Miten palkoista pitäisi yleensä sopia

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen.

Keskusjär­jestö­jen välil­lä (tupo)

Euroalueen jäse­nenä Suomen on alis­tut­ta­va euro­maid­en väliseen Sak­san johta­maan kil­pailu­un työvoimakus­tan­nusten pitämis­es­tä mata­lana. Sik­si on voita­va sopia hyvin pienistä palkanko­ro­tuk­sista, ja se on mah­dol­lista vain tuposopimuksissa.

Kas­va­va osa työvoimas­ta tekee sel­l­aista työtä, ettei se ole stan­dar­d­oitavis­sa TES:in mukaisi­in kat­e­go­ri­oi­hin. Kas­va­va osa, lähin­nä samo­ja ihmisiä, on myös työ­markki­na-ase­mal­taan niin vahvo­ja, etteivät he tarvitse sopimus­suo­jaa, vaan pär­jäävät hyvin henkilöko­htai­sis­sa neu­vot­teluis­sa työ­nan­ta­jan kanssa. Hei­hin ei pitäisi soveltaa koko järjestelmää.

Tuposopimuk­si­in tulisi jät­tää riit­tävää väljyyt­tä yri­tyk­sen sisäisi­in jär­jeste­ly­i­hin, jois­sa henkilöko­htaisen palkan osu­u­den pitäisi olla nyky­istä huo­mat­tavasti suurem­pi samaan tapaan kuin Ruotsissa.

Työ­nan­ta­jien halu­amis­sa yri­tysko­htai­sis­sa sopimuk­sis­sa on ongel­ma, että ne heiken­tävät yri­tys­ten tekemien investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta, kos­ka investoin­tien tuo­ma tuot­tavu­u­den nousu ulos­mi­tataan palkkoi­hin. Tämä on havait­tu esimerkik­si Ran­skas­sa. Näin ei käy TES-jär­jestelmässä, jos­sa saman­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä on sama palkkataso.

Euroalueen sisäi­nen kil­pailu työvoimakus­tan­nuk­sil­la johtaa liian pieni­in palkanko­ro­tuk­si­in, liian alhaiseen inflaa­tioon ja sitä kaut­ta liian jäykkään palkkarakenteeseen.

153 vastausta artikkeliin “Miten palkoista pitäisi yleensä sopia”

  1. Palkkaratkaisut nallekarkkien jakomenetelmänä nyt vain eivät enää globaalis­sa maail­mas­sa ole kokon­aistaloudel­lis­es­ti kovin tehokas menetelmä. Jos “köy­hät” saa­vat samas­ta työ­suorituk­ses­ta triplas­ti palkkaa aasialaiseen ver­rat­tuna, siir­tyy työ nopeasti. Ja niin sen globaalin kokon­aistaloudel­lisu­u­den nimis­sä pitääkin tehdä.

    Tarvi­taan uusia välineitä hyv­in­voin­nin jakamiseen. Perus­tu­lo olisi hyvä.

  2. Jän­nä mekanis­mi ja saat­taa pitää paikkansa. Toisaal­ta Suomes­sa olisi muitakin tapo­ja jous­taa, kuin palkka­malt­ti, jot­ka paran­ta­vat suh­teel­lista kilpolukykyämme. Tämä vain on pienessä poli­itikkopi­iris­sä valit­tu tie. 

    Tulop­uolel­la veroas­t­een laskem­i­nen vähän edes lähem­mäs EU:n keskiar­voa aut­taa. Eri­tyis­es­ti kohdis­tet­tuna kansan­talouden kannal­ta kaikkei vahin­gol­lisimpi­in veroi­hin kuten ener­gia- ja pääomaverotukseen. 

    Menop­uolel­la on todel­la help­po nähdä ongelmien syy. Ei mil­lään Euroopan val­ti­ol­la, ehkä Nor­jaa luku­unot­ta­mat­ta, ole varaa nykyisenkaltaiseen sosi­aal­i­tur­vaan. Kun reilusti yli 70% yhteiskun­nan menoista on sosi­aali- ja ter­veys­meno­ja, vain niihin tehdy­il­lä leikkauk­sil­la on merk­i­tys­tä. Kol­mas merk­i­tyk­selli­nen meno­erä on koulu­tus, joka luo tulevaisuutta.

  3. Tupos­sa on toki paljon hyvääkin, mut­ta yksi asia aivan eri­tyis­es­ti on per­si­il­lään: yksi­tyi­nen ja julki­nen sek­tori ovat taas saa­mas­sa saman “koro­tuk­sen”. Yksi­tyisen pitäisi pystyä jotenkin rahoit­ta­maan julki­nen, mikä ei ole onnis­tunut vuosikausi­in. Kun yksi­tyi­nen yri­tys tekee tap­pi­o­ta (tai liian vähän voit­toa), seu­rauk­se­na on yyteet. Kun julki­nen bud­jet­ti kusee, nos­te­taan vero­ja ja ote­taan lisää velkaa. Näin net­tomak­sa­jana en oikein jak­sa tupos­ta innostua.

  4. “Työ­nan­ta­jien halu­amis­sa yri­tysko­htai­sis­sa sopimuk­sis­sa on ongel­ma, että ne heiken­tävät yri­tys­ten tekemien investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta, kos­ka investoin­tien tuo­ma tuot­tavu­u­den nousu ulos­mi­tataan palkkoihin.”

    Eikö tämä kuitenkin ole toimi­alan ja palka­nsaa­jien kannal­ta ter­veem­pää kuin tasapalkka? 

    Olen ylipäätän­sä sitä mieltä, että myös tun­tipalkkaisten työn­tek­i­jöi­den palkois­sa pitäisi olla tun­tu­va (esim max. 10%) palkkakausit­tain mak­set­ta­va palkkio-osu­us. Sen ei tulisi olla sidot­tu yri­tyk­sen “voit­toon” vaan lähempänä tekemistä ole­vi­in asioihin. 

    Vaikeis­sa tilanteis­sa pitäisi myös olla todel­li­nen mah­dol­lisu­us koko yri­tys­tä koske­vi­in määräaikaisi­in palka­nalen­nuk­si­in, työaika­jous­toi­hin tms.

    Työn­tek­i­jät näkevät varsin hyvin, miten yri­tyk­sel­lä menee ja he oli­si­vat usein valmi­ita jous­toi­hin. Niitä vain on vaikea saa­da läpi, jot­tei tulisi “ennakko­ta­pauk­sia”.

    1. Et ymmärtänyt tuo­ta point­tia, jon­ka olen oppin­ut Juhana Vartiaselta.
      Jos meil­lä olisi käytän­tö, että sähköy­htiöt nos­ta­vat sähkön hin­taa niille, jot­ka ovat tehneet sähkön sä’ästöö vähen­täviä investoin­te­ja, jokainen ymmärtäisi, että se heiken­täisi säästön kan­nat­tavu­ut­ta. Sik­si on parem­pi, että sähkö on saman­hin­taista kaikille ja että samas­ta työstä yri­tyk­set, hyvät ja huuonot, mak­sa­vat samaa palkkaa.

  5. Fidel:
    …Kun yksi­tyi­nen yri­tys tekee tap­pi­o­ta (tai liian vähän voit­toa), seu­rauk­se­na on yyteet. Kun julki­nen bud­jet­ti kusee, nos­te­taan vero­ja ja ote­taan lisää velkaa… 

    Fidel puhuu asi­aa. Kun menop­ul­ta vielä analysoidaan takem­min, niin käytän­nössä se mikä on totaalis­es­ti karan­nut ksä­sistä, on sosi­aal­i­tur­va. Olen hyv­in­voin­ti­val­tion kan­nat­ta­ja ja pelkään että tässä käy kuten Uudessa See­lan­nis­sa kävi, kun ei osat­tu jous­taa sosi­aal­i­menois­sa ajoissa.

  6. Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la liuku­mat kom­pen­soi­vat alhaiset nimel­lisko­ro­tuk­set sopimuskau­den lop­pupuolel­la, jos ja kun talousti­lanne paranee.

    Toiv­ot­tavasti niitä liuku­mia ei tule kunta-alalle!

    Toisaal­ta län­si­mais­sa on hyvin yleistä, että myös kil­pailul­ta suurim­mak­si osak­si suo­jat­tu palvelusek­tori saa saman­laisen ansioke­hi­tyk­sen kuin muutkin. Se on toimin­nan luonne joka ratkaisee, ei liha­va paper­im­ies ole työn­tek­i­jänä kes­ki-ikäistä sairaalan tätiä tuottavampi! 🙂

  7. Talousti­eteessä perus­pe­ri­aate on se että tuotan­non­tek­i­jäl­lä on yksi hin­ta kaikille. Eri hin­nat tuotan­non­tek­i­jöille johta­vat tehot­to­muu­teen. Halvem­mal­la ne saanut voisi voit­taa sil­lä jos se vuo­raisi resurssit toiselle, joka olisi valmis mak­samaan markkinahinnan.

  8. Osmo Soin­in­vaara:
    Et ymmärtänyt tuo­ta point­tia, jon­ka olen oppin­ut Juhana Vartiaselta.
    Jos meil­lä olisi käytän­tö, että sähköy­htiöt nos­ta­vat sähkön hin­taa niille, jot­ka ovat tehneet sähkön sä’ästöö vähen­täviä investoin­te­ja, jokainen ymmärtäisi, että se heiken­täisi säästön kan­nat­tavu­ut­ta. Sik­si on parem­pi, että sähkö on saman­hin­taista kaikille ja että samas­ta työstä yri­tyk­set, hyvät ja huuonot, mak­sa­vat samaa palkkaa.

    Kiitok­sia, nyt ymmär­rän. Itse ajat­telin sitä, että hyvi­in, palka­n­mak­sukyky­isi­in yri­tyk­si­in siir­tyy kyvykästä väkeä heikom­mista yri­tyk­sistä eli asial­la olisi toimi­alaa ter­ve­hdyt­tävä vaikutus.

    AY-liik­keen aja­ma sama­palkkaisu­us siis mah­dol­lis­taa, että tuot­tavu­u­taan kas­vat­taneisi­in yri­tyk­si­in jää enem­män tulosta, jon­ka se voi käyt­tää kasvu­un, lisäin­vestoin­tei­hin ja/tai osinkoi­hin. Mielenkiintoista!

  9. Fidel: yksi­tyi­nen ja julki­nen sek­tori ovat taas saa­mas­sa saman “koro­tuk­sen”. Yksi­tyisen pitäisi pystyä jotenkin rahoit­ta­maan julki­nen, mikä ei ole onnis­tunut vuosikausi­in. Kun yksi­tyi­nen yri­tys tekee tap­pi­o­ta (tai liian vähän voit­toa), seu­rauk­se­na on yyteet. Kun julki­nen bud­jet­ti kusee, nos­te­taan vero­ja ja ote­taan lisää velkaa.

    Suomes­sa tuot­tavu­us on nous­sut yksi­tyisel­lä puolel­la ja vas­taavasti palkat julkisel­la puolella 🙂

    Val­tion keskian­siot ovat euroaikana kohon­neet roimasti yli yksi­tyi­nen sek­torin keskian­sioiden. Palkat pitäisi kor­ja­ta niin, että ne oli­si­vat jos­sain suh­teessa työn tuot­tavu­u­den kanssa.

    Val­tion palkko­jen “tark­istus­taulukko” löy­tyy täältä: http://tinyurl.com/nmk4p8u

  10. Yleis­es­ti ottaen kil­pailu palkkakus­tan­nuk­sil­la johtaa olim­man palkkaneljän­nek­sen palkkake­hi­tyk­sen jää­tymiseen tai paineeseen alen­taa JUURI sitä. Matemaat­tis­es­ti malli on oikea (vrt Sak­san esimerk­ki) mut­ta eet­tis­es­ti ei.

    Keskilu­okan hyv­in­voin­ti ja palkkata­so on sen ver­ran hyvä, että nuri­na ylim­män tuloneljän­nek­sen monin osin kohtu­ut­tomas­ta palkkake­hi­tyk­ses­tä ei syn­nytä tarvit­tavaa muutosvoimaa.

    Vas­ta kun ylin tuloneljännes kohtu­ullis­taa palkko­jaan tai palkkioitaan voidaan eet­tis­es­ti ja moraalis­es­ti vaa­tia vähem­män ansait­sevil­ta malt­tia ja kohtu­ut­ta. Näin päin asi­at menevät oikein.

    1. Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

  11. Andy:
    Yleis­es­ti ottaen kil­pailu palkkakus­tan­nuk­sil­la johtaa olim­man palkkaneljän­nek­sen palkkake­hi­tyk­sen jää­tymiseen tai paineeseen alen­taa JUURI sitä. Matemaat­tis­es­ti malli on oikea (vrt Sak­san esimerk­ki) mut­ta eet­tis­es­ti ei… 

    Mik­si se ei olisi eet­tis­es­ti oikea? En ymmär­rä väitet­täsi. Samal­la toki pitää tur­va­ta alim­man neljän­nek­sen ostovoima. 

    Surkuhu­paisaa tässä on, että alin­ta neljännestä varten luo­dun sosi­aalipom­min rahoit­ta­mi­nen käsit­tämät­tömän korkeal­la veroas­t­eel­la puree juuri alim­man neljän­nek­sen elin­ta­soon. 😀 Veroas­t­een pienen­tämi­nen aut­taa juuri pieni­palkkaisil­la töil­lä eläviä toki välil­lis­es­ti rokot­taen sosiaalipummeja.

  12. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Tietysti voisi. Kuka sen maksaa?

  13. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Osmo, tuo ei toi­mi noin. Ensin­näkin asum­istuet tun­netusti vain val­u­vat hin­toi­hin, joten ne voi pois­taa saman tien sekä vuokra- että omis­tus asun­noil­ta. Nopein tapa laskea asumiskus­tan­nuk­sia on toden­näköis­es­ti pois­taa type­rä per­in­tövero. Se tuo kil­pailua vuokra­markki­noille, rokot­taen toki poli­itikkoi­hin kytkök­sis­sä ole­vien “sosi­aal­is­ten asun­torak­en­ta­jien” katteita.

    Toisek­si ei ole niinkään oleel­lista alen­taa pien­i­t­u­lois­t­en vero­ja kuin yleistä veroast­et­ta. Yleinen veroas­t­een lasku puree hin­tata­soon. Suo­mi on yksinker­tais­es­ti liian kallis maa asua, varsinkin pienituloiselle.

  14. Aus­tri­an:
    Talousti­eteessä perus­pe­ri­aate on se että tuotan­non­tek­i­jäl­lä on yksi hin­ta kaikille. Eri hin­nat tuotan­non­tek­i­jöille johta­vat tehot­to­muu­teen. Halvem­mal­la ne saanut voisi voit­taa sil­lä jos se vuo­raisi resurssit toiselle, joka olisi valmis mak­samaan markkinahinnan.

    “Noin­han se on käytän­nössä, mut­ta toimi­iko se teo­ri­as­sa”, kysyi enti­nen ekonomisti.

  15. Evert The Nev­er­Rest: Suomes­sa tuot­tavu­us on nous­sut yksi­tyisel­lä puolel­la ja vas­taavasti palkat julkisel­la puolella 🙂

    Val­tion keskian­siot ovat euroaikana kohon­neet roimasti yli yksi­tyi­nen sek­torin keskian­sioiden. Palkat pitäisi kor­ja­ta niin, että ne oli­si­vat jos­sain suh­teessa työn tuot­tavu­u­den kanssa.

    Julk­isten työn­tek­i­jöi­den keskian­sioiden karkaami­nen johtuu myös osak­si toim­into­jen ulkois­tuk­sista. Julkisel­la puolel­la säästöt koske­vat aina heikoim­mis­sa ase­mas­sa ole­via ihmisiä. 

    Julkisen sek­torin tuot­tavu­us pitäisi kor­ja­ta niin, että korkeasti koulute­tun työvoiman palkkaus nou­dat­taisi edes jotenkin halukkaiden tuli­joiden määrää. 

    Jos ei ole järkevää hin­noitel­la ihmisiä työt­tömik­si, ei ole myöskään järkevää hin­noitel­la aka­teemisia koulu­tus­ta vas­taa­mat­tomi­in tehtävi­in. Val­ti­ol­la on huu­ta­va pula monis­sa paikois­sa koulute­tu­ista tek­i­jöistä, joi­ta ei ole varaa palkata.

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Joo näin se just on. Kun siir­ry­tään teol­lis­es­ta yhteiskun­nas­ta palveluy­hteiskun­taan niin tuot­tavu­u­den nousu haetaan isom­pi­en ja tehokkaiden konei­den sijas­ta ihmis­ten tehokkaam­mas­ta työn­teosta ja manageerauksesta.

    Tähän kuvioon taas eivät palkanko­ro­tuk­set sovi. Kun isom­pi­en konei­den anta­maa tuot­tavu­u­den nousua ei enää ole tar­jol­la, työvoimaval­taisil­la palvelu­aloil­la palkanko­ro­tus merk­it­see suo­raan irtisanomisia.

    Ylläol­e­va kos­kee tietysti vain yksi­ty­istä sek­to­ria. Julkisel­la puolel­la voidaan pas­sail­la näitä asioi­ta veroil­la ja val­toin velalla.

  17. Tapio, noin­han juuri käy että heikoimpi­en yri­tys­ten tuotan­non­tek­i­jät siir­tyvät vahvem­pi­en käyttöön.

    Ja tämä tapah­tuu parhait­en sil­loin kun yri­tyk­sen tuotan­non­tek­i­jöistään mak­samat vuokrahin­nat eivät riipu sen kannattavuudesta.

    Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka on tietysti asia erik­seen kos­ka sil­loin alem­pi­en palko­jen koro­tuk­sia aje­taan nor­maalia ay-liik­keen palka­nase­tan­ta­tavoitet­ta korkeammalle. 

    Liit­toko­htai­sis­sa neu­vot­teluis­sa ei var­masti ote­ta sitä tavoitet­ta, vaan kukin liit­to ulos­mit­taa sen mikä sen työl­lisyys-palkkake­hi­tys kom­bi­naa­tioista on mieluisin.

  18. Henkilöko­htais­es­ti sopi­mal­la sil­lä jokainen työn­tek­i­jä on eri­lainen. Toiset tekevät työn­sä parem­min kuin toiset.

    Työelämän pelisään­tö­jen täy­tyy olla samat, eli lähtöti­lanne sama kaikille koulu­tustek­i­jät huomioon ottaen. Mut­ta palkan suu­ru­u­den täy­tyy perus­tua osaamiseen ja työn tuottavuuteen.
    Tas­apäistämi­nen suosii laisko­ja ja lusmuja.

  19. “Olen ylipäätän­sä sitä mieltä, että myös tun­tipalkkaisten työn­tek­i­jöi­den palkois­sa pitäisi olla tun­tu­va (esim max. 10%) palkkakausit­tain mak­set­ta­va palkkio-osu­us. Sen ei tulisi olla sidot­tu yri­tyk­sen “voit­toon” vaan lähempänä tekemistä ole­vi­in asioihin.”

    Ns tun­tipalkkaiset tekevät useim­miten urakkaa eli palk­ka on sidot­tu suo­raan aikaansaannoksiin.

    Esim maalari saa palkan maalat­tu­jen m2 mukaan

    Vain valkokaulusköy­hälistö saa palkan työ­paikalla maat­tu­jen tun­tien perusteella

  20. “Tuposopimuk­si­in tulisi jät­tää riit­tävää väljyyt­tä yri­tyk­sen sisäisi­in jär­jeste­ly­i­hin, jois­sa henkilöko­htaisen palkan osu­u­den pitäisi olla nyky­istä huo­mat­tavasti suurem­pi samaan tapaan kuin Ruotsissa.”

    Pelkkä myyt­ti, Var­ti­aisen pro­pa­gan­daa . Muutkin kuin Var­ti­ainen tunet­vat Ruotsin sys­teeme­jä ei hän ole ain­oa ruot­salises­sa organ­isaa­tios­sa työsken­nel­lyt suomalainen.

    Ruot­sis­sa samoin kuin Suomes­sa on hyvin saman­lainen palkkasysteemi

    Ylem­mät toim­i­henkilöt, johta­jat ja asiantun­ti­jat, sopi­vat varsin väljästi palkkansa ja sen muo­dos­tuk­ses­ta, mut­ta eivät juurikaan mui­ta ehto­ja. Heitä on n10 % työn­tek­i­jöi­den kokonaismäärästä

    Keski­jo­hdon ‚asiantun­ti­joiden ja keskipalkkaisten palkkaus perus­tuu suurelta osalta henkilöko­htaiseen lisi­in esim min­ulle on 70-luvul­ta läh­tien puo­let palka­s­ta tul­lut henkilöko­htaisi­na lisinä.

    Näin vaik­ka olin 70–80-luvun val­ti­ol­la töissä

    Matal­im­mis­sa kk-palkois­sa palkat ovat varsin jäykät esim kau­pan myyjien, varas­tomi­esten etc palkat ovat apteekin hyl­ly­tavaraa eikä palkkauk­seen voi juuri vaikut­taa ja henkilöko­htaiset lisät ovat pieniä.

    Rak­sal­la ja tehtais­sa työtä pus­ke­taan pääasi­as­sa urakkapalkalla.Silloin palkkaus on sidot­tu suoritteisiin

    Sen vuok­si on vaikea ymmärtää mik­si Osmo ajaa sel­l­aista palka­n­muo­dos­tus­ta, että nuorelle saa mak­saa vain 50 cent­tiä per muu­rat­tu tiili, mut­ta kes­ki-ikäiselle euro per tiili ?
    (Huom pilkut­ta­jat, tak­sat keksittyjä)

    “Kas­va­va osa työvoimas­ta tekee sel­l­aista työtä, ettei se ole stan­dar­d­oitavis­sa TES:in mukaisi­in kategorioihin. ”

    Kaiken työn voi tuot­teis­taa, se on vält­tämätön­tä, jot­ta työ voidaan hin­noitel­la ja myydä.

    Jos ei tunne kus­tan­nus­ta niin yri­tys on tuhoon tuomittu.

    Min­ul­la oli 80–90-luvun muu­tok­sis­sa tuke­na kel­lokalle, joka tuot­teisti työ­vai­hei­ta ja määrit­teli niiden sisäl­lön ja kustannuksen

  21. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Ei kel­paa tiety­ille tahoille. Sil­loin kun meillekin tulee tun­teita­herät­täviä “työtäteke­viä köy­hiä” vaik­ka kyl­lä Suomes­sa pitäisi “voi­da ansai­ta työl­lä tarpeek­si ihmis­ar­voiseen elämään”. 

    Sitä voi miet­tiä mis­sä on kir­joitet­tu että näin on olta­va, ilmeis­es­ti jos­sain forssan sopimuk­ses­sa vuon­na 1905 eikä jumalansanaa sovi epäillä…

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi. 

    Minus­ta tämä on hyvin vaar­alli­nen ja herkkä tilanne joka vaatii poli­it­tista pelisilmää. Poli­ti­ik­ka on polkuri­ip­pu­vainen sys­tee­mi, path depen­dence. Jos val­i­taan väärä polku, tietä perus­tu­loon ei ehkä tule. 

    Toisaal­ta on mah­dol­lisu­us ede­tä kohti perus­tu­loa, toisaal­ta on mah­dol­lista luo­da työ­sisäkäyvien köy­hien luok­ka (kuten USA;ssa). Jälkim­mäi­nen säi­lyt­tää ero työt­tömien ja työl­lis­tet­ty­jen väil­lä ja ohjaa vähitellen rahat toimeen­tu­lon tukemis­es­ta yri­tys­ten tukemiseen. Lop­ulli­nen ero on val­las­sa. Jos tulon­si­ir­rot kiin­nitetään palkkaan, luo­daan Suomeen uusi alalu­ok­ka, jon­ka työ­panok­ses­ta yri­tyk­set ja yhteiskun­ta neu­vot­tel­e­vat. Ihmi­sistä tulee val­lankäytön kohteita. 

    Jos Vihreät ajau­tu­vat tuke­maan tulon­si­ir­to­ja jät­täen kokon­aisu­u­den ja peri­aat­teet huomiotta, voidaan ajau­tua tilanteeseen jos­sa paine perus­tu­loa kohtaan kor­vataan täysin eri­laisel­la sys­teemil­lä jota ei haluttu.

  23. Palvelui­hin liit­tyy jonkin­lainen outo käsi­tys että tuotan­tote­knolo­gian eri­laisu­us suh­teessa valmis­tavaan toim­intaan voisi johtaa alem­paan palkkaan kuin siel­lä vaik­ka tek­i­jä omaisi saman­laiset kyvyt ja koulutuksen.

