainakin 110% hankkeiden takana.
Joskus on vain todettava hävinneensä. Helsingissä vastustettin automarketteja pitkälle 1990-luvun alkuun, mutta oli pakko antgaa periksi, kun naapurikaupungit ajoivat toista linjaa ja pakottivat siihen myös Helsingin. Vaikutusta oli silläkin, että Erkki Tuomioja vaihtui Pekka Korpiseen. Olen ollut suurmyymälätyöryhmän puheenjohtaja, jonja tarkoituksena oli lainsäädännöllä suitsia automarketteja, mutta sekin hake on vesittynyt. Viimeksi asiasta kamppailtiin maakuntaliitossa Espoon Lommilan ja Vihdin Ideaparkin kanssa. Jotain vaikutsta on kuitenkin ollut. Vertaa nyt vbaikka kaupan rakennetta Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Eli pitää mennä maalle vai ei pidä? 🙂
Aiemmin olit sitä mieltä, että pitää ajaa siellä missä autotkin.
Valitettavasti en harrasta maantiepyöräilyä, joten neuvosi menevät kyllä nyt hukkaan.
Eikö sinun mielestäsi pyörällä voi ajaa muuta kuin kävelyvauhtia tai maantiepyöräilyvauhtia?
Itse ajan useimmiten 10–20km/h, joka on melkolailla siitä välistä.
Jos minun pitää ajaa pyörällä nopeudella 5km/h, jätän mielummin pyörän kotiin ja kävelen. Mielestäni se jos mikä on pyöräilyn idean vesittymistä…
Kantani tämän suhteen vaihtelee. 🙂
Sanotaan niin, että jos jonkun on jostain käsittämättömästä syystä pakko maantiepyöräillä kaupungissa, niin ainakaan se ei kuulu kevyenliikenteen väylille, vaan teille ja kaduille.
Ehdotus on kyllä kannatettava, mutta harmillisesti tuolla puolella kyseistä kadunpätkää se taitaisi hyödyttää lähes pelkästään Stockmannia ja Sokosta. Omat kävelyreittini tuntuvat lähes aina kulkevan itseasiassa kadun toista puolta. Parasta olisi jos tuota ynseää kadunpätkää voitaisiin piristää molemmilta puolilta poistamalla yksi kaista kumpaankin suuntaan, eikä vain tehdä tosi leveää jalkakäytävää Stockan näyteikkunoiden ihailua varten.
Terve,
Ei voi kuin ihmetella taas kerran Helsingin (tai Suomen tai varsinkin niiden muiden kaupunkien) ns. liikennepolitiikkaa;
Jos ajaa kaupunkiliikenteessa pyoralla n. 15–30 km/h, niin tietysti ajaa autojen seassa. siella paasee myos paljon autoa nopeammin, koska voi ohittaa ne typerat peltikuoriset autojonot, ja menna risteyksesta kun tilaa on. Teilla seistaan valoissa.
Mutta ei hyvat ihmiset. ei se valo tarkoita pyorailijaa tai kavelijaa, se tarkoitaa sita 1000 kg metallimassassa istuvaa kuskia, joka voi silla rautakasalla tappaa ihmisia mielin maarin.
Mutta jatkakaa niin kuin on tehty ennenkin. Se auto on merkki rikkaasta ihmisesta, jolla on oikeus tappaa koyhat kavelijat ja pyorailijat, jos ne tekevat pienen virheen. Autossa ei sellaista vaaraa ole, kylla se rautakuori suojaa. Ja vakuutus maksaa.
Tuttua on,
t. Mikko
“Se auto on merkki rikkaasta ihmisesta, jolla on oikeus tappaa koyhat kavelijat ja pyorailijat, jos ne tekevat pienen virheen. Autossa ei sellaista vaaraa ole, kylla se rautakuori suojaa. Ja vakuutus maksaa.”
Yritetäänkö tällä nyt todistaa, että autot aiheuttavat kaikki liikenteen päälleajot ja läheltä piti ‑tilanteet ja fillaristit ovat viattomia uhreja? Omat kokemukseni ovat kylläkin hieman erisuuntaisia. Ainoa tähänastinen päälleajaja oli pyöräilijä suojatiellä. Läheltä piti ‑tilanteita fillareiden kanssa on ollut niin paljon enemmän kuin autojen kanssa, etten viitsi enää kulkea jaetuilla kevyen liikenteen väylillä, jos suinkin voin välttää. Kyllä fillarillakin saa aikaan rumaa jälkeä.
Ajattelepa, mikä olisi tilanne, jos joutuisit kävelemään autojen joukossa.
Mikäs ihmeen selitys tämä? Tälläkö yrität todistaa, että fillareiden ei tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, kun autoilla tulisi vielä pahempaa jälkeä? Mielestäni jalkakäytävät on kehitetty jo ajat sitten tähän tarpeeseen eli jalan kävelyyn. Niiden ongelmana on se, että fillarit eivät pysy sieltä poissa.
Jaetut kevyen liikenteen väylät olivat jättimäinen typeryys, joka saa fillaristit näköjään kuvittelemaan, että väylän molemmat puolet on tarkoitettu pyöräilijöille. Helsingissä tarvittaisiin tuhansia uusia liikennemerkkejä, jotka kieltävät pyöräilyn jalkakäytävillä, kun tämä ei uppoa pelkän lain voimalla sinne pyöräilykypärän alle.
Toinen ongelma tulee olemaan se, että jalkakäytäviä aiotaan kaventaa siellä sun täällä pyöräteiden ja ‑kaistojen vuoksi, jolloin suuren enemmistön liikkumavara kapenee edelleen.
Sitä paitsi, silloin kun jouduin fillarin yliajamaksi, se tapahtui suojatiellä (jossa tunnetusti liikkuu myös autoja), mutta päälleajaja oli raskaasti kiroileva fillaristi, joka yritti työntää yliajon syytä allejääneelle jalankulkijalle.