Sotepalvelujen on uudistuttava teknologian mukana

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa)

Kun hevosen vetämi­in rat­taisi­in laitet­ti­in moot­tori, tulos ei ollut paljonkaan hevosen vetämiä rat­tai­ta parem­pi. Nykyaikainen auto taas ei muis­tu­ta hevoskär­ryjä muuten kuin, että molem­mis­sa on pyörät.

Vero­hallinto on järkevöi­tynyt tietotekni­ikan ansios­ta olen­nais­es­ti, mut­ta ter­vey­den­huol­los­sa lääkärin pöy­dille ilmestyneet tietokoneista tun­tuu ole­van vain hait­taa. Vero­hallinto ei vai­h­tanut vain kir­joi­tuskonet­ta tietokoneeseen, vaan muut­ti käytän­töjään. Jos muu­tos tör­mäsi laki­in, muutet­ti­in lakia. Sote-palveluis­sakin tietotekni­ik­ka voisi olla suurek­si avuk­si, mut­ta vain, jos paper­i­maail­man käytän­nöt muute­taan tietotekni­ikan mukaisik­si. Men­neen pain­o­lasti on alal­la suuri. Asi­aa eivät helpota alan poli­it­tiset päät­täjät, joik­si on valikoitunut kovin tur­val­lisu­ushakuisia ja virheitä viimeiseen asti vältteleviä.

Jos pankit siirtäessään palveluitaan verkkoon oli­si­vat ajatelleet vain demen­toitunei­ta van­huk­sia, jonot­taisimme yhä palkkapäivänä pankkikir­ja kouras­sa pankin kas­sal­la. Kaikkien palveluista on huole­hdit­ta­va, mut­ta se ei saa estää tar­joa­mas­ta jous­tavia net­ti­palvelu­ja niille, jot­ka niitä osaa­vat käyttää.

= = =

Vereno­hen­nus­lääke Mare­va­nia käyt­tää yli satatuhat­ta suo­ma­laista. Lääk­keen tehoa pitää seu­ra­ta sään­nöl­lisil­lä verikokeil­la. Jos tes­tiar­vo on tietyn haarukan ala­puolel­la, pitää lääkean­nos­ta lisätä. Jos se on sen yläpuolel­la, lääkean­nos­ta pitää vähen­tää. Val­taosa poti­laista osaisi muut­taa annos­taan itse tai vaik­ka ei osaisi, lab­o­ra­to­rio voisi lähet­tää uuden annos­tu­so­hjeen tek­stivi­estil­lä ja kehot­taa otta­maan yhteyt­tä lääkäri­in, jos arvo on aivan vinksal­laan. Kos­ka osa poti­laista ei tästä selviäisi, yleisenä käytän­tönä on ollut, ettei lab­o­ra­to­rio ker­ro testin tulosta poti­laalle, vaan poti­laan on testin jäl­keen käytävä lääkärin tai hoita­jan vas­taan­otol­la. Tämä merk­it­see noin puol­ta miljoon­aa jok­seenkin turhaa käyn­tiä vuodessa.

Pelkästään tämän käytän­nön järkevöit­tämi­nen säästäisi ainakin kak­sikym­men­tä miljoon­aa euroa vuodessa. Täl­laisia kalli­ita var­muu­den vuok­si ‑käytän­töjä sote-palve­lut ovat pul­lol­laan. Kun­tien tehtäviä pitäisi kar­sia mil­jardil­la. Kan­nat­taisi aloit­taa näistä haaskaav­ista käytän­nöistä eikä lakkaut­taa kokon­aisia toim­into­ja. Mut­ta kuka vas­taa, jos poti­laalle sat­tuu lasku­virhe? Poti­las tietysti, mut­ta siihen tämänkin asian järkevöit­tämi­nen kaatuu, kos­ka eihän täl­laista riskiä voi hyväksyä! Dia­betespoti­laat kuitenkin selviävät paljon haas­tavam­mas­ta insuli­inin annostuksesta.

Olisi kätevää kor­va­ta joitain lääkäris­sä käyn­te­jä sähkö­pos­til­la. Sekä poti­laan että lääkärin aikaa säästy­isi. Poti­las­tur­val­lisu­us voi jopa paran­tua, kos­ka jos net­tikysymyk­seen ei vas­taa lääkäri, siihen vas­taa joku Suomi24-palstalla.

= = =

Tieto­suo­ja vaikeut­taa huo­mat­tavasti ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmien kehit­tämistä. Siinä on men­ty liial­lisuuk­si­in. Arkalu­on­teisia ter­veysti­eto­ja ei kukaan halua levitel­lä ympäri­in­sä, mut­ta poti­laan ei ole hyvä sala­ta hoitaval­ta lääkäriltä oikeas­t­aan mitään. Elek­tro­n­i­sis­sa ark­istois­sa tieto­suo­ja on joka tapauk­ses­sa paljon parem­pi kuin pape­ri­ark­isto­jen kohdal­la, joi­hin ei jää mitään jälkeä siitä, jos joku utelias käy mappe­ja selaa­mas­sa. Jokaisel­la pitäisi olla oikeus antaa yleis­val­tu­u­tus kaikkien ter­vey­den­huoltoti­eto­jen jakamiseen kaikille hän­tä hoitaville tahoille.

Jos Virossa halu­aa sala­ta osan tiedois­taan, joutuu allekir­joit­ta­maan paperin, jos­sa ottaa vas­tu­un tästä aiheutu­vista hoitovirheistä. Kuka muu siitä voi vas­ta­ta, jos lääkäri ei pysty otta­maan huomioon poti­laan sairaut­ta tai lääk­i­tys­tä, jota tämä on kieltänyt lääkärille ker­tomas­ta? Eduskun­nas­sa on hyväksyt­ty surut­ta tieto­suo­jaa koske­via pykäliä ymmärtämät­tä, kuin­ka suur­ta hait­taa koko jär­jestelmän toim­imiselle näin aiheutetaan ja mil­laisia riske­jä siihen sisäl­tyy. Poti­las­tur­val­lisu­u­den vuok­si olisi hyvä, että myös yksi­ty­is­lääkärit pää­si­sivät käsik­si samaan tieto­jär­jestelmään. Yksi­ty­is­lääkärin on hyvä tietää julkisen lääkärin anta­mas­ta hoi­dos­ta ja päinvastoin.

Sitä minä vaan ihmette­len, että samat kansalaiset, jot­ka ovat niin pelois­saan ter­veysti­eto­jen­sa tal­let­tamis­es­ta, vingut­ta­vat kaup­po­jen asi­akasko­rt­te­ja antaen näin tal­let­taa jokaikisen ostok­sen­sa keskus­li­ik­keen tietokoneelle. Sieltä ei muka voi selvit­tää yksi­tyisen henkilön ostok­sia, mut­ta kun liik­keelle on päässyt erä hul­lu­ruo­hon saas­tut­ta­maa salaat­tiseosta, jotenkin kaik­ki osta­jat kuitenkin saadaan selvite­tyk­si. Hyvä sinän­sä, että saati­in selvitetyksi.

Elek­tro­n­is­es­ta ter­veysark­istos­ta voisi muo­dos­tua aivan eri­no­mainen aineis­to lääketi­eteel­liselle tutkimuk­selle. Se voisi aut­taa huo­mat­tavasti ter­vey­den­huol­lon kehit­tämistä, mut­ta tieto­suo­jasy­istä aineis­ton käyt­töä tutkimuk­seen on jar­rutet­tu. Rek­ister­itutkimuk­sel­la voitaisi­in selvit­tää esimerkik­si joidenkin lääkeainei­den yllät­täviä haitallisia sivu­vaiku­tuk­sia. Sikain­flu­enssaroko­tuk­sen tuot­tamia narkolep­si­aepäi­lyjä päästi­inkin kuukausien viiveen jäl­keen tutki­maan. Ilman byrokraat­tista lupakäytän­töä asia olisi selvitet­ty viikossa.

Luvan tutkimuk­seen pystyy kyl­lä koval­la työl­lä saa­maan, kun tietää, mitä epäil­lä. Hyödyl­lisiä oli­si­vat kuitenkin aivan sum­mit­taiset kor­re­laa­tioskan­nauk­set, jos­sa käytäisi­in laa­jal­la kir­jol­la läpi lääkkei­den käytön sivu­vaiku­tuk­sia. Niistä voisi selvitä sel­l­ais­takin, jota ei osa­ta edes epäil­lä. Poti­laal­la on oikeus kieltää tieto­jen­sa käyt­tämisen lääketi­eteen kehit­tämisessä. Ei siis saa­da tilas­toi­da hänen kohdal­laan sitä, onko annet­tu hoito tehon­nut ja onko siitä ollut sivu­vaiku­tuk­sia. En osaa pitää hyväksyt­tävänä, että henkilö, joka ei sal­li omien tieto­jen­sa käyt­töä muiden saa­man hoidon kehit­tämiseen, halu­aa kuitenkin itselleen hoitoa, jon­ka kehit­tämiseen on käytet­ty tois­t­en poti­laiden tietoja.

 

65 vastausta artikkeliin “Sotepalvelujen on uudistuttava teknologian mukana”

  1. Ajat­telet näitä julk­ishallinnon asioi­ta avoimesti ja ennakkolu­u­lot­tomasti Sik­si kir­joituk­si­asi on muka­va lukea vaik­ka näke­my­sero­jakin löytyy.
    Yksi vaikea avainkysymys on mielestäni miten voitaisi­in luo­da julkisen hallinnon päät­täjille jonkin­lainen kus­tan­nussäästö- tai tehokku­usin­sen­ti­ivi. Nyky­is­in­hän sel­l­ainen puut­tuu jos ei ote­ta huomioon “raho­jen lop­pumista” eli pakkosäästöjä. Pakko ei kuitenkaan ole mikää insen­ti­ivi. Ja aina­han sit­ten hyv­inä aikoina voidaan taas nos­taa veroja.
    Ker­rop­pa Osmo, miten luo­daan julk­ishallinnon päät­täjille tehokkuusmotiivi?

  2. Muu­ta­man ter­veyskeskuk­sen otok­sel­la täy­tyy sanoa, että aika harv­inaista on että Mare­van-annos­telua varten tarvit­sis poti­laan tul­la käymään ter­veyskeskuk­ses­sa. Käsit­tääk­seni sään­tö on, että uudet pil­le­ri­an­nok­set saa kir­jeitse tai puhelimitse. 

    Sähkö­postista olen pitkälti samaa mieltä. Sen käyt­tö poti­lasasiois­sa taas on eksplisi­it­tis­es­ti kiel­let­ty useis­sa paikois­sa. Itse kyl­lä muu­tamia ker­to­ja olen har­ras­tanut kansalais­tot­telemat­to­mut­ta, kun poti­las on vas­taan­otol­la toivonut ruti­i­ni-lab­o­ra­to­riokokei­den ym. jatkoa­sioiden käsit­telemistä sähkö­pos­til­la. Toisaal­ta jos kyn­nys sähkö­pos­tivi­estin­tään on kovin alhainen, voi lääkärin työstä yhtäkkiä suuri osa koos­t­ua mität­tömistä vaivoista valit­tele­vien sähkö­postei­hin vas­tail­lessa, ilman merkit­tävää ter­veyshyö­tyä. Poti­lastyy­tyväisyyt­tä tuo voisi toki kas­vat­taa, mut­ta ter­vey­den lisäys lie­nee se mitä ter­vey­den­huol­lol­la päasi­as­sa tavoitellaan?

  3. Amen!
    Eipä tuo­hon ole paljon lisät­tävää — pait­si se, että myös lääkärikun­ta tun­tuu ole­van varsin kon­ser­vati­ivista, tosin siihen saat­taa olla pääsyynä nyky­is­ten jär­jestelmien ala-arvoinen toiminta.