    Oma asiantun­ti­jan palkkani Hkissä oli hie­man yli 4000 eur val­ti­ol­la ja yksi­tyisel­lä puolel­la vas­taavis­sa tehtävis­sä yli 800 euroa enem­män. Tosin val­ti­ol­la on tar­jo­ta laiskot­telun mah­dol­lisu­us työ­paikalla, yli kak­si viikkoa pidem­pi loma 15v palvelun jäl­keen sekä suurem­pi var­muus tulota­son pysyvyydestä.

  24. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Vas­taus:

    Mut­ta mik­si hyviä johdon palkko­ja tai osinko­ja mak­sa­vat yri­tyk­set eivät voisi mak­saa myös hyvin perustyön­tek­i­jöille? Sama tuotan­tokus­tan­nus mut­ta eri­lainen palkkio­jako. Myös kun­tasek­to­ril­la on varaa palkkata­so­jen tasaamiseen, jos oikeu­den­mukaisu­us ote­taan tavoitteeksi.

    Euroop­palainen perustyön­tek­i­jä ei voi kil­pail­la aasialaisen työn­tek­i­jän kanssa ja jos tähän kil­pailu­un lähde­tään lop­putu­lok­se­na on tääl­lä sama palkkata­so kuin aasiassa.

    Tukien kaut­ta perustyön­tek­i­jöi­den avit­ta­mi­nen ei luo kestävää talouden raken­net­ta ja kuten olemme huo­man­neet, kun­nat ja val­tio eivät kestä lisään­tyvää tuk­i­taakkaa. Lisäk­si tuet tuot­ta­vat aina väli­in­putoa­jia ja myös tukien myön­tämi­nen tulee vira­nomaisille kalliiksi.

    Lisäk­si nämä pieni­palkkaiseten saa­mat tulon­si­ir­rot oli­si­vatkin välil­lisiä tukia elinkeino­toimin­nalle. Mielestäni nämä sek­torit pitäisi pitää erillään.

    Perustyön­tek­i­jöi­den ja pienyrit­täjien palkat menevät muuten suo­raan perusku­lu­tuk­seen. Pien­ten yri­tys­ten velvol­lisuuk­sien alen­t­a­mi­nen ja tur­vaverkon rak­en­t­a­mi­nen niille voisi olla tehokkaampi lääke kuin yhteiskun­nan tuil­la dumpatut matalapalkkatyöntekijät.

    Mielestäni yhteiskun­nan toimin­nan elin­voimaa voidaan mita­ta kahdel­la tekijällä:
    Tukien ja tulon­si­ir­to­jen määräl­lä ja perustyötä teke­vien palkkata­sol­la. Näistä ensim­mäisen pitäisi olla mah­dol­lisim­man alhaal­la ja toisen mah­dol­lisim­man ylhäällä.

  25. Euroalueen sisäi­nen kil­pailu työvoimakus­tan­nuk­sil­la johtaa liian pieni­in palkanko­ro­tuk­si­in, liian alhaiseen inflaa­tioon ja sitä kaut­ta liian jäykkään palkkarakenteeseen.

    …ja liian pie­neen ostovoimaan. 

    Suomes­sa on todel­la syvä ja vaka­va kysyn­täla­ma. Palkkakurimuk­sen vastapain­ok­si ALV:a pitäisi laskea rajusti, jot­ta koti­markki­nat lähti­sivät käyn­ti­in. Syn­ty­isi paljon enem­män työ­paikko­ja kuin mitä tupon on ker­rot­tu synnyttävän.

  26. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Tuo edel­lyt­täisi, että hyvä­tu­loiset mak­sa­vat veroa enemmän.

    Tämän päivän polit­ti­nen muo­tivir­taus kuitenkin ajaa suurten tulo­jen vero­jen keven­tämistä ja toisaal­ta verokil­pailu, veronkier­to ja veroparati­isit huole­hti­vat että verotet­tavaa ei jää näkyville.

    Ja kun palkko­jen osu­us liukuu yhä pienem­mäk­si bkt ja pääomien ja yri­tyt­sen vero­tus keve­nee, niin palka­nsaa­jan vero­tus­ta ei voi enää kiristää

    http://www.utrend.tv/v/9‑out-of-10-americans-are-completely-wrong-about-this-mind-blowing-fact/

  27. Andy: Vas­ta kun ylin tuloneljännes kohtu­ullis­taa palkko­jaan tai palkkioitaan voidaan eet­tis­es­ti ja moraalis­es­ti vaa­tia vähem­män ansait­sevil­ta malt­tia ja kohtu­ut­ta. Näin päin asi­at menevät oikein.

    Kyl­lä muuten, mut­ta etkö tien­nyt, että vain ylin neljännes ansait­see palkkansa? Muut ovat turhaa porukkaa.

  28. Kun­tien ja val­tion palkkata­so on nous­sut roimasti, vaik­ka toim­intat­apo­ja ei ole kehitetty. 

    Kun­nis­sa ei tehdä paikallista sopimista, vaik­ka kaikkien yli 20 000 hen­gen kaupungeis­sa se onnis­tu­isi ja olisi tarpeen. Koko Kun­ta-TES on aivan liian laa­ja kirja. 

    Tupon ongel­ma on, että se on sama raha — vaik­ka todel­lisu­udessa sopimusten tek­ste­jä pitäisi jol­lain rahamääräl­lä myös kehit­tää ja eri alat ovat tässä erilaisia.

  29. Palkanko­ro­tut­sen jakami­nen on sekin taitolaji.
    Aikoinaan kun inflaa­tio oli 10 % luokkaa niin koro­tuk­sia jaet­ti­in run­saasti, yli 10 %, ja jaet­tavaa riit­ti niin yleisko­ro­tuk­si­in kuin henkilökohtaisiin .

    Nyt kun inflaa­tio on ollut 1–2 % niin koro­tus­varakin on jäänyt alle 5 % ja se vaikeut­taa palkanko­ro­tusten jakamista.

    Esim jos henkilöl­lä on 10 alaista ja palkka­sum­ma 30000 niin tuol­lainen 4 % vuosiko­ro­tus tarkoit­taa jako­varana 1200 euroa.Se alkaa olla min­ime­jä, joil­la voidaan ohja­ta ja motivoi­da henkilöstöä.

    Jos koro­tus­vara on alem­pi esim 2 % niin jako­varaa on esimiehel­lä enää 600 euroa.

    Palkanko­ro­tuk­sen mitoi­tus on useim­miten 3–5 % eli liian pieni koetaan piruiluk­si ja sil­lä on negati­ivi­nen vaiku­tus ja liian suures­ta ei ole hyötyä.

    Jos kaik­ki jako­vara pis­tetään yleisko­ro­tuk­seen niin sil­loin ei voi­da kor­ja­ta sisäisiä palkkavääristymiä tai palki­ta henkilöitä, jot­ka ovat kehittyneet.

    Jos taas kaik­ki pis­tetään henkilöko­htaisi­in koro­tuk­si­in niin ne kasautu­vat muu­ta­malle henkilölle.Tuo 4 % jako­vara riit­tää läh­es samanu­u­ruiseen koro­tuk­seen kaikille eli 90–150 euron korotuksiin.
    Jos jotkut jätetään ilman niin sil­loin hei­dän reaalian­sion­sa laske­vat ja se on todel­la suuri demotivaattori.

    Kun jako­vara on pieni niin sil­loin ryh­män palkka­suhtei­den muut­ta­mi­nen on hidas­ta puuhaa ja kestää vuosia.

    Niin­pä meil­lä on ongel­mana, että kun nuori tulee töi­hin niin hänelle on mak­set­ta­va korkeaa palkkaa, kos­ka palk­ka ei voi korot­taa ilman, että syn­tyy liuku­maa !!! Niin­pä esimiehen on mak­set­ta­va hänelle oitis korkeam­paa palkkaa, kos­ka myöhem­min hänel­lä ei ole enää jako­varaa epäko­hdan poistamiseen.

    Tämä on eri­tyis­es­ti suurten yri­tys­ten ja julkisen sek­torin ongel­ma, kos­kee siis yli puol­ta työllisistä

    Pienis­sä yri­tyk­sis­sä voi olla jous­tavampi , mut­ta niis­säkin suuri koro­tus tekee loven kassaan.

    Korkeampi inflaa­tio ja suurem­pi absolu­ut­ti­nen jako­vara mah­dol­lis­taisi­vat parem­min palkanko­ro­tusten käyt­tämisen motivoimiseen

    Tsoin palkan käyt­tö on heiken­tynyt, sil­lä yhä use­ampi pitää palkkansa salaisuute­na eikä salaisel­la tiedol­la ole motivaatiomerkitystä.
    Palkanko­ro­tus aiheut­taa posi­ti­ivista kil­pailua vain, jos työ­tover­it tietävät tois­t­en­sa palkat ja ketkä sai­vat koro­tuk­sen. Ja että esimieheltä löy­tyy seu­raa­vana virkistyspäivänä/pikkujouluna selvät perusteet

  30. Useim­miten nuo koro­tuk­set ovat muo­toa yleiskorotus+henkilökohtaiset.

    Kun koro­tus­vara on pieni ja ensi­jainen tavoite on säi­lyt­tää ostovoima niin henkilöko­htaisin jää vähän eli jos 3 % menee yleisko­ro­tuk­seen niin 1 % jää henkilökohtaisiin.

    Tuos­sa esimerkissä yhden esimiehen 10 alaisen 30000 palkka­sum­mas­ta se merk­it­see 300 euroa eli siitä riit­tää 2–3 koro­tuk­seen, 7–8 jää ilman.

    Koro­tuk­sia siis tule har­voin, näin palkka­suhtei­den muut­ta­mi­nen on todel­la hidas­ta ja kun organ­isaa­tioiden ikä lyhyt niin eipä siinä mitään johdon­mukaista palkkapoli­ti­ik­ka kyetä harrastamaan

  31. Pieni sel­ven­nys “julkisen puolen” palkkake­hi­tyk­seen (Sha­keem jo tätä vähän aloitti): 

    Val­tion palveluk­ses­sa työsken­tele­vien keskipalkkaa tarkasteltaes­sa on syytä pitää mielessä, että ulkois­tusten myötä val­tion palkkalis­toil­la lie­nee enää hyvin vähän esim. siivoo­jia tai huoltomiehiä. Tekni­ikan kehi­tys ja työ­tapo­jen muut­tumi­nen taas on vienyt kont­tor­eista konekir­joit­ta­jat yms.

    Tyyp­il­lisessä val­tion viras­tossa on siten virkamiehinä lähin­nä korkeak­oulutet­tu­ja asiantun­ti­joi­ta. Onko heitä sit­ten liikaa/sopivasti/liian vähän on toinen kysymys. Keskipalkko­jen nousus­sa em. kehi­tyk­sen täy­tyy kuitenkin olla aivan olen­nainen tekijä. 

    Kun­ta­puol­ta en tunne tarkem­min, joten en tiedä, onko siel­lä nähtävis­sä sama kehitys.

  32. Aus­tri­an: apio, noin­han juuri käy että heikoimpi­en yri­tys­ten tuotan­non­tek­i­jät siir­tyvät vahvem­pi­en käyttöön.

    Ja tämä tapah­tuu parhait­en sil­loin kun yri­tyk­sen tuotan­non­tek­i­jöistään mak­samat vuokrahin­nat eivät riipu sen kannattavuudesta.

    Voisitko ava­ta tätä lisää? Äkkiä ajatellen luulisi nimeno­maan korkeampi­en palkko­jen houkut­tel­e­van työn­tek­i­jöitä siir­tymään yri­tyk­ses­tä toiseen.

  33. Liian van­ha: Ns tun­tipalkkaiset tekevät useim­miten urakkaa eli palk­ka on sidot­tu suo­raan aikaansaannoksiin.

    Tarkoit­tanet siis, että tun­tipalkkaiset tekevät useim­miten n.s. henkilöko­htaista suo­raa urakkaa. Pitääköhän tämä enää paikkaansa nykyaikaises­sa jous­tavas­sa ja automa­ti­soidus­sa tavaratuotan­nos­sa. Palvelu­jen tuotan­to on sit­ten vielä asia erikseen.

  34. Kalle: Mik­si se ei olisi eet­tis­es­ti oikea? En ymmär­rä väitet­täsi. Samal­la toki pitää tur­va­ta alim­man neljän­nek­sen ostovoima. 

    Surkuhu­paisaa tässä on, että alin­ta neljännestä varten luo­dun sosi­aalipom­min rahoit­ta­mi­nen käsit­tämät­tömän korkeal­la veroas­t­eel­la puree juuri alim­man neljän­nek­sen elin­ta­soon. Veroas­t­een pienen­tämi­nen aut­taa juuri pieni­palkkaisil­la töil­lä eläviä toki välil­lis­es­ti rokot­taen sosiaalipummeja.

    Eet­tis­es­ti oikein on, että kaik­ki yhteiskun­nas­sa tar­jol­la ole­vat työt on hin­noitel­tu niin, että niiden tekemisel­lä pär­jää kohtu­ullis­es­ti. Tämä tarkoit­taa sitä että esim. siivo­ja pystyy kus­tan­ta­maan itselleen noin 7h työru­pea­mal­la kohtu­ullisen asun­non kohtu­ulliselta etäisyy­deltä työ­paikas­ta + ym. kohtu­ullises­sa elämässä tarvit­ta­vat jutut. Jos esim. siivoo­ja joutuu tekemään kah­ta työtä pär­jätäk­seen, on kyseessä epäeet­ti­nen yhteiskun­ta ja tulonjako.

    Mielestäni tätä ongel­maa ei kuitenkaan pidä ratkaista yhteiskun­nan luomil­la tulon­si­ir­roil­la vaan juuri yhteisil­lä palkkaratkaisuilla.

    Olen samaa mieltä, että kaiken­lais­ten tukien ja vähen­nys­ten ja vero­jen viidakkoa pitäisi lisäämisen sijaan alkaa purkaa. Tämä viidakko johtaa väistämät­tä laskel­moin­ti­in, mut­ta mik­si se olisi sen tuomit­tavam­paa itsessään kuin sijoit­ta­jien laskel­moin­ti? Mitä isot edel­lä sitä pienet perässä…

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Tätä asi­aa on pohdit­tu jo vuosikau­sia, ja vas­ta- ja myötäar­gu­men­tit ovat selvil­lä. Olisiko jo aika tutkia asi­aa kvan­ti­tati­ivisil­la simuloinneilla. 

    Kalle: Osmo, tuo ei toi­mi noin. Ensin­näkin asum­istuet tun­netusti vain val­u­vat hin­toi­hin, joten ne voi pois­taa saman tien sekä vuokra- että omis­tus asunnoilta.

    Kaik­ista tuista osa val­uu vuokri­in ja hin­toi­hin riipumat­ta siitä, tekeekö tuen­saa­ja töitä vai onko kotona tai kapakassa.

    PS: Pal­ta­mon kokeilus­sa “pal­jas­tui” mm. se että, jos ihmisel­lä on velko­ja tms. uloso­to­ssa, hänen kan­nat­taa pysyä pelkkien tukien varassa.

    1. Vuokri­in menevät aivan yhtäläis­es­ti palkanko­ro­tuk­set, veronalen­nuk­set ja asum­is­tu­ki olet­taen että asum­istuen suu­ru­us ei riipu vuokran suu­ru­ud­es­ta, niin kuin se käytän­nössä enää riipu.

  36. Liian van­ha, ole­tat että työn­tek­i­jät ovat saman­laisia, jota he eivät ole.

    Ay-liike nopeut­taa ihmis­ten kor­vaamista jär­jet­tömäl­lä palkkapoli­ti­ikallaan, ympäri maail­man. Työe­hdot ja henkilöko­htainen palk­it­sem­i­nen ovat tärkeämpiä, kuin jokin täysin todel­lisu­ud­es­ta irral­laan ole­va tes:n mukainen palk­ka älyt­tömine tupo-koro­tuksi­neen. Ehkä tämän vuok­si nuoret eivät liitoista kauheasti innostu.

    Moniko­han olisi ansain­nut työl­lään enem­män? Moniko vähem­män? Mik­si tehdä töitä antau­muk­sel­la kun kuitenkin saa saman kuin muutkin? 

    Suurin osa yri­tyk­sistä ovat sel­l­aisia, että henkilöko­htaiset neu­vot­te­lut eivät vie resursse­ja juuri lainkaan, kos­ka työvoimaa on vähän.

    Yri­tyk­sen sisäiset bonuk­set motivoivat parem­min ja tupo on vain teat­te­ria jol­la ei ole mitään virkaa. Demar­it ja ay liike elävät 1900-luvul­la, jon­ka vuok­si vasem­mis­ton kan­na­tus on his­to­ri­al­lisen alhaalla.

  37. “Miten palkoista pitäisi yleen­sä sopia” onkin hyvä kysymys.

    Yleisel­lä, eli globaalil­la tasol­la Suo­mi ei pidem­män päälle voi itse sopia palkois­taan ollenkaan.

    Suomen talous on nimit­täin niin vah­vasti inte­groitunut maail­man­talouteen, että suo­ma­laiset palkat lop­pu­jen lopuk­si määräy­tyvät sieltä.

    Tästä syys­tä suo­ma­lais­ten vien­tialo­jen pitää saa­da johtaa koko maan palkko­ja ja niiden pitää puolestaan saa­da seu­ra­ta mah­dol­lisim­man dynaamis­es­ti kunkin alan maail­man­laa­juista kustannuskehitystä.

    Suomen koti­markki­na-alo­jen palkat, sekä julkisen sek­torin koko ja palkat pitää sit­ten skaala­ta vien­tisek­torin mukaan.

    Olen “klas­sisen”, yleis­si­to­van tupon vas­tus­ta­ja sik­si, että se ei toi­mi yllä ole­van mukaisesti.

    Ja sit­ten konkretiaan:

    1) Jäädytetään YLEISSITOVASTI 70% Suomen palkoista nykyiselle tasolleen ja annetaan inflaa­tion syödä niiden reaal­i­ta­soa kunnes se saadaan vuosien päästä kil­pailukykyiselle tasolle.
    Tätä tuke­maan pitää tietenkin tehdä sopi­va “sol­i­daarisu­u­sop­er­aa­tio”, jot­ta kansa saadaan tämä hyväksymään.

    2) 20% palka­nsaa­jista irrotet­taisi­in yleis­si­tovu­ud­es­ta ja annet­taisi­in noiden palkko­jen pudo­ta heti 20…30%, jot­ta saadaan loukku­un joutuneet ja nuoret töihin.

    3) Tehdään rajut verotus‑, yms. raken­nemuu­tok­set niin, että Suomes­ta tulee maail­man kiin­nos­tavin investointi‑, yrit­tämis- ja työl­listämisys­tävälli­nen dynaami­nen maa.

    Näin taloutemme pysyy kil­pailukykyisenä ja sel­l­aise­na, joka koko ajan muut­tuvas­sa talousym­päristössä luo dar­win­is­tis­es­ti uut­ta, sukupu­ut­toon kuol­e­van osan tilalle.

    Mei­dän kan­nat­taa nyt pitää mielessä se, että koko talous­teo­ri­aa kir­joite­taan paras­ta aikaa uusik­si, sil­lä tuo van­ha, Adam Smithin teo­ria on nyt todet­tu perustal­taan vääräksi. 

    Tilalle tulee sen tun­nus­t­a­mi­nen, että taloudessakaan ihmis-eläin ei toi­mi järkevästi vaan on tun­teit­ten­sa vietävänä ja siten kehit­tää koko ajan jär­jen­vas­taisia kuplia. Tästä puolestaan seu­raa jatku­via, vaikeasti ennustet­tavia talouskriisejä.

    Näis­sä olo­suhteis­sa voit­ta­jana selviää vapaa ja ket­terän-neu­vokas met­sästäjä-eläin, vai olem­meko muurahaisia?

    Sep­po Korppoo
    Suo­ma­lainen, Dar­wini­in usko­va yrittäjä

  38. JTS: Kun­tien ja val­tion palkkata­so on nous­sut roimasti, vaik­ka toim­intat­apo­ja ei ole kehitetty.

    Kun­tali­itok­sis­sa palkat har­mon­isoidaan korkeim­man mukaan.

    Uskaltaisiko joku laskea esimerkik­si mitä Hämeen­lin­nan kun­tali­itok­sen palkanko­ro­tuk­set ovat tulleet kumu­lati­ivis­es­ti mak­samaan. Koko kun­tali­itos osoit­tau­tu­isi hölmöläis­ten hommaksi.

    Niin ja kun­nis­sa ja eduskun­nas­sa näistä päät­täneet ovat usein itse kun­nal­la töistä.

  39. JTS:
    Kun­tien ja val­tion palkkata­so on nous­sut roimasti, vaik­ka toim­intat­apo­ja ei ole kehitetty. 

    Kun­nis­sa ei tehdä paikallista sopimista, vaik­ka kaikkien yli 20 000 hen­gen kaupungeis­sa se onnis­tu­isi ja olisi tarpeen. Koko Kun­ta-TES on aivan liian laa­ja kirja. 

    Tuponon­gel­ma on, että se on sama raha – vaik­ka todel­lisu­udessa sopimusten tek­ste­jä pitäisi jol­lain rahamääräl­lä myös kehit­tää ja eri alat ovat tässä erilaisia.

    Kun­nal­lisel­la sek­to­ril­la on samat tehtävät riip­pumat­ta koos­ta. Nytkin kun­nalli­nen sopimus on raamattu,mutta iavn muista syistä kuin tehtävien laa­jas­ta kirjosta.

    Eri ammat­tiryh­mät pyrkivät suo­jele­maan revi­ire­jään, sen vuok­si esim uudel­len­si­joi­tus ei toi­mi kun­nis­sa vaan joudu­taan irtisanomisiin.

  40. Meil­lä oli juuri yri­tysko­htaisen erän jakamis­es­ta neu­vot­te­lut ja tarkoi­tus olisi kor­ja­ta tiet­ty­jen tehtävien osalta liian alhaisia palkko­ja korkeam­malle tasolle. Luon­nol­lis­es­ti se jät­tää vähem­män varaa muuhun tulok­sel­lisu­ud­es­ta palk­it­semiseen. Yleisko­ro­tuk­sen sai­vat kaik­ki ja se osin neu­tral­isoi hin­to­jen ja vero­jen nousua.

    Mut­ta noi­ta palkkavääristymiä syn­tyy tosi­aan sil­loin jos töi­hin tul­laan liian alhaisel­la pal­ka­lla. Onko muiden saman yri­tyk­sen työn­tek­i­jöi­den kär­sit­tävä palkka­neu­vot­teluis­sa joidenkin aiem­pi­en tekemien hin­noit­telu­virhei­den seuraukset?

    Taisin itse vuosi sit­ten men­nä nykyiseen paikkaani liian alhaisel­la palkalla.. 🙂

  41. Jos halut­taisi­in työl­listää nuo­ria, niin pitäisi mah­dol­lis­taa TES:iä alem­m­mat palkat määräa­jak­si esim. vuodek­si. He voisi­vat saa­da val­ti­ol­ta palkkatukea tänä aikana. Toinen työl­listäm­mistä paran­ta­va tek­i­jä on irti­sanomis­suo­jan heiken­tämi­nen ekana vuotena.Etenkin pienyrit­täjäl­lle työn­tek­i­jän palkkaami­nen tulee kalli­ik­si ja liika suuri ris­ki jos ao. henkilö ei ole tehtävään soveltuva.

  42. Andy,

    jos työn hin­ta asete­taan liian suurek­si sen markki­na-arvoon näh­den niin sil­loin syr­jäytetään ihmisiä pois työmarkkinoilta.

    Jos ei halu­ta mak­saa asum­is­tukia, niin negati­ivi­nen tulovero ja välil­lis­ten työvoimakus­tan­nusten alen­nus pienem­pi­palkkaisille voisi tul­la kyseeseen. Sil­loin suurem­pit­u­lois­t­en palkkaan sidot­tu­ja mak­su­ja pitäisi korot­taa että sosi­aal­i­tur­vaa rahoit­ta­vat ja mak­sa­vat organ­isaa­tiot pystyvät suo­ri­u­tu­maan velvoitteistaan.

  43. Aus­tri­an:
    Palvelui­hin liit­tyy jonkin­lainen outo käsi­tys että tuotan­tote­knolo­gian eri­laisu­us suh­teessa valmis­tavaan toim­intaan voisi johtaa alem­paan palkkaan kuin siel­lä vaik­ka tek­i­jä omaisi saman­laiset kyvyt ja koulutuksen.

    Ero johtuu siitä palveluis­sa koko työn­tek­i­jän kap­a­siteeti myy­dään jo ensim­mäisessä sopimuk­ses­sa. Sopimus­jatkois­sa, kun hin­ta ale­nee, ei yksit­täis­es­tä ihmis­es­tä saa puris­tet­tua lisää teho­ja. Täl­löin palkko­jen nousu johtaa irtisanomisiin.

