Kirjoitukseni terveydenhoidon pätevyysvaatimuksista näyttää saaneen laajempaakin huomiota. Kun nyt vielä Suomen röntgenhoitajaliitto esitti asiasta oikein julkilausuman, lienee syytä esittää tuo muutamalla riville esitetty ajatus vähän perusteellisemmin.
Toisin kun röntgenhoitajat sanovat, en ole missään vaiheessa sanonut, että röntgenkuvia voisi ottaa kuka hyvänsä. Se nyt pitäisi hyvällä tahdolla ymmärtää. Ajattelin yksinkertaisesti, että noihin pieniin ja yhä pieneneviin terveyskeskuksiin, joissa kuitenkin vanhastaan on röntgenlaite ja siihen asianmukaiset säteilysuojatut tilat, voisi lääkärille tai sairaanhoitajalle antaa suppean alan lisäkoulutuksen, jolla oppii tekemään vain yksinkertaisia, mutta lukumääräisesti yleisiä kuvauksia ja vain sillä laitteella. Lähinnä ajattelin tapaturmapotilaiden raajoja ja esimerkiksi sormia. Elektiivisessä hoidossa paikalle voi tulla kerran viikossa alan ammattilainen tekemään vaativampia kuvauksia. Koulutus oikeuttaisi käyttämään vain kyseistä laitetta ja käsittäisi vain nuo helpot kohteet. Tärkeänä osana koulutusta olisi sen opettaminen, mitä asianosainen ei osaa eikä saa tehdä. Ehkäpä siihen voisi laittaa myös maksimaalisen valotustehon, jota saa käyttää, kun tähän liikaan säteilyttämiseen on niin moni vedonnut.
Mallia tälle otin lähinnä hammaslääkäreistä, joille on annettu koulutusta oman alansa laitteiden ja kohteiden kuvaamiseen ja vain siihen. En tiedä, kuinka kauan noiden taitojen opettelu hammaslääkäriltä vie, mutta uskoisin siitä selvittävän paljon lyhyemmässä ajassa kuin kolmessa ja puolessa vuodessa.
Minua ei saa kukaan uskomaan, että potilasturvallisuus vaarantuisi, vaikka sormea kuvaava ei olisikaan saanut koulutusta magneettikuvaukseen, tietokonetomografiaan tai mammografiaan. Laaja-alainen koulutus röntgenhoitajan ammatillisen turvallisuuden kannalta hyvä, että hän osaa monenlaisia asioita, mutta tarkoittamaani toimintaan riittää huomattavasti suppeampi koulutus. Suurissa yksi8köissä voidaan erikoistua paremmin, mutta pienissä yksiköissä ongelmana on, että sairaanhoitaja ei saa tehdä mitään röntgenhoitajan töistä eikä röntgenhoitaja mitään sairaanhoitajan töitä.
+ + + + +
Olen suututtanut terveydenhuollon ammattilaisia ennekin arvostelemalla liiallisia pätevyysvaatimuksia. Sanoin 2001 (tai 2002) lääkäripäivien avauspuheenvuorossa, että kun meillä on ruuhkaa kaihileikkauksissa, voisi ajatella, että tuohon operaatioon ja vain siihen koulutettaisiin ihmisiä suoraan ilman muuta lääketieteen koulutusta. Kyse on kuitenkin, tai oli silloin, lähinnä erittäin suurta tarkkuutta vaativasta toimenpiteestä, jonka suorittamiseen yleislääketieteen osaamisella ei ole merkitystä. Kahdentoista vuoden koulutus on siihen vähän ylimitoitettu. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan tietysti koulutettua silmälääkäriä ja sellaisen tulisi päivystää paikalla siltä varalta, että joku noista kaihileikkaajista töpeksisi jotenkin. Taisin sanoa vähän ironisoiden, että mekaanisten kellojen poistumisen myötä työttömiksi jäävillä kellosepillä olisi ominaisuuksia, joista olisi tässä toimenpiteessä hyötyä.
Ajatus ei ollut omani. Näin on kaihileikkaukset organisoitu monessa maassa. Jälki on hyvää ja toiminta edullista.
Lääkärikuntaa esitys ei mitenkään ilahduttanut. Luulen, että potilasturvallisuutta merkittävämpänä syynä on se varsin korkea tuntipalkka, joka tuosta nopeasta toimenpiteestä yksityispuolella lääkärille koituu.
Vuosia tuon jälkeen törmäsin väitteeseen, että olen esittänyt, että kaihin poiston voisi opettaa apinoille.