  4. Mare­van annok­sen säätämi­nen onnis­tuu itseltäkin jos ei pelkää yksinker­taisen loogisen päät­te­lyn tekemistä. Monille pelkkä numeroiden näkem­i­nen syn­nyt­tää pakokauhua. 

    Hyy­tymis­tek­i­jän (INR) mit­tauk­seen on saatavis­sa mittare­i­ta kotikäyt­töön. Ovat aika kalli­ita (700–800€). Mit­tal­iuskatkin mak­sa­vat mut­ta pistämisen sijas­ta näyt­teen voi ottaa sor­men­päästä ja INR arvon saa heti.

    Sak­sas­sa ter­vey­den­huolto kus­tan­taa noi­ta mittare­i­ta sel­l­aisille poti­laille jot­ka käyvät asian­mukaisen kurssin. Meil­lä Suomes­sa on mittare­i­ta han­kit­tu jois­sakin kun­nis­sa kod­in­hoita­jille ja koti­sairaan­hoita­jille. Näyt­teenot­to on paljon helpom­paa maal­likollekin kuin pistämäl­lä eikä van­huk­sia tarvitse raa­ha­ta lab­o­ra­to­ri­oon. Ja aivan ver­ra­ton tuo oma mit­tari jos matkus­taa paljon kun oma mit­tari on mukana.

    Jotkut lääkärit ovat ihme­telleet oma­toimisu­ut­tani Mare­van hoidois­sa mut­ta ovat ymmärtäneet min­un osaa­van sen hom­man. Mut­ta var­maan on paljon van­huk­sia jot­ka eivät siihen kykene. Mut­ta eihän sitä varten kaikkia tarvitse lab­o­ra­to­ri­ois­sa juoksuttaa.

    Ihan pelkkiä hur­raahu­u­to­ja en elek­tro­n­is­es­ta ark­istos­ta antaisi. Halu­an edelleenkin valvoa yksi­ty­isyyt­täni enkä halua jakaa mitään yleis­val­tu­u­tus­ta, että kuka tahansa mis­sä tahansa min­ua hoita­va olisi ilman muu­ta oikeutet­tu luke­maan koko sairaan­hoito­his­to­ri­ani. Dia­betes- , Mare­van- yms lääk­i­tys­tä käyt­tävä voi han­kkia SPR:ltä vaikka­pa SOS-ran­nek­keen tai kaiver­re­tun tun­nus­laatan ranteeseen kuten monil­la epilep­tikoil­la on tms tur­vatak­seen asian­mukaisen hoidon esim liiken­neta­p­atur­mas­sa. Jos on poti­laana tiedo­ton eikä nimi selviä mis­tään on nopeam­paa nähdä tuo ran­neke joka ker­too olen­naiset asi­at kuin alkaa odot­taa että ensin tun­nis­te­taan ja jostain tieto­jär­jestelmästä ale­taan sit­ten henkilö­tun­nuk­sen perus­teel­la etsiä sairauk­sia ja niiden lääk­i­tyk­siä. Eikä se kuitenkaan pätisi esimerkik­si ulko­mail­la vai pitäisikö ark­isto ava­ta Euroopan laajuisesti?

  5. Läheisiäni työsken­telee ter­vey­den­hoitoalal­la ja on sairauk­sia, joista en halu­aisi hei­dän tietävän. Nyt he tietävät. K‑kaupasta ei Plus­sako­r­tilla saa ostaa lääk­i­tys­tä häpeäl­lisi­in sairauksiin.

    En mis­sään tapauk­ses­sa pidä nykyisenkaltaisia “kaikille auki” tieto­jär­jestelmiä hyv­inä. Pääsyyn pitäisi joka ker­ta vaa­tia poti­las tai poti­laan erilli­nen val­tu­u­tus. Tämä voitaisi­in tehdä jol­lain kor­tilla tai salasanal­la tai vaik­ka tek­stivi­estil­lä, ei se olisi sen mon­imutkaisem­paa. Valit­tu tie on kuitenkin toisenlainen.

  6. Var­fari­ini­hoidon vuok­si ei kyl­lä tarvitse lääkärille tul­la enää var­maan mis­sään jos ei tilanne ole niin pielessä että mietitään INR-arvon nopeaa kor­jaamista lääk­keel­lis­es­ti. Puhe­limel­la nuo ilmoite­taan ja hoita­jat pääosin anta­vat ohjeis­tuk­set. Toki mon­et työikäiset voisi­vat annos­tuk­sen itsekin kat­soa mut­ta eniten lääket­tä käyt­tävät vanhukset.

    No sama­pa tuo kun koko lääke pois­tuu lähi­t­ule­vaisu­udessa viimeistään kun paten­tit raukea­vat uusil­ta valmis­teil­ta, joil­la ei labraseu­ran­taa vaadita.

    Tieto­suo­jas­ta samaa mieltä. Jokainen toimii havain­noimien­sa kan­nus­timien mukaan, niin virkamies, lääkäri kuin kansalainenkin. Lake­ja pitää siis muut­taa. Ongel­ma on että kaikille sääde­tään lisää oikeuk­sia mut­ta ei mitään velvollisuuksia.

  7. On kosher sanoa että teknolo­gia ja käytän­tö kan­nat­taa muut­taa samanaikaises­ti, ja se kuu­lostaa teo­ri­as­sa sys­temaat­tiselta ja ammattimaiselta.

    Käytän­nössä teknolo­gia kan­nat­taa muut­taa ensin kos­ka hallinnon ja poten­ti­aal­is­ten käyt­täjien mieliku­vi­tus ei riitä hyp­päämään ker­ral­la sekä hallinnol­lisen että tek­nol­o­gisen gapin yli.

    Markki­nave­to syn­tyy siitä että teknolo­giatyön­nöl­lä saadaan tuo­tua tek­nol­o­giset käsit­teet niin lähelle asi­akas­ta että tämä pystyy asso­sioimaan sen ratkaisuk­si omi­in tarpeisiinsa.

  8. Täyt­tä asi­aa Odelta! 🙂
    Airbag, itse reilu 30v. 1‑tyypin dia­beetikkona olleena pidän kon­trol­likäyn­te­jäni lääkäris­sä 95% turhi­na. Parem­min toimi­si­vat sään­nöl­liset labrako­keet ja niistä automaat­tis­es­ti lähetet­tävät tulok­set koti­in. Ja lääkäriltä pyyn­tö tul­la käymään, jos jokin arvo on pomp­sah­tanut huolestu­tavasti. Turhilla lääkärikäyn­neil­lä tuhrataan lääkärei­den ja poti­laiden aikaa ja tuote­taan turhia menoja.
    Ainakin dia­betek­sen hoidon kannal­ta dia­beteshoita­jat ovat kohtaami­ani “reseptinkir­joi­tuskonei­ta” huo­mat­tavasti merkittävämpiä.

    Poti­laiden sähköiset kyse­lyt voisi ohja­ta ter­vey­den­hoita­jien kaut­ta tarvit­taes­sa lääkärille, kuten ter­veysasemil­la paikan pääl­läkin usein toim­i­taan. Helsin­gin alueel­la saman ajaa oikein hyvin Ter­veysneu­von­ta-puhe­lin­palvelu. Sitä soisi main­os­tet­ta­van enemmän.

    Oma maail­mansa on stadis­sa har­rastet­tu pelko yksi­ty­isyy­den suo­jas­ta Wilma-jär­jestelmässä, joka on nykykäytän­nöltään mielestäni perusop.lain vas­tainen. Täl­lä het­kel­lä jär­jestelmän ylim­i­toitet­tu tiukku­us vaikeut­taa peräänku­u­lutet­tua moni­ammatil­lista yhteistyötä per­hei­den kanssa.

  9. Krtek:En mis­sään tapauk­ses­sa pidä nykyisenkaltaisia “kaikille auki” tieto­jär­jestelmiä hyv­inä. Pääsyyn pitäisi joka ker­ta vaa­tia poti­las tai poti­laan erilli­nen valtuutus.

    Tuo johtaisi kyl­lä ihan täy­del­lisi­in järjettömyyksiin.

  10. GranpaIg­or:
    ‘snip’

    Ihan pelkkiä hur­raahu­u­to­ja en elek­tro­n­is­es­ta ark­istos­ta antaisi. Halu­an edelleenkin valvoayk­si­ty­isyyt­täni enkä halua jakaa mitään yleis­val­tu­u­tus­ta, että kuka tahansa mis­sä tahansa min­ua hoita­va olisi ilman muu­ta oikeutet­tu luke­maan koko sairaan­hoito­his­to­ri­ani. Dia­betes- , Mare­van- yms lääk­i­tys­tä käyt­tävä voi han­kkia SPR:ltä vaikka­pa SOS-ran­nek­keen tai kaiver­re­tun tun­nus­laatan ranteeseen kuten monil­la epilep­tikoil­la on tms tur­vatak­seen asian­mukaisen hoidon esim liiken­neta­p­atur­mas­sa. Jos on poti­laana tiedo­ton eikä nimi selviä mis­tään on nopeam­paa nähdä tuo ran­neke joka ker­too olen­naiset asi­at kuin alkaa odot­taa että ensin tun­nis­te­taan ja jostain tieto­jär­jestelmästä ale­taan sit­ten henkilö­tun­nuk­sen perus­teel­la etsiä sairauk­sia ja niiden lääk­i­tyk­siä. Eikä se kuitenkaan pätisi esimerkik­si ulko­mail­la vai pitäisikö ark­isto ava­ta Euroopan laajuisesti?

    Kyl­lähän yksi tai kak­si ran­neket­ta vielä menet­telee, mut­ta kym­menkun­ta alkaa olla jo melko paljon… eikä niistä vielä selviä muu­ta kuin että sairauk­sia on.

    Eikä poti­lasti­eto­ja pääse luke­maan ‘kuka tahansa’, mut­ta paha on tajut­toma­l­ta alkaa kyse­lemään, että mitä lääk­i­tyk­siä on. Kat­ta­va ark­isto olisi siis hyvä.

  11. Kiitos, hyvä kir­joi­tus tärkästä aiheesta.

    Työtevey­dessä ja yksi­tyspuolel­la on pystyt­ty otta­maan ja kokeil­maan uuden­laisia käytän­töjä, julkisel­la puoel­la vain kokeile­maan ilman mut­tok­sia. Syitä on monia, mut­ta niin tai näin kyse on isos­ta koulutushaasteesta.

    Jos Suo­mi olisi 5, 4 miljoo­nan asukkaan kaupun­ki, ainkaan näin mon­imuo­toista kir­joa kaike­ka ei olisi käytössä vaan ideoita kokeil­taisi­in ja hyö­dyn­net­täisi­in. Nyky­isin kun­nan ja raja ja sairaan­hoitopi­irin raja ehkäisee jopa ideoiden välittymisen.

    Julkisen puolen ongel­ma on myös, että stasa-arvo tarkoi­ta­ta samaa kaik­ilel. Jos jokkelkin email­ia­sioimi­nen käy, mik­si sen pitää käy­dä sel­l­asielle joa ei siitä pidä? tai päin vas­toin, onko se joltain pois? Ilmeisesti.

    Ihan arkielämssä tavalli­nen etä­tyyöno­h­jausjär­jestelmät oli­si­vat kan­nat­tavia ja mielekääitä sote-työssä, mut­ta ei käy kun ei… Ihan simp­peli asia- nyt ei ole mitenkään amh­dol­lista selvit­tää uka siel­lä mum­mun luona on käynyt mil­loin — mum­mus­ta roka tuo­daan kylmänä mil­loin sat­tuu, hoiatjsi­ta mum­mu on demen­toitunut ja puhuu omi­aan. No, kaikkial­la muual­la kui sote puolel­la asia tiedet­täisi­in eikä siitä tehtäisi numeroa ay-liikeen taholta.

    Toiv­ot­tavasti Himasen ja Lin­turin raport­tien jäl­keen jotain myös tehdään.