    Konei­ta valmis­tet­taes­sa taas on se “etu” että koneen omi­naisuuk­sia voi kehit­tää parem­min kuin ihmisen omi­naisuuk­sia. Uusista kone­sukupolvista saa lisää tehoa. Esim. läp­päri mak­saa saman kuin ennenkin vaik­ka nykyi­nen läp­päri on moninker­tais­es­ti suori­tuskykyisem­pi kuin 10 v sit­ten. Ihmi­nen taas on yhtä kyvykäs kuin 10 v sittenkin.

  44. Osmo,

    ero on tietysti siinä että on moraalisem­paa jos hin­to­jen nousu johtuu tulota­son nousus­ta eikä eri­lais­ten sosi­aalietuuk­sien kasvusta.. 🙂

  45. Åke,

    palvelu­iden tuotan­non hin­ta kas­vaa suh­teessa valmis­ta­van toimin­nan tuotan­non hin­taan. Kun tuotan­non­tek­i­jäl­lä on kaikil­la sek­tor­eil­la sama vuokrahin­ta, niin voidaan havai­ta että palvelu­iden tuot­tavu­us ei kasva.

    Se että kehit­tyneis­sä mais­sa palvelu­iden tuotan­non arvo on merkit­tävä suh­teessa kokon­ais­tuotan­toon, johtuu valmis­ta­van toimin­nan suures­ta tuot­tavu­ud­es­ta. Palve­lut eivät siis elätä kansan­talout­ta vaan seu­raa­vat siitä että aiem­min on saavutet­tu niin suuri tuotan­non taso muil­la sektoreilla.

    Keski­a­jal­la palvelusek­torin pieni koko joh­tui alku­tuotan­non tuot­ta­mat­to­muud­es­ta. Valmis­tavas­ta toimin­nas­ta nyt puhumattakaan.…

  46. Erik Över­skott­son (SDP) kiit­teli eilen Ylen pääuuti­sis­sa tupoa. Mukana oli palkkakus­tan­nusten kehi­tys­tä kuvaa graafi, joka on tut­tu MOT:n jak­sos­ta Vale, emä­vale, Kataisen tilasto. 

    Tupon täy­den­nyk­senä Erik suosit­teli työan­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den intressien yhdis­täjänä työaika­pankkia. Viiden min­uutin kohdal­la hän sanoi, että “ostovoima vie kulut­ta­jil­ta käteen jäävää tuloa” ja sanoi vielä päälle, että “se on selvä”.

    Uutis­lähetys on kat­sot­tavis­sa täältä:
    http://areena.yle.fi/tv/2037943

    “Elämä on ihmisen paras­ta aikaa”
    — Mat­ti Nykänen

  47. Tapio,

    eri hin­nat saman­laiselle tuotan­non­tek­i­jälle johta­vat tehottomuuteen.

    Tietysti voisi tehdä mallin, jos­sa on tehot­to­mia ja tehokkaita
    tuotan­non­tek­i­jöitä. Sen jäl­keen saadaan aikaan tilanne että kah­den yri­tyk­sen kan­nat­tavu­us on sama, mut­ta toinen on tuot­tavampi teknisessä mielessä.

    Täy­tyy myön­tää että min­ul­la oli taus­tao­le­tuk­se­na tietyn­lainen homogeenisyyso­let­ta­ma tuot­tavu­udelle ja kil­pailulliset markki­nat tuotannontekijöille.

    Taloustiedet­tä on joskus kri­ti­soitu olemat­toman maail­man taivaanmekaniikaksi… 🙂

  48. Mut­ta moraaliar­gu­ment­tien ongel­ma on niiden yleis­tet­tävyy­den puute sub­jek­ti­ivisen koke­muk­sen ulkopuolelle…

  49. Andy: Eet­tis­es­ti oikein on, että kaik­ki yhteiskun­nas­sa tar­jol­la ole­vat työt on hin­noitel­tu niin, että niiden tekemisel­lä pär­jää kohtu­ullis­es­ti. Tämä tarkoit­taa sitä että esim. siivo­ja pystyy kus­tan­ta­maan itselleen noin 7h työru­pea­mal­la kohtu­ullisen asun­non kohtu­ulliselta etäisyy­deltä työ­paikas­ta + ym. kohtu­ullises­sa elämässä tarvit­ta­vat jutut. Jos esim. siivoo­ja joutuu tekemään kah­ta työtä pär­jätäk­seen, on kyseessä epäeet­ti­nen yhteiskun­ta ja tulonjako.

    Viisaasti ajatel­tu, mut­ta mis­tähän johtuu se, että suo­ma­laisen siivoo­jan pal­ka­lla elää joten kuten jos­sain Suomen per­ife­ri­as­sa, mut­tei Helsingissä?

  50. “Konei­ta valmis­tet­taes­sa taas on se “etu” että koneen omi­naisuuk­sia voi kehit­tää parem­min kuin ihmisen omi­naisuuk­sia. Uusista kone­sukupolvista saa lisää tehoa. Esim. läp­päri mak­saa saman kuin ennenkin vaik­ka nykyi­nen läp­päri on moninker­tais­es­ti suori­tuskykyisem­pi kuin 10 v sit­ten. Ihmi­nen taas on yhtä kyvykäs kuin 10 v sittenkin.”

    Tuot­tavu­u­den kasvu ei ole ollut enää 300 vuo­teen sidot­tu pelkäst­tän ihmiseen.

    Nykyään tuot­tavu­us on kom­bi­naa­tio monista tek­i­jöistä: Ihmisen ominaisuuksista,terveydenhuollosta , työ­suo­jelus­ta, koneel­lis­tu­mis­es­ta , mate­ri­aalien paran­tu­mis­es­ta, pros­essien toimivu­ud­es­ta , logis­ti­ikan toimivu­ud­es­ta etc
    Työkyvyt­tömäk­si sairas­tunut tai vam­mau­tunut ihmi­nen ei tuo­ta mitään oli kuin­ka hyvä tahansa. Ihmi­nen ei myöskään tuo­ta jos tuotan­to­pros­es­si tai logis­ti­ik­ka takkuaa.

    Ihmi­nen ei ole myöskään kovin tasainen tuot­ta­ja vaan ihmisen tuot­tavu­us vai­htelee viikon, kuukauden,vuosien sisäl­lä merkittävästi

    Kun tarkastel­laan suorit­tei­ta 40 vuo­den jak­sol­la niin eivät ne erot niin suuria ole kuin kuvitellaan.

    Tuot­tavu­us on vain pelkkä seli­tys pärstäk­er­toimel­la tehtävälle suosimiselle.

    Vain kun mit­tar­it ovat selkeät niin voidaan henkilöi­den tuot­tavu­ut­ta verrata

    Esim Jor­ma Ollilan tuot­tavu­us on nol­la 20 vuo­den jak­sol­la tarkastel­tuna eli hän sai konkurssikyp­sän fir­man johdet­tavak­seen ja jät­ti taak­seen konkurssikyp­sän firman.

    Esim teknisen asi­akas­palvelun henkilöi­den tuot­tavu­ut­ta voi tarkastel­la muu­ta­mal­la tun­nus­lu­vul­la: Mon­tako puhelua on vas­tat­tu kuukaudessa,kauanko puhelu kesti keskimäärin, mon­tako ongel­maa on ratkaistu asi­akas­palveli­jan toimes­ta, mon­tako siir­tyi sec­ond lineen.

    Näitä luku­ja kun on tarkastel­lut niin eipä ne erot niin suuria ole kuin kuvitellaan.

    Jos ero­ja on niin pitää tutkia, onko pros­es­si tarpeek­si yksinker­tainen, onko pul­lonkaulo­ja, puut­tuuko koulu­tus­ta etc Vai puut­tuuko työ­mo­ti­vaa­tio, onko yksi­tyiselämä kun­nos­sa, onko sairauk­sia etc

    Tiket­ti­jär­jestelmä ker­too lahjo­mat­tomasti numerot ja erot

  51. Aus­tri­an:
    jos työn hin­ta asete­taan liian suurek­si sen markki­na-arvoon näh­den niin sil­loin syr­jäytetään ihmisiä pois työmarkkinoilta. 

    Mikä on esimerkik­si siivoo­jan tai roskakuskin työn markkina-arvo?

    Se min­imi­palk­ka, jol­la hom­maan saadaan viro­lainen vuokratyöntekijä?

  52. Pääpi­irteis­sään olet, Osmo, oike­as­sa. Ongel­malli­nen on koh­ta, jos­sa arvelet, että osa työvoimas­ta voi jäädä tupo­jen ulkop­uolelle. Näin­hän on ollut tähänkin asti: tiet­ty asiantun­ti­ja- ja johto­ta­son tehtävis­sä työsken­televä osa työvoimas­ta neu­vot­telee omat palkkansa. Olisi kuitenkin toiv­ot­tavaa, että kansal­lisen sol­i­daarisu­u­den nimis­sä kaik­ki nou­dat­taisi­vat malttia. 

    Ei ole oikein, jos esim yhtiön X työvoimas­ta 98 % saa 20 euron koro­tuk­sen, mut­ta sit­ten muu­ta­mat pomot ja diplo­mi-insinöörit otta­vat 300 euron koro­tuk­sen. Pidem­män päälle tämä syö yhteishenkeä ja johtaa pahim­mas­sa tapauk­ses­sa tulon­jako­tais­telu­un myöhem­min kovien palkkavaateit­ten ja lakkok­ier­teen muo­dos­sa. Vaikeina aikoina kaikkien on joustettava.

    Huomiosi Ran­skan mallista on terävä. Sitä kan­nat­taisi pohtia suo­ma­laisen teol­lisu­useli­itin laajemminkin.

  53. Sep­po Korp­poo:
    ‘snip’
    Tästä syys­tä suo­ma­lais­ten vien­tialo­jen pitää saa­da johtaa koko maan palkko­ja ja niiden pitää puolestaan saa­da seu­ra­ta mah­dol­lisim­man dynaamis­es­ti kunkin alan maail­man­laa­juista kustannuskehitystä.
    ‘snip’

    Ja sit­ten konkretiaan:

    1) Jäädytetään YLEISSITOVASTI 70% Suomen palkoista nykyiselle tasolleen ja annetaan inflaa­tion syödä niiden reaal­i­ta­soa kunnes se saadaan vuosien päästä kil­pailukykyiselle tasolle.
    Tätä tuke­maan pitää tietenkin tehdä sopi­va “sol­i­daarisu­u­sop­er­aa­tio”, jot­ta kansa saadaan tämä hyväksymään.

    2) 20% palka­nsaa­jista irrotet­taisi­in yleis­si­tovu­ud­es­ta ja annet­taisi­in noiden palkko­jen pudo­ta heti 20…30%, jot­ta saadaan loukku­un joutuneet ja nuoret töihin.
    ‘snip’
    Sep­po Korppoo
    Suo­ma­lainen, Dar­wini­in usko­va yrittäjä

    Jaha, siis vien­tialo­jen palkat Kiinan tasolle ja sit­ten jäädytetään 70%, mut­ta kuka päät­tää, ketkä kuu­lu­vat tuo­hon 70 prosenttiin?
    Ja miten val­i­taan ne, jot­ka irrote­taan ‘yleis­si­tovu­ud­es­ta’ ja pudote­taan jopa alle Kiinan tason?

    Konkre­ti­aa puut­tuu, mut­ta ilmeis­es­ti jää yrit­täjän tehtäväk­si, määrit­tää kuka ‘jäädytetään’ ja kuka ‘pudote­taan’.

    Epä­selvää on ain­oas­taan se, miten tämä sit­ten työl­listää ‘nuoret’ ja ‘loukku­un jääneet’ (ja oli­si­vatko he sit­ten jäädytet­täviä vai pudotet­tavia)? Vai suosit­teleeko dar­win­isti: palkat niin alas, että vain voimakkaim­mat jäävät eloon?

  54. Liian van­ha: Tiket­ti­jär­jestelmä ker­too lahjo­mat­tomasti numerot ja erot

    Sil­loin, kun työ on sel­l­aista, jon­ka saa tiket­ti­jär­jestelmään laitet­tua, mikä käytän­nössä tarkoit­taa ruti­in­i­työtä. Mitä enem­män työ koos­t­uu ruti­ineista, sitä vähem­män siinä yleen­sä on tuot­tavu­us­vai­htelui­ta. (Poikkeuk­si­akin on, esimerkik­si lapi­ol­la tehtävässä ojankaivu­us­sa erot ovat suuria.)

    Tuot­tavu­us on aina henkilön ja työ­paikan tulo. Tuot­tavu­userot ovat erikois­tuneem­mis­sa tehtävis­sä suuria, mut­ta väärä ihmi­nen väärässä paikas­sa on tuot­tam­a­ton. Huip­pu­lu­okan tuoteke­hi­tysinsinööri voi olla huimasti tuot­tavampi kuin medi­aan­i­tyyp­pi, mut­ta sama tyyp­pi ei vält­tämät­tä ymmär­rä markki­noin­nista yhtään mitään (vaik­ka luuleekin). Ja sama insinööri samas­sa tehtävässä voi olla huikean eri­lainen tuot­tavu­udeltaan riip­puen organ­isaa­tion kyvys­tä hyö­dyn­tää hänen tuottavuuttaan.

    Tämä on kuitenkin nimeno­maan peruste sille, että palkko­jen pitää hei­jas­taa tuot­tavu­ut­ta. Jos ihmiset siinä tilanteessa hakeu­tu­vat itselleen kova­palkkaisimpi­in hom­min, talous tykkää. Mitä jäykem­pää palkkarakenne on, ja mitä heikom­paa on ihmis­ten liikku­vu­us tehtävien ja yri­tys­ten välil­lä, sitä huonom­min tämä toimii.

  55. Koti-isä: Mikä on esimerkik­si siivoo­jan tai roskakuskin työn markkina-arvo?
    Se min­imi­palk­ka, jol­la hom­maan saadaan viro­lainen vuokratyöntekijä?

    Se min­imi­palk­ka, jol­la joku hom­man tekee riit­täväl­lä laadulla.

    Toki lain­säädän­töä pitää nou­dat­taa, ja siitä yhteiskun­nan olisi syytä olla aika tarkkana.

    Palvelu­am­mateis­sa on kuitenkin hyvin olen­naista huo­ma­ta, että tar­jol­la ole­van työn määrä riip­puu voimakkaasti työn hin­nas­ta. Työn hin­taa alen­ta­mal­la työtä on enemmän.

    Samal­la on selvää, että Suomes­sa ei 500 euron pal­ka­lla järkevästi elä, vaan yhteiskun­nan pitää lait­taa jotain väli­in. Mak­sa­jana on joka tapauk­ses­sa keskilu­ok­ka, joka sit­ten val­i­tus­ta mallista riip­puen joko saa palvelui­ta vasti­neek­si rahalleen tai ei saa.

  56. Osmo Soininvaara:

    Euroalueen jäse­nenä Suomen on alis­tut­ta­va euro­maid­en väliseen Sak­san johta­maan kil­pailu­un työvoimakus­tan­nusten pitämis­es­tä matalana. 

    Ja kään­täen, euroalueen ulkop­uolel­la Suomen ei olisi pakko alis­tua Sak­san johta­maan kil­pailu­un työvoimakus­tan­nusten pitämis­es­tä matalana.

    Perus­tuuko vien­nin kil­pailukyky mis­sä määrin työvoimakus­tan­nuk­si­in? Jos Sak­sa, Ruot­si ja Suo­mi tuot­taisi­vat kaik­ki saman laa­tu­ista bulkkia, vaikka­pa oli­iviöljyä, niin sil­loin voitaisi­in tode­ta työvoimakus­tan­nusten vaiku­tus hin­toi­hin ja sil­loin osta­jaa päätös perus­tu­isi saman laa­tuisen oli­iviöljyn hintaan.

    Hom­ma tuok­sah­taa saman­laiselta, kuin että yri­tysjo­hta­jille pitää mak­saa hulp­peat palk­ka ja bonuk­set päälle, jot­ta he eivät karkaa ulko­maille. Ari Kor­vola ei löy­dä uusim­man Seu­ra-lehden jutus­saan yhtään suo­ma­laista johta­jaa, joka olisi päässyt näkyvälle paikalle toim­i­tusjo­hta­jak­si ulkomailla. 

    Eli suo­ma­lais­ten johta­jien palkkape­ruste­lut ovat täyt­tä puppua.

    Sitä vas­toin varsinkin suo­ma­laiset julkisen hallinnon johta­jat ovat kun­nos­tau­tuneet kil­pailukyky­isik­si osta­jik­si ulko­mail­ta. Ensim­mäis­ten pakkas­ten isket­tyä, Pen­dolinot ajet­ti­in varikolle ja kalli­il­la rahal­la modati­in Suomes­sa toimiviksi. Miinalai­vat kun parin vuo­den myöhäste­lyn jäl­keen saati­in, ajet­ti­in saman tien telakalle kor­jat­tavak­si. Metro ja bus­si­ju­tuis­sa on sotku­ja sak­salais­ten kanssa.

    Ode var­maan tietää oikein hyvin, mil­lainen myyjä on sak­salainen ja mil­lainen osta­ja on suo­ma­lainen virkamies. Turku osti sak­salaiselta Ini­tiltä bussien IT-jär­jestelmä. Hin­nan pain­oar­vo kil­pailu­tuk­ses­sa oli 45 prosenttia.

    Siis hin­tak­il­pailukyky oli vain 45 pros­entin arvos­sa. Kaikissa sel­l­ai­sis­sa han­kkeis­sa, jois­sa ei ole kyse ident­tis­es­tä tuot­teesta tai palvelus­ta käytetään muitakin kri­teere­itä kuin hinta.

    Toisin kuin suo­ma­laiseen kil­pailukykyyn, sak­salaiseen “kil­pailukykyyn” kuu­luu taito lahjustel­la. Se on varsin tavalli­nen tapa Sak­sas­sa ja oikeustapausten val­os­sa, nimeno­maan julki­nen puoli on altis lahjon­nalle. Helsin­gin metro­toimis­ton johta­ja muis­taak­seni tuomit­ti­in vankeu­teen lahjusten vas­taan­ot­tamis­es­ta Siemensiltä.

    Toisaal­ta jos sak­salainen yri­tys ei saa kaup­po­ja aikaisek­si, se voi haas­taa osta­jan vaik­ka oikeu­teen. Edel­lä Turun kohdal­la mainit­tu Init ei onnis­tunut Helsingis­sä saa­maan HSL urakkaa. Mitä se teki? Se haas­toi HSL:n markkinaoikeuteen.

    Ruot­salaiset puolestaan vaku­ut­ta­vat vil­pit­tömyy­del­lään ja palvelukyvyl­lään. Menepä johonkin ruot­salaiseen myymälään, ja jos heil­lä ei ole mitä halu­at, he melkein juok­se­vat ulos kau­pas­ta hake­maan sen jostain.

    Suo­ma­laiset tuot­teet ovat inno­vati­ivisia ja laadukkai­ta. Pitäisi tutkia, mis­sä määrin vien­ti ei vedä hin­nan takia, vai onko syy muual­la, esimerkik­si johdon ammat­ti­taidot­to­muudessa ja myyn­tiosaamisen puutteissa.

  57. Andy: Eet­tis­es­ti oikein on, että kaik­ki yhteiskun­nas­sa tar­jol­la ole­vat työt on hin­noitel­tu niin, että niiden tekemisel­lä pär­jää kohtuullisesti. 

    Mielestäni tätä ongel­maa ei kuitenkaan pidä ratkaista yhteiskun­nan luomil­la tulon­si­ir­roil­la vaan juuri yhteisil­lä palkkaratkaisuilla.

    Nykyi­nen tilanne on juurikin tuol­lainen. Eli kohtu­ullisen hyvät palkat kaikil­la sekä vastapain­ona jät­ti­työt­tömyys kun ei kan­na­ta työllistää. 

    Mikään mahti maail­mas­sa ei tule muut­ta­maan “kohtu­ullisen hyvät palkat kaikille + suuri ja kokoa­jan kas­va­va rak­en­teelli­nen työttömyys”-yhdistelmää. Vähän vaa­ti­vat työt vähenevät koko ajan palkko­jen nous­es­tes­sa eli myös rak­en­teelli­nen työt­tömyys tulee jatka­maan nousuaan kos­ka uudet työt tule­vat super­cellei­hin ja rovioi­hin eikä niis­sä pär­jää kuin har­vat ja valitut.

  58. Oikeis­tode­mari:
    Pääpi­irteis­sään olet, Osmo, oike­as­sa. Ongel­malli­nen on koh­ta, jos­sa arvelet, että osa työvoimas­ta voi jäädä tupo­jen ulkop­uolelle. Näin­hän on ollut tähänkin asti: tiet­ty asiantun­ti­ja- ja johto­ta­son tehtävis­sä työsken­televä osa työvoimas­ta neu­vot­telee omat palkkansa. Olisi kuitenkin toiv­ot­tavaa, että kansal­lisen sol­i­daarisu­u­den nimis­sä kaik­ki nou­dat­taisi­vat malttia. 

    Ei ole oikein, jos esim yhtiön X työvoimas­ta 98 % saa 20 euron koro­tuk­sen, mut­ta sit­ten muu­ta­mat pomot ja diplo­mi-insinöörit otta­vat 300 euron koro­tuk­sen. Pidem­män päälle tämä syö yhteishenkeä ja johtaa pahim­mas­sa tapauk­ses­sa tulon­jako­tais­telu­un myöhem­min kovien palkkavaateit­ten ja lakkok­ier­teen muo­dos­sa. Vaikeina aikoina kaikkien on joustettava.

    Huomiosi Ran­skan mallista on terävä. Sitä kan­nat­taisi pohtia suo­ma­laisen teol­lisu­useli­itin laajemminkin.

    Voi hel­lan­tuutelis­sentään tätä katkeruutta.

    Ote­taan­pa esimerkik­si eläk­keet Suomessa.

    Jos suurimpia eläkkeitä korote­taan sadal­la eurol­la absolu­ut­ti­nen sum­ma on jos­sain 200 miljoonas­sa koro­tuk­sen jäl­keen. Jos taviksien keskieläke nousee sata euroa niin yli 22 mil­jardin euron vuo­tuiseen sum­maan saa lätkäistä vielä 1–2 mil­jardin korotuksen.

    Se nyt vaan on niin että toiset johtaa ja toiset ovat johdet­tavia. Samoin pien­impi­in palkkoi­hin menee enem­män rahaa kuin johta­jan tai johta­jien palkkoihin.

    Olvin toim­i­tusjo­hta­ja saa 400 000 euroa vuodessa, tuo vas­taa neljää hyvä palkkaista insinööriä. 

    Suo­ma­lais­ten johta­jien palkat ovat aivan nau­ret­ta­van alhaisia, muu­ta­maa poikkeusta luku­unot­ta­mat­ta. Mut­ta se haloo mikä näistä nousee ker­too enem­män Suomes­ta ja suomalaisuudesta.

    Erään yri­tyk­sen yt-neu­vot­teluis­sa kysyt­ti­in suo­raan, las­ke­taanko palkko­ja vai laite­taanko tehdas kiin­ni. Ay pam­put tuli­vat ker­tomaan päälu­ot­ta­mus­miehelle että sent­tiäkään ette anna perik­si, tehdas kiin­ni ja yli 100 henkeä työt­tömäk­si. Tehdas on tänä päivänä hiukan eteläm­mässä kuin Suomi.

  59. Oikeis­tode­mari: Huomiosi Ran­skan mallista on terävä. Sitä kan­nat­taisi pohtia suo­ma­laisen teol­lisu­useli­itin laajemminkin.

    Itse asi­as­sa tässä pitää nimeno­maan ruåt­salaisia ihailla: 

    Vien­ti­te­ol­lisu­us määrää siel­lä koro­tus­varan, jota muut eivät ylitä, ja yri­tyk­sis­sä on suuri vapaus määritel­lä henkilöko­htaiset palkanko­ro­tuk­set kun­han vain pysytään sovi­tun varan sisäl­lä. Hyvi­in yri­tyk­si­in jää sisään kasvun mah­dol­lis­tavia tuot­to­ja ja myös heikom­mat yri­tyk­set voivat ter­ve­hdyt­tää palkkarakennettaan.

  60. Evert The Nev­er­Rest: Suo­ma­laiset tuot­teet ovat inno­vati­ivisia ja laadukkai­ta. Pitäisi tutkia, mis­sä määrin vien­ti ei vedä hin­nan takia, vai onko syy muual­la, esimerkik­si johdon ammat­ti­taidot­to­muudessa ja myyn­tiosaamisen puutteissa.

    Yksi syy on, ettei Suomel­la ole pitkää his­to­ri­aa eikä brändiä korkean jalostusar­von hyödykkei­den tuot­ta­jana muual­la kuin Venäjäl­lä. Nou­se­vat teol­lisu­us­maat joutu­vat tyyp­il­lis­es­ti myymään tuot­teen­sa aluk­si, ja jopa vuosikym­meniä, hal­val­la, vrt. Japani, sit­ten Korea, nyt Tai­wan ja Kiina.

    Tässä suh­teessa EU-jäsenyytemme on ollut erit­täin tärkeä. Vielä 80-luvun lop­ul­la ran­skalainen ostopääl­likkö ihmetteli, miten ihmeessä olin päässyt myyn­ti­matkalle rautae­siripun toiselle puolelle. No, kau­pat kuitenkin tuli ja kohtu­ulliseen hintaan.

  61. Keskustelu työvoimakus­tan­nusten pien­estä osu­ud­es­ta tuot­teen hin­nas­sa on osit­tain yksisilmäistä pros­es­si­te­ol­lisu­ut­ta (m.l. sel­lu ja paperi) luku­unot­ta­mat­ta. Esimerkik­si met­al­li­te­ol­lisu­udessa ali­hank­in­taketjun työvoimakus­tan­nuk­set piiloutu­vat lop­putuot­teen valmis­ta­jan tavara- ja palvelu­os­toi­hin eivätkä näy työvoimakustannuksina.

    Pros­es­si­te­ol­lisu­u­den tuot­teet ovat taas koko­lail­la stan­dar­d­oitua bulkkia, jol­loin pienetkin erot kus­tan­nuk­sis­sa vaikut­ta­vat kilpailukykyyn.

  62. Sylt­ty: Vähän vaa­ti­vat työt vähenevät koko ajan palkko­jen nous­es­tes­sa eli myös rak­en­teelli­nen työt­tömyys tulee jatka­maan nousuaan kos­ka uudet työt tule­vat super­cellei­hin ja rovioi­hin eikä niis­sä pär­jää kuin har­vat ja valitut.

    Jos ja kun työn määrä vähe­nee (automaa­tio, tehos­tu­mi­nen, valmi­ik­si raken­net­tu yhteiskun­ta) mik­si mei­dän silti väkipakol­la täy­tyy yrit­tää pitää kansakun­nan tekemän työn määrä vakiona? Kun ei se nytkään onnis­tu, yhä suurem­pi osa porukas­ta on työttömänä.

    Eikö voi­da hyväksyä se fak­ta, että työtä ei tarvitse enää tehdä yhtä paljoa kuin aina ennen. Eli tavoit­teen ei tarvitse enää olla 40 tun­tia viikos­sa jokaista työkyky­istä kansalaista kohden. Vaan esimerkik­si 30 tun­tia. Kuten kohutut ja uut­ta sukupolvea edus­ta­vat super­celliläisetkin tote­si­vat, he kyl­lä anta­vat mielel­lään yhteiskun­nalle sille kuu­lu­van osuuden.

    Jos jatke­taan nyky­mallil­la, yhä pienem­pi osa porukas­ta tekee sitä 40 viikko­tun­tia ja lop­ut 0 viikko­tun­tia. Ja merkit­tävästi isom­mil­la tulon­si­ir­roil­la jae­taan yhteinen var­al­lisu­us kaikkien kansalais­ten kesken, että saadaan pysymään yhteiskun­ta koossa.

  63. Viherinssi: Se min­imi­palk­ka, jol­la joku hom­man tekee riit­täväl­lä laadulla.

    Toki lain­säädän­töä pitää nou­dat­taa, ja siitä yhteiskun­nan olisi syytä olla aika tarkkana.

    Samal­la on selvää, että Suomes­sa ei 500 euron pal­ka­lla järkevästi elä, vaan yhteiskun­nan pitää lait­taa jotain väli­in. Mak­sa­jana on joka tapauk­ses­sa keskilu­ok­ka, joka sit­ten val­i­tus­ta mallista riip­puen joko saa palvelui­ta vasti­neek­si rahalleen tai ei saa.

    Jos ja kun ensin maini­t­ul­la peri­aat­teel­la jatke­taan, viro­laisen vuokratyövoiman vir­taa ei estä mikään. Ja samal­la yt-neu­votel­laan ja ulkois­te­taan koti­maiset tek­i­jät kortistoon.

    Jälkim­mäisessä kuitenkin viitataan siihen fak­taan, että koko kansakun­nas­ta pitäisi pitää huol­ta. Alati kas­vavaa työtä vail­la ole­vien porukkaa ei oikein siis­tisti voi­da työn­tää rajan taa, vaik­ka jos­sain Kar­jalas­sa tilaa kosolti olisikin.

    Miten kauan yhteiskun­ta kestää tätä ris­tiri­itaista meininkiä. Ote­taan ali­palkat­tu viro­lainen siivoa­maan, laite­taan suo­ma­lainen samaan työhön 100% kykenevä kortis­toon ja siir­retään osa säästyvistä rahoista har­veneval­ta työssäkäyvien joukol­ta vero­tuk­sen avul­la tuk­i­na eteen­päin. Hel­posti liikuteltavien tuot­tei­den valmis­tuk­sen ulkois­tuk­sen hal­van työvoiman mai­hin vielä ymmärtää, mut­ta aiom­meko ihan oikeasti hävitä tämän pelin kotiken­täl­läkin, paikkaan sido­tuis­sa pelveluissa?

    Tulee mieleen kir­jan nimi “Ain­oa vai­h­toe­hto ja sen vaihtoehdot”.

  64. Pert­ti Haa­paran­ta­han on hie­man kär­jis­te­tysti kir­joit­tanut Aka­teemises­sa talous­blo­gis­sa että meil­lä ei ole kil­pailukyky ongel­maa vaan enem­mänkin johtamisen ongel­ma, yri­tyk­set eivät ole kehit­täneet hyviä uusia tuotteita.

    Työn­tek­i­jän kannal­ta tuo teo­ria on lohdulli­nen kos­ka voi syyt­tää mon­es­ta asi­as­ta yli­palkat­tu­ja ja alisuo­ri­u­tu­via johtajia… 🙂

  65. Evert The Nev­er­Rest:Suo­ma­laiset tuot­teet ovat inno­vati­ivisia ja laadukkaita.

    Kuten esimerkik­si Sym­bian, Tal­vi­vaaran nikke­li sekä Win­windin tuulivoimalat? 😉

  66. Evert The Nev­er­Rest: Hom­ma tuok­sah­taa saman­laiselta, kuin että yri­tysjo­hta­jille pitää mak­saa hulp­peat palk­ka ja bonuk­set päälle, jot­ta he eivät karkaa ulko­maille. Ari Kor­vola ei löy­dä uusim­man Seu­ra-lehden jutus­saan yhtään suo­ma­laista johta­jaa, joka olisi päässyt näkyvälle paikalle toim­i­tusjo­hta­jak­si ulkomailla.

    Suo­ma­laiset tuot­teet ovat inno­vati­ivisia ja laadukkai­ta. Pitäisi tutkia, mis­sä määrin vien­ti ei vedä hin­nan takia, vai onko syy muual­la, esimerkik­si johdon ammat­ti­taidot­to­muudessa ja myyn­tiosaamisen puutteissa. 

    Ehkäpä suo­ma­laisia johta­jia ei ole innol­la houkutel­tu ulko­maille, mut­ta juuri suo­ma­laisen johdon ammat­ti­taidot­to­muu­den tai erikoisosaamisen tar­jon­nan vähäisyy­den vuok­si on Suomeen joudut­tu houkut­tele­maan useitakin ulko­maalaisia johta­jia. Heitä ei voi houkutel­la Suomen palkkata­sol­la, vaan tar­jolle joudu­taan anta­maan vähin­tään samat edut, mitä he saisi­vat kotimaassaankin/nykyisessä työssään. Käytän­nössä enem­mänkin, kos­ka mitenkään suurel­la innol­la eivät ulko­maisetjo­hta­jat per­hei­neen Suomeen ole muut­ta­mas­sa. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa pitää vielä kor­va­ta bonuk­set, jot­ka he muuten oli­si­vat aikaisem­mas­ta työstään saaneet.

    Saa­han sitä pienem­pääkin palkkaa toki tar­jo­ta, mut­tei tai­da tul­la peste­jä sil­lä tavalla.

    Johdon osaamis­va­jeeseen aut­taa johta­jien (onnis­tunut) tuon­ti, koti­mainen tar­jon­ta ei parane yhtä helposti.

  67. Fidel:
    Tupos­sa on toki paljon hyvääkin, mut­ta yksi asia aivan eri­tyis­es­ti on per­si­il­lään: yksi­tyi­nen ja julki­nen sek­tori ovat taas saa­mas­sa saman “koro­tuk­sen”. Yksi­tyisen pitäisi pystyä jotenkin rahoit­ta­maan julki­nen, mikä ei ole onnis­tunut vuosikausi­in. Kun yksi­tyi­nen yri­tys tekee tap­pi­o­ta (tai liian vähän voit­toa), seu­rauk­se­na on yyteet. Kun julki­nen bud­jet­ti kusee, nos­te­taan vero­ja ja ote­taan lisää velkaa. Näin net­tomak­sa­jana en oikein jak­sa tupos­ta innostua. 

    Julk­isten palkko­jen ylisu­uret koro­tuk­set ovat toki huono keino (tosin tääl­lä vih­jat­ti­in jo että kyseessä voi olla tilas­to­harha: mata­la­palkkapäätä on ulkois­tet­tu fir­mo­jen tehtäväk­si ja vain kalli­impi­palkkaiset ovat jääneet) kos­ka palkanko­ro­tuk­set tup­paa­vat jäämään pysyviksi eikä niitä voi kumo­ta hyvien aiko­jen koit­taes­sa, mut­ta suh­dan­nevai­hteluis­sa julkisen sek­torin väli­aikainen paisut­ta­mi­nen on oikeaop­pista Key­ne­siläisyytä. Hyvä kysymys tosin on aut­taako ryyp­pykäyn­nistys täl­lä ker­taa, kun maail­mas­sa on moni asia his­to­ri­al­lisel­la taval­la muut­tumas­sa: mm. (i) taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den ydin on siir­tymässä itään, (ii) Nixonin 70-luvul­la käyn­nistämän fiat-rahakokeilun dynaamiset vaiku­tuk­set alka­vat val­je­ta, (iii) automaa­tion yleistymi­nen on räjäyt­tämässä käsi­in ennenkoke­mat­toman tulon­jako-ongel­man, ja (iv) glob­al­isaa­tio on tehnyt mon­es­ta asi­as­ta yhteismaa-ongelman jos­sa globaali opti­mi vaatisi sito­vaa sopimista kaikkien toim­i­joiden kesken sen sijaan että jokainen toim­i­ja Adam­sin näkymät­tömän käden hengessä opti­moi lokaal­isti … ynnä muuta.

    En silti mal­ta olla lainaamatta Krugmania ryyp­pykäyn­nistyk­seen liittyen:

    “Asi­as­sa käy näin: aloite­taan kir­jan­pitoiden­ti­teetistä, tässä tapauk­ses­sa [yksi­ty­is­ten säästöt]=[yritysten investoin­nit], kohdel­laan sitä syy-seu­raus­suh­teena [säästöt] -> [investoin­nit] ja kuvitel­laan että tämä riit­tää tekemään tarpeet­tomak­si siihen yksi­tyisko­htaiseen mekanis­mi­in paneu­tu­misen joka iden­ti­teetin aiheuttaa. 

    Tässä tapauk­ses­sa, kysytään­pä mitä tapah­tuu jos kulut­ta­jat päät­tävät lisätä säästöastet­taan. Mitä he tosi­asi­as­sa tekevät? Vähen­tävät kulu­tus­taan. No, pitääkö iden­ti­teet­ti [säästöt]=[investoinnit] yhä kutin­sa? Hyvin lyhyel­lä tähtäimel­lä toden­näköis­es­ti pitää, sem­moist­en mekanis­mien kaut­ta jot­ka ovat vas­toin toim­i­joiden tarkoi­tus­ta — toisin sanoen em. kir­jan­pitoiden­ti­teet­ti ei sano että [tavoitel­lut säästöt] = [tavoitel­lut investoin­nit]. Jos kulut­ta­jat yrit­tävät säästää, yri­tyk­set joutu­vat taval­laan investoimaan vas­toin tah­toaan, kun tavara ei mene kau­pak­si ja varas­tot kas­va­vat; toisaal­ta kulut­ta­jat totea­vat etteivät he säästä niin paljoa kuin oli­si­vat tah­toneet kos­ka hei­dän tulon­sa putoa­vat. Luon­nol­lis­es­ti tämä ei-toiv­ot­tu lop­putu­los johtaa toim­i­joiden käyt­täy­ty­imisen lisä­muu­tok­seen, jos­sa yri­tyk­set leikkaa­vat tuotan­toaan ja kulut­ta­jat kulu­tus­taan, kunnes lop­ul­ta saavute­taan tas­apaino jos­sa [tavoitel­lut säästöt] = [tavoitel­lut investoin­nit]; tämä uusi tas­apaino ei vält­tämät­tä ole sel­l­ainen jos­sa investoin­nit lisään­tyvät, ne saat­ta­vat vähentyä.

    Jot­ta voi tehdä johtopäätök­sen että lisään­tyneet [tavoitel­lut säästöt] johta­vat lisään­tyneisi­in [tavoitel­tu­i­hin investoin­tei­hin], pitää selit­tää mekanis­mi jon­ka kaut­ta kulut­ta­jien lisään­tynyt säästöhalu luo yri­tyk­sille kan­nus­teen kulut­taa enem­män. Korko­ta­son alen­e­m­i­nen hoitaisi hom­man — mut­ta ei taloudessa jos­sa korko­ta­so on valmi­ik­si nollassa.”

    Ja key­ne­siläi­nen ratkaisu meni jotenkin niin että julki­nen sek­tori avaa tämän ump­isol­mun törsäämäl­lä het­ken, ja ain­oas­taan avaa sen — ei jää pysyvästi törsäämään. 

    Esimerkkinä nyky­maail­man tilanteesta on mm. se että vien­tive­toinen talous ei voi tehdä täm­möistä ryyp­pykäyn­nistys­tä yksinään, vaan se pitäisi tehdä koko kulut­ta­jat-tuot­ta­jat ketjus­sa (joka on jakau­tunut eri mai­hin) samal­la ker­taa. Ja kul­lakin maal­la on eri kan­nus­teet: on esimerkik­si houkut­tel­e­vaa antaa muiden maid­en ottaa val­tion­velkaa käyn­nistyk­sen toteut­tamiseen ja liit­tyä itse mukaan vas­ta hedelmien poimimisvaiheessa.

  68. Tapio: Tarkoit­tanet siis, että tun­tipalkkaiset tekevät useim­miten n.s. henkilöko­htaista suo­raa urakkaa. Pitääköhän tämä enää paikkaansa nykyaikaises­sa jous­tavas­sa ja automa­ti­soidus­sa tavaratuotan­nos­sa. Palvelu­jen tuotan­to on sit­ten vielä asia erikseen.

    Suo­raa urakkaa tehdään de fac­to myös pro­jek­ti­työssä, olti­in sit­ten julkisel­la tai yksi­tyisel­lä puolel­la. Jos han­kkeessa on tavoit­teet X, Y ja Z, firm fixed price ja sopimus­sakot, niin työ­sopimuk­si­in kir­jat­tu kk-palk­ka on silkkaa valkope­sua. Jos tavoit­teet eivät muuten täy­ty, työvi­ikot venyvät 50‑, 60- ja 70-tun­tisik­si ja tun­tipalk­ka laime­nee samaa tahtia. 

    En ihan ymmär­rä kuin­ka julk­ishallinnolle tieto­jär­jestelmiä tekevät puti­ik­it ovat onnis­tuneet asiansa junaile­maan. Ilmeis­es­ti yhden toimit­ta­jan loukku ja sen suo­ma ‘ote palleista’ aut­taa joustoneuvotteluissa.

  69. Koti-isä, jos 40 tun­nin työvi­ikol­la saat siivoo­jana kasaan net­tona 1200 euroa niin olisitko valmis tekemään 20 tun­tista viikkoa sol­i­daarisu­ud­es­ta mui­ta työt­tömiä kohtaan?

    Luul­tavasti olisit, jos kykenisit elämään sil­lä 20 tun­nin palkalla.

  70. Koti-isä: Mikä on esimerkik­si siivoo­jan tai roskakuskin työn markkina-arvo?

    Se min­imi­palk­ka, jol­la hom­maan saadaan viro­lainen vuokratyöntekijä?

    Viimekädessä se on se palk­ka jol­la yrit­täjä voi työtä eteen­päin myy­dä, niin että saa yri­tyk­sen muutkin kulut mak­set­tua ja kor­vauk­sen yrit­tämisen riskille. Ja jos viro­laiset kil­pail­e­vat hin­nat alas, niin sil­loin se palk­ka painuu alas.

    Ja alen­tuneet siivouskus­tan­nuk­set sit­ten taas paran­taa palka­n­mak­su­varaa siivous­fir­mo­jen asi­akas yrityksissä. 

    Globaali maail­ma on kova entisille etuoikeute­tu­ille. Elin­ta­so­erot tasoit­tuvat vält­tämät­tä ja se voi hyvinkin tarkoit­taa melkoisia elin­ta­son lasku­ja Suomalaisille.

  71. Koti-isä: Jos ja kun työn määrä vähe­nee (automaa­tio, tehos­tu­mi­nen, valmi­ik­si raken­net­tu yhteiskun­ta) mik­si mei­dän silti väkipakol­la täy­tyy yrit­tää pitää kansakun­nan tekemän työn määrä vakiona? Kun ei se nytkään onnis­tu, yhä suurem­pi osa porukas­ta on työttömänä. 

    Viimeiset 200 vuot­ta työn määrä on vähen­tynyt kkun koneet teke isom­man osan mut­ta silti töitä on suurim­malle osalle riit­tänyt. Nais­ten työelämään kun ote­taan huomioon niin työssä käyvien osu­us on nyt paljon korkeam­mal­la kuin ennen.

    Sitä mukaan kun resursse­ja vapau­tuu löy­tyy jostain jotain muu­ta mitä voi tehdä. Vaik­ka nykyi­nen viihde­te­ol­lisu­us ei olisi mah­dolli­nen ilman, jos tuot­tavu­us olisi alhaisempi.

    Se mitä tuotteita/palveluita kulute­taan 50 vuo­den päästä on mah­do­ton ennus­taa, mut­ta var­masti se onjo­tain ihan muu­ta kuin tänäpäivänä

  72. Tapio: Yksi syy on, ettei Suomel­la ole pitkää his­to­ri­aa eikä brändiä korkean jalostusar­von hyödykkei­den tuot­ta­jana muual­la kuin Venäjällä.

    Yksi ala jos­sa meil­lä on ‘hyvä brän­di’ olisi tieto­tur­va. Olin juuri lauan­taina kuun­tele­mas­sa Mikko Hyyp­pöstä, ja maail­mal­la on käyn­nis­sä läh­es­tulkoon täysi kyber­so­ta. Oli muuten hyvä esi­tys, olo on melkein kuin olisi ollut Mar­tin Luther Kingiä kuuntelemassa.

    Kahvi­huoneessa keskuste­limme taan­noin että Suomen ehkä kan­nat­taisi pysyä NATOn ulkop­uolel­la jo ihan pelkästään luote­tun ase­man takaamisek­si tieto­tur­va­markki­noil­la. Työ­matkalla kes­ki-Euroopas­sa sat­u­in säästösy­istä B&B‑majoitukseen, joka osoit­tau­tui kaupunki­huvi­lak­si jon­ka pitäjä oli teknolo­gian ja lain­opin täysi pro­fes­sori X:n yliopis­tossa. Hän oli välit­tömästi samaa mieltä tieto­tur­van räjähtävistä markki­noista, ja Suomen maine-edus­ta, varsinkin NATOn ulkop­uolel­la. Maail­mas­sa on meneil­lään niin iso val­lan uudelleen­jako tietoverkko­jen kaut­ta että har­va tajuaa, ja tarve luote­tu­ille viestin­tä­työkaluille tulee ole­maan valtava.

    Kun talousti­eteis­sä puhutaan tuotan­non siir­tymis­es­tä mai­hin joil­la on suh­teelli­nen etu, min­ulle oli oival­lus että suh­teelli­nen etu voi olla myös sosi­aalises­sa pääo­mas­sa. Eikä kyse ole vain luote­tus­ta ase­mas­ta vaikka­pa tieto­tur­vas­sa, vaan esimerkik­si myös han­kkei­den liik­keelle potkaisemisen jous­tavas­sa kevey­dessä — tääl­lä tyyp­it tun­te­vat toisen­sa ja luot­ta­vat toisi­in­sa, tosin kuin maas­sa Z jos­sa part­ne­r­ien efortista puo­let kuluu sen varmis­tamiseen että vastapuoli ei vedä välistä.

    Tälle suo­ma­lais­ten naivi­ille rehellisyy­delle saadaan vielä ilmaisek­si kan­sain­välistä main­on­taakin. Mm. South Park ‑ani­maa­tiosar­jas­sa oli taan­noin jak­so jos­sa maa­pal­lon väki hui­jaa­mal­la kup­pasi rahaa ulkoavaru­u­den olioil­ta, ja ketkäpä oli­vat rehellisyy­den­tun­nos­saan pal­jas­ta­mas­sa juon­ta alieneille — suo­ma­laiset­pa tietenkin.

  73. Tapio,

    elinkei­noelämä on sen vuok­si vaat­in­ut yleisiä alhaisia tai jopa nol­lako­ro­tuk­sia että koti­markki­noil­la toimivien palveluyri­tys­ten tuotan­non hin­ta nousee jos työvoimakus­tan­nuk­set kasvavat.

    Vien­ti­te­ol­lisu­us taas joutuu kan­nat­tavu­uskri­isi­in jos sen tuotan­non maail­man­markki­noil­la asete­tun hin­nan nos­t­a­mi­nen ei ole mah­dol­lista mut­ta koti­mainen panok­sen hin­ta kasvaa.

    Vien­ti­toimi­alat käyt­tävät run­saasti myös koti­maisia palvelui­ta väl­i­tuot­teina omas­sa tuotannossaan.

  74. Aus­tri­an: Vien­ti­toimi­alat käyt­tävät run­saasti myös koti­maisia palvelui­ta väl­i­tuot­teina omas­sa tuotannossaan.

    Tätä nimeno­maan tarkoitin, siis ettei lop­putuot­teen valmis­tuk­sen pienet työvoimakus­tan­nuk­set ole aina koko totu­us. Taisin kir­joit­taa epäselvästi.

  75. “Tämä on kuitenkin nimeno­maan peruste sille, että palkko­jen pitää hei­jas­taa tuottavuutta. ”

    Näin var­maan, mut­ta minä peräänkin kaytän­nösn sovel­lus­ta, joka ker­too tuot­tavu­u­den edes läh­es faktana.

    Jos tuot­tavu­us arvioin­tion pelkän esimiehen varas­sa niin sil­loin tuo arvio on pärstäkerroin.

    Nykyään organsaa­tioit muut­tuvat use­asti ja esimiehet vaihtuvat.Ennätys min­ul­lakin on seit­semän esimi­estä yhden vuo­den aikana.
    Kaikkia en edes tavan­nut enkä ennät­tänyt edes keskut­sel­la , joten en ymmär­rä miten he kykenevät arvioimaan henkilön tuottavuuden ??

    teirisoi­da voi, täl­laisia teo­reetikko­ja on työelämä täynnä.

    Mut­ta har­va osaa pukea asian toimin­naksi, suurin osa seilaa arvaamalla.

    Ilmeis­es­ti selvänäkijöitä ??

    Tämä näkyy myös suuris­sa vir­hearviois­sa , kuten Mikko Kivi­ran­ta osu­vasti kuvaa

    ” Jos tavoit­teet eivät muuten täy­ty, työvi­ikot venyvät 50‑, 60- ja 70-tun­tisik­si ja tun­tipalk­ka laime­nee samaa tahtia. ”

    IT alan työkult­tuuria on juuri tuol­lainen, että johdon virheet ovat työn­tek­i­jän tuot­tavu­u­den mittare­i­ta eli henkilö on tuot­ta­va, jos repii johdon virheen kor­jaamisen omas­ta selkänahasta.

    Tai tuot­tavu­us määräy­tyy sat­tumien kautta

    Kun 2005 tienoil­la entiset tietoli­iken­neasiantun­ti­jat vai­hdet­ti­in IT-osaa­jik­si niin seu­rauk­se­na oli val­tavia ongelmia.IT ‑alan kult­tuuris­sa ei piitat­tu huonon työn seu­rauk­sista , asenne oli että kor­jataan jos ei toimi.Yrityskohtaisissa sovel­luk­sis­sa niin voi var­maankin tehdä, hait­ta­han kos­kee vain yhtä yritystä.

    Mut­ta kun kyseessä on tietoli­iken­n­ev­erkko niin huitais­ten tehty muu­tos johti kym­me­nien tuhan­sien tilaa­jien yhteyk­sien katkeamiseen ja liiken­ner­a­joituk­si­in, eston kasvu­un koko runk­overkos­sa SLA tavoit­tei­den rikkou­tu­miseen, sakkoi­hin etc.