  12. “Var­fari­ini­hoidon vuok­si ei kyl­lä tarvitse lääkärille tul­la enää var­maan mis­sään jos ei tilanne ole niin pielessä että mietitään INR-arvon nopeaa kor­jaamista lääk­keel­lis­es­ti. Puhe­limel­la nuo ilmoite­taan ja hoita­jat pääosin anta­vat ohjeis­tuk­set. Toki mon­et työikäiset voisi­vat annos­tuk­sen itsekin kat­soa mut­ta eniten lääket­tä käyt­tävät vanhukset.”

    Nykyään tuo INR ilmoi­tus tule tek­sta­ri­na. Nykyään löy­tyy mittare­itakin, joil­la voi oma­toimis­es­ti mita­ta INR arvon, ovat vain arvokkaita.

    Ja INR arvon sääs­ntelyssä on siir­ryt­ty itsessäte­lyyn eli jos arvo on muut­tunut perät­täi­sis­sä mit­tauk­sis­sa niin uuden annos­tuk­sen voi itse laskea. Ei se lääkärikään hoi­da asi­aa sen paremmin.
    Jos arvo on sit­ten totaalis­es­ti pielessä niin sil­loin tarvi­taan ammattiauttajaa.

    Suurin ongel­ma on liikku­val­la hoidokil­la, sil­lä näyt­teitä ote­taan vain oman kun­nan labrois­sa, joten pitk­iä matko­ja ei voi tehdä ellei käytä yksityistä

  13. Olin pitkäl­lä ulko­maan­matkalla. Olin ajoit­tanut matkani siten,että palat­tuani Suomeen kyke­nen välit­tömästi käymään ter­veyskeskus­lääkäril­lä sään­nön­mukaisel­la kroonisen sairau­den hoidon tutkimuk­ses­sa. Ja tämän jäl­keen pääsen vielä kauan odote­tulle suku­laisvierailulle toiselle puolelle Suomea. Hienos­ti suun­nitel­tu, eikö totta.

    Eipä onnis­tunut. Sain tiedon,että aikava­raus pitää tehdä henkilöko­htais­es­ti tai puhe­limelle. Näin, vaik­ka olin vuosia käynyt samoissa kokeis­sa ja tilan­nut ajan aina samal­ta tutul­ta “oma­hoita­jal­ta”. Hoita­ja sano että sään­tö ei sal­li sähkö­postin käyt­toä ajanvarauksessa.

    Tilasin siis Suomeen palat­tuani ajan puhelimitse,odottelin kotona toista viikkoa ja siirsin suku­laisvierailun parem­paan ajankohtaan.

    Mut­ta kaikki­han tehti­in sään­töjä noudattaen.

  14. “Sähkö­postista olen pitkälti samaa mieltä. Sen käyt­tö poti­lasasiois­sa taas on eksplisi­it­tis­es­ti kiel­let­ty useis­sa paikoissa.”

    helsin­gin kaupungilla on käytössä e‑asiointi,Kirjautumaan pääsee pankkitunnuksilla

    Ongel­ma on vain , että lääkärit käyt­tävät sitä har­voin ja rajoitetusti.

    Voi olla, että se johtuu asi­akaskun­nas­ta , joka on useim­miten sen ikäistä ettei ole tietokonet­ta eikä taitoa.

    Lääkärit tur­vau­tu­vat use­am­min puhe­linkon­tak­ti­in ‚ei sekään huono ole , siinä saa lisäin­foa ‚mut­ta e‑mail olisi toimi­vampi use­am­mi­nu­seim­mis­sa tapauksissa

  15. Sähköi­nen resep­tikin on helpot­tanut asioin­tia, enää ei tarvitse kan­taa mukana resepte­jä ja matkoil­la voi pistäy­tyä lähim­pään apteekki­in esim matkoilla.

    Myöskin resep­ti­ti­lanteen voi tark­istaa nop­saan järjestelmästä.

  16. Jälleen ker­ran todel­la hyvä kir­joi­tus. Ver­tailu Vero­hallintoon oli ter­ve­tul­lut. Olen itse ihail­lut, miten verot­ta­ja pystyi parin vuo­den sisäl­lä sel­l­aiseen muu­tok­seen, johon saman kokoiset yri­tyk­set tuskin pystyvät.

    Sähköpostikommenttisi:“Olisi kätevää kor­va­ta joitain lääkäris­sä käyn­te­jä sähkö­pos­til­la. Sekä poti­laan että lääkärin aikaa säästy­isi.” ei ole täysin perustel­tu, sil­lä sähkö­posti on melkein kuin kir­joit­taisit yleisönosas­toon. Ei ole kuitenkaan kovin vaikeaa syn­nyt­tää “sul­jet­tua sähkö­pos­tia”, johon kir­jaudu­taan esim. pankki­tun­nuk­sil­la. Oulus­sa täl­lainen on käytössä.

    Se, että lääkärit eivät vas­taile Suomi24 pal­stal­la edes räikeimpi­in epä­to­tuuk­si­in lääkäreinä, on ymmärrettävää.

  17. Krtek:
    Läheisiäni työsken­telee ter­vey­den­hoitoalal­la ja on sairauk­sia, joista en halu­aisi hei­dän tietävän. Nyt he tietävät. K‑kaupasta ei Plus­sako­r­tilla saa ostaa lääk­i­tys­tä häpeäl­lisi­in sairauksiin. 

    Eivät he niitä tieto­ja saa elleivät osal­lis­tu hoitoon. Käyt­töä seu­rataan (tai pitäisi seu­ra­ta) ja perus­tee­ton käyt­tö on henkilörek­isteririkko­mus, jos­ta voi päästä max kolmek­si kuukaudek­si luke­maan tiilen­päi­den ter­veysti­eto­ja. Täl­lainen seu­ran­ta on paljon helpom­pi toteut­taa kuin miet­tiä että onko se tehol­la makaa­va taju­ton antanut oikeu­den ker­toa lääkeyliherkkyyksistään.

  18. Jos se on vaikeaa, niin teet sitä luul­tavasti väärin. En usko, että sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon uud­is­t­a­mi­nen on ollenkaan niin vaikeaa, kuin annetaan ymmärtää. Tarvi­taan vain oikeat henkilöt riit­tävil­lä val­tuuk­sil­la. Oma kon­tribuu­tioni olkoon ensim­mäi­nen ehdo­tus: kolme plus yksi henkilöä riittää. 

    Sote on yhteiskun­nan tärkeimpiä toim­into­ja ja näkökul­ma kokon­aisu­u­teen tulisi sik­si olla ennenkaikkea yhteiskun­nalli­nen. Tarvi­taan henkilö, jol­la on monipuolista yhteiskun­nal­lista huip­pu­osamista sekä tun­nustet­tu poli­it­ti­nen ase­ma. Tämän pestin hoitakoot Osmo Soininvaara.

    Sub­stanssiosaamiseen sopii parhait­en kan­sain­välis­es­ti mer­i­toitunut rohkea uud­is­ta­ja, joka ei pelkää olla kri­it­ti­nen myös omaa ammat­tikun­taa kohtaan. Koke­mus alan kehi­tyk­ses­tä on ver­taansa vail­la. Tarvi­taan ter­vey­den­huol­lon kumartelema­ton visionääri ja johta­ja. Sor­meni osoit­taa emer­i­tus­pro­fes­sori Mart­ti Kekomäkeä.

    Kol­mas osaamisalue kat­taa suuren osan niistä muu­tok­sista, jot­ka ovat myllertäneet toimi­alaa. Yhdis­tän sen kum­mem­min pohti­mat­ta tietoteknisen kehi­tyk­sen ja infor­maa­tiote­knolo­gian uudet mah­dol­lisu­udet. Reipas ja innos­tunut kaveri on osoit­tanut laa­ja-alaista ymmär­rystä tule­vaisu­u­den inhimil­lis­tekni­sistä suun­tal­in­joista. Jyr­ki Kasvi ratkaiskoot myös yksi­ty­isyy­teen liit­tyvät pulmat.

    Val­ta­va lob­barei­den ja medi­an paine kanavoidaan viestin­nän ammat­ti­laiselle. Hän toimii myös akti­ivis­es­ti ryh­mässä, joskaan ääni­val­taa ei voi neljän­nelle antaa. Hänen tehtävänään on taa­ta työrauha ja sen Kir­si Piha hoitaakin mallikkaasti.

    Nelikolle taataan rajoit­ta­mat­tomat resurssit ja aikaa käyt­täkööt niin paljon kuin tarpeel­lisek­si katso­vat. Esi­tys hyväksytet­täkööt eduskun­nas­sa yksinker­taisel­la enem­mistöl­lä. Oikeu­sop­pi­neet nyt naput­ta­vat aina; he sopikoot nelikon yhteisen pat­sashankkeen juridis­en puolen — malli otet­takoon Vapaudenpatsaasta.

  19. Raimo K: Eikä poti­lasti­eto­ja pääse luke­maan ‘kuka tahansa’, mut­ta paha on tajut­toma­l­ta alkaa kyse­lemään, että mitä lääk­i­tyk­siä on. Kat­ta­va ark­isto olisi siis hyvä.

    Tuo kyselya­sia on help­po hoitaa sil­lä, että jokainen henkilötiedol­lis­ten tieto­jen kat­so­ja jät­tää puumerkkin­sä (tun­niste, ase­ma) ja perus­teen tieto­jen kat­selus­sa, ja että poti­laal­la on help­po pääsy näi­den lok­i­ti­eto­jen pariin.

    Ensi­a­puhenkilökun­ta var­masti kat­soo tajut­toman poti­laan ter­veysti­eto­ja, mut­ta se on aika legi­t­i­i­mi syy sekä poti­laan että henkilökun­nan tur­val­lisu­u­den kannal­ta. Sen sijaan jos neu­volan työn­tek­i­jä kat­soo uuden heilakan­di­daat­tin­sa tieto­ja, se ei ole kovin legi­t­i­i­mi syy.

    Tässä ei pitäisi olla mitään uut­ta, kos­ka tuol­lainen jär­jestelmä ilman muu­ta kerää lokia. Olen­naista on vain jär­jestää poti­laalle help­po mah­dol­lisu­us tarkas­taa nämä tiedot ilman vira­nomaisille kirjelmöintiä.

    Keskitet­ty jär­jestelmä siis tar­joaa näiltä osil­taan jopa paran­nuk­sen nykyiseen yksi­ty­isyy­den suojaan.

    = = =

    Sen sijaan ark­istossa on kyl­lä se merkit­tävä vika, että nykyisel­lä taval­la kaavail­tuna poti­las ei voi jät­täy­tyä siitä ulos, vaik­ka halu­aisi. Se on ymmär­ret­tävää, että jos hoitoa teet­tää julk­isil­la varoil­la (julki­nen palvelun­tar­joa­ja tai Kela-kor­vaus), niin sil­loin julki­nen puoli saa ark­istoi­da tiedot. Poti­laalle pitäisi kuitenkin jät­tää mah­dol­lisu­us käy­dä lääkäris­sä jälk­iä jät­tämät­tä, jos poti­las niin haluaa.

    Samal­la ark­isto muuten rajoit­taa lääkärin oikeut­ta ammat­tin­sa har­joit­tamiseen, jos kaik­ki poti­lastiedot ja lääk­i­tyk­set pitää toimit­taa ark­istoon. Ammat­in­har­joit­ta­mi­nen onnis­tuu vain, jos on käytössä oikeat ohjelmis­tot ja lisenssit, jot­ka eivät suinkaan ole ilmaisia. (Epälu­u­loinen ihmi­nen väit­täisi, että nykyi­nen jär­jeste­ly KanTa:n ja eRe­septin kera on iso­jen toim­i­joiden salali­it­to pieniä toim­i­joi­ta vastaan.)