    Tämä johti myös sat­tuman­varaisi­in arvioi­hin henkilön tuottavuudesta:Jos muu­tos sat­tui toim­i­maan niin henkilö oli tuot­ta­va, mut­ta jos tuli moka niin muu­tok­sen tehnyt henkilö oli ei-tuottava.

    Todel­li­nen ratkaisu ei ollut noiden sat­tumal­ta onnis­tunei­den palk­it­sem­i­nen vaan työkult­tuurin ja mentelmien paran­nus, jon­ka jäl­keen kaik­ki sai­vat aikaan samaa laatua.

    Kun joht­a­mi­nen palk­it­see ja kan­nus­taa hosumaan niin ongelmille ei ole lop­pua ja sil­loin arvoidaan henkilön näen­näistä tuottavuutta.

    Ihmisen perusjut­tu on sokeus oman toimin­nan virheisi­in ja se näkyy näis­säkin kir­joituk­sis­sa, usko­taan, että virheet oavt muis­sa , huonois­sa työntekijöissä

  76. Viherinssi:
    ‘snip’
    Palvelu­am­mateis­sa on kuitenkin hyvin olen­naista huo­ma­ta, että tar­jol­la ole­van työn määrä riip­puu voimakkaasti työn hin­nas­ta. Työn hin­taa alen­ta­mal­la työtä on enemmän.
    ‘snip’

    Aivan. Ja kun tätä sovel­letaan läpi lin­jan, työn eli siis palvelu­jen osta­jia on vähem­män ja sit­ten on taas työtä entistäkin vähemmän.

    Palvelu­alo­jen on ongel­mana Suomes­sa on kaut­ta aiko­jen ollut se, että alhais­es­ta palkkata­sos­ta johtuen palvelu­jen osta­jia on ollut vähän.

  77. Ran­skan mallis­sa ongel­mana on hillitön sään­te­ly ja lakko­herkkyys. Kun työ­sopimuk­set ja niiden päät­tymis­päivät oli­si­vat yksilöl­lisiä, lakkoile­via olisi paljon vähem­män ja investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta ei voisi ulos­mi­ta­ta palkkoi­hin, vain oman työn­sä markkina-arvon.

    Jos estetään paikallisen tuot­tavu­u­den mukainen yksilölli­nen palk­it­sem­i­nen, työn­tek­i­jöille ei syn­ny painet­ta siir­tyä sinne, mis­sä heitä tarvi­taan enem­män, vaan tarvi­taan liikaa irti­sanomisia tai yri­tyk­sen ter­veetkin osat vieviä konkursseja.

    Osmo, inflaa­tion alhaisu­us ei kuitenkaan ole työ­markki­noiden vaan EKP:n vika, osit­tain myös sen mandaatin.

  78. Osmo Soin­in­vaara: Et ymmärtänyt tuo­ta point­tia, jon­ka olen oppin­ut Juhana Vartiaselta.
    Jos meil­lä olisi käytän­tö, että sähköy­htiöt nos­ta­vat sähkön hin­taa niille, jot­ka ovat tehneet sähkön sä’ästöö vähen­täviä investoin­te­ja, jokainen ymmärtäisi, että se heiken­täisi säästön kan­nat­tavu­ut­ta. Sik­si on parem­pi, että sähkö on saman­hin­taista kaikille ja että samas­ta työstä yri­tyk­set, hyvät ja huuonot, mak­sa­vat samaa palkkaa. 

    Eikö olisi hyvä, että ne yri­tyk­set jot­ka tekevät eniten tulosta ovat piikkipaikalla kun mietitään mihin työvoimaresursse­ja kohdis­te­taan? Vapail­la työ­markki­noil­la noin kävisi automaattisesti.

    Jos insinööri­pa­ja 1:sessä inssin työ­panos tuot­taa 100 000e vuodessa ja paja 2:sessa 150 000e vuodessa, niin on yhteiskun­nan kannal­ta val­tavaa tuot­tavu­u­den haaskaus­ta jos insinööriä ei kan­nuste­ta 10 000e vuosi­palk­ka-erol­la val­it­se­maan sitä tuot­tavam­paa yri­tys­tä. Kaik­ki voit­ta­vat kun työvoiman annetaan kohdis­tua sinne mis­sä tuot­tavu­us on parasta.

  79. Korkeal­la vero­tuk­sel­la suo­ma­laiset on pakotet­tu itsepa­lvelu­un. Eri­tyis­es­ti korkea alv rokot­taa niin palvelu­jen käyt­täjiä kuin tuot­ta­ji­akin. Mata­la­palkkaisille (myös eläkeläisille) on aivan mah­do­ton­ta ostaa oma­l­la pienel­lä net­tora­hal­la tolkut­toman hin­taista työtä. Laa­jem­paa palveluista mak­samista ja niiden kaut­ta tek­i­jöi­den työl­listymistä on turha haaveil­la. Näil­lä eväil­lä palveluy­hteiskun­ta antaa odot­taa. Radikaalia muu­tos­ta on myös turha odot­taa — näyt­tää siltä!
    Valitet­tavaa on, että yhteiskun­ta jakau­tuu — “liukuhi­h­nalaiset” eivät saa duu­nia, kun hei­dän työ­panos on liian kallista — ei löy­dy kysyn­tää. kaik­ista ei tule peli­te­ol­lisu­u­den “helmiä”, joiden työ­panos kävisi kau­pak­si. Liukuhi­h­nalais­ten määrä pikkuhil­jaa kas­vaa, joskus helmien mak­sukan­tokykykin lop­puu! Seu­raako siitä kaaos, konkurssi vai mitä?
    Ale­taan olla rajoil­la vero­tuk­sen suhteen!

  80. Raimo K: Palvelu­alo­jen on ongel­mana Suomes­sa on kaut­ta aiko­jen ollut se, että alhais­es­ta palkkata­sos­ta johtuen palvelu­jen osta­jia on ollut vähän.

    Alhais­es­ta palkkata­sos­ta, huikeas­ta veroki­ilas­ta ja jyrkästä tuloveron pro­gres­sios­ta ja jos­sain määrin asen­teista. Meil­lä on kun­nia-asia osa­ta tehdä itse.

  81. Mikko Kivi­ran­ta: Julk­isten palkko­jen ylisu­uret koro­tuk­set ovat toki huono keino […] kos­ka palkanko­ro­tuk­set tup­paa­vat jäämään pysyviksi eikä niitä voi kumo­ta hyvien aiko­jen koittaessa

    Tämä kor­jau­tu­isi inflaa­ti­ol­la ja sitä varten olisi hyvä olla oma val­u­ut­ta. Euroalue toimii hyvin Sak­salle, mut­ta toimi­iko muille?

  82. Liian van­ha: Kun joht­a­mi­nen palk­it­see ja kan­nus­taa hosumaan niin ongelmille ei ole lop­pua ja sil­loin arvoidaan henkilön näen­näistä tuottavuutta.

    Kyl­lä ja tämän takia suo­rat urakat vai­htel­evas­sa ympäristössä ovat ongelmallisia.

    Työy­hteisö alkaa kum­masti miet­tiä tuot­tavu­u­teen­sa liit­tyviä asioi­ta, kun sille onnis­tu­taan aset­ta­maan järkevät ja osit­tain kollek­ti­iviset palkkiokri­teer­it. Tarpeet­to­mia ruti­ine­ja nousee esille ja keski­jo­htokin saa kyytiä.

  83. Liian van­ha: IT alan työkult­tuuria on juuri tuol­lainen, että johdon virheet ovat työn­tek­i­jän tuot­tavu­u­den mittare­i­ta eli henkilö on tuot­ta­va, jos repii johdon virheen kor­jaamisen omas­ta selkänahasta.

    Eikö sem­moinen työn­tek­i­jä ole aika tuot­ta­va, joka pystyy kor­jaa­maan johdon virheet ver­rat­tuna sem­moi­seen, joka ei pysty?

    Jos työn­tek­i­jä pystyy toim­i­maan tuot­tavasti huononkin johdon alaisu­udessa, niin parem­paa äijää on kyl­lä var­masti vaikea löytää. Hyvän johdon alaisu­udessa pär­jää taas vähän tyhmempikin.

    Hyvästä joh­dos­ta ja esimiehistä on aina huu­ta­va pula. Puhu­mat­takaan sel­l­ais­es­ta joh­dos­ta, joka ei koskaan tek­isi virheitä.

  84. Tapio: Tätä nimeno­maan tarkoitin, siis etteilop­putuot­teen valmis­tuk­sen pienet työvoimakus­tan­nuk­set ole aina koko totuus.Taisin kir­joit­taa epäselvästi.

    Kun tuotan­to hajaan­tuu pitki­in ja moni­por­taisi­in tuotan­toketjui­hin niin yksit­täisen yri­tyk­sen palkkaratkaisul­la ei ole juurikaan merk­i­tys­tä lop­putuot­teen hinnanmuodostuksessa.

    Täl­laisen ketjun kus­tan­nusten­hallinta on vaikeaa ja kun tuotan­to hajaan­tuu tarpeek­si pieni­in niin suurin osa lop­putuot­teen palkkaku­luista on johdon ja hallinnon palkkoja

  85. Raimo K: Palvelu­alo­jen on ongel­mana Suomes­sa on kaut­ta aiko­jen ollut se, että alhais­es­ta palkkata­sos­ta johtuen palvelu­jen osta­jia on ollut vähän.

    Melkein.

    … alhais­es­ta käteen­jäävän tulon tasos­ta johtuen… (Palk­ka ei mitenkään 1:1 määrit­tele tulotasoa.)

    Koko dynami­ik­ka on yksit­täis­inä palikoina tarkastel­tuna varsin mon­imutkainen viidakko. Paljon yksinker­taisem­mak­si se muut­tuu, jos tarkastel­laan vain kokon­aistyö­panos­ta. Jos työt­tömät ovat palve­lutöis­sä työt­tömyy­den sijas­ta, Suomes­sa on enem­män palvelui­ta saatavilla.

    Jos kansakun­non kokon­aistyö­panos kas­vaa, se tekee lisää jako­varaa joka tapauk­ses­sa. Se ei vält­tämät­tä lisää jaet­ta­van rahan määrää (käytän­nössä kyl­lä sitäkin, kun aina niistä palveluista jotain sinkoaa sit­ten jo sinne “tuot­ta­van työn” kat­e­go­ri­aan), mut­ta se lisää vastinet­ta sille rahalle.

    Täl­lä het­kel­lä mon­et palve­lut mak­sa­vat liikaa osta­jalle ja tar­joa­vat liian vähän tuloa myyjälle. Parem­pi olla kotona tekemät­tä mitään. Tämä on se ongel­ma, johon pitäisi puut­tua. Lop­putu­los on jol­lain taval­la ajatel­tuna net­to­tu­lon­si­ir­to nyt työssä olevil­ta nyt työt­tömänä oleville, tekee asian miten päin vain.

  86. Liian van­ha: Kun tuotan­to hajaan­tuu pitki­in ja moni­por­taisi­in tuotan­toketjui­hin niin yksit­täisen yri­tyk­sen palkkaratkaisul­la ei ole juurikaan merk­i­tys­tä lop­putuot­teen hinnanmuodostuksessa.

    Aivan, lop­putuot­teen hin­ta­han määräy­tyy markki­noil­la, mut­ta lop­putuot­teen valmis­ta­jan kan­nat­tavu­u­teen ratkaisuil­la on vaikutusta. 

    Liian van­ha: Täl­laisen ketjun kus­tan­nusten­hallinta on vaikeaa ja kun tuotan­to hajaan­tuu tarpeek­si pieni­in niin suurin osa lop­putuot­teen palkkaku­luista on johdon ja hallinnon palkkoja

    Todel­la mie­lenki­in­toinen väite! Siis KHT-organ­isaa­tiotkin on kor­rup­toitu, kun asia ei käy ilmi tilinpäätöksistä.

  87. xyzzy: Viimeiset 200 vuot­ta työn määrä on vähen­tynyt kkun koneet teke isom­man osan mut­ta silti töitä on suurim­malle osalle riittänyt. 

    Palkko­jen osu­us bkt:stä on ollut laskus­sa 70-luvul­ta asti (mikro­pros­es­sorin keksiminen). 

    Työtä on help­po jär­jestää, toimeen­tu­lo on toinen asia.

  88. “sem­moinen työn­tek­i­jä ole aika tuot­ta­va, joka pystyy kor­jaa­maan johdon virheet ver­rat­tuna sem­moi­seen, joka ei pysty?

    Jos työn­tek­i­jä pystyy toim­i­maan tuot­tavasti huononkin johdon alaisu­udessa, niin parem­paa äijää on kyl­lä var­masti vaikea löytää. Hyvän johdon alaisu­udessa pär­jää taas vähän tyhmempikin.”

    Kysymyshän ei ole virheen kor­jauk­ses­ta vaan onnenkan­ta­moi­ses­ta .Jokainen ihmi­nen tekee , sel­l­aista ei olekaan. Mut­ta jos tuot­tavu­ut­ta arvioidan sil­lä, että virheen vahin­gos­sa vält­tänyt on tuot­ta­va ja virheen tehnyt luuseri ja täl­laista käytetään palk­it­semis­pe­rus­teena niin eipä ole kak­sista johtamispolitiikkaa.

    Kun toimin­nan on olta­va var­maa niin työjär­jeste­lyt on tehtävä niin, että huonoinkin samo­ja tehtäviä tekevä selviää siitä ja virheet saadaan elim­i­noitua myös hyviltä.

    Jos toim­into on kri­it­ti­nen niin se ei voi olla yhden henkilön varas­sa eikä kahdenkaan

  89. Viherinssi: Jos kansakun­non kokon­aistyö­panos kas­vaa, se tekee lisää jako­varaa joka tapauk­ses­sa. Se ei vält­tämät­tä lisää jaet­ta­van rahan määrää (käytän­nössä kyl­lä sitäkin, kun aina niistä palveluista jotain sinkoaa sit­ten jo sinne “tuot­ta­van työn” kat­e­go­ri­aan), mut­ta se lisää vastinet­ta sille rahalle.

    Täl­lä het­kel­lä mon­et palve­lut mak­sa­vat liikaa osta­jalle ja tar­joa­vat liian vähän tuloa myyjälle. Parem­pi olla kotona tekemät­tä mitään. Tämä on se ongel­ma, johon pitäisi puut­tua. Lop­putu­los on jol­lain taval­la ajatel­tuna net­to­tu­lon­si­ir­to nyt työssä olevil­ta nyt työt­tömänä oleville, tekee asian miten päin vain.

    Täs­mälleen, tämä on asian ydin.

    Jako­varaa voitaisi­in myös kas­vat­taa tekemäl­lä epä­tyyp­il­li­sistä työ­suhteista kan­nat­tavia sekä työn tek­i­jälle että teet­täjälle. Tämä aivan var­masti lisäisi tehty­jen työ­tun­tien määrää myös muil­la kuin matalapalkka-aloilla.

    Epä­tyyp­il­lisiä työ­suhtei­ta on muitakin kuin ns. nol­la-sopimuk­set. Ne voisi kyl­lä kohtu­ut­toman yksipuolisi­na kieltää.

  90. Viherinssi:
    Täl­lä het­kel­lä mon­et palve­lut mak­sa­vat liikaa osta­jalle ja tar­joa­vat liian vähän tuloa myyjälle. Parem­pi olla kotona tekemät­tä mitään. Tämä on se ongel­ma, johon pitäisi puut­tua. Lop­putu­los on jol­lain taval­la ajatel­tuna net­to­tu­lon­si­ir­to nyt työssä olevil­ta nyt työt­tömänä oleville, tekee asian miten päin vain.

    Juuri näin. Yhteistä kakkua tässä ollaan jakamassa.

    Nyky­meno, jos­sa yhä harvem­mat tekevät työtä yhä parem­mal­la pal­ka­lla ja yhä pienem­mäl­lä työn vero­tuk­sel­la on johtanut nykyiseen epä­tas­apain­oon. Tätä kestävyys­va­jet­ta paikataan lainaa­mal­la rahaa yhteiskun­nan ulkop­uolelta ja maku­ut­ta­mal­la ihmisiä kortis­tossa. Kun ne rahat ja työt pitäisi ottaa yhteiskun­nan sisäl­lä niiltä, joil­la on ylimääräistä. Sekä työaikaa eli ansioi­ta jaka­mal­la että veroina.

  91. dio­di: Palkko­jen osu­us bkt:stä on ollut laskus­sa 70-luvul­ta asti (mikro­pros­es­sorin keksiminen).
    ‘snip’

    Pääo­mat­u­lo­jen alem­mal­la vero­tuk­sel­la lie­nee enem­män osu­ut­ta ko. asi­aan kuin teknolo­gian kehityksellä.

  92. Raimo K:
    Palvelu­alo­jen on ongel­mana Suomes­sa on kaut­ta aiko­jen ollut se, että alhais­es­ta palkkata­sos­ta johtuen palvelu­jen osta­jia on ollut vähän. 

    Jos yleinen palkkata­so olisi korkeampi ja halut­taisi­in säi­lyt­tää nykyiset palkkaerot, oletet­tavasti myös palvelu­alo­jen palkat oli­si­vat korkeampia. Ja palve­lut kalli­impia. Ja niiden osta­jia edelleenkin liian vähän. 

    Palkkata­so ei siis ole liian alhainen vaan palkkaerot ovat liian alhaiset…

  93. Viherinssi:
    ‘snip’
    Jos kansakun­non kokon­aistyö­panos kas­vaa, se tekee lisää jako­varaa joka tapauk­ses­sa. Se ei vält­tämät­tä lisää jaet­ta­van rahan määrää (käytän­nössä kyl­lä sitäkin, kun aina niistä palveluista jotain sinkoaa sit­ten jo sinne “tuot­ta­van työn” kat­e­go­ri­aan), mut­ta se lisää vastinet­ta sille rahalle.
    ‘snip’

    Muuten hyvää logi­ikkaa, mut­ta palkka­neu­vot­teluis­sa ei jae­ta ‘jako­varaa’, vaan rahaa, siis sitä rahaa, joka yri­tyk­sel­lä on käytet­tävis­sään. Työe­htosopimuk­sethan ovat vain min­imisopimuk­sia, mitään ylära­jaa ei ole — ja liuku­mista johtuen pelkkää taulukkopalkkaa saa­va on melko harv­inainen olio.

    Vaikea kuvitel­la, että yri­tyk­set jatku­vasti, vuodes­ta vuo­teen oli­si­vat suos­tuneet mak­samaan enem­män, kuin on tarpeen (vaik­ka hei­dän jär­jestön­sä jatku­vasti yrit­tävät näin väit­tääkin). Tuskin yri­tysjo­hto ihan niin tyh­mää on?

    Ja talouselämän näkymät ovat aina synkät ennen työe­htosopimus­neu­vot­telu­ja ja lomau­tuk­sia ja irti­sanomisia riit­tää (tosin juuri nyt näkymät ovat melko synkät maailmanlaajuisestikin).

  94. Ja tästä Sak­san poli­ti­ikas­ta ja sen seu­raamis­es­ta seu­raa euron hur­ja vahvis­tu­mi­nen dol­lari­in nähden. 

    Täy­tyy vaan toivoa, että EKP las­kee lisää euroa liiken­teeseen ja elvyt­tää taloutta.

    Jos euroop­palais­ten reaalian­siot laske­vat ja val­tioidenkin täy­tyy supis­taa kulu­tus­ta euron perus­sopimuk­sen määräys­ten takia, EKP:n täy­tyy elvyt­tää kysyn­tää, jot­ta talous voi kasvaa.

    Ja jot­ta hom­ma menisi tas­a­puolis­es­ti EKP voisi ostaa kaikkien euro­maid­en velka­pa­pere­i­ta, vaik­ka samas­sa suh­teessa kuin euron pelas­tustalkoisi­in on osallistuttu.

    Mik­si EKP ei toi­mi näin, vaik­ka euroalueen inflaa­tio on alle EKP:n tavoite­ta­son? Mik­si Liika­nen ei ole kom­men­toin­ut tätä EKP:n QE-oper­aa­tioiden puutet­ta? Mik­si Liikas­ta ei ole haas­tatel­tu ajanko­htaiso­hjelmis­sa ja gril­lat­tu tästä asiasta? 

    Jos Sak­san talouden yliku­umen­e­mista pelätään, voihan Sak­san velka­pa­perei­den ostoa ali­pain­ot­taa. Sak­sa jokat­a­pauk­ses­sa hyö­ty­isi yleiseu­roop­palaisen kysyn­nän kasvus­ta vien­nin lisään­tymisen kautta.

  95. Liian van­ha: Jos toim­into on kri­it­ti­nen niin se ei voi olla yhden henkilön varas­sa eikä kahdenkaan

    Ter­ve­tu­loa joskus kokeile­maan elämää pk-sektorilla!

  96. “Palkko­jen osu­us bkt:stä on ollut laskus­sa 70-luvul­ta asti (mikro­pros­es­sorin keksiminen).”

    Palkko­jen osu­u­den laskun varsi­nainen selit­tävä tek­i­jä tosin on tuotan­non ja tuon­nin veroi­hin menevän osu­u­den kasvu. Kansan­tu­lon kol­mas kom­po­nent­ti, eli pääo­mat­u­lo­jen ja korko­jen osu­us, on pysynyt 1970-luvul­ta tähän päivään jotakuinkin ennallaan.

    Palkko­jen osu­us bkt:stä oli hui­pus­saan vuon­na 1992, ja se ei tarkoit­tanut sitä, että palkkatyöläisil­lä olisi men­nyt eri­no­maisen hyvin.

  97. Ay-liik­keen toim­intatavois­sa on syvälli­nen val­u­vi­ka, jos­sa ei haeta yhteiskun­nan hyvää vaan jäsen­mak­su­tu­lo­ja liitolle. Jotkut ovat pop­ulis­tisem­pia kuin toiset tässäkin. 

    Toimen ay-liik­keen ongel­ma on demokra­ti­ava­jet­ta vas­taa­vat vaal­i­mallit, jois­sa liitot itse ohjaa­vat vah­vasti ehdokasaset­telua. Tämä myös estää uud­is­tu­mista ja kehit­tämässä muu­ta kuin tupoa. Paikalli­nen sopimi­nen voisi käy­dä jäse­nille ja luottareille, mut­ta ei etenkään liitolle, joka halu­aa näkyvyyttä.

  98. Lau­ri Kumpu­lainen: Voi hel­lan­tuutelis­sentään tätä katkeruutta.

    Ote­taan­pa esimerkik­si eläk­keet Suomessa.

    Jos suurimpia eläkkeitä korote­taan sadal­la eurol­la absolu­ut­ti­nen sum­ma on jos­sain 200 miljoonas­sa koro­tuk­sen jäl­keen. Jos taviksien keskieläke nousee sata euroa niin yli 22 mil­jardin euron vuo­tuiseen sum­maan saa lätkäistä vielä 1–2 mil­jardin korotuksen.

    Se nyt vaan on niin että toiset johtaa ja toiset ovat johdet­tavia. Samoin pien­impi­in palkkoi­hin menee enem­män rahaa kuin johta­jan tai johta­jien palkkoihin.

    Olvin toim­i­tusjo­hta­ja saa 400 000 euroa vuodessa, tuo vas­taa neljää hyvä palkkaista insinööriä. 

    Suo­ma­lais­ten johta­jien palkat ovat aivan nau­ret­ta­van alhaisia, muu­ta­maa poikkeusta luku­unot­ta­mat­ta. Mut­ta se haloo mikä näistä nousee ker­too enem­män Suomes­ta ja suomalaisuudesta.

    Erään yri­tyk­sen yt-neu­vot­teluis­sa kysyt­ti­in suo­raan, las­ke­taanko palkko­ja vai laite­taanko tehdas kiin­ni. Ay pam­put tuli­vat ker­tomaan päälu­ot­ta­mus­miehelle että sent­tiäkään ette anna perik­si, tehdas kiin­ni ja yli 100 henkeä työt­tömäk­si. Tehdas on tänä päivänä hiukan eteläm­mässä kuin Suomi.

    Katkeru­ut­ta tai ei, mut­ta ihmi­nen on tun­te­va olen­to, joka hyvin herkästi reagoi epäoikeu­den­mukaisu­u­teen. Olen sen ver­ran oikeis­to­lainen demari, että hyväksyn ihan hyvin tuon 400 000 euron palkan Olvin johta­jal­ta. Silti toivon, että Olvin johta­jakin ottaisi tässä vaike­as­sa tilanteessa sen 20 euron koro­tuk­sen, tai jät­täisi otta­mat­ta. Tuskin hänen tulota­sol­laan 2000 euron kuukausiko­ro­tuskaan mis­sään tun­tu­isi, mut­ta työn­tek­i­jöitä se voisi katkeroit­taa. Uskon, että viisas johta­ja tämän tajuaakin.

    Laskel­masi palkan- tai eläk­keenko­ro­tusten merk­i­tyk­ses­tä yhteisö­ta­sol­la on oikea. Ei kuitenkaan kan­na­ta väheksyä yksilö­ta­son tun­te­muk­sia. Pienem­pi­in palkkoi­hin var­masti menee yhteen­sä enem­män rahaa kuin johta­jien palkkoi­hin. Se ei silti oikeu­ta sika­maisia palkanko­ro­tuk­sia, joille ei löy­dy työn tuot­tavu­ud­es­ta enää mitään katet­ta. Jos 1 % yhteiskun­nas­ta saa 30 % palkoista (kuvit­teelli­nen esimerk­ki), suu­rit­u­lois­t­en palkkoi­hin menee edelleen vähem­män rahaa kuin muiden palkkoi­hin. Mut­ta onko jako­suhde enää oikea?

    Erit­täin suuret tulo­erot ovat aina yhteiskun­nan kannal­ta vahin­gol­lisia. Mitä ihmi­nen tekee esim suurem­mal­la raha­sum­mal­la kuin 100 000 euroa vuodessa? Tuol­la sum­mal­la saa kaiken tarvit­ta­van ja ylikin, säästöön jää iso sum­ma, jos ei ole armo­ton tuh­lari. Isom­pi­en raha­sum­mien ahne­htimises­sa on usein kyse siitä, että ei enää ymmär­rä, mikä on maail­mas­sa tärkeää. Vai onko niin, että kun ihmis­es­tä tulee mainit­se­masi “johta­ja”, kaik­ki pidäk­keet häviävät? Onko se kannatettavaa?

  99. Liian van­ha:Kun toimin­nanon olta­va var­maa niin työjär­jeste­lyt on tehtävä niin, että huonoinkin samo­ja tehtäviä tekevä selviää siitä ja virheet saadaan elim­i­noitua myös hyviltä.

    Olen sanonut sin­ulle jo sata ker­taa että fordis­mi ei toi­mi kuin liukuhi­h­nal­la ja muis­sa vas­taavis­sa täysin yksiselit­teis­es­ti palasteltavis­sa tehtävissä.

    Ker­ro min­ulle miten “jär­jestät työte­htävät” niin että huonokin raken­nus­mies saa liimat­tua höyryn­su­lun siis­tisti ja ilmati­ivi­ik­si eikä tee siihen reik­iä myöhem­mis­sä raken­nus­vai­heis­sa? Entä miten huoli­ma­ton ja huono insinööri voi saa­da aikaisek­si 100 virheetön­tä piirus­tus­ta pysyen edes kohtu­ul­la aikataulus­sa ja miten tarkas­tus voi löytää joka ikisen virheen ajois­sa ennen tuotantoa? 

    Minäpä ker­ron: ei mitenkään.

  100. JTS:
    Ay-liik­keen toim­intatavois­sa on syvälli­nen val­u­vi­ka, jos­sa ei haeta yhteiskun­nan hyvää vaan jäsen­mak­su­tu­lo­ja liitolle. Jotkut ovat pop­ulis­tisem­pia kuin toiset tässäkin.
    ‘snip’

    Enpä ole havain­nut vastapuolenkaan eli EK:n ja Yrit­täjien mitään ‘yhteistä hyvää’ hake­van — pop­ulis­mia heil­lä on kyllä.

    Täl­lainen ‘val­u­vi­ka’ markki­na­t­aloudessa on, mut­ta toimi­vaa vai­h­toe­htoa ei ole kek­sit­ty (kokeil­tuhan toki on).

  101. Raimo K: Vaikea kuvitel­la, että yri­tyk­set jatku­vasti, vuodes­ta vuo­teen oli­si­vat suos­tuneet mak­samaan enem­män, kuin on tarpeen (vaik­ka hei­dän jär­jestön­sä jatku­vasti yrit­tävät näin väit­tääkin). Tuskin yri­tysjo­hto ihan niin tyh­mää on?

    Tässä kan­nat­taa huo­ma­ta, että EK:ssa on val­ta suuril­la yri­tyk­sil­lä, PK-yri­tys­ten ääni jää vikinäk­si. Se mikä riit­tää suurille, ei vält­tämät­tä sovi pienille.

    EK:n suurin huoli ei ole enää duu­nar­ien palkois­sa, valmis­tushan voidaan siirtää muualle ja tuo­da ulkoa väki rak­salle. Enem­män pain­oa on ylem­pi­en toim­i­henkilöi­den palkko­jen ja työe­hto­jen kuris­sa pitämisessä, ener­gian hin­nas­sa, verois­sa yms.

  102. Koti-isä: Juuri näin. Yhteistä kakkua tässä ollaan jakamassa.
    ‘snip’

    Mis­sähän se ‘yhteinen kakku’ muka sijaitsee?

    Tilanteet eri yri­tyk­sis­sä ja toimaloil­la ovat eri aikoina eri­laiset, ei ole mitään yhteistä kakkua, jos­ta ote­taan tai jätetään, vaik­ka EK ja VVM (ja muutkin) yrit­tävät näin uskotella.

  103. Oikeis­tode­mari: Katkeru­ut­ta tai ei, mut­ta ihmi­nen on tun­te­va olen­to, joka hyvin herkästi reagoi epäoikeu­den­mukaisu­u­teen. Olen sen ver­ran oikeis­to­lainen demari, että hyväksyn ihan hyvin tuon 400 000 euron palkan Olvin johtajalta.

    Asi­aa on poht­in­ut myös Kahneman. On psykologinen koe jos­sa osan­ot­ta­ja A saa jonkun sum­man, vaikka­pa kympin, jaet­tavak­si A:n ja B:n kesken. A saa päät­tää mieli­v­al­tais­es­ti jako­suh­teen, ja B:n tehtäväk­si jää joko hyväksyä tai hylätä diili. Jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa kumpikaan ei saa mitään.

    ‘Ratio­naalis­es­ti’ toimi­va B hyväksy­isi minkä tahansa diilin, jopa 9.99€ A:lle ja yksi sent­ti B:lle olisi B:n kannal­ta parem­pi kuin ei mitään. Kokeis­sa kuitenkin B‑henkilöt alka­vat hylätä hyvin ‘epäreilu­ja’ diile­jä, raja menee jos­sakin 8€/2€ tietämillä.

    Evoluu­tio on jostain syys­tä näh­nyt hyödyl­lisek­si ohjel­moi­da mei­dän kaalei­himme tuom­moi­sen toimin­non, halun ‘rankaista’ hyvin epäreilusti toimivia osa­puo­lia vaikka­pa sit­ten oman tap­pi­on uhal­la. Ilmeis­es­ti toim­intat­a­pa on ratio­naa­li­nen kun kat­so­taan suurem­paa kokon­aisu­ut­ta, siis koko lau­man selviämistä pitkäl­lä tähtäimel­lä, sen sijaan että jäätäisi­in tui­jot­ta­maan yhden osa­t­a­pah­tu­man tai transak­tion optimaalisuutta.

  104. Viherinssi: Ter­ve­tu­loa joskus kokeile­maan elämää pk-sektorilla!

    Ei kri­it­tisiä toim­into­ja anneta yhden pienen fir­man hoidet­tavak­si, ei ainakaan yhden firman.
    Ja toisin päin :Jos pikku fir­ma ottaa liian suuren riskin kan­net­tavak­seen niin vetäjää voi pitää entisenä yrittäjänä.

  105. Sylt­ty: Olen sanonut sin­ulle jo sata ker­taa että fordis­mi ei toi­mi kuin liukuhi­h­nal­la ja muis­sa vas­taavis­sa täysin yksiselit­teis­es­ti palasteltavis­sa tehtävissä.

    Ker­ro min­ulle miten “jär­jestät työte­htävät” niin että huonokin raken­nus­mies saa liimat­tua höyryn­su­lun siis­tisti ja ilmati­ivi­ik­si eikä tee siihen reik­iä myöhem­mis­sä raken­nus­vai­heis­sa? Entä miten huoli­ma­ton ja huono insinööri voi saa­da aikaisek­si 100 virheetön­tä piirus­tus­ta pysyen edes kohtu­ul­la aikataulus­sa ja miten tarkas­tus voi löytää joka ikisen virheen ajois­sa ennen tuotantoa? 

    Minäpä ker­ron: ei mitenkään.

    Insinööri on ja muu koulutet­tu henkilöstö on käynyt läpi mon­en val­in­tapros­es­sia koulu­tuk­sen eri vaiheissa

    Ja kun fir­ma palkkaa henkilöitä, niin jos rekry­toi­ja ei ole täysi tumpe­lo niin siinä vai­heessa tapah­tuu valikoi­tu­mi­nen sopivi­in tehtäviin.

    Mut­ta lop­ulli­nen laatu voidaan taa­ta vain työn organ­isoin­nil­la, tarkas­tuk­sil­la, tes­tauk­sil­la ja taas tarkas­tamisil­la ja testauksilla.

    En ole vielä koskaan tavan­nut henkilöä , joka ei tek­isi virheitä, pait­si Sylt­ty ja Viherinssi.

    Ja kun hoide­taan kri­it­tistä funk­tioi­ta niin sitä ei voi jät­tää yhden ihmisen varaan eikä sil­lä ole merk­i­tys­tä tekeekö virheitä ker­ran viikos­sa tai ker­ran kuukaudessa.

    Jos halu­taan, että syn­tyy huonoa jälkeä niin henkilöstön tekemää laat­ua ei mil­lään taval­la kontrolloida.

    Tieto­jär­jestelmien huono laatu syn­tyy sen vuok­si, että työtä ei edes halu­ta tehdä kunnolla:Korjataan, jos on vikaa on se seli­tys, jon­ka olen kuun­nel­lut jo 30 vuotta.

    Tai tässä ei voi mikään men­nä vikaan.

    Ja kun seu­raa­vana aamu­na on miljoona tilaa­ja poik­ki niin siinä on totu­us val­jen­nut mon­elle mes­tar­ille omista kyvyistään.

    Sama kos­kee johtoakin, nor­maal­isti hal­li­tus ja tilin­tarkas­ta­jat valvo­vat johdonkin toimintaa

  106. Tapio: Täs­mälleen, tämä on asian ydin.

    Jako­varaa voitaisi­in myös kas­vat­taa tekemäl­lä epä­tyyp­il­li­sistä työ­suhteista kan­nat­tavia sekä työn tek­i­jälle että teet­täjälle. Tämä aivan var­masti lisäisi tehty­jen työ­tun­tien määrää myös muil­la kuin matalapalkka-aloilla.

    Epä­tyyp­il­lisiä työ­suhtei­ta on muitakin kuin ns. nol­la-sopimuk­set. Ne voisi kyl­lä kohtu­ut­toman yksipuolisi­na kieltää.

    Epä­tyyp­il­liesetä ei tule koskaan kan­nat­tavaa, jos sop­pari takaa 0‑tuntia töitä tai kulut nou­se­vat liian korkeik­si palkkaan nähden.

    Jos tar­jot­tu­jen työ­tun­tien määrä on pieni ja palk­ka alhainen niin ei kukaan cent­te­jä kerää.

    Rahan arvo on muut­tunut tietyl­lä taval­la, pikku sum­maa ei koeta enää vaivan arvoiseksi

    Olen nyt ostanut palvelui­ta van­hem­mil­leni ja itsellekin 4H ker­hoil­ta ja toim­inta on ollut hyvää.
    Mut­ta kun työ kestää 1–4 tun­tia niin sil­loin veloite­taan myös matkus­tamis­es­ta, mat­ka-ajas­ta ja-kuluista

    Palvelun hin­ta on 13,30€/tunti, hin­ta sisältää ALV:n (24%). Työn tilaa­ja huole­htii tarvikkeet ‚koneet ja työka­lut työntekijälle.

    Vaik­ka hin­ta on hal­pa niin nuorelle jää enem­män käteen kuin Mäkkäril­lä tai siivoamalla.

    Mitään suur­ta ammat­ti­taitoa on turha odot­taa, mut­ta nor­maalit koti­aska­reet ja juh­la-avus­tuk­set käyvät.

  107. JTS:
    Ay-liik­keen toim­intatavois­sa on syvälli­nen val­u­vi­ka, jos­saei haeta yhteiskun­nan hyvää vaan jäsen­mak­su­tu­lo­ja liitolle. Jotkut ovat pop­ulis­tisem­pia kuin toiset tässäkin. 

    Toimen ay-liik­keen ongel­ma on demokra­ti­ava­jet­tavas­taa­vat vaal­i­mallit, jois­sa liitot itse ohjaa­vat vah­vasti ehdokasaset­telua. Tämä myös estää uud­is­tu­mista ja kehit­tämässä muu­ta kuin tupoa. Paikalli­nen sopimi­nen voisi käy­dä jäse­nille ja luottareille, mut­ta ei etenkään liitolle, joka halu­aa näkyvyyttä.

    Liiton tekemä sopimus ei ole este paikalliselle sopimiselle. Toki luot­tarin kan­nat­taa piirtää nimen­sä vain sel­l­aiseen paperi­in joka on liiton neu­vot­tele­maa parempi.

  108. Oikeis­tode­mari: Erit­täin suuret tulo­erot ovat aina yhteiskun­nan kannal­ta vahin­gol­lisia. Mitä ihmi­nen tekee esim suurem­mal­la raha­sum­mal­la kuin 100 000 euroa vuodessa? Tuol­la sum­mal­la saa kaiken tarvit­ta­van ja ylikin, säästöön jää iso sum­ma, jos ei ole armo­ton tuh­lari. Isom­pi­en raha­sum­mien ahne­htimises­sa on usein kyse siitä, että ei enää ymmär­rä, mikä on maail­mas­sa tärkeää. Vai onko niin, että kun ihmis­es­tä tulee mainit­se­masi “johta­ja”, kaik­ki pidäk­keet häviävät? Onko se kannatettavaa?

    Jos suo­ma­lainen kokenut DI houkutel­laan Indone­si­aan tuo­maan koke­muk­sen­sa sikäläisen yri­tyk­sen käyt­töön, ei hänelle voi tar­jo­ta Indone­sialaista keskipalkkaa, ei edes Indone­sialaisen insinöörin keskipalkkaa. 

    Tun­tui se ympäristössä asu­vien indone­sialais­ten mielestä oikeu­den­mukaiselta eli ei, kyseisen DI:n palkkata­so lähtisi hänen palkkata­sostaan Suomes­sa — toden­näköis­es­ti tuplat­tuna kor­vauk­sek­si han­kalas­ta muu­tos­ta vier­aaseen ympäristöön, joskus jopa per­heen kanssa (las­ten koulut ym). Eli tulo­eron oikeu­den­mukaisu­us on mon­imutkainen juttu.

    Toinen jut­tu on sit­ten “pääo­mat­u­lon luon­teinen palkkat­u­lo”, jos­ta kir­joitin tänne toiseen keskustelu­un muinoin:

    “Ongel­mana on se, että osa palkkat­u­loista määräy­tyy pääo­masi­joi­tus­markki­noil­la, vaik­ka palkkat­u­lon saa­ja ei kan­na sijoi­tus­riskiä. Esimerkik­si kon­sult­ti, sijoi­tus­pankki­iri tai yri­tys­lakimies veloit­taa työstään sen mukaan, mitä neu­vot voivat tuot­taa. Jos neu­vo­ja annetaan kym­me­nien mil­jar­di­en liike­toimin­nalle, pros­ent­tikin voitos­ta on paljon. Tap­pi­oriskiä ei kon­sult­ti kan­na. Näil­lä palkkat­u­loil­la on siten saatavis­sa suuryrit­täjän voiton­mah­dol­lisu­udet ilman sijoitusriskiä.

    Kun suuryri­tyk­sen omis­ta­jat sit­ten suures­sa viisaudessaan mak­sa­vat kon­sult­tiy­htiölle suuria sum­mia voit­toa mah­dol­lis­es­ti tuot­tavista neu­voista, tulee kysymyk­seen, mik­sei toim­i­tusjo­hta­jalle mak­se­ta samal­la taval­la – muuten­han hänenkin kan­nat­taa siir­tyä kon­sul­tik­si. Täl­lä taval­la jär­jet­tömän suu­ru­us­lu­okan palkat lev­iävät yri­tys­ten johtoryhmiin.”

  109. Raimo K: Pääo­mat­u­lo­jen alem­mal­la vero­tuk­sel­la lie­nee enem­män osu­ut­ta ko. asi­aan kuin teknolo­gian kehityksellä.

    f=“#comment-309159”>Raimo K: diodi

    Palkan osu­us bkt:stä on alen­tun­tu kaikissa OECD mais­sa saman kaa­van mukaan 70-luvul­ta lähtien.

  110. Jaa, näyt­tää menevän oma­l­ta kohdal­tani van­han ker­tauk­seen, ehkä on aika vaieta.

    Palatak­seni kuitenkin alku­peräiseen kysymyk­seen, miten palkoista pitäisi sopia, ehdo­tuk­seni on seuraava:

    - Peli jae­taan kolmeen pöytään: vien­tiyri­tyk­set, koti­maan yri­tyk­set ja julki­nen sektori.
    — PK-yri­tyk­set ote­taan täy­si­val­taisik­si neu­vot­telijoik­si koti­maan pöytään.
    — Organ­isoitu ylä­ta­son neu­vot­telu Ruotsin tapaan.
    — Vien­tili­ito­jen neu­vot­te­lut aset­ta­vat palkanko­ro­tuk­sille raamit, perustel­lut poikkeuk­set OK.
    — Liitot keskit­tyvätt ylä­ta­sol­la n.s. tekstikysymyksiin.
    — Yri­tyk­sille annetaan hyvin suuri vapaus neu­votel­la kus­tan­nus­raamin puit­teis­sa ole­vat henkilöko­htaiset korotukset.
    — Sopimuk­sis­sa ei saa olla tarpeet­to­mia palkkata­soa korot­tavia takaisinkytkentämekanismeja.
    — Yri­tysko­htaiset kri­isi­lausek­keet ote­taan käyt­töön, t.s. että paikallis­es­ti voidaan sopia määräaikai­sista palka­nalen­nuk­sista ja/tai työaika­jär­jeste­ly­istä ilman “toim­it­si­joiden” pain­os­tus­ta. Mieli­v­al­lan estämisek­si kri­isin toteamiseen käytetään kol­man­nen osa­puolen, esim. tilin­tarkas­ta­jan lausuntoa.

    Perustelu­na toisek­si viimeiseen kohtaan se, että ainakin takavu­osi­na sopimuk­si­in oli täl­laisia mekanis­me­ja kir­jat­tu: Jos annoit sopimuk­sen ylit­täviä henkilöko­htaisia koro­tuk­sia parhaille ihmisille­si, se johti seu­raavas­sa sisäisessä palkkaver­tailus­sa muidenkin saman liiton jäsen­ten palkko­jen koro­tuk­seen. Ainakin sil­loin palka­nsaa­japuolel­la oli parem­pia matemaatikko­ja kuin työnantajilla.

  111. JTS: Ay-liik­keen toim­intatavois­sa on syvälli­nen val­u­vi­ka, jos­sa ei haeta yhteiskun­nan hyvää vaan jäsen­mak­su­tu­lo­ja liitolle. Jotkut ovat pop­ulis­tisem­pia kuin toiset tässäkin.

    Toimen ay-liik­keen ongel­ma on demokra­ti­ava­jet­ta vas­taa­vat vaal­i­mallit, jois­sa liitot itse ohjaa­vat vah­vasti ehdokasaset­telua. Tämä myös estää uud­is­tu­mista ja kehit­tämässä muu­ta kuin tupoa. Paikalli­nen sopimi­nen voisi käy­dä jäse­nille ja luottareille, mut­ta ei etenkään liitolle, joka halu­aa näkyvyyttä.

    AY-liik­keen tehtävä on ajaa työn­tek­i­jöi­den asi­aa. Osalta liitoista tämä on uno­htunut. Esimerkkinä vaikka­pa palvelu­alo­jen ammat­tili­it­to (PAM), joka sopii työe­htosopimuk­sia tois­t­en liit­to­jen työe­htosopimuk­sien soveltamisalalle alle näi­den työe­htosopimuk­sien tason. Tavoit­teena on kas­vat­taa omaa vaiku­tus­val­taansa työn­tek­i­jöi­den kus­tan­nuk­sel­la. Voidaankin kysyä kenen asial­la PAM oikein on? 

    Suomeen tarvi­taan kiireesti lain­säädän­nölli­nen uud­is­tus, jos­sa liiton edus­tavu­udelle asete­taan kun­nol­lisia vaa­timuk­sia. Nyt meil­lä on tilanne, jos­sa työn­tek­i­jäli­it­to, jol­la ei ole tiety­il­lä aloil­la lainkaan jäseniä, voi sopia työe­htosopimuk­sia näi­den työn­tek­i­jöi­den pään­menok­si mil­lään taval­la työn­tek­i­jöitä kuulemat­ta. Tämä jos mikä on autoritääristä toim­intaa ja kyseenalaista jo ihan perus­tus­lain näkökulmasta. 

    Kun puhutaan demokra­ti­ava­jeesta, niistä kär­sii eri­tyis­es­ti suuret ja aivan eri­tyis­es­ti palvelu­alo­jen suuret ammat­tili­itot. Paikallisia ammat­tiosas­to­ja ei usein ole, eikä siten mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa omi­in asioi­hin­sa. Lisäk­si äänestämisel­lä ei usein voi vaikut­taa, kos­ka liiton toim­inta on organ­isoitu niin, ettei äänestämisel­lä ole mitään merkitystä.

    Demokra­tia sen sijaan toteu­tuu, vas­toin yleistä käsi­tys­tä, ylivoimais­es­ti parhait­en “lakko­herkkinä” pide­tyis­sä kul­je­tusa­lo­jen liitois­sa, jois­sa ääneste­tyn henkilökun­nan osu­us on huo­mat­tavasti korkeampi. Hei­dät voidaan vai­h­taa. Lisäk­si ammat­tiosas­tot ovat pienem­piä ja siten vaikut­ta­mi­nen paikallisi­in asioi­hin äänestämisel­lä on mahdollista.

    Suomes­sa ei ymmär­retä tosi­asi­aa, että meil­lä tietyt suuret palvelu­alo­jen työn­tek­i­jäli­itot solmi­vat huo­mat­tavia heiken­nyk­siä niihin työ­sopimus­lain kohti­in, joista saa sopia työe­htosopimuk­sel­la heikom­min. Mis­tä tämä moti­vaa­tio tehdä niin san­otusti riman alit­tavia työe­htosopimuk­sia sit­ten kumpuaa? Onko kysymys jäsen­ten edus­ta vai ken­ties liit­to­jen henkilöstön omas­ta mukavas­ta elämästä vak­i­naises­sa työ­suh­teessa, vaik­ka kaik­ki edustet­ta­vat ovat osa-aikaisia, vuokratyön­tek­i­jöitä ja pieni­palkkaisia ihmisiä — liiton siu­nauk­sel­la toki.

    Paikallisen sopimisen laa­jen­t­a­mi­nen edel­lyt­tää lain­säätäjän puut­tumista sekä liit­to­jen edus­tavu­us­va­jeeseen että demokra­ti­ava­jeeseen. Nykyi­nen tilanne on johtanut siihen, että liitot kil­pail­e­vat kuka tekee halvim­man työe­htosopimuk­sen. Työ­nan­ta­ja vain vai­h­taa työ­nan­ta­jali­it­toa sen mukaises­ti ja ottaa käyt­töön halvim­man. Sopi­jali­itol­la ei ole vält­tämät­tä yhtäkään jäsen­tä. Tälle on tehtävä pikaises­ti lop­pu. Muual­la Euroopas­sa on ihan tavanomaista, että vain edus­tavin liit­to saa tehdä sopimuk­sen tai työn­tek­i­jöi­den on äänestämäl­lä tun­nustet­ta­va heitä edus­ta­va ammat­tili­it­to. Tästä EK ei toki muista koskaan maini­ta, kun se huu­taa paikallista sopimista Suomeen. Rusi­nat pitää saa­da pullasta.

  112. Jokaisel­la on mah­dol­lisu­us opiskel­la vaik­ka kaup­pati­eteen­mais­terik­si ja han­kkia laa­ja verkos­to ympärilleen. Kepu­laisit­tain puhutaan nuotiopiireistä.

    Kaik­ista ei voi tul­la johta­jia, ei edes insinööre­jä tai human­is­te­ja. Mut­ta olen­naista on se, että jokaisel­la on mahdollisuus.

    Ihmi­nen on perus­lu­on­teeltaan ahne eläin, toiset itsekkäämpiä kuin toiset. On hyvin luon­nol­lista, että toiset halu­a­vat enem­män kuin muut. Enkä usko, että ihmi­nen olisi kehit­tynyt val­ta­la­jik­si ilman ahneutta. 