    Toinen haaste KanTa:ssa on se, että sitä ylläpitää Kela. Se ei oikein tun­nu hyvältä ajatuk­selta, kun sama taho myös käsit­telee kansalais­ten etuuk­sia laa­jas­sa mitas­sa. Nimeno­maan Kelal­la ei pitäisi olla mitään pääsyä kansalais­ten yksilöi­tyyn sairaushis­to­ri­aan, vaan etu­uskäsit­te­ly pitäisi tehdä puolueet­tomien taho­jen lausun­to­jen perusteella.

    En väitä, että Kela käyt­täisi ark­istoa väärin, mut­ta jostain syys­tä val­tioonkin liit­tyy val­lan kolmi­jako-oppi, vaik­ka ei kukaan tietenkään väitä hal­li­tuk­sen muuten käyt­tävän val­taansa väärin…

  20. Olet oikeil­la jäljil­lä. Yksi iso ongel­ma on tieto­suo­jalain­säädän­tö ja eräät sen tulkin­nat ter­vey­den­hoi­dos­sa. Asia on tärkeä, mut­ta nyt ollaan men­ty aika pahasti överik­si. Niin pahasti, että se vaaran­taa jo potilasturvallisuuden.

  21. Tapio: Sähköpostikommenttisi:”Olisi kätevää kor­va­ta joitain lääkäris­sä käyn­te­jä sähkö­pos­til­la. Sekä poti­laan että lääkärin aikaa säästy­isi.” ei ole täysin perustel­tu, sil­lä sähkö­posti on melkein kuin kir­joit­taisit yleisönosastoon.

    Tun­nus­tan, olen vuosien var­rel­la usei­ta ker­to­ja käynyt lääkäril­lä sähkö­pos­titse. Jonkun ker­ran olen hoi­tanut koko tapauk­sen alus­ta lop­pu­un sähkö­pos­til­la, pari ker­taa sähkö­postin ja puhe­li­men yhdis­telmäl­lä. Näis­sä tilanteessa on kuitenkin ollut eri­ty­isjär­jeste­ly tutun lääkärin kanssa.

    Labrat­u­lok­sia olen saanut suo­jaa­mat­toma­l­la sähkö­pos­til­la ihan kau­pal­lis­es­ti mak­se­tul­ta ei-tutul­ta lääkäriltä matkus­tusti­lanteis­sa. Samoin olen jonkun ker­ran kysynyt asiantun­ti­jal­ta neu­voa ihan suo­jaa­mat­toma­l­la sähköpostilla.

    Minus­ta tässä kohdas­sa poti­las voisi tehdä infor­moidun päätök­sen halu­a­mansa tieto­tur­van tasos­ta. Jos min­ul­la on esimerkik­si hen­gi­tystiein­fek­tio mah­dol­li­sine liitän­näis­vaivoineen, sekä vaivan että labrat­u­lok­sen saa vaik­ka painaa Hesari­in min­un puolestani. Jos taas min­ul­la on jokin vähem­män julkisek­si tarkoitet­tu vai­va, tilanne voi olla eri. 

    Olen­naista on se, että minä päätän halu­a­mani kom­pro­missin tur­val­lisu­u­den ja mukavu­u­den välillä.

  22. Ihanan opti­mistista ajatel­la, että kyse olisi sote-jär­jestelmän huolen­pidos­ta vähäo­saisia kohtaan eikä lääkärikun­nan omas­ta tien­estien­sä maksimoimisesta:

    “Kos­ka osa poti­laista ei tästä selviäisi, yleisenä käytän­tönä on ollut, ettei lab­o­ra­to­rio ker­ro testin tulosta poti­laalle, vaan poti­laan on testin jäl­keen käytävä lääkärin tai hoita­jan vas­taan­otol­la. Tämä merk­it­see noin puol­ta miljoon­aa jok­seenkin turhaa käyn­tiä vuodessa.”

    Tämä pelkästään on vähin­tään 30M tulon­si­ir­to lääkäri­asemille 80e/käynti ka-arvio­hin­nal­la; kym­meniä miljoo­nia joka tapauk­ses­sa vaik­ka kaik­ki olisi julkisel­la puolel­la ja pienpalkkaisia.

  23. Liian van­ha: Voi olla, että se johtuu asi­akaskun­nas­ta , joka on useim­miten sen ikäistä ettei ole tietokonet­ta eikä taitoa.

    Lääkärit tur­vau­tu­vat use­am­min puhe­linkon­tak­ti­in ‚ei sekään huono ole , siinä saa lisäin­foa ‚mut­ta e‑mail olisi toimi­vampi use­am­mi­nu­seim­mis­sa tapauksissa

    Helsingis­sä onnek­si sähköi­nen asioin­tipalvelu on yleistymässä, ja ter­veyspuoli on keksinyt sekä tek­stivi­estin että web­bi­palve­lut. Esimerkik­si oma­hoito­tarvikkei­den jakelu­un voi tehdä tilauk­set netis­sä, mikä vähen­tää puhe­limes­sa kökkimistä.

    Arvauk­sesi hoidet­ta­van väestön tyyp­il­lis­es­tä jakau­mas­ta pitänee paikkansa. Ainakin kaupun­gin labran väki jos­sain vai­heessa pahoit­teli sitä, ettei muis­tanut tar­jo­ta sähköistä vai­h­toe­htoa tulok­sille, “kun eivät nämä mei­dän vakioasi­akkaamme sitä niin paljon käytä”. 

    Toisaal­ta van­husväestössäkin on ihan eri tilanne, jos van­hus on 75-vuo­tias työelämässään tietokonet­ta käyt­tänyt henkilö tai 85-vuo­tias enti­nen keit­tiöa­pu­lainen. Omas­ta tut­tava­pi­iristäni löy­tyy net­tiä käyt­tävä yli 90-vuo­tias henkilö, joka tuskin on ain­oa laat­u­aan. Van­husväestön netinkäyt­tö tulee lisään­tymään huo­mat­tavasti tulev­ina vuosina.

    Puhe­limel­la soit­tamiseen perus­tu­va sys­tee­mi on ker­ras­saan vihe­liäi­nen niiden työssäkäyvien kannal­ta, jot­ka eivät voi olla koko ajan vas­taa­mas­sa puhe­limeen. Sama kos­kee takaisin­soit­to­jär­jestelmiä. Sil­loin, kun asia on yksinker­tainen (esimerkik­si jokin tutkimus­tu­los), poti­laan pitäisi voi­da vali­ta kir­jalli­nen kommunikaatiotapa.

  24. Hyvä kir­joi­tus. Lisäk­si täy­tyy kyl­lä tode­ta, että esit­tämäl­läsi taval­la kyl­lä usein toim­i­taankin. Labrat­u­lok­set saa kän­nykkään ja puhe­linkon­sul­taa­tioi­ta har­raste­taan kyl­lä nyky­isinkin paljon. Myös ainakin oman kun­tani ter­veyskeskus toimii hyvin jous­tavasti ja inno­vati­ivis­es­ti. Ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmät ovat kyl­lä Suomes­sa fiasko, paljon turhaa rahaa on men­nyt it-yri­tyk­sille. Vika on ehkä ollut enem­män tilaa­japuolen osaamattomuudessa.

  25. Soin­in­vaara:

    Hyödyl­lisiä oli­si­vat kuitenkin aivan sum­mit­taiset kor­re­laa­tioskan­nauk­set, jos­sa käytäisi­in laa­jal­la kir­jol­la läpi lääkkei­den käytön sivuvaikutuksia 

    Tiedän tapauk­sen, jos­sa henkilö söi nielun takaisin­vir­rtauk­sen takia Soma­cia, joka hap­pos­al­paa­ja. Sit­ten hän havah­tui tietoon, että hapot­tomas­sa mahas­sa syn­tyy ase­talde­hy­diä, joka aiheut­taa syöpää.

    Hän luki lääk­keen tiedot ja huo­masi, että hänel­lä oli kärsinyt suures­ta osas­ta sen sivu­vaiku­tuk­sista: iho-oire­i­ta ja ihon kuiv­u­mista, val­tavaa hikoilua pien­estäkin liikun­nas­ta ilman rasit­tumista, silmien kuiv­u­mista jne.

    Use­an lääkärikäyn­nin tulok­se­na Soma­cia ei oltu lopetet­tu, vaan määrät­ti­in anti­his­tami­inia ja silmätip­po­ja. Lääkäril­lä jos olisi ollut Oden mainit­se­ma skan­naus, niin olisi säästyt­ty mon­elta murheelta ja tuskalta.

    p.s. On käsit­tämätön­tä, että maas­sa, jos­sa nuuskakin on kiel­let­ty saa käyt­tää hap­pos­al­paa­jia. Kat­sokaa­pa sivuvaikutuksia:
    http://tinyurl.com/oqj8ofg

  26. OS: Arkalu­on­teisia ter­veysti­eto­ja ei kukaan halua levitel­lä ympäri­in­sä, mut­ta poti­laan ei ole hyvä sala­ta hoitaval­ta lääkäriltä oikeas­t­aan mitään.

    Ethän kuitenkaan tarkoi­ta täl­lä myös työter­veyshoidon lääkäre­itä. Itse en halu­aisi että myös työter­veyshoito saisi tietää mahd. sairauksistani.

  27. Noin sin­isilmäis­es­ti ter­veysti­etoi­hin­sa voi suh­tau­tua vain ihmi­nen, joka ei ole paljon sairas­tanut tai ei ole lukenut itses­tään kir­joitet­tu­ja tietoa. 

    Vaik­ka suurin osa ter­vey­den­hoi­dos­ta on eri­no­maista, laadukasta,hyvää tai kelvol­lista, ihan noin luot­tavainen ei pidä mis­sään tapauk­ses­sa olla.

    Kir­jausten laatu vai­htelee. Hyvin taval­lista on, että kir­jauk­sista jää oleel­lista tietoa pois, tai asioi­ta on ilmais­tu yli­malkaises­ti. Nämä jät­tävät luk­i­jan — siis sen seu­raa­van hoita­van henkilön- väärään käsi­tyk­seen terveydentilasta. 

    Sen lisäk­si kir­jataan paljon suo­ranaista virheti­etoa. Joskus lääkärit otta­vat vas­taan mon­ta poti­las­ta peräkkäin ja tekevät muis­ti­in­pan­ot kaik­ista yhtä aikaa jäl­keen­päin. Siel­lä sit­ten voi vasen jal­ka muut­tua oikeak­si, ja tulee mon­en­laista epä­tarkku­ut­ta, virheti­etoa matkaan. Joskus sanel­lun tek­stin konekir­joit­ta­ja vetää mutkat suorik­si ja kor­vaa epä­selvän sanan sil­lä, jon­ka itse tun­tee — jopa diag­noosi voi täl­löin vaihtua. 

    Näi­den lisäk­si lääketi­eteen luon­teeseen kuu­lu­vat “val­is­tuneet arvauk­set”. Ter­veyskeskus­lääkärin koulu­tus ei kata kaikkia sairauk­sia. Taval­lista on, että osa lääkäreistä siirtää ne poti­laat, joiden oireet eivät mah­du hänen tietämyk­seen­sä, map­pi ööhön, sen sijaan, että antaisi lähet­teen eteen­päin. Paperei­hin tulee sil­loin väärä merkintä.

    Hoitovirheitä tapah­tuu yleen­sä sil­loin, kun lääkäri sivu­ut­taa osan ker­ro­tu­ista oireista. Sil­loinkin paperei­hin kir­jataan väärää tietoa, väärä diag­noosi, väärät lääkkeet. 

    Soin­in­vaara kan­taa huol­ta siitä, ottaako poti­las itse vas­tu­un, jos lääkäri ei tiedä kaikkea. Poti­las on suurem­mas­sa hen­gen­vaaras­sa, jos virheel­liset tiedot lev­iävät kaikkialle ja niitä pide­tään tote­na. Ja: virhetiedot ovat paljon taval­lisem­pia kuin kukaan halu­aisi uskoa. 