    Ahneut­ta tarvi­taan jos­sain määrin ihan joka päiväisessä elämässä, kos­ka muuten­han emme osaisi pitää puo­liamme. Toiset hyväk­sikäyt­tää tois­t­en epäit­sekyyt­tä. Tämäkin on täysin luon­nol­lista käyttäytymistä.

    Palkko­jen kohdal­la ei kuitenkaan ole merk­i­tys­tä muul­la kuin sil­lä, että miten suuri pien­i­t­u­loisen ostovoima on. Suh­teel­la johonkin rikkaim­paan pros­ent­ti­in ei ole merkitystä. 

    Vah­va keskilu­ok­ka on mielestäni jokaisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan selkäran­ka. Keskilu­ok­ka joutuu kan­ta­maan vas­tu­un­sa, keskilu­ok­ka ei kykene luo­vaan kirjanpitoon.

    Suomes­sa elinkus­tan­nuk­set ja korkea vero­tus naker­ta­vat keskilu­okkaa, kuten myös työ­paikko­jen karkaami­nen ulkomaille.

    Huvit­taa sekin, että erästä pankki­iria pide­tään Suomes­sa oikeana kroisok­se­na, vaik­ka muuhun maail­maan ver­rat­tuna hän on lähin­nä nappikauppias. 

    Se että Suomes­sa keski­tytään tap­pele­maan 20 euron palkanko­ro­tuk­ses­ta on täysin jär­jetön­tä resurssien tuhlaamista.

    Osmo Soin­in­vaara on puhunut pien­i­t­u­lois­t­en vero­tuk­sen alen­tamis­es­ta, joka on täysin oikea suun­ta. Ain­oas­taan käteen jäävän net­to­sum­man ostovoimal­la on merk­i­tys­tä mar­ketin kassalla.

    Jos tätä net­to­sum­maa lähde­tään korot­ta­maan palkanko­ro­tuksin tilanteessa, jos­sa maail­mas­sa on yli 100 miljoon­aa työtön­tä aikuista niin voidaan olla var­mo­ja, että net­to­sum­mas­ta tulee nol­la­sum­ma. Joku tekee halvem­mal­la ja maas­sa, jos­sa ei ole työehtosopimuksia.

  113. Pyöräil­i­jäau­toil­i­ja­jalankulk­i­ja: Palkkata­so ei siis ole liian alhainen vaan palkkaerot ovat liian alhaiset…

    Aivan, ja oikeas­t­aan liian alhais­ten palkkaero­jen lisäk­si palkat ovat liian korkei­ta. Pienet palkkaerot ja korkeat palkat tarkoit­ta­vat sitä, että palvelu­alo­jen kus­tan­nuk­sia on vaikea mak­saa, mut­ta on hal­paa ja help­poa ostaa ulko­mail­ta tavaraa. Jos palkka/kustannustaso olisi alhaisem­pi ja palkkaerot edes saman­laiset, olisi koti­mais­ten palvelu­jen ost­a­mi­nen hie­man järkevämpää.

    Jos ostan kiinalaisen kam­er­an ja pudotan sen ja se menee rik­ki, kan­nat­taako kor­ja­ta? Ei kan­na­ta. Kan­nat­taa ostaa uusi kiinalainen kam­era. Jos kor­jaut­ta­mi­nen olisi halvem­paa suh­teessa tuon­ti­tavaraan, tilanne voisi olla toinen.

  114. Liian van­ha: Ei kri­it­tisiä toim­into­ja anneta yhden pienen fir­man hoidet­tavak­si, ei ainakaan yhden firman.
    Ja toisin päin :Jos pikku fir­ma ottaa liian suuren riskin kan­net­tavak­seen niin vetäjää voi pitää entisenä yrittäjänä.

    Point­ti oli se, että vielä keskisu­uris­sakin fir­moissa yksit­täi­nen henkilö voi olla hyvin merkit­tävä ja jopa kri­it­ti­nen liike­toimin­noille. Henkilöri­ip­pu­vu­us on yksi suurimpia pk-sek­torin korkean asiantun­ti­ju­u­den yri­tys­ten riske­jä. Sitä voi ja pitää yrit­tää vähen­tää yri­tyk­sen sisäisil­lä jär­jeste­ly­il­lä, mut­ta siinäkin tulee nopeasti raja vastaan.

  115. Liian van­ha: En ole vielä koskaan tavan­nut henkilöä , joka ei tek­isi virheitä, pait­si Sylt­ty ja Viherinssi.

    Joudun tuot­ta­maan pettymyksen!

    Osa uras­tani on ollut eri­lai­sis­sa tuoteke­hi­tys­te­htävis­sä, jois­sa tehdään lähin­nä virheitä. Tuoteke­hi­tysinsinöörin työa­jas­ta suurin osa kuluu sel­l­ais­ten asioiden paris­sa, jot­ka eivät ikinä päädy tuotteisiin.

    Johtote­htävis­sä tekemieni virhei­den rahal­lista arvoa en viit­si edes yrit­tää laskea. Elän kuitenkin siinä uskos­sa ja toivos­sa, että niis­säkin tehtävis­sä tekemieni oikei­den päätösten ja asioiden lisäar­vo on kuitenkin ollut suurem­pi kuin tekemieni virhei­den kustannukset.

  116. “Osalta liitoista tämä on uno­htunut. Esimerkkinä vaikka­pa palvelu­alo­jen ammat­tili­it­to (PAM), joka sopii työe­htosopimuk­sia tois­t­en liit­to­jen työe­htosopimuk­sien soveltamisalalle alle näi­den työe­htosopimuk­sien tason. ”

    Yri­tyk­sessä käyte­tyn työehtosopimuksen/t val­it­see työ­nan­ta­ja yksipuolis­es­ti. Työn­tek­i­jät voivat olla jär­jestäy­tyneitä mihin liit­toon halu­a­vat, mut­ta vain työ­nan­ta­jan val­it­semil­la liitoil­la on neuvotteluoikeus..

    Nuo työe­htosopimut­sen laa­jen­nuk­set johtu­vat tuos­ta työe­htosopimushop­pailus­ta. Uusi alas­ta poikkea­va työe­htosopimus val­i­taan, kos­ka niis­sä ei ole varaudut­tu toisen alan ehtoihin.

    Kau­pan alan ja AKT jär­jestäy­tymisas­te on aivan eri luokkaa.Kaupan ala on yksi­tyi­nen palvelu­ala ja jär­jestäy­tymisas­te on n 50% kun taas AKT kuu­luu lähin­nä teol­lisu­u­teen, jos­sa jär­jestäy­tymisas­te on 86 % ja näin pienessä ja agres­si­ivises­sa joukos­sa var­maan 100 %

    Palvelu­alo­jen heikkouden aiheut­taa suuri vai­h­tu­vu­us ja siitä johtu­va alhainen jär­jestäy­tymisas­te. Joukkovoimaa ei juuri ole ja kun ei ole jäseniä eivätkä edun­valvo­jat ole tut­teu­ja niin äänestys% jää hyvin alhaiseksi.

    On oikeas­t­aan aika has­sua, että korkein jär­jestäy­tymisas­te on parhaas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa olevil­la ja alhaisin huonoim­mas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa olevilla,

    http://www.tem.fi/files/30376/TEM_27_2011_netti.pdf

  117. Tapio:
    Jaa, näyt­tää menevän oma­l­ta kohdal­tani van­han ker­tauk­seen, ehkä on aika vaieta.

    Palatak­seni kuitenkin alku­peräiseen kysymyk­seen, miten palkoista pitäisi sopia, ehdo­tuk­seni on seuraava:

    - Peli jae­taan kolmeen pöytään: vien­tiyri­tyk­set, koti­maan yri­tyk­set ja julki­nen sektori.
    — PK-yri­tyk­set ote­taan täy­si­val­taisik­si neu­vot­telijoik­si koti­maan pöytään.
    ‘snip’

    Aika vähän pöytiä, kun ottaa huomioon kuin­ka paljon eri alo­ja on — tai sit­ten pöy­dis­tä tulee niin iso­ja, että yhteyt­tä voi pitää vain kännykällä 😉

    Pienyri­tys­ten mukaan otta­mi­nen olisi kyl­lä perusteltua.

    Peri­aat­teessa palkanko­ro­tusten tulisi määräy­tyä tuot­tavu­u­den mukaan eli siinä mielessä EK:n aja­ma TUPO-vas­taisu­us on perustel­tua, mut­ta EK itse munasi sen esit­tämäl­lä palk­ka-ankkure­i­ta ja että koro­tusten pitäisi olla kaikil­la aloil­la samat. Tot­ta kai seu­rauk­se­na oli se, että kaik­ki kyt­tä­sivät, että mitä ‘noi’ saavat.

    Toisaal­ta liit­toko­htai­sis­sa ei keskusjär­jestöl­lä ole roo­lia, mikä selit­tää SAK:n TUPO-myön­teisyy­den, vaik­ka se on työn­tek­i­jöi­den ansioke­hi­tyk­sen kannal­ta huono. Sehän tehdään huonoim­min tuot­ta­van alan mukaan — mikä kyl­lä sopii myös hyvin tuot­taville aloille.

  118. Lau­ri Kumpu­lainen:
    ‘snip’
    Se että Suomes­sa keski­tytään tap­pele­maan 20 euron palkanko­ro­tuk­ses­ta on täysin jär­jetön­tä resurssien tuhlaamista.
    snip’

    Ota­pa huomioon, että työ­nan­ta­japuoli tap­peli 20 euron koro­tuk­ses­ta suurem­pia koro­tuk­sia vastaan!

    Ja kuten on niin moni jo toden­nut, johdon miljoonat ovat vain pieni osa koko palkka­sum­mas­ta, mas­sat ratkaisevat.

  119. Raimo K: Peri­aat­teessa palkanko­ro­tusten tulisi määräy­tyä tuot­tavu­u­den mukaan eli siinä mielessä EK:n aja­ma TUPO-vas­taisu­us on perustel­tua, mut­ta EK itse munasi sen esit­tämäl­lä palk­ka-ankkure­i­ta ja että koro­tusten pitäisi olla kaikil­la aloil­la samat. Tot­ta kai seu­rauk­se­na oli se, että kaik­ki kyt­tä­sivät, että mitä ‘noi’ saavat.

    Aivan, mut­ta tuo OS:n heit­tämä näkökulma: 

    “Työ­nan­ta­jien halu­amis­sa yri­tysko­htai­sis­sa sopimuk­sis­sa on ongel­ma, että ne heiken­tävät yri­tys­ten tekemien investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta, kos­ka investoin­tien tuo­ma tuot­tavu­u­den nousu ulos­mi­tataan palkkoi­hin. Tämä on havait­tu esimerkik­si Ran­skas­sa. Näin ei käy TES-jär­jestelmässä, jos­sa saman­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä on sama palkkataso.”

    muut­ti aja­tusku­vioi­tani. Tuo palk­ka-ankkuriperi­aate todel­lakin mah­dol­lis­taa sen, että jos tuot­tavu­uskasvua ei ulos­mi­ta­ta yri­tysko­htaisi­in palkkoi­hin, alan hyvät yri­tyk­set saa­vat suh­teel­lista etua joko kas­vamiseen tai omis­ta­jien palk­it­semiseen, ja huonot yri­tyk­set tuomi­taan kil­pailukyvyt­tömyy­teen ja konkursseihin.

    AY-liike on läht­enyt kaikessa hil­jaisu­udessa mie­lenki­in­toiseen peliin.

    Kansakun­nan kannal­ta tässä pelis­sä on äärim­mäisen tärkeää, kuka hyväksytään palkka-ankkuriksi.

  120. Osmo Soin­in­vaara:
    Voisiko ajatel­la, että pieni­palkkaisten tilan­net­ta kjo­hen­net­taisi­in mielu­um­min alen­ta­mal­la hei­dän vero­tus­taan ja/tai palkkaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la, kuten asum­is­tu­ki? Ei ole hyvä hin­noitel­la ihmisiä työttömiksi.

    Kun val­tion vero­tu­loista yli 80% tulee tasaveroista, niin mitähän pitäisi tehdä?

    Mikko Kivi­ran­ta: Yksi ala jos­sa meil­lä on ‘hyvä brän­di’ olisi tietoturva.

    Vil­li veikkaus kumpaa opete­taan suomen koul­u­laitok­ses­sa enem­män: käsitöitä vai ohjel­moin­tia? Ja kum­mas­ta olis enem­män hyö­tyä vien­ti­t­u­lo­jen saamiseksi?

  121. Viherinssi: Joudun tuot­ta­maan pettymyksen!

    Osa uras­tani on ollut eri­lai­sis­sa tuoteke­hi­tys­te­htävis­sä, jois­sa tehdään lähin­nä virheitä. Tuoteke­hi­tysinsinöörin työa­jas­ta suurin osa kuluu sel­l­ais­ten asioiden paris­sa, jot­ka eivät ikinä päädy tuotteisiin.

    Johtote­htävis­sä tekemieni virhei­den rahal­lista arvoa en viit­si edes yrit­tää laskea. Elän kuitenkin siinä uskos­sa ja toivos­sa, että niis­säkin tehtävis­sä tekemieni oikei­den päätösten ja asioiden lisäar­vo on kuitenkin ollut suurem­pi kuin tekemieni virhei­den kustannukset.

    Näin­hän se on, kun kat­soo taak­sepäin niin se vain sar­ja virheitä.

    Har­va kuitenkaan noi­ta muis­telee eikä esimiehenkään etua palvele työn­tek­i­jöi­den virhei­den korostaminen.

    Niin­pä henkilöarviois­sa paina­vat useim­miten vain men­estyk­set, sen vuok­si esimiehen tekemä tuot­tavu­usarvio on enem­män tai vähem­män epärealistinen.

    Kuitenkin yksi tehokkaim­mista tuot­tavu­u­den nos­ta­jista on virhei­den välttäminen .

    Mut­ta jos ne hau­dataan ja tietois­es­ti peit­el­lään niin henkilöarvioit , jär­jestelmien kuin myös organ­isaa­tion kehit­tämi­nen ajau­tu­vat sivuraiteelle

  122. Liian vanha:“On oikeas­t­aan aika has­sua, että korkein jär­jestäy­tymisas­te on parhaas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa olevil­la ja alhaisin huonoim­mas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa olevilla..”
    — Onhan se has­sua, mut­ta tuos­sa taisi syy ja seu­raus men­nä väärin päin.

  123. Raimo K: Ja kuten on niin moni jo toden­nut, johdon miljoonat ovat vain pieni osa koko palkka­sum­mas­ta, mas­sat ratkaisevat.

    Kum­masti vain niillekin löy­tyy puolestapuhu­jia, vaik­ka kyse on kokon­aisuute­na aivan mität­tömästä asi­as­ta. Aika kaksi­nais­moral­is­tista toimintaa.

  124. Oikeis­tode­mari: Mitä ihmi­nen tekee esim suurem­mal­la raha­sum­mal­la kuin 100 000 euroa vuodessa? Tuol­la sum­mal­la saa kaiken tarvit­ta­van ja ylikin, säästöön jää iso sum­ma, jos ei ole armo­ton tuh­lari. Isom­pi­en raha­sum­mien ahne­htimises­sa on usein kyse siitä, että ei enää ymmär­rä, mikä on maail­mas­sa tärkeää. Vai onko niin, että kun ihmis­es­tä tulee mainit­se­masi “johta­ja”, kaik­ki pidäk­keet häviävät? Onko se kannatettavaa?

    Ensin­näkään: 100 keur on kyl­lä aivan liian alhainen raja johonkin “rikkaiden luokkaan”

    Toisek­si: eikös se ole vaan hyvä, että fir­mat mak­sa­vat rahaa palkkoina joi­ta kuitenkin verote­taan aika kovasti. Vai­h­toe­hto olisi mak­saa rahat osinkoina jol­loin yhteiskun­nalle jää vähem­män. Kovat palkat ovat tästä syys­tä toivottavia.

    Lisäk­si näitä bonuk­sia morkataan suot­ta, jos vain kri­teer­it ovat oikeat. Esimerkik­si se yksi for­tu­min johta­ja teki kaup­po­ja jot­ka taku­ul­la oli­vat kaikkien niiden bonuk­sien arvoisia. Eli kyl­lä kan­nat­ti palkita.

    Sen sijaan tämä argu­ment­ti että johta­jat lähtevät ulko­maille jos ei ole bonuk­sia on kyl­lä maail­man huonoin. Eivät ne lähde. Ei niille tule edes kyselyjä.

  125. Mikko Kivi­ran­ta: Yksi ala jos­sa meil­lä on ‘hyvä brän­di’ olisi tieto­tur­va. Olin juuri lauan­taina kuun­tele­mas­sa Mikko Hyyp­pöstä, ja maail­mal­la on käyn­nis­sä läh­es­tulkoon täysi kybersota.

    Tarken­nan tätä vähän nyt kun aihep­i­iristä kohutaan. Esimerkik­si F‑Secure toimii jo alal­la jos­sa yritetään vahvis­taa varsi­naista PC:tä kestämään kyber­hyökkäyk­siä. Se tehtävä tun­tuu läh­es toiv­ot­toma­l­ta, kun sys­tee­mi on ulkop­uolelta muokat­tavis­sa ja samas­sa sekamel­skas­sa mah­dol­lisen kryp­tosys­teemin kanssa pyörivät videokood­ek­it, TCP/IP-pinot sun muut videopelit. Jos haavoit­tuvu­u­den toden­näköisyys kas­vaa ekspo­nen­ti­aalis­es­ti kood­in mon­imutkaistues­sa, tuo läh­estymistapa tun­tuu läh­es toiv­ot­toma­l­ta — mut­ta toki antaa jatku­van leipäpu­un tietoturvafirmoille.

    Itse olisin lait­ta­mas­sa kryp­tosys­teemin yti­men eril­lisenä rautana eril­liseen purkki­in, jota (a) ei pysty ulkop­uolelta muokkaa­maan ja (b) joka on luot­ta­mus­ta herät­tävän yksinker­tainen[*]. Itse tein ensim­mäiset koo­d­i­ni ‑79 lukion Apple II+:lla. Sen käyt­töjär­jestelmä, Apple­soft Basic, oli ROM-muis­tis­sa jota ei voi muoka­ta ja niin yksinker­tainen että min­ul­la olisi ollut mah­dol­lisu­us ymmärtää sen toim­inta. Silti sil­lä olisi voin­ut toteut­taa monia nykyaikaisia kryptausal­go­rit­me­ja, varsinkin nopeam­man pros­es­sorin kanssa — käyt­töjär­jestelmän ei olisi tarv­in­ut olla yhtään mon­imutkaisem­pi. Nykykäyt­töjär­jestelmistä sen sijaan on läh­es mah­do­ton varmis­taa mitä kaikkea kone­pellin alla on käyn­nis­sä. Jopa Lin­ux­in tapauk­ses­sa, jon­ka avoin lähdekoo­di on sen­tään saatavil­la, on aika teo­reet­tista että joku tosi­aan kahlaisi kaiken kood­in läpi, saati varmis­taisi mitä kaikkea todel­lisu­udessa kone­pellin alla pyörivään coreen on latau­tunut. Hyp­pö­nen jopa puheessaaan vih­jasi että Lin­uxis­sa on mukana paljon SCO:ta jos­ta ei tiedä mitä kaikkea sekaan on piilotettu.

    Käytän­nön vehje voisi vaikka­pa olla kryptaa­va hands-free kän­nykkään. Ain­oas­taan toinen kaveri jol­la on saman­lainen hands-free, ja avain, pystyy saa­maan puhelus­ta selvän. Vaik­ka älykän­nykkään olisi ujutet­tu mil­lainen virus, sig­naali tulee mikro­fon­ista jo kryptat­tuna, ja menee kuu­lok­keeseen yhä kryptat­tuna. Agnetha Merkel var­maan ostaisi heti yhden luurin. Eilisen uuti­sista päätellen Val­tioneu­vos­tollekin voisi myy­dä muu­ta­man. Jos kryptauk­sen perus­taisi openPGP:hen[**], maail­mal­ta löy­tyy jo valmis palvelin­ten infra­struk­turi avain­ten välit­tämiseen. Jos en olisi hukku­mas­sa mui­hin pro­jek­tei­hin, tek­isin var­maankin itse proof-of-con­cep­t’in — tuos­sa on pöy­dänkul­mal­la ADUC7026 devkit­ti, ei opti­maa­li­nen tarkoituk­seen mut­ta ehkä siitä demon saisi.

    Toinen myyn­tikelpoinen purk­ki voisi olla USB-näp­päimistön piuhaan kiin­nitet­tävä kryptain, jos­sa on oma pikku kalvonäp­päimistö salasanan syöt­tämiseen ilman että key­log­geri pääsee väli­in, ja oma pikku LCD-näyt­tö lyhyi­den tek­stien lukemiseen ilman että screen-cap­ture pääsee väli­in[***]. Nor­maal­isti näp­päi­lyt meni­sivät suo­raan purkin läpi PC:lle, mut­ta kun painaisin vaikka­pa kalvonäp­päin­ta joka tarkoit­taa “Viesti Soin­in­vaar­alle”, naput­telisin “Olen muuten sitä mieltä että Kartha­go on hävitet­tävä”, ja painaisin kalvonäp­päin­tä “Valmis” — sil­loin näp­päimistö lähet­täisikin PC:lle seu­raa­van tekstin…
    —–BEGIN PGP MESSAGE—–
    Ver­sion: GnuPG v2.0.20 (MingW32)

    hQEOA9ateKnTKDHsEAQAuQou5ySByRWTC/Hgb1UJTAABDAH8vICvPvYvg4Olq36a
    Lj0B8Hhjm7JMHr8Ob8Rz0dGOcSSNBJ2vecjH8EBabHJysWSbXamUy611lbCkadDy
    UX9hAJhYUCU3yljaTuevgTaq7djtxI94fMNEnn+aesQPinhZzr79gw2f80+IH4AE
    ALi7gpFvDIeT3FlLmuyKr1i9yi3biypBbp5Pjy5OsBB0TiWziaxHdeaSlM5XrhEN
    qxTsp3SZlncRZ6/1XQSFZ9tsxZLLBTaRlJH/wLsb2cFu8Bsu32AcxYT3wfVJ6P8h
    hH8ZwTw7wTgbu/zNLqbl18yX1W4BuSAjD4zh/oIoRHgJyVBjsTaK89uNr0HZ2nuv
    NgAmKi/h19oiXHq+jwwLu2ZDxIF5hf0/CGRlSsZH+W3XxZZzS+y1TZm3MR/VPHJd
    CuGXtmdDE54jVOGNTBc522HjfA==
    =bfTM
    —–END PGP MESSAGE—–
    …ja tek­sti menisi PC:llä vaikka­pa sähkö­pos­tio­hjel­maan, jos juuri sähkö­pos­tio­hjel­ma sat­tuu ole­maan avoin­na näp­päimistöä kuun­tele­mas­sa. Kyseisessä siansak­sas­sa on Kartha­go-viesti kryptat­tuna Osmon julkisel­la PGP-avaimel­la (jon­ka olen saanut PGP-avain­palve­limelta) ja jon­ka ain­oas­taan Osmo pystyy avaa­maan avaimen­sa salaisel­la puolikkaalla.

    Tuom­moist­en purkkien rak­en­tamises­sa on kyse vähem­män teknolo­gias­ta kuin luot­ta­muk­ses­ta rak­en­ta­jaa kohtaan. Ja Stal­in­in sanoin: luot­ta­mus hyvä, valvon­ta parem­pi. Aina parem­pi jos purk­ki käyt­tää avoin­ta lähdekood­ia joka on riit­tävän yksinker­tainen ollak­seen käyt­täjän (tai käyt­täjän nört­tikaverin) luet­tavis­sa ja ymmärrettävissä. 

    Minus­ta Suomel­la olisi tuhan­nen taalan paik­ka käyt­tää “suh­teel­lista etu­aan” ja ryhtyä rak­en­ta­maan tuom­moisia purkkeja.

    ————————————————–
    [*] Tämä luot­ta­mus on muuten samaa sukua kuin se jon­ka puute han­kaloit­taa sähköisiä vaalijärjestelmiä. Per­in­teisessä ään­ten­laskus­sa rivikansalainenkin ymmärtää kuin­ka äänestys­lip­pu pysyy koko ajan valvo­jien silmien alla, eikä se aineen häviämät­tömyy­den nojal­la voi kado­ta uur­nas­ta eikä tehdä kloo­nia itses­tään. Sys­tee­mi on riit­tävän yksinker­tainen. Sähköisessä tapauk­ses­sa rivikansalainen ei tätä ymmär­rä, ja jos äänestysjär­jestelmä on vähänkään ROM-muis­ti­in poltet­tua Apple II ‑käyt­tistä mon­imutkaisem­pi niin ei ymmär­rä nörttikään.