    On siis aivan ehdot­tomasti tehtävä hyvin yksinker­taisek­si ja helpok­si se, että jokainen poti­las voi itse päät­tää, mitkä kir­jauk­set näkyvät ja mil­lä hoito­ta­hol­la, jot­ta vain oikeat tiedot kulke­vat eteenpäin. 

    On myös mah­dol­lis­tet­ta­va tilanne, jos­sa poti­las voi hakea toisen mielip­i­teen (sec­ond opin­ion) ilman aiem­pi­en lääkärikäyn­tien pain­o­las­tia. Use­ampi silmä­pari näkee yleen­sä enem­män, samoin eri näköko­hdista samaa asi­aa tarkastelevat. 

    Jos mikä tiedonkulku on suo­jat­ta­va ja annet­ta­va yksin kansalais­ten hal­tu­un ja päätet­täväk­si, se on juuri nimeno­maan henkilöko­htais­est terveystiedot.

  28. Liian van­ha:
    Sähköi­nen resep­tikin on helpot­tanut asioin­tia, enää ei tarvitse kan­taa mukana resepte­jä ja matkoil­la voi pistäy­tyä lähim­pään apteekki­in esim matkoilla.

    Myöskin resep­ti­ti­lanteen voi tark­istaa nop­saan järjestelmästä.

    Hyvä kom­ment­ti. Valitet­tavasti “jär­jestelmä” sal­lii peukut­taa vain ker­ran. Olen tyy­tyväi­nen, ettei lääk­keen han­k­in­ta ole kiin­ni siitä, että löytää ark­istois­taan A4-reseptin. 

    “Peuk­lutelkaa. Sen ootte velkaa…” (Kliff Rikhart)

  29. “Olisi kätevää kor­va­ta joitain lääkäris­sä käyn­te­jä sähkö­pos­til­la. Sekä poti­laan että lääkärin aikaa säästy­isi. Poti­las­tur­val­lisu­us voi jopa paran­tua, kos­ka jos net­tikysymyk­seen ei vas­taa lääkäri, siihen vas­taa joku Suomi24-palstalla.”

    Sähkö­pos­tit kulke­vat verkos­sa täysin suo­jaa­mat­tomana. En tiedä, kuin­ka todel­li­nen on ris­ki niiden pää­tymis­es­tä sivullis­ten luke­mak­si, mut­ta tieto­tur­val­lisu­u­den kannal­ta sähkö­posti on huono vaihtoehto.

    Viestien salaa­mat­to­muut­ta suurem­pi ris­ki on keskustelun osa­puolten henkilöl­lisyy­den toden­ta­mat­to­muus. Sähkö­postin olete­taan tule­van siltä, jon­ka nimis­sä se on lähetet­ty. Kuka tahansa voi kuitenkin lähet­tää kenen tahansa nimis­sä sähkö­pos­tia. Lähet­täjän kent­täänkin saa käsit­tääk­seni laitet­tua mitä vaan halu­aa. Lääkäri ei siis voi automaat­tis­es­ti olet­taa, että viesti tulee siltä, joka on merkit­ty lähet­täjäk­si. Eikä asi­akas voi automaat­tis­es­ti olet­taa, että lääkärin nimis­sä tul­lut sähkö­posti on todel­lakin lääkäriltä ja että siihen kan­nat­taa vas­ta­ta — tai klika­ta viestis­sä ole­vaa linkkiä. Sähkö­postin käyt­töön siis liit­tyy suuret väärinkäytön mahdollisuudet.

    Sähkö­postin puut­teet eivät ole mitenkään väistämät­tömiä ja niiden paikkaamisek­si on tekni­ikoi­ta. Niitä ei kuitenkaan käytetätä laa­jalti. Käytän­nössä pankki­tun­nuk­sil­la toden­net­tu henkilöl­lisyys ja TLS-salauk­sel­la suo­jat­tu sivus­to lie­nee parem­pi ratkaisu. Palvelu­un saa­puneesta viestistä voitaisi­in ilmoit­taa sähkö­pos­titse tai tek­stivi­estil­lä — viestin sisältöä paljastamatta.

    Net­tikeskuste­lut ovat taval­laan asia erik­seen, kos­ka niiden moti­vaa­tiona saat­taa olla anonyyminä pysymi­nen tai se, että ei halu­ta vai­va­ta lääkäriä pienel­lä, mah­dol­lis­es­ti täysin turhal­la asial­la. Luulen, että heille on ole­mas­sa Suomi24-pal­staa parem­pia palvelui­ta, jois­sa lääkärit vas­taa­vat anonyymisti esitet­ty­i­hin kysymyk­si­in. Toisin kuin henkilöko­htaises­sa sähkö­pos­tivi­estin­nässä, vas­tauk­set voivat hyödyt­tää muitakin kuin kysyjää.

  30. Olen itsekin miet­tinyt ter­veysti­eto­jen avaamista tutkimu­saineis­tok­si, ja siitä seu­raavia yksi­ty­isyy­den ongelmia. “Kaik­ki kaikille avoimek­si” ei ole täl­lä het­kel­lä hyväksyt­tävä vas­taus. Nyky­isin lääkärille menevä olet­taa ter­veysongel­mansa pysyvän mah­dol­lisim­man yksi­tyisenä. Jos näin ei olisi, lääkärille ei ehkä men­täisi tutkit­tavak­si yhtä auli­isti. Tulisi miet­tiä ennen yhtey­de­not­toa, onko valmis sisäl­lyt­tämään asian poten­ti­aalis­es­ti kaikille avoimeen tietokan­taan — jos­sa kir­jaus säi­lyy koko loppuelämän.

    Parem­pi kuin syyl­listää niitä, jot­ka halu­a­vat säi­lyt­tää ainakin joitakin ter­veysti­eto­jaan yksi­tyisenä, olisi miet­tiä, kuin­ka tieto­jär­jestelmistä voisi louhia tieto­ja min­i­moiden siitä yksi­ty­isyy­delle aiheutu­vat hai­tat. Oikeudet kaikkien tieto­jen kat­somiseen tulisi olla ain­oas­taan niil­lä, joille se on aivan vält­tämätön­tä — ja siitä pitää jäädä jäl­jet tietokan­taan, jot­ta sen käyt­tö olisi vas­tu­ullista ja valvot­tua. Tieto­jär­jestelmän tieto­jen käyt­tö tutkimuk­sen tekemiseen tulisi kuitenkin ava­ta mah­dol­lisim­man monille — ei ain­oas­taan lääkärin viras­sa oleville.

    Ehkä tutk­i­joille voisi joko tuot­taa eril­lisen tietokan­nan, joka olisi puhdis­tet­tu henkilöi­den yksilöimiseen tarvit­tavista tiedoista — niin hyvin kuin se olisi mah­dol­lista. Tai ehkä voisi luo­da tieto­jär­jestelmään sel­l­aisia näkymiä, joka mah­dol­lis­ta­vat yleis­ten kor­re­laa­tioiden löytämisen, mut­ta ei yksit­täis­ten asi­akkaiden tieto­jen selaamista. Käyt­täjä voisi tiedustel­la koneelta, onko esimerkik­si kor­re­laa­tio­ta löy­det­tävis­sä aikuistyypin dia­betek­sen ja peräpukamien välil­lä, ja kone voisi vas­ta­ta aineis­ton perus­teel­la — anta­mat­ta kenenkään henkilön tietuet­ta suo­raan tutk­i­jan luettavaksi.

    Yksi­ty­isyy­den ja tieteen vas­takkainaset­telun sijas­ta olisi toiv­ot­tavaa etsiä niitä tek­nol­o­gisia (ja lain­opil­lisia) inno­vaa­tioi­ta, joil­la voidaan ava­ta ter­vey­den­huol­lon keräämää tietoa tutkimuskäyt­töön — ihmis­ten yksi­ty­isyyt­tä uhraamatta.

  31. Lain­säädän­nön lisäk­si tuo­ta kunta(!)palveluiden sähköistämistä han­kaloit­taa yhteis­ten ratkaisu­jen ja ERITOTEN kansal­lis­ten e‑palveluiden kehit­tymisen hitaus.

    Poli­isil­la on net­tipoli­isin­sa, vero­hallinto­ja on suomes­sa yksi ja en ole aikoi­hin asioin­ut oman kun­nan pankki­toim­i­henkilön kanssa: vimek­si se istui Jyväskylässä. SoTe:a piinaa kun­tara­jat, kun s24 ym. kaataa niitä. Enkä tässä tarkoi­ta kun­tien yhdistämistarvetta.

    Pitäisi olla joku labra@suomi.fi / terveyskeskus.suomi.fi tyyp­pinen ratkaisu. Sähkö­posti-tekni­ikan mahd ongel­mat ilme­nee lähin­nä kun­ta ja henkilösi­don­naises­sa Matti.h.Meikalainen@Kankaanpaanterveyskeskus.fi ratkaisussa.

  32. Itse asi­as­sa, kun mietin niin kaik­ki Osmon esit­tämät ongel­mat on teknis­es­ti ratkaistu, noi­ta poti­lasti­eto­jen yksi­ty­isyy­den suo­jaa lukuunottamatta.

    Kysymys on enem­män siitä, onko poti­lail­la valmiuk­sia käyt­tää uusia systeemejä ?
    Näi­den uud­is­tusten hyö­ty näkyy vas­ta vuosien kulut­tua, vas­ta kun van­him­mat poti­las­ryh­mät ovat men­neet majan majoille

  33. Osmon paras oival­lus blo­gis­sa on se, että mm ter­vey­den­hoi­dos­sa kaik­ki sään­nöt huomioi­vat tilanteen, jos­sa poti­laal­la on esim. kup­pa. Täl­löin on ymmär­ret­tävää, ettei tieto­ja sairaud­es­ta halu­ta toimit­taa sel­l­aisel­la menetelmäl­lä, joka on mah­dol­lista hakkeroida.

    Sään­nöt eivät kuitenkaan huomioi sitä, että ylivoimais­es­ti suurin osa sairauk­sista on ns nor­maale­ja. Täl­löin sekä poti­laalle että hoito­hen­klilökun­nalle on suurin piirtein saman­tekevää, lev­iääkö tieto poti­laan flun­ssas­ta vai ei.

    Laa­jem­min ajatellen kukaan sään­tö­jen vaati­joista tai laati­joista ei näytä huomioivan sään­nöstä aiheutu­via epä­suo­ria kus­tan­nuk­sia. Voisiko Osmo ker­toa, kenen tulisi huomioi­da yhteiskun­nalle tarpeet­tomista sään­nöistä tai rajoituk­sista aiheutu­vat epä­suo­rat kus­tan­nuk­set. Kuvaako nykyi­nen rajoit­ta­va menetelmä eduskun­tamme kyvyt­tömyyt­tä ajatella?

  34. Lep­oti­la zZ: Viestien salaa­mat­to­muut­ta suurem­pi ris­ki on keskustelun osa­puolten henkilöl­lisyy­den todentamattomuus.

    En muista, että lääkärikäyn­nil­lä olisi kovin usein henkkare­i­ta kysyt­ty puolin tai toisin.

  35. Asioi­ta läheltä seu­ran­nut:

    ‘snip’
    Joskus sanel­lun tek­stin konekir­joit­ta­ja vetää mutkat suorik­si ja kor­vaa epä­selvän sanan sil­lä, jon­ka itse tun­tee – jopa diag­noosi voi täl­löin vaihtua.
    ‘snip’

    Joskus ennen van­haan. Ei ole konekir­joit­ta­jia enää…

  36. Liian van­ha:
    Itse asi­as­sa, kun mietin niin kaik­ki Osmon esit­tämät ongel­mat on teknis­es­ti ratkaistu, noi­ta poti­lasti­eto­jen yksi­ty­isyy­den suo­jaa lukuunottamatta.
    ‘snip’

    Kyl­lä salauk­set ovat kehit­tyneet niin paljon, että yksi­ty­isyy­dessä ei ole ongelmia — jos jär­jestelmiä vain halu­taan ottaa käyttöön.

    Tosin NSAn men­tävä aukko niis­sä kaikissa (kau­pal­li­sis­sa) menetelmis­sä on, mut­ta tuskin tiedusteli­jat taval­lisen pul­li­aisen ter­vey­destä ovat kiinnostuneita.

  37. Lep­oti­la zZ: Sähkö­postin puut­teet eivät ole mitenkään väistämät­tömiä ja niiden paikkaamisek­si on tekni­ikoi­ta. Niitä ei kuitenkaan käytetätä laa­jalti. Käytän­nössä pankki­tun­nuk­sil­la toden­net­tu henkilöl­lisyys ja TLS-salauk­sel­la suo­jat­tu sivus­to lie­nee parem­pi ratkaisu. Palvelu­un saa­puneesta viestistä voitaisi­in ilmoit­taa sähkö­pos­titse tai tek­stivi­estil­lä – viestin sisältöä paljastamatta.

    Yhden palvelun­tuot­ta­jan kannal­ta joo, mut­ta lop­pukäyt­täjälle on rasit­tavaa kun näitä eril­lispalvelui­ta on paljon, ja on aika teho­ton­ta kun jokainen toim­i­ja rak­en­taa itselleen oman sähkö­postin korvikkeen.

    Toisek­seen, tekniset valmi­udet yksi­tyiseen sähkö­pos­tivi­estin­tään ovat paljon pidem­mäl­lä kuin yleen­sä ajatel­laan. VRK:n palvelus­ta voi käy­dä lataa­mas­sa var­menteet (salaus ja allekir­joi­tus) ja kau­pas­ta saa kortin­luk­i­jan. Ainakin viimeek­si toi­mi sähkö­pos­tio­hjel­mas­sa kun kokeilin.

    Käyt­täjät var­masti han­kki­si­vat tarvit­ta­vat salaus- ja tun­nis­tuskilk­keet hyvinkin nopeasti jos vira­nomais­ten kanssa voisi sen jäl­keen asioi­da nor­maali­in tapaan sähköpostitse.

  38. Puoluee­ton tarkkail­i­ja:

    ‘snip’
    Sään­nöt eivät kuitenkaan huomioi sitä, että ylivoimais­es­ti suurin osa sairauk­sista on ns nor­maale­ja. Täl­löin sekä poti­laalle että hoito­hen­klilökun­nalle on suurin piirtein saman­tekevää, lev­iääkö tieto poti­laan flun­ssas­ta vai ei.
    ‘snip’

    Vai että ‘nor­maale­ja’ sairauksia…
    Ja kyl­lä poti­laan flun­ssa kiin­nos­taa, eri­tyis­es­ti sil­loin, kun esim. työter­veyshuol­lon asi­akkaal­la sitä ei ole eikä työ­nan­ta­jan sitä tarvitse tietää 😉

  39. Suomes­sa ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmien toimit­ta­jat ovat osoit­tau­tuneet jär­jestään niin epälu­otet­taviksi, että vain pitkin ham­pain suos­tun omat (sinän­sä varsin yllä­tyk­set­tömät ja tavanomaiset) ter­veysti­etoni näi­hin jär­jestelmi­in luovuttamaan.

    Toden­näköis­es­ti nämä rek­ister­it ovat selväkielis­inä jos­sain tietokan­ta­palve­limil­la, vain yhtey­det on suo­jat­tu, ei itse sisältöjä. Varsin vähäi­nen huoli­mat­to­muus (jon­ka ehkäisemiseen kri­it­ti­sis­sä kohdis­sa toki var­masti panos­te­taan) voi johtaa siihen, että miljoonien ihmis­ten poti­lastiedot pää­sevät vääri­in käsi­in. (Jo esimerkik­si humpuukiter­veystuot­tei­den valmis­ta­jat hyö­ty­i­sivät näistä tiedoista suun­nat­tomasti, ja paljon kata­lampiakin ske­naar­i­oi­ta on help­po kek­siä.) Fik­sum­mas­sa jär­jestelmässä sisältö itsessään olisi salat­tu jol­lain edis­tyneel­lä salaus­menetelmäl­lä, jos­sa vain val­tu­ute­tu­il­la ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laisil­la olisi purkuavaimet tähän tietoon. Jär­jestelmä olisi mah­dol­lista tehdä hyvinkin läpinäkyväk­si sekä ter­vey­den­huol­lon että asi­akaskun­nan kannalta.

    Mut­ta niin kauan kuin julk­isten tieto­jär­jestelmien han­k­in­taprose­du­u­rit ovat samaa van­haa pään takomista seinään, mitään kovin edis­tyk­sel­listä lie­nee turha toivoa.

  40. Jesse Vierelä: Parem­min toimi­si­vat sään­nöl­liset labrako­keet ja niistä automaat­tis­es­ti lähetet­tävät tulok­set koti­in. Ja lääkäriltä pyyn­tö tul­la käymään, jos jokin arvo on pomp­sah­tanut huolestutavasti. 

    Taan­noin min­ul­la oli työter­veyshuolto Mehiläisessä. Siel­lä kun käy labras­sa, niin tulok­set näkee https://oma.mehilainen.fi/ ‑sivus­tol­ta. Sieltä voi sit­ten miet­tiä, josko arvot ovat paljon yli/ali suositusten. 

    Mik­sei täm­möistä muka ole ter­veyskeskuk­sis­sa? Ei luulisi ole­van iso hom­ma häkätä.

  41. åke: Itse en halu­aisi että myös työter­veyshoito saisi tietää mahd. sairauksistani. 

    Tämä on siis kai joku työter­vey­den­huol­lon, työ­suhdekäytän­tö­jen tai vaku­u­tu­soikeu­den erikoistapauskier­ou­tu­ma jota tavalli­nen valkokaulus­toimis­to­työläi­nen ei tajua…? 

    Eli kor­vauk­set menee ja kenkää tulee jos on vääriä sairauk­sia. Vai onko kyse sit­ten päi­htei­den käytöstä tms?

  42. Puoluee­ton tarkkail­i­ja:
    Osmon paras oival­lus blo­gis­sa on se, että mm ter­vey­den­hoi­dos­sa kaik­ki sään­nöt huomioi­vat tilanteen, jos­sa poti­laal­la on esim. kup­pa. Täl­löin on ymmär­ret­tävää, ettei tieto­ja sairaud­es­ta halu­ta toimit­taa sel­l­aisel­la menetelmäl­lä, joka on mah­dol­lista hakkeroida.

    Sään­nöt eivät kuitenkaan huomioi sitä, että ylivoimais­es­ti suurin osa sairauk­sista on ns nor­maale­ja. Täl­löin sekä poti­laalle että hoito­hen­klilökun­nalle on suurin piirtein saman­tekevää, lev­iääkö tieto poti­laan flun­ssas­ta vai ei.

    Laa­jem­min ajatellen kukaan sään­tö­jen vaati­joista tai laati­joista ei näytä huomioivan sään­nöstä aiheutu­via epä­suo­ria kus­tan­nuk­sia. Voisiko Osmo ker­toa, kenen tulisi huomioi­da yhteiskun­nalle tarpeet­tomista sään­nöistä tai rajoituk­sista aiheutu­vat epä­suo­rat kus­tan­nuk­set. Kuvaako nykyi­nen rajoit­ta­va menetelmä eduskun­tamme kyvyt­tömyyt­tä ajatella?

    Jos asi­akas saa itse määrätä, mitkä tiedot näkyvät kenellekin, se ei lisää kus­tan­nuk­sia yhtään mitenkään. Virheel­lis­ten tieto­jen tai kokon­aan kir­jaa­mat­ta jäänei­den tieto­jen takia tämä on vält­tämätön­tä. Ne aiheut­ta­vat pahaa jälkeä.

  43. Raeanus: Käyt­töä seu­rataan (tai pitäisi seu­ra­ta) ja perus­tee­ton käyt­tö on henkilörek­isteririkko­mus, jos­ta voi päästä max kolmek­si kuukaudek­si luke­maan tiilen­päi­den terveystietoja. 

    Odot­te­len tässä kyl­lä sitä, että ensim­mäi­nen yliutelias poli­isi pää­sisi luke­maan tiilen­päitä. Ei ole näköpi­iris­sä, vaik­ka henkilörek­isteririkko­muset ja vuodot näyt­tävät ole­van aika taval­lisia poli­isior­gan­isaa­tiois­sa, eikä jär­jestelmien tieto­suo­ja ole tyy­dyt­täväl­lä tasolla.

  44. Tapio Pel­to­nen: Fik­sum­mas­sa jär­jestelmässä sisältö itsessään olisi salat­tu jol­lain edis­tyneel­lä salaus­menetelmäl­lä, jos­sa vain val­tu­ute­tu­il­la ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laisil­la olisi purkuavaimet tähän tietoon.

    En halu­aisi olla veron­mak­sa­jan omi­naisu­udessa rahoit­ta­mas­sa tuol­laisel­la filosofi­al­la toteutet­tavaa jär­jestelmää, enkä kyl­lä poti­laankaan ominaisuudessa.

  45. Mat­ti Kin­nunen: Taan­noin min­ul­la oli työter­veyshuolto Mehiläisessä. Siel­lä kun käy labras­sa, niin tulok­set näkee https://oma.mehilainen.fi/ ‑sivus­tol­ta. Sieltä voi sit­ten miet­tiä, josko arvot ovat paljon yli/ali suositusten. 

    Mik­sei täm­möistä muka ole ter­veyskeskuk­sis­sa? Ei luulisi ole­van iso hom­ma häkätä.

    Kyl­lä on ter­veyskeskuk­sis­sakin näoin toim­i­taan, ainakin Tam­pereen seudulla.

    Olen myös miet­tinyt ja läheltä seu­ran­nut mik­si lääkärit suh­tau­tu­vat negati­ivis­es­ti joi­hinkin ter­vey­den­huol­lon it-jär­jestelmi­in ja ovatp Kotkan seudul­la tehneet val­i­tuk­si­akin niistä. Syy lie­nee se, että ne ja niiden käyt­töli­it­tymät ovat yksinker­tais­es­ti huono­ja. Jos jonkin olen­naisen tiedon kaivami­nen on 13 hiiren klikkauk­sen takana, niin jotain mätää on jär­jestelmässä. Lääkäreil­lä vain on niin hyvä itse­tun­to ja ammat­ti-iden­ti­teet­ti, että he kehtaa­vat valit­taa näistä asioista. Kun tavalli­nen toimis­to­hi­iri pelkää, että hän­tä pide­tään tyhmänä.

  46. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Tämä on siis kai joku työter­vey­den­huol­lon, työ­suhdekäytän­tö­jen tai vaku­u­tu­soikeu­den erikoistapauskier­ou­tu­ma jota tavalli­nen valkokaulus­toimis­to­työläi­nen ei tajua…? 

    Eli kor­vauk­set menee ja kenkää tulee jos on vääriä sairauk­sia. Vai onko kyse sit­ten päi­htei­den käytöstä tms?

    Ei tietenkään päi­htei­den käytöstä. Kenkää tulee jos on vääriä sairauk­sia. Eikä tietysti sit­ten enää töitä saa muualtakaan.

  47. spot­tu: En halu­aisi olla veron­mak­sa­jan omi­naisu­udessa rahoit­ta­mas­sa tuol­laisel­la filosofi­al­la toteutet­tavaa jär­jestelmää, enkä kyl­lä poti­laankaan ominaisuudessa. 

    Meil­lä oli jo palikat tuo­hon, mut­ta pää­timme itse olla käyt­tämät­tä niitä. Sen sijaan suosimme pankkien puo­livil­laisia ratkaisu­ja. Kan­nat­taa muis­taa, minkälainen fiasko oli esimerkik­si sähköisen äänestyk­sen kokeilumme.

  48. Airbag:
    Muu­ta­man ter­veyskeskuk­sen otok­sel­la täy­tyy sanoa, että aika harv­inaista on että Mare­van-annos­telua varten tarvit­sis poti­laan tul­la käymään ter­veyskeskuk­ses­sa. Käsit­tääk­seni sään­tö on, että uudet pil­le­ri­an­nok­set saa kir­jeitse tai puhelimitse. 

    Sähkö­postista olen pitkälti samaa mieltä. Sen käyt­tö poti­lasasiois­sa taas on eksplisi­it­tis­es­ti kiel­let­ty useis­sa paikois­sa. Itse kyl­lä muu­tamia ker­to­ja olen har­ras­tanut kansalais­tot­telemat­to­mut­ta, kun poti­las on vas­taan­otol­la toivonut ruti­i­ni-lab­o­ra­to­riokokei­den ym. jatkoa­sioiden käsit­telemistä sähkö­pos­til­la. Toisaal­ta jos kyn­nys sähkö­pos­tivi­estin­tään on kovin alhainen, voi lääkärin työstä yhtäkkiä suuri osa koos­t­ua mität­tömistä vaivoista valit­tele­vien sähkö­postei­hin vas­tail­lessa, ilman merkit­tävää ter­veyshyö­tyä. Poti­lastyy­tyväisyyt­tä tuo voisi toki kas­vat­taa, mut­ta ter­vey­den lisäys lie­nee se mitä ter­vey­den­huol­lol­la päasi­as­sa tavoitellaan? 

    Sähkö­pos­til­la?
    Olenko ain­oa, jota häir­it­see ylipäätään minkään henkilöko­htaisen / olen­naisen tiedon luovut­ta­mi­nen julkisek­si ilmai­saineis­tok­si Googlelle tms. postipalvelulle?
    Diag­noos­esi­tani nyt puhumattakaan…

  49. Viherinssi: Tuo kyselya­sia on help­po hoitaa sil­lä, että jokainen henkilötiedol­lis­ten tieto­jen kat­so­ja jät­tää puumerkkin­sä (tun­niste, ase­ma) ja perus­teen tieto­jen kat­selus­sa, ja että poti­laal­la on help­po pääsy näi­den lok­i­ti­eto­jen pariin.

    Ensi­a­puhenkilökun­ta var­masti kat­soo tajut­toman poti­laan ter­veysti­eto­ja, mut­ta se on aika legi­t­i­i­mi syy sekä poti­laan että henkilökun­nan tur­val­lisu­u­den kannal­ta. Sen sijaan jos neu­volan työn­tek­i­jä kat­soo uuden heilakan­di­daat­tin­sa tieto­ja, se ei ole kovin legi­t­i­i­mi syy.

    Tässä ei pitäisi olla mitään uut­ta, kos­ka tuol­lainen jär­jestelmä ilman muu­ta kerää lokia. Olen­naista on vain jär­jestää poti­laalle help­po mah­dol­lisu­us tarkas­taa nämä tiedot ilman vira­nomaisille kirjelmöintiä.

    Keskitet­ty jär­jestelmä siis tar­joaa näiltä osil­taan jopa paran­nuk­sen nykyiseen yksi­ty­isyy­den suojaan.

    = = =

    Sen sijaan ark­istossa on kyl­lä se merkit­tävä vika, että nykyisel­lä taval­la kaavail­tuna poti­las ei voi jät­täy­tyä siitä ulos, vaik­ka halu­aisi. Se on ymmär­ret­tävää, että jos hoitoa teet­tää julk­isil­la varoil­la (julki­nen palvelun­tar­joa­ja tai Kela-kor­vaus), niin sil­loin julki­nen puoli saa ark­istoi­da tiedot. Poti­laalle pitäisi kuitenkin jät­tää mah­dol­lisu­us käy­dä lääkäris­sä jälk­iä jät­tämät­tä, jos poti­las niin haluaa.

    Samal­la ark­isto muuten rajoit­taa lääkärin oikeut­ta ammat­tin­sa har­joit­tamiseen, jos kaik­ki poti­lastiedot ja lääk­i­tyk­set pitää toimit­taa ark­istoon. Ammat­in­har­joit­ta­mi­nen onnis­tuu vain, jos on käytössä oikeat ohjelmis­tot ja lisenssit, jot­ka eivät suinkaan ole ilmaisia. (Epälu­u­loinen ihmi­nen väit­täisi, että nykyi­nen jär­jeste­ly KanTa:n ja eRe­septin kera on iso­jen toim­i­joiden salali­it­to pieniä toim­i­joi­ta vastaan.)

    Toinen haaste KanTa:ssa on se, että sitä ylläpitää Kela. Se ei oikein tun­nu hyvältä ajatuk­selta, kun sama taho myös käsit­telee kansalais­ten etuuk­sia laa­jas­sa mitas­sa. Nimeno­maan Kelal­la ei pitäisi olla mitään pääsyä kansalais­ten yksilöi­tyyn sairaushis­to­ri­aan, vaan etu­uskäsit­te­ly pitäisi tehdä puolueet­tomien taho­jen lausun­to­jen perusteella.

    En väitä, että Kela käyt­täisi ark­istoa väärin, mut­ta jostain syys­tä val­tioonkin liit­tyy val­lan kolmi­jako-oppi, vaik­ka ei kukaan tietenkään väitä hal­li­tuk­sen muuten käyt­tävän val­taansa väärin…

    </blockquote
    ´snip
    Hoh hoi­jaa: Val­tio sen­tään saat­taa olla intres­sei­neen peri­aat­teessa samal­la puolel­la kansalaisen kanssa, mut­ta entäs muut vaku­ut­ta­jat ja kansalaisen tieto­suo­ja vs. velvol­lisu­us ker­toa kaikki?

  50. Kalle: Meil­lä oli jo palikat tuo­hon, mut­ta pää­timme itse olla käyt­tämät­tä niitä. Sen sijaan suosimme pankkien puo­livil­laisia ratkaisu­ja. Kan­nat­taa muis­taa, minkälainen fiasko oli esimerkik­si sähköisen äänestyk­sen kokeilumme.

    ‘snip
    Viimek­si tänään joku sähköistä tun­nistau­tu­mista kehit­tänyt — ja sitä Viroonkin viemässä ollut — ker­toi radios­sa, että jär­jestelmän käyt­töönot­toa hark­i­taan uudelleen meil­läkin nyt, kun nähdään, miten hyvin se pelaa Virossa.

  51. Raimo K: Joskus ennen van­haan. Ei ole konekir­joit­ta­jia enää…

    Siel­lä ne tek­steis­sä samat virheet kum­mit­tel­e­vat edelleen, ei ne sieltä mihinkään ole hävin­neet. Nykyään virhekir­jausten teko on osit­tain siir­ret­ty saneluro­bot­eille, jot­ka siis eivät myöskään toi­mi kunnolla.

  52. Coun­try­boy:
    Hyvä kir­joi­tus. Lisäk­si täy­tyy kyl­lä tode­ta, että esit­tämäl­läsi taval­la kyl­lä usein toim­i­taankin. Labrat­u­lok­set saa kän­nykkään ja puhe­linkon­sul­taa­tioi­ta har­raste­taan kyl­lä nyky­isinkin paljon. Myös ainakin oman kun­tani ter­veyskeskus toimii hyvin jous­tavasti ja inno­vati­ivis­es­ti. Ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmät ovat kyl­lä Suomes­sa fiasko, paljon turhaa rahaa on men­nyt it-yri­tyk­sille. Vika on ehkä ollut enem­män tilaa­japuolen osaamattomuudessa.

    ‘snip

    Aivan.
    Mikä mah­taa näi­den Osmon mainit­semien esimerkkien takia hukkaan­tu­vien sum­mien suhde niihin, jot­ka hukkaan­tu­vat tilaaja-osaamattomuuteen? 

    Olisiko mah­dol­lista, että siinä hukkaan­tuu eniten?
    Sen leikkaam­mi­nen ei osu kansalaisiin.
    Val­tion tilin­tarkas­ta­jil­ta tämä säästöko­hde ei jää huomaamatta.

    Sik­sipä voi kysyä, mitä sille tilaa­ja-osaa­mat­to­muudelle voidaan tehdä ja mil­loin sille on tarkoi­tus tehdä jotakin?

    Sitähän on valitet­tu vuodes­ta toiseen jo ennen EU-ajan kilpailuvelvoitteita.

    Ennen EU:ta se kyl­lä oli pikem­minkin maan­ta­pa-tekosyy, johon ei todel­lisu­udessa kukaan edes aikonut puut­tua. “Van­haa kor­jates­sa” tai muuten julkiselle tilaa­jalle toimitet­taes­sa yllä­tyk­set ja “yllä­tyk­set” — siis yli­tyk­set — kuu­lui­v­at asi­aan.. Niin asi­aa ainakin min­ulle selitettiin.

  53. Asioi­ta läheltä seu­ran­nut:
    Noin sin­isilmäis­es­ti ter­veysti­etoi­hin­sa voi suh­tau­tua vain ihmi­nen, joka ei ole paljon sairas­tanut tai ei ole lukenut itses­tään kir­joitet­tu­ja tietoa. 

    Vaik­ka suurin osa ter­vey­den­hoi­dos­ta on eri­no­maista, laadukasta,hyvää tai kelvol­lista, ihan noin luot­tavainen ei pidä mis­sään tapauk­ses­sa olla.

    Kir­jausten laatu vai­htelee. Hyvin taval­lista on, että kir­jauk­sista jää oleel­lista tietoa pois, tai asioi­ta on ilmais­tu yli­malkaises­ti. Nämä jät­tävät luk­i­jan – siis sen seu­raa­van hoita­van henkilön- väärään käsi­tyk­seen terveydentilasta. 

    Sen lisäk­si kir­jataan paljon suo­ranaista virheti­etoa. Joskus lääkärit otta­vat vas­taan mon­ta poti­las­ta peräkkäin ja tekevät muis­ti­in­pan­ot kaik­ista yhtä aikaa jäl­keen­päin. Siel­lä sit­ten voi vasen jal­ka muut­tua oikeak­si, ja tulee mon­en­laista epä­tarkku­ut­ta, virheti­etoa matkaan. Joskus sanel­lun tek­stin konekir­joit­ta­ja vetää mutkat suorik­si ja kor­vaa epä­selvän sanan sil­lä, jon­ka itse tun­tee – jopa diag­noosi voi täl­löin vaihtua. 

    Näi­den lisäk­si lääketi­eteen luon­teeseen kuu­lu­vat “val­is­tuneet arvauk­set”. Ter­veyskeskus­lääkärin koulu­tus ei kata kaikkia sairauk­sia. Taval­lista on, että osa lääkäreistä siirtää ne poti­laat, joiden oireet eivät mah­du hänen tietämyk­seen­sä, map­pi ööhön, sen sijaan, että antaisi lähet­teen eteen­päin. Paperei­hin tulee sil­loin väärä merkintä.

    Hoitovirheitä tapah­tuu yleen­sä sil­loin, kun lääkäri sivu­ut­taa osan ker­ro­tu­ista oireista. Sil­loinkin paperei­hin kir­jataan väärää tietoa, väärä diag­noosi, väärät lääkkeet. 

    Soin­in­vaara kan­taa huol­ta siitä, ottaako poti­las itse vas­tu­un, jos lääkäri ei tiedä kaikkea. Poti­las on suurem­mas­sa hen­gen­vaaras­sa, jos virheel­liset tiedot lev­iävät kaikkialle ja niitä pide­tään tote­na. Ja: virhetiedot ovat paljon taval­lisem­pia kuin kukaan halu­aisi uskoa. 

    On siis aivan ehdot­tomasti tehtävä hyvin yksinker­taisek­si ja helpok­si se, että jokainen poti­las voi itse päät­tää, mitkä kir­jauk­set näkyvät ja mil­lä hoito­ta­hol­la, jot­ta vain oikeat tiedot kulke­vat eteenpäin. 

    On myös mah­dol­lis­tet­ta­va tilanne, jos­sa poti­las voi hakea toisen mielip­i­teen (sec­ond opin­ion) ilman aiem­pi­en lääkärikäyn­tien pain­o­las­tia. Use­ampi silmä­pari näkee yleen­sä enem­män, samoin eri näköko­hdista samaa asi­aa tarkastelevat. 

    Jos mikä tiedonkulku on suo­jat­ta­va ja annet­ta­va yksin kansalais­ten hal­tu­un ja päätet­täväk­si, se on juuri nimeno­maan henkilöko­htais­est terveystiedot.

    @asioita läheltä seurannut:

    Yhdyn jokaiseen sanaasi!

    Sairausker­to­mus ei todel­lakaan ole mikään johdon­mukainen ja kat­ta­va ker­to­mus juuri mis­tään eikä sel­l­aise­naan riit­tävä hoidon poh­jak­si. Se on kasa kir­javia kir­jauk­sia, joiden oikeel­lisu­u­den (tapah­tu­mien osalta) voi varmis­taa vain poti­las itse (jos on pitänyt niistä itse kir­jaa ja säi­lyt­tänyt doku­men­tit). Ja siitä puut­tuvien tieto­jen täy­den­tämis­es­täkin täy­tyy poti­laan huole­htia itse.
    Mis­täkö tiedän?
    Pyy­dän nyky­isin itsel­leni kopi­on. Ja pidän itse kirjaa.
    Tiedän toisia, jot­ka tekevät samoin, muu­ta­mas­ta hoitovirheestä oppineena.
    Pelkään, mitä tapah­tuu, jos sairausker­to­musti­etoa sovel­letaan hoitooni ilman omaa kontrolliani.
    Olen näh­nyt mihin se van­hus­teni kohdal­la johti.

  54. Pal­stan innoit­ta­mana kävin kat­so­mas­sa mitä omapör­riäiseeni on kir­joitet­tu. Ensim­mäi­nen käyt­tök­er­ta. Oli­han siel­lä yksi käyn­ti­ni (ja lääkemääräyk­set) työter­veyslääkäril­lä vuodelta 2010 🙂 ja sikapi­ikkiroko­tuk­set. Edel­liset merkin­nät oli­vatkin olleet vuon­na 1997 ja ne on pyy­hit­ty 10 vuo­den jäl­keen. Mainit­takoon, että tuon 2010 käyn­nin aikana lääkärieukko oli hie­man tuo­htunut kun jou­tui naput­tele­maan kaik­ki poh­jatiedot uudestaan. 

    Negati­ivista on, että jokainen käyt­tök­er­ta pitää hoitaa pankki­tun­nuk­sil­la. Omaa käyt­täjä­tun­nus­ta-salasanaa ei voi tehdä. Jos vierailette, niin samal­la kan­nat­taa pois­taa kaik­ki ole­tuk­se­na ole­vat spämmäys-vaihtoehdot.

  55. åke: Ei tietenkään päi­htei­den käytöstä. Kenkää tulee jos on vääriä sairauk­sia. Eikä tietysti sit­ten enää töitä saa muualtakaan. 

    OK, nämä on joil­lain aloil­la var­maan itses­tään­selvyyk­siä mut­ta ei vaan auen­nut minulle.

  56. ‘Kan­nat­taa muis­taa, minkälainen fiasko oli esimerkik­si sähköisen äänestyk­sen kokeilumme.’ (Kalle)
    Uut­ta fiaskoa valmis­tel­laan juuri. Päästään vielä uusi­maan koko maan vaalit eikä vain paria kuntaa.

  57. Emme tietenkään voi vaa­tia julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa teknolo­gian käyttöä.

    Se ei ole rel­e­vant­ti peruste että muual­la taloudessa yri­tyk­set ovat kehit­täneet inno­vati­ivisia dig­i­taal­isia ratkaisu­ja teknolo­gian siihen antaes­sa myöten! 🙂

  58. H.H.: Sähkö­pos­til­la?
    Olenko ain­oa, jota häir­it­see ylipäätään minkään henkilöko­htaisen / olen­naisen tiedon luovut­ta­mi­nen julkisek­si ilmai­saineis­tok­si Googlelle tms. postipalvelulle?
    Diag­noos­esi­tani nyt puhumattakaan…

    Siitä että joku tekee Googlen kanssa sopimuk­sen jos­sa luovut­taa sähkö­pos­tivi­estien­sä sisäl­lön vapaaseen käyt­töön ja sit­ten vielä var­ta vas­ten tilaa diag­noosin­sa Googlen louhit­tavak­si ei voi päätel­lä että sähkö­posti on yleis­es­ti ottaen huono väline luot­ta­muk­sel­liseen viestintään.

  59. Vaku­u­tusy­htiöille tämä tar­joaisi mie­lenki­in­toisia mah­dol­lisuuk­sia. Vaku­u­tus­lääkärit voisi­vat tark­istaa vaku­u­tuk­senot­ta­jan sairashis­to­ri­an, van­hempi­en ja sis­arusten sairaudet, mah­dol­lisia viit­teitä päi­hdekäytöstä yms. Näi­den perus­teel­la voitaisi­in määritel­lä vaku­u­tuk­sen hinta. 

    “Semi-julk­ista” sairashis­to­ri­aa voisi miet­tiä muutenkin laa­jen­net­tavak­si. Esimerkik­si yhden illan jut­tu­jen yhtey­dessä, olisi näp­pärää, jos voisi tark­istaa tek­stivi­estil­lä kump­panin mah­dol­liset sukupuolitaudit.

  60. Vaku­u­tusy­htiöiltä voi toki kieltää tiet­ty­jen muut­tu­jien käytön pre­emio­ta laskettaessa.

    Muutenkin nämä yhtiöt harvem­min voivat käyt­tää yksilö­ta­soisia tieto­ja hin­noit­telus­sa, ongel­mati­lanteessa vaku­u­tus­ta ei vain myön­netä. Useis­sa tapauk­sis­sa ei ole järkevää myy­dä korkeam­man riskin tapauk­selle kalli­im­paan hin­taan vaan jät­tää myymät­tä kokonaan.

  61. Vaku­ut­ta­ja:
    Vaku­u­tusy­htiöille tämä tar­joaisi mie­lenki­in­toisia mah­dol­lisuuk­sia. Vaku­u­tus­lääkärit voisi­vat tark­istaa vaku­u­tuk­senot­ta­jan sairashis­to­ri­an, van­hempi­en ja sis­arusten sairaudet, mah­dol­lisia viit­teitä päi­hdekäytöstä yms. Näi­den perus­teel­la voitaisi­in määritel­lä vaku­u­tuk­sen hinta.
    ‘snip’

    Tämä olisi kor­vaustapauk­sis­sa selvä edis­tysaskel, nyky­is­in­hän vaku­u­tus­lääkärit ratkai­se­vat kor­vaustapauk­set ilmeis­es­ti kru­u­naa ja klaavaa heit­tämäl­lä, paperei­hin katsomatta. 😉

  62. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: kenkää tulee jos on vääriä sairauksia. 

    Ei ehkä kenkää, mut­ta lisää savus­tus­ta ja rähjäämistä jot­ta ymmärtäisi nuol­la pomoa entistä kuu­li­aisem­min. Varsinkin jos lääkäri­in hakeudu­taan työu­upumuk­sen yms. työ­paikan ilmapi­irin aiheut­tamien oirei­den takia.

    Vai­h­toe­hto on toki “tatuoi­da” kaikille kaik­ki oireet ja sairaudet otsaan, vuo­den päästä kukaan ei enää viit­sisi kiin­nos­tua mitä ihme vaivo­ja kenel­läkin tutul­la tai tun­tem­at­toma­l­la on. Pelätään että tut­tava­pi­iri on ns. maah…sairastajakriittisiä, oman täy­del­lis­ten ihmis­ten ryh­män sulkeu­tuneisu­u­den var­jeli­joi­ta, mut­ta uno­hde­taan että läh­es var­masti kaik­il­ta niiltä löy­tyy jotain ihan yhtä hämäriä vaivoja.

    Toki moni jäisi jatkos­sa ilman vaku­u­tuk­sia, ja työhön palkat­taisi­in entistä use­am­min se nuori jan­nu jolle vaku­u­tuk­sen vielä saa, jot­ta pakol­lisen työter­veyshuol­lon kulut ei mene aina fir­man kassasta.

  63. hukkaan meni:
    ‘snip’
    Toki moni jäisi jatkos­sa ilman vaku­u­tuk­sia, ja työhön palkat­taisi­in entistä use­am­min se nuori jan­nu jolle vaku­u­tuk­sen vielä saa, jot­ta pakol­lisen työter­veyshuol­lon kulut ei mene aina fir­man kassasta. 

    Pakol­liseen työter­veyshuoltoon ei kuu­lu sairaan­hoito (pait­si työstä johtu­vat sairaudet).

  64. lurk­ki: Uut­ta fiaskoa valmis­tel­laan juuri. Päästään vielä uusi­maan koko maan vaalit eikä vain paria kuntaa.

    Ei päästä. Laista ja vaaleista tehdään arvo­val­takysymys kuten Lex Karpelankin osalta nähti­in. Sit­ten sekä laki että saatu vaal­i­t­u­los run­no­taan vaik­ka väk­isin läpi vaik­ka kaik­ki tekniset asiantun­ti­jat ja osaavam­mat kansalaisjär­jestöt vään­tävät kuukausi­tolkul­la kaikille rauta­lan­gas­ta, kuin­ka jär­jetön­tä, tur­va­ton­ta ja demokra­tian­vas­taista tuo on.

    Viimek­si kävi tuuri siinä, että jär­jestelmä toi­mi väärin triv­i­aalil­la taval­la siten, että se voiti­in selvästi todis­taa. Lisäk­si asi­as­ta vas­tan­nut min­is­teri uskoi niin selvästi siihen, ettei jär­jestelmä voi toimia väärin, ettei sitä tes­tat­tu kun­nol­la ja löy­det­ty tuo­ta pikku­virhet­tä. Täl­lä ker­taa tes­taus tehdään kun­nol­la ja näkyviä virheitä ei jää. Kos­ka virhet­tä ei voi­da todis­taa, jär­jestelmä jää käyt­töön, vaik­ka todis­tus­taakan tulisi todel­lisu­udessa olla päinvastainen.

    Kun saadaan käyt­töön tämä “ere­htymätön” ään­ten­lasku­jär­jestelmä, joka voidaan ohjel­moi­da vale­htele­maan ihan mitä tahansa ilman, että vilpistä jää mitään todis­tei­ta tai joka vai­h­toe­htois­es­ti rikkoo vaal­isalaisu­u­den (tai onnis­tuu molem­mis­sa), tulee kunkin kansalaisen suurel­la syyl­lä kyseenalais­taa koko jär­jestelmä ja sen legit­imi­teet­ti. Mut­ta eihän se mei­dän päät­täjiämme kiin­nos­ta, he Tietävät Aina Paremmin™.

  65. Helsingis­sä koulute­taan Mare­van-poti­laat oma­toimiseen annos­tuk­sen tuu­naamiseen: Jos on vähän alle, lisätään viikkoan­nok­seen puoolitablet­tia, jos menee yli, vähen­netään puolitablettia.

    Tulos tulee tek­stivi­estinä. JUos poikkea­maa on, viesti kehoit­taa lisäämään/vähentämään annos­ta. Jos poikkea­ma on liian suuri, ter­veysase­ma ottaa yhteyttä.

    THL:n antikoag­u­lant­tik­oulu­tuik­sen ohjeet löy­tyvät osoitteesta
    http://www.slideshare.net/THLfi/thl-antikoagulaatiohoidon-potilasohjaus

Vastaa käyttäjälle Jesse Vierelä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.