    [**] PGPssä tai GPGssä on etu­na myös “web of trust” ‑malli, ser­ti­fikaat­tien hier­arkian sijaan johon isoveli aina pääsee väli­in. Tästäkin oli puhet­ta sen B&B‑proffan kanssa.

  126. Tapio:
    ‘snip’
    Tuo palk­ka-ankkuriperi­aate todel­lakin mah­dol­lis­taa sen, että jos tuot­tavu­uskasvua ei ulos­mi­ta­ta yri­tysko­htaisi­in palkkoi­hin, alan hyvät yri­tyk­set saa­vat suh­teel­lista etua joko kas­vamiseen tai omis­ta­jien palk­it­semiseen, ja huonot yri­tyk­set tuomi­taan kil­pailukyvyt­tömyy­teen ja konkursseihin.

    AY-liike on läht­enyt kaikessa hil­jaisu­udessa mie­lenki­in­toiseen peliin.

    Kansakun­nan kannal­ta tässä pelis­sä on äärim­mäisen tärkeää, kuka hyväksytään palkka-ankkuriksi.

    Ay-liik­keen on tietenkin pelat­ta­va sitä peliä, mitä työ­markki­noil­la pelataan ja kyl­lä työ­nan­ta­japuolel­la on määräävä ase­ma, nyt ja aina…

    Ja palk­ka-ankkuril­la EK tarkoit­ti sitä, että kaikille sama ankkuri­ar­von mukainen min­i­maa­li­nen koro­tus. Ei siis kuka tai ketkä, vaan kuin­ka paljon eli 1%.
    Ei toiminut.

  127. Mikko Kivi­ran­ta:
    ‘snip’
    Käytän­nön vehje voisi vaikka­pa olla kryptaa­va hands-free kän­nykkään. Ain­oas­taan toinen kaveri jol­la on saman­lainen hands-free, ja avain, pystyy saa­maan puhelus­ta selvän. Vaik­ka älykän­nykkään olisi ujutet­tu mil­lainen virus, sig­naali tulee mikro­fon­ista jo kryptat­tuna, ja menee kuu­lok­keeseen yhä kryptat­tuna. Agnetha Merkel var­maan ostaisi heti yhden luurin. Eilisen uuti­sista päätellen Val­tioneu­vos­tollekin voisi myy­dä muutaman.
    ‘snip’

    Joo, Black­ber­ry aikoinaan ker­toi ole­vansa hyvin kryptat­tu laite. Sit­ten tuli ilmi, että oli­han siihen pitänyt jät­tää NSA:n men­tävä aukko. Tilanne lie­nee sama muis­sakin laitteissa.
    Ja sama pätee ilmeis­es­ti myös kau­pal­lis­es­ti saata­vana ole­vi­in salausohjelmiin. 😉

    Voisi siis olet­taa, että niin hyvin salaa­va laite yllät­täen ei toimisi verkossa?

  128. Raimo K: Ja palk­ka-ankkuril­la EK tarkoit­ti sitä, että kaikille sama ankkuri­ar­von mukainen min­i­maa­li­nen koro­tus. Ei siis kuka tai ketkä, vaan kuin­ka paljon eli 1%.
    Ei toiminut.

    En tunne yksi­tyisko­htia nykykier­rokses­ta, mut­ta ajat­telin Ruotsin mallia, jos­sa käsit­tääk­seni sekä työ­nan­ta­ja- että työn­tek­i­jäpuolen vien­tili­itot sopi­vat mak­simiko­ro­tuk­ses­ta (potista) ja jon­ka yli muut eivät kävele. Sopimus toimii ankku­ri­na ylöspäin, mut­ta muut voivat sit­ten sopia samas­ta tai alem­mas­ta korotuksesta.

    Vähän uus­merkan­tilis­tiselta vaikut­taa, mut­ta pienet maat voivat olla aikansa vapaamatkustajina.

    Raimo K: Ay-liik­keen on tietenkin pelat­ta­va sitä peliä, mitä työ­markki­noil­la pelataan ja kyl­lä työ­nan­ta­japuolel­la on määräävä ase­ma, nyt ja aina…

    AY-liike on suos­tunut pelaa­maan “tupla vai kuiti”-pelin ase­mas­ta “kasvu vai osinko”-peliä.

  129. Fidel:
    Liian vanha:”On oikeas­t­aan aika has­sua, että korkein jär­jestäy­tymisas­te on parhaas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa olevil­la ja alhaisin huonoim­mas­sa työ­markki­na-ase­mas­sa olevilla..”
    — Onhan se has­sua, mut­ta tuos­sa taisi syy ja seu­raus men­nä väärin päin.

    Suurin syy alhaiseen jär­jestäy­tymisas­teeseen ovat pienet tulot ja luhyet työsuhteet.

    Pien­i­t­u­loisel­la ei ole varaa mak­saa jäsen­mak­su­ja ja lyhyi­den työ­suhtei­den, vuorotyön, osa-aikatyön etec vuok­si ei syn­ny yhteisöä

    Ja ennen kaikkea ei ole varaa men­nä lakkoon. Köy­hä liit­to ei paljoa avus­tuk­sia mak­sa jap­ineikin tulo­jen tip­pumi­nen kataa talouden.

    Pien­i­t­u­loiset eivät kykene puo­lus­ta­mana etujaan

    Hyvä­tu­loinen voi olla pitkään lakos­sa esim lääkärit seit­semänkin kuukautta

    Eikä lääkäre­itä uskalla arvostel­la edes Ben Zyskow­iz, lakkoil­e­va kaup­pa­pi­ika sen sijaan on ahne p

  130. Mikko Kivi­ran­ta: Yksi ala jos­sa meil­lä on ‘hyvä brän­di’ olisi tietoturva.

    Joo. Suomen ulko­min­is­ter­iö huole­hti­ikin tästä maabrändin rak­en­tamis­es­ta ker­ras­saan erinomaisesti.

  131. Liian van­ha: Pien­i­t­u­loisel­la ei ole varaa mak­saa jäsen­mak­su­ja ja lyhyi­den työ­suhtei­den, vuorotyön, osa-aikatyön etec vuok­si ei syn­ny yhteisöä
    Ja ennen kaikkea ei ole varaa men­nä lakkoon. Köy­hä liit­to ei paljoa avus­tuk­sia mak­sa jap­ineikin tulo­jen tip­pumi­nen kataa talouden.

    No ei. Ennen maail­mas­sa ihmiset lakkoili­vat, vaik­ka kokopäiväisen työläisen tulot oli­vat ostovoimal­taan nyky­istä toimeen­tu­lotuen minim­i­ta­soa paljon pienem­mät, ja lakos­sa vas­taan tuli kir­jaimel­lis­es­ti nälkä. Mut­ta sil­loin lakol­la oli mah­dol­lista saavut­taa jotain.

    Varsi­nainen syy alhaiseen jär­jestäy­tymisas­teeseen on se, että ihmiset ymmärtävät, ettei ay-liike kykene tai halua han­kkia heille etu­ja “tais­tele­mal­la”. Suomes­sa har­joite­tul­la joukkovoimal­la ei voi pakot­taa amerikkalaisia ja aasialaisia asi­akkai­ta osta­maan suo­ma­laisia tuot­tei­ta suo­ma­laisen työläisen määräämään hintaan.

    Toisin sanoen ihmiset eivät ole aivan tyh­miä. He tietävät, että rajatuot­tavu­u­den yläpuolelle nos­te­tut työvoimakus­tan­nuk­set johta­vat siihen, että ei työl­listytä. Ihmis­ten kan­nat­taa tehdä pätk­iä jos siitä saa sen ver­ran rahaa kuin tarvit­see, ja pyrk­iä hakeu­tu­maan muille aloille — tai sit­ten jäädä työelämän ulkop­uolelle, kos­ka sosi­aal­i­tur­va takaa parem­mat tulot kuin pieni­palkkainen työ, jota ei isom­mil­la kus­tan­nuk­sil­la kan­na­ta teettää.

  132. Tapio: En tunne yksi­tyisko­htia nykykier­rokses­ta, mut­ta ajat­telin Ruotsin mallia, jos­sa käsit­tääk­seni sekä työ­nan­ta­ja- että työn­tek­i­jäpuolen­vi­en­tili­itot sopi­vat mak­simiko­ro­tuk­ses­ta (potista) ja jon­ka yli muut eivät kävele. Sopimus toimii ankku­ri­na ylöspäin, mut­ta muut voivat sit­ten sopia samas­ta tai alem­mas­ta korotuksesta.
    ‘snip’

    AY-liike on suos­tunut pelaa­maan “tupla vai kuiti”-pelin ase­mas­ta “kasvu vai osinko”-peliä.

    Palk­ka-ankkurista ei ole ollut jut­tua täl­lä kier­roksel­la, se kek­sit­ti­in 2010 ja hylät­ti­in ilmeis­es­ti toim­i­mat­tomana EK:n sil­loisen johdon mukana. Ruot­sis­sa on omat kuvion­sa, ei pidä sekoittaa.

    Ikävä kyl­lä ay-liik­keelle ja siis palka­nsaa­jille näyt­tää jäävän aina kuit­ti, kasvua tuo­vat investoin­nit tehdään muualle. Esim. sak­salaiset yri­tyk­set investoi­vat myös Saksaan.

  133. “En tunne yksi­tyisko­htia nykykier­rokses­ta, mut­ta ajat­telin Ruotsin mallia, jos­sa käsit­tääk­seni sekä työ­nan­ta­ja- että työn­tek­i­jäpuolen vien­tili­itot sopi­vat mak­simiko­ro­tuk­ses­ta (potista) ja jon­ka yli muut eivät kävele. Sopimus toimii ankku­ri­na ylöspäin, mut­ta muut voivat sit­ten sopia samas­ta tai alem­mas­ta korotuksesta.”

    Tupoaikaan vien­tili­itot toimi­vat pää­navaa­jana ja määrit­tivät tason, koti­markki­nat sai­vat alem­pia korotuksia

  134. Raimo K: Ay-liik­keen on tietenkin pelat­ta­va sitä peliä, mitä työ­markki­noil­la pelataan ja kyl­lä työ­nan­ta­japuolel­la on määräävä ase­ma, nyt ja aina…

    Taval­laan näin. Samal­la taval­la asi­akkaal­la on määräävää ase­ma myyjään näh­den. Pait­si jos on myytävästä pula. Kysy vaik­ka lääkäreiltä.

    Ay-liik­keen kohdal­l­la yksi yhteiskun­nalli­nen haaste on se, että ay-liike ajaa itsen­sä etua. Tämä tarkoit­taa sitä, että yksit­täi­nen ammat­tili­it­to ajaa sekä oman jäsenistön­sä etua työ­nan­ta­jia vas­taan että omaa etu­aan toisia ammat­tili­it­to­ja vastaan.

    Tästä seu­raa se, että ay-liike ei ihan suo­raan aja edes palka­nsaa­jien etua yleis­es­ti, saati työvoiman etua. Jäsenistön palkan nousem­i­nen on liiton edun mukaista, vaik­ka se johtaisi työt­tömyy­den lisään­tymiseen jos­sain muualla.

    Lisäk­si on iso joukko työelämäkysymyk­siä, jot­ka ovat saman liiton jäsen­ten keskinäisiä. Esimerkkinä tästä käy opet­ta­jien van­hempainva­paat ja niiden sijais­t­a­mi­nen, joi­hin liit­to ei ota kantaa.

    Tietysti tässä voisi kysyä sitäkin, miten ay-liike pelasi veturinkul­jet­ta­jien kaaoslakon kohdal­la työ­nan­ta­japuolen sään­nöil­lä. Tai mil­lään muul­lakaan sään­nöil­lä. Koko työ­tais­telu oli kau­nis esimerk­ki siitä, että ihan var­masti kyse ei ollut siitä, mitä työn­tek­i­jäpuoli sanoi (huoli junien myöhästymisestä).

    En kuitenkaan ole väit­tämässä, että ay-liike olisi tarpee­ton. Ei se kuitenkaan ihan nykypäivän vaa­timuk­si­in näytä aina vas­taa­van. Eikö työ­nan­ta­japuo­likaan käytök­ses­tään ihan aina puh­tai­ta papere­i­ta saa. Samaa liit­to­jen keskinäistä ja sisäistä tap­pelua se siel­läkin on.

  135. “En tunne yksi­tyisko­htia nykykier­rokses­ta, mut­ta ajat­telin Ruotsin mallia, jos­sa käsit­tääk­seni sekä työ­nan­ta­ja- että työn­tek­i­jäpuolen vien­tili­itot sopi­vat mak­simiko­ro­tuk­ses­ta (potista) ja jon­ka yli muut eivät kävele. Sopimus toimii ankku­ri­na ylöspäin, mut­ta muut voivat sit­ten sopia samas­ta tai alem­mas­ta korotuksesta.”

    Tupois­sa pää­navaa­jana on aina ollut vien­tisek­tori ja se on lin­jan­nut muille tason, jota ei ylitetä.

    Vuon­na 2007 EK aloit­ti kam­pan­jan liitto/yrityskohtaisesta ratkaisusta.Innokkaimpia liit­toko­htaisen palkkaratkaisun vaati­joi­ta oli Jor­ma Ollila.

    Mut­ta kaik­ki meni pieleen: Kataisen lupauk­set julkisen sek­torin korkeista palkanko­ro­tuk­sista real­isoi­tu­i­v­at ja julkinne sek­tori aloit­ti päänavaajana

    Ja se johti siihen, että yksi­tyi­nen veti vielä korkeam­mak­si ja kun edet­ti­in yri­tys­ta­solle niin yri­tyk­sis­sä ei ollut neu­vot­telukoke­mus­ta ja niin­pä tuhoa täy­den­net­ti­in yri­tys­ta­son liian suuril­la korotuksilla.

    Palkkaku­lut pomp­pa­si­vat niin yksi­tyisel­lä kuin julkisel­la sek­to­ril­la ja meno jatkui vielä pari vuotta.

    Kun samaan aikaan sat­tui lama niin kus­tan­nuske­hi­tys­tä ei saatu kuri­in ja kil­pailukyky rom­ahti, kun tuot­tavu­us las­ki tuotan­tomäärien hiivuttua.

    Suurin osa julkisen sek­torin vajeesta on Kataisen lupauk­sen aiheuttamaa.

    Mikäli 2007 olis tehty Tupo niin vau­ri­oit oli­si­vat olleet pienemmät

  136. “Varsi­nainen syy alhaiseen jär­jestäy­tymisas­teeseen on se, että ihmiset ymmärtävät, ettei ay-liike kykene tai halua han­kkia heille etu­ja “tais­tele­mal­la”. Suomes­sa har­joite­tul­la joukkovoimal­la ei voi pakot­taa amerikkalaisia ja aasialaisia asi­akkai­ta osta­maan suo­ma­laisia tuot­tei­ta suo­ma­laisen työläisen määräämään hintaan.”

    Mik­si suu­rit­u­lois­t­en jär­jestäy­tymisas­te on kore­ampi kuin pien­i­t­u­lois­t­en ? Luulisi hyvä­tu­loisil­la ole­van parem­mat edel­ly­tyk­set neu­votel­la omat palkkansa ja työehtonsa ?

    Yksi­tyisel­lä palvelusek­to­ril­la eli kaikkien pien­i­t­u­loisim­mil­la aloil­la jär­jestäy­tymis­taste on n 50 % .
    Vain työt­tömil­lä järe­jestäy­tymisas­te on alhaisem­pi n 30 %

    Val­ti­ol­la taas jär­jestäy­tymisas­te on korkein , yli 85 % vaik­ka työ­paikat ovat suo­jat­tu­ja ja vakai­ta ja toisaal­ta koulu­tusas­to korkein ja ase­ma sitäkin kaut­ta turvattu.

    ja jos halu­taan kuriosi­teet­ta­ja niin NHL pelaa­jien jär­jestäy­tymisas­te ylit­tää palka­nsaa­jat 100 % , samoin F1 kuljettajien.

    Jär­jestäy­tymisas­te on täysin päin­vas­tainen kuin hyötya­jat­telu edellyttäisi.

    Jokainen liit­to han­kkii etun­sa oma­l­la tais­telul­laan, ei etu­ja kukaan muu taistele.

    Ongel­ma on, että köy­hien liitol­la ei tänä päivänä ole sel­l­aisia reursse­ja kuin esim lääkäreillä.

    Ja tänä päivänä ei mak­suaiko­ja laskuille heru kuten ennen .Jos vuokra jää maks­matat niin pihalle lentää oitis ja merk­in­tä luot­totiedois­sa vie kansalaisoikeudet ja jopa työpaikan .
    Suurper­hei­den aikaan suku aut­toi, omas­ta peruna­maas­ta sai ruokaa , joes­ta, mer­estä kalaa ja mökin saat­toi läm­mit­tää puil­la ja roskilla.

    1. En tiedä, mis­tä Liian Van­ha saa tilas­ton­sa. Jos puhut suu­rit­u­lois­t­en jär­jestäy­tymisas­teesta noin ylipään­sä, pitäisi ottaa mukaan kaik­ki suu­rit­u­loiset, siis esimerkik­si yri­tys­ten toim­i­tusjo­hta­jat, joiden jär­jestäy­tymisas­te line­nee nolla.
      Lääkärei­den jär­jestäy­tymisas­te on korkea, kos­ka löääkärili­iton jäsenyys tuo paljon mui­ta etu­ja kuin etu­jen puo­lus­tamisen työmarkkinoilla.

  137. Lau­ri Kumpu­lainen:
    …Mut­ta palkan suu­ru­u­den täy­tyy perus­tua osaamiseen ja työn tuottavuuteen.Tasapäistäminen suosii laisko­ja ja lusmuja. 

    Mon­es­sa avoimen sek­torin työ­paikas­sa tuo on help­po toteut­taa. Julkisel­la puolel­la ei niinkään, kos­ka ei ole löy­det­ty toimivia mittare­i­ta. Eli peri­aat­teessa juuri noin, mut­ta käytän­nössä tuo­ta ei kyetä mon­es­sakaan julkisen puolen työ­paikas­sa toteuttamaan.

    Ikävä puoli tässä on, että työn­tek­i­jät usein ymmärtävät, ettei palk­ka muo­dos­tu oikeu­den­mukaises­ti. Se vaikut­taa motivaatioon.

    Ihan vakavastikin otet­ta­vat henkilöt ovat väit­täneet A‑palkkaluokkien olleen oieu­den­mukaisepia kuin nyky­is­ten arvot­tu­jen palkko­jen. 😀 Jotain tart­tis tehdä.

  138. Mikko Kivi­ran­ta: Itse olisin lait­ta­mas­sa kryp­tosys­teemin yti­men eril­lisenä rautana eril­liseen purkkiin

    Avoimuu­den toinen puoli on se, ettei rau­dan tai käyt­töjär­jestelmän valmis­ta­jatkaan pääse sinne mitään sel­l­aista lait­ta­maan tahal­laan tai tah­tomat­taan, mis­tä ei pääse eroon.

    Tämä luot­ta­mus on muuten samaa sukua kuin se jon­ka puute han­kaloit­taa sähköisiä vaalijärjestelmiä.

    Ei luot­ta­mus vaan sen puute. Jos on vain pakko luot­taa, kyse ei ole oikeas­t­aan ole luot­ta­muk­ses­ta. Tieto­tur­val­lisu­us­puolel­la luot­ta­mus syn­tyy vas­ta var­men­nuk­sen (tai sen mah­dol­lisu­u­den) kautta.

  139. Osmo Soin­in­vaara:
    En tiedä, mis­tä Liian Van­ha saa tilas­ton­sa. Jos puhut suu­rit­u­lois­t­en jär­jestäy­tymisas­teesta noin ylipään­sä, pitäisi ottaa mukaan kaik­ki suu­rit­u­loiset, siis esimerkik­si yri­tys­ten toim­i­tusjo­hta­jat, joiden jär­jestäy­tymisas­te line­nee nolla.
    Lääkärei­den jär­jestäy­tymisas­te on korkea, kos­ka löääkärili­iton jäsenyys tuo paljon mui­ta etu­ja kuin etu­jen puo­lus­tamisen työmarkkinoilla.

    Mol.i sivuil­ta poimin.

    http://www.tem.fi/files/30376/TEM_27_2011_netti.pdf

    Tj määrä on sen ver­ran vähäinen,jos yrit­täjä ‑tj ei las­ke­ta mukaan.
    Yrit­täjä tj kuu­lu­vat useim­miten yrit­täjien etu­jär­jestöi­hin, joten kyl­lä hekin ovat pääosin järjestäytyneet

    Eivätkä suurten yri­tys­ten tj:t ole jär­jestäy­tymät­tömiä, heil­lä on hyvä-veli-ker­ho ja munamarttayhdistykset.

    Mut­ta oli­han noi­ta yrit­täjiäkin Akavan,STTK ja jopa SAK jäseninä

  140. Osmo Soin­in­vaara:
    En tiedä, mis­tä Liian Van­ha saa tilas­ton­sa. Jos puhut suu­rit­u­lois­t­en jär­jestäy­tymisas­teesta noin ylipään­sä, pitäisi ottaa mukaan kaik­ki suu­rit­u­loiset, siis esimerkik­si yri­tys­ten toim­i­tusjo­hta­jat, joiden jär­jestäy­tymisas­te line­nee nolla.
    Lääkärei­den jär­jestäy­tymisas­te on korkea, kos­ka löääkärili­iton jäsenyys tuo paljon mui­ta etu­ja kuin etu­jen puo­lus­tamisen työmarkkinoilla.

    Lääkäreil­lä on kuitenkin paljon lakkopäiviä, pari puolen vuo­den lakkoa vaatii taloudel­lisia muskeleita

    Ei kaup­pa­pi­ioil­la ole sel­l­aiseen varaa

  141. Liian van­ha: Lääkäreil­lä on kuitenkin paljon lakkopäiviä, pari puolen vuo­den lakkoa vaatii taloudel­lisia muskeleita

    Ei kaup­pa­pi­ioil­la ole sel­l­aiseen varaa

    Jaa että pari puolen vuo­den lakkoa? Siitähän tulee koko vuosi. Ja mil­loinkas lääkäreille niitä lakkopäiviä onkaan tul­lut? On siitä aikaa.

    Lääkärit käyt­tivät jokus aika hanakasti hakusaar­to­ja liian määräile­viä työ­nan­ta­jia vas­taan, nyky­isin ei ole tarvet­ta moiseen.

    1. Lääkärit oli­vat aivan turhas­sa lakos­sa run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten. Turhas­sa, kos­ka lääkärit eivät juuri koskaa saa TES:n mukaista palkkaa, vaan ovat neu­vot­edlleet itselleen huo­mat­tavasti parem­man palkan itse. Sik­si lakol­la ei ollut mitään vaiku­tus­ta lääkärien palkkoi­hin, lyhyt­tä sopeu­tu­miskaut­ta lukuunottamatta.

  142. Osmo Soin­in­vaara:
    Lääkärit oli­vat aivan turhas­sa lakos­sa run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten. Turhas­sa, kos­ka lääkärit eivät juuri koskaa saa TES:n mukaista palkkaa, vaan ovat neu­vot­edlleet itselleen huo­mat­tavasti parem­man palkan itse. Sik­si lakol­la ei ollut mitään vaiku­tus­ta lääkärien palkkoi­hin, lyhyt­tä sopeu­tu­miskaut­ta lukuunottamatta.

    Lääkärit eivät tosi­aan saa TES:n mukaista palkkaa, heil­lä on oma VES — kymme­nen (?) vuot­ta sit­ten sitä myös nou­datet­ti­in ja sairaalois­sa nou­date­taan vieläkin.

    Lakol­la oli siis vaiku­tus — ja se vaiku­tus tun­tuu vieläkin niin, että lääkäreil­lä ei ole tarvet­ta työtaistelutoimiin.

  143. PS: oli­han lääkärei­den lakol­la mm. sel­l­ainen vaiku­tus, että rahaa ei enää riit­tänyt sairaan­hoita­jien palkankorotuksiin.
    Esim. TYKS:issä suoritet­ti­in työte­htävien vaa­tivu­u­den arvioin­ti ja sil­lä perus­teel­la tark­istet­ti­in sairaan­hoita­jien palkko­ja. Koro­tus oli huima 1,86 €/kk!

  144. Catili­na:
    Kyl­lä se on KTES, mitä luetaan.

    No, Kun­tatyö­nan­ta­jien sivu­jen mukaan “Kun­nalli­nen lääkärien virkae­htosopimus 2014–2016 on voimas­sa 1.3.2014–31.1.2017” — muil­la aloil­la voi olla mui­ta sopimuk­sia, mut­ta ko. lakko oli kyl­lä kunta-alalla.

Vastaa käyttäjälle toke Